HELSINGIN KAUPUNGINHALLITUS

ESKO PARVIAISEN OIKAISUVAATIMUS JOHTAVAN YLEISEN EDUNVALVOJAN SIVUTOINTA KOSKEVASTA PÄÄTÖKSESTÄ

Khs 2005-2797

Kj toteaa, että kaupunginkanslian kansliapäällikkö päätti 22.12.2005 päätösluettelon kohdassa § 647 kieltää johtavaa yleistä edunvalvojaa Esko Parviaista kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 18 §:n 3 ja 5 momentin nojalla sivutoimenaan suorittamasta sellaisia tehtäviä, jotka perustuvat edunvalvontatehtävän hoitamiseen tai johtuvat siitä. Tällaisia tehtäviä ovat mm. perunkirjoituksen tai pesänselvityksen toimittaminen päämiehen kuoleman jälkeen. Mainitut sivutoimet vaarantavat luottamusta tasapuolisuuteen johtavan yleisen edunvalvojan tehtävien hoitamisessa. Kun edunvalvoja sivutoimisesti toimii myös perunkirjoituksen laatijan roolissa, syntyy vaikeasti toteutettava valvontatehtävä. Perunkirjoituksen laatimisessa edunvalvoja liittää päätöstiliin laskun ja nostaa perunkirjoituspalkkion. Kyseessä on vaarallinen työyhdistelmä. Edelleen kansliapäällikkö päätöksessään toteaa, johtava yleinen edunvalvoja Esko Parviainen on 2.12.2005 vastaanottanut tiedon valmisteltavasta päätöksestä, joka koskee Parviaisen sivutoimi-ilmoitusta. Parviainen on toimittanut 16.12.2005 vastineen valmisteltavasta päätöksestä.

Sosiaali- ja terveystointa johtava apulaiskaupunginjohtaja on aiemmin 2.2.2004, 4 §, päättänyt kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 18 §:n 3 ja 5 momentin nojalla kieltää johtavaa virkaholhoojaa Esko Parviaista 15.2.2004 lukien sivutoimenaan suorittamasta sellaisia tehtäviä, jotka perustuvat edunvalvontatehtävän hoitamiseen tai johtuvat siitä. Parviainen teki apulaiskaupunginjohtajan päätöksestä oikaisuvaatimuksen, jonka kaupunginhallitus 5.4.2004, 430 §, hylkäsi.

Parviainen teki asiassa Helsingin hallinto-oikeudelle 20.5.2004 päivätyn valituksen, jossa hän vaati, että Helsingin kaupunginhallituksen 5.4.2004, 430 §, tekemä päätös kumotaan lain ja hallinnon oikeusperiaatteiden vastaisena. Helsingin hallinto-oikeus kumosi päätöksellään 30.9.2005 apulaiskaupunginjohtajan ja kaupunginhallituksen päätökset tapahtuneiden kuulemisvirheiden perusteella.

Esko Parviainen on tehnyt kansliapäällikön 22.12.2005 tekemästä päätöksestä 23.1.2006 päivätyn oikaisuvaatimuksen, jossa hän pyytää, että kansliapäällikön päätös tulisi lain ja hyvän hallinnon periaatteiden vastaisena kumota. Kaupunginkanslian oikeuspalvelut on antanut oikaisuvaatimuksesta yhdessä henkilöstökeskuksen kanssa valmistellun lausunnon, jossa todetaan, että koska Parviaisen 23.1.2006 kaupunginkansliaan jättämä oikaisuvaatimus on saapunut myöhässä, hänen oikaisuvaatimuksensa tulee jättää tutkimatta. Parviainen on 2.3.2006 toimittanut häntä päätöksen tiedoksisaannin osalta erikseen kuultaessa selvityksen päätöksen tiedoksisaannista. Saadun selvityksen perusteella Parviaisen oikaisuvaatimus on tehty määräajassa.

Edelleen Parviaiselta pyydettiin hallintolain 34 § mukaisesti lausuma oikaisuvaatimuksen johdosta saaduista talous- ja suunnittelukeskuksen (17.2.2006) ja oikeuspalveluiden (14.3.2006) lausunnoista.

Parviainen on jättänyt kaupunginkansliaan 29.3.2006 päivätyn lausuman, joka koskee talous- ja suunnittelukeskuksen sekä oikeuspalveluiden lausuntoa. Oikaisuvaatimuksessa ja lausumassa Parviainen katsoo, ettei hänen sivutoimilupansa rajoittamiseen ole laillista perustetta. Oikaisuvaatimuksen mukaan vapaa-aikaan sijoittuva toiminta ei ole sellaista, että sen voitaisiin katsoa täyttävän kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 18 §:n 1 momentissa tarkoitetun sivutoimen tunnusmerkistön. Sen vuoksi sitä ei myöskään voi saman pykälän 5 momentin perusteella kieltää tai rajoittaa. Kielto suorittaa sellaisia tehtäviä, mitkä perustuvat edunvalvontatehtävien hoitamiseen tai johtuvat siitä, tarkoittaa käytännössä virkaan liittyvää sivutoimikieltoa.

Lausumassaan 29.3.2006 Parviainen toteaa muun muassa, että yleinen edunvalvoja ei käytä julkista valtaa. Edunvalvonnan luonteesta johtuu, että yleisen edunvalvojan toimintaa ei voida tarkastella samalla tavalla puolueettomuuden näkökulmasta kuin kunnan muuta virkatoimintaa. Yleisen edunvalvojan on valvottava päämiehensä etua. Mikäli yleiseltä edunvalvojalta edellytettäisiin puolueettomuutta, se vaarantaisi holhoustoimilaissa edellytetyn päämiehen etujen valvomisen. Sopimus toimeksiannosta edellyttää aina molemminpuolista luottamusta. Kuolinpesän osalta päätösvaltaa käyttävät pesän osakkaat. Heidän tehtävänsä on tehdä luottamusharkinta. Oikeusvaltion periaatteisiin kuuluu, että jokaisella on oikeus valita asiamiehensä ja hoitaa asiansa parhaaksi katsomallaan tavalla. Kaupungin toimivaltaan ei kuulu rajoittaa tätä oikeutta. Toimeksiantopalkkion suorittaa kuolinpesä. Kuolinpesän tililtä tapahtuvasta maksuliikenteestä on olemassa pankkien ohjeistus. Kun toiminta tapahtuu virkasuhteen ulkopuolella, niin kaupunki ei ole asianosaisena eikä valvojana. Kiellon perusteleminen vaikeasti toteutettavalla valvontatehtävällä perustuu väärinymmärrykseen.

Talous- ja suunnittelukeskuksen lausunnosta Parviainen toteaa, että hänen käsityksensä mukaan niin Kunta-Kihlmanin tilintarkastajan kuin sisäisen tarkastuksen johdon toiminta osoittavat varsin puutteellista siviilioikeuteen liittyvän lainsäädännön ja edunvalvontaan liittyvien periaatteiden tuntemusta. Edunvalvontatoimi poikkeaa tavanomaisista kunnan toiminnoista. Yleinen edunvalvoja ei käytä julkista valtaa eikä hoida kunnan asioita vaan hänen tehtävänä on huolehtia yksittäisen kuntalaisen edunvalvonnasta. Päämiehen asioissa toimiessaan yleinen edunvalvoja käyttää itsenäistä päätösvaltaa, eikä päätöksenteossa sovelleta kuntalain delegointi- tai otto-oikeutta koskevia säännöksiä. Sisäinen tarkastus on yrittänyt tunkeutua alueelle, missä sillä ei ole toimivaltaa. Hyvän tarkastustavan mukaista on, että tarkastuksen kohteella on mahdollisuus lausua tarkastuskertomuksesta ja että lausunto liitetään tarkastuskertomukseen. Näitä ei ole toimittu tarkastuksen kohteelle.

Kansliapäällikön päätös tulisi Parviaisen mukaan lain ja hyvän hallinnon periaatteiden vastaisena kumota.

./. Oikaisuvaatimus ja lausuma ovat esityslistan tämän asian liitteinä.

Talous- ja suunnittelukeskus toteaa (17.2.2006), että edunvalvontatoimiston sivutoimi-ilmoitusmenettelystä on tilintarkastaja Kunta-Kihlman Oy kirjoittanut tarkastusmuistossaan 24.1.2002. Tilintarkastaja suositteli, että edunvalvontatoimisto luopuu virkaholhoojien ja muun henkilön sivutoimena tehtyjen perunkirjoitusten toimittamisesta ja esitti että perunkirjoitukset tulisi tehdä jatkossa poikkeuksetta edunvalvontatoimiston lukuun. Kaupungin lainopillinen yksikkö on tehnyt vastaavassa tilanteessa vastaavan periaatteellisen päätöksen.

Sisäinen tarkastus käynnisti tilintarkastajan kehotuksesta edunvalvontatoimistossa tarkastuksen tarkoituksenaan varmistua, että tilintarkastajien muistiossa esittämät huomautukset olivat johtaneet toimenpiteisiin.

Sisäisen tarkastuksen tarkastuskäyntien yhteydessä on todettu, että sivutoimi-ilmoitukset luetteloitiin, mutta samalla johtava virkaholhooja on ilmoittanut, että perunkirjoitusten laatimisesta ei luovuta. Johtava virkaholhooja on keskusteluissa todennut, että omaisten pyynnön toimittaa perunkirjoitus on katsottava luottamuksen osoitukseksi virkaholhoojan vuosiakin kestänyttä tehtävää kohtaan.

Tarkastuksen perusteella sisäinen tarkastus totesi, että kun virkaholhooja sivutoimisesti toimii myös perunkirjoituksen laatijan roolissa, syntyy vaikeasti toteutettava valvontatehtävä. Perunkirjoituksen laatimisesta virkaholhooja liittää päätöstiliin laskun ja nostaa perunkirjoituspalkkion. Kyseessä on ns. vaarallinen työyhdistelmä. Sisäinen tarkastus ei pitänyt tätä toimintatapaa hyväksyttävänä.

Kaupunginkanslian oikeuspalvelut toteaa yhdessä henkilöstökeskuksen kanssa valmistellussa lausunnossaan (14.3.2006), että kuntalain 89 §:n mukaan kunnanhallituksen ja lautakunnan, niiden jaoston sekä niiden alaisen viranomaisen päätökseen tyytymätön voi tehdä kirjallisen oikaisuvaatimuksen. Oikaisuvaatimus tehdään toimielimen ja sen jaoston sekä sen alaisen viranomaisen päätöksestä asianomaiselle toimielimelle. Päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.

Kuntalain 92 §:n mukaan oikaisuvaatimuksen voi tehdä sekä kunnan jäsen että asianosainen eli se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa. Oikaisuvaatimus voidaan tehdä sekä laillisuus- että tarkoituksenmukaisuusperusteella.

Kuntalain 93 §:n mukaan oikaisuvaatimus on tehtävä 14 päivän kuluessa päätöksen tiedoksi saannista. Päätöstä koskeva pöytäkirjanote oikaisuvaatimusohjeineen lähetetään kuntalain 95 §:n mukaan asianosaiselle erikseen tiedoksi kirjeellä. Asianosaisen katsotaan saaneen päätöksestä tiedon, jollei muuta näytetä, seitsemän päivän kuluttua kirjeen lähettämisestä.

Kansliapäällikön päätösluettelo 22.12.2005, johon sisältyy kansliapäällikön 647 §:n kohdalla tekemä Parviaisen sivutoimi-ilmoitusta koskeva päätös, on pidetty nähtävänä 23.12.2005.

Päätösluettelonote oikaisuvaatimusohjeineen on lähetetty Parviaiselle työpaikan osoitteeseen 27.12.2005. Parviainen on häntä tiedoksisaannin osalta erikseen kuultaessa kirjallisesti ilmoittanut olleensa poissa työpaikalta siten, että hän saanut tiedon päätöksestä vasta palattuaan työpaikalleen 9.1.2006. Saadun selvityksen perusteella Parviaisen 23.1.2006 päivätty ja samana päivänä kaupunginkansliaan saapunut oikaisuvaatimus on siten tehty määräajassa oikealle toimielimelle.

Parviainen katsoo, ettei hänen vapaa-aikaansa sijoittuva toiminta ole sellaista, että sen voitaisiin katsoa täyttävän kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 18 §:n 1 momentissa tarkoitetun sivutoimen tunnusmerkistön.

Sivutoimella tarkoitetaan edellä mainitun lainkohdan mukaan virkasuhdetta, palkattua työtä ja pysyväisluonteista tehtävää, joista viranhaltijalla on oikeus kieltäytyä, sekä ammatin, elinkeinon ja liikkeen harjoittamista.

Oikeuspalvelut toteaa, että sivutoimena voidaan pitää eri palkkiota vastaan suoritettavaa jatkuvaa tai toistuvaa toimintaa. Edunvalvontatehtävän hoitamiseen perustuvana tai siitä johtuvana kiellettynä sivutoimena on tässä tapauksessa tarkoitettu erityisesti perunkirjoituksen tai pesänselvityksen toimittamista päämiehen kuoleman jälkeen.

Helsingin hallinto-oikeus on päätöksessään 30.9.2005 kumonnut apulaiskaupunginjohtajan (2.2.2004, 4 §) ja kaupunginhallituksen (5.4.2004, 430 §) päätökset tapahtuneiden kuulemisvirheiden perusteella. Hallinto-oikeus ei siten ole ottanut kantaa valituksen asialliseen sisältöön eli sivutoimen harjoittamiseen.

Kaupunginhallitus on puolestaan 17.10.2005, 1228 §, merkinnyt tiedoksi hallinto-oikeuden edellä mainitun päätöksen.

Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 18 §:n 2 momentin mukaan viranhaltija ei saa ottaa vastaan eikä pitää sellaista sivutointa, joka edellyttää työajan käyttämistä sivutoimeen kuuluvien tehtävien hoitamiseen, ellei työnantaja hakemuksesta myönnä siihen lupaa.

Mainitun lain 18 §:n 3 momentin mukaan harkittaessa sivutoimiluvan myöntämistä on otettava huomioon, että viranhaltija ei saa sivutoimen vuoksi tulla esteelliseksi tehtävässään. Sivutoimi ei myöskään saa vaarantaa luottamusta tasapuolisuuteen tehtävän hoidossa tai muutenkaan haitata tehtävän asianmukaista hoitamista.

Hallituksen esityksessä (HE 196/2002) todetaan, että julkisen vallan käyttäjältä edellytetään riippumattomuutta ja objektiivisuutta. Siten sivutoimi ei saisi tehdä viranhaltijaa esteelliseksi tehtävässään eikä vaarantaa luottamusta tasapuolisuuteen tehtävän hoidossa eikä muutenkaan haitata tehtävän asianmukaista hoitamista. Haitasta on kyse myös silloin, kun viranhaltija ei sivutoimesta johtuen ehdi hoitamaan tehtäviään asianmukaisesti, vaikka sivutoimi ei aiheuttaisikaan esteellisyyttä tai muuten vaarantaisi luottamusta.

Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 18 §:n 5 momentin mukaan muusta kuin sanotun lain 2 momentissa tarkoitetusta sivutoimesta viranhaltijan on tehtävä ilmoitus työnantajalle. Työnantaja voi varattuaan viranhaltijalle tilaisuuden tulla kuulluksi kieltää tällaisen sivutoimen vastaanottamisen ja pitämisen 3 momentissa säädetyillä perusteilla. Tämän säännöksen perusteella työnantaja voi kieltää sivutoimen pitämisen joko kokonaan tai osittain niin määräajaksi kuin toistaiseksikin taikka esim. siksi ajaksi, kun hän hoitaa nykyistä tehtäväänsä.

Hallituksen esityksessä todetaan lain 18 §:n 5 momentin koskevan sivutoimia, joihin ei käytetä työaikaa. Edelleen hallituksen esityksessä todetaan, että ottaen huomioon viranhaltijalta julkisen vallan käyttäjänä vaadittava riippumattomuus ja objektiivisuus merkitystä on myös sillä, miten viranhaltija toimii työajan ulkopuolella. Näin ollen on perusteltua, että viranomainen voisi kieltää myös tällaisen sivutoimen vastaanottamisen tai pitämisen, jos se johtaisi edellä 3 momentissa mainittuihin olosuhteisiin.

Sivutoimen sallittavuutta harkittaessa tulee erityisesti arvioida sitä, millaisen kuvan sivutoimen harjoittaminen antaa viraston ja virkamiehen tasapuolisesta ja puolueettomasta tehtävien hoidosta. Sivutoimen kieltäminen ei edellytä konkreettista tasapuolisuuden vaarantumista vaan ratkaisevaa on, voiko se vaarantaa ulkopuolisten luottamusta virkamiehen puolueettomuuteen. Nyt kysymyksessä olevan sivutoimi-ilmoituksen mukaiset tehtävät perustuvat edunvalvontasuhteeseen, jolloin tällaisten tehtävien hoitaminen saattaa käytännössä johtaa siihen, että luottamus tasapuolisuuteen edunvalvojan tehtävän hoidossa kuolinpesän osakkaiden näkökulmasta vaarantuu.

Holhoustoimesta annetun lain 17 §:n mukaan edunvalvojan tehtävä lakkaa, kun päämies kuolee. Kysymys on tämän jälkeen kuolinpesän hallinnoinnista. Vaikka edunvalvonnan päättyminen ja perunkirjoitusten tai pesänselvitysten toimittaminen ovat ajallisesti erotettavissa toisistaan, syntyy sivutoimisten tehtävien osalta vaikeasti toteutettava valvontatehtävä. Tämä korostuu erityisesti siinä tilanteessa, kun edunvalvoja liittää perunkirjoituksen laatimisesta päätöstiliin oman laskunsa ja nostaa itselleen perunkirjoituspalkkion. Tällaista tilannetta ei saisi syntyä.

Oikeuspalvelut katsoo Parviaisen olleen selvillä niistä perusteista, jotka ovat antaneet aihetta sivutointa koskevan toiminnan kieltämiseen. Tilintarkastaja Kunta-Kihlman Oy on jo tarkastusmuistiossaan 24.1.2002 antanut ohjeita sivutoimi-ilmoitusmenettelystä.

Parviainen on todennut, että talous- ja suunnittelukeskuksen lausunto sisältää myös suoria lainauksia salassa pidettäviksi merkitystä asiakirjasta.

Oikeuspalvelut toteaa, että Kunta-Kihlman Oy:n tarkastusmuistio on merkitty salassa pidettäväksi julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 15 kohdan nojalla. Tällä salassapitosäännöksellä pyritään turvaamaan valvonta- ja tarkastustoimen sujuva suorittaminen, valvonnan yleisiä toteutumisedellytyksiä ja yksittäisten valvonta- ja tarkastustehtävien toteutumista. Viranomaisen tehtäväksi säädettyyn tarkastus- ja valvontatoimeen liittyvät tiedot ovat salassa pidettäviä, jos tiedon antaminen niistä vaarantaisi valvonnan tai sen tarkoituksen toteutumisen. Tätä salassapitoperustetta ei enää ole sen jälkeen, kun tarkastus- tai valvontatehtävä on suoritettu.

Oikeuspalvelut katsoo edellä esittämäänsä viitaten, ettei kansliapäällikön päätöksessä rajoittaa johtavan yleisen edunvalvojan sivutoimi-ilmoituksen mukaisia tehtäviä ole osoitettavissa mitään sellaista oikeudellista virhettä, jonka johdosta kansliapäällikön asiassa 22.12.2005 tekemää päätöstä tulisi muuttaa. Näin ollen Parviaisen oikaisuvaatimus tulee hylätä.

Kj viittaa annettuihin lausuntoihin ja katsoo, ettei ole laillisuus- eikä tarkoituksenmukaisuusperusteita muuttaa kansliapäällikön päätöstä 22.12.2005, 647 §.

KJ Kaupunginhallitus päättänee talous- ja suunnittelukeskuksen sekä kaupunginkanslian oikeuspalveluiden lausunnoista ilmenevin perustein hylätä Esko Parviaisen oikaisuvaatimuksen johtavan yleisen edunvalvojan sivutointa koskevasta kansliapäällikön päätöksestä.

Pöytäkirjanote Esko Parviaiselle muutoksenhakuosoituksin, talous- ja suunnittelukeskukselle, hallintokeskuksen oikeuspalveluille ja henkilöstökeskukselle.

Lisätiedot:
Kontra Pekka, projektipäällikkö, puhelin 169 2217

LIITTEET	Liite 1	Esko Parviaisen oikaisuvaatimus 23.1.2006
	Liite 2	Esko Parviaisen mielipide (29.3.2006) saaduista lausunnoista

LAUSUNNON ANTAMINEN SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖLLE KANSALLISESTA VARAUTUMISSUUNNITELMASTA INFLUENSSAPANDEMIAA VARTEN

Khs 2006-736

Sosiaali- ja terveysministeriö on pyytänyt (17.3.2006) mm. Helsingin kaupungin lausuntoa ehdotuksesta kansalliseksi varautumissuunnitelmaksi influenssapandemiaa varten. Lausunnolle pidennetty määräaika on 5.5.2006, joten kysymys tulee käsitellä Khn 2.5.2006 pidettävässä kokouksessa.

