HELSINGIN KAUPUNGINHALLITUS

LAUSUNTO SISÄASIAINMINISTERIÖLLE KUNTAKONSERNI- JA LIIKELAITOSTYÖRYHMÄN MIETINNÖSTÄ

Khs 2006-716

Kj toteaa, että sisäasiainministeriö on 14.3.2006 pyytänyt 28.4.2006 mennessä mm. Helsingin kaupungilta lausuntoa ministeriön asettaman kuntakonserni- ja liikelaitostyöryhmän mietinnöstä. Lausunnon määräaikaa on jatkettu 3.5.2006 asti. Mietintö on saatavilla internetistä: http://www.intermin.fi/julkaisu/092006.

Lausuntopyyntö ja mietintöön sisältyvä ehdotus kuntalain muutoksiksi on esityslistan tämän asiakohdan liitteenä.

Seuraavassa on kaupunginkanslian oikeuspalveluiden ja yleisen osaston sekä Helsingin Sataman, liikennelaitoksen ja Palmian antamat lausunnot:

Kaupunginkanslian oikeuspalvelut esittää (13.4.2006) mm. seuraavaa:

Kuntakonserni

Valtuuston tehtäviin 13 §:ään lisättäväksi ehdotettu kuntakonsernin toiminnan ja talouden keskeisistä tavoitteista päättäminen voinee tarkoittaa vain hyvin yleisiä, koko konsernia koskevia tavoitteita. Epäselväksi tällöin jää, miten kunnan tilintarkastajat ja tarkastuslautakunta voivat tarkastaa tytäryhteisöille asetettavia tavoitteita, jollei niitä ole yksilöity tytäryhteisöjä koskeviksi. Tämän vuoksi olisikin suositeltavaa lisätä 13 §:n liikelaitokselle asetettavia tavoitteita koskevaan kohtaan 5 maininta tytäryhteisöistä (”päättää kunnan liikelaitokselle ja tytäryhteisölle asetettavista toiminnallisista ja taloudellisista tavoitteista”).

Kuntakonsernin määritteleminen 16a§:ssä on tarpeen, koska muutoin kuntaan ja sen tytäryhteisöihin ei voida soveltaa lainsäädännössä jo olemassa olevia konsernia koskevia säädöksiä.

Konsernin johtoa koskevassa 25a§:ssä rajoitetaan valtuuston toimivaltaa määritellä konsernin johtoon kuuluvat. Kunnan asukkaiden perustuslaissa taatun itsehallinnon perusta on, että valtuusto voi määrätä kunnan organisaatiosta ja toimivallan siirtämisestä. Ei ole perustetta rajoittaa kunnan asukkaiden itsehallintoa tältä osin. Tämän vuoksi ko. pykälän tulisikin kuulua: ”Kunnan konsernijohtoon kuuluvat kunnanhallitus, kunnanjohtaja ja johtosäännössä määrätyt muut viranomaiset.”

Esteellisyys

Mietinnön s. 10 todetaan, että kuntayhtymän osalta yhteisöjäävisäännöstä olisi käytännössä tulkittu suppeammin kuin muita yhteisöjä eli että siihen olisi vedottu vain, kun kunnan yhtymän edut ovat selkeästi ristiriidassa. Väite ei Helsingin kaupungin hallinnon osalta pidä paikkaansa. Kuntayhtymien osalta tulkinta on ollut sama kuin muidenkin yhteisöjen, koska laissa eikä oikeuskäytännössä ole perustetta erilaiseen tulkintaan.

Mietinnön muutosesitys kuntalain 52 §:n 4 momenttiin on perusteltu ja poistaisi eri kuntien erilaiset tulkinnat esteellisyydestä tältä osin. Muutosesityksestä on kuitenkin poistettava sanat ”tai asian tasapuolinen käsittely edellytä”. Tasapuolinen käsittely voi vaarantua nimenomaan, jos kunnan ja tytäryhteisön tai kuntayhtymän edut ovat ristiriidassa. Sen lisäksi ei tarvita mitään uutta tulkinnanvaraista muotoilua, joka aiheuttaisi uudelleen erilaisia tulkintoja eri kunnissa.

Liikelaitos

Kunnallista liikelaitosta koskevan uuden luvun 10a rakenne on epäselvä ja tulkinnanvarainen, koska siihen on koottu sekä kunnallista liikelaitosta että liikelaitoskuntayhtymää koskevia säännöksiä lomittain. Yksittäisistä säännöksistä tai niiden otsikoista ei voi yksiselitteisesti päätellä, mitkä koskevat vain liikelaitosta ja mitkä myös liikelaitoskuntayhtymää. Esimerkiksi 87c §:ssä säädetään liikelaitoksen johtajasta, jolloin sanamuodon perusteella säännöksen ei tulisi koskea liikelaitoskuntayhtymää. Liikelaitoskuntayhtymää koskevassa 87d §:n 3 momentista on kuitenkin pääteltävissä, että 87c § koskisi myös liikelaitoskuntayhtymän johtajaa.

Kunnallinen liikelaitos olisi osa kuntaa eikä itsenäinen oikeushenkilö, kun taas liikelaitoskuntayhtymä olisi erillinen oikeushenkilö. Tästä aiheutuu organisaatiossa ja hallinnossa eroja, jotka kuitenkin jäävät ehdotetussa sääntelyssä epäselviksi.

Kuntalain tulisi kuntien yleislakina olla niin selvä, että sitä voivat ymmärtää muutkin kuin asiaan erikoistuneet lakimiehet, koska kuntien henkilöresurssit ovat tässä suhteessa hyvin erilaiset. Olisi selkeämpää kirjoittaa liikelaitoskuntayhtymää koskevat säännökset erikseen kuntayhtymää koskevaan lukuun, johon ne luonteensakin puolesta liittyisivät. Tällöin kävisi selvästi ilmi, mitkä säännökset on tarkoitettu koskemaan vain kuntaan tai kuntayhtymään kuuluvaa liikelaitosta ja mitkä erillisenä oikeushenkilönä toimivaa liikelaitoskuntayhtymää.

Ehdotuksen 87a §:n 1 momentin mukaan liikelaitos voitaisiin perustaa liiketoimintaa tai liiketaloudellisten periaatteiden mukaan hoidettavaa tehtävää varten mutta toisaalta sille voitaisiin antaa myös liiketaloudellisesti kannattamattomia tehtäviä. Perustelujen mukaan sääntelyn tarkoitus on se, että liikelaitosta ei voida perustaa yksinomaan liiketaloudellisesti kannattamatonta toimintaa varten. Esityksessä ei kuitenkaan aseteta mitään rajoja sille, kuinka paljon pitää olla kannattavaa ja kuinka paljon voi olla kannattamatonta liiketoimintaa, joten säännöksellä ei taata sitä, että toiminta olisi valtaosin liiketaloudellisesti hoidettavaa eikä sellaiselle sääntelylle ole tarvettakaan. Kun osakeyhtiölakikaan ei estä kuntaa tai ketä tahansa muuta perustamasta osakeyhtiötä muuta kuin liiketoimintaa varten, myöskään kuntalain ei tulisi säännellä näin tarkasti liikelaitoksen perustamistarkoitusta. Kohdan tulisi kuulua: ”Kunta tai kuntayhtymä voi perustaa liikelaitoksen. Liikelaitoksen nimessä tulee olla sana ”liikelaitos”.”

Ehdotuksen 87a §:n 2 momentin ensimmäisen virkkeen sana ”lisäksi” on tarpeeton ja tulisi poistaa.

Ehdotuksen 87b §:ssä säädetään liikelaitoksen johtokunnasta. Liikelaitoksen johtokuntaa koskevasta sääntelystä ei käy selvästi ilmi, onko se kuntalain 17 §:ssä tarkoitettu toimielin ja sovelletaanko siihen kuntalaissa säädettyjä johtokuntaa koskevia muita kohtia. Epäselväksi jää myös, onko jokaisella liikelaitoksella oltava oma johtokuntansa vai voiko usealla liikelaitoksella olla yhteinen johtokunta. Kunnan asukkaiden itsehallinnon perusta on, että kunta eli valtuusto voi itse päättää, mikä toimielin – lautakunta vai johtokunta - johtaa ja valvoo liikelaitoksen toimintaa ja onko liikelaitoksilla yhteinen vai erillinen toimielin.

Johtokuntaa koskevaa 87b §:n säännöstä ei 87d §:n 3 momentin perusteella sovellettane liikelaitoskuntayhtymän johtokuntaan. Liikelaitoskuntayhtymän johtokuntaa ei siten ilmeisesti koskisi liikelaitokselle 87b §:n 4 momentissa säädettäväksi esitetty oikeus edustaa kuntaa ja käyttää sen puhevaltaa liikelaitoksen tehtäväalueella. Toisin sanoen kunnan osana olevan liikelaitoksen johtokunnalla olisi lain perusteella laajempi toimivalta kuin erillisenä oikeushenkilönä toimivan liikelaitoskuntayhtymän johtokunnalla.

Kunnissa voi olla hyvin eri kokoisia ja erilaisin hallinnollisin resurssein varustettuja liikelaitoksia. Helsingin kaupunkiin kuuluu isoja liikelaitoksia esimerkiksi Energia, Vesi ja Satama, joilla on riittävästi hallinnollista ja oikeushenkilöstöä ja siten myös omaa puhevallan käyttöoikeutta. Toisaalta kaupunkiin kuuluu myös pieniä liikelaitoksia esimerkiksi tekstiilipalvelu, joilla on vain muutama henkilö muissa kuin tuotantotehtävissä ja joilla ei mm. tästä syystä ole lainkaan omaa puhevallan käyttöoikeutta. Kunnan tulisi itse edelleen voida määritellä valtuuston vahvistamassa johtosäännössä kunkin liikelaitoksen puhevallan käyttöoikeus.

Johtokunnan tehtävänä on 87b §:n 3 momentin 2-kohdan mukaan hyväksyä liikelaitoksen talousarvio. Kohdassa ei aseteta mitään ehtoja eikä rajoituksia. Ehdotuksen 87e §:n 2 momentin mukaan johtokunnan on puolestaan tehtävä esitys liikelaitoksen talousarvioksi. 87e §:n 4 momentin mukaan taas johtokunta päättää liikelaitoksen talousarviosta kunnan talousarvion asettamien sitovien tavoitteiden sekä meno- ja tuloerien mukaisesti. Samasta asiasta on siis eri kohdissa erilaista tietoa, joka toisaalta yrittää ilmentää liikelaitoksen itsenäisyyttä mutta toisaalta taas valtuuston ylintä toimivaltaa kunnassa.

Johtokunnalle annetaan sitä koskevassa säännöksessä toisissa asioissa toimivalta, jota valtuusto ei voi rajoittaa, ja toisissa asioissa toimivalta, jota valtuusto voi rajoittaa johtosäännöllä. Lisäksi johtokunnalle voitaisiin ehdotuksen mukaan antaa johtosäännöllä muitakin tehtäviä. Sääntely on sekava. Kunnan asukkaiden itsehallinnon perustana on, että valtuusto voi johtosäännöllä määritellä myös liikelaitoksen toimielimen toimivallan. Kunta tietää parhaiten erilaisten liikelaitostensa erilaiset resurssit ja tarpeet. Tämän vuoksi liikelaitosten toimielimen toimivallan pitäisi olla valtuuston määriteltävissä johtosäännöllä kuntalain pääperiaatteen mukaisesti.

Ehdotuksen 87c §:ssä säädetään liikelaitoksen johtajasta. Ehdotuksen sanamuodon mukaan säännöstä ei sovellettaisi liikelaitoskuntayhtymän johtajaan mutta 87d §:n 3 momentin perusteella säännös koskisi myös tätä. Asia olisi syytä selkiyttää. Johtajalla olisi säännöksen mukaan puhevallan käyttöoikeus johtokunnan puolesta, jollei johtosäännöllä sitä rajattaisi pois. Johtajan tehtäviä ja toimivaltaa koskevat edellä johtokunnan toimivallasta tehdyt huomautukset.

Ehdotuksen 87d §:n 1 momentin lopusta tulisi poistaa tarpeettomana joko koko sivulause tai ainakin sanat ”kuhunkin erikseen”. Kuntalain 81 §:n 3 momentissa säädetään jo siitä, että yhtymäkokousedustajan valitsee jäsenkunnan kunnanhallitus tai valtuuston päättämä kunnan muu toimielin.

