HELSINGIN KAUPUNGINHALLITUS

ESITYSLISTA

44 - 2005

Kokousaika	12.12.2005 klo 16
Kokouspaikka	Kaupungintalo, Khn istuntosali

Asia

Sivu

KAUPUNGINJOHTAJA

1

Kokouksen laillisuuden ja päätösvaltaisuuden toteaminen sekä pöytäkirjan tarkastajien valinta

1

2

Tämän kokouksen päätösten täytäntöönpano

2

3

Kaupunginvaltuuston 30.11.2005 tekemien päätösten täytäntöönpano

3

4

Vaalilautakuntien asettaminen vuoden 2006 presidentinvaaleja varten ja jäsenten valinta asetettaviin lautakuntiin

6

5

Vaalitoimikuntien asettaminen presidentinvaalien yhteydessä järjestettävää ennakkoäänestystä varten ja jäsenten valinta asetettaviin toimikuntiin

8

6

Yleisten töiden lautakunnan varsinaisten jäsenten sekä kaupunginhallituksen edustajan lautakunnassa virkamatka Portugaliin

10

7

Vuoden 2006 talousarvion noudattamisohjeet

12

8

Rakennushankkeiden seurantaraportti

14

9

Vanhusten Palvelutaloyhdistys ry:n lainojen takaisinmaksuaikojen pidentäminen

15

KAUPUNKISUUNNITTELU- JA KIINTEISTÖTOIMI

1

Vt Kimmo Helistön toivomusponsi: Kymmenen vuotta samalla tasolla pysytelleen pyöräliikenteen määrän saattaminen eri toimenpitein kasvuun

17

2

Etuosto-oikeuden käyttämättä jättäminen Suomen valtion ja Linnan Kundit Oy:n välisessä kiinteistökaupassa

21

3

Suurmetsän katualueen (Louhikkokujan pohjoisosa) asemakaavan muuttaminen (nro 11479)

24

4

Vartiokylän tonttien 45462/4, 45470/4 ja 45471/11 asemakaavan muuttaminen (nro 11478)

27

5

Vt Otto Lehtipuun toivomusponsi: Lainsäädännön muuttaminen vuokratalojen asukasedustajien valitsemiseksi postiäänestyksellä

30

6

Fastighets Ab Majblommanin poikkeamishakemus

32

7

Lausunto Marja-Vantaan osayleiskaavaehdotuksesta (020900)

34

8

28.11.2005 pöydälle pantu asia Esitys arava- ja korkotukivuokra-asuntojen asukasvalintaperusteiden muuttamisesta

39

SIVISTYS- JA HENKILÖSTÖTOIMI

1

Helsinki-viikon säätiön tilintarkastajien valitseminen

61

2

Vt Sari Sarkomaan ja vt Terhi Peltokorven toivomusponnet: Työsuhdematkalippujen tarjoaminen kaupungin työntekijöille

62

3

Henkilöruokailusta perittävien ateriahintojen vahvistaminen

67

4

Erillinen virkaehtosopimus Helsingin kaupungin ylläpitämän Ressun IB-peruskoulun (International baccalaureate) eräiden opettajien opetusvelvollisuudesta ja paikallinen virkaehtosopimus heidän palkkauksestaan

72

RAKENNUS- JA YMPÄRISTÖTOIMI

1

Hallintopäällikön viran täyttäminen pelastuslaitoksessa

75

2

Lausunto Uudenmaan ympäristökeskukselle Kiviconstruction Oy:n ympäristölupahakemuksesta

78

SOSIAALI- JA TERVEYSTOIMI

1

Epilepsiasäätiön hallituksen jäsenyydestä luopuminen

85

2

Paanukoti Oy:n (ent. Paanumäen Vanhainkoti) hallituksen jäsenyydestä luopuminen sekä tilintarkastajan nimeäminen vuodeksi 2006

87

3

Gaius-säätiön hallituksen jäsenyydestä luopuminen

89

1

KOKOUKSEN LAILLISUUDEN JA PÄÄTÖSVALTAISUUDEN TOTEAMINEN SEKÄ PÖYTÄKIRJAN TARKASTAJIEN VALINTA

KJ Kaupunginhallitus päättänee todeta kokouksen lailliseksi ja päätösvaltaiseksi sekä valita jäsenet Rantasen (varalla Wallden-Paulig) ja
Dahlbergin (varalla Reinikainen) tarkastamaan tämän kokouksen pöytäkirjan.

2

TÄMÄN KOKOUKSEN PÄÄTÖSTEN TÄYTÄNTÖÖNPANO

KJ Kaupunginhallitus päättänee, että tämän kokouksen päätökset voidaan panna täytäntöön ennen kuin ne ovat saaneet lainvoiman, ellei erikseen toisin ole päätetty tai myöhemmin päätetä

3

KAUPUNGINVALTUUSTON 30.11.2005 TEKEMIEN PÄÄTÖSTEN TÄYTÄNTÖÖNPANO

Khs

KJ Kaupunginhallitus päättänee,

että kaupunginvaltuuston 30.11.2005 pitämän kokouksen päätösluettelo on toimitettava kaikille kaupungin lauta- ja johtokunnille sekä virastoille ja laitoksille tiedoksi kuin myös

että edellä mainittuun päätösluetteloon sisältyvät kaupunginvaltuuston päätökset saadaan pöytäkirjan tarkastamisen jälkeen mahdollisista valituksista huolimatta panna täytäntöön seuraavasti:

Asia Toimenpide

Kaupunginjohtajan toimiala

1, 2, 3 Ei toimenpidettä.

4 Pöytäkirjanote tekniselle lautakunnalle, Helsingin Vedelle sekä talous- ja suunnittelukeskukselle

5 Kaupunginhallituksen kirje Tiehallinnon Uudenmaan tiepiirille.

Pöytäkirjanote yleisten töiden lautakunnalle, kaupunkisuunnittelulautakunnalle sekä talous- ja suunnittelukeskukselle.

6 Pöytäkirjanote liikepalvelulautakunnalle sekä talous- ja suunnittelukeskukselle.

7 Pöytäkirjanote kulttuuri- ja kirjastolautakunnalle, yleisten töiden lautakunnalle, liikepalvelulautakunnalle, pelastuslautakunnalle, sosiaalilautakunnalle, terveyslautakunnalle, työterveyskeskukselle, kiinteistövirastolle sekä talous- ja suunnittelukeskukselle.

13 Aloite kaupunginjohtajan valmisteltavaksi.

Kaupunkisuunnittelu- ja kiinteistötointa johtavan apulais-

kaupunginjohtajan toimiala

8 Kaupunginhallituksen kirje Uudenmaan ympäristökeskukselle.

Pöytäkirjanote kaupunkisuunnittelulautakunnalle, kiinteistölautakunnalle, pelastuslautakunnalle, