HELSINGIN KAUPUNGINHALLITUS

VETERAANIEN PALVELUTALOTONTTIA KOSKEVA HELSINGIN TAMMENLEHVÄTALO RY:N HAKEMUS JA TONTINVARAUSEHDON MUUTTAMINEN

Khs 2006-69

Kiinteistölautakunta toteaa (6.6.2006) mm. seuraavaa:

Tiivistelmä Helsingin Tammenlehvätalo ry hakee kaupungilta tonttia veteraanien palvelutaloa varten. Sosiaalilautakunta ei näe estettä tonttien varaamiselle vanhusten palvelutaloille edellyttäen, että toiminnan toteuttamista ei suunnitella kaupungin ostopalveluiden pohjalle. Sosiaaliviraston lausunnossa todetaan, että vanhusten palveluasumisen valtakunnalliset määrälliset suositukset jo toteutuvat Helsingissä. Kaupunkisuunnittelu-viraston, sosiaaliviraston ja terveyskeskuksen mielestä hankkeelle sopivia tontteja olisi Pohjois-Haagassa, Maunulassa ja Kontulassa. Tosin nämä tontit ovat otettavissa käyttöön vasta 2–3 vuoden kuluttua.

Khn käsitellessä 13.2.2006 asuntotonttien varaamista todettiin, että erityisasuntojen rakentamiseen on varattu selvästi tavoitetta enemmän kohteita. Tältä kannalta katsoen lisävarauksia vanhusten palvelutaloille ei olisi tarpeen tehdä.

Pohjois-Haagassa 13.2.2006 varatussa kolmen tontin hitas-kohteessa varausehtojen mukaan voidaan tonttien kerrosalasta neljännes eli noin 45 asuntoa suunnata ikääntyville. Varauksen saaja on YH-Suomi Oy. Asunnot voidaan joko myydä tai vuokrata. Tämän kohteen varausehtoihin esitetään lisättäväksi kohta, jonka mukaan noin 40 ikääntyvien asuntoa on tarjottava ensi sijassa helsinkiläisille veteraaneille. Näin voidaan hoitaa veteraanien asuntotarvetta tekemättä uutta tontinvarausta erityisasumiseen.

Hakemus Helsingin Tammenlehvätalo ry on lähettänyt Khlle kirjeen, jossa todetaan seuraavaa:

”Helsingin Tammenlehvätalo ry:n ovat perustaneet Helsingin Seudun Sotaveteraanit ry, Rintamaveteraaninen Helsingin piiri ry, Sotainvalidien Veljesliiton Helsingin piiri ry ja Sotainvalidien Veljesliiton Aivoinvalidit ry tarkoitukselle rakennuttaa helsinkiläisille sotiemme veteraaneille asuntoja, joissa olisi saatavilla tarpeelliset palvelut ikääntyville veteraaneille. Kun otetaan huomioon veteraanien keski-ikä, 83 v., päätettiin tehdä mahdollisen talon rakentaminen yhteistyössä Itä-Helsingin lähimmäistyö HELY ry:n kanssa.

Jäsenistömme keskuudessa suorittamamme kyselyn perusteella voimme todeta, että noin kolmella sadalla henkilöllä on vastaisuudessa jonkinlainen avuntarve päivittäisten askareiden suorittamisessa.

Helsingissä on monia eritasoisia palvelu- ja senioritaloja, mutta tiedusteluihimme saimme vastauksen, että yleisesti ottaen kaikki ovat tällä hetkellä täysin varattuja, ja lisäksi kaikkiin taloihin on uusien asukkaiden jono. Asia on todettu myös tiedotusvälineissä (HS 19.12.05).

Talon rakentamiseen ei olisi tarpeellista käyttää Helsingin kaupungin varoja, koska vuoden 2005 alusta voimaan tullut Raha-automaattiyhdistyksen rahoitusta vastaava ARA voisi lainoittaa ja osittain avustaa rakennuksen rahoittamisessa. Vastaava esimerkki on Sotaveteraanien Kettutien palvelutalon laajennushanke, jonka rakentamiseen päästäneen maaliskuussa 2006.

Palvelutalossa asuvien tulee itse kustantaa asumisensa niin pitkälle kuin mahdollista, joten ylläpito ei rasittaisi kaupungin rahoitusta. Jos kuitenkaan asukkaan tulot eivät riittäisi palvelukustannuksiin niiden lisääntyessä ajan myötä, jäisi kaupungin kustannettavaksi vain asukkaan tulojen ylittävä osa kustannuksista.

Neuvotteluissa Tammenlehvätalo ry:n, Itä-Helsingin lähimmäistyö
HELY ry:n ja YH-Suomi Oy:n kesken on todettu, että ensisijaisesti sotaveteraaneille tarkoitettu talo voitaisiin yhteisvoimin rakennuttaa, mutta sitä varten tarvittaisiin kaupungin omistama tontti. Kysymykseen tulisi myös käytöstä poistettava rakennus, joka saneerataan uuteen käyttöön.

Saamamme tiedon mukaan Pohjois-Haagassa on kaavoituksessa varattu tontteja kyseisen tapaista rakennusta varten ja Oulunkylän kuntoutussairaalan tontilla on käyttämätöntä rakennusoikeutta 1 800 m². Molemmat rakennuspaikat olisivat erittäin sopivia kyseisille rakennuksille, sillä niissä olisi jo nyt tehtävään tarvittavat erikoistilat ja palvelut käytettävissä, joten käyttöä varten tarvittaisiin vain asuintilat eikä kalliita erikoistiloja tarvitsisi rakentaa.

Viitaten esitettyihin asioihin anomme kunnioittavasti, että Helsingin kaupunginhallitus osoittaisi meille joko esittämämme tontin tai jonkun muun veteraaneille tarkoitetun palvelutalon rakentamiseen soveltuvan tontin.”

Lausunnot Kiinteistöviraston tonttiosasto pyysi 16.1.2006 kaupunkisuunnitteluvirastolta, sosiaalivirastolta ja terveyskeskukselta hakemuksesta lausunnot.

Kaupunkisuunnitteluvirasto

./. Kaupunkisuunnitteluviraston liitteenä 2 olevassa 20.2.2006 annetussa lausunnossa todetaan mm. seuraavaa:

Pohjois-Haagassa Laajasuontien varrella on kaksi rakentamatonta tonttia, jotka soveltuvat veteraanien palvelutalon tarpeisiin. Tontilla 29129/1 on rakennusoikeutta 3 100 k-m² ja tontilla 29128/1 2 700 k-m².

Oulunkylän tontti 28099/2, jolla sijaitsee kuntoutussairaala, on merkitty sosiaalitointa ja terveydenhuoltoa palvelevien rakennusten korttelialueeksi. Kerrosala on 11 000 k-m², josta on käyttämättä 1 800 k-m². Tontti soveltunee veteraanien palvelutalon rakentamiseen.

Toinen mahdollinen veteraanien palvelutaloksi soveltuva kohde on Suursuontien ja Suursuonlaidan risteysalueella sijaitseva puistoalue. Alue merkittäneen asuinkerrostalojen korttelialueeksi ja kerrosala tulee olemaan 1 500 - 2 000 k-m². Ehdotus on todennäköisesti kaupunki-suunnittelulautakunnan käsittelyssä alkuvuodesta 2006.

Sosiaalivirasto

./. Sosiaaliviraston liitteenä 3 olevassa 31.3.2006 annetussa lausunnossa todetaan mm. seuraavaa:

Senioriasumisella tässä tarkoitetaan ikääntyville kohdennettuja vuokra- tai omistusasuntoja, joissa asukkaille on asetettu yhtiöjärjestyksessä ja/tai tontinvuokrasopimuksessa ikärajavaatimus (usein yli 55–65 vuotta). Hoidolliset palvelut senioriasumiseen tarjoaa yksityinen tai kunnallinen kotihoito.

Vanhusten palveluasuminen on sosiaalihuoltolain mukaista sosiaalipalvelua, johon kuuluu sekä asunto että asumiseen liittyvät asukkaiden jokapäiväiseen suoriutumiseen välttämättömät peruspalvelut kaikkina vuorokauden aikoina. Palvelutaloissa asuu palveluja ja/tai hoitoa tarvitsevia ikäihmisiä, jotka eivät enää selviydy omassa kodissaan kotihoidon turvin eivätkä tarvitse laitoshoitoa.

Tulevaisuuden vanhusten palvelujen rakenteeksi vanhuspalveluohjelmassa on suunniteltu monipuolisia vanhusten keskuksia. Palvelut tuodaan ympärivuorokautista hoitoa ja palveluja tarvitsevan asiakkaan luo eikä hänen tarvitse siirtyä vointinsa muuttuessa hoitopaikasta toiseen. Palvelut kattavat avopalvelut ja eriasteisen ympärivuorokautisen hoidon. Vanhuspalveluohjelman mukaan Helsingin vanhuspalvelujen kokonaisuuden suunnittelussa otetaan entistä kiinteämmin huomioon myös yksityisten senioriasuntojen tuotanto.

Sosiaaliviraston tietoon asemakaavan muutosten yhteydessä seniori-asumiseen soveltuvina kohteina on tullut Kontulan vanhusten keskuksen läheisyydessä oleva asuinkerrostalojen korttelialue tai mahdollisesti Maunulan Suursuontien ja Suursuonlaidan risteysalueella puistoalueella sijaitseva tontti.

Maunulan koillisosassa puistoalueella sijaitseva tontti on lähellä terveysasemaa, sosiaalikeskusta, yksityistä palvelutaloa, sairaalaa sekä kaupungin rakentamaa esteetöntä liikuntapuistoa. Suhteessa väestöön Maunulan peruspiirissä 75 vuotta täyttäneitä vuoden 2005 alussa oli 1 041 ja 12,1 % väestöstä. Väestöennusteen mukaan määrä on laskeva, mutta suhteellinen osuus väestöstä ennusteen mukaan pysyy yli 10 prosenttina vuoteen 2015.

Senioriasumisen sijoittumista Kontulan vanhusten keskuksen läheisyyteen puoltavat väestön vanheneminen erityisesti itäisellä alueella, kaupungin investoinnit vanhusten keskukseen ja vanhuspalveluohjelman mukainen suunnitelma kehittää Kontulasta monipuolinen vanhusten keskus. Mellunkylän peruspiirissä vuoden 2005 alussa 75 vuotta täyttäneitä oli 1 937 ja 5,3 % väestöstä. Väestöennusteen mukaan vuoteen 2015 mennessä 75 vuotta täyttäneitä on 2 782 ja 7,8 % väestöstä. On myös mahdollista, että senioriasuntoihin muuttavilta vapautuisi isompia asuntoja perheiden käyttöön.

Terveyskeskus

./. Terveyskeskuksen liitteenä 4 olevassa 19.4.2006 päivätyssä lausunnossa todetaan, että Oulunkylän terveysaseman toiminta siirretään Koskelaan vuosien 2008–2013 aikana. Terveyskeskuksen mielestä Maunulan ja Kontulan tontit soveltuisivat senioriasumiseen.

Erityisasumiseen on liikaa varauksia suhteessa asunto-ohjelman tavoitteisiin

Khn esityslistalla todettiin 13.2.2006, että kiinteistölautakunnan katsauksessa tonttien lisävaraustarpeesta suhteessa asunto-ohjelman tavoitteisiin huomio kiinnittyy tonttivarauksiin, jotka on tehty erityisasunnoille. Muiden kuin kaupungin toimesta tehtäviä säänneltyjä vuokra-asuntoja on varauksissa huomattavasti enemmän kuin asunto-ohjelman tavoitteissa on asetettu. Ylitys on ollut peräti 994 asuntoa. Näistä säännellyistä vuokra-asunnoista valtaosa on erityisryhmille tulevia asuntoja.’

Kaupunginhallituksen kehotus lähentää varauksia tavoitteisiin

Käsitellessään tontinvarauksia 13.2.2006 Khs antoi lautakunnalle seuraavan kehotuksen: ”Vielä kaupunginhallitus toteaa, että kumulatiivinen tontinvarausten summa poikkeaa oleellisesti kaupunginvaltuuston päättämästä asunto-ohjelmasta. Kaupunginhallitus kehottaa kiinteistölautakuntaa valmistelemaan kiireellisesti suunnitelman varausten ja asunto-ohjelman lähentämiseksi toisiaan.”

Khlle 11.4.2006 esittämässään selvityksessä ja ohjelmassa lautakunta totesi mm. seuraavaa: ”Seuraavissa kaupunginhallitukselle tehtävissä tontinvaraus- sekä varausten jatko- ja muutosesityksissä pyritään mahdollisuuksien mukaan saamaan kumulatiivista varausten summaa asunto-ohjelman tavoitteiden mukaiseksi.”

Edellä oleva merkinnee, että lisävarauksia erityisasuntojen kuten palvelutalojen rakentamiseen ei ole syytä tehdä.

Oulunkylän kuntoutussairaalan säätiö ei halua luovuttaa osaa tontistaan

Tammenlehvätalo ry:n kirjeessä mainitaan yhtenä hyvänä sijoitusvaihtoehtona palvelutalolle Oulunkylän veteraanien kuntoutussairaalan tontti 28099/2. Kaupunkisuunnitteluviraston käsityksen mukaan tontti soveltunee veteraanien palvelutaloa varten.

Oulunkylän Sairaskotisäätiölle vuokratusta tontista 28099/2 on syytä todeta, että tontti on 9.3.1990 vuokrattu säätiölle pitkäaikaisella vuokra-sopimuksella. Tontin käyttämättä olevan rakennusoikeuden käyttäminen on vuokralaisen päätettävissä oleva asia, mihin vuokranantajalla ei vuokrasopimuksen ehtojen mukaan ole mahdollisuutta puuttua.

Vuokrasopimuksen ehtojen mukaan vuokralainen ei saa luovuttaa tonttia tai sen osaa toisen käytettäväksi ilman kaupungin suostumusta.

Tontin 28099/2 koko rakennusoikeus on 11 000 k-m², josta on käyttämättä noin 1 800 k-m². Säätiö ei ole halukas luovuttamaan osaa tontistaan ja rakennusoikeudestaan.

Hankkeelle soveltuvia tontteja olisi useita

Kuten edellä olevasta selviää, Tammenlehvätalo ry:n hakemalle veteraanien palvelutalolle olisi useitakin sopivia tontteja. Mikään näistä tonteista ei kuitenkaan ole otettavissa käyttöön heti.

Haagassa tonttien käyttöönoton estää toistaiseksi maaperän esirakentaminen. Haagassa on toisaalta jo nyt useita vanhusten palvelutaloja, joten hankkeen sijoittaminen muualle olisi perusteltua.

Maunulassa ja Kontulassa asemakaavan muuttaminen on kesken ja mahdolliset valitukset voivat lykätä rakentamisen aloittamista.

On syytä myös huomata, että kaikille esillä oleville tonteille on rakennettavissa tavallisia asuntoja. Erityisasumisen tontit ovat useimmiten olleet joko Y- tai AKS-tontteja (yleisten rakennusten tai asuntolatyyppisten kerrostalojen korttelialueita).

Yhteistyökumppaneille varattu kohde soveltuisi veteraanille

Tammenlehvätalo ry ilmoittaa kirjeessään yhteistyökumppaneikseen YH-Suomi Oy:n ja Itä-Helsingin lähimmäistyö Hely ry:n.

YH-Suomi Oy yhdessä Länsi-Helsingin lähimmäispalvelu Leevi ry:n kanssa haki tonttia vanhusten palvelutaloa tai usean sukupolven laajempaa hanketta varten Pohjois-Haagasta.

Khn päätöksellä 13.2.2006 varattiin YH-Suomi Oy:lle omistusasuntojen rakennuttamiseen hitas-ehdoin Haagan kolme kerrostalotonttia 29108/2–4, joiden rakennusoikeus on yhteensä 8 250 k-m². Hankkeen suunnittelu on lähdössä käyntiin ja rakentamiseen päästäneen vuoden 2007 alussa.

Varausehtojen mukaan neljännes kohteen kerrosalasta eli 40–50 asuntoa voidaan suunnitella erityisesti ikääntyville sopiviksi. Tämä tarkoittaa mm., että talot, pihat ja asunnot tulee suunnitella esteettömiksi ja niin, että asunnoissa on tilaa myös avustajan toiminnalle. Edelleen asuntojen keskikoko voinee olla yleistavoitetta pienempi, mutta yhteistiloja tarvitaan normaalia enemmän. Ajatuksena on, että osa kohteen asunnoista myydään ikääntyville, mutta osa asunnoista voisi olla ikääntyvien vuokra-asuntoja, jotka omistaisi Lähimmäistyö ry. Omistajana voisi ehkä olla myös Tammenlehvätalo ry tai sen jäsenyhdistykset. Asunnot voisivat soveltua sellaisille veteraaneille, jotka eivät enää ilman apua selviydy omassa kodissaan, mutta eivät vielä tarvitse laitoshoitoa.

Koska Lähimmäistyö ry:llä ja veteraanijärjestöillä on jo ollut muita yhteistyöhankkeita, lienee mahdollista, että myös tässä Haagan kohteessa tehdään yhteistyötä. Tuoreeseen varauspäätökseen esitetään lisättäväksi kohta, jonka mukaan kohteen ikääntyville tarkoitetuista asunnoista noin 40 tulee tarjota ensi sijassa helsinkiläisille veteraaneille, joiden arvioidaan selviytyvän tuetussa asumisessa.

Kaj:n mielestä kiinteistölautakunnan esitys Tammenlehvätalo ry:n hakemuksesta on hyväksyttävissä. Tällä tavoin ei asunto-ohjelmakaudella lisätä erityisasumiseen tarkoitettuja tontteja, mutta helsinkiläisten veteraanien asuntoasiaa voidaan edesauttaa. Kiinteistövirastosta saadun tiedon mukaan YH-Suomi Oy:n ja Länsi-Helsingin lähimmäispalvelu Leevi ry:n kanssa on neuvoteltu varausehtoihin tehtävästä lisäyksestä. Ne eivät ole sitä vastustaneet.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee, että kaupunginhallituksen 13.2.2006 (222 §) tekemää asuntotonttien varaamista koskevaa päätöstä muutetaan niin, että Pohjois-Haagan korttelin nro 29108 tonttien nro 2–4 varausehtoja täydennetään seuraavalla kohdalla:

- Noin 40 ikääntyville tarkoitettua asuntoa tulee tarjota ensi sijassa helsinkiläisille veteraaneille, joiden arvioidaan selviytyvän tuetussa asumisessa.

Pöytäkirjanote kiinteistölautakunnalle, YH-Suomi Oy:lle, Länsi-Helsingin lähimmäispalvelu Leevi ry:lle, Helsingin Tammenlehvätalo ry:lle, sosiaalivirastolle, terveyskeskukselle ja kaupunkisuunnitteluvirastolle.

Lisätiedot:
Venesmaa Riitta, vs. kaupunginsihteeri, puhelin 169 2252

LIITTEET	Liite 1	Tammenlehvätalo ry:n kirje 3.1.2006
	Liite 2	Kaupunkisuunnitteluviraston lausunto 20.2.2006
	Liite 3	Sosiaaliviraston lausunto 31.3.2006
	Liite 4	Terveyskeskuksen lausunto 19.4.2006
	Liite 5	Kartat tonteista

ESISOPIMUS HERTTONIEMEEN KAAVOITETTAVAN ASUINKERROSTALOTONTIN TAI -TONTTIEN MYYMISESTÄ

Khs 2006-1543

43. kaupunginosan (Herttoniemi) korttelin nro 43140 tontti nro 2 ja korttelin nro 43141 tontti nro 1; Hiihtäjäntie 1 ja 3

Kiinteistölautakunta toteaa (6.6.2006) mm. seuraavaa:

Tiivistelmä Herttoniemen metroaseman lähellä olevan vanhan ostoskeskuksen alueella on vireillä asemakaavan muutos, jonka mukaan vanha ostos-keskus ja sen pohjoispuolella oleva huonokuntoinen asuinkerrostalo puretaan. Rakennukset ovat kaupungin vuokratonteilla. Vakuutusyhtiö Varma omistaa kerrostalon ja on tehnyt sopimuksen ostoskeskuksen ostamisesta. Purettavien rakennusten tilalle rakennetaan kuusi asuin-kerrostaloa sekä metroaseman puolelle ensimmäiseen kerrokseen ravintola- ym. liiketiloja. Lisäksi asemakaavan muutoksella mahdollistetaan nuorisolle tarkoitetun vuokra-asuntokohteen laajentaminen.

Asemakaavan muutoksen toteuttamiseksi esitetään tehtäväksi kaupungin ja Varman kesken esisopimus rakennusten purkamisesta ja asemakaavan muutoksella muodostettavan uuden tontin tai tonttien myymisestä Varmalle, jonka tarkoituksena on rakentaa alueelle vapaarahoitteisia vuokra-asuntoja sekä liiketiloja.