Kuntayhtymistä ja siten myös liikelaitoskuntayhtymistä on huomattava, että ne ovat tuloverovelvollisia kaikesta harjoittamastaan elinkeinotoiminnasta sekä sellaisen kiinteistön tuottamista tuloista, joka ei ole yleisessä tai yleishyödyllisessä käytössä. Verotuksen osalta ne ovat siis samassa asemassa kuin esimerkiksi osakeyhtiöt. Kunnat puolestaan eivät ole verovelvollisia omalla alueellaan harjoitetusta toiminnasta eivätkä omalla alueellaan omistamistaan kiinteistöistä. Tämä koskee myös kuntien liikelaitoksia.

Ehdotuksen 87k § on tarpeeton ja pitäisi poistaa. Valtuusto voi ilman sitäkin antaa liikelaitoksen toimielimelle lainanottovaltuudet, jos se katsotaan tarpeelliseksi.

Kuntien yhteistoiminta

Työryhmän mietinnössä on selvitelty myös kuntien yhteistoimintaa ja hankintoja.

Olemassa olevat yhteistoimintajärjestelyt eli kuntayhtymä, yhteinen virka tai yhteinen toimielin isäntäkuntaperiaatteella sopivat lähinnä sellaiseen yhteistoimintaan, jossa kokonainen tehtäväalue esimerkiksi koko terveydenhuolto, päivähoito tai koulutoiminta annetaan joko kuntayhtymän tai toisen kunnan hoidettavaksi. Jotta palveluja voitaisiin tuottaa sekä kunnan että asukkaiden kannalta tehokkaasti edellytetään uudenlaisia yhteistoiminnan muotoja. Kuntien pitäisi voida saada toinen toisiltaan joustavasti myös yksittäisiä asukkaidensa tarvitsemia palveluja esimerkiksi henkilöiden työmatkan varrelta tai työpaikan läheltä. Tällöin kysymys ei ole koko tehtäväalueen siirtämisestä toisen kunnan hoidettavaksi vaan yksittäisten osapalvelujen saamisesta asukkaiden käyttöön toisen kunnan tuottamina toisen kunnan alueella.

Kun kunta voisi saada yksittäisiä palveluja asukkaiden tarpeiden mukaisesti toiselta kunnalta kustannusvastaavuuden periaatteella, voitaisiin usein toimia sekä kunnan että asukkaan ajankäytön ja matkakustannusten kannalta tehokkaammin kuin, jos kunta kilpailuttaisi ko. palvelut. Kilpailuttaminen edellyttää aina mm. tarkkaa tuotteistamista, kelpoisuuksien määrittelemistä, aukotonta seuraamusjärjestelmää ja tehokasta valvontaa. Kun palvelut saadaan osana toisen kunnan omille asukkailleen tuottamia palveluja, laatutekijöistä ja valvonnasta on jo huolehdittu.

Oikeuskäytäntö näyttää edellyttävän paitsi, että palveluja tuottavalla kunnalla ei saa olla yritysriskiä toiminnassa myös, että kunnilla on yhteinen toimielin, jotta ne voivat tuottaa palveluja toisilleen kilpailuttamatta. Kuntalaissa pitäisikin olla säädetty myös sellaisesta yhteisestä toimielimestä, jolla ei ole isäntäkuntaa vaan joka toimii joko suoraan valtuustojen tai kunnanhallitusten nimeämänä. Toimielimen päätösten osalta millään kunnalla ei olisi otto-oikeutta mutta toimielimelle voitaisiin tehdä oikaisuvaatimus ja siihen annetusta päätöksestä valitus suoraan hallinto-oikeuteen.

Kaupunginkanslian yleinen osasto esittää (13.4.2006) mm. seuraavaa:

Kaupunginkanslia yhtyy oikeuspalvelujen lausuntoon ja toteaa lisäksi seuraavaa:

Pääkaupunkiseudulla kaupunkien välinen yhteistyö on tiivistynyt viime vuosina. Tavoitteena on palvelujen yhteiskäytön laajentaminen vaiheittain niin, että seudun asukkaat voivat valita kunnalliset palvelut kuntarajoista riippumatta.

Seutuyhteistyön syventäminen edellyttää tuekseen myös kuntien yhteistoimintaa koskevan lainsäädännön uudistamista laajemmin kuin työryhmä ehdottaa. Kuntien väliseen sopimukseen perustuvan palveluyhteistyön mahdollisuuksia tulisi lisätä ja se tapahtuisi parhaiten kuntalakia uudistamalla. Näin luotaisiin edellytyksiä myös kunta- ja palvelurakenneuudistushankkeen tavoitteiden toteutumiselle tulevaisuudessa.

Lausunnolla olevassa mietinnössä työryhmä on päätynyt siihen, että valtaosa kuntien yhteistoiminnasta jää hankintalainsäädännön ulkopuolelle eikä työryhmä esitä asiassa muutosehdotuksia. Käytännössä palveluyhteistyön kehittämisessä esteeksi muodostuu nykyisen lainsäädännön ja oikeuskäytännön pohjalta hankintalainsäädännön soveltaminen.

Kaupunginhallitus on tehnyt asiassa syyskuussa 2005 sisäasianministeriölle ja kauppa- ja teollisuusministeriölle esityksen, että kuntalakia ja julkisista hankinnoista annettua lakia uudistettaessa kunnille taataan mahdollisuus hankkia palveluja asukkaidensa tarpeisiin toisilta kunnilta kuntien välisenä yhteistoimintana hankintalainsäädännön kilpailuttamisvelvoitteista riippumatta silloin, kun on kysymys palveluista, joita EU-lainsäädäntö ei velvoita kilpailuttamaan.

Pääkaupunkiseudun neuvottelukunta on antanut sisäasiainministeriölle 14.2.2006 kunta- ja palvelurakenneuudistushankkeessa pääkaupunkiseudun yhteisen vastauksen, jossa on tuotu esiin myös tarve kuntien uuden omistajaohjausjärjestelmän luomiseen ja kunnallisten, ei voittoa tuottavien osakeyhtiöiden muista osakeyhtiöistä poikkeavan sääntelyn luomiseen. Neuvottelukunnan linjaukset edellyttävät seudun kaupunginvaltuustojen hyväksymistä ja ne on tarkoitus viedä valtuustojen käsittelyyn 22.5.2006.

Helsingin Satama esittää (13.4.2006) mm. seuraavaa:

Liikelaitoksen asemaa ja tehtäviä ei ole lainsäädännössä selkeästi määritelty. Siksi esitys kuntalain täydentämisestä tältä osin on tervetullut.

Helsingin Satama toimii jo nykyisellään pääsääntöisesti liikelaitostyöryhmän mietinnössä esitettyjen periaatteiden mukaisesti, joten toteutuessaan se ei aiheuta merkittäviä muutoksia toiminnalliseen tai taloudelliseen päätöksentekoon.

Kuntakonserni

Helsingin Satamalla ei ole huomauttamista työryhmän esitykseen konsernitilinpäätöksen sisällöstä. Se osallistuu siihen ainoastaan antamalla omalta osaltaan tarvittavat tiedot.

Kunnallinen liikelaitos

Liikelaitoksen tulee toiminnassaan keskittyä varsinaiseen liiketoimintaansa. Kaikkein selkein tilanne olisi, jos kunta ei omistajana lainkaan rasittaisi liikelaitosta kannattamattomilla tehtävillä. Ehdotetun 87 a §:n mukaan kunnalliselle liikelaitokselle voitaisiin kuitenkin määrätä tehtäviä, jotka eivät ole kannattavia. Mikäli näin menetellään, liikelaitokselle aiheutuvat kustannukset tulisi ehdottomasti kattaa mietinnössä ehdotetulla tuella tai toiminta-avustuksella.

Työryhmän ehdotuksen mukaisesti virallisessa liikelaitoksen nimessä tulisi olla sana ”liikelaitos”. Tämä aiheuttaisi käytännössä sekaannusta ja hankaloittaisi Helsingin Sataman nimen ja logon käyttöä monin tavoin. Liikelaitoksen juridinen asema voidaan osoittaa ilman, että sana ”liikelaitos” esiintyy sen nimessä. Jos tästä periaatteesta ehdottomasti pidetään kiinni, tulisi tilalle keksiä sopiva lyhenne ( vrt.Oy /Oyj ).

Johtokunnan asioiden esittelyn delegointia voisi harkita useammalle viranhaltijalle.

Päätöksenteon joustavuutta lisäisi, mikäli 87§:ssä mainittu lainanotto tietyissä rajoissa delegoitaisiin liikelaitoksen johtajalle.

Liikelaitoskuntayhtymä

Kuntien yhteiseksi liikelaitokseksi kaavailtu liikelaitoskuntayhtymä-malli mahdollistaisi esimerkiksi Kantvikin sataman kehittämisen yhteistyössä Kirkkonummen kunnan kanssa.

Kuntien yhteistoiminta ja hankinnat

Kuntien kannalta olisi hyvä saada selkeä määritelmä siitä, millainen yhteistoimintaorganisaatio voi tuottaa palveluja/tavaroita/urakoita ilman kilpailutusta omistaja- tai jäsenkunnilleen. Tämä voisi joissain tapauksissa selkeyttää myös Helsingin Sataman hankintoja.

Liikennelaitos esittää (10.4.2006) mm. seuraavaa:

Kuntakonserniin kuuluvan liikelaitoksen toiminta ja kilpailukyky edellyttävät riittäviä vapausasteita, jotta toimintamalli olisi kilpailukykyinen osakeyhtiömallin kanssa.

Nykyisessä kuntalaissa kunnan ja sen liikelaitoksen tai oikeastaan nykylain mukaan ”kunnan liikelaitoksen” säätely on olematonta. Laissa on liikelaitoksista vain muutamia säännöksiä (kuntalain 13 §). Toisaalta on arvioitu, että säätelyn vähäisyys voisi antaa vapausasteita, mutta käytännössä näin juurikaan ei ole käynyt.

Esitetyn liikelaitosmallin selkeyttä vähentää se, että liikelaitokselta puuttuu oikeushenkilön asema yhtiöön verrattuna ja toimivalta ei ole yhtä itsenäinen ja selkeä.

Lakiehdotuksen mukaan vain liikelaitoksena toimiva kuntayhtymä on oma oikeushenkilönsä. Teoriassa tämä poikkeus voi merkitä, että kuntien yhdistämisen seurauksena tällainen kuntayhtymäliikelaitos voisi jopa menettää oikeushenkilöasemansa.

Lakiehdotuksen mukaan johtokunta käyttää kunnan puhevaltaa liikelaitoksen tehtäväalueella. Tämä rajaus ei välttämättä ole yksiselitteinen, kun tehtäväalueen rajankäynti voi olla vaikeaa. Tehtäväalueen määrittelyihin tulee kiinnittää erityistä huomiota.

Liikelaitokselle maksettavista tuista tai toiminta-avustuksista voidaan todeta, että samat rahoitustavoitteet voidaan hoitaa ehkä paremmin sopimusjärjestelyillä, jolloin sekä tilaaja että tuottaja sitoutuvat toisaalta palvelutavoitteisiin ja toisaalta niistä maksettaviin korvauksiin. Tämä myös tukee liikelaitoksen luonnetta. Luonnollinen lähtökohta on, että liikelaitos kattaa menonsa tuloillaan. Esimerkiksi HKL:n tapauksessa kaupunki on maksanut liikennelaitokselle tariffitukea sen johdosta, että yhteiskunta- ja liikennepoliittisista syistä on tarkoituksenmukaista, että joukkoliikennetariffi on edullinen. Tariffituki on sisältynyt liikekirjanpitoon siirtymisestä lähtien HKL:n liikevaihtoon, mitä ei mietinnössä ole otettu huomioon. Tariffitukijärjestelmää voidaan edelleen jatkossa kehittää sopimusjärjestelyn suuntaan, jolloin kokonaisvastuu joukkoliikenteen järjestelyistä on liikennelaitoksella sovittujen tariffipolitiikkaa ja tariffia koskevien päätösten mukaisesti.

Joukkoliikenteen investoinneissa on tärkeää, että kaupunki voi jatkossakin liikennelaitokseen tehtävillä pääomasijoituksilla tukea sellaisia joukkoliikenteen perusinvestointeja, jotka eivät ole puhtaasti liiketaloudellisesti kannattavia ja että tällaisista investoinneista ei sijoitetulle peruspääomalle ole jatkossakaan tarkoituksenmukaista maksaa tuottoa.

