HELSINGIN KAUPUNGINHALLITUS

 

ESITYSLISTA

 

32 - 2006

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kokousaika

11.9.2006 klo 16

Kokouspaikka

Kaupungintalo, Khn istuntosali

 

 

 

 

 

 

 


Asia

 

Sivu

 

KAUPUNGINJOHTAJA

 

1

Kokouksen laillisuuden ja päätösvaltaisuuden toteaminen sekä pöytäkirjan tarkastajien valinta

1

 

2

Tämän kokouksen päätösten täytäntöönpano

2

 

3

Kiinteistölautakunnan varsinaisten jäsenten sekä kaupunginhallituksen edustajan lautakunnassa virkamatkaesitys Espanjaan

3

 

4

4.9.2006 pöydälle pantu asia
Eron myöntäminen Annukka Mickelssonille maakuntavaltuuston jäsenyydestä ja uuden jäsenen valinta

5

 

KAUPUNKISUUNNITTELU- JA KIINTEISTÖTOIMI

 

1

XXXX ja XXXX XXXX:n oikaisuvaatimus kaupunginhallituksen päätöksestä 26.6.2006, 922 §

7

 

2

Esisopimuksen ja sopimuksen tekeminen Kiinteistö Oy Helsingin Vanhanlinnantie 3:n kanssa liittyen Vartiokylän asemakaavan muutosehdotukseen nro 11506

9

 

3

Selitys Helsingin hallinto-oikeudelle valituksesta joka koskee kaupunginvaltuuston päätöstä 31.5.2006 hyväksyä Hietaniemenkatu 5 b asuntolarakennuksen peruskorjauksen hankesuunnitelma

13

 

4

4.9.2006 pöydälle pantu asia
Helsingin Sataman poikkeamishakemus

28

 

5

4.9.2006 pöydälle pantu asia
Esitys ympäristöministeriölle tulorajojen poistamisesta arava-vuokratalojen asukasvalintaperusteista

41

 

6

4.9.2006 pöydälle pantu asia
Lausunto oikeusministeriölle asunto-osakeyhtiölakityöryhmän mietinnöstä

48

 

SIVISTYS- JA HENKILÖSTÖTOIMI

 

1

Lausunnon antaminen opetusministeriölle ammatillisen koulutuksen järjestäjäverkon kokoamishankkeesta

54

 

2

Ressun lukion IB-linjan aloituspaikkojen lisääminen

58

 

3

Helsingin kaupungin tasa-arvosuunnitelman 2006 - 2008 hyväksyminen

60

 

4

XXXX XXXX:n oikaisuvaatimus viran täyttämistä koskevassa asiassa

64

 

RAKENNUS- JA YMPÄRISTÖTOIMI

 

1

Lausunto oikeusministeriölle vesilakityöryhmän mietinnöstä

69

 

2

Lausunto ympäristöministeriölle ohjeesta teollisuusmelun mittaamiseksi

86

 

SOSIAALI- JA TERVEYSTOIMI

 

1

Lausunto sisäasiainhallinnon maksupolitiikkatyöryhmän muistiosta

89

 

2

Eduskunnan oikeusasiamiehen vastaus Helsingin asunnottomien alkoholisiten ensisuojaa koskevassa asiassa

93

 

 


1

KOKOUKSEN LAILLISUUDEN JA PÄÄTÖSVALTAISUUDEN TOTEAMINEN SEKÄ PÖYTÄKIRJAN TARKASTAJIEN VALINTA

 

 

 

KJ                                      Kaupunginhallitus päättänee todeta kokouksen lailli­seksi ja päätösvaltaiseksi sekä valita jäsenet Lehtipuun (varalla Hellström) ja  Vehviläisen     (varalla Ojala) tarkastamaan tämän kokouksen pöytäkirjan.

 

 

 

 

 

 


2

TÄMÄN KOKOUKSEN PÄÄTÖSTEN TÄYTÄNTÖÖNPANO

 

 

 

KJ                                      Kaupunginhallitus päättänee, että tämän kokouksen päätökset voidaan panna täytäntöön ennen kuin ne ovat saaneet lainvoiman, ellei erikseen toisin ole päätetty tai myöhemmin päätetä.

 

 

 

 

 

 


3

KIINTEISTÖLAUTAKUNNAN VARSINAISTEN JÄSENTEN SEKÄ KAUPUNGINHALLITUKSEN EDUSTAJAN LAUTAKUNNASSA VIRKAMATKAESITYS ESPANJAAN

 

Khs 2006-1857

 

Kj toteaa, että kiinteistölautakunta on suunnitellut virkamatkaa Espanjaan, Barcelonaan 5. - 7.10.2006. Uusien rakenteille tulevien alueiden kiinteistöhallinnollisiin toteuttamisvaihtoehtoihin ja alueiden kehittämisratkaisuihin pyritään löytämään hyviä eurooppalaisia malleja.

 

Kiinteistölautakunnan on tarkoitus tutustua Barcelonan laajaan kehittämisprojektiin 22@ Barcelona project Poblenoussa. Projektin alueella muutetaan 200 hehtaaria entistä teollisuusaluetta innovatiiviseksi talousalueeksi uusine infrastruktuureineen. Projekti on toisaalta kaupunkialueen uudistamisprojekti ja toisaalta aivan uusi kaupunkimalli. Poblenousta on tarkoitus tehdä malli sosiaalisen kanssakäymisen ja ympäristön tasapainosta. Alueelle toteutetaan myös noin 4 000 asuntoa sosiaaliseen asuntotuotantoon.

 

Kiinteistölautakunnan on tarkoitus hyödyntää Barcelonasta saatavia kokemuksia Helsingin uusille alueille, varsinkin entisille teollisuusalueille toteutettavia ratkaisuvaihtoehtoja harkittaessa.

 

Virkamatkaan osallistuisivat kiinteistölautakunnan varsinaiset jäsenet sekä kaupunginhallituksen edustaja lautakunnassa. Matkaan osallistuisi myös viraston edustajia.

 

Virkamatkan kustannukset olisivat noin 1 200 euroa henkilöltä ja ne maksettaisiin kiinteistölautakunnan käytettävissä olevista määrärahoista (221/801210).

 

Kaupunginhallitus päättää luottamushenkilöiden virkamatkoista lukuun ottamatta Pohjoismaihin, Baltiaan sekä Moskovaan ja Pietariin suuntautuvia matkoja.

 

KJ                                      Kaupunginhallitus päättänee oikeuttaa kiinteistölautakunnan varsinaiset jäsenet sekä kaupunginhallituksen edustajan lautakunnassa tekemään virkamatkan Espanjaan, Barcelonaan 5. - 7.10.2006 kehittämisprojektin 22@ Barcelona ratkaisuihin perehtymistä varten.

 

Virkamatkasta on tehtävä matkalasku välittömästi tai viimeistään kahden kuukauden kuluessa virkamatkan päättymisestä. Virkamatkasta aiheutuvat KVTES:in mukaiset matkustamis-, majoitus- ja päivärahakustannukset maksetaan kiinteistölautakunnan käytettävissä olevista määrärahoista (221/801210).

 

Pöytäkirjanote virkamatkalle lähtijöille, kiinteistölautakunnalle, kiinteistövirastolle sekä talous- ja suunnittelukeskuksen taloushallintopalvelun ostolaskuihin ynnä sen maksuliikenteelle.

 

Lisätiedot:
Puusaari Helena, taloussuunnittelija, puhelin 169 2209

 

 

 

 

 


4

4.9.2006 pöydälle pantu asia

ERON MYÖNTÄMINEN ANNUKKA MICKELSSONILLE MAAKUNTAVALTUUSTON JÄSENYYDESTÄ JA UUDEN JÄSENEN VALINTA

 

Khs 2006-1765

 

Annukka Mickelsson pyytää (31.7.2006) eroa Uudenmaan maakuntavaltuuston jäsenyydestä 31.7.2006 lukien pyydettyään samalla eroa Helsingin kaupunginvaltuuston jäsenyydestä em. ajankohdasta lukien ulkomaille muuton takia.

 

Kj toteaa, että Uudenmaan liiton perussopimuksen 12 §:n mukaan maakuntavaltuuston jäsenten tulee olla jäsenkuntien valtuutettuja. Mikäli maakuntavaltuuston jäsen tai varajäsenen menettää vaalikelpoisuutensa tai hänellä on muusta syystä peruste erota kesken toimikauden, päättää jäsenen edustama kunta eron myöntämisestä ja uuden jäsenen tai varajäsenen valitsemisesta jäljellä olevaksi toimikaudeksi. Kunnan valitseman jäsenen tai varajäsenen tulee edustaa samaa ryhmää kuin jäsen, jolle ero on myönnetty.

 

Vaalikelpoisuudesta kuntayhtymän toimielimiin säädetään kuntalain 82 §:ssä.

 

Annukka Mickelsson (Kok.) on valittu 8.3.2005 pidetyssä edustajainkokouksessa maakuntavaltuuston jäseneksi toimikaudeksi 2005 - 2008.

 

KJ                                      Kaupunginhallitus päättänee ilmoittaa Uudenmaan maakuntavaltuustolle seuraavaa:

 

Kaupunginhallitus päättänee myöntää eron 30.8.2006 lukien Annukka Mickelssonille maakuntavaltuuston jäsenyydestä hänen erottuaan em. ajankohdasta Helsingin kaupunginvaltuuston jäsenyydestä.

 

Samalla kaupunginhallitus päättänee valita jäljellä olevaksi toimikaudeksi vuoteen 2008 saakka maakuntavaltuuston jäseneksi

 

------------------------------------------- (Kok.).

 


Kirje Uudenmaan liitolle ja pöytäkirjanote päätöksessä mainitulle.

 

Lisätiedot:
Vallittu Anja, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2272

 

 

 

 

 


1

XXXX JA XXXX XXXX:N OIKAISUVAATIMUS KAUPUNGINHALLITUKSEN PÄÄTÖKSESTÄ 26.6.2006, 922 §

 

Khs 2006-1143

 

XXXX ja XXXX XXXX ovat 11.7.2006 jättäneet oikaisuvaatimuksen Khn 26.6.2006 tekemään päätökseen kaupungin vuokrattavien omakotitalotonttien varausperusteista vuonna 2006. 

 

./.                   Oikaisuvaatimus on esityslistan tämän kohdan liitteenä.

 

Hallintokeskuksen oikeuspalvelut toteaa (21.8.2006) oikaisuvaatimuksesta lausuntonaan seuraavaa:

 

Khs päätti 26.6.2006 § 922 vuonna 2006 omatoimiseen rakentamiseen vuokralle tarjottavien omakotitalotonttien varausehdoista. XXXX ja XXXX XXXX ovat tehneet päätöksestä 10.7.2006 päivätyn oikaisu­vaatimuksen katsoen varausehtojen olevan lapsiperheille epäoikeudenmukaiset.

 

Kuntalain (365/1995) 89 § mukaan kunnanhallituksen päätökseen tyytymätön voi tehdä kirjallisen oikaisuvaatimuksen päätöksen tehneelle kunnanhallitukselle. Kuntalain 92 §:n mukaan oikaisuvaatimuksen saa tehdä se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa sekä kunnan jäsen. Kuntalain 91 §:n mukaan päätöksestä, joka koskee vain valmistelua tai täytäntöönpanoa, ei saa tehdä oikaisuvaatimusta eikä kunnallisvalitusta.

 

Khn 26.6.2006 § 922 tekemällä päätöksellä on vahvistettu ainoastaan tonttien varausperusteet ja varausehdot. Päätöksellä ei ole vahvistettu tontinvaraajien varausoikeutta eikä varausjärjestystä. Kysymyksessä on periaatepäätös, jonka on katsottava olevan vain valmistelua.

 

Oikeuspalvelut toteaa lausuntonaan, että Khn päätös 26.6.2006 § 922 ei sisällä oikaisuvaatimuskelpoista ratkaisua, joten XXXX ja XXXX XXXX:n oikaisuvaatimus on jätettävä tutkimatta.

 

Kaj toteaa, että oikeuskäytännössä (Helsingin hallinto-oikeuden päätös 04/1070/2 ja Uudenmaan lääninoikeuden päätös 3.3.1999 94/2) tonttien varaamista ja varaamisen ehdoista koskevista kaupungin päätöksistä tehdyt kunnallisvalitukset on jätetty tutkimatta, koska päätösten on katsottu olevan luonteeltaan alueiden tai niiden käyttöoikeuksien luovutuksen valmistelua eivätkä sisällä ratkaisua, josta voidaan tehdä oikaisuvaatimus. 

 

Khn tekemän varauspäätöksen pohjalta syntyy myöhemmin kiinteistölautakunnassa tehtävä oikaisu- ja valituskelpoinen päätös.  

 

KAJ                                    Kaupunginhallitus päättänee kuntalain 91 §:n perusteella jättää XXXX ja XXXX XXXX:n oikaisuvaatimuksen tutkimatta, koska kaupungin­hallituksen päätöksessä, jota oikaisuvaatimus koskee, on kysymys asian valmistelusta.

 

Pöytäkirjanote XXXX ja XXXX XXXX:n ja hallintokeskuksen oikeus­palveluille.  

 

Lisätiedot:
Venesmaa Riitta, vs. kaupunginsihteeri, puhelin 169 2252

 

 

LIITE

XXXX ja XXXX XXXX:n oikaisuvaatimus 10.7.2006

 

 

 

 


2

ESISOPIMUKSEN JA SOPIMUKSEN TEKEMINEN KIINTEISTÖ OY HELSINGIN VANHANLINNANTIE 3:N KANSSA LIITTYEN VARTIOKYLÄN ASEMAKAAVAN MUUTOSEHDOTUKSEEN NRO 11506

 

Khs 2006-1141

 

Kiinteistölautakunta toteaa (25.4.2006) mm. seuraavaa:

 

Tiivistelmä                         Aloitteen Itäkeskuksen korttelin 45054 tonttien 2 ja 4 asemakaavan muuttamisesta on tehnyt Kapiteeli Oyj:n tytäryhtiö Kiinteistö Oy Helsingin Vanhanlinnantie 3.

 

Tontinomistajan kanssa ehdotetaan tehtäväksi esisopimus ja sopimus aluevaihdosta, joka liittyy tontinomistajan Itäkeskuksessa omistamien tonttien asemakaavan muutosehdotuksen toteuttamiseen.

 

Aluevaihdon mukaan tontinomistaja luovuttaa alueen kaupungille Vanhanlinnantien ja Brahelinnantien katualueisiin ja kaupunki luovuttaa alueita tontinomistajalle korttelin 45054 liiketonttiin 5 ja asuinkerrostalojen tonttiin 6. Vaihdossa tontinomistaja suorittaa kaupungille välirahaa 521 000 euroa.

 

Maankäyttösopimuksen mukaan tontinomistaja suorittaa kaupungille kaavamuutoksen tuomasta tonttien rakentamismahdollisuuksien parantumisesta 350 000 euron korvauksen. Sopimukseen on lisäksi otettu kaavamuutoksen mukaisen toteuttamisen edellyttämiä ehtoja.

 

Voimassa olevat asemakaavat

 

Tontilla 45054/2 on voimassa vuonna 1993 vahvistettu asemakaava. Tontti on liike- ja toimistorakennusten korttelialuetta ja sen rakennusoikeus on 45 000 k-m2. Korttelin läpi on itä - länsisuuntaisesti merkitty yleiselle jalankululle ja polkupyöräilylle merkitty alueen osa, jonka kohdalta rakennukseen on merkitty kulkuaukko.

 

Tontilla 45054/4 on voimassa vuonna 1998 vahvistettu asemakaava, jonka mukaan myös tämä tontti on liike- ja toimistorakennusten kortteli-aluetta. Sen rakennusoikeus on 6 000 k-m2.

 

Asemakaavoissa on tontin 45054/2 pohjoispuolella sijaitsevalle katu-alueelle ja tontin 45054/4 pohjoispuolella olevalle autopaikkojen korttelialueelle merkitty maanalaiset tilat metrotunnelia varten.

 

Asemakaavan muutosehdotus

 

Vartiokylän kortteliin 45054 ja viereisille liikenne- ja katualueille on laadittu tontinomistajan aloitteesta asemakaavan muutosehdotus nro 11506.

 

Kaavamuutoksen tarkoituksena on mahdollistaa uuden hypermarketin ja asuntojen rakentaminen laajalle rakentamattomalle alueelle Kehä I/ Myllymestarintien itäpuolelle.

 

Kaavamuutoksella toimisto- ja liikerakennusten korttelin 45054, jonka rakennusoikeus on 51 000 k-m2, käyttötarkoitusta muutetaan siten, että osa rakennusoikeudesta voidaan käyttää liiketilaksi (23 900 k-m2 korttelissa ja 1 200 k-m2 sillalla) ja osa asumiseen (23 300 k-m2 asumiseen ja 1 900 k-m2 liike- tai työtilaa). Tontille 5 saa sijoittaa vähittäiskaupan suuryksikön. Samalla korttelia laajennetaan siten, että siihen liitetään viereistä liikennealuetta 0,43 ha. Muutosalueen rakennusoikeus laskee 700 k-m2.

 

Pysäköinti sijoittuu kahteen kerrokseen koko korttelin alle, osin puoliksi, osin kokonaan maan päälle. Hypermarket sijoittuu Kehä I/Myllymesta-rintien ja Itäväylän risteyksen kulmaan ja asuinrakennukset Itäväylän, Vanhanlinnantien ja Brahelinnantien varteen.

 

Kaavamuutos mahdollistaa myös katetun kauppasillan rakentamisen Itäkeskuksesta uuteen kauppakeskukseen tasojen +18.40 tai +19.40 yläpuolelle sekä ajotunnelin, joka yhdistää Itäkeskuksen ja korttelin 45054 pysäköintitasot maan alla. Tontinomistajan ilmoituksen mukaan sillalle ja ajotunnelille ei ole suunnitelmissa rakentamisaikataulua.

 

Kehä I/Myllymestarintien ja Itäväylän varteen on kaavamuutoksessa tonteille merkitty yleiselle jalankululle ja polkupyöräillylle varatut alueen osat. Tontille 45054/5 on merkitty sisäiselle jalankululle varattu alueen osa, joka johtaa Kehä I:n ylittävältä ulokkeelta Vanhanlinnantielle ja jonka sijainti on ohjeellinen. Alueelle saa rakentaa korttelialueen pääkäyttötarkoituksen mukaiseen kerrosalaan laskettavia tiloja.

 

Tonttien 45054/5 ja 6 alueille on kaavamuutoksessa Vanhanlinnantien puolelle merkitty maanalainen tila metrotunnelia varten.

 

Aluevaihto                        Kaavamuutoksen toteuttamiseksi tontinomistajan ja kaupungin välillä tehdään aluevaihto. Tontinomistaja luovuttaa omistamastaan entisestä tontista 45054/1 kaupungille noin 1 199 m2:n suuruisen määräalan Vanhanlinnantien ja Brahelinnantien katualueiksi. Kaupunki luovuttaa omistamistaan katu- ja maantiealueista tontinomistajalle yhteensä noin 5 541 m2:n suuruisen alueen tontteihin 45054/5 ja 6.

 

Luovutukset tehdään kaavamuutoksen ja kiinteistöviraston kaupunki-mittausosaston laatiman liitekartan NA51/06007 mukaisesti.

 

Koska kaavamuutoksessa korttelin kokonaisrakennusoikeus säilyy lähes ennallaan (ero 700 k-m2) ja kyse on korttelin tonttien väljyyden lisääntymisestä, osapuolten kesken on sovittu, että maata vaihdetaan maahan ja tontinomistaja korvaa maa-alojen erotuksen kolminkertaisella katualueen hinnalla. Tontinomistajan maksettavaksi välirahan suuruudeksi tulee siten 521 000 euroa (4 342 m2 x 120 euroa/m2).

 

Muutoin noudatetaan kaupungin tavanomaisia kiinteistökaupan ehtoja.

 

Maankäyttösopimus        Kaavamuutoksen seurauksena alueen arvo nousee merkittävästi, joten tontinomistajan kanssa tulee käydä Khn 9.2.2004 tekemän maapoliittisen päätöksen mukaiset neuvottelut.

 

Tontinomistajan kanssa käydyissä neuvotteluissa on saavutettu neuvottelutulos, jonka perusteella on laadittu liitteenä oleva sopimusehdotus.

 

Sopimuksen mukaan tontinomistaja suorittaa kaupungille korvauksena tonttien 45054/5 ja 6 rakentamismahdollisuuksien paranemisesta 350 000 euroa.

 

Sopimuksen mukaan tontinomistajalla on oikeus kaupallisen tarpeen synnyttyä kaavamuutoksen mukaisesti rakentaa kustannuksellaan katettu kauppasilta tontilta 45054/5 Itäkeskuksen kauppakeskukseen
Kehä I/Myllymestarintien ja Itäkadun yli. Sillan suunnitelmat tulee hyväksyttää kaupunkisuunnitteluvirastossa ennen niiden hyväksyttämistä.

 

Koska sillan toteutuksen lykkääntymisen johdosta sen rakennusoikeutta (1 200 k-m2) ei ole huomioitu edellä mainittua korvausta määriteltäessä, sovitaan korvauksesta sillan rakentamisen osalta tontinomistajan ja kaupungin kesken erikseen ennen sillan rakennusluvan myöntämistä.

 

Sopimukseen on lisäksi otettu ehdot kaavamuutoksen mukaisista tonteille merkityistä kevyen liikenteen väylistä, Kehä I/Myllymestarintien ali kulkevasta ajotunnelista, tontinomistajan oikeudesta ulottaa rakennus Itäväylän katualueelle, tonteilla sijaitsevien johtojen ja kaapeleiden siirroista, kaupungin oikeudesta pitää tonteilla 45054/5 ja 6 metroväylä, ‑tunneli ja -radat rakenteineen ja käyttää niitä metron liikennöinnin edellyttämällä tavalla sekä rasitteista, luvista ja käyttöoikeuksista.

 

Kiinteistölautakunta katsoo, että sopimus on Khn päätöksen ja noudatetun käytännön mukainen.

 

KAJ                                    Kaupunginhallitus päättänee oikeuttaa kiinteistölautakunnan tekemään Kiinteistö Oy Helsingin Vanhanlinnantie 3:n kanssa liitteenä olevan sopimusluonnoksen mukaisen esisopimuksen ja sopimuksen aluevaihdosta sekä aikanaan esisopimuksen mukaisen lopullisen vaihtokirjan sekä siihen mahdollisia vähäisiä lisäyksiä ja täsmennyksiä.

 

Pöytäkirjanote kiinteistölautakunnalle.

 

Lisätiedot:
Venesmaa Riitta, vs. kaupunginsihteeri, puhelin 169 2252

 

 

LIITE

Esisopimus ja sopimus

 

 

 

 


3

SELITYS HELSINGIN HALLINTO-OIKEUDELLE VALITUKSESTA JOKA KOSKEE KAUPUNGINVALTUUSTON PÄÄTÖSTÄ 31.5.2006 HYVÄKSYÄ HIETANIEMENKATU 5 B ASUNTOLARAKENNUKSEN PERUSKORJAUKSEN HANKESUUNNITELMA

 

Khs 2006-401

 

Kaj toteaa, että Kvsto hyväksyi 31.5.2006 (§ 161) Khn ehdotuksen mukaisesti Asunnottomien palvelukeskus Hietaniemenkatu 5 b asuntolarakennuksen peruskorjauksen 13.4.2006 päivätyn hankesuunnitelman, johon sisältyy 8.5.2006 päivätty ympäristöselvitys, siten että hankkeen laajuus on enintään 3 500 br-m2 ja hankkeen arvonlisäverollinen enimmäishinta on enintään 6 100 000 euroa hintatasossa 2/2006. 

 

As oy Hietaniemenkatu 12, As Oy Helsingin Runeberginkatu 6 b, Asunto Oy Hietaniemenkatu 10, Asunto-Osakeyhtiö Mechelininkatu 2 ja 20 yksityishenkilöä ovat yhdessä valittaneet Kvston päätöksestä Helsingin hallinto-oikeudelle. Valituksessa pyydetään, että hallinto-oikeus kumoaa valituksenalaisen päätöksen ja määrää sen täytäntöönpanon keskeytettäväksi siihen saakka, kunnes asia on lainvoimaisesti ratkaistu.

 

Muutoksenhaun perusteeksi on ilmoitettu se, että päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä ja on lisäksi lainvastainen.

 

Helsingin hallinto-oikeus pyytää (13.7.2006) Khta hankkimaan 20.9.2006 mennessä Kvston lausunnon valituksen johdosta ja varaa Khlle tilaisuuden antaa selityksensä asiassa.

 

Khn johtosäännön 8 §:n 2 momentin 5 kohdan mukaan Khs antaa selityksen valtuuston päätöstä koskevan valituksen johdosta, jos hallitus katsoo voivansa yhtyä valtuuston päätöksen lopputulokseen.

 

./.                   Valitus (ilman liitteitä) on esityslistan tämän asian liitteenä nro 1. Valitusasiakirjat kokonaisuudessaan ovat nähtävissä Khn kokouksessa ja sitä ennen esittelijällä.

 

KAJ                                                         Kaupunginhallitus päättänee antaa Helsingin hallinto-oikeudelle seuraavan sisältöisen hallintokeskuksen oikeuspalveluiden, sosiaaliviraston, kiinteistöviraston tilakeskuksen ja kaupunkisuunnitteluviraston yhteistyönä laatimaan lausuntoon 30.8.2006 perustuvan selityksen As Oy Hietaniemenkatu 12:n ynnä muiden tekemän valituksen johdosta.

 

SELITYS                           Helsingin kaupunginhallitus toimittaa Helsingin hallinto-oikeudelle oheiset asiaan liittyvät asiakirjat ja esittää selityksenään seuraavaa:

 

Valituksen pääasiallinen sisältö

 

Valittajat ovat pyytäneet valtuuston päätöksen kumoamista virheellisessä järjestyksessä syntyneenä ja muutoinkin lainvastaisena. Valituksen mukaan asunnottomien palveluskeskusta selvittäneen työryhmän sijoitusvaihtoehtojen vertailussa ei ole noudatettu hallintolain puolueettomuuden, tarkoitussidonnaisuuden ja asian selvittämisen vaatimuksia. Vertailussa on jätetty kokonaan arvioimatta palvelukeskuksen haittavaikutukset Hietaniemenkatu 5:n lähiympäristöön. Asiassa myöhemmin tehtyä ympäristöselvitystä ei ole laadittu vuorovaikutuksessa alueen toimijoiden kanssa.

 

Valituksessa on katsottu, että As Oy Hietaniemenkatu 12 ja Asunto Oy Hietaniemenkatu 10 ovat asianosaisia asiassa. Yhtiölle ei ole varattu tilaisuutta lausua asiassa hankesuunnitelmasta tai ympäristöselvityksestä hallintolain mukaisesti. Asiassa on evätty myös muilta valittajilta osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuus.

 

Valituksen mukaan kysymyksessä olevan tontin asemakaava mahdollistaa vain asuntolatoiminnot, mutta ei muita rakennukseen tarkoitettuja toimintoja. Valittajat lisäksi katsovat, että päätös sijoittaa palvelukeskus Leppäsuon päiväkodin välittömään läheisyyteen on lasten päivähoidosta annetun lain vastainen, koska päätöksen toteuttaminen luo vaarallisen ja lapsille huonosti soveltuvan kasvuympäristön.

 

Valittajat ovat lisäksi pyytäneet, että hallinto-oikeus määrää välittömästi päätöksen täytäntöönpanon keskeytettäväksi siihen saakka, kunnes asia on lainvoimaisesti ratkaistu.

 

Lausunto valituksen johdosta

 

Kaupunginhallitus pyytää jäljempänä mainituin perustein valituksen ja täytäntöönpanokieltoa koskevan vaatimuksen jättämistä tutkimatta tai niiden hylkäämistä. Kaupunginhallitus viittaa asiassa lisäksi valtuuston päätöksessä ja sen esityslistan liitteinä olevissa selvityksissä sekä sosiaalilautakunnan 4.5.2006 ja kiinteistölautakunnan 25.4.2006 antamissa lausunnoissa lausuttuun.

 


Valituksen laillisuus ja valitusoikeus

 

Kuntalain mukaan valtuuston päätökseen haetaan muutosta hallinto-oikeudelta kunnallisvalituksella 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Kunnan jäsenen katsotaan saaneen päätöksestä tiedon, kun pöytäkirja on asetettu yleisesti nähtäväksi. Valtuuston päätös on asetettu yleisesti nähtäville 9.6.2006. Valittajat ovat toimittaneet valituksen hallinto-oikeudelle 10.7.2006, eli lain mukaisessa määräajassa.

 

Valittajilla on kunnan jäsenyyden perusteella asiassa valitusoikeus. As Oy Hietaniemenkatu 12:n ja Asunto Oy Hietaniemenkatu 10:n valitusoikeus ei perustu jäljempänä todetuin tavoin asianosaisuuteen asiassa.  Päätös ei koske yhtiöiden oikeutta sillä tavalla, että yhtiöillä olisi asiassa asianosaisen asema.

 

Kaupunginhallitus lisäksi katsoo, että valtuuston päätös asuntolarakennuksen peruskorjauksen hankesuunnitelman hyväksymisestä koskee kuntalain 91 §:n tarkoittamalla tavalla vain valmistelua, minkä vuoksi päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla. Valitus tulee jättää siten hallinto-oikeudessa tutkimatta.  

 

Hallinnon oikeusperiaatteiden noudattaminen ja asian selvittäminen

 

Valituksen mukaan asunnottomien palveluskeskuksen sijoittamista selvittäneen työryhmän eri sijoitusvaihtoehtojen vertailussa 31.1.2006, joka kohdistuu Viipurinkatu 20:n ja Kivelän-Hesperian sairaala-alueen tontteihin, ei ole noudatettu hallintolain 6 §:n puolueettomuuden ja tarkoitussidonnaisuuden vaatimuksia eikä lain 31 §:n selvittämisvelvollisuutta. Kohteissa on sovellettu arviointikriteerejä, jotka estäisivät sosiaalihuollon palveluiden sijoittamisen mihin paikkaan tahansa. Myös mainittujen vaihtoehtoisten sijoituspaikkojen asemakaavat mahdollistaisivat palvelukeskuksen sijoittamisen. Työryhmän selvityksessä on jätetty kokonaan arvioimatta Hietaniemenkatu 5:een sijoitettavan palvelukeskuksen haittavaikutukset lähiympäristöön. Selvityksessä ei ole mainittu lähialueella sijaitsevia vanhusten asuintaloa, lasten päiväkotia sekä lukion ja yläasteen kouluja.