Voimassa olevat vuokrasopimukset ja vuokralaiset

Kiinteistö Oy Hiihtäjäntie 1:lle on vuokrattu Herttoniemessä tontti 43140/2 liiketarkoituksiin ajaksi 1.1.1959–31.12.2009. Tontin rakennusoikeus on 2 760 k-m². Tontilla sijaitsee osin kaksikerroksinen liike-rakennus, jonka kerrosala on 2 225 k-m². Tontin nykyinen vuosivuokra on noin 26 800 euroa. Yhtiö on keskinäinen kiinteistöyhtiö, jossa on kahdeksan osakasta, yhtenä kaupunki. Kiinteistössä harjoitetaan pää-osin ravintolatoimintaa ja pienehköä liiketoimintaa. Päivittäistavara-kauppaa rakennuksessa ei enää ole. Ympäristön liiketilatarjonnan kehityttyä voimakkaasti kiinteistön merkitys kauppapaikkana on vähentynyt ja rakennus on tullut teknisen ja kaupallisen kehityksensä loppuun.

Tontilla oleva rakennus ei ole arvoltaan sellainen, että sen peruskorjaaminen olisi tarkoituksenmukaista, eikä maanvuokrasopimusta tulla vuokrakauden päättyessä jatkamaan.

Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varmalle (jäljempänä Varma) on vuokrattu naapuritontilla 43141/1 osoitteessa Hiihtäjäntie 3/Sivakka-polku 3 sijaitseva asuinkerrostalotontti työsuhdeasuntoja varten ajaksi 1.5.1975–31.12.2035. Tontin rakennusoikeus on 4 492 k-m². Tontilla sijaitsee huonokuntoinen ja varustukseltaan epäajanmukainen raskaaseen peruskorjausvaiheeseen tullut vapaarahoitteinen vuokratalo. Tontin nykyinen vuosivuokra on noin 21 900 euroa ja vuokratuoton pääoma-arvo vuokrasopimuksen loppuun on noin 336 000 euroa.

Tontilla oleva asuinrakennus on tullut peruskorjausvaiheeseen, jonka kustannukset ylittäisivät rakennuksen nykyarvon.

Rakennusten purkaminen on perusteltua

Tontit sijaitsevat Herttoniemen metroaseman tuntumassa ja sopisivat siksi hyvin asumiseen. Kaupunkisuunnitteluviraston alustavissa selvityksissä on todettu, että tonteilla nyt sijaitsevien rakennusten purkaminen mahdollistaisi alueelle merkittävän lisärakentamismahdollisuuden, mikä olisi myös kaupunkirakenteellisesti hyvin perusteltavissa. Kaupunki on ryhtynyt maankäyttö- ja rakennuslain mukaisiin toimenpiteisiin asemakaavan muuttamiseksi siten, että mainittujen vuokratonttien alueelle osoitettaisiin mahdollisuus rakentaa asuinrakennuksia.

Asemakaavan toteuttaminen edellyttää, että tonttien vuokralaisten kanssa saadaan sovittua siitä, millä ehdoin nämä ovat valmiit luopumaan vuokrasopimuksistaan ja purkamaan tonteilla nyt sijaitsevat rakennukset kaavamuutoksen mukaisen uudisrakentamisen tieltä.

Asemakaavan muutos on vireillä

Alueelle on valmisteltu asemakaavamuutosta, jonka tavoitteena on, että alueelle rakennetaan laadukkaita ja vaihtelevan kokoisia asuntoja. Suunnitelma edellyttää nykyisten tonteilla 43140/2 ja 43141/1 sijaitsevien rakennusten purkamista ja korvaamista uudisrakennuksilla. Tilalle suunnitellut rakennukset olisivat pistemäisiä asuinkerrostaloja lukuun ottamatta tontin eteläreunaa, jonne osoitettaisiin paikka Hiihtäjäntietä reunustavalle lamellitalolle, jonka kadunvarsikerrokseen tulisi sijoitettavaksi liiketiloja. Luonnostarkastelun perusteella tontille sijoitettavien rakennusten rakennusoikeus voisi olla yhteensä noin 13 500 k-m², mistä alle 1 000 k-m² olisi liiketilaa. Asemakaavaluonnos on tarkoitus asettaa nähtäville kesällä 2006.

./. Nykytilannetta ja asemakaavaluonnoksen mukaista tilannetta kuvaavat kartat ovat esityslistan tämän asian liitteenä 1.

Kiinteistökaupan esisopimus on tarpeen

Kaupungin ja Varman välillä neuvoteltu esisopimus perustuu järjestelyyn, jossa Varma ostaa itselleen Kiinteistö Oy Hiihtäjäntie 1:n koko osakekannan ja sen jälkeen purkaa vanhan ostoskeskusrakennuksen, purkaa vuokratontillaan olevan asuinrakennuksensa ja rakennuttaa tilalle asemakaavamuutoksen mukaiset asuinrakennukset.

Samalla kaupunki sitoutuu myymään muodostettavan uuden tontin tai tontit esisopimuksessa määriteltyyn yksikköhintaan asemakaavamuutoksen vahvistuttua. Tontin hinnoittelussa otetaan tällöin vähentävinä tekijöinä huomioon Hiihtäjäntie 1:n osakkaille maksettavat korvaukset nykyisistä tiloista, Varmalle oman rakennuksensa purkamisesta aiheutuva arvonmenetys samoin kuin molempien rakennusten purkukustannukset.

Esisopimuksessa on myös ehdot maanvuokrasopimusten päättymisestä sekä sopimuksen mahdollisesta raukeamisesta ja uusista neuvotteluista, mikäli asemakaavan muutos ei määräaikaan 31.12.2009 saa lainvoimaa tai asuntorakennusoikeus jää liian alhaiseksi.

Korvaukset Hiihtäjäntie 1:n osakkaille

Kiinteistö Oy Hiihtäjäntie 1:n osakkaat ja Varma ovat neuvotelleet esisopimuksen, jonka mukaan yksittäisille osakkaille korvattaisiin menetettävät tilat ja joltain osin liiketoiminnan menetys. Esisopimus perustuu järjestelyyn, jossa kiinteistöyhtiön kaikki tilat luovutetaan vuoden 2007 lopussa Varmalle, joka purkaa ne. Tämä merkitsee osakkaille toisaalta kahden vuoden vuokra-ajan menetystä siihen mahdollisesti liittyvine liiketoiminnan menetyksineen, toisaalta säästöä purkukustannuksissa. Purkukustannukset on tarjousten perusteella arvioitu yhteensä 110 000 euroksi, ja osakkaille maksettavan myynti- ja korvaushinnan määräksi jää veroineen yhteensä noin 185 000 euroa. Purkukustannuksineen kauppahinnan alennus Hiihtäjäntie 1:n osalta muodostuisi näin yhteensä 295 000 euroksi.

./. Varman sekä yhtiön ja sen osakkaiden välinen esisopimus laskelmineen on esityslistan tämän asian liitteenä 3.

Korvaukset vakuutusyhtiö Varmalle

Hiihtäjäntie 3:n arvo on yhtiön kirjanpidossa 3 808 000 euroa. Tämä tulee vähennettäväksi kauppahinnasta. Tämän lisäksi tulee vielä rakennuksen purkukustannus, jonka määräksi on arvioitu 392 000 euroa. Järjestelyn toteuttaminen ilman näitä kompensaatioita on Varman mukaan taloudellisesti mahdotonta. Varman selvitys hankkeen taloudesta

./. on esityslistan tämän asian liitteenä 4.

Tontin hinnoittelu Uusi tontti esitetään hinnoiteltavaksi 500 euron kerrosneliömetrihintaan niin asuin- kuin liiketilojenkin osalta. Tämä vastaa Herttoniemen vuokra-asuntokohteissa viimeksi noudatettua hinnoittelua.

Taloudellinen lopputulos

Yhteensä kauppahintaa alentavien erien määrä on 4 495 000 euroa. Jos oletetaan, että tontille osoitettavan uuden rakennusoikeuden määräksi muodostuu suunniteltu 13 500 k-m², kauppahinnan määräksi ennen vähennyksiä muodostuisi 6 750 000 euroa ja vähennysten jälkeen 2 255 000 euroa. Summa vaikuttaa pieneltä, mutta on kaupungille selvästi edullisempi kuin nykytilanne eli asemakaavan pysyminen ja sopimusten jatkuminen nykyisellään. Kiinteistökaupan taloudellista tulosta tärkeämpää voivat olla hankkeen toteuttamisen elinkeino- ja asuntopoliittiset vaikutukset ja ehkä myös vaikutukset kunnallistalouteen.

Vertailun vuoksi voidaan arvioida, että jos odotettaisiin Kiinteistö Oy Hiihtäjäntie 1:n vuokra-ajan loppuun asti ja ryhdyttäisiin vasta sitten rakentamiseen, pois jäisivät Kiinteistö Oy Hiihtäjäntie 1:lle suoritettavat korvaukset 295 000 euroa. Jotta suunniteltu asemakaavamuutos olisi toteutettavissa, pitkäaikaisen vuokrasopimuksen haltijan Varman kanssa olisi kuitenkin sovittava toteutuksesta, jolloin toteutuksesta aiheutuvat menetykset ja kustannukset tulisi kuitenkin korvata.

Kiinteistölautakunnan mielestä on Kiinteistö Oy Hiihtäjäntie 1:n lyhyestä jäljellä olevasta vuokra-ajasta huolimatta kaupungin kannalta perusteltua edetä asiassa suunnitellusti ehdotuksen mukaisen esisopimuksen kautta, koska näin saadaan merkittävästi aiennettua hankekokonaisuuden toteuttamista ja rakennusoikeus kaksinkertaistetaan. Tämä on kaupungin näkökulmasta toivottavaa huomioon ottaen kohteen erinomaisen sijainnin kaupunkirakenteessa. Nykytilanteessa jatkaminen on joka tapauksessa huonoin vaihtoehto myös taloudellisesti, koska tonttien pääoma-arvot nykyisillä vuokrasopimuksilla ovat yhteensä vain noin 1 080 000 euroa.

Ostoskeskustontille voitaisiin tietenkin vuokrasopimuksen päätyttyä tehdä uusi vuokrasopimus nykyistä suuremmasta pääoma-arvosta, jolloin todennäköisesti päädyttäisiin taloudellisesti lähelle nyt esillä olevan esisopimuksen taloudellista tulosta. Tällöin alueelle ei kuitenkaan saataisi juurikaan nykyistä enempää asuntoja. Näissä arvioissa ei lisäksi ole otettu huomioon nuorisolle tarkoitettujen vuokra-asuntojen lisäystä, minkä pääoma-arvo on 800 000 euron luokkaa.

Esisopimus on perusteltu

Kiinteistölautakunta pitää ehdotettua esisopimusta kaupungin kannalta taloudellisesti sekä elinkeino- ja asuntopoliittisesti perusteltuna. Hankkeen toteuduttua voidaan tarjota melko runsaasti vapaarahoitteisia vuokra-asuntoja työntekijöille liikenteellisesti erittäin keskeiseltä paikalta. Myös ravintola- ym. palveluiden jatkuminen alueella turvataan.

Tontin tai tonttien luovuttaminen myymällä on perusteltua, koska kauppahinnasta voidaan selkeästi vähentää menetykset: rakennusten arvot, purkukustannukset sekä liiketulojen menetys. Vuokrauksessa näiden vähennysten tekeminen olisi vaikeampaa. Vakuutusyhtiöt pitävät maan omistamista vakavaraisuussäännösten kannalta suotavana.

Kaj pitää esisopimuksen tekemistä perusteltuna kiinteistölautakunnan esittämällä tavalla. Näin mahdollistuu purettavien rakennusten paikalle merkittävä asuntojen lisärakentaminen.

./. Liitteenä 5 on kiinteistövirastosta lisäselvityksenä saatu laskelma Herttoniemen ostoskeskuksen tonttien arvosta ja asemakaavan muutoksen ja esisopimuksen taloudellisista vaikutuksista.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee oikeuttaa kiinteistölautakunnan tekemään Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varman kanssa liitteenä olevan sopimusluonnoksen mukaisen kiinteistökaupan esisopimuksen ja sen mukaisen lopullisen kiinteistökaupan sekä tekemään esisopimukseen ja kauppakirjaan tarvittaessa vähäisiä muutoksia ja tarkennuksia.

Pöytäkirjanote kiinteistölautakunnalle.

Lisätiedot:
Venesmaa Riitta, vs. kaupunginsihteeri, puhelin 169 2252

LIITTEET	Liite 1	2 karttaa
	Liite 2	Kaupungin ja Varman välinen esisopimus
	Liite 3	Varman ja Kiinteistö Oy Hiihtäjäntie 1:n ja sen osakkaiden välinen esisopimus liitteineen
	Liite 4	Varman laskelma hankkeen taloudesta
	Liite 5	Laskelma Herttoniemen ostoskeskuksen tonttien arvosta

26.6.2006 ja 7.8.2006 pöydälle pantu asia

ULKOMAINOSLAITTEIDEN NYKYTILAA JA TULEVAISUUDEN SUUNTAVIIVOJA KOSKEVA RAPORTTI

Khs 2002-692

Kaj toteaa, että kaupunginjohtaja päätti johtajistokäsittelyssä 5.6.2002 § 49 perustaa ulkomainoslaitteiden nykytilaa ja tulevaisuuden suuntaviivoja selvittävän työryhmän (Ulkomainosryhmä). Työtä käynnistettäessä ongelmaksi oli muodostunut mm. se, että ulkomainoslaitteiden sijoittamisesta kaupungissa ei ollut selvää toimintamallia, osa ulkomainoslaitteista oli kaupunkikuvaan sopimattomia ja malliltaan vanhentuneita, ulkomainoslaitehakemusten määrä oli jatkuvasti kasvanut ja, että ulkomainoslaitteiden lupa-asioita käsiteltiin päällekkäisesti eri hallintokunnissa.

Työryhmän tavoitteena oli menettelytapojen ja prosessien selkiyttäminen, ohjeiden laatiminen, luvattomien laitteiden poistaminen, sekavan ulkomainontatilanteen selkiyttäminen, kaupungin tulojen turvaaminen, ja valmistautuminen kilpailuun. Työryhmä luovutti 17.5.2005 Helsingin kaupunginjohtajalle 10.5.2005 päivätyn loppuraporttinsa.

Raportissa on käsitelty sellaisia ulkomainoslaitteita, jotka edellyttävät maankäyttö- ja rakennuslainsäädännön mukaisia lupia. Mainonnan sisältöön ei raportissa oteta kantaa. Tarkastelun ulkopuolelle on jätetty rakennusten julkisivuille, katoille tai sisätiloihin sijoitettava mainonta ja muiden kuin ulkomainosyrittäjien harjoittama mainonta. Liikennevälineisiin sijoitettua mainontaa ei käsitellä. Työryhmä on lisäksi rajannut siirrettävien mainostelineiden eli ns. A-standien käsittelyn toimeksiantonsa ulkopuolelle.

./. Ulkomainoslaitteiden nykytilaa ja tulevaisuuden suuntaviivoja koskeva loppuraportti on liitteenä 1.

Ulkomainosryhmä on esittänyt, että kaupunginhallitus kehottaisi ulkomainosryhmää ryhtymään ulkomainonnasta vuonna 2006 käytävän kilpailuttamisen edellyttämiin valmisteltaviin toimenpiteisiin ryhmän raportissa esittämien suuntaviivojen mukaisesti. Jatkotoimenpiteiksi työryhmä suosittaa, että Helsingin ulkomainontaa kehitetään mm. ulkomainoslaiteverkostoa modernisoimalla ja painottamalla laitteiden laadukkuutta ja ympäristöön sopivuutta. Laitteiden sijoituksessa tulisi huomioida kaupungin tiedotus- ym. tarpeet. Rakennusvalvontaviraston ulkomainoslaitteita koskevia ohjeita, kaupunkisuunnitteluviraston laatimaa vyöhykekarttaa sekä liikennesuunnitteluosaston laatimia liikenneturvallisuusohjeita tulisi noudattaa kilpailumenettelyssä. Yhteistyötä eri virastojen välillä tulisi parantaa prosesseja ja menettelytapoja yksinkertaistamalla ja kehittämällä.

Hallintokeskus (ent. kaupunginkanslia) pyysi raportista lausunnon oikeuspalvelut-osastolta, Kaupunginmuseon johtokunnalta, sosiaalilautakunnalta, pelastuslautakunnalta, yleisten töiden lautakunnalta, joukkoliikennelautakunnalta, rakennuslautakunnalta, kiinteistölautakunnalta, kaupunkisuunnittelulautakunnalta, Helsingin Energialta, Helsingin Satamalta, Ratahallintokeskukselta, Viacom Outdoor Oy:ltä, Outdoor Finland – Suomen Ulkomainosliitolta, JCDecauxilta, Clear Channel Suomi Oy:ltä sekä Infobase Towers Oy:ltä.

Oikeuspalvelut on (19.8.2005) lausunut mm. seuraavaa:

Oikeuspalvelut toteaa, että loppuraportin selvitys oikeusohjeista sekä nykytilanteesta ongelmineen ja taloudellisine vaikutuksineen on riittävässä määrin tuotu esiin uudistusten toteuttamiseksi. Kun vuokrasopimusten voimassaolo päättyy 31.7.2008, oikeuspalvelujen näkemyksen mukaan laitteiden kilpailuttaminen voidaan toteuttaa hyvissä ajoin. Kaikki suositukset jatkotoimenpiteistä ovat huomionarvoisia. Myös selvien ongelmien poistaminen jatkotoimenpiteinä tulisi ottaa huomioon. Lisäksi tulisi kehittää raportissa mainittua koko kaupunkia koskeva ATK-pohjainen ulkomainoslaitteiden paikkatietojärjestelmä, jota ylläpitää ja päivittää yksi viranomainen.

Edelleen oikeuspalvelut toteaa, että 1.8.2008 toteutettavassa prosessikaavio 4:ssä kaikille vuokrausta harjoittaville on samanlainen käsittely ja lausuntokierros ennen vuokrapäätöstä. Osapuolet olisivat yhdenvertaisessa asemassa ja eri tahojen vaatimukset tulisi yhdellä kertaa kartoitetuiksi kaupunkimiljöön, liikenteen vaatimusten ja kulttuurihistoriallisten tarpeiden näkökohdat huomioon ottaen. Lausuntokierros saattaisi yhtenäistää ulkomainoslaitteiden laatua, sijoitusta ja turvallisuutta olivatpa laitteet pysyviä tai tilapäisiä. On myös todennäköistä, että mallihyväksynnän ja laadun myötä vanhentuneet ja kaupunkikuvaa rumentavat ulkomainoslaitteet poistuvat ja kaupungin taloudellinen tilanne parantuisi. Rakennusvalvontaviraston lupapäätös voisi myös nopeutua.

Prosessikaavio 4:ään sisältyvä jatkolupamenettely mahdollisen luvan menetyksestä kaavoituksellisista syistä saattanee muodostua ongelmalliseksi niissä vuokrasopimustapauksissa, joissa lupapäätös laitteen sijoittamisessa on lyhyempi kuin itse vuokrasopimus. Tällaisen tilanteen estämiseksi tulisi hakijalle tiedottaa hyvissä ajoin ennen vuokrasopimuspäätöstä mahdolliset kaavoitukselliset toteutukset, jotta vältytään ristiriidoilta. Toinen keino on pyrkiä siihen, että vuokrasopimuksen ja lupapäätöksen kesto ovat yhtenevät. Kun kysymykseen tulee jatkolupa, tulisi myös vuokrasopimusaikaa tarkistaa. Kolmas vaihtoehto olisi ottaa vuokrasopimukseen vastaavaa ehto niissä tapauksissa, kun kaupunki on vuokranantajana. Tällaisissa tapauksissa irtisanomisajan tulisi olla riittävän pitkä. Vaihtoehto ei voine sopia tilanteisiin, kun valtio ja yksityinen omistavat maapohjan.

Voimassa olevista sopimuksista 1.8.2008 jälkeen oikeuspalveluilla ei ole muuta huomautettavaa kuin, että metroasemien mainoslaitteisiin voitaneen jatkotoimenpiteinä myös kiinnittää huomiota.

Helsingin kaupunginmuseon johtokunta on (23.8.2005) todennut, että kaupunginmuseo pitää ulkomainoslaitteiden nykytilaa ja tulevaisuuden suuntaviivoja koskevan työryhmän työtä arvokkaana ja tarpeellisena, jotta ulkomainonnan ohjeistusta ja eri viranomaisten käytännön työtä saataisiin selkeytettyä. Ulkomainontaan liittyvien rakenteiden ulkoasun ja sijoittamisperiaatteiden ohjeistaminen on kaupunkikuvan kannalta erittäin tärkeä asia. Muutoin nykyisessä kaupallisuuden leimaamassa tilanteessa aukiot ja katutilat sekä –näkymät muuttuisivat nopeasti levottomiksi markkinakentiksi.

Työn ulkopuolelle on rajattu siirrettävät mainostelineet eli ns. A-standit, joista kuitenkin on olemassa rakennuslautakunnan rakentamistapaohjeistus vuodelta 2001. Jatkossa katukuvan ja jalankulkualueiden ilmeeseen ja levottomuuteen vaikuttavien mainostelineiden sijoituskäytännöt ja mahdollisesti kokonaan rauhoitettavat alueet tulee selvittää.