Mietinnössä jääviysasia ei ole kovin selväsanaisesti kirjoitettu. Tekstin perusteella on vaikea yksittäistapauksessa päättää esteellisyydestä.

Toimitusjohtajan tehtävistä tulisi määritelmä lakiin, ja se lisää toimitusjohtajan vastuuta. Laissa ei mainita mitään delegointimahdollisuuksista. Kuntalain yleistulkinta delegoinnista pätenee tässäkin, minkä voisi mainita perusteluissa.

Helsingin kaupungin palvelukeskus (Palmia) esittää (13.4.2006) mm. seuraavaa:

Työryhmän ehdotus kuntakonsernia ja kunnallista liikelaitosta koskevien säännösten säätämisestä kuntalaissa on tärkeää. Kunnallisten liikelaitosten osalta on puuttunut niitä koskeva oma lainsäädäntö. Mietinnön 10 a luvussa on todettu keskeisiä näkökantoja.

Kuntalaissa tulisi määrittää liikelaitos, sen tehtävät ja liikelaitoksen johto. On tärkeää, että liikelaitosten toiminnallista ja taloudellista päätösvaltaa lisättäisiin samalla. Liikelaitoksen johtokunnan tulisi olla vastuussa liikelaitoksen toiminnasta ja taloudenhoidosta samalla tavalla kuin osakeyhtiössä hallitus.

Kj katsoo, että lausunnoissa esille tulleiden näkökohtien lisäksi huomiota tulee lausunnossa kiinnittää erityisesti kunnan mahdollisuuksiin itse päättää liikelaitos- ja konserniohjauksen toteuttamisen yksityiskohdista.

KJ Kaupunginhallitus päättänee antaa sisäasiainministeriölle seuraavan sisältöisen lausunnon:

Kuntakonserni- ja liikelaitostyöryhmän mietinnössä ehdotetut kuntakonsernia, liikelaitosta, liikelaitoskuntayhtymää ja konsernitilinpäätöstä koskevat kuntalain lisäys- ja muutosehdotukset ovat jäljempänä mainituin huomautuksin pääosin perusteltuja ja selkeyttävät monilta osin esimerkiksi liikelaitosten osalta nykyistä tilannetta.

Lakiehdotuksen jatkovalmistelussa tulee erityisesti huolehtia siitä, että yksittäiselle kunnalle varmistetaan joustavat mahdollisuudet järjestää kuntakonserninsa konserni- ja liikelaitosohjaus kuntakohtaisten tarpeiden ja olosuhteiden mukaisesti.

Mietintöön sisältyvän lakiehdotusluonnoksen yksityiskohdista kaupunki toteaa seuraavaa:

Kuntakonserni

Kuntakonsernin määritteleminen 16a§:ssä on tarpeen, koska muutoin kuntaan ja sen tytäryhteisöihin ei voida soveltaa lainsäädännössä jo olemassa olevia konsernia koskevia säädöksiä.

Esteellisyys

Liikelaitos

Liikelaitoksen asemaa ja tehtäviä ei ole lainsäädännössä selkeästi määritelty. Siksi esitys kuntalain täydentämisestä tältä osin on tervetullut.

Kaupungin liikelaitokset toimivat jo nykyisellään pääosin liikelaitostyöryhmän mietinnössä esitettyjen periaatteiden mukaisesti, joten toteutuessaan se ei aiheuta merkittäviä muutoksia Helsingin kaupungin liikelaitosten toimintaan ja päätöksentekoon.

Ehdotuksen 87a §:n 1 momentin mukaan liikelaitos voitaisiin perustaa liiketoimintaa tai liiketaloudellisten periaatteiden mukaan hoidettavaa tehtävää varten, mutta toisaalta sille voitaisiin antaa myös liiketaloudellisesti kannattamattomia tehtäviä. Perustelujen mukaan sääntelyn tarkoitus on se, että liikelaitosta ei voida perustaa yksinomaan liiketaloudellisesti kannattamatonta toimintaa varten. Esityksessä ei kuitenkaan määritellä tarkemmin kannattavan ja kannattamattoman toiminnan rajaa eli milloin toiminta on yksinomaan kannattamatonta. Kun osakeyhtiölakikaan ei estä kuntaa tai ketä tahansa muuta perustamasta osakeyhtiötä muuta kuin liiketoimintaa varten, myöskään kuntalain ei tulisi säännellä näin tarkasti liikelaitoksen perustamistarkoitusta. Kohdan tulisi kuulua: ”Kunta tai kuntayhtymä voi perustaa liikelaitoksen...”

Työryhmän ehdotuksen mukaisesti virallisessa liikelaitoksen nimessä tulisi olla sana ”liikelaitos”. Tämä aiheuttaisi käytännössä sekaannusta ja hankaloittaisi tällä hetkellä jo toimivien liikelaitosten nimen ja logon käyttöä monin tavoin. Liikelaitoksen juridinen asema voidaan osoittaa ilman, että sana ”liikelaitos” esiintyy sen nimessä.

Ehdotuksen liikelaitoksen perustamista koskevan 87a §:n 2 momentin ensimmäisen virkkeen sana ”lisäksi” on tarpeeton ja tulisi poistaa.

Kunnissa voi olla hyvin erikokoisia ja erilaisin hallinnollisin resurssein varustettuja liikelaitoksia. Helsingin kaupunkiin kuuluu isoja liikelaitoksia esimerkiksi Energia, Vesi ja Satama, joilla on riittävästi hallinnollista ja oikeushenkilöstöä ja siten myös omaa puhevallan käyttöoikeutta. Toisaalta kaupunkiin kuuluu myös pieniä liikelaitoksia esimerkiksi Helsingin Tekstiilipalvelu, joilla on vain muutama henkilö muissa kuin tuotantotehtävissä ja joilla ei mm. tästä syystä ole lainkaan omaa puhevallan käyttöoikeutta. Kunnan tulisi itse edelleen voida määritellä valtuuston vahvistamassa johtosäännössä kunkin liikelaitoksen puhevallan käyttöoikeus.

Johtokunnan tehtävänä on 87b §:n 3 momentin 2-kohdan mukaan hyväksyä liikelaitoksen talousarvio. Kohdassa ei aseteta mitään ehtoja eikä rajoituksia. Ehdotuksen 87e §:n 2 momentin mukaan johtokunnan on puolestaan tehtävä esitys liikelaitoksen talousarvioksi. 87e §:n 4 momentin mukaan taas johtokunta päättää liikelaitoksen talousarviosta kunnan talousarvion asettamien sitovien tavoitteiden sekä meno- ja tuloerien mukaisesti. Samasta asiasta on siis eri kohdissa erilainen säännös, joka toisaalta yrittää ilmentää liikelaitoksen itsenäisyyttä, mutta toisaalta taas valtuuston ylintä toimivaltaa kunnassa.

Ehdotuksen 87c §:ssä säädetään liikelaitoksen johtajasta. Ehdotuksen sanamuodon mukaan säännöstä ei sovellettaisi liikelaitoskuntayhtymän johtajaan, mutta 87d §:n 3 momentin perusteella säännös koskisi myös tätä. Asia olisi syytä selkiyttää. Johtajalla olisi säännöksen mukaan puhevallan käyttöoikeus johtokunnan puolesta, jollei johtosäännöllä sitä rajattaisi pois. Johtajan tehtäviä ja toimivaltaa koskevat edellä johtokunnan toimivallasta tehdyt huomautukset.

Ehdotuksen liikelaitoksen lainanottoa koskeva 87k § on tarpeeton ja pitäisi poistaa. Valtuusto voi ilman sitäkin antaa liikelaitoksen toimielimelle lainanottovaltuudet, jos se katsotaan tarpeelliseksi.

Lakiehdotuksen liikelaitokselle maksettavaa tukea tai toiminta-avustusta koskevan 87 f §:n mukaan tuen tai avustuksen tulee perustua tehtävien hoitamisesta aiheutuvien kustannusten kattamiseen. Tältä osin lakiehdotusta tulisi käytännön soveltamisen helpottamiseksi väljentää niin, että tuen tai avustuksen peruste sekä määrä jäisi kunnan omaan harkintaan.

Liikelaitokselle maksettavista tuista tai toiminta-avustuksista voidaan lisäksi todeta, että samat rahoitustavoitteet voidaan hoitaa ehkä paremmin sopimusjärjestelyillä, jolloin sekä tilaaja että tuottaja sitoutuvat toisaalta palvelutavoitteisiin ja toisaalta niistä maksettaviin korvauksiin. Tämä myös tukee liikelaitoksen luonnetta. Luonnollinen lähtökohta on, että liikelaitos kattaa menonsa tuloillaan. Esimerkiksi HKL:n tapauksessa kaupunki on maksanut liikennelaitokselle tariffitukea sen johdosta, että yhteiskunta- ja liikennepoliittisista syistä on tarkoituksenmukaista, että joukkoliikennetariffi on edullinen. Tariffituki on sisältynyt liikekirjanpitoon siirtymisestä lähtien HKL:n liikevaihtoon, mitä ei mietinnössä ole otettu huomioon. Tariffitukijärjestelmää voidaan edelleen jatkossa kehittää sopimusjärjestelyn suuntaan, jolloin kokonaisvastuu joukkoliikenteen järjestelyistä on liikennelaitoksella sovittujen tariffipolitiikkaa ja tariffia koskevien päätösten mukaisesti.

Liikelaitoskuntayhtymä

Ehdotetun liikelaitoskuntayhtymän soveltuvuus voi tapauskohtaisesti olla kuntien välisenä yhteistoimintamuotona hyvinkin käyttökelpoinen kuten esimerkiksi Kantvikin sataman kehittämisessä yhteistyössä Kirkkonummen kunnan kanssa.

Kuntien yhteistoiminta

Työryhmän mietinnössä on selvitelty myös kuntien yhteistoimintaa ja hankintoja.

Oikeuskäytäntö näyttää edellyttävän paitsi, että palveluja tuottavalla kunnalla ei saa olla yritysriskiä toiminnassa myös, että kunnilla on yhteinen toimielin, jotta ne voivat tuottaa palveluja toisilleen kilpailuttamatta. Kuntalaissa pitäisikin olla säädetty myös sellaisesta yhteisestä toimielimestä, jolla ei ole isäntäkuntaa, vaan joka toimii joko suoraan valtuustojen tai kunnanhallitusten nimeämänä. Toimielimen päätösten osalta millään kunnalla ei olisi otto-oikeutta, mutta toimielimelle voitaisiin tehdä oikaisuvaatimus ja siihen annetusta päätöksestä valitus suoraan hallinto-oikeuteen.

Konsernitilinpäätös

Kaupunki pitää tarkoituksenmukaisena, että jatkossa laaditaan työryhmän ehdotuksen mukaisesti myös konsernituloslaskelma. Konsernituloslaskelmat ovat vertailukelpoisia keskenään oli liikelaitostoiminta kunnassa sitten yhtiöitetty tai ei. Kaupunki ei ole toistaiseksi laatinut konsernituloslaskelman sisältävää konsernitilinpäätöstä.

Konsernin rahoituslaskelma tulisi laatia suoraan tuloslaskelman ja taseen tietojen pohjalta. Kirjanpitolautakunnan kuntajaoston tehtävä on laatia kunnille sellainen rahoituslaskelmamalli, ettei rahoituslaskelman laatiminen tuota kohtuuttomasti työtä.

Mietinnössä ehdotettu laajempaan konsernitilinpäätökseen siirtymisen aikatauluun kaupungilla ei ole huomauttamista. Helsinki suunnittelee ensimmäisen konsernituloslaskelman laatimista jo vuodelta 2007.

Mietinnössä ehdotetaan, että konsernitilinpäätöksen toimintakertomusosaan sisällytetään selvitys toiminnallisten ja taloudellisten tavoitteiden toteutumisesta tytäryhteisöissä. Ehdotuksessa ei määritellä taloudellisten ja toiminnallisten tavoitteiden sisältöä. Näiden tietojen esittäminen toimintakertomuksessa aiheuttaa aikataulullisesti ongelmia, kun selvitys siltäkin osin pitäisi olla valmis samanaikaisesti konsernitilinpäätöksen valmistumisen kanssa. Tältä osin pitäisi jättää kuntakohtaisesti harkittavaksi konsernitilinpäätökseen sisältyvän toimintakertomuksen sisältöjaottelu ja se, sisällytetäänkö siihen myös kaikkien konsernin tytäryhteisöjen taloudellisten ja toiminnallisten tavoitteiden toteutumista koskeva selvitys.

Kirje sisäasiainministeriölle ja pöytäkirjanote kaupunginkanslian oikeuspalveluille, yleiselle osastolle sekä kaikille liikelaitoksille.

Lisätiedot:
Olli Seppo, kaupunginkamreeri, puhelin 169 2538

LIITE

Sisäasiainministeriön lausuntopyyntö ja lakiehdotusteksti

TERVEYSASEMAVERKON SEKÄ HAMMASHOITOLAVERKON KEHITTÄMINEN

Khs 2006-159

Alustukset kaupunginjohtaja Jussi Pajunen
apulaiskaupunginjohtaja Paula Kokkonen
toimitusjohtaja Matti Toivola

Aineisto

4.1 Terveysasemaverkon sekä hammashoitolaverkon kehittäminen

4.1

TERVEYSASEMAVERKON SEKÄ HAMMASHOITOLAVERKON

KEHITTÄMINEN

A. Terveysasemien toiminnan järjestämisen periaatelinjaukset

Terveyslautakunta käsitteli 25.10.2005 terveysasemien toiminnan järjestämisen periaatelinjauksia. Esityslistalla todettiin tällöin seuraavaa:

Terveysasemien toimintamallin kehittämisen perusta

Mm. väestön ikääntyminen, päihteiden käytön lisääntyminen niin vanhus- kuin yhä nuoremmissa ikäluokissa, terveysongelmien monimutkaistuminen sekä kaupungin rahoitusmahdollisuuksien rajat muodostavat yhä suuremman haasteen helsinkiläisten terveysasemapalvelujen järjestämiselle.

Terveydenhuollon teknologian ja lääketieteen nopea kehittyminen ovat johtaneet hoitomahdollisuuksien monipuolistumiseen ja lisääntymiseen. Lisäksi väestön terveyspalvelujärjestelmälle asettamat alati kasvavat odotukset johtavat jatkuvasti lisääntyvään palvelukysyntään.

Osin seurauksena aiemmasta alueellisesta palvelujärjestelmästä ei terveysasemien palvelutarjonta kohtele helsinkiläisiä tasa-arvoisesti eikä palvelutarjonta näin ollen kohdennu kaupungin eri osissa väestön palvelutarpeiden mukaisesti.

Myös väestön valinnanmahdollisuuksien lisäämiseksi edellyttää muutoksia palvelujärjestelmään.

Palvelujen tuottamisen kustannukset Helsingin terveysasemilla ovat valtakunnan korkeimmat eikä kaupungin taloudellinen tilanne mahdollista terveyspalveluihin kohdennettavan rahoitusosuuden jatkuvaa lisäämistä, vaan palvelujen lisäämisen tulee tapahtua kustannustehokkuutta parantaen.

Työntekijäpula vaikeuttaa osaltaan terveysasemien työn onnistumista. Vaikeuksia on erityisesti terveyskeskuslääkäreiden rekrytoinnissa, minkä seurauksena on ollut merkittävää puutetta palvelujen saannissa tietyillä alueilla. Lääkäripulatilanteessa erityisen ongelmallista on tarvittavien palvelujen varmistaminen pienillä terveysasemilla.

Vuoden 2004 alusta toteutetulla terveyskeskuksen organisaation uudistamisella pyrittiin luomaan rakenteelliset edellytykset toiminnan kehittämiseen niin, että väestön terveyspalvelutarpeisiin pystytään vastaamaan.

Jo tehtyjen muutosten lisäksi väestön tasa-arvoisen, tarpeen mukaisen ja kustannustehokkaan toimintajärjestelmän luominen edellyttää terveysasemien toiminnan jatkuvaa kehittämistä.

Terveysasemien toimintamallin keskeiset lähtökohdat

Terveysasemapalvelujen kehittämisessä on olennaista varmistaa:

- terveysasemien toimintavarmuus ja toimintakyky

- kyky vastata lisääntyvään ja monipuolistuvaan palvelukysyntään

- väestön palvelutarpeen kannalta tasa-arvoinen palvelutarjonta asuinpaikasta riippumatta,

- mahdollisuus tarpeellisiin erikoistumisiin ja konsultaatioihin

- henkilöstön tarkoituksenmukainen työnjako

- henkilöstön ammattitaidon ja osaamisen kehittäminen ja ylläpito

- mahdollisuudet uuden teknologian hyödyntämiseen.

Terveysasemien toiminnan kehittämisen pohjana on edelleen alueellinen väestövastuu. Alueen väestölle tarjotaan terveysasemapalvelut alueellisesti määräytyvällä omalla terveysasemalla, jossa heitä hoitaa määritetyn vastuuväestön pohjalta nimetty lääkäri-hoitajatiimi.

Kuitenkin väestön toiveisiin valinnan vapauden lisäämisestä vastaamiseksi, asukkailla on mahdollisuus alueellisesti määräytyneen terveysaseman ja omalääkäri-hoitajatiimin sijasta siirtyä muun terveysaseman ja terveyskeskuslääkärin asiakkaaksi. Tätä oikeutta rajoittaisi ainoastaan asukkaan valitseman terveysaseman / terveyskeskuslääkärin vastuuväestön enimmäismäärän täyttyminen.

Tavoitteena on kaikille terveysasemille yhteinen, keskitetty ajanvaraus.

Omalääkäreiden ja terveydenhoitajien asiakaskunta koostuisi siis lähialueelta ja toisaalta muista kaupunginosista ko. terveysaseman ja lääkärin vastuuväestöksi hakeutuvista asukkaista.

Uuden järjestelmän käyttöönoton yhteydessä pyritään yhdessä liikennelaitoksen kanssa kehittämään kaupungin joukkoliikenteen reittejä tarvittavilta osin, jotta ne tarjoavat asukkaille tarpeen mukaiset kulkuyhteydet asuinalueen ja terveysaseman välillä.

Toimintamallin kuvaus

Edellä kuvattuihin haasteisiin vastaaminen edellyttää terveysasemien toimintajärjestelmän uudistamista siten, että terveysasematoiminnan perustana ovat nykyistä monipuolisemmat, toimintakykyisemmät, toimintavarmemmat ja siksi suuremmat ja samalla harvalukuisemmat yksiköt: pääterveysasemat. Pääterveysasemien lisäksi olisi eri puolilla kaupunkia lähiterveysasemia ja edelleen erityisryhmien (mm. vanhukset, pienet lapset) tarvitsemia lähipalvelupisteitä.

Lähiterveysasemat voidaan haluttaessa liittää hallinnollisesti pääterveysasemaan, jolloin ne yhdessä muodostaisivat yhden tulosjohdetun yksikön.

Kuvantamispalvelut terveyskeskus saa HUS-Röntgeniltä, jolla on toimipisteet kaupungin omista sairaaloista Malmin, Herttoniemen ja Laakson sairaaloissa. Nämä toimipisteet palvelevat ensisijaisesti perusterveydenhuoltoa. Lisäksi terveyskeskuspäivystys käyttää Marian sairaalassa olevaa toimipistettä.

Lisäksi HUS-Röntgenillä on toimipisteitä Helsingin alueella Kirurgisessa, Töölön, Lasten ja Nuorten, Kätilöopiston, Iho- Ja Allergiasairaalassa, Naistenklinikalla ja Syöpätautien osaamiskeskuksessa sekä Mammografiakeskus Laakson sairaalan kiinteistössä. HUS-Röntgen noudattaa työnjakoa eri toimipisteidensä kesken ja potilaat ohjataan tutkimuksen luonteen perusteella ao. tutkimuksiin erikoistuneeseen toimipisteeseen.

Pääterveysasemia on 6 – 8 ja niillä tarjotaan kattavasti kaikkia perusterveydenhuollon palveluja sisältäen myös laboratoriopalvelut.

Pääterveysasemilla on monipuolinen palveluvalikoima, mm. arki-itaisin vastaanotot, psykiatrisen sairaanhoitajan vastaanottotoimintaa ja konsultaatioita terveysaseman muulle henkilökunnalle, tarpeen mukaan lastentautien, naistentautien ja synnytysten, kirurgian, sisätautien ja geriatrian erikoislääkärikonsultaatiotoimintaa yhteistyössä HUSin kanssa.

Pääterveysasemien laboratoriot olisivat näytteenottoa varten avoinna joka arkipäivä kello 8 – 15.

Pääterveysasemilla tarjotaan kiireellistä hoitoa tarvitsevien palvelut terveysasemien aukioloaikoina siltä osin kuin pääterveysaseman ja lähiterveysasemien omalääkäreiden vastaanottoajat on ao. päivältä varattu.

Pääterveysasemat varustetaan viimeisimmällä, perusterveydenhuollon käyttöön soveltuvalla teknologialla ja laitteilla, joiden käyttö vaatii erityisosaamista.

Pääterveysasemittain määritellään pääterveysaseman vastuualueella toimivat lähiterveysasemat, joiden vastuuväestölle pääterveysasema tarjoaa ne palvelut, joita ei lähiterveysasemalla ole.

Pääterveysasemien ohella tai haluttaessa hallinnollisesti niihin liitettyinä toimii yhteensä noin 10- 12 lähiterveysasemaa.

Lähiterveysasemilla tarjotaan kaikkia perusterveydenhuollon palveluja, mutta rajatummin laboratoriopalveluja eikä niillä ole iltavastaanottoja.

Laboratorio olisi avoinna erikseen sovittavalla tavalla viikon jonakin päivänä tai joinakin päivinä osan päivästä näytteenottoa varten. Muina aikoina hyödynnetään pikadiagnostiikkaa.

Lähiterveysasemalla ei ole erikseen terveysaseman aukioloaikana järjestettyä päivystysvastaanottoa sellaisille potilaille, jotka eivät mahdu omalääkärin akuuttivastaanottoajoille. Geriatrin, lastenlääkärin ja muiden erikoislääkäreiden konsultaatiot sekä erityisosaamista vaativa teknologiatuki on saatavissa pääterveysasemalla.

Lisäksi kaupungissa toimii joitakin lähinnä terveysneuvontaan keskittyviä lähipalvelupisteitä.

Lähipalvelupisteet on tarkoitettu palvelemaan tietyn alueen lapsiperheitä ja/tai vanhusväestöä ensisijaisesti neuvolatoiminnassa ja muissa terveysneuvontaan liittyvissä asioissa alueilla, joissa se mm. hankalien kulkuyhteyksien vuoksi tai muusta vastaavasta syystä on tarpeellista. Potilas- ja henkilöstöturvallisuuden vuoksi palvelupisteet tulisi voida sijoittaa tiloihin, joissa on muuta kaupungin toimintaa.

Lähipalvelupisteen tehtäviä ei ole perusteltua määritellä yleispätevästi. Kunkin lähipalvelupisteen tehtävät määräytyvät kulloisenkin alueen olosuhteiden ja väestön tarpeiden mukaisina ja tehtävät määritellään palvelupisteen toiminnan suunnittelun yhteydessä.

Vastaanottopisteet varustetaan terveydenhoitajan vastaanottotilaksi. Palvelupisteet toimivat terveydenhoitajien tukikohtina kotikäyntien, ryhmätapaamisten tai tarvittavien vastaanottojen pitämisessä.

Tiloihin voidaan myös sijoittaa terveyttä ja itsehoitoa tukeva ns. itsehoitopiste, jota alueen asukkaat voivat käyttää terveydentilansa seurantaan ja josta on saatavissa erilaista terveyden edistämisen ja elämänhallinnan tukemiseen liittyvää materiaalia.

Terveyslautakunta päätti 25.10.2005 § 307 hyväksyä esityslistalla kuvatun terveysaseman toimintamallin periaateratkaisun jatkosuunnittelun pohjaksi.

B. Terveysasemaverkon kehittämislinjaukset

Terveyslautakunta käsitteli 25.10.2005 myös terveysasemaverkon kehittämislinjauksia, jolloin lautakunnalle esitettiin jatkosuunnittelua varten em. periaatelinjausten mukaiset ehdotukset terveysasemaverkon kehittämisestä vuosina 2006 – 2020. Lautakunnan esityslistalla todettiin mm. seuraavaa:

1 Terveysasemien yhdistämiset vuoteen 2007 mennessä

- Vironniemen terveysaseman (Vironkatu 2) toiminta siirretään pääosin Viiskulman terveysasemalle vuonna 2006.

Väestö voi hakeutua myös muille terveysasemille, kuten esimerkiksi Kallion terveysasemalle tai Kivelän sairaalan yhteydessä sijaitsevalle Töölön terveysasemalle.

Viiskulman terveysaseman (Pursimiehenkatu 4) vastaanottotilat sijaitsevat kahdessa kerroksessa (kerrokset 3 ja 4). Toisessa kerroksessa, jossa aikaisemmin oli terveysaseman vastaanottotiloja, on tällä hetkellä laboratorio ja kotihoito-osaston tiimitiloja. Vironniemen terveysasemapalvelut siirtyvät toiseen kerrokseen kotihoidon käytössä oleviin tiloihin. Samaan kerrokseen sijoitetaan myös Viiskulmaan keskitettävä ruotsinkielisten asiakkaiden vastaanottotoiminta. Kotihoidon tiimeille etsitään korvaavat tilat muualta.

Kallion terveysasemalta voidaan tarvittaessa sisäisin järjestelyin varata tilat 1-2 lääkärille/hoitajalle. Myös Töölön terveysasemalta on mahdollista tilajärjestelyin varata tilat mahdollisesti siirtyvälle lääkärille/hoitajalle.

Ensisijaisesti alueen lapsiperheitä varten perustetaan Vironniemeen lähipalvelupiste, joka sijoitetaan samoihin tiloihin esim. hammashoitolan kanssa.

- Viikin terveysaseman (Tilanhoitajankaari 28) nykyiset toiminnat siirretään vuonna 2006 Pihlajamäen terveysasemalle tyhjillään oleviin vastaanottotiloihin.

Myös väestömäärän kasvaessa vastaanottotiloja on mahdollista lisätä siten, että kotihoidon tiimitilat sijoitetaan muualle.

Viikin alueelle perustetaan ensisijaisesti alueen lapsiperheitä varten lähipalvelupiste, jolle etsitään tilat esimerkiksi päiväkodin tai koulun yhteydestä.

- Myllypuron terveysaseman (Myllymatkantie 4) ja neuvolan (Yläkivenrinne 6) palvelut siirretään Itäkeskuksen terveysasemalle vuonna 2006.

Myllypuron terveysaseman siirtyminen vuonna 1991 Itäkeskuksen terveysasemalta Myllypuron sairaalaan oli silloiseen tilanahtauteen liittyvä tilapäisratkaisu. Terveysaseman tilat sijaitsevat hajallaan sairaalan ensimmäisessä, toisessa ja kolmannessa kerroksessa. Kolmannessa kerroksessa terveysaseman käytössä on vuodeosaston tiloja ja toisessa kerroksessa laboratorio.

Myllypuron äitiys- ja lastenneuvola (Yläkivenrinne 6) sijaitsee Myllypuron ala-asteen koulun yhteydessä erillisessä rakennuksessa hammashuollon kanssa. Neuvolalla on käytössään 156 htm².

Itäkeskuksen terveysaseman (Itäkatu 7 K) tilat sijaitsevat Itäkeskuksen kauppakeskuksen vanhan osan eli Pasaasin toisessa kerroksessa. Kerros on kokonaisuudessaan terveyskeskuksen käytössä. Tilojen laajuus on 2 884 htm² ja ne on vuokrattu Wereldhave N.V. kiinteistösijoitusyhtiöltä. Terveysaseman yhteydessä toimii myös hammashoitola, fysioterapiayksikkö, laboratorio ja kotihoidon tiimejä.

Myllypuron asukkaiden terveysasemapalvelut voidaan sijoittaa osin fysioterapiatoiminnalta vapautuviin tiloihin (27.5.2003 terveyslautakunnan päätös fysioterapiatoiminnan keskittämisestä) ja osin kotihoidon tiimeiltä vapautuviin tiloihin. Kotihoidon tiimeille etsitään korvaavat tilat jostakin terveys- tai sosiaalitoimen käytössä olevista tiloista. Toimintojen siirtymisestä aiheutuvat muutostyöt Itäkeskuksen terveysasemalla ovat vähäisiä.

Myllypuroon perustetaan lähipalvelupiste alueen lapsiperheitä ja vanhuksia varten Myllypuron sairaalan tiloihin.

- Pukinmäen terveysaseman (Säterintie 2) toiminta siirretään Malmin terveysasemalle vuonna 2006.

Toiminta voidaan sijoittaa fysioterapiatoiminnalta ja kotihoidon tiimeiltä vapautuviin tiloihin. Fysioterapiatoiminta on siirtymässä Malmin sairaalaan ja kotihoidon tiimitilat esitetään siirrettäväksi Pukinmäen terveysasemalle.

2 Terveysasemien yhdistämiset vuosina 2008 - 2012

- Kannelmäen, Malminkartanon ja Pitäjänmäen terveysasemien toiminta esitetään siirrettäväksi vuoteen 2012 mennessä rakennettavalle uudelle terveysasemalle, jonka sijoituspaikka alueella ratkaistaan myöhemmin (Kaarela/Konalan terveysasema)

- Paloheinän terveysaseman toiminta siirretään Maunulan terveysasemalle vuoden 2008 loppuun mennessä.

- Oulunkylän terveysaseman toiminta siirretään Koskelan sairaalan alueella nykyisistä suurempiin tiloihin siirtyvälle Koskelan terveysasemalle vuoden 2009 loppuun mennessä.

Paloheinän ja Oulunkylän terveysasemien siirrot eivät ole mahdollisia esitettyä aiemmin, koska siirrot edellyttävät, että muiden osastojen suunnitellut tilajärjestelyt mm. Suursuon ja Koskelan sairaaloissa ovat toteutuneet.

- Itäkeskuksen terveysaseman tiloista luovutaan ja palvelut siirretään Myllypuron metroaseman läheisyyteen rakennettavalle, uudelle Myllypuron terveysasemalle vuoteen 2012 mennessä. Jatkosuunnittelun yhteydessä selvitetään myös mahdollisuus sijoittaa uudisrakennukseen nykyisten Kontulan ja Kivikon terveysasemien palvelut.

3 Terveysasemien yhdistämiset vuosina 2013-2020

- Viiskulman terveysaseman palvelut siirretään viimeistään vuonna 2020 tiloihin, jonne mahtuvat myös Jätkäsaaren asuinalueen väestön palvelut. Vaihtoehtoina ovat uuden terveysaseman rakentaminen esim. Jätkäsaareen tai toiminnan sijoittuminen Marian sairaalaan päivystystoiminnalta ym. vapautuviin tiloihin (Jätkäsaaren/Marian terveysasema)

- Vallilan terveysaseman palvelut siirretään vuoteen 2020 mennessä annettavaksi Kalasataman alueelle rakennettavalle uudelle Kalasataman terveysasemalle, jossa annetaan palvelut myös uuden asuinalueen väestölle

- Mikäli Malmin lentokentän alue otetaan asumiskäyttöön Suutarilan, Puistolan ja Jakomäen terveysasemien toiminta esitetään siirrettäväksi viimeistään vuoteen 2020 mennessä rakennettavalle uudelle Malmin lentokenttäalueen terveysasemalle, joka antaisi palvelut myös ko. alueelle rakennettavan uuden asumisalueen väestölle. Mikäli asuntoalueen rakentaminen ei toteudu, suunnitellaan em. terveysasemien toiminnan järjestämisen vaihtoehtoiset ratkaisut välittömästi, kun päätös on varmistunut.

4 Pääterveysasemat

Pääterveysasemia toimitusjohtaja esittää perustettavaksi yhteensä kahdeksan, joista kaupungin itäisiin ja koillisiin osiin Helsinkiä yhteensä neljä pääterveysasemaa ja muihin osiin myös yhteensä neljä.

Lähiterveysasemia on vuonna 2020 esityksen mukaan yhteensä 12, joista itäisissä ja koillisissa osissa kaupunkia 5, loput muissa osissa kaupunkia.

Pääterveysasemiksi toimitusjohtaja ehdottaa seuraavat terveysasemat:

a. Viiskulman terveysasema ÞJätkäsaaren/Marian terveysasema

b. Laakson terveysasema Þ Kaarelan/Konalan terveysasema

c. Kallion terveysasema Þ Kalasataman terveysasema

d. Malmin terveysasema

e. Maunulan terveysasema

f. Pihlajamäen terveysasema

g. Itäkeskuksen terveysasema Þ Myllypuron terveysasema

h. Vuosaaren terveysasema

./. Esityslistan tämän asian liitteenä (liite 1) on kaaviokuva, joka havainnollistaa edellä olevaa esitystä.

Terveyslautakunta päätti 25.10.2005 § 308 hyväksyä esittelijän ehdotuksen Myllypuron, Pukinmäen, Vironniemen ja Viikin terveysasemien toiminnan siirtämisestä vuoden 2006 aikana. Siirron tapahtuessa käynnistetään kokemusten saamiseksi lähipalvelupisteiden kokeiluprojektit lakkautettavien asemien alueilla. Erityisesti vanhusten palveluja voidaan kokeilun aikana sijoittaa myös vanhusten palvelukeskuksiin ja muihin paikkoihin, missä vanhusväestö muutenkin liikkuu.

Vaikka Myllypuron terveysasema yhdistetään nyt Itäkeskuksen terveysasemaan, terveyslautakunta kiirehtii uudenaikaisen monipalveluterveysaseman rakentamista niin, että Itäkeskuksen terveysaseman siirto sinne voitaisiin toteuttaa mahdollisuuksien mukaan jo Itäkeskuksen terveysaseman nykyisen vuokrasopimuksen päättyessä.

Samalla terveyslautakunta päätti muilta osin hyväksyä esittelijän ehdotuksen terveysasemaverkon kehittämisestä jatkosuunnittelun pohjaksi.

Lisäksi terveyslautakunta kehotti terveyskeskusta käynnistämään neuvottelut Helsingin kaupungin liikennelaitoksen ja kaupunkisuunnitteluviraston kanssa selvittääkseen mahdollisuudet Pihlajamäen palvelulinjojen jatkamiseksi Viikkiin samoin kuin Myllypuron palvelulinjojen reitityksen tarkistamiseksi nykyistä paremmin Itäkeskuksen terveysasemalle menoa palvelevaksi sekä selvittääkseen mahdollisen palvelulinjatarpeen eteläisessä Helsingissä.

Vielä terveyslautakunta kehotti terveyskeskusta osaltaan ryhtymään tarpeellisiin toimenpiteisiin tarpeenmukaisten joukkoliikenneyhteyksien varmistamiseksi terveysasemille.

Edelleen terveyslautakunta päätti kehottaa terveyskeskusta järjestämään terveyskeskuksen ja terveyslautakunnan yhteisiä tilaisuuksia terveysasemia koskevista muutoksista väestölle tiedottamiseksi.

Lopuksi terveyslautakunta päätti kehottaa terveyskeskusta seuraamaan ja raportoimaan terveyslautakunnalle terveysasemaverkoston muutosten vaikutuksista ja erityisesti terveysasemapalvelujen saavutettavuudesta vanhuksille.

C. Hammashoitolaverkon kehittämislinjaukset

Terveyslautakunta käsitteli 28.2.2006 hammashoitolaverkon kehittämislinjauksia.

Hammashoitolaverkon kehittämisen tavoitteita

Terveysasematoiminnan keskittämisen seurauksena on joitakin terveysasemarakennuksia tyhjenemässä. Niissä sijaitsevien hammashoitoloiden tilojen säilyttämisellä ja muiden lopetettavien hammashoitoloiden toiminnan siirtämisellä näihin terveysasematoiminnalta vapautuviin tiloihin saadaan muodostettua yksikköjä, jolloin yhteenlaskettu tilantarve vähenee.