 

Valituksen mukaan palvelukeskusta koskeva ympäristöselvitys on laadittu vasta siinä vaiheessa, kun muut sijoitusvaihtoehdot on jätetty sivuun. Kiinteistöviraston tilakeskus ei ole laatinut selvitystä vuorovaikutuksessa alueen toimijoiden kanssa, vaikka kiinteistölautakunta on tätä edellyttänyt.

 

Kaupunginhallitus toteaa, että sosiaaliviraston työryhmä on tehnyt 31.1.2006 ehdotuksen asunnottomien palvelukeskuksen perustamisesta. Työryhmä on selvittänyt eri sijaintivaihtoehtoja ja esittänyt arvionsa kohteista. Selvitystä varten työryhmä on kartoittanut olemassa olevaa rakennuskantaa ja arvioinut useiden eri kohteiden soveltuvuutta myös aikataulu huomioon ottaen palvelukeskustoimintaan. Lisäksi käytettävissä on ollut kaupunkisuunnitteluviraston selvitys tarkoitukseen mahdollisesti sopivista tonteista. Työryhmässä on ollut asiantuntijoina kaupunkisuunnitteluviraston ja kiinteistöviraston edustajat.

 

Työryhmän selvityksen pohjalta kaupunginjohtaja on 15.2.2006 kehottanut kiinteistövirastoa yhdessä sosiaaliviraston kanssa selvittämään Hietaniemenkatu 5 sijaitsevan kiinteistön soveltuvuuden kysymyksessä olevaan toimintaan sekä laatimaan hankesuunnitelmaehdotuksen.

 

Hietaniemenkatu 5:n soveltuvuus toimintaan

 

Työryhmän selvityksen ja kiinteistön soveltuvuutta koskevan mm. hankesuunnitelmaan 13.4.2006 sisältyvän selvityksen mukaan Hietaniemenkatu 5 b täyttää palvelukeskukselle asetetut tavoitteet ja on eri vaihtoehdoista tarkoituksenmukaisin. Palvelukeskus sijaitsee kaupunkiympäristössä hyvien kulkuyhteyksien päässä. Kampin metro- ja bussiasemalle on matkaa noin 400 metriä, raitiovaunupysäkeille noin 200 metriä. Asiakaskunnan aiheuttama liikenne hajaantuu tasaisesti eri suuntiin ja sulautuu vilkkaaseen kaupunkitoimintaan.

 

Kiinteistö on myös selvityksistä ilmenevin tavoin mm. kooltaan, muunneltavuudeltaan, palvelukeskukseen tarkoitettujen tilojen sijoittuvuuden sekä aikaisemman käyttönsä johdosta sopiva kysymyksessä olevaan käyttötarkoitukseen. Kiinteistö ei edellytä uuden rakennuksen suunnittelua ja rakentamista, joten kohde täyttää myös aikataulullisesti sille asetetut tavoitteet.

 

Palvelukeskuksen sijoittaminen Hietaniemenkadulle tukee lisäksi Helsingin tavoitetta monipuolisen asumisen ja väestörakenteen toteuttamiseksi. Tavoitteena on, ettei asunnottomien asumispalveluita keskitetä tietyille alueille, vaan ne hajautetaan ympäri Helsinkiä. Lisäksi kaupunkiympäristössä palvelukeskuksen asiakkaat hajaantuvat, eivätkä jää oleskelemaan välittömässä läheisyydessä oleviin puistoihin yms. paikkoihin.

 

Hietaniemenkatu 5 b:n käyttötarkoitus ei olennaisesti muutu aikaisemmasta käyttötarkoituksesta. Valtuuston päätöksessä on kysymys rakennuksen peruskorjauksesta, jotta se vastaisi nykyajan asuntolalle asetettavia vaatimuksia. Tontti on vuonna 1978 vahvistetussa kaavassa asuntolarakennusten korttelialueella. Kohteessa sijaitsee kaupungin omistama asuntolarakennus. Rakennus on vuonna 1907 rakennettu kellarin ja kaksi kerrosta käsittäväksi miesten asuntolaksi. Myöhemmin vuosina 1949–1950 rakennus on korotettu viisi kerrosta ja ullakon käsittäväksi asuntolarakennukseksi, joka on otettu Marian sairaalan henkilökunnan käyttöön.

 

Rakennuksen käyttö on muuttunut vähitellen 1970-luvun lopulta lähtien, mutta se on pysynyt kuitenkin koko ajan asuntolakäytössä. Nykyisin talon päävuokralaisina ovat A-klinikka-säätiön nuorisoasema ja Hietalinna-yhteisö, Hiv-säätiön Aids-tukikeskus ja Alvi ry:n kaksi hoitokotia.

 

Helsingin nuorisoasema on A-klinikkasäätiön yksikkö, joka palvelee ensisijaisesti helsinkiläisiä ja vantaalaisia 14–25-vuotiaita nuoria, jotka ovat huolissaan omasta tai läheistensä päihdekäytöstä tai pelaamisesta. Palvelut on tarkoitettu nuorille, heidän vanhemmilleen ja läheisilleen. Nuorisoasema tarjoaa yksilö-, pari- ja perheterapiaa, kriisiterapiaa, erilaisia ryhmiä ja kursseja.

 

Hietalinna-yhteisö tarjoaa päihteiden väärinkäyttöön ja riippuvuusongelmiin liittyviä hoito- ja asiantuntijapalveluja. Yhteisö tarjoaa ympärivuorokautista lääkkeetöntä vieroitus- ja kuntoutushoitoa, joka tapahtuu yhteisöllisin menetelmin. Hoito alkaa suljetulla jaksolla. Vieroitusoireita helpotetaan erityishoidoilla. Palveluihin kuuluu myös huumeseulat.

 

Alvi ry:llä on rakennuksessa kaksi asuntolaa, Alvi-koti miehille ja Elvi-koti naisille, joissa kummassakin on 9 asuntolapaikkaa. Paikat on tarkoitettu pitkäaikaista mielenterveyskuntoutusta vaativille asukkaille. AIDS-tukikeskus tarjoaa HIV-positiivisille henkilöille ja heidän läheisilleen mm vertaistukiryhmiä, voimavarakursseja, päiväkeskustoimintaa ja sosiaaliohjausta, HIV-testausta sekä mahdollisuuden tukea antaviin keskusteluihin.

 

Kaupungin tiedossa ei ole valituksia kohteen aikaisemmasta toiminnasta.

 

Kohteen nykyinen käyttö ei eroa kohteen suunnitellusta käytöstä peruskorjauksen jälkeen. Asuntolarakennus on kunnoltaan elinkaarensa lopussa. Rakennuksessa on tehty eri vaiheissa jonkin verran muutostöitä, mutta rakennus on perusteellisen korjauksen tarpeessa.

 

Valituksessa on viitattu myös esteettömään pääsyyn Hietaniemenkadun pihasta vanhusten palvelutalon pihalle.

 

Kaupunginhallitus toteaa, että asuntolarakennuksen hankesuunnitelman suunnittelussa sekä hankkeen kustannusarviota laadittaessa on huomioitu rakennuksen peruskorjauksen jälkeen tehtävät piha-alueen muutos- ja kunnostustyöt. Piha-alueelle on suunniteltu tilat saattoliikenteelle, keittiön huollolle sekä rakennuksen sisäänkäynnille.

 

Piha aidataan sekä reunavyöhykkeet istutetaan. Asiakkaille on järjestetty suojaisalle pihalle omat oleskelutilat. Koko piha-alueella on kameravalvonta.

 

Viipurinkatu 20, Kivelän-Hesperian sairaala-alue ja Sahaajakatu 20

 

Kaupunkisuunnitteluvirastolla ja terveyskeskuksella on ollut suunnitelmia Viipurinkadun ja Kivelä-Hesperian alueen tonttien käyttämiselle muuhun tarkoitukseen, minkä vuoksi niitä ei ole katsottu tarkoituksenmukaisiksi palvelukeskuksen sijaintipaikoiksi. Nämä vaihtoehdot olisivat lisäksi edellyttäneet uuden rakennuksen suunnittelua ja rakentamista, minkä vuoksi kohteet eivät olisi ehtineet valmiiksi hankkeen edellyttämässä aikataulussa.

 

Alppipuiston laidalla Viipurinkatu 20:ssä sijaitseva YS-tontti 12456/1 toimii nykyisin Linnanmäen huvipuistoa palvelevana pysäköintialueena eli tilapäisessä käytössä. Tontin käyttötarkoitus YS on aikoinaan merkitty silloin ajankohtaisen hankkeen takia, joka ei ole toteutunut.

 

Asemakaavan mukaisen Linnanmäen maanalaisen pysäköintilaitoksen valmistuttua tontin tilapäinen käyttö pysäköintialueena ei ole enää tarpeen ja tontin käyttötarkoitus tullaan harkitsemaan uudelleen. Linnanmäen vesitornit tullaan kaavoittamaan uudelleen mahdollisesti hotelli- ja monitoimikäyttöön. Tällöin on harkittava myös tontin käyttö Linnanmäen ja sen uusia toimintoja tukevana toimintana.

 

Tontin nykyisestä pysäköintikäytöstä on lisäksi tarkoituksenmukaisinta luopua vasta korvaavien paikkojen käyttöönoton yhteydessä. Toistaiseksi alueen pysäköintilaitosta ei ole rakennettu.

 

Linnanmäki Helsingin ainoana huvipuistona on myös turisteille ja ulkokuntalaisille eräänlainen käyntikortti, jonka sisäänkäynnin yhteyteen ei ole tarkoituksenmukaista sijoitta asunnottomien palvelukeskusta.

 

Kivelä-Hesperian alueen osalta terveyskeskus on halunnut varata rakennusoikeuden kokonaan omaan käyttöönsä. Terveyskeskus keskittää toimintojaan tilastrategiansa mukaisesti sairaala-alueelleen, jolloin terveyskeskuksen kiinteistörakenne selkiintyy. Sairaala-alueet pyritään säilyttämään terveydenhuollon toiminnan piirissä. Alue sijaitsee lisäksi palvelukeskuksen tarvitsemilta joukkoliikenneyhteyksiltä hieman syrjässä.

 

Valittajien mukaan näkemys, että Sahaajakatu 2:n tontille ei ole mahdollista sijoittaa suunniteltua palvelukeskusta sen yritystoimintaan käytön vuoksi, on virheellinen. Sahaajakadun voimassa olevan asemakaavan mukaan alueelle saa sijoittaa miesten yhteisasuntolan.

 

Sahaajakatu 2 sijaitsee Herttoniemen yritysalueen eteläosassa, jonka yritystoiminnan kehittäminen on kaupunkisuunnittelun painopisteitä. Yksittäisten tonttien varaaminen alueelta muuhun kuin yritystoimintaan tai sitä palveleviin tarkoituksiin ei ole kaupunkisuunnittelun kannalta tarkoituksenmukaista. Kaavoituskäytännössä pyritään oikeuskäytännön ohjaamalla tavalla siihen, että yksittäisen tontin suunniteltu käyttötarkoitus, vaikka se olisi voimassa olevan asemakaavan mukainen, ei saisi poiketa merkittävästi ympäröivän alueen asemakaavassa osoitetusta käyttötarkoituksesta (KHO:n ratkaisu 14.1.2005 taltionumero 53, jossa on ollut kysymys asuntolan rakentamista koskevasta poikkeamisasiasta). 

 

Lisäksi voidaan todeta, että Hietaniemenkadun tilat mahdollistavat myös naisille tarkoitetut palvelut ja tilat, joista on ollut tähän asti pulaa.

 

Hallinnon oikeusperiaatteiden mukaisuus

 

Kaupunginhallitus toteaa, että asian valmistelussa ja päätöksenteossa on noudatettu edellä todetun mukaisesti hallintolain 6 §:n mukaisia hallinnon oikeusperiaatteita. Viranomaisen toimivaltaa on käytetty yksinomaan lain mukaan hyväksyttävään tarkoitukseen ja viranomaisen toimet ovat puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Kunnallisvalitusmenettelyssä ei voida valittaa perusteella, joka kuuluu kaupungin tarkoituksenmukaisuusharkintaan.

 

Asian selvittäminen

 

Asiassa on huolehdittu hallintolain 31 §:n mukaisesti asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot ja selvitykset.

 

Asunnottomien ensisuojan ja asuntolan sijoitusvaihtoehtoja on tutkittu eri yhteyksissä 1980-luvulta lähtien, kun toiminta on sijoitettu tilapäisesti Sahaajankadun asuntolaparakkiin. Päätöksentekijöiden tiedossa on ollut valittajien esittämät sijoitusvaihtoehdot. Hietaniemenkatu 5:n osalta on alueen muiden palvelupisteiden, mm. päiväkodin, sijainti ollut päätöksentekijöiden tiedossa paitsi hankesuunnitelman liitteeksi laadittujen selvitysten myös päivälehtien asian osalta julkaisemien artikkeleiden kautta.

 

Asiassa on kuultu jäljempänä mainituin tavoin lähialueiden asukkaita, yhteisöjä ja yrityksiä vastaanottamalla suullisia ja kirjallisia kannanottoja sekä järjestämällä vuorovaikutteisia tiedotustilaisuuksia. Hankkeen vastustuksen lisäksi on esitetty myös hanketta tukevia kannanottoja, joissa palvelukeskus on toivotettu tervetulleeksi. Ympäristön esittämät näkökannat on otettu asian valmistelussa ja päätöksenteossa huomioon mm. sosiaalilautakunnan lausunnosta 4.5.2006, ympäristöselvityksestä 9.5.2006 ja valtuuston päätöksestä ilmenevällä tavalla.

 

Kiinteistölautakunta on tehnyt 25.4.2006 esityksen Hietanimenkatu 5 b:n peruskorjauksen hankesuunnitelman hyväksymisestä. Päätöksessään lautakunta on päättänyt kehottaa kiinteistöviraston tilakeskusta lisäämään hankesuunnitelmaan selvityksen asunnottomien palvelukeskuksen vaikutuksista ympäristöön vuorovaikutuksessa alueen toimijoiden kanssa. Lautakunta on hyväksynyt tilakeskuksessa laaditun selvityksen 9.5.2006.

 

Kiinteistölautakunnan edellyttämässä selvityksessä on ollut kyse kiinteistölautakunnan hankepäätöksen yhteydessä tarpeelliseksi harkitsemasta lisäselvityksestä. Selvitys pohjautuu ympäristön kannanottoihin, alueella järjestettyihin tiedotustilaisuuksiin ja selvitystyöhön. Selvityksen kohdassa ”Lähialueen eri tahojen esittämiä arvioita hankkeen ympäristöriskeistä” on tuotu esiin alueen toimijoiden näkemykset hankkeen ympäristöriskeistä. Hyväksyessään tilakeskuksen laatiman selvityksen kiinteistölautakunta on katsonut sen laaditun asianmukaisesti ja riittävässä määrin vuorovaikutuksessa alueen toimijoiden kanssa.

 

Lain mukaan menettelyvirheeksi ei katsota sitä, että ympäristöselvitystä ei ole nimenomaisesti laadittu yhteistyössä lähialueen asukkaiden ja yhteisöjen kanssa. Hallintolaissa ei ole säädetty menettelytavoista selvityksen hankkimiseksi hallintoasiassa eikä laissa ole säännöksiä siitä, missä valmistelun vaiheessa selvitykset on hankittava. Kuten jäljempänä todetaan, hallintolain 34 § ei myöskään tässä tapauksessa edellytä alueen toimijoiden kuulemista asiassa laadituista selvityksistä.

 

Laissa ei ole myöskään nimenomaisesti edellytetty ympäristövaikutusten selvittämistä ja arviointia kysymyksessä olevaa hankesuunnitelmaa valmisteltaessa ja siitä päätettäessä. Asiassa hankittavan selvityksen tarpeellisuus ja laajuus on viranomaisen harkinnassa. Hankesuunnitelma ei ole viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain (SOVA-laki) 4 ja 5 §:ssä tarkoitettu suunnitelma tai ohjelma, johon lain mukaista arviointimenettelyä sovelletaan. Lain 3 §:n mukaan muiden kuin lakisääteistä arviointia vaativien suunnitelmien tai ohjelmien ympäristövaikutukset selvitetään ja arvioidaan riittävässä määrin valmistelun kuluessa, mikäli suunnitelman toteuttamisella saattaa olla merkittäviä ympäristövaikutuksia.

 

Kysymyksessä olevalla hankesuunnitelmalla, ei ole SOVA-laissa tarkoitettuja merkittäviä ympäristövaikutuksia. Laissa tarkoitettuja suunnitelmia, joiden toteuttamisella saattaa olla merkittäviä ympäristövaikutuksia ovat mm. ympäristö-, energia-, liikennepolitiikkaa ja hallinnon toimintaa koskevat suunnitelmat sekä alueelliset kehittämissuunnitelmat (hallituksen esitys 243/2004).

 

Mikäli hallinto-oikeus kuitenkin katsoo, että hankesuunnitelman valmisteluun ja hyväksymiseen sovelletaan SOVA-lain 3 §:n mukaista ympäristövaikutusten selvittämisvelvollisuutta, voidaan todeta, että kaupunki on edellä mainitun mukaisesti lain vaatimalla tavalla riittävästi määrin arvioinut hankkeen ympäristövaikutukset valmistelun kuluessa.

 

Alueen asukkaiden ja yhteisöjen kuuleminen ja vuorovaikutuksen järjestäminen

 

Valittajien mukaan As Oy Hietaniemenkatu 12:lla ja Asunto Oy Hietaniemenkatu 10:llä olisi asiassa asianosaisen asema sillä perusteella, että yhtiöt sijaitsevat suoraan Hietaniemenkatu 5 b:tä vastapäätä. Yhtiöille olisi tullut varata asiassa tilaisuus antaa selityksensä hankesuunnitelmasta ja ympäristöselvityksestä hallintolain 34 §:n mukaisesti. Asiassa on valituksen mukaan evätty myös muilta valittajilta, erityisesti vanhuksilta, kuntalain 27 §:n mukainen osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuus.

 

Kaupunginhallitus katsoo, että hallintolain 11 §:n mukaan hallinto-asioissa asianosainen on se, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia koskee. Yksinomaan asiaan liittyvät tosiasialliset intressit ja huomattavatkin vaikutukset henkilöiden asumiseen ja muihin oloihin eivät riitä tuottamaan asianosaisasemaa, vaan päätöksen vaikutukset asianosaiseen tulee olla oikeudellisia (hallituksen esitys hallintolaiksi HE 72/2002). Pelkkä läheinen sijainti päätöksen kohteena olevaan kiinteistöön nähden ja kohteen mahdolliset häiriöt ympäristölle eivät oikeuskäytännön mukaan muodosta asianosaisasemaa (KHO 63/1996: asunto-osakeyhtiötä ei katsottu asianosaiseksi asiassa, jossa lähellä sijaitsevan ravintolan ulkoilutarjoilualueelle myönnettiin anniskelulupa).

 

Asianosaisasema arvioidaan tapauskohtaisesti asian oikeudellisten vaikutusten, vaikutusten merkittävyyden ja asian laadun ja luonteen perusteella (HE 72/2002, Olli Mäenpää: Hallintolaki ja hyvän hallinnontakeet 2003 s. 134 ja Matti Niemivuo- Marietta Keravuori: Hallintolaki 2003 s. 148).

 

Valittajana olevat asunto-osakeyhtiöt eivät ole asiassa asianosaisia, eikä yhtiöille ole tullut siten varata hallintolain 34 §;n mukaisesti erikseen tilaisuutta lausua mainituista selvityksistä. Asuntolarakennuksen peruskorjauksen hankesuunnitelman hyväksymisellä ei ole yhtiöihin ulottuvia välittömiä oikeudellisia vaikutuksia, vaikka yhtiöt sijaitsevat kysymyksessä olevaa kohdetta vastapäätä. Yhtiöt eivät ole valituskirjelmässään esittäneet, mitä yhtiöihin ulottuvia oikeudellisesti merkityksellisiä vaikutuksia päätöksellä mahdollisesti on.

 

Asianosaisuuden arvioinnissa tulee ottaa huomioon myös päätöksen luonne. Kysymys on asuntolarakennuksen peruskorjauksen hankesuunnitelman hyväksymisestä, ei esimerkiksi maankäyttö- ja rakennuslain tai ympäristölainsäädännön alaan kuuluvan tai siihen verrattavan asian ratkaisusta, jonka vaikutukset ovat usein oikeudellisesti merkittäviä ja laaja-alaisia. Hanke on voimassa olevan asemakaavan mukainen. Kaavaa laadittaessa on kuultu asianosaisia kyseisenä aikana voimassa olleen rakennuslain- ja asetuksen edellyttämällä tavalla. Asiassa tullaan hakemaan peruskorjaukselle rakennuslupaa erillisessä maankäyttö- ja rakennuslain mukaisessa menettelyssä, jota koskevat omat naapurien kuulemissäännöksensä.

 

Mikäli asunto-osakeyhtiöt katsotaan asiassa asianosaisiksi, kaupungin­hallitus toteaa, että asianosaisten kuuleminen on järjestetty hallintolain mukaisesti. Tilaisuuden varaaminen yhtiöille lausua erikseen hankesuunnitelmasta ja ympäristöselvityksestä on ollut hallintolain 34 §:n 2 momentin 5 kohdan mukaan ilmeisen tarpeetonta, koska yhtiöt ovat jo kirjelmässään 29.3.2006 ja vuorovaikutustilaisuudessa 3.5.2006 esittäneet näkökantansa asiaan. Hankesuunnitelman hyväksymistä koskevalla päätöksellä ja kuulematta jättämisellä ei ole ollut myöskään edellä mainituin tavoin asian laadun vuoksi oikeudellista vaikutusta yhtiöiden asemaan.

 

Asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuus on lisäksi järjestetty asiassa kuntalain 27 §:n mukaisesti selvittämällä asukkaiden mielipiteitä ennen päätöksentekoa. 

 

Lasten päiväkoti Leppäsuon vanhemmat ovat toimittaneet kannanottonsa asiassa kaupungille 7.4.2006, Etu-Töölön lukion oppilaskunta 21.3.2006, Etu-Töölön lukion johtokunta 21.3.2006, Etu-Töölön vanhusten palvelutalon asukkaat 31.3.2006, lähiympäristön seitsemän asunto-osakeyhtiötä 29.3.2006, alueen yrittäjät 5.4.2006 sekä Perhonkatu 2:n vanhusten palvelutalon talotoimikunta 12.3.2006.

 

Sosiaalivirasto on järjestänyt asiassa kaksi kuulemistilaisuutta, toisen päiväkoti Leppäsuon vanhemmille 2.5.2006 ja toisen lähialueen taloyhtiöiden hallitusten, lähiyritysten, koulujen ja kaupunginosayhdistysten edustajille 3.5.2006. Tilaisuuksissa on kerrottu hankkeesta ja esitelty asunnottomien palvelukeskussuunnitelmaa, asuntolan tulevaa toimintatapaa sekä ympäristön huomioon ottamista toiminnassa. Pääpaino on ollut osallistujien näkemyksien ja kannanottojen kuulemisessa. Osallistujat ovat kertoneet mm. peloistaan asiakaskunnan mahdollisesti aiheuttamien häiriöiden suhteen.

 

Tilaisuuksissa on ollut läsnä kaupungin sosiaalijohtaja, aikuispalvelun vastuualueen johtaja, sosiaalisen kuntoutuksen päällikkö, asunnottomien sosiaalipalvelun päällikkö ja asuntoasiamies.

 

Lisäksi sosiaaliviraston ja kiinteistöviraston edustajat ovat esitelleet hanketta Töölö-seuran vuosikokouksessa 30.3.2006. Kaupungin virastoille on tullut myös useampia yksittäisiä yhteydenottoja, joihin on vastattu. Kaupunki on toimittanut alueen aktiivisille asukkaille näiden pyytämän hanketta koskevan materiaalin.

 

Sosiaalivirasto on pahoitellut valituksessa viitattua vanhusten palvelutalon kirjeen katoamista. Kirjeeseen on vastattu 4.4.2006. Tiedotustilaisuuksissa on ollut mukana sosiaaliviraston vanhustenhuollon edustus.

 

Alueen asukkaille ja yhteisöille on hankkeesta tiedotettu mahdollisimman avoimesti. Tätä osoittaa myös se, että naapurikiinteistöt, lähistön koulut ja vanhusten palvelutalon asukkaat ovat jättäneet hanketta koskevat kannanottonsa kaupungille ennen asian käsittelyä. Kannanotot ovat olleet hankesuunnitelman liiteaineistona päätöksentekijöiden nähtävänä. Hanketta on myös käsitelty laajasti eri tiedotusvälineissä.

 

Hankesuunnitelman asemakaavan mukaisuus

 

Valituksen mukaan kysymyksessä olevan tontin asemakaava mahdollistaa vain rakennuksen 3.-5. kerroksiin tarkoitetut toiminnot, eli asuntolatoiminnot, mutta ei muita rakennukseen tarkoitettuja toimintoja, kuten ensisuojan ja päiväkeskuksen.

 

Kaupunginhallitus toteaa, että tonteilla 13/415/3 ja 4 (Hietaniemenkatu 5) on voimassa 7.8.1978 vahvistettu asemakaava nro 7802. Sen mukaan molemmat tontit kuuluvat asuntolarakennusten korttelialueeseen.

 

Asuntoloihin voi asumistoimintoihin liittyen kuulua ja yleensä kuuluu erilaisia yhteis-, palvelu- ja huoltotiloja, kuten ruokaloita, kokoontumis- ja seurustelutiloja, hygienia- ja pyykinpesutiloja jne. Vaikka asuntolan palvelu- ja huoltotiloja ei ole asemakaavan määräyksissä erikseen lueteltu, ei se tee niistä asemakaavan vastaisia. Sitä, kuka näitä palveluja saa käyttää, ei määritellä asemakaavassa, vaan on asuntolan pitäjän harkinnassa.

 

Kiinteistö 13/415/3 on ollut asuntolakäytössä vuodesta 1907. Rakennuksessa on alusta alkaen ollut varsinaisten asuinhuoneiden lisäksi runsaasti erilaisia palvelu- ja huoltotiloja, kuten ruokala-, sauna-, pyykinpesu- ja oleskelutiloja. Kiinteistön käyttäjäryhmät ovat vuosien varrella vaihdelleet, rakennuksessa on mm. sijainnut Helsingin kaupungin terveysviraston katkaisuasema ja sen poliklinikka. Kiinteistössä nyt asuntolaa pitävien huumevierotus- ja mielenterveysjärjestöjen toimintaan kuuluu myös poliklinikan ylläpitäminen.

 

Ensisuoja- ja asuntola-asuminen ovat tilapäistä asumista. Nykyisessä Herttoniemen asuntolassa on juopuneille tarkoitetulla ns. märällä puolella patjat, mutta uuteen ensisuojaan on tarkoitus hankkia sängyt, jolloin ne vastaavat asuinhuoneita.

 

Kaupunginhallitus lisäksi toteaa, että peruskorjaushankkeen asemakaavan mukaisuus tutkitaan lisäksi erikseen rakennuslupamenettelyssä, eikä sen tutkiminen kuulu tässä vaiheessa hallinto-oikeuden toimivaltaan. Hallinto-oikeuden tulee siten jättää väite toiminnan kaavan vastaisuudesta tutkimatta.

 

Päiväkodin lasten turvallisuuden huomioon ottaminen

 

Valituksen mukaan päätös sijoittaa ensisuoja- ja päihderiippuvaisten palvelukeskus Leppäsuon päiväkodin välittömään läheisyyteen on lasten päivähoidosta annetun lain 2 a ja 6 §:n vastainen. Päätöksen toteuttaminen luo vaarallisen ja lapsille huonosti soveltuvan kasvuympäristön. Ensisuojan ja päiväkeskuksen asiakkaat käyttäisivät reittinään Päiväkodin ja leikkipuiston välistä Perhonkadun kävelykatua, jonka katkaisemista koskevan kaavamuutoksen voimaantulo voi kestää pitkään. Kadun sulkeminen ei kuitenkaan estä niitä vaaroja, joita kyseinen toiminta tulisi aiheuttamaan.

 

Kaupunginhallitus toteaa, että Lapuankadun varrella olevan palvelukeskuksen sisäänkäynnin ja Leppäsuon päiväkodin sisäänkäynnin välinen etäisyys on noin 90 metriä. Helsingin suuresta päiväkotitiheydestä johtuen ei päiväkodin ja asuntolan läheisyys ole kaupungissa erityisen poikkeuksellinen tilanne. Aikaisemman 7.1.2002 ehdotuksensa jättäneen palvelukeskuksen perustamista selvittäneen työryhmän sijoitusvaihtoehdossa palvelukeskus olisi ollut samassa pihapiirissä päiväkodin kanssa.

 

Helsinki on varsin tiheään rakennettu eikä kaupunkiympäristöstä ole helposti löydettävissä tontteja tai rakennuksia, joiden läheisyydessä ei ole tai tule asuntoja tai muita toimintoja.

 

Valituksessa ei ole esitetty, mitä vaaroja päiväkodissa hoidettavana oleville lapsille asuntolasta ja palvelukeskuksesta oletetaan koituvan.

 

Päiväkodissa hoidettavana olevat lapset eivät kulje päiväkotiin yksin eivätkä oleskele Perhonkadulla. Päivän aikana lapset ovat hoitajien seurassa joko päiväkodin tiloissa tai aidatulla leikkialueella puistossa. Siirtyminen päiväkotitontilta puistoon tapahtuu valvotusti hoitajien seurassa. Ohikulkijoiden ei voi katsoa muodostavan erityistä vaaraa päiväkodissa hoidettavana oleville lapsille.