Raportin ulkopuolelle on lisäksi rajattu rakennusten julkisivuille, katoille tai sisätiloihin sijoitettava mainonta. Rakennuksiin sijoitettavaa mainontaa säädellään rakennuslautakunnan v. 1997 hyväksymässä rakentamistapaohjeessa. Erityisen hyvänä kaupunginmuseon johtokunta pitää periaatetta, että ulkomainoslaitteita ei pääsääntöisesti sallita kiinnitettävän rakennusten seiniin. Samoin yleispiirteiset sijoitusvyöhykkeet ohjeistuksineen ovat välttämättömät. Tällä periaatteella turvataan kulttuurihistoriallisesti ja kaupunkikuvallisesti kaikkein arvokkaimpien ja herkimpien alueiden arvojen säilyminen. Työryhmä esittääkin vyöhykekartan kehittämistä yhteistyössä kaupunkisuunnitteluviraston ja kaupunginmuseon kanssa edelleen niin, että eri vyöhykkeiden sisältä löydetään ne alueet, jotka jäävät kokonaan ulkomainonnan ulkopuolelle. Kaupunginmuseon johtokunta pitää ehdotusta kannatettavana.

Raportissa esiteltyjen, nykyisin käytössä olevien mainoslaitteiden muodostama tuoteperhe tuo kaupunkikuvaan tiettyä rauhallisuutta. Tällaista ulkomainoslaitteiden yhdenmukaisuutta voidaan pitää hyvänä lähtökohtana ja kannatettavana periaatteena jatkossakin. Mainostaulujen yhdistämisellä pysäkkikatoksiin saadaan vähennettyä erillisten mainostaulujen määrää ja tarvetta.

Kaupunginmuseon johtokunta pitää tärkeänä sitä, ettei mainoslaitteiden kokoa tulevaisuudessa kasvateta. Myös rakenteiden keveyteen tulee kiinnittää erityistä huomiota, jottei mainoslaitteista kasva nykyisiä mainoslaitteita massiivisempia. Joissakin kulttuurihistoriallisesti merkittävissä paikoissa yksilöllisesti juuri siihen paikkaan suunniteltu, viereisten rakennusten arkkitehtuuriin ja muihin rakennelmiin sovitettu mainoslaite toisi epäilemättä paremman lopputuloksen. Tämä onkin periaatteessa mahdollista, mutta mallihyväksynnän vaatimus saattaa suosia valmiiksi mallihyväksyttyjä mainoslaitteita.

Lopuksi kaupunginmuseon johtokunta toteaa, että työryhmän raportin loppupäätelmänä esitetyt suositukset jatkotoimenpiteiksi ovat kaikki erittäin kannatettavia ja tarpeellisia ja pitää keskeisenä tavoitetta kehittää ulkomainontaa kaupungin arvon mukaiseksi, mikä edellyttää laitteiden laadun vaatimusta ja ympäristön ja kaupunkikuvan nykyistä parempaa huomioon ottamista. Ulkomainostilan suunnittelussa tulee ottaa huomioon myös kaupungin ja kansalaisjärjestöjen ilmoittamisen ja tiedotuksen tarpeet sellaisissa paikoissa, joissa kansalaiset liikkuvat, kuten esimerkiksi ostoskeskuksissa.

Sosiaalilautakunta on (6.9.2005) pitänyt tärkeänä, että ulkomainoslaitteita sijoitettaessa huolehditaan ympäristön esteettömyydestä, kuten raportissa todetaankin. Sosiaalilautakunta katsoo, että myös ns. A‑standien sijoittelua tulee valvoa siten, etteivät ne muodosta kulkuesteitä jalankulku- tai kevyen liikenteen väylille, vaikka niitä ei olekaan varsinaisesti käsitelty tässä raportissa. Vaihtoehtona olisi tutkittava A‑standien kieltämistä erikseen määritellyillä alueilla. Asiaa on sivuttu raportissa ja Ulkomainos -työryhmän jäsen Tapio Sademies on jättänyt niistä eriävän mielipiteen, jonka mukaan nämä A-standit olisi pitänyt sisällyttää tähän raporttiin. Huolimattomasti sijoiteltuna A-standit aiheuttavat sekavuutta kaupunkiympäristöön ja haittaavat esteetöntä liikkumista. A-standeja koskee erillinen Siirrettävät mainostelineet eli standit – sijoittamisperiaatteet -raportti, joka on hyväksytty rakennuslautakunnassa 24.4.2001.

Päiväkotien ja leikkipuistojen läheisyyteen mainostauluja sijoitettaessa tulee noudattaa erityistä harkintaa. Mainostajilta tulee vaatia kuluttaja-asiamiehen ohjeiden noudattamista. Kuluttaja-asiamiehen Alaikäiset, markkinointi ja ostokset –ohjeessa katsotaan, että koska ulkomainonnassa käytetään julkista tilaa eikä mainosta voi välttyä kohtaamasta, ulkomainonta kohtaa myös lapset ja nuoret. Näin ollen tätä markkinointia voidaan arvioida kuten lapsille suunnattua markkinointia. Häiritsevä mainonta loukkaa kuluttajan oikeutta rauhalliseen asuinympäristöön ja vahvistaa usein vallitsevia sukupuolistereotypioita.

Erityisesti lasten ja nuorten ympäristö tulisi rauhoittaa liialliselta markkinoinnilta. Vaikka vastuun mainonnan sisällöstä kantavat mainostajat, on kaupungilla ulkomainonnasta hyötyvänä osapuolena myös vastuu huolehtia siitä, että mainonnan sisältö on asiallista ja ohjeisiin perustuvaa.

Ulkomainoslaitteita sijoitettaessa on kiinnitettävä huomio myös erityisryhmien tarpeisiin. Sijoittelulla ei saa vaikeuttaa liikkumista esim. pyörätuolilla tai lastenvaunujen kanssa. Sijoittelu ei saa haitata kaupunkiympäristön hahmottamista. Näkövammaisten osalta on otettava huomioon, että mainoslaitteiden tulee olla hahmotettavissa kepin kanssa alhaalta asti. Sivulle ylhäältä levenevät laitteet voivat aiheuttaa ongelmia. Pysäkkikatoksissa on huolehdittava, että tilaa jää pyörätuolilla kääntymiseen. Tämä helpottaa myös lastenvaunujen kanssa liikkuvia.

Tulevaisuudessa ulkomainoksiin liitetään myös ääniä. Joissakin paikoissa näitä äänimainostauluja on jo käytössä. Tästä ei ollut mainintaa loppuraportissa, mutta asia on tarpeen ottaa huomioon. Äänien osalta tulee kiinnittää huomiota siihen, etteivät ne häiritse esimerkiksi liikennevalojen ääniopastuksen havainnointia eivätkä aiheuta lisähälyä jo ennestään meluisaan kaupunkiympäristöön.

Sosiaalilautakunta pitää työryhmän esittämiä suosituksia jatkotoimenpiteiksi hyvinä ja tärkeinä ottaen kuitenkin huomioon esteettömyysasiat sekä markkinoinnin yleiset eettiset periaatteet.

Pelastuslautakunta on (13.9.2005) todennut mm., että kiinteiden mainoslaitteiden sijoituksessa on otettava huomioon visuaalisten ja liikenneturvallisuusnäkökohtien lisäksi pelastusturvallisuuteen kuuluvat asiat. Raportissa on kiinteiden mainoslaitteiden sijoittelussa jätetty tyystin huomioimatta pelastustiet. Reitti nostolavayksikölle sijaitsee paikoin kevyenliikenteen väylällä, viheralueella, julkisella torialueella jne. eli reiteillä, jotka eivät ole perinteisiä tontille ajoreittejä. Varsinkin nostolavalle varatun reitin geometria on tilaa vievä, kääntösäteen ollessa 12 m, tulee normaali tiestönkin reittitarkastelut tehdä huolella.

Pelastusviranomainen olisi toivonut selkeitä pelisääntöjä A-standien käytölle, semminkin kun pelastuslain mukaan muidenkin onnettomuuksien kuin tulipalojen ennaltaehkäisyyn tulee laitoksen kiinnittää huomiota.

Raporttiin on lisättävä pelastustoimen osio, missä viitataan pelastuslakiin, pykäliin 21 ja 33. Suunnittelun yhteydessä on aina selvitettävä olemassa olevat pelastustiet. Niille ei saa sijoittaa kiinteitä mainoslaitteita.

Määritettäessä jatkosuunnittelussa sijoitusohjeet kiinteille mainoslaitteille on myös määriteltävä käyttöohjeet nk. A-standeille.

Esteettömyystarkastelujen tulisi olla mukana kaikessa Helsingin kaupungin suunnittelussa (vrt. Esteetön Helsinki-projekti). Nyt on rajattu raportin ulkopuolelle nk. A-standit, joilla on suuri merkitys kaupunkitilan toimivuuteen. Vanhusten, näkö- ja liikuntavammaisten liikkumisen sujuvuus heikentyy samoin lastenrattaiden kera kulkevien. A-standit jopa aiheuttavat vaaratilanteita: kohtaamisonnettomuuksia, kompurointeja jne.

Yleisten töiden lautakunta on (15.9.2005) esittänyt seuraavaa:

Lupaprosessi Rakennusviraston rooli ulkomainoslaitteiden sijoittamisessa rajoittuu nykyisin lähinnä ulkomainosyrittäjälle annettavan kaivuluvan myöntämiseen ja valvontaan sen jälkeen, kun kiinteistövirasto on tehnyt ulkomainospaikasta vuokrasopimuksen kaupunkisuunnitteluvirastoa kuultuaan ja rakennusvalvontavirasto puolestaan antanut toimenpideluvan mainoslaitteen sijoittamiseen.

Kaivulupa myönnetään prosessin loppuvaiheessa juuri ennen mainoslaitteen asentamista. Jos tässä yhteydessä paljastuu esim. maanalaisista johdoista johtuvia esteitä mainoslaitteen sijoittamiselle suunniteltuun paikkaan, on sille etsittävä uusi paikka ja pahimmassa tapauksessa koko prosessi voidaan joutua käymään läpi uudestaan.

Raportissa prosessia ehdotetaan muutettavaksi 1.8.2008 lähtien siten, että jo ennen mainospaikkaa koskevan vuokrasopimuksen tekemistä rakennusvirasto antaisi lausunnon mainospaikan soveltuvuudesta mm. johtojen ja katuympäristön kannalta. Tällä muutoksella voidaan varmistaa, että lupaprosessia ei jatketa turhaan paikoissa, joissa mainoslaitteen sijoittamiselle ei ole teknisiä edellytyksiä. Katu- ja puisto-osasto pitää tätä muutosta perusteltuna.

Ulkomainoslaitteisiin liittyvä lupaprosessi on hakijan ja kaupungin hallinnonkin kannalta moniportainen, joten raportissa esitetään sen yksinkertaistamista siten, että jo mainospaikan vuokrauspäätös sisältäisi kaikki tarvittavat luvat, mm. kaivuluvan. Yleisten alueiden vuokrauksia tekevät nykyisin sekä kiinteistöviraston tilakeskus, joka vastaa vuokrauksista kaupallisiin tarkoituksiin, sekä rakennusviraston katu- ja puisto-osasto, jolle kuuluvat muut luvat. Vaikka nykyinen järjestelmä toimii kohtalaisen hyvin, olisi pidemmällä aikavälillä rationaalisempaa keskittää kaikki yleisten alueiden vuokrausasiat yhteen yksikköön. Yleisten alueiden käytön vastuullisena tahona luontevin sijoituspaikka tälle yksikölle olisi katu- ja puisto-osasto.

Esteettömyys Mainoslaitteiden sijoittamisessa on otettava huomioon esteettömyysnäkökulma, eli laitteita ei esimerkiksi tulisi sijoittaa paikkoihin, joita näkövammaiset eivät voi havaita valkoisen kepin avulla kaduilla liikkuessaan. Mainoslaitteilla ei tule myöskään rajoittaa kohtuuttomasti kulkuväylien leveyttä, jotta niillä voidaan liikkua esteettömästi esim. pyörätuolilla. Mahdollisuuksien mukaan mainoslaitteet on sijoitettava kaduilla kohtiin, joissa ei ole jalankulkua, esim. välikaistoille ym.

Esteettömyysnäkökohtien arvioimisessa on syytä käyttää valtakunnallisessa esteettömyysprojektissa kehitettyjä mitoitusohjeita.

Mainoslaitteiden sijoittamisessa tulee ottaa huomioon työturvallisuusnäkökohdat laitteita huollettaessa ja mainoksia vaihdettaessa sekä laitteita ympäröivien alueiden ylläpidettävyys, mm. aurausmahdollisuus.

Yhteiskunnallinen tiedottaminen mainoslaitteissa

Kaupungilla on nykyisin kiinteistöviraston hallinnoimina käytössään 159 kaupungin omaan tiedottamiseen liittyviä mainostiloja, ns. Abribus-valomainostauluja, joita on toistaiseksi käytetty lähinnä kulttuuripalvelujen mainostamiseen. Kahden viikon kampanjan mainostilavuokra on kaupungin eri hallintokunnille 1 590 euroa.

Rakennusvirastolla on jatkuvaa tarvetta erilaisiin asenne- ym. kampanjointiin (mm. Helli Helsinkiä, roskaamiskampanjat). Jos ulkomainoslaitteiden kilpailuttamisessa varattaisiin tietty määrä tällaista "ilmaista" mainostilaa, voitaisiin kaupungin kannalta tärkeitä siisteys- ym. teemoja edistää vähäisin kustannuksin, mutta laajalla näkyvyydellä. Ulkomainoslaitteita kilpailutettaessa tulisi ottaa tämä näkökulma huomioon.

Myös asukasjärjestöjen ja kaupungin omaa tiedottamistarvetta palvelevien ilmoitustaulujen mahdollisuutta tulisi selvittää. Näiden ylläpito voitaisiin tehdä esimerkiksi yhteistyössä asukasjärjestöjen kanssa.

Jatkotoimenpiteet Raportissa ehdotetaan useita jatkotoimenpiteitä, joista seuraavat koskevat rakennusvirastoa:

Yhteistyötä eri virastojen välillä tulee parantaa prosesseja ja menettelytapoja yksinkertaistamalla ja kehittämällä. Tämä tarkoittaa

- eri virastojen roolien selkiyttämistä ja rajapinnoista sopimista ja jatkossa ulkomainonnan parissa olevien toimijoiden vähentämistä kaupungin kentässä

- paikkatietojärjestelmän pikaista kehittämistä ja käyttöönottoa. Järjestelmän tulee palvella kaikkia kaupungin toimijoita (vastuullisena kiinteistövirasto)

- ulkomainoslaitteiden paikkojen huomioimista laadittavissa suunnitelmissa, mm. katu- ja ympäristösuunnitelmissa sekä katutilaa koskevien suunnitteluohjeiden laatimista, joissa huomioidaan myös ulkomainoslaitteiden mitoitus ja sijoittamisedellytykset (kaupunkisuunnitteluvirasto, rakennusvirasto).

Ulkomainoslaitteiden paikat kilpailua varten teetetään konsulttityönä (kaupunkisuunnitteluvirasto yhteistyössä muiden virastojen kanssa) ja soveltuvin osin virastojen omana työnä.

Kaupungin tulee katutilan omistajana ja haltijana ottaa kantaa siirrettäviin mainostelineisiin eli standeihin, joista yleisimpiä ovat ns. A-standit.

Katu- ja puisto-osaston mielestä tavoite vähentää ulkomainoslaitteiden kanssa toimivia hallintokuntia nykyisestä neljästä on perusteltu ja se ehdottaakin tutkittavaksi, voitaisiinko yleisille alueilla sijoitettavien ulkomainoslaitteiden vuokraustoiminta siirtää kiinteistövirastosta rakennusviraston katu- ja puisto-osastolle, joka vastaa katujen kunnossa- ja puhtaanapidosta sekä muutoinkin toimii katu- ja puistoalueiden isäntänä. Katu- ja puisto-osastolla ollaan yhdistämässä katu- ja puistoalueiden paikkatietorekisterit yhdeksi yleisten alueiden rekisteriksi, johon voitaisiin luontevasti liittää myös ulkomainoslaitteita koskevat tiedot.

Katusuunnittelun yhteydessä on toistaiseksi otettu kantaa ulkomainoslaitteiden sijoittamiseen vain satunnaisesti. Katu- ja puisto-osasto pitää työryhmän ehdotusta ulkomainoslaitteiden huomioimiseksi katusuunnitteluvaiheessa perusteltuna eikä näe esteitä sille, että jatkossa katusuunnitelmissa ja niihin liittyvissä suunnitelmaselostuksissa tarkistetaan ulkomainoslaitteiden sijoittamismahdollisuudet sekä tehdään niihin tarvittavat tilavaraukset.

Siirrettävien mainoslaitteiden osalta katu- ja puisto-osasto toteaa, että etenkin eräillä keskustan alueilla ns. A-standeista on haittaa kadun käyttäjille ja kunnossapidolle. Näiden laitteiden käytöstä tehdyt ohjeet on hyväksytty rakennuslautakunnassa 24.4.2001. Järjestyslain voimaan tulon johdosta kaupungin järjestyssääntö, jonka perusteella näitä mainoksia olisi pystytty tehokkaasti valvomaan, on kumottu. Laitteiden valvontavastuu on nykyisin rakennusvalvontavirastolla ja poliisilla, mutta resurssit tähän ovat riittämättömät. Esteettömyyden lisäämiseksi niiden käyttöä tulisikin pystyä rajoittamaan ja valvomaan nykyistä paremmin.

Joukkoliikennelautakunta on (22.9.2005) esittänyt mm. seuraavaa:

Ulkomainoslaitteista liikennelaitoksen vastuulle kuuluvat raitiovaunu- ja bussipysäkkien sadekatokset. Niiden pystytyksestä ja kunnossapidosta liikennelaitoksella on vuoden 2015 loppuun kestävä sopimus, joka jatkuu viisi vuotta kerrallaan irtisanomisajan ollessa 24 kuukautta. Sopimukseen kuuluu tällä hetkellä 1210 katosta (vuoden 2005 lopussa 1255 modulia) ja niitä rakennetaan vielä 140 lisää vuoden 2009 loppuun mennessä.

Pysäkkikatoksia on kahta tyyppiä, leveä- ja kapeapäätyisiä, leveäpäätyinen suojaa paremmin sateelta ja tuulelta, joten se on matkustajapalvelun kannalta huomattavasti parempi. Pysäkkikatoslupia käsiteltäessä ei matkustajapalvelua kuitenkaan aina riittävästi huomioida vaan kapeapäätyisiä katoksia joudutaan asentamaan kohteisiin, joissa pysäkkitila riittäisi leveämmällekin mallille.

Joukkoliikenteen osalta kaupungin tarpeet karttainformaatiolle ja tiedottamiselle on jo nyt huomioitu, mutta kaupungin kulttuurin ja muun tiedottamisen tarpeeseen ei ole varauduttu.

Näköpiirissä ei ole pysäkkikatoksiin liittyviä muutostarpeita, mutta viimeistään vuonna 2013, ennen nykyisen sopimuskauden irtisanomisajan umpeutumista ne luonnollisesti tarkistetaan.

Rakennuslautakunta on (27.9.2005) todennut mm. seuraavaa.

Rakennusvalvontaviraston rooli on toimia lupaviranomaisena, joka myöntää ulkomainoslaitteille luvat maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämällä tavalla. Yleensä ulkomainoslaitteet edellyttävät toimenpidelupaa maankäyttö- ja rakennusasetuksen 62 §:n mukaisesti. Asetuksen toimenpidelupaa ei kuitenkaan tarvita, jos toimenpide perustuu oikeusvaikutteiseen kaavaan tai katusuunnitelmaan taikka yleisistä teistä annetun lain mukaiseen hyväksyttyyn tiesuunnitelmaan.

Helsingissä on lisäksi omaksuttu ns. mallihyväksyntämenettely. Aluksi itse laitteelle haetaan mallihyväksyntä, jonka jälkeen yksittäisten laitteiden luvat haetaan pelkästään esittämällä laitteen asemapiirros ja ympäristösuunnitelma.

Vanhojen ennen vuotta 1990 käyttöön otettujen laitteiden luvat oli myönnetty yleensä määräaikaisina (esim. pylvästauluille ja suurtauluille normaalisti viideksi vuodeksi).

Myös laitteiden lupien valvonta kuuluu rakennusvalvontavirastolle. Lisäksi Helsingin kaupunginvaltuusto on määrännyt rakennuslautakunnan toimimaan viranomaisena, joka valvoo, että liikenneväylät, torit ja katuaukiot sekä puistot ja oleskeluun tarkoitetut ulkotilat täyttävät hyvän kaupunkikuvan ja viihtyisyyden vaatimukset.

Rakentamisen ohjaamiseksi rakennuslautakunta voi antaa alueellisia tai koko kaupunkia koskevia rakentamistapaohjeita. Ohjeiden on edistettävä alueen ominaispiirteisiin ja paikallisiin erityisolosuhteisiin sopivaa ja kestävää rakentamista (Helsingin kaupungin rakennusjärjestys 2 §). Kun toimenpide toteutetaan rakentamistapaohjeen mukaisesti, lupaa toimenpiteeseen ei tarvitse hakea. Rakennusvalvontaviranomainen voi kuitenkin edellyttää luvan hakemista erityisestä syystä.