Hammashoitolaverkon tärkeinä kehittämisen tavoitteina pidetään:

- hammashoitoloiden toimintavarmuuden parantaminen, kun pienistä hammashoitoloista luovutaan (kiireellisimmät potilaat voidaan jakaa usean vastaanottajan kesken esim. sairastumistapauksissa)

- keskittäminen lisää palvelujen yhdenmukaisuutta, kun isoissa yksiköissä hoitopalvelujen tarjonta monipuolistuu

- suurempi hammashoitolakoko mahdollistaa hammaslääkärien ja muun henkilökunnan erityisosaamisen käytön, kun työnjakoa voidaan paremmin soveltaa

- laajempi ja monipuolisempi potilaisto mahdollistaa henkilökunnan kannalta laaja-alaisen oman tieto-taidon hyväksikäytön

- suurempi hoitolakoko mahdollistaa akuuttipotilaiden (lapset, nuoret ja liikuntaesteiset) tasaisemman kuormituksen jakamisen henkilöstön kesken

- keskittäminen mahdollistaa monipuolisemman pienlaitekannan hankkimisen yhteen toimipisteeseen

- kuvantamisen investointeja voidaan keskittää harvempiin kohteisiin, jolloin voidaan aikaansaada säästöjä tai vaihtoehtoisesti parantaa laitekantaa nykyisiä alemmilla kustannuksilla

- kokonaistilantarve vähenee. Vuokrasäästöä syntyy koska yhteisiä tiloja (odotustilat, välinehuolto, tekniset aputilat, esilääkitys- ja elpymistilat, toimistotilat, potilas WC:t) ei tarvita yhtä paljon kuin erillään olevissa tiloissa

- tukipalvelujen (vartiointi-, siistiminen) tarve vähenee.

Terveyslautakunta päätti 28.2.2006 § 61 hyväksyä seuraavat, esittelijän ehdotukset hammashoitolaverkon kehittämisen periaatelinjauksiksi:

1. Periaatelinjaus:
Hammashoitopalveluja järjestetään terveyskeskuksen omissa tiloissa sekä omana että vuokrahenkilöstön toimintana. Yksityisvastaanotoilla järjestetään ostopalveluina tuotettavaa toimintaa sekä terveyskeskuksen omaa toimintaa sille erikseen vuokratuissa tiloissa.

2. Periaatelinjaus:
Hammashoitoloita yhdistetään suuremmiksi kokonaisuuksiksi toiminnan turvaamiseksi silloin kun se on toiminnallisesti, taloudellisesti ja liikenteellisesti perusteltua.

3. Periaatelinjaus:
Koululla tai sen välittömässä läheisyydessä sijaitsevien hammashoitoloiden säilyttäminen lasten ja nuorten liikenneturvallisuuden takia on eräissä tapauksissa perusteltua.

4. Periaatelinjaus:
Kalliiden kuvantamis- ja muiden laiteinvestointien mahdollistamiseksi hammashoitoloista muodostetaan nykyistä suurempia keskittymiä. Hammashuollon kuvantamisen ja muun laitekannan uusimisista tehdään aikanaan esitykset investointiohjelmien vahvistamisen yhteydessä.

5. Periaatelinjaus:
Hammashoitoloiden tiloihin tai niiden välittömään yhteyteen voidaan tarvittaessa sijoittaa terveysasemien toiminnan periaatelinjauksien mukaisia lähipalvelupisteitä.

6. Periaatelinjaus:
Varsinkin aikuishammashoidon tarjonnan painopistettä siirretään jonkin verran kantakaupungin alueelle siten, että siellä olevien hammashoitoyksiköiden määrää kasvatetaan.

Samalla lautakunta päätti hyväksyä esittelijän ehdotuksen Kampin ja Punavuoren hammashoitoloiden siirtämisestä vuosien 2006 – 2007 aikana Vironniemen terveysasemalta vapautuviin tiloihin.

Edelleen lautakunta päätti hyväksyä periaatelinjauksen Kivelän sairaalaan rakennettavan uuden hammashoitolan osalta siten, että sinne sijoitetaan tässä vaiheessa Lapinlahden, Taivallahden, Myllykallion ja Meilahden hammashoitolat. Kannelmäen hammashoitolan mahdollisesta uudesta sijoittamisesta lautakunta päättää erikseen.

./. Vielä terveyslautakunta päätti muilta osin hyväksyä esittelijän ehdotuksen hammashoitolaverkon kehittämislinjauksista jatkosuunnittelun pohjaksi. Tältä osin viitataan tämän asian liitteenä (liite 2) olevaan kaavakuvaan hammashoitoloiden keskittämisestä vuoteen 2020 saakka.

Edellä olevien päätösten osalta Kj toteaa, että päätösten toteuttaminen merkitsee terveysasemaverkon keskittämistä 31:sta 20:een sekä hammashoitolaverkon kehittämistä 46:sta 30:een. Todettakoon, että terveysasema- ja hammashoitolaverkon kehittämisen perusteena ei ole ensisijaisesti säästöjen aikaan saaminen. Verkon kehittämisellä tavoitellaan sellaisia rakenteita, jotka kokonsa ja toimintansa monipuolisuuden puolesta ovat riittävän toimintavarmoja ja - kykyisiä turvaamaan väestön tarvitsemat palvelut tulevina vuosina.

Edelleen Kj toteaa, että tämän suunnitelman kuluessa asiasta on käyty keskusteluja myös Espoon ja Vantaan terveystoimen johdon kanssa pääkaupunkiseudun yhteistyön mahdollisuuksien selvittämiseksi. Näissä neuvotteluissa on todettu palvelujen tuottaminen yhteistyönä samoin kuin palvelujen ostaminen ja myyminen yli kuntarajojen sinänsä erittäin kannatettavaksi. Kuitenkaan kuntien käytettävissä olevat voimavarat eivät tässä vaiheessa mahdollista merkittävää palvelujen myyntiä naapurikuntien välillä.

Pääkaupunkiseudun yhteistyön merkeissä on parhaillaan useampikin hanke selvittelyssä terveyspalvelujen osalta. Eräänä tällaisena on pääkaupunkiseudun yhteinen ns. virtuaaliterveysasema.

Lopuksi Kj toteaa, että Khn strategiakokouksessa esitellään verkoston kehittämissuunnitelman tämän hetkistä tilannetta. Kokoukseen on kutsuttu terveyskeskuksen toimitusjohtaja Matti Toivola, kehittämisjohtaja Riitta Simoila, terveysasemien johtaja Outi Kupiainen ja johtajahammaslääkäri Seppo Helminen.

KJ Kaupunginhallitus päättänee merkitä tiedoksi terveysasema- ja hammashoitolaverkoston kehittämissuunnitelmat sekä kehottaa terveyslautakuntaa ja terveyskeskusta jatkamaan suunnittelua tehtyjen kehittämislinjausten mukaisesti.

Pöytäkirjanote terveyslautakunnalle ja terveyskeskukselle.

Lisätiedot:
Toivola Matti, toimitusjohtaja, puhelin 3104 2215, puhelin

LIITTEET	Liite 1	Terveysasemaverkon kehittäminen
	Liite 2	Hammashoitoloiden keskittäminen

ASUNTO-OHJELMA

Khs 2006-159

Alustukset kaupunginjohtaja Jussi Pajunen

apulaiskaupunginjohtaja Pekka Korpinen

Aineisto

5.1 Asunto-ohjelman 2007-2011 valmistelun suuntaviivat

5.2 Kvston esityslistaluonnos: Kaupungin omistamien vuokra-asuntojen uustuotannon ja peruskorjausten rahoitus sekä osaomistusmalli

5.1

ASUNTO-OHJELMAN 2007–2011 VALMISTELUN SUUNTAVIIVAT

Kaupunginhallitus on 7.12.2004 hyväksynyt suunnittelun yhteiset lähtökohdat vuosiksi 2005 ja 2006, jossa todetaan asunto-ohjelmoinnin osalta:

”Seuraavan asunto-ohjelman tavoitteiden asettelun perustana tulee osaltaan olemaan tieto siitä, miten edellisen ohjelman tavoitteet ja toimenpiteet ovat vaikuttaneet kaupungin asuntopolitiikan kehittymiseen. Lisäksi tavoitteiden asettelulle luovat pohjaa asunto-ohjelmaan 2004 – 2008 sisältyneet selvitystehtävät, jotka koskevat mm. kaupungin omistaman vuokra-asuntokannan peruskorjaamista ja kehittämistä, tonttitarjonnan lisäämistä, uusien asuntoalueiden rakentumista mm. satamilta vapautuvilla alueilla sekä pientalomaisen kaupunkiasumisen kehittämistä ja pientalorakentamisen lisäämistä siten, että niiden osuus kasvaa noin kolmannekseen asuntotuotannosta.

Asunto-ohjelma tulee kaupunginvaltuuston käsittelyyn kevätkaudella 2006. Ohjelman valmistelu aloitetaan vuonna 2005. ”

Kaupunginvaltuuston 16.11.2005 vahvistamaan talousarvioon vuodeksi 2006 ja taloussuunnitelmaksi vuosiksi 2006 - 2008 sisältyvässä visiossa todetaan, että visiota toteuttavia strategisia alueita ovat: A. hyvinvointi ja palvelut, B. Kilpailukyky ja C. Kaupunkirakenne ja asuminen, painopisteenään seudun kaupunkirakenteen kehittäminen ja keskusten elinvoiman lisääminen, liikenteen kehittäminen joukkoliikenteeseen tukeutuen sekä asumisen monipuolisuus ja asuntojen riittävyys. Strategioiden toteuttaminen on yhteisvastuullista kaikille hallintokunnille.

Asumisen monipuolisuutta ja asuntotuotannon riittävyyttä koskeva strategia merkitsee sitä, että asuntojen kysyntään vastataan sekä kaupunkiasumista kehittämällä että tehostamalla maankäyttöä asuntotuotannon edistämiseksi. Monipuolinen asuntotarjonta tyydyttää erilaiset elämäntilanteeseen liittyvät asumistarpeet ja on myös vetovoimatekijä. Seudulliseen asumiseen liittyvät ongelmat ratkaistaan yhteisvastuullisesti valtion ja naapurikuntien kanssa. Tärkeiksi toimenpidekokonaisuuksiksi on määritelty:

– Asuntotuotannon edellytysten luominen (esim. asunto-ohjelman mukaisen oman tuotannon toteuttaminen, konsernin omistuksessa olevien maa-alueiden tiivistäminen (esim. vuokra-taloyhtiöt)

– Kaupunkiasumisen kehittämisprojektien toteuttaminen (esim. kaupunkipientaloasumisen edistäminen, kerrostaloasumisen kehittämisselvitys/jatkotyö)

– Asumisen seudullisten kehitysprojektien edistäminen (esim. osallistuminen seudullisen asumisstrategian määrittelyyn, asunnottomuuden vähentäminen)

Kaupunginvaltuusto kävi 30.11.2005 asunto-ohjelman 2007 - 2011 valmisteluun liittyvän lähetekeskustelun. Liitteessä 1 on kooste lähetekeskustelussa esille tulleista asioista.

Seudullinen yhteistyö

Seutuyhteistyön elimiä ovat mm. Pääkaupunkiseudun neuvottelukunta, Helsingin seudun yhteistyökokous, kuntajohtajien valmistelukokous, maankäytön ja asumisen ja liikenteen neuvottelukunta (MAL-neuvottelukunta) ja MAL-jaosto sekä pääkaupunkiseudun maankäytön ja asumisen yhteistyöryhmä.

Pääkaupunkiseudun kunnat ovat laatineet seudulle yhteisen Maankäytön ja asuntopolitiikan strategisia linjauksia ‑asiakirjan. Pääkaupunkiseudun neuvottelukunta päätti 13.9.2005 esittää kaupungeille (Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen), että ne sisällyttäisivät yleiskaavoihinsa, asunto-ohjelmiinsa ja muihin suunnitelmiinsa asiakirjassa esitetyt linjaukset. Raportin mukaan pääkaupunkiseudun kuntien tavoitteena on 8000 – 9000 asunnon vuosituotanto. Helsingin osalta tämä merkitsisi noin 4000 – 4500 asunnon vuosituotantoa. Voimassa olevan asunto-ohjelman 2004 - 2008 tavoitteena on 3500 asunnon rakentaminen vuosittain. Lisäksi neuvottelukunta päätti, että seudulle laaditaan yhteinen maankäytön, asumisen sekä liikenteen visio, jonka aikajänne on vuoteen 2050.