 

Jalankululle osoitettu Perhonkatu johtaa Lapuankadulta Mechelininkadulle, eikä sen kohdalla ole suojatietä Mechelininkadun yli. Suunnitellun asuntolan sisäänkäynti on Hietaniemenkadulta, ja palvelukeskuksen Lapuankadulta. Reitit tärkeimmistä lähestymissuunnista (Arkadiankatu, Runeberginkatu, Hietaniemi, raitiovaunu 8:n pysäkki Mechelininkadulla) eivät mikään johda juuri Perhonkadun kautta. Valitukseen sisältyvä väite Perhonkadusta palvelukeskuksen asiakkaiden pääasiallisena kulkureittinä perustuu valittajan oletukseen.

 

Kaikki asuntolarakennuksen aiheuttama liikenne sekä sisäänkäynnit voidaan osoittaa edellä todetuin tavoin tontin piha-alueelle, jolloin ympäröivät katualueet pysyvät rauhallisina.

 

Asiassa on selvitetty turvallisuutta lisääviä vaihtoehtoja ottaen huomioon kuulemistilaisuuksissa esitettyjä kannanottoja. Valittajien viittaamalla Iltasanomien kirjoituksella ei ole ollut merkitystä asiassa.

 

Palvelukeskuksen hankesuunnitelman kohdassa "Toiminnan kuvaus" sekä ympäristöselvityksessä on selostettu ympäristön turvallisuuden varmistamiseen liittyviä toimintatapoja, jotka voivat jopa parantaa tilannetta nykyiseen verrattuna. Päiväkoti Leppäsuon kiinteistö peruskorjataan vuosina 2008–2009. Siinä yhteydessä kiinteistön turvallisuuteen liittyvät kysymykset voidaan sisällyttää peruskorjaussuunnitelmaan.

 

Sosiaalivirastolla ja sen yhteystyöjärjestöillä on kokemusta lähiympäristölle koituvien riskien hallitsemisesta myös silloin, kun läheisyydessä on päiväkoti. Naapuruston, Leppäsuon päiväkodin, Etu-Töölön yläasteen ja lukion sekä Etu-Töölön vanhusten asuintalon turvallisuutta tuetaan hankesuunnitelmasta ja ympäristöselvityksestä ilmenevällä ympäristötyön toimintamallilla. Sen keskeisiä elementtejä ovat säännöllinen vuorovaikutus, reaaliaikeinen palautejärjestelmä, jalkautuva työote ja yhteistyö lähipoliisin kanssa.

 

Toiminnasta ei tule olemaan haittaa päiväkodin lapsille, eikä palvelukeskuksen sijoittaminen Hietaniemenkadulle ole päivähoidosta annettujen säännösten vastaista. Tämän varmistamista tukee edellä todettu mm. ympäristötyön toimintamalli sekä tehtävät rakenteelliset ratkaisut Perhonkadulla. Kaupunginhallitus on esityksessään valtuustolle todennut, että se tulee valtuuston päätöksen täytäntöönpanon yhteydessä kehottamaan kaupungin hallintokuntia valmistelemaan kaavamuutoksen Perhonkadun katkaisemiseksi Hietaniemenkatu 9 rakennuksen pituiselta matkalta. Asia käsitellään kaupunkisuunnittelulautakunnassa normaalin menettelyn mukaisesti.

 

Päätöksen täytäntöönpano

 

Valittajat ovat vaatineet päätöksen täytäntöönpanon keskeyttämistä. Valittajat ovat viitanneet vaatimuksen tueksi valituksen perusteisiin ja mm. siihen, että täytäntöönpano vaikeuttaisi päätöksen mahdollisesti kumouduttua rakennuksen käyttämistä muuhun tarkoitukseen. Kysymyksessä olevaan toimintaan tarkoitettuja varat voitaisiin käyttää muuhun toimintaan.

 

Kaupunginhallitus toteaa, että valtuuston päätös voidaan kuntalain 98 §:n mukaan panna täytäntöön ennen kuin se on saanut lainvoiman. Ottaen huomioon edellä mainittu päätöksen laatu ja se, että päätöksellä ei ole valittajiin ulottuvia oikeudellisia vaikutuksia, täytäntöönpanon kieltämiselle ei ole perusteita.

 

Yhteenveto                       Kaupunginhallitus yhteenvetona toteaa, että valituksissa ei ole esitetty sellaisia seikkoja, joiden vuoksi valtuuston päätös olisi kumottava. Päätöksenteossa on noudatettu hallinnon oikeusperiaatteita ja lain mukaisia menettelysäännöksiä. Päätös ei ole syntynyt virheellisessä järjestyksessä, viranomainen ei ole ylittänyt toimivaltaansa eikä päätös ole muutenkaan lainvastainen. Kunnallisvalitusmenettelyssä ei voi vedota päätöksen mahdolliseen epätarkoituksenmukaisuuteen.

 

Hallinto-oikeuden tulee siten jättää valitus ja täytäntöönpanokieltoa koskeva vaatimus tutkimatta tai hylätä ne perusteettomina.

 

Kaupunginhallituksen johtosäännön mukaan kaupunginhallitus antaa selityksen valtuuston päätöstä koskevan valituksen johdosta, jos hallitus yhtyy valtuuston päätöksen lopputulokseen.

 

Pöytäkirjanote hallintokeskuksen oikeuspalveluille selityksen laatimista varten ja pöytäkirjanote sosiaalivirastolle, kiinteistöviraston tilakeskukselle ja kaupunkisuunnitteluvirastolle.

 

Lisätiedot:
Venesmaa Riitta, vs. kaupunginsihteeri, puhelin 169 2252

 

 

LIITE

As Oy Hietaniemenkatu 12:n ym. valitus Helsingin hallinto-oikeudelle

 

 

 

 


4

4.9.2006 pöydälle pantu asia

HELSINGIN SATAMAN POIKKEAMISHAKEMUS

 

Khs 2006-1649

 

Helsingin Satama pyytää (10.2.2005) lupaa poiketa asemakaavasta 54. kaupunginosan (Vuosaari) kortteleissa 54313–54315 ja 54316/1–3 sekä alueilla Käärmeniemenpolku, Käärmeniemenkuja, Maakaasukatu ja Koukkupoika (osoite: Käärmeniementie, Laivanrakentajantie, Voimalakatu) yhtenäisen n. 35 hehtaarin logistiikka-alueen rakentamiseksi sataman viereiselle alueelle.

 

Hakija perustelee hakemustaan seuraavasti:

 

Päättäessään Vuosaaren sataman rakentamisesta Kvsto päätti 9.10.2002, että sataman viereisestä yritysalueesta kehitetään ensisijaisesti satamaan liittyvä toiminnallinen kokonaisuus, johon sijoittuvat yritykset liittyvät sataman toimintoihin tai hyödyntävät muutoin sataman naapuruutta.

 

Khs päätti 14.10.2002 kehottaa Helsingin Satamaa huolehtimaan Vuosaaren sataman viereisen yritysalueen kehittämisen, suunnittelun ja rakentamisen koordinoinnista yhteistyössä muiden virastojen ja laitosten kanssa.

 

Logistiikka-alue on pinta-alaltaan n. 50 ha. Se muodostuu riveittäin sijoitetuista ns. läpivirtausterminaaleista ja varastoista sekä niiden välisistä liikennevyöhykkeistä. Terminaalit ja varastot sijaitsevat satama-alueen sekä yleisen katuverkon rajapinnassa ja ovat saavutettavissa sekä sataman sisäisellä että yleisen liikenteen kuljetuskalustolla.

 

Läpivirtausterminaalimallin perustana on terminaali- ja varastorakennusten hyvä saavutettavuus sekä sataman että yleisen maantieliikenneverkon puolelta. Tavaran käsittelyssä ja siirrossa sataman kuljetusvälineistä yleisen liikenteen kuljetusvälineisiin pyritään mahdollisimman hyvään tehokkuuteen, mikä edellyttää terminaalirakennuksilta toiminnallista ja rakenteellista selkeyttä sekä tavaran liikuteltavuuden esteettömyyttä.

 

Logistiikka-alue on jaettu 25 m x 25 m moduuliruudukkoon, jossa terminaali- ja varastoalueen syvyys on 50 m. Liikennealueen leveys on satamakoneiden vyöhykkeillä 50 m ja yleisen liikenteen kaluston ns. uloslastausvyöhykkeillä 75 m. Uloslastausvyöhykkeiltä on sujuva yhteys satamakeskuksen katuverkkoon ja edelleen Vuosaaren Satamatien tunnelin kautta Kehä III:lle.

 

Logistiikka-alueen ratkaisu tarjoaa joustavan mahdollisuuden toimintojen sijoitteluun. Läpivirtausperiaatteen ja syvälle työntyvien satamakoneiden vyöhykkeiden myötä myös kauempana satama-alueesta sijaitsevat toiminnot pystyvät hyötymään sataman läheisyydestä. Logistiikka-alueelle sijoitetaan vain välittömästi toimintaan liittyvät toimisto- ja sosiaalitilat. Varsinaiset toimistotilat sijaitsevat sataman A-portin yhteyteen rakennettavassa porttialueen toimisto- ja palvelurakennuksessa sekä alueen eteläreunalle rakennettavassa Meriportin toimistorakennuksessa.

 

Terminaalien ja liikennealueiden lisäksi logistiikka-alueelle sijoitetaan tullin palvelupiste, joka palvelee logistiikka-alueen tavaraliikennettä. Satamasta suoraan lähtevää tavaraliikennettä varten on tullin tarkastuspiste sataman A-portin yhteydessä Vuosaaren Satamatien varressa.

 

Korttelit, joita poikkeaminen koskee, on asemakaavassa varustettu merkinnällä T tai TS. Molemmat merkinnät tarkoittavat teollisuus- ja varastorakennusten korttelialuetta. Vuosaaren sataman viereen kaavoitetun yritysalueen alkuperäinen merkitys on, että sinne sijoittuu sataman toimintaan liittyvää tai sataman läheisyydestä hyötyvää yritystoimintaa.

 

Asemakaavassa esitetty toimintojen sijoittelu perustuu kaavan laadinnan aikaiseen tietämykseen sataman ja viereisen yritysalueen toiminnasta. Sataman ja yritysalueen toimintojen sijoittelun suunnittelu on käytännössä käynnistynyt vasta asemakaavan voimaantulon jälkeen. Suunnittelun kuluessa alueen kokonaisjärjestely on kehittynyt toiminnallisten tarpeiden täsmentymisen myötä.

 

Satamasta ja yritysalueesta on tarkoitus rakentaa nykyaikainen ja tehokkaasti toimiva kokonaisuus, joka palvelee tavaran kuljetusta ja käsittelyä pitkälle tulevaisuuteen. Tätä ajatusta palvelee logistiikka-alueelle valittu läpivirtausterminaalimalli. Malli ottaa huomioon tehokkaan tavaran käsittelyn ja liikenteellisen toimivuuden ohella nykyajan ulkomaankaupan tulli- ja turvallisuusmääräykset sekä työturvallisuuden vaatimukset, kun työkone- ja yleinen liikenne on eriytetty omille alueilleen.

 

Satamaan ja siihen liittyvälle yritysalueelle on arvioitu muodostuvan n. 4 000 työpaikkaa yhteensä n. 250 hehtaarin alueelle. Alue on niin laaja, että työpaikoista pelkästään metron avulla saavutettavia on korkeintaan puolet. Pisimmillään etäisyys metroasemalta työpaikalle tulisi olemaan yli kaksi kilometriä. Metro tarvitsisi joka tapauksessa tuekseen alueen sisäisiä bussiliikenteen ratkaisuja. Metrovarausta voidaan näistä lähtökohdista pitää hyvin teoreettisena ja epätodennäköisenä. Teknisesti metroratkaisu olisi hankalasti toteutettava ja kallis. Metrorata jouduttaisiin noin puolen kilometrin matkalta rakentamaan betonikantiseen tunneliin. Rata jouduttaisiin viemään maan alle tavanomaista jyrkemmässä kaltevuudessa, että se saavuttaisi kallion edes jokseenkin kohtuullisella etäisyydellä.

 

Rakentaminen ja maksimissaan 50 vuoden vuokraoikeus metrovarauksen kohdalle sen betonikantiselle osalle olisi normaalioloissa este varauksen toteuttamiselle, mutta näissä olosuhteissa sitä ei voi sellaisena pitää. Ei ole näköpiirissä seikkaa, joka lähivuosikymmeninä jopa 50 vuoden aikajänteellä voisi tehdä metroratkaisusta kannattavan. Tästä syystä terminaalien rakentamisen metrovarauksen kohdalle sen betonikantisella osuudella ei voi katsoa haittaavan metron tulevaa toteutumista.

 

Alueen asemakaavasta poikkeava järjestely on asemakaavan perustavoitteiden mukainen, mutta on kokonaisuutena toimivampi, tehokkaampi ja turvallisempi työympäristö alueelle sijoittuville ja siellä toimiville yrityksille sekä niissä työskenteleville.

 

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa (20.6.2006) mm., että haettu toimenpide on vastoin voimassa olevaa asemakaavaa ja siten vastoin maankäyttö- ja rakennuslain 58 §:n 1 momenttia.

 

Selostus                            Helsingin yleiskaava 2002:ssa (Kvsto 26.11.2003) alue on satama-alue (LS) ja työpaikka-aluetta teollisuus-, toimisto- ja satamatoimintoja varten. Työpaikka-alueen osalta yleiskaava on tullut voimaan 23.12.2004. Satama-alueen osalta valitusprosessi on vielä kesken.

 

Alueella on voimassa 25.1.2002 vahvistettu asemakaava nro 10640 (Vuosaaren satama ja ympäristö). Asemakaavan mukaan alue on satamatoimintaan liittyvien teollisuus- ja varastorakennusten korttelialuetta (TS), teollisuus- ja varastorakennusten korttelialuetta (T), satama-aluetta, joka on varattu kunnan tarpeisiin (LS-k), ja katualuetta. Lisäksi asemakaavassa on osoitettu metrovaraus, metron huoltoraide, maanalainen kevyen liikenteen raitti (ma-pp), erilaisia maanalaisia johtokujia ja turvareittejä sekä liittymäkielto Laivanrakentajantielle. Noin puolet metrovarauksesta on osoitettu merkinnällä mam, joka tarkoittaa alueen osaa, jonka rakentamisessa tulee varautua päältä avattavan teräsbetonirakenteisen metrotunnelin rakentamiseen.

 

Korttelialueitten yhteenlaskettu rakennusoikeus on n. 170 000 k-m2. Satama-alueelle on osoitettu rakennusoikeutta kaikkiaan 250 000 k-m2.

 

Nykyisin alue on sataman ja siihen liittyvien toimintojen louhinta- ja rakennustyömaana. Alueeseen kytkeytyvä satama-alue on rakenteilla ja sataman on arvioitu olevan valmis otettavaksi käyttöön v. 2008. Alueen pohjoispuolella on Vuosaaren voimalaitos, ja länsipuolella golfkenttä.

 

Helsingin satama on teettänyt Vuosaaren satama/ Logistiikka-alue ‑luonnossuunnitelmat (Arkkitehtityöhuone Artto Palo Rossi Tikka Oy/ 3.1.2006).  Luonnossuunnitelman mukaan logistiikka-alue on yhtenäinen suurkortteli Käärmeniementien ja Laivanrakentajantien rajaamalla alueella. Logistiikkarakennukset on sijoitettu polveilevasti siten, että jokaiselle rakennukselle on yhteys sekä satama-alueelta että yleisestä katuverkosta.

 

Haettu toimenpide poikkeaa asemakaavasta seuraavilta osin:

-         Rakennuksia on sijoitettu asemakaavan mukaisille katualueille.

-         Rakennuksia on sijoitettu asemakaavaan merkinnällä ma-pp varustetulle alueen osalle, joka on yleiselle jalankululle ja polkupyöräilylle varattu maanalainen alueen osa.

-         Rakennuksia on sijoitettu asemakaavassa maanalaisia johtoja sekä maanalaisia johtoja ja tulvareittiä varten varatulle alueen osalle.

-         Rakennuksia on sijoitettu asemakaavaan mam-merkinnällä varustetulle alueen osalle, jonka rakentamisessa tulee kaavan mukaan varautua päältä avattavan teräsbetonirakenteisen metrotunnelin rakentamiseen.

-         Logistiikka-alueen liittymä Laivanrakentajantielle on suunniteltu kohtaan, jossa asemakaavan mukaan on liittymäkielto.

 

Hakemuksessa esitetty kokonaiskerrosala 134 800 k-m2 ei ylitä asemakaavan mukaista rakennusoikeutta.

 

Saadut lausunnot           Hakemuksen kohteena oleva alue ja sen ympäristö ovat kaupungin eri hallintokuntien hallinnassa. Kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston kirjeellä (30.3.2006) on pyydetty lausunnot Helsingin Energialta, kiinteistövirastolta, rakennusviraston katu- ja puisto-osastolta, HKR-rakennuttajalta, liikennelaitokselta, Helsingin Vedeltä, Helsingin ympäristökeskukselta, Gasum Oy:ltä, Vuosaari Golf Oy:ltä sekä Uudenmaan ympäristökeskukselta.

 


Helsingin ympäristökeskuksella ei ole huomautettavaa asemakaavasta poikkeavaan järjestelyyn Vuosaaren sataman logistiikka-alueella.

 

Rakennusviraston katu- ja puisto-osasto toteaa, että Helsingin Satama vastaa asemakaavasta poikkeavan liittymän rakentamisesta Laivanrakentajantielle ja sen aiheuttamista kustannuksista. Logistiikka-alueella toteuttamatta jäävät kadut tuovat säästöä katu- ja puisto-osastolle. Asemakaavasta poikkeaminen ei aiheuta kustannuksia katu- ja puisto-osastolle. Katu- ja puisto-osasto puoltaa asemakaavasta nro 10640 poikkeamista.

 

Kiinteistövirasto toteaa, että kiinteistölautakunta on vuokrannut kyseiset korttelialueet Helsingin satamalle lyhytaikaisena sisäisenä vuokrauksena sataman rakentamista varten 31.12.2008 saakka.

 

Kiinteistöviraston mielestä logistiikka-alueen toteuttaminen yhtenä kokonaisuutena ja suunniteltu käyttö vastaavat asemakaavan tavoitteita. Logistiikka-alueen toteutusratkaisun suunnitteleminen alusta pitäen yhtenä kokonaisuutena on perusteltua, jotta toimintojen suunnittelu voidaan toteuttaa pitkäjänteisesti ja hankkeen investoinnit voidaan rahoittaa vaiheittain. Samalla se mahdollistaa Vuosaaren sataman kehittämisen pidemmällä tähtäimellä.

 

Logistiikka-alueelle on osoitettu asemakaavassa metrovaraus. Helsingin Satama on ilmoittanut, että se vastaa logistiikka-alueen rakentamisesta metron toteutumiseen aiheutuvista mahdollisista ylimääräisistä kustannuksista.

 

Kiinteistövirastolla ei ole huomautettavaa poikkeamisen suhteen ja virasto puoltaa poikkeamisen hyväksymistä.

 

Liikennelaitos toteaa, että esitys asemakaavasta poikkeamisesta koskee metrovarauksen osalta asemavarausta ja jatkolinjausvarausta asemalta itään, mutta ei huoltoraidevarausta, vaikka logistiikka-alueen luonnossuunnittelukuvassa 6 on rakennusmassa ja huoltoraidevaraus osin päällekkäin.

 

Perustelutekstissä metroasemavaraus ja jatkolinjaus nähdään hyvin epävarmoina ja epätodennäköisenä toteutuvuudeltaan. Jos metroa jatketaan, logistiikka-alueen varastotiloja joudutaan purkamaan ja siirtämään.

 

Arvio metrojatkeen toteutuvuudesta on oikeasuuntainen. Satama-alueen suunniteltu maankäyttö ei perustele metron jatkamista alueelle. Jos kuitenkin satama-aluetta tullaan käyttämään laajaan matkustajaliikenteeseen, tilanne muuttuu. Tämän suuntaista kehitysnäkymää ei pidetä nyt kovin todennäköisenä, mutta jos linjarahtiliikenne ja matkustajaliikenne integroituvat laajasti, voi syntyä tarve tuoda metropalvelu alueelle.

 

Yleiskaavassa ei ole merkintää metron jatkomahdollisuudesta Vuosaaren kautta Sipoon alueelle. Aiemmin, kun tutkittiin metron jatkoideoita aikaisempien yleiskaavakierrosten yhteydessä, oli esillä myös vaihtoehto laajentaa metrolinja Talosaareen saakka. Sataman vetovoima saattaa tulevina vuosikymmeninä muuttaa asetelmia ja metroa voidaan periaatteessa jatkaa sekä Mellunmäen että Vuosaaren haaralta.

 

Liikennelaitoksen mielestä poikkeaminen asemakaavasta voidaan sallia, koska metrovarauksen kanssa ristiriidassa oleva maankäyttö on kevytrakenteista varastotilaa. Jos metro rakennetaan alueelle, varastotilat siirretään metron tieltä satamalaitoksen kustannuksella. Asemakaavateknisesti asia voitaneen todeta selostustekstissä.

 

Metron huoltoraidevaraus tulee säilyttää asemakaavassa.

 

Rakennusvalvontavirasto on liittänyt lausuntoonsa kaupunkikuvaneuvottelukunnan lausunnon (päivätty 15.2.2006). Kaupunkikuvaneuvottelukunta katsoi, että periaatteena logistiikka-alueen järjestely esitetyllä tavalla on mahdollinen. Yhtenäinen korttelialue edellyttää kuitenkin metrovarauksen uudelleen miettimistä. Rakentaminen tulee sopeuttaa metrovaraukseen. Metrovarausta ei ole syytä jättää pois suunnitelmista vaan se on ratkaistava ensin, jonka antamin ehdoin ratkaisu on tarkennettava.  Rakennusvalvontavirasto katsoo em. lausuntoon viitaten, ettei poikkeuksen myöntämiselle ole muuten periaatteellista estettä, mutta kysymys metrovarauksen säilyttämisestä tulee selvittää ennen poikkeuksen myöntämistä.

 

Gasum Oy toteaa, että Gasum Oy:n Vuosaaren voimalaitokselle johtava maakaasuputki DN400 sijaitsee suunnittelualueella Käärmeniementien eteläpuolella. Logistiikka-alueen toteuttaminen luonnossuunnitelman mukaisesti edellyttää maakaasuputken siirtämistä. Maakaasuputken siirtämistä suunnitellaan Käärmeniementien katu- ja rakennussuunnittelun yhteydessä. Lisäksi Vuosaaren paineenvähennysasemat (2 kpl) ovat hankkeen vaikutuspiirissä.

 

Gasum Oy pyytää, että maakaasuputkisto otettaisiin huomioon asemakaavan ajantasaistuksen yhteydessä.

 

Uudenmaan ympäristökeskus katsoo, että vaikka kyseessä on rakentaminen alueelle, jota koskevat erityiset valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, on hankkeen toteuttaminen asemakaavaa muuttamatta mahdollista, kun otetaan huomioon hakemuksessa vaikutuksista esitetty ja se seikka, että haettu rakentaminen on asemakaavan perustavoitteiden ja ylemmän asteisten kaavojen mukaista. Ympäristökeskus huomauttaa, että vaikutusarvioinnista puuttuu selvitys liikenteen määrästä ja Laivanrakentajantien mitoituksen riittävyydestä tulevalle liikenteelle. Liikenteen vaikutukset tulee arvioida ja ottaa huomioon niin, että laajamittainen raskas liikenne ei ohjaudu Niinisaarentielle haittaamaan omakotiasutusta. Valtakunnallisesti merkittävän satama-alueen toimintojen turvaamiseen ja kehittämiseen tähtäävän rakentamishankkeen toteuttamista voidaan pitää maankäyttöön liittyvänä erityisenä syynä, jolla kaupunki myöntää poikkeamisen asemakaavassa esitetyistä määräyksistä.

 

Osallisten kuuleminen   Hakemuksesta on tiedotettu naapureille ja muille, joiden oloihin hanke saattaa huomattavasti vaikuttaa, kuulutuksilla Helsingin Uutiset ja Vuosaari -lehdissä 12.4.2006 sekä ilmoituksella viraston ilmoitustaululla 12.4.–3.5.2006. Osallisille on varattu tilaisuus kirjallisen huomautuksen tekemiseen. Yksi muistutus on esitetty Vuosaaren asukasyhdistysten puolesta.

 

Vuosaari-Seura r.y., Vuosaaren asukastoimikunta ja Vuosaari-Säätiö vastustavat poikkeamisluvan myöntämistä ja esittävät, että tehdystä suunnitelmasta luovutaan ja ohjataan rekkaliikenne (3600 rekkaa/vrk) sataman sisäisen liikenneverkon kautta suoraan Kehä 3:lle, kuten sataman alkuperäisessä sijoitussuunnitelmassa on esitetty. Niinisaarentien kautta ohjataan liikenne vain poikkeuksellisesti tietunnelin ollessa pois käytöstä tai kun on kyse niin korkeista ja leveistä kuljetuksista, että ne eivät mahdu tunnelin lävitse.

 

Perusteluina esitetään seuraavaa:

 

Poikkeushakemuksessa esitetty suunnitelma ohjaa osan tavaraliikenteestä Vuosaaren lävitse Vuotien ja Niinisaarentien kautta lisäten tuntuvasti niiden vaikutusalueelle kohdistuvia melu-, pakokaasu- ym. heittoja sekä vaarantaen huomattavasti kyseisten liikenneturvallisuutta. Vuotien kautta ohjautuva liikenne tukkisi lisäksi jo nyt pahoin ruuhkautunutta Meripellontien ja Itäväylän risteystä samaten kuin koko Kehä I:n liikennettä.

 

Mahdollisuuksiin rajoittaa esimerkiksi liikennemerkein rekkojen pääsyä Vuosaaren lävitse kulkevalle Vuotielle suhtaudutaan epäillen, koska tätä väylää tarvitaan joka tapauksessa palvelemaan vuosaarelaisten yritysten logistiikkaa.

 

Liikenteen ohjaaminen sataman sisäisen tieverkon kautta Kehä III:lle edistää myös sataman turvallisuutta, kun lisää kulkuaukkoja satama-alueelle ei tarvitsisi tehdä. Samalla vältyttäisiin ylimääräisen tulliterminaarin rakentamiselta ja siitä sekä satamalle että valtiolle aiheutuvista kustannuksista tullitoimintojen keskittyessä sataman pääportin yhteyteen, kuten alun perin on suunniteltu.

 

Lausunto                          Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa, että asemakaavan ensisijaisena tavoitteena on luoda kaavalliset edellytykset satama-alueen sekä siihen liittyvän energiahuollon ja työpaikka-alueen toteuttamiselle liikenneyhteyksineen ja ympäröivine virkistys- ja luonnonsuojelualueineen. Työpaikka-alueen sijoittamisella sataman yhteyteen on pyritty tarjoamaan satamatoimintoihin liittyville yrityksille toiminnallisesti tarkoituksenmukaisia sijoitusmahdollisuuksia sekä lisäämään Vuosaaren työpaikkaomavaraisuutta. Liike-, toimisto-, teollisuus- ja varastorakennusten korttelialueet on liitetty varsinaiselle satamatoiminnoille varattuun alueeseen niin, että mahdollistetaan logistisesti sujuva ja saumaton yhteys Vuosaaren sataman kautta päätie- ja rataverkkoon kulkeville tavaravirroille.

 

Helsingin sataman teettämän logistiikka-alueen luonnossuunnitelman kokonaisratkaisu on asemakaavan hengen mukainen ja logistiikka-alueena tehokas. Logistiikka-alueelle esitetty toiminta on asemakaavan korttelialueille osoitetun käyttötarkoituksen mukaista (teollisuus- ja varastorakennusten korttelialue). Luonnossuunnitelmassa esitetty kokonaiskerrosala 134 800 k-m2 ei ylitä asemakaavan mukaista rakennusoikeutta.

 

Kaupunkisuunnittelulautakunta on antanut 22.8.2005 lausunnon satamalautakunnan esityksestä, joka koskee Vuosaaren satama-alueen ja satamaan liittyvän yritysalueen vuokraamista, yritysalueen toteuttamista ja toiminta-alueiden luovutusperiaatteita. Lausunnossa todetaan muun muassa, että asemakaavaosasto pitää sataman yleissuunnitelmassa esitettyä logistiikka-alueen rakennetta perusteltuna, koska se on liikenteellisesti tehokas ja yritystoiminnan kannalta joustava. Yleissuunnitelman toteuttaminen edellyttää tältä osin asemakaavan muuttamista. Alueen jatkosuunnittelussa on myös huomioitava tarkoituksen mukaisella tavalla asemakaavan metrovaraus, raideliikenneyhteydet sekä maanalaiset johtokujat ja liikenneyhteydet.

 

Kaupunkisuunnitteluvirasto on arvioinut poikkeamisen edellytyksiä.  Seuraavassa on eritelty tarkemmin keskeisimpiä tekijöitä, eli vaikutuksia liikenteeseen, metrovarauksen toteuttamiseen sekä teknisen huollon järjestämiseen.

 

Liikenne

 

Vuosaaren sataman liikennevirroista ja liikenteenopastuksesta on tehty useita selvityksiä: Vuosaaren sataman tieliikenne-ennusteet ja verkkotarkastelut 2003 (Strafica oy), Logistiikka-alueen muutosten vaikutukset liikennevirtoihin 2004 (Traficon Oy, Strafica Oy), Vuosaaren sataman logistiikka-alueen liikennealueiden rakennussuunnittelu, suunnittelualueen liikennetekninen tarkastelu 6.2.2006 (Traficon Oy) sekä Liikenteenhallinnan ja viitoituksen kokonaisuuden koordinointi 8.2.2006 (Traficon Oy).

 

Verkkoennusteiden perusteella Satamatie vähentää merkittävästi (n. 30 %) Kallvikintien–Niinisaarentien liikennettä sataman synnyttämästä liikenteestä huolimatta. Vuotien henkilöautoliikenne lisääntyy hieman (n. 10 %), mutta liikenteen sujuvuuteen sillä ole merkittävää vaikutusta, koska liikenteen lisäys on pääosin ruuhkan vastaista. Sataman raskas liikenne painottuu Kehä III:lle ja Porvoonväylää länteen, joten Satamatie toimii tärkeimpänä väylänä raskaalle liikenteelle sekä Vuosaareen että satamaan. Reittivaihtoehtojen matka-aikojen vertailussa satamasta Itäväylän ja Kehä I:n liittymään osoittautui nopeimmaksi Satamatien kautta kulkeva reitti.

