PROS-järjestelmän käyttämä mallipohja

LISÄSELVITYKSEN ANTAMINEN EDUSKUNNAN APULAISOIKEUSASIAMIEHELLE HITAS-JÄRJESTELMÄSTÄ TEHDYISTÄ KANTELUISTA

Khs 2005-2214, 2005-98, 2004-303

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies pyytää (4.11.2005) Khlta lisäselvitystä 31.1.2006 mennessä Kvston 12.11.2003 (§ 244) tekemään päätökseen perustuvasta hitas-asuntojen enimmäishintojen laskentaperusteiden muuttamisesta tehdystä kahdesta kantelusta.

Khs on 6.9.2004 ja 29.3.2005 antanut lausunnot apulaisoikeusasiamiehelle Xxx ja Xxxx-Xxxx Xxxxxxxxxxx ja Xxxxx Xxxxxxxxxxx Kvston hitas-päätöstä koskevista kanteluista. Xxx ja Xxxx-Xxxx Xxxxxxxxxxxx sekä Xxxxx Xxxxxxxxxxx (4.10.2004 ja 14.7.2005) ovat antaneet vastineensa Khn edellä mainituista lausunnoista. Xxxxx Xxxxxxxxxxx on vielä 3.10.2005 ja 20.10.2005 päivätyillä lisäkirjeillä täydentänyt kanteluaan.

Apulaisoikeusasiamies haluaa lisää selvitystä siitä, selvitettiinkö Kvston 12.11.2003 tekemän päätöksen valmisteluvaiheessa päätöksen täytäntöönpanon vaikutuksia eri aikoina valmistuneiden hitas-asuntojen enimmäishintojen keskinäisten erojen ja niiden muuttumisen kannalta esimerkiksi muutoksia havainnollistavien esimerkkilaskelmien tai vastaavien menetelmien avulla. Lisäksi hän haluaa tietää, harkittiinko hintaerojen ja niiden muutosten merkitystä erityisesti hitas-asunnon omistajien tasapuolisen kohtelun näkökulmasta.

Apulaisoikeusasiamiehen mukaan kaupungin lausunnoissa on keskitytty vastaamaan kanteluissa esiintuotuun seikkaan, joka liittyy hitas-asuntojen enimmäishintojen eri laskentatapoihin ja siihen, että ylimenokauden jälkeen 1.3.2007 uusin laskemistapa tuottaa joillekin hitas-asunnoille alemman enimmäishinnan kuin aiemmin voimassa ollut laskentatapa, jota ei ylimenokauden jälkeen käytetä. Pohjalaisen kantelussa on apulaisoikeusasiamiehen mukaan kuitenkin pidetty epäkohtana myös sitä, että uudistuksen johdosta hitas-asuntojen enimmäishintoihin muodostuu merkittäviä keskinäisiä eroja tiettynä vuosina valmistuneiden asuntojen enimmäishintojen jäädessä jälkeen sekä vanhemmista että uudemmista hitas-asunnoista.

Apulaisoikeusasiamies ilmoittaa myös, että edellä mainittujen kanteluiden lisäksi hitas-järjestelmästä on tehty kaksi muuta kantelua (Xxxx Xxxxxxx 15.7.2004 ja Xxxxx Xxxxxxxxxxx 24.8.2005), joista apulaisoikeusasiamies ei ole katsonut aiemmin tarpeelliseksi pyytää kaupungilta erillisiä lausuntoja, koska on katsonut niissä käsiteltävän samoja kysymyksiä kuin hänelle aiemmin tehdyissä kanteluissa on ollut. Lisäksi As Oy Kriikunankulma on Pohjalaisen kanteluasiaan viitaten 12.10.2005 lähettänyt hitas-hintauudistusta arvostelevan kannanoton. Apulaisoikeusasiamies on nyt varannut Khlle mahdollisuuden täydentää aiempia lausuntojaan kaikesta tähän mennessä kertyneestä asiakirja-aineistosta.

./. Lisäselvitys- ja lausuntopyyntö on esityslistan tämän kohdan liitteenä.

Kaj toteaa, että Khs kehotti 29.3.2005 Xxxxx Xxxxxxxxxxx kantelua koskevan lausunnon yhteydessä asuntolautakuntaa tekemään 15.9.2005 mennessä esityksen hitas-järjestelmän edelleen kehittämiseksi siten, että hitas-asuntojen enimmäishinnat eivät alene Kvstossa 12.11.2003 hintalaskelmaperusteisiin tehtyjen muutosten johdosta sen jälkeen kun siirtymäkausi päättyy 28.2.2007. Kvsto päätti asuntolautakunnan valmistelun pohjalta Khn ehdotuksesta 14.12.2005 (§ 289) muuttaa hitas-järjestelmän enimmäishinnan laskentatapaa kanteluissa esiintuodun siirtymävaiheen jälkeisen ongelman ratkaisemiseksi. Laskentaperusteita muutettiin seuraavasti:

Hitas-luovutushintaindeksin mukaista enimmäishinnan laskentatapaa käytetään 28.2.2007 asti hitas-asunnoille, jotka ovat valmistuneet ennen 1.1.2005.

Niissä tapauksissa, joissa hitas-asunnon korkein enimmäishinta 28.2.2007 muodostuu hitas-luovutushintaindeksin mukaisella laskentatavalla, kyseisen huoneiston enimmäishinta tarkistetaan 1.3.2007 alkaen seuraavia laskentasääntöjä noudattaen:

1 Hitas-asunnon enimmäishinta lasketaan käyttäen perusteena yhtiöjärjestyksen mukaista rakennuskustannusindeksiin perustuvaa laskentatapaa ja kaupunginvaltuuston 12.11.2003 päättämää vanhojen asuntojen markkinahintaindeksiin perustuvaa laskentatapaa.

2 Helmikuun 2007 lopun tilanteessa tehdään huoneistokohtainen enimmäishintavertailu hitas-luovutushintaindeksin ja markkinahintaindeksin mukaisilla laskentatavoilla.

3 Mikäli laskenta osoittaa 28.2.2007, että hitasluovutushintaindeksin mukainen laskentatapa tuottaa huoneistolle korkeamman hinnan kuin asuntojen markkinahintaindeksin mukainen laskentatapa, tämä erotus lisätään markkinahintaindeksillä laskettuun hintaan. Erotus on kyseiselle huoneistolle kuuluva kiinteä lisä, joka lisätään huoneiston hintaan. Huoneistokohtaista lisää tarkistetaan 1.3.2007 alkaen markkinahintaindeksillä enimmäishinnan laskentapäivään asti.

Mitä tulee eri aikoina valmistuneiden hitas-asuntojen enimmäishintojen keskinäisiin eroihin ja siihen, onko Kvston 12.11.2003 päätöksen valmistelussa riittävästi tuotu esiin hintaeroja ja niiden muutosten merkitystä hitas-asuntojen omistajien tasapuolisen kohtelun näkökulmasta Kaj toteaa, että Kvston kyseisen päätöksen pohjana oli Khn esityksen lisäksi hitas-järjestelmän kehittämistyöryhmän selvitys hitas-järjestelmän toiminnasta ja muutostarpeista 11.12.2001 (Kvsto liite 1), Tilastokeskuksen lausunto hitas-järjestelmän kehittämisestä (Kvsto liite 2), Helsingin kaupungin tietokeskuksen selvitys 30.9.2002 hitas-indeksien rakenteesta ja vertailusta (Kvsto liite 3), Indeksien tilastollista vertailua (Kvsto liitteet 4–6), laskennallisia hitas-vertailuhintoja eri alueilla ja eri aikaan valmistuneissa kohteissa (Kvsto liite 7), asuntojen hintaindeksin vertailua eri kalleusalueilla (Kvsto liite 8), voimassaolevien ja ehdotettujen hitas-indeksien rakenne (Kvsto liite 9).

Hitas-järjestelmän lähtökohtana on alun perin ollut se, että hitas-asuntojen ensimmäiset myyntihinnat perustuvat asuntojen tuotantokustannuksiin ja että asuntojen myöhemmissä luovutuksissa enimmäishintoja tarkistetaan yhdenmukaisilla arvonmäärityskertoimilla. Tästä lähtökohdasta käsin mikään indeksijärjestelmä ei voi kohdella tasapuolisesti eri ajankohtina ja erityisesti nousu- ja laskukausina valmistuneita asuntoja, koska asuntojen tuotantokustannukset vaihtelevat eri aikoina. Tämä tosiasia on todettu myös hitas-työryhmän selvityksessä ja se oli tiedossa hitaspäätöstä tehtäessä.

Kvston päätöksessä 12.11.2003 päädyttiin varsin kattavan selvityksen pohjalta valitsemaan arvonmäärityskertoimeksi Helsingin alueen asuntojen markkinahintaindeksi. Se peilaa Helsingissä myytyjen asuntojen keskihintaa. Alueellista hintaindeksiä ei haluttu valita enimmäishinnan tarkistuskeinoksi, koska asuntojen alkuperäisetkään hinnat eivät määräydy alueellisen hintatason perusteella vaan tuotantokustannuksista.

On tärkeää huomioida, että indekseillä ei läheskään aina lasketa hitas-asuntojen kauppahintoja, vaan niiden avulla rajoitetaan asuntojen hintapyyntöjä. Näin ollen hitas-asuntojen keskinäisiä hintaeroja ei voida tarkastella vertailemalla pelkästään enimmäishintoja. Asuntojen todellinen myyntihinta voi olla huomattavastikin alhaisempi kuin hitas-järjestelmän mukaan laskettu asunnon enimmäishinta. Asuntojen todelliseen myyntihintaan vaikuttavat monet seikat kuten markkinatilanne, asunnon sijainti, kunto jne.

Kvston 14.12.2005 tekemä päätös, jossa korjattiin hitas-enimmäishintojen laskemisessa havaittu ongelma poistaa sen tilanteen, jossa joidenkin asuntojen osalta hallinnollisen päätöksen seurauksena olisi epäedullisesti rajoitettu asuntojen hintapyyntöjä ja näin estetty välttämätönkin asuntojen vaihto.

Asuntolautakunta toteaa (7.12.2005) lisäselvityksenä seuraavaa:

Hitas-järjestelmä luotiin 1970-luvun lopulla huolehtimaan kohtuuhintaisten asuntojen tarjonnasta Helsingin asuntomarkkinoilla siten, että omistusasunnon hankinta olisi mahdollista yhä useammille väestöryhmille, ja että kohtuuhintaista omistusasuntojen tarjontaa olisi jatkuvasti koko kaupungin alueelle hajautettuna tarjolla. Asuntokannan kasvaessa sillä ajateltiin olevan myös asuntojen hintoja tasaava vaikutus erityisesti kalliiden asuntohintojen alueilla.

Tarkoitus oli myös estää kaupungin omistaman tontin sijainnista johtuvan asunnon arvonlisän siirtyminen rakennuttajalle asunnon ensimmäisessä kaupassa ja myös myöhemmissä asuntokaupoissa. Tarkoitus oli varmistaa, ettei rakennuttajilta leikattu hintahyöty siirry myöhemmissä hitas-kaupoissa asuntojen kulloisillekin omistajille.

Asuntojen kohtuuhintaisuus haluttiin varmistaa siten, että asuntojen hinta ei saa ylittää ensimmäisessä eikä myöhemmissä kaupoissa hintaa, joka lasketaan todellisten tuotantokustannusten ja rakennuttajan kohtuullisen katteen perusteella. Myöhemmissä kaupoissa asunnon omistaja saa indeksisuojan sijoittamilleen varoille sekä koron rakennusaikana sijoitetuille varoilleen siltä ajalta, jolloin hän ei vielä voinut käyttää asuntoa.

Helsingin kaupungissa on useita alueita, joilla asuntojen markkinahinnat alittavat hitas-enimmäishintatason. Näillä alueilla hitas-sääntelyllä ei ole hintoja kohtuullistavaa vaikutusta. Halutummilla alueilla markkinahintataso sen sijaan ylittää hitas-enimmäishintatason paikoin hyvinkin huomattavasti. Hitas-järjestelmän ansiosta eri tulo- ja varallisuusasemassa olevat voivat valita asuinpaikkansa elämäntilannettaan vastaavasti paremmin kuin yksin markkinaehtoisesti määräytyvin hinnoin myytävästä asuntokannasta.

Hintaperusteita muutettaessa ja alkuaan vahvistettaessa ei eri alueiden huomattavia markkinahintaeroja ja hintatason muutoksia ole otettu enimmäishinnan laskentaperusteeksi. Valittaessa asuntojen markkinahintaindeksi lähtökohdaksi asunnon arvontarkistuksessa on johdonmukaisesti lähdetty Helsingin keskihintaindeksistä, koska hitas-asuntojen ensimmäisetkään hinnat eivät perustu alueelliseen hintatasoon. Alueelliseen indeksiin siirtyminen olisi johtanut huomattavaan hitas-asuntojen omistajien epätasa-arvoiseen kohteluun halutuimmilla alueilla sijaitsevien asuntojen hintojen noustessa voimakkaasti samalla, kun toisten alueiden asuntojen hintatason kehitys on hitaampaa tai negatiivista. Alueellinen indeksi olisi ollut ristiriidassa hitas-asukkaiden yhdenvertaisen kohtelun ja järjestelmän tarkoitusperien kanssa samoin kuin johtanut enimmäishintojen kohtuuttoman alhaiseen tasoon osassa hitas-asunnoista.

Koska hitas-asunnon ensimmäinen myyntihinta perustuu todellisiin tuotantokustannuksiin, jotka eivät aluekohtaisesti vaihtele kunakin rakennusajankohtana, on johdonmukaista, että se myös myöhemmissä kaupoissa tarkistetaan yhdenmukaisilla arvontarkistuskertoimilla.

Suhdanteiden vaihtelut vaikuttavat rakentamisen kustannuksiin. 1980-luvun lopulla elettiin korkeasuhdannevaiheessa ja silloin valmistuneiden hitas-asuntojen hinnat nousivat aiemmin ja myöhemmin valmistuneiden hitas-asuntojen hintoja korkeammiksi. 1990-luvun alun matalasuhdanne laski asuntojen hintoja voimakkaasti. Myös hitas-asuntojen hinnat lähtivät jyrkkään laskuun. Se, että hitas-asuntojen enimmäishintojen laskentaperusteita on vuosien varrella lisätty (hitasluovutushinta- ja markkinahintaindeksi), on ollut osittain seurausta yksittäisten hitas-asunnon omistajien ja Hitas-asukkaat ry:n aktiivisesta toiminnasta ja vaatimuksista jälleenmyyntihintojen nostamiseksi heidän asunnonvaihtomahdollisuuksiensa parantamiseksi. Erityisesti on painotettu tarvetta nostaa halvimpien hitas-asuntojen hintatasoa.

Kun hitas-asuntoja on valmistunut sekä lasku- että noususuhdanteen aikana ja käytössä on useampia eri indekseihin perustuvia enimmäishinnan laskentatapoja, on selvää, että eri indeksit vaikuttavat eri tavoin eri aikoina valmistuneiden asuntojen enimmäishintoihin. On ilmeistä, että mikään laskennallinen menettely ei voi tuottaa kaikkia hitas-asunnon omistajia tyydyttävää enimmäishintaa. Kuten muissakin hintasäännellyissä asuntojärjestelmissä, asunnonvaihdossa tavoiteltu uusi asunto on usein markkinahintainen omistusasunto, jonka hinta alueesta riippuen voi olla omistetun hitas-asunnon enimmäishintaa huomattavasti korkeampi. Pitkällä tähtäimellä voidaan kuitenkin olettaa markkinahintaindeksin mukaisen laskentatavan tuottavan kaikille hitas-asunnoille muita indeksejä paremman enimmäishinnan.

Kantelijat ovat pitäneet epäoikeudenmukaisena sitä, että valtuuston
hitas-uudistuspäätöksen 12.11.2003 mukaan hitas-luovutushintaindeksin käytöstä enimmäishinnan laskentaperusteena ollaan luopumassa 1.3.2007. Kantelijat pelkäävät, että jäljelle jäävien laskentatapojen mukaan enimmäishintoja laskettaessa heidän asuntojensa enimmäishinnat jäävät pienemmiksi kuin jos enimmäishinta laskettaisiin hitas-luovutushintaindeksillä.

Tällaisen mahdollisuuden välttämiseksi asuntolautakunta on tehnyt 30.8.2005 kaupunginhallitukselle esityksen, että mikäli laskenta osoittaa 28.2.2007, että hitasluovutushintaindeksin mukainen laskentatapa tuottaa huoneistolle korkeamman hinnan kuin markkinahintaindeksin mukainen laskentatapa, tämä erotus lisätään markkinahintaindeksillä laskettuun hintaan. Erotus on kyseiselle huoneistolle kuuluva kiinteä lisä, mikä lisätään huoneiston hintaan.

Tietokeskus ilmoittaa (15.12.2005) seuraavaa:

Asuntojen hintatilasto kuvaa vanhojen kerros- ja rivitalohuoneistojen hintakehitystä. Hintatilaston ja indeksin tiedot perustuvat varainsiirtoveroilmoituksiin. Neljännesvuosittain ilmestyvissä ennakkotilastoissa on mukana noin 2/3 kaikista osakeasuntokaupoista. Indeksin laadinnassa aito hintakehitys pyritään erottamaan asuntojen ominaisuuksista johtuvista muutoksista vakioimalla asunnon sijaintiin, talotyyppiin ja huonelukuun liittyviä ominaisuustietoja.

Asuntojen hintatilasto ja sen pohjalta laadittu vanhojen asuntojen hintaindeksi kuvaa siis asuntomarkkinatilanteen yleistä muutosta. Yksittäisen asunnon laatuun tai muuhun varustetasoon liittyvät tiedot tulevat huomioiduksi asunnon myyntihinnan kautta. Asuntojen hintaindeksin soveltaminen hitas-asuntojen jälleenmyyntihinnan laskentaan tuottaa siten aidon asuntomarkkinoiden hintakehitykseen perustuvan jälleenmyyntihinnan kullekin asunnolle.

Tällä hetkellä hitas-jälleenmyyntihinnan laskennan tekee haastavaksi se, että käytössä on kolme eri laskentatapaa – yhtiöjärjestyksen mukainen sekä hitas-indeksiin ja asuntojen hintaindeksiin perustuva laskenta. Siirtymäkauden jälkeen tilanne selkiintyy. Nyt käytössä olevista indekseistä voidaan todeta, että asuntojen hintaindeksi on puhdas hintaindeksi, joka on selkeä, yksinkertainen, läpinäkyvä ja ajallisesti kestävä. Asuntojen markkinahintaindeksiä sovellettaessa hitas-asunnon jälleenmyyntihinta muuttuu samassa suhteessa samanlaatuiseen säätelemättömään asuntoon suhdannetilanteesta riippumatta. Hitas-indeksi on puolestaan erityisindeksi. Kun indeksit ovat sisällöltään ja rakenteeltaan erilaiset, ne siten myös tuottavat erilaiset jälleenmyyntihinnat. Lisäksi Hitas-indeksiin perustuva jälleenmyyntihinnan laskenta sisältää myös muita tekijöitä (indeksin laskennan aloitusajankohta, perusparannusten arvon laskenta, rakennusaikaiset korot), joista aiheutuu hajontaa asuntojen jälleenmyyntihinnoissa jo yksittäisten yhtiöidenkin sisällä.

Tietokeskus toteaa lausuntonaan, että mikään indeksi ei takaa tasaista hintakehitystä, vaan indeksi voi turvata yhdenmukaisuutta hinnan määrityksessä. Tilastokeskuksen tuottama asuntojen hintaindeksi takaa tämän yhdenmukaisuuden asunnon myyjälle ja ostajalle.

Kaupunginkanslian oikeuspalvelut ilmoittaa (15.12.2005), että sillä ei ole lausuttavaa apulaisoikeusasiamiehelle annettujen aiempien lausuntojen lisäksi. Oikeuspalvelut on todennut aiemmin, että kanteluissa väitettyä lainvastaista menettelyä, jossa rikottaisiin omaisuuden suojaa tai kuntalaisten yhdenvertaisen kohtelun periaatetta Kvston 12.11.2003 tekemässä ja 1.3.2004 voimaantulleessa päätöksessä hitas-asuntojen enimmäishintojen laskentajärjestelmässä ei ole.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee antaa eduskunnan apulaisoikeusasiamiehelle asuntolautakunnan, tietokeskuksen ja kaupunginkanslian oikeuspalveluiden lausuntoihin perustuvan ja kaupunkisuunnittelu- ja kiinteistötointa johtavan apulaiskaupunginjohtajan esityksen pohjalta laaditun lisäselvityksen hitas-asuntojen enimmäishintojen laskentatavasta tehdyistä kanteluista.

Kirje eduskunnan apulaisoikeusasiamiehelle ja pöytäkirjanote asuntolautakunnalle, tietokeskukselle ja kaupunginkanslian oikeuspalveluille.

Lisätiedot:
Venesmaa Riitta, vs. kaupunginsihteeri, puhelin 169 2252

LIITE

Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen lausuntopyyntö 4.11.2005

LAUSUNTO MUSEOVIRASTOLLE VALTAKUNNALLISESTI MERKITTÄVIÄ RAKENNETTUJA KULTTUURIYMPÄRISTÖJÄ KOSKEVAN LUETTELON TARKISTAMISESTA

Khs 2005-114

Kaj ilmoittaa, että Museovirasto pyytää (18.1.2005) Helsingin kaupunginhallitukselta lausuntoa virastossa laaditusta alue- ja kohdeluettelosta, jonka perusteella on tarkoitus tarkistaa luetteloa valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä. Luetteloon sisältyy nyt Helsingistä yhteensä 53 aluetta tai kohdetta, kun aikaisemmassa selvityksessä Rakennettu kulttuuriympäristö. Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt, Museovirasto, Rakennushistorian osaston julkaisu 16, 1993 (2. painos 1998) niitä oli 51. Luettelot eivät ole verrannollisia keskenään, vaan kohteita on vaihdettu, luokiteltu ja jaettu toisin kuin aiemmassa inventoinnissa. Lausuntoaikaa on pidennetty 16.1.2006 saakka.

./. Museoviraston lausuntopyyntökirje, jossa on selostettu lausuntopyynnön ja luettelon tarkoitusta, ja siihen liittyvä kohdeluettelo kuvauksineen ja karttoineen on tämän asian liitteenä 1. Huom! Asian jäädessä pöydälle liitteitä ei jaeta uudelleen.

Valtioneuvoston tekemässä päätöksessä 26.11.2002 valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista edellytetään, että valtakunnallisesti merkittävät kulttuuriperinnön arvot säilyvät ja että valtakunnallisesti arvokkaiden kohteiden ja alueiden käyttö soveltuu niiden historialliseen kehitykseen. Alueiden käytön suunnittelun lähtökohdiksi tulee ottaa viranomaisten laatimat, riittävän laajaan valmisteluun perustuvat kulttuuriperintöä koskevat valtakunnalliset inventoinnit.

./. Ympäristöministeriön, Museoviraston ja Suomen Kuntaliiton yhteinen muistio 25.10.2005, jonka tarkoituksena on selkeyttää valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamista valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen ympäristöjen osalta maankäytön suunnittelussa, on tämän asian liitteenä 2.

Muistion periaatteita sovelletaan maankäytön suunnittelussa tällä hetkellä vuoden 1993 inventoinnin perusteella. Kaj toteaa lisäksi, että joidenkin lautakuntien lausunnoissa on mainittu asiasta annettava tuleva tulkintaohje. Ympäristöministeriöstä 2.1.2005 saadun tiedon mukaan liitteenä oleva muistio on kyseinen ohje eikä muuta laajempaa ohjetta ole valmisteilla.

Nyt lausunnolla olevan luettelon perusteella on tarkoitus antaa tarkistettujen inventointien ja saatujen lausuntojen pohjalta tehty valtioneuvoston päätös valtakunnallisesti arvokkaista rakennetuista ympäristöistä arviolta vuonna 2008. Kaupunginhallituksen lausuntoon tullaan liittämään kaupunkisuunnitteluvirastossa valmisteltu kansio, jossa on ehdotettu eräitä muutoksia kohderajauksiin ja perusteluihin. Kansio on nähtävissä kaupunginhallituksen kokouksessa.

./ Asiasta on saatu ympäristölautakunnan, liite 3, kaupunginmuseon johtokunnan, liite 4, rakennuslautakunnan, liite 5, kiinteistölautakunnan liite 6 ja kaupunkisuunnittelulautakunnan, liite 7, lausunnot.

Ympäristölautakunta toteaa (31.10.2005) lausunnossaan mm, että sen tehtävänä on edistää luonnon- ja maisemansuojelua yhdessä kaupungin eri hallintokuntien kanssa mutta rakennussuojelun ja rakennetun kulttuuriympäristön suojelu ei kuulu sen toimialaan Helsingissä. Esitetyssä kohdeluettelossa on kuitenkin huomattavia osa-aluekokonaisuuksia, joilla kaupungin luontotietojärjestelmän mukaan on linnustollisesti, kasvistollisesti ja geologisesti arvokkaita luontokohteita. Tällaisia ovat vanhojen kaupunkipuistojen, kansanpuistojen, kartanoympäristöjen ja hautausmaiden lisäksi kohdeluettelossa olevat saaret. Tällaisten kohteiden osalta saattaa syntyä myös ristiriitaa kulttuuriympäristöjen hoidon ja luonnonarvojen säilyttämisen välillä. Esimerkkeinä näistä kohteista lautakunta mainitsee mm. Tullisaaren kartanopuiston, Seurasaaren ja Broändan purolaakson. Lautakunta pitää museoviraston aineistoa osin vaikeaselkoisena tai epämääräisenä ohjaamaan selkeällä tavalla laajojen alueiden, kuten vaikkapa Vartiosaaren tai Santahaminan maankäyttöä. Myös valmisteilla olevasta tulkintaohjeesta tulisi järjestää kuulemiskierros kunnille.

Kaupunginmuseon johtokunta toteaa (2.11.2005) lausunnossaan mm., että uusiksi kohteiksi on aiempaan verrattuna otettu nuoren rakennusperinnön kohteita. Luettelossa on lisäksi enemmän aluekokonaisuuksia kuin aiemmin. Uutena teemakokonaisuutena ovat vuoden 1917 jälkeen rakennetut kirkot, jotka on päätetty suojella kirkkolain nojalla ja puolustusvoimien arkkitehtuuri. Suomen modernin arkkitehtuurin merkittävimmät kohteet eli nk. docomomo-kohteet on lisätty luetteloon. Kuvailu- ja perustelutekstit ovat luonnosmaisia ja keskeneräisiä. Lopullisesta luettelosta tulisi selvemmin ja perustellummin ilmetä kohteiden valintaperusteet ja merkitys.

Kaupunginmuseon johtokunnan mielestä kohteisiin olisi tullut kuulua Kiruginen sairaala ja Svenska Normallyceum. Kantakaupungin osalta johtokunta toteaa, että keskusta tulisi rajata selvyyden vuoksi suuremmaksi kokonaisuudeksi ja harkita siihen liitettäväksi myös Siltasaari. Johtokunta katsoo lisäksi, että listalle tulisi uusina kohteina sisällyttää Kumpulan siirtolapuutarha, Unioninkatu katulinjauksena ja Helsingin Työväenyhdistyksen talo. Johtokunta toteaa myös, että Helsingin ensimmäinen kaupunginosa Kruununhaka on poistettu uudesta listasta siitä huolimatta, etteivät sen monella tapaa kulttuurihistoriallisesti arvokkaat piirteet ole olennaisesti aikaisemmasta muuttuneet. Meilahden sairaalan alueeseen tulisi liittää myös nykyinen Työterveyslaitoksen ja Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan teoreettisten laitosten rakennus, jotka kuuluvat sairaala-alueen kerrokselliseen rakennuskantaan.

Edelleen johtokunta pitää puutteena sitä, että listalta on poistettu Sörnäisten rannan teollisuusalue jättäen listalle vain Suvilahden voimalaitoksen. Sörnäisten ranta oli kuitenkin 1900-luvun alusta lähtien kantakaupungin laajin yhtenäinen teollisuusalue.

Siirtolapuutarha-alueista Museovirasto on esittänyt kahden liittämistä luetteloon, nimittäin Talin ja Herttoniemen siirtolapuutarha-alueita. Johtokunnan mielestä siihen tulisi ottaa mukaan Kumpulan siirtolapuutarha ja Kumpulan koululaisten kasvitarha sekä ja Herttoniemen siirtolapuutarha.

Kaupunginmuseon johtokunnan käsittelyssä esittelijän lausuntoesityksestä poistettiin jäsen Elise Hiidenuhma-Kivelän ehdottamana ja jäsen Helmi Leinosen kannattamana äänestyksin 5:llä äänellä 4:ää vastaan maininnat Marjaniemen siirtolapuutarhan mukaan ottamisesta luetteloon. Vähemmistö (Irina Krohn, Arja Routio, Vesa Virri, Timo Mikkilä) yhtyi esittelijän kantaan, että lausuntoon olisi pitänyt sisällyttää edellä mainittu kohta. Puheenjohtaja Irina Krohn ja esittelijä Anne Mäkinen jättivät asiasta eriävän mielipiteen.

Johtokunta toteaa lisäksi, että Kisakylän rajauksesta on jätetty pois Asunto Oy Voittaja, Koskelantie 28-30 ja Asunto Oy Soittaja, joiden osalta rajausta tulisi tarkistaa. Lisäksi Käpylän kaupunginosasta on uudesta listasta rajattu pois Länsi-Käpylä, jonka rakennusten osalta ei ole tapahtunut sellaisia muutoksia, että niiden alkuperäinen hahmo ja ilme olisi muuttunut. Länsi-Käpylä tulisikin liittää uudelleen luetteloon.

Itä-Helsingin huvilasaarten joukkoon tulisi liittää Tahvonlahti, johon Stansvikin kartanoalue kuuluu. Lisäksi luettelossa tulisi säilyttää aiemmassa luettelossa ollut Kulosaari, jonka ominaisluonne ei myöskään ole muuttunut.

Kaj toteaa, että Helsingin kaupunginmuseo toimii muun toimenkuvansa ohella myös Uudenmaan maakuntamuseona, jolta museovirasto on pyytänyt asiasta myös erikseen lausuntoa.

Rakennuslautakunta toteaa (8.11.2005) mm., että uuden valikoiman sisältö herättää kysymyksiä. Perusteluja kohteiden poistamiseen tai lisäämiseen ei esitetty tekstissä vaan ne jäävät arvailujen varaan. Eräiden kohteiden aluevarauksia on laajennettu merkittävästi aiemmasta. Malmin lentokentän osalta Museoviraston luettelo poikkeaa yleiskaava 2002:n varauksesta. Uutena kohteena luettelossa on Vartiosaari, joka Yleiskaava 2002:ssa kuuluu selvitysalueisiin. Lausunnolla olevassa luettelossa myös Santahamina on mukana, vaikka yleiskaavassa se on varattu asunto- ja virkistysalueeksi, jos nykyinen toiminta muuttaa pois.

Helsingin Yleiskaava 2002 on laadittu laajassa vuorovaikutusprosessissa, sen sijaan Museoviraston luettelosta tai laadittavana olevasta ohjeesta ei ole asukkaita ja muita osallisia kuultu. Tältä osin lautakunta viittaa mm. asetukseen (347/2005) viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista, jossa valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet on mainittu ao. lain (200/2005) 4 §:n 1 momentin 1 kohdassa ja 2 momentissa tarkoitettuna suunnitelmana, jonka luonnokseen yleisölle tulee varata mahdollisuus tutustua sekä esittää siitä mielipiteensä. Oikeuskäytännössä (KHO 25.1.2005 taltio 167) vuoden 1993 luettelolle on annettu merkitystä osana valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita, joiden liittyessä esimerkiksi poikkeamisharkintaan asiasta tulee aina pyytää alueellisen ympäristökeskuksen lausunto maankäyttö- ja rakennuslain 173 §:n 3 momentin mukaisesti.

Mikäli lausunnolla olevasta luettelosta on valtioneuvoston päätöksellä tarkoitus tehdä osa valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita, luettelon luettavuutta ja käytettävyyttä tulisi jatkossa merkittävästi parantaa. Nyt osa kohteista on suurpiirteisesti rajattuja suurehkoja alueita, osa yksittäisiä rakennuskohteita. Uutena luetteloon on lisätty Docomomo-kohteet julkaisun (do-co-mo-mo - architectual masterpieces of Finnish Modernism/modernismin merkkiteoksia Suomen arkkitehtuurissa (Helsinki 2002) julkaisun mukaisina. Osa kohteista on yksittäisinä, osa ryhmänä ilman loogista selitystä.

Myös luettelon aluerajaukset ovat varsin suurpiirteiset ja osin epäselvät. Lähetteessä todetaan karttarajausten olevan kaavoituksen lähtökohtia, joiden perusteella rajauksia täsmennetään ja analyysiä syvennetään kaavoituksessa. Samalla todetaan, että esimerkiksi ”laajoissa, valtakunnallisesti merkittävissä kulttuuriympäristöissä suojelu ei koske

jokaista rajauksen sisäpuolella olevaa rakennusta vaan kohdistuu alueen historiallisten ominaispiirteiden vaalimiseen”. Jatkossa rajausten ja kuvausten täsmentämiseen on kiinnitettävä huomiota ja tekstiosuuksissa selvennettävä lukijalle rajausten yleispiirteisyys.

Lautakunta viittaa vielä mm. Teknillisen neuvottelukunnan lausuntoon, jonka mukaan listan tarkoituksena ei ole museoida kohteita vaan niitä tulee voida käyttää ja muuntaa ajan tarpeen mukaan. Hyvällä suunnittelulla kohteiden arvot ja ominaisuudet pystytään säilyttämään.

Kiinteistölautakunta toteaa (29.11.2005) mm., että lautakunnan lausunnossa kiinnitetään huomiota valtakunnallisten yleistavoitteiden ja erityistavoitteiden hierarkiaan. Helsingin seutua koskeviin voimassa oleviin yleistavoitteisiin (oikeammin erityistavoitteisiin) on mm. kirjattu Malmin lentokentän vaihtoehtoisen sijaintipaikan selvittäminen. Museovirasto tarjoaa nyt erityistavoitteena Malmin lentokentän koko alueen suojelemista nykykäytössä. Tätä ei voi Helsingin kaupungin kannalta pitää hyväksyttävänä. Myöskään Santahaminan, Vartiosaaren, Vasikkasaaren ja Kuninkaansaaren lisäämistä suojeltaviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin ei lausunnossa pidetä perusteltuna.

Lautakunta toteaa, että maankäyttö- ja rakennuslaki lisäsi oleellisesti kuntien päätösvaltaa kaavoituksessa kaavojen alistamisvelvollisuuden (jälkivalvonnan) poistuessa. Jälkivalvonnan poistuminen korostaa kaavoituksen ennakko-ohjauksen merkitystä. Tähän ennakko-ohjaukseen pyritään antamalla valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita. Tavoitteiden asettelussa ei oteta kantaa toteutukseen tai rahoitukseen. Lausunnossa painotetaan sitä, että myös suojelutavoitteiden toteuttamisen vaikutuksia sekä kustannuksia tulee kokonaisvaltaisessa suunnittelussa ja päätöksenteossa arvioida suhteessa muihin tavoitteisiin eikä ottaa niitä sitoviksi lähtökohdiksi. Kun valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä päätetään, tulisi valtion budjettiin myös varata riittävät määrärahat suojelun kustannuksiin.

Kun inventointi aikanaan hyväksytään, tullaan sitä käyttämään laajasti kaavojen arvioinnin pohjana (ainakin Museoviraston kannanotoissa). Vaikka kaupunki voi kaavoituksessa soveltaa rajauksia näkemyksensä mukaan, tulee inventoinnilla olemaan painava merkitys kaikilla kaava-tasoilla. Kohteiden sisällyttäminen luetteloon tulee näin ollen ennakko-ohjaamaan tulevaa asemakaavoitusta yleiskaavoista huolimatta.

Valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa tavoitteet on jaettu viiteen pääryhmään, joista yksi on Helsingin seudun erityiskysymykset ja yksi on luonto- ja kulttuuriympäristöinä erityiset aluekokonaisuudet. Kiinteistölautakunnan mielestä jonkin pääryhmän erityistavoite (luettelo kulttuurihistoriallisesti arvokkaista ympäristöistä) ei voi syrjäyttää Helsingin seudun aluetta koskevaa pääryhmää eikä sen velvoittavaa erityistavoitetta kuten esim. varautumista Helsinki-Vantaan lentoaseman kytkemiseen osaksi raideliikenneverkostoa, metroverkoston laajentamiseen ja Malmin lentokentän alueen vaihtoehtoisen sijaintipaikan selvittämiseen. Nämä erityistavoitteet rajaavat kiinteistölautakunnan mielestä ehdottomasti pois Malmin lentokentän alueen sisällyttämisen suojeltaviin kohteisiin lukuun ottamatta eräitä historiallisesti arvokkaita rakennuksia.

Helsingin hallinnollisella alueella kohteiden koko vaihtelee yhdestä tontista rakennuksineen kadunvarsiin ja kokonaisiin kaupunginosiin. Kohteiden rajaukset ovat ohjeellisia ja saattavat täten myös muuttua. Kohteista on suuri osa kaupungin omistuksessa. Kohteista mainittakoon mm. Herttoniemen ja Talin siirtolapuutarhat, Vartiosaari, Lapinlahden sairaala-alue, Malmin lentoasema, Tuomarinkylän kartano, Salmisaaren teollisuusalue voimalaitoksineen sekä koko Santahamina.

Kuten edellä on todettu, Malmin lentokentän sisällyttäminen kokonaisuudessaan suojeltaviin alueisiin ei ole perusteltua. Myöskään koko Vartiosaaren ja Santahaminan suojelu ei ole lautakunnan mielestä lainkaan perusteltua. Kummallakin alueella on varmastikin suojelun arvoisia rakennuksia ja osa-alueitakin. Suomenlinnan suojelualueen laajentaminen Vasikkasaareen ei ole myöskään perusteltua. Vasikkasaaressa esim. on vastikään lainvoiman saanut asemakaava, joka mahdollistaa varsin paljon rakentamista. Tällaiset suojeltavien alueiden laajennukset tulisivat estämään pääkaupungin tulevien vuosikymmenten kehitystä pahasti.

Lautakunta katsoo edelleen, että Museoviraston kirjeessä on esitetty kohteiden valintaperusteet yleisellä tasolla. Epäselväksi jää, mitkä ovat ne kohdekohtaiset tavoitteet, joilla "edistetään mm. kansallisen kulttuuriympäristön rakennusperinnön säilymistä". Lausuntopyyntömateriaalissa kohteista on esitetty vain kohteen kuvaus, historia ja lähdemateriaali. Varsinainen tavoite, jonka tulisi ohjata yksityiskohtaisempaa maankäytön suunnittelua, jää kuitenkin avoimeksi.

Kohdealueisiin sisältyy rakennuksia, joiden käyttötarkoitus tulee muuttumaan lähivuosina. Esimerkiksi Lapinlahden sairaalan toiminta päättyy ja rakennus on otettava muuhun käyttöön. Suvilahden voimalaitoksen toiminta on päättynyt jo vuosia sitten, ja alueen rakennukset on otettava uuteen käyttöön. Myös Kauppatorin ja Senaatintorin varrella olevien rakennusten käyttötarkoituksen muutoksia ollaan suunnittelemassa.

Alueelle laadittavat kaavat tulevat ohjaamaan käyttötarkoituksen muutoksia. Jos valmisteilla olevalla asiakirjalla on tarkoitus myös ohjata kohdealueilla sijaitsevien rakennusten tulevaa käyttöä, tulisi se esittää tavoitteena.

Valmistelun vuorovaikutuksellisuuden, alueiden käytön ja talouden kannalta yhtenä keskeisenä intressitahona on alueen omistaja, jota valmistelussa tulisi myös kuulla. Helsingin kaupunki omistaa maata myös muissa kunnissa yhteensä n. 7 300 ha. Tässä vaiheessa Museovirasto on kuullut kuntia, maakuntamuseoita, maakuntaliittoja ja ympäristökeskuksia.

Vaikka Helsingin kaupungilta ei ole pyydetty lausuntoa muista kunnista, voidaan todeta mm., että rajaus koskee Sipoossa myös kaupungin omistamia alueita. Laajoja peltoaukioita Nikkilän entisen sairaalan läheisyydessä ja entisen sikalan pihapiiri on rajattu suojelualueeksi. Nurmijärvellä Sääksjärven parantoloiden Kiljavan opiston rajaus koskee Röykän entisen sairaalan aluetta. Inkoossa Barösundin väylä koskee myös Elisaarta. Näiden muissa kunnissa olevien laajojen alueiden suojelu voi pahasti estää tai vaikeuttaa näiden kaupungin omistamien alueiden kehittämistä ja käyttöä helsinkiläisten ja myös kyseisten kuntien asukkaiden hyödyksi.

Inventoinnin rajausten ohjeellisuus aiheuttanee myös epävarmuutta. Kokemusten mukaan museoviranomaisten tulkinnassa suojeltava alue saattaa laajentua huomattavastikin hankkeesta riippuen. Tulevaa suunnittelua haittaa em. epävarmuus, mikä saattaa aiheuttaa viivettä ja kustannuksia hankkeelle.

Suojeluarvot ovat vain yksi sektori arvojen ja tarpeiden kirjossa. Suojeluarvon saadessa liian suuren painon saattaa käydä niin, että esimerkiksi asuminen joudutaan sijoittamaan kauaksi työpaikoista ja palveluista, mistä aiheutuu lisää henkilöautoliikennettä. Siitä taas edelleen aiheutuu mm. melu-, hiukkas- ja pakokaasupäästöjä. Suojeluarvoja ei siis tulisi aina asettaa sitoviksi lähtökohdiksi, vaan punnita myös niiden kustannus-hyötysuhdetta kuten muidenkin sektorien tavoitteita.

Lautakunnan päätös syntyi äänestyksen jälkeen. Jäsen Moisio ehdotti jäsen Paalimäen kannattamana, että otsikolla ”Kohteet Helsingissä” merkityn kohdan neljännestä kappaleesta poistetaan maininta Vartiosaaresta. Äänestyksessä esittelijän ehdotus hyväksyttiin äänin 6 - 2. Vähemmistönä olivat Moisio ja Paalimäki.

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (5.12.2005) mm, että lausunnon valmistelun yhteydessä on pidetty kolme Helsingin kaupungin ja Museoviraston välistä neuvottelua (1.4., 17.5. ja 14.6.2005), joissa osapuolet ovat selventäneet omia perusteitaan ja tavoitteitaan valtakunnallisesti merkittäviksi arvioiduista kohteista.

Helsingin kaupungin ja Museoviraston välisissä keskusteluissa on tullut esille, että valmisteltavana on perusteellisempi ohje valtakunnallisesti merkittävien kulttuuriympäristöjen huomioon ottamisesta kaavoituksessa. Ohjetta on valmisteltu Museoviraston, ympäristöministeriön sekä Suomen Kuntaliiton välisenä yhteistyönä eikä Helsingin kaupunkia ole kuultu ohjeen valmisteluvaiheissa. Ympäristöministeriöstä saadun tiedon mukaan ohje valmistuu lähiaikoina. Sitä on tarkoitus alkaa soveltaa heti, ja siten se tulisi koskemaan jo vuonna 1993 määriteltyjä valtakunnallisesti merkittäviä kulttuurihistoriallisia ympäristöjä ja myöhemmin uuden kohdeluettelon alueita.

Ohjeen valmistelun keskeneräisyys ja epätietoisuus sen tulevasta sisällöstä sekä sen tulkinnasta ja merkityksestä on tehnyt lausunnon valmistelun vaikeaksi. Realistisen kokonaiskuvan saamiseksi ohjetta ja luetteloehdotusta olisi pitänyt voida tarkastella yhtä aikaa. Kaupunkisuunnittelulautakunta pitää tärkeänä, että ennen ohjeen lopullista valmistumista kuullaan Helsingin kaupungin kanta ja että asiaa valmistellaan avoimesti yhteistyössä.

Kaupunkisuunnittelun yhtenä tärkeänä tavoitteena on mahdollisimman kattavasti ja monipuolisesti edistää rakennettujen kulttuuriympäristöjen säilymistä, kehittämistä ja hoitoa. Kulttuurihistorialliset arvot ovat Helsingin kaupunkisuunnittelun lähtökohtana ja suojelun menetelmiä on kehitetty aktiivisesti. Suojelu ei kuitenkaan saa muodostua esteeksi kaupungin kehittämiselle. Kaupunkisuunnittelun avulla voidaan sen sijaan luoda myös lisäarvoa kulttuurihistoriallisesti merkittäville alueille.

Lautakunta kritisoi mm. kuvaustekstien ja valintakriteerien epäselvyyttä. Monien aluerajausten kohdalla on myös epätarkkuuksia, millä saattaa olla haitallisia vaikutuksia päätöksentekoon alueiden maankäyttöä suunniteltaessa. Vaikkakin rajaukset ovat ohjeellisia, on tärkeää, että Museovirasto tarkistaa niitä siten, että ne perustuvat mahdollisimman tarkoin käytettävissä oleviin tietolähteisiin. Kaupunkisuunnitteluvirasto on tehnyt joitakin rajausmuutosehdotuksia sekä kuvaustekstejä täydentäviä huomautuksia, jotka on koottu lausunnon liitteenä olevaan kohdeluettelokansioon.

Lautakunta on tehnyt oman ehdotuksensa kohdeluetteloksi. Lautakunnan käsityksen mukaan Museovirasto ehdottaa poistettavaksi voimassa olevasta kohdeluettelosta monia merkittäviä kohteita, joiden kaavoituksessa on viime vuosina edetty voimassa olevan luettelon tavoitteiden mukaisesti. Kohteita, joiden poistamiselle kaupunkisuunnittelulautakunta ei näe olevan perusteita, ovat muun muassa Kulosaari, jossa suojelua on viime vuosina laajennettu edelleen käsittämään myös uudempi rakennuskanta sekä Sörnäisten rannan entinen teollisuusmiljöö, jossa kohteita on suunniteltu uuteen käyttöön. Kruununhaka on luetteloon sisällytetty vain osittain. Kaupunkisuunnittelulautakunnan näkemyksen mukaan kaupunginosalla on kuitenkin kokonaisuutena valtakunnallista merkitystä pääkaupungin keskustan, Helsinginniemen historiallisena ydinkohtana ja historiallisesti kerrostuneena asuinalueena.

Uudesta kohdeluetteloehdotuksesta on lisäksi jätetty pois monia muitakin kohteita kuten suuri osa Ullanlinnaa ja Kaartinkaupunkia, laaja alue Viikistä, kartanoita, esimerkiksi Degerön kartano, ja useita muita pienempiä aluekohteita, muun muassa Töölönlahden rannan Linnunlaulun alue. Näidenkin suhteen voimassa oleva luettelo on lautakunnan mielestä edelleen ajanmukainen. Modernin rakennusperinnön luettelosta puuttuu mm. entinen Volvo Auto Oy:n toimitalo.

Museovirasto on uudessa luetteloehdotuksessaan esittänyt lukuisia uusia kohteita tai alueiden laajennuksia, joiden lisäämiselle lautakunta ei näe perustetta. Näistä laaja-alaisimmat ja keskeisimmät koskevat eräitä Helsingin yleiskaava 2002:n aluevarauksia tai selvitysalueita, Santahaminaa, Malmin lentokenttää ja Vartiosaarta sekä lisäksi Suomenlinnaa ja Meilahden sairaala-aluetta. Lautakunta on perustellut kantansa näiden alueiden osalta lausunnossaan seikkaperäisesti.

Jatkovalmistelusta kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa, että Museoviraston laatima rakennettuja kulttuuriympäristöjä koskeva luetteloehdotus ei esitetyssä muodossa anna oikeaa kuvaa Helsingin alueiden valtakunnallisesta merkityksestä. Tällä hetkellä voimassa olevaan luetteloon verrattuna monia arvokkaita kohteita on jäänyt pois ja toisaalta useita kohteita on epäselväksi jäävin perustein tullut lisää. Luettelosta syntyy vaikutelma, että siihen nostetaan uhanalaiseksi arvioidut ympäristöt, jotka poistuvat, kun suojelukysymys on ratkaistu. Luettelo vaatii monien kohteiden osalta vielä uutta arviointia. Kaupunkisuunnittelulautakunta pitää tärkeänä, että kohdeluetteloa valmistellaan edelleen avoimesti yhteistyössä. Samoin on välttämätöntä, että myös ennen ympäristöministeriössä tekeillä olevan valtakunnallisesti merkittäviä kulttuuriympäristöjä koskevan ohjeen lopullista valmistumista kuullaan ja otetaan huomioon Helsingin kaupungin näkökanta asiaan.

Kokouksessa jäsen Helistö teki jäsen Puoskarin kannattamana muutosehdotuksen esittelijän ehdotukseen esityslistan sivulle 9a siten, että Vartiosaarta käsittelevän kappaleen viimeinen lause poistettaisiin lausunnosta.

Lautakunta päätti äänestyksen jälkeen äänin 5 (Palmroth-Leino, Salonen, Närö, Rauhamäki, Anttila) – 3 (Helistö, Kolbe, Puoskari), yksi jäsen poissa, hyväksyä esittelijän ehdotuksen.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee antaa Museovirastolle seuraavan sisältöisen lausunnon:

Inventoinnin merkityksestä ja valmistelusta

Nyt lausunnolla olevan valtakunnallisesti arvokasta rakennettua kulttuuriympäristöä koskevan alue- ja kohdeluettelon perusteella on tarkoitus valmistella valtioneuvoston päätös valtakunnallisesti arvokkaista rakennetuista kulttuuriympäristöistä. Tämä päätös olisi osa valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita, joiden mukaisesti alueidenkäyttöä, kuten kaavoitusta, ohjataan maankäyttö- ja rakennuslain säännösten mukaisesti. Tämän vuoksi luettelo on Helsingin kaupungin kannalta merkittävä ja kauaskantoinen ja lienee maan laajin yhtä kuntaa koskeva inventointi.

Luetteloon sisältyy nyt Helsingistä yhteensä 53 aluetta tai kohdetta, kun aikaisemmassa selvityksessä Rakennettu kulttuuriympäristö. Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt, Museovirasto, Rakennushistorian osaston julkaisu 16, 1993 (2. painos 1998) niitä oli 51. Luettelot eivät ole verrannollisia keskenään, vaan kohteita on vaihdettu, luokiteltu ja jaettu toisin kuin aiemmassa inventoinnissa.

Kaupunkisuunnittelun yhtenä tärkeänä tavoitteena on mahdollisimman kattavasti ja monipuolisesti edistää rakennettujen kulttuuriympäristöjen säilymistä, kehittämistä ja hoitoa. Kulttuurihistorialliset arvot ovat Helsingin kaupunkisuunnittelun lähtökohtana ja suojelun menetelmiä on kehitetty aktiivisesti. Kaupunkisuunnittelun avulla voidaan luoda myös lisäarvoa kulttuurihistoriallisesti merkittäville alueille.

Tätä tavoitetta ajatellen alue- ja kohdeluettelon kuvailu- ja perustelutekstit ovat osin luonnosmaisia ja keskeneräisiä. Lopullisesta luettelosta tulisi selvemmin ja perustellummin ilmetä kohteiden valintaperusteet

ja merkitys, jolloin niitä voitaisiin käyttää myös tulkinta-apuna laajempia alueita ja kohteiden ympäristöjä kaavoitettaessa. Kartalle piirretyt aluekokonaisuuksien rajaukset eivät voi merkitä sitä, että alue museoidaan nykytilan mukaiseksi. Kaupungin tulee voida elää ja rakennusten käyttötarkoituksen muuntua myös tulevaisuudessa. Yhteinen käsitys ja ymmärrys alueen tai kohteen suojeltavista arvoista on olennainen, sillä hyvällä suunnittelulla kohteiden arvot ja ominaisuudet pystytään säilyttämään ilman, että kaupungin kehitys pysähtyy. Usein ihanteeksi asetettu kaupunkien rakennusten ajallinen kerroksellisuus syntyy juuri tällaisesta vuorovaikutuksesta.

Museoviraston lausuntopyyntökirjeessä on lyhyt kuvaus rajausten vaikutuksista suunnitteluun. Luetteloehdotuksessa esitetyt rajaukset on tarkoitettu lähtökohdiksi kaavoitukselle, jonka yhteydessä rajauksia täsmennetään ja alueiden analyysiä syvennetään. Kirjeessä todetaan, että laajoissa valtakunnallisesti merkittävissä kulttuuriympäristöissä suojelu ei koske jokaista rajauksen sisäpuolella olevaa rakennusta, vaan kohdistuu alueen historiallisten ominaispiirteiden vaalimiseen. Tämä tarkoitus tulisi selkeästi todeta myös tulevassa päätöksessä ja mahdollisissa uusissa tulkintaohjeissa.

Helsingin kaupunkia ei ole kuultu valmistaessa ympäristöministeriön, Suomen Kuntaliiton ja Museoviraston tulkintaohjetta (muistio 25.10.2005). Yhteistyö muistiota valmisteltaessa olisi helpottanut myös lausunnon valmistelua, kun ohjetta ja luetteloehdotusta olisi voitu tarkastella yhtä aikaisesti. Kaupunginhallitus pitää tärkeänä, että mikäli ohjeistusta vielä jatketaan, ennen ohjeen lopullista valmistumista kuullaan Helsingin kaupungin kanta ja että asiaa valmistellaan yhteistyössä.

Kaupunginhallitus kiinnittää huomiota myös siihen, että avoimen ja vuorovaikutteisen suunnittelun periaatetta olisi tullut paremmin noudattaa myös siltä osin, että myös asukkaille ja maanomistajille olisi jollakin tapaa annettu mahdollisuus osallistua luettelon valmisteluun. Myös luettelon ympäristö-, sekä sosiaalisten ja taloudellisten vaikutusten arviointi puuttuvat vielä.

Maankäyttö- ja rakennuslaki lisäsi olennaisesti kuntien päätösvaltaa kaavoituksessa kaavojen alistamisvelvollisuuden (jälkivalvonnan) poistuttua. Jälkivalvonnan poistuminen korostaa kaavoituksen ennakko-ohjauksen merkitystä. Tähän ennakko-ohjaukseen pyritään antamalla valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita. Tavoitteiden asettelussa ei

kuitenkaan oteta kantaa niiden toteutukseen tai rahoitukseen, mitä voidaan pitää merkittävänä puutteena. Suojelutavoitteiden toteuttamisen vaikutuksia ja kustannuksia tulisi myös arvioida suhteessa muihin tavoitteisiin. Kun valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä päätetään, tulisi valtion budjettiin myös varata riittävät määrärahat suojelun kustannuksiin.

Helsingin kaupunki on myös muiden kuntien alueella maanomistaja. Helsinki omistaa muissa kunnissa maata noin 7 300 hehtaaria. Vaikka Helsingin kaupungilta ei ole pyydetty lausuntoa muiden kuntien valtakunnallisesti arvokkaiden kulttuuriympäristöjen luetteloista, voidaan todeta, että rajaus koskee mm. Sipoossa myös kaupungin omistamia alueita. Laajoja peltoaukioita Nikkilän entisen sairaalan läheisyydessä ja entisen sikalan pihapiiri on rajattu suojelualueeksi. Nurmijärvellä Sääksjärven parantoloiden ja Kiljavan opiston rajaus koskee Röykän entisen sairaalan aluetta. Inkoossa Barösundin väylä koskee myös Elisaarta. Näiden muissa kunnissa olevien laajojen alueiden suojelu voi vaikuttaa näiden kaupungin omistamien alueiden kehittämiseen merkittävästi, minkä vuoksi kuultavien piiriä olisi tullut laajentaa.

Nyt lausunnolla oleva luettelo on myös joiltain osin ristiriidassa Helsingin Yleiskaava 2002:n merkintöjen kanssa. Helsingin Yleiskaava 2002 laadittiin laajassa vuorovaikutusprosessissa, sen sijaan Museoviraston luettelosta tai tulkintaohjeesta (muistiosta) ei ole asukkaita ja muita osallisia kuultu. Tältä osin viitataan mm. asetukseen (347/2005) viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista, jossa valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet on mainittu ao. lain (200/2005) 4 §:n 1 momentin 1 kohdassa ja 2 momentissa tarkoitettuna suunnitelmana, jonka luonnokseen yleisölle tulee varata mahdollisuus tutustua sekä esittää siitä mielipiteensä.

Oikeuskäytännössä (KHO 25.1.2005 taltio 167) vuoden 1993 luettelolle on annettu merkitystä osana valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita, joiden liittyessä esimerkiksi poikkeamisharkintaan asiasta tulee aina pyytää alueellisen ympäristökeskuksen lausunto maankäyttö- ja rakennuslain 173 §:n 3 momentin mukaisesti. Kun inventointi on sellaisen valtioneuvoston päätöksen pohjana, joka luetaan osaksi valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita, joilla taas on vaikutusta mm. lausuntovelvoitteisiin ja lupaharkintaan, laajempi tiedottaminen ja vuorovaikutus olisi valmistelussa tarpeen.

Kaupunginhallitus kiinnittää huomiota myös siihen, että monien aluerajausten kohdalla on epätarkkuuksia, millä saattaa olla haitallisia vaikutuksia päätöksentekoon alueiden maankäyttöä suunniteltaessa. Vaikkakin rajaukset ovat ohjeellisia, on tärkeää, että Museovirasto tarkistaa niitä siten, että ne perustuvat mahdollisimman tarkoin käytettävissä oleviin tietolähteisiin.

Lausunnon valmistelun yhteydessä on pidetty kolme tiedonvaihtoa palvelevaa Helsingin kaupungin ja Museoviraston välistä keskustelutilaisuutta (1.4., 17.5. ja 14.6.2005), joissa osapuolet ovat selventäneet omia perusteitaan ja tavoitteitaan valtakunnallisesti merkittäviksi arvioiduista kohteista.

Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto ja kaupunginmuseo sekä muut virastot ovat asiantuntijoina käytettävissä myös jatkossa luetteloa ja päätöstä valmisteltaessa. Helsingin kaupunginhallitus liittää lausuntoonsa kaupunkisuunnitteluvirastossa eri kaupunginosien suunnittelijoilla kiertäneen, eräitä rajausmuutosehdotuksia sekä kuvaustekstejä täydentäviä huomautuksia sisältävän kohdeluettelokansion. Mikäli kansion ehdotus poikkeaa kaupunginhallituksen lausunnosta, kaupungin kantana tulee pitää tässä lausunnossa mainittua kantaa.

Kaupunginhallituksen lausunnossa ehdotettujen kokonaan uusien kohteiden tai niiden kohteiden, joiden pitämistä edelleen luettelossa kaupunginhallitus puoltaa, tarkemmat perustelut on saatavissa Helsingin kaupunginmuseon johtokunnan lausunnosta ja kaupunkisuunnitteluvirastolta. Museovirasto on pyytänyt erikseen kaupunginmuseolta myös oman lausunnon, jonka se on antanut Uudenmaan maakuntamuseon ominaisuudessa. Tämä lausunto ei ole sisältänyt Helsingin kohteita, mutta kaupunginmuseon johtokunta on lähettänyt oman lausuntonsa Helsingin kohteista erikseen tiedoksi Museovirastolle. Kaupunginhallitus huomauttaa kuitenkin, että kaupunginhallituksen kanta poikkeaa museon johtokunnan kannasta joidenkin kohteiden osalta, joista esimerkkinä mainittakoon Meilahden sairaala-alue ja Vartiosaari. Helsingin kaupungin lausuntona asiasta tulee pitää kaupunginhallituksen kantaa.

Ehdotus uudeksi kohdeluetteloksi Helsingissä

Museoviraston uusi kohdeluetteloehdotus poikkeaa varsin suuresti tällä hetkellä voimassa olevasta luettelosta. Kaupunginhallituksen näkemyksen mukaan Rakennettu kulttuuriympäristö. Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt (1993) -luettelo kuvastaa kuitenkin edelleen hyvin Helsingissä sijaitsevien kohteiden valtakunnallista merkitystä. Luettelo, vain vähäisessä määrin aluerajausten osalta tarkennettuna, toimii siten edelleen hyvänä lähtökohtana.

Aiemmin luettelossa olleita kohteita on laajempina alueina jätetty pois, joista mainittakoon mm. Kulosaari, Kruununhaka ja Sörnäisten teollisuusalue. Nyt niiltä on kelpuutettu vain yksittäisiä rakennuksia. Vastaavasti uuteen luetteloon on otettu aiempaa laajempina kokonaisuuksina mm. Malmin lentoasema ja Santahamina, joista aiemmassa luettelossa oli vain niiden arvokkaat rakennetut osat. Luettelossa on muutoinkin enemmän aluekokonaisuuksia kuin aiemmin.

Museovirasto on uudessa luetteloehdotuksessaan paitsi ilman tarkempia perusteluita poistanut useita arvokkaita kohteita, samalla esittänyt lukuisia uusia kohteita tai alueiden laajennuksia, joita kaupunginhallitus ei pidä perusteltuina. Näistä laaja-alaisimmat ja keskeisimmät koskevat eräitä Helsingin yleiskaava 2002:n aluevarauksia tai selvitysalueita, Santahaminaa, Malmin lentokenttää ja Vartiosaarta sekä lisäksi Suomenlinnaa ja Meilahden sairaala-aluetta, joita seuraavassa tarkastellaan tarkemmin.

Santahamina

Koko saari, rakennuskannan ja rakentamattoman alueen muodostama kokonaisuus, on uudessa kohdeluetteloehdotuksessa merkitty valtakunnallisesti merkittäväksi alueeksi. Tällä halutaan korostaa kohteen arvoa toiminnallisena kokonaisuutena sen nykyiseen käyttöön perustuen. Helsingin yleiskaava 2002:ssa on varauduttu Santahaminan ottamiseen asuinkäyttöön siinä tapauksessa, että Puolustusvoimat siirtyy pois alueelta. Yleiskaava 2002:ta laadittaessa selvitettiin saaren rakennustaiteelliset, kulttuurihistorialliset ja maisemalliset arvot. Selvityksen perusteella saaren arvokas rakennuskanta lähiympäristöineen on merkitty rakennustaiteellisesti, kulttuurihistoriallisesti ja maisemakulttuurin kannalta merkittäväksi alueeksi.

Helsingin Yleiskaava 2002:ssa, joka on jo voimassa tämän alueen osalta, esitettyjen pitkän tähtäimen tavoitteiden turvaamiseksi rajauksen tulee olla sama kuin yleiskaavassa esitetty. Koko laajan, suureksi osaksi rakentamattoman saaren merkitseminen valtakunnallisesti arvokkaista rakennetuista kulttuuriympäristöistä annettavaan luetteloon ei ole looginen tai perusteltu.

Malmin lentokenttä

Vuoden 1993 kohdeluettelossa on mukana ainoastaan lentokentän rakennuskanta, uudessa ehdotuksessa sen sijaan koko lentokentän alue. Merkinnällä halutaan korostaa lentokentän toiminnan merkitystä siviili-ilmailun historian tärkeänä kohteena ja kentän säilymistä nykyisessä käytössä. Lentokenttäkysymys on mukana valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita koskevassa valtioneuvoston päätöksessä 30.11.2000, jossa yhtenä Helsingin seutua koskevana erityistavoitteena on vaihtoehtoisten sijaintipaikkojen etsiminen Malmin lentokentälle. Tarkoitus on, että uuden sijaintipaikan löytyessä kaikille tai osalle nykyisiä toimintoja lentokenttätoiminta Malmilla lakkaa ja alue osoitetaan asuinkäyttöön. Museoviraston ehdottama laajennettu aluemerkintä on siten ristiriidassa valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden kanssa.

Helsingin hallinto-oikeus hylkäsi 30.5.2005 kaikki yleiskaava 2002:sta tehdyt valitukset. Päätöksen perustelujen mukaan yleiskaavaan sisältyvät merkinnät Malmin osalta eivät ole valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden vastaisia. Lentokentän osalta asiasta on tosin jatkovalitettu korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Yleiskaava 2002:ssa Malmin lentokenttäalue on osoitettu asuin- ja työpaikkakäyttöön. Alueen suunnittelun lähtökohtana on, että arvokkaat lentokenttärakennukset, lentoasema ja lentokonesuoja, ja mahdollisesti osia kiitoteistä, säilytetään. On myös huomattava, että Malmin lentokenttätoiminnan merkittävä kehittäminen nykyisellä paikalla ei ole ympäröivän asutuksen vuoksi mahdollista. Tähän johtavat sekä meluhaitat että lentotoiminnasta aiheutuvat onnettomuusriskit. Lentotoiminnan meluhaittoja tullaan punnitsemaan ympäristölupamenettelyn yhteydessä.

Edellä esitetyillä perusteilla kaupunginhallitus katsoo, että Malmin lentokentän alueelta valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetun kulttuuriympäristön kohteeksi tulee osoittaa yleiskaava 2002:n mukaisesti vain lentokenttärakennukset. Koko laajan lentokenttäkokonaisuuden osoittaminen tällaiseksi kohteeksi ei perusteltua siitäkään syystä, että lentotoiminnan suojeleminen ei ole rakennussuojelun keinoin mahdollista.

Vartiosaari

Vartiosaari on kohdeluetteloehdotuksessa kokonaan uutena kohteena. Saari liittyy laajempaan Itä-Helsingin huvilasaaret -kokonaisuuteen, johon kuuluvat myös muun muassa jo vuoden 1993 luetteloon sisältyneet Villinki, Jollas ja Tullisaari. Yleiskaava 2002:ssa Vartiosaari on merkitty selvitysalueeksi. Saaren toimintoja on tarpeen kehittää, mutta samalla sen arvokas huvilakulttuuri on tarkoitus säilyttää. Kaupunginhallituksen mielestä Vartiosaarta ei tule osoittaa valtakunnallisesti merkittäväksi kohteeksi muutoin kuin rannan huvilavyöhykkeen osalta.

Suomenlinna ja ympäröivät saaret

Suomenlinnaan ollaan laatimassa asemakaavaa, jossa sen asema UNESCON maailmanperintökohteena on lähtökohtana. Asemakaavoituksen yhteydessä on tarkoitus ratkaista myös kysymys suojavyöhykkeestä.

Museoviraston ehdotuksessa Suomenlinnan ympärille piirretyn laajan rajauksen peruste jää epäselväksi. Suomenlinna-niminen aluekohde sisältää maailmanperintökohteen lisäksi useita muitakin saaria kuten Vasikkasaaren, Vallisaaren ja Kuninkaansaaren. Helsingin yleiskaava 2002:ssa kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja maisemakulttuurin kannalta merkittäviksi kohteiksi on Suomenlinnan lisäksi merkitty niistä Vallisaari ja Kuninkaansaari. Vasikkasaaren asemakaava mahdollistaa saarelle varsin paljon rakentamista eikä sitä tulisi sisällyttää luetteloon.

Kaupunginhallituksen mielestä maailmanperintökohde tulee rajata vuoden 1993 luettelon mukaisesti. Kysymys Suomenlinnan suojavyöhykkeestä tulee jättää ratkaistavaksi asemakaavoituksen yhteydessä.

Sairaala-alueet

Meilahden sairaala-alueelle on laadittu asemakaavan muutosehdotus, jonka tärkeänä tavoitteena on sairaalatoiminnan turvaaminen. Asemakaavan muutos mahdollistaa alueen kehittymisen valtakunnallisena sekä Helsingin ja ympäristökuntien alueellisena keskussairaalana sekä vahvistaa sen asemaa lääketieteen tutkimuksen ja opetuksen kampuksena. Näiden tavoitteiden ohella rakennussuojelukysymykset on otettu huomioon mahdollisuuksien mukaan. On selvää, etteivät rakennussuojelun tavoitteet voi tällä alueella syrjäyttää esimerkiksi potilasturvallisuuden, terveellisyyden tai nykyaikaisen sairaalateknisen kehityksen vaatimuksia.

Voimassa olevan asemakaavan rakennussuojelumerkinnät säilytetään. Sairaala-alueella on vireillä useita mittavia rakennushankkeita. Pitäen ohjeena Yleiskaava 2002:n merkintää kulttuurihistoriallisesti arvokkaasta alueesta uudisrakentaminen on sijoitettu alueen pohjoisosaan, jossa rakennettu ympäristö tulee muuttumaan huomattavasti.

Kaupunginhallitus ei näe perusteltuna osoittaa Meilahden sairaala-aluetta sen nykytilassa valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetun kulttuuriympäristön kohteeksi. Aluetta kehitetään sen pääkäyttötarkoituksen edellyttämällä tavalla ja tässä yhteydessä rakennussuojelun tavoitteet otetaan huomioon mahdollisuuksien mukaan.

Sen sijaan kaupunginhallituksen mielestä kohteisiin tulisi ehdottomasti kuulua historiallinen Kirurginen sairaala. Lapinlahden sairaala-alueen kohdeperusteluissa puolestaan tulisi ottaa huomioon sen tuleva muuttuva käyttötarkoitus.

Kisakylä

Kaupunginhallitus toteaa, että Kisakylän rajauksesta on jätetty pois Asunto Oy Voittaja, Koskelantie 28–30 ja Asunto Oy Soittaja, joiden osalta rajausta tulisi tarkistaa.

Siirtolapuutarhat

Helsingin kaupunginmuseossa on vuoden 2005 kuluessa kartoitettu siirtolapuutarha-alueiden arvoja. Uuteen kohdeluetteloehdotukseen sisältyvän Herttoniemen siirtolapuutarhan lisäksi merkittävä alue on Kumpulan siirtolapuutarha sekä sen läheisyydessä sijaitseva koulupuutarha. Sen sijaan kohdeluetteloehdotuksessa olevalla Talin siirtolapuutarha-alueella ei nähdä olevan erityisiä kulttuurihistoriallisia arvoja eikä sitä tulisi sisällyttää luetteloon.

Modernin arkkitehtuurin kohteet

Uusiksi kohteiksi on otettu myös nuoren rakennusperinnön kohteita eli Suomen modernin arkkitehtuurin merkittävimmät kohteet eli nk. docomomo-kohteet on lisätty luetteloon. Nämä kohteet on nimetty julkaisun (Do-co-mo-mo - architectual masterpieces of Finnish Modernism/modernismin merkkiteoksia Suomen arkkitehtuurissa (Helsinki 2002) julkaisun mukaisina, mistä seuraa, että osa kohteista on yksittäisinä, osa ryhmänä ilman loogista selitystä. Kaupunginhallitus huomauttaa myös, että Helsingissä nk. Volvo-Auton toimitalon rakennusta Sturenkadulla ei ole otettu listalle, vaikka kyseisen tontin uudisrakentamiseen tähdännyt kaavamuutos kumottiin Museoviraston valituksen johdosta ja jonka kaavoitusprosessiin kohteen valtakunnallinen arvo on vaikuttanut merkittävästi.

Huomioita muista alueista ja kohteista

Museovirasto ehdottaa poistettavaksi voimassa olevasta kohdeluettelosta monia merkittäviä kohteita, joiden kaavoituksessa on viime vuosina edetty voimassa olevan luettelon tavoitteiden mukaisesti. Kohteita, joiden poistamiselle kaupunginhallitus ei näe olevan perusteita, ovat muun muassa Kulosaari, jossa suojelua on viime vuosina laajennettu edelleen käsittämään myös uudempi rakennuskanta sekä Sörnäisten rannan entinen teollisuusmiljöö, jossa kohteita on suunniteltu uuteen käyttöön.

Kruununhaka on luetteloon sisällytetty vain osittain. Kaupunginhallituksen näkemyksen mukaan kaupunginosalla on kuitenkin kokonaisuutena valtakunnallista merkitystä pääkaupungin keskustan, Helsinginniemen historiallisena ydinkohtana ja historiallisesti kerrostuneena asuinalueena.

Uudesta kohdeluetteloehdotuksesta on lisäksi jätetty pois monia muitakin kohteita kuten suuri osa Ullanlinnaa ja Kaartinkaupunkia, laaja alue Viikistä, kartanoita, esimerkiksi Degerön kartano, ja useita muita pienempiä aluekohteita, muun muassa Töölönlahden rannan Linnunlaulun alue. Näidenkin suhteen voimassa oleva luettelo on kaupunginhallituksen mielestä edelleen ajanmukainen.

Kantakaupungin osalta kaupunginhallitus toteaa, että Helsingin keskusta tulisi rajata selvyyden vuoksi suuremmaksi kokonaisuudeksi ja harkita siihen liitettäväksi myös Siltasaari. Unioninkatu katulinjauksena ja Helsingin Työväenyhdistyksen talo yksittäisenä rakennuksena tulisi myös lisätä listalle.

Kohdeluettelossa on myös Rautatientori sitä ympäröivine arvorakennuksineen. Kaupunginhallitus katsoo, että aluetta koskevissa perusteluissa tulisi ottaa myönteinen kanta mahdolliseen uudisrakentamiseen niin, että liikenneympäristön muuttuessa nyt erittäin vähäisessä käytössä oleva tori voisi muodostaa viihtyisämmän ja suojaisemman paikan erilaisille kansalaistoiminnoille.

Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastossa ja kaupunginmuseossa on vastikään valmistunut joitakin inventointeja ja selvityksiä, jotka sisältävät uutta tietoa ja jotka siten saattaisivat antaa perusteita valtakunnallisesti merkittävien kulttuuriympäristöjen kohdeluetteloa tarkistettaessa.

Tuoreessa kaupunkisuunnitteluviraston jälleenrakennuskauden pientaloalueita koskevassa selvityksessä (2003) nousi esiin joitakin rakennuskannaltaan ja ympäristöltään poikkeuksellisen hyvin ja yhtenäisenä säilyneitä alueita, joilla saattaisi olla myös valtakunnallista merkitystä.

Kaupunkisuunnitteluvirastossa on valmistunut selvitys Helsingin koulurakennuksista (2004), jonka mukaisesti kohdeluettelon aluekuvauksia voitaisiin täydentää. Esimerkiksi Svenska Normallyceum tulisi liittää luetteloon. Samoin Kruununhaan porrashuoneita koskevan selvityksen (2003) sisältö voisi antaa perusteita arvioitaessa kyseisen alueen valtakunnallista merkitystä.

Yhteenvetona kaupunginhallitus toteaa, että Museoviraston laatima rakennettuja kulttuuriympäristöjä koskeva luetteloehdotus ei esitetyssä muodossa anna oikeaa kuvaa Helsingin alueiden valtakunnallisesta merkityksestä. Tällä hetkellä voimassa olevaan luetteloon verrattuna monia arvokkaita kohteita on jäänyt pois ja toisaalta useita kohteita on epäselväksi jäävin perustein tullut lisää. On jopa syntynyt vaikutelma, että listalle nostetaan uhanalaiseksi arvioituja kulttuuriympäristöjä, jotka sitten poistetaan, kun suojelukysymys on ratkaistu. Luettelo vaatiikin monien kohteiden osalta vielä uutta arviointia ja tarkempia perusteluita, jotta syntyisi yhteisymmärrys siitä, mikä Helsingissä on valtakunnallisesti arvokkainta rakennusperintöä. Osallistumista, vuorovaikutusta ja vaikutusten arviointia tulee vielä huomattavasti lisätä.

Kaupunginhallitus pitää tärkeänä, että kohdeluetteloa jatkovalmistellaan avoimessa yhteistyössä, ja korostaa, että ennen valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä koskevan valtioneuvoston päätöksen ja mahdollisten uusien tulkintaohjeiden valmistumista Helsingin kaupunkia kuullaan ja kaupungin perustellut näkökannat otetaan huomioon. Kohdekuvauksissa, perusteluissa ja tulkintaohjeissa tulisi kiinnittää huomiota myös siihen, miten alueiden kehittäminen ja niiden luonnonarvot ja kulttuurihistorialliset arvot voidaan suunnittelussa ja hoitotoimenpitein yhteen sovittaa niin, että kaupunki voi elää ajassa kulttuuriperintöään kunnioittaen.

Kirje Museovirastolle (liitteenä kaupunkisuunnitteluviraston kohdekuvaus- ja karttakansio korjauksineen) sekä pöytäkirjanote ympäristölautakunnalle, kaupunginmuseon johtokunnalle, rakennuslautakunnalle, kiinteistölautakunnalle ja kaupunkisuunnittelulautakunnalle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2244

LIITTEET	Liite 1	Museoviraston lausuntopyyntö
	Liite 2	Ympäristöministeriön ym. muistio 25.10.2005
	Liite 3	Ympäristölautakunnan lausunto 25.10.2005
	Liite 4	Kaupunginmuseon johtokunnan lausunto 31.10.2005
	Liite 5	Rakennuslautakunnan lausunto 8.11.2005
	Liite 6	Kiinteistölautakunnan lausunto 29.11.2005
	Liite 7	Kaupunkisuunnittelulautakunnan lausunto 17.11.2005

KOLMEN TOIMISTOTONTIN VARAUKSEN JATKAMINEN SALMISAARESSA TECHNOPOLIS OYJ:LLE TEKNOLOGIAKESKUKSEN SUUNNITTELUA VARTEN

Khs 2006-57

20. kaupunginosan (Länsisatama) korttelin nro 20048 tontit nro 1–3; Hiilikatu, Energiakatu

Kiinteistölautakunta toteaa (28.23.2005) mm. seuraavaa:

Tiivistelmä Technopolis Oyj:lle teknologiakeskuksen suunnittelua varten Salmisaaresta varatun kolmen toimistotontin (25 600 k-m²) varausaikaa esitetään jatkettavaksi syksyyn 2006 saakka. Hanketta pidetään elinkeinopoliittisesti merkittävänä, koska se tukisi Ruoholahden kehittymistä huippuosaamisen yrityskeskittymänä.

Technopolis Oyj on yritysmäärällä mitaten Euroopan suurimpia teknologiakeskusyhtiöitä ja sillä on pitkäaikainen ja menestyksellinen kokemus teknologiakeskusten toteuttamisesta. Yhtiö toimii tällä hetkellä pääkaupunkiseudulla Helsinki - Vantaan kansainvälisen lentokentän lähellä ja Espoon Otaniemessä Technopolis Innopolissa.

Salmisaaren uuden toimitila-alueen rakentaminen on käynnistymässä, kun vuodenvaihteessa käynnistyy Ahlström-yhtiöiden pääkonttorin rakentaminen ja keväällä 2006 Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varman pääkonttorin rakentamistyöt.

Hakemus Technopolis Oyj on lähettänyt kiinteistölautakunnalle osoitetun 5.12.2005 päivätyn kirjeen, jossa yhtiö pyytää, että yhtiölle teknologiakeskuksen suunnittelua varten Salmisaaresta varattujen toimisto-tonttien 20048/1 - 3 varausaikaa jatkettaisiin 31.10.2006 saakka sekä yhtiölle varattaisiin lisäksi tontit 20048/4 ja 5 samaksi ajaksi.

Asemakaavatilanne ja tonttitiedot

Kaupunginvaltuusto päätti 11.5.2005 (asia 12) hyväksyä Salmisaaren asemakaavan ja asemakaavamuutoksen nro 11140. Asemakaava tuli lainvoimaiseksi 26.6.2005.

Asemakaavan mukaan alueelle sijoittuu seitsemän toimitilatonttia

(101 600 k-m²), liikuntakeskustontti (20 200 k-m²) sekä venesatama. Rakennukset ovat pääosin viisikerroksisia. Lisäksi alueelle on osoitettu kuusi kahdeksankerroksista rakennusosaa, joiden kolme ylintä kerrosta tulee rakentaa lasiseinäisinä. Länsiväylän sillan viereen ja alueen koillispäähän sijoittuvat 11-kerroksiset rakennusmassat. Muutoin pääasiallinen julkisivumateriaali on punatiili.

Hakemuksen kohteena olevien tonttien rakennusoikeudet ovat seuraavat:

tontti	rakennusoikeus, k-m²
20048/1	10 000
20048/2	6 600
20048/3	9 000
20048/4	9 700
20048/5	11 600

Asemakaavan mukaan toimitilakortteleiden nro 20048, 20049 ja 20050 tonttien autopaikat on sijoitettava edellä mainittujen kortteleiden sekä Hiilikadun, Hiililaiturikujan, Salmisaarenaukion ja Energiakadun alla oleviin kellaritiloihin kerrosalojen estämättä.

Nykyiset varaukset Kiinteistölautakunta päätti 12.10.2005 (511 §) varata Technopolis Oyj:lle Salmisaaren korttelin nro 20048 suunnitellut tontit nro 1, 2 ja 3 teknologiakeskuksen suunnittelua varten 31.12.2005 saakka seuraavin ehdoin:

1 Tonteille tulevien rakennusten suunnittelu on tehtävä yhteistyössä kaupunkisuunnitteluviraston, kiinteistöviraston ja alueen toteutusprojektin kanssa.

2 Varauksensaaja suunnittelee ja valmistelee Salmisaaren alueen yhteisen pysäköintijärjestelmän, teknisen huollon ja väestönsuojajärjestelmän alueelle laaditun tarkistetun pysäköinnin toteuttamissuunnitelman sekä kaupungin eri hallintokuntien antamien ohjeiden mukaisesti.

3 Varattavien tonttien rajat ja rakennusoikeuden määrä tarkentuvat lopullisessa asemakaavan muutoksessa.

4 Kaupunki ei vastaa varauksensaajalle mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta, mikäli alueelle ei saada voimaan asemakaavan muutosta eikä tontteja voida luovuttaa.

Salmisaaren rakentaminen on vaativa tehtävä

Asemakaavan mukaan Salmisaaren toimitila-alue suunnitellaan ja toteutetaan siten, että nykyisen maanpinnan tasolle (+ 3,0) sijoittuu toimi-tilarakennuksia palveleva yhtenäinen pysäköintikerros ja sen päälle rakennettavalle kannelle (+ 8,0) pihat ja kadut sekä varsinaiset toimitila-kerrokset. Kannen alaisiin pysäköintitiloihin sijoittuvat osittain myös alueen tekninen huolto ja väestönsuojatilat.

Alueen toteuttaminen on vaativa hanke ja se edellyttää yksittäisten rakennushankkeiden tarkkaa yhteensovittamista ja rakentamisen koordinointia, sillä rakentaminen on mahdollista vain ennalta määrätyssä järjestyksessä edellä mainitun kansiratkaisun takia.

Salmisaaren toimitila-alue ja yhtenäinen pysäköintilaitos toteutetaan niin, että Salmisaaren kunkin toimitilatontin luovutuksensaaja toteuttaa pysäköintilaitoksen osa-alueen tonttinsa ja erikseen osoitettujen yleisten katu- ja aukioalueiden alle Salmisaaren toteuttamista koskevan yhteisjärjestelysopimuksen 25.11.2005 mukaisesti. Kiinteistölautakunta on 13.12.2005 hyväksynyt mainitun sopimuksen kaupungin osalta.

Varauksen jatkaminen Salmisaaren uuden toimitila-alueen rakentaminen on käynnistymässä, kun vuodenvaihteessa käynnistyy Ahlström-yhtiöiden pääkonttorin rakentaminen ja keväällä 2006 Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varman pääkonttorin rakentamistyöt.

Technopolis Oyj:lle varattujen tonttien rakennusoikeus on yhteensä 25 600 k-m². Yhtiö on laatinut luonnossuunnitelmat varaamilleen tonteille ja osallistunut yhteisjärjestelysopimuksen valmisteluun. Kaupungin puolesta tonttien rakentamistyöt olisivat käynnistettävissä jo ensi kevään aikana. Tämän vuoksi lautakunta pitää tässä vaiheessa riittävänä varausaikana 31.8.2006 ulottuvaa varausta.

Koska alueen tonttien rakentaminen edellyttää tiettyä järjestystä, tulisi yhtiölle nyt varattujen tonttien rakentamisaikataulun ratketa mieluummin jo ensi kevätkauden aikana, jotta vielä vapaiden tonttien varaaminen olisi ylipäätään mahdollista. Tämän vuoksi lyhyehkö elokuun loppuun ulottuva varausaika on perusteltu.

Lisävarauksiin ei vielä perusteita

Technopolis Oyj esittää, että yhtiölle varattaisiin lisäksi alueen vielä varaamattomat toimitilatontit 20048/4 ja 5, joiden rakennusoikeus on yhteensä 21 300 k-m². Silloin yhtiön varaus käsittäisi rakennusoikeutta yhteensä 46 900 k-m².

Kiinteistölautakunta ei näe perusteita tässä vaiheessa lisävarauksiin, koska yhtiö ei vielä ole tehnyt rakentamispäätöstä nykyisen varauksen mukaisten tonttien rakentamisesta eikä ole myöskään esittänyt kaupungille suunnitelmaa alueen toteutuskonseptista.

Kaupungin toimitilatonttivaranto on erittäin heikko ja menestyksellisen elinkeinopolitiikan harjoittaminen edellyttää, että kaupungilla on tarjota yrityksille kiinnostavia toimitilatontteja. Tämän vuoksi Salmisaaren lopputonttien sitominen yhdelle toteuttajalle ei ole perusteltua.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee, että Technopolis Oyj:lle teknologiakeskuksen suunnittelua varten varattujen Salmisaaren korttelin nro 20048 suunniteltujen tonttien nro 1, 2 ja 3 varausaikaa jatketaan 31.8.2006 saakka seuraavin ehdoin:

1 Tonteille tulevien rakennusten suunnittelu on tehtävä yhteistyössä kaupunkisuunnitteluviraston, kiinteistöviraston ja alueen toteutusprojektin kanssa.

2 Varauksensaajan tulee tonttien suunnittelussa ja toteutuksessa noudattaa kiinteistölautakunnan 13.12.2005 hyväksymää Salmisaaren toteuttamista koskevaa yhteisjärjestelysopimusta 25.11.2005.

3 Kaupunki ei vastaa vahingosta, mikä varauksensaajalle saattaa aiheutua siitä, ettei tontteja koskevaa vuokrasopimusta tai kauppakirjaa saada aikaan.

Samalla kaupunginhallitus päättänee, ettei Technopolis Oyj:n Salmisaaren toimitilatontteihin 20048/4–5 kohdistuva tontinvaraushakemus anna tässä vaiheessa aihetta enempiin toimenpiteisiin.

Pöytäkirjanote Technopolis Oyj:lle, kiinteistölautakunnalle, kaupunkisuunnitteluvirastolle ja talous- ja suunnittelukeskukselle.

Lisätiedot:
Venesmaa Riitta, vs. kaupunginsihteeri, puhelin 169 2252

LIITTEET	Liite 1	Technopolis Oyj:n kirje 5.12.2005
	Liite 2	Karttapiirros varattavista tonteista

MYLLYPURON TONTTIEN NRO 45131/3 JA 45131/2 TONTINLUOVUTUSKILPAILUJEN RATKAISEMINEN JA TONTTIEN VARAAMINEN

Khs 2006-55

45. kaupunginosan (Vartiokylä) korttelin nro 45131 tontit nrot 3 ja 2;
Kiviparintie 4 ja 6

Kiinteistölautakunta toteaa (28.12.2005) mm. seuraavaa:

Tiivistelmä Kiinteistölautakunta järjesti Myllypuron keskustassa tontilla 45131/3 osoitteessa Kiviparintie 6 tontinluovutuskilpailun. Kilpailun tuloksena voidaan valita toteuttaja myös naapuritontille 45131/2 osoitteessa Kivi-parintie 4. Tonteille voidaan rakentaa yhteensä noin 180 omistusasuntoa hitas-ehdoin. Asuntojen keskimääräiseksi myyntihinnaksi on määrätty 2 550 euroa asuntoneliölle. Arvosteluryhmän mielestä paras ehdotus on nimimerkki ”LUX”, jonka tekijäksi osoittautui VVO Rakennuttaja Oy suunnittelijanaan Arkkitehtiryhmä A6 Oy. Tontille 45131/2 esitetään toteutettavaksi toiseksi parasta ehdotusta ”JAUHINKIVET”, jonka tekijäksi osoittautui YH-Suomi Oy suunnittelijanaan Kirsi Siven & Asko Takala Arkkitehdit Oy.

Kiinteistölautakunta päätti kilpailusta

Kiinteistölautakunta järjesti tontinluovutuskilpailun Myllypuron keskuksessa. Kilpailu kohdistui tonttiin 45131/3, jonka rakennusoikeus on 9 000 k-m² eli tontille voidaan rakentaa 96 asuntoa. Mahdollista oli tehdä ehdotus myös naapuritontin 45131/2 toteuttajasta. Tämän tontin rakennusoikeus on 8 000 k-m² eli 85 asuntoa. Hankkeeseen sovelletaan hitas-menettelyä.

Asuntojen keskikoon tuli olla vähintään 75 as-m² ja kohteen hintapuite 2 550 euroa/as-m² sidottuna rakennuskustannusindeksin arvoon 6/2005.

Koska asuntojen hintapuite ja tonttien vuokrausperusteet oli etukäteen määritelty, kilpailu ratkaistaan yksinomaan rakennusten ja ympäristön arkkitehtonisen, toiminnallisen sekä teknisen laadun ja asuttavuuden perusteella.

Kilpailusäännöt ja kilpailuohjelma

Kilpailun säännöt ja arvosteluperusteet ovat kilpailuohjelmassa, jonka lautakunta hyväksyi kokouksessaan 28.6.2005.

Kilpailutehtävä Kilpailun tavoitteena on valita tontinvuokraaja, joka rakennuttaa kilpailutontille 45131/3 asemakaavan mukaisen omistuskohteen, joka edustaa arkkitehtuuriltaan, asuttavuudeltaan ja teknisiltä ratkaisuiltaan korkeatasoista talonrakentamista. Hanke käsittää talojen ja alueiden rakentamisen rakennuttajan omien suunnitelmien pohjalta sekä kilpailun jälkeiset rakennuttajatehtävät, eli valittu toteuttaja toimii perustajarakennuttajana tai -urakoitsijana. Rakennushanke toteutetaan kokonais-vastuuperiaatteella. Kilpailun pohjalta toteutettavaksi valitaan laadultaan paras ehdotus, jossa asuntojen myyntihinta on kiinteistölautakunnan kohteelle hyväksymien asuntojen enimmäismyyntihintojen mukainen.

Hyväksyessään kilpailuohjelman kiinteistölautakunta lisäksi mahdollisti sen, että samassa yhteydessä voidaan valita myös rakennuttaja viereiselle tontille 45131/2, mikäli kilpailussa saadaan korkealaatuisia ja toteutuskelpoisia ehdotuksia.

Kilpailuun kutsuttiin kuusitoista, joista viisi osallistui

Kilpailu toteutettiin halukkaille rakennuttajille ja rakennusliikkeille suunnattuna kutsukilpailuna. Kilpailuun kutsuttiin 16 mahdollista osallistujaa, joista viisi ilmoittautui ja teki ehdotuksensa. Osallistujille ei maksettu tarjouspalkkiota. Kilpailijat valitsivat itse suunnitelmien tekijät. Kaikki kilpailuasiakirjat olivat anonyymejä, varustettuina nimimerkillä.

Kilpailun arvosteluryhmä

Ehdotukset käsitteli arvosteluryhmä, johon kuuluivat seuraavat henkilöt:

- projektinjohtaja Jussi Kautto, talous- ja suunnittelukeskus

- tonttiasiamies Tuomas Kivelä, kiinteistövirasto, puheenjohtaja

- arkkitehti SAFA Juhani Maunula, kilpailijoiden valitsema

asuntosuunnittelun asiantuntija

- arkkitehti Marja Piimies, kaupunkisuunnitteluvirasto

- projekti-insinööri Veijo Väyrynen, talous- ja suunnittelukeskus.

Kilpailun kulku, kilpailukysymykset ja kilpailun arvostelu

Kilpailu käynnistyi 28.6.2005 ja päättyi 28.10.2005 klo 15.00.

Kilpailuaikana esitettiin kilpailijoiden taholta kuusi kysymystä ja kaksi lisäkysymystä, joihin vastattiin 6.9.2005 sekä 3.10.2005. Kilpailukysymysten esittämisvaiheessa kilpailijat valitsivat arvosteluryhmään edustajakseen asuntosuunnittelun asiantuntijan.

Määräaikaan mennessä saatiin viisi kilpailuehdotusta, jotka kaikki täyttivät kilpailuasiakirjoilta edellytetyt vaatimukset ja olivat asemakaavan mukaisia.

Arvosteluryhmä käynnisti ehdotusten käsittelyn kokouksessaan 3.11.2005 sekä piti kolme kokousta, joista viimeisessä 12.12.2005 kirjattiin ratkaisu, allekirjoitettiin arvostelupöytäkirja ja avattiin tarjouskuoret.

Asuntosuunnittelun asiantuntija vastasi valtaosasta arviointityötä ja arvostelupöytäkirjan kirjoittamisesta. Kaavoittaja arvioi ehdotusten asemakaavanmukaisuutta, sopeutumista ympäristöön sekä ehdotuksia muiltakin osin. Talous- ja suunnittelukeskuksen kehittämisosaston edustaja analysoi esitetyt rakennustapaselostukset sekä pinta-alalaskelmat, jotka ovat arvostelupöytäkirjan liitteenä. Työryhmä kävi yhdessä ehdotukset ja arvioinnit läpi ja oli ehdotuksista yksimielinen.

Kilpailun taso oli varsin korkea

Kilpailun taso on kilpailualueen haasteelliseen ja kaupunkikuvallisesti tärkeään asemaan Myllypuron tulevan uuden keskuksen vieressä ollut hyvä. Ehdotukset ovat monipuolisesti ja kukin eri tavalla valottaneet paikan suomia mahdollisuuksia. Varsinaisia ylilyöntejä tai suuria virheitä ei ehdotuksissa ollut. Kaikki ehdotukset ovat ammattitaitoisesti ja kokeneella asuntosuunnittelun tietämyksellä laadittuja.

Loppuratkaisuissa arvosteluryhmän valinnoissa painottuivat ehkä eniten kokonaisratkaisun selkeys ja toimivuus, asuntoratkaisujen kiinnostavuus, uutuudellisuus ja asuntojakauman monipuolisuus sekä koko korttelin kaupunkikuvallinen ilme ja soveltuvuus Myllypuroon.

Kilpailun tarkempi arviointi on liitteenä olevassa arvosteluryhmän pöytäkirjassa

Kilpailun ratkaisu ja ehdotus jatkotoimenpiteiksi

Arvosteluryhmä asetti kokouksessaan 28.11.2005 yksimielisesti ensimmäiselle sijalle ehdotuksen nimimerkki ”LUX” ja suositteli yksimielisesti, että ehdotus otetaan tontin 45131/3 jatkosuunnittelun pohjaksi.

Ehdotus ”LUX” edustaa korkeatasoista ja varmaotteista arkkitehtuuria. Se on kaikilta osa-alueiltaan erittäin punnittu ja tyylikäs ehdotus, joka on täynnä hienoja yksityiskohtia. Tilaa ei kuitenkaan ole haaskattu turhuuteen, vaan kaikki on tehty kompaktisti ja funktionaalisesti. Asunto-ratkaisuihin on saatu huolellisella paneutumisella juuri kilpailuohjelmassa toivottuja kerrostaloasumista kehittäviä ominaisuuksia. Erityisesti asuntoihin liittyviin ulkotiloihin, parvekkeisiin ja terasseihin on panostettu. Erityisen hieno on suunnitelmassa myös korttelin kattava valaistussuunnitelma, joka toteutuessaan nostaa asuinkorttelin valaistusperi-aatteet aivan uudelle tasolle.

Lisäksi palkintolautakunta piti kilpailua erittäin korkeatasoisena ja asetti samassa kokouksessa yksimielisesti toiselle sijalle ehdotuksen nimi-merkki ”JAUHINKIVET”. Palkintolautakunta suositteli yksimielisesti, että ehdotus otetaan kilpailuohjelman antaman mahdollisuuden mukaisesti viereisen tontin 45131/2 jatkosuunnittelun pohjaksi kilpailuohjelman mukaisesti. Kilpailuehdotusta tulee kehittää siten, että se on kyseisellä tontilla voimassa olevan asemakaavan mukainen.

Ehdotus ”JAUHINKIVET” on varmalla kädellä, mutta samalla pieniinkin asumisen nyansseihin eläytymällä tehty ehdotus. Kaupunkikuvallisessa otteessa on hienolla tavalla herkistetty Myllypuron olemassa oleva rakennusperinne nykyaikaan sopivaksi eläväksi ja varioivaksi kokonaisuudeksi. Myllynkivet on pantu jauhamaan uutta monimuotoista aika-kautta. Asunnot ovat joustavia, toimivia ja huolella ratkaistuja ja niiden valikoima on monipuolinen.

Muita ehdotuksia ei asetettu paremmuusjärjestykseen.

Eroja lattioiden materiaaleissa

Arvostelupöytäkirjan liitteenä olevasta taulukosta selviää, että voittajaksi valitussa ehdotuksessa ”LUX” on rakennustapaselostuksessa ilmoitettu kuivien asuintilojen lattiamateriaaliksi muovimatto. Myös toiseksi ehdotetussa ehdotuksessa ”JAUHINKIVET” on muovimatto makuu-huoneissa. Muissa ehdotuksissa on kaikissa kuivissa tiloissa parketti. Ehdotuksessa ”JAUHINKIVET” on asuntosauna esitetty lisätilauksena vaatehuoneen tilalle. Muutoin ei rakennustapaselostuksista löydy olennaisia eroja asuntojen laatu- ja varustetasossa.

Arvosteluryhmä otti arvioinnissaan huomioon nämä erot asuntojen sisäisessä laatutasossa ja totesi voittaneissa ehdotuksissa panostetun tietoisesti eniten sellaiseen laatutasoon, jota on vaikea asukkaiden omissa valinnoissa taikka myöhemmin korottaa. Arkkitehtuurin ja asuttavuuden kannalta esitetyillä materiaali- ja varuste-eroilla ei ole merkitystä.

Kilpailun voittajat Nimikuorien avauksessa kävi ilmi, että ehdotuksen ”LUX” tekijäksi osoittautui VVO Rakennuttaja Oy suunnittelijanaan Arkkitehtiryhmä A6 Oy: arkkitehdit Jukka Linko, Tapio Saarelainen ja Jaakko Sutela.

Ehdotuksen ”JAUHINKIVET” tekijäksi osoittautui YH-Suomi Oy suunnittelijanaan Kirsi Siven & Asko Takala Arkkitehdit Oy.

Jatkotoimenpiteet Tonttien rakennuttajien ratkaisemisen jälkeen on syytä solmia rakennuttajien kanssa varaussopimukset, joissa varauksen saajat sitoutuvat toteuttamaan kilpailuohjelman ja tekemänsä ehdotuksen mukaiset rakennushankkeet. Malli rakennuttamissopimuksesta on tämän kirjeen liitteenä. Nämä sopimukset on solmittu varauksensaajien ja kiinteistöviraston kesken.

Tontin 45131/2 varauksensaajan tulee lisäksi sitoutua muokkaamaan esittämäänsä suunnitelmaa tontille ja sen asemakaavamääräyksiin sopivaksi sekä toteuttamaan sen tämän kilpailun mukaisessa hintapuitteessa.

Hitas-prosessissa valvotaan, että suunnitelmien laatutaso pysyy kilpailuehdotuksien mukaisena. Normaali suunnitelmien kehittäminen ja tarkentaminen on toki tarpeen.

Varausaika ja -ehdot Varausaika olisi syytä määritellä 30.6.2007 saakka, mihin mennessä tulee tonttien pitkäaikainen vuokrasopimus solmia ja rakennustyöt aloittaa.

Olisi tarkoituksenmukaista, että lautakunta oikeutettaisiin jatkamaan varausaikoja, mikäli varausajan jatkotarve johtuu tonttien varaajista riippumattomista perustelluista syistä.

Varauspäätöksen ehtoihin sisällytetään normaalit hitas-ehdot, kuitenkin niin, että asuntojen myyntihinta määräytyy hyväksytyn hintapuitteen 2 550 euroa/asm² mukaan eikä kohteessa ole tarpeen järjestää urakkakilpailua. Näillä tonteilla sovelletaan hitas 1 -ehtoja, joiden mukaan kaupunki ostaa yhtiöstä yhtä huoneistoa hallitsemaan oikeuttavat osakkeet.

Tontille 45131/2 on asemakaavassa varattu mahdollisuus rakentaa korttelipäiväkoti. Sosiaaliviraston suunnitelmien mukaan hanke toteutettaisiin vuokratilana. Tarvittaessa tällä tontilla voitaneen menetellä niin, että kiinteistöviraston tilakeskus ostaa päiväkotihuoneistoa hallitsemaan oikeuttavat osakkeet ja vuokraa huoneiston sosiaalitoimelle. Päätetty hintapuite koskee asuinhuoneistoja, joten päiväkotihuoneiston hinnasta on sovittava ja päätettävä erikseen.

Kaupunginhallitus päättää tonttien varaamisesta

Kaupunginvaltuusto päätti 16.11.2005 lisätä kaupunginhallituksen johtosääntöön kohdan, jonka mukaan kaupunginhallitus päättää kaupungin maa- ja vesialueiden varaamisesta rakentamiseen.

Kiinteistölautakunta varasi 21.12.2004 kilpailutontin 45131/3 vapaarahoitteisten omistusasuntojen rakennuttamista varten hitas-ehdoin sekä päätti, että rakennuttaja valitaan tontinluovutuskilpailulla. Tämän tontin osalta lautakunta voinee päättää kilpailun perusteella tontin rakennuttajasta.

Lautakunnan hyväksymässä kilpailuohjelmassa todetaan, että kilpailun tuloksena voidaan valita toteuttaja myös naapuritontille 45131/2. Muuta varsinaista tontinvarausta ei tälle tontille tehty eikä ollut tarpeenkaan

tehdä, koska lautakunta päätti tuolloin tonttien varauksista. Varaus-päätös tämän naapuritontin osalta oli tarkoitus tehdä, kun lautakunta ratkaisee kilpailun.

Vaikka lautakunnan katsottaisiinkin olevan oikeutettu päättämään varsinaisen kilpailutontin rakennuttajasta, lautakunta katsoo kuitenkin olevan syytä esittää koko asian ratkaisemista kaupunginhallituksessa.

Arviointiryhmän esitys on kannatettava

Arviointiryhmän esitys kilpailun ratkaisemisesta ja tonttien varaamisesta on asiantunteva, perusteltu ja kannatettava. Näin saadaan kaksi Myllypuron keskustan uutta tonttia nopeasti rakenteille ja alueelle uutta laadukkaiden ja kohtuuhintaisten omistusasuntojen tarjontaa.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee, että Myllypuron korttelin nro 45131 tontti nro 3 varataan 30.6.2007 saakka VVO Rakennuttaja Oy:lle 28.6.2005 päivätyn tontinluovutuskilpailuohjelman ja kilpailuehdotuksen ”LUX” mukaisen asuntokohteen rakennuttamista varten ehdolla, että varauksensaaja solmii hankkeesta kiinteistöviraston kanssa rakennuttamissopimuksen, joka sisältää mm. tämän kirjeen liitteenä olevat hitas-ehdot.

Samalla kaupunginhallitus päättänee, että Myllypuron korttelin nro 45131 tontti nro 2 varataan 30.6.2007 saakka YH-Suomi Oy:lle 28.6.2005 päivätyn tontinluovutuskilpailuohjelman ja kilpailuehdotuksen ”JAUHINKIVET” mukaisen asuntokohteen rakennuttamista varten ehdolla, että kilpailuehdotus sovitetaan tontin asemakaavan mukaiseksi suunnitteluratkaisuksi, sekä ehdolla, että varauksensaaja solmii hankkeesta kiinteistöviraston kanssa rakennuttamissopimuksen, joka sisältää mm. tämän kirjeen liitteenä olevat hitas-ehdot sekä ehdon korttelipäiväkodin rakennuttamisesta kiinteistöviraston kanssa erikseen sovittavin ehdoin.

Lisäksi kaupunginhallitus päättänee, että kiinteistölautakunta oikeutetaan jatkamaan varausaikoja, mikäli varausajan jatkotarve johtuu tonttien varaajista riippumattomista perustelluista syistä.

Pöytäkirjanote VVO Rakennuttaja Oy:lle, YH-Suomi Oy:lle, kiinteistölautakunnalle, sosiaalivirastolle, kaupunkisuunnitteluvirastolle ja talous- ja suunnittelukeskukselle.

Lisätiedot:
Venesmaa Riitta, vs. kaupunginsihteeri, puhelin 169 2252

LIITTEET	Liite 1	Myllypuron tontinluovutuskilpailun 45131/3 ohjelma
	Liite 2	Myllypuron tontinluovutuskilpailun 45131/3 arvostelupöytäkirja
	Liite 3	Tontinvaraussopimuksen malli
	Liite 4	Hitas-ehdot

KAAVOITUS- JA LIIKENNESUUNNITTELUOHJELMA VUOSILLE 2005-2010

Khs 2005-268

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (27.1.2005) mm., että:

Kaavoitus- ja liikennesuunnitteluohjelma laaditaan joka kolmas vuosi ja käsitellään kaupunkisuunnittelulautakunnassa ja kaupunginhallituksessa. Ohjelmassa esitetään maankäytön suunnittelun painopisteet ja keskeiset kaavoitus- ja liikennesuunnittelutehtävät kuusivuotiskaudeksi. Ohjelma ajoittaa kaudella toteutettavien alueiden kaavojen ja liikennesuunnitelmien laatimista.

./. Kaavoitus- ja liikennesuunnitteluohjelma vuosille 2005–2010 on erillisenä esityslistan liitteenä. (Huom! Asian jäädessä pöydälle, erillistä liitettä ei jaeta uudestaan.)

Kaavoitus- ja liikennesuunnitteluohjelmalla vuosille 2005–2010 ohjelmoidaan Helsingin yleiskaava 2002:ssa määritellyn kaupunkirakenteen ja liikennejärjestelmän yksityiskohtaista suunnittelua sekä mahdollistetaan mm. asunto-ohjelman mukainen rakentaminen ja elinkeinopolitiikkaan liittyvien tavoitteiden toteuttaminen.

Kansainvälistymisen haasteisiin vastaaminen on seudun kilpailukyvyn kannalta keskeisiä asioita. Tähän liittyy niin monipuolisen ja viihtyisän asuntotarjonnan luominen kuin elinkeinoelämän toimintamahdollisuuksien lisääminen. Kaikessa kaupunkisuunnittelussa viihtyisän, toiminnoiltaan rikkaan ja turvallisen sekä yhteyksiltään hyvän asuin- ja työpaikkaympäristön luominen on keskeinen tavoite. Tämä tavoite korostuu suunnittelukaudella erityisesti. Helsingin maankäytössä tapahtuu tulevina vuosina ehkä suurimmat muutokset kuin koskaan. Isoja uusia kaupunginosia rakennetaan sekä kantakaupunkiin että esikaupunkialueille.

Viime vuosina on korostetusti tullut esiin tarve seudulliseen yhteistyöhön ja kaupunkirakenteen sekä liikennejärjestelmän kehittämiseen yhteisestä seudullisesta näkökulmasta. Yhteistyön tiivistäminen pääkaupunkiseudun kuntien kesken ja yhteistyön laajentaminen koko Helsingin seudun työssäkäyntialueelle on tärkeää. Pääkaupunkiseudun neuvottelukunta on aloittanut vuonna 2004 toimintansa ja määritellyt linjauksia seudulliselle yhteistyölle ja maankäytön kehittämiselle. Kaupunkisuunnitteluvirasto painottaa maankäytön ja liikenteen suunnittelussa seudullista näkökulmaa ja osallistuu seudulliseen suunnitteluyhteistyöhön.

Helsingin korkeiden asuntojen hintojen ja suuren asuntopulan vuoksi asunto-ohjelman rakentamisedellytysten turvaaminen on viraston perustehtäviä.

Kaavoitus- ja liikennesuunnitteluohjelmassa on esitetty arvio kaudella kaavoitettavasta kerrosalasta. Kerrosaloista päätetään kunkin kaavahankkeen päätöksenteon yhteydessä. Ohjelman mukaan kaudella laaditaan kaavoja niin, että vuosina 2005–2010 voimaan tulevissa kaavoissa on vähintään 315 000 k-m²/ vuosi asuntorakennusoikeutta. Tämä vastaa vuosittaista asunto-ohjelman asuntotuotantotavoitetta. Tavoitteena on luoda tarvittavaa varamarginaalia, jolla helpotetaan asuntotuotantotavoitteiden saavuttamista silloinkin, kun joidenkin kohteiden toteutuminen eri syistä estyy.

Kaupunkisuunnitteluviraston henkilöstöresurssit ovat vähentyneet 1990-luvun lopun tasoon verrattuna. Muilta osin talousarviossa määritellyt resurssit ovat pysyneet suurin piirtein samalla tasolla.

Mittavien uusien kaupunginosien suunnittelu sekä olemassa olevan kaupunkirakenteen täydennysrakentaminen ja kaupunkialueella muutoin tapahtuvien muutosten suunnittelu tulee vaatimaan vähintään nykyisen suuruiset resurssit. Tällä taataan suunnittelutehtävien kunnollinen läpivieminen sekä varmistetaan tulevan kaupunkiympäristön ja rakentamisen laatu.

Viraston henkilöstön keski-ikä on korkea. Suunnittelukaudella suunnittelijakunnasta huomattava osa jää eläkkeelle. Haasteena on saada virastoon uusia osaavia nuoria suunnittelun ammattilaisia, jotta kaupunkirakentaminen voidaan turvata.

Mittavien suunnittelualueiden ohella viraston työmäärää lisää edelleen vuorovaikutteisuuden sekä ympäristöterveyteen liittyvien asioiden korostuminen ja lisääntyminen suunnittelussa. Tehostamalla toimintaa ja resurssien tarkoituksenmukaisella jakamisella tulevat tehtävät voidaan hoitaa nykyisen suuruisten henkilöstöresurssien puitteissa. Tämä edellyttää kuitenkin, että palvelusten ostoon on riittävästi määrärahoja, jotta suunnittelun laatu voidaan taata.

Kaupunkisuunnittelulautakunta päätti hyväksyä Kaavoitus- ja liikennesuunnitteluohjelman vuosille 2005–2010 ja lähettää sen kaupunginhallitukselle esittäen ohjelman hyväksymistä.

Kaj toteaa ensinnäkin, että edellinen kaavoitus- ja liikennesuunnitteluohjelma 2001–2006 hyväksyttiin Khssa 4.2.2002. Ohjelmasta vuosille 2005–2010 on saatu ympäristölautakunnan, yleisten töiden lautakunnan, joukkoliikennelautakunnan, kiinteistölautakunnan, talous- ja suunnittelukeskuksen, asuntotuotantotoimikunnan ja sosiaalilautakunnan lausunnot. Elinkeinoneuvottelukunta ei ole antanut lausuntoa.

Ympäristölautakunta toteaa (4.10.2005) mm. seuraavaa:

Uusi kaavoitus- ja liikennesuunnitteluohjelma ajoittuu osin samoille vuosille kuin Helsingin ekologisen kestävyyden ohjelma 2005–2008 (Heko), jolla toteutetaan vuonna 2002 hyväksytyn Helsingin kestävän kehityksen toimintaohjelman ekologiseen kestävyyteen liittyviä tavoitteita. Kaupunginvaltuusto hyväksyi maaliskuussa Helsingin ympäristöpolitiikan ja kaupunginhallitus toukokuussa ohjelman tavoitteet. Ympäristölautakunta toteaa, että kaavoitus- ja liikennesuunnitteluohjelman lähtökohtina voitaisiin mainita asunto-ohjelman lisäksi myös muut kaupungin ajankohtaiset ohjelmat.

Heko-ohjelmassa painotetaan maankäytön ja joukkoliikenteen yhteensovittamista sekä henkilöautosidonnaisuuden vähentämistä. Kaavoitus- ja liikennesuunnitteluohjelmassa kaavoituskohteet ja liikennesuunnittelutehtävät esitetään toisistaan irrallaan. Ohjelma antaisi selkeämmän kokonaiskuvan, jos kaavat, liikennesuunnitelmat ja virkistysaluesuunnitelmat esitettäisiin alueittain.

Selvitystarpeet ja resurssit

Kaavoitus- ja liikennesuunnitteluohjelmassa kerrotaan, että mittavien uusien kaupunginosien suunnittelu sekä olemassa olevan kaupunkirakenteen täydennysrakentaminen tulevat vaatimaan vähintään nykyisen suuruiset resurssit. Ohjelmassa huomautetaan lisäksi siitä, että kaupunkisuunnitteluviraston työmäärää lisäävät myös vuorovaikutteisuus sekä ympäristöterveyteen liittyvien asioiden korostuminen ja lisääntyminen suunnittelussa.

Ympäristölautakunta toteaa, että kestävän kehityksen mukainen yhdyskuntarakenteen tiivistäminen vaatii huolellista suunnittelua. Kaavoitustehtävät vaikeutuvat jatkuvasti, ja onnistuneita ratkaisuja varten tarvitaan monipuolisia ympäristöselvityksiä ja riittäviä vaikutusarvioita.

Kaupungin eri virastoissa on paljon asiantuntemusta, joka on hyödynnettävissä kaupunkisuunnitteluviraston vaikeutuvissa kaavoitus- ja liikennesuunnittelutehtävissä. Kun eri alojen asiantuntijat mahdollisimman varhaisessa vaiheessa määrittelevät selvitystarpeet, voivat muutkin virastot varautua selvityksiin ja niiden ohjaukseen toiminta- ja taloussuunnitelmissaan.

Kaavoitus- ja liikennesuunnitteluohjelmassa vuosille 2002–2010 käsitellään tekniikkaan ja talouteen liittyviä selvityksiä. Ympäristölautakunnan mielestä ohjelmaa tulisi täydentää niin, että siinä ennakoitaisiin myös ympäristöselvitysten kuten luonto-, ilmanlaatu-, meluntorjunta-, maaperä- ja sedimenttiselvitysten tarvetta. Yleiskaava 2002:n valmistelun yhteydessä tehdyt vaikutusarvioinnit ja jatkosuunnitteluohjeet antavat tähän hyvän pohjan.

Yleisten töiden lautakunta toteaa (1.11.2005) seuraavaa:

Kaavoitus- ja liikennesuunnitteluohjelma on tarpeellinen työväline konkretisoitaessa yleiskaavan mukaista kaupunkikehitystä ja asuntopolitiikan tavoitteiden toteutumista. Ohjelma auttaa osaltaan rakennusvirastoa ennakoimaan taloussuunnittelussaan kaavoitettavien alueiden yleisten alueiden rakentamisen tarvetta ja laajuutta.

Liikennejärjestelmän kehittämisessä ohjelmassa korostuvat tiivistyvän kaupungin liikenneratkaisut: poikittaisliikenteen ja raideliikenteen kehittäminen ja pyrkimys yhteisiin seudullisiin ratkaisuihin. Kaavoitus- ja liikennesuunnitteluohjelmassa on esitetty luettelo merkittävimmistä joukkoliikennejärjestelmän ja pääkatuverkon kehittämiskohteista kaudella 2005–2010. Näistä Itäväylän - Linnanrakentajantien liittymä, Itäväylän ja Kehä I:n yhdyskatu, Sörnäisten ja Hermannin rantateiden liittymä, raitiolinja 9:n sekä Lahdenväylän ja Koskelantien liittymät on jo ohjelmoitu viraston investointisuunnitelmaan.

Ohjelmakaudelle ajoittuu usean laajan muusta käytöstä vapautuvan alueen suunnittelu ja toteutuksen aloittaminen. Näiden alueiden katu- ja puistoalueiden toteuttaminen on useimmiten kustannuksiltaan mittava, usean vuoden jaksolle ajoittuva hanke.

Kaupungin kokonaistalouden kannalta olisi tärkeää, että sekä kaavoitusperiaatteita että alueiden toteutuksen eri vaihtoehtoja pohditaan uusia alueita suunniteltaessa, tavoitteena uusien laajempien alueiden toteutusajankohtien koordinoiminen ja sujuvan toimeenpanon ja rahoituspohjan varmistaminen.

Toteutuksen aikatauluissa tulee huomioida nykyistä paremmin kunnollisten suunnitelmien laadinnan vaatima aika.

Kaavoitus- ja liikennesuunnitteluohjelmassa volyymi ilmaistaan asuntorakentamisen kerrosalalukuina. Ohjelman laajuutta ja toteuttamisen kokonaisvaikutuksia kaupungille on näiden pohjalta vaikeaa arvioida. Volyymiä kuvaavien määreiden tarkempi kehittäminen ja ohjelman volyymin vertaaminen esimerkiksi edelliskausiin auttaisi kuitenkin havainnollistamaan tilannetta.

Yleisten töiden lautakunta puoltaa vuosille 2005–2010 laadittua kaavoitus- ja liikennesuunnitteluohjelmaa.

Joukkoliikennelautakunta toteaa (6.10.2005) asiasta lausuntonaan seuraavaa:

Osayleiskaavataso on kaavoitusohjelmassa se osa-alue, jolla on suuri merkitys joukkoliikennepalvelujen toimintaedellytysten järjestämisessä. Osayleiskaavoja ollaan tekemässä nyt yleiskaavan valmistuttua mm. Jätkäsaaren, Kalasataman, Keski-Pasilan, Kuninkaantammen, Malmin lentokenttäalueen ja Kruunuvuorenrannan alueille.

Sillä tasolla tehtävät toimintojen sijoittumis- ja liikenneverkon rakenneratkaisut sanelevat paljon käyttöön tulevan alueen joukkoliikenteen toimivuudesta ja houkuttelevuudesta. Osayleiskaavaprojekteissa suunnitteluun osallistuvat hyvin monien toimintojen asiantuntijat. Tiivis yhteistyö kaupunkisuunnittelun ja HKL:n välillä on tärkeää koko prosessin ajan. Suunnitteluresurssien mitoitus ei nykyisellään ole riittävä ajatellen suunnitteluhankkeiden lukumäärää ja tärkeyttä. Kruunuvuorenrannan joukkoliikenteen ratkaisut olisi pystyttävä hoitamaan eri vaiheissa matkustajien kannalta riittävän sujuvina ja taloudellisesti.

Raideliikenneverkon kehittäminen on joukkoliikenteen palvelujen saatavuuden ja korkeatasoisena pitämisen kannalta keskeistä. Ohjelmaehdotuksessa onkin mukana monia suunnitteluprojekteja asian edistämiseksi. Kantakaupungin raideverkon visio ja kehittämislinjaukset on sovittu aiemman KANJO-projektin jatkoselvityksenä tehtäväksi niin, että projekti käynnistetään jo tämän vuoden aikana. Toisen metrolinjan suunnitteluun tulisi jo lähivuosina panostaa niin paljon, että sen tilavaraukset voidaan tehdä muun suunnittelun käyttöön. Yleiskaavassa tilavaraus toiselle metrolinjalle päättyy Pasilaan. Pasilasta metroa on jatkettavissa ja tilavaraussuunnittelu on syytä sisällyttää tähän suunnitteluohjelmaan.

Raideliikenteen kehittämiseen liittyen tulisi HKL:n, YTV:n ja Ksv:n yhdessä selvittää raideliikenteen liityntäliikennejärjestelmän kehittämistä nykyistä selvästi laajemmaksi. HKL on tehnyt perusselvityksiä vaihtotapahtumien laadun parantamismahdollisuuksista koko linjastossa. Seuraava suunnitteluvaihe on asettaa eri vaihtoalueiden parantamistoimenpiteet toteuttamisjärjestykseen. Suunnitteluohjelmakaudella tulisi saada suunnittelu käyntiin ainakin liityntäasemien liikennejärjestelyjen kehittämiseksi nykyistä korkeatasoisemmaksi.

Raitiolinjaston lähivuosien kehittäminen painottuu uusien satamatoiminnasta vapautuvien alueiden liittämiseen raitioliikenteen piiriin. Linjan 9 jatkaminen vuonna 2007 avattavan liikenteen laajentamiseksi niin etelään kuin pohjoiseen on hyvä pitää mukana suunnitteluohjelmassa. Pasilan poikittaisyhteyksien parantaminen sen lähialueille on mahdollista toteuttaa osin raitioliikenteen laajentamisella. Linjan Arabia – Pasila – Meilahti jatkosuunnittelu tulisi sisältyä suunnitteluohjelmaan.

Poikittaisliikenteen linjaston jatkokehittäminen on joukkoliikenteen osuuden kasvattamisen kannalta ensiarvoisen tärkeää. Jokerilinjan jatkokehittäminen raitioliikenteellä hoidettavaksi on ajankohtainen sitten, jos linjan matkustajamäärät kasvavat niin suuriksi, että bussiliikenne ei niitä pysty taloudellisesti ja hyvällä palvelutasolla välittämään. Todennäköisesti raideratkaisu on mahdollinen keskipitkällä tähtäyksellä.

Uutta poikittaisen linjaston runkolinjaa on kaavailtu mm. Malmin ja Myyrmäen aluekeskusten välille niin, että se yhdistää kaupunkirakenteen kasvusektorit Kehä I:n ja Kehä III:n välivyöhykkeellä. Tämä Jokeri II tulisi suunnitella jo lähivuosina niin pitkälle, että sen investointivaraukset voidaan tehdä seuraavaan PLJ-kierrokseen liittyen. Linjan matkustajamäärät ovat alustavien arvioiden mukaan samaa suuruusluokkaa kuin Jokeri I:n.

Palvelulinjat ovat joukkoliikenteen kokonaisuudessa uusin ja vielä kehitteillä oleva osajärjestelmä. Käytännössä palvelun järjestämisessä yhtenä perusongelmana ovat katuverkon kaventuvat mahdollisuudet tarjota pikkubusseille riittävän sujuvat reitit asuntoalueilla. Ksv:n ja HKL:n on yhdessä pystyttävä parantamaan palvelulinjojen toimintaedellytyksiä.

Bussi- ja raideliikenteen varikkojen jatkokehittämisessä on myös lähivuosina monia selvittelykohteita. Metroliikenteen laajentaminen, raitioliikenteen varikkotoimintojen yhdistämistarve ja bussivarikkojen yleiskaavaan sisältyvien ratkaisumallien jatkoselvittelyt ovat osin jo lähivuosien asioita.

Suunnitteluohjelma on osa kaupungin kehittämislinjojen käytännön läpivientiä. Joukkoliikenteen kehittämislinjauksista on tuore kaupunginvaltuuston päätös parantaa joukkoliikenteen kuljetusosuutta varsinkin poikittaisliikenteessä ja nopeuttaa pintaliikenteen reittejä. Nämä tärkeät linjanvedot toivottavasti tulevat näkymään suunnitteluohjelman viimeistelyvaiheessa ja käytännön suunnittelussa riittävien resurssien panostamisena joukkoliikenteen kehittämiseen.

Kiinteistölautakunta toteaa (1.11.2005) seuraavaa:

Asemakaavoitus toteuttaa yleiskaavaa 2002

Kaupunginvaltuusto hyväksyi vuoden 2003 lopulla yleiskaavan 2002, joka varsin pitkälle ohjaa tarkemmanasteista kaavoitusta. Asemakaavoituksessa ei katsota voitavan juurikaan poiketa oikeusvaikutteisesta yleiskaavasta eli, jos yleiskaavasta haluttaisiin poiketa, tulee myös yleiskaavaa muuttaa. Nähtäväksi jää kuinka tarkasti yleispiirteiseksi mainittua yleiskaavaa tulee käytännössä noudattaa. Toivottavaa kuitenkin olisi, että asemakaavoituksessa yleiskaavan rajauksista sekä merkinnöistä voidaan perustelluista syistä poiketa. Päättäähän kaupunginvaltuusto asemakaavoista kuten yleiskaavastakin.

Prosessista on tehty turhan moniportainen

Tärkeimmille suunnittelualueille esitetään ohjelmassa tehtäväksi ensin osayleiskaavat ja vasta sitten asemakaavat. Menettely johtaa helposti samojen alueiden kaksinkertaiseen suunnitteluun ja aikaviiveeseen. Esimerkiksi aiemmista kokemuksista voidaan muistaa Pikku-Huopalahden osayleiskaavoitus, joka kesti kovin kauan. Kun alueen asemakaavoitukseen päästiin, ei osayleiskaavaa juurikaan hyödynnetty, vaan alue suunniteltiin eri suunnittelijoiden toimesta kokonaan uudelleen. Arabianrannassa taas päädyttiin laatimaan suurelle alueelle suoraan laajahkoa asemakaavaa. Julkinen keskustelu, vaikuttaminen, eri hallinto-kuntien yhteistyö sekä valitusprosessit hoidettiin yhdellä kertaa ja tuloksena saatiin lainvoimainen asemakaava samassa ajassa ja lähes samalla vaivalla kuin olisi saatu aikaan vasta osayleiskaava. Alueelle on ollut helppo tehdä tarpeen mukaan asemakaavan muutoksia, joista ei ole juurikaan valitettu. Olisikin syytä harkita samaa menettelyä muillakin alueilla eli laatia osayleiskaavojen sijaan suoraan asemakaavat. Tällöin myös säästettäisiin suunnitteluresursseja. Menettely sopisi erityisen hyvin suhteellisen suppeisiin yleiskaavassa selvitysalueiksi jääneisiin Koivusaareen, Kivinokkaan ja Vartiosaareen. Ehkä kuitenkin juuri näillä alueilla tulee tehdä samalla yleiskaavallinen päätös.

Kaupungin maalla asemakaavat voisivat olla suhteellisen väljiä, ja tonttien luovutuksen yhteydessä esim. kilpailujen avulla varmistetaan yhteistyössä tarkemmin ympäristön ja asuntosuunnittelun laatu.

Asuntokaavoitus tuskin riittää

Ohjelman yhdeksi lähtökohdaksi mainitaan kaupunginvaltuuston vuoden 2003 lopussa hyväksymä asunto-ohjelma 2004–2008. Ohjelmassa esitetään, että kaavoitusohjelma riittää asunto-ohjelman tavoitetason toteuttamiseen, mutta tavoitteena on myös luoda tarvittavaa vara-marginaalia.

Asunto-ohjelman tuotantotavoite on 3 500 asuntoa vuodessa. Ohjelmassa pyritään asuntojen keskikokoon 75 huoneistoneliömetriä eli noin 94 kerrosneliömetriä. Vuodessa tarvittaisiin siis noin 330 000 k-m² vastaavat tontit. Ohjelmassa ilmoitetaan, että vuosina 2005–2010 voimaan tulevissa kaavoissa olisi keskimäärin 315 000 k-m² asuntorakennusoikeutta. Arvio on optimistinen, koska kokemusten mukaan kaavojen aikataulut usein viivästyvät ja rakennusoikeudet vähenevät. Varsin todennäköisesti kaavoitusohjelman kohteet eivät riitä toteuttamaan asunto-ohjelman tavoitteita, joten varamarginaalia tullaan tarvitsemaan.

Asunto-ohjelman mukaan vuodessa tulisi aloittaa kaupungin maalla

2 600 asunnon rakentaminen, mikä merkitsisi noin 225 000 k-m². Aiemmin tehdyissä tarkasteluissa on todettu, että erityisesti tältä osin ohjelma on kriittinen, eikä tavoitteisiin tältä osin nähtävästi voidakaan päästä. Tämä aiheuttaa ongelmia erityisesti kaupungin omalle tuotannolle ja vuokra-asuntotuotannolle, joissa viime vuosina on päästy vain noin puoleen tavoitteista. Uusien kohtuuhintaisten asuntojen saatavuus Helsingissä tullee siis vaikeutumaan edelleenkin. Yksityiselle eikä myöskään valtion maalle näytä syntyvän juuri lainkaan kohtuuhintaista asuntotuotantoa.

Kalliit kaavaratkaisut estävät usein kohtuuhintaisen tuotannon

Nykyiset ja tulossakin olevat kaavat näyttävät olevan toteutuskustannuksiltaan usein varsin kalliita. Erityisesti pysäköintiratkaisut, jotka perustuvat useimmiten maanalaiseen autopaikoitukseen, estävät valtion tukeman vuokra-asuntotuotannon sekä myös muunkin asuntotuotannon, jossa pyritään kohtuullisiin asumiskustannuksiin.

Pientalotuotannon mahdollisuudet kasvavat

Melko suuri osa uusista asuntokohteista sisältää myös pientalokortteleita ja etenkin ns. tiiviitä ja matalia asuntoalueita. Tämä mahdollistaa pientalojen osuuden nostamisen tulevien vuosien asuntotuotannossa asunto-ohjelman tavoitteen suuntaisesti. Kaupunkisuunnitteluvirasto ja kiinteistövirasto kehittävät yhteistyössä tällaisille kohteille uusia toteutus-malleja. Myöskin kerrostaloasumisen ja -suunnittelun kehittämiseksi on virastojen ja rakennusvalvonnan kesken meneillään yhteistyöprojekti.

Toimitilatonttikaavoitus Helsingin kaupungilla on tällä hetkellä hyvin pieni vapaiden toimitila-tonttien varanto. Varanto tulee paranemaan, kun Länsisataman, Kala-sataman ja Keski-Pasilan kaavoitettavat alueet saadaan vuosikymmenen lopulla uuteen käyttöön sataman siirryttyä Vuosaareen.

Riippumatta siitä, että tyhjien toimitilojen määrä on Helsingissä suhteellisen korkea, yritykset etsivät itselleen eri syistä uusia tiloja. Vanhat rakennukset eivät aina sovellu muuttuneisiin tarpeisiin, vaan yritykset edellyttävät uusia, ajanmukaisia tiloja. Jotta kaupunki pystyisi vastaamaan tähän haasteeseen, tulisi sillä olla riittävä, sijainniltaan mielenkiintoinen toimitilatonttivaranto. Tämä tulisi ottaa kaavoitusohjelmassa vakavasti huomioon ja kaavoittaa esimerkiksi pääväylien melualueille uusia toimitilatontteja. Tästä on hyvänä esimerkkinä TietoEnatorin uudet toimitalot Pohjois-Haagassa Kehä I:n varrella.

Kaikkia uusia kaavoitustarpeita ei voida ennakoida kaavoitusohjelmassa, vaan yllättäviin ja kiireellisiin toimitilatonttien kaavoitustarpeisiin tulisi varautua esim. organisaation sisäisillä työjärjestelyillä.

Täydennysrakentamiskaavoitus

Kaupunginvaltuusto on 8.6.2005 hyväksynyt kaupungin vuokratonteilla tapahtuvan täydennysrakentamisen edistämisperiaatteet. Tämä tarkoittaa sitä, että kaupunki tulee jakamaan tonttien vuokraajien kanssa kaavoituksesta aiheutuvan arvonnousun. Kiinteistölautakunta uskoo, että hyväksytyt periaatteet tulevat lisäämään esityksiä täydennysrakentamisen mahdollistavista kaavamuutoksista. Kaavoitusohjelmassa tähän tulisi varautua suuntaamalla resursseja tarpeen mukaan myös ohjelmassa erikseen mainitsemattomille alueille.

Myös itämetron jatkamista tutkitaan

Ohjelmassa on liikennejärjestelmän kehittämishankkeissa mainittu myös toteutusvalmiutta parantavana suunnitteluhankkeena metron jatkaminen itään Mellunmäestä ja Vuosaaresta. Tämä on seudun kehittämisen kannalta erityisen tärkeä yhteistyöhanke.

Selkeä raportti Kaavoitus- ja liikennesuunnitteluohjelman raportti on varsin selkeä, sopivan kokoinen ja havainnollinen. Raportti karttoineen antaa selkeän kuvan suunnitteluohjelmasta. Punaisella merkityt kaavoituskohteet ovat kuitenkin osin rajaukseltaan ehkä liian symbolisia, kun tarkempikin rajaus usein on jo tiedossa. Kohteiden tavoitteellinen ajoitus olisi myös ollut perusteltua esittää.

Selkeä raportti auttaa myös kiinteistövirastoa kohdistamaan omia resurssejaan yhteistyökohteisiin.

Talous- ja suunnittelukeskus toteaa (14.10.2005) seuraavaa:

Kaavoitus- ja liikennesuunnitteluohjelma ohjaa Helsingissä toteutettavaa kaupunkirakenteen ja liikennejärjestelmän yksityiskohtaista suunnittelua. Ohjelmassa esitetyt toimenpiteet ja niiden ajoitus ja muu ohjelmointi perustuvat voimassaolevaan yleiskaavaan, Helsingin yleiskaava 2002.

Kaavoitus- ja liikennesuunnitteluohjelmalla osaltaan varmistetaan kaupunginvaltuuston 10.12.2003 hyväksymän asunto-ohjelman 2004–2008 toteutusedellytykset. Uuden asunto-ohjelman 2007–2011 valmistelu on käynnissä ja kaavoitus- ja liikennesuunnitteluohjelma antaa puitteet myös uuden ohjelman laadintaan.

Kaavoitus- ja liikennesuunnitteluohjelman raportti on rakenteeltaan suhteellisen selkeä ja painottuu keskeisiin uusiin alueisiin. Kuitenkin ohjelmaan sisältyvien erillisten kaavoituskohteiden mitoitus ei ole kaikkien kohteiden osalta nähtävissä. Karttojen ja tekstin keskinäinen vastaavuus ei kaikilta osin ole helposti selvitettävissä. Myös jo kaavoitettujen alueiden ja ohjelmassa kaavoitettaviksi tulevien alueiden ja volyymien erottaminen on vaikeaa.

Kaavoitettavat alueet ja niiden rakentamisvolyymit perustuvat voimassa olevaan yleiskaavan mitoitukseen. Tässä mielessä kaavoitus- ja liikennesuunnitteluohjelmaan voidaan kohdistaa sama kritiikki kuin yleiskaavaankin. Yleiskaavaan sisältyneet aluevaraukset ja mitoitettu rakentamisvolyymi eivät luoneet merkittävässä määrin uutta potentiaalia verrattuna aikaisempaan. Rakennetavaksi mitoitettu kerrosala perustuu huomattavassa määrin korkeaan rakentamistehokkuuteen.

Asunto-ohjelman tuotantotavoite on 3 500 asuntoa. Riittävä volyymi, harkittu tasapaino kerros- ja pientalojen suhteen ja asemakaavojen valmistuminen ja vahvistuminen ohjelman mukaisesti ovat keskeisiä asunto-ohjelman sekä määrällisten että sisällöllisten tavoitteiden toteuttamisen kannalta.

Asunto-ohjelmassa on tavoitteena nostaa tuotettavien asuntojen keskikokoa. Edelleen asunto-ohjelmaan sisältyy selkeä muutos painottaa aikaisempaa enemmän pientalomaista asumista. Pientaloalueilla ei ole mahdollista päästä sellaisiin alue- ja tonttitehokkuuksiin kuin kerrostaloalueilla, joten uusien alueiden sekä tarvittavan kerrosalan tarve kasvaa. Asunto-ohjelman tuotantotavoitteiden toteuttaminen edellyttää karkeasti noin 350 000 kem² rakennusoikeutta vuosittain.

Kaavoitus- ja liikennesuunnitteluohjelma yhdessä jo kaavoitetun kerrosalan kanssa näyttää yltävän niukasti asunto-ohjelman tavoitetasoon. Rakennettavissa olevan tonttimaan varantoa kaavoitusohjelma ei tuota. Kun kaavoitusohjelman mitoitus perustuu yleiskaavan mitoitukseen ja kun asemakaavoitusvaiheessa yleensä kerrosala vähenee, riski kerrosalan riittävyyden suhteen on olemassa. Myös asemakaavoitusprosessin läpivientiin tarvittava aika on ohjelmoitu suhteellisen niukaksi. Kaavoitusaikataulut eivät juurikaan voi joustaa ilman asuntotuotannon määrään heijastuvia ongelmia. Kaavoitusprosessi vie aikaa kohteesta riippuen 2–3 vuotta, valituskaavojen kohdalla jopa pitempään. Sen vuoksi asuntorakentaminen käynnistyy muutamilla alueilla todennäköisesti myöhemmin kuin kaavoitusohjelmassa arvioidaan. Suuntaus pientalomaiseen asumiseen on kaavoitusohjelmassa otettu huomioon lisäämällä pientalotuotantoon osoitettavia alueita.

Kaavoitus- ja liikennesuunnitteluohjelman lopussa kiinnitetään huomiota suunnittelutyön resursointiin. On kaupungin kokonaisedun mukaista, että suunnittelutyössä on laadullisesti ja määrällisesti riittävät resurssit.

Kaavoitus- ja liikennesuunnitteluohjelmaan sisältyy muutamia volyymiltaan merkittäviä kohteita, joissa rakentamisedellytysten luominen edellyttää huomattavia investointeja, mm. liikenneväylien kattamiset, liikenneväylät, voimalinjojen siirrot ja maaperän puhdistaminen. Myös näiden alueiden osalta ohjelman aikataulu on todennäköisesti liian kireä. Edelleen ohjelman kohteista osaan liittyy liikenneratkaisuja, joiden toteuttaminen vasta antaa mahdollisuudet käynnistää muu rakentaminen. Nämä ja vastaavat kynnyskysymykset lisäävät osaltaan kaavoitus- ja suunnitteluaikataulujen pitävyyteen liittyvää riskiä. Osa kynnyskysymyksistä liittyy seudullisin ratkaisuihin kuten esimerkiksi Pajuniitty–Uusimäki–Honkasuo–Kuninkaantammi maankäyttövyöhyke.

Seutunäkökulma on viime vuosina tullut korostetusti esiin myös kaavoituksessa ja asuntotuotannossa. Seudun keskeiset ongelmat liittyvät maankäyttöön ja eri asioiden vaatimiin aluevarauksiin ja yhteistyön tarve on lisääntynyt. Pääkaupunkiseudun neuvottelukunta päätti 13.9.2005 esittää kaupungeille (Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen), että ne sisällyttäisivät yleiskaavoihinsa, asunto-ohjelmiinsa ja muihin suunnitelmiinsa Maankäytön ja asuntopolitiikan strategisia linjauksia koskevassa asiakirjassa esitetyt linjaukset. Lisäksi neuvottelukunta päätti, että seudun maankäytön, asumisen ja liikenteen strategia 2050 tuodaan neuvottelukunnan käsiteltäväksi keväällä 2006. Asiaa valmistelee neuvottelukunnan nimeämä maankäytön ja asumisen yhteistyöryhmä.

Pääkaupunkiseudun yhteistyön lisäksi maankäytön, asumisen ja liikenteen strateginen yhteistyö on laajenemassa käsittämään Helsingin seudun 14 kuntaa, kun kuntien keskinäisen sopimukseen perustuva yhteistyökokousmenettely alkaa marraskuussa 2005.

Asuntotuotantotoimikunta toteaa (5.10.2005) mm. seuraavaa:

Asuntotuotantotoimikunta päätti kokouksessaan 5.10.2005 antaa kaupunginhallitukselle seuraavan lausunnon Kaavoitus- ja liikennesuunnitteluohjelmasta 2005–2010:

Asunto-ohjelman 2004–2008 mukaan asuntotuotannon määrällinen tavoite on rakentaa vuosittain yhteensä 3500 asuntoa. Tavoitekeskipinta-alalla, 75 asm², mitattuna vuosittaiseen tuotantoon käytetään 315 000 k-m². Lisäksi tulisi ohjelmoida ainakin 20 % enemmän kaavoitettavaa kerrosalaa, jotta kaavoitusprosessissa ja kaavojen lainvoimaiseksi tulossa tapahtuvat viiveet ja muut toteutumisen esteet yksittäisillä alueilla eivät vaarantaisi tuotantotavoitteiden toteutumista.

Kaupungin oman asuntotuotannon tavoitteena on vuosittain 1130 asunnon rakentaminen. Viime vuosina tavoitteeseen ei ole päästy rakentamiskelpoisten tonttien puutteen takia. Tällä hetkellä Att:lla on varattuja tontteja, vain noin reilun yhden vuoden tuotantoon kohteissa, jotka on ohjelmoitu aloitettavaksi vuosina 2006–2007. Varauksista puuttuu jo laskennallisestikin yhden vuoden tuotantoa vastaavat kohteet, eli noin 102 000 k-m².

Asuntotuotantotoimistolla ei tälläkään hetkellä ole riittävästi rakentamiskelpoisia tontteja uusien kohteiden käynnistämiseen ja kaavoitusohjelmien toteutuminen esitetyssä laajuudessa olisi äärimmäisen tärkeää.

Kaavoitusohjelmassa uusien isojen alueiden kaavoitus on ajoitettu ohjelman loppuvuosille, joten siltä osin lähivuosien tarjontaan ei näillä näkymin ole tulossa merkittävää helpotusta. Kaavoitusohjelmaan olisi toivottavaa liittää tarkempi tavoiteaikataulu asemakaavojen valmistumiselle ja toteutukselle. Ohjelma antaa liian optimistisen kuvan ohjelmakauden asuntorakentamisen mahdollisuuksista.

Asemakaavoitusta tulisi pyrkiä mahdollisuuksien mukaan nopeuttamaan niillä alueilla, joilla muut toteutusedellytykset ovat olemassa.

Asuntotuotantotoimikunnan mielestä ohjelma ei sisällä tälle ohjelmakaudelle tarpeellista määrää reserviä siltä varalta, että isojen uusien alueiden toteutus viivästyy. Tonttitarjonnan vähäisyys kysyntään nähden johtaa edelleen asuntojen hintojen nousuun.

Pientalomaisen kaupunkiasumisen kehittäminen on ollut asunto-ohjelman yksi kehittämishanke. Helsinkiin ollaan kaavoittamassa useita pientalotuotantoon tarkoitettuja uusia alueita. Tämä on tervetullutta asuntotarjonnan monipuolistamiseksi. Pientaloalueet Helsingissä on tarkoituksenmukaista rakentaa tehokkaasti. Pientalotuotannon kehittämisessä tulee huomioida myös taloudelliset, pieni- ja keskituloisille sopivat ratkaisut.

Kaavoituksella luodaan edellytykset korkeatasoiselle asuntotuotannolle. Kaavojen laadinnassa tulee kuitenkin välttää liian yksityiskohtaisia kaavamääräyksiä esimerkiksi rakennusteknisistä ratkaisuista, materiaaleista tai pintakäsittelytavoista.

Uusien alueiden suunnittelussa palvelujen toteuttamisen koordinaatiota tulee kehittää niin, että riittävät lähipalvelut pystytään toteuttamaan asukkaiden muuttaessa alueelle.

Korkeatasoisten ja houkuttelevien asuinalueiden suunnittelussa on turvattava myös kohtuuhintaisten asuntojen rakentamismahdollisuudet. Tämä on tärkeää mm. julkisen ja yksityisen palvelusektorin työntekijöiden saatavuuden varmistamiseksi.