Sosiaali- ja terveysministeriö toteaa, että lausuntokierroksen jälkeen suunnitelmaa korjataan ja täydennetään lausuntojen perusteella ja korjattu varautumissuunnitelma tullaan julkaisemaan. Ministeriö huomauttaa, että varautumissuunnitelma voi muuttua tilanteen kehittyessä ja että suunnitelman Internet-versiota päivitetään tarpeen mukaan.

Suunnitelma on Internetissä osoitteessa www.stm.fi > julkaisut > selvityksiä.

./. Suunnitelma (liite 1) on jaettu erikseen Khn jäsenille.

Suunnitelman kuvailulehden tiivistelmässä todetaan seuraavaa:

”lnfluenssapandemian uhan lisääntyessä WHO, Euroopan yhteisö sekä äskettäin toimintansa aloittanut Euroopan tautikeskus (European

Centre for Disease Control; ECDC) ovat toistuvasti kehottaneet jäsenmaita päivittämään pandemiaan varautumisen suunnitelmiaan sekä julkaisseet tätä ohjaavia strategisia ja teknisiä ohjeistoja ja suosituksia. Influenssapandemiaan varautumista on käsitelty Euroopan unionin neuvoston eri kokoonpanoissa useasti viime aikoina.

Sosiaali- ja terveysministeriö asetti 21.4.2005 kansallisen pandemiavarautumisen työryhmän, jonka tehtävänä oli mm. (1) laatia pandemiaan varautumisen kansallinen suunnitelma; (2) tehdä linjaukset terveydenhuollon varautumistoimenpiteille sekä (3) varmistaa hallinnonalojen tehokas yhteistyö. Työryhmässä on ollut edustus sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan ohella maa- ja metsätalousministeriöstä, sisäasiainministeriöstä, ulkoasiainministeriöstä ja puolustushallinnosta. Työryhmän toimeksiannon määräaika päättyi 28.2.2006.

Varautumissuunnitelman tarkoitus on ohjata varautumista influenssapandemiaan terveydenhuollon kaikilla hallinnon tasoilla sekä tukea valmistautumista muilla hallinnon aloilla. Varautumissuunnitelmassa annetaan Suomen oloihin soveltuva kuva pandemian kehittymisestä, terveydellisistä, yhteiskunnallisista ja taloudellisista vaikutuksista, torjuntaan käytettävissä olevista keinoista, eettisistä erityiskysymyksistä, terveydenhuollon organisaatioiden vastuualueista ja erityisjärjestelyistä, varautumisen materiaalisista tarpeista, eri hallinnon alojen välisen yhteistyön tarpeista ja pandemian aikaisen organisaation erityispiirteistä, sekä viestinnästä ja tiedottamisesta. Varautumissuunnitelma tarkastelee pandemiaa laaja-alaisesti luoden pohjan kaikkien hallinnon alojen yksityiskohtaisille suunnitelmille. Käytännön syistä tässä valmiussuunnitelmassa on esitetty lyhyesti muiden kuin sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan suunnitelmat. Tehokas toimeenpano edellyttää laajempaa eri hallinnonalojen suunnitelmien integroimista toisiinsa.

Varautumissuunnitelman tulee muuttua uhkakuvan, toimintaympäristön sekä ennustamis- ja torjuntakeinojen muuttuessa. Tästä syystä varautumissuunnitelma ei ole koskaan "valmis". Influenssapandemia saattaa käynnistyä pian tai viedä vuosia, eikä sen aiheuttava virus ole välttämättä ajankohtainen influenssaviruksen alatyyppi. Influenssapandemiaan varautuminen tehostaa samalla olennaisesti Suomen valmiutta torjua mitä tahansa laajaa, kansainvälistä tai globaalia epidemiaa. Valmistautumisen tehostamat tartuntatautien torjunnan rakenteet tukevat keskeisiä jatkuvan tartuntatautien torjunnan alueita ja edistävät näin väestön terveyttä. Varautuminen tukee yhteiskunnan elintärkeiden toimintoien turvaamista.”

./. Kj toteaa, että ehdotuksesta on hankittu ammattikorkeakoulun, Helsingin Energian, Helsingin Veden, henkilöstökeskuksen, kaupunginkanslian tiedotustoimiston, kiinteistöviraston, Korkeasaaren eläintarhan, liikennelaitoksen, nuorisoasiainkeskuksen, opetusviraston, pelastuslaitoksen, rakennusviraston, sosiaaliviraston, terveyskeskuksen, työterveyskeskuksen, ympäristökeskuksen lausunnot. Lausunnot ovat liitteenä 2.

Kj toteaa, että Helsingin kaupunki on vuosikymmenet ylläpitänyt jatkuvia valmiussuunnitelmia hallinnon, palvelun ja tuotantotoiminnan ylläpitämiseksi mahdollisissa poikkeustilanteissa. Suunnitelmia ohjataan koko kaupunginhallintoa koskevalla valmiusohjeella, jonka perusteella jokainen virasto ja laitos laatii oman valmiussuunnitelmansa. Valmiusohje on viimeksi hyväksytty uudistettuna Kj:n päätöksellä 2.11.2005 (76 §). Hyväksyessään valmiusohjeen johtajistokäsittelyssä Kj päätti samalla kehottaa virastoja ja laitoksia tarkistamaan valmiussuunnitelmansa uuden ohjeen mukaisiksi ja lisäämään henkilöstönsä tietoisuutta viraston tai laitoksen varautumisesta sekä raportoimaan toimenpiteistään 31.5.2006 mennessä.

Virastojen ja laitosten nyt saaduista lausunnoista ilmenee, että kysymys lintuinfluenssasta/pandemiasta on otettu huomioon virastojen ja laitosten valmiusohjeita päivitettäessä. Kj huomauttaa, että kysymystä lintuinfluenssasta/pandemiasta on käsitelty kevään aikana kahteen otteeseen pelastuspalveluneuvottelukunnassa, joka toimii Kj:n johdolla ja johon kaupungin keskeisten virastojen ja laitosten ohessa kuuluvat poliisikomentaja, Suomenlahden merivartioston komentaja, Helsingin sotilasläänin komentaja sekä järjestöjen ym. edustajia. Pelastuspalveluneuvottelukunnan valmistelutehtävistä huolehtii pelastuslaitos.

Keskushallinnon taholta on lisäksi kehotettu virastoja ja laitoksia Etelä-Suomen lääninhallituksen johdolla toteutettavaa City06 valmiusharjoitusta silmällä pitäen valmistelemaan ennakkoon harjoitukseen liittyviä pandemiakysymyksiä.

Kj toteaa edelleen, että nyt lausunnolla oleva suunnitelma on kattava ja hyvin laadittu ja se vastaa varsin pitkälle kaupungin näkemyksiä. Saaduissa lausunnoissa esiin tuodut seikat kohdistuvat paljolti kaupungin oman valmiuden osalta esille tuleviin kysymyksiin mahdollisissa lintuinfluenssa/pandemiatilanteissa.

Ongelmana korostuu tässäkin yhteydessä, että kysymys valtion korvausvastuusta poikkeustilanteesta aiheutuviin kustannuksiin on kokonaan avoinna. (Vrt. Tsunamikatastrofi). Tähän on myös lausunnoissa kiinnitetty huomiota. Erityisesti on todettava, että monet pandemiasta välittömästi seuraavat terveydenhoitoalan kustannukset eivät sisälly lakisääteisiin valmiusvelvoitteisiin.

Helsingin kaupungin edustajien mukanaolo valtakunnallisesti merkittäviä kuntasektoria koskevia suunnitelmia valmisteltaessa olisi ehdottoman välttämätöntä mikä todettakoon tässäkin yhteydessä. Helsingin edustusta ei ole ollut valmistelevassa työryhmässä. Toisaalta on huomattava, että terveydenhuoltolainsäädännön mukainen ensisijainen vastuu on HUS-piirillä.

Kj toteaa, että pöytäkirja tulisi tämän asian kohdalta tarkastaa heti.

KJ Kaupunginhallitus päättänee antaa sosiaali- ja terveysministeriölle seuraavan lausunnon:

Kaupunginhallitus toteaa, että laaja suunnitelma on ensisijaisesti suunnattu terveydenhuollon kaikille hallinnon tasoille. Suunnitelma on hyvin valmisteltu ja kattava ja antaa hyvän kuvan siitä, mistä lintuinfluenssassa/pandemiassa on kysymys. Samoin mietinnöstä ilmenevät taudin vaikutukset yhteiskunnan toimintoihin, jos tilanne kehittyy pandemiaksi.

Yhdessä vuonna 2005 julkaistun raportin ”Terveydenhuoltojärjestelmän varautuminen vakavien biologisten uhkien ja yllättävien infektioepidemioiden varalta” kanssa nyt valmistunut ehdotus sisältää tarvittavat tiedot ja lähtökohdat mahdollistamaan varautumistoimien suunnittelun ja itse varautumisen.

Mietinnön merkittävimpänä puutteena kaupunginhallitus kiinnittää vakavaa huomiota kysymykseen valtion kustannusvastuusta poikkeustilanteissa. Kysymys valtion kunnille ohjaamista korvauksista on jätetty kokonaan käsittelemättä. Poikkeusoloja koskevan yleisen ajattelumallin mukaisesti tulee valtion yksiselitteisesti ottaa katettavakseen poikkeustilanteista aiheutuvat lisäkustannukset normaaliaikojen toimintoihin verrattuna. (Vrt. Tsunamikatastrofi). Kaupunginhallitus korostaa, että mietinnön tarkoittamat ylimääräiset menoerät mahdollisissa kriisitilanteissa eivät sisälly terveydenhuollon velvoitelainsäädännön piiriin. Kaupunginhallitus painottaa näkemyksenään, että valtion tulee ottaa vastattavakseen mahdollisesta pandemiatilanteesta myös elinkeinoelämälle ja yksityisille koituvat normaalien korvausjärjestelmien ulkopuolelle menevät ennakoimattomat poikkeuskustannukset.

Kaupunginhallitus katsoo, että kysymyksessä on influessapandemian mahdollisesta toteutumisesta riippumatta huomattavan arvokas varautumistyö, joka toimii hyvänä pohjana nimenomaan biologisiin uhkiin valmistauduttaessa. Kuten esityksessäkin todetaan, tällainen suunnitelma ei missään vaiheessa voi tulla valmiiksi, vaan se on koko ajan päivittyvä ja muuttuva asiakirja, joka ilman tilanteissa tapahtuvia muutoksiakin on joka tapauksessa uudistettava määräajoin.

Kaupunginhallitus korostaa, että suunnitelmaa kehitettäessä ja valmisteltaessa varautumistoimia jatkossa tulee Helsingin kaupungin asianomaisten virastojen ja laitosten – ensi vaiheessa terveyskeskuksen ja ympäristökeskuksen – asiantuntemusta käyttää hyväksi ja kaupunkia muutoinkin kuulla mahdollisimman monipuolisesti riittävän aikaisissa vaiheissa.

Kaupunginhallitus toteaa, että kaupungin yleinen valmiustilanne pidetään valmiussuunnittelulla ja sen pohjalta tehtävillä varautumistoimilla jatkuvasti ajan tasalla poikkeustilanteiden varalta. Kaupungin virastojen ja laitosten suunnitelmien päivitys on parhaillaan menossa ja kysymys influenssapandemiasta on voitu ottaa huomioon ajantasaisesti koko kaupunginhallinnon osalta. Varautuminen kattaa kaupungin vastuulla olevan palvelu-, tuotanto- ja hallintotoiminnan.

Kaupunginhallitus viittaa erityisesti terveyskeskuksen, pelastuslaitoksen ja sosiaaliviraston lausuntoihin, jotka ovat liitteenä.

Kaupunginhallitus ilmoittaa vielä, että asianomaiset kaupungin viranomaiset ovat harjoitusten yms. osalta käytettävissä jatkoa ajatellen. Lisätietoja antavat Helsingin kaupungin terveyskeskus ja ympäristökeskus sekä koko kaupungin hallinnon valmiussuunnittelun osalta hallintokeskuksen turvallisuus- ja valmiusosasto.

Lisäksi kaupunginhallitus päättänee tarkastaa pöytäkirjan tämän asian osalta heti.

Kirje sosiaali- ja terveysministeriölle sekä pöytäkirjanote ammattikorkeakoululle, hallintokeskuksen tiedotustoimistolle, Helsingin Energialle, Helsingin Vedelle, henkilöstökeskukselle, kiinteistövirastolle, Korkeasaaren eläintarhalle, liikennelaitokselle, nuorisoasiainkeskukselle, opetusvirastolle, pelastuslaitokselle, rakennusvirastolle, sosiaalivirastolle, talous- ja suunnittelukeskukselle, terveyskeskukselle, työterveyskeskukselle ja ympäristökeskukselle.

Lisätiedot:
Hakala Hannu, osastopäällikkö, puhelin 169 2220
Simoila Riitta, vs. toimitusjohtaja, puhelin 310 5015

LIITTEET	Liite 1	Kansallinen varautumissuunnitelma influenssapandemiaa varten: Kansallisen pandemiavarautumisen työryhmän ehdotus; Sosiaali- ja terveysministeriö, Selvityksiä 2006:11
	Liite 2	Virastojen lausunnot

PÄÄKAUPUNKISEUDUN YHTEISTYÖVALTUUSKUNNAN SEUTUKOKOUKSEN EDUSTAJIEN VALITSEMINEN

Khs 2006-799

Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta (YTV) ilmoittaa (28.3.2006), että YTV:n seutukokous pidetään perjantaina 19.5.2006 alkaen kello 10.00. Kaupunginhallitusta pyydetään valitsemaan Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnasta annetun lain (1269/96) 5 §:n 1 momentissa tarkoitetut seutukokousedustajat.

Kokouksessa on tarkoitus käsitellä mm:

- kuntien valitsemat seutukokousedustajat, kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus

- vuoden 2005 tilinpäätös.

YTV-lain mukaan Helsingillä on YTV:n seutukokouksessa 11 edustajaa, Espoolla ja Vantaalla kummallakin viisi sekä Kauniaisilla yksi kunnan valitsema edustaja.

Seutukokousedustajan on täytettävä kuntalain 33 §:ssä mainitut yleiset vaalikelpoisuusvaatimukset, joissa edellytetään, että edustajaksi valittu on hänet valinneen kunnan jäsen, hänellä on äänioikeus kunnallisvaaleissa eikä hän ole holhouksen alainen. Lisäksi valinnassa tulee soveltaa tasa-arvolain 4 §:n 2 momentin mukaista kiintiösäännöstä.

Kj toteaa, että kokouksessaan 7.11.2005 (1328 §) päätti valita seuraavat 11 edustajaa ja 11 henkilökohtaista varaedustajaa YTV:n 18.11.2005 pidettyyn seutukokoukseen:

Edustaja	Varaedustaja

talouspäällikkö	filosofian ylioppilas
Minna Ruuth	Tuomas Nurmela

kunnallissihteeri
Lotta Kallonen	Timo Erikäinen

liikennetoimittaja	kansanedustajan avustaja
Esko Riihelä	Hanna Laine


rikoskomisario
Juha Hakola	Pirjo Tolvanen

sähköasentaja	pääluottamusmies
Matti Taina	Satu Pikkarainen

erikoissairaanhoitaja	projektiassistentti
Tarja Tenkula	Anna Kirstinä

tutkija
Tero Tuomisto	Pentti Helo

tuottaja	valtiotieteen ylioppilas
Kimmo Helistö	Tuomas Rantanen

taloustutkija	tutkija
Hannele Luukkainen	Sanna Hellström

toimittaja
Pekka Saarnio	Reijo Kaunola

valtiotieteen maisteri	tutkija
Henrik Creutz	Maria Bruncrona

KJ Kaupunginhallitus päättänee valita 11 edustajaa ja 11 henkilökohtaista varaedustajaa 19.5.2006 pidettävään Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan seutukokoukseen.

Edustaja	Varaedustaja


________________________	_________________________


_________________________	__________________________


__________________________	__________________________


__________________________	__________________________


_________________________	_________________________


_________________________	_________________________


_________________________	_________________________


_________________________	_________________________


_________________________	_________________________


_________________________	_________________________


_________________________	_________________________

Pöytäkirjanote valituksi tulleille sekä Pääkaupunkiseudun yhteistyö-
valtuuskunnalle.

Lisätiedot:
Vallittu Anja, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2272

24.4.2006 pöydälle pantu asia

LAUSUNTO SISÄASIAINMINISTERIÖLLE KUNTAKONSERNI- JA LIIKELAITOSTYÖRYHMÄN MIETINNÖSTÄ

Khs 2006-716

Kj toteaa, että sisäasiainministeriö on 14.3.2006 pyytänyt 28.4.2006 mennessä mm. Helsingin kaupungilta lausuntoa ministeriön asettaman kuntakonserni- ja liikelaitostyöryhmän mietinnöstä. Lausunnon määräaikaa on jatkettu 3.5.2006 asti. Mietintö on saatavilla internetistä: http://www.intermin.fi/julkaisu/092006.

Lausuntopyyntö ja mietintöön sisältyvä ehdotus kuntalain muutoksiksi on esityslistan tämän asiakohdan liitteenä.

Seuraavassa on kaupunginkanslian oikeuspalveluiden ja yleisen osaston sekä Helsingin Sataman, liikennelaitoksen ja Palmian antamat lausunnot:

Kaupunginkanslian oikeuspalvelut esittää (13.4.2006) mm. seuraavaa:

Kuntakonserni

Valtuuston tehtäviin 13 §:ään lisättäväksi ehdotettu kuntakonsernin toiminnan ja talouden keskeisistä tavoitteista päättäminen voinee tarkoittaa vain hyvin yleisiä, koko konsernia koskevia tavoitteita. Epäselväksi tällöin jää, miten kunnan tilintarkastajat ja tarkastuslautakunta voivat tarkastaa tytäryhteisöille asetettavia tavoitteita, jollei niitä ole yksilöity tytäryhteisöjä koskeviksi. Tämän vuoksi olisikin suositeltavaa lisätä 13 §:n liikelaitokselle asetettavia tavoitteita koskevaan kohtaan 5 maininta tytäryhteisöistä (”päättää kunnan liikelaitokselle ja tytäryhteisölle asetettavista toiminnallisista ja taloudellisista tavoitteista”).

Kuntakonsernin määritteleminen 16a§:ssä on tarpeen, koska muutoin kuntaan ja sen tytäryhteisöihin ei voida soveltaa lainsäädännössä jo olemassa olevia konsernia koskevia säädöksiä.

Konsernin johtoa koskevassa 25a§:ssä rajoitetaan valtuuston toimivaltaa määritellä konsernin johtoon kuuluvat. Kunnan asukkaiden perustuslaissa taatun itsehallinnon perusta on, että valtuusto voi määrätä kunnan organisaatiosta ja toimivallan siirtämisestä. Ei ole perustetta rajoittaa kunnan asukkaiden itsehallintoa tältä osin. Tämän vuoksi ko. pykälän tulisikin kuulua: ”Kunnan konsernijohtoon kuuluvat kunnanhallitus, kunnanjohtaja ja johtosäännössä määrätyt muut viranomaiset.”

Esteellisyys

Mietinnön s. 10 todetaan, että kuntayhtymän osalta yhteisöjäävisäännöstä olisi käytännössä tulkittu suppeammin kuin muita yhteisöjä eli että siihen olisi vedottu vain, kun kunnan yhtymän edut ovat selkeästi ristiriidassa. Väite ei Helsingin kaupungin hallinnon osalta pidä paikkaansa. Kuntayhtymien osalta tulkinta on ollut sama kuin muidenkin yhteisöjen, koska laissa eikä oikeuskäytännössä ole perustetta erilaiseen tulkintaan.

Mietinnön muutosesitys kuntalain 52 §:n 4 momenttiin on perusteltu ja poistaisi eri kuntien erilaiset tulkinnat esteellisyydestä tältä osin. Muutosesityksestä on kuitenkin poistettava sanat ”tai asian tasapuolinen käsittely edellytä”. Tasapuolinen käsittely voi vaarantua nimenomaan, jos kunnan ja tytäryhteisön tai kuntayhtymän edut ovat ristiriidassa. Sen lisäksi ei tarvita mitään uutta tulkinnanvaraista muotoilua, joka aiheuttaisi uudelleen erilaisia tulkintoja eri kunnissa.

Liikelaitos

Kunnallista liikelaitosta koskevan uuden luvun 10a rakenne on epäselvä ja tulkinnanvarainen, koska siihen on koottu sekä kunnallista liikelaitosta että liikelaitoskuntayhtymää koskevia säännöksiä lomittain. Yksittäisistä säännöksistä tai niiden otsikoista ei voi yksiselitteisesti päätellä, mitkä koskevat vain liikelaitosta ja mitkä myös liikelaitoskuntayhtymää. Esimerkiksi 87c §:ssä säädetään liikelaitoksen johtajasta, jolloin sanamuodon perusteella säännöksen ei tulisi koskea liikelaitoskuntayhtymää. Liikelaitoskuntayhtymää koskevassa 87d §:n 3 momentista on kuitenkin pääteltävissä, että 87c § koskisi myös liikelaitoskuntayhtymän johtajaa.