 

Selvitysten tulosten valossa ei ole aihetta olettaa, että Sataman liikennettä siirtyisi Vuotielle tai Niinisaarentielle häiritsevässä määrin. Raskasta liikennettä ohjataan Niinisaarentien - Kallvikintien kautta ainoastaan poikkeustilanteissa, joita ovat tietunnelin huolto- ja häiriötilanteet. Suurten erikoiskuljetusten reitti kulkee myös Niinisaarentien kautta.

 

Poikkeamishakemuksessa esitetyt logistiikka-alueen muutokset eivät muuta merkittävästi aikaisempia liikenteellisiä periaatteita. Liikennejärjestelyissä ja viitoituksessa on pyrittävä siihen, että myös Kehä I:lle suuntautuva raskas liikenne käyttäisi Satamatietä Vuotien sijaan. Satamatoimintojen käynnistyttyä vuonna 2008 ja sen jälkeenkin on syytä seurata liikenne-ennusteiden toteutumista ja liikennevirtojen suuntautumista. Liikennejärjestelyjä tullaan muuttamaan tarvittaessa, jos niistä aiheutuu selkeää häiriötä Vuosaaren asuinalueille.

 

Rakennusviraston teettämät Laivanrakentajantien katu- ja rakennussuunnitelmat ovat valmistumassa lähiaikoina. Suunnitelmissa on otettu huomioon logistiikka-alueen liittymän vaatimat kääntymiskaistat.

 

Maanalaisen kevyen liikenteen yhteyden (ma-pp) merkitys Laivanrakentajanpolun ja Koukkupoika-kadun välille muuttuu alueen käyttötarkoituksen muutoksen myötä. Kevyen liikenteen yhteyden tarve Meriportin yritysalueen ja satamaan liittyvän yritysalueen välille vähenee merkittävästi jälkimmäisen alueen muuttuessa logistiikka-alueeksi. Lisäksi yhtenäisen suurkorttelin sisäänkäyntejä on Laivanrakentajantielle ja Käärmeniementielle. Sataman ympäristön kevyen liikenteen verkosto rakennetaan katualueen yhteydessä. Asemakaavasta poikkeaminen ei siten vaikeuta merkittävästi kevyttä liikennettä.

 

Metro

 

Asemakaavassa oleva metrovaraus mahdollistaa metron jatkamisen Vuosaaren asemalta sataman kautta Sipooseen yleiskaava 1992:n mukaisesti. Helsingin yleiskaava 2002:ssa on esitetty mahdollinen metrolinjan jatke Sipooseen Mellunmäestä ja Vuosaaren linjaus päättyy Vuosaaren sataman tuntumaan.

 

Helsingin Satama pitää metrovarausta hyvin teoreettisena ja epätodennäköisenä sataman ja yritysalueen työpaikkaliikenteen järjestämisen näkökulmasta. Sataman vetovoima saattaa kuitenkin tulevina vuosikymmeninä muuttaa asetelmia elinkeinotoiminnassa, seudun kehityksessä ja henkilömatkustajien määrässä. Yhteistyön edetessä Sipoon kanssa ja Helsingin seudun kasvaessa tarve jatkaa metroa Vuosaaren kautta Sipooseen saattaa jälleen nousta esille.

 

Koska metroradan jatkaminen on todennäköisesti pitkällä tulevaisuudessa, kevytrakenteisten logistiikkarakennusten rakentaminen metrovarauksen kohdalle on mahdollista. Metron rakentamiselle ei kuitenkaan saa asettaa ylivoimaista estettä, mikä on otettava huomioon alueen vuokrasopimuksessa. Mikäli metron rakentaminen alueelle tulee ajankohtaiseksi, on Helsingin sataman varauduttava purkamaan rakennukset ja rakenteet metroradan tieltä. Tämä merkitsee samalla sitä, että logistiikka-alueen toiminnot tulee tällöin tarkistaa metron toteutukseen sopiviksi. Logistiikka-alueen asemakaavaa muutettaessa metrovaraus säilytetään edelleen nykyisellä paikallaan.

 

Logistiikka-alue tulee suunnitella siten, että metron huoltoraide on toteutettavissa sataman rakentamisen yhteydessä ilman logistiikka-alueen järjestelyistä aiheutuvia lisäkustannuksia.

 

Tekninen huolto

 

Maanalaisia johtoja ja tulvareittejä varten voidaan varata luonnossuunnitelman mukaan riittävät alueet. Logistiikkarakennusten rakennusmassa ei ole yhtenäinen, vaan terminaalien väliin jää mm. pysäköintiä varten vapaata tilaa, jolle voidaan sijoittaa maanalaisia johtoja ja tulvareittejä. Asemakaavasta poikkeaminen ei siten vaikeuta maanalaisten johtojen eikä tulvareittien toteuttamista alueella.

 

Maakaasun paineenvähennysaseman turvaetäisyys logistiikkarakennuksiin on 25 metriä. Logistiikka-alue sijaitsee Vuosaaren voimalaitoksen alueella olevilta kahdelta paineenvähennysasemalta yli 25 metrin etäisyydellä. Käärmeniementien eteläpuolella sijaitseva maakaasuputki on tarkoitus siirtää tien pohjoisosalle ensi vuonna. Käärmeniementien katusuunnitelma on tekeillä rakennusviraston toimesta yhteistyössä Gasum Oy:n edustajan kanssa. Maakaasuputkisto ja paineenvähennysasemat eivät ole ristiriidassa logistiikka-alueen suunnitelman kanssa.

 

Yhteenveto

 

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa, että Helsingin sataman poikkeamishakemuksessaan esittämä logistiikka-alueen toteuttaminen yhtenäisenä suurkorttelina Laivanrakentajantien ja Käärmeniementien rajaamalle alueelle poiketen asemakaavassa osoitetusta kortteli- ja katurakenteesta on asemakaavan perustavoitteiden mukainen ja kokonaisuutena asemakaavan mukaista toimivampi ja tehokkaampi ratkaisu. Uudenmaan ympäristökeskus on poikkeamishakemuksesta antamassaan lausunnossa katsonut, että hankkeen toteuttaminen on asemakaavaa muuttamatta mahdollista. Asemakaavaa on kuitenkin tarkoitus muuttaa, kuten kaupunkisuunnittelulautakunta on sataman yritysalueen toteuttamista koskevassa lausunnossaan 22.8.2005 edellyttänyt.

 

Poikkeamisen erityinen syy on valtakunnallisesti merkittävän satama-alueen toimintojen turvaamiseen ja kehittämiseen tähtäävän rakentamishankkeen toteuttaminen.

 

Haettu toimenpide ei aiheuta haittaa kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle taikka alueiden käytön muulle järjestämiselle, eikä vaikeuta luonnonsuojelun taikka rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista, mikäli

-         rakentamisessa noudatetaan hakemuksen liitteenä olevien suunnitelmien periaatteita,

-         metrovarauksen kohdalle rakennetaan vain kevytrakenteisia rakennuksia, metron mahdollinen rakentaminen tulevaisuudessa huomioidaan alueen vuokrasopimuksissa, metron rakentamiselle ei aiheuteta ylivoimaisia esteitä ja Helsingin satama vastaa hakemuksen mukaisesta logistiikka-alueesta metron rakentamiselle aiheutuvista lisäkustannuksista,

-         metron huoltoraide on toteutettavissa sataman rakentamisen yhteydessä ilman logistiikka-alueen järjestelyistä aiheutuvia lisäkustannuksia,

-         liikennejärjestelyissä ja viitoituksessa pyritään siihen, että Kehä I:lle suuntautuva raskas liikenne käyttää Satamatietä Vuotien sijaan,

-         logistiikka-alueen toteutussuunnittelussa huomioidaan teknisen huollon järjestäminen ja tulvareitit, ja mikäli

-         logistiikka-alueen suunnittelua jatketaan yhteistyössä kaupunkisuunnitteluviraston kanssa.

 

Haettu toimenpide ei myöskään johda vaikutuksiltaan merkittävään rakentamiseen eikä muutoin aiheuta merkittäviä haitallisia ympäristö- tai muita vaikutuksia. Kaupunkisuunnitteluvirasto puoltaa hakemusta edellä olevilla ehdoilla.

 

Kaj toteaa Helsingin Sataman 31.8.2006 esittäneen, että ehtoa, jossa metrovarauksen kohdalle sallitaan vain kevytrakenteisia rakennuksia, muutettaisiin siten, että se kuuluu: ”metrovarauksen kohdalle rakennetaan vain elementti- tai muita komponenttirakenteisia rakennuksia”.

 

Jotta metrovaraus voitaisiin säilyttää, rakentamisen metrovarauksen kohdalle tulee olla luonteeltaan poispurettavaa tai ‑siirrettävää. Kaj esittääkin, että poikkeamispäätös myönnetään mm. ehdolla, että metrovarauksen kohdalle rakennetaan vain luonteeltaan tilapäisiä elementti- tai muita komponenttirakenteisia rakennuksia.

 

KAJ                                    Kaupunginhallitus päättänee suostua hakemukseen päätöksen nro 2006-1649/526 mukaisesti ehdolla, että

-         rakentamisessa noudatetaan hakemuksen liitteenä olevien suunnitelmien periaatteita,

-         metrovarauksen kohdalle rakennetaan vain luonteeltaan tilapäisiä elementti- tai muita komponenttirakenteisia rakennuksia, metron mahdollinen rakentaminen tulevaisuudessa huomioidaan alueen vuokrasopimuksissa, metron rakentamiselle ei aiheuteta ylivoimaisia esteitä ja Helsingin satama vastaa hakemuksen mukaisesta logistiikka-alueesta metron rakentamiselle aiheutuvista lisäkustannuksista,

-         metron huoltoraide on toteutettavissa sataman rakentamisen yhteydessä ilman logistiikka-alueen järjestelyistä aiheutuvia lisäkustannuksia,

-         liikennejärjestelyissä ja viitoituksessa pyritään siihen, että Kehä I:lle suuntautuva raskas liikenne käyttää Satamatietä Vuotien sijaan,

-         logistiikka-alueen toteutussuunnittelussa huomioidaan teknisen huollon järjestäminen ja tulvareitit, ja että

-         logistiikka-alueen suunnittelua jatketaan yhteistyössä kaupunkisuunnitteluviraston kanssa.

 

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 169 2361

 

 

LIITTEET

Liite 1

Poikkeamispäätösluonnos (Helsingin Satama)

 

Liite 2

Ympäristökartta

 

Liite 3

Asemakaavaote ja asemakaavamääräykset

 

Liite 4

Vuosaaren satamakeskuksen yleissuunnitelma ja logistiikka-alueen suunnitelma

 

 

 

 


5

4.9.2006 pöydälle pantu asia

ESITYS YMPÄRISTÖMINISTERIÖLLE TULORAJOJEN POISTAMISESTA ARAVA-VUOKRATALOJEN ASUKASVALINTAPERUSTEISTA

 

Khs 2006-1722

 

Asuntolautakunta on (27.6.2006) esittänyt Khlle, että se tekisi ympäristöministeriölle ehdotuksen tulorajojen poistamiseksi asukasvalintaperusteista valtion tukemiin vuokra-asuntoihin.

 

Asuntolautakunnan esityksessä ja perusteluissa todetaan mm. seuraavaa:

 

Eräitä erityislaeissa säädettyjä ryhmiä lukuun ottamatta oikeutta asuntoon ei ole turvattu perustuslaissa eikä tavallisen lain tasoisin säännöksin jokaiselle kuuluvana ehdottomana, subjektiivisena oikeutena.

 

Perustuslain 19 §:n 4 momentin säännös asettaa julkiselle vallalle velvoitteen huolehtia asuntomarkkinoiden toimivuudesta ja muista asumisen toteutumiseen vaikuttavista seikoista, jotta jokaisella voisi olla asianmukainen asunto kohtuullisin asumiskustannuksin. Kuntien osalta tämä voidaan täsmentää kuntiin kohdistuvaksi velvoitteeksi huolehtia siitä, että kunnassa on tarjolla kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Säännös ei siten takaa kenellekään asuntoa, vaan se asettaa ainoastaan päämäärän julkiselle vallalle.

 

Myöskään asunto-olojen kehittämisestä annettu laki ei takaa kenellekään ehdotonta, subjektiivista oikeutta asuntoon vaan laissa säädetään yleisellä tasolla kehittämistoimenpiteitä asunto-olojen parantamiseksi.

 

Aravalainoituksella tuetaan ensisijassa pieni- ja keskituloisten asumista. Aravalainoja myönnetään asunto-olojen kehittämiseen sosiaalisen tarkoituksenmukaisuuden ja taloudellisen tarpeen perusteella. Näiden valtion tukemien vuokra-asuntojen asukasvalintaa säätelee aravalainsäädäntö. Valtioneuvoston asetuksissa (446/2004 ja 1191/2001) määritellään tarkemmin asukasvalinnan perusteet.

 

Valtioneuvoston asetuksen mukaan asukasvalinnan tavoitteena on, että valtion tukemat asunnot osoitetaan vuokra-asuntoa eniten tarvitseville ruokakunnille ja samalla pyritään vuokratalon monipuoliseen asukasrakenteeseen ja sosiaalisesti tasapainoiseen asuinalueeseen. Asetuksen mukaan asukkaaksi valitsemisen perusteena on pidettävä hakijaruokakunnan asunnontarvetta, varallisuutta ja tuloja. Asukasvalinnassa etusijalle tulee asettaa asunnottomat ja muut kiireellisimmässä asunnontarpeessa olevat, pienituloisemmat ja vähävaraisimmat henkilöt.

 

Asukasvalinta-asetusta on muutettu viimeksi vuonna 2004, jolloin voimakkaan asuntokysynnän alueilla siirryttiin yksiin tulorajoihin arava- ja korkotukivuokra-asunnoissa luopumalla ns. alemmista tulorajoista. Samalla tulorajoja nostettiin, jotta myös keskipalkkaisilla olisi mahdollisuus valtion tukemaan vuokra-asumiseen. Muilla kuin voimakkaan asuntokysynnän alueilla tulorajoista luovuttiin olemassa olevassa arava- ja korkotukivuokrakannassa.

 

Nykyisin noudatettavat tulorajat Espoossa, Helsingissä ja Vantaalla ovat arava- ja pitkäaikaisella korkotuella lainoitetuissa vuokra-asunnoissa seuraavat:

 

1 hlö

2 hlö

3 hlö

4 hlö

5 hlö

6 hlö

 

2 750

3 300

3 500

3 600

3 700

3 850

 

Jos hakijaruokakuntaan kuuluu enemmän kuin kuusi henkilöä, korotetaan tulojen enimmäismääriä 200 euroa/lisähenkilö.

 

Sovellettavat varallisuuden enimmäisrajat ovat tällä hetkellä Helsingissä (varallisuusrajoista on asuntolautakunta päättänyt 18.6.2002):

 

1 hlö

2 hlö

3 hlö

4 hlö

5 hlö

 

48 000

68 000

106 000

111 000

116 000

 

 

Asukasvalinnan ja tuen myöntämisen tarkemmat perusteet siirtyvät 1.9.2006 voimaan tulevalla lainmuutoksella lakitasolle. Tällä halutaan korostaa perustuslainmukaisuuden lisäksi asukasvalintaperusteiden noudattamista ja sosiaalisen asuntotuotannon suuntaamista kiireellisimmässä asunnontarpeessa oleville ruokakunnille. Tarkempia säännöksiä koskevat valtioneuvoston asetuksenantovaltuudet säilyisivät kuitenkin entisellään mm. tulorajojen asettamisen osalta.

 

Palkansaajien säännöllisen työajan keskiansio oli tammi–maaliskuussa 2006 noin 2 520 euroa kuukaudessa. Miehet ansaitsivat keskimäärin 2 790 ja naiset 2 260 euroa. Kuukausipalkkaisten keskiansio oli noin 2 650 euroa ja tuntipalkkaisten laskennallinen kuukausiansio 2 130 euroa.

 

Kahden työssäkäyvän aikuisen kotitalouden mahdollisuudet saada kaupungin vuokra-asunto on vaikeutunut. Työmarkkinoiden muutoksen myötä yhä useamman kotitalouden tulokertymä on epäsäännöllinen, mikä saattaa johtaa tulorajojen ylitykseen hakuhetkellä. Tämä koskee erityisesti nuoria asunto- ja työmarkkinoille tulevia kotitalouksia. Varsinaiset keskituloiset eivät näytä mahtuvan tulorajoihin. Tavoite tarjota asuntoa myös keskituloisille ei ole näin toteutunut.

 

Kunnat ovat eriarvoisessa asemassa, koska vanhassa asuntokannassa tulorajoja sovelletaan tällä hetkellä ainoastaan ns. kasvukeskuksissa. Asia vaikuttaa ennen kaikkea kuluttajiin, jotka hakevat ara-vuokra-asuntoa eri ehdoilla paikkakunnasta riippuen. Kasvukeskuksissa hakijan tulorajojen ylitys vie kunnalta mahdollisuuden tarjota asuntoa.

 

Tulorajat ovat vaikuttaneet asiakassegmentin muotoutumiseen. Tulorajat ylittäviä hakijoita on häviävän pieni määrä, koska tulorajojen soveltaminen antaa viestin siitä, että asuntokanta on tarkoitettu erityisesti pienituloisille. Viime aikoina tapahtunut asuntomarkkinoiden raju murros onkin yksipuolistanut kysyntää.

 

Tulorajat ovat aiheuttaneet vaikeuksia myös niille vuokra-asunnoissa pitkään asuneille, jotka ovat tavoitelleet asunnon vaihtoa. Elämäntilanteen muuttuessa tulotaso on saattanut nousta yli rajojen, ja vuokranmaksuun itse kykenevät vuokralaiset ovat usein joutuneet hakeutumaan muualle.

 

Ara-vuokra-asuminen on leimautunut kielteisellä tavalla, koska tulorajojen soveltaminen ja siihen liittyvä sosiaalinen tarveharkinta on ainakin kuntien osalta ohjannut voimakkaasti asukasrakenteiden muodostumista. Tämä on tuonut mukanaan segregoitumisen riskin ja tosiasiallisesti kielteistä segregoitumista on jo tapahtunut osassa asuntokantaa asuntojen kysynnän rakenteen vuoksi.

 

Valtioneuvoston asetuksen mukaan asukasvalinnan tavoitteena on, että valtion tukemat asunnot osoitetaan vuokra-asuntoa eniten tarvitseville ruokakunnille ja samalla pyritään vuokratalon monipuoliseen asukasrakenteeseen ja sosiaalisesti tasapainoiseen asuinalueeseen. Tulorajojen asettaminen asunnonsaannin edellytykseksi painottaa epätarkoituksenmukaisella tavalla pienituloisuuden merkitystä asunnonsaannissa. Se voi olla myös ristiriidassa varsinkin korkeiden vuokrien alueilla mainittujen muiden valintakriteerien kanssa. Toisaalta juuri nämä muut kriteerit jo sinällään määrittelevät tyhjentävästi lain edellyttämän sosiaalisen ja taloudellisen tarveharkinnan perusteet tehden tulorajojen asettamisen tarpeettomaksi.

 

Pääkaupunkiseudun kunnat, Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen ovat luonnostelleet yhteisen esityksen, jonka mukaan tulorajoista olisi luovuttava pääkaupunkiseudulla, koska vuokra-asuntojen kysyntä on selvästi vähentynyt. Vuokraustoiminnan joustavuuden ja monipuolisen asukasrakenteen toteutumisen kannalta tarpeettomat rajoitukset olisi poistettava.             

 

Helsingin kaupungin tulisi esittää, että myös pääkaupunkiseudulla asukasvalinnan tulorajat poistetaan kokonaan sekä vanhassa ara-asunto­kannassa että valmistuvassa uustuotannossa, koska se muuttaisi vuokra-asuntojen imagoa myönteiseen suuntaan, monipuolistaisi kysyntää ja auttaisi kielteisen segregaation torjunnassa.

 

Kunnan velvoitteena on huolehtia siitä, että kunnassa on tarjolla kohtuuhintaisia asuntoja. Koska tulorajojen poistamisen jälkeenkin sosiaalinen tarveharkinta asukasvalinnoissa tulee säilymään, varmistaa tämä asukasvalinnan tavoitteiden toteutumisen ja sen, että kunta jatkossakin tulee kantamaan yhteiskunnallisen vastuunsa.

 

Lautakunta esittää Khlle, että se tekisi ympäristöministeriölle asuntolautakunnan esityksen mukaisen ehdotuksen tulorajojen poistamiseksi asukkaiden valintaperusteista valtion tukemiin vuokra-asuntoihin.

 

Merkittiin, että lautakunnan päätös syntyi äänestyksen jälkeen. Varajäsen Ylänkö teki varajäsen Vasaman kannattaman ehdotuksen, jonka mukaan asuntolautakunta ei esitä tulorajojen poistamista valittaessa asukkaita ara-vuokrataloihin.

 

Esittelijän ehdotus hyväksyttiin äänin 4–3. Vähemmistöön kuuluivat Vasama, Ylänkö ja Saarnio. Poissa olivat Kinnunen ja Vienola.

 

Merkittiin, että puheenjohtaja Saarnio jätti pöytäkirjaan merkittäväksi seuraavan lausuman:

 

”Nykyiset aravatulorajat ovat ahtaat eli liian alhaiset. Niitä pitää tuntuvasti nostaa, koska tavallinen palkansaajaperhe ei näiden rajojen puitteissa ole oikeutettu saamaan aravavuokra-asuntoa.

 

Toisaalta kokonaan vapautuminen tulorajoista asukasvalinnoissa ei tunnu perustellulta, koska Helsingissä on huutava puute aravavuokra-asunnoista ja asuntojen uustuotanto on tarpeeseen nähden liian vähäistä.

 

Ympäristöministeriön pitäisi siirtää tulorajoista päättäminen Helsingin kaupungille. Kaupunki voisi tällöin päättää alueellisesta ja talokohtaisista tulorajoista muun muassa segregaation (pistesegregaation) vähentämiseksi. Tällöin esimerkiksi Lauttasaaressa kaupunginosan vähäisen aravavuokra-asuntokannan vuoksi tulorajat voisivat olla nykyisellä tasolla, mutta esimerkiksi idässä vähintään palkansaajien keskiansioiden tasoa.

 

Helsinkiä uhkaa työvoimapula, koska täällä asumiskustannukset ovat selvästi muuta pääkaupunkiseutua ja koko muuta maata kalliimmat. Helsinkiin ei saada työvoimaa, ellei heille voida tarjota ”sisääntuloasuntoa”. Tällaisena voisi toimia aravavuokra-asunto, jossa asunnon saannin esteenä ei olisi tavallisella palkansaajalla tulorajat eikä myöskään vuokrataso.

 

Tulorajojen tarkistus ei saa johtaa asunnottomien ja sosiaalisissa vaikeuksissa kamppailevien perheiden ja yksityisten kansalaisten asemana edelleen heikkenemiseen.”

 

./.                   Vuokralaisneuvottelukunta on osoittanut Khlle asiaa koskevan kannanoton. Se on esityslistan tämän asian liitteenä 2.

 

Kaj:n mielestä vuokra-asuntojen asukasvalintaperusteena olevista tulorajoista tulisi luopua myös pääkaupunkiseudulla niin kuin on aiemmin tehty jo muualla maassa. Aravasäännösten mukaan määrääviä tekijöitä asukasvalintaperusteina olisivat edelleen sosiaalinen tarveharkinta ja asunnontarpeen kiireellisyys vaikka tulorajat poistettaisiin. Lain tasoon kirjatut asukasvalinnan tavoitteet velvoittavat kuntia kantamaan yhteiskunnallisen vastuunsa valtion lainoittamien vuokra-asuntojen välityksessä. Asukasvalinnoissa noudatettaisiin myös edelleen varallisuusrajoja asuntolautakunnan päätösten mukaisesti.

 

Ei ole uhkaa, että kaupunki ei kantaisi sosiaalista vastuutaan tässä asiassa. Kaupungille on myös ensiarvoisen tärkeää tavoitella sosiaalisesti tasapainoisen asukasrakenteen syntymistä ja säilymistä vuokratalo-alueillaan ja vuokrataloissa. Monipuoliseen asukasrakenteeseen pyrkiminen on aravasäädöksissä myös asukasvalintatavoite niin kuin on sosiaalinen tarveharkinta ja asunnontarpeen kiireellisyys. Alueiden kielteisen eriytymisen estämiseksi on tehtävä ajoissa kaikki voitava.

 

Tällä hetkellä on myös ongelmana, että vuokra-asuntojen vaihdoissa on noudatettava tulorajoja. Käytännössä tämä on johtanut mm. siihen, että 1–2 hengen taloudet jäävät asumaan ylisuuriin asuntoihin lasten muuttaessa kotoa, koska vaihto pienempään asuntoon ei tulorajojen takia onnistu. Asuntojen käyttö eri elämäntilanteissa pitäisi olla joustavaa. Monipuolisen asukasrakenteen säilymisen kannalta ei ole mitenkään perusteltua, että tulorajoista johtuen asukkaat eivät voi vaihtaa tarvittaessa vuokra-asuntoa vaan joutuvat muuttaman kaupungin asunnoista pois. Asuntolautakunnan esitys tulorajojen poistamiseksi on hyvin perusteltu.

 

Vuokralaisneuvottelukunta on asuntolautakunnalle ja Khlle osoittamassaan kannanotossa esittänyt näkemyksen, jonka mukaan tulorajojen mahdollinen poistaminen asukasvalintakriteereistä tulee kytkeä päätettäväksi samassa yhteydessä kun päätetään kaupungin vuokra-asun­tojen uustuotannon ja peruskorjauksen rahoituksesta. Lisäksi neuvottelukunta on ilmoittanut haluavansa ennen Khn päätöksentekoa esittää lausuntonsa tulorajojen poistamisesityksestä.

 

Vuokralaisneuvottelukunta käsitteli lausuntoa asiasta 28.8.2006, mutta siirsi kannanottoa myöhemmäksi.

 

Kaj:n mielestä tulorajojen poistamista koskeva esitys on perusteltua tehdä ympäristöministeriölle mahdollisimman pian. 

 

KAJ                                    Kaupunginhallitus päättänee tehdä ympäristöministeriölle asuntolautakunnan esityksen pohjalta laaditun, liitteenä 1 olevan luonnoksen mukaisen ehdotuksen tulorajojen poistamiseksi asukkaiden valintaperusteista valtion tukemiin vuokra-asuntoihin.

 

Kirje ympäristöministeriölle ja pöytäkirjanote asuntolautakunnalle sekä vuokralaisneuvottelukunnalle.

 

Lisätiedot:
Venesmaa Riitta, vs. kaupunginsihteeri, puhelin 169 2252

 

 

LIITTEET

Liite 1

Kirjeluonnos ympäristöministeriölle

 

Liite 2

Vuokralaisneuvottelukunnan kannanotto

 

VASTAEHDOTUS           Jäsen Jukka Lindeman teki 4.9.2006 seuraavan vastaehdotuksen:

 

”Kaupunginhallitus päättänee, ettei se tee ympäristöministeriölle päätösesityksen mukaista esitystä tulorajojen poistamisesta vaan esittää, että tulorajat säilytetään sekä että niitä nostettaisiin ja tulorajoista päättäminen siirrettäisiin kunnille.”

 


Perustelut:

 

Nykyiset aravatulorajat ovat liian ahtaat eli liian alhaiset. Niitä pitää nostaa, koska tavallinen palkansaajaperhe ei ole yleensä oikeutettu pääsemään asumaan aravavuokra-asuntoon. Toisaalta kokonaan vapautuminen tulorajoista asukasvalinnoissa ei tunnu perustellulta, koska Helsingissä on huutava puute aravavuokra-asunnoista ja asuntojen uustuotanto on tarpeeseen nähden liian vähäistä.

 

Ympäristöministeriön pitäisi siirtää tulorajoista päättäminen Helsingin kaupungille. Kaupunki voisi tällöin päättää alueellisesti ja talokohtaisesta tulorajoista muun muassa segregaation (pistesegregaation) vähentämiseksi. Tällöin esimerkiksi Lauttasaaressa kaupunginosan vähäisen aravavuokra-asuntokannan vuoksi tulorajat voisivat olla nykyisellä tasolla, mutta esimerkiksi idässä korkeammalla tasolla.

 

Helsinkiä uhkaa työvoimapula, koska täällä asumiskustannukset ovat selvästi muuta pääkaupunkiseutua ja koko muuta maata kalliimmat. Helsinkiin ei saada työvoimaa, ellei heille voida tarjota ”sisääntuloasuntoa”. Tällaisena voisi toimia aravavuokra-asunto, jossa asunnon saannin esteenä ei olisi alhaiset tulorajat eikä myöskään korkea vuokrataso.

 

 


6

4.9.2006 pöydälle pantu asia

LAUSUNTO OIKEUSMINISTERIÖLLE ASUNTO-OSAKEYHTIÖLAKITYÖRYHMÄN MIETINNÖSTÄ

 

Khs 2006-1336

 

Oikeusministeriö pyytää (17.5.2006) Khn lausuntoa asunto-osake­yhtiölakityöryhmän mietinnöstä (OM 2006:9). Mietintö on julkaistu osoitteessa http://www.om.fi/35819.htm.

 

Oikeusministeriö on pyytänyt, että palaute esitetään lausunnossa mahdollisuuksien mukaan samassa järjestyksessä ja vastaavalla tavalla otsikoituna kuin mietinnössä. Lausunnossa pyydetään palautetta myös mietintöön sisältyvästä vaikutusarviosta.

 

Lausunto tulee olla oikeusministeriössä 15.9.2006 mennessä.

 

Asuntolautakunta toteaa (27.6.2006) että asunto-osakelakityöryhmän mukaan asunto-osakeyhtiölaki on osoittautunut pääosin toimivaksi eikä tarvetta muuttaa voimassa olevan lain keskeisiä periaatteita ole ilmennyt. Lakiin ei myöskään ole tarvetta tehdä sellaisia muutoksia, jotka olennaisesti vaikuttaisivat yhtiön tai osakkeenomistajien oikeuksiin tai velvollisuuksiin. Työryhmän esittämät muutokset ovatkin lähinnä menettelytapojen tai sääntelyn selvennyksiä. Työryhmän valmistelun pohjana on ollut oikeusministeriössä laadittu arviomuistio ja siitä saatu palaute.