Työryhmän suosituksista

Työryhmä suosittaa, että kantakaupungin keskeisissä osissa, raportin liitekartan vyöhykkeellä I, luovutaan vanhoista ennen vuotta 1990 käytössä olleista laitteista vuoden 2008 jälkeen. Käytetty karttaliite on otettu ilmeisesti sellaisenaan kaupunkisuunnitteluviraston jo aikaisemmin laatimasta kartasta, jota on käytetty annettaessa lausuntoja mainostauluhankkeista.

Esitetyllä vyöhykeajattelulla tavoitellaan menettelyjen yksinkertaistamista. Sen avulla on mahdollista selkiyttää ulkomainoslaitteiden sijoittamiskäytäntöjä ja esim. kehittää kullekin alueelle sen tarpeisiin sopivat luvanvaraisuussäännöt.

Kartan mukainen vyöhyke I on kuitenkin kovin laaja ja sisältää eri lailla arvotettavia alueita. Asiaa voitaisiin tarkastella eritellymmin niin, että ulkomainoslaitteet empirekeskustassa ja muutamalla muulla ydinkeskustan kaikkein arvokkaimmalla alueella kiellettäisiin kokonaan ja linja olisi vapaampi näiden alueiden ulkopuolella.

Myös esitys siltä osin, millainen laitekanta eri vyöhykkeillä ylipäätänsä olisi mahdollista, on tiukahko. Sähköisiä mainos- ja informaatiotauluja sallittaisiin vyöhykkeellä I vain korttelien sisäpihojen kaltaisissa paikoissa. Pylvästaulut olisi kielletty kokonaan. Vyöhyke I kattaa koko niemen.

Rakennuslautakunnan mielestä vyöhykeajattelu on liian summittainen keino ratkaista kysymys arvokkaiden alueiden rauhoittamiseksi häiritsevältä ulkomainonnalta ja ulkomainoslaitteilta. Juuri niemen alueella liikkuu eniten kaupunkilaisia ja matkailijoita. Esimerkiksi matkailijat tarvitsevat informaatiota, jota kaksipuolisilla sähköisillä laitteilla on voitu välittää.

Rakennuslautakunta esittää, että vyöhykeajattelu korvataan yksityiskohtaisemmalla tarkastelulla, jossa erityisen arvokkaat ympäristöt nostetaan esiin ja arvotetaan ulkomainonnan kannalta. Erään lähtökohdan tähän tarjoaa valtakunnallisesti merkittäviä kulttuurihistoriallisia ympäristöjä koskeva Museoviraston uusi tarkistettu luettelo. Olemassa oleva valtakunnallisesti merkittäviä kulttuuriperintökohteita koskeva inventointi ja julkaisu on vuodelta 1993.

Työryhmän kanta, että mainoslaitteiden laadukkuutta tulee kilpailutettaessa painottaa, on oikea. Mainoslaitteiden nykyinen kaupunkikuvallinen ilme on vain keskinkertainen. Juuri kilpailuttaminen on se vaihe, jossa kaupungilla on mahdollisuus vaikuttaa käytettyjen laitetyyppien valintaan ja siihen, että laitteita jatkuvasti kehitetään. Ulkomainoslaitteita koskevat sopimukset päättyvät pääosin kesällä 2008 ja laitteistot ja laitepaikat on tarkoitus kilpailuttaa sitä ennen. Työryhmän esitykset tähtäävätkin kilpailun valmisteluun ja kilpailun jälkeiseen tilanteeseen.

Suositusten mukaan yhteistyön parantaminen virastojen välillä tarkoittaa mm. selkeiden periaatteiden laatimista ulkomainonnalle rakentamistapaohjeiden muodossa. Tällainen jo olemassa oleva rakentamistapaohje on Mainosroskakorit, sijoittamisperiaatteet, vuodelta 2004. Aiheeseen liittyy myös rakentamistapaohje Mainoslaitteet rakennuksissa, jonka aihepiirin työryhmä on rajannut raporttinsa ulkopuolelle.

Lisäksi rakennusvalvonnassa on tehty työtä ulkomainoslaitteita, ulkomainonnan suurtauluja sekä pylvästauluja koskevien ohjeiden laatimiseksi.

Toinen vastaava kehityskohde raportissa on valvonnan tehostaminen. Rakennusvalvontavirastossa on kaksi katujen valvontaan erityisesti tarkoitettua rakennusmestarin virkaa. Katuvalvonnan painopiste on talviaikaisessa liukkaudentorjunnassa, mutta virasto on myös pannut toimeen esimerkiksi ns. A-standeihin keskittyviä valvontaiskuja yhteistyössä poliisin kanssa.

Työryhmän raporttiin liittyy jäsen Sademiehen eriävä mielipide, joka koskee etupäässä juuri A-standejä. Mielipiteen mukaan standit tulisi kieltää työryhmän esittämän I vyöhykkeen alueelta. Työryhmä tyytyy katsomaan, että kaupungin tulee katutilan omistajana ja haltijana ottaa tämäntapaisiin telineisiin kantaa. Rakennuslautakunta on omalta osaltaan vuonna 2001 hyväksynyt rakentamistapaohjeen Siirrettävät mainostelineet eli standit, sijoittamisperiaatteet ja lähettänyt sen kaupunginhallitukselle tiedoksi ja kiinteistölautakunnalle toimenpiteitä varten.

Paikkatietojärjestelmä Lupaviranomaisen kannalta tarkasteltuna kehitys 1980-luvulta on mainoslaitteiden osalta ollut ongelmallinen. Vanhojen ennen vuotta 1990 käyttöön otettujen laitteiden luvat oli myönnetty yleensä määräaikaisina (esim. pylvästauluille ja suurtauluille 5 vuodeksi). Tämä on osittain johtanut siihen, että määräaikojen jatkoille ei ole lupia haettu, tai näitä jatkolupia ei ole kyetty voimavarojen niukkuudesta johtuen asianmukaisesti käsittelemään. Kun ulkomainoslaitteiden määrä on suuri, on tuhansien laitteiden seuranta osoittautunut vaikeaksi. Työryhmä esittääkin kehitettäväksi ja käyttöön otettavaksi ulkomainoslaitteita koskevan paikkatietojärjestelmän. Järjestelmän avulla laitteiden paikkojen vuokraus, lupakäsittely, valvonta ja seuranta helpottuisivat. Vastuuvirastona on kiinteistövirasto.

Rakennuslautakunta kannattaa paikkatietojärjestelmän pikaista käyttöön saamista.

Rakennusvirasto katuhallintokuntana

Eri virastojen työnjaon mukaisesti olisi tarkoituksenmukaista, että rakennusvirasto katuhallintokuntana suunnittelisi katutilan käyttöä raportissa esitetyllä tavalla. Virasto suunnittelee tai suunnitteluttaa kadunkalusteiden paikat ja myöntää luvat teknisille laitteille. Olisi järkevää, että rakennusvirasto myös määrittelisi normaalien katuympäristöön sijoitettavien ulkomainoslaitteiden paikat katusuunnitelmissa ja katusuunnitelmaa täydentävissä ympäristösuunnitelmissa. Tällöin erillistä rakennusvalvonnan lupakäsittelyä ei enää lainkaan tarvittaisi.

Vyöhykekartta, liikenneturvallisuusohjeet ja rakennusvalvontaviraston ohjeet loisivat puitteet laitteiden sijoittamiselle virastojen sopiman työnjaon mukaisesti.

Kaupunkikuvaneuvottelukunnan lausunto

Kaupunkikuvaneuvottelukunta on antanut Ulkomainostyöryhmän loppuraportista oman lausuntonsa 17.8.2005.

Neuvottelukunta suosittelee pylväsmainonnan kehittämistä kohti kulttuurimainontaa. Banderollimainontaa pitäisi kehittää innovatiiviseksi kertomaan kaupungin eri aktiviteeteista. Tällaisesta on löydettävissä hyviä esimerkkejä eri puolilta Eurooppaa.

Kun ulkomainonta kaupungin toimesta kilpailutetaan, tulee ulkomainostyöryhmän jäseniä olla edustettuna laadittaessa kilpailutuksen kehykset.

Lopuksi Rakennuslautakunta pitää ulkomainoslaitteiden nykytilaa ja tulevaisuuden suuntaviivoja koskevaa loppuraporttia hyvänä lähtökohtana valmisteltaessa ulkomainoslaitteista käytävää kilpailua. Raportissa esitetyt jatkotoimenpidesuositukset ovat rakennusvalvonnan näkökulmasta pääosin tarkoituksenmukaisia ja ovat omiaan selkiyttämään ja yksinkertaistamaan nykyisiä käytäntöjä.

Esitetystä vyöhykeajattelusta tulee kuitenkin luopua. Kolmiportainen aluejako voidaan korvata eri tilanteet paremmin huomioon ottavalla yksityiskohtaisemmalla tarkastelulla, jossa alueiden sopivuus tai sopimattomuus erityyppiseen ulkomainontaan harkitaan.

Samalla kun kaupalliseen tarkoitukseen tulevaa laitekantaa kehitetään, tulisi kaupungin entisestään voimistaa keinoja osoittaa vapaaehtoisen kansalaistoiminnan, kuten kaupunginosayhdistysten käyttöön soveltuvia ilmoitustauluja. Tällaisesta käytännöstä on jo muutamia hyviä esimerkkejä eri puolilla kaupunkia. Tarvetta kansalaistiedottamiseen on enenevässä määrin.

Helsingin Satama on (28.9.2005) pitänyt hyvänä raportissa esitettyjä pääperiaatteita koko kaupungin ulkomainonnan keskitetystä koordinoinnista. Helsingin Satama pitää hyvänä myös sitä, että käytettävät laitteet tyyppihyväksyttäisiin.

Helsingin Sataman mielestä mainoslaitteita sijoitettaessa Sataman hallinnoimilla alueilla on otettava huomioon alueen liikenteelliset ja paikalliset olosuhteet, joten mainoslaitteiden sijoittelusta Sataman pitää saada päättää itse.

Lisäksi Helsingin Satama korostaa sitä, että sen lisäksi mitä vaatimuksia mainoksille muutoin asetetaan, ne eivät saa olla Sataman liiketoiminnan vastaisia.

Helsingin Satama haluaakin olla sen alueille sijoitettavien mainoslaitteiden lupahakemusten valmistelussa mukana ja vaikuttaa niitä koskevien sopimusten sisältöön. Parhaiten tämä toteutuu oman sopimuksen kautta ja mieluiten niin, että sama sopimus kattaa sekä ulkoalueiden mainokset että terminaalien sisällä olevat mainokset.

Helsingin Energia on (26.10.2005) todennut mm., että mainoslaitteet liittyvät Helsingin Energian liiketoimintaan mm. seuraavissa yhteyksissä: pylvästaulut (n. 2 000 kpl) on sijoitettu pääsääntöisesti ulkovalaistuksen pylväisiin ja mainosroskakoreista (n. 1 000 kpl) huomattava osa on kiinnitetty myös valaisinpylväisiin. Valaistujen ulkomainosten liittymisjohdoista lähes kaikki on liitetty ulkovalaistusverkkoon. Pienehkö osa mainoslaitteista tarvitsee jatkuvaa sähköä, jolloin niillä on liittymisjohto jakeluverkkoon.

Helsingin Energia toteaa, että pylvästaulujen sijoituksessa ja kiinnityksessä tulisi ottaa myös pylvään omistajan näkökanta entistä paremmin huomioon. Esim. tuulisille paikoille ei tulisi lainkaan asentaa pylvästauluja, koska pylväitä ei ole mitoitettu taulujen aiheuttamalle tuulikuormalle. Samasta syystä esim. banderollien kiinnittäminen pylväisiin on kaikkialla kiellettyä.

Pylvästaulujen ja mainosroskakorien kiinnityslaitteet ja –tavat tulisi toteuttaa pylvään pintakäsittelyä suojaavalla tavalla ja kiinnitys ei saa estää pylvään sähkölaitteiden kytkentätilan avaamista. Liittymisjohtojen tilaukset suositellaan tehtäviksi hyvissä ajoin etukäteen, jolloin tarvittaessa ehditään tutkimaan edullisempaa vaihtoehtoista paikkaa ja liittymisjohtoreittiä. Valaistujen mainostaulujen luminanssin (pintakirkkauden) tulee olla oikeassa suhteessa ympäröivään julkisen ulkotilan valaistukseen.

Kiinteistölautakunta on (1.11.2005) todennut mm. seuraavaa.

Kiinteistöhallinnon rooli Paikkojen vuokraaminen ulkomainoslaitteita varten, pysäkkikatoksia lukuun ottamatta, on ollut kiinteistöhallinnon tehtävä noin 60 vuoden ajan eli siitä alkaen, kun järjestettyä sekä säädeltyä ulkomainontaa on kaupungissamme ollut. Kiinteistöhallinnolla on edelleen parhaat edellytykset kaupungille menestyksellisen ulkomainosvuokrauksen hoitamiseen.

Toisaalta saattaa olla jatkossa paikallaan miettiä pysäkkikatoksien hallinnointia. Pysäkkikatosten lupamenettely poikkeaa suuresti mainoslaitepaikkojen menettelystä. Pysäkkikatoksia käytetään ulkomainonnan lisäksi tuotekohtaiseen mainontaan. Pysäkkikatoksien maapohjalle ei ole määritelty vuokraa. Jatkossa saattaisi tulla ongelmia kilpailuttamisen myötä siitä, että pysäkkikatosten ylläpito kuuluu liikennelaitokselle, jolla ei ole katoksille omaa käyttöä, kun liikennöinnin on voittanut jokin muu yhtiö. Tällöin pahimmillaan saattaisi olla seurauksena, että jonkin linjan voittaneella yhtiöllä on erillissopimus pysäkkikatosmainonnasta jonkin toisen ulkomainosyhtiön kanssa ja alueelle tulee toiset pysäkit ja toiset jäävät paikalleen vain mainospaikoiksi. Näin on tapahtunut ainakin Ruotsissa.

Merkittävä osa ulkomainonnasta raportin ulkopuolella

Työryhmä ei käsitellyt esimerkiksi pysäkkikatoksia, valomainontaa, rakennusten seiniin kiinnitettyjä mainoslakanoita, mainosliputusta eikä nk. a-standimainontaa, vaikka nämä muodostavat erittäin merkittävän ja yhä kasvavan mainosvolyymin Helsingissä. Myöskään ulkomailla olevia uusia mainoslaiteratkaisuja ei ole käytännössä lainkaan tarkasteltu, vaikka muun muassa Pariisista löytyy useita tyylikkäitä, myös Helsinkiin sopivia laitteita. Työryhmä keskittyi lähes yksinomaan kiinteistöviraston tilakeskuksen vuokraamiin mainoslaitteisiin.

Yrittäjien asema Työryhmä on kuullut yrittäjiä. Yrittäjien kannanotoilla ei ole juuri ollut merkitystä raportin sisältöön. Ulkomainosyrittäjien mielipiteiden tulisi selkeämmin näkyä loppupäätelmissä. Asialla on myös valtakunnallista merkitystä, koska jonkin laitteen osittainen tai totaalinen kieltäminen Helsingissä vaikuttaa koko maan kehitykseen.

Työryhmän suosituksista

Työryhmä suosittaa, että kaupunki jaetaan kolmeen eri vyöhykkeeseen. Lautakunnan mielestä vyöhykeajattelusta tulisi luopua. Kunkin mainospaikan ja ‑laitteen soveltuvuus tulee ratkaista paikkakohtaisesti, kuten on tehty tähänkin saakka.

Virastojen työnjako Raportti keskittyy suurelta osin virastojen väliseen työnjakoon, jota on pyritty selkeyttämään. Tilakeskuksen kannalta ei ole suurta merkitystä sillä, missä vaiheessa se pyytää yrittäjien hakemuksesta kultakin virastolta lausunnon. Tavallisesti hakemuksista pyydetään lausunto ennen vuokrauspäätöksen tekemistä kaupunkisuunnitteluvirastolta, minkä jälkeen on tehty päätös. Tämän jälkeen yrittäjä toimittaa hakemuksensa ja vuokrauspäätöksensä rakennusvalvontavirastolle. Se, että rakennusvirasto haluaa, että ns. kaivulupaa varten pyydetään ensiksi lausunto siltä, on toki mahdollista, mutta asian kokonaisprosessissa kaivuluvalla ei ole suurtakaan merkitystä. Ulkomainosyrittäjät selvittävät etukäteen mainospaikan pystyttämisen mahdolliset viemäri-, johto- yms. esteet, koska he ovat hankkineet tarvittavat tiedot ennen lupahakemuksien jättämistä.

Liikenneturvallisuusnäkökohdat laitteita sijoitettaessa

Raporttiin on liitetty ohje mainoslaitteiden sijoittelusta liikenneturvallisuuden kannalta. Tämä ohje perustuu yksinomaan kaupunkisuunnitteluviraston liikennesuunnitteluviranomaisen näkökantoihin ja tulkintoihin. Tutkimuksia mainoslaitteiden vaikutuksista liikenneturvallisuuteen ei ole tehty, vaikka saadun tiedon mukaan mm. JCDecaux Oy Finland on esittänyt tällaisen tutkimuksen tekemistä yhteistyössä siten, että yhtiö osallistuisi tutkimuksen rahoitukseen.

Kullakin mainoslaitteella on lupa nykyiseen sijoituspaikkaansa. Paikkahakemuksen yhteydessä kiinnitetään luonnollisesti huomiota myös liikenneturvallisuuteen. Tiedossa ei ole yhtään tapausta, jossa mainoslaitteesta olisi aiheutunut liikenneonnettomuus. Laitteet on sijoitettu vakiintuneiden periaatteiden mukaisesti ja sijoituspaikat ovat olleet samoja useita vuosia. Viime ja tämän vuoden aikana, kun yrittäjät ovat hakeneet uusia mainoslaitepaikkoja, on jo eräissä kannanotoissa sovellettu työryhmän raportin ohjeita, vaikka ohjeet eivät ole vielä voimassa. Uusia ohjeita ja määräyksiä voidaan soveltaa vasta siitä alkaen, kun ne on hyväksytty.

Laadittu liikenneturvallisuusohje on liian tiukka, perustuu olettamuksiin eikä ota huomioon sitä, että kaupungissa on kivitaloja, erilaisia pylväitä, bussipysäkkejä, liikenteen ohjauslaitteita, huoltoasemien liikemerkkejä yms. näköesteitä. Lautakunnan mielestä ohjeita ei voida ottaa käyttöön ennen kuin asia ensin tutkitaan perusteellisesti.

A-standit Työryhmä ei käsitellyt raportissaan ns. a-standeja, joita on ripoteltu useita satoja kappaleita ympäri kaupunkia. Raportissa on kiinteistöviraston jäsenen eriävä mielipide, jonka mukaan ns. a-standit tulisi kieltää kantakaupungin alueelta. Tämä alue on sama, jonka sisältä kiinteistölautakunta kielsi muovikalusteet ulkotarjoilualueilta. Huolimatta rakennusvalvontaviraston a-standeistä antamista ohjeista ohjeiden valvonta on olematonta sekä tehotonta.

Useissa Euroopan kaupungeissa nämä laitteet on kokonaan kielletty. Mikäli a-standien pitäminen kiellettäisiin kantakaupungin alueella, kaupunkikuva selkenisi sekä parantuisi huomattavasti. A-standien rivistöt mm. kävelykaduilla muodostavat esteitä liikunta- ja näkörajoitteisille. A‑standeista tulee kaupungille viikoittain kielteistä palautetta.

Kiinteistölautakunnan mielestä a-standit tulisi kieltää kantakaupungin alueelta.

Mallihyväksyntä Työryhmä ehdottaa, että ulkomainoslaitteille myönnettäisiin mallihyväksynnät määräaikaisena esim. 10 - 15 vuodeksi. Lautakunnan mielestä mallihyväksyntäjärjestelmää tulee kehittää. Niistä tulisi etukäteen pyytää ainakin kaupunkisuunnitteluviraston ja kiinteistöviraston lausunnot. Myös yrittäjille lausunnot ovat välttämättömiä, varsinkin kun on kyse vanhojen laitteiden jatkoajoista. Määräaikaa tulee tarkastella laitekohtaisesti ja pyrkiä siihen, että käytössä olisi laitteita, joita voidaan käyttää pidempiä aikoja. Kaikilla mainoslaitteilla, jotka liittyvät tilakeskuksen vuokraamiin mainoslaitepaikkoihin, on voimassa oleva tyyppihyväksyntä.

Paikkatietojärjestelmä Eri hallintokunnilla on ollut selkeä tarve saada aikaan mainospaikkojen paikkatietojärjestelmä. Tilakeskuksella on ollut käytössään manuaalinen karttajärjestelmä, josta tilakeskus luo atk-järjestelmää. Järjestelmää ylläpitää tilakeskus ja eri virastoille tulee sen selailumahdollisuus. Jatkossa paikkatietojärjestelmää tulee kehittää keskitetysti sellaiseksi, että se on kaikkien asiaan liittyvien virastojen käytössä ja ne voivat täydentää siihen omat tietonsa.

Taloudellinen merkitys Ulkomainonnan taloudellinen merkitys on huomattava. Helsingin markkinat muodostavat merkittävän osan valtakunnallisten ulkomainosyhtiöiden tuloista. Myöskään sen työllistävä vaikutus ei ole merkityksetön. Mikäli raportin suositukset otettaisiin liikennesuunnitteluosaston kannan mukaisena sellaisenaan heti käytäntöön, aiheutuisi siitä tilakeskuksen tiedon mukaan yrittäjille 1,4 miljoonan euron siirtokustannukset edellyttäen, että korvaavia paikkoja löytyisi vastaava määrä. Varovaisen arvion mukaan liiketaloudelliset menetykset ulkomainosyhtiöille, niiden ilmoituksen mukaan, olisivat noin 4 miljoonaa euroa. Jos ohjeet sellaisenaan tulisivat voimaan, ne saattaisivat vaikuttaa myös muiden kaupunkien vastaaviin ohjeisiin ja tätä myötä uusiin tulonmenetyksiin. Sillä olisi merkitystä myös kaupungin vuokra- ja verotuloihin sekä eittämättä myös alan yritysten työllistämismahdollisuuksiin.

Kaupungin oma ilmoittelutarve

Kvston vuoden 1991 päätöksellä saatiin kaupungin käyttöön kaikkiaan 50 tiedotustaulupaikkaa karttoja sekä ilmoittelua varten. Sopimuskauden aikana tilakeskus on pystynyt lisäämään paikkoja niin, että kaupungin virastoilla ja laitoksilla on käytössään karttapaikkojen lisäksi 159 mainospaikkaa omaan ilmoitteluun. Näitä paikkoja tilakeskus vuokraa hallintokunnille pääsääntöisesti kahden viikon jaksoissa 1 590 euron korvauksesta. Oikea korvaushinta, mikäli paikat vuokrattaisiin vapailta markkinoilta, olisi 29 400 euroa. Tilakeskuksen tarkoituksena on jatkaa vuokraustoimintaa edelleen.

Kulttuuribanderollimainonta

Erilaisten tapahtumien yhteydessä on tarvetta luoda uudenlaista kulttuuri- ja tapahtumabanderollimainontaa. Tällainen mainonta on yleensä lyhytkestoista, eikä po. tahoilla ole mahdollisuutta maksaa markkinahintaisia vuokria. Tämän johdosta tällaisesta uudesta banderollimainonnasta saatava vuokratulo ei tule korvaamaan raportin mukaan poistettavien, perinteisten mainoslaitepaikkojen vuokratuloja.

Kilpailuttaminen Nykyiset ulkomainontalaitteita koskevat vuokrasopimukset päättyvät 31.7.2008. Tilakeskuksella on tarkoitus kilpailuttaa kaikki ulkomainontapaikkoja koskevat sopimukset. Raportin toteutumisesta mahdollisesti johtuvat tulkintaerimielisyydet vaikeuttavat kilpailuttamista. Kilpailuttaminen tulee eittämättä nostamaan laitepaikoista saatavaa tuloa kaupungille. Tarjouspyynnön asiakirjat tuodaan hyvissä ajoin kiinteistölautakunnan päätettäväksi.

Laitteiden lukumäärä Perinteisten mainoslaitteiden lukumäärää voidaan kasvattaa monimuotoisuutta ja suunnittelua lisäämällä. Laitteiden lukumäärä Helsingissä on esim. Tukholmaan verrattuna vielä vaatimatonta luokkaa.

Kaupunkisuunnittelulautakunta on (10.11.2005) lausunut mm. seuraavaa.

Taustaa

Ulkomainonnan toimintaperiaate

Ulkomainontaa harjoittavat siihen erikoistuneet ulkomainosyhtiöt, jotka suunnittelevat tai suunnitteluttavat käytettävät ulkomainosvälineet. Niille hankitaan rakennusvalvontaviraston mallihyväksyntä. Ulkomainosyhtiöt vuokraavat ulkomainoslaitteille paikat kaupungilta, valtiolta tai yksityisiltä kiinteistönomistajilta. Yhtiöt tai kiinteistönomistajat hakevat laitteille rakennuslainsäädännön edellyttämät luvat. Ulkomainosyhtiöt vuokraavat mainostajille laitteista mainostilat, painavat julisteet, hoitavat julisteiden levityksen ja vastaavat ulkomainoslaitteiden kunnosta.

Vuokraus- ja lupakäytäntö

Helsingin kaupungin katu- ja muille julkisille alueille pystytettävien kiinteiden mainoslaitteiden paikkojen vuokraamisesta vastaa kiinteistövirasto. Kiinteistövirasto pyytää laitteiden ehdotetuista sijoituspaikoista lausunnon kaupunkisuunnitteluvirastolta, jossa esitetyn paikan sopivuus arvioidaan liikenneturvallisuuden, toiminnallisuuden ja kaupunkikuvan kannalta. Jos kyseessä on olemassa olevaa laitetta koskeva jatkohakemus, annetaan lausunto rakennusvalvontavirastolle. Rakennusviraston katuosasto antaa laitteelle kaivuluvan. Laitteiden rakennusluvat käsittelee rakennusvalvontavirasto. Vuokrauspäätökset hyväksyy kiinteistölautakunta.

Luvanvaraisuus

Ulkomainoslaitteet ovat maankäyttö- ja rakennuslainsäädännön perusteella luvanvaraisia. Myös järjestyslaki ja Helsingin kaupungin rakennusjärjestyksen 9 ja 37 § sisältävät mainoslaitteita koskevia määräyksiä.

Ohjeisto Rakennuslautakunta voi antaa rakentamistapaohjeita, joilla ohjataan rakentamista ja rakennetun ympäristön laatua. Rakennusvalvonta voi myös luopua luvanvaraisuudesta, mikäli toimenpide täyttää ohjeessa esitetyt vaatimukset.

Pylvästaulujen sijoittamisessa on rakennusvalvontavirastossa sovellettu 1960-luvulla laadittuja ohjeita. Julkisivutoimikunta on vuonna 1983 antanut lausunnon suurtaulujen ja kolmiopilareiden sijoittamisperiaatteista. Suurtauluista on rakennusvalvontaviraston ohje vuodelta 1988, lisäksi on ohje mainosroskakorien sijoittamisesta.

Rakennusvalvontavirastossa valmisteltiin ulkomainostyöryhmän työskentelyn aikana yleisohjetta "Ulkomainoslaitteet, sijoittamisperiaatteet".

Kaupunkisuunnitteluvirastossa on vuodesta 1989 noudatettu kiinteistövirastolle 11.9.1989 annetussa lausunnossa esitettyjä periaatteita kulttuurihistoriallisesti ja kaupunkikuvallisesti arvokkaista kaupunkiympäristöistä ja muista paikoista, joihin mainoslaitteita ei tulisi lainkaan sijoittaa, kuten esimerkiksi Senaatintori, Esplanadin puisto, Vanha kirkkopuisto, Kauppatori, kirkkojen ja muiden monumentaalirakennusten läheisyys ja puistot. Nämä samat periaatteet kaupunkisuunnitteluvirasto on toistanut 19.4.2001 kiinteistövirastolle pylvästauluja koskevasta hakemuksesta antamassaan lausunnossa.

Ulkomainoslaitteisto

Helsingin käytössä oleva ulkomainoslaitteisto perustuu pääosin vuonna 1991 laadittuun sopimukseen. Näitä laitteita ovat mm. pysäkkikatokset, pyöreät mainospilarit ja katumainostaulut, joilla on mallihyväksyntä. Muut vielä käytössä olevat laitteet ovat pääosin vanhempia, osa jopa 1940-luvulta. Näitä ovat vanhanmalliset suurtaulut, kolmiopilarit, pylvästaulut ja mainosroskakorit. Laadultaan em. laitteet ovat lähinnä tilapäisluonteisia.

Erilaisia ulkomainoslaitteita on Helsingissä pysäkkikatokset mukaan lukien n. 2 000 kpl, jonka lisäksi n. 2 000 pylvästaulua ja n. 1 000 mainosroskakoria.

Sopimustilanne

Ulkomainonta Helsingissä on 1990-luvun alkupuolelta lähtien ollut erittäin keskittynyttä. Lähes 100 % ulkomainonnasta on tällä hetkellä yhden yrittäjän hallussa. Tämä on osaltaan estänyt kilpailua alalla. Kaikkien kiinteistöviraston solmimien ulkomainoslaitteiden vuokrasopimukset päättyvät 31.7.2008, pysäkkikatosten osalta 31.12.2015. Ennen sopimuskauden päättymistä kaupunki kilpailuttaa uuden tilanteen eri ulkomainoslaiteyrittäjien kesken.

Ulkomainoslaitteiden nykyinen tilanne Helsingissä

Ulkomainospintojen määrät ovat olleet voimakkaassa kasvussa jo pitkään ja niiden määrä on noussut nopeasti. Kilpailun puute on toisaalta johtanut siihen, että laitteistossa ei ole tapahtunut merkittävää kehitystä 1990-luvun alun jälkeen, eikä Helsingin kaupungilla ole ollut riittävää tahtoa tai näkemystä laitteiston kehittämiseksi tai niiden sijoittamisen ohjaukseen. Tilanne on muodostunut paikoitellen jopa kaupunkikuvallisesti kaoottiseksi ja vaatisi johdonmukaista kehitystyötä. Osaltaan tilanne johtuu monista toimijoista kaupungin sisällä. Kokonaisuutta on ollut vaikea valvoa, koska ulkomainoslaitteiden määrä on suuri eikä niille ole toistaiseksi kehitetty kattavaa ohjeistusta eikä tehokasta karttapohjaista seurantajärjestelmää.

Kaupunkisuunnitteluvirasto lausuntojen antajana

Ulkomainoslaitteita koskevien hakemusten käsittely työllistää useita virastoja merkittävästi. Toisaalta kaupunki saa laitepaikoista vuokratuloja, toisaalta laitehakemusten käsittelyyn kuluva työpanos kaupunkisuunnittelu-, rakennusvalvonta- ja rakennusvirastossa on kasvanut erittäin suureksi. Voimassa olevan ulkomainoslaitesopimuksen päättymisen lähestyminen on lisäksi saanut mainoslaiteyritykset aktiivisesti pyrkimään laitemääriensä lisäämiseen, jolloin sijoituspaikkoja on voitu hakea sadoille laitteille yhtä aikaa.

Ongelmaksi on koettu, ettei kaupungin hallintokunnilla ole ollut selviä toimintamalleja ulkomainoslaitteiden sijoittamiselle kaupungissa. Yhtenäisen ohjeistuksen ja mainoslaitteita koskevan karttapohjaisen seurantajärjestelmän puuttuminen lisäävät laitehakemusten käsittelyyn tarvittavaa työtä ja kuluvaa aikaa mm. kaupunkisuunnitteluvirastossa. Tilanne ei ole ollut tyydyttävä myöskään mainoslaiteyrittäjien kannalta.

Kaupunkisuunnitteluvirasto on 1.8.2004–30.9.2005 antanut kirjalliset lausunnot yhteensä 327 laitepaikkaa koskevista, eri yrittäjien mainoslaitehakemuksesta. Lausuntoja on annettu sekä kiinteistöviraston talo-osastolle että rakennusvalvontavirastolle.

Ulkomainoslaitteiden yleispiirteiset sijoitusvyöhykkeet -kartta

Ulkomainostyöryhmän työhön liittyen on kaupunkisuunnitteluvirastossa valmisteltu "Ulkomainoslaitteiden yleispiirteiset sijoitusvyöhykkeet" ‑kartta. Se on tarkoitettu apuvälineeksi kaupunkisuunnitteluviraston työntekijöille, jotka valmistelevat lausuntoja yritysten esittämistä mainoslaitepaikoista. Koska valmistelutyö jakautuu monen aluesuunnittelijan osalle, on toimintaperiaatteiden ohjeistukselle olemassa selkeä tarve. Yhtenä työvälineenä olisi yleispiirteinen vyöhykekartta, jota mm. rakennusvalvontaviraston kirjalliset ohjeet täydentävät.

Kartassa kaupungin alue on jaettu kolmeen vyöhykkeeseen, joilla käytettäviksi sopivat laitetyypit on lueteltu karttaan liittyvässä taulukossa. Kartan vyöhykejako vastaa kaupunkisuunnitteluvirastossa viime vuosina ulkomainoslaitehakemuksia käsiteltäessä noudatettua linjaa. Karttaa esitetään ohjeellisena noudatettavaksi uusia ulkomainoslaitehakemuksia käsiteltäessä sekä kaikkiin ulkomainoslaitteisiin 1.8.2008 alkaen.

Jatkossa vyöhykekarttaa on tarkoitus täydentää ja tarkentaa käytettävissä olevien resurssien puitteissa.

Yrittäjien kuuleminen

Ulkomainosryhmä on työnsä kuluessa ollut yhteydessä ulkomainoslaiteyrittäjiin ja esitellyt valmisteltavaa aineistoa. Yrittäjille on tiedotettu ja heitä on kuultu työn suuntaviivoista, laadittavista ohjeista, vyöhykekartasta, liikenneturvallisuusohjeista ja menettelytavoista. Yrittäjille on lisäksi järjestetty kolme kuulemistilaisuutta.

Ulkomainoslaitteiden yleispiirteiset sijoitusvyöhykkeet -karttaa koskien kaupunkisuunnitteluvirastoon on toimitettu 4 kirjallista kannanottoa (Outdoor Finland - Suomen Ulkomainosliitto, Clear Channel Suomi Oy, JCDecaux Finland Oy ja Viacom Outdoor).

Lausunto ulkomainostyöryhmän raportista

Kaupunkisuunnittelulautakunta pitää ulkomainostyöryhmän raporttia tervetulleena selvityksenä aiheesta, jota ei Helsingissä aikaisemmin ole tällä perusteellisuudella tutkittu. Mainoslaitteisiin liittyviä liikenneturvallisuuskysymyksiä on raportissa käsitelty ensimmäisen kerran kokonaisvaltaisesti. Raportti on hyvä lähtökohta valmisteltaessa ulkomainoslaitteista ennen nykyisten sopimusten loppumista käytävää kilpailua.

Työryhmän suositukset jatkotoimenpiteiksi

Raportin loppuun kootuissa suosituksissa työryhmä korostaa mm. erityisen huomion kiinnittämistä mainoslaitteiden laadukkuuteen tulevan kilpailuttamisen yhteydessä. Edelleen työryhmä haluaa varmistettavaksi kaupungin omien informaatiotarpeiden huomioon ottamisen. Rakennusvalvontaviraston ja kaupunkisuunnitteluviraston laatimia ohjeita esitetään noudatettavaksi kilpailuttamisen yhteydessä. Työryhmä esittää myös useita keinoja eri virastojen välisen yhteistyön parantamiseksi sekä vuokraus- ja lupaprosessien kehittämiseksi.

Työryhmän esittämät suositukset ovat ulkomainoslaitteiden korkean laadun, hyvän kaupunkiympäristön ja kaupungin viranomaisten yhteistyön kehittämisen kannalta perusteltuja. Kaupunkisuunnittelulautakunta kannattaa raportissa esitettyjen suuntaviivojen ottamista tulevan kilpailuttamisen valmistelun lähtökohdiksi.

Lupaprosessin kehittäminen

Raportissa esitetään tulevaisuuden kehityskuvana moniportaisen lupaprosessin yksinkertaistamista siten, että lupien myöntäminen ja laitepaikkojen vuokraaminen keskitettäisiin yhdelle toimijalle. Tämän edellytyksenä on kuitenkin, että mainoslaitteita koskien on olemassa rakentamistapaohjeet, jolloin varsinaista rakennuslupaa ei ohjeiden mukaisille laitteille tarvitsisi hakea.

Kaupunkisuunnitteluviraston rooli lupaprosessissa

Ulkomainostyöryhmän raporttiin liittyvien prosessikaavioiden osalta kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa, että niissä on kaupunkisuunnitteluviraston tehtäväksi lausunnonantajana sekä nykyisin että tulevaisuuden kehityskuvissa esitetty liikenteellisten ja toiminnallisten seikkojen arvioiminen. Kaupunkisuunnitteluvirastossa mainoslaitepaikkoja tarkastellaan kuitenkin liikenneturvallisuuden ja ympäristön toiminnallisuuden lisäksi aina myös kaupunkikuvallisena kysymyksenä, mikä tulee virastojen toimintatapoja kehitettäessä ottaa huomioon.

Paikkatietojärjestelmä

Mainoslaitteiden sijoittamista koskevien hakemusten käsittelyn yhteydessä on kaupunkisuunnitteluvirastossa koettu erittäin suureksi ongelmaksi se, ettei mainoslaitteiden vuokraus- ja lupatilanteesta ole ollut käytettävissä ajan tasalla olevaa seuranta- ja paikkatietojärjestelmää. Suuren laitekannan ollessa kyseessä on kokonaisuuden hallinta käynyt lähes mahdottomaksi. Yksittäisten laitehakemusten kohdalla tämä on merkinnyt suurta lisätyömäärää lausuntojen valmistelijoille. Työryhmä esittää raportissaan paikkatietojärjestelmän kehittämistä ja käyttöön ottamista, vastuuvirastona kiinteistövirasto. Kaupunkisuunnittelulautakunta kannattaa paikkatietojärjestelmän mahdollisimman nopeaa käyttöön saamista.

Rakennustapaohjeiden laatiminen

On erittäin tärkeää, että ulkomainoslaitteita varten on olemassa selkeät periaatteet, joiden mukaan ulkomainontaa koskevia asioita voidaan eri virastoissa käsitellä. Kaupunkisuunnittelulautakunta kannattaa ulkomainontaa koskevien rakentamistapaohjeiden pikaista laatimista, niin kuin työryhmän raportissa on esitetty.

Ulkomainoslaitteita koskevan vyöhykekartan kehittäminen

Yhtenä osana jatkokehitykselle työryhmä esittää kaupunkisuunnitteluviraston laatiman ulkomainoslaitteita koskevan yleispiirteisen vyöhykekartan tarkentamista siten, että vyöhykkeiden sisällä esitetään erityyppiseen ulkomainontaan soveltuvat alueet ja ne alueet, jotka jäävät kokonaan ulkomainonnan ulkopuolelle.

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa, että ko. kartta on toistaiseksi tarkoitettu vain ulkomainoslaitteiden sijoittelun yleispiirteiseen ohjaukseen, ja sitä tullaan jatkossa tarkentamaan käytettävissä olevien resurssien puitteissa. Kannanotoissa mainoslaitehakemuksiin kaupunkisuunnitteluvirastossa on tähänkin asti seurattu 11.9.1989 kiinteistövirastolle annetussa lausunnossa esitettyjä periaatteita kulttuurihistoriallisesti ja kaupunkikuvallisesti arvokkaista kaupunkiympäristöistä ja muista paikoista, joihin mainoslaitteita ei tulisi lainkaan sijoittaa, kuten esimerkiksi Senaatintori, Esplanadin puisto, Vanha kirkkopuisto, Kauppatori, kirkkojen ja muiden monumentaalirakennusten läheisyys ja puistot.

Raportin A-standeja koskeva eriävä mielipide

Tehtävänsä alussa työryhmä rajasi tehtäväkenttänsä ulkopuolelle mm. irralliset, kadulle sijoitettavat ns. A-standit. Työn aikana ovat näihin laitteisiin liittyneet ongelmat kuitenkin nousseet toistuvasti esille, ja myös loppuraportissa niihin viitataan. Raporttiin liittyy kiinteistöviraston edustajan eriävä mielipide, jossa esitetään A-standien kieltämistä kantakaupungin keskeisillä alueilla.

Kaupungin järjestyssäännön uusimisen yhteydessä kaupunginhallitus antoi v. 1999 rakennusvalvontavirastolle tehtäväksi valmistella ohje siirrettävien mainostelineiden sijoittamisesta katu- ym. alueille. Kaupunkisuunnitteluvirasto antoi ohjeluonnoksesta 15.12.2000 lausunnon, jossa virasto esitti ns. A-standien kieltämistä jalankulkua haittaavina ja kaupunkikuvaa rumentavina. Rakennuslautakunta kuitenkin hyväksyi 24.4.2001 siirrettävien mainostelineitten sijoittamisperiaatteet -ohjeen. Siitä kaupunkisuunnitteluvirasto antoi 26.3.2002 lausuntonsa, jossa toistettiin viraston kielteinen kanta näiden laitteiden sallimiseen ja edellytettiin tehokasta valvontaa, mikäli laitteet sallitaan.

Uuden järjestyslain tultua voimaan ja syrjäytettyä paikalliset järjestyssäännöt 1.10.2003, on siirrettäviä mainostelineitä koskeva ohjeistus ollut pelkästään em. rakennuslautakunnan ohjeen varassa. Ohjeen valvonta kuuluu rakennusvalvontavirastolle.

Kuluneiden viiden vuoden aikana on kaupunkisuunnittelulautakunnan mielestä käynyt selväksi, että v. 2001 laaditulla ohjeella ei tilannetta Helsingin keskustan jalankulkualueilla ole saatu lainkaan hallintaan. Liikkeenharjoittajat eivät ohjetta tunne tai eivät siitä piittaa. Rakennusvalvontavirastolla ja poliisilla puolestaan ei ole voimavaroja riittävään valvontaan, ja satunnaisten valvontaiskujen vaikutus on jäänyt hetkelliseksi.