Kunnallinen liikelaitos olisi osa kuntaa eikä itsenäinen oikeushenkilö, kun taas liikelaitoskuntayhtymä olisi erillinen oikeushenkilö. Tästä aiheutuu organisaatiossa ja hallinnossa eroja, jotka kuitenkin jäävät ehdotetussa sääntelyssä epäselviksi.

Kuntalain tulisi kuntien yleislakina olla niin selvä, että sitä voivat ymmärtää muutkin kuin asiaan erikoistuneet lakimiehet, koska kuntien henkilöresurssit ovat tässä suhteessa hyvin erilaiset. Olisi selkeämpää kirjoittaa liikelaitoskuntayhtymää koskevat säännökset erikseen kuntayhtymää koskevaan lukuun, johon ne luonteensakin puolesta liittyisivät. Tällöin kävisi selvästi ilmi, mitkä säännökset on tarkoitettu koskemaan vain kuntaan tai kuntayhtymään kuuluvaa liikelaitosta ja mitkä erillisenä oikeushenkilönä toimivaa liikelaitoskuntayhtymää.

Ehdotuksen 87a §:n 1 momentin mukaan liikelaitos voitaisiin perustaa liiketoimintaa tai liiketaloudellisten periaatteiden mukaan hoidettavaa tehtävää varten mutta toisaalta sille voitaisiin antaa myös liiketaloudellisesti kannattamattomia tehtäviä. Perustelujen mukaan sääntelyn tarkoitus on se, että liikelaitosta ei voida perustaa yksinomaan liiketaloudellisesti kannattamatonta toimintaa varten. Esityksessä ei kuitenkaan aseteta mitään rajoja sille, kuinka paljon pitää olla kannattavaa ja kuinka paljon voi olla kannattamatonta liiketoimintaa, joten säännöksellä ei taata sitä, että toiminta olisi valtaosin liiketaloudellisesti hoidettavaa eikä sellaiselle sääntelylle ole tarvettakaan. Kun osakeyhtiölakikaan ei estä kuntaa tai ketä tahansa muuta perustamasta osakeyhtiötä muuta kuin liiketoimintaa varten, myöskään kuntalain ei tulisi säännellä näin tarkasti liikelaitoksen perustamistarkoitusta. Kohdan tulisi kuulua: ”Kunta tai kuntayhtymä voi perustaa liikelaitoksen. Liikelaitoksen nimessä tulee olla sana ”liikelaitos”.”

Ehdotuksen 87a §:n 2 momentin ensimmäisen virkkeen sana ”lisäksi” on tarpeeton ja tulisi poistaa.

Ehdotuksen 87b §:ssä säädetään liikelaitoksen johtokunnasta. Liikelaitoksen johtokuntaa koskevasta sääntelystä ei käy selvästi ilmi, onko se kuntalain 17 §:ssä tarkoitettu toimielin ja sovelletaanko siihen kuntalaissa säädettyjä johtokuntaa koskevia muita kohtia. Epäselväksi jää myös, onko jokaisella liikelaitoksella oltava oma johtokuntansa vai voiko usealla liikelaitoksella olla yhteinen johtokunta. Kunnan asukkaiden itsehallinnon perusta on, että kunta eli valtuusto voi itse päättää, mikä toimielin – lautakunta vai johtokunta - johtaa ja valvoo liikelaitoksen toimintaa ja onko liikelaitoksilla yhteinen vai erillinen toimielin.

Johtokuntaa koskevaa 87b §:n säännöstä ei 87d §:n 3 momentin perusteella sovellettane liikelaitoskuntayhtymän johtokuntaan. Liikelaitoskuntayhtymän johtokuntaa ei siten ilmeisesti koskisi liikelaitokselle 87b §:n 4 momentissa säädettäväksi esitetty oikeus edustaa kuntaa ja käyttää sen puhevaltaa liikelaitoksen tehtäväalueella. Toisin sanoen kunnan osana olevan liikelaitoksen johtokunnalla olisi lain perusteella laajempi toimivalta kuin erillisenä oikeushenkilönä toimivan liikelaitoskuntayhtymän johtokunnalla.

Kunnissa voi olla hyvin eri kokoisia ja erilaisin hallinnollisin resurssein varustettuja liikelaitoksia. Helsingin kaupunkiin kuuluu isoja liikelaitoksia esimerkiksi Energia, Vesi ja Satama, joilla on riittävästi hallinnollista ja oikeushenkilöstöä ja siten myös omaa puhevallan käyttöoikeutta. Toisaalta kaupunkiin kuuluu myös pieniä liikelaitoksia esimerkiksi tekstiilipalvelu, joilla on vain muutama henkilö muissa kuin tuotantotehtävissä ja joilla ei mm. tästä syystä ole lainkaan omaa puhevallan käyttöoikeutta. Kunnan tulisi itse edelleen voida määritellä valtuuston vahvistamassa johtosäännössä kunkin liikelaitoksen puhevallan käyttöoikeus.

Johtokunnan tehtävänä on 87b §:n 3 momentin 2-kohdan mukaan hyväksyä liikelaitoksen talousarvio. Kohdassa ei aseteta mitään ehtoja eikä rajoituksia. Ehdotuksen 87e §:n 2 momentin mukaan johtokunnan on puolestaan tehtävä esitys liikelaitoksen talousarvioksi. 87e §:n 4 momentin mukaan taas johtokunta päättää liikelaitoksen talousarviosta kunnan talousarvion asettamien sitovien tavoitteiden sekä meno- ja tuloerien mukaisesti. Samasta asiasta on siis eri kohdissa erilaista tietoa, joka toisaalta yrittää ilmentää liikelaitoksen itsenäisyyttä mutta toisaalta taas valtuuston ylintä toimivaltaa kunnassa.

Johtokunnalle annetaan sitä koskevassa säännöksessä toisissa asioissa toimivalta, jota valtuusto ei voi rajoittaa, ja toisissa asioissa toimivalta, jota valtuusto voi rajoittaa johtosäännöllä. Lisäksi johtokunnalle voitaisiin ehdotuksen mukaan antaa johtosäännöllä muitakin tehtäviä. Sääntely on sekava. Kunnan asukkaiden itsehallinnon perustana on, että valtuusto voi johtosäännöllä määritellä myös liikelaitoksen toimielimen toimivallan. Kunta tietää parhaiten erilaisten liikelaitostensa erilaiset resurssit ja tarpeet. Tämän vuoksi liikelaitosten toimielimen toimivallan pitäisi olla valtuuston määriteltävissä johtosäännöllä kuntalain pääperiaatteen mukaisesti.

Ehdotuksen 87c §:ssä säädetään liikelaitoksen johtajasta. Ehdotuksen sanamuodon mukaan säännöstä ei sovellettaisi liikelaitoskuntayhtymän johtajaan mutta 87d §:n 3 momentin perusteella säännös koskisi myös tätä. Asia olisi syytä selkiyttää. Johtajalla olisi säännöksen mukaan puhevallan käyttöoikeus johtokunnan puolesta, jollei johtosäännöllä sitä rajattaisi pois. Johtajan tehtäviä ja toimivaltaa koskevat edellä johtokunnan toimivallasta tehdyt huomautukset.

Ehdotuksen 87d §:n 1 momentin lopusta tulisi poistaa tarpeettomana joko koko sivulause tai ainakin sanat ”kuhunkin erikseen”. Kuntalain 81 §:n 3 momentissa säädetään jo siitä, että yhtymäkokousedustajan valitsee jäsenkunnan kunnanhallitus tai valtuuston päättämä kunnan muu toimielin.

Kuntayhtymistä ja siten myös liikelaitoskuntayhtymistä on huomattava, että ne ovat tuloverovelvollisia kaikesta harjoittamastaan elinkeinotoiminnasta sekä sellaisen kiinteistön tuottamista tuloista, joka ei ole yleisessä tai yleishyödyllisessä käytössä. Verotuksen osalta ne ovat siis samassa asemassa kuin esimerkiksi osakeyhtiöt. Kunnat puolestaan eivät ole verovelvollisia omalla alueellaan harjoitetusta toiminnasta eivätkä omalla alueellaan omistamistaan kiinteistöistä. Tämä koskee myös kuntien liikelaitoksia.

Ehdotuksen 87k § on tarpeeton ja pitäisi poistaa. Valtuusto voi ilman sitäkin antaa liikelaitoksen toimielimelle lainanottovaltuudet, jos se katsotaan tarpeelliseksi.

Kuntien yhteistoiminta

Työryhmän mietinnössä on selvitelty myös kuntien yhteistoimintaa ja hankintoja.

Olemassa olevat yhteistoimintajärjestelyt eli kuntayhtymä, yhteinen virka tai yhteinen toimielin isäntäkuntaperiaatteella sopivat lähinnä sellaiseen yhteistoimintaan, jossa kokonainen tehtäväalue esimerkiksi koko terveydenhuolto, päivähoito tai koulutoiminta annetaan joko kuntayhtymän tai toisen kunnan hoidettavaksi. Jotta palveluja voitaisiin tuottaa sekä kunnan että asukkaiden kannalta tehokkaasti edellytetään uudenlaisia yhteistoiminnan muotoja. Kuntien pitäisi voida saada toinen toisiltaan joustavasti myös yksittäisiä asukkaidensa tarvitsemia palveluja esimerkiksi henkilöiden työmatkan varrelta tai työpaikan läheltä. Tällöin kysymys ei ole koko tehtäväalueen siirtämisestä toisen kunnan hoidettavaksi vaan yksittäisten osapalvelujen saamisesta asukkaiden käyttöön toisen kunnan tuottamina toisen kunnan alueella.

Kun kunta voisi saada yksittäisiä palveluja asukkaiden tarpeiden mukaisesti toiselta kunnalta kustannusvastaavuuden periaatteella, voitaisiin usein toimia sekä kunnan että asukkaan ajankäytön ja matkakustannusten kannalta tehokkaammin kuin, jos kunta kilpailuttaisi ko. palvelut. Kilpailuttaminen edellyttää aina mm. tarkkaa tuotteistamista, kelpoisuuksien määrittelemistä, aukotonta seuraamusjärjestelmää ja tehokasta valvontaa. Kun palvelut saadaan osana toisen kunnan omille asukkailleen tuottamia palveluja, laatutekijöistä ja valvonnasta on jo huolehdittu.

Oikeuskäytäntö näyttää edellyttävän paitsi, että palveluja tuottavalla kunnalla ei saa olla yritysriskiä toiminnassa myös, että kunnilla on yhteinen toimielin, jotta ne voivat tuottaa palveluja toisilleen kilpailuttamatta. Kuntalaissa pitäisikin olla säädetty myös sellaisesta yhteisestä toimielimestä, jolla ei ole isäntäkuntaa vaan joka toimii joko suoraan valtuustojen tai kunnanhallitusten nimeämänä. Toimielimen päätösten osalta millään kunnalla ei olisi otto-oikeutta mutta toimielimelle voitaisiin tehdä oikaisuvaatimus ja siihen annetusta päätöksestä valitus suoraan hallinto-oikeuteen.

Kaupunginkanslian yleinen osasto esittää (13.4.2006) mm. seuraavaa:

Kaupunginkanslia yhtyy oikeuspalvelujen lausuntoon ja toteaa lisäksi seuraavaa:

Pääkaupunkiseudulla kaupunkien välinen yhteistyö on tiivistynyt viime vuosina. Tavoitteena on palvelujen yhteiskäytön laajentaminen vaiheittain niin, että seudun asukkaat voivat valita kunnalliset palvelut kuntarajoista riippumatta.

Seutuyhteistyön syventäminen edellyttää tuekseen myös kuntien yhteistoimintaa koskevan lainsäädännön uudistamista laajemmin kuin työryhmä ehdottaa. Kuntien väliseen sopimukseen perustuvan palveluyhteistyön mahdollisuuksia tulisi lisätä ja se tapahtuisi parhaiten kuntalakia uudistamalla. Näin luotaisiin edellytyksiä myös kunta- ja palvelurakenneuudistushankkeen tavoitteiden toteutumiselle tulevaisuudessa.

Lausunnolla olevassa mietinnössä työryhmä on päätynyt siihen, että valtaosa kuntien yhteistoiminnasta jää hankintalainsäädännön ulkopuolelle eikä työryhmä esitä asiassa muutosehdotuksia. Käytännössä palveluyhteistyön kehittämisessä esteeksi muodostuu nykyisen lainsäädännön ja oikeuskäytännön pohjalta hankintalainsäädännön soveltaminen.

Kaupunginhallitus on tehnyt asiassa syyskuussa 2005 sisäasianministeriölle ja kauppa- ja teollisuusministeriölle esityksen, että kuntalakia ja julkisista hankinnoista annettua lakia uudistettaessa kunnille taataan mahdollisuus hankkia palveluja asukkaidensa tarpeisiin toisilta kunnilta kuntien välisenä yhteistoimintana hankintalainsäädännön kilpailuttamisvelvoitteista riippumatta silloin, kun on kysymys palveluista, joita EU-lainsäädäntö ei velvoita kilpailuttamaan.

Pääkaupunkiseudun neuvottelukunta on antanut sisäasiainministeriölle 14.2.2006 kunta- ja palvelurakenneuudistushankkeessa pääkaupunkiseudun yhteisen vastauksen, jossa on tuotu esiin myös tarve kuntien uuden omistajaohjausjärjestelmän luomiseen ja kunnallisten, ei voittoa tuottavien osakeyhtiöiden muista osakeyhtiöistä poikkeavan sääntelyn luomiseen. Neuvottelukunnan linjaukset edellyttävät seudun kaupunginvaltuustojen hyväksymistä ja ne on tarkoitus viedä valtuustojen käsittelyyn 22.5.2006.

Helsingin Satama esittää (13.4.2006) mm. seuraavaa:

Liikelaitoksen asemaa ja tehtäviä ei ole lainsäädännössä selkeästi määritelty. Siksi esitys kuntalain täydentämisestä tältä osin on tervetullut.

Helsingin Satama toimii jo nykyisellään pääsääntöisesti liikelaitostyöryhmän mietinnössä esitettyjen periaatteiden mukaisesti, joten toteutuessaan se ei aiheuta merkittäviä muutoksia toiminnalliseen tai taloudelliseen päätöksentekoon.

Kuntakonserni

Helsingin Satamalla ei ole huomauttamista työryhmän esitykseen konsernitilinpäätöksen sisällöstä. Se osallistuu siihen ainoastaan antamalla omalta osaltaan tarvittavat tiedot.

Kunnallinen liikelaitos

Liikelaitoksen tulee toiminnassaan keskittyä varsinaiseen liiketoimintaansa. Kaikkein selkein tilanne olisi, jos kunta ei omistajana lainkaan rasittaisi liikelaitosta kannattamattomilla tehtävillä. Ehdotetun 87 a §:n mukaan kunnalliselle liikelaitokselle voitaisiin kuitenkin määrätä tehtäviä, jotka eivät ole kannattavia. Mikäli näin menetellään, liikelaitokselle aiheutuvat kustannukset tulisi ehdottomasti kattaa mietinnössä ehdotetulla tuella tai toiminta-avustuksella.

Työryhmän ehdotuksen mukaisesti virallisessa liikelaitoksen nimessä tulisi olla sana ”liikelaitos”. Tämä aiheuttaisi käytännössä sekaannusta ja hankaloittaisi Helsingin Sataman nimen ja logon käyttöä monin tavoin. Liikelaitoksen juridinen asema voidaan osoittaa ilman, että sana ”liikelaitos” esiintyy sen nimessä. Jos tästä periaatteesta ehdottomasti pidetään kiinni, tulisi tilalle keksiä sopiva lyhenne ( vrt.Oy /Oyj ).

Johtokunnan asioiden esittelyn delegointia voisi harkita useammalle viranhaltijalle.

Päätöksenteon joustavuutta lisäisi, mikäli 87§:ssä mainittu lainanotto tietyissä rajoissa delegoitaisiin liikelaitoksen johtajalle.

Liikelaitoskuntayhtymä

Kuntien yhteiseksi liikelaitokseksi kaavailtu liikelaitoskuntayhtymä-malli mahdollistaisi esimerkiksi Kantvikin sataman kehittämisen yhteistyössä Kirkkonummen kunnan kanssa.

Kuntien yhteistoiminta ja hankinnat

Kuntien kannalta olisi hyvä saada selkeä määritelmä siitä, millainen yhteistoimintaorganisaatio voi tuottaa palveluja/tavaroita/urakoita ilman kilpailutusta omistaja- tai jäsenkunnilleen. Tämä voisi joissain tapauksissa selkeyttää myös Helsingin Sataman hankintoja.

Liikennelaitos esittää (10.4.2006) mm. seuraavaa:

Kuntakonserniin kuuluvan liikelaitoksen toiminta ja kilpailukyky edellyttävät riittäviä vapausasteita, jotta toimintamalli olisi kilpailukykyinen osakeyhtiömallin kanssa.

Nykyisessä kuntalaissa kunnan ja sen liikelaitoksen tai oikeastaan nykylain mukaan ”kunnan liikelaitoksen” säätely on olematonta. Laissa on liikelaitoksista vain muutamia säännöksiä (kuntalain 13 §). Toisaalta on arvioitu, että säätelyn vähäisyys voisi antaa vapausasteita, mutta käytännössä näin juurikaan ei ole käynyt.

Esitetyn liikelaitosmallin selkeyttä vähentää se, että liikelaitokselta puuttuu oikeushenkilön asema yhtiöön verrattuna ja toimivalta ei ole yhtä itsenäinen ja selkeä.

Lakiehdotuksen mukaan vain liikelaitoksena toimiva kuntayhtymä on oma oikeushenkilönsä. Teoriassa tämä poikkeus voi merkitä, että kuntien yhdistämisen seurauksena tällainen kuntayhtymäliikelaitos voisi jopa menettää oikeushenkilöasemansa.

Lakiehdotuksen mukaan johtokunta käyttää kunnan puhevaltaa liikelaitoksen tehtäväalueella. Tämä rajaus ei välttämättä ole yksiselitteinen, kun tehtäväalueen rajankäynti voi olla vaikeaa. Tehtäväalueen määrittelyihin tulee kiinnittää erityistä huomiota.

Liikelaitokselle maksettavista tuista tai toiminta-avustuksista voidaan todeta, että samat rahoitustavoitteet voidaan hoitaa ehkä paremmin sopimusjärjestelyillä, jolloin sekä tilaaja että tuottaja sitoutuvat toisaalta palvelutavoitteisiin ja toisaalta niistä maksettaviin korvauksiin. Tämä myös tukee liikelaitoksen luonnetta. Luonnollinen lähtökohta on, että liikelaitos kattaa menonsa tuloillaan. Esimerkiksi HKL:n tapauksessa kaupunki on maksanut liikennelaitokselle tariffitukea sen johdosta, että yhteiskunta- ja liikennepoliittisista syistä on tarkoituksenmukaista, että joukkoliikennetariffi on edullinen. Tariffituki on sisältynyt liikekirjanpitoon siirtymisestä lähtien HKL:n liikevaihtoon, mitä ei mietinnössä ole otettu huomioon. Tariffitukijärjestelmää voidaan edelleen jatkossa kehittää sopimusjärjestelyn suuntaan, jolloin kokonaisvastuu joukkoliikenteen järjestelyistä on liikennelaitoksella sovittujen tariffipolitiikkaa ja tariffia koskevien päätösten mukaisesti.

Joukkoliikenteen investoinneissa on tärkeää, että kaupunki voi jatkossakin liikennelaitokseen tehtävillä pääomasijoituksilla tukea sellaisia joukkoliikenteen perusinvestointeja, jotka eivät ole puhtaasti liiketaloudellisesti kannattavia ja että tällaisista investoinneista ei sijoitetulle peruspääomalle ole jatkossakaan tarkoituksenmukaista maksaa tuottoa.

Mietinnössä jääviysasia ei ole kovin selväsanaisesti kirjoitettu. Tekstin perusteella on vaikea yksittäistapauksessa päättää esteellisyydestä.

Toimitusjohtajan tehtävistä tulisi määritelmä lakiin, ja se lisää toimitusjohtajan vastuuta. Laissa ei mainita mitään delegointimahdollisuuksista. Kuntalain yleistulkinta delegoinnista pätenee tässäkin, minkä voisi mainita perusteluissa.

Helsingin kaupungin palvelukeskus (Palmia) esittää (13.4.2006) mm. seuraavaa:

Työryhmän ehdotus kuntakonsernia ja kunnallista liikelaitosta koskevien säännösten säätämisestä kuntalaissa on tärkeää. Kunnallisten liikelaitosten osalta on puuttunut niitä koskeva oma lainsäädäntö. Mietinnön 10 a luvussa on todettu keskeisiä näkökantoja.

Kuntalaissa tulisi määrittää liikelaitos, sen tehtävät ja liikelaitoksen johto. On tärkeää, että liikelaitosten toiminnallista ja taloudellista päätösvaltaa lisättäisiin samalla. Liikelaitoksen johtokunnan tulisi olla vastuussa liikelaitoksen toiminnasta ja taloudenhoidosta samalla tavalla kuin osakeyhtiössä hallitus.