 

Työryhmän ehdotus perustuu huomattavalta osin ehdotukseen uudeksi osakeyhtiölaiksi (HE 109/2005 vp) joka on eduskunnan käsiteltävänä. Jatkovalmistelussa on soveltuvin osin otettava huomioon se, minkä sisältöisenä eduskunta hyväksyy uuden osakeyhtiölain.

 

Asunto-osakeyhtiölakityöryhmän mietinnössä (OM 2006:9) todetaan, että asunto-osakeyhtiölain uudistuksen tavoitteena on ollut edistää asunto-osakeyhtiömuotoista asumista siten, että asuminen voidaan järjestää mahdollisimman tehokkaasti, turvallisesti ja riittävästi ennakoivalla tavalla. Tavoitteena oli myös asunto-osakeyhtiöitä paremmin palveleva laki, joka olisi helposti ymmärrettävissä ja jonka sisällössä ja kirjoitusasussa huomioitaisiin vireillä oleva osakeyhtiölain kokonaisuudistus ja muu yhtiölainsäädännön kehitys. Uudistusesityksen sisältämät muutosehdotukset edistävät toteutuessaan myönteisellä tavalla näitä päämääriä. Lain entistä selkeämpi rakenne ja jäsentely helpottavat erilaisten käytettävissä olevien mahdollisuuksien havaitsemista ja vertailua. Selkeät säännökset vähentävät myös turhaa tulkinnanvaraisuutta ja siitä mahdollisesti aiheutuvia yhtiön ja osakkeenomistajien välisiä riitoja.

 

Rakennuskannan ja asukkaiden ikääntymisestä johtuva asunto-osake­yhtiöiden ja osakkeenomistajien tekemien korjausten, uudistusten ja lisärakentamisen kasvu on lisännyt tarvetta asunto-osakeyhtiön vastuusuhteiden selventämiseen. Tämä on huomioitu mietinnössä hyvin selkeyttämällä ja täsmentämällä kunnossapitovastuuta ja muutostöitä koskevia säännöksiä. Myös yhtiön päätöksenteon helpottaminen sekä yhtiön johdolle asetettava kunnossapitotarpeen seurantavelvollisuus edistävät omalta osaltaan laadukasta rakennusten kunnossapitoa ja kehittämistä.

 

Työryhmän ehdottamat vahingonkorvaussäännöstön muutokset täsmentävät toivotulla tavalla yhtiön ja osakkeenomistajan vastuun rajoja. Uudistetut säännökset ehkä myös kannustavat sekä yhtiötä että osakkeenomistajia huolehtimaan kunnossapitotöistä hyvän rakennustavan edellyttämällä tavalla.

 

Kuten työryhmän mietinnössä todetaan, yhdenvertaisuusperiaate on keskeinen osakeyhtiön toimintaa ja päätöksentekoa säätelevä periaate. Siksi on hyvä, että sen merkitystä on korostettu kokoamalla sitä koskevat säännökset yhteen pykälään lain alkuun.

 

Mietinnössä esitetyt kansantaloudelliset, osakkeenomistajien asemaan ja yhtiön hallintoon kohdistuvat vaikutukset ovat myönteisiä eikä lautakunnalla ole niiden suhteen huomauttamista. Päätöksentekoa helpottavien ja vastuusuhteita selkeyttävien muutosesitysten voidaan olettaa lisäävän yhtiöiden ja osakkeenomistajien halukkuutta ryhtyä heti tarpeen vaatiessa myös suuriin korjaushankkeisiin ja lisäävän ennakoivaa korjausrakentamista. Pitkällä tähtäimellä tästä aiheutuu yhtiöille ja osakkaille merkittäviä kustannussäästöjä.

 

Asuntolautakunta toteaa, että esitettyjä muutoksia voidaan pitää perusteltuina. Asuntolautakunnalla ei ole huomauttamista asunto-osakeyhtiölaki­työryhmän raportin johdosta.

 

Kiinteistölautakunnan lausunto (8.8.2006) on samansisältöinen asuntolautakunnan lausunnon kanssa.

 

Talous- ja suunnittelukeskus mainitsee (19.6.2006) mietinnön yhteenvetoon viitaten, että työryhmän ehdotukset noudattavat peruslinjauksiltaan voimassa olevan asunto-osakeyhtiölain periaatteita eikä mietinnössä muutenkaan ehdoteta muutoksia, jotka vaikuttaisivat olennaisesti yhtiön ja osakkeenomistajien oikeuksiin tai velvollisuuksiin.

 

Esitetyt muutokset ovat lähinnä menettelytapojen tai sääntelyn selvennyksiä taikka johtuvat esimerkiksi osakkeenomistajien teettämien muutostöiden yleistymisestä sekä rakennustekniikan ja rakentamista koskevien vaatimusten kehityksestä.

 

Yhtiön ja osakkeenomistajien vastuun rajoja selvennetään mm. kunnossapitovastuun, osakkeenomistajien muutostöiden sekä niitä koskevan päätöksenteon osalta. Samoin laissa on selvennetty yhdenvertaisuusperiaatteen sisältöä yhtiön päätöksenteossa.

 

Puuttuvien hissien rakentamiseen liittyy ongelmia, jotka ovat peräisin asunto-osakeyhtiöiden päätöksenteosta. Helsingin hissiprojekti neuvoo asunto-osakeyhtiöitä hissin rakentamispäätöksen valmistelussa. Projektin kokemuksen mukaan asuntoyhtiöiden päätöksentekoa olisi tarpeen yksinkertaistaa ja helpottaa, jotta asuntokannan välttämättömät uudistukset pystyttäisiin toteuttamaan. Asunto-osakeyhtiöiden päätöksenteossa on tässä asiassa kaksi keskeistä päätöksenteko-ongelmaa.

 

Ensimmäinen ongelma kohdistuu hankintapäätöksen syntyyn tilanteissa, joissa yhtiön rakennuskannasta vain osassa on hissi ja hissittömät osakkaat haluaisivat yhdenvertaisuuteen perustuen hankkia hissin. Hissillisten porrashuoneiden osakkeenomistajat ovat yleensä enemmistönä eivätkä yleensä tue uusien kustannusten kohdentamista itselleen. Konkreettisena esimerkkinä tilannetta voisi tarkastella esimerkkitapauksella, jossa on kaksi erillistaloa sisältäen neljä porrashuonetta ja kahdessa niistä on hissi. Osakkeiden lukumäärien jakautuminen, hissiportaat (5 krs.) 81 778 kpl ja hissittömät portaat (4 krs.) 47 472 kpl.

Ilman hissiä olevat kaksi porrashuonetta eivät käytännössä saa läpi hankintapäätöstä. Samanlaisia yhtiöitä on Suomessa paljon ja nämä hissittömät porrashuoneet ovat yleensä 3–4 kerroksisia lähiötaloja.

Lakiehdotuksesta ei näytä löytyvän apua tällaiseen päätöksentekotilanteeseen.

 

Toinen ongelma on kustannusjaon oikeudenmukaisuus ylempien ja alimpien kerrosten välillä. Lakiehdotus ei tue päätöksentekomallia, jossa kustannukset jaetaan muulla perusteella kuin vastikeperusteisesti. Tästä johtuen monen taloyhtiön hissihankkeen päätökset ovat jääneet tekemättä yhtiökokouksissa.

 

Laissa on uusi ehdotus siitä, että yhtiökokouksen 2/3 määräenemmistöpäätöksellä voitaisiin poiketa yhtiövastikeperusteisesta kustannusjakomallista ja vaikuttaa ”pihatason” asukkaiden kustannusosuuteen. Säännös selkeyttää sellaisia tilanteita, joissa osakas ei mitenkään hyödy investoinnista. Näitä osakkaita ovat esimerkiksi liikehuoneisto-osake katutasossa, johon on kulku suoraan kadulta. Loppujen kustannusten jakomallina esitetään edelleen vastikeperusteista mallia. Hissiprojektin kokemusten mukaan osakkaat taloyhtiöissä ovat pääsääntöisesti sitä mieltä, että kustannukset tulisi jakaa sen mukaan, mikä on hissin tuoma hyöty kullekin huoneistolle eri kerroksissa. Ehdotus ei tue riittävästi yhtiövastikeperusteesta poikkeamista tavallisen osakkaan osalta.

 

Hallintokeskuksen oikeuspalvelut toteaa lausuntonaan (12.7.2006), että asunto-osakelakityöryhmä esittää uuden asunto-osakeyhtiölain säätämistä. Ehdotetun uuden asunto-osakeyhtiölain rakenne ja kirjoitustapa on selkeä. Vaikka laki pitenee, sen luettavuus paranee huomattavasti muun muassa siksi, että viittauksista osakeyhtiölakiin on luovuttu.

 

Asunto-osakeyhtiölakityöryhmä ei ole havainnut tarpeelliseksi muuttaa uudella lailla voimassa olevan lain keskeisiä periaatteita eikä tehdä muutoksia, jotka vaikuttaisivat olennaisesti yhtiön tai osakkeenomistajien oikeuksiin tai velvollisuuksiin. Ehdotetut muutokset ovat lähinnä menettelytapojen tai sääntelyn selvennyksiä tai johtuvat osakkaiden tekemien muutostöiden yleistymisestä sekä rakennustekniikan ja rakentamista koskevien vaatimusten kehityksestä. Myöskään oikeuspalvelujen käsityksen mukaan asunto-osakeyhtiölain soveltamisessa ei käytännössä ole ilmennyt merkittäviä ongelmia. Työryhmän tekemät ehdotukset ovat kuitenkin kannatettavia ja ne selkeyttävät ja jopa yksinkertaistavat tiettyjen toimenpiteiden suorittamista asunto-osakeyhtiössä.

 

                      Työryhmä ehdottaa mietinnössään muutoksia muun muassa kunnossapitovastuuta, muutostöitä, vahingonkorvausvastuuta, lunastuslauseketta, sulautumista, pakkoselvitystilaa ja päätösten moittimista koskeviin säännöksiin. Ehdotetut muutokset ovat perusteltuja, koska ne selkeyttävät sääntelyä ja mahdollisten ongelmatilanteiden ratkaisua tai yksinkertaistavat ja nopeuttavat menettelyjä. Kyseiset muutokset perustuvat lisäksi soveltuvin osin ehdotetun uuden osakeyhtiölain vastaaviin säännöksiin, mikä lisää säännösten yhdenmukaisuutta.

 

Uusina säännöksinä työryhmä ehdottaa muun muassa säännöksiä jakautumisesta sekä asunto-osakeyhtiön muuttamisesta osuuskunnaksi. Myös kyseiset ehdotukset perustuvat soveltuvin osin sisällöltään ehdotetun uuden osakeyhtiölain säännöksiin.

 

Uuden asunto-osakeyhtiölain jatkovalmistelussa otettaneen soveltuvin osin huomioon vielä muutamat uuden osakeyhtiölain hallituksen esityksestä poikkeavat säännökset, jotka perustuvat talousvaliokunnan mietintöön. Tällöin yhdenmukaisuus uuden osakeyhtiölain mukaan toteutuu kaikissa niissä asioissa, joissa se koetaan tarkoituksenmukaiseksi.

 

Asuntotuotantotoimisto toteaa (23.8.2006), että asunto-osake­yh­tiö­lakityöryhmän mietintöä voidaan pitää onnistuneena. Erityisesti on hyvä, että mietintö tuo selkeät menettelytapaohjeet asunto-osake­yhti­öissä osakkaan toimesta suoritettaviin kunnossapito- ja muutostyötilanteisiin. Selkeä periaatteellinen parannus on myös se, että asunto-osake­yhtiötä koskevat määräykset ovat nyt yhdessä laissa eikä osakeyhtiölainsäännöksiä tarvitse jatkossa soveltaa.

 

Mietinnön mukainen uusi asunto-osakeyhtiölaki noudattelisi suurelta osin osakeyhtiölain periaatteita. Tämä on tuonut esitykseen joitakin sellaisia piirteitä ja sääntelyjä jotka eivät sovellu luontevasti asunto-osake­yhtiömalliin. Asunto-osakeyhtiössä vaikutusvallan väärinkäyttöön perustuva asunnon lunastusvelvollisuus on erittäin vaikeasti toteutettavissa.  Pakkolunastusvelvollisuutta lienee mahdotonta toteuttaa, jos lunastusvelvollisella ei ole lunastukseen tarvittavia varoja. Asunto-osake­yhtiölain tulisi tarjota kuitenkin riittävät ja toimivat ratkaisut vaikutusvallan väärinkäyttötilanteiden ratkaisemiseksi, koska tilanteet ovat varsin kohtuuttomia niiden kohteeksi joutuneille.

 

Mietinnössä on haluttu korostaa myös isännöitsijän ja hallituksen vastuuta nykyistä ankaramman vahingonkorvausvelvollisuuden kautta.  Vastuullinen isännöinti ja hallinto ovat osakkaiden näkökulmasta tavoiteltavia asioita, mutta vahingonkorvausvelvollisuuden lisäämisessä on huomioitava, että asunto-osakeyhtiöissä hallituksen jäsenet ovat maallikoita eivätkä ammattilaisia kuten suurissa liikeyrityksissä.  Ankara vahingonkorvausvastuu saattaa siihen, että halukkuus hallitustyöskentelyyn vähenee, mikä taas ei edistä hyvän hallinnon toteutumista yhtiössä.

 

Vaikka nykyinenkin asunto-osakeyhtiölaki turvaa osakkaiden tasapuolisen kohtelun, tuovat mietinnössä esitetyt täsmennykset parannusta osakkaiden yhdenvertaiseen kohteluun. Asunto-osakeyhtiöiden käytännön toiminnassa eriarvoisuutta on saattanut syntyä talossa asuvien ja sellaisten osakkaiden välillä, jotka eivät asu talossa. Tällaiset tilanteet ovat saattaneet koskea jonkin osakkaille tarkoitetun etuuden, esimerkiksi autopaikkojen käyttämistä. Lakiehdotuksessa tai perusteluissa voisi tuoda selkeämmin esille, että yhdenvertaisen kohtelun periaate ulottuu myös niihin osakkaisiin, jotka eivät itse asu talossa. Taloyhtiön osakkuuteen liittyvillä eduilla, esimerkiksi autopaikalla, saattaa olla taloudellista merkitystä myös tällaiselle osakkaalle.

 

Mietinnön 2 §:n kohdassa 3 esitetään merkittävää uutta säännöstä, jonka mukaan yhtiökokouksen päätös on suoraan lain nojalla mitätön, mikäli se loukkaa selvästi osakkaiden yhdenvertaisuutta. Tällaista päätöstä ei toisin sanoen tarvitse edes moittia. Säännöksen perustelut ovat hyväksyttävissä, mutta säännös saattaa johtaa epäselviin tilanteisiin sen suhteen, onko yhtiökokouksen päätös laillinen ja täytäntöönpano­kelpoinen. Tilanne saattaa jatkua pitkäänkin, ellei asunto-osakeyhtiö puolestaan nosta vahvistuskannetta yhtiökokouspäätöksen oikeellisuudesta. 

 

KAJ                                    Kaupunginhallitus päättänee antaa oikeusministeriölle asuntolautakunnan, kiinteistölautakunnan, talous- ja suunnittelukeskuksen, hallintokeskuksen oikeuspalveluiden ja asuntotuotantotoimiston lausuntoihin pohjautuvan liitteenä olevan lausunnon.

 

Kirje oikeusministeriölle sekä pöytäkirjanote asuntolautakunnalle, kiinteistölautakunnalle, talous- ja suunnittelukeskukselle, oikeuspalveluille ja asuntotuotantotoimistolle.

 

Lisätiedot:
Venesmaa Riitta, vs. kaupunginsihteeri, puhelin 169 2252

 

 

LIITE

Lausuntoluonnos oikeusministeriölle asunto-osakeyhtiölakityöryhmän mietinnöstä

 

 

 

 


1

LAUSUNNON ANTAMINEN OPETUSMINISTERIÖLLE AMMATILLISEN KOULUTUKSEN JÄRJESTÄJÄVERKON KOKOAMISHANKKEESTA

 

Khs 2006-955

 

Opetusministeriö toteaa (13.4.2006), että koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman mukaisesti tavoitteena on vahvistaa ammatillisen koulutuksen palvelukykyä ja roolia alueiden kehittämisessä. Tämä edellyttää mm. tarkoituksenmukaista koulutuksen järjestäjäverkostoa. Ministeriön laatiman aluestrategian mukaan ammatillisen koulutuksen palvelukyky tulee turvata mm. järjestäjäverkkoa kokoamalla.

 

./.                   Ministeriön lähettämä kirje ammatillisen koulutuksen järjestäjäverkon kokoamisen vauhdittamishankkeesta on esityslistan tämän asian liitteenä.

 

Ammatillisen koulutuksen järjestäjistä on tarkoitus muodostaa riittävän suuria ja monipuolisia tai muutoin vahvoja koulutuksenjärjestäjiä. Ministeriö on käynnistänyt vuoteen 2008 kestävän yhteisen hankkeen, jonka tavoitteena on edistää koulutuksen kehittämistä kokonaisuutena ja järjestäjäverkon kokoamista em. tavoitteen saavuttamiseksi.

 

Ministeriön kirjeessä käsitellään ammatillisen koulutuksen järjestäjäverkon nykytilannetta sekä verkon kehittämiseen vaikuttavia toimintaympäristön muutoksia vireillä olevine hankkeineen. Erikseen selvitetään ammattiopistostrategiaa. Kirjeen lopussa käsitellään hankkeen tavoitetta, toteuttamista ja aikataulua.

 

Ministeriö pyytää kaikkia ammatillisen perus- ja lisäkoulutuksen järjestäjiä arvioimaan ja selvittämään edellytykset järjestäjäverkon kokoamiseen alueella tai seutukunnassa em. tavoitteenasettelujen suuntaisesti. Arviot ja suunnitelmat pyydetään valmistelemaan yhteistyössä alueen muiden koulutuksen järjestäjien kanssa. Ministeriö kokoaa selvitysten ja suunnitelmien pohjalta järjestäjäverkon tilannekatsauksen ja tekee väliarvion. Ministeriö pyytää lisäksi jatkotoimenteitä järjestäjäverkon kokoamiseksi vuosina 2008 – 2010. Tavoitteena on, että hankkeen päättyessä vuoden 2008 lopussa, ministeriöllä ja koulutuksen järjestäjillä on yhteinen näkemys järjestäjäverkon tavoitetilasta alueittain ja järjestäjittäin, tarvittavista jatkotoimenpiteistä sekä niiden aikatauluista.

 

Opetuslautakunta toteaa (29.8.2006), että valtioneuvoston vuosille 2003- 2008 vahvistaman koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa asetettiin tavoitteeksi alueiden elinkeinoelämän vahvistaminen tehostamalla ammatillisen koulutuksen palvelukyvyä verkostoitumalla. Opetusministeriön mukaan tavoitteen saavuttaminen edellyttää osaamisresurssien kokoamista koulutuksen järjestäjäverkottain, toimivia työelämäsuhteita ja koulutuksen järjestäjien välistä muuta yhteistyötä. Järjestäjäverkon kehittämisen erityisenä perusteena on väestön ikärakenteesta johtuva tarve huolehtia työvoiman saatavuudesta tehostamalla erilaisten oppijoiden opetusta ja lyhentämällä tutkintojen suorittamisaikoja elinikäisen oppimisen hengessä. Muita perusteita koulutuksen järjestäjien alueelliseen verkottumiseen ovat tarve lisätä työpaikalla järjestettävää oppimista sekä opetusta että huolehtia aikuiskoulutukseen sisältyvästä työelämän palvelu- ja kehittämistehtävästä.

 

Vuosien 2003 – 2008 koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman koulutuksen järjestäjien verkottumistavoite on tarpeellinen. Helsingin kaupunki on tehnyt pääkaupunkiseudun koulutuksen järjestäjien kanssa yhteistyötä ammatillisen oppilaitosmuotoisen, oppisopimustoiminnan ja näyttötutkintojen mukaisen valmistavan koulutuksen osalta useita vuosia. Koulutuksen määrällinen ja laadullinen ennakointi on vuodesta 1996 alkaen toteutettu Espoon seudun koulutuskuntayhtymän, Helsingin opetusviraston ja Vantaan sivistystoimen yhteistyönä. Koulutusalakohtaisessa kehittämistyössä työelämän tarpeiden mukaista opetuksen suuntaamista on tehty muun muassa kone- ja metallitekniikan opetuksen, majoitus- ja ravitsemuspalvelusten sekä sosiaali- ja terveysalan koulutuksen osalta.

 

Pääkaupunkiseudun kunnat ovat yhdessä Amiedun ja AEL:n kanssa toteuttaneet ammatillisena aikuiskoulutuksena työelämässä mukana oleville yhteisen Noste-ohjelman. Oppisopimustoiminnan hankinnoissa valmistellaan yhteistyötä Espoon seudun koulutuskuntayhtymän ja Helsingin kaupungin opetusviraston kesken. Parhaillaan valmistellaan kunta- ja palvelurakenneuudistukseen liittyen Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan kaupunkien välisiä yhteistyön tavoitteita.

 

Koulutuksen järjestäjien verkottuminen pääkaupunkiseudulla ei ole yksinkertaista. Pääkaupunkiseudulla on 28 sellaista koulutuksen järjestäjää, joilla on opetusministeriön antama lupa ammatillisen koulutuksen järjestämiseen. Koulutuspaikkoja on pääkaupunkiseudulla väestönmäärään ja työpaikkakehitykseen suhteutettuna edelleen riittämättömästi. Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämisohjelmassa esitetty koulutuspaikkojen tehokkaan käytön järjestäminen ei ole pääkaupunkiseudun ongelma. Tavoitteena on pikemmin saada lisää koulutuksen järjestämislupia alueelle. Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan yms. alueen toimijoiden tuottaman raportin (Pääkaupunkiseudun suunnat 2/2006) mukaan alueen tuotannon volyymi (> 5 %) on kasvanut ja sen odotetaan edelleen kasvavan muuta maata (3,5 %) merkittävästi nopeammin. Vastaava kehityssuunta on havaittavissa palvelualojen kasvunäkymissä.

 

Tiivistämällä ammatillisen koulutuksen järjestämisverkkoa pääkaupunkiseudun yhteistyönä on mahdollista saada enemmän neuvotteluvaltuutta pääkaupunkiseudun kokonaiskoulutuksen järjestämislupaan.

 

Ammatillisessa aikuiskoulutuksessa lisäkoulutuksen järjestämislupaan on liitetty myös työelämän kehittämistehtävä. Helsingin kaupunki sai opetusministeriön vuoden 2006 päätöksellä pysyvän luvan, samoin Espoo. Vantaan kaupungin lupa on määräaikainen. Verkostoituminen ei näin turvaa sitä, että pääkaupunkiseudun kunnat saisivat riittävästi lisäkoulutuksen järjestämislupia ja pysyvän työelämän kehittämistehtävän, jota pääkaupunkiseudun elinvoimaisuuden vahvistaminen edellyttää.

 

Pääkaupunkiseudun kaupungit valmistelevat yhteistyösuunnitelmaa syksyn 2006 aikana. Tarkoitus on edetä Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman vuosille 2003- 2008 tavoitteiden mukaisesti yhteistyössä. Espoon seudun koulutuskuntayhtymä, Helsinki, Kauniainen ja Vantaa toimittavat myöhemmin valmistuvan ehdotuksensa opetusministeriölle vuoden 2006 loppuun mennessä. Ehdotus edellyttää kaikkien koulutuksen järjestäjäosapuolien ao. päätöksentekoa.

 

Yhteenvetona voidaan todeta, että koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman tavoite ammatillisen koulutuksen järjestäjien verkottumisesta on tärkeä. Tavoitteen suuntaisten toimenpiteiden valmisteluun on pääkaupunkiseudulla ryhdytty.

 

Lautakunta esittää Khlle em. lausunnon edelleen opetusministeriölle toimitettavaksi.

 

Sj viittaa opetuslautakunnan lausuntoon ja toteaa, että toisen asteen ammatillisen koulutuksen yhteistyötä seudulla on toteutettu jatkuvasti eri yhteyksissä. Pääkaupunkiseudun neuvottelukunnan yhtenä hankkeena on ammatillinen koulutus ja aikuiskoulutus. Neuvottelukunnan toimesta on asetettu mm. koulutusryhmä toteuttamaan kaupunkien yhteistyösopimuksen jatkotoimenpiteitä. Sen yhtenä hankkeena on ammatillinen koulutus ja tehtävänä tältä osin on selvittää, miten toisen asteen ammatillisen koulutuksen uudelleenorganisointi käynnistetään tämän valtuustokauden aikana.

 

Myös edellä esitetty opetuslautakunnan kannanotto on laadittu yhteistyössä seudun koulutuksen järjestäjien kanssa. Sj:n mielestä ministeriölle olisi lähetettävä opetuslautakunnan lausunnon mukainen kannanotto em. täydennyksin ammatillisen koulutuksen järjestämisverkon kehittämisasiassa.

 

SJ                                       Kaupunginhallitus päättänee omana lausuntonaan lähettää opetusministeriölle opetuslautakunnan 29.8.2006 esittämän kannanoton ammatillisen koulutuksen järjestäjäverkon kokoamista koskevasta hankkeesta ilmoituksin pääkaupunkiseudun koulutusryhmään asettamisesta.

 

Kirje opetusministeriölle ja pöytäkirjanote opetuslautakunnalle sekä talous- ja suunnittelukeskukselle.

 

Lisätiedot:
Makkonen Antero, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2242

 

 

LIITE

Opetusministeriön kirje ammatillisen koulutuksen järjestäjäverkon kokoamisen vauhdittamishankkeesta

 

 

 

 


2

RESSUN LUKION IB-LINJAN ALOITUSPAIKKOJEN LISÄÄMINEN

 

Khs 2006-1919

 

Opetuslautakunta mainitsee (29.8.2006), että sen suomenkielinen jaosto teki 16.10.2001 Khlle ja edelleen opetusministeriölle esityksen IB-erityis­tehtävän saamiseksi Ressun lukioon. Esitys perustui 25 vuotuiseen aloituspaikkaan. Opiskelijat otetaan IB-lukioon kansainväliseen ylioppilastutkintoon tähtäävään 2-vuotiseen opetukseen ja vuoden kestoiseen valmentavaan opetukseen.

 

Ministeriö teki myönteisen päätöksen lukiolain 4 §:n ja valtioneuvoston lukiokoulutuksen yleisistä valtakunnallisista tavoitteista ja tuntijaosta antaman asetuksen 10 ja 12 §:n nojalla. Koulutus käynnistettiin lukuvuoden 2002–2003 alusta.

 

Päätöksen edellytyksenä oli, että Kansainvälinen International Baccalaureate Organisation (IBO) myönsi Ressun lukiolle koulutuksen järjestämisluvan.

 

Helsingin väestö kansainvälistyy. Työperäinen, usein määräaikainen muutto kaupunkiin lisääntyy. Kaupungissa tarvitaan nykyistä enemmän englannin kielellä tarjottavaa opetusta joko määräajaksi tai pysyvämmin Suomeen siirtyvien perheiden lapsille ja nuorille. Myös IB-perus­koulua Suomessa käyneet nuoret tarvitsevat jatko-opintomahdollisuu­det.

 

Ressun lukio on esittänyt, että se voisi saada yhteensä 15 lisäaloituspaikkaa lukuvuodesta 2007–2008 alkaen IB-tehtävän hoitamiseen. Tällöin IB-tehtävän mukaiseen koulutukseen tarvitaan nykyisen 75 paikan sijaan 120 paikkaa.

 

Lautakunta toteaa, että Ressun lukion esitys on perusteltu. Vuosittain jää jopa suomalaisia IB-peruskoulun oppimäärän suorittaneita ilman lukiopaikkaa. Aloituspaikkojen tarvetta lisää myös ulkomailta Suomeen palaavien perheiden lasten ja nuorten koulutuksen järjestäminen tilanteissa, joissa aikaisemmat opinnot on suoritettu muulla kuin suomen kielellä ja perheiden suunnitelmissa on siirtyminen uudelleen ulkomaille.

 

IB-tehtävä voidaan toteuttaa vuonna 2007 Ressun lukion nykyisten aloituspaikkojen kokonaismäärän puitteissa ottaen huomioon valmentavan opetuksen. Vuodelle 2008 on tarkoituksenmukaista lisätä Ressun lukion kokonaisaloituspaikkojen määrää yhteensä 30 paikalla. Lisätehtävästä aiheutuu IB-järjestelmän mukaisia kustannuksia vuonna 2007 arviolta 65 000 euroa. Vuodelle 2008 on tarpeen varata 40 000 euroa lisärahoitusta eli yhteensä 105 000 euroa.

 

Lautakunta esittää että Khs tekee esityksen opetusministeriölle yhteensä 15 lisäaloituspaikan saamiseksi lukuvuodesta 2007–2008 alkaen Ressun lukion IB-tehtävän hoitamiseksi.

 

Sj toteaa, että Khs teki 5.11.2001 opetusministeriölle lautakunnan mainitseman hakemuksen kansainväliseen ylioppilastutkintoon tähtäävän IB-linjan aloittamiseksi Ressun lukiossa 25 vuosittaisella aloituspaikalla lukuvuoden 2002–2003 alusta lukien.

 

Lautakunnan esittämän mukaisesti olisi perusteltua tehdä esitys mainituista lisäaloituspaikoista. Vuoden 2007 kustannukset voidaan rahoittaa opetuslautakunnan ao. vuoden talousarvioesityksen puitteissa.

 

SJ                                       Kaupunginhallitus päättänee esittää opetusministeriölle 15 vuosittaisen lisäaloituspaikan myöntämistä aiemmin hyväksytyn Ressun lukion IB-linjan laajentamiseksi lukuvuodesta 2007–2008 lukien.

 

Kirje opetusministeriölle ja pöytäkirjanote opetuslautakunnalle sekä talous- ja suunnittelukeskukselle.