Keväällä 2005 Helsingin seudun yhteistyökokouksen tekemällä yhteisellä sopimuksella päätettiin seudullinen, maankäytön, asumisen ja liikenteen strateginen yhteistyö ulottaa pääkaupunkiseudun kuntia laajemman, Helsingin seudun 14 kunnan seutuyhteistyön kohteeksi. Yhteistyöllä luodaan mahdollisuus ajaa yhdessä seudun asioita sekä mahdollisuus sitouttaa luottamuselimet yhteistyöhön. Yhtenä tavoitteena on luoda yhteiset pelisäännöt yhteisvastuullisen asuntopolitiikan toteuttamiselle, mm. kaikkein heikompiosaisten asuttamiselle.

MAL- neuvottelukunnassa päätettiin keväällä 2006 laajentaa kehittämiskuva 2050-työtä siten, että se käsittää kaikki Helsingin seudun yhteistyössä mukavana olevat 14 kuntaa. Suur-Helsingin metropolialueen visio/kehittämiskuva 2050 –työtä jatketaan järjestämällä kansainvälinen ideakilpailu Suur-Helsingin metropolialueen tulevaisuudesta.

Pääkaupunkiseudun neuvottelukunta 14.2.2006 päätti sisäasiainministeriölle tehtävistä esityksistä kunta- ja palvelurakenneuudistushankkeessa( "Pääkaupunkiseudun linjaukset kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa" nk. Paras-hanke). Siinä todetaan, että kaupungit laativat vuoden 2007 loppuun mennessä yhteiseen, vuoteen 2050 ulottuvaan kehittämiskuvaan perustuvan asunto-ohjelman ja sitoutuvat sen toteuttamiseen. Yhteisessä asunto-ohjelmassa vahvistetaan kunnittain mm. asuntotuotannon kokonaistavoitteet, Ara-tasoinen tuotanto, tuotanto erityisryhmille, vanhusten palvelutalotuotanto ja toimenpiteet asunnottomuuden vähentämiseksi. Toinen, yhtä tärkeä tavoite on turvata seudulla eri elämäntilanteisiin ja varallisuustasoihin sopiva monimuotoinen ja korkeatasoinen asuntotuotanto. Pääkaupunkiseudulla tarvitaan tiivistyviä kaupunkimaisia keskuksia, riittävästi pientalovaltaisia alueita sekä houkuttelevia kerrostaloratkaisuja.

Asuntopolitiikkaa toteuttavat tällä hetkellä kaupunkien omat asuntotoimen yksiköt. Jatkossa selvitetään, voidaanko pääkaupunkiseudulle luoda uusi, yhdistetty suuri toimija asuntorakennuttamiseen, vuokra-asuntojen hallinnointiin, ylläpitoon ja asunnonjakoon.

Asunto-ohjelma

Tavoitteena on aloittaa pääkaupunkiseudun yhteisen maankäyttö- ja asunto-ohjelman valmistelutyö vuoden 2007 alussa. Yhteisen asunto-ohjelman päätöskäsittely pääkaupunkiseudun neuvottelukunnassa ajoittuisi syksyyn 2007. Ohjelmassa keskityttäisiin em. pääkaupunkiseudun kuntien Paras-linjauksissa esitettyihin asioihin. Ajatuksena on, että pääkaupunkiseudun kunnat ehtivät vuoden 2006 loppuun mennessä valmistella omat näkemyksensä asuntopoliittisiksi linjauksiksi ennen yhteisen ohjelman valmistelun käynnistämistä.

Tavoitteena on asuntotuotannon määrän nostaminen pääkaupunkiseudun kunnissa. Vuonna 2005 seudulla aloitettiin vain n. 5940 asunnon rakentaminen kun tavoitteena oli 8000 asunnon rakentamisen aloittaminen. Tuotantomäärä laskivat kaikissa pääkaupunkiseudun kunnissa, eniten Helsingissä. Näyttää siltä, että seudullisen tavoitteen mukainen noin 4000 - 4500 asunnon rakentamisen aloittaminen Helsingissä ei lähivuosina ole mahdollista. Tuotantomäärän kasvattaminen näyttää olevan mahdollista aikaisintaan vuonna 2010, kun satamilta vapautuvia alueita saadaan käyttöön.

Suurten, mahdollisesti osittain samanaikaisesti aloitettavien asuntorakentamisalueiden toteuttaminen (Jätkäsaari, Sörnäinen- Hermanninranta, Kalasatama) edellyttää kaupungilta merkittäviä taloudellisia panostuksia rakentamisen toteutusedellytysten luomiseen mm. maiden puhdistamiseen, perusinfrastruktuurin toteuttamiseen sekä muuhun palvelurakentamiseen. Näiden kustannusten kattamiseen selvitetään erilaisia rahoitustapoja (esim. tontinmyyntitulot).

Lähtökohdat alueiden asuntopoliittisille tavoitteille, mm. asuntotuotannon määrälle, monimuotoisuudelle, asuntotuotannon hallinta- ja rahoitusmuodon mukaiselle rakentamiselle, asumisväljyyden kehittämiselle, kaupungin tontinluovutusperiaatteille sekä erityisryhmistä huolehtimiselle annetaan asunto-ohjelmassa. Edellytykset alueiden kehittämiselle, talotyypeille ja monimuotoisuudelle luodaan kaavoituksella. Kaupungin tontinluovutuksella varmistetaan, että kaupungin asettamat tavoitteet mm. hallinta- ja rahoitusmuodon osalta toteutuvat. Kaupungin aluerakentamisprojektien ohjauksella edistetään ja varmistetaan asumisen ja elinkeinoelämän tarpeita vastaavan rakentamisen toteuttamisesta. Projektitoiminnalla huolehditaan mm. kaupungin hallintokuntien, yksityisen sektorin sekä valtionhallinnon toimijoiden hankkeiden koordinoinnista. Lisäksi kaupungin talouden tasapaino edellyttää, että investointien ohjelmointi on kytketty kaupungin talousarviovalmisteluun.

Alueprojektitoiminnalla katetaan suurin osa Helsingissä toteutettavasta asuntorakentamisesta. Kokonaisvaltainen tarkastelua varten tulisi luoda malli myös projektialueiden ulkopuolisen asuntorakentamisen toteuttamisprosessista sekä arvio mm. alueiden toteuttamisesta aiheutuvista kustannuksista. Lisäksi tulee selvittää mitä mahdollisuuksia on nopeuttaa asuntorakentamista, jotta seudullisten tavoitteiden mukaiset tuotantotavoitteet voidaan saavuttaa.

Asuntopolitiikan tavoitteena on vastata sekä tämän hetken asuntopoliittisiin tarpeisiin että luoda edellytyksiä ja suuntaviivoja tulevaisuuden asumiselle. Kuten edellä on todettu, pääkaupunkiseudulla sekä koko Helsingin seudulla on vireillä useita yhteisiä maankäyttöön, asumiseen ja liikenteen kehittämiseen liittyviä sekä pidemmän aikavälin strategisten suunnitelmien että lyhyemmän aikavälin yhteistyöhankkeita.

Asuntopolitiikassa ja asuntorakentamisessa tavoitteiden mukaiset muutokset näkyvät varsin hitaasti. Uusien alueiden toteuttaminen sekä vanhojen alueiden kehittäminen ja sosiaalisen aseman vahvistaminen mm. täydennysrakentamalla kestää useita vuosia jopa vuosikymmeniä. Tämän vuoksi asunto-ohjelmaprosessia tulee kehittää strategisempaan suuntaan niin, että ohjelman aikajänne muutetaan nykyistä viittä vuotta pidemmäksi. Lisäksi laaditaan lyhyemmän aikatähtäyksen toteuttamisohjelma. Asunto-ohjelmaan sisällytetään kaupungin näkemys niistä asioista, jotka sisällytetään seudullisiin asuntostrategioihin ja - ohjelmiin.

KJ Kaupunginhallitus päättänee muuttaa asunto-ohjelman valmistelua siten, että jatkossa laaditaan valtuustokausittain maankäytön ja asumisen toteutusohjelma (MA-ohjelma).

Samalla kaupunginhallitus päättänee, että selvitetään laadittavan ohjelman aikajänteen pidentämistä.

Edelleen kaupunginhallitus päättänee, että selvitetään kaupunkisuunnittelu- ja kiinteistötoimen apulaiskaupunginjohtajan johdolla MA-ohjelman kytkemistä pääkaupunkiseudun ja Helsingin seudun yhteiseen maankäytön ja asumisen ohjelmointiin.

Vielä kaupunginhallitus päättänee, että valmistelutyön vaihe saatetaan kaupunginhallituksen käsiteltäväksi viimeistään 30.10.2006 siten, että varsinainen päätöksenteko asiasta tehdään alkuvuodesta 2007.

Lisätiedot:
Mäkinen Kirsi, suunnittelupäällikkö, puhelin 169 3928

LIITE

Muistiinpanoja kaupunginvaltuuston lähetekeskustelusta 30.11.2005

5.2

Ehdotus kaupunginvaltuustolle:

KAUPUNGIN OMISTAMIEN VUOKRA-ASUNTOJEN UUSTUOTANNON JA

PERUSKORJAUSTEN RAHOITUS SEKÄ OSA-OMISTUSMALLI

Khs

Kaupunginvaltuuston 10.12.2003 hyväksymään asunto-ohjelmaan 2004 -2008 sisältyi kaupungin oman asuntorahoitusmallia koskeva selvitystehtävä nro 5:

”Selvitetään edellytyksiä luoda Valtion asuntolainoittaman uudis- ja peruskorjaustuotannon rinnalle uusi valtiovallan rahoittamaa järjestelmää joustavampi järjestelmä, jossa kaupunki itse vastaa rahoituksen järjestämisestä ja päättää asukasvalinnan periaatteista. Järjestelmän pitää sisältää vuokralaiselle mahdollisuus lunastaa asunto omaksi ja omistajalle mahdollisuus myydä asuntoja sekä mahdollisuus toteuttaa sekataloja.”

Kaupunginhallitus kehotti 26.1.2004 asunto-ohjelman täytäntöönpanopäätöksessä kaupunginjohtajaa huolehtimaan selvitystehtävästä työryhmätyönä. Työryhmä asetettiin johtajistokäsittelyssä 10.3.2004.

Lisäksi kaupunginhallitus kehotti asunto-ohjelman täytäntöönpanopäätöksessä 26.1.2004 kaupunkisuunnittelu- ja kiinteistötointa johtavaa apulaiskaupunginjohtajaa huolehtimaan asunto-ohjelman selvitystehtävässä nro 7 mainitusta kaupungin vuokra-asuntojen peruskorjausta koskevasta selvityksestä siten, että työryhmä selvittää yhteistyössä kaupungin aravakiinteistöyhtiöiden kanssa kaupungin vuokra-asuntojen peruskorjaustoiminnan toteuttamistapaa ja taloudellisuutta tutkimalla myös olisiko purkamisen, tiivistävän uudelleenkaavoituksen ja uudisrakentamisen tai myymisen kautta saavutettavissa laadultaan ja sosiaaliselta kestävyydeltään purettavaa rakennusta parempi asuinrakennus taloudellisesti tarkoituksenmukaisella tavalla.

Kaupungin oman asuntorahoitusmallin kehittämistä selvittävän työryhmän työ koordinoitiin kaupungin omistaman vuokra-asuntokannan peruskorjausten toteuttamistapaa ja taloudellisuutta selvittävän työryhmän työhön sekä kaupungin omistamien asuinkiinteistöyhtiöiden peruskorjauksen omistajaohjauksen järjestämisestä koskevan asian valmisteluun, josta kaupunginhallitus teki päätöksen 4.4.2005.

Kaupunginjohtajan johdolla toimiva asuntoasiain rahoitustyöryhmä käsitteli 2.11.2005 valmistelevasti asunto-ohjelman 2004 – 2008 täytäntöönpanoon liittyvää kahta työryhmäraporttia:” Kaupungin oman asuntorahoitusmallin kehittäminen” sekä ” Selvitys kaupungin omistaman aravavuokra-asuntokannan peruskorjaustoiminnan menettelytavoista ja kehittämisestä”. Molemmat em. raportit sekä asuntoasiaintyöryhmän suositukset kaupungin oman asuntorahoitusmallin ja peruskorjaustoiminnan kehittämiseksi olivat kaupunginvaltuustossa 30.11.2005 asunto-ohjelman lähetekeskustelun liiteaineistona (Liite 1: Asuntoasiainrahoitustyöryhmän suositukset kaupungin oman asuntorahoitusmallin ja peruskorjaustoiminnan kehittämiseksi.)

Asuntoasian rahoitustyöryhmä ehdottaa, että kaupungin normaalissa vuokra-asuntotuotannossa siirrytään kaupungin itsensä järjestämään rahoitukseen. Erityisryhmille toteutettavat hankkeet rahoitettaisiin kuitenkin valtion kokotukilainalla ja siihen liittyvällä 35 %:n avustuksella.

Myös perusparantamisen rahoituksessa tulisi siirtyä kaupungin järjestämään lainoitukseen.

Peruskorjausten rahoittaminen valtion lainalla jatkaisi käyttö- ja luovutusrajoitusten aikaa, jolloin vuokra-asuntokannan joustava käyttö on vaikeampaa. Kaupungin itse järjestämä rahoitus luo mahdollisuudet sille, että rajoitusten päätyttyä kaupunki voi itse päättää asukasvalintakriteereistä. Tällöin voidaan mm. vuokralaisvalintojen ja mahdollisen myymisen avulla huolehtia väestörakenteen monipuolistamisesta ja turvata myös elinkeinoelämän tarvitseman työvoiman asuntojen saanti.

Osaomistusmalliin perustustuvan tuotannon aloittaminen kaupungin omana tuotantona sisältyy asunto-ohjelman 2004 - 2008 tavoitteisiin.

Kaupungin rahoittama vuokra-asuntotuotanto

Kaupungin omalla rahoituksella toteutettavat, ara-vuokra-asuntotuotantoa korvaavat vapaarahoitteiset vuokra-asunnot ehdotetaan toteutettavaksi suoraan Koy Auroranlinnan omistukseen, joka on kokonaan kaupungin omistama, vapaarahoitteisia vuokra-asuntoja hallitseva yhtiö. Järjestelmä mahdollistaa asuntojen myynnin ilman veroseuraamuksia. Myytäessä kiinteistöt erotetaan diffuusiolla erilliseksi asunto-osakeyhtiöksi, jonka kaupunki omistaa.

Talous- ja suunnittelukeskus kilpailuttaa yhteistyössä asuntotuotantotoimiston kanssa lainat, joilla rahoitetaan Koy Auroranlinnan omistukseen rakennettavat kiinteistöyhtiöt 100 %:sti. Lainat myönnetään suoraan Koy Auroranlinnalle. Lainoituksessa käytetään 35 - 40 vuoden takapainotteisia lainoja, jotka kaupunki täytetakaa.

Kaupungin omalla rahoituksella toteutettavien vuokra-asuntojen huoneistotyyppi, asuntojen koko, hinta, laatu ja muut tavoitteet määritellään hankesuunnitelmissa, jotka hyväksyy asuntotuotantotoimikunta. Asuntotuotantotoimikunta valvoo, että hankesuunnitelman tavoitteet toteutuvat.

Vuokrat tulee määritellä siten, että vuokrataso on pitkällä tähtäyksellä omakustannusperusteinen. Vuokrien jyvityksessä käytetään sekä huoneisto- että talokohtaista jyvitystä. Omakustannusvuokraa määriteltäessä otetaan huomioon koko syntyvä asuntokanta.

Asukasdemokratiassa noudatetaan kaupunginvaltuuston hyväksymää, kaupungin omistamissa korkotukilainoitetuissa vuokra-asunnoissa käytettävää vuokralaisdemokratiasääntöä soveltuvin osin. Asukasvalinnassa sovellettavia valintakriteerejä varten on perustettu erillinen työryhmä, jonka määräaika on 31.5.2006. Asukasvalintaperiaatteista päätetään kaupunginhallituksessa erillisen esityksen perusteella.

Peruskorjausten rahoitus

Kaupungin omistamien vuokratalojen perusparantamisen rahoituksessa ehdotetaan noudatettavaksi samaa mallia kuin uustuotannossa. Joissakin tapauksissa kiinteistöjen vakuusarvot eivät riitä, jolloin tarvitaan kaupungin täytetakaus.

Peruskorjauksen lainoitus kaupungin järjestämillä lainoilla poistaa kyseiset kohteen aravan rajoitusmerkintöjen piiristä. Kohteet, joiden rajoitusaika on päättynyt ja joiden vuokra tulee kaupungin järjestämällä lainalla rahoitettuna yhtiön keskiarvoa korkeammiksi, joudutaan erottamaan vuokrantasauksesta.

Kaupungin oma osaomistusmalli

Kaupungin oma osaomistusmalli on Att:n yksi omistusasumismuoto, jossa tuleva omistaja ostaa asunnon muutaman vuoden kuluttua omaksi. Osaomistusmallilla luodaan monipuolisuutta asuntotarjontaan sekä madalletaan kynnystä oman asunnon hankintaan. Omaksilunastettavat osaomistusasunnot tarjoavat mm. nuorille perheille mahdollisuuden edetä asumisuralla vuokra-asunnosta omaan asuntoon. Osaomistusasunnoilla voitaneen saada vaihtuvuutta myös valtion tukemaan vuokra-asuntokantaan.

Osaomistusmallilla tarkoitetaan omistusasumisen muotoa, jossa asunnon myyjä (enemmistöomistaja) ja ostaja (vähemmistöomistaja) omistavat alkuvaiheessa yhdessä erisuuruisin osuuksin asunnon hallintaan oikeuttavat osakkeet. Osaomistusmalli alentaa kynnystä omistusasunnon hankintaan, kun asunnon hallintaan oikeuttavia osakkeita ei tarvitse ostaa kerralla. Osaomistusasunnosta luopuminen on myös helpompaa, kun myyjällä on velvollisuus lunastaa ostajan vähemmistöosuus tämän sitä vaatiessa.

Ostaja hankkii alkuvaiheessa 30 %:n osuuden asunnon hallintaan oikeuttavista osakkeista ja voi kasvattaa tätä osuutta erikseen sovittavalla tavalla enintään 49 %:iin. Yhteisomistussuhteen aikana asuminen perustuu vuokrasuhteeseen myyjän ja ostajan välillä. Yhteisomistussuhde päättyy, kun määräaikainen vuokrasopimus ostajan ja myyjän välillä päättyy. Ostajan on lunastettava tällöin loppuosuus asunnon hallintaan oikeuttavista osakkeista, mikäli haluaa jatkaa asumistaan. Mikäli ostaja ei lunasta osakkeiden loppuosuutta, myyjällä on velvollisuus lunastaa ostajan vähemmistöosuus itselleen. Ostajalla on myös oikeus milloin tahansa luopua vähemmistöosuudestaan vaatimalla myyjää lunastamaan sen takaisin tai myymällä osuutensa eteenpäin myyjän hyväksymälle siirronsaajalle. Takaisinlunastustapauksissa lunastushinta laskisi alkuperäisestä kauppahinnasta 1 % vuodessa asunnon kulumisen johdosta. Osaomistusasuntotuotannossa sovellettaisiin Hitas-ehtoja.

Osaomistusjärjestelmän hallinnointi

Osaomistusasunnot tuotetaan asunto-osakeyhtiömuodossa. Koska asunnon hallintaan oikeuttavien osakkeiden omistus on jakautunut myyjän ja ostajan välille, myyjän ja ostajan välille tehdään osakassopimus, jossa sovitaan asunto-osakeyhtiön osakkaalle kuuluvien oikeuksien ja velvollisuuksien käyttämisestä. Yhteisomistussuhteen aikana näistä oikeuksista ja velvoitteista vastaa enemmistöomistaja (myyjä). Keskeisin oikeus on päätösvallan käyttäminen yhtiökokouksessa ja keskeisin velvollisuus vastikkeenmaksuvelvollisuus.

Kaupungin suoraa omistusta asunto-osakeyhtiöissä ei voida pitää tarkoituksenmukaisena. Tämän johdosta osakkeiden omistajaksi tulee perustaa erillinen osakeyhtiö (holdingyhtiö), joka vastaa järjestelyssä enemmistöomistajalle kuuluvista oikeuksista ja velvoitteista. Asuntojen myynnistä yhtiön lukuun vastaa asuntotuotantotoimisto.

Rahoitus

Perustettaville asunto-osakeyhtiöille hankitaan 70 % yhtiölaina rahalaitoksesta. Lainojen hankkimisesta vastaa asuntotuotantotoimisto yhteistyössä talous- ja suunnittelukeskuksen kanssa. Rahoituksen loppuosuus 30 % on osakkeiden kauppahintaa. Kun ostaja kasvattaa omistusosuuttaan, myyjä lyhentää suorituksella yhtiölainaosuutta ja ostajan vuokra alenee vastaavalla määrällä.

Enemmistöomistajana toimiva yhtiö (holdingyhtiö) tarvitsee rahoitusta osakkeiden merkitsemiseen ja takaisinlunastettavien osuuksien rahoitukseen sekä hallinnollisten kulujensa kattamiseen. Rahoitus voidaan järjestää asuntotuotantorahastoon varatuista määrärahoista. Takaisinlunastettavat osuudet on tarkoitus myydä edelleen. Mikäli ostaja ei osta loppuosuutta itselleen yhteisomistussuhteen päättyessä ja lunastuttaa vähemmistöosuuden myyjällä, tulee asunto kokonaisuudessaan uudelleen myyntiin. Tarkoituksena on, että asunto voidaan myydä edelleen siten, että myyjä saa siitä alkuperäisen kauppahinnan. Tästä johtuen osaomistuskohteiden aloittamisajankohta on harkittava tapauskohtaisesti ottaen huomioon asuntojen yleinen hintataso ja odotettavissa oleva hintakehitys.

Asukasliitto ry on 3.3.2006 päivätyssä kirjeessään ilmaissut huolestumisensa kaupungin ara-tuotannon korvaamisesta omarahoitteisella ”haravatuotanolla”. Suurimpina ongelmina Asukasliitto pitää haravatuotannossa vuokrien kohtuullisuusvaatimusten purkautumista, asukasdemokratian heikkenemistä ja asuntojen myymisen helppoutta (liite 2: Asukasliitto ry:n kirje).

Khs toteaa, että yksityiskohtainen ehdotus kaupungin omaksi asuntorahoitusmalliksi vuokra-asuntojen toteuttamiseksi ja kaupungin omistamien vuokra-asuntojen perusparantamiseksi sekä osa-omistusmalliksi on valmisteltu yhteistyössä talous- ja suunnittelukeskuksen, kiinteistöviraston ja asuntotuotantotoimiston kanssa. Tuotantoon luovutettavat tontit ehdotetaan luovutettavaksi ara-ehdoilla, jolloin vuokrataso pysyy kohtuullisena ja on kilpailukykyinen aravuokrien kanssa. Kohtuuhintaisuudesta huolehditaan myös vuokrien jyvityksellä asunnon koon ja sijainnin mukaan.

KHS Kaupunginvaltuusto päättänee, että kaupunki ryhtyy toteuttamaan
ara-vuokra-asuntotuotantoa korvaavaa vuokra-asuntotuotantoa ja kaupungin omistamien vuokrataloyhtiöiden peruskorjaamista kaupungin itsensä järjestämällä rahoituksella.

Samalla kaupunginvaltuusto päättänee, että kaupungin omalla rahoituksella toteutettavien vuokra-asuntojen uustuotantoon ja perusparantamiseen rahalaitoksilta otettavia lainoja varten kaupunki myöntää täytetakauksen myöhemmin erikseen tehtävän yksityiskohtaisen päätöksen perusteella.

Edelleen kaupunginvaltuusto päättänee, että osaomistusasuntojen tuotanto aloitetaan kaupungin omalla mallilla.

Lisäksi kaupunginvaltuusto päättänee kehottaa kaupunginhallitusta huolehtimaan kaupungin osaomistusasuntojen toteuttamisen järjestelyistä.

Vielä kaupunginvaltuusto päättänee, että eri rahoitusmuodoilla toteutettavien asuntojen tuotantomäärät määritellään asunto-ohjelmassa ja, että tontit vapaarahoitteiseen vuokra-asuntotuotantoon luovutetaan samoilla ehdoilla kuin ara-vuokra-asuntotuotannon tontit.

Lisätietoja:

(Kirsi Mäkinen p. 169 3928)

Liite 1 Asuntoasiainrahoitustyöryhmän suositukset kaupungin oman asuntorahoitusmallin ja peruskorjaustoiminnan kehittämiseksi

Liite 2 Asukasliitto ry:n kirje 3.3.2006



Kokousaika	24.4.2006 klo 16
Kokouspaikka	Kaupungintalo, Khn istuntosali