Kj katsoo, että lausunnoissa esille tulleiden näkökohtien lisäksi huomiota tulee lausunnossa kiinnittää erityisesti kunnan mahdollisuuksiin itse päättää liikelaitos- ja konserniohjauksen toteuttamisen yksityiskohdista.

KJ Kaupunginhallitus päättänee antaa sisäasiainministeriölle seuraavan sisältöisen lausunnon:

Kuntakonserni- ja liikelaitostyöryhmän mietinnössä ehdotetut kuntakonsernia, liikelaitosta, liikelaitoskuntayhtymää ja konsernitilinpäätöstä koskevat kuntalain lisäys- ja muutosehdotukset ovat jäljempänä mainituin huomautuksin pääosin perusteltuja ja selkeyttävät monilta osin esimerkiksi liikelaitosten osalta nykyistä tilannetta.

Lakiehdotuksen jatkovalmistelussa tulee erityisesti huolehtia siitä, että yksittäiselle kunnalle varmistetaan joustavat mahdollisuudet järjestää kuntakonserninsa konserni- ja liikelaitosohjaus kuntakohtaisten tarpeiden ja olosuhteiden mukaisesti.

Mietintöön sisältyvän lakiehdotusluonnoksen yksityiskohdista kaupunki toteaa seuraavaa:

Kuntakonserni

Kuntakonsernin määritteleminen 16a§:ssä on tarpeen, koska muutoin kuntaan ja sen tytäryhteisöihin ei voida soveltaa lainsäädännössä jo olemassa olevia konsernia koskevia säädöksiä.

Esteellisyys

Liikelaitos

Liikelaitoksen asemaa ja tehtäviä ei ole lainsäädännössä selkeästi määritelty. Siksi esitys kuntalain täydentämisestä tältä osin on tervetullut.

Kaupungin liikelaitokset toimivat jo nykyisellään pääosin liikelaitostyöryhmän mietinnössä esitettyjen periaatteiden mukaisesti, joten toteutuessaan se ei aiheuta merkittäviä muutoksia Helsingin kaupungin liikelaitosten toimintaan ja päätöksentekoon.

Ehdotuksen 87a §:n 1 momentin mukaan liikelaitos voitaisiin perustaa liiketoimintaa tai liiketaloudellisten periaatteiden mukaan hoidettavaa tehtävää varten, mutta toisaalta sille voitaisiin antaa myös liiketaloudellisesti kannattamattomia tehtäviä. Perustelujen mukaan sääntelyn tarkoitus on se, että liikelaitosta ei voida perustaa yksinomaan liiketaloudellisesti kannattamatonta toimintaa varten. Esityksessä ei kuitenkaan määritellä tarkemmin kannattavan ja kannattamattoman toiminnan rajaa eli milloin toiminta on yksinomaan kannattamatonta. Kun osakeyhtiölakikaan ei estä kuntaa tai ketä tahansa muuta perustamasta osakeyhtiötä muuta kuin liiketoimintaa varten, myöskään kuntalain ei tulisi säännellä näin tarkasti liikelaitoksen perustamistarkoitusta. Kohdan tulisi kuulua: ”Kunta tai kuntayhtymä voi perustaa liikelaitoksen...”

Työryhmän ehdotuksen mukaisesti virallisessa liikelaitoksen nimessä tulisi olla sana ”liikelaitos”. Tämä aiheuttaisi käytännössä sekaannusta ja hankaloittaisi tällä hetkellä jo toimivien liikelaitosten nimen ja logon käyttöä monin tavoin. Liikelaitoksen juridinen asema voidaan osoittaa ilman, että sana ”liikelaitos” esiintyy sen nimessä.

Ehdotuksen liikelaitoksen perustamista koskevan 87a §:n 2 momentin ensimmäisen virkkeen sana ”lisäksi” on tarpeeton ja tulisi poistaa.

Kunnissa voi olla hyvin erikokoisia ja erilaisin hallinnollisin resurssein varustettuja liikelaitoksia. Helsingin kaupunkiin kuuluu isoja liikelaitoksia esimerkiksi Energia, Vesi ja Satama, joilla on riittävästi hallinnollista ja oikeushenkilöstöä ja siten myös omaa puhevallan käyttöoikeutta. Toisaalta kaupunkiin kuuluu myös pieniä liikelaitoksia esimerkiksi Helsingin Tekstiilipalvelu, joilla on vain muutama henkilö muissa kuin tuotantotehtävissä ja joilla ei mm. tästä syystä ole lainkaan omaa puhevallan käyttöoikeutta. Kunnan tulisi itse edelleen voida määritellä valtuuston vahvistamassa johtosäännössä kunkin liikelaitoksen puhevallan käyttöoikeus.

Johtokunnan tehtävänä on 87b §:n 3 momentin 2-kohdan mukaan hyväksyä liikelaitoksen talousarvio. Kohdassa ei aseteta mitään ehtoja eikä rajoituksia. Ehdotuksen 87e §:n 2 momentin mukaan johtokunnan on puolestaan tehtävä esitys liikelaitoksen talousarvioksi. 87e §:n 4 momentin mukaan taas johtokunta päättää liikelaitoksen talousarviosta kunnan talousarvion asettamien sitovien tavoitteiden sekä meno- ja tuloerien mukaisesti. Samasta asiasta on siis eri kohdissa erilainen säännös, joka toisaalta yrittää ilmentää liikelaitoksen itsenäisyyttä, mutta toisaalta taas valtuuston ylintä toimivaltaa kunnassa.

Ehdotuksen 87c §:ssä säädetään liikelaitoksen johtajasta. Ehdotuksen sanamuodon mukaan säännöstä ei sovellettaisi liikelaitoskuntayhtymän johtajaan, mutta 87d §:n 3 momentin perusteella säännös koskisi myös tätä. Asia olisi syytä selkiyttää. Johtajalla olisi säännöksen mukaan puhevallan käyttöoikeus johtokunnan puolesta, jollei johtosäännöllä sitä rajattaisi pois. Johtajan tehtäviä ja toimivaltaa koskevat edellä johtokunnan toimivallasta tehdyt huomautukset.

Ehdotuksen liikelaitoksen lainanottoa koskeva 87k § on tarpeeton ja pitäisi poistaa. Valtuusto voi ilman sitäkin antaa liikelaitoksen toimielimelle lainanottovaltuudet, jos se katsotaan tarpeelliseksi.

Lakiehdotuksen liikelaitokselle maksettavaa tukea tai toiminta-avustusta koskevan 87 f §:n mukaan tuen tai avustuksen tulee perustua tehtävien hoitamisesta aiheutuvien kustannusten kattamiseen. Tältä osin lakiehdotusta tulisi käytännön soveltamisen helpottamiseksi väljentää niin, että tuen tai avustuksen peruste sekä määrä jäisi kunnan omaan harkintaan.

Liikelaitokselle maksettavista tuista tai toiminta-avustuksista voidaan lisäksi todeta, että samat rahoitustavoitteet voidaan hoitaa ehkä paremmin sopimusjärjestelyillä, jolloin sekä tilaaja että tuottaja sitoutuvat toisaalta palvelutavoitteisiin ja toisaalta niistä maksettaviin korvauksiin. Tämä myös tukee liikelaitoksen luonnetta. Luonnollinen lähtökohta on, että liikelaitos kattaa menonsa tuloillaan. Esimerkiksi HKL:n tapauksessa kaupunki on maksanut liikennelaitokselle tariffitukea sen johdosta, että yhteiskunta- ja liikennepoliittisista syistä on tarkoituksenmukaista, että joukkoliikennetariffi on edullinen. Tariffituki on sisältynyt liikekirjanpitoon siirtymisestä lähtien HKL:n liikevaihtoon, mitä ei mietinnössä ole otettu huomioon. Tariffitukijärjestelmää voidaan edelleen jatkossa kehittää sopimusjärjestelyn suuntaan, jolloin kokonaisvastuu joukkoliikenteen järjestelyistä on liikennelaitoksella sovittujen tariffipolitiikkaa ja tariffia koskevien päätösten mukaisesti.

Liikelaitoskuntayhtymä

Ehdotetun liikelaitoskuntayhtymän soveltuvuus voi tapauskohtaisesti olla kuntien välisenä yhteistoimintamuotona hyvinkin käyttökelpoinen kuten esimerkiksi Kantvikin sataman kehittämisessä yhteistyössä Kirkkonummen kunnan kanssa.

Kuntien yhteistoiminta

Työryhmän mietinnössä on selvitelty myös kuntien yhteistoimintaa ja hankintoja.

Oikeuskäytäntö näyttää edellyttävän paitsi, että palveluja tuottavalla kunnalla ei saa olla yritysriskiä toiminnassa myös, että kunnilla on yhteinen toimielin, jotta ne voivat tuottaa palveluja toisilleen kilpailuttamatta. Kuntalaissa pitäisikin olla säädetty myös sellaisesta yhteisestä toimielimestä, jolla ei ole isäntäkuntaa, vaan joka toimii joko suoraan valtuustojen tai kunnanhallitusten nimeämänä. Toimielimen päätösten osalta millään kunnalla ei olisi otto-oikeutta, mutta toimielimelle voitaisiin tehdä oikaisuvaatimus ja siihen annetusta päätöksestä valitus suoraan hallinto-oikeuteen.

Konsernitilinpäätös

Kaupunki pitää tarkoituksenmukaisena, että jatkossa laaditaan työryhmän ehdotuksen mukaisesti myös konsernituloslaskelma. Konsernituloslaskelmat ovat vertailukelpoisia keskenään oli liikelaitostoiminta kunnassa sitten yhtiöitetty tai ei. Kaupunki ei ole toistaiseksi laatinut konsernituloslaskelman sisältävää konsernitilinpäätöstä.

Konsernin rahoituslaskelma tulisi laatia suoraan tuloslaskelman ja taseen tietojen pohjalta. Kirjanpitolautakunnan kuntajaoston tehtävä on laatia kunnille sellainen rahoituslaskelmamalli, ettei rahoituslaskelman laatiminen tuota kohtuuttomasti työtä.

Mietinnössä ehdotettu laajempaan konsernitilinpäätökseen siirtymisen aikatauluun kaupungilla ei ole huomauttamista. Helsinki suunnittelee ensimmäisen konsernituloslaskelman laatimista jo vuodelta 2007.

Mietinnössä ehdotetaan, että konsernitilinpäätöksen toimintakertomusosaan sisällytetään selvitys toiminnallisten ja taloudellisten tavoitteiden toteutumisesta tytäryhteisöissä. Ehdotuksessa ei määritellä taloudellisten ja toiminnallisten tavoitteiden sisältöä. Näiden tietojen esittäminen toimintakertomuksessa aiheuttaa aikataulullisesti ongelmia, kun selvitys siltäkin osin pitäisi olla valmis samanaikaisesti konsernitilinpäätöksen valmistumisen kanssa. Tältä osin pitäisi jättää kuntakohtaisesti harkittavaksi konsernitilinpäätökseen sisältyvän toimintakertomuksen sisältöjaottelu ja se, sisällytetäänkö siihen myös kaikkien konsernin tytäryhteisöjen taloudellisten ja toiminnallisten tavoitteiden toteutumista koskeva selvitys.

Kirje sisäasiainministeriölle ja pöytäkirjanote hallintokeskuksen oikeuspalveluille, yleiselle osastolle sekä kaikille liikelaitoksille.

Lisätiedot:
Olli Seppo, kaupunginkamreeri, puhelin 169 2538

LIITE

Sisäasiainministeriön lausuntopyyntö ja lakiehdotusteksti

LAAJASALON TONTIN 49133/5 JA VENESATAMA-ALUEEN ASEMAKAAVAN MUUTTAMINEN (NRO 11521)

Khs 2006-426

49. kaupunginosan (Laajasalon) korttelin nro 49133 tontin nro 5 ja venesatama-alueen asemakaavan muutosehdotus.

Kölitie 5 A

Tiivistelmä Rakennus sijaitsee noin metrin päässä venesataman rajasta. Tontin rajaa siirretään jonkin verran kauemmaksi asuinrakennuksesta liittämällä tonttiin 86 m² venesatama-aluetta. Kaavamääräykset ovat muutoin ennallaan.

Asemakaavan perusteet

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (2.2.2006) mm., että tontin omistaja on 13.3.2004 pyytänyt asemakaavan muuttamista siten, että tonttiin liitettäisiin 3 m:n kaistale viereisestä alueesta.

Lähtökohdat

Seutukaava ja maakuntakaava

Kaavaehdotus poikkeaa voimassa olevasta seutukaavasta siten, että koko Kölitien pientaloalue on viheralueella. Maakuntakaavassa, joka on vahvistettavana ympäristöministeriössä, suunnittelualue on taajamatoimintojen aluetta. Rannan suuntaisesti on suurpiirteisesti osoitettu viheryhteyden tarve. Muutos on maakuntakaavan mukainen.

Yleiskaava

Helsingin yleiskaava 2002:ssa (Kvsto 26.11.2003, tullut kaava-alueella voimaan 23.12.2004) alue on pientalovaltaista aluetta. Nyt laadittu asemakaavan muutos on yleiskaavan mukainen. Yleiskaava 2002 on tällä alueella ohjeena laadittaessa asemakaavan muutoksia.

Asemakaavat

Alueella on voimassa vuonna 1989 vahvistettu asemakaava. Tontti on erillispientalojen korttelialuetta (AO). Tehokkuusluku on 0.15. Tontin pinta-ala on 1 053 m².

Venesatama-alueella (LV) on voimassa vuonna 1982 vahvistettu kaava. Liitettävän alueen koko on 86 m².

Nykytilanne

Tontti sijaitsee Hevossalmessa Kölitien pientaloalueella rajoittuen venesatamaan. Tontilla on asuinrakennus, joka on rakennettu ennen alueen kaavoittamista. Venesataman tonttiin rajoittuva osa toimii kevyen liikenteen yhteytenä venesatamasta Kölitielle.

Asemakaavan muutosehdotus

Tontilla oleva rakennus sijaitsee noin metrin päässä venesataman rajasta. Tontin rajaa siirretään jonkin verran kauemmaksi asuinrakennuksesta liittämällä tonttiin 86 m² venesatama-aluetta. Kaavamääräykset ovat muutoin ennallaan.

Tontin rajan ja rakennuksen väliin saadaan näin väljyyttä nykyistä enemmän ja aita rakennettua kauemmaksi rakennuksesta. Muutoksella ei ole merkitystä venesataman toiminnan kannalta.

Tontin rakennusoikeus on 171 k-m² (lisäystä 13 k-m²).

Vaikutukset Asemakaavan muutoksella ei ole suurta vaikutusta ympäristön kannalta.

Vireilletulo, osallistumis- ja arviointisuunnitelma ja vuorovaikutus

Vireilletulosta on ilmoitettu osallisille kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston kirjeellä, jonka mukana lähetettiin osallistumis- ja arviointisuunnitelma (päivätty 10.11.2005) sekä asemakaavan muutosluonnos. Asiasta ei ole esitetty huomautuksia.

Ehdotus koskee valtion ylläpitämään kiinteistörekisteriin kuuluvaa ja kuulumatonta aluetta.

Kaj ilmoittaa, että ehdotus on ollut julkisesti nähtävänä 10.–24.3.2006, mistä on ilmoitettu maankäyttö- ja rakennusasetuksessa säädetyllä tavalla. Ehdotusta vastaan ei ole tehty muistutuksia.

Lisäksi ehdotuksesta on pyydetty kiinteistöviraston, liikuntaviraston ja rakennusviraston lausunnot.

Lausunnot Kiinteistövirasto mainitsee (14.3.2006) mm., ettei muutos vaikuta venesataman toimintaan. Asemakaavan muutoksen saatua lainvoiman voi tontin omistaja ostaa tonttiin liitettävän alueen, joka hinnoitellaan tonttimaana ja rakennusoikeuden 13 k-m² mukaan. Kaupungin omistamaa aluetta ei saa ottaa käyttöön ennen kuin se on ostettu tai vuokrattu kaupungilta.

Kiinteistövirastolla ei ole huomauttamista asemakaavan muutokseen.

Rakennusvirasto mainitsee (30.3.2006) mm., että muutos vaikuttaa liikuntaviraston hallitsemalla LV-alueella olevan käytävän linjaukseen pieneltä osin. Muutoksen vaikutus ulottuu myös katualueelle, sillä käytävän liittymää on hieman oikaistava tontin rajan kohdalta. Liittymän muutostyö on syytä tehdä samalla, kun käytävää liikuntaviraston alueella siirretään. Tämä ei aiheuta kustannuksia rakennusvirastolle.

Rakennusvirastolla ei ole huomauttamista asemakaavan muutosehdotuksen johdosta.

Liikuntavirasto mainitsee (6.4.2006) mm., että venesataman osalla, jota muutos koskee, kulkee kevyen liikenteen yhteys venesatamasta Kölitielle. Ajoyhteys ja varsinainen kulku Hevossalmen venesatama-alueelle on Laajasalontieltä.

Ehdotettu muutos ei tule vaikeuttamaan venesataman toimintaa ja kevyen liikenteen yhteys alueella säilyy edelleen. Liikuntavirasto puoltaa asemakaavan muutosehdotuksen hyväksymistä.

Kaj toteaa, että Khs hyväksyy asemakaavan muutoksen Khn johtosäännön 8 §:n 6 kohdan 6 ja 7 kohtien mukaan, milloin muutetaan alueen käyttötarkoitusta vähäisessä määrin ja tehdään kaavaan edellä mainittuihin muutoksiin verrattavissa oleva tarkistus.

Muutosta ei ole pidettävä vähäisenä, jos se merkitsisi alueen maankäytön yleisen luonteen muuttumista kaavassa osoitetusta tai poikkeamista kaavaa laadittaessa omaksutuista periaatteista, alueella vallitsevan yhtenäisen rakennustavan muuttamista taikka ympäristölliseltä kannalta merkittävien arvojen säilymisen vaarantumista.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee hyväksyä 49. kaupunginosan korttelin nro 49133 tontin nro 5 ja venesatama-alueen asemakaavan muutoksen kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston 2.2.2006 päivätyn piirustuksen nro 11521 mukaisena.

Kirje ja pöytäkirjanote Uudenmaan ympäristökeskukselle sekä ote rakennuslautakunnalle, kaupunkisuunnittelulautakunnalle, kiinteistölautakunnalle, kiinteistövirastolle, liikuntavirastolle ja rakennusvirastolle.

Lisätiedot:
Vartiainen Paula, kaavoitussihteeri, puhelin 169 2254

LIITE

Asemakaavakartta nro 11521 (Laajasalon tontti 49133/5)

LASTEN PÄIVÄN SÄÄTIÖN POIKKEAMISHAKEMUS

Khs 2006-275

Lasten Päivän Säätiö pyytää (8.9.2005) poikkeamislupaa 12. kaupunginosan (Alppiharju) korttelin nro 357 tontille nro 10 (osoite Tivolikuja 1) Linnanmäen huvipuiston Raketti-huvilaitteen pysyttämiseksi paikoillaan poiketen kaavoitus- ja kaupunkikuvallisista periaatteista siten, että huvilaite ylittää noin 38 metrillä asemakaavan salliman rakennelmien ja laitteiden enimmäiskorkeuden. Toimenpide poikkeaa myös asemakaavan määräyksestä, jonka mukaan alueelle ei saa sijoittaa sellaisia laitteita, jotka aiheuttavat häiritsevää melua ympäristöön.

Hakija perustelee hakemustaan sillä, että kyseinen laite on osoittautunut erittäin suosituksi ja on ahtaaksi käyvän huvipuistoalueen maankäytön suhteen tarkoituksenmukainen. Hakijan mukaan laitteen arvioitu käyttöikä olisi noin 20 vuotta.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa (31.1.2006) mm., että haettu toimenpide on vastoin voimassa olevaa asemakaavaa ja siten vastoin maankäyttö- ja rakennuslain 58 §:n 1 momenttia.

Selostus Alueella on voimassa 17.10.1995 vahvistettu asemakaava nro 9897. Linnanmäki on merkitty huvi- ja viihdetoimintaa palvelevien rakennusten korttelialueeksi (YV), jonne saa sijoittaa huvipuiston. Asemakaavan mukaan rakennelmat ja laitteet eivät saa ylittää korkeustasoa +58,50. Alueelle ei saa sijoittaa sellaisia laitteita, jotka aiheuttavat häiritsevää melua ympäristöön.

Alueen asemakaavan muutostyö on käynnissä. Kaupunkisuunnittelulautakunta on 10.11.2005 hyväksynyt Linnanmäen hotellin ja vapaa-ajantilojen suunnitteluperiaatteet, joiden mukaan vesisäiliökäytöstä poistetuille vesilinnoille osoitetaan uudet käyttötarkoitukset ja kalliotiloihin osoitetaan uusia vapaa-ajantiloja. Asemakaavan muutosehdotus laaditaan arvion mukaan tänä vuonna.