 

Lisätiedot:
Makkonen Antero, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2242

 

 

 

 

 


3

HELSINGIN KAUPUNGIN TASA-ARVOSUUNNITELMAN 2006 - 2008 HYVÄKSYMINEN

 

Khs 2006-1861

 

Sj toteaa, että esityslistan liitteenä olevan kolmannen tasa-arvosuun­nitelmaehdotuksen on laatinut työryhmä, jossa ovat olleet mukana henkilöstökeskuksen edustajien lisäksi virastojen ja laitosten edustajat, tasa-arvotoimikunnan edustaja ja edustajat henkilöstöjärjestöistä sekä työsuojelusta kaupungin työsuojeluvaltuutettu.

 

Tasa-arvosuunnitelman valmistelutyössä on otettu huomioon 1.6.2005 voimaan tulleesta uudistetusta laista naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta johtuvat muutokset. Pääosin valmistelutyö on kuitenkin perustunut voimassa olevaan toiseen tasa-arvosuunnitelmaan, virastojen ja laitosten tasa-arvosuunnitelmiin sekä tasa-arvotyöstä saatuihin kokemuksiin.

 

Tasa-arvosuunnitelmaehdotus

 

Tasa-arvosuunnitelmassa on kaksi osaa, toiminnallinen ja henkilöstöpoliittinen tasa-arvosuunnitelma. Toiminnallisessa tasa-arvo-suunnitel­massa käsitellään tasa-arvon toteutumista kuntalaisille tarjottavissa palveluissa. Henkilöstöpoliittisessa osassa tarkastellaan työnantajan toimintaa tasa-arvon edistämiseksi.

 

Kaupungin tasa-arvosuunnitelma sisältää periaatteellisia kannanottoja tasa-arvon edistämiseksi. Kaupungin tasa-arvosuunnitelma sekä tasa-arvolaki antavat virastoille ja liikelaitoksille viitekehykset, joiden puitteissa ne tekevät omaa tasa-arvosuunnittelua. Virastojen ja liikelaitosten tasa-arvosuunnitelmissa tai vastaavissa esitetään ne käytännön toimenpiteet, joilla vaikutetaan tasa-arvon tosiasialliseen edistämiseen käytännössä sekä palvelutoiminnassa että henkilöstöpolitiikassa.

 

Virastot ja liikelaitokset voivat sisällyttää henkilöstöpoliittisen tasa-arvosuunnitelman tavoitteet osaksi mm. henkilöstö- tai palkitsemisohjelmia. Näin ollen näistä kootaan yksi asiakirjakokonaisuus, jolloin erillistä tasa-arvosuunnitelmaa ei tarvita. Samoin toiminnallinen tasa-arvosuunnitelma voidaan liittää osaksi vuosittaista toimintasuunnitelmaa.

 


Tasa-arvosuunnitelmaehdotuksesta saadut lausunnot

 

Tasa-arvosuunnitelmaehdotus on ollut lausuntokierroksella seuraavissa virastoissa ja liikelaitoksissa: kaupunkisuunnitteluvirasto, kiinteistövirasto, liikennelaitos, liikuntavirasto, nuorisoasiainkeskus, opetusvirasto, rakennusvirasto, sosiaalivirasto ja terveyskeskus. Lausunnot ovat liitteenä. Virastot ja liikelaitokset pitävät tasa-arvosuunnitelmaa monipuolisena ja kattavana sekä uudistetun tasa-arvolain mukaisena. Erityisesti kannatettiin jakoa toiminnalliseen ja henkilöstöpoliittiseen tasa-arvo­suunnitelmaan. Hyvänä pidettiin myös vaihtoehtoa liittää tasa-arvo­suunnitelman tavoitteet osaksi muun muassa henkilöstö- tai palkitsemisohjelmia ja toimintasuunnitelmaa. Toiminnallisen tasa-arvosuun­nitelman yksityiskohtaisuuden tasosta oli kuitenkin ristiriitaisia näkemyksiä. Osaltaan yksityiskohtaisia esimerkkejä pidettiin hyvinä ja valaisevina, kun taas joidenkin mielestä niitä ei ole perusteltua käyttää koko kaupungin tasa-arvosuunnitelmassa.

 

Parannusehdotuksina terveyskeskus ehdottaa, että lause (s. 6) ”Terveyskeskus edistää helsinkiläisten terveyttä ja vähentää terveyden eriarvoisuutta” muutettaisiin terveyskeskuksen strategian mukaiseksi, jolloin lause kuuluisi näin: ”Helsinkiläisten terveyden edistäminen ja väestöryhmien välisten terveyserojen supistaminen.” Kaupungin yhteisen tasa-arvosuunnitelman antaman viitekehyksen puitteissa olisi perusteltua käyttää kaupungin tasa-arvosuunnitelmassa samanlaisia ilmauksia kuin virastojen ja liikelaitosten strategioissa. Tämän korjaus on tehty.

 

Sosiaalivirasto puolestaan ehdottaa kokonaisvaltaisempaa tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmaa, jolloin huomioon otettaisiin myös yhdenvertaisuuslakiin liittyvät syrjintäperusteet (kuten ikä, sukupuoli, sukupuolinen suuntautuminen, etninen ja kansallinen alkuperä, uskonto, kieli, vakaumus ja mielipide).

 

Nuorisoasiainkeskuksen mielestä muutamat konkreettiset esimerkit tasa-arvon edistämisestä eivät ole relevantteja, eikä niiden yhteyttä naisten ja miesten väliseen tasa-arvoon ole helposti löydettävissä.

 

Rakennusvirasto ja kiinteistövirasto kiinnittävät huomiota esimies- ja johtajakoulutukseen. Virastojen mielestä esimiestaitojen päivittäminen ja ylläpitäminen eivät ole sukupuolesta riippuvaisia, vaan on olennainen asia molemmille sukupuolille hyvien johtajien ja esimiesten takaamiseksi kaupungille tulevaisuudessakin.

 


Henkilöstökeskuksen esitys

 

Henkilöstökeskus on täsmentänyt työryhmän laatimaa ehdotusta saatujen lausuntojen ja henkilöstötoimikunnassa käytyjen keskustelujen pohjalta.

 

Henkilöstökeskus ja työryhmä toteavat, että varsinkin toiminnalliseen tasa-arvosuunnitelmaan on tarkoituksenmukaista sisällyttää myös muita kuin sukupuolista syrjimättömyyttä (esim. maahanmuuttajia) koskevia kannanottoja, mikäli ne sopivat luontevasti samassa asiayhteydessä esitettäviksi. Pääasiassa tasa-arvosuunnitelmassa keskitytään kuitenkin tasa-arvolain mukaisesti naisten ja miesten välisen tasa-arvon tarkasteluun.

 

Henkilöstökeskus pitää tarkoituksenmukaisena, että tasa-arvo-suun­nitelmassa, varsinkin sen toiminnallisessa osassa, on otettu periaatetasoa yksityiskohtaisemmin kantaa eräisiin kuntalaisten kannalta keskeisiin palveluihin, joissa nais- ja miesnäkökulmalla voidaan katsoa olevan merkitystä.

 

Henkilöstökeskus pitää myös tärkeinä ja oikeansuuntaisina rakennusviraston ja kiinteistöviraston esimies- ja johtajakoulutuksen osalta esittämiä näkemyksiä.

 

Tasa-arvotyön seuranta ja arviointi

 

Kaupunginhallinnossa tasa-arvotyön edistämis-, kehittämis- ja seurantavastuu on henkilöstökeskuksella. Kaupungin henkilöstötoimikunta seuraa kaupunkityönantajan ja henkilöstön yhteistoimintaelimenä omalta osaltaan tasa-arvon toteutumista koko kaupungin tasolla. Virastojen ja liikelaitosten yhteistoimintaelimet seuraavat virasto- ja liikelaitoskohtaisten tasa-arvon edistämistoimenpiteiden toteutumista.

 

Tasa-arvotoimikunta seuraa ja arvioi tasa-arvon toteutumista koko kaupunginhallinnossa ja tekee esityksiä tasa-arvotyön edistämisestä ja toteuttamisesta toimikausittain.

 

Seuranta- ja tilastotiedot esitetään vuosittain julkaistavassa kaupungin henkilöstöraportissa, Tietoja Helsingin kaupungin henkilöstöstä ‑julkaisussa ja työhyvinvointikyselyjen tulosten esittelyissä sekä joka toinen vuosi julkaistavissa Helsingin kaupungin tasa-arvotyön tilaa koske­vassa Helsingin kaupungin tasa-arvotoimikunnan raportissa ja Helsingin kaupungin työolobarometrissa.

 

Kaupungin henkilöstötoimikunta on 22.8.2006 käsitellyt ehdotuksen Helsingin kaupungin tasa-arvosuunnitelmaksi ja puoltaa sen hyväksymistä nyt esitettävässä muodossa.

 

Sj toteaa lopuksi, että ehdotus uudistetuksi tasa-arvosuunnitelmaksi on laadittu laajassa yhteistoiminnassa virastojen ja henkilöstön edustajien kanssa. Suunnitelma sisältää kattavasti uudistetun tasa-arvolain vaatimukset ja vastaa hyvin kaupungin tarpeita tasa-arvon kehittämiseksi.

 

SJ                                       Kaupunginhallitus päättänee hyväksyä Helsingin kaupungin tasa-arvo­suunnitelman vuosille 2006 – 2008 esityslistan liitteen mukaisena.

 

Lisätiedot:
Tulensalo Hannu, henkilöstöjohtaja, puhelin 169 2442
Peltonen Raija, osastopäällikkö, puhelin 169 2446

 

 

LIITTEET

Liite 1

Ehdotus Helsingin kaupungin tasa-arvosuunnitelmaksi vuosille 2006 - 2007

 

Liite 2

Tasa-arvosuunnitelmaehdotuksesta saadut lausunnot (9 kpl)

 

 

 

 


4

XXXX XXXX:N OIKAISUVAATIMUS VIRAN TÄYTTÄMISTÄ KOSKEVASSA ASIASSA

 

Khs 2006-1486

 

./.                   Sj toteaa, että ammattikorkeakoulun vs. rehtori päätti 16.5.2006 ottaa esityslistan tämän asian liitteenä 1 olevan päätöksen mukaisesti seitsemän henkilöä koulutusjohtajan vakituisiin virkoihin 1.8.2006 lukien.

 

./.                   XXXX XXXXon (9.6.2006) tehnyt asiassa oikaisu­vaatimuksen. Oikaisuvaatimuskirjelmä liitteineen on esityslistan tämän asian liitteenä 2.

 

XXXX on hakenut kahta koulutusjohtajan virkaa. Oikaisuvaatimus koskee osaamisyhteisö C:n koulutusjohtajan ottamista. XXXX arvostelee hakuprosessia ja valintaperustelujen puutteita sekä esittelyä. Hän katsoo, että päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä, koska päätöksentekijän käytössä ovat olleet täydelliset tiedot koulutuksesta ja työkokemuksesta ym.vain virkoihin otettujen osalta. XXXX:n mielestähänen hakemaansa em. virkaan otettu on vähemmän ansioitunut kuin XXXX itse, joten päätös on näiltä osin perustuslain vastainen. Lisäksi XXXX viittaa muihin puutteisiin asian käsittelyssä ja katsoo, ettei esittelijä ole toiminut valmistelussa riittävän huolellisesti eikä puolueettomasti perustellessaan valintaa. Mm. näihin seikkoihin viitaten XXXX esittää virkaanottamispäätöksen kumoamista.

 

./.                   Ammattikorkeakoulu on (2.8.2006) antanut asiassa lausuntonsa. Lausunto on esityslistan tämän asian liitteenä 3. Ammattikorkeakoulu katsoo, että kaikkien koulutusjohtajien ja erityisesti osaamisyhteisö C:n viran täytössä hakijoita on kohdeltu tasapuolisesti. Hakijoiden arviointi on myös tehty asiantuntemuksella. Nimittävä viranomainen on kaikki asiaan vaikuttavat seikat huomioon ottaen päätynyt nimittämään filosofian tohtori Juha Lindforsin kyseiseen koulutusjohtajan virkaan. Päätös on syntynyt nimittävän viranomaisen toimivallan puitteissa sekä voimassa olevien säännösten mukaisesti ja on muutenkin lain mukainen.

 

Hallintokeskuksen oikeuspalvelut ja henkilöstökeskus viittaavat (3.8.2006) ammattikorkeakoulun lausuntoon ja toteavat yhteisenä lausuntonaan seuraavaa:

 

Ammattikorkeakoulun vs. rehtori päätti 16.5.2006, 2040 §, nimittää FT Juha Lindforsin tietotekniikan ja tuotantotalouden koulutusohjelmien koulutusjohtajan virkaan 1.8.2006 lukien.

 

Ammattikorkeakoululain 31 §:n mukaan kunnallisen ammattikorkeakoulun virkoihin, niiden haltijoihin ja väliaikaisiin hoitajiin noudatetaan, mitä kuntalaissa ja kunnallisesta viranhaltijasta annetussa laissa säädetään, jollei ammattikorkeakoululaissa toisin säädetä.

 

Kuntalain 89 §:n mukaan kunnanhallituksen ja lautakunnan, niiden jaoston sekä niiden alaisten viranomaisten päätökseen tyytymätön voi tehdä kirjallisen oikaisuvaatimuksen. Oikaisuvaatimus tehdään toimielimen ja sen jaoston sekä sen alaisen viranomaisen päätöksestä asianomaiselle toimielimelle.

 

Oikaisuvaatimuksen saa tehdä sekä kunnan jäsen että asianosainen eli se, johon päätös on kohdistettu ja jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa. Oikaisuvaatimus on tehtävä 14 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista.

 

Saadun ilmoituksen mukaan asianosaisille on lähetetty päätösluettelonote ja muutoksenhakuosoitus 19.5.2006. Oikaisuvaatimus on jätetty 9.6.2006, joten se on tehty määräajassa oikealle toimielimelle.

 

Oikaisuvaatimus voidaan tehdä sekä laillisuus- että tarkoituksenmukaisuusperusteella. Lausunnossa ei oteta kantaa tarkoituksenmukaisuusharkintaan.

 

Koulutusjohtajan kelpoisuusvaatimukset

 

Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 6 §:n mukaan virkasuhteeseen ottamisen yleisistä perusteista säädetään perustuslaissa. Lisäksi virkasuhteeseen otettavalla on oltava erikseen säädetty tai kunnan päättämä erityinen kelpoisuus.

 

Perustuslain 125 §:n mukaan yleiset nimitysperusteet ovat kyky, taito ja koeteltu kansalaiskunto. Perustuslakia koskevan hallituksen esityksen (HE 1/1998 vp) perustelujen mukaan perustuslain nimitysperusteista taito tarkoittaa koulutuksen ja työkokemuksen avulla hankittuja tietoja ja taitoja, kyky viittaa henkilön tuloksellisen työskentelyn edellyttämiin henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, kuten luontaiseen lahjakkuuteen, järjestelykykyyn, aloitteellisuuteen ja muihin vastaaviin tehtävien hoitamisen kannalta tarpeellisiin kykyihin ja koeteltu kansalaiskunto tarkoittaa yleisessä kansalaistoiminnassa saatuja viran hoidon kannalta merkityksellisiä ansioita sekä nuhteetonta käytöstä. Yleisiä nimitysperusteita on tulkittava yhteydessä asianomaisen viran yleisiin ja erityisiin kelpoisuusehtoihin, joihin liittyen on otettava huomioon myös viran nimi ja tehtäväpiiri sekä virkaan kuuluvat konkreettiset tehtävät.

 

Sisäisessä ilmoittautumismenettelyssä koulutusjohtajien pätevyysvaatimuksena on edellytetty virkaan soveltuvaa ylempää korkeakoulututkintoa, osaamisyhteisönsä tuntemusta sekä kokemusta hallinto- ja johtamistehtävissä. Lisäksi on todettu, että koulutusjohtajan tehtävä edellyttää aiempaa kokemusta vastaavien tehtävien hoitamisesta ja johtamisesta. Edelleen on lueteltu lisäansioiksi luettavia seikkoja.

 

Kuntalain 45 §:n mukaan viran perustamisesta ja lakkauttamisesta päättää Kvsto tai johtosäännössä määrätty kunnan muu toimielin. Hallintosäännön 11 §:n mukaan virat perustaa ja lakkauttaa Khs. Khs on 18.4.2006 päättänyt koulutusjohtajien virkojen perustamisesta.

 

Ammattikorkeakoululaissa tai ammattikorkeakoulun johtosäännössä ei ole säädetty koulutusjohtajan kelpoisuusvaatimuksista.

 

Hallintosäännön 12 §:n mukaan viran haettavaksi julistamisesta päättää se viranomainen, joka ottaa viranhaltijan avoinna olevaan virkaan.

 

XXXX toteaa oikaisuvaatimuksessaan mm., että Stadian hallitus ei missään vaiheessa saanut kirjallista dokumentaatiota tai varmennusta henkilöhaun kriteereistä.

 

Oikeuspalvelut ja henkilöstökeskus toteavat, että Khs perustaa virat, mutta sen toimivaltaan ei kuulu ammattikorkeakouluun sijoitettujen koulutusjohtajien virkojen kelpoisuusehtojen vahvistaminen. Ammattikorkeakoulun hallitus ei nimitä koulutusjohtajia virkaan. Virkaan ottanut viranomainen, tässä tapauksessa vs. rehtori, on voinut täydentää pätevyysvaatimuksia tehtävän vaatimalla tavalla.

 

Hakuprosessi ja valintapäätös

 

XXXX on oikaisuvaatimuksessaan todennut mm., että hakuprosessissa on ollut puutteita ja että hakijoita ei ole vertailtu. Päätös on hänen mielestään syntynyt virheellisessä järjestyksessä, koska vain virkaan valitun osalta päätöksentekijän käytössä on ollut täydelliset tiedot mm. koulutuksesta ja työkokemuksesta.

 

Oikeuspalvelut ja henkilöstökeskus toteavat, että päätöksentekijällä on ollut käytettävissään kaikkien hakijoiden hakemusasiakirjat. Vs. rehtori Konkola, joka on tehnyt valintapäätöksen, on ollut myös toinen haastattelijoista. Sekä XXXX että Lindfors ovat olleet haastattelussa ja heidät on tunnettu. Vs. rehtorilla on ollut tieto hakijoiden koulutuksesta, työkokemuksesta sekä muista ansioista ja hakijoita on vertailtu.

 

Ammattikorkeakoulun lausunnossa on tuotu selkeästi esille, miten valintaprosessi on tapahtunut ja miksi FT Juha Lindfors on valittu ko. koulutusjohtajan virkaan. Koulutusjohtajan tehtävät on lueteltu ammattikorkeakoulun antaman lausunnon liitteessä.

 

Oikeuspalvelut ja henkilöstökeskus toteavat, että valintaprosessi on ollut asianmukainen ja että päätös valita FT Juha Lindfors koulutusjohtajan virkaan on perustunut huolelliseen valmisteluun ja harkintaan.

 

Vs. rehtorin 16.5.2006, 2040 §, tekemä päätös ottaa FT Juha Lindfors tietotekniikan ja tuotantotalouden koulutusohjelmien koulutusjohtajan virkaan ei ole syntynyt virheellisessä järjestyksessä, kuten oikaisuvaatimuksessa väitetään, eikä muutakaan oikeudellista perustetta oikaisu­vaatimuksen hyväksymiseksi ole. Näin ollen XXXX XXXX:n oikaisuvaatimus tulisi hylätä.

 

Sj toteaa että XXXX XXXX:lle on annettu mahdollisuus vastaselityksen antamiseen em. lausunnoista. Selitystä on pyydetty 25.8.2006 mennessä ilmoituksin, että määräajan noudattamatta jättäminen ei estä asian ratkaisemista. XXXX ei ole antanut vastaselitystä.

 

Sj toteaa vielä, että oikaisu­vaatimus voidaan tehdä sekä laillisuus- että tarkoituksenmukaisuusperusteella.

 

Lausunnoissa mainituin perustein oikaisuvaatimus olisi hylättävä, koska ei ole esitetty laillisuus- eikä tarkoituksenmukaisuusperusteita, joiden johdosta päätöstä olisi muutettava.

 

Kaikki asiakirjat ovat nähtävinä Khn kokouksessa.

 

SJ                                       Kaupunginhallitus päättänee viitaten ammattikorkeakoulun sekä hallintokeskuksen oikeuspalveluiden ja henkilöstökeskuksen lausuntoihin hylätä XXXX XXXX:n oikaisuvaatimuksen ammattikorkeakoulun vs. rehtorin 16.5.2006 päätösluettelon 2040 §:n kohdalla tekemästä, koulutusjohtajan virkoihin ottamista 1.8.2006 lukien koskevasta päätöksestä, koska ei ole esitetty sellaisia perusteita, joiden nojalla päätöstä olisi muutettava.

 


Pöytäkirjanote XXXX XXXX:lle muutoksenhakuosoituksin, ammattikorkeakoulun rehtorille, hallintokeskuksen oikeuspalveluille ja henkilöstökeskukselle.

 

Lisätiedot:
Makkonen Antero, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2242

 

 

LIITTEET

Liite 1

Ammattikorkeakoulun vs. rehtorin päätös 16.5.2006 § 2040

 

Liite 2

XXXX XXXX:n oikaisuvaatimus

 

Liite 3

Ammattikorkeakoulun lausunto 2.8.2006

 

 

 

 


1

LAUSUNTO OIKEUSMINISTERIÖLLE VESILAKITYÖRYHMÄN MIETINNÖSTÄ

 

Khs 2004-1626

 

Oikeusministeriö pyytää (30.6.2006) lausuntoa vesilakityöryhmän mietinnöstä 18.9.2006 mennessä.

 

./.                   Mietintö on liitteenä 1. Mietintö on myös saatavilla sähköisessä muodossa oikeusministeriön verkkosivuilta osoitteesta:

http://www.om.fi/36404.htm.

 

Hallintokeskuksen oikeuspalvelut toteaa (30.8.2006) seuraavaa:

 

Työryhmän tehtävänä on asettamispäätöksen mukaan ollut valmistella vesilain kokonaisuudistuksen vaatimat muutokset muuhun lainsäädäntöön, laatia luonnos vesiasetukseksi ja valmistella tarpeelliseksi katsomansa muut muutokset lainsäädäntöön seuraavien asiakokonaisuuksien osalta: menettely valtioneuvoston poikkeuslupa-asiassa, vesilain korvaussäännösten muodollinen ja tekninen uudistaminen, luonnontilaisten purojen suojelu, voimassa olevien lupien tarkistaminen sekä kalatalousvelvoitteet ja maksut.

 

Kaupunginhallitus on antanut vesilakitoimikunnan mietinnöstä lausunnon 18.10.2004. Oikeuspalveluilla ei ole ollut osaston 30.9.2004 antaman lausunnon mukaan huomautettavaa mietinnön johdosta.

 

Oikeuspalvelut viittaa asiassa ympäristölautakunnan (29.8.2006), yleisten töiden lautakunnan (24.8.2006), kaupunkisuunnittelulautakunnan (24.8.2006), teknisen lautakunnan (15.8.2006), kiinteistölautakunnan (22.8.2006) ja liikuntalautakunnan (22.8.2006) vesilakityöryhmän mietinnön johdosta antamiin lausuntoihin.

 

Oikeuspalvelut toteaa, että vesilakitoimikunta piti mietinnössään vesilain korvaussäännöksiä vaikeaselkoisina, minkä vuoksi sääntelyä pyrittiin selventämään. Korvausjärjestelmän keskeiset periaatteet ja menettelymuodot säilytettiin kuitenkin ennallaan. Oikeusministeriö piti toimikunnan ehdotusta kuitenkin edelleen vaikeaselkoisena ja osoitti vesilakityöryhmän tarkasteltavaksi, olisiko sääntelyä mahdollista vielä selventää. Työryhmä on tehnyt selventäviä ja teknisiä muutoksia toimikunnan mietinnön korvauksia koskeviin pykäliin. 

 

Työryhmän ehdotuksen 13 luvun 2 §:ssä on säilytetty voimassa olevan vesilain 11 luvun 2 §:ään sisältynyt säännös korvausten määräämisestä vesijohdon, viemärin tai muun sellaisen johdon, ojan taikka tässä laissa tarkoitetun laitteen tai rakennelman virheellisestä toiminnasta aiheutuneen edunmenetyksen korvaamisesta (ns. tuottamuksesta riippumaton ankara vastuu). Pykälän mukaan muu kuin omaisuutta välittömästi kohdannut edunmenetys korvataan vain, jos omistaja tai haltija ovat menetelleet tahallisesti tai tuottamuksellisesti. Edunmenetys on korvattava pykälän mukaan siten kuin luvun 1 §:ssä säädetään. Luvun 1 §:ssä on säädetty mm. luvallisten vahinkojen korvaamisesta. Mainittu 2 §:n säännös on sisältynyt vesilakitoimikunnan ehdotuksessa 1 §:n yhteyteen. Työryhmän ehdotuksen perustelujen mukaan 2 §:n mukaiset edunmenetykset olisi korvattava luvallisten vahinkojen tavoin vesilain säännösten mukaisesti.

 

Korvattavista 1 §:ssä tarkoitetuista edunmenetyksistä on luvun 6 §:n viittaussäännöksen mukaan edelleen säädetty viimeksi mainitussa pykälässä. Luvun 6 §:ssä on luettelo korvattavista edunmenetyksistä.

 

Ehdotetut säännökset ovat työryhmän ehdotuksessa muotoutuneet 2 §:ssä tarkoitetuissa tilanteissa korvattavien edunmenetysten osalta vesilakitoimikunnan ehdotusta vaikeaselkoisemmiksi. Lisäksi tuottamuksesta riippumattoman vastuun tilanteissa korvattavia edunmenetyksiä säätelevä ehdotuksen 6 § on vaikeatulkintainen. Pykälän luetteloon on sisällytetty sekaisin sekä välittöminä ja välillisenä pidettäviä edunmenetyksiä. Tulkintaongelmia voi syntyä siitä, mitkä edunmenetykset ovat 2 §:ssä tarkoitettuja omaisuutta välittömästi kohdanneita edunmenetyksiä. Myös voimassa olevan vesilain 11 luvun 2 §:n soveltamiskäytännössä on esiintynyt tulkintavaikeuksia välittömän vahingon määrittelyn osalta.

 

Laissa tai sen perusteluissa tulisi siten selventää, mitä edunmenetyksiä tarkoitetaan 2 §:ssä mainitulla omaisuutta välittömästi kohdanneella edunmenetyksellä.

 

Oikeuspalveluilla ei ole muuta huomautettavaa mietinnön johdosta.

 

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (24.8.2006) mm. seuraavaa:

 

Vesilakitoimikunnan ehdotukseen sisältyi säännös, jonka mukaan valtioneuvosto voi myöntää poikkeuksen ehdottomasta luvanmyöntämis­esteestä yleisen edun kannalta tärkeälle hankkeelle. Poikkeamista koskevat menettelysäännökset sisältyvät vesilakityöryhmän ehdotukseen. Poikkeaminen esitetään myönnettäväksi kuitenkin ainoastaan yhteiskunnallisesti merkittäville hankkeille

 

Vesilakitoimikunnan ehdottamiin korvaussäännöksiin työryhmä ehdottaa tehtäväksi eräitä tarkistuksia.

 

Luonnontilaisten purojen suojelua koskevaa sääntelyä työryhmä ehdottaa tarkistettavaksi siten, että purojen luonnontilaisuutta vaarantavien hankkeiden luvanvaraisuutta korostettaisiin nimenomaisella säännöksellä.

 

Kalataloudellisia kompensaatiokeinoja koskevaa sääntelyä esitetään tarkistettavaksi siten, että kalatalousvelvoite ja -maksu olisivat keskenään samanarvoisessa asemassa.

 

Voimassa olevien vesitalouslupien tarkistamista koskevaa sääntelyä ehdotetaan vesilakitoimikunnan ehdotukseen nähden osin laajennettavaksi. Ehdotuksen mukaan vesitaloushankkeelle myönnetty lupa voitaisiin määrätä raukeamaan, jos hanke olisi menettänyt merkityksensä tai jos hankkeesta vastaavaa tahoa ei voitaisi enää osoittaa.

 

Työryhmän ympäristönsuojelulakiin ehdottamat muutokset koskevat ennen kaikkea jäteveden johtamista, jonka osalta pyritään selkeyttämään vesilain ja ympäristönsuojelulain välistä suhdetta.

 

Maankäyttö- ja rakennuslakiin ehdotettavien muutosten tarkoituksena on selkeyttää sen ja vesilain välistä suhdetta yhdyskuntateknisten laitteiden sijoittamisen osalta.

 

Lautakunta toteaa, että vesilakityöryhmän esitykseen sisältyvät ehdotukset eivät pääosin koske maankäytön suunnittelua ja kaavoitusta, vaan kaavoituksen jälkeen toteutettavia operatiivisia toimia. Näiden arviointia suoritetaan joiltakin osin kaavoitusprosessissa, jotta kaavoituksella voidaan luoda edellytykset toteuttamiskelpoisille suunnitelmille. Työryhmän ehdotuksista merkittävimmät kohdistuvat niihin Helsingin hallintokuntiin, jotka toteuttavat rakentamista merialueella ja ympäristöviranomaisiin.

 

Helsingin alueelta ei enää ole löydettävissä kuin lyhyitä luonnontilaisia purojaksoja, joiden merkitys kaupunkilaisten virkistäytymisen kannalta on lisääntynyt. Puroihin kohdistuu tiivistyvässä kaupunkirakenteessa ristiriitaisia intressejä, mistä syystä Helsingin kaupunki on muun muassa ryhtymässä ns. hulevesistrategian laatimiseen. Vesilakityöryhmän ehdotus purojen luonnontilaisuutta vaarantavien hankkeiden luvanvaraisuuden korostamisesta on Helsingin näkökulmasta perusteltu ja kannatettava. Työryhmän ehdotuksen mukaisesti kuitenkin eri lakien soveltamisalojen suhdetta tulee selkeyttää, samoin kuin luonnontilaisen puron käsitettä. 

 

Maankäyttö- ja rakennuslain 161 §:n 4 momenttia esitetään muutettavaksi siten, että vesijohdon ja siihen liittyvien vähäisten laitteiden, rakennelmien ja laitosten sijoittaminen muutoin kuin vapaaehtoisin järjestelyin tehtäisiin pääsääntöisesti maankäyttö- ja rakennuslain 161 §:n 1 momentin nojalla, jossa säädetään kiinteistön omistajan velvollisuudesta sallia yhdyskuntaa tai kiinteistöä palvelevien muiden johtojen ja niihin liittyvien vähäisten laitteiden, rakennelmien ja laitosten sijoittaminen omistamalleen tai hallitsemalleen alueelle. Aiemman lain mukaan vesijohdon ja viemärin sijoittaminen maankäyttö- ja rakennuslain 161 §:n nojalla on ollut mahdollista vaikka oikeus olisi ollut perustettavissa myös vesilain säännösten nojalla.

 

Asiassa päätöksen tekee kunnan rakennusvalvontaviranomainen. Kaupunkisuunnitteluvirastolla ei ole edellä olevan osalta lausuttavaa, mutta se toteaa, että työryhmän ehdotus perusteluineen on vaikeaselkoinen.

 

Liikuntalautakunta toteaa (22.8.2006) seuraavaa:

 

Liikuntalautakunta antoi kaupunginhallitukselle 21.9.2004, 219 § lausunnon vesilakitoimikunnan mietinnöstä. Kaupunginhallitus antoi edelleen oikeusministeriölle 18.10.2004, 1291 § lausunnon vesilakitoimikunnan mietinnöstä, jossa se toi esiin kaupungin eri hallintokuntien huomioita ja kommentteja kyseisestä mietinnöstä. Liikuntalautakunnan antamasta lausunnosta kaupunginhallitus katsoi tarpeelliseksi kirjata omaan lausuntoonsa seuraavat seikat:

 

Vesistössä kulkemisen osalta vesilakitoimikunta on perusteluissaan todennut, että kulkemisella tarkoitetaan siirtymistä paikasta toiseen, eivätkä esimerkiksi vesihiihtäminen tai jäällä ympyrää ajaminen näin kuuluisi sen piiriin. Vesistössä kulkemisen näin tehty määritelmä on epäonnistunut. Näin määritettynä esimerkiksi jäällä hiihtäminen tai kalastus jäisivät vesistössä kulkemisen ulkopuolelle, vaikka sitä ei olekaan esityksessä tarkoitettu. Kulkemisen määrittelyä tulisikin tarkistaa vastaamaan sitä, mitä on ollut tarkoitus säädellä.

 

Lakiehdotuksen 2 luvun 5 §, joka koskee oikeutta rakennelman pitämiseen, ei ota huomioon tiheästi asutun kaupungin erityisolosuhteita ja vaatisi näin ollen uutta harkintaa. Uusi laki määrittelisi erityiseen käyttöön otetuiksi alueiksi 1 luvun 3 §:n 1 momentin kohdassa 16 tontin ja rakennuspaikan, puutarhan, varastopaikan, uimarannan, satama-alueen tai muun vastaavaan erityiseen käyttöön otetun maa- tai vesialueen, eli käytännössä Helsingissäkin rannan omistaja tai haltija saisi sijoittaa laiturin, poijun tai paalun toisen omistamalle vesialueelle kaikkialla muualla paitsi uimaranta- tai satama-alueella. Useimmiten tämä vesialueen omistaja on Helsingin kaupunki, mutta kyseeseen saattaa tulla myös osakaskunta tai muu yksityinen omistaja.

 

On ymmärrettävää, että tämäntapainen oikeus on perusteltu varsinkin maaseudulla, missä on tavallista, että vesialueen omistaa alueen maanomistajista koostuva osakaskunta ja venesatamatoimintaa ei ole organisoitu. Helsingissä on 76 venesatamaa, joista kaupunki omistaa 69 satamaa. Nämä sijaitsevat melko tasaisesti pitkin kaupungin rantoja, joten matka lähimpään venesatamaan ei ole miltään rantakiinteistöltä kohtuuton. Veneilyn harrastusmahdollisuus pystytään siis turvaamaan ilman vesialueen omistajan omistusoikeuden loukkaamista. Nyt voimassa olevasta vesilaista poiketen pykälään ei sisältyisi erillistä korvaussäännöstä, vaan siihen liittyvästä korvausvelvollisuudesta säädettäisiin yleisissä korvaussäännöksissä 13 luvussa, jolloin vesialueen omistajan tulisi korvauksia saadakseen pystyä toteennäyttämään jokin edunmenetys, joksi ei pääsääntöisesti riitä yleiskäyttöön perustuvan vesistössä kulkemisen estyminen tai vaikeutuminen.

 

Suurimmat haitat aiheutuvat oikeudesta asettaa veneen kiinnityspaalu tai –poiju toisen vesialueelle, sillä paaluun ja varsinkin järeään poijuun voi kiinnittää kuinka suuren huvialuksen tahansa. Laki siis soisi rannan omistukseen tai hallintaan perustuen ilmaiset pysyvät venepaikat toisten vesialueille kaupunkikuvallisista tai virkistyskäyttöön liittyvistä haitoista piittaamatta. Lakiehdotukseen tulisikin tehdä muutos, jossa tätä sijoitusoikeutta ei olisi kaupunkitaajamissa, joissa venesatamille on osoitettu omat alueet maankäytön suunnittelun yhteydessä.

 

Lakiehdotuksen 2 luvun 6 §, joka koskee oikeutta haitan poistamiseen ja ruoppausmassan sijoittamiseen, ei myöskään ole kovin perusteltu Helsingin oloissa. Pykälän alku kuuluisi: ”Jokaisella, joka kärsii lietteestä, matalikosta tai muusta niihin verrattavasta haitasta, on oikeus suorittaa haitan poistamiseksi tarpeellinen toimenpide vesistön tilan ja käyttömahdollisuuksien parantamiseksi jos toimenpide ei 3 luvun 2 §:n nojalla edellytä ympäristölupaviraston lupaa eikä työn suorittamisesta aiheudu vesialueen omistajalle huomattavaa haittaa”. Oikeuden sisältö on sama kuin nykyisessä vesilaissa. Periaatteessa tämä pykälä antaa kenelle tahansa oikeuden ruopata itselleen uimapaikka tai veneväylä mille tahansa vesialueelle, jossa sitä ei ole erikseen kielletty. Helsingissä on muun muassa esimerkki siitä, miten asunto-osakeyhtiö ruoppautti kaupungin vesialueelle oman veneväylän ja haki sitten ruoppauskustannuksiin vedoten laiturinpito-oikeutta puistoksi kaavoitettuun rantaan.

 

Vesilakityöryhmä ei mietinnössään ole katsonut tarpeelliseksi huomioida edellä mainittuja liikuntalautakunnan esiin nostamia epäkohtia. Muilta osin liikuntalautakunnalla ei ole huomauttamista vesilakityöryhmän mietinnöstä.

 

Tekninen lautakunta toteaa (15.8.2006) seuraavaa:

 

Vesilaki (264/1961) tuli voimaan 1.4.1962. Vesilaissa säädetään vesialueiden ja vesivarojen käytöstä. Lainsäädäntömuutokset, kansainvälisen vesioikeuden kehitys samoin kuin yhteiskunnassa ja vesivarojen käytössä lain säätämisen jälkeen tapahtuneet muutokset ovat aiheuttaneet tarpeen laaja-alaiseen vesilain tarkistamiseen ja ajanmukaistamiseen.

 

Oikeusministeriö asetti 22.3.2000 toimikunnan selvittämään vesilakiin liittyviä uudistamistarpeita sekä tekemään tarpeelliseksi katsomansa ehdotukset vesilain uudistamiseksi. Vesilakitoimikunta jätti mietintönsä oikeusministeriölle kesäkuussa 2004 (Komiteamietintö 2004:2). Toimikunnan mietintö sisältää hallituksen esityksen muotoon laaditun ehdotuksen vesilainsäädännön kokonaisuudistukseksi. Tekninen lautakunta on 5.10.2004 antanut lausunnon toimikunnan mietinnöstä.

 

Asettamispäätöksen mukaan vesilakityöryhmän tehtävänä on ollut valmistella vesilain kokonaisuudistuksen vaatimat muutokset muuhun lainsäädäntöön, laatia luonnos vesiasetukseksi sekä valmistella tarpeelliseksi katsomansa muutokset seuraavien asiakokonaisuuksien kannalta: menettely valtioneuvoston poikkeuslupa-asiassa, vesilain korvaussäännöstön muodollinen/tekninen uudistaminen, luonnontilaisten purojen suojelu, voimassa olevien lupien tarkistaminen ja kalatalousvelvoitteet ja -maksut.

 

Helsingin Energia toteaa asiasta seuraavaa:

 

Helsingin Energia tuottaa sähköä ja kaukolämpöä yhteistuotantolaitoksissa Hanasaaren, Salmisaaren ja Vuosaaren voimalaitosalueilla. Voimalaitokset käyttävät merivettä prosessien jäähdyttämiseen. Jäähdytysveden otto ja jäähdytysveden otto- ja purkurakenteiden sijoittaminen, rakentaminen ja kunnossapito vesistössä ovat hankkeita, joihin sovelletaan vesilainsäädännön normeja. Sama koskee kaukojäähdytyslaitosten jäähdytysvesihuoltoa. Sen sijaan vesilainsäädäntö ei koske huippu- ja varalämpökeskusten toimintaa.

 

Helsingin Energia toteaa, että sekä vesilakitoimikunnan mietinnössä että vesilakityöryhmän raportissa esitetyt ympäristölainsäädännön muutokset eivät merkittävässä määrin vaikuttaisi yhteistuotanto- ja kaukojäähdytyslaitosten toimintaan. Tältä osin Helsingin Energialla ei ole vesilakityöryhmän raportin johdosta huomautettavaa.

 

Helsingin Energialla on museovesivoimalaitos Vanhankaupunginkoskella ja Oy Mankala Ab:llä vesivoimalaitoksia Kymijoella. Lisäksi Helsingin Energialla on osuuksia Kemijoki Oy:n ja Pohjolan Voima Oy:n vesivoimayhtiöissä. Helsingin Energialla on ollut mahdollisuus vaikuttaa vesilain kokonaisuudistukseen osakkuusyhtiöidensä ja Energiateollisuus ry:n toiminnan kautta. Siltä osin kuin vesilain uudistamisesitykset koskevat vesivoimatuotantoa, Helsingin Energia antaa oikeusministeriölle lausuntonsa yhdessä Energiateollisuus ry:n kanssa.

 

Helsingin Vesi toteaa asiasta seuraavaa:

 

Työryhmämietinnössä 2006:13 ehdotettuja täydennyksiä ja muutoksia komiteanmietintöön 2004:2 sisältyneisiin vesilakiehdotuksen pykäliin voi pääsääntöisesti pitää lain soveltamista helpottavina ja sitä selkeyttävinä. Niitä seikkoja, joita Helsingin Vesi toi esiin komiteanmietinnön johdosta antamassaan lausunnossa, ei ole juurikaan otettu huomioon työryhmämietinnön muokatussa lakiehdotuksessa.

 

Työryhmämietinnössä ennalleen jätetyn lakiehdotuksen 3 luvun 8 §:ssä annetaan lupaviranomaiselle mahdollisuus myöntää lupa vesitaloushankkeelle vain määräajaksi. Helsingin Vesi pitäisi kohtuullisena kytkeä luvan määräaikainen voimassaolo vain tilanteisiin, joissa siihen olisi ”erittäin painavia syitä”. Lakiehdotuksessa riittävänä on pidetty ”erityisiä syitä”. Esimerkiksi vedenottoluvan saajalta sitoutuu hankkeeseen yleensä huomattavia pääomia ja uuden korvaavan vedenottopaikan hankkiminen määräajan päätyttyä muodostuisi raskaaksi prosessiksi.

 

Työryhmä on korvannut komiteanmietinnön lakiehdotuksessa olleen, tarkkailua koskevan 3 luvun 11 §:n sääntelemällä tarkemmin luvan sisällöstä tarkkailun osalta. Helsingin Vesi pitää kuitenkin edelleen tärkeänä, ettei tarkkailuvelvoitetta määrätä laajemmaksi ja pitkäkestoisemmaksi, kuin mihin hankkeen laajuuden ja sen todennäköisten vaikutusten johdosta on välttämätöntä.

 

Työryhmämietinnössä on jätetty ennalleen komiteanmietinnön lakiehdotuksen 4 luvun 5 § vedenottotarpeiden yhteensovittamisesta.  Mikäli lainkohdan sanamuoto pysytetään ehdotetunlaisena, riskinä on, että etusijajärjestyksessä paikkakunnan ulkopuolista yhdyskunnan vesihuoltoa palvelevan vedenoton edelle menevät paikalliset vedenottotarpeet arvioidaan jatkossa ylimitoitetun suuriksi hankkeen estämisen tarkoituksessa. Tarpeen suuruuden arvioimista pitäisi ohjata tarkemmin laissa tai asetuksessa.

 

Samoin ennalleen on jätetty komiteanmietinnön lakiehdotuksen 4 luvun 11 § vedenottamon suoja-alueen perustamisesta. Helsingin Vesi pitää ongelmallisena sitä, että suoja-alueen perustamista voisi ehdotuksen mukaan jatkossa hakea luvanhakijan lisäksi muukin asianosainen, esimerkiksi alueen omistaja. Tätä kautta jollekin toiselle toiminnanharjoittajalle kuuluvat velvoitteet ja kustannukset saattavat siirtyä vedenottajalle sille asetetun suoja-alueen perustamisvelvoitteen kautta.

 

Helsingin Vesi pitää selkeyttävänä muutoksena komiteanmietinnön esitystä siitä, että vesilaissa säädettäisiin ehdotuksen 4 luvun 8 §:n mukaisesti jatkossa vain sellaisesta vesijohdon ja laitteiden sijoittamisesta, josta on päätetty vedenottoa koskevassa lupapäätöksessä. Kun vesijohdon ja laitteiden sijoittamiseen muutoin sovellettaisiin jatkossa, mitä maankäyttö- ja rakennuslaissa säädetään yhteiskuntateknisten laitteiden sijoittamisesta, lait eivät enää olisi tältä osin päällekkäisiä, kuten nyt on tilanne.

 

Helsingin Vesi pitäisi tärkeänä säännellä johtojen ja laitteiden sijoittamisoikeuden lisäksi myös niiden säilyttämisestä vahingoittumattomana. Uudessa vesilaissa tulisi siten säilyttää nykyisen lain 10 luvun 11 §:n määräys siitä, että maata ei saa viemärin kohdalla käyttää tavalla, joka vahingoittaisi viemäriä tai vaikeuttaisi sen kunnossapitoa. Säännöksen tulisi luonnollisesti koskea viemärin lisäksi myös vesijohtoa ja muita laitteita.

 

Työryhmämietinnössä on kirjoitettu uusiksi korvauksia koskeva lakiehdotuksen 13 luku. Sen 2 §:ssä säädetään eräiden laitteiden virheellisestä toiminnasta aiheutuvan edunmenetyksen korvaamisesta. Korvattavaksi ei lainkohdan mukaan tulisi ”muu kuin omaisuutta välittömästi kohdannut edunmenetys”, ellei aiheuttajan puolella todeta tahallisuutta tai tuottamusta. Nykyisessä vesilaissa, sen 11 luvun 2 §:ssä rajataan vastaavalla tavalla korvausvastuu ”omaisuutta välittömästi kohdanneeseen vahinkoon”. Kun nykyisen lain soveltamiskäytännössä ja oikeuskirjallisuudessa on esiintynyt epävarmuutta ilmaisun tarkasta merkityksestä, Helsingin Vesi pitäisi tarpeellisena, että uudessa vesilaissa täsmennettäisiin, mitä kyseisessä laissa tarkoitetaan ”omaisuutta välittömästi kohdanneella edunmenetyksellä”.

 

Saman luvun 6 §:ssä on määrätty korvattavasta edunmenetyksestä. Pykälän 3 momentin mukaan käyttöoikeudesta suoritettavaa korvausta määrättäessä otetaan huomioon pohjaveden ottomahdollisuuteen perustuva maan lisäarvo. Helsingin Vesi pitää hyvin vaikeana arvioida lainkohdan sanamuodon perusteella, miten tällainen lisäarvo käytännössä määriteltäisiin ja laskettaisiin. Laissa tai asetuksessa tulisi tarkemmin ohjata lisäarvon laskentatapaa.

 

Myös luvun 12 §:n 3 momenttia tulisi täsmentää. Työryhmämietinnössä on komiteanmietintöä mukaillen ehdotettu, että vedenottamon tekijä voi korvauksen sijaan antaa korvaukseen oikeutetulle oikeuden saada vedenottamosta vettä ja että korvausvelvollinen vastaa tällöin tarvittavan vesijohdon tekemisestä sekä kunnossapidosta. Viimeksi mainittu vastuu ei Helsingin Veden käsityksen mukaan voi ulottua koskemaan koko johtoa, vaan korvaukseen oikeutetun vastuulle olisi jätettävä sen omalle kiinteistölle ulottuva osa johtoa.

 

Ympäristölautakunta toteaa (29.8.2006) seuraavaa:

 

Ympäristölautakunta on kiinnittänyt huomiota työryhmämietinnössä niihin seikkoihin, joilla on erityisesti merkitystä kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen kannalta.

 

Luonnontilaisten purojen sääntely vesilaissa

 

Luonnontilaisia puroja koskeva sääntely lähtee siitä, että luonnontilaiset purot on asianmukaisella tavalla otettava lainsäädännössä huomioon ja varmistettava ettei niiden säilyminen vaarannu. Työryhmä päätyi ehdotukseen, jossa puroja ei sisällytettäisi vesilain luontotyyppisäännökseen eikä 2 luvun 7 §:ään (yleiset velvollisuudet vesivarojen ja vesialueiden käytöstä). Luvanvaraisuutta sen sijaan korostetaan ehdotuksella ottaa asiasta erillinen säännös luvanvaraisia vesitaloushankkeita koskevaan 3 luvun 2 §:n 1 momenttiin. Purot mainittaisiin omana kohtanaan, jottei aiheuteta epäselvyyttä muiden yleisempien luvanvaraisuussäännösten soveltamiseen. Lisäksi rangaistussäännöksiä täsmennettäisiin ja lain perusteluihin on ehdotettu täsmennyksiä ja luonnontilaisten purojen merkityksen ja valvonnan tärkeyden korostamista. Hallituksen esitykseen otettaisiin myös mukaan lausuma, jossa esitetään metsälain,
vesilain ja luonnonsuojelulain soveltamisalojen keskinäisen suhteen selvittämistä suojeltujen luontotyyppien osalta.

 

Esitetty uudistus on varsin vähäinen, eikä todennäköisesti turvaa riittävästi luonnontilaisten purojen säilymistä. Esitetty muutos lähtee siitä, että hankkeelle tarvitaan lupa, jos hanke vaarantaa puron uoman luonnontilan säilymisen. Säännös on varsin tulkinnanvarainen ja selkeämpi ratkaisu olisi sisällyttää luonnontilaiset purot vesilain 2 luvun 9 §:ään (Eräiden vesiluontotyyppien suojelu).

 

Voimassa olevien lupien tarkistaminen

 

Työryhmä toteaa, että menettelyjä vanhojen lupien tarkistamiseksi, täsmentämiseksi ja ajan tasalle saattamiseksi olisi tärkeä selventää ja tarpeettomiksi jääneiden lupien rauettamista tulisi helpottaa. Tällaisia vanhoja tarpeettomiksi käyneitä lupia saattavat olla esimerkiksi vanhoja myllyjä ja voimalaitoksia koskevat luvat tai säännöstely- ja kuivatushankeluvat ja uomien perkausluvat. Työryhmä ehdottaa, että lupaviranomainen voisi määrätä vesitaloushankkeelle myönnetyn luvan raukeamaan, jos hanke on menettänyt alkuperäisen merkityksensä tai jos esimerkiksi luvan haltijaa ei tiedetä. Luvan rauettamisperusteet tulisivat väljenemään. Tarpeettomien tai vanhojen lupien rauettaminen tulisi uudistuksen myötä helpottumaan, mitä voidaan pitää hyvänä asiana.

 

Vesilain suhde muuhun lainsäädäntöön

 

Työryhmä esittää joitakin muutoksia muun muassa ympäristönsuojelulakiin ja maankäyttö- ja rakennuslakiin. Useat tarkistukset liittyvät jätevesien johtamiseen. Ympäristönsuojelulain soveltamisessa on ollut epäselvyyttä siitä, milloin jätevesipäästöille on haettava ympäristölupaa ja milloin sovelletaan ympäristönsuojelulain 103 §:ää. Työryhmä esittää, että ympäristönsuojelulakia tarkistetaan tältä osin erikseen ja samalla tarkistetaan säännösten riittävyys käytännön tilanteissa. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen näkökulmasta ympäristönsuojelulain selventäminen tältä osin on erityisen tärkeää.

 

Vesilain ja maankäyttö- ja rakennuslain soveltamisaloja on pyritty täsmentämään. Työryhmä on esittänyt muutoksia vesilakiin ja maankäyttö- ja rakennuslakiin vesi- ja viemärijohtojen sijoittamista koskien. Työryhmän esitys, että vesi- ja viemärijohtojen sijoittamiseen sovelletaan aina maankäyttö- ja rakennuslakia on perusteltua ja kannatettavaa. Poikkeuksena olisi vesilain mukainen vedenottolupa, jonka yhteydessä asiakokonaisuuden kannalta on yksinkertaisempaa myöntää samalla lupa myös vesijohdon ja viemärin asentamiselle. Esitetyt muutokset vesilain 8 §:ään ja maankäyttö- ja rakennuslain 161 §:ään ovat tarpeellisia.

 

./.                   Kiinteistölautakunnalla, satamalautakunnalla ja yleisten töiden lautakunnalla ei ollut erityistä huomautettavaa ehdotuksen johdosta. Lautakuntien lausunnot ovat liitteinä 2 - 4.

 

Ryj toteaa, että Khs antoi 18.10.2004 lausuntonsa vesilakitoimikunnan mietinnöstä ja kommentoi eräitä kaupungin kannalta tärkeitä kohtia mietinnössä. Vesilakityöryhmä on jatkanut uudistustyötä mm. valmistelemalla kokonaisuudistuksen vaatimat muutokset muuhun lainsäädäntöön ja laatimalla luonnoksen vesiasetukseksi. Lisäksi muutoksia on valmisteltu asiakokonaisuuksiin, jotka koskevat menettelyä valtioneuvoston poikkeuslupa-asioissa, korvaussäännöksiä, luonnontilaisten purojen suojelua, voimassa olevien lupien tarkistamista ja kalatalousvelvoitteita ja –maksuja.

 

Nyt esillä olevassa kaupungin lausunnossa tuodaan esiin lähinnä sellaisia asioita, joihin jo toimikunnan mietinnöstä annetussa lausunnossakin kiinnitettiin huomiota ja joita ei ehdotuksessa ole otettu huomioon.

 

RYJ                                    Kaupunginhallitus päättänee antaa vesilakityöryhmän mietinnöstä oikeusministeriölle seuraavan lausunnon:

 

Työryhmämietinnössä 2006:13 ehdotettuja täydennyksiä ja muutoksia komiteanmietintöön 2004:2 sisältyneisiin vesilakiehdotuksen pykäliin voi pääsääntöisesti pitää lain soveltamista helpottavina ja sitä selkeyttävinä.

 

Helsingin kaupunki haluaa kuitenkin kiinnittää huomiota seuraavia kohtiin työryhmän mietinnössä:

 

Yleiset oikeudet ja rajoitukset

 

Luonnontilaisia puroja koskeva sääntely lähtee siitä, että luonnontilaiset purot on asianmukaisella tavalla otettava lainsäädännössä huomioon ja varmistettava ettei niiden säilyminen vaarannu. Työryhmä päätyi ehdotukseen, jossa puroja ei sisällytettäisi vesilain luontotyyppisäännökseen eikä 2 luvun 7 §:ään (yleiset velvollisuudet vesivarojen ja vesialueiden käytöstä). Luvanvaraisuutta sen sijaan korostetaan ehdotuksella ottaa asiasta erillinen säännös luvanvaraisia vesitaloushankkeita koskevaan 3 luvun 2 §:n 1 momenttiin. Purot mainittaisiin omana kohtanaan, jottei aiheuteta epäselvyyttä muiden yleisempien luvanvaraisuussäännösten soveltamiseen. Lisäksi rangaistussäännöksiä täsmennettäisiin ja lain perusteluihin on ehdotettu täsmennyksiä ja luonnontilaisten purojen merkityksen ja valvonnan tärkeyden korostamista. Hallituksen esitykseen otettaisiin myös mukaan lausuma, jossa esitetään metsälain, vesilain ja luonnonsuojelulain soveltamisalojen keskinäisen suhteen selvittämistä suojeltujen luontotyyppien osalta.

 

Esitetty uudistus on varsin vähäinen, eikä todennäköisesti turvaa riittävästi luonnontilaisten purojen säilymistä. Esitetty muutos lähtee siitä, että hankkeelle tarvitaan lupa, jos hanke vaarantaa puron uoman luonnontilan säilymisen. Säännös on varsin tulkinnanvarainen ja selkeämpi ratkaisu olisi sisällyttää luonnontilaiset purot vesilain 2 luvun 9 §:ään (Eräiden vesiluontotyyppien suojelu).

 

Helsingin kaupunki haluaa vielä tuoda tämän luvun osalta esiin myös seuraavia näkökohtia, joita kaupunki esitti jo toimikunnan mietinnöstä antamassaan lausunnossa:

 

Vesistössä kulkemisen osalta vesilakitoimikunta on perusteluissaan todennut, että kulkemisella tarkoitetaan siirtymistä paikasta toiseen, eivätkä esimerkiksi vesihiihtäminen tai jäällä ympyrää ajaminen näin kuuluisi sen piiriin. Vesistössä kulkemisen näin tehty määritelmä on epäonnistunut. Näin määritettynä esimerkiksi jäällä hiihtäminen tai kalastus jäisivät vesistössä kulkemisen ulkopuolelle, vaikka sitä ei olekaan esityksessä tarkoitettu. Kulkemisen määrittelyä tulisikin tarkistaa vastaamaan sitä, mitä on ollut tarkoitus säädellä.

 

Lakiehdotuksen 2 luvun 5 §, joka koskee oikeutta rakennelman pitämiseen, ei ota huomioon tiheästi asutun kaupungin erityisolosuhteita ja vaatisi näin ollen uutta harkintaa. Uusi laki määrittelisi erityiseen käyttöön otetuiksi alueiksi 1 luvun 3 §:n 1 momentin kohdassa 16 tontin ja rakennuspaikan, puutarhan, varastopaikan, uimarannan, satama-alueen tai muun vastaavaan erityiseen käyttöön otetun maa- tai vesialueen, eli käytännössä Helsingissäkin rannan omistaja tai haltija saisi sijoittaa laiturin, poijun tai paalun toisen omistamalle vesialueelle kaikkialla muualla paitsi uimaranta- tai satama-alueella. Useimmiten tämä vesialueen omistaja on Helsingin kaupunki, mutta kyseeseen saattaa tulla myös osakaskunta tai muu yksityinen omistaja.

 

On ymmärrettävää, että tämäntapainen oikeus on perusteltu varsinkin maaseudulla, missä on tavallista, että vesialueen omistaa alueen maanomistajista koostuva osakaskunta ja venesatamatoimintaa ei ole organisoitu. Helsingissä on 76 venesatamaa, joista kaupunki omistaa 69 satamaa. Nämä sijaitsevat melko tasaisesti pitkin kaupungin rantoja, joten matka lähimpään venesatamaan ei ole miltään rantakiinteistöltä kohtuuton. Veneilyn harrastusmahdollisuus pystytään siis turvaamaan ilman vesialueen omistajan omistusoikeuden loukkaamista. Nyt voimassa olevasta vesilaista poiketen pykälään ei sisältyisi erillistä korvaussäännöstä, vaan siihen liittyvästä korvausvelvollisuudesta säädettäisiin yleisissä korvaussäännöksissä 13 luvussa, jolloin vesialueen omistajan tulisi korvauksia saadakseen pystyä toteennäyttämään jokin edunmenetys, joksi ei pääsääntöisesti riitä yleiskäyttöön perustuvan vesistössä kulkemisen estyminen tai vaikeutuminen.

 

Suurimmat haitat aiheutuvat oikeudesta asettaa veneen kiinnityspaalu tai –poiju toisen vesialueelle, sillä paaluun ja varsinkin järeään poijuun voi kiinnittää kuinka suuren huvialuksen tahansa. Laki siis soisi rannan omistukseen tai hallintaan perustuen ilmaiset pysyvät venepaikat toisten vesialueille kaupunkikuvallisista tai virkistyskäyttöön liittyvistä haitoista piittaamatta. Lakiehdotukseen tulisikin tehdä muutos, jossa tätä sijoitusoikeutta ei olisi kaupunkitaajamissa, joissa venesatamille on osoitettu omat alueet maankäytön suunnittelun yhteydessä.

 

Lakiehdotuksen 2 luvun 6 §, joka koskee oikeutta haitan poistamiseen ja ruoppausmassan sijoittamiseen, ei myöskään ole kovin perusteltu Helsingin oloissa. Pykälän alku kuuluisi: ”Jokaisella, joka kärsii lietteestä, matalikosta tai muusta niihin verrattavasta haitasta, on oikeus suorittaa haitan poistamiseksi tarpeellinen toimenpide vesistön tilan ja käyttömahdollisuuksien parantamiseksi jos toimenpide ei 3 luvun 2 §:n nojalla edellytä ympäristölupaviraston lupaa eikä työn suorittamisesta aiheudu vesialueen omistajalle huomattavaa haittaa”. Oikeuden sisältö on sama kuin nykyisessä vesilaissa. Periaatteessa tämä pykälä antaa kenelle tahansa oikeuden ruopata itselleen uimapaikka tai veneväylä mille tahansa vesialueelle, jossa sitä ei ole erikseen kielletty. Helsingissä on muun muassa esimerkki siitä, miten asunto-osakeyhtiö ruoppautti kaupungin vesialueelle oman veneväylän ja haki sitten ruoppauskustannuksiin vedoten laiturinpito-oikeutta puistoksi kaavoitettuun rantaan.