Paikoitellen Helsingin keskustan jalankulkualueet muistuttavat enemmän esteratoja kuin jalkakäytäviä, koska kuka tahansa voi vuokraa maksamatta, lupia hakematta ja seurauksista piittaamatta pystyttää jalkakäytäville mainostelineitä ja muutakin irtainta. Telineitä sijoitetaan kymmenien metrien päähän liikkeiden ovilta katujen risteyksiin, jalankulkijoiden esteettömästä liikkumismahdollisuudesta ei välitetä, ja usein telineistä aiheutuu suoranaista vaaraa. A-standiin voi törmätä yhtä hyvin invaluiskan kuin suojatien päässä, jopa raitiovaunukorokkeella.

Kaupunkisuunnitteluvirasto ja rakennusvirasto joutuvat työssään entistä tarkemmin ottamaan huomioon julkiselle kaupunkiympäristölle asetetut esteettömyysvaatimukset. Ilo Helsingin kaupungin korkeatasoisesti toteuttamista jalankulkualueista jää kuitenkin lyhytaikaiseksi, kun ne heti valmistumisensa jälkeen tukitaan esteettisesti yleensä ala-arvoisilla mainostelineillä. Lopputuloksena Helsingin ydinkeskusta on hankalakulkuista kaupunkiympäristöä, jota leimaa yleinen rähjäisyys.

Kaupunkisuunnittelulautakunta esittää ns. A-standien kieltämistä ainakin Helsingin ydinkeskustassa ja kantakaupungin vilkkaimmilla jalankulkualueilla. Esteettömän liikkumisen turvaamiseksi jalkakäytävillä ja muilla jalankulkualueilla tulisi rakennusviraston ja kaupunkisuunnitteluviraston yhteistyönä laatia ohjeisto, jossa määritellään erilaisten kadunkalusteiden sijoittamisehdot ja vapaana pidettävän jalankulkutilan vähimmäismitat erityyppisillä kaduilla.

Kaupunkisuunnittelulautakunta hyväksyi kartan "Ulkomainoslaitteiden yleispiirteiset sijoitusvyöhykkeet" käytettäväksi ohjeellisena asemakaavaosastolla ulkomainoslaitteiden sijoittamista koskevia lausuntoja valmisteltaessa.

Outdoor Finland – Suomen ulkomainosliitto sekä Viacom Outdoor lausuvat (12.9.2005) näkemyksenään mm. , että työryhmä on onnistunut tehtävässään huonosti ja että raportti on tarkoituksenhakuinen. Ulkomainostyöryhmä on rajannut työnsä koskemaan ainoastaan järjestäytynyttä ulkomainontaa harjoittavien yrittäjien liiketoimintaa. Merkittävää osaa ulkomainosvälineitä ei ole tarkasteltu lainkaan.

Raportin näkemys, jonka mukaan kaupungin tulot voidaan turvata ulkomainoslaitteiden määrää vähentämällä ja laitekohtaisia vuokria korottamalla, on epärealistinen. Raportissa ei ole otettu huomioon ulkomainonnan myötä kaupungille tulevia muita taloudellisia hyötyjä (kuten erilaiset kadunkalusteet, esim. pysäkit).

Ulkomainosyrittäjiä on kuultu useaan otteeseen ja ulkomainosyrittäjiltä on pyydetty lausuntoja työryhmän työn eri osiin. Näillä kuulemisilla ja lausunnoilla ei kuitenkaan ulkomainosyrittäjien mielestä ole ollut mitään vaikutusta työryhmän työn lopputulokseen.

Raportin osana olevat liikenneturvallisuusohjeet sekä erillinen vyöhykekartta eivät sovellu sellaisenaan rakennettuun kaupunkiympäristöön. Ne eivät ota huomioon kaupunkikuvan jatkuvaa, nopeaa muuttumista. Outdoor Finland - Suomen ulkomainosliiton jäsenistö on lausunnoissaan ehdottanut erillisen Helsingissä toteutettavan liikenneturvallisuuden ja ulkomainonnan syy-yhteyksiä tutkivan tutkimuksen teettämistä. Näin ei kuitenkaan ole jostain syystä haluttu toimia.

Ulkomainontaa on harjoitettu ammattimaisesti Helsingissä jo vuodesta 1946 hyvässä yhteistyössä kaupungin ja yrittäjien välillä. Yhteistyö on nykyisellä tavalla toimivaa, palvellen sekä kaupungin että yrittäjien yhteisiä tavoitteita. Outdoor Finland - Suomen ulkomainosliitto ei näe riittävää tarvetta lähteä muuttamaan toimivaa yhteistyötä niinkin merkittäviltä osin kuin lausuttavana oleva raportti esittää.

Outdoor Finland - Suomen ulkomainosliitto esittääkin, että raporttia ja sen suosituksia ei oteta käytäntöön nykyisessä muodossa ja että sen sisältämät liikenneturvallisuusohjeet hylätään kokonaan, kunnes asiasta on tutkimuksella todennettua ja luotettavaa tietoa ulkomainonnan liikenteelle aiheuttamista riskeistä.

Ratahallintokeskus lausuu (29.9.2005) mm. seuraavaa:

Ratahallintokeskus on 18.3.2005 antanut lausuntonsa rakennusvalvontaviranomaisen ulkomainoslaitteista koskevien ohjeiden ja rakentamisohjeiden luonnoksesta.

Rakentamistapaohjeiden yleinen velvoittavuus/merkitys jää epäselväksi. Onko rakentamistapaohjeita ja työryhmän ohjeita tarkoitettu noudatettavaksi suosituksina vai ohjeina, ja mikä merkitys näillä on ajateltu olevan toimenpideluvanmyöntämisprosessissa.

MRL:n ja MRA:n mukaan toimenpideluvan myöntäminen tulee ratkaista muiden kuin hankkeen taloudellisten vaikutusten pohjalta. Työryhmän raportissa on selkeästi tuotu esille se, että mainoslaitteita valittaessa on merkittävänä seikkana otettava huomioon se, miten paljon vuokratuottoa kaupungille siitä saadaan (esim. raportin kohdat 8.; 9. ja 13.). Paitsi että on siis todettu nykytilan huono taloudellinen tuotto, on tämä tilanne otettu huomioon myös työryhmän esittämissä ohjeissa tulevaisuuden mainonnan suhteen (esim. kohta 16 / s. 19). Tässä ei enää ole kyse niiden toimenpidelupaedellytysten arvioimisesta, joista laki säätää.

Yleisellä tasolla Ratahallintokeskuksella ei ole huomauttamista työryhmän yhteenvedosta tai suosituksia siltä osin, kuin kyse on toimenpidesuosituksista kaupungin omalle mainonnalle ja sen kilpailuttamiselle / muulle järjestämiselle (esim. ohjeet sivulla 19). Työryhmän suositukset ovat kuitenkin sekavat ja kyseenalaiset juuri siitä syystä, että niissä on yhdistetty kaupungin oman mainonnan järjestämisprosessi sekä yleinen ulkomainonta Helsingissä. Suositusosa lienee vain kaupungille osoitettu, mutta raportin liitteissä tehdyt ehdotuksiksi tulkittavat ohjeet esitetään koskemaan muitakin kuin Helsingin kaupunkia.

Helsingin kaupungin omat mainossopimukset päättyvät vuonna 2008. Tämän mukaisesti työryhmä esittää, että uudet ohjeet otetaan käyttöön vuoden 2009 alusta. Ratahallintokeskuksen käsityksen mukaan laista johtuvat siirtymäsäännökset eivät mahdollista sitä, että ohje koskisi esimerkiksi niitä Ratahallintokeskuksen mainostajien kanssa tekemiä sopimuksia, jotka ovat voimassa vielä 1.1.2009 ja sen jälkeen.

Mitä tulee esitettyyn ulkomainonnan prosessiin, Ratahallintokeskus ei näe, että tällä yksinkertaistettaisiin menettelyä.

Helsingin kaupungin rakennusjärjestyksessä on jo määrätty ulkomainoslaitteiden asettamisesta varsin kattavasti ottaen huomioon maankäyttö- ja rakennuslain tavoitteet. Täsmällisempi säätäminen rikkoo helposti sitä laissa säädettyä ehdotonta velvoitetta, jonka mukaan rakennusjärjestyksen määräykset eivät saa olla maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle kohtuuttomia.

Rautateiden asemalaiturialueet ovat oma muusta kaupunkikuvasta erillinen alue. Ratahallintokeskus pitää hyvänä sitä ratkaisua, että Ratahallintokeskus alueen haltijana päättää näillä alueilla tapahtuvasta mainostamisesta ottaen huomioon kaupungin rakennusjärjestyksen ja järjestyslain asettamat vaatimukset. Yksityiskohtaisempia määräyksiä ei tarvita.

JCDecaux Finland Oy toteaa 28.10.2005 saapuneessa kirjeessään mm. seuraavaa:

Tulkitsemme työryhmän loppuraportin sisältämien ehdotettujen toimintatapojen ja sääntöjen, voimaan astuessaan, rajoittavan merkittävästi ulkomainontaa sen eri muodoissa koko Helsingin alueella. Tämä toteutuisi erityisesti keskusta-alueilla, jotka ovat kaupungin ulkomainosliiketoiminnan kannalta oleellisimpia alueita.

Työryhmä on jättänyt käsittelemättä mm. liikennevälinemainonnan (raitiovaunut, bussit, pysäkkikatokset), julkisivu- ja kattovalomainokset ja a-standit. Mikäli työryhmän laatimien suuntaviivojen mukaisesti ulkomainoskontaktien määrää halutaan merkittävästi rajata, vaikeutetaan sillä mainosmyyntiämme ja kilpailukykyämme verrattuna muihin medioihin, joilla tällaisia rajoitteita ei ole. Työryhmän käsittely on näin ollen ollut mielestämme syrjivää.

Työryhmän loppuraportti on tarkoitushakuinen. Valmisteluvaiheessa työryhmä on järjestänyt kuulemistilaisuuksia yrittäjille. Olemme antaneet viralliset lausunnot laadittavista oheista. Työryhmän loppuraportti ei huomioi lainkaan näitä lausuntoja, eikä kaupunginjohtajalle luovutettuun raporttiin ole sisällytetty kaikkia ohjeita, joihin siinä viitataan. Raportin keskeinen suositus on kuitenkin, että tulevaisuudessa näitä ohjeita noudatettaisiin. Työryhmä on mielestämme näin ollen onnistunut tehtävässään heikosti.

Nykyisten mainoslaitteiden sijoittelu on ollut luvanvaraista jo pitkään, eikä niiden tarkoituksenmukaisen sijoittamisen esteenä ole aiemmin ollut suuria ongelmia. Yhteistyö kaupungin virkamiehien ja yhtiömme välillä on ollut erittäin toimivaa.

Mielestämme raportissa esitettyjä ohjeistuksia, sekä siinä viitattuja erillisiä ohjeita ulkomainonnasta ei tule soveltaa esitetyllä tavalla. Ohjeistuksia tulee tarkistaa niin, että ne luovat edellytykset myös liiketaloudelliselle toiminnalle. Lisäksi esitämme, että tarkistettuja uusia periaatteita sovelletaan ainoastaan uusiin lupahakemuksiin, sallien pitkään paikallaan olleiden mainoslaitteiden, joilla on voimassaolevat rakennus-/toimenpideluvat, pitämisen nykyisillä paikoillaan. Tämän tulisi koskea myös ns. vuoden 2008 jälkeistä tilannetta (kun nykyiset sopimukset kaupungin ja yrittäjien välillä päättyvät), edellyttäen tietysti, että mahdolliset kaupunkitilassa tapahtuvat merkittävät muutokset otetaan huomioon. Ohjeiden takautuva soveltaminen nyt tai tulevaisuudessa ei ole perusteltua, eikä noudata hyvää hallintotapaa.

Uusien korvaavien paikkojen löytäminen nyt esitettyjen periaatteiden pohjalta tuntuu mahdottomalta. Ulkomainospaikkojen merkittävä väheneminen vaikuttanee myös ulkomainosyhtiöiden kykyyn tarjota jatkossa niitä kaupungin saamia palveluita ja etuja, joita yhtiömme tänä päivänä kaupungille tuottaa. Näitä ovat mm. kaupungin saamat vuokratulot, pysäkkikatokset, kaupungin oma tiedotustoiminta yhtiömme tiedotustauluissa (kulttuuri- yms. tapahtumat), kaupungin hallintokunnat), roskakorit sekä niiden tyhjentäminen.

Mikäli nykyiselle raportissa poistettavaksi ehdotetuille, ulkomainospaikoille löytyisi korvaavat ja kuluttajakontaktien osalta vastaavan arvoiset siirtopaikat, aiheuttaisi laitteiden siirtäminen kustannuksia yli 1,4 milj. euron arvosta.

Esitämme, että työryhmän loppuraporttia ei hyväksytä esitetyllä tavalla otettavaksi käyttöön.

Kaj katsoo, että ulkomainosryhmän suositukset jatkotoimenpiteiksi ovat yleisesti arvioiden kannatettavia. Virastojen roolien selkiyttäminen ja yhteistyön parantaminen virastojen välillä on ensiarvoisen tärkeää. Myös ulkomainoslaitteita koskevan atk-pohjaisen paikkatietojärjestelmän kehittäminen on tärkeää. Järjestelmän avulla voitaneen vähentää eri virastoissa tehtävää päällekkäistä työtä, lupaprosessia sujuvoittaa sekä ulkomainoslaitteiden laadun tarkkailua, sijoituspaikkojen vuokrahallintoa ja valvontaa tehostaa.

Työryhmän työn ulkopuolelle on jätetty nk. A-standien sääteleminen kaupunkikuvassa. Ne on kuitenkin mm. lausunnonantajien keskuudessa koettu ongelmallisiksi mm. jalankulun ja pyöräilyn esteettömyyden ja kaupunkikuvan kannalta. A-standien sijoittelu ja valvonta nykyisellään ei ole tyydyttävällä tasolla. Vuonna 2001 laaditun ohjeen jälkeen tapahtunut järjestyslain voimaantulo ja kaupungin järjestyssäännön kumoutuminen sen johdosta on entisestään hankaloittanut valvontavastuita. Tämän vuoksi Kaj katsoo, että rakennuslautakunnan ja kiinteistölautakunnan tulisi tarkistaa ohjeet A-standien sijoittamisesta ja valvonnasta. Koska laitteiden suuresta määrästä johtuu, että niiden oikeaa sijoittamista on erittäin vaikea valvoa, lienee tarkoituksenmukaista, että niiden kieltämistä kokonaan, esimerkiksi kantakaupungin ja ostoskeskusten vilkkailla jalankulkualueilla tullaan jatkossa harkitsemaan.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee merkitä ulkomainosryhmän raportin tiedoksi ja kehottaa ulkomainosryhmää ryhtymään ulkomainonnasta tehtyjen vuokrasopimusten päättymiseen ja 31.7.2008 mennessä käytävän kilpailuttamisen edellyttämiin valmisteleviin toimenpiteisiin raportissa esitettyjen suuntaviivojen mukaisesti.

Lisäksi kaupunginhallitus päättänee kehottaa työryhmää seuraamaan vyöhykejaottelun toimivuutta lupaharkinnassa ja kolmen vuoden seurantajakson jälkeen harkitsemaan, tulisiko vyöhykeajattelusta luopua ja korvata se yksityiskohtaisemmilla ohjeilla.

Edelleen kaupunginhallitus päättänee kehottaa työryhmää 31.12.2007 mennessä valmistelemaan esityksen, joka keskittäisi mainoslaitteisiin liittyvän lupaprosessin yhdelle virastolle.

Lopuksi kaupunginhallitus päättänee kehottaa rakennuslautakuntaa ja kiinteistölautakuntaa yhteistyössä tarkistamaan ja saattamaan voimaan 31.12.2007 mennessä ohjeistuksen nk. A-standi -tyyppisten mainosten sijoittamisesta ja valvonnasta Helsingin keskustassa ja muilla vilkkaan jalankulun alueilla, kuten ostos- ja kauppakeskuksissa. Tässä yhteydessä tulee harkita myös niiden kieltämistä kokonaan erikseen määritellyillä alueilla.

Pöytäkirjanote hallintokeskuksen oikeuspalvelut-osastolle, Kaupunginmuseon johtokunnalle, sosiaalilautakunnalle, pelastuslautakunnalle, yleisten töiden lautakunnalle, joukkoliikennelautakunnalle, rakennuslautakunnalle, kiinteistölautakunnalle, kaupunkisuunnittelulautakunnalle, Helsingin Energialle, Helsingin Satamalle, Ratahallintokeskukselle, Viacom Outdoor Oy:lle, Outdoor Finland – Suomen Ulkomainosliitolle, JCDecauxille, Clear Channel Suomi Oy:lle sekä Infobase Towers Oy:lle.

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 169 2361
Uusitalo Marjatta, kaupunkikuva-arkkitehti, puhelin 310 26350

LIITTEET	Liite 1	Ulkomainoslaitteiden nykytilaa ja tulevaisuuden suuntaviivoja koskeva loppuraportti
	Liite 2	Oikeuspalveluiden lausunto 19.8.2005
	Liite 3	Kaupunginmuseon johtokunnan lausunto 23.8.2005
	Liite 4	Sosiaalilautakunnan lausunto 6.9.2005
	Liite 5	Pelastuslautakunnan lausunto 13.9.2005
	Liite 6	Yleisten töiden lautakunnan lausunto 15.9.2005
	Liite 7	Joukkoliikennelautakunnan lausunto 22.9.2005
	Liite 8	Rakennuslautakunnan lausunto 27.9.2005
	Liite 9	Helsingin Sataman lausunto 28.9.2005
	Liite 10	Helsingin Energian lausunto 26.10.2005
	Liite 11	Kiinteistölautakunnan lausunto 1.11.2005
	Liite 12	Kaupunkisuunnittelulautakunnan lausunto 10.11.2005
	Liite 13	Viacom Outdoorin kirje 26.8.2005
	Liite 14	Outdoor Finlandin lausunto 12.9.2005
	Liite 15	Ratahallintokeskuksen lausunto 29.9.2005
	Liite 16	JCDeauxin lausunto 16.9.2005

VASTAEHDOTUS Jäsen Dahlberg teki 7.8.2006 vastaehdotuksen päätösehdotuksen neljänteen kappaleeseen seuraavasti:

”Lopuksi kaupunginhallitus päättänee kieltää nk. A-standi-tyyppisten mainosten sijoittaminen jalkakäytäville koko kaupungin alueella, jotta jalankulkijoiden, erityisesti näkövammaisten jalankulkijoiden, ja pyörätuolissa liikkuvien henkilöiden esteetön liikkuminen toteutuu.

Perusteet:
A-standien käyttö ja asettaminen jalkakäytäville niin, ettei niistä ole haittaa jalankulkijoille on käytännössä ollut mahdotonta valvoa. Uudet ohjeistukset eivät tähän toisi parannusta. Näkövammaisten kannalta tietyn alueen sisällä oleva A-standien kielto olisi hämmentävää. Missä niitä pitäisi varoa ja missä ei? Jalankulkijoilla tulee olla sama oikeus turvalliseen ja esteettömään liikkumiseen jalkakäytävillä kaikkialla Helsingissä. Siksi A-standien käyttö on syytä kieltää jalkakäytävillä koko kaupungin alueella.”

LAUSUNTO UUDENMAAN YMPÄRISTÖKESKUKSELLE RATAHALLINTOKESKUKSEN JA VR-YHTYMÄ OY:N YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUKSESTA

Khs 2006-1410

Uudenmaan ympäristökeskus pyytää lausuntoa Ratahallintokeskuksen ja VR-Yhtymä Oy:n ympäristölupahakemuksen johdosta 4.7.2006 mennessä. Hakemus koskee Helsingin Ilmalan ratapiha-alueella sijaitsevan jätetäyttöalueen ja pilaantuneen maaperän kunnostamista. Kunnostamistoimenpiteitä tehdään halli- ja ratarakentamishankkeiden sijaintialueilla. Rakennuskohteista pääosa sijaitsee vuosina 1949 - 1963 käytössä olleella Pasilan kaatopaikalla.

./. Kuulutus, sijaintikartta ja ympäristölupahakemus ovat liitteinä 1-3.

Ryj toteaa, että lausunnon antamiselle on myönnetty lisäaikaa 31.8.2006 saakka.

Ympäristölautakunta päätti (4.7.2006) antaa seuraavan lausunnon:

Ympäristölupahakemus koskee Ilmalan ratapiha-alueella sijaitsevan jätetäyttöalueen ja pilaantuneen maaperän kunnostamista Pasilan kaupunginosassa tilalla 3:9. Kunnostettava maa-alue on Ratahallintokeskuksen omistuksessa ja alueella olevat rakennukset ovat Ratahallintokeskuksen tai VR-Yhtymä Oy:n omistuksessa. Kunnostusalue rajautuu idässä Veturitien katualueeseen, lännessä Postintaipaleen varrella oleviin Suomen Postin alueisiin, etelässä Hakamäentiehen ja pohjoisessa Maaliikennekeskukseen.