Raketti-huvilaitteen ylin korkeusasema on noin + 94,5. Laite (aiemmin nimeltään Space Shot) on ollut paikoillaan vuodesta 1998. Lausuessaan (9.4.1998) edellisestä lupahakemuksesta kaupunkisuunnitteluvirasto totesi, että lupa määräaikaisena on puollettavissa, vaikka huvilaite on korkeutensa osalta asemakaavan vastainen. Perusteluna todettiin, että laitteen torniosa on mastomainen teräsristikkorakennelma eikä tavanomainen massiivinen rakennus, jonka vaikutukset ympäristöönsä sekä varjonmuodostuksen että kaupunkikuvan osalta olisivat olennaisesti suurempia, ja että laitteella arvioidaan olevan täälläkin riittävästi kysyntää ja laitteen toiminnallisesti ja ympäristöllisesti oikea sijoituspaikka on huvipuistoalueella.

Lasten Päivän Säätiön teettämän meluselvityksen 13.6.2005 mukaan huvipuistolaitteiden aiheuttamat melun keskiäänitasot ylittävät ohjearvon klo 7–22 paikoin huvipuistoa ympäröivillä virkistysalueilla. Selvityksen mukaan äänekkäimmät yksittäiset melutapahtumat huvilaitteista aiheutti Raketti-huvilaite. Lasten Päivän Säätiön mukaan Raketti-huvilaitteen meluntuotto on pyritty rajoittamaan huvipuiston aukioloajaksi tekemällä päivittäiset huoltotoimet juuri ennen avaamista klo 12. Lasten Päivän Säätiön toimittaman lisäselvityksen (27.1.2006) mukaan Raketti-huvilaitteen valmistajalta on saatu korjausehdotus, joka vaimentaa laitteen melutasoa 70-90 %. Lasten Päivän Säätiö tekee tarvittavat muutos- ja korjaustyöt ennen seuraavan kauden alkua. Kausi alkaa 28.4.2006.

Hakijan tarkoituksena on pysyttää Raketti-huvilaite edelleen paikoillaan. Laitteella ollut määräaikainen lupa päättyy 31.5.2006. Haettu toimenpide poikkeaa asemakaavasta siten, että Raketti-huvilaitteen ylin korkeusasema ylittää asemakaavan salliman laitteiden enimmäiskorkeuden noin 38 metrillä. Raketti-huvilaite poikkeaa myös asemakaavan määräyksestä, jonka mukaan alueelle ei saa sijoittaa sellaisia laitteita, jotka aiheuttavat häiritsevää melua ympäristöön.

Saadut lausunnot ja viranomaisneuvottelut

Kaupunkikuvaneuvottelukunta toteaa lausunnossaan (19.10.2005), ettei laite saatujen selvitysten mukaan ole aiheuttanut häiriötä ympäristössään toimintansa aikana, ja että myös aiemmin luvan saanut maailmanpyörä ylittää asemakaavan salliman enimmäiskorkeuden. Näin ollen kaupunkikuvaneuvottelukunta katsoi, että Linnanmäen siluettiin on jo tulossa uusia elementtejä, jotka vaimentavat huvilaitteen siluettia rikkovaa merkitystä. Laitteen värityksen muuttamiseen ei nähty aihetta. Lausuntonaan kaupunkikuvaneuvottelukunta katsoi, että suunnitelma täyttää luvan myöntämisen edellytykset.

Lasten Päivän Säätiö jätti ympäristölautakunnalle ympäristölupahakemuksen 31.5.2005. Ympäristölupahakemuksen vireillä ollessa Kallio-Seura ry ja Alppila Seura ry toimittivat ympäristökeskukselle muistutukset, joissa erityisesti Raketti-huvilaitteen melua pidettiin ongelmana. Ympäristölautakunnan mukaan melun ohjearvon ylityksiä ei voitu pitää ympäristöluvan myöntämisen kannalta merkittävinä, koska ohjearvon ylityksiä ei todettu asuntojen ja koulujen läheisyydessä, virkistysalueet sijaitsevat liikennemelualueella (kadut, rautatie) ja huvipuistotoiminta on vakiintunutta. Ympäristölautakunta päätti (15.12.2005) myöntää Lasten Päivän Säätiölle ympäristöluvan huvipuistotoiminnalle määräten mm. että Lasten Päivän Säätiön on selvitettävä tarvittavat toimenpiteet huvipuistolaitteiden aiheuttaman melun alentamiseksi. Toimenpidesuunnitelma tulee toimittaa ympäristökeskukselle viimeistään 31.12.2006. Lasten Päivän Säätiön on tehtävä seurantamelumittaus huvipuistotoiminnan aiheuttamien melutasojen kehityksestä ja mittauksista tulee laatia pöytäkirja, joka on toimitettava ympäristökeskukselle viimeistään 31.8.2009.

Osallisten kuuleminen Hakija kuuli kirjeellään (25.8.2005) neljää lähinaapuria, joiden suostumukset on liitetty hakemusasiakirjoihin.

Hakemuksesta on tiedotettu naapureille ja muille, joiden oloihin hanke saattaa huomattavasti vaikuttaa, kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston kirjeellä (7.12.2005) ja kuulutuksella Kallio-lehdessä (11.12.2005) sekä ilmoituksella kunnan ilmoitustaululla (7.-22.12.2005). Osallisille on varattu tilaisuus kirjallisen muistutuksen tekemiseen. Muistutuksia saapui kolme.

Alppila-Seura ry toteaa kirjeessään (21.12.2005), että Raketti-huvilaitteesta lähtevä melu on sietämättömän kovaa ja tiheään toistuvaa. Laitetta käytetään myös huvipuiston aukioloaikojen ulkopuolella ilmeisesti testi-, huolto- tms. tarkoituksella. Seuran mukaan Lasten Päivän Säätiön ei tule saada Raketti-huvilaitteelle pysyvää lupaa eikä määräaikaistakaan lupaa tule jatkaa, ellei melua saada vähennetyksi tuntuvasti ja suoriteta kattavampia melumittauksia ja melutason seurantaa sekä rajoiteta laitteen toiminta-aikoja.

Kallion-Alppilan seudun kestävän kehityksen asukasfoorumi ry esittää kirjeessään (22.112.2005), ettei Raketti-huvilaitteelle myönnettäisi toimintalupaa. Perusteluna kannalle on laitteen aiheuttama meluhäiriö sekä lähialueen asukkaille että Alppipuiston virkistyskäytölle. Asukasfoorumi ry toteaa, että laitteesta lähtevä ääni ei ole tavanomaista kaupunkimelua, vaan kyseessä on erittäin epämiellyttävä, teollisuusmelun kaltainen ääni.

Kallio-Seura ry esittää kirjeessään (22.12.2005), ettei annettujen selvitysten valossa ole edellytyksiä muuttaa Raketti-huvilaitteen määräaikaista lupaa pysyväksi. Seuran mukaan laitteen määräaikaistakaan lupaa ei tule jatkaa ellei laitteen aiheuttamaa melua saada tuntuvasti vähennettyä ja laitteen vuorokautisia toiminta-aikoja rajoiteta. Luvan hakija tulee lisäksi velvoittaa seuraamaan säännöllisillä mittauksilla melutasoa ja raportoimaan mahdollisista ylityksistä viranomaisille.

Lausunto Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa, että Linnanmäen huvipuiston rakennelmia ja laitteita on jatkuvasti uudistettu ja laitteet näkyvät kaupunkikuvassa. Raketti-huvilaitteen ylin korkeusasema on noin + 94,5. Uuden maailmanpyörän, joka sai rakennusluvan elokuussa 2005, ylin korkeustaso on noin +74 ja Panoraama-tornin korkeus on noin +85. Raketti-huvilaite on korkeutensa osalta asemakaavan vastainen, mutta sen vaikutusta kaupunkikuvaan ei voida pitää erityisen merkittävänä.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa, että asemakaavan mukaan alueelle ei saa sijoittaa sellaisia laitteita, jotka aiheuttavat häiritsevää melua ympäristöön. Raketti-huvilaite on huvipuistoalueen yksi äänekkäimmistä laitteista. Asukasyhdistysten mukaan laitteen tuottama melu on häiritsevää. Ympäristölautakunta on määrännyt, että Lasten Päivän Säätiön on selvitettävä tarvittavat toimenpiteet huvipuistolaitteiden aiheuttaman melun alentamiseksi viimeistään 31.12.2006, ja että huvipuistotoiminnan aiheuttamien melutasojen kehityksestä on tehtävä seurantamelumittaus, jonka pöytäkirja on toimitettava ympäristökeskukselle viimeistään 31.8.2009. Lasten Päivän Säätiön mukaan Raketti-huvilaitteen valmistajalta on saatu korjausehdotus, joka vaimentaa laitteen melutasoa jopa 90 % ja tarvittavat muutos- ja korjaustyöt tehdään ennen seuraavan kauden alkua. Kaupunkisuunnitteluvirasto katsoo, että hakijan tulee alentaa huvilaitteen melutasoa esittämällään tavalla ja laitteelle tulisi myöntää vain määräaikainen lupa enintään 31.12.2009 asti, jolloin ympäristölautakunnan edellyttämän seurantamelumittauksen tiedot on käytettävissä.

Poikkeamisen erityinen syy on huvipuistoalueen toimintaedellytysten edistäminen.

Haettu toimenpide ei aiheuta haittaa kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle taikka alueiden käytön muulle järjestämiselle, eikä vaikeuta luonnonsuojelun taikka rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista mikäli poikkeaminen myönnetään määräaikaisena 31.12.2009. Haettu toimenpide ei myöskään johda vaikutuksiltaan merkittävään rakentamiseen eikä muutoin aiheuta merkittäviä haitallisia ympäristö- tai muita vaikutuksia, mikäli huvilaitteen melutasoa alennetaan huomattavasti. Kaupunkisuunnitteluvirasto puoltaa hakemusta 31.12.2009 asti edellyttäen, että hakija alentaa huvilaitteen melutasoa esittämällään tavalla 70–90 % ennen seuraavan kauden alkua 28.4.2006.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee suostua hakemukseen 31.12.2009 asti päätöksen nro 2006-275/526 mukaisesti edellyttäen, että hakija alentaa huvilaitteen melutasoa 70–90 % esittämällään tavalla.

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 169 2361

LIITTEET	Liite 1	Poikkeamispäätösluonnos (Alppiharjun tontti 357/10)
	Liite 2	Asemakaava (Alppiharjun tontti 357/10)
	Liite 3	Yleisnäkymä Sturenkadulta

ASUNTOTONTIN MYYMINEN KUNTIEN ELÄKEVAKUUTUKSELLE PERUSTETTAVAN YHTIÖN LUKUUN

Khs 2006-875

54. kaupunginosan (Vuosaari) korttelin nro 54048 tontti nro 4;
Merikorttikuja 4

Kiinteistölautakunta toteaa (21.3.2006) mm. seuraavaa:

Tiivistelmä Khlle esitetään, että Kuntien eläkevakuutukselle myytäisiin perustettavan yhtiön lukuun asuinkerrostalotontti (AK) 54048/4 Vuosaaresta.

Tontille on tarkoitus rakentaa vapaarahoitteisia vuokra-asuntoja. Tontille on tarkoitus hakea rakennuslupaa toukokuussa 2006. Tontin rakentaminen alkanee kesällä 2006.

Hakemus Kuntien eläkevakuutus esittää, että Helsingin kaupunki myisi sille perustettavan yhtiön lukuun Vuosaaren asuinkerrostalotontin (AK) 54048/4.

Vuokrasopimus

Vesitornin tontti 54048/3

Lautakunta päätti 23.11.1993 (1234 §) vuokrata kaupungin sisäisesti Helsingin Vedelle tontin 54048/3 (os. Merikorttikuja 4) Vuosaaren vesisäiliötä varten 31.12.2023 saakka.

Tontista ei ole peritty vuokraa 1.1.2000 lukien, koska vesitorni oli jo tuolloin poistettu käytöstä (kiinteistölautakunta 20.6.2000, 574 §). Vesitornin tulevaa käyttöä tai mahdollista purkamista oli tarkoitus selvittää, eikä säiliön purkaminen ollut tuolloin vielä mahdollista.

Varauspäätös

Tontti 54048/4

Lautakunta päätti 25.5.2004 (301 §) varata tontin 54048/4 Kuntien eläkevakuutukselle vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen rakennuttamista varten ilman hitas-ehtoja 31.12.2006 saakka muun muassa ehdolla, että alueen asemakaavan muutos saa lainvoiman.

Asemakaava- ja tonttitiedot

Ympäristöministeriön 26.5.2004 vahvistaman ja 9.7.2004 lainvoimaiseksi tulleen asemakaavan muutoksen nro 11152 mukaan tontti 54048/4 on asuinkerrostalojen korttelialuetta (AK/V).

Tontin rakennusoikeus on 3 100 k-m².

Rakennusten julkisivut ja kattomuoto on sovitettava korttelissa vallitsevan rakennustyyliin. Rakentaminen ei saa aiheuttaa pohjaveden likaantumista, pinnan alenemista tai virtauksen vähenemistä. Autopaikkojen vähimmäismäärä on asuntojen osalta 1 ap/95 k-m².

Tontti 54048/4 muodostuu noin 4 744 m²:n suuruisesta määräalasta tonttia 54048/3. Tonttitehokkuus on e = 0,63. Tonttia ei ole merkitty vielä kiinteistörekisteriin.

Suunnitelmat Kuntien eläkevakuutus perustaa myytävää tonttia hallitsemaan kokonaan omistukseensa tulevan kiinteistöosakeyhtiön.

Tontille 54048/4 on tarkoitus rakentaa 46 vapaarahoitteista vuokra-asuntoa, jotka vaihtelevat kaksioista neljän huoneen asuntoihin (44 m²–89 m²).

Vesitornin purkaminen Helsingin Vesi on huolehtinut kustannuksellaan Helsingin kaupungin sisäisen vuokrasopimuksen ehtojen mukaisesti Vuosaaren käytöstä poistetun vesitornin purkamisesta syksyllä 2005.

Maaperän puhdistaminen

Käytettävissä olevien tietojen perusteella ilmoitetaan, ettei vuokra-alueella aiemmin ole harjoitettu toimintaa, joka saattaisi aiheuttaa maaperän tai pohjaveden pilaantumista.

Mikäli myytävälle alueelle rakennettaessa ilmenee tarvetta maaperän puhdistamiseen, ostaja on velvollinen välittömästi ottamaan yhteyttä asiasta sopimiseksi kiinteistöviraston tonttiosastoon. Helsingin kaupunki suorittaa ostajalle tavanomaisiin maarakennuskustannuksiin nähden ylimääräiset kustannukset.

Myynti ja kauppahinta Tontin myyntihinta esitetään määriteltäväksi siten, että tontin asema-kaavaan merkityn asuinrakennusoikeuden hintana käytetään tontin 54048/4 osalta 450 euroa/k-m². Esitettyä kauppahintaa voitaneen pitää perusteltuna ottaen huomioon tontin käyttötarkoitus.

Mikäli kohteen lopullisen asuinrakennusoikeuden kerrosalaneliömetri-määrä ylittää tontin asemakaavaan merkityn asuinrakennusoikeuden kerrosalaneliömetrimäärän, kaupungilla on oikeus periä ostajalta mainitun ylityksen osalta lisäkauppahintaa kummankin tontin osalta edellä mainittua yksikköhintaa/k-m² vastaava määrä. Tämän vuoksi kauppa-kirjaan tulee ottaa mahdollisen lisäkauppahinnan perimistä koskeva ehto.

Edellä mainittu myyntihinta on voimassa 31.12.2006 saakka. Mikäli kaupunki myöntää ostajalle hakemuksesta perustellusta syystä kaupan tekemiseen lisäaikaa, kauppahintaa korotetaan 1.1.2007 alkaen kaupantekopäivään saakka laskettavan kolmen (3) % suuruisen vuotuisen koron mukaan.

Edellä olevan hinnoittelun mukaan tontin 54048/4 kauppahinnaksi tulee 1 395 000 euroa (3 100 k-m² x 450 euroa/k-m²).

Muut ehdot Kauppakirjaan otetaan muun muassa tontin rakentamisvelvollisuutta, maaperän mahdollista puhdistamista ja rasitteita koskevia ehtoja.

Muutoin esitetään noudatettavaksi kaupungin kiinteistökaupoissa yleisesti noudatettavia ehtoja.

Kaj toteaa, että kiinteistövirastosta saadun lisäselvityksen mukaan kauppahinta 450 euroa/k‑m² vastaa alueen käypää hintatasoa. Lähialueilla (Pauligin alueelta ja kauppakeskus Columbuksen pohjoispuolelta) vapaarahoitteiseen vuokra- ja omistusasuntotuotantoon on tontteja vuokrattu ja myyty hintaan 450–500 euroa/k‑m².

KAJ Kaupunginhallitus päättänee oikeuttaa kiinteistölautakunnan myymään Kuntien eläkevakuutukselle perustettavan kiinteistöosakeyhtiön lukuun asemakaavan muutoksen nro 11152 mukaisen 54. kaupunginosan korttelin nro 54048 ohjeellista kaavatonttia nro 4 vastaavan 4 744 m²:n suuruisen alueen seuraavin ehdoin:

1 Kauppahinta on 1 395 000 euroa.

Kauppahinta maksetaan kokonaisuudessaan kauppakirjan allekirjoittamisen yhteydessä.

2 Mikäli kohteen lopullinen asuinrakennusoikeuden kerros-alaneliömetrimäärä ylittää tontin asemakaavan muutokseen nro 11152 merkityn asuinrakennusoikeuden kerros-alaneliömetrimäärän 3 100 k-m², kaupungilla on oikeus periä ostajalta ylityksen osalta lisäkauppahintaa 450 euroa/
k-m².

Ostaja on mahdollisen lisäkauppahinnan määrittämistä varten velvollinen toimittamaan 2 kuukauden kuluessa kohteen rakennusluvan lainvoimaiseksi tulosta tiedon kohteen lopullisesta asuinrakennusoikeuden kerrosalaneliömetri-määrästä (k-m²) kiinteistöviraston tonttiosastolle.

Ostaja on velvollinen suorittamaan mahdollisen lisäkauppahinnan kiinteistöviraston tonttiosastolle viimeistään 5 kuukauden kuluessa kohteen rakennusluvan lainvoimaiseksi tulosta.

Tontille sallitun asuinkerrosalan lisäksi rakennettavien asuntojen ulkopuolisten aputilojen tai muunkaan lisäkerrosalan osalta ei peritä kauppahintaa.

3 Lopullinen kauppa on tehtävä 31.12.2006 mennessä, ellei kaupunki myönnä ostajalle hakemuksesta perustellusta syystä mainittuun määräaikaan pidennystä.

4 Kaupassa noudatetaan edellä mainittua kauppahintaa 31.12.2006 saakka. Tämän jälkeen kauppahintaa korotetaan 1.1.2007 alkaen kaupantekopäivään saakka laskettavan 3 %:n suuruisen vuotuisen koron mukaan.

5 Omistus- ja hallintaoikeus tonttiin siirtyy ostajalle kauppa-kirjan allekirjoittamisen yhteydessä.

6 Ostaja on velvollinen noudattamaan kiinteistölautakunnan päätöksen 25.5.2004 (301 §) mukaisia varausehtoja.

7 Ostaja on velvollinen rakentamaan hyväksyttyjen piirustusten mukaiset rakennukset tonteille kahden vuoden kuluessa siitä, kun tonttia koskeva kauppakirja on allekirjoitettu.

Perustellusta syystä myyjä voi myöntää ostajan hakemuksesta mainittuun määräaikaan pidennystä.

8 Ostaja on velvollinen huolehtimaan, ettei rakentaminen aiheuta pohjaveden likaantumista, pinnan alenemista tai virtauksen vähenemistä.

9 Mikäli rakentamisen yhteydessä havaitaan maaperän pilaantumista, ostaja on velvollinen välittömästi ottamaan yhteyttä kiinteistöviraston tonttiosastoon ja sopimaan asiasta.

Mikäli myytävän alueen maaperässä ilmenee puhdistamista edellyttävää pilaantumista, kaupunki vastaa ostajalle pilaantuneiden maa-ainesten poistamisesta aiheutuvista tavanomaisiin maanrakennuskustannuksiin nähden ylimääräisistä kustannuksista.

10 Ostaja on velvollinen kustannuksellaan poistamaan uudis-rakentamisen edellyttämässä laajuudessa tontilla tai sen maaperässä mahdollisesti olevat vanhat rakenteet sekä muut rakennusjätteet, kuten pohjalaatat, perustukset, täytöt, asfaltoinnin, johdot ja pylväät.

11 Mikäli ostaja ei noudata tämän kauppakirjan ehtoja, ostaja on velvollinen suorittamaan kaupungille mahdollisen vahingonkorvauksen lisäksi sopimussakkoa kulloinkin enintään 500 000 euroa.

12 Muutoin noudatetaan kaupungin kiinteistökaupoissa yleisesti noudatettavia ehtoja.

Pöytäkirjanote kiinteistölautakunnalle ja Kuntien eläkevakuutukselle.