Sosiaalilautakunta toteaa (4.10.2005) seuraavaa:

Sosiaalilautakunta päätti antaa kaupunginhallitukselle kaavoitus- ja liikennesuunnitteluohjelmasta vuosille 2005–2010 seuraavan sisältöisen lausunnon:

Kaavoitus- ja liikennesuunnitteluohjelmalla toteutetaan yleiskaavan 2002 mukaista kaupunkirakennetta ja liikennejärjestelmää. Sillä luodaan maankäytölliset edellytykset asunto-ohjelman toteuttamiselle ja toteutetaan myös muita kaupungin strategisia suunnitelmia kuten yhteisstrategioita. Sosiaalilautakunta on 13.5.2003 antanut lausunnon kaupunginhallitukselle Helsingin yleiskaava 2002 -ehdotuksesta. Lausunnossaan sosiaalilautakunta kiinnitti tuolloin huomiota erityisesti sosiaaliseen turvallisuuteen, palveluihin ja vuorovaikutteiseen suunnitteluun. Tässä lausunnossa tarkastellaan, miten nämä asiat näkyvät ohjelmassa, tehdään ehdotuksia ohjelman vuorovaikutteisesta toteutumisesta ja selvitystehtävistä mahdollisesti huomioon otettavaksi seuraavassa ohjelmassa.

Kaavoitus- ja liikennesuunnitteluohjelma antaa hyvän kokonaisnäkemyksen ja yhteisen tietopohjan kaavoituksen ja liikennesuunnittelun etenemisestä Helsingissä.

Sosiaalilautakunnan näkemyksen mukaan yleiskaavaa ja yleispiirteistä suunnittelua on pidettävä keskeisenä suunnittelun tasona ja se muodostaa pohjan maankäytön kehittämiselle. Kaavoituksen avulla on mahdollista kytkeä suunnittelun osapuolet vuorovaikutteiseen suunnitteluun. Asia on ajankohtainen, kun yleiskaava 2002:ssa varatuille maankäytön muutosalueille laaditaan osayleiskaavat uusien kaupunginosien toteuttamiseksi.

Sosiaali- ja terveysalan toimijoiden näkökulmasta kaavaprosessi voi toimia eri intressiryhmien kohtauspaikkana, strategisen keskustelun areenana ja monialaisten vaikutusten ja näkökulmien tunnistamiskenttänä. Eri kaavatasolla tapahtuvat päätökset voivat tukea hyvinvoinnin ja terveyden tavoitteiden sisältöjen toteuttamista. Kun kaavoituksessa ympäristön aktiivisina käyttäjinä otetaan huomioon lapset, vanhukset ja eri tavoin vammaiset henkilöt, kaavalla on sosiaali- ja terveydenhuollon näkökulmasta ennaltaehkäisevää vaikutusta.

Kaavoitus- ja liikennesuunnitteluohjelma antaa hyvän kokonaisnäkemyksen kaavoituksen ja liikennesuunnittelun etenemisestä Helsingissä. Ohjelma on selkeästi laadittu ja havainnollinen. Siinä on tuotu esiin päätökset ja asiakirjat, joihin se nojaa ja joita kaavoitusohjelman on tarkoitus toteuttaa. Ohjelmassa on otettu huomioon myös palvelut kaavoitusalueittain, mikä mahdollistaa palvelujen suunnittelun yhteen sovitetussa aikataulussa kaavoituksen kanssa kohti yksityiskohtaisempaa maankäytön ja palvelujen sijoittumisen suunnittelua. Tämä edellyttää sosiaalivirastossa pidemmän aikavälin palvelujen suunnittelua. Palvelutarpeeseen vaikuttavat paitsi yhdyskunta- ja väestörakenteessa myös palvelurakenteessa tapahtuvat muutokset ja sosiaalipoliittiset kehityssuunnat. Pidemmän aikavälin suunnittelussa sosiaalilautakunta pitää tärkeänä, että sosiaalivirasto osallistuu kaavoitusyhteistyöhön varhaisessa vaiheessa. Tärkeää on yhteisen tietopohjan ja näkemyksen muodostuminen, mikä näkyy kaavoitus- ja liikennesuunnitteluohjelmassa.

Ehdotuksia huomioon otettavaksi seuraavassa kaavoitus- ja liikennesuunnitteluohjelmassa

Sosiaalilautakunnan näkemyksen mukaan seuraavassa ohjelmassa tulisi olla kirjattuna monipuolisen palvelutarjonnan edellytysten turvaaminen selvitystarpeina tai tehtävinä. Tärkeää olisi kirjata ohjelmaan myös yhteinen näkemys, mikäli kaavaratkaisu ei vaikuta palvelujen tarpeeseen tai niiden järjestämiseen eikä yhteistyötä tältä osin tarvita. Ohjelmassa tekniikan ja talouden kohdalla on selvitystehtävänä esim. varikkoalueen maaperän tutkiminen tai sataman siirtäminen. Jotta kaavoitusprosessissa voitaisiin harkita erilaisia vaihtoehtoja järjestää palveluja, voisi selvitystehtävinä esim. näkyä

- julkinen ja yksityinen palveluverkko, johon uuden alueen suunnittelussa voidaan tukeutua, tai puutteet

- palvelurakenteen muutoksen vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen – uusia palvelumalleja

- palvelujen (kaupallisten ja julkisten) saavutettavuustarkastelu väestöryhmittäin

- palvelujen käyttökustannusten määräytyminen maksajittain kaavallisissa ratkaisuissa.

Sosiaalilautakunta esittää selvitettäväksi, voisiko seuraavaa ohjelmaa täydentää kaavoitusta vastaavilla väestöennustetiedoilla. Uuden alueen väestöprofiili ei ole tiedossa, mutta tavoitteena on monipuolinen väestörakenne. Tärkeänä lähtökohtana palveluja suunniteltaessa ja mitoitettaessa sosiaalivirastossa on, että palvelujen tulee seurata väestöprofiilia. Helsingin tietokeskuksen tekemä väestöennuste lasketaan erikseen vanhaan asuntokantaan ja uustuotantoon, joiden summa täsmätään koko kaupungin ennusteeseen. Helsingin tietokeskuksen mukaan rakentamisennusteen osuvuus on merkittävin uustuotannon ennusteen toteutumiseen vaikuttava tekijä. Ennusteen epävarmuus kasvaa mentäessä yhä kauemmas ajassa yhä pienemmille alueille ja tarkempiin väestöryhmiin.

Sosiaalilautakunta esittää selvitettäväksi mahdollisuuksia tiivistää yhteistyötä tutkimustoiminnassa pääkaupunkiseudun osaamiskeskuksen (Socca), Heikki Waris -instituutin ja kaupunkisuunnitteluviraston tutkimuksesta vastaavan yksikön kanssa sekä Helsingin tietokeskuksen kanssa uusien asuinalueiden suunnittelussa.

Lopuksi sosiaalilautakunta ehdottaa, että vuoden 2006 aikana sosiaalivirasto ja kaupunkisuunnitteluvirasto järjestävät yhteisen foorumin uusien osayleiskaavoitettavien asuinalueiden kaavoituksesta ja suunnittelusta lähtökohtana kaavoitus- ja liikennesuunnitteluohjelma.

Kaupunkisuunnitteluvirasto on antanut (7.12.2005) vastineen lausuntojen johdosta ja toteaa mm., että kaavoitus- ja liikennesuunnitteluohjelman tärkeimmät lähtötietoaineistot ovat yleiskaava 2002 ja asunto-ohjelma 2004–2008. Yleiskaavassa käsitellään maankäytön ja joukkoliikenteen yhteensovittamista sekä ympäristökysymyksiä. Tämän lisäksi jokaisen osayleiskaava- ja asemakaavahankkeen yhteydessä tehdään tarvittavat lainmukaiset selvitykset myös ympäristöasioista.

Sekä kiinteistölautakunta, talous- ja suunnittelukeskus että asuntotuotantotoimikunta ovat huolestuneita asuntokaavoituksen riittävyydestä ja asunto-ohjelman toteuttamismahdollisuuksista. Tärkeää onkin, ettei tavoitteellinen kestävän kehityksen mukainen tiivistyvä kaupunkirakenne hämärry. Uusi asuntorakentaminen sijoittuu pääosin olevan rakenteen yhteyteen eli nykyisten asuinalueiden tuntumaan. Näin ollen kaavoitus- ja liikennesuunnitteluohjelmaa ei ole mielekästä mitoittaa suurilla marginaaleilla: mitoitus ratkaistaan vasta asemakaavavaiheessa. Kaavoitus- ja liikennesuunnitteluohjelman lähtökohtana on turvata asunto-ohjelman mukainen rakentaminen ja samalla antaa realistinen kuva tulevasta kaavoituksesta. Asuntorakentamisen näkökulmasta on erittäin tärkeätä, ettei asemakaavoituksen eri käsittelyvaiheissa vähennetä rakentamismahdollisuuksia oleellisesti.

Toimitilakohteiden kaavoituksen osalta tilanne on kehittymässä hyvään suuntaan, kun mm. Jätkäsaaren, Keski-Pasilan ja Sörnäistenrannan–Hermanninrannan suunnitelmat valmistuvat. Joustoa kaavoitus- ja liikennesuunnitteluohjelman rakentamismääriin tulee sekä asunto- että toimitilatuotannon osalta vuonna 2005 aloitetun täydennysrakentamisselvityksen myötä.

Useissa lausunnoissa viitataan kaupunkisuunnittelun kehittämiseen sekä yhteistyön kehittämistarpeisiin, jotka eivät niinkään liity kaavoitus- ja liikennesuunnitteluohjelmaan vaan nykyisiin käytäntöihin. Yhteistyön ja nykyisien toimintamallien kehittämisestä tulee keskustella virastojen välisissä yhteistyökokouksissa. Suunnittelutyön määrällisesti ja laadullisesti riittävä resurssointi on yksi tae niin suunnitelmien laadulle, toimivuudelle kuin tarpeellisten selvitysten toteutumiselle.

Raportin rakenteeseen ja aineistoon liittyvät kehittämistoiveet ovat tervetulleita. Seuraavaa kaavoitus- ja liikennesuunnitteluohjelmaa laadittaessa voidaan esitetyt kehittämistarpeet ottaa huomioon mahdollisuuksien mukaan. Kerrosalatietoihin pohjautuva esitystapa rakentuu johdonmukaisesti yleiskaavan ja asunto-ohjelman kerrosalatavoitteista.

Kaj toteaa, että kaavoitus- ja liikennesuunnitteluohjelman 2005–2010 valmisteluvaiheen jälkeen on tullut ajankohtaiseksi Hernesaaren vapautuminen nykyisestä teollisuuskäytöstä ja sen saaminen asuinkäyttöön nopeammassa aikataulussa kuin aiemmin on ajateltu. Tämän vuoksi vuosien 2006–2007 suunnitelmaan tulisi lisätä maininta Hernesaaren yleiskaavamuutoksesta/osayleiskaavasta ja viitesuunnitelmaan perustuvan asemakaavoituksen aloittamisesta.

Kaj toteaa lisäksi, että kaavoitus- ja liikennesuunnitelman osioon ydinkeskusta ja muu eteläinen suurpiiri tulisi lisätä maininta Kaisaniemen puiston asemakaavoituksesta vuosina 2006–2007. Asemakaavoituksen perustana olisivat aiemman suunnittelukilpailun tulokset säilyttäen kuitenkin puiston nykyinen luonne aktiivisena liikunta- ja urheilupaikkana. Samassa yhteydessä tulisi tutkia puiston luonteeseen ja kulttuurihistorialliseen arvoon sopivat lisärakentamismahdollisuudet puiston toiminnallisuutta ja myös turvallisuutta silmällä pitäen.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee hyväksyä maankäytön suunnittelun pohjaksi kaavoitus- ja liikennesuunnitteluohjelman 2005–2010 seuraavin lisäyksin:

- Hernesaaren yleiskaavamuutoksen tai osayleiskaavan laatiminen ja viitesuunnitelmaan perustuvan asemakaavoituksen aloittaminen vuosina 2006–2007

- Kaisaniemen puiston asemakaavoitus puistosuunnitelman perusteella sen luonne liikunta- ja urheilupaikkana säilyttäen vuosina 2006–2007. Samassa yhteydessä tutkitaan puiston luonteeseen ja kulttuurihistorialliseen arvoon sopivat lisärakentamismahdollisuudet puiston toiminnallisuutta ja turvallisuutta silmällä pitäen.

Pöytäkirjanote kaupunkisuunnittelulautakunnalle, ympäristölautakunnalle, yleisten töiden lautakunnalle, joukkoliikennelautakunnalle, kiinteistölautakunnalle, talous- ja suunnittelukeskukselle, asuntotuotantotoimikunnalle, sosiaalilautakunnalle ja kaupunkisuunnitteluvirastolle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2244
Siivola Mari, arkkitehti, puhelin 169 3617

LIITTEET	Liite 1	Kaavoitus- ja liikennesuunnitteluohjelma vuosille 2005-2010
	Liite 2	Kaupunkisuunnitteluviraston vastine lausuntoihin, 7.12.2005

9.1.2006 ja 16.1.2006 pöydälle pantu asia

LAUSUNTO UUDENMAAN YMPÄRISTÖKESKUKSELLE XXXXXX, XXXXX JA XXXX XXXXXXX POIKKEAMISHAKEMUKSESTA

Khs 2004-1487

Kaj toteaa, että Xxxxxx, Xxxxx ja Xxxx Xxxxxxx ovat (2.10.2003) pyytäneet poikkeamislupaa 34. kaupunginosan (Pakilan, Länsi-Pakilan) korttelin nro 34086 tontille nro 4 (Lepolantie 4) kahden asuinrakennuksen rakentamiseen tontille niin, että poiketaan vähäistä suuremmin asemakaavassa osoitetusta rakennusoikeudesta.

Kaupunkisuunnitteluvirasto totesi (21.6.2004) mm., että poikkeamisen myöntämiselle ei ole maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämää erityistä syytä. Kaupunkisuunnitteluvirasto antoi hakemuksesta kielteisen lausunnon. Hakijalle varattiin hallintolain 34 §:n nojalla tilaisuus antaa vastineensa lausunnosta kaupunginhallitukselle.

Xxxxxx, Xxxxx ja Xxxx Xxxxxxx antoivat (21.7.2004) vastineensa asiassa. Kaupunkisuunnitteluvirasto antoi (24.8.2004) puolestaan lausuntonsa vastineeseen.

Kaupunginhallitus käsitteli asiaa kokouksessaan 4.10.2004 ja päätti 1225 § äänestyksen jälkeen palauttaa poikkeamishakemuksen kaupunkisuunnittelulautakunnalle uudelleen valmisteltavaksi siten, että selvitettäisiin haetun toimenpiteen todellinen rakennusoikeusylitys sekä muut asiaan vaikuttavat seikat.

./. Helsingin kaupunginhallituksen 4.10.2004 esityslistateksti Kaj/6 on tämän kohdan liitteenä 1.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa (4.4.2005) mm. seuraavaa:

Xxxxxx, Xxxxx ja Xxxx Xxxxxxx ovat hakeneet lupaa rakentaa kaksi asuinrakennusta Länsi-Pakilan tontille 34086/4 (Lepolantie 4) niin, että poiketaan vähäistä suuremmin asemakaavassa osoitetusta rakennusoikeudesta. Kaupunkisuunnitteluvirasto on antanut hakemuksesta kielteisen lausunnon 21.6.2004 (kaupunkisuunnittelulautakunnalle tiedoksi 17.6.2004 § 332).

Hakija on 22.7.2004 antanut hallintolain 34 §:n nojalla vastineensa lausunnosta kaupunginhallitukselle. Kaupunginkanslia on 9.8.2004 kehottanut kaupunkisuunnitteluvirastoa antamaan lausunnon Xxxxxxx vastineeseen. Kaupunkisuunnitteluvirasto on 24.8.2004 antanut ko. lausunnon. Kaupunginhallitus käsitteli poikkeusluvasta tehdyn esityksen 4.10.2004 ja päätti äänestyksen jälkeen palauttaa asian uudelleen valmisteltavaksi.

Vastineessa todetaan seuraavaa:

”Vastine hallintolain 34 §:n nojalla Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston lausuntoon 189/21.6.2004

Kaupunkisuunnitteluvirasto on antanut lausuntonsa Länsi-Pakilan tonttia 34086/4 koskevasta poikkeamishakemuksesta; Kslk 2003-1877, Rakvv 34-3451-03-S 6.11.2003. (liite 1)

Viitaten edellä mainittuun kaupunkisuunnitteluviraston lausuntoon hakija esittää seuraavaa:

Selostusosa:

Tontin, jolle poikkeamislupaa haetaan, rakennusoikeus on 562,8 m². Rakennusoikeudesta on aiemmin käytetty 355,1 m² ja rakennusoikeutta on käyttämättä 207,7 m². Selostuksessa on siten pientä epätarkkuutta tontin rakennusoikeudessa. Hakija on jo aiemmin poistanut hakemuksestaan autosuojat molempien rakennusten osalta ja varaston AR1:n osalta sekä ilmoittanut suullisesti, että myös AR2:n varastotila 15 m² (merkitty liitteessä 2) poistetaan, jolloin haetun poikkeamisluvan rakennusten kerrosala on yhteensä 265 m². Tontin asemakaavan mukaisen rakennusoikeuden ylitys haetulla poikkeamisella on 57,3 m²ja ylitysprosentti on 10,18 %, ei n. 13 % kuten kaupunkisuunnitteluvirasto lausunnossaan on esittänyt.

Säännökset, joihin päätösesityksessä on vedottu:

Hakijan käydessä henkilökohtaisesti esittelemässä aiottua rakentamissuunnitelmaa rakennusvalvontaviranomaiselle ennen hakemuksen jättämistä, neuvoi Pakilan alueen rakennuslupa-asioita käsittelevä virkamies hakemaan poikkeamislupaa, koska kysymyksessä on asemakaavan mukaisesta rakennusoikeuden ylityksestä poikkeaminen. Eikö virkamiehen virkansa velvoittamana viranomaisen edustajana olisi kuulunut jo kyseisessä tapaamisessa kertoa, ettei asemakaavamääräyksistä voida poiketa ja että poikkeamislupamenettely on maankäyttö- ja rakennuslain 58 §:n 1 momentin vastainen ja estää siten poikkeamisluvan myöntämisen?

Varsinainen lausunto, jossa kaupunkisuunnitteluvirasto korostaa maanomistajien tasapuolista kohtelua:

Katsomme, että kaupunkisuunnitteluvirasto jättäessään puoltamatta haettua poikkeamislupaa, joka ylittää asemakaavan mukaisen rakennusoikeuden 10,18 %, toimii vastoin maanomistajien yhdenvertaisuusperiaatetta ja asettaa näin kuntalaiset toisiinsa nähden eriarvoiseen asemaan. Perusteluna mielestämme ei voida käyttää sitä, että uudisrakentamista ja täydennysrakentamista käsitellään eri perustein. Katsomme myös, ettei ole kenenkään etu eikä tarkoituksenmukaistakaan jos rakennusoikeuden ylitys myönnetään vain jo olemassa oleville rakennuksille. Edellä olevan todentamiseksi seuraavat pari esimerkkiä, joina olemme käyttäneet rakennusoikeuden ylitysten puollettuja poikkeamislupia, jotka ovat lähinnä Lepolantie 4:n tonttia ja joilla poikkeamislupamenettelyä on käytetty.

Esimerkkitapaukset eivät varmaankaan ole ainoat Pakilan alueella (liite 3, selvitys tonttien Lepolantie 1, Lepolantie 7 ja Lepolantie 4 sijainnista toisiinsa nähden).

Kaupunkisuunnitteluvirasto on asemakaavasta poiketen puoltanut, osittain Lepolantie 4 tonttia vastapäätä olevan tontin, Lepolantie 1 poikkeamislupaa, jossa tontin rakennusoikeus ylittyy 9,9 %. Asemakaavan mukainen rakennusoikeus kyseisellä tontilla on 408 m² ja rakennuksen kokonaiskerrosala aputiloineen 448 m², rakennusoikeuden ylitys poikkeamisluvalla on 40 m², rakennuksessa on lisäksi aputiloiksi luokiteltua tilaa 20 m², jota ei lasketa em. rakennusoikeuteen. Rakennusvalvontavirasto on myöntänyt ko. poikkeamisluvan (liite 4).

Tontin, jonka osoite on Lepolantie 7 ja on sijainniltaan n. 100 m etäisyydellä Lepolantie 4:stä, asemakaavan mukainen varsinainen rakennusoikeus on 234,8 m², rakennusoikeutta on lisätty poikkeamisluvalla 75 m², ko. liikehuoneisto on samalla muutettu asuinrakennukseksi, jonka rakennuksen hyväksytty kokonaiskerrosala asemakaavasta poiketen on yht. 309,8 m². Rakennusoikeuden ylitys on yhteensä 31,95 %. Asuinrakennukselle on edellä myönnetyn poikkeamisluvan jälkeen haettu uusi poikkeamislupa, jolla ko. asuinrakennus on muutettu naapureita kuulematta asuntolaksi. Rakennusvalvontavirasto on myöntänyt mainitut poikkeamisluvat (liite 5).

Edellä mainittuihin seikkoihin viitaten katsomme, että maanomistajien/kuntalaisten tulee voida luottaa viranomaistoiminnan päätöksenteon yhdenmukaisuuteen ja puolueettomuuteen riippumatta siitä, kenen asiassa ja kuka päätösvaltaisessa viranomaisessa kulloinkin asiaa käsittelee tai asiassa lopullisen päätöksen tekee.

Lopuksi toteamme, että Helsingin kaupungin alueella on huutava pula rakennuskelpoisesta tonttimaasta, kuten viikoittain saamme lehdistä lukea. Kaupunginhallitus lienee yhtä mieltä siitä, että kaupungin alueen vielä rakentamatta olevat pientalorakentamiseen sopivat tontit tulisi rakentaa ja saada hyötykäyttöön tarkoituksenmukaisimmalla tavalla ilman myöhempää rakennusten laajennustarvetta ja siitä aiheutuvia ylimääräisiä lisäkustannuksia. Kaupunki tarvinnee veronmaksajia myös tulevaisuudessa.

Esitys:

Hakija esittää, että kaupunginhallitus vastinetta käsitellessään ottaa edellä esitetyt seikat huomioon ja kaupunkisuunnitteluviraston esityksestä poiketen puoltaa haettua poikkeamislupaa sekä saattaa asian kiireellisenä rakennusvalvontaviranomaisen päätettäväksi.”

Kaupunkisuunnitteluvirasto

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa, että viraston lausunnossa 189 (21.6.2004) esitetyt hakijan tontin rakennusoikeustiedot ovat Primas-kuntarekisterin tietoja, jotka rekisterissä on normaalikäytännön mukaisesti ilmoitettu pyöristettyinä lähimpään kokonaislukuun. Rakennusten ja suunnitelmien osalta rekisteritiedot ovat rakennusvalvontaviranomaisten ylläpitämiä ja ilmoittamia.

Hakijan tontin pinta-ala on em. rekisterin mukaan 2 251 m². Asemakaavassa osoitettu tonttitehokkuus on e=0,25, jonka mukainen rekisterin ilmoittama rakennusoikeus on 563 k-m². Rekisterin mukaan on tontilla rakennusoikeutta käytetty 356 k-m² ja jäljellä on 207 k-m².

Voimassa olevan asemakaavan mukaan tontille saa varsinaisen kerrosalan lisäksi rakentaa autosuojatilaa 20 m²/asunto ja varastotilaa 5 m²/asunto. Määräyksellä turvataan pientaloasumiselle tarpeellisten varastotilojen rakentaminen tontille.

Hakija ilmoittaa kerrosalan ylitykseksi 10,18 %. Luku perustuu hakijan vastineen mukaan molempien liitteenä olevissa suunnitelmakuvissa esitettyjen varastorakennusten jättämiseen pois, jolloin ylitys olisi asuinrakennusten yhteenlasketun kerrosalan ja jäljellä olevan rakennusoikeuden erotus eli 265-207=58 m² (10,3 %). Kerrosalan ylitys nostaisi tonttitehokkuuden hiukan alle e=0,28 (0,276).

Kaupunkisuunnitteluvirasto on laskenut sille esitettyjen suunnitelmien mukaisista varastorakennuksista asemakaavassa osoitetun varastorakennusoikeuden ylimenevän osan (yhteensä noin 18 m²) varsinaiseen kerrosalaan kuuluvaksi, jolloin ylitykseksi saadaan 76 m² eli noin 13 %. Hakija voisi joka tapauksessa rakentaa kaavan sallimat varastotilat 5 m2/asunto. Kerrosalan ylitys nostaisi tonttitehokkuuden hiukan yli e=0,28 (0,284).

Hakija käyttää vertailukohtana kahta lähitonttia Lepolantie 1 ja Lepolantie 7 ja niille myönnettyjä rakennusoikeuden ylityksiä.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa ensinnäkin, että vertailukohtana käytetyt rakennukset ovat olemassa olevia rakennuksia.

Lepolantie 7:ssä sijaitseva tontti (939 m²) on voimassa olevan kaavan mukaan asuin ja liikerakennusten korttelialuetta, jonka rakennusoikeus e=0,25 (235 m²). Tontilla saa olla enintään kaksi asuntoa. Tontilla oleva rakennus on entinen asunto- ja liikerakennus, jossa sisäasiainministeriön poikkeusluvalla on vuonna 1981 otettu toimistokäyttöön silloinen rakentamaton ullakko. Kerrosalan ylitys oli ministeriön päätöksen mukaisesti tuolloin 32 % (75 m²). Vuonna 2000 rakennus on muutettu rakennusvalvontaviraston myöntämällä toimenpideluvalla erityisasumiseen käytettäväksi pienryhmäkodiksi. Kaupunkisuunnitteluvirastolla ei ole tarkempia tietoja asian käsittelyn yksityiskohdista. Asuin- ja liikerakennusten tontti ei kuitenkaan ole rinnastettavissa tavalliseen asuinrakennuksen tonttiin.

Toisella vertailukohtana käytetyllä tontilla Lepolantie 1:ssä ja hakijan tontilla (Lepolantie 4) on voimassa 17.6.1980 vahvistettu asemakaava nro 8226. Asemakaavan mukaan tontit ovat asuinrivitalojen ja muiden kytkettyjen asuinrakennusten korttelialuetta. Suurin sallittu kerrosluku on kaksi ja rakennusoikeus e=0,25. Tontille saa rakentaa kerrosalan lisäksi enintään 20 m² suuruisen autosuojan/asunto ja 5 m² varastotilaa/asunto.

Lepolantie 1:n tontilla on vuonna 1976 rakennettu yksikerroksinen, tasakattoinen kolmen asunnon rivitalo. Rakennusvalvontavirasto on 14.11.2000 myöntänyt rakennusluvan kattomuodon muuttamiseksi harjakatoksi ja varastotilojen sijoittamiseksi syntyvään ullakkotilaan. Lupaa on 5.2.2002 muutettu siten, että syntyvään ullakkotilaan sijoitetaan varastotilojen lisäksi myös asuintiloja. Kaupunkisuunnitteluvirasto totesi puoltavassa lausunnossaan 24.1.2002, että uudet asuin- ja aputilat sijoittuisivat rakennettavan harjakaton alle, eikä talon räystäskorkeus muuttuisi. Tontin rakennusoikeuden ylitys 9,9 % (40,5 k-m²) voitiin katsoa vähäiseksi. Tapauksessa oli kyse olemassa olevan rakennuksen tarkoituksenmukaisesta kattomuodon muuttamisesta.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa, että Helsingissä alueilla, joilla Pakilan tapaan on alueellinen tonttitehokkuus, pääsääntöisesti rakennusoikeuden ylityksiä uudisrakentamisessa ei puolleta. Uudisrakentamisessa voidaan kuitenkin erityisistä syistä puoltaa kerrosalan ylitystä rakennusluvan yhteydessä. Hakijan kohdalla erityistä syytä ei ole.

Maanomistajien tasapuolinen kohtelu edellyttäisi vastaavien ylitysten sallimista myös muille. Pakilan alue on kuitenkin rakentunut paljolti yksikerroksisena ja rakennusoikeus on pääsääntöisesti käytetty. Rakennusoikeuden lisäyksen toteuttaminen on monessa tapauksessa hankalaa tai mahdotonta. Tapauskohtaisesti myönnetyt rakennusoikeuden ylitykset ovat mahdollisia olemassa olevien rakennusten kohdalla, joissa tila, joka voidaan ottaa käyttöön, on jo olemassa esimerkiksi kylmänä ullakkona.

Helsingissä alueilla, joiden tahokkuus on 0,25 ja rakennusoikeus käytetty, mahdollinen tehokkuuden nosto edellyttää laajempaa asemakaavatasoista selvitystä. Tällä hetkellä selvitystä tehokkuuden nostamismahdollisuuksista tehdään mm. Konalan tietyillä pientaloalueilla ja vastaavanlaisia selvityksiä on tarkoitus tehdä mm. Pakilan alueelle. Selvityksessä tarkastellaan tehokkuuden noston vaikutusta mm. pysäköintipaikkojen riittävyyteen ja kaupunkikuvaan.

Rakennettujen alueiden täydennysrakentamisessa ja muutoksissa yhtenäisten ratkaisukäytäntöjen löytäminen on usein vaikeaa. Yhtäältä tavoitellaan hallittua kaupunkikuvaa, viihtyisää elinympäristöä ja mahdollisuuksien mukaan myös muuttuneiden asumisstandardien saavuttamista vanhassa rakennuskannassa. Maanomistajia tulee kuitenkin kohdella tasapuolisesti.

Kuten kaupunkisuunnitteluviraston asiasta aiemmin antamassa lausunnossa on todettu ja kuten nyt käsiteltävänä oleva tapauskin osoittaa, on yhtenäisten tulkintalinjojen muodostaminen pientaloalueiden poikkeamisasioita ratkaistaessa vaikeaa. Ratkaisijoihin kohdistuu usein huomattavia paineita, kun tontinomistajien on vaikea mieltää kriittistä suhtautumista yksittäistapauksisessa pieniltä tuntuviin ylityksiin tai muutoksiin, joihin toisaalla samantyyppiseltä vaikuttavassa tilanteessa on saatu myönteinen ratkaisu.

Pientaloalueet ovat aina pienimittakaavaisia ja niiden miljöö saattaa vaatia yksittäistapauksessa hyvinkin vähäisiltä tuntuvien rajojen säilyttämistä rakentamisessa.

Jos pientaloalueilla, joilla on yhtenäinen tonttitehokkuus, hyväksytään uudisrakentamisessa näinkin suuri tehokkuuden nosto, alueelliset tehokkuudet menettävät merkityksensä. Tällaiset muutokset edellyttävät, kuten edellä on todettu, kaavallista kokonaistarkastelua alueella.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa, että nyt kysymyksessä olevissa tapauksissa noudatetuissa tulkinnoissa ja ratkaisuissa on toimittu viranomaisille maankäyttö- ja rakennuslain mukaan kuuluvan harkintavallan puitteissa.

Kaupunkisuunnittelulautakunta on 31.3.2005 merkinnyt tiedoksi edellä olevan lausunnon.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa, että hakijalle on varattu hallintolain 34 §:n nojalla tilaisuus antaa vastineensa kaupunginhallitukselle 29.4.2005 mennessä.

./. Kaj toteaa, että hakijat ovat 28.4.2005 toimittaneet Helsingin kaupunginhallitukselle 27.4.2005 päivätyn vastineen (esityslistan tämän kohdan liitteenä 2). Kaj katsoo, että vastineessa ei ole esitetty sellaisia uusia seikkoja, jotka vaikuttaisivat asian ratkaisuun.

Poikkeamista ei saa myöntää, jos se johtaa vaikutuksiltaan merkittävään rakentamiseen tai muun sen kaltaiseen seuraukseen. Tapauksessa kerrosalan ylitys nostaisi asemakaavassa osoitetun tonttitehokkuuden e=0,25 hiukan alle e=0,28. Tällaisen rakennusoikeuden muuttamisen tulisi pääsääntöisesti tapahtua kaavaa muuttamalla. Kaj toteaa, että Länsi-Pakilan alueella ei ole asemakaavamuutoksia vireillä.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee, ettei se puolla kaupunkisuunnitteluviraston lausunnoista ilmenevin perustein Uudenmaan ympäristökeskukselle annettavassa lausunnossaan poikkeamisen myöntämistä Xxxxxx, Xxxxx ja Xxxx Xxxxxxx haettuun toimenpiteeseen 34. kaupunginosan korttelin nro 34086 tontille nro 4.

Kirje Uudenmaan ympäristökeskukselle sekä pöytäkirjanote kaupunkisuunnitteluvirastolle ja rakennusvalvontavirastolle.

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 169 2361

LIITTEET	Liite 1	Esityslistateksti (Helsingin kaupunginhallitus 4.10.2004 Kaj/6)
	Liite 2	Xxxxxx Xxxxxxx ym. vastine 27.4.2005
	Liite 3	Ympäristökartta (Pakilan tontti 34086/4)
	Liite 4	Ote asemakaavasta (Pakilan tontti 34086/4)

LASTEN AAMU- JA ILTAPÄIVÄTOIMINNAN JÄRJESTÄMISPERIAATTEIDEN TARKISTAMINEN

Khs 2005-2701

Opetuslautakunta toteaa (13.12.2005), että Khs päätti 26.4.2005 kehottaa opetuslautakuntaa, nuorisolautakuntaa ja sosiaalilautakuntaa yhteistyössä keskenään mm. selvittämään iltapäivätoiminnan järjestämisvastuun mahdollisen siirtämisen yhden hallintokunnan alaisuuteen. Lisäksi opetustoimen vuoden 2005 talousarvioon kirjattiin seuraava tavoite: ”Selkiytetään aamu- ja iltapäivätoiminnan organisaatio tammikuun 2005 lopussa valmistuvan hallintokuntien yhteisen selvityksen pohjalta”.

Selvitys käsiteltiin opetus-, sosiaali- ja nuorisolautakunnissa helmikuussa 2005. Selvityksen mukaan toimintaa koordinoivana hallintokuntana tulisi jatkossakin olla opetustoimi ja kaupungin järjestämä ja avustama toiminta tulisi keskittää opetustoimen alaisuuteen lukuun ottamatta sosiaaliviraston itse järjestämää toimintaa. Opetustoimen alaisuuteen esitettiin näin ollen siirrettäväksi nuorisotoimen nykyisin järjestämä toiminta ja sen edellyttämät resurssit sekä sosiaalitoimen määrärahoissa tällä hetkellä olevat avustusmäärärahat ja avustuksien käsittelyn edellyttämät resurssit. Toimintaperiaatteet vahvistettaisiin selvityksen mukaan jatkossa opetus- ja sosiaalitoimen yhteistyönä valmistelemassa toimintasuunnitelmassa.

Khs päätti 13.6.2005, että toiminnan organisointi toteutetaan tässä vaiheessa edellä tarkoitetun selvityksen mukaisesti. Selvityksessä esitetyt resurssien siirrot sosiaali- ja nuorisotoimelta opetustoimelle on myös otettu huomioon vuoden 2006 talousarviossa.

Lisäksi Khs kehotti 13.6.2005 opetuslautakuntaa yhteistyössä sosiaalilautakunnan kanssa selvittämään vuoden 2005 loppuun mennessä uuden toimintasuunnitelman valmistelun yhteydessä toiminnan sisällön laatukriteerit, ryhmätoiminnan tarpeen määrän, edellytykset alueellisesti riittävälle toiminnalle ja näihin toimintoihin tarvittavat lisäresurssit. Lautakuntia kehotettiin valmistelemaan selvitysten pohjalta organisaatioehdotus niin, että opetustoimella on koordinointivastuu kaikesta kaupungissa toteutettavasta koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnasta ja

järjestämisvastuu mahdollisuuksien mukaan kaikesta kaupungin omasta aamu- ja iltapäivätoiminnasta.

Khs oli päättänyt 26.4.2004 mm. kehottaa opetus-, nuoriso- ja sosiaalilautakuntaa yhteistyössä keskenään ryhtymään toimenpiteisiin ryhmämuotoisen toiminnan asiakasmaksujen perusteiden yhtenäistämiseksi viimeistään vuoden 2006 syyslukukauden alusta lukien.