 

Luvanvaraiset vesitaloushankkeet

 

Työryhmämietinnössä ennalleen jätetyn lakiehdotuksen 3 luvun 8 §:ssä annetaan lupaviranomaiselle mahdollisuus myöntää lupa vesitaloushankkeelle vain määräajaksi. Olisi kohtuullista kytkeä luvan määräaikainen voimassaolo vain tilanteisiin, joissa siihen olisi ”erittäin painavia syitä”. Lakiehdotuksessa riittävänä on pidetty ”erityisiä syitä”. Esimerkiksi vedenottoluvan saajalta sitoutuu hankkeeseen yleensä huomattavia pääomia ja uuden korvaavan vedenottopaikan hankkiminen määräajan päätyttyä muodostuisi raskaaksi prosessiksi.

 

Työryhmä toteaa, että menettelyjä vanhojen lupien tarkistamiseksi, täsmentämiseksi ja ajan tasalle saattamiseksi olisi tärkeä selventää ja tarpeettomiksi jääneiden lupien rauettamista tulisi helpottaa. Tällaisia vanhoja tarpeettomiksi käyneitä lupia saattavat olla esimerkiksi vanhoja myllyjä ja voimalaitoksia koskevat luvat tai säännöstely- ja kuivatushankeluvat ja uomien perkausluvat. Työryhmä ehdottaa, että lupaviranomainen voisi määrätä vesitaloushankkeelle myönnetyn luvan raukeamaan, jos hanke on menettänyt alkuperäisen merkityksensä tai jos esimerkiksi luvan haltijaa ei tiedetä. Luvan rauettamisperusteet tulisivat väljenemään. Tarpeettomien tai vanhojen lupien rauettaminen tulisi uudistuksen myötä helpottumaan, mitä voidaan pitää hyvänä asiana.

 

Työryhmä on korvannut komiteanmietinnön lakiehdotuksessa olleen, tarkkailua koskevan 3 luvun 11 §:n sääntelemällä tarkemmin luvan sisällöstä tarkkailun osalta. Helsingin kaupunki pitää kuitenkin edelleen tärkeänä, ettei tarkkailuvelvoitetta määrätä laajemmaksi ja pitkäkestoisemmaksi, kuin mihin hankkeen laajuuden ja sen todennäköisten vaikutusten johdosta on välttämätöntä.

 

Vedenotto   Työryhmämietinnössä on jätetty ennalleen komiteanmietinnön lakiehdotuksen 4 luvun 5 § vedenottotarpeiden yhteensovittamisesta. Mikäli lainkohdan sanamuoto pysytetään ehdotetunlaisena, riskinä on, että etusijajärjestyksessä paikkakunnan ulkopuolista yhdyskunnan vesihuoltoa palvelevan vedenoton edelle menevät paikalliset vedenottotarpeet arvioidaan jatkossa ylimitoitetun suuriksi hankkeen estämisen tarkoituksessa. Tarpeen suuruuden arvioimista pitäisi ohjata tarkemmin laissa tai asetuksessa.

 

Samoin ennalleen on jätetty komiteanmietinnön lakiehdotuksen 4 luvun 11 § vedenottamon suoja-alueen perustamisesta. Helsingin kaupunki pitää ongelmallisena sitä, että suoja-alueen perustamista voisi ehdotuksen mukaan jatkossa hakea luvanhakijan lisäksi muukin asianosainen, esimerkiksi alueen omistaja. Tätä kautta jollekin toiselle toiminnanharjoittajalle kuuluvat velvoitteet ja kustannukset saattavat siirtyä vedenottajalle sille asetetun suoja-alueen perustamisvelvoitteen kautta.

 

Selkeyttävä muutos on komiteanmietinnön esitys siitä, että vesilaissa säädettäisiin ehdotuksen 4 luvun 8 §:n mukaisesti jatkossa vain sellaisesta vesijohdon ja laitteiden sijoittamisesta, josta on päätetty vedenottoa koskevassa lupapäätöksessä. Kun vesijohdon ja laitteiden sijoittamiseen muutoin sovellettaisiin jatkossa, mitä maankäyttö- ja rakennuslaissa säädetään yhteiskuntateknisten laitteiden sijoittamisesta, lait eivät enää olisi tältä osin päällekkäisiä, kuten nyt on tilanne.

 

Helsingin kaupunki pitäisi tärkeänä säännellä johtojen ja laitteiden sijoittamisoikeuden lisäksi myös niiden säilyttämisestä vahingoittumattomana. Uudessa vesilaissa tulisi siten säilyttää nykyisen lain 10 luvun 11 §:n määräys siitä, että maata ei saa viemärin kohdalla käyttää tavalla, joka vahingoittaisi viemäriä tai vaikeuttaisi sen kunnossapitoa. Säännöksen tulisi luonnollisesti koskea viemärin lisäksi myös vesijohtoa ja muita laitteita.

 

Korvaukset

 

vesilakitoimikunta piti mietinnössään vesilain korvaussäännöksiä vaikeaselkoisina, minkä vuoksi sääntelyä pyrittiin selventämään. Korvausjärjestelmän keskeiset periaatteet ja menettelymuodot säilytettiin kuitenkin ennallaan. Oikeusministeriö piti toimikunnan ehdotusta kuitenkin edelleen vaikeaselkoisena ja osoitti vesilakityöryhmän tarkasteltavaksi, olisiko sääntelyä mahdollista vielä selventää. Työryhmä on tehnyt selventäviä ja teknisiä muutoksia toimikunnan mietinnön korvauksia koskeviin pykäliin. 

 

Työryhmän ehdotuksen 13 luvun 2 §:ssä on säilytetty voimassa olevan vesilain 11 luvun 2 §:ään sisältynyt säännös korvausten määräämisestä vesijohdon, viemärin tai muun sellaisen johdon, ojan taikka tässä laissa tarkoitetun laitteen tai rakennelman virheellisestä toiminnasta aiheutuneen edunmenetyksen korvaamisesta (ns. tuottamuksesta riippumaton ankara vastuu). Pykälän mukaan muu kuin omaisuutta välittömästi kohdannut edunmenetys korvataan vain, jos omistaja tai haltija ovat menetelleet tahallisesti tai tuottamuksellisesti. Edunmenetys on korvattava pykälän mukaan siten kuin luvun 1 §:ssä säädetään. Luvun 1 §:ssä on säädetty mm. luvallisten vahinkojen korvaamisesta. Mainittu 2 §:n säännös on sisältynyt vesilakitoimikunnan ehdotuksessa 1 §:n yhteyteen. Työryhmän ehdotuksen perustelujen mukaan 2 §:n mukaiset edunmenetykset olisi korvattava luvallisten vahinkojen tavoin vesilain säännösten mukaisesti.

 

Korvattavista 1 §:ssä tarkoitetuista edunmenetyksistä on luvun 6 §:n viittaussäännöksen mukaan edelleen säädetty viimeksi mainitussa pykälässä. Luvun 6 §:ssä on luettelo korvattavista edunmenetyksistä.

 

Ehdotetut säännökset ovat työryhmän ehdotuksessa muotoutuneet 2 §:ssä tarkoitetuissa tilanteissa korvattavien edunmenetysten osalta vesilakitoimikunnan ehdotusta vaikeaselkoisemmiksi. Lisäksi tuottamuksesta riippumattoman vastuun tilanteissa korvattavia edunmenetyksiä säätelevä ehdotuksen 6 § on vaikeatulkintainen. Pykälän luetteloon on sisällytetty sekaisin sekä välittöminä ja välillisenä pidettäviä edunmenetyksiä. Tulkintaongelmia voi syntyä siitä, mitkä edunmenetykset ovat 2 §:ssä tarkoitettuja omaisuutta välittömästi kohdanneita edunmenetyksiä. Myös voimassa olevan vesilain 11 luvun 2 §:n soveltamiskäytännössä on esiintynyt tulkintavaikeuksia välittömän vahingon määrittelyn osalta.

 

Laissa tai sen perusteluissa tulisi siten selventää, mitä edunmenetyksiä tarkoitetaan 2 §:ssä mainitulla omaisuutta välittömästi kohdanneella edunmenetyksellä.

 

Saman luvun 6 §:ssä on määrätty korvattavasta edunmenetyksestä. Pykälän 3 momentin mukaan käyttöoikeudesta suoritettavaa korvausta määrättäessä otetaan huomioon pohjaveden ottomahdollisuuteen perustuva maan lisäarvo. On hyvin vaikeata arvioida lainkohdan sanamuodon perusteella, miten tällainen lisäarvo käytännössä määriteltäisiin ja laskettaisiin. Laissa tai asetuksessa tulisi tarkemmin ohjata lisäarvon laskentatapaa.

 

Myös luvun 12 §:n 3 momenttia tulisi täsmentää. Työryhmämietinnössä on komiteanmietintöä mukaillen ehdotettu, että vedenottamon tekijä voi korvauksen sijaan antaa korvaukseen oikeutetulle oikeuden saada vedenottamosta vettä ja että korvausvelvollinen vastaa tällöin tarvittavan vesijohdon tekemisestä sekä kunnossapidosta. Viimeksi mainittu vastuu ei Helsingin kaupungin käsityksen mukaan voi ulottua koskemaan koko johtoa, vaan korvaukseen oikeutetun vastuulle olisi jätettävä sen omalle kiinteistölle ulottuva osa johtoa.

 

Vesilain suhde muuhun lainsäädäntöön

 

Työryhmä esittää joitakin muutoksia muun muassa ympäristönsuojelulakiin ja maankäyttö- ja rakennuslakiin. Useat tarkistukset liittyvät jätevesien johtamiseen. Ympäristönsuojelulain soveltamisessa on ollut epäselvyyttä siitä, milloin jätevesipäästöille on haettava ympäristölupaa ja milloin sovelletaan ympäristönsuojelulain 103 §:ää. Työryhmä esittää, että ympäristönsuojelulakia tarkistetaan tältä osin erikseen ja samalla tarkistetaan säännösten riittävyys käytännön tilanteissa. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen näkökulmasta ympäristönsuojelulain selventäminen tältä osin on erityisen tärkeää.

 

Vesilain ja maankäyttö- ja rakennuslain soveltamisaloja on pyritty täsmentämään. Työryhmä on esittänyt muutoksia vesilakiin ja maankäyttö- ja rakennuslakiin vesi- ja viemärijohtojen sijoittamista koskien. Työryhmän esitys, että vesi- ja viemärijohtojen sijoittamiseen sovelletaan aina maankäyttö- ja rakennuslakia on perusteltua ja kannatettavaa. Poikkeuksena olisi vesilain mukainen vedenottolupa, jonka yhteydessä asiakokonaisuuden kannalta on yksinkertaisempaa myöntää samalla lupa myös vesijohdon ja viemärin asentamiselle. Esitetyt muutokset vesilain 8 §:ään ja maankäyttö- ja rakennuslain 161 §:ään ovat tarpeellisia.

 

Kirje oikeusministeriölle ja pöytäkirjanote hallintokeskukselle, Helsingin Satamalle, Helsingin Vedelle, kaupunkisuunnitteluvirastolle, kiinteistövirastolle, liikuntavirastolle, rakennusvirastolle ja ympäristökeskukselle.

 

Lisätiedot:
Matikainen Kristiina, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2262

 

 

LIITTEET

Liite 1

Vesilakityöryhmän mietintö

 

Liite 2

Kiinteistölautakunnan lausunto 22.8.2006

 

Liite 3

Satamalautakunnan lausunto 29.8.2006

 

Liite 4

Yleisten töiden lautakunnan lausunto 31.8.2006

 

 

 

 


2

LAUSUNTO YMPÄRISTÖMINISTERIÖLLE OHJEESTA TEOLLISUUSMELUN MITTAAMISEKSI

 

Khs 2006-1677

 

Ympäristöministeriö pyytää lausuntoa ehdotuksesta ohjeeksi teollisuusmelun mittaamisesta 15.9.2006 mennessä.

 

Ympäristöministeriön toimeksiannosta on VTT tehnyt ehdotuksen ohjeeksi teollisuusmelun mittaamisesta. Ohje on tarkoitettu käytettäväksi arvioitaessa teollisuuden aiheuttamaa melua erityisesti ympäristönsuojelulain täytäntöönpanossa ja soveltamisessa.

 

./.                   Ehdotus ohjeeksi teollisuusmelun mittaamisesta on tämän asian liitteenä 1.

 

Ympäristölautakunta toteaa (29.8.2006) mm. seuraavaa:

 

Yleistä                               Ympäristölautakunta pitää teollisuusmelun mittausohjeen laatimista tärkeänä sekä toiminnanharjoittajille että viranomaisille kuin myös melumittauksia tekeville muille tahoille. Ympäristöministeriön Ympäristömelun mittausohjetta noudattaen on mittauksia voitu suorittaa, mutta teollisuusmelun erityispiirteet huomioon ottavaa ohjetta ei ole ollut saatavilla. Eräissä vaikeissa mittausolosuhteissa on jouduttu turvautumaan ulkomaisiin mittausstandardeihin ja -ohjeisiin, joiden käytön Teollisuusmelun mittausohje korvaisi. Mittausohje helpottaa mittausten suunnittelua, mittaamista ja tulosten luotettavuuden arviointia. Ympäristölautakunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että mittaajien ammattitaito vaihtelee maassa suuresti ja mittaajien koulutusta ja pätevyyden osoittamista olisi edelleen kehitettävä.

 

Yksityiskohtaiset kannanotot

 

Meteorologisten parametrien mittaaminen

 

Ohjeessa todetaan aivan oikein, että äänenpainetaso vaihtelee sääolojen vaihdellessa etenkin, jos äänilähteen ja mittauspaikan välinen etäisyys on suuri. Muissa kuin liitteen 1 tarkoittamassa yksinkertaistetussa mittausmenetelmässä tulisi äänenpainetason mittauksen lisäksi mitata myös meteorologisia parametreja, kuten tuulen suunta sekä tuulen nopeus ja ilman lämpötila kahdella korkeudella. Edellä mainittujen parametrien mittaaminen edellyttäisi mittauskaluston hankintaa ja jonkin verran lisäresurssien varaamista mittaustilanteeseen. Sen vuoksi olisikin selvitettävä, millä ehdoilla mittauksissa riittäisi säätilamittauksia tekevien laitosten tai yritysten (YTV, Ilmatieteen laitos, Foreca ym) toimittamat säätilatiedot. Lisäksi tulisi selvittää, millainen on siirrettävillä sääasemilla saatavien tietojen mittausepävarmuus verrattuna alan laitosten tai yritysten suorittamiin mittauksiin. Esimerkkinä mainittakoon, että laadukkaankin lämpötilamittarin tarkkuus on +/- 0,5 oC, jolloin kahdella anturilla eri korkeuksilta mitaten on vaikea saada selville lämpötilagradienttia ohjeen sivulla 7 kuvatulla tavalla. Ohjeessa tulisi vielä määritellä tarkemmin tuulennopeustietojen mittaaminen käytännössä.

 

Maaston tyypin valinta

 

Maaston tyypin valintaa olisi syytä täsmentää tuulen nopeuden ja tarkasteluetäisyyden osalta yksinkertaisemmaksi. Esimerkkinä mainittakoon tilanne, jossa tuulen nopeus mitataan kahden metrin korkeudelta, niin silloin tarkastellaan maaston tyyppiä 30 metriä mittauspaikalta tuulen suuntaan. Tuulen nopeuden mittauskorkeuden ollessa 10 metriä vastaava etäisyys on 150 metriä tuulen suuntaan.

 

Liitteessä 4 mainitaan maaston tyyppi C, luonnollinen lumipinta, vaikka maan ollessa lumen peittämä tai jäinen mittauksia ei pitäisi ohjeen kohdan 4.2 mukaan suorittaa.

 

Mittauspisteiden sijainti

 

Ympäristölautakunta toteaa, että suhteellisen tiiviisti rakennetussa kaupunkiympäristössä joudutaan väistämättä äänenpainetasoja mittaamaan muussa kuin vapaassa kentässä. Niinpä virallisen ohjeen saaminen mittausten suorittamiseen onkin tarpeen. Yksityiskohtana mainittakoon, että sivulla 8 olevan ohjeen mukaan mikrofoni voidaan sijoittaa tietyin ehdoin julkisivulle (+6 dB-mittaus). Tällöin julkisivun (tai levyn) ja mikrofonin keskipisteen välinen etäisyys saa olla enintään 0,015 m. Tästä seuraa, että yli ½ tuuman mikrofonia ei voi edellä mainituissa mittauksissa käyttää.

 

Enimmäistason mittaaminen

 

Vaikka äänenpainetason enimmäistasolle ei ole ympäristömelun osalta ohjearvoa, on sen mittaaminen joskus tarpeen etenkin yöaikaisen melun häiritsevyyden arvioimiseksi. Ohjeluonnoksen sivulla 11 on enimmäistason mittaamisesta lyhyt kuvaus, jonka mukaan vähintään kahden minuutin välein suoritetaan viisi mittausta. Mittausjaksojen pituutta tekstissä ei kuitenkaan mainita.

 

Impulssimaisuus ja äänesmäisyys

 

Ympäristölautakunta kiinnittää huomiota siihen, että mittausohjeen terminologia poikkeaa etenkin melun kapeakaistaisuutta koskien aiemmasta. Äänesmäisyys tarkoittaa ympäristölautakunnan mielestä yhden taajuuden sisältävää ääntä tai ääntä, jonka sisältämät äänekset kuullostavat vain yhtä taajuutta sisältävältä ääneltä. Aiemmin yleisesti käytetty termi kapeakaistainen ääni on ympäristölautakunnan mielestä käyttökelpoisempi.

 

Ryj viittaa annettuun lausuntoon.

 

RYJ                                    Kaupunginhallitus päättänee lähettää ympäristöministeriölle ehdotuksesta ohjeeksi teollisuusmelun mittaamisesta seuraavan lausunnon:

 

Kaupunginhallitus pitää virallisen teollisuusmelun mittausohjeen laatimista tärkeänä.

 

Koska sääolojen vaihtelu vaikuttaa äänenpainotasoon, kaupunginhallituksen mielestä tulisi selvittää, millä ehdoilla mittauksissa riittäisi säätilamittauksia tekevien laitosten tai yritysten toimittamat säätilatiedot. Lisäksi tulisi selvittää, millainen on siirrettävillä sääasemilla saatavien tietojen mittausepävarmuus verrattuna alan laitosten tai yritysten suorittamiin mittauksiin. Ohjeessa tulisi lisäksi tarkasti määritellä tuulennopeustietojen mittaaminen käytännössä.

 

Mittauspisteiden sijainti tulisi määritellä tarkasti. Maaston tyypin valintaa tulisi täsmentää tuulen nopeuden ja tarkasteluetäisyyden osalta yksinkertaiseksi. Lisäksi äänenpainetason enimmäistasolle tulisi määritellä ohjearvo.

 

Kirje ympäristöministeriölle ja pöytäkirjanote ympäristölautakunnalle.

 

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 169 2361

 

 

LIITE

Ehdotus ohjeeksi teollisuusmelun mittaamisesta

 

 

 

 


1

LAUSUNTO SISÄASIAINHALLINNON MAKSUPOLITIIKKATYÖRYHMÄN MUISTIOSTA

 

Khs 2006-1737

 

Asia tulisi käsitellä 11.9.2006

 

./.                   Sisäasiainministeriö pyytää (10.7.2006) kaupungin lausuntoa sisäasiainhallinnon maksupolitiikkatyöryhmän muistiosta. Kuntaliitolta ja jakelussa mainituilta kunnilta pyydetään lausunnot erityisesti päihtyneiden käsittelystä esitetystä työryhmän kannanotosta muistion sivulla 25. Lausunnon määräaika on 15.9.2006. Lausuntopyyntö ja työryhmän muistio ovat esityslistan tämän asian liitteenä 1.

 

./.                   Hallintokeskuksen oikeuspalvelujen (3.8.2006), terveyskeskuksen (21.8.2006), sosiaalilautakunnan (22.8.2006) sekä talous- ja suunnittelukeskuksen (23.8.2006) lausunnot ovat esityslistan tämän asian liitteinä 2 – 5.

 

Stj toteaa, että päätösehdotus perustuu edellä mainittuihin lausuntoihin.

 

STJ                                    Kaupunginhallitus päättänee antaa sisäasiainministeriölle seuraavan lausunnon sisäasiainhallinnon maksupolitiikkatyöryhmän muistiosta:

 

Kustannusten jako

 

Kaupunginhallitus edellyttää, että maksut määritellään julkisen vallan eri toimijoiden välisen tehtävänjaon mukaisesti. Nykyisiä sisäasiainhallinnon ja kuntien välisiä maksusuhteita ei tule säännöksillä muuttaa kunnille epäedullisempaan suuntaan esimerkiksi virka-avun tapaisissa viranomaistoimenpiteissä.

 

Päihtyneiden käsittely

 

Kaupunginhallitus toteaa, että jako päihtyneiden kiinniotosta ja säilössäpidosta henkilön itsensä suojaamiseksi tai huomattavan vaaran tai häiriön aiheuttamisesta yleiselle järjestykselle tai turvallisuudelle on ongelmallinen. Palvelun maksullisuus ja maksuttomuus ratkeaa ensisijaisesti sillä perusteella, mikä on poliisin arvio päihtyneen henkilön käyttäytymisestä. Jako ei kuitenkaan aina tule olemaan yksiselitteinen.  Tilanteissa, joissa henkilö toimitetaan kunnan ylläpitämälle selviämisasemalle, kunnan edustaja voi arvioida säilöönoton perustetta ja kustannusten jaon asianmukaisuutta. Sen sijaan tilanteissa, joissa poliisi huolehtii myös säilössäpidosta, ei kunnalla ole tätä mahdollisuutta.

 

Helsingissä päihtyneiden säilössäpito tapahtuu selviämisasemalla, joka hallinnollisesti kuuluu terveyskeskuksen päivystysyksikköön. Selviämisasema on toiminnallinen osa terveyskeskuksen muuta päivystystoimintaa. Siellä päihtyneiden terveydentilan jatkuvaa seuraamista varten on terveydenhuollon ammattikoulutuksen saaneita henkilöitä. Lisäksi sosiaalivirasto ylläpitää asunnottomien ensisuojaa, johon voi tulla päihtyneenä ja jossa tehdään tiivistä yhteistyötä poliisin kanssa.

 

Poliisiputkassa säilytettävien terveysturvallisuus ei lisäänny kustannusvastuuta valtiolta kunnille siirtämällä, vaan säilytyspaikan palveluja kehittämällä. Päihtyneiden putkakuolemia voidaan parhaiten ehkäistä olosuhteissa, joissa on käytettävissä asianmukaiset terveyspalvelut.

 

Kaupunginhallitus katsoo, että Helsingin kaupunki kantaa jo nyt riittävässä määrin nykyisillä järjestelyillä sekä toiminnallista että taloudellista vastuuta päihtyneiden säilöönotosta ja hoidosta.

 

Poliisin antama virka-apu

 

Kaupunginhallitus vastustaa ehdottomasti työryhmän ehdotusta poliisin antaman virka-avun säätämisestä lähtökohtaisesti maksulliseksi. Maksuttomuus tulee varmistaa tarpeellisin säännöksin.

 

Kun sosiaalityöntekijä tarvitsee sosiaalihuoltolain 41 §:n mukaisen toimenpiteen toteuttamiseksi virka-apua poliisiviranomaiselta, tulisi virka-avun toimenpiteen luonteen johdosta olla maksutonta. Maksuttomuus voisi sisältyä esimerkiksi sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annettuun lakiin, jos maksuasetuksella ei maksuttomuutta voida hoitaa.

 

Lastensuojelun toimeenpanossa tarvittava poliisin virka-apu tulisi olla aina ja kaikissa tilanteissa maksutonta. Lastensuojelulakia ollaan juuri uudistamassa, eikä lakiluonnoksessa ole säännöksiä maksuttomuudesta. Luontevinta olisi tässäkin kohdin säätää maksuttomuus maksuasetuksessa.

 

Terveyskeskuksen velvollisuutena on mm. mielenterveyslain mukaisesti osana kansanterveystyötä huolehtia tarkkailulähetteen laatimisesta ja sairaalaan toimittamisesta, kun kunnan alueella oleskeleva on tahdosta riippumattoman hoidon tarpeessa. Arviointikäynnin suorittamisessa poliisilta saatava virka-apu on enemmän pääsääntö kuin poikkeus mm. potilaan väkivaltaisuuden vuoksi tai koska potilas ei päästä lääkäriä asuntoonsa.

 

Mikäli oleskelukunta joutuisi maksamaan poliisin virka-avusta, järjestelmä kohtelisi maamme eri kuntia hyvin eri tavoin. Suurimmassa osassa kunnista em. velvollisuus koskee pelkästään oman kunnan asukkaita. Sen sijaan ne kunnat, joissa oleskelee runsaasti turisteja ja muita vieraspaikkakuntalaisia, joutuisivat maksamaan muille kuin oman kunnan asukkaille tarvittavista poliisin palveluista runsaasti korvauksia. Valtion tulee huolehtia poliisitoimesta koko maassa siten, että kunnat eivät joudu keskenään epätasa-arvoiseen asemaan.

 

Pelastusopiston varautumiskoulutus

 

Pelastusopiston varautumiskoulutuksen tulee säilyä kunnille maksuttomana. Varautumisvelvoitteet aiheuttavat kunnille huomattavia kustannuksia ja määrärahoista joudutaan kilpailemaan – eikä aina voitokkaasti - päivittäiseen toimintaan tarvittavien voimavarojen kanssa. Vähäisilläkin kustannusten lisäyksillä voi olla kauaskantoisia vaikutuksia kunnan varautumistoiminnan asian- ja ajanmukaisuudelle.

 

Ensimmäinen oleskelulupa

 

Kaupunginhallitus ei pidä perusteltuna oleskeluluvan hinnan nostamista silloin, kun maksu joudutaan suorittamaan viimesijaisen avustusmuodon eli toimeentulotuen avulla. Tämä koskee henkilöitä, jotka ovat täysin tulottomia tai niin pienituloisia, että he saavat toimeentulotukea.


 

Kirje sisäasiainministeriölle ja pöytäkirjanote hallintokeskuksen oikeuspalveluille, terveyskeskukselle, sosiaalilautakunnalle sekä talous- ja suunnittelukeskukselle.

 

Lisätiedot:
Hari Olli, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2285

 

 

LIITTEET

Liite 1

Sisäasiainministeriön lausuntopyyntö 10.7.2006 ja työryhmän muistio 18.4.2006

 

Liite 2

Hallintokeskuksen oikeuspalvelujen lausunto 3.8.2006

 

Liite 3

Sosiaalilautakunnan lausunto 22.8.2006

 

Liite 4

Terveyskeskuksen lausunto 21.8.2006

 

Liite 5

Talous- ja suunnittelukeskuksen lausunto 23.8.2006

 

 

 

 


2

EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIEHEN VASTAUS HELSINGIN ASUNNOTTOMIEN ALKOHOLISITEN ENSISUOJAA KOSKEVASSA ASIASSA

 

Khs 2006-385

 

Eduskunnan oikeusasiamies toteaa (17.8.2006) seuraavaa:

 

”Vuoden 2005 loppupuolella tuotiin useissa tiedotusvälineissä esiin näkemys, jonka mukaan Helsingin kaupungin asunnottomille alkoholisteille tarkoitetun ensisuojan tilat eivät ole riittävät. Sahaajankadun ensisuojan laatutasoa on myös arvosteltu. Tämän johdosta pyysin kaupunginhallitusta antamaan asian johdosta selvityksen.

 

Kaupunginhallituksen 20.3.2006 antamasta selvityksestä ilmenee, että asunnottomien tilanne oli vuoden 2005 loppupuolella joinakin iltoina vaikea. Muutamille henkilöille jouduttiin etsimään räätälöity yöpymisratkaisu ensisuojan sijasta. Ostopalveluina hankitut lisäpaikat kuitenkin helpottivat tilannetta, eikä vuoden 2006 puolella vastaavia vaikeita tilanteita enää syntynyt. Herttoniemen Sahaajankadun asuntolassa on 50 ensisuojapaikkaa. Sosiaalivirasto vuokrasi ensisuojan asukkaille paikkoja lisäksi muista kiinteistöistä siten, että helsinkiläisille asunnottomille on yhteensä 107 ensisuojapaikkaa.

 

Selvityksestä ilmenee lisäksi, että kaupunginjohtaja Jussi Pajunen kehotti 15.2.2006 kiinteistövirastoa ja sosiaalivirastoa välittömästi selvittämään Hietaniemenkatu 5:n soveltuvuuden asunnottomien palvelukeskustoimintaan sekä tekemään hankesuunnitelmaehdotuksen 15.4.2006 mennessä siten, että asunnottomien palvelukeskus voi aloittaa toimintansa viimeistään 1.8.2008. Tämän jälkeen kaupunginhallitus teki sosiaalijohtajan asettaman työryhmän selvityksen pohjalta esityksen kaupunginvaltuustolle Asunnottomien palvelukeskus Hietaniemenkatu 5 b asuntolarakennuksen peruskorjauksen hankesuunnitelmasta. Helsingin kaupunginvaltuusto päätti 31.5.2006 hyväksyä kaupunginhallituksen ehdotuksen.

 

Helsingin kaupungin toimenpiteet asunnottomien asumispalvelujen ja asumisen tukipalvelujen kehittämiseksi ja parantamiseksi ovat näkemykseni mukaan asianmukaisia. Totean lisäksi, että ensisuojassa on selvityksen mukaan jo nyt tehty syrjäytyneimmille asukkaille suunnitelmallista sosiaalityötä, jonka tavoitteena on ohjalta asukkaat pysyvämpien asumispalvelujen piiriin mahdollisimman nopeasti.

 

Edellä todetun perusteella katson, että Helsingissä parannetaan ja edistetään aktiivisesti asunnottomien asumispalveluja ja asumisoloja. Tämän johdosta omana aloitteena ottamani Helsingin asunnottomien alkoholistien ensisuoja-asia ei anna minulle laillisuusvalvojana aihetta toimenpiteisiin.”

 

STJ                                    Kaupunginhallitus päättänee merkitä tiedoksi eduskunnan oikeusasiamiehen vastauksen 17.8.2006 Helsingin asunnottomien alkoholistien ensisuojaa koskevassa asiassa.

 

Pöytäkirjanote jäljennöksin eduskunnan oikeusasiamiehen kirjeestä sosiaalilautakunnalle, kiinteistölautakunnalle, kaupunkisuunnittelulautakunnalle sekä talous- ja suunnittelukeskukselle.

 

Lisätiedot:
Hari Olli, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2285