Lisätiedot:
Venesmaa Riitta, vs. kaupunginsihteeri, puhelin 169 2252

LIITTEET	Liite 1	Hakemus
	Liite 2	Kartta (Vuosaaren tontti 54048/4)

SENAATTI-KIINTEISTÖJEN POIKKEAMISHAKEMUS

Khs 2005-2192

Senaatti-kiinteistöt pyytää (1.7.2005) poikkeamislupaa 16. kaupunginosan (Ruskeasuo) korttelin nro16711 tontille nro 8 (Mannerheimintie 166) uudisrakennuksen rakentamiseen tutkimustoimintaa palvelevien rakennusten korttelialueelle poiketen rakennuksen käyttötarkoituksesta, sallitusta enimmäiskorkeudesta, rakennusaloista, kellarikerrosten määrästä ja autopaikkanormeista.

Asemakaavoista poikkeava rakennushanke sijoittuu kahdelle tontille. Senaatti-kiinteistöt toimii hankkeen nimellisenä hakijana maanomistajan ominaisuudessa. VVO-yhtymä Oyj, joka hallitsee naapuritonttia, on hankkeen alullepanija ja rakennuksen loppukäyttäjä. Kumpaakin tonttia koskee oma hakemus ja oma lausunto kaupunkisuunnitteluvirastolta. Hankkeen piirustukset ovat yhteiset kummankin tontin osalta.

Hakija perustelee hakemustaan sillä, että VVO on pitkään etsinyt sijoituspaikkaa uudelle toimitalolle siten, että eri toimipaikat (nykyisin neljä) voitaisiin yhdistää yhdeksi yksiköksi ja näin parantaa yhtiön toimivuutta, viihtyisyyttä ja yhteenkuuluvuutta. Helsingin kaupungin ja Senaatti-kiinteistöjen edustajien kanssa käytyjen neuvottelujen perusteella kokonaisuudeltaan toimivammaksi sijoituspaikaksi on osoittautunut nykyisen VVO:n päärakennuksen eteläpuolella sijaitsevan korttelin 16711 tontti 8 osoitteessa Mannerheimintie 166.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa (4.10.2005), että haettu toimenpide on vastoin voimassa olevaa asemakaavaa ja siten vastoin maankäyttö- ja rakennuslain 58 §:n 1 momenttia.

Alueella on voimassa 11.5.1989 vahvistettu asemakaava nro 9400. Hakemus kohdistuu osalle asemakaavan mukaista tutkimustoimintaa palvelevien rakennusten korttelialuetta (YTU). Asemakaavan mukaan alueelle saa rakentaa julkishallintoa varten tarkoitettua virasto- ja toimistotilaa enintään 35 % tontin rakennusoikeudesta, joka on tontilla yhteensä 46 000 kerrosalaneliömetriä. Rakennusten korkeus on ilmoitettu rakennusalan osien vesikaton ylimmän kohdan korkeusasemina. Hakemuksen kohteena olevalla alueella enimmäiskorkeudet ovat +25.00, +36.00 ja +40.00. Autopaikkoja on rakennettava tutkimustoimintaa, toimistoja ja näyttelytiloja varten 1 autopaikka/ 250 k-m².

Tontti on nyt Kansanterveyslaitoksen käytössä. Rakennusoikeudesta on käytetty 22 765 m². Virasto- ja toimistotiloihin on käytetty 8 567 m² ja tutkimustoiminnan tiloihin 14 198 m². Kiinteistön rakennuskanta on täydentynyt vähitellen uusilla rakennuksilla. Rakennukset sijaitsevat tontin sisäosissa toisistaan pääosin irrallisina paviljonkeina eivätkä ne rajaudu selvästi Mannerheimintiehen. Tontilla on runsas puusto, josta osa on asemakaavan mukaan säilytettävä.

Hakijan tarkoituksena on antaa VVO-yhtymä Oyj:n rakentaa pääkonttorinsa laajennus tontin koilliskulmaan. Senaatti-kiinteistöt ja VVO-yhtymä Oyj ovat rajanneet kartalle alueen, jota hakemus koskee. Uudisrakennuksen rakentamiseen tarvittava rakennusoikeus on 8 200 k-m².

Haettu toimenpide poikkeaa asemakaavasta monin tavoin:

- Poiketaan tontin käyttötarkoituksesta.

Tontti on tutkimustoimintaa palvelevien rakennusten korttelialuetta. VVO-talon toimistotila ei ole asemakaavassa määriteltyä julkishallintoa palvelevaa tilaa, vaan normaalia toimistotilaa. Lisäksi kaavassa määritelty 35 % toimistotilaosuus ylittyy, kun lasketaan yhteen Kansanterveyslaitoksen tontilla jo käytetty toimistokerrosala ja VVO-talon kerrosala. Siksi haetaan poikkeusta myös toimistotilan osuuden ylitykselle 667 k‑m² (n. 4,1 %).

- Poiketaan tontin rakennusaloista.

Rakennusala ylittyy Mannerheimintiehen rajautuvilla osilla 5–8,5 m. Pohjoissiipi ulottuu pohjoispäässä tontin rajaan ylittäen rakennusalan rajan n. 5 m:llä, koska uusi rakennus liittyy VVO:n nykyiseen toimitaloon yhdyskäytävällä. Rakennuksen länsisiiven jalustan muodostava, osittain maanpäällinen 1. kerros ja sen päällinen terassi ylittää pohjoisessa rakennusrajan n. 2 m. Pääosin maanalainen kellarikerros K1 ja kokonaan maanalaiset kellarikerrokset K2 ja K3, jotka kokonaisuudessaan ovat pysäköintikansia, ylittävät pohjoisosiltaan rakennusalan rajan n. 15 m.

- Poiketaan vesikaton enimmäiskorkeuksista.

Mannerheimintien varren rakennusmassojen, pohjois- ja eteläsiiven kuusi kerrosta korkeiden osien maksimikorkeudet ylittävät asemakaavan mukaisen korkeuden + 36.0 n. 2,5 m:llä.

Pihan puoleinen länsisiipi on osittain kolmekerroksinen ja osittain neljäkerroksinen. Niiden maksimikorkeuksien ylitykset ovat 2,1 m 3‑kerroksisella osalla ja 5,5 m 4-kerroksisella osalla. Rakennusmassa porrastuu laskeutuen pohjoiseen päin siten, että länsisiipi ei kuitenkaan valokulmilla 45^o ja 30^o varjosta VVO:n toimitalon asuntosiipeä enempää kuin asemakaavan mukainen ratkaisu, mikäli se rakennettaisiin rakennusalan pohjoissivuun kiinni maksimikorkeuteen.

- Poiketaan kellarikerrosten maksimilukumäärästä.

Rakennuksessa on kolme kellarikerrosta, joten se ylittää rakennusasetuksen 75 § määrittelemän maksimimäärän.

- Poiketaan pysäköintinormista.

Asemakaavan mukainen toimistotilojen autopaikkavaatimus on 1 autopaikka/ 250 k-m². VVO-taloon esitetään 117 autopaikkaa, mikä vastaa normia 1 autopaikka/ 70 k-m².

- Poiketaan rakennuslain 131 a §:n 3 momentin mukaisesta kerrosalatulkinnasta siten, että ilmastointikonehuonetta ja sen huoltokäytävää ylimmässä kerroksessa ei lueta kerrosalaan.

- Poiketaan rakennuslain 131 a §:n 3 momentin mukaisesta kerrosalatulkinnasta siten, että 1. kerroksessa on kerrosalaan kuulumatonta kellaria.

Kaupunkikuvaneuvottelukunta on käsitellyt suunnitelmia kaksi kertaa. 6.4.2005 neuvottelukunta katsoi, että hanke on onnistunut ja luo hyvät edellytykset jatkosuunnittelulle. Tontin jäljelle jäävän kerrosalan sijoittumisesta tulisi esittää periaatteellinen selvitys.

7.9.2005 neuvottelukunta toteaa, että suunnitelmaa on tarkennettu edellisen neuvottelukuntakäsittelyn jälkeen. Neuvottelukunta pitää suunnitelmaa kokonaisuudessaan hallittuna ja huolella tutkittuna. Rakennuksen kaupunkiin suuntautuva pääty ei saa viedä voimaa rakennuksen Mannerheimintien puoleiselta julkisivulta. Uuden ja vanhan rakennuksen katveeseen jäävät 1–2 asuntoa tulisi muuttaa toiseen käyttöön, koska asuntojen laatu kärsii näkymien suhteen. Neuvottelukunta on jatkossa kiinnostunut rakennuksen valaistussuunnitelmasta. Suunnitelma täyttää em. huomautuksin luvan myöntämisen edellytykset.

VVO:n suunnittelijana on toiminut arkkitehtitoimisto ARK-house arkkitehdit Oy. Rakennuttaja VVO:n, naapuritontin omistajan Senaatti-kiinteistöjen sekä kaupunkisuunnitteluviraston kesken on käyty lukuisia neuvotteluja suunnitelmaa kehitettäessä. Nyt esillä olevat suunnitelmat ovat neuvottelutulosten mukaiset.

Hakemuksesta on tiedotettu naapureille kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston kirjeellä (31.8.2005). Heille on varattu tilaisuus kirjallisen huomautuksen tekemiseen. Huomautuksia ei ole esitetty.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa, että hakija on pitkäjänteisesti yrittänyt löytää toiminnalleen sopivia tilaratkaisuja Helsingin kaupungissa. Nyt löydetty ratkaisumalli, jossa olevaa pääkonttoria laajennetaan naapuritontille naapurin suostumuksella, on sekä hakijan että kaupungin kannalta hyvä ratkaisu. Hakijan kannalta häiriöt toiminnalle ovat pienet ja olevat tilat voidaan käyttää hyväksi. Kaupungin kannalta Pikku-Huopalahden korttelirakenne tiivistyy luontevalla tavalla Mannerheimintien varteen.

Asemakaavasta poiketaan monella tavalla. Normaalisti näin monet poikkeamat edellyttävät asemakaavan muutosta. Toisaalta voidaan todeta, että tontin kokonaisrakennusoikeutta ei ylitetä. Ympäristön kaupunkikuvaan tai toimintoihin ei myöskään ole paljon vaikutusta sillä, ovatko toimistotilat (asemakaavan mukaisesti) julkishallinnon käytössä tai käyttääkö niitä yksityinen yritys. Suurimmiksi poikkeuksiksi asemakaavasta jäävät siten rakennusalojen ylitykset. Asiakirjoista ilmenevät perustelut ovat niiden osalta hyväksyttävissä ja mahdollisia haittoja on lievennetty suunnitteluratkaisuin, mm. pihan alla oleva maanalainen pysäköintitila esitetään maisemoitavaksi viherkannella.

Kaupunkikuvaneuvottelukunnan 6.4.2005 lausunnossaan esittämä huoli yhdyskäytävän vieressä alimpana olevien asuntojen näkymistä on otettu huomioon siten, että uudisrakennuksen massaa on siirretty voimassa olevan asemakaavan rakennusalaan nähden etäämmäksi olevan rakennuksen asuntosiiven julkisivusta.

Kansanterveyslaitoksen käytössä oleva tontti on ollut rakennuskannaltaan vähitellen täydentyvä ja tässä vaiheessa koko tontin käyttösuunnitelma ei ole selvillä. Siksi asemakaavan muutoksen tekemiselle nyt ei ole ollut riittäviä edellytyksiä. Myöhemmin on tarkoitus laatia koko tontille asemakaavan muutos, johon nyt poikkeamisena haettu VVO:n hanke on tarkoitus sisällyttää omana tonttinaan.

VVO:n poikkeamishakemuksen mahdollistamiseksi on koko tontista ollut välttämätöntä kuitenkin laatia alustava maankäyttösuunnitelma. Myös sen on laatinut arkkitehtitoimisto ARK-house arkkitehdit Oy ja se on poikkeamishakemuksen liitteenä (päiväys 1.7.2005). Suunnitelma on laadittu siten, että sen esittämät rakennukset ovat voimassa olevan kaavan mukaiset lukuun ottamatta VVO-taloa. Maankäyttösuunnitelman mukaan VVO-talo on rakennettavissa esitettyjen suunnitelmien mukaan ilman, että tuotetaan Kansanterveyslaitoksen kehittymiselle tai ympäristölle nykyisestä asemakaavasta poikkeavia haittoja tai etuja.

Poikkeamisen erityinen syy on elinkeinoelämän toimintaedellytysten edistäminen sekä kaupunkikuvan rikastuttaminen kaupunkimaisella tavalla.

Haettu toimenpide ei aiheuta haittaa kaavoitukselle eikä vaikeuta luonnonsuojelun taikka rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista, mikäli rakentamisessa noudatetaan 1.7.2005 päivättyä suunnitelmaa. Haettu toimenpide ei myöskään johda vaikutuksiltaan merkittävästi voimassa olevasta kaavasta poikkeavaan rakentamiseen eikä muutoin aiheuta merkittäviä haitallisia ympäristö- tai muita vaikutuksia. Kaupunkisuunnitteluvirasto puoltaa hakemusta.

Kiinteistölautakunta toteaa (7.3.2006), että sillä ei ole huomauttamista poikkeamisluvan suhteen.

Senaatti-kiinteistöjen kanssa on neuvoteltu kaupunginhallituksen maapoliittisen päätöksen mukainen sopimus, jonka hyväksymisestä kiinteistölautakunta on 7.3.2006 tehnyt esityksen kaupunginhallitukselle. Poikkeamisluvan käsittelyä ei kiinteistölautakunnan mukaan tulisi jatkaa ennen kuin sopimus on allekirjoitettu.

Kaj toteaa, että poikkeamislupa korottaa tontin arvoa merkittävästi, joten poikkeamisluvasta on neuvoteltu kaupunginhallituksen 9.2.2004 tekemän maapoliittisen päätöksen edellyttämällä tavalla. Neuvottelujen tuloksena on laadittu sopimusluonnos, jonka mukaan Senaatti-kiinteistöt suorittaa kaupungille korvauksen tontin 16711/8 rakentamismahdollisuuksien paranemisesta. Tarkoituksena on, että Senaatti-kiinteistöt myy VVO-yhtymä Oyj:lle tarvittavan määräalan tontista 16711/8. Neuvoteltu sopimus on kaupunginhallituksen maapoliittisen päätöksen ja noudatetun käytännön mukainen.

Kaupunginhallitus on 3.4.2006 oikeuttanut kiinteistölautakunnan tekemään edellä selvitetyn sopimuksen Senaatti-kiinteistöjen kanssa. Helsingin kaupunki ja Senaatti-kiinteistöt ovat allekirjoittaneet sopimuksen 19.4.2006.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee suostua hakemukseen ehdolla, että rakentamisessa noudatetaan 1.7.2005 päivättyä suunnitelmaa päätöksen nro 2005-2192/526 mukaisesti.

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 169 2361

LIITTEET	Liite 1	Poikkeamispäätösluonnos (Ruskeasuon tontti 16711/8)
	Liite 2	Ympäristökartta (Ruskeasuon tontti 16711/8)
	Liite 3	Asemapiirustus 1.7.2005 (Ruskeasuon tontti 16711/8)
	Liite 4	Ilmakuvasovitus (Maankäyttösuunnitelma 1.7.2005)

SELITYS KORKEIMMALLE HALLINTO-OIKEUDELLE HELSINGIN HALLINTO-OIKEUDEN PÄÄTÖKSESTÄ TEHDYSTÄ VALITUKSESTA MALMIN TONTTIEN 38113/3 JA 4 YM. ALUEIDEN ASEMAKAAVA-ASIASSA (NRO 11282)

Khs 2004-1142

Kvsto hyväksyi 2.3.2005 (asia nro 17) 38. kaupunginosan (Malmin) korttelin nro 38113 tonttien nro 3 ja 4 sekä puisto- ja katualueiden asemakaavan muutoksen kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston 11.3.2004 päivätyn piirustuksen nro 11282 mukaisena.

Xxxx Xxxxxxxxx ja 27 muuta valituksen allekirjoittajaa valittivat Kvston päätöksestä Helsingin hallinto-oikeudelle.

Khs antoi 8.6.2005 lausunnon Helsingin hallinto-oikeudelle valituksen johdosta.

Helsingin hallinto-oikeus hylkäsi 15.2.2006 valituksen.

Xxxx Xxxxxxxxx on valittanut Helsingin hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

./. Valitus on esityslistan tämän asian liitteenä nro 1.

Korkein hallinto-oikeus pyytää (22.3.2006) Khn selitystä valituksen johdosta.

Kaupunginkanslian oikeuspalvelut lausuu (10.4.2006) mm. seuraavaa:

Valituksen pääasiallinen sisältö

Valittaja on uudistanut asiassa hallinto-oikeudelle lausumansa ja muun muassa todennut, että asiassa ei ole annettu päätöksentekijöille oikeaa tietoa kaavaehdotuksesta annetuista mielipiteistä. Kaupunkisuunnittelulautakunnan päätösasiakirjat ovat olleet tarkoitushakuisia. Asukkaat ovat yksimielisenä mielipiteenä esittäneet, että suunniteltu viherväylä tulisi rakentaa voimassa olevan asemakaavan mukaisesti ja Tukkisillanpolun puistikko tulisi säilyttää luonnonmukaisena, joskin parannettuna. Valittajan mukaan muistutuksissa on vaadittu Tukkisillanpolun ja ‑tien puistoalueiden kaavamuutosten käsittelemistä erillisinä asioina. Valittaja on viitannut myös kansalaisten yhdenvertaiseen kohteluun.

Valituksen laillisuus ja valitusoikeus

Kuntalain mukaan hallinto-oikeuden päätöksestä valitetaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Päätös on annettu tiedoksi 16.2.2006. Valitus on saapunut KHO:lle 20.3.2006, eli lain mukaisessa määräajassa. Valittajalla, joka on hakenut muutosta valtuuston päätökseen hallinto-oikeudelta, on asiassa lain mukaan valitusoikeus.

Lausunto valituksen johdosta

Oikeuspalvelut yhtyy hallinto-oikeuden asiassa antamaan päätökseen ja sen perusteluihin. Hallinto-oikeus on tutkinut valtuuston päätöksen lainmukaisuuden oikein ja antanut asiassa perustellun ratkaisun. Korkeimmalle hallinto-oikeudelle annettavassa selityksessä tulee pyytää valituksen hylkäämistä perusteettomana ja valitusperusteiden jättämistä tutkimatta jäljempänä mainituin osin.

Oikeuspalvelut viittaa asiassa kaupunginvaltuuston kaavapäätöksessä ja kaupunginhallituksen hallinto-oikeudelle 8.6.2005 antamassa lausunnossa lausuttuun ja toteaa lisäksi asiassa seuraavaa.

Asiassa annetut mielipiteet ja muistutukset

Oikeuspalvelut toteaa, että valtuustolla on ollut kaavapäätöstä tehdessään tiedossa kaupungin lausunnon 8.6.2005 mukaisesti asiassa esitetyt mielipiteet ja tehdyt muistutukset.

Kuten hallinto-oikeus on todennut, vuorovaikutusmenettely on järjestetty maankäyttö- ja rakennuslaissa (MRL) säädetyllä tavalla ja valtuustolla on ollut käytettävissään tarpeelliset tiedot asian ratkaisemiseksi.

Viherväylän toteuttaminen voimassa olevan kaavan mukaisesti

ja Tukkisillanpolun säilyttäminen

Oikeuspalvelut toteaa, että Tukkisillanpolun alue on muutettu kaavassa lähivirkistysalueeksi, johon nykyinen polku on merkitty yleiselle jalankululle ja pyöräilylle varatuksi likimääräiseksi alueen osaksi. Tukkisillanpolku kulkee parannettuna, mutta edelleen kapeana ja omenapuiden lomassa mutkittelevana polkuna puistokaistaleella.

Polun alueen muuttaminen lähivirkistysalueeksi ja polun itäpuolella olevan pienen puistikon muuttaminen asuntorakentamiseen eivät katkaise viheryhteyttä Malmin asemalta pohjoiselle asuntoalueelle. Uuden erillispientalokorttelin rakentamistehokkuus vastaa lähialueen omakotikortteleiden tehokkuutta ja on sellainen, että kortteli voi olla vehreä rakentamisesta huolimatta. Pientaloalueella tontit ovat vehreitä, mikä vähentää pienten yleisten virkistysalueiden tarvetta. Alueen läheisyydessä on lisäksi Malmin raitin varrella Taimipuisto, joka on metsäinen ja kooltaan suurempi kuin muutosalueen puistot.

Kaavamuutos täyttää siten MRL:n vaatimuksen hyvästä elinympäristöstä ja alueella tai sen lähiympäristössä sijaitsevista riittävistä virkistysalueista. Hallinto-oikeus on päätöksessään asianmukaisesti todennut, ettei kaavamuutoksella aiheuteta, ottaen huomioon poistuvan puistoalueen pieni koko ja merkitys virkistysalueena, laissa tarkoitettua elinympäristön laadun merkityksellistä heikkenemistä.

Tukkisillanpolun ja -tien alueiden kaavamuutosten käsittelemistä erillisinä asioina

Oikeuspalvelut toteaa, että kaupunki laatii asemakaavoja kaupungin kehityksen ja maankäytön ohjaustarpeen sitä edellyttäessä. Kaavat laaditaan tarkoituksenmukaisina ja riittävän suurina kokonaisuuksina. Täydennysrakentaminen ja pientalojen riittävä tarjonta on Helsingin yleiskaava 2002:n tavoitteita. Kysymyksessä oleva kaava-alue on yleiskaavassa asumiseen tarkoitettua pientalovaltaista aluetta. Aluetta tarkasteltaessa on harkittu, että kyseinen pieni puistoalue voidaan osoittaa asuntorakentamiseen ilman, että alueen virkistysmahdollisuudet merkittävästi heikkenevät. Tukkisillanpolku on vastaavasti samassa yhteydessä osoitettu lähivirkistysalueeksi. Kaavamuutoksen kohteena oleva alue muodostaa maankäytön suunnittelun kannalta tarkoituksenmukaisen kokonaisuuden, joka täyttää MRL 54 §:ssä asemakaavalle asetetut sisältövaatimukset. Korkein hallinto-oikeus ei voi tutkia valitusta perusteen osalta, josta päättäminen kuuluu kaavoittajan tarkoituksenmukaisuusharkintaan.

Oikeuspalvelut lisäksi toteaa, ettei vaatimusta Tukkisillanpolun ja -tien puistoalueiden kaavamuutosten käsittelemistä erillisinä asioina ole esitetty valitusajan kuluessa hallinto-oikeudelle, vaikkakin se on esitetty kaavaehdotusta koskevassa muistutuksessa. Valitusperuste tulee siten jättää myös myöhään esitettynä tutkimatta.

Yhdenvertainen kohtelu

Valituksessa on viitattu myös tontinomistajien yhdenvertaisuuden huomioon ottamiseen mm. alueiden lunastamisen yhteydessä. Lisäksi valittaja on viitannut hallinto-oikeudelle antamaansa vastineeseen, jossa on todettu, että kaavamuutoksen hakijan Asunto Oy Notkotie 23:n omistuksessa olevalla puistoalueella aiemmin ollut rakennusoikeus on jo kertaalleen käytetty hakijan tontilla 38133/16.

Oikeuspalvelut toteaa, että valittajan viittaama alueiden lunastaminen ei kuulu asemakaava-asiassa ratkaistavaksi. Hakijan kaavamuutoksen ulkopuolella olevan tontin rakennusoikeuden käyttämisellä ei ole myöskään asiassa merkitystä. Lisäksi valittaja on vedonnut mainittuihin valitusperusteisiin vasta valitusajan kuluttua, joten ne tulee jättää myöhään esitettyinä tutkimatta.

Yhteenveto Oikeuspalvelut näin ollen toteaa, että hallinto-oikeus on arvioinut valtuuston päätöksen laillisuuden oikein ja antanut asiassa perustellun ratkaisun. Valituksessa ei ole esitetty sellaisia seikkoja, joilla olisi merkitystä asiaa ratkaistaessa. Kaava perustuu lain edellyttämiin riittäviin selvityksiin ja täyttää lain asettamat sisältö-, menettely- ja muut vaatimukset.

Korkeimmalle hallinto-oikeudelle annettavassa selityksessä tulisi siten yhtyä hallinto-oikeuden päätökseen sekä pyytää valituksen hylkäämistä perusteettomana ja valitusperusteiden jättämistä tutkimatta.

Kaupunginhallituksen johtosäännön 8 §:n 2 momentin 5 kohdan mukaan kaupunginhallitus antaa selityksen valtuuston päätöstä koskevan valituksen johdosta, jos hallitus yhtyy valtuuston päätöksen lopputulokseen.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee antaa asiasta korkeimmalle hallinto-oikeudelle edellä esityslistalta ilmenevän kaupunginkanslian oikeuspalveluiden lausuntoon perustuvan selityksen.

Pöytäkirjanote hallintokeskuksen oikeuspalveluille selityksen laatimista ja antamista varten sekä kaupunkisuunnitteluvirastolle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2244

LIITTEET	Liite 1	Valitus (Malmin tonttien 38113/3 ja 4 ym. alueiden asemakaava)
	Liite 2	Kaupunginhallituksen lausunto 8.6.2005 valituksesta (Malmin tonttien 38113/3 ja 4 ym. alueiden asemakaava)
	Liite 3	Helsingin hallinto-oikeuden päätös 15.2.2006 valituksesta (Malmin tonttien 38113/3 ja 4 ym. alueiden asemakaava)

VUOSAAREN HUIPUN PUISTOSUUNNITELMAN HYVÄKSYMINEN

Khs 2006-550

Yleisten töiden lautakunta esittää 20.3.2006 saapuneessa esityksessään seuraavaa:

Suunnittelualueen kuvaus

Vuosaaren huipun suunnittelualueeseen kuuluu Vuosaaren entinen maantäyttöalue ja entinen kaatopaikka ympäristöineen. Alue sijaitsee Vuosaaren pohjoisosassa. Etelässä alue rajautuu Niinisaarentiehen, idässä Vuosaaren satamaan ja siihen liittyviin maaliikenneyhteyksiin ja lännessä suunnitteilla olevaan yleiskaava 2002:n mukaiseen Pohjois-Vuosaaren asuntoalueeseen. Pohjoisessa suunnittelualue rajautuu Mustavuoren lehdon ja Östersundomin lintuvesien luonnonsuojelu- ja Natura-alueisiin. Koko Helsingin viheraluerakenteessa suunnittelualue on osa itäisintä vihersormea, Vuosaaripuistoa.

Suunnittelun lähtökohdat ja tavoitteet

Vuosaaren huipun yleissuunnitelman tavoitteena on 25.1.2002 vahvistetun asemakaavan mukaisesti kunnostaa entisiä maisemavaurioalueita ja liittää ne osaksi nykyistä virkistys- ja luonnonsuojelualuekokonaisuutta. Suunniteltu virkistysalue korvaa Vuosaaren sataman sekä uuden Pohjois-Vuosaaren asuntoalueen alle jääviä luonnonalueita. Tavoitteena on luoda Vuosaaren huipusta monipuolinen ulkoilualue, joka houkuttelee käyttäjiä ja vähentää luonnonsuojelu- ja Natura-alueiden kuormitusta. Suunnittelualue on tärkeä seudullisten virkistysreittien risteämispaikka.

Täyttömäen ja entisen kaatopaikan maisema on avointa ja sinne kehittynyt kasvillisuus suosii harvinaisten eläinlajien kuten joidenkin suojeltujen lintulajien ja uhanalaisen perhosen viihtymistä. Suunnittelualueen metsäisissä reunaosissa sijaitsee muinaismuistolailla suojeltuja kohteita sekä kasvillisuudeltaan ja geologialtaan arvokkaita luontokohteita. Suunnittelun tavoitteena on säilyttää harvinaisten eläinlajien elinolosuhteet ja arvokkaat luontokohteet sekä kunnostaa suojellut kohteet.

Entisen kaatopaikan alueelta purkautuu kaatopaikkakaasuja. Tämän vuoksi kaatopaikan alue joudutaan rajaamaan vuosiksi pois käytöstä, mutta liitetään myöhemmin osaksi viheraluekokonaisuutta.

Vuosaaren satamaan liittyvä ratapihan pohjoinen pelastustie tulee kulkemaan Vuosaaren huipun virkistysalueen kautta ja sen linjaus noudattaa alueen pohjoisreunalla kulkevan ulkoilureitin linjausta.

Suunnitelman kuvaus

Maisema ja kasvillisuus

Täyttömäki on lopullisessa korkeudessaan ja muodossaan. Sen korkein kohta kohoaa 60 metriin, muut laet ovat 45 metrin korkeudella. Täyttömäen korkeimmat alueet sekä entisen kaatopaikan alue säilytetään avoimena. Nykyiset metsäalueet säilytetään. Uutta pensas- ja puukasvillisuutta istutetaan erityisesti metsän reunaan, sillä pensaskerroksen kehittäminen on tärkeää useiden lintulajien viihtymisen kannalta. Avoimessa maisemassa vuorottelevat kanervanummi sekä erilaiset niityt. Niittykasvien valinnassa suositaan sopivissa kohdin lajeja, joiden siemeniä talvehtivat lintulajit käyttävät ravinnokseen. Kaatopaikka-alueen keskiosassa nykyinen pintamaa ja siellä kasvavat hierakkakasvustot säilytetään uhanalaisen perhosten elinolosuhteiden turvaamiseksi.

Reitistö ja toiminnat

Alueen reitit palvelevat niin seudullista- kuin lähivirkistystarvetta. Pääulkoilureitit Uutelasta Vantaan Mustavuoreen ja Sipoon Talosaareen kulkevat alueen kautta. Talvella reitit toimivat hiihtolatuina. Vuosaaren huipulle on myös osoitettu korvaavat reitit uuden Pohjois-Vuosaaren asuinalueen sisään jääville reiteille. Huipun kiertää noin 3,5 km pituinen talvikunnossapidettävä reitti, jonka rinnalla on latu-ura. Lisäksi alueelle on osoitettu pienempiä reittejä ja perhelatu suunnittelualueen lounaisosaan. Alueen pääreitit ja huipun kiertävä reitistö ovat valaistuja.

Täyttömäen korkein huippu on merkittävä näköalapaikka. Lisäksi huipun länsirinne muotoillaan lumilautailuun ja mäenlaskuun sopivaksi. Kaakkoisosaan on varattu alue maastopyöräilyrataa varten.

Suunnittelualueelle on kaavoitettu paikka ratsastuskoululle ja ratsastuskentälle. Ratsastusreitit kiertävät sekä luoteisosan metsäalueella että täyttömäen koillisreunalla.

Alueelle johtaa kaksi pääsisäänkäyntiä joiden yhteyteen on osoitettu pysäköintialueet. Eteläisen sisäänkäynnin viereen rakennetaan lisäksi koira-aitaus. Moottoriajoneuvolla liikkumista ei sallita alueella, lukuun ottamatta inva- ja huoltoajoa huipulle johtavaa pääreittiä pitkin.

Erityiskohteet

Kaivostoiminnan muistomerkki, entinen kalkkilouhos kunnostetaan. Suunnitelmassa kohde on nimetty Kaivoslammeksi. Ensimmäisen maailmansodan aikainen maalinnoitus sekä siihen liittyvä vedenottopaikka kunnostetaan Linnoituspuistoksi. Alueen itäreunassa sijaitseva tykkitie kunnostetaan.

Kalusteet ja varusteet

Ulkoilureittien varrelle sijoitetaan levähdyspaikkoja, jotka varustetaan penkeillä ja roska-astioilla. Sisääntulojen yhteyteen sijoitetaan informaatiotaulut. Vanhan kaatopaikan alueella liikkuminen estetään aitaamalla.

Vaiheittainen toteutus

Vuosaaren huipun puistosuunnitelma toteutetaan vaiheittain. Ensimmäisessä vaiheessa kaatopaikka-alue rakennetaan suunnitelmien mukaisesti, mutta se aidataan, sillä aluetta ei voida ottaa virkistyskäyttöön vielä 10-15 vuoteen. Käyttöönoton ajankohta tarkentuu vuosien mittaan jatkuvan seurannan perusteella. Erityiskohteiden kunnostus tehdään yhteistyössä Museoviraston kanssa.

Suunnitelman vaikutukset Natura-alueeseen

Vuosaaren huipun virkistysalueen suunnitelman vaikutuksista Natura-alueeseen on tehty selvitys, jossa todetaan, että puistosuunnitelmasta ei aiheudu merkittäviä kielteisiä vaikutuksia Natura-alueen suojeluarvoihin. Selvityksen mukaan kattavan Natura-arvion laatiminen ei tätä hanketta koskien ole tarpeellista.

Suunnitteluprosessi Vuosaaren huipun puistosuunnitelman on laatinut rakennusviraston katu- ja puisto-osaston toimeksiannosta Suunnittelukeskus Oy. Suunnitelman vaikutukset Natura-alueelle on Suunnittelukeskuksen alikonsulttina tutkinut Susanna Pimenoff Luontotieto Keiron Oy:stä.

Suunnittelutyö on toteutettu vuorovaikutteisesti katu- ja puisto-osaston, kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston, museoviraston, liikuntaviraston, YTV:n ja Uudenmaan ympäristökeskuksen kanssa. Suunnittelusta on järjestetty asukastilaisuus 18.5.2004. Tilaisuudesta on tiedotettu alueen paikallislehdissä sekä Vuosaaren lähiöaseman seinällä, jossa myös suunnitelmaluonnos oli esillä.

Kustannukset ja aikataulu

Vuosaaren huipun virkistysalueen pinta-ala on 95 ha. Alue jakautuu hoitoluokkiin BI (niitty) ja CI (metsä).

Rakentamiskustannukset ovat 2,5 milj. euroa (alv 0 %). Keskimääräinen neliömetrikustannus on 3,0 euroa/m² (alv 0 %). Kustannukset eivät sisällä kaatopaikka-alueen viimeistelytöitä, jotka toteutetaan yhteistyössä pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan (YTV) kanssa ja kaupungin osalta rahoitetaan esirakentamisen määrärahoista. Vuosaaren sataman pelastustien rakentamisesta ja kunnossapidosta vastaa osaltaan VUOLI-projekti.

Vuosittaiset kunnossapitokustannukset ovat 80 000 euroa (alv 0 %).

Puiston rakentamisen rahoitus on tarkoitus sisällyttää katu- ja puisto-osaston taloussuunnitelmaehdotukseen vuosille 2007 - 2010.

Talous- ja suunnittelukeskus toteaa (12.4.2006), että suunnitelma käsittää Vuosaaren entisen täyttöalueen ja entisen kaatopaikka-alueen ympäristöineen. Rakennettava virkistysalue korvaa Vuosaaren sataman ja uuden Pohjois - Vuosaaren asuntoalueen alle jääviä luonnonalueita.

Puistoalueen koko on 95 hehtaaria ja rakentamiskustannukset 2 500 000 euroa (alv=0). Virkistysalueen rakentamisen yksikkökustannukseksi tulee n. 3 euroa/m2.

Puiston rakentamisen rahoitus on tarkoitus sisällyttää vuosien 2007 – 2010 taloussuunnitelmaehdotukseen.

Talous- ja suunnittelukeskus puoltaa suunnitelman hyväksymistä esityksen mukaisena.

Ryj toteaa, että suunnitelman toteuttaminen parantaa alueen käytettävyyttä ja on perusteltu.

RYJ Kaupunginhallitus päättänee hyväksyä Vuosaaren huipun puistosuunnitelman yleisten töiden lautakunnan esityksen mukaisesti siten, että hankkeen rakentamiskustannukset ovat 2 500 000 euroa (alv=0).

Pöytäkirjanote rakennusvirastolle.

Lisätiedot:
Matikainen Kristiina, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2262

LIITE

Vuosaaren huipun karttapiirros

LAUSUNTO YMPÄRISTÖMINISTERIÖLLE EHDOTUKSESTA ASETUKSEKSI SIPOONKORVEN LUONNONSUOJELUALUEESTA

Khs 2006-863

Ympäristöministeriö on 4.4.2006 kaupunginkansliaan saapuneessa kirjeessään pyytänyt lausuntoa ehdotuksesta asetukseksi Sipoonkorven luonnonsuojelualueesta 28.4.2006 mennessä. Ministeriöltä on pyydetty lisäaikaa 2.5.2006 asti.

Ympäristöministeriö pyytää mm. Helsingin kaupunkia antamaan lausuntonsa asetusehdotuksesta, joka koskee Sipoon kunnassa sijaitsevan Sipoonkorven luonnonsuojelualueen perustamista. Luonnonsuojelualue perustettaisiin Metsähallituksen ja ympäristöministeriön hallinnassa oleville valtion omistamille alueille. Suojeltavien alueiden yhteispinta-ala on noin 1 440 hehtaaria ja ne käyvät lähemmin ilmi asetusehdotuksen liitteenä olevasta kartasta. Alueet sisältyvät valtaosin myös Euroopan yhteisön Natura 2000 –verkostoon osana kohdetta F10100066 Sipoonkorpi.

Sipoonkorven luonnonsuojelualueen rauhoituksesta olisi voimassa, mitä luonnonsuojelulaissa rauhoituksesta on säädetty. Rauhoituksesta sitä koskevine poikkeuksineen on säädetty luonnonsuojelulain 13-15 §:ssä.

./. Ehdotus valtioneuvoston asetukseksi Sipoonkorven luonnonsuojelualueesta karttoineen on liitteenä 1. Kartta Sipoonkorven luonnonsuojelualue (pdf-tiedosto) on lisäksi nähtävissä internet-osoitteessa http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=49133&lan=fi.

Kartta Helsingin kaupungin maa-alueista Sipoonkorven läheisyydessä on liitteenä 2, kartta Helsingin hallitsemista alueista Sipoon kunnassa on liitteenä 3.

Ryj toteaa, että asetuksella on tarkoitus rauhoittaa Sipoonkorvessa valtion omistamat maa-alueet. Nykytilassa aluetta käytetään mm. puolustusvoimien varastotoimintaan ja siihen liittyvään sotilaalliseen rakentamiseen sekä harjoitustoimintaan. Sipoonkorven alueen rauhoituksella edistettäisiin Natura 2000 –ohjelman toteuttamista sekä metsäluonnon suojelua pääkaupunkiseudulla. Sipoon Natura-alueesta lisätietoja internet-osoitteessa http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=78319&lan=FI.

Sipoonkorpi on lähes 5000 hehtaarin laajuinen metsämanner. Pääosa siitä sijaitsee Sipoon kunnassa, osa Vantaalla. Alueen merkittävimmät maanomistajat ovat Suomen valtio, Helsingin ja Vantaan kaupungit.

Asetuksella turvataan Sipoonkorven valtion mailla olevien luonnonarvojen säilyminen ja niiden asianmukainen hoito. Metsähallitus tekee alueelle hoito- ja käyttösuunnitelman, jossa siihen kohdistuvat virkistyspaineet ja muut odotukset pyritään sovittamaan yhteen kansallisten suojelutavoitteiden ja Natura-luontotyyppien ja lajien säilyttämisen kanssa. Helsingin ja Vantaan kaupunkien omistusten maankäyttöä ei tässä yhteydessä ratkaista. Niiden osalta ratkaisut tehdään Sipoon kunnan yleiskaavan ja Itä-Uudenmaan maakuntakaavan yhteydessä.

Kiinteistövirasto toteaa (18.4.2006), että virastolla ei ole huomauttamista ehdotuksesta asetukseksi Sipoonkorven luonnonsuojelualueesta.

Ympäristökeskus lausuu (19.4.2006) mm. seuraavaa:

Helsingin kaupunki on osallistunut Sipoonkorven alueen suunnitteluun laajapohjaisissa työryhmissä. Sipoonkorpi II –työryhmän mietinnön valmisteluun on kaupungin sisäisessä työryhmässä osallistunut useiden virastojen, myös ympäristökeskuksen asiantuntija.

Työryhmien toimenpide-esitykset ovat olleet pohjana Uudenmaan maakuntakaavassa (2004) ja Itä-Uudenmaan maakuntakaavaluonnoksessa (2005) esitetyille maankäyttöratkaisuille, minkä kanssa asetus Sipoonkorven luonnonsuojelualueesta on sopusoinnussa. Toteutuessaan asetus käytännössä toteuttaa yhden Sipoonkorpi II –työryhmän esittämistä toimenpide-esityksistä, kun Natura 2000 –alue tulee suojelluksi lähes kokonaan. Se edistää merkittävästi myös muita työryhmän esittämiä toimenpide-esityksiä alueen säilyttämisestä yhtenäisenä metsä- ja kulttuurimaisemana sekä luonnonarvojen vaalimisesta.

Osaltaan luonnonsuojeluehdotus kannustaa myös työryhmien esittämien muiden toimenpide-esitysten toteuttamiseen, joista monet edellyttävät eri maanomistajatahojen ja kaavoituksesta vastaavien yhteistyötä. Sipoonkorven virkistyskäytön kehittämiselle on pitkään ollut tarvetta, ja päätös antaa entistä paremmat edellytykset tarkastella aluetta kokonaisvaltaisesti ja rakentaa virkistyskäytön suunnittelu sen pohjalle.

Jäljellä on edelleen tarve selvittää Sipoonkorven luontoarvoja. Niiden osalta Sipoonkorpi tunnetaan edelleen puutteellisesti, koska kattavia luonnon perusselvityksiä ei ole tehty. Luonnonsuojeluehdotus toivottavasti kannustaa alueella toimivia etenemään myös tässä asiassa. Riittävä tieto myös luontoarvoista on pohja hyvälle suunnittelulle.

Helsinki on edistänyt merkittävästi Sipoonkorven alueen luonnonsuojelutavoitteiden toteutumista ja on toimillaan mm. metsien hoidossa ottanut huomioon myös alueen suuren merkityksen virkistykselle. Helsingillä on alueen toiseksi suurimpana maanomistajana (n. 900 ha) edelleenkin velvollisuutensa huolehtia siitä että luonnonsuojelun ja virkistyksen tarpeet tulevat huomioiduiksi Sipoonkorvessa. Laajan viheralueen merkitys sekä virkistys- että luontokohteena on jatkuvasti kasvamassa pääkaupunkiseudun kaupunkirakenteen tiivistymisen seurauksena.

Luontoarvojen säilymisen kannalta ratkaisevaa on sekä mahdollisimman yhtenäisen metsäalueen säilyminen Sipoonkorvessa että ekologisten käytävien turvaaminen.