./. Esityslistan tämän asian liitteenä on yhteenveto edellä tarkoitetuista kaupunginhallituksen edellyttämistä selvityksistä. Yhteenvedossa on esitys asiakasmaksuperusteiden yhtenäistämisestä ja tämän edellyttämistä lisäresursseista.

Lautakunta edellytti 29.11.2005 lisäselvityksen tekemistä perusopetuslain mukaisen iltapäivätoiminnan kysynnän ja tarjonnan vastaavuudesta sekä kolmannen sektorin tarjonnasta. Lisäselvitykset ovat em. liitteessä.

Lautakunta toteaa, että kaupungin järjestämän perusopetuslain mukaisen aamu- ja iltapäivätoiminnan nykyinen toimintasuunnitelma on voimassa 31.7.2006 saakka. Opetus- ja sosiaalitoimi valmistelevat parhaillaan 1.8.2006 voimaan tulevaa toimintasuunnitelmaa lukuvuodeksi 2006–2007. Suunnitelmaan sisältyviä keskeisimpiä linjauksia on valmisteltu Khn edellyttämien selvitysten pohjalta ja niitä on käsitelty opetus- ja sosiaalilautakunnan yhteisessä iltakoulussa 18.10.2005. Toimintasuunnitelma on tarkoitus tuoda lautakuntien käsiteltäväksi viimeistään tammikuussa 2006 sen jälkeen, kun Khs on ottanut kantaa tehtyjen selvitysten perusteella esitettyihin järjestämisperiaatteisiin.

Lautakunta päätti antaa Khlle em. yhteenvedon selontekona Khn edellyttämistä selvityksistä ja esittää niiden mukaisesti, että aamu- ja iltapäivätoiminnan järjestämisen periaatteita tarkistetaan seuraavasti:

- Kaupungin järjestämän aamu- ja iltapäivätoiminnan organisointia tarkistetaan siten, että opetustoimella on koordinaatiovastuu kaikesta kaupungin järjestämästä perusopetuslain mukaisesta aamu- ja iltapäivätoiminnasta ja syksyyn 2009 mennessä järjestämisvastuu kaikesta toiminnasta pois lukien sosiaaliviraston kehitysvammaisten kerhot, joiden osalta järjestämisvastuu säilyy edelleen sosiaalitoimella. Kehitysvammaisten kerhojen tilanne selvitetään yhteistyössä sosiaalitoimen kanssa vuoden 2006 aikana.
Lisäksi sosiaalivirastolla säilyy järjestämisvastuu leikkipuistojen avoimesta toiminnasta. Järjestämisvastuiden muutoksien edellyttämät resurssisiirrot otetaan huomioon opetus- ja sosiaalitoimen talousarvioehdotuksissa vuodelle 2007 ja taloussuunnitelmaehdotuksessa vuosille 2007–2009.

- Syksystä 2006 lähtien kaupungin järjestämässä perusopetuslain mukaisessa iltapäivätoiminnassa noudatetaan samoja laatukriteereitä riippumatta järjestämistavasta ja siitä, tuottaako palvelun kaupunki itse vai hankitaanko palvelu avustamalla kaupungin ulkopuolista palveluntuottajaa.

- Kaupungin järjestämän, perusopetuslain mukaisen iltapäivätoiminnan kuukausittainen asiakasmaksu on sekä itse järjestetyssä toiminnassa että kaupungin avustamassa toiminnassa syksystä 2006 lähtien 60 euroa kolmen tunnin ja 100 euroa 4-5 tunnin päivittäisestä palvelusta. Asiakasmaksu voidaan ottaa toimeentulotukilaskelmassa huomioon tai asiakasmaksusta voidaan myöntää vapautus harkinnanvaraisesti muiden erityisen painavien syiden perusteella ja

Lisäksi lautakunta esittää, että Khs esittäisi edelleen Kvstolle opetustoimen aamu- ja iltapäivätoiminnan avustamiseen varattujen määrärahojen korottamista 170 000 eurolla vuoden 2006 talousarviossa ja 400 000 eurolla vuosien 2007 ja 2008 taloussuunnitelmissa edellä esitetystä asiakasmaksuperiaatteiden tarkistamisesta johtuvien tulonmenetysten huomioon ottamiseksi avustettavassa toiminnassa.

Lautakunta edellyttää, että valtionosuutta saavaa perusopetuslain mukaista iltapäivätoimintaa järjestetään kysyntää vastaavasti ja tasapuolisesti eri puolilla kaupunkia lain hengen mukaisesti ja tähän varataan järjestävälle virastolle riittävät resurssit.

Lautakunta edellyttää, että aamu- ja iltapäivätoiminnan tarvekartoitus tehdään tuleville 1.- ja 2.-luokkalaisille siirtymäaikana. Samalla tarkistetaan myös mahdollisen aamutoiminnan tarve lapsikohtaisesti.

Vielä lautakunta edellyttää, että kiinteistöviraston, liikuntaviraston ja nuorisotoimen kanssa tehdään yhteistyötä perusopetuslain mukaisen iltapäivätoiminnan järjestämiseen tarvittavien tilojen löytämiseksi.

Sosiaalilautakunta ilmoittaa (13.12.2005) päättäneensä antaa Khlle opetuslautakunnan mainitseman, Khn esityslistan liitteenä olevan yhteenvedon Khn edellyttämistä selvityksistä, jotka koskevat aamu- ja iltapäivätoiminnan sisällön laatukriteereitä, ryhmätoiminnan tarpeen määrää, edellytyksiä alueellisesti riittävälle toiminnalle ja näihin toimintoihin tarvittavia lisäresursseja.

Samalla lautakunta esittää, että aamu- ja iltapäivätoiminnan järjestämisen periaatteita tarkistetaan seuraavasti:

- Kaupungin järjestämän aamu- ja iltapäivätoiminnan organisointia tarkistetaan siten, että opetustoimella on koordinaatiovastuu kaikesta kaupungin järjestämästä aamu- ja iltapäivätoiminnasta ja syksyyn 2009 mennessä järjestämisvastuu kaikesta perusopetuslain mukaisesta toiminnasta. Sosiaaliviraston vastuulla olevien kehitysvammaisten kerhojen tilanne selvitetään tarkemmin opetustoimen yhteistyönä vuoden 2006 aikana. Selvitystyön lähtökohtana ovat valtiovallan mahdolliset uudet lainsäädännölliset tulkinnat kehitysvammaisten oppilaiden iltapäivähoidon järjestämisvastuista vuoden 2006 aikana. Sosiaalivirastolla säilyy järjestämisvastuu leikkipuistojen avoimesta toiminnasta. Järjestämisvastuiden muutoksien edellyttämät resurssisiirrot otetaan huomioon opetus- ja sosiaalitoimen talousarvioehdotuksissa vuodelle 2007 ja taloussuunnitelmaehdotuksessa vuosille 2007–2009.

A. Lautakunta edellyttää,

että valtionosuutta saavaa perusopetuslain mukaista iltapäivätoimintaa järjestetään kysyntää vastaavasti ja tasapuolisesti eri puolilla kaupunkia lain hengen mukaisesti ja tähän varataan järjestävälle virastolle riittävät resurssit ja

että aamu- ja iltapäivätoiminnan tarvekartoitus tehdään tuleville 1.- ja 2.-luokkalaisille vuosittain siirtymäaikana.

Lisäksi lautakunta esittää seuraavaa:

- Kaupungin järjestämän iltapäivätoiminnan asiakasmaksu on sekä itse järjestetyssä toiminnassa että kaupungin avustamassa toiminnassa syksystä 2006 lähtien 60 euroa kolmen tunnin ja 100 euroa 4-5 tunnin päivittäisestä palvelusta. Asiakasmaksu voidaan ottaa toimeentulotukilaskelmassa huomioon tai asiakasmaksusta voidaan myöntää vapautus harkinnanvaraisesti muiden erityisen painavien syiden perusteella.

B. Lautakunta pitää tärkeänä,

että opetusvirasto tekee yhteistyötä kiinteistöviraston, liikuntaviraston ja nuorisotoimen kanssa perusopetuslain mukaisen iltapäivätoiminnan järjestämiseen tarvittavien tilojen löytämiseksi ja

että kaupungin avustamassa perusopetuslain mukaisen toiminnan kriteerit täyttävässä toiminnassa asiakasmaksu voi olla korkeampi kuin muussa toiminnassa, mikäli siinä on lisäksi jokin erityissisältö.

Em. lausumat A. ja B. lisättiin lausuntoon yksimielisesti esittelijän esityksestä poiketen.

Sj toteaa, että lautakuntien esityksissä on eräitä eroavaisuuksia. Opetuslautakunta edellyttää, että selvyyden vuoksi todetaan sosiaaliviraston kehitysvammaisten kerhojen järjestämisvastuun säilyvän edelleen sosiaalitoimella, vaikka tilannetta selvitetään lopullisen ratkaisun aikaansaamiseksi. Toisaalta taas sosiaalilautakunta katsoo, että kyseisen selvitystyön lähtökohtana ovat valtiovallan mahdolliset uudet lainsäädännölliset tulkinnat. Sj:n mielestä molemmat lautakuntien lisäykset on syytä ottaa jatkossa huomioon.

Sosiaalilautakunta ei ole myöskään varsinaisesti esittänyt määräraharesurssien lisäämistä avustamista varten. Opetuslautakunta puolestaan pitää tätä välttämättömänä, jotta Khn edellyttämä maksuperusteiden yhtenäistäminen olisi mahdollista toteuttaa heikentämättä kolmannen sektorin toimintaedellytyksiä. Tästä on tarkoitus tehdä erillinen esitys Khn kautta Kvstolle.

Edelleen sosiaalilautakunta pitää tärkeänä, että kaupungin avustamassa perusopetuslain mukaisen toiminnan kriteerit täyttävässä toiminnassa asiakasmaksu voisi olla korkeampi kuin muussa toiminnassa, mikäli siinä on lisäksi jokin erityissisältö. Opetuslautakunta ei ole tällaista ehdotusta tehnyt. Perusopetuslaki rajaa asiakasmaksun 60 euroon keskimäärin kolmen tunnin päivittäisestä toiminnasta. Jos keskimääräinen toiminta-aika on pitempi, hinnoittelu on kunnan päätettävissä. Sosiaalilautakunnan esittämä väljennys jättäisi käytännössä erittäin tulkinnanvaraiseksi sen, milloin toiminta on jollakin tavalla erityispainotteista. Tämä puolestaan romuttaisi yhtenäiset maksuperusteet.

Khs päätti 26.4.2004 vahvistaa kyseisen toiminnan asiakasmaksuksi kuukaudelta

45 euroa opetustoimen ja nuorisotoimen ryhmämuotoisessa toiminnassa,

80 euroa sosiaalitoimen ryhmämuotoisessa toiminnassa, jolloin maksuun sisältyy 60 euron perusmaksu ja 20 euron lisämaksuosuus ottaen huomioon, että toiminta-aika, 4 tuntia päivässä, ylittää laissa säädetyn ajan ja

32 euroa leikkipuistossa

kaikki siten, että asiakasmaksuista voidaan myöntää vapautus taloudellisten tai erityisen painavien syiden perusteella ja sosiaalitoimessa maksualennusta samoin perustein kuin päivähoidossa.

Kuten lautakunnat toteavat, Khs päätti samalla kehottaa lautakuntia yhteistyössä keskenään ryhtymään toimenpiteisiin ryhmämuotoisen toiminnan asiakasmaksujen perusteiden yhtenäistämiseksi viimeistään vuoden 2006 syyslukukauden alusta lukien. Nyt esitetyt järjestelyt yksinkertaistavat maksuja ja yhtenäistävät ne samoiksi kaupungin itse ylläpitämässä ja kaupungin avustamassa toiminnassa.

Lautakunnat selostavat lausunnoissaan myös muita toiminnan kehittämiseen lautakuntakäsittelyssä asetettuja tavoitteita ja edellytyksiä.

Khn esitys Kvstolle opetuslautakunnan esittämän avustuslisämäärärahan myöntämisestä valmistellaan erikseen. Vuonna 2006 määrärahaa olisi korotettava 170 000 eurolla ja vuosina 2007 - 2008 koko vuoden ajalta eli kumpanakin 400 000 eurolla.

SJ Kaupunginhallitus päättänee merkitä tiedoksi 9.11.2005 päivätyn selonteon kaupunginhallituksen 13.6.2005 edellyttämistä lasten aamu- ja iltapäivätoimintaa koskevista selvityksistä.

Samalla kaupunginhallitus päättänee, että opetustoimella on edelleen koordinaatiovastuu kaikesta kaupungin järjestämästä, perusopetuslain mukaisesta aamu- ja iltapäivätoiminnasta sekä syksyyn 2009 mennessä myös järjestämisvastuu kaikesta kyseisestä toiminnasta lukuun ottamatta sosiaalitoimen vastuulle jääviä kehitysvammaisten kerhoja, joiden tilanne selvitetään opetustoimen ja sosiaalitoimen yhteistyönä vuoden 2006 aikana sosiaalilautakunnan esityksen 13.12.2005 mukaisesti.

Lisäksi kaupunginhallitus päättänee syksystä 2006 lukien,

että kaupungin järjestämässä perusopetuslain mukaisessa aamu- ja iltapäivätoiminnassa noudatetaan samoja laatukriteereitä riippumatta järjestämistavasta ja siitä, tuottaako palvelun kaupunki itse vai hankitaanko palvelu avustamalla ulkopuolista tuottajaa, ja

että kaupungin järjestämän aamu- ja iltapäivätoiminnan kuukausittainen asiakasmaksu on sekä kaupungin ylläpitämässä että kaupungin avustamassa toiminnassa 60 euroa kolmen tunnin ja 100 euroa neljän - viiden tunnin palvelusta. Asiakasmaksu voidaan ottaa toimeentulotukilaskelmassa huomioon tai maksusta voidaan myöntää vapautus harkinnanvaraisesti muiden erityisen painavien syiden perusteella.

Pöytäkirjanote opetuslautakunnalle, sosiaalilautakunnalle, nuorisoasiainkeskukselle, talous- ja suunnittelukeskukselle sekä tarkastusvirastolle.

Lisätiedot:
Makkonen Antero, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2242

AMMATTIKORKEAKOULUN TAVOITESOPIMUSESITYS

Khs

Ammattikorkeakoulun hallitus toteaa (12.1.2006), että ammattikorkeakoulujen yhteiset kehittämistavoitteet on määritelty yleisellä tasolla valtioneuvoston 4.12.2003 hyväksymässä koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa vuosille 2003 - 2008.

Ammattikorkeakoulu, ammattikorkeakoulun ylläpitäjä ja opetusministeriö solmivat tavoitesopimuksen kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Tässä kolmivuotisessa tavoitesopimuksessa sovitaan ammattikorkeakoulun tavoitteet. Aloituspaikoista ja hankerahoituksesta sovitaan vuosittain solmittavassa lisäpöytäkirjassa. Kolmivuotista perussopimusta tarkistetaan vuosittain lisäpöytäkirjalla. Khs on päätöksellään 17.2.2003 hyväksynyt nyt voimassa olevaa tavoitesopimusta koskevan esityksen ammattikorkeakoulun tavoitesopimustarjoukseksi vuosille 2004 – 2006.

Opetusministeriö on pyytänyt ammattikorkeakoululta tarjousta vuosia 2007 - 2009 koskevaksi tavoitesopimukseksi. Tarjous tavoitesopimusesta vuosille 2007-2009 tulee jättää opetusministeriöön 31.1.2006 mennessä.

Ammattikorkeakoulun henkilöstötoimikunta ja johtoryhmä ovat käsitelleet esityksen tavoitesopimukseksi ja hyväksyneet sen osaltaan.

Opetusministeriö käy kaupungin ja ammattikorkeakoulun kanssa sopimusmenettelyyn liittyvät tavoitesopimusneuvottelut 18.4.2006 siten, että sopimus voidaan allekirjoittaa syyskuussa 2006.

Ammattikorkeakoulun hallitus on osaltaan hyväksynyt ammattikorkeakoulun vuosien 2007 – 2009 tarjouksen tavoitesopimukseksi ja esittää sen edelleen Khn hyväksyttäväksi.

Sj toteaa, että opetusministeriö on 15.12.2005 lähettänyt ammattikorkeakouluille vuosien 2007 – 2009 tavoitesopimusta koskevat menettelyohjeet. Ministeriö, ammattikorkeakoulujen ylläpitäjät ja ammattikorkeakoulut sopivat ammattikorkeakoululain 8 §:n nojalla asetettavista tavoitteista. Tavoitesopimuksia koskevat neuvottelut käydään maalis-huhtikuussa 2006.

Ohjekirjeessä käsitellään ammattikorkeakoulujen rakenteellista kehittämistä ja yksikkörakenteen kokoamista sekä koulutustarjontaa. Kehittämissuunnitelmissa on asetettu tavoitteita ammattikorkeakouluverkon sekä oppilaitosten rakenteen ja koulutustarjonnan kehittämiseksi. Yleisenä tavoitteena on luoda jokaiselle ammattikorkeakoulun yksikölle edellytyksiä kehittyä eurooppalaisesti ja kansainvälisesti korkeatasoiseksi, tutkintoon johtavaa opetusta sekä aluetta palvelevaa tutkimus- ja kehitystyötä järjestäväksi yksiköksi.

Ministeriö toteaa edelleen, että tämänhetkisen tiedon mukaan vuoden 2007 koulutustarjonta valtion talousarvion kehyksessä tullee olemaan vuoden 2006 tasolla. Alakohtaisissa muutoksissa otetaan huomioon kehittämissuunnitelman linjaukset ao. mitoituksista.

Aikuiskoulutus säilyy vuosina 2007 – 2009 kuluvan vuoden tasolla.

Tavoitesopimus on lainsäädännön ohella opetusministeriön ohjauksen väline. Sopimuksella ministeriön tarkoituksena on sitouttaa myös ylläpitäjä ammattikorkeakoulun toimintaan. Tavoitesopimus tehdään nyt kolmannen kerran kolmeksi vuodeksi. Khs käsitteli aiemman tavoitesopimuksen 17.2.2003.

./. Sopimusehdotus on esityslistan tämän asian liitteenä. Siinä käsitellään yhteisiä tavoitteita, ammattikorkeakoulun tehtävää, rakenteellista kehittämistä ja korkeakoulujen välistä yhteistyötä. Erikseen 5. lukuna on koulutustarjonta vuosina 2007 – 2009. Luvussa 6 käsitellään kehittämistavoitteita sekä opetuksen että tutkimus- ja kehitystyön osalta. Tähän lukuun sisältyy myös omana kohtanaan kansainvälistyminen. Lopuksi käsitellään voimavaroja sekä seurantaa ja raportointia opetusministeriön ohjeissaan edellyttämän mukaisesti.

Kaikkien ammattikorkeakoulujen kehittämisessä korostetaan mm. seuraavia yhteisiä tavoitteita:

- Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteisiä hankkeita lisätään ja muuta yhteistyötä tiivistetään.

- Nuorten tutkintoon johtava koulutus kootaan eurooppalaisesti ja kansainvälisesti korkeatasoisiin yksiköihin. Yksiköitä kootaan kokonaisuuksiksi ja vähennetään alueellisesti hajaantuneiden toimipisteiden lukumäärää.

- Toiminnan kansainvälistymistä vahvistetaan ja osallistutaan aktiivisesti eurooppalaisen ja kansainvälisen korkeakouluyhteisön kehittämiseen.

- Ammattikorkeakoulut lisäävät vammaisryhmien ja kielellisesti sekä kulttuurisesti eritaustaisten opiskelijoiden mahdollisuuksia osallistua ammattikorkeakoulukoulutukseen.

- Tutkintojen tavoitteissa korostuvat työelämän osaamis- ja kehittämisvaatimukset.

- Ammattikorkeakoulujen aikuiskoulutuksen kehittämisessä lähtökohtana on työikäisen aikuisväestön osaamisen jatkuva kehittäminen, tasa-arvon ja koulutuksen saavutettavuuden lisääminen sekä koulutukseen suunnattujen voimavarojen tehokas käyttö.

- Yhteisissä määrällisissä tavoitteissa korostetaan opintojen läpäisyn tehostamista, virtuaaliopintojen suoritusten lisäämistä, tutkimus- ja kehitystyön lisäämistä opettajien työpanoksessa, kansainvälistymisen kehittämistä sekä koulutuksen tuottavuuden kehittämistä.

Helsingin ammattikorkeakoulun erityisinä kehittymiskohteina tavoiteohjelmakaudella korostuvat mm.

- Profiloituminen metropolialueen elinkeinoelämän ja julkisen sektorin uuden tiedon, osaamisen ja palvelujen tuottamiseen sekä kaupunkikulttuurin kehittämiseen

- Aikuiskoulutuksen sekä aluetta palvelevan tutkimus- ja kehitystyön vahvistaminen

- Koulutus- ja tutkimusyhteistyön tiivistäminen erityisesti EVTEK-ammattikorkeakoulun kanssa

- Osallistuminen metropolialueen korkeakoulujen aluestrategian toteuttamiseen.

Koulutustarjonnassa opetusministeriön edellyttämä 10 %:n nuorisoasteen aloituspaikkojen vähennys vuodesta 2008 alkaen on Helsingin ammattikorkeakoulun osalta tässä vaiheessa tehty tasaisesti koulutusaloittain. Lähtökohtana on se, että näitä paikkoja kohdennetaan takaisin metropolialueen ammattikorkeakouluille ja Helsingin ammattikorkeakoululle palautetaan nyt tehty laskennallinen vähennys lopullisissa neuvotteluissa.

Aikuiskoulutuspaikkoja esitetään lisättäväksi nykyisestä 1 095:sta 1 300:aan perusteena aikuiskoulutukseen panostaminen ja nykyinen jälkeenjääneisyys muihin alueen ammattikorkeakouluihin verraten.

Opetuksen kehittämisen painopistealueina tavoitesopimuskaudella ovat opiskelijoiden ohjauskäytäntöjen kehittäminen, tutkintoon johtavan koulutusprosessin arviointi ja yhteisten pedagogisten periaatteiden luominen, opetusta koskevien tutkimushankkeiden käynnistäminen, vieraskielisen koulutuksen vahvistaminen sekä työelämäyhteistyön vahvistaminen.

Tutkimus- ja kehitystyön tavoitteena on vahvistaa ja selkeyttää asemansa pysyväksi osaksi toimintaa. Toimintaa vahvistetaan kehittämällä kumppanuuksia, kasvattamalla hankekokoa sekä organisatorisesti tutkimusryhmien avulla. Tutkimus- ja kehitystyö toteutetaan lähellä oppimista, opettajien, tutkijoiden ja opiskelijoiden yhteistyönä.

Alueellista kehittämistä ammattikorkeakoulu palvelee kouluttamalla asiantuntijoita alueen työelämään sekä tuottamalla palveluja ja tekemällä tutkimus- ja kehitystyötä yhteistyössä alueen toimijoiden kanssa. Helsingin ylläpitämä ammattikorkeakoulu korostaa yhteistyötä ja palveluja kaupungin muiden virastojen ja laitosten kanssa.

Kansainvälisessä toiminnassa ammattikorkeakoulu vahvistaa vieraskielistä opetusta, edistää opiskelija- ja asiantuntijaliikkuvuutta sekä kehittää kansainvälistä kumppanuusverkostoaan.

Sj katsoo, että ammattikorkeakoulun hallituksen esitys on tarkoituksenmukainen. Se on lähetetty opetusministeriölle alustavasti ilmoituksin, että Khn kannanotto asiassa toimitetaan lähiaikoina.

SJ Kaupunginhallitus päättänee omasta puolestaan hyväksyä ammattikorkeakoulun hallituksen 12.1.2006 esittämän Helsingin ammattikorkeakoulun tavoitesopimustarjouksen vuosille 2007 – 2009 esityslistan tämän asian liitteen mukaisena.

Samalla kaupunginhallitus päättänee lähettää opetusministeriölle ilmoituksen päätöksestään.

Kirje opetusministeriölle ja pöytäkirjanote ammattikorkeakoulun hallitukselle sekä talous- ja suunnittelukeskukselle.

Lisätiedot:
Makkonen Antero, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2242

LIITE

Ammattikorkeakoulun tavoitesopimusesitys

VIIKINOJANPUISTON ITÄOSAN YLEISSUUNNITELMAN HYVÄKSYMINEN; VIIKKI, LATOKARTANO (NRO 5341/1)

Khs 2005-2620

Yleisten töiden lautakunta esittää (1.12.2005) seuraavaa.

Suunnittelualueen kuvaus

Suunnittelualue sijaitsee Viikissä, Latokartanon alueella. Puistoalue sijoittuu Latokartano IV (20,8 ha) ja Latokartano V (18,73 ha) kaava-alueiden väliin. Latokartano IV-alue on rakennusvaiheessa, Latokartano V -alueella tehdään esirakennustöitä. Latokartano IV- ja V-alueille on kaavoitettu asuntoja yhteensä noin 4300 asukkaalle sekä lähipalveluja kuten koulu ja päiväkoti.

Puistoalue rajautuu pääosin tiiviisiin asuin- ja palvelukortteleihin. Suunnittelualue on suurelta osin metsäistä. Puiston lounaisosasta avautuu laaja näkymä Viikin peltoalueille. Latokartanon alueen pääväylältä, Latokartanonkaarelta, on kaksi yhteyttä puistoon.

Latokartano V -asuinalue jakaa puiston kahteen osaan, joita Arthur Rindellin raitti yhdistää. Puiston pohjoinen osa on rehevä ja metsäinen, eteläinen osa on osin avointa peltomaisemaa ja osin metsäaluetta.

Suunnittelualueen pohjoisosassa sijaitsee ensimmäisen maailmansodan aikaisia maalinnoitusrakenteita. Kivikosta Latokartanoon asti ulottuvat tukikohdan VIII rakenteet sijoittuvat osin puiston alueelle. (Sirkku Laine: Ensimmäisen maailmansodan aikainen maalinnoitus Helsingissä, HKR julkaisu 1996:3) Puistoalueita yhdistävä Arthur Rindellin raitti on vanha tykkitie. Tie alkaa Latokartanonkaarelta ja jatkuu yhtenäisenä Von Daehnin kadun yli puistoalueen läpi etelään. Puiston pohjoisosassa on ns. asema 3, joka muodostuu osin kallioon louhitusta ja osin maahan kaivetusta yhdys- ja taisteluhaudasta. Käytäväalue on pahasti umpeen kasvanut, eikä rakenteita juurikaan erota maastossa. Etelämpänä sijaitsee vanha suojahuone (suojahuone 4). Sen betonirakenteet ovat vahingoittuneet.

Viikinojanpuiston itäosan tärkein ominaispiirre on puiston läpi itä-länsisuunnassa virtaava Viikinoja ja siihen liittyvä purolaakso. Oja jatkuu lännessä suunnittelualueen ulkopuolella rakennettuna uomana. Ympäröivien alueiden ja kunnallistekniikan rakentamisen takia puiston itäisin alue Latokartanonkaaren varressa on raivattu ja ojan itäpäähän on maarakennustöiden yhteydessä louhittu laskeutusallas.

Suunnittelun lähtökohdat ja tavoitteet

Viikinojanpuiston itäosa on Latokartanon aluetta palveleva virkistyspuisto ja lähivirkistysalue. Latokartanon IV -kaava-alueesta on laadittu rakentamistapaohjeet ja julkisten ulkotilojen yleissuunnitelma (Virearc / Soile Heikkinen). Suunnitelmaan sisältyy alustava yleissuunnitelma Viikinojanpuiston itäosan alueesta.

Suunnittelun lähtökohtina ovat olleet laadittu alustava yleissuunnitelma, paikan maasto-olosuhteet sekä olemassa olevan kasvillisuuden ja historiallisten rakenteiden säilyttäminen. Alue sijoittuu tiiviisti rakennettujen korttelialueiden keskelle, joten metsäisten alueiden ja purolaakson luonnonmukaisen ilmeen säilyttäminen on nähty tärkeinä tavoitteina. Alue muodostaa tärkeän viherakselin ja lähivirkistysalueen korttelialueiden välille. Alueella on jo nykyisellään melko paljon polkuja ja raitteja, jotka toimivat puiston raittiverkoston lähtökohtana.

Tavoitteena on muodostaa uuden asuinalueen keskelle rauhallinen ja luonnonläheinen puisto- ja lähivirkistysalue, joka tarjoaa monipuolisia luontokokemuksia ja jonka keskeisenä vetovoimatekijänä on Viikinoja.

Suunnitelman kuvaus

Yleistä

Puistoalueen luonnonmukainen ilme, metsäkasvillisuus ja historialliset rakenteet säilytetään. Nykyiset polut ja raitit säilytetään osana raittiverkostoa ja ne kunnostetaan. Lisäksi raittiverkostoa täydennetään tarvittavilla uusilla yhteyksillä. Raitit rakennetaan pääosin kivituhkapintaisina. Uudet pääraitit rakennetaan 3,5 m leveinä. Arthur Rindellin raitin vanha tykkitie säilytetään nykyisessä leveydessään (noin 3 m) ja sen reuna-alueet kunnostetaan. Metsäalueet säilytetään ja kuvioiden tyypillisiä piirteitä vahvistetaan hoitotoimenpiteillä. Alueet siivotaan ja paikoin tehdään raivaustöitä.

Arthur Rindellin raitin pohjoisosa – terassoinnit ja aukio

Arthur Rindellin raitin pohjoisosa rakennetaan korkeatasoisena A2 -hoitoluokan puistona. Rakennettu osuus päättyy Agronominraitin ja Arthur Rindellin raitin risteysalueelle rakennettavaan kivettyyn pieneen aukioon.

Arthur Rindellin raitin tasaus laskeutuu Latokartanonkaarelta Agronominraitille noin 6,4 m. Korkeusero ratkaistaan terassoimalla raitin itäpuolinen alue matalilla graniittitukimuureilla. Muurien näkyvä korkeus on keskimäärin 40 cm.

Terasseille istutetaan monilajisia ja näyttäviä pensaita. Terassit rakennetaan hieman kalteviksi, jolloin istutukset korostuvat ja muurit voidaan rakentaa hieman matalampina.

Aukio kivetään ja sille sijoitetaan kaksi penkkiä. Muut pinnat nurmetetaan. Raitin varteen istutetaan yksittäispuita ja puuryhmiä.

Viikinojan keskeiset osat

Viikinoja säilytetään keskeisiltä osilta nykyisellään. Uoma raivataan kaatuneista puunrungoista ja roskista. Näkymiä avataan pienpuustoa ja vesakkoa poistamalla uoman suuntaan.

Arthur Rindellin raitin komea silta säilytetään ja kunnostetaan. Sillan puukansi ja kaiteet uusitaan.

Uoman varrella sijaitsevat nykyiset polut säilytetään ja niitä parannetaan. Puiston länsiosassa polkujen lähialueiden sekä polun ja uoman välisen alueen kasvillisuutta täydennetään istutuksilla. Polun varteen rakennetaan kivituhkapintainen näköalapaikka ja kaide. Uoman pohjoispuolelle Arthur Rindellin raitin länsipuoliselle alueelle nykyisten polkujen risteyskohtaan rakennetaan pieni puinen katselulaituri.

Viikinojan länsipää – lampi, näköalasilta ja niittyalueet

Viikinojan länsipäässä uoma liittyy kiviverhoiltuun puroon (Proviisorinraitin jatkeesta länteen). Viikinojan yli rakennetaan puusilta, johon on suunniteltu kaksi katselupaikkoina toimivaa levennystä. Sillan itäpuolella uomaa levennetään lammeksi ja veden virtausta hidastetaan pohjapatojen avulla.

Uoman lähellä sijaitsevat villiintyneet niittyalueet ja vesakot raivataan niityksi. Korttelialueiden lähellä sijaitsevasta vesakosta kehitetään pitkällä aikavälillä lehtipuumetsikkö. Hoitoharvennuksissa suositaan jalojen lehtipuiden taimia (vaahtera, tammi).

Viikinojan itäpää – laskeutusallas ja avoin puistoalue

Viikinojan itäpäähän on suunniteltu laskeutusallas jo aiemmassa katusuunnitteluvaiheessa. Altaan esirakennustyöt on aloitettu. Töiden yhteydessä Agronominraitin ja Latokartanonkaaren välinen alue on raivattu puustosta.

Puistosuunnittelun yhteydessä laskeutusaltaan muotoilua on pehmennetty luonnonmukaiseen puistoon sopivaksi ja allasta on laajennettu. Uoma haarautuu kahdeksi erilliseksi uomaksi, joiden väliin jää saari. Aluetta käsitellään avoimena tilana, jossa yksittäiset puut nousevat nurmi- ja niittypinnoilta.

Uoman ylittää Agronominraitin kohdalla puusilta, joka rakennetaan vanhan, kunnostettavan sillan periaatteiden mukaisesti.

Maalinnoitusrakenteiden käsittely

Linnoitusrakenteet ja niiden ympäristö siistitään ja varustetaan historia-kylteillä. Asema 3:n käytäväalueet raivataan kasvillisuudesta ja rajataan Agronominraitin suuntaan suojakaiteella.

Suojahuone 4 siivotaan ja suljetaan metalliverkolla. Pääsy katolle estetään suojakaiteella. Viikinojanpuistossa säilytetään nykyiset metsäalueet. Avoimet alueet hoidetaan niittyinä. Polkujen reuna-alueet kunnostetaan. Korttelialueisiin rajautuville reuna-alueille tehdään täydennysistutuksia. Pysäköintialueiden näkyvyyttä vähennetään puuistutuksin ja maastonmuotoiluin. Puiston itäosaan on esitetty tilavaraus nurmipintaiselle kenttäalueelle. Kenttä erotetaan raitista maastonmuotoilulla ja puuistutuksilla.

Suunnitteluprosessi

Viikinojanpuiston itäosan suunnitelman on laatinut rakennusviraston katu- ja puisto-osaston toimeksiannosta Ramboll Finland Oy, maisema-arkkitehti Ulla Loukkaanhuhta.

Puistosuunnitelmaluonnos on ollut nähtävillä Viikin Infokeskuksessa 16. - 28.9.2005. Yhtään huomautusta tai muuta palautetta ei suunnitelmaan liittyen ole tullut.

Kustannukset ja aikataulu

Suunnittelualueen kokonaispinta-ala on 96 640 m². Puisto pääosin hoitoluokkaa C1. Puiston rakennetut osuudet sijoittuvat hoitoluokkiin A2, A3 ja B2.

Arvonlisäverottomat rakentamiskustannukset ovat 1 490 000 euroa eli 15 euroa/m2. Investointikustannukset eivät poikkea lähipuistojen toteutuneesta kustannustasosta Helsingissä. Vuosittaiset arvonlisäverottomat kunnossapitokustannukset ovat noin 11 200 euroa.

Viikinojanpuiston itäosan rakentamisen rahoitus sisältyy katu- ja puisto-osaston vuoden 2006 - 2008 taloussuunnitelmaan.

./. Yleissuunnitelmakartta on liitteenä 1.

Talous- ja suunnittelukeskus toteaa (10.1.2006), että puisto on tyypiltään lähipuisto ja sijoittuu Latokartanon pohjoisosaan, kahden kaava - alueen väliin.

Puistoalueen koko on 9,7 hehtaaria ja arvonlisäverolliset rakentamiskustannukset 1 818 000 euroa (veroton hinta 1 490 000 euroa). Puiston rakentamisen yksikkökustannukseksi tulee n. 19 euroa/m2. Yksikkökustannus vastaa lähipuistojen toteutunutta kustannustasoa Helsingissä.

Puiston rahoitus sisältyy vuosien 2006 – 2008 taloussuunnitelmaan.

Talous- ja suunnittelukeskus puoltaa suunnitelman hyväksymistä esityksen mukaisena.