Koko Pasilan kaatopaikka-alue ei kuulu ympäristölupahakemukseen ja toisaalta hakemuksen alueeseen sisältyy myös muuta aluetta kuin vain kaatopaikkaa.

Alue on varattu sekä Uudenmaan maakuntakaavassa 2004 että Helsingin yleiskaavassa 2002 rautatiealueeksi kaavamerkinnällä LR. Ratapiha-alueella on käynnissä kaavamuutos, jossa asemakaava tarkistetaan vastaamaan nykyaikaisen varikkotoiminnan ja ympäristön vaatimuksia. Kaavamuutoksessa ratapiha säilytetään nykyisessä käytössä. Kaavamuutoksen valmistelun takia alue on rakennuskiellossa.

Alueen käyttöhistoria

Valtaosa Ilmalan ratapiha-alueesta sijaitsee entisen Pasilan kaatopaikan päällä. Kaatopaikka sijaitsi suoalueella ja oli toiminnassa vuosina 1949–1963, jolloin se oli Helsingin pääkaatopaikka. Kaatopaikalle on sijoitettu yhdyskuntajätteen lisäksi myös teollisuusjätettä ja jätteen seassa on ollut myös ongelmajätteitä. Ennen vuotta 1949 alueella on ollut VR:n oma kaatopaikka, jolloin suohon upotettiin mm. kreosootilla kyllästettyjä ratapölkkyjä. Ennen kaatopaikkatoimintaa alueella on ollut ampumarata. Helsingin kaupungin kaatopaikkatoiminnan aikana alueelle vietiin jätettä arviolta noin yhdeksän miljoonaa kuutiometriä. Jätteen arvioidaan tiivistyneen siten, että jätetäytön nykyinen tilavuus olisi noin miljoona kuutiometriä. Kaatopaikan pinta-ala oli vuonna 1965 otetun ilmavalokuvan perusteella noin 41 hehtaaria. Kaatopaikkatoiminnan päätyttyä alue tasattiin ja peitettiin, jolloin jätteitä joutui myös alueille, joille niitä kaatopaikkatoiminnan aikana ei kasattu. Kaatopaikan rajauksia ei ole tutkimuksilla varmennettu Ilmalan ratapihan alueella. 1950- ja 1960-luvuilla kaatopaikka-alueella oli useita tulipaloja ja siellä poltettiin myös autonrenkaita.

Ilmalan ratapiha-alueella on tällä hetkellä sekä lähi- että kaukoliikenteessä olevan junakaluston huolto- ja kunnossapitoon liittyviä rakennuksia ja rakenteita, kuten raiteita ja huoltotasoja. Alueella sijaitsee mm. vetokalusto- ja vaunuvarikko. Yhteensä ratapiha-alueella on yli 1000 työpaikkaa.

Suunnitellut uudet rakenteet, mm. kaukojunahallin laajennus, pesuhalli ja huoltotaso, kohdistuvat pääasiassa alueille, joilla on tällä hetkellä raiteita. Huoltotaso sijoittuu myös raiteiden ulkopuolisille lähinnä varastokäytössä oleville alueille.

Alueen maaperän ja veden pilaantuneisuus

Ilmalan ratapihalla olevalle kaatopaikka-alueelle tehtiin vuonna 2000 perustilaselvitys ja vuosina 2004–2005 useita maaperä- ja vesitutkimuksia.

Ilmalan varikolla on kaatopaikka-alueella tehtyjen tutkimusten perusteella ylimpänä kerroksena sepeliä noin 0,5–1 metrin paksuinen kerros, jonka alla on hiekasta tai sorasta koostuva täyttökerros, jonka paksuus on 1–5 metriä. Täyttökerroksen alla on jätetäyttöä 2–7,5 metriä. Entinen kaatopaikka ei ulotu koko ratapihan alueelle, joten ratapihan alueella on myös alueita, joissa jätetäyttöä ei ole lainkaan tai sitä on hyvin ohut kerros. Jätetäytön alapuolella on turve-, savi- ja silttikerrokset, joiden paksuus on enimmillään noin 10 metriä. Alimpana kerroksena on moreenia ja/tai kallio. Kalliopinta maanpinnasta mitattuna on tutkimuspisteissä vaihdellut 1,5–16 metrin syvyydessä. Luonnontilaisen kallionpinnan on arvioitu viettävän alueella kohti itää ja kaakkoa.

Tutkimusten perusteella jätetäyttökerroksen yläpuolinen sora- ja hiekkakerros on paikoin pilaantunut lähinnä metalleilla ja öljyhiilivedyillä. Jätetäytön on sen sijaan todettu olevan lähes joka paikasta eri haitta-aineilla pilaantunut. Jätetäytössä on todettu mm. metalleja, öljyhiilivetyjä, polyaromaattisia hiilivetyjä (PAH) ja polykloorattuja bifenyyliyhdisteitä (PCB). Jätetäytön alapuolisessa pohjamaassa on havaittavissa vain paikoitellen lieviä haitta-ainepitoisuuksia.

Ilmalan ratapiha ei sijaitse luokitetulla pohjavesialueella eikä vettä käytetä hyödyksi.

Alueella tehdyissä tutkimuksissa on todettu orsivettä noin 0,8–2,6 metrin syvyydellä maanpinnasta, mutta orsivettä ei ole joka paikassa, ja osalla aluetta orsivesi voi sekoittua kaatopaikkaveden kanssa. Tutkimusten perusteella orsivedessä on havaittavissa kaatopaikkavedelle tyypillisiä ominaisuuksia ja haitta-aineita. Näiden seikkojen vuoksi orsiveden on kaatopaikka-alueella katsottu olevan kaatopaikan sisäistä vettä ja kaatopaikan ulkopuolella orsivettä. Orsi- ja kaatopaikkaveden virtaussuunta on uusimpien mittausten mukaan etelästä, pohjoisesta ja lännestä alueen keskiosaan ja kääntyy siitä itään ja kaakkoon. Tutkimusten perusteella on mahdollista, että paikoin orsivesi saattaa purkautua maan pinnalle ojiin tai vastaaviin. Lisäksi on esitetty, että kaatopaikan orsivettä pääsee vuotoina ratapiha-alueelle rakennettuun viemärijärjestelmään, jota pitkin se voi kulkeutua edelleen ympäristöön ja kaatopaikan ulkopuolelle.

Pohjavesi virtaa paineellisena kaatopaikkatäytön alapuolisen hienorakeisen kerroksen alla kalliopinnan yläpuolisessa moreenissa. Haitta-aineiden pitoisuudet pohjavedessä ovat tutkimuksissa olleet pieniä.

Alueen kaikki salaoja- ja kattovedet johdetaan sadevesiviemäriin, joka on liitetty liitoskaivolla jätevesitunneliin ja edelleen Viikinmäen jätevedenpuhdistamolle. Liitoskaivon kapasiteettia on lisätty vuonna 2001, jolloin myös yhteys Kumpulan puroon katkaistiin kokonaan.

Alueen rakentaminen

Ilmalan ratapiha-alueelle tullaan vuodesta 2006 lähtien rakentamaan rakennusteknisesti erilaisia uudisrakennuksia ja -rakenteita. Ne ovat nykyisten tietojen mukaan kolmea eri tyyppiä: Hallirakennuksia, joissa on toimistotiloja ja maanalaisia kellariosia, hallirakennuksia, joissa ei ole toimistoja eikä kellariosia, ja ratarakennelmia, mm. huoltotasoja ja huoltotunneli. Lähiaikoina rakennettavat uudisrakennukset ovat kaukojunahallin laajennusosa, pesuhalli ja huoltotaso.

Alueen jokaisen uuden rakentamiskohteen lisätutkimusten tulosten perusteella tarkennetaan rakennushankekohtaisia suunnitelmia lupahakemuksessa esitettyjen periaatteiden mukaisesti. Mikäli alueelle suunnitellaan rakennettavaksi sellaisia rakenteita, joiden periaateratkaisut poikkeavat merkittävästi edellä kuvatuista rakennushanketyypeistä, esitetään ko. hankkeista tarkennetut suunnitelmat.

Esitetty kunnostussuunnitelma

Tässä lupahakemuksessa haetaan lupaa tilanteelle, jossa kaikkia edellä mainittuja rakennushankkeita voidaan tehdä niin, että alueella todettua jätetäyttökerrosta ei poisteta muuta kuin rakentamisen vaatimassa laajuudessa ja rakentaminen voidaan tehdä jätetäyttökerroksen päälle siten, että jätetäytöstä aiheutuvat riskit otetaan huomioon. Koska alueen rakentaminen ja uudistaminen tapahtuu pitkän ajan kuluessa, on hakemuksessa rakentamista ja siihen liittyviä ympäristöteknisiä ratkaisuja käsitelty yleisellä tasolla. Kaukojunahallin laajennushanke on alkamassa ensimmäisenä, joten siihen liittyviä suunnitelmia on käsitelty yksityiskohtaisemmin.

Hakemuksen mukaan alueella tehdään tarvittaessa rakennushankekohtaisesti lisätutkimuksia maaperässä ja vedessä olevien haitta-ainepitoisuuksien tarkentamiseksi. Lisäksi on esitetty, että alueen maaperän haitta-aineiden pitoisuustasoille ei esitetä erillisiä kunnostustavoitteita, koska pilaantuneen maan ja jätetäytön kaivua ei jatketa syvemmälle eikä laajemmalle kuin rakentaminen edellyttää.

Alueelta kaivettavat pilaantuneeksi todetut maa-ainekset, joissa haitta-aineiden pitoisuudet ylittävät vastaavat SAMASE-ohjearvot, sekä jätetäyttö toimitetaan luvanvaraisiin vastaanottopaikkoihin.

Kohteesta kaivettavien maa-aineksen ja jätetäytön seassa mahdollisesti olevat isommat jakeet, kuten renkaat, metalliromu, betonikappaleet, puunkappaleet, isot kivenlohkareet, ongelmajätteet ja asbestijätteet, erotellaan kaivumassasta kaivinkoneen avulla. Erotellut jätteet varastoidaan tarvittaessa työmaalla siirtolavoille ja ongelmajätteet tiiviille ongelmajätelavoille, joissa ne toimitetaan luvanvaraisiin vastaanottopaikkoihin. Haitta-ainepitoisuuksiltaan alle SAMASE-raja-arvojen olevia maa-aineksia käytetään rakentamisen aikaisiin täyttöihin kohteessa tai mahdollisesti jossain toisessa rakennuskohteessa, mikäli ne rakennusteknisesti ovat kelvollisia tähän tarkoitukseen, kuitenkin niin, että rakennusten alustäyttöihin käytettävät maa-ainekset on oltava haitta-ainepitoisuuksiltaan alle SAMASE-ohjearvojen.

Uudelleen täyttöön käytettävät maa-ainekset läjitetään luvalliselle välivarastointikentälle. Ylimpänä kerroksena oleva raidesepeli käytetään uudelleen täyttöihin ja se viedään erikseen välivarastokentälle. Sepelin mahdollista pilaantumista arvioidaan aistinvaraisesti ja kenttämittarilla. Jos sepelissä on öljyä omana faasinaan, sitä ei käytetä uudelleen, vaan se toimitetaan luvanvaraiseen paikkaan. Sepelikerroksen alapuolella olevien kaivettavien maa-ainesten haitta-ainepitoisuuksia seurataan kenttämenetelmillä ja maanäytteistä 10 % varmistetaan laboratoriomenetelmillä.

Jätetäyttöä kaivettaessa otetaan huomioon sen kuivatustarve ennen massojen lastausta. Massojen kuivatusvesiä ei käsitellä erillisillä puhdistusmenetelmillä, vaan niiden annetaan imeytyä takaisin alueen orsiveteen. Jos vesiä täytyy pumpata kaivannosta viemäriverkkoon, ne pumpataan sinne tarvittaessa öljynerottimen kautta.

Kohteissa voi jätetäyttöä kaivettaessa tulla esiin jätejakeita, jotka voivat olla helposti syttyviä tai kohteista voi vapautua ilmaan kaasuja räjähdyspitoisuuden ylittäviä pitoisuuksia, jolloin tulipalojen ja räjähdysten vaara on olemassa.

Entisen kaatopaikan päälle rakennettaessa on rakennusten alustäytöstä mahdollinen kaatopaikkakaasu poistettava. Jätetäytöstä vapautuvan kaasun huomioon ottamista rakentamisessa on tarkasteltu hakemuksen liitteenä olevassa BAT-tarkastelussa. BAT-tarkastelun perusteella on päädytty siihen, että kaasunpoisto tehdään siten, että orsivedellä kyllästyneestä jätetäytöstä purkautuvat kaatopaikkakaasut poistetaan tuuletetun alapohjarakenteen kautta rakennuksen katolle ulkoilmaan kaasunkeräyssalaojien kautta. Poistoputket varustetaan imureilla. Kaatopaikan jätetäyttö eristetään rakenteista tiiviillä alapohjarakenteella ja samalla estetään kaatopaikkakaasun kulkeutuminen rakennuksen sisätiloihin. Valut tehdään vesitiiviinä teräsbetonirakenteena. Liikunta- ja työsaumoissa sekä välttämättömissä läpivienneissä käytetään vesitiiviitä saumanauhoja, laippoja yms. Yksityiskohtaisemmat selvitykset rakenteiden materiaaleista yms. esitetään rakennussuunnitelmien yhteydessä.

Nykyisen kaukojunahallin alueelta ohjataan kaatopaikasta vapautuvat kaasut rakennuksen alapohjasta koneellisesti tuuletuskanavien kautta katolle. Kaatopaikasta vapautuvien kaasujen pitoisuuksien on arvioitu olevan tulevien rakennusten alueella samaa suuruusluokkaa kuin kaukojunahallin alueella. Vuonna 2005 tehtiin kaukojunahallissa kaasujen pitoisuusmittauksia sekä alapohjasta että tuuletuskanavista. Tehtyjen mittausten perusteella alueen rakennushankkeisiin suunniteltu alapohjan tuuletusjärjestelmä on arvioitu toimivaksi ja riittäväksi järjestelmäksi jätetäytöstä vapautuvien kaasujen poistoon nykyisessä ja tulevissa rakennuksissa.

Rakennusten kaasunkeräyssalaojat maadoitetaan tai käytetään sellaista putkimateriaalia, jossa ei ole staattisen kipinöinnin riskiä, koska tehtyjen mittaustulosten perusteella kaatopaikkatäytön huokostilasta mitatut metaanipitoisuudet ovat olleet paikoin räjähdysalueella. Hallitilojen ilmastukset suunnitellaan siten, ettei sisäilma ole alipaineinen rakennuksen alapohjan kaasunpoistokerrokseen nähden.

Lupahakemuksessa on esitetty kuvaus pohjarakentamisen periaateratkaisuista ja uudisrakentamisen rakenneratkaisuista sekä alueelle tulevien rakennusten ja rakenteiden periaatesuunnitelmat.

Työmaan liikenne ja liikennejärjestelyt toteutetaan erikseen laadittavan työmaasuunnitelman mukaisesti. Työmaasuunnitelma laaditaan aina ennen kunkin rakennushankkeen aloitusta.

Tulevien rakennushankkeiden yhteydessä toteutettavien maaperän kunnostusten raportointi tehdään jokaisen erillisen uudisrakennuksen osalta erikseen siihen liittyvien kunnostustoimenpiteiden päätyttyä.

Lupahakemuksen liitteenä on työsuojelusuunnitelma, jossa on käsitelty mm. erilaisia vaaratekijöitä ja suojatoimenpiteitä sekä pelastussuunnitelmaa.

Kaukojunahallin laajennusosan rakentamiseen liittyvän kaivun arvioidaan kestävän noin 1–2 kuukautta ja jätetäyttökerrokseen ulottuva kaivu noin kaksi viikkoa. Jätetäyttöä poistetaan noin 800 m³ktd. Laajennukseen liittyvä kokonaiskaivumäärä on noin 50 000 m³ktd. Osa laadullisesti käyttökelpoisesta maa-aineksesta hyödynnetään alueella täytemaana.

Kaukojunahallin laajennusosan rakentaminen alkaa suunnitelmien mukaan vuoden 2006 aikana. Muiden tulevien rakennushankkeiden aikataulutiedot eivät ole vielä tiedossa, mutta rakentaminen jaksottuu useiden vuosien ajalle.

Ympäristövaikutukset

Alueelle suunniteltu uudisrakentaminen ei oleellisesti muuta alueen valumavesien määrää pitkällä aikavälillä nykytilanteesta. Alueelle tehtävien uudisrakennusten ja -rakenteiden salaoja- ja kattovedet ohjataan alueella käytössä olevan järjestelmän kautta Viikinmäen jätevedenpuhdistamolle, jonne alueen kuivatusvedet nykyisinkin johdetaan. Järjestelmän mitoitusta muutetaan rakentamisen mukaan.

Entisestä kaatopaikasta vapautuu kaatopaikkakaasuja, jotka kulkeutuvat kaatopaikkatäytön päällä olevan hiekka-/sorakerroksen kautta ilmaan. Jätetäyttö on lähes kokonaan orsiveden peitossa, jolloin kaasujen vapautuminen on vähäistä. Alueella toteutettava uudisrakentaminen ei arvioiden mukaan merkittävästi muuta vapautuvien kaatopaikkakaasujen määrää. Lisäksi kaasut johdetaan kattorakenteiden tasolle, jossa tapahtuu sekoittumista.

Rakentamisvaiheessa on mahdollista, että jätetäyttökerrosta kaivettaessa aiheutuu lähinaapurustoon hajuhaittoja.

Rakentamisen yhteydessä poistetaan kaivamalla pilaantuneet maa-ainekset ja jätteet vain niiltä alueilta ja siltä syvyydeltä, miltä poisto on rakentamiseen liittyen tarpeellista. Uudisrakenteet perustetaan todennäköisesti lyötävien teräsbetoni- ja teräspaalujen varaan. Paalut lyödään savikerroksen läpi, mutta savi tarttuu tiiviisti paalun pintaan estäen eri vesikerrosten sekoittumisen. Lyöntipaalutus on maata syrjäyttävä menetelmä, joten maa- ja jäteaines ei todennäköisesti kulkeudu alempiin kerroksiin paalutuksen yhteydessä. Tällä hetkellä alueella on lyöty yli 15 000 paalua jätetäytön läpi kovaan pohjaan asti, eikä syvemmässä pohjavedessä ole kuitenkaan tutkimuksissa havaittu merkittäviä haitta-ainepitoisuuksia.

Kaatopaikkatäytön ympäristövaikutuksia seurataan alueelle laaditun ja hakemuksen liitteenä olevan seurantasuunnitelman mukaisesti. Suunnitelman mukaan näytteitä otetaan orsi- ja pohjavedestä sekä kaatopaikkakaasuista. Orsivettä tarkkaillaan 12 pisteestä, pohjavettä 12 pisteestä ja kaatopaikkakaasuja kolmesta pisteestä. Seurantanäytteet otetaan kaksi kertaa vuodessa. Lisäksi suunnitelmassa on esitetty perusperiaate, jonka mukaan analyysiparametreja voidaan karsia ja/tai tarkkailupisteiden määrää vähentää, mikäli seurantatuloksissa ei todeta haitta-aineita.

Näytteitä otetaan myös uudisrakennusten alapohjasta poistettavista kaasuista kahdesti vuodessa kahden vuoden ajan. Tulosten perusteella jatkoseuranta lopetetaan tai kohteeseen laaditaan poistokaasujen jatkotarkkailusuunnitelma.

Riskitarkastelu

Kaatopaikkakaasujen terveysvaikutuksia on käsitelty erillisessä riskinarviota käsittelevässä liitteessä. Riskinarvioinnissa on käsitelty alueelle rakennettavan kaukojunahallin kellarin ja huoltotason huoltotunnelin sisäilman laatua ja siitä mahdollisesti muodostuvia riskejä, kun rakenteet on tehty vanhan kaatopaikan päälle. Pesuhallin sisäilman riskejä ei ole käsitelty erikseen, koska rakennuksen toteutustavan takia riskit ovat siinä pienemmät kuin muissa rakennuksissa. Riskitarkastelussa ei ole otettu huomioon, että rakennuksiin on suunniteltu kaasunpoistoratkaisuja, joilla estetään kaasujen pääsy rakenteiden sisään. Lisäksi riskitarkastelussa on tarkasteltu ulkoilmassa työskentelevän henkilön terveysriskejä tilanteessa, jossa työskentely tapahtuu käytännössä välittömästi jätekerroksen päällä, mikä vastaa lähinnä rakentamisvaihetta. Haitta-aineina on tarkasteltu haihtuvia orgaanisia yhdisteitä. Riskiä on arvioitu käyttämällä tietokonepohjaista laskentamallia.