Myös maanomistusoloista johtuvaa alueen sisäistä pirstoutuneisuutta, mikä näkyy mm. metsämaisemassa, olisi syytä saada vähennettyä. Monet Helsingin omistamat maa-alueet rajautuvat suoraan nyt suojeltaviksi esitettäviin valtionmaihin. On tärkeää että luonnonsuojelualueiden erityisluonne otetaan huomioon erityisesti näillä Helsingin omistamilla alueilla.

Samaa periaatetta tulisi soveltaa myös muiden Helsingin mailla sijaitsevien luonnon arvokohteiden suhteen. Kaupungin omistamilla mailla on edelleen useita arvokkaita virkistys- ja luontokohteita. Etelä-Sipoon ja Hindsbyn luonnonsuojeluselvityksen (1991) kohteista lähinnä virkistyskäytön kannalta merkittäviä, mm. lampien ja järvien rannoille sijoittuvia erityiskohteita on viisi. Luonnonsuojelullista arvoa sisältäviä erityiskohteita on kaksi, joista Immersbyn lehtoalue on katsottu valtakunnallisesti arvokkaaksi. Laajahkon kokonaisuuden arvoa osoittaa että osa siitä on suojeltu luonnonsuojelulain mukaisena pähkinälehtona (2002). Immersbyn arvokas lehtokokonaisuus sijaitsee nyt suojeltaviksi esitetyistä valtionmaista huomattavan erillään Sipoonkorven itälaidalla.

Metsämaiseman rakenteen eheyttäminen parantaisi suojelun toteutumisen edellytyksiä koko Sipoonkorvessa luonnon erityiskohteiden hajanaisen sijoittumisen vuoksi. Tämä asettaa haasteita muillekin maanomistajille kuin Helsingille.

Osana Porkkalasta Sipooseen ulottuvaa virkistysvyöhykettä Sipoonkorven asema Etelä-Suomen viherverkoston osana on erittäin tärkeä. Luontoarvojen säilyminen Sipoonkorvessa on merkittävää koko pääkaupunkiseudun luonnon monimuotoisuuden kannalta.

Ekologisten yhteyksien turvaaminen erityisesti etelään on jäämässä Sipoonkorven merkittävimmäksi ongelmaksi luonnonsuojelun toteutumisen kannalta, kun alueidenkäyttö Sipoonkorven keski- ja pohjoisosassa on selkiytymässä luonnonsuojeluesityksen myötä. Ekologiset ja virkistyskäytön yhteydet on kuitenkin turvattava sekä E 18 -tien eteläpuoliselle Natura-alueelle että muille laajoille rannikonläheisille viheralueille kun se vielä on mahdollista. Toimivat viheryhteydet ovat olennaisia myös Helsingin viheralueiden, erityisesti kaupungin itäosien luontoarvojen ja lajiston säilymisen kannalta. Tiiviin kaupunkirakenteen vuoksi vastaavaa tilaa lajien liikkumiselle ja leviämiselle on lännen suunnassa tarjolla hyvin vähän.

Sipoonkorven eteläisimpien osa-alueiden valtionmaiden ottaminen osaksi suojeltavaksi esitettyä aluetta tukee mm. maakuntakaavoissa esitettyä näkemystä, jonka mukaan Sipoonkorven ekologisia yhteyksiä muiden alueiden suuntaan pidetään edelleen tärkeinä ja ne pyritään maankäyttöratkaisuin turvaamaan myös Sipoonkorven eteläisimmissä osissa.

Koska kaupungilla on omistuksessaan suuret maa-alat juuri Sipoonkorven eteläosan muutospainealueella, kaupungin toimilla on keskeinen merkitys ekologisten yhteyksien turvaamisen kannalta. Sipoonkorven käyttöä pohtineiden työryhmien esityksen mukaisesti näiden yhteyksien tarkempi selvittäminen saisi alkaa jo lähivuosina.

Kaupunginkanslian oikeuspalvelut toteaa (19.4.2006), ottamatta kantaa alueen perustamisen tarkoituksenmukaisuuteen, että luonnonsuojelualueen perustamiselle on luonnonsuojelulain 10 §:n mukaiset edellytykset.

Ehdotus valtioneuvoston asetukseksi täyttää lisäksi luonnonsuojelulain 17 §:n mukaiset vaatimukset.

Liikuntavirasto lausuu (19.4.2006) mm. seuraavaa:

Asetusluonnoksen mukaan Sipoonkorven luonnonsuojelualue on tarkoitus perustaa metsäluonnon monimuotoisuuden, kulttuuri- ja perinnemaisemien suojelemiseksi ja hoitamiseksi, alueen eliölajien suojelemiseksi sekä yleisön virkistäytymistä, retkeilyä ja yleisen luonnonharrastuksen edistämistä varten.

Liikuntaviraston käsityksen mukaan Sipoonkorpea tulisi kokonaisuutena kehittää Nuuksiota vastaavana ulkoilu- ja retkeilyalueena sekä aktiivisen virkistyskäytön alueena. Alueen virkistyskäyttö on jo nyt moninaista. Alueella mm. retkeillään, suunnistetaan, hiihdetään, marjastetaan, sienestetään, ulkoilutetaan koiria ja ratsastetaan. Tulevat alueeseen kohdistuvat luonnonsuojeluratkaisut eivät saa liiaksi rajoittaa em. virkistystoimintoja.

Ehdotettu Sipoonkorven luonnonsuojelualue käsittää huomattavan osan koko Sipoonkorven alueesta. Liikuntavirasto ei vastusta Sipoonkorven luonnonsuojelualueen perustamista edellyttäen, että luonnonsuojelualueen hoito- ja käyttösuunnitelmassa todella otetaan huomioon alueeseen kohdistuvat virkistyspaineet.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa (20.4.2006), että Helsingin kaupunki pitää Sipoonkorpea tärkeänä luontoalueena. Kaupunki on kuitenkin kiinnittänyt huomiota siihen, että Sipoonkorven eteläosan rajaus tulisi tehdä siten, että yhdyskuntarakenteen kehittämistarpeet Porvoonväylän tuntumassa turvataan. Seudullisessa yhteistyössä on Sipoon aluetta tarkasteltu yhdyskuntarakenteen kehittämisalueena siten, että metroa voitaisiin jatkaa Mellunmäestä Östersundomin alueelle ja met-roon tukeutuen rakennettaisiin kaupunkipientaloalueita. Tulevan rakentamisen ja Sipoonkorven välinen rajaus sijoittuisi Sipoon Landbon nykyisen asuntoalueen pohjoispuolelle.

Kaupunkisuunnitteluvirastolla ei ole huomauttamista asiakirjojen mukaisen ehdotetun Sipoonkorven luonnonsuojelualueen perustamiseen.

Rakennusvirasto toteaa (24.4.2006), että rakennusvirasto vastaa Helsingin kaupungin omistamien metsien hoidosta Sipoossa. Rakennusvirastolla on parhaillaan käynnissä Sipoonkorven alueella luonnonhoitosuunnitelman laatiminen Helsingin omistamille alueille. Rakennusvirasto osallistuu myös EU:n Interreg III A –ohjelman rahoittamaan pilottiprojektiin ”Sipoonkorven virkistyskäytön kehittäminen”. Projektissa on Helsingin lisäksi mukana Vantaan kaupunki, Sipoon kunta, Metsähallitus ja Uudenmaan virkistysalueyhdistys.

Ympäristöministeriön asetusehdotuksessa luonnonsuojelualue perustettaisiin Metsähallituksen ja ympäristöministeriön hallinnassa oleville valtion omistamille maille. Rakennusvirastolla ei ole huomauttamista ehdotuksesta asetukseksi Sipoonkorven luonnonsuojelualueesta.

Ryj viittaa annettuihin lausuntoihin.

RYJ Kaupunginhallitus päättänee lähettää ympäristöministeriölle ehdotuksesta asetukseksi Sipoonkorven luonnonsuojelualueesta seuraavan lausunnon:

Luonnonsuojelualueen perustamiselle on luonnonsuojelulain 10 §:n mukaiset edellytykset. Ehdotus valtioneuvoston asetukseksi täyttää luonnonsuojelulain 17 §:n mukaiset vaatimukset.

Ehdotus asetukseksi Sipoonkorven luonnonsuojelualueesta on sopusoinnussa Uudenmaan maakuntakaavassa (2004) ja Itä-Uudenmaan maakuntakaavaluonnoksessa (2005) esitettyjen maankäyttöratkaisujen kanssa. Asetus edistää myös pyrkimyksiä alueen säilyttämiseen yhtenäisenä metsä- ja kulttuurimaisemana sekä luonnonarvojen vaalimiseen. Asetus antaa entistä paremmat edellytykset tarkastella Sipoonkorven aluetta kokonaisvaltaisesti ja rakentaa myös virkistyskäytön suunnittelu sen pohjalle.

Sipoonkorven luonnonsuojelualueen hoito- ja käyttösuunnitelmassa tulee riittävästi ottaa huomioon mahdollisuudet käyttää aluetta ulkoilu- ja retkeilyalueena sekä aktiivisen virkistyskäytön alueena. Helsingin kaupungilla on parhaillaan käynnissä Sipoonkorven alueella luonnonhoitosuunnitelman laatiminen Helsingin omistamille alueille.

Sipoonkorven luontoarvot tulee selvittää. Metsämaiseman rakenteen eheyttäminen parantaisi suojelun toteutumisen edellytyksiä koko Sipoonkorvessa luonnon erityiskohteiden hajanaisen sijoittumisen vuoksi.

Luonnonsuojelualueen eteläosan rajaus tulisi tehdä siten, että yhdyskuntarakenteen kehittämistarpeet Porvoonväylän tuntumassa turvataan. Ekologiset ja virkistyskäytön yhteydet on kuitenkin turvattava sekä E 18 -tien eteläpuoliselle Natura-alueelle että muille laajoille rannikonläheisille viheralueille. Luontoarvojen säilymisen kannalta ratkaisevaa on sekä mahdollisimman yhtenäisen metsäalueen säilyminen Sipoonkorvessa että ekologisten käytävien turvaaminen. Sipoonkorven eteläosan muutospainealueella ekologisten yhteyksien tarkempi selvittäminen tulisi aloittaa jo lähivuosina.

Kirje ympäristöministeriölle ja pöytäkirjanote ympäristökeskukselle, kaupunkisuunnitteluvirastolle, kiinteistövirastolle, hallintokeskuksen oikeuspalveluille, liikuntavirastolle sekä rakennusvirastolle.

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 169 2361

LIITTEET	Liite 1	Ehdotus valtioneuvoston asetukseksi Sipoonkorven luonnonsuojelualueesta
	Liite 2	Kartta Helsingin kaupungin maa-alueista Sipoonkorven läheisyydessä
	Liite 3	Kartta Helsingin hallitsemista alueista Sipoon kunnassa

TERVEYSLAUTAKUNNAN ESITYS TERVEYSVAIKUTUSTEN HUOMIOON OTTAMISESTA KAUPUNGIN PÄÄTÖKSENTEOSSA

Khs 2006-851

Terveyslautakunta toteaa (28.3.2006) mm., että terveyskeskus teetti loppuvuodesta 2004 kaupungin eri elinten kokousasiakirjoihin perustuvan selvityksen, miten kaupungin muut hallintokunnat ottavat huomioon päätöstensä terveysvaikutukset.

./. Selvitysraportti on tämän asian liitteenä 1.

Raportti esiteltiin terveyslautakunnalle joka edellytti, että terveyskeskus sopii konkreettisista toimenpiteistä, miten esimerkkivirastona opetusvirasto lisää yhdessä terveyskeskuksen kanssa sopien käsittelemiensä asioiden ja päätösten terveysvaikutusten seurantaa.

Terveyskeskus ja opetusvirasto ovat valmistelleet asiaa vuoden 2005 aikana. Keskustelujen jälkeen opetusvirasto on alkuvuodesta 2006 päätynyt siihen, että se käynnistää pilottihankkeen terveysvaikutusten arvioinnin edistämiseksi opetuslautakunnan päätöksenteossa.

Hankkeen eteneminen on vaiheistettu seuraavasti:

Vaihe 1 tammikuu – helmikuu 2006: Opetusvirastossa täsmennetään lautakuntaesitysten laadintaa koskevaa ohjetta siten, että esityksissä tuodaan aiempaa paremmin esiin erilaiset vaihtoehdot ja niitä koskevat vaikutustyypit, myös muut kuin terveysvaikutukset.

./. Vaihe 2 huhtikuu – toukokuu 2006: Opetusvirasto järjestää koulutusta keskeisille lautakunta-asioiden valmistelijoille. Pääpaino vaikutusten arvioinnin koulutuksessa on terveysvaikutusten arvioinnissa ja kouluttajina toimivat Stakesin ihmisiin kohdistuvien terveysvaikutusten arvioinnin asiantuntijat ja tarvittaessa henkilöitä terveyskeskuksesta. Terveysvaikutuksia arvioidaan erityisesti niiden päätösten osalta, jotka vaikuttavat koulujen ja oppilaitosten toimintaan tämän asian liitteenä 2 olevan viitekehyksen osoittamalla tavalla. Tarkastelusta rajataan pois päätösten vaikutusten arviointi opetustoimen henkilöstön (rehtorit, opettajat, muu henkilöstö) terveyteen.

Vaihe 3 kesäkuu - marraskuu: Tällä ajanjaksolla opetusvirasto kiinnittää erityistä huomiota opetuslautakunnan päätösesitysten terveysvaikutusten arviointiin. Opetusviraston johtoryhmä toimii opetuslautakuntaan tehtävien päätösesitysten ennakkoarvioijana.

Vaihe 4 alkuvuosi 2007: Terveyskeskus arvioi opetuslautakunnan päätösesitysten terveysvaikutusten ennakkoarvioinnin onnistuneisuutta ja antaa siitä palautteen opetusvirastolle.

Tämä hanke liittyy Helsingin terveyskeskuksen voimassa olevan strategian käytäntöön vientiin. Laaja-alainen terveyden käsite on ollut strategian keskeinen linjaus. Vain pieni osa terveydestä tuotetaan terveyspalvelujärjestelmän kautta. Kaupungin muut hallintokunnat voivat merkittävästi vaikuttaa päätöksillään helsinkiläisten terveyteen. Terveys tulisi nostaa päätöksiä ohjaavaksi periaatteeksi kaikessa kaupungin päätöksenteossa.

Laaja-alainen terveyden edistämisen näkökulma on lähtökohtana myös Maailman terveysjärjestön ja Euroopan unionin ohjelmissa. Suomessa valtioneuvosto on tehnyt vuonna 2001 periaatepäätöksen Terveys 2015-kansanterveysohjelmasta, joka toimii kehyksenä yhteiskunnan eri osa-alueilla kehitettävälle terveyden edistämiselle. Terveys kaikissa politiikoissa on Suomen tulevan EU:n puheenjohtajuuskauden (2006) pääteema kansanterveyden alueella. Myös uudistettu kansanterveyslaki korostaa kuntien vastuuta terveyden huomioon ottamisesta kaikessa päätöksenteossa. Vuoden 2006 alusta voimaan tulleen kansanterveyslain 14 §:n 1a-kohdan mukaan kunnan tulee osana kansanterveystyötä mm. ” huolehtia terveysnäkökohtien huomioon ottamisesta kunnan kaikissa toiminnoissa”.

Terveyskeskuksen teettämä selvitys osoitti, että kaupungin hallintokuntien tulisi lisätä käsittelemiensä asioiden ja päätösten terveysvaikutusten arviointia ja tehdä sopimuksia tarvittavien toimenpiteiden toteutuksesta ja seurannasta. Terveyskeskuksen mahdollisuudet asian edistämiseksi ovat rajoittuneet, mutta Khs onkin jo omana linjauksenaan edellyttänyt kaikilta hallintokunnilta, että terveyden edistämistä korostetaan kaikissa kaupungin toiminnoissa.

Terveyslautakunta merkitsi tiedoksi terveysvaikutusten huomioon ottamisesta laaditun raportin ja sen seurauksena käynnistettävän pilottihankkeen.

Samalla lautakunta päätti esittää Khlle, että se kehottaisi kaikkia hallintokuntia lisäämään käsittelemiensä asioiden ja päätösten terveysvaikutusten arviointia ja tekemään sopimuksia tarvittavien toimenpiteiden toteuttamisesta ja seurannasta.

Stj toteaa, että liitteenä olevan selvitysraportin mukaan ”terveysvaikutus tarkoittaa muutosta yksilön tai yhteisön terveydentilassa tai niissä tekijöissä, jotka puolestaan mahdollisesti muuttavat ihmisen terveydentilaa. Vaikutus voi olla positiivinen tai negatiivinen, välitön tai välillinen, toivottu tai tahaton. Negatiivinen terveysvaikutus on esimerkiksi terveyshaitta, joka terveydensuojelulain (763/1994) mukaan tarkoittaa ihmisessä todettavaa sairautta tai muuta terveyden häiriötekijää taikka tekijää tai olosuhdetta, joka voi vähentää väestön tai yksilön elinympäristön viihtyisyyttä. Merkittävä terveysvaikutus on myös tapaturmavaara, suuronnettomuusriski tai muu vastaava uhka terveydelle. (Savolainen-Mäntyjärvi 2000)

Terveysvaikutusten arviointi (TVA) engl. health impact assessment (HIA), on menetelmä, jonka avulla arvioidaan suunnitelmien ja hankkeiden todennäköisiä terveysvaikutuksia väestöön sekä vaikutusten jakautumista väestössä. Arviointi sisältää sekä positiivisten että negatiivisten muutosten tunnistamisen, ennustamisen ja arvioinnin. (WHO 1999 ja Savolainen-Mäntyjärvi 2000)”

Selvitysraportin yhteenvedossa todetaan mm., että ”tutkijoiden käsitykset terveysvaikutteisista tekijöistä ovat varsin yhdenmukaisia. Terveysvaikutusten arvioinnin soveltamista päätöksenteossa on kuitenkin suhteellisen vähän. Menetelmä on tosin nopeasti yleistymässä ja sen kehittämistä pidetään tärkeänä. Helsingin kaupungin päätöksenteossa systemaattista terveysvaikutusten arviointia on toistaiseksi niukasti. Tämän tutkimuksen kirjallisuuskatsauksen pohjalta arviointimenettelyä olisi mahdollista ottaa laajemmin käyttöön. Tällöin myös käsitteiden käyttäminen yhdenmukaistuisi nykyisestä.”

Opetusvirasto on alkuvuodesta 2006 käynnistänyt pilottihankkeen terveysvaikutusten arvioinnin edistämiseksi opetuslautakunnan päätöksenteossa. Hanke etenee terveyslautakunnan esityksessä mainitulla tavalla ja hankkeen onnistuneisuus on arvioitavissa ensi vuoden alkupuolella. Jos tulokset ovat myönteiset, on niitä syytä hyödyntää koko kaupungin hallinnossa, jotta päästää tutkimuksessakin kaivattuihin yhtenäiseen arviointimenettelyyn ja yhtenäisten käsitteiden käyttämiseen. Selvitysraportti tulisi toimittaa kaupungin hallintokunnille päätösehdotuksessa mainitulla tavalla.

STJ Kaupunginhallitus päättänee lähettää kaupungin kaikille hallintokunnille tiedoksi ja mahdollisia toimenpiteitä varten terveysvaikutusten huomioon ottamisesta Helsingin kaupungin päätöksenteossa laaditun raportin.

Samalla kaupunginhallitus päättänee kehottaa terveyslautakuntaa opetusvirastossa käynnistyneen pilottihankkeen tulosten valmistuttua arvioimaan ne ja tekemään kaupunginhallitukselle esityksen jatkotoimenpiteistä.

Pöytäkirjanote terveyslautakunnalle sekä jäljennöksin esityslistasta liitteineen kaupungin kaikille lauta- ja johtokunnille sekä virastoille ja laitoksille.

Lisätiedot:
Frantsi Anneli, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2292

LIITTEET	Liite 1	Terveyskeskuksen raportti: Terveysvaikutusten huomioon ottaminen Helsingin kaupungin päätöksenteossa
	Liite 2	Hyvinvointi koulun viitekehyksessä



Kokousaika	2.5.2006 klo 16
Kokouspaikka	Kaupungintalo, Khn istuntosali

LIITTEET	Liite 1	Poikkeamispäätösluonnos (Malmin tontti 38087/6)
	Liite 2	Ympäristökartta (Malmi tontti 38087/6)
	Liite 3	Asemapiirustus (Malmi tontti 38087/6)

LIITTEET	Liite 1	Poikkeamispäätösluonnos nro 2006-429/526 (Oulunkylän tontti 28249/1)
	Liite 2	Ympäristökartta (Oulunkylän tontti 28249/1)
	Liite 3	Asemapiirros (Oulunkylän tontti 28249/1)

LIITTEET	Liite 1	Sosiaalilautakunnan lausunto vt Hanna-Kaisa Siimeksen toivomusponnen johdosta
	Liite 2	Opetuslautakunnan lausunto vt Hanna-Kaisa Siimeksen toivomusponnen johdosta