RYJ Kaupunginhallitus päättänee hyväksyä Viikinojanpuiston itäosan yleissuunnitelman siten, että puiston arvonlisäverolliset rakentamiskustannukset ovat 1 818 000 euroa (veroton hinta 1 490 000 euroa).

Pöytäkirjanote rakennusvirastolle.

Lisätiedot:
Matikainen Kristiina, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2262

LIITE

Viikinojanpuiston itäosan kartta

16.1.2006 pöydälle pantu asia

LAUSUNTO UUDENMAAN YMPÄRISTÖKESKUKSELLE KUUSAKOSKI OY:N YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUKSESTA

Khs 2005-2550

Uudenmaan ympäristökeskus pyytää (25.11.2005) lausuntoa Kuusakoski Oy:n ympäristölupahakemuksesta, joka koskee Kivikossa sijaitsevaa kierrätyspalvelupistettä.

./. Kuulutus hakemuksesta ja ympäristölupahakemuslomake ovat liitteinä 1 ja 2. Muut asiakirjat ovat nähtävänä kokouksessa.

Ympäristölautakunta päätti (15.12.2005) antaa Kuusakoski Oy:n ympäristölupahakemuksesta seuraavan lausunnon.

Yleiskuvaus toiminnasta

Sijainti

Kivikon palvelupiste sijaitsee Helsingin kaupungin 47. kaupunginosan korttelin 47052 tontilla 1, osoite Kivikonlaita 5. Keskus sijaitsee alueella, joka on 17.3.2003 vahvistetussa asemakaavassa merkitty yhdyskuntateknistä huoltoa palvelevien rakennusten ja laitosten kortteliksi. Keskuksen länsipuolella on Kivikonlaita sekä Kehä l:n ja Lahdentien liittymä, koillispuolella on urheilu- ja virkistysalueiden alue ja itäpuolella on alue mullansekoittamoa varten. Keskuksen eteläpuolella on lähivirkistysalue. Pohjoispuolelle on kaavoitettu teollisuusrakennusten ja pelastusaseman korttelialue. Pohjoispuolella on myös lähivirkistysalueeksi kaavoitettuja alueita.

Kehä I:n eteläpuolella noin 300 metrin päässä on rakenteilla Latokartanon asuinalue. Kivikon asuinalue sijaitsee noin 500 metrin päässä itään jätepalvelukeskuksesta. Kaksi päiväkotia sijaitsee noin kilometrin etäisyydellä ja ala-aste noin 1 200 metrin etäisyydellä.

Toiminta ei sijoitu vedenhankinnan kannalta tärkeälle pohjavesialueelle, eikä alueella ole hakemuksen mukaan erityisiä luonnonarvoja. Laitosalueen koillis- ja lounaispuolella on yhtenäisempi Viikistä Kivikkoon ulottuva vihervyöhyke.

Toiminnan kuvaus Alueella olevat toiminnot

Kivikon jätepalvelukeskuksen alueella toimii siirtokuormausasema, jätteiden pientuojille tarkoitettu YTV:n Sortti-asema ja ongelmajätteiden vastaanotto-, lajittelu, ja varastoasema. Lisäksi asemalle vastaanotetaan puutarhajätettä ja risuja. Asemalla olevilla kentillä varastoidaan lisäksi kontteja ja lavoja. Sijaintikartassa on esitetty Kuusakoski Oy:n hallintaan siirtyneet osat jätepalvelukeskuksen kiinteistöistä.

Kuusakoski Oy:n Kivikon palvelupisteen toiminnot muodostuvat pääosin kierrätysmetallin ja metallipitoisen materiaalin, puun, paperin, pahvin, muovin ja lasin sekä rakennusjätteen ja energiajätteen hankinnasta, vastaanotosta, välivarastoinnista, esikäsittelystä, lastauksesta ja lähettämisestä. Toiminta-aika on pääsääntöisesti arkisin klo 6–22, lauantaisin klo 6–18 ja sunnuntaisin klo 9–15. Satunnaisesti kuormaustoimintaa on myös muina aikoina. Halleissa toimintoja on päivittäin 24 tuntia vuorokaudessa. Palvelupiste työllistää lopullisessa laajuudessaan 10–15 henkilöä.

Jätteiden vastaanotto- ja varastointitoiminta

Siirtokuormattavan yhdyskuntajätteen määrä on 180 000 ja muun käsiteltävän kierrätysmateriaalin määrä noin 91 000 tonnia vuodessa. Kierrätysmateriaalien kertavarastointimäärä on alle 2 000 tonnia.

Siirtokuormausasema

Siirtokuormausasemalla otetaan vastaan yhdyskuntien sekä kaupan ja teollisuuden sekajätettä. Lupaa haetaan 180 000 jätetonnin siirtokuormaamiselle.

Jäte otetaan vastaan siiloihin, joissa jäte tiivistettään puristimella ja työnnetään ulos umpinaiseen konttiin. Kontit varastoidaan piha-alueelle, kerrallaan enintään 200 tonnia ja kuljetetaan edelleen kaatopaikalle.

Muut käsittelytoiminnot

Kierrätysmetallien ja metallipitoisten tuotteiden lajittelu tapahtuu pääosin koneellisesti katetussa tilassa. Palvelupiste vastaanottaa ja välivarastoi myös käytöstä poistettuja ajoneuvoja, renkaita, sähkö- ja elektroniikkalaitteita sekä tietosuojamateriaalia. Tietosuojamateriaalia voidaan käsitellä murskaamalla halleissa. Näiden materiaalilaatujen arvioitu käsittelymäärä on 10 500 tonnia vuodessa.

Rakennussekajäte lajitellaan katetussa tilassa siten, että metallit, mineraaliaines, poltettava jae sekä mahdollisesti muovijae ja kaatopaikkajae erotellaan. Rakennussekajätteen arvioitu käsittelymäärä on 50 000 tonnia vuodessa.

Paperin, pahvin, puun, muovin ja lasin lajittelu sekä pakkaaminen tapahtuu hallissa. Tuotteet pyritään ohjaamaan ensisijaisesti materiaalihyötykäyttöön ja toissijaisesti energiakäyttöön. Energiajätteen arvioitu määrä on 20 000 tonnia vuodessa ja materiaalihyötykäyttöön ohjattavan jätteen määrä arviolta 10 000 tonnia vuodessa.

Palvelupiste ottaa lisäksi vastaan ongelmajätteiden pieneriä, jotka välivarastoidaan asianmukaisessa ongelmajätevarastossa. Kertavälivarastointimäärät pyritään pitämään pieninä.

Vastaanotetun ja käsitellyn materiaalin toimittaminen

Kierrätysmetallit ja muut raaka-aineiksi kelpaavat materiaalit toimitetaan jatkojalostettavaksi luvan omaaville laitoksille ja yrityksille. Ongelmajätteet toimitetaan käsiteltäväksi luvan omaavalle ongelmajätelaitokselle ja yhdyskuntajäte YTV:n Ämmässuon kaatopaikalle tai vastaavaan paikkaan.

Varastokentät ja varikkorakennus

Kaikki varasto- ja käsittelykentät ovat asfaltti- tai betonipinnoitteisia.

Siirtokuormausaseman konttikentällä säilytetään siirtokuormauksen kontteja. Jatkossa sillä voidaan välivarastoida ja lajitella myös rakennussekajätettä ja muita kierrätysmateriaaleja katetussa tilassa.

Varikkorakennuksen itäpuolella olevalla kentällä voi pysäköinnin ohella olla varastoituna kuljetusvälineitä ja kontteja. Pysäköintialueella Kivikonlaidan ja varikkorakennuksen välissä on pysäköintialue ja kalustovarasto (tyhjiä kontteja, kuljetusvälineitä). Konteissa ja kuljetusvälineissä voidaan varastoida kierrätysmateriaaleja.

Varikkorakennuksen eteläpuoleisella, katoksen ja huoltorakennuksen välissä olevalla kentällä säilytetään ajoittain tyhjiä jäteastioita. Itse varikkorakennuksessa tullaan varastoimaan kierrätysmetalleja, käytöstä poistettuja ajoneuvoja sekä sähkö- ja elektroniikkalaitteita, paperia, pahvia, puuta, muovia ja lasia, energiajätettä sekä ongelmajätteen pieneriä. Varikkorakennusta on aiemmin Rikaton Oy käyttänyt vastaavanlaiseen ongelmajätteiden käsittelyyn.

Alue on aidattu ja siellä on kulunvalvonta.

Toiminnan aiheuttama ympäristökuormitus

Vedenkäyttö ja jätevedet

Kiinteistö 47052/1 on liitetty Helsingin kaupungin yleiseen vesi- ja viemäriverkkoon. Sopimukset vedenhankinnasta sekä jäte- ja erityisjätevesien johtamisesta viemäriverkkoon sisältyvät YTV:n ympäristölupahakemukseen.

Piha-alueet on asfaltoitu ja viemäröity.

Siirtokuormausaseman konttikentän koneista voi valua maahan vähäisiä määriä rypsiöljyä. Likaavimman osan valumat johdetaan jätevesiviemäriin, muuten maastoon avo-ojaan.

Varikkorakennuksen itäpuolisten kenttien valumat johdetaan öljynerottimen kautta maastoon. Länsipuolisen pysäköintikentän sekä katoksen ja huoltohallin välisen kentän toiminta ei ole likaavaa ja sadevedet johdetaan avo-ojaan; kuten myös yleisten liikennealueiden jätevedet. Varikon hallien jätevedet johdetaan öljynerotuskaivon kautta viemäriin.

Sade-, hulevesi- sekä öljynerotuskaivot tarkastetaan kerran vuodessa ja tyhjennetään tarvittaessa.

Päästöt ilmaan

Jonkin verran päästöjä ilmaan aiheuttavat materiaalin käsittely (pöly) ja autoliikenne. Materiaalin käsittelystä aiheutuvista hajuhaitoista aiemman toiminnan ajalta ei ole ilmoitettu ympäristökeskukselle. Siirtokuormaustoiminnan aiheuttama liikenne pysyy muuttumattomana; muun toiminnan aiheuttama liikenteenlisäys Kivikonlaidalla on päivittäin noin 150 ajoneuvoa.

Melu

Toiminnot tehdään siten, että siitä ei aiheudu ympäristölle merkittäviä meluhaittoja. Jätehuoltokeskuksen toiminnasta aiheutuvaa melua ei ole mitattu. Naapurien (Kehä I, Lahdenväylä, murskaamo) tuottaman melutaustan arvioidaan olevan suuremman kuin jätehuoltokeskuksen tuottaman melun.

Maaperän pilaantuminen

Toiminnasta ei aiheudu päästöjä maaperään tai pohjaveteen. YTV on teettänyt Golder Associates Oy:llä maaperän pilaantuneisuustutkimuksia kiinteistön alueella, joissa ei ole todettu ympäristö- tai terveysriskiä aiheuttavia pitoisuuksia öljyhiilivetyjä tai raskasmetalleja.

Toiminnasta aiheutuvat onnettomuusriskit ja niihin varautuminen

Kuusakoski Oy liittää Kivikon palvelupisteen ISO 14001 -standardin mukaiseen ympäristöjärjestelmäänsä ja laatii suojelusuunnitelman ottaen huomioon YTV:n Kivikon jätepalvelukeskukselle laaditun vaaranarviointi- ja turvallisuusselvityksen vuodelta 1999.

Suurimman riskin aiheuttaa erilaisten ongelmajätteiden lajittelu- ja välivarastointitoiminta. Kemikaalipäästö ympäristöön ei normaalitoiminnan aikana ole mahdollista. Laajamittaisessa onnettomuustilanteessa kemikaaleja voi päästä jonkin verran viemäriin.

Varautuminen kemikaalionnettomuuksiin ja tulipalon varalle kiinteistön alueella on kuvattu YTV:n suojelusuunnitelmassa.

Paras käyttökelpoinen tekniikka

Kuusakoski Oy ilmoittaa Kivikon palvelupisteen toiminnan edustavan teknis-taloudellisesti parasta tekniikkaa sekä ympäristön kannalta parasta käytäntöä muun muassa seuraavista syistä:

- kaikki hyödynnettävät jätteet pyritään ohjaamaan hyötykäyttöprosesseihin

- varastointi toteutetaan olemassa olevien viranomaismääräysten mukaisesti

- kierrätystoiminta-alueet on pinnoitettu ja viemäröity asianmukaisesti

- ongelmajätteiden varastointi asianmukaisissa varastopaikoissa ja -astioissa

- koneiden ja laitteiden toimintavaatimukset ovat korkeat.

Toiminnan ja sen vaikutusten tarkkailu

Kivikon palvelupiste pitää kirjaa vastaanotetuista ja käsitellyistä materiaaleista sekä niiden toimituspaikoista ja kuljettajista. Yhteenvetotiedot raportoidaan vuosittain ympäristöviranomaisille.

Öljynerotuskaivojen toiminta tarkastetaan säännöllisesti ja kaivojen kunto, huoltotoimenpiteet ja tyhjennykset kirjataan. Myös poikkeustilanteista toiminnassa pidetään kirjaa.

Toiminnan päästöt ja vaikutukset on arvioitu niin vähäisiksi, ettei niiden tarkkailulle ole arvioitu olevan tarvetta.

Ympäristölautakunnan lausunto

Ympäristölautakunta toteaa, että Kuusakoski Oy:n Kivikon palvelupiste tulee jatkamaan kiinteistöllä jo harjoitettua vakiintunutta jätteenkäsittelytoimintaa. Toiminta on järjestetty siten, ettei siitä aiheudu ympäristön pilaantumista. Tällä perusteella ympäristölautakunta puoltaa Kuusakoski Oy:n pyyntöä toiminnan aloittamisesta lupapäätöstä noudattaen, vaikka päätökseen haettaisiin muutosta.

Tilat ovat tarkoituksenmukaiset ja ongelmajätteiden vastaanotto sekä varastointi asianmukaisia. Ympäristölautakunta puoltaa hakemuksen hyväksymistä hakemuksessa esitetyn mukaisesti.

Hakemuksen käsittelyssä on kuitenkin edelleen syytä korostaa ongelmajätteiden turvalliseen käsittelyyn ja varastointiin liittyviä seikkoja. On syytä myös painottaa alueen roskaantumisen ehkäisyä sekä toiminnassa syntyvien likaantuneiden hulevesien pääsyn estämistä maaperään ja avo-ojiin.

Vielä ympäristölautakunta toteaa, että se on Helsingissä myös terveydensuojelulain 7 §:n mukainen kunnan terveydensuojeluviranomainen.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa (25.8.2005) mm. seuraavaa:

Selostus Ympäristölupahakemus koskee jätteiden kierrätyspalvelupistettä Kivikossa, osoitteessa Kivikonlaita 5. Toiminta sijoittuu Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan (YTV) Jätehuollon Kivikon jätepalvelukeskukseen.

Alueella on voimassa asemakaava nro 10860, jonka kaupunginvaltuusto on hyväksynyt 27.11.2002. Asemakaavassa tontti on merkitty yhdyskuntateknistä huoltoa palvelevien rakennusten ja laitosten korttelialueeksi, jonka kerrosalaneliömetreinä merkitty rakennusoikeus on 15 000.

Helsingin voimassa olevassa yleiskaava 2002:ssa alue on työpaikka-alue, jota kehitetään tuotannon ja varastoinnin, palvelu- ja toimisto- sekä satamatoimintojen käyttöön. Lisäksi alueelle saa rakentaa tiloja julkisten palvelujen, yhdyskuntateknisen huollon, virkistyksen ja liikenteen käyttöön. Yleiskaavassa alueen länsi- ja luoteisreunassa on varaus myös Viiralle, nopealle raitiotielle.

Kierrätyspalvelupisteen länsipuolella on yleisiä tiealueita: Lahdenväylä ja Kivikonlaita sekä Kehä I. Alueen pohjoispuolella on teollisuusrakennusten korttelialueita (TT) sekä pelastusaseman korttelialue (YPA), jolle saa sijoittaa helikopterikentän. Alueen koillispuolella on urheilu- ja virkistyspalvelujen alue (VU) ja koillis- ja itäpuolella lähivirkistysalue (VL). Alueen itäpuolella on erityisalue mullansekoittamoa varten (EM). Jätepalvelukeskuksesta noin 500 metriä koilliseen, Malmin vanhan ampumarata-alueen pohjoisosaan on rakenteilla täyttömäki, jonne sijoitetaan ampumarata-alueen metalleilla pilaantuneet maa-ainekset. Lähimmät asunnot ovat noin 400 metrin etäisyydellä kaakossa sijaitsevalla Kivikon asuinalueella.

Kehä I:n ja Kivikonlaidan nykyisen tasoliittymän paikalle tullaan rakentamaan Kivikontien eritasoliittymä. Liittymän osalta on vireillä kaavamuutos, jossa tutkitaan myös uutta maankäyttöä liittymän tuntumassa ja eritasoliittymän nykyistä tilavarausta tarkistetaan. Liittymän suunnittelussa on otettu huomioon jäteaseman liikenne.

Kuusakoski Oy on vuokrannut YTV Jätehuollolta osan Kivikon jätepalvelukeskuksen kiinteistöstä ja toiminnoista 1.4.2005 alkaen ja toimii tällä hetkellä alueella YTV Jätehuollon ympäristöluvalla.

Kuusakoski Oy hakee lupaa yhdyskuntajätteen siirtokuormausasemalle ottaa vastaan ja käsitellä 180 000 t/a yhdyskuntajätettä. Jätemäärä on voimassaolevan YTV Jätehuollon ympäristöluvan (myönnetty 15.12.1998, dnro 0195Y0473-111) mukainen.

Lisäksi Kuusakoski Oy hakee lupaa ottaa vastaan ja tuotteistaa kierrätysmetalleja ja muita metallipitoisia materiaaleja kuten käytöstä poistettuja ajoneuvoja sekä sähkö- ja elektroniikkalaitteita, renkaita, rakennussekajätettä, puuta, paperia, pahvia, muovia, lasia, energiajätettä sekä ongelmajätteiden pieneriä, yhteensä noin 91 000 t/a.

Alueelle tuodaan jätteet joko kuorma-autoilla tai henkilöautoilla. Alueen liikennemääräksi on arvioitu noin 1650 autoa vuorokaudessa, josta noin 150 on kuorma-autoja. Toiminnan laajentumisesta johtuvaa liikenteen määrän kasvua on kokonaisliikennemäärässä noin 150 autoa vuorokaudessa. Liikenneyhteys alueelle hoituu Kehä I:ltä, jonka liikennemäärä Kivikon kohdalla on noin 59 000 ajoneuvoa vuorokaudessa.

Lausunto Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa, että hakemuksen mukainen Kuusakoski Oy:n toiminta soveltuu Kivikkoon voimassaolevan asemakaavan käyttötarkoituksen, alueella tällä hetkellä olevien muiden toimintojen sekä liikenneyhteyksien kannalta hyvin.

Haettu toimenpide ei aiheuta haittaa kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle tai alueiden käytön muulle järjestämiselle, eikä vaikeuta luonnonsuojelun tai rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista mikäli lupa myönnetään.

Kaupunkisuunnitteluvirasto puoltaa ympäristöluvan myöntämistä Kuusakoski Oy:n jätteiden kierrätyspalvelupisteelle.

Ryj viittaa saatuihin lausuntoihin.

RYJ Kaupunginhallitus päättänee lähettää Uudenmaan ympäristökeskukselle Kuusakoski Oy:n ympäristölupahakemuksesta seuraavan lausunnon:

Kaupunginhallitus puoltaa Kuusakoski Oy:n ympäristönsuojelulain mukaista lupahakemusta Kivikossa sijaitsevalle kierrätyspalvelupisteelle.

Kirje Uudenmaan ympäristökeskukselle ja pöytäkirjanote ympäristölautakunnalle ja kaupunkisuunnitteluvirastolle.

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 169 2361

LIITTEET	Liite 1	Kuulutus
	Liite 2	Ympäristölupahakemus

9.1.2006 ja 16.1.2006 pöydälle pantu asia

YLIJÄÄMÄMASSOJEN SIJOITUSPAIKKOJA KOSKEVA TILANNEKATSAUS JA ESITYS TOIMENPITEISTÄ

Khs 2003-1151

./. Kj päätti 21.5.2003 § 42 johtajistokäsittelyssä asettaa ylijäämämassojen sijoittamista selvittävän työryhmän. Työryhmän työn tausta ja lähtökohdat käyvät ilmi liitteenä 1 olevasta johtajiston esityslistatekstistä.

Ylijäämämassatyöryhmä toteaa (10.3.2005) seuraavaa:

Kaupunginjohtaja asetti (21.5.2003 § 42) ylijäämämassojen sijoittamista selvittävän työryhmän. Syynä työryhmän asettamiselle oli ylijäämämassojen yleisten vastaanottopaikkojen loppuminen Helsingin alueelta vuonna 2002. Selvittämisen välittömänä käynnistäjänä oli Suomen Maarakentajien Uudenmaan piiriyhdistys ry:n tiedustelu Helsingin kaupunginhallitukselle siitä, mihin toimenpiteisiin kaupunki aikoo ryhtyä ylijäämämassojen sijoittamispaikkojen perustamiseksi.

Työryhmän tehtävänä oli:

- etsiä ylijäämämassojen vastaanottoon pidemmällä aikavälillä soveltuvia kohteita Helsingistä ja, yhteistyössä asianomaisten työryhmän muiden osapuolten kanssa, muualta pääkaupunkiseudulta

- selvittää sijoituspaikkojen hallinnolliset, kaavoitukselliset, ympäristölliset ym. käyttömahdollisuudet erityyppisten massojen sijoitteluun

- huolehtia uusien täyttökohteiden käyttöön saamisen ja suunnittelun käynnistämisen edellyttämistä toimenpiteistä ja tehdä näiden johdosta tarpeellisiksi katsomansa ehdotukset toimenpiteiksi

- selvittää muut yhteistyömahdollisuudet ja keinot ylijäämämassojen vähentämiseksi ja käytön tehostamiseksi sekä tehdä tarvittavat ehdotukset toimenpiteiksi.

Työryhmän puheenjohtajana toimi toimistopäällikkö Eija Kivilaakso kaupunkisuunnitteluvirastosta ja työryhmässä oli edustajia seuraavilta tahoilta:

- Heikki Somervuo Helsinki, talous- ja suunnittelukeskus

- Jouni Kilpinen Helsinki, kaupunkisuunnitteluvirasto

- Juhani Tuuttila Helsinki, kiinteistövirasto

- Ilkka Vähäaho Helsinki, kiinteistövirasto

- Hannu Virtasalo Helsinki, rakennusvirasto

- Heikki Pajunen Vantaa, kuntatekniikan keskus

- Vesa Valkeapää Espoo, tekninen keskus

- Hannu Vepsäläinen Espoo, kaupunkisuunnittelukeskus

- Pekka Vehniäinen Espoo, kiinteistöpalvelukeskus

- Johanna Horelli Sipoo, maankäyttötiimi

- Riitta Murto-Laitinen Uudenmaan liitto

- Pekka Hallikainen Itä-Uudenmaan liitto

- Mauri Uusihakala YTV Jätehuolto

Työryhmän tuli jättää raportti ja ehdotus tarvittavista toimenpiteistä 28.2.2005 mennessä (Kj, 8.12.2004 § 98). Työryhmä kokoontui työskentelynsä aikana kahdeksan kertaa.

Työryhmä aloitti toimintansa kartoittamalla tarkastelualueensa ylijäämämassojen nykyisen sijoituspaikkatilanteen ja kokoamalla yhteen aihepiiriä käsittelevän kirjallisen materiaalin. Lisäksi työryhmä kartoitti jäsentensä edustamien tahojen alustavat näkemykset ylijäämämassojen sijoituksen ja operatiivisen huollon tulevista mahdollisuuksista ja priorisoinneista.

Käydyissä keskusteluissa ilmeni, että ylijäämämassojen huollon parantaminen ja tehostaminen on monen toimijan ongelma, jonka ratkaiseminen on työryhmässä edustettuina olleiden viranomaisten toimialoja koskevin päätöksin toteutettavissa tai ohjattavissa vain osittain.

Malminkartanonhuipun laajentamisesta pohjoiseen on käynnissä esisuunnittelu ja ympäristövaikutusten arviointimenettely, mutta sen lisäksi Helsingin alueelta lienee vaikea löytää uusia vähintään viiden vuoden tarpeen täyttäviä sijoituspaikkoja. Tästä johtuen päätöksenteko sijoituspaikoista edellyttäisi maakunnallisia ja ylikunnallisia ratkaisuja sekä ylikunnallista yksimielisyyttä ongelman ratkaisemisen tarpeellisuudesta. Ylijäämämassojen hyötykäyttöä ja alan teknologian kehittämistä on toistaiseksi hidastanut rakentamisessa käytettävien maa-ainesten vallitseva markkinahintatilanne.

Toimenpide-ehdotustensa pohjaksi ylijäämämassatyöryhmä päätti laadituttaa erillisen konsulttityön: ”Ylijäämämassatarkastelu, Helsingin kaupunki / Sito Oy, 21.1.2005”.

Sijoituspaikkojen etsintä katsottiin tarkoituksenmukaiseksi tehdä pääkaupunkiseutua laajemmalle alueelle. Konsulttityön aikana käytiin myös laajahko keskustelukierros työryhmässä edustettuina olleiden tahojen, suunnittelualueen kuntien ja eräiden massahuoltoon läheisesti liittyvien muiden tahojen edustajien kanssa, yhteensä n. 20 tahon kanssa.

Työ on jaettu kolmeen osaselvitykseen, joissa etsittiin sijoituspaikkoja pääkaupunkiseudulta, operointipaikkoja Helsingistä ja kehitysprojekteja sijoitettavien ylijäämämassojen vähentämiseksi. Kaikista osatehtävistä laadittiin nykytilannekartoitus, asiantuntija- ja sidosryhmähaastattelut ja toimenpide-esitykset.

Helsingin kaupungin hallintoa koskevina toimenpidesuosituksina työryhmä esittää seuraavia toimenpiteitä ja niiden toteuttamisesta vastaaviksi nimettäviä tahoja:

SIJOITUSPAIKKOJEN KÄYTTÖÖN SAAMINEN

- toimenpiteet tavoitteellisessa toteuttamisjärjestyksessä

1 Vantaan Pitkäsuon täyttömäen käyttämistä Helsingissä syntyvien ylijäämämassojen sijoittamiseen koskevan sopimuksen jatkaminen 1.1.2006 eteenpäin / HKR

2 Neuvottelut Espoon, Kirkkonummen ja YTV:n kanssa niiden alueilla olevien sijoituspaikkojen (Kulmakorpi, Ämmässuo) saamisesta käyttöön Helsingissä syntyvien ylijäämämassojen sijoituspaikkana / HKR, Taske, Kv

3 Itä-Uudenmaan Jätehuolto Oy:n jätekeskuksen sijoittumisen seuranta ja tarkempien selvitysten ja neuvottelujen käynnistäminen toisen sijoituspaikan (Mömossen tai Taviskärret) soveltumisesta Uudellamaalla ja Itä-Uudellamaalla syntyvien ylijäämämassojen sijoituspaikaksi / HKR, Kv

4 Muiden mahdollisten ylikunnallisten sijoituspaikkojen kaavoituksen, suunnittelun ja toteuttamisen seuranta ja jatkotoimet Helsingissä syntyvien ylijäämämassojen sijoittamiseksi. Näiden sijoituspaikkojen toteuttamiskelpoisuuden arvioinnissa tulee ottaa huomioon myös liikenneyhteydet ja kokonaiskustannukset. / HKR

5 Itä-Uudenmaan maakuntakaavaan ja Uudenmaan vaihemaakuntakaavaan vaikuttaminen niin, että ylijäämämassojen sijoitusmahdollisuudet varmistuvat./ Ksv

OPEROINNIN KEHITTÄMINEN

6 Operoinnin konseptoinnin selvittäminen ja Helsingin kaupungin roolin päättäminen / HKR, Kkansl

7 Operointipaikkojen (Kivikko-Tattariharju, Pasila-ilmala, Kyläsaari, Mustikkamaa, Laajasalo) toteuttamisen edistäminen / HKR, Ksv

MASSOJEN MÄÄRÄN VÄHENTÄMISEN EDELLYTYSTEN PARANTAMINEN

8 Neuvottelujen loppuun vienti alueellisen massapörssin koekäyttöön ottamisesta Helsingin kaupungin maarakentamista toteuttavissa organisaatioissa / HKR

9 Pääkaupunkiseudun kunnat ja Kuntainliitto laativat yhteisen esityksen, jotta jätevero ei kohdistuisi puhtaisiin maa-aineshuollon materiaaleihin eikä sellaisiin alueisiin, jonne sijoitetaan maan ja kallioperän aineksia yksinomaan tai sideaineilla stabiloituina / Khs

10 Selvitetään edellytykset toteuttaa pääkaupunkiseudun ”yhteinen toimintamalli- konsortiosopimus”, jossa esitetään yhteinen tahtotila ja toimenpiteet maa-ainesten hallinnasta sekä sijoitus- ja operointipaikoista / Khs

Ylikunnallinen ylijäämämassatyöryhmä luovuttaa tämän muistion ja raportin Helsingin kaupunginjohtajalle.

Työryhmän käsityksen mukaan Helsingin kaupungin tulee alueellaan vielä jatkossa suunnittelun ja muin keinoin tehostaa pienimuotoisten puhtaiden maiden sijoituspaikkojen toteutumista, mikä tehtävä oli rajattu työryhmän toimeksiannon ulkopuolelle.

./. Konsulttiselvitys on liitteenä 2.

Kj päätti 21.12.2005 johtajistokäsittelyssä merkitä ylijäämämassatyöryhmän muistion 10.3.2005 tiedoksi ja samalla todeta työryhmän työn päättyneeksi.

Khs päätti 10.10.2005 § 1217, käsitellessään lausunnon antamista Malminkartanon täyttömäen laajennuksen ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta, kehottaa johtajistoa toimimaan aktiivisesti pysyvän seudullisen ratkaisun aikaansaamiseksi yhdessä naapurikuntien ja Uudenmaan liiton kanssa ja edellyttää, että kaupunginhallituksen käsittelyyn tuodaan 31.1.2006 mennessä kokonaisvaltainen erilaisia ylijäämämassojen loppusijoitustarvetta ja sijoitusvaihtoehtoja koskeva tilanneselvitys toimenpide-ehdotuksineen, ja että Malminkartanon täyttömäen mahdollisen laajennuksen edistämisen suhteen ei ryhdytä toimenpiteisiin ennen kaupunginhallituksen mainittua kokonaisvaltaista tarkastelua.

Ryj toteaa, että ylijäämämassat ovat rakennustoiminnassa syntyviä, vaikeasti hyödynnettäviä, mutta puhtaita maa- ja kiviainesmassoja. Helsingin yleisten alueiden ja tonttien rakentaminen synnyttää vuosittain noin 1,0 milj. m3 ylijäämämassoja.

Suuressa mittakaavassa vain louhetta ja siitä jalostettuja muita materiaaleja sekä kitkamaata on toistaiseksi onnistuttu hyödyntämään. Rakentamistoimintaan kelpaamattomat savi- ja silttimaat on sijoitettava ylijäämämaiden vastaanottopaikoille. Pienimuotoiset puhtaiden maiden sijoituspaikat, joihin työryhmä muistionsa lopussa viittaa, voivat osaltaan jonkin verran pienentää muihin kuntiin vietävien massojen määrää ja kuljetuskustannusten kasvua, mutta niillä ei yksistään voida tyydyttää Helsingin tarpeita.

Yleiskaava 2002 osoittaa useita aluevarauskohteita, joissa syntyy ylijäämämassoja tai tarvitaan rakentamiskelpoisia maa-aineksia merkittäviä määriä. Tällaisia ovat esim. Jätkäsaari, Kalasatama ja Malmin lentokenttä. Tehokkaalla massataloussuunnittelulla voidaan vähentää erillisten täyttöalueiden tarvetta, säästetään kuljetuskustannuksissa ja vähennetään muun massansiirron tarvetta.

Yleiskaavan virkistysaluevaraukset mahdollistavat ylijäämämäkien rakentamisen niiden alueelle, mutta käytännössä ylijäämämäkien sijoittaminen Helsinkiin on hyvin vaikeaa. Malminkartanon täyttömäen laajentaminen pohjoiseen on ainoa näköpiirissä oleva mahdollisuus laajentaa täyttökapasiteettia Helsingin alueelle. Laajentamisesta on parhaillaan käynnissä esisuunnittelu. Ympäristövaikutusten arviointimenettely on päättynyt ja yhteysviranomaisena toiminut Uudenmaan ympäristökeskus on antanut lausuntonsa 25.11.2005. Lausunnossa esitetyt asiat otetaan huomioon jatkosuunnittelussa.

./. Uudenmaan ympäristökeskuksen lausunto on liitteenä 3.

Uudenmaan ympäristökeskuksen lausunnon mukaan tehtyä ympäristövaikutusten arviointia ei voida pitää riittävänä pilaantuneiden maiden osalta. Pilaantuneiden maiden sijoittaminen edellyttäisi näin ollen lisäselvityksiä ennen ympäristöluvan hakemista. Rakennusvirasto harkitseekin luopumista pilaantuneiden maiden sijoittamisesta Malminkartanoon.

Malminkartanon täyttömäen laajennushankkeen nopea edistäminen puhtaiden maiden osalta ympäristövaikutusten arviointimenettelyn nyt päätyttyä olisi tärkeää. Ennen rakentamista Malminkartanon täyttömäen laajennus edellyttää asemakaavaa, ympäristölupaa sekä hanke- ja toteuttamissuunnitelmien laadintaa. Ilman valituskierroksia tämä veisi vähintään kaksi vuotta. Samaan aikaan Helsingin kaupungin alueella syntyvien massojen vastaanottopaikkana toimiva Vantaan Pitkäsuo tulee täyteen. Malminkartanon täyttömäen laajennuksen myöhemmän käyttöönottopäätöksen varmistamiseksi tulisi ryhtyä em. valmisteleviin suunnittelu- ja luvanhakutoimiin, jotta ylijäämämassojen sijoittaminen voitaisiin varmistaa myös tilanteessa, jossa ylikunnallinen sijoitus ei onnistu. Erityisesti kaavoituksen nopea eteneminen olisi tässä vaiheessa erittäin tärkeää.

Ylikunnallisia, sijoituspaikoiksi soveltuvina kohteina on työryhmän selvityksessä mainittu Ämmässuon kaatopaikan suoja-alueelle rakennettava suojavalli, Espoon Kulmakorpi, Vantaan ja Tuusulan alueelle suunniteltu Kiilan alue, Mömossen Sipoossa sekä Taviskärret ja Metsäpirtin alue Porvoossa ja Sipoossa. Työryhmä esittää, että kaikkia esitettyjä kohteita vietäisiin yhtä aikaa eteenpäin. Kohteet eivät ole toistensa vaihtoehtoja, vaan kaikki ovat tarpeellisia sijoituspaikkoja ja logistisesti perusteltuja.

Näistä Ämmässuon kaatopaikan alueen hyödyntäminen ylijäämämassoja varten näyttää jäävän toteutumatta. Kulmakorven alueen suunnittelu on vasta alkuvaiheessa. Kiilan alueelle on laadittu hanke-YVA. Alueen maankäytön suunnittelua ei vielä ole aloitettu.

Itä-Uudenmaan Jätehuolto Oy:n hallitsemia Mömossenin (Sipoo) ja Taviskärretin (Porvoo) alueita on alustavasti kaavailtu yhdyskuntateknisen huollon alueiksi. Molemmat sisältyvät Itä-Uudenmaan maakuntakaavaluonnokseen, ja niillä on vahvistetut yleiskaavat. Taviskärret on YVA-arvioinnin pohjalta ensisijanen uusi kohde ja sille laaditaan parhaillaan asemakaavaa.

Neuvottelut Vantaan Pitkäsuon täyttömäen käyttämisestä 1.1.2006 jälkeenkin Helsingin tarpeisiin on käyty ja sopimus, jolla varmistetaan ylijäämämassojen vieminen Helsingistä Pitkäsuolle vuonna 2006 on tarkoitus saada aikaan lähiaikoina. Pitkäsuon käytöstä neuvotellaan kutakin vuotta varten erikseen.

Maakunnallisella tasolla ylijäämämaiden sijoittamista tarkastellaan valmisteilla olevassa Uudenmaan vaihemaakuntakaavassa. Kiviaineshuollon aluetarpeita koskeva selvitystyö on käynnistynyt keväällä ja koko kaavatyö kestänee noin neljä vuotta. Kaupunkisuunnitteluvirasto on mukana ko. selvitystyössä.

Helsingin rajojen sisältä on esitetty alueita ylijäämämaa-ainesten operointialueiksi, joilla ylijäämämaa-aineksia voidaan jalostaa hyötykäyttöön soveltuviksi. Tällaisina alueina konsulttiselvityksessä mainitaan Kyläsaaren alue, Mustikkamaan ja Laajasalon entiset öljyvarastot, Kivikko-Tattariharju sekä Pasilan ja Ilmalan ratapiha. Kaikki mainitut alueet edellyttävät jatkosuunnittelua. Osa alueista on käytettävissä vain väliaikaisesti, kuten esim. Pasilan ja Ilmalan ratapihan alue, Kyläsaari ja Kivikko-Tattariharju, joihin on suunniteltu uutta maankäyttöä. Se, millä tavoin operointi järjestetään, edellyttää tarkempia selvittelyjä.

Massojen määrän vähentämien edellytysten parantamista koskee kolme ehdotusta. Alueellisen massapörssin soveltuvuus kaupungin käyttöön on selvitettävänä rakennusvirastossa. Jäteveroa koskevaa työryhmän ehdotusta on tarkoitus valmistella kunnissa ja asiaa on pyritty edistämään yhteistyössä kuntien sekä Kuntaliiton kanssa. Asiaa on käsitelty alustavasti Helsingin osalta kaupunkisuunnitteluviraston ja rakennusviraston edustajien sekä Espoon ja Vantaan ja Uudenmaan liiton edustajien kesken syyskuussa 2005 pidetyssä kokouksessa sekä marraskuussa Kuntaliitossa. Asiaa valmistelee Helsingin puolelta rakennusvirasto.

Ryjn mielestä on välttämätöntä, että ratkaisuja ylijäämäainesten sijoitukseen tarkastellaan riittävän laajalla alueellisella pohjalla ja pitkällä aikajänteellä. Huomiota on kiinnitettävä myös mahdollisuuksiin vähentää syntyvää ylijäämämassojen määrää mm. kehittämällä menettelytapoja ja ainesten hyödyntämismahdollisuuksia. Työryhmän esittämät toimenpide-ehdotukset ovat kannatettavia ja jatkoselvityksen arvoisia.

Lisäksi Ryj toteaa, että ympäristöministeriö on juuri käynnistänyt Infrarakentamisen uusi materiaaliteknologia (UUMA) –kehitysohjelman, jonka tavoitteena on lisätä uusiomateriaalien käyttöä ja vähentää luonnonvarojen käyttöä ja ylijäämämassojen syntymistä maarakennuksessa. Tämän ohjelman puitteissa hyödynnetään heikkolaatuisia ylijäämämaa- ja kiviaineksia, teollisuuden jätejakeita, pilaantuneita maita ja vanhoja maarakenteita. Rakennusvirasto pyrkii pääsemään mukaan ohjelmaan ja vaikuttamaan siihen, että myös Helsingin ja muiden pääkaupunkiseudun kuntien ongelmat mahdollisuuksien mukaan otettaisiin ohjelmassa huomioon.

Päätöksenteko loppusijoituspaikoista edellyttää maakunnallisia ja ylikunnallisia ratkaisuja sekä ylikunnallista yksimielisyyttä ylijäämämaita koskevan ongelman ratkaisemisen tarpeellisuudesta. Kuntien yhteistä tahtotilaa ja yhteisiä toimenpiteitä on näin ollen syytä pyrkiä edistämään kaikin tavoin.

Edellä sanotun perusteella Ryj esittää, että Khs kehottaisi kaupungin asianomaisia hallintokuntia osaltaan jatkamaan ylijäämämassojen sijoituspaikkojen käyttöön saamista ja operoinnin kehittämistä koskevia toimenpiteitä työryhmän muistiossa esitettyjen toimenpide-ehdotusten mukaisesti. Lisäksi Ryj esittää, että kaupunki lähettäisi työryhmän raportin päätösehdotuksessa mainittuine toimenpide-ehdotuksineen pääkaupunkiseudun muiden kuntien sekä YTV:n, Uudenmaan liiton ja Itä-Uudenmaan liiton tiedoksi ja käsiteltäväksi ylikunnallisten ja yhteisten ratkaisujen aikaansaamiseksi ylijäämämassojen sijoituspaikkakysymyksissä.

RYJ Kaupunginhallitus päättänee merkitä ylijäämämassatyöryhmän muistion 10.3.2005 tiedoksi.

Samalla kaupunginhallitus päättänee

1 kehottaa kaupunkisuunnitteluvirastoa, kiinteistövirastoa, rakennusvirastoa sekä talous- ja suunnittelukeskusta osaltaan

- jatkamaan ylijäämämassojen sijoituspaikkojen käyttöön saamista, operoinnin kehittämistä ja massojen määrän vähentämistä koskevia toimenpiteitä ylijäämämassatyöryhmän muistiossa esitetyn mukaisesti

- edistämään suunnittelu- ja muussa toiminnassaan pienimuotoisten puhtaiden maiden sijoituspaikkojen toteuttamismahdollisuuksia Helsingin kaupungin alueella.

2 kehottaa kaupunkisuunnitteluvirastoa laatimaan pikaisesti Malminkartanon täyttömäen laajennukselle asemakaavan, joka turvaa myös Honkasuon asuinalueen hyvät rakentamisolosuhteet ja Kehä II:n jatkosuunnittelu- ja toteutusvaihtoehdot

3 kehottaa rakennusvirastoa ryhtymään toimenpiteisiin Malminkartanon täyttömäen laajennuksen ympäristöluvan hakemiseksi sekä ryhtymään jatkosuunnittelun edellyttämiin toimenpiteisiin

4 kehottaa kiinteistövirastoa ja rakennusvirastoa tarkastelemaan Itä-Uudenmaan Jätehuolto Oy:n kanssa valmistelevia toimenpiteitä Taviskärretin, Mömossenin tai Metsäpirtin alueiden saamiseksi ylijäämämassojen sijoituspaikoiksi

5 kehottaa kaupunkisuunnitteluvirastoa, kiinteistövirastoa ja rakennusvirastoa käynnistämään neuvottelut Espoon ja Vantaan kaupungin asianomaisten viranomaisten kanssa Kulmakorven ja Kiilan alueen ylijäämämassakapasiteetin osoittamiseksi tietyllä osuudella Helsingin kaupungin käyttöön

6 lähettää työryhmän raportin Espoon, Vantaan ja Sipoon kaupungeille, Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta YTV:lle sekä Uudenmaan liitolle ja Itä-Uudenmaan liitolle tiedoksi ja käsiteltäväksi sekä

7 esittää Espoon, Vantaan ja Sipoon kaupungeille, Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta YTV:lle sekä Uudenmaan liitolle ja Itä-Uudenmaan liitolle, että pääkaupunkiseudun kunnat, Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta YTV sekä Uudenmaan liitto ja Itä-Uudenmaan liitto käynnistäisivät neuvottelut ja valmistelut pääkaupunkiseudun yhteisten toimintalinjausten – ja mallien aikaansaamiseksi ylijäämämassojen sijoitus- ja operointipaikkojen toteuttamiskysymyksissä

Kirje Espoon, Vantaan ja Sipoon kaupungeille, Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta YTV:lle, Uudenmaan liitolle ja Itä-Uudenmaan liitolle sekä pöytäkirjanote kaupunkisuunnitteluvirastolle, kiinteistövirastolle, rakennusvirastolle sekä talous- ja suunnittelukeskukselle.

Lisätiedot:
Matikainen Kristiina, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2262

LIITTEET	Liite 1	Työryhmän asettamista koskeva johtajiston esityslista
	Liite 2	Ylijäämämassatarkastelu, raportti
	Liite 3	Uudenmaan ympäristökeskuksen lausunto 25.11.2005

LAUSUNTO SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOLLON MAKSUTOIMIKUNNAN MIETINNÖSTÄ

Khs 2005-2392

Sosiaali- ja terveysministeriö toteaa kaupunginkansliaan 8.11.2005 saapuneessa lausuntopyynnössään, että ministeriön asettama sosiaali- ja terveydenhuollon maksupolitiikkaa ja maksujärjestelmän uudistamista selvittänyt toimikunta on luovuttanut 16.9.2005 mietintönsä. Toimikunta on toimeksiantonsa mukaisesti tehnyt ehdotuksensa kunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon maksupolitiikan ja maksujärjestelmän uudistamisesta.

Sosiaali- ja terveysministeriö pyytää Helsingin kaupungin lausuntoa toimikunnan ehdotuksista sekä näkemyksiä maksujärjestelmän kehittämis- ja uudistamistarpeista erityisesti lasten päivähoidosta, pitkäaikaisesta laitoshoidosta ja kotiin annettavista palveluista perittävien tulosidonnaisten maksujen, terveydenhuollon tasamaksujen sekä maksukattojen yhdistämisen osalta.

Kuntia ja kuntayhtymiä pyydetään muun ohella arvioimaan toimikunnan ehdotusten vaikutuksia niiden maksutulokertymiin. Toimikunnan mietinnön liitteenä on alustava luonnos uuden asiakasmaksulain rakenteesta. Kuntia ja kuntayhtymiä pyydetään lausunnossa arvioimaan myös sitä, onko niillä käytössä muita maksullisia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita kuin lakiluonnokseen kirjatut.

./. Lausuntopyynnössä esitettyä määräaikaa on jatkettu 31.1.2006 asti. Lausuntopyyntö ja toimikunnan mietintö ovat esityslistan tämän asian liitteenä 1.

Sosiaali- ja terveydenhuollon maksutoimikunnan mietintö (Julkaisuja 2005:10) on saatavissa osoitteesta

http://www.stm.fi/Resource.phx/julkt/Julkaisu-2005-short.htx

./. Sosiaalilautakunnan (13.12.2005), talous- ja suunnittelukeskuksen (19.12.2005) sekä terveyslautakunnan (20.12.2005) antamat lausunnot ovat esityslistan tämän asian liitteinä 2 – 4.

Stj toteaa, että päätösehdotus perustuu esityslistan liitteinä oleviin lausuntoihin. Merkittävin ero lausuntoihin verrattuna on indeksitarkistusmenettelyn puoltaminen, mitä terveyslautakunta vastustaa.

STJ Kaupunginhallitus päättänee antaa sosiaali- ja terveysministeriölle seuraavan lausunnon sosiaali- ja terveydenhuollon maksutoimikunnan ehdotuksesta:

Yleistä

Kaupunginhallitus toteaa, että asiakasmaksuilla on edelleen merkitystä verorahoituksen täydentäjänä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa erityisesti palvelujen tarpeen kasvaessa väestön ikääntymisen myötä. Maksutoimikunnan mietinnön mukaan vuonna 2003 valtionosuuksilla rahoitettiin kunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon toimintamenoista 20,3 % ja asiakasmaksuilla 7,7 %. Helsingin vastaavat laskennalliset rahoitusosuudet olivat 14,9 % ja 5,9 %. Kun verotulotasaus otetaan huomioon, jäi valtionosuuksilla rahoitettava osuus vain 4,2 %:iin. Asiakasmaksut ovat pysyneet pitkään ennallaan, vaikka palvelujen tuottamiskustannukset ovat kohonneet vuosittain. Siten on perusteltua tehdä tasokorotus maksuihin ja sitoa ne indeksiin, jotta kustannuskehitys tulee jatkossa vuosittain otetuksi huomioon.

Kaupunginhallitus ei pidä perusteltuna maksuttomien palvelujen lisäämistä eikä maksujen alentamista. Ansiotason muutokset on myös otettava tulosidonnaisten maksujen tulorajoja ja enimmäismaksuja määriteltäessä.

Palvelujen käytön ohjauksesta toimikunnan ehdotuksissa todetaan ainoastaan, että maksuilla ohjataan palvelujen käyttöä, jos se tukee sosiaali- ja terveyspoliittisten tavoitteiden toteutumista.

Kaupunginhallitus katsoo, että maksupolitiikkaa määriteltäessä on pyrittävä ennakoimaan toimintaympäristön muutoksia ja toteuttamaan tulevaisuuteen suuntautuvia uudistuksia. Järjestelmää tulee uudistaa siten, ettei maksupolitiikka ohjaa toimintaa epätarkoituksenmukaisesti, esimerkiksi kansalaisten sijoittumista laitoshoitoon avohoidon sijasta.

Valtakunnallinen normitus ei riittämättömästä tuotteistuksesta ja standardoinnista johtuen toimi maksupolitiikassa kaikissa kohdin oikeudenmukaisesti. Normit tulee määritellä siten, että paikalliset olosuhteet voidaan ottaa nykyistä paremmin huomioon.

Toimikunnan mietinnöstä puuttuvat laskelmat ja usein arviotkin esitettyjen muutosten vaikutuksesta palvelujen kysyntään ja maksukertymään. Nämä on syytä laatia ennen hallituksen esityksen valmistelemista. Jatkovalmistelua edellyttävät myös useat tulosidonnaisten maksujen määräytymiseen liittyvät kysymykset, kuten tulokäsite sekä etuuksien ja vähennysten huomioon ottaminen maksuja määrättäessä. Näillä saattaa olla merkittävä vaikutus maksujen määriin ja siten kunnan maksutulokertymään.

Toimikunnan mietinnössä ehdotettujen asiakasmaksujen tason tarkistusten arvioidaan aiheuttavan 53 milj. euron tuoton. Tässä yhteydessä tulee kiinnittää huomiota siihen, että mietintöön sisältyvien ehdotusten aiheuttamaa tulomenetysten suuruutta ei ole arvioitu. Kaupunginhallituksen käsityksen mukaan tulonmenetykset ovat huomattavat. Lisäksi on otettava huomioon, että mietinnössä esitetyssä tasonnostossa on kyse vasta jälkeenjääneisyyden korjaamisesta.

Voimassa oleva lainsäädäntö ei ole kaikilta osin ollut riittävän selkeä. Ongelmia ovat erityisesti aiheuttaneet asumispalveluista määrättävät maksut, palvelujen maksullisuus/maksuttomuus, eräiden tulojen huomioon ottaminen (kuten verottomat päivärahat ja kulukorvaukset) sekä tuloista tehtävät vähennykset. Ulosoton vaikutus määrättävään maksuun ja varsinkin laitoshuollossa ulosoton vaikutus asiakkaan käyttövaroihin on ollut epäselvästi määritelty. Jossakin määrin ongelmia on aiheuttanut vammaispalvelulain mukaisten kuljetuspalvelujen niin sanotun omavastuuosuuden (asiakasmaksun) määräytyminen. Ongelmana on ollut myös kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain tarkoittaman erityishuollon ja siinä annettavan ylläpidon suhde kehitysvammaisille henkilöille järjestettäviin yleisiin ns. normaalipalveluihin ja niistä perittäviin maksuihin.

Maksun periminen vain laissa säädetyistä palveluista

Ehdotus maksujen perimisestä vain asiakasmaksulaissa maksullisiksi säädetyistä palveluista on omiaan jarruttamaan uusien palvelujen kehittämistä, koska palvelun saaminen maksulliseksi edellyttäisi lain muutosta, mikä olisi hidasta ja byrokraattista. Nykyinen maksujärjestelmä mahdollistaa kunnallisen harkintavallan asiakasmaksulaissa ja -asetuksessa säädettyjen enimmäismäärien ja muiden perusteiden puitteissa. Kaupunginhallitus katsoo, että liikkumavara tulee säilyttää ja maksuttomat palvelut määritellä laissa nykyiseen tapaan.

Mikäli maksutoimikunnan esittämä periaate toteutettaisiin, ei esimerkiksi kansainvälisestä adoptiosta voitaisi jatkossa periä palvelumaksua. Asiasta käydyssä julkisessa keskustelussa ilmeni selvästi, että palvelua toivovat perheet ovat valmiita maksamaan palvelusta sen tuottamisesta aiheutuvat kustannukset. Mm. seuraavista Helsingin tuottamista sosiaalipalveluista ei ole säännöstä ehdotetussa asiakasmaksulaissa: asunnottomien päiväkeskusten palvelut, vammaisten lasten tilapäishoito ja vanhusten palvelukeskusten palvelut.

Nykyisessä ja näköpiirissä olevassa kuntataloudellisessa tilanteessa palvelujen kehittäminen ja uusien palvelujen tuottaminen lähtökohtaisesti maksuttomina ei ole realistista.

Palveluasuminen

Eri asiakasryhmille järjestettävissä asumispalveluissa ja palveluasumisessa on merkittäviä eroja muun muassa siinä, että joissakin palveluasumisen yksiköissä asukkaat asuvat ryhmämuotoisesti ja joissakin yksiköissä erillisissä asunnoissa.

Lakiehdotusta olisi tarkennettava siten, että asumispalveluissa ja palveluasumisessa peritään edelleen erillinen vuokra sen suuruisena, minkä Kansaneläkelaitos hyväksyy asiakkaan asumistuen perusteeksi.

Asumisyksikön ylläpitoon sisältyy palveluja, joita ei voi sisällyttää vuokraan, mutta jotka eivät toisaalta ole asiakkaan henkilökohtaista palveluakaan, esimerkiksi asumisyksikön yhteisten tilojen siivous ja saniteettitilojen tarvikkeet, kulut yhteisissä tiloissa olevista kalusteista, televisiomaksuista, lehdistä ja muusta vastaavasta. Näistä kuluista on voitava periä maksu kultakin asukkaalta. Myös aterioista on voitava periä maksuja sen mukaan, miten asiakas palvelua käyttää.

Ryhmämuotoisessa palveluasumisessa asiakkaat saavat henkilökunnan palvelua asumisyksikön toimintatavan mukaisesti jatkuvasti ja yhteisesti. Siksi kotihoidon palvelutavan mukainen palvelun yksilökohtainen maksun määrittely ei sovellu palveluasumiseen. Palveluasumisen maksuista tulee voida päättää kunkin asiakasryhmän palveluasumisen toiminnallisen luonteen mukaan.

Palveluasumiseen ehdotettu kotihoidon maksujen enimmäismäärä (esimerkiksi yksinäisellä henkilöllä 35 % tulorajan ylittävistä tuloista) voi johtaa huonokuntoisten vanhusten kohdalla siihen, että kunta harkitsee taloudellisista syistä laitospaikkojen lisäämistä. Tämä on vastoin valtakunnallista tavoitetta laitospaikkojen vähentämisestä.

Kotihoidon maksujen soveltamista palveluasumiseen on syytä tarkastella myös suhteessa palvelusetelin käyttöön ottaen huomioon setelin arvo ja asiakkaan omavastuun määritteleminen.

Kehitysvammahuollosta perittävät maksut

Kehitysvammaisten henkilöiden erityishuollosta määrättävät maksut ovat vaihdelleet erityishuoltopiireittäin ja kunnittain. Hallinto-oikeuksien asiaa koskevat päätökset ovat myös olleet ristiriitaisia. Uudet säännökset tulee pyrkiä kirjoittamaan niin yksiselitteisesti, ettei soveltamisongelmia ja erilaisia käytäntöjä pääse syntymään eri puolilla maata.

Kaupunginhallituksen näkemyksen mukaan kehitysvammaisille henkilöille järjestettyjen ns. normaalipalvelujen asiakasmaksujen tulisi määräytyä samojen periaatteiden mukaan kuin muillekin palvelun käyttäjille.

Kehitysvammaisten lasten päivähoidon maksut

Kehitysvammaisille lapsille järjestetystä päivähoidosta peritään maksuja vaihtelevasti. Jos esim. iltapäivähoito on sisällytetty lapsen erityishuolto-ohjelmaan, on se katsottu kehitysvammaisten erityishuoltona sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 4 §:n 2 kohdan perusteella maksuttomaksi. Toisaalta taas kehitysvammaisten erityishuollosta annettu laki on toissijainen ja sen lähtökohtana on ns. normaaliusperiaate, jonka mukaan lähtökohtana myös kehitysvammaisille henkilölle ovat yleiset peruspalvelut ja vasta toissijaisesti erityishuollon palvelut. Tämän mukaisesti kehitysvammaisen lapsen päivähoidosta tulisi voida periä maksu, silloin kun päivähoitoa ei ole sisällytetty lapsen erityishuolto-ohjelmaan. Asia olisi selkiytettävä tulevassa asiakasmaksulaissa nimenomaisella säännöksellä.

Palvelujen maksuttomuus

Toimikunnan ehdottama 4 § vastaa voimassa olevan asiakasmaksulain 11 §:ää. Sen mukaan sosiaalipalveluista määrätty maksu ja terveydenhuollon palveluista henkilön maksukyvyn mukaan määrätty maksu on jätettävä perimättä tai sitä on alennettava, jos periminen vaarantaisi henkilön tai perheen toimeentulon edellytyksiä. Säännöksen 2 momentin mukaan myös muut maksut voidaan jättää perimättä tai niitä alentaa mm. edellä mainitulla perusteella. Säännöstä tulisi muuttaa siten, että kunnan on jätettävä kaikista palveluista, myös terveydenhuollon tasamaksuista, määrätty maksu perimättä, jos periminen vaarantaa palvelunsaajan toimeentulon edellytyksiä. On epätarkoituksenmukaista kattaa osaa terveydenhuollon maksuista toimeentulotuella.

Lastensuojelun maksut

Toimikunnan ehdottaman 34 §:n 3 momentin, joka vastaa sisällöltään voimassa olevan lain 7 §:n 3 momenttia, mukaan perhehoidosta, laitoshuollosta sekä asumispalveluista voidaan periä kohtuullinen maksu lapsen tai nuoren 55 §:n mukaisista tuloista, korvauksista ja saamisista.

Koska säännös antaa sanamuotonsa mukaan mahdollisuuden periä maksun myös lapsen tai nuoren kertaluonteisista tuloista tai korvauksista, tulisi sitä täsmentää koskemaan vain jatkuvia tuloja ja korvauksia. Lapsen kannalta saattaa olla kohtuutonta, että hänelle tulevasta pienestäkin kertakaikkisesta korvauksesta, esim. ryhmähenkivakuutuskorvauksesta, peritään kunnalle ilman tapauskohtaista harkintaa korvaus lastensuojelun kustannuksista. Myös se, miten periminen kertaluonteisesta saatavasta toteutetaan, vaihtelee eri kunnissa.

Ehdotuksen 34 §:n 2 momentin mukaan kunta voi periä ja nostaa lapselle tulevat elatusavut ajalta, jona lapsi saa perhehoitoa, laitoshuoltoa tai asumispalveluja. Säännös vastaa asiakasmaksulain 7 §:n 2 momenttia. Koska lastensuojelun asiakkaana olevaan henkilöön nähden elatusvelvollisen kyky suorittaa elatusapua vaarantamatta omaa elatustaan saattaa muuttua, tulisi säännöstä muuttaa siten, että kunta saisi kuitenkin periä enintään lapsen elatuksesta annetun lain 1-3 §:n mukaan määräytyvän maksun, jolloin elatusvelvollisen alentunut maksukyky tulisi huomioon otetuksi.

Tulojen, korvausten tai saamisten periminen kunnalle

Voimassa olevan asiakasmaksulain 14 §:ää vastaava säännös oikeuttaa kunnan perimään henkilön tulot ja korvaukset hänelle järjestetyn laitoshuollon tai perhehoidon kustannusten korvaamiseksi. Säännöstä tulisi laajentaa koskemaan myös em. palveluihin rinnastettavaa asumispalvelua.

Päivähoitomaksut

Esityksen 49 §:ssä on säädetty kotona annettavista palveluista perittävästä maksusta ja päivähoitomaksun määräämisen perusteena olevista tuloista. Säännöksen 1 momentin mukaan lasten päivähoidon maksua määrättäessä perheen tuloina otetaan huomioon palvelua käyttävän lapsen sekä hänen kanssaan yhteistaloudessa elävän vanhemman tai muun huoltajan säännöksessä tarkoitetut tulot.

Säännös merkitsisi sitä, että kotona annettavien palvelujen maksua määrättäessä perheen tuloina otettaisiin huomioon myös avioliiton omaisissa olosuhteissa elävän henkilön tulot, joita ei kuitenkaan otettaisi huomioon päivähoitomaksua määrättäessä.

Esityksen 49 §:n muotoilu on ristiriidassa 6 §:ssä esitetyn perhekäsitteen kanssa. Kohtaa pitäisi korjata siten, että siinä huomioitaisiin myös avoliitossa sekä rekisteröidyssä parisuhteessa elävien henkilöiden tulot perheen tuloina. Esitys on myös ristiriidassa sen päivähoitomaksun perusperiaatteen kanssa, että maksu peritään perheen maksukyvyn mukaan.

Mainitun säännöksen 3 momentissa on luettelo niistä tuloista, joita ei maksua määrättäessä oteta tuloina huomioon. Säännös antaa mahdollisuuden lukea tuloksi viimesijaisen toimeentulotuen. Säännöksen sisältämään luetteloon tulisikin lisätä maininta toimeentulotuesta.

Po. säännöksen viimeisen virkkeen mukaan päivähoitomaksua määrättäessä ei oteta huomioon eläkkeen saajan hoitotukea. Säännöstä tulisi tulkintaongelmien välttämiseksi selventää tältä osin siten, että sen viimeinen lause kuuluisi seuraavasti: ”Päivähoitomaksua määrättäessä ei myöskään oteta huomioon eläkkeen saajan hoitotukea.”

Edunvalvojan palkkio

Edunvalvojan palkkio tulisi voida ottaa huomioon vähentävänä menona vain siltä osin, kuin edunvalvonta kohdistuu siihen tuloon, jonka perusteella henkilön asiakasmaksu määräytyy.

Käyttövarat

Kaupunginhallitus pitää välttämättömänä, että laitoshoidossa oleville jää henkilökohtaisiin tarpeisiin riittävät käyttövarat. Asiakasmaksulain mukainen vähimmäissuojasäännös käyttövarojen määrästä tulee mitoittaa sen suuruiseksi, ettei pitkäaikaisessa laitoshuollossa oleva pääsääntöisesti joudu käyttövarojen saamiseksi turvautumaan viimesijaiseen toimeentulotukeen.

Ulosoton vaikutus kunnan tuloihin ja asiakkaan käyttövaroihin

Voimassa olevassa asiakasmaksulaissa ei ole säännelty tilannetta, jossa pitkäaikaisessa hoidossa olevan henkilön tuloihin kohdistuu, yleensä eläkkeen, ulosotto. Mikäli ulosotto hyväksytään tulojen vähennyksenä, merkitsee se tosiasiassa kuntien maksutulojen vähenemistä. Mikäli sitä ei huomioida tulojen vähennyksenä, vaikuttaa ulosotto tosiasiassa huollettavan käyttövarojen määrään vähentävästi. Suojasäännös taas vaikuttaa vastaavalla tavalla vähentävästi kunnan maksutuloihin.

Ulosottokysymys tulisi erikseen käsitellä ainakin yksityiskohtaisissa perusteluissa maksujen määräämistä koskevan yhtenäisen käytännön turvaamiseksi.

Alle 18-vuotiaiden sairaanhoito

Alle 18-vuotiaiden maksuton sairaanhoito ei ole kuntatalouden kannalta perusteltu; toimikunnan mietinnössä ei esitetä minkäänlaista ehdotusta siitä, miten alle 18-vuotiaiden maksukertymän väheneminen kompensoitaisiin. Esimerkiksi HUSin tekemän karkean arvion mukaan alle 18-vuotiaiden maksutulot olivat vuonna 2004 noin 3 milj. euroa; käytännössä tämän tulon poisjääminen sairaanhoitopiiriltä merkitsisi esimerkiksi Helsingin osalta sitä, että sairaanhoitopiiri laskuttaisi erotuksen 1,2 milj. euroa (Helsinki n. 40 % HUS-piiristä) suoraan Helsingin kaupungilta.

Maksukatto ja maksujen suuruus

Kaupunginhallitus pitää hyvinä esityksiä erillisten maksukattojen poistamisesta, terveyskeskusmaksun määräytymistavasta sekä päivystysmaksun yhdenmukaistamisesta poliklinikkamaksun kanssa. Esityksen keskeneräisyyden vuoksi ei sen merkitystä ole mahdollista arvioida yksittäisen kunnan kannalta. Todettakoon, että Helsingissä ei ole ollut käytössä valintamahdollisuutta käynti- ja vuosimaksun välillä. Päivystysmaksu on tällä hetkellä Helsingissä 15 euroa. Päivystysmaksuna voitaisiin esityksen mukaan käyttää 22 euroa käynniltä. Terveyskeskusmaksua sekä päivystysmaksua koskevat muutosesitykset nostaisivat terveyskeskuksen tulokertymää karkeasti arvioiden yhteensä noin 0,9 milj. eurolla. Tulokertymän arviointia vaikeuttaa se, että osa yli kolme kertaa käyneiden yli 18-vuotiaiden maksullisiksi muuttuvista lääkärikäynneistä tulisi sisältymään maksukattoon.

Apuvälineet

Esitykset apuvälineille tulevasta pantista ja huolimattomasta käytöstä aiheutuvasta korvausvastuusta ovat kannatettavia. Panttina maksettava summa tulee edistämään apuvälineiden asianmukaista palautumista terveyskeskukselle. Korvausvastuu puolestaan lisää huolellisuutta apuvälineiden käytössä. Tämä on tarpeen, koska kalliitakin apuvälineitä käsitellään ajoittain hyvin huolimattomasti ja apuvälineiden palauttamiseen on suhtauduttu leväperäisesti.

Mahdollisuus maksaa apuvälineestä sen ”esteettisyyden” aiheuttama lisähinta lisää hallinnollista työtä, mutta on potilaiden näkökulmasta parannus, minkä vuoksi kaupunginhallitus suhtautuu siihen myönteisesti.

Sakkomaksu

Esitys sakkomaksun perimismahdollisuuden laajentamisesta kattamaan kaikki ajanvaraustoiminta on kannatettava. Maksun voi välttää huolehtimalla ajanvarauksensa peruuttamisesta.

Hammashuollon maksut

Kaupunginhallitus kannattaa esitystä hammashuollon maksujen porrastamisesta eri ammattiryhmien ja toimenpiteiden vaativuuden mukaan. Hammashuollon perusmaksua sekä tutkimusta koskevien maksumuutosten vaikutuksiksi voidaan arvioida karkeasti 0,5 milj. euroa vuodessa. Kunnallisen hammashuollon maksuja ei ole tarkistettu pitkään aikaan, joten kyse on osittain myös jälkeenjääneisyyden korjaamisesta. Asiakkaan maksuosuuden ero yksityisen ja julkisen hammashuollon palvelun välillä ei kuitenkaan mietinnössä esitettyjen ehdotusten myötä juuri kapene eikä lisää maksujen ohjausvaikutusta. Tämän tulisi olla tavoitteena tilanteessa, jossa ainakin maamme suurissa kunnissa odotusajat kunnalliseen hammashoitoon ovat huomattavasti yksityistä hammashoitoa pidemmät.

Laitoshoito

Kaupunginhallitus kannattaa ehdotusta pitkäaikaisen laitoshoidon maksun korottamisesta 80 %:sta 85 %:iin palvelun käyttäjän nettotuloista. Korotus tukee Helsingillekin keskeistä tavoitetta laitoshoidon vähentämisestä ja sen korvaamisesta avopalveluilla. Esitetyn muutoksen arvioidaan nostavan asiakasmaksutuloja noin 4 %:lla eli noin 0,5 milj. eurolla. Toimikunnan ehdotuksen mukaan yksittäistapauksessa maksua määrättäessä tulee ottaa huomioon asiakkaan yksilöllinen toimintakyky ja elämäntilanne. Tämän tyyppinen harkinnanvaraisuus sisältyy nykyiseenkin lainsäädäntöön ja on välttämätön turvaamaan riittävän yksilöllisen olosuhteiden huomioon ottamisen.

Kotona annettavat palvelut

Maksutoimikunnan esityksen mukaan tukipalvelumaksu voidaan periä ateria-, kuljetus-, ja turvapalveluista. Helsingissä peritään lisäksi maksu kauppa-, siivous- sekä saunottamispalveluista. Mikäli kyseisistä palveluista ei saisi periä maksua, vähenisivät tulot arviolta 0,3 – 0,5 milj. euroa.

Jatkuvan ja säännöllisen kotona annettavan palvelun maksu säilyy ehdotuksen mukaan tulosidonnaisena. Helsingissä asiakkaat on tuntimäärän perusteella jaettu viiteen maksuluokkaan. Em. tukipalvelujen maksuttomuuden takia syntyisi usein tilanteita, joissa asiakkaan maksu pysyisi ennallaan, vaikka palvelujen tuntimäärä lisääntyisi merkittävästi. Jotta maksutulojen vähenemä ehkäistään, on maksuluokkia lisättävä palvelutuntimäärän kasvaessa. Samalla on turvattava riittävät käyttövarat kotona asuville, jotta he eivät joudu laitoshoidossa olevia huonompaan asemaan.

Kirje sosiaali- ja terveysministeriölle sekä pöytäkirjanote sosiaalilautakunnalle, terveyslautakunnalle ja talous- ja suunnittelukeskukselle.

Lisätiedot:
Hari Olli, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2285

LIITTEET	Liite 1	Sosiaali- ja terveysministeriön lausuntopyyntö ja toimikunnan mietintö
	Liite 2	Sosiaalilautakunnan lausunto 13.12.2005
	Liite 3	Talous- ja suunnittelukeskuksen lausunto 19.12.2005
	Liite 4	Terveyslautakunnan lausunto 20.12.2005



Kokousaika	23.1.2006 klo 16
Kokouspaikka	Kaupungintalo, Khn istuntosali

LIITTEET	Liite 1	Poikkeamispäätösluonnos (Meilahden tontti 15619/8)
	Liite 2	Ympäristökartta (Meilahden tontti 15619/8)
	Liite 3	Asemapiirustus (Meilahden tontti 15619/8)

LIITTEET	Liite 1	Ympäristökartta (52. Töölön kylän tila RN:o 6:3)
	Liite 2	Sijaintikaavio (52. Töölön kylän tila RN:o 6:3)
	Liite 3	Asemapiirros (52. Töölön kylän tila RN:o 6:3)

LIITTEET	Liite 1	Kiinteistönluovutusilmoitus
	Liite 2	Kauppakirja
	Liite 3	Sijaintikartta (Vuosaaren tontti 54201/2)
	Liite 4	Kartta myydystä alueesta (Vuosaaren tontti 54201/2)
	Liite 5	Sopimus/Esisopimus

LIITTEET	Liite 1	Kiinteistönluovutusilmoitus, kauppakirja, sijaintikartta ja kartta kohteesta (Kluuvin tontti 2103/2)
	Liite 2	Kiinteistönluovutusilmoitus, kauppakirja, sijaintikartta ja kartta kohteesta (Lauttasaaren tontit 31033/5 ja 6)

LIITTEET	Liite 1	Lindström Invest Oy:n hakemus 15.12.2005
	Liite 2	Sijaintikartta (Sörnäisten tontti 10576/2)
	Liite 3	Karttapiirros varattavasta tontista (Sörnäisten tontti 10576/2)

LIITTEET	Liite 1	Kiinteistö Oy Varastokatu 16:n anomus
	Liite 2	Kiinteistö Oy Varastokatu 16:n vuokrasopimus