Saatujen tulosten perusteella Ilmalan ratapiha-alueella vanhan kaatopaikan päällä toimittaessa ja rakennettaessa on olemassa riski, että kaatopaikasta aiheutuu haitallisia terveysvaikutuksia. Terveyshaittaa saattavat aiheuttaa lähinnä jätetäytöstä syntyvät haihtuvat orgaaniset yhdisteet. Rakennusten tai rakenteiden sisällä tai alueella ulkona työskenteleville henkilöille ei tulosten mukaan kuitenkaan aiheutuisi terveysriskejä. Potentiaalinen fysikaalinen riski muodostuu syttyvällä pitoisuusalueella olevista metaanitasoista, mutta riski pienenee kaasun tuotannon pienentyessä. Riskitarkastelun mukaan suunniteltujen kaasunhallintatoimien myötä kaatopaikkakaasut eivät aiheuttaisi kemiallisia riskejä rakennuksissa tai rakenteissa. Rakennustyön aikaiset riskit ovat laskelmien perusteella hallittavissa työsuojelusuunnitelmilla ja noudattamalla kaatopaikoilla tai niiden läheisyydessä työskentelylle yleisesti asetettavia vaatimuksia.

Ympäristölautakunnan lausunto

Ympäristölautakunta päätti puoltaa Ratahallintokeskuksen ja VR-Yhtymä Oy:n Ilmalan ratapiha-alueella sijaitsevan jätetäyttöalueen ja pilaantuneen maaperän kunnostamista koskevan ympäristölupahakemuksen hyväksymistä, mikäli asian käsittelyssä otetaan hakemuksessa esitettyjen seikkojen lisäksi huomioon seuraavat näkökohdat:

1 Vanhan kaatopaikka-alueen jätetäytön rajauksia on tarkennettava näytteenotolla, jotta jätteen olemassaolo voidaan paremmin ottaa huomioon tulevissa rakennushankkeissa ja raiteiden huoltotöissä.

2 Tulevien rakennushankkeiden tutkimukset tulee tehdä ennakkoon siten, että hyvissä ajoin tiedetään jätetäytön olemassaolo ja jätetäytön sekä muiden pilaantuneiden maiden haitta-ainepitoisuudet ja pilaantuneiden alueiden laajuudet. Kunnostushankkeiden tutkimuksissa ja kunnostuksissa tulee ottaa huomioon myös muut haitta-aineet, kuten syanidit, joita alueelta on aiemmin löydetty.

3 Kaatopaikkavesien purkautumispaikkoja ja toimia vesien hallitsemiseksi tulee edelleen selvittää, jotta haitta-aineet eivät pääse leviämään ympäristöön ojia tai alueen viemärijärjestelmää pitkin.

4 Kaatopaikkakaasujen ja -vesien tarkkailua tulee jatkaa riittävän pitkän aikaa ja tarpeeksi monesta pisteestä, koska alueen rakentuminen saattaa vaikuttaa esimerkiksi kaatopaikkaveden virtaussuuntiin ja sen muodostumiseen sekä kaatopaikkakaasujen koostumukseen ja määrään. Lisäksi seurannassa on otettava huomioon erityisesti alueen rakentuminen usean vuoden aikana, jolloin rakentumisen vaikutukset voivat näkyä vasta pitkän ajan kuluttua, esimerkiksi kaatopaikkakaasun määrän voimakkaana kasvuna. Em. seikat on otettava huomioon myös uudisrakennuksissa tehtävissä kaatopaikkakaasun seurannoissa.

5 Uudisrakennuksissa katolle johdettavien kaatopaikkakaasujen puhdistamistarve tulee selvittää erityisesti, mikäli kaatopaikkakaasut aiheuttavat hajuhaittoja ratapiha-alueella tai sen läheisyydessä.

6 Jätetäyttö ja muut pilaantuneet maa-ainekset on erotettava puhtaista maa-aineksista selkeillä havainnointi- ja eristyskerroksilla, jotta pilaantuneita maita ei esimerkiksi huoltotöiden aikana vahingossa kaiveta esiin.

7 Pilaantuneita maa-aineksia, joiden haitta-aineiden pitoisuudet ovat yli SAMASE-ohjearvojen ja alle SAMASE-raja-arvojen, ei saa käyttää täyttöihin muissa rakennuskohteissa. Jätejakeita sisältävät puhtaat maat tulee sijoittaa luvanvaraisiin vastaanottopaikkoihin. Raidesepelin uudelleenkäyttö ei saa aiheuttaa puhtaiden alueiden pilaantumista.

8 Maa-ainesten välivarastointi on tehtävä asianmukaisesti, jotta välivarastoinnista ei aiheudu ympäristön pilaantumista tai muuta haittaa lähialueilla.

9 Alueelle rakennettavien vesijohtojen ja viemäreiden sekä muiden kaapeleiden sijoittamisessa ja materiaaleissa on otettava huomioon vanhan kaatopaikan olemassaolo ja sen aiheuttamat erityisvaatimukset.

Kiinteistövirasto toteaa (4.7.2006) seuraavaa:

Ympäristölupahakemuksessa ei esitetä kaatopaikasta aiheutuvien ympäristö- ja terveysriskien arviointia eikä riskien hallintatoimia. Kaatopaikalta johdetaan kuitenkin likaisia vesiä Helsingin Veden viemäriin, eikä varmuudella tiedetä, kulkeutuuko likaisia vesiä myös muualta alueen ulkopuolelle esim. kaupungin omistamalle alueelle. Hakemuksessa ei ole esitetty myöskään kaatopaikkakaasujen hallintaa. Kaatopaikkakaasu on tietyissä olosuhteissa räjähtävä kaasuseos. Jätetäytössä voi olla myös haitallisia teollisuusjätteitä, jotka rakentamisen aiheuttamien olo-suhdemuutoksen vuoksi saattavat muuttua kaasumaisiksi. Uudenmaan ympäristökeskuksen mukaan alueelle laaditun erillisen ympäristövaikutusten tarkkailusuunnitelman toteuttamisen jälkeen ratahallintokeskuksen tulisi esittää koko alueen riskien arviointi sekä siihen perustuva ympäristövaikutusten hallintasuunnitelma.

Ympäristölupahakemuksessa esitetyn lupa-alueen länsireunaan on kaupunkisuunnittelulautakunnan 17.3.2005 hyväksymässä asemakaavaluonnoksessa esitetty Ilmarinne ja Lähetinkatu -nimisiä katuja. Hakemuksessa ei ole esitetty katujen rakentamista eikä siihen liittyviä eristys- ja kunnostustoimia. Katualueet siirtyvät Helsingin kaupungin omistukseen myöhemmin.

Kiinteistövirasto puoltaa ympäristöluvan myöntämistä ratahallintokeskukselle, mikäli kaatopaikan ympäristövaikutukset ja niistä aiheutuvat riskit alueen ulkopuolelle ja kaupungin hallintaan tuleville katualueille selvitetään. Tarvittaessa haitalliset ympäristövaikutukset tulee suunnitelmallisesti pienentää hyväksyttävälle tasolle.

Lisäksi kiinteistöviraston mielestä em. katualueiden eristys- ja kaasujen hallintasuunnitelma tulee lisätä hakemukseen, jos tässä yhteydessä haetaan lupaa myös katujen rakentamiselle kaatopaikan päälle.

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (20.6.2006) mm. seuraavaa:

Alueen sijainti Ilmalan ratapiha-alue sijaitsee Pohjois-Pasilassa kiinteistöllä
91-436-3-9. Alueen omistaa Suomen valtio / Ratahallintokeskus.

Alueen nykyinen käyttö ja suunnitellut toiminnot

Ilmalassa sijaitsee lähi- ja kaukoliikenteen käytössä oleva ratapiha-alue, jossa on raideliikennekalustoa palvelevia huolto- ja kunnossapitorakennuksia ja rakenteita kuten raiteita ja huoltotasoja. Alueella sijaitsevia rakennuksia ovat muun muassa vetokalusto- ja vaunuvarikko.

Ympäristölupahakemuksen mukaan ratapiha-alueelle on suunniteltu junaliikennetoimintaa palvelevaa uudisrakentamista, joka kohdistuu pääasiassa alueille, joilla on tällä hetkellä raiteita. Tällaisia uudisrakennuksia ovat muun muassa kaukojunahallin laajennus, pesuhalli ja huoltotaso. Osittain uudisrakentaminen tulee sijoittumaan myös raiteiden ulkopuolisille, tällä hetkellä lähinnä varastokäytössä oleville alueille.

Jätetäyttö ja pilaantunut maaperä

Vanhan kaatopaikan alue ja ratapiha-alue sijaitsevat pääosin päällekkäin, mutta esimerkiksi ratapiha-alueen länsipuolella kaatopaikka-alue ulottuu Postin alueelle ja toisaalta kaatopaikka-alue ei ulotu ratapiha-alueen pohjoisosiin lainkaan.

Kaatopaikka-alueella jätetäytön paksuus vaihtelee ollen 2–7,5 metriä. Jätetäyttö on 1,5–6 metrin syvyydellä maanpinnasta ja sen alapuolella on enimmillään 9–10 metriä paksu hienorakeinen kerros, joka koostuu turpeesta, savesta tai siltistä. Hienorakeisen kerroksen alapuolella on moreenia ja/tai kallio. Kalliopinta on tutkimuspisteissä ollut 1,5–16 metrin syvyydellä maanpinnasta.

Maaperän pilaantuneisuustutkimusten perusteella jätetäytön yläpuolinen maa-aines on paikoin pilaantunut metalleilla ja/tai öljyhiilivedyillä. Jätetäyttökerroksessa on todettu lähes kauttaaltaan eri haitta-aineita kuten raskasmetalleja, öljyhiilivetyjä, haihtuvia hiilivetyjä sekä PAH- ja PCB-yhdisteitä.

Ympäristölupahakemuksessa esitetty toiminta

Hakemuksen mukaan Ilmalan ratapiha-alueella tullaan lähitulevaisuudessa rakentamaan rakennusteknisesti erilaisia uudisrakennuksia ja
-rakenteita alkaen vuodesta 2006. Tulevat rakennushanketyypit on jaettu kolmeen tyyppiin, jotka ovat:

1) hallirakentaminen, jossa on maanpinnan alapuolinen kellariosa ja toimistotiloja

2) hallirakentaminen, jossa ei ole maanpinnan alapuolisia osia eikä toimistotiloja sekä

3) ratarakentaminen (huoltotaso), jossa on osin paalulaattaa sekä huoltotunneli.

Hakemuksessa esitetään, että kaikkia rakennushanketyyppejä voitaisiin toteuttaa siten, että alueella todettua jätetäyttökerrosta ei poisteta muuta kuin rakentamisen vaatimassa laajuudessa ja rakentaminen voidaan toteuttaa jätetäyttökerroksen päälle ottaen huomioon siitä aiheutuvat riskit.

Hakemuksessa käsitellään yleisellä tasolla alueen rakentamista ja siihen liittyviä ympäristöteknisiä ratkaisuja, koska alueen toimintojen suunnittelu on vielä kesken. Alueen suunnittelun edetessä tehdään rakennushankekohtaisesti lisätutkimuksia jätetäytön ja maaperän pilaantuneisuuden selvittämiseksi. Tutkimukset tehdään vuonna 2004 laaditun tutkimussuunnitelman mukaisesti. Tutkimustulosten ja uudisrakennusten suunnitelmien perusteella ympäristölupahakemusta täydennetään kohdekohtaisesti hakemuksessa esitettyjä periaatteita noudattaen.

Hakemuksen laatimisajankohtana tiedossa olleita uudisrakennusten suunnitteluhankkeita ovat vaunuvarikon ja vetokalustovarikon laajennukset sekä uuden vaunukorjaamon rakentaminen. Raiteiden uudelleen järjestelyjen yms. suunnitteluhankkeita ovat käyttövalmius huoltoraiteet alueen eteläosaan, uudet seisontaraiteet alueen länsiosaan sekä vaunukorjaamon raiteisto alueen pohjoisosaan. Rakentaminen jaksottuu useiden vuosien ajalle.

Alueen nykyinen kaavatilanne ja suunniteltu kaavoitus

Yleiskaava 2002:ssa pääosa nykyisestä ratapiha-alueesta on merkitty liikennealueeksi. Tuusulantie on yleiskaavassa käännetty kulkemaan liikennealueen poikki Hakamäentielle. Alueen etelälaidassa, Hakamäentien pohjoispuolella on yleiskaavassa keskustatoimintojen alue. Ratapiha-alueen länsipuolella on yleiskaavassa kerrostalovaltainen alue ja pohjoispuolella pientalovaltainen alue.

Rata-pihan alueella on voimassa asemakaava nro 7510 vuodelta 1978. Asemakaavassa alue on pääosin rautatiealuetta (LR). Koko Pohjois-Pasilan alueella tullaan asemakaavoja muuttamaan ja ratapiha-alue ympäristöineen on rakennuskiellossa maankäyttö- ja rakennuslain 53 §:n mukaan. Huoltohallin rakentamiselle on haettu poikkeuslupaa rakennuskiellosta. Kaupunkisuunnitteluvirasto on puoltanut poikkeusluvan myöntämistä 2.5.2006 ja todennut, että hanke on yleiskaavan mukainen ja toteuttaa niitä tavoitteita, joita laadittavalle asemakaavan muutokselle tullaan asettamaan.

Ratapiha-alueen länsi- ja pohjoispuolelle on laadittu yleiskaavaan pohjautuva Pohjois-Pasilan yleissuunnitelma, joka käsittää koko Ilmalan asemalta Metsäläntielle ulottuvan alueen Keskuspuiston ja Pohjois-Pasilan ratapihan välissä. Suunnitelmassa alueen eteläosassa Postin alueella on toimitiloja ja pohjoisosassa entisen Postikeskuksen ja Maaliikennekeskuksen alueilla pääosin asumista. Alueen eteläosaan, Postin alueelle ja ratapihaa lännessä ja pohjoisessa reunustavalle kadulle on laadittu asemakaavaehdotus, jonka kaupunkisuunnittelulautakunta on hyväksynyt 17.3.2005.

Kaupunkisuunnittelulautakunta puoltaa ympäristöluvan myöntämistä Ratahallintokeskukselle hakemuksesta, joka koskee Ilmalan ratapiha-alueella sijaitsevan jätetäytön ja pilaantuneen maaperän kunnostamista. Jätetäytön ja pilaantuneen maaperän kunnostaminen ko. alueella ei aiheuta haittaa kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle tai muulle alueiden käytön järjestämiselle.

Ryj viittaa saatuihin lausuntoihin ja toteaa, että Uudenmaan ympäristökeskus on tehnyt 13.7.2006 päätöksen YS 1007 VR-Yhtymä Oy:n esittämästä suunnitelmasta, joka koskee Pasilan entisen kaatopaikan kaatopaikkakaasun ja vesien tarkkailun järjestämistä. Uudenmaan ympäristökeskus on tarkastanut VR-Yhtymä Oy:n esittämän Pasilan kaatopaikan kaatopaikkakaasun ja vesien tarkkailusuunnitelman ja hyväksynyt sen eräin täydennyksin. Suunnitelma on tarvittaessa tarkistettava ja tarkkailusta on tehtävä päivitetty suunnitelma.

RYJ Kaupunginhallitus päättänee lähettää Uudenmaan ympäristökes-kukselle Ratahallintokeskuksen ja VR-Yhtymä Oy:n ympäristölupa-hakemuksesta seuraavan lausunnon:

Kaupunginhallitus puoltaa Ratahallintokeskuksen ja VR-Yhtymä Oy:n ympäristönsuojelulain mukaista lupahakemusta koskien Ilmalan ratapiha-alueella sijaitsevan jätetäyttöalueen ja pilaantuneen maaperän kunnostamista siten, että asian käsittelyssä otetaan hakemuksessa esitettyjen seikkojen lisäksi huomioon seuraavat näkökohdat:

4 Kaatopaikkakaasujen ja -vesien tarkkailua tulee jatkaa riittävän pitkän aikaa ja tarpeeksi monesta pisteestä. Seurannassa on otettava huomioon erityisesti alueen rakentuminen usean vuoden aikana. Em. seikat on otettava huomioon myös uudisrakennuksissa tehtävissä kaatopaikkakaasun seurannoissa.

6 Jätetäyttö ja muut pilaantuneet maa-ainekset on erotettava puhtaista maa-aineksista selkeillä havainnointi- ja eristyskerroksilla.

8 Maa-ainesten välivarastointi on tehtävä asianmukaisesti, jotta välivarastoinnista ei aiheudu ympäristön pilaantumista tai muuta haittaa lähialueilla.

Kaupunginhallitus toteaa lopuksi, että kaatopaikan ympäristövaikutukset ja niistä aiheutuvat riskit kaupungin hallintaan tuleville katualueille tulee selvittää ja tarvittaessa haitalliset ympäristövaikutukset tulee suunnitelmallisesti pienentää hyväksyttävälle tasolle.

Kirje Uudenmaan ympäristökeskukselle ja pöytäkirjanote kaupunkisuunnittelulautakunnalle, kiinteistövirastolle ja ympäristölautakunnalle.

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 169 2361

LIITTEET	Liite 1	Kuulutus
	Liite 2	Sijaintikartta
	Liite 3	Ympäristölupahakemus



Kokousaika	14.8.2006 klo 16
Kokouspaikka	Kaupungintalo, Khn istuntosali

Päätös	Numero	Euroa
28.6.1993, § 1099	340-159	56 511,15
19.5.1997, § 876	340-177	162 021,02
7.8.2000, § 982	340-191	104 393,52
6.8.2001, § 1007	340-194	98 244,95
17.6.2002, § 901	340-202	78 130,28
7.6.2004, § 788	340-206	316 129,04

		Yhteensä 815 429,96

LIITTEET	Liite 1	Tarjouspyyntö HO5-06-1 Helsingin kaupungin virallisten lehti-ilmoitusten julkaiseminen 3.5.2006
	Liite 2	Tarjouspyynnön HO5-06-2 täydentäminen ja vastaukset esitettyihin tarjouspyyntöä koskeviin kysymyksiin 17.5.2006
	Liite 3	Tarjousvertailu 12.6.2006
	Liite 4	Kaupungin ilmoitusten julkaiseminen, Kvston pöytäkirja 27.3.1985, asia 5
	Liite 5	Alueuutiset-ilmaisjakelulehden hyväksyminen kaupungin ilmoituslehdeksi, Khn pöytäkirja 28.2.2000, 259 §

LIITTEET	Liite 1	Kiinteistönluovutusilmoitus
	Liite 2	Kartta kaupan kohteena olevista alueista
	Liite 3	Tiedot rakennuksista
	Liite 4	Kauppakirja

LIITTEET	Liite 1	Poikkeamispäätösluonnos (Suurmetsän tontti 41080/7)
	Liite 2	Ympäristökartta (Suurmetsän tontti 41080/7)
	Liite 3	Asemapiirustus (Suurmetsän tontti 41080/7)
	Liite 4	Asunto Oy Kiviahontie 1:n vastine 30.5.2006

LIITTEET	Liite 1	Suunnittelutarveratkaisu- ja poikkeamispäätösluonnos (Pirkkolan liikuntapuisto)
	Liite 2	Ympäristökartta
	Liite 3	Asemapiirros
	Liite 4	Havainnekuva

LIITTEET	Liite 1	Poikkeamispäätösluonnos (Pasilan kaupunginosan Vähä-Huopalahden tila RN:o 3:9)
	Liite 2	Ote asemakaavasta (Pasilan kaupunginosan Vähä-Huopalahden tila RN:o 3:9)
	Liite 3	Asemapiirros (Pasilan kaupunginosan Vähä-Huopalahden tila RN:o 3:9)

LIITTEET	Liite 1	Poikkeamispäätösluonnos (Kruununhaan tontti 591/2)
	Liite 2	Ympäristökartta (Kruununhaan tontti 591/2)
	Liite 3	Asemapiirros (Kruununhaan tontti 591/2)
	Liite 4	Asemakaavaote (Kruununhaan tontti 591/2)

LIITTEET	Liite 1	Poikkeamispäätösluonnos (Pakilan tontti 34098/13)
	Liite 2	Ympäristökartta (Pakilan tontti 34098/13)
	Liite 3	Asemapiirros (Pakilan tontti 34098/13)

LIITTEET	Liite 1	Ennakkolausuntopyyntö 15.6.2006 ja kauppakirjaluonnos
	Liite 2	Sijaintikartta
	Liite 3	Kartta myytävästä alueesta

LIITTEET	Liite 1	Ennakkolausuntopyyntö 13.6.2006 ja kauppakirjaluonnos
	Liite 2	Sijaintikartta
	Liite 3	Kartta alueesta

LIITTEET	Liite 1	Poikkeamispäätösluonnos (Toukolan tontti 23669/14)
	Liite 2	Sijaintikartta (Toukolan tontti 23669/14)
	Liite 3	Ympäristökartta (Toukolan tontti 23669/14)
	Liite 4	Ote asemakaavasta sekä asemakaavamerkinnät ja -määräykset

LIITTEET	Liite 1	Terveyslautakunnan lausunto vt Stefan Johanssonin toivomusponnen johdosta
	Liite 2	Sosiaaliviraston lausunto vt Stefan Johanssonin toivomusponnen johdosta
	Liite 3	Opetusviraston lausunto vt Stefan Johanssonin toivomusponnen johdsta

LIITTEET	Liite 1	Karttapiirros tukkutorin alueesta
	Liite 2	Tukkutorin yleiset vuokrausehdot
	Liite 3	Salassa pidettävä liite JulkL 24 § 1 mom. 20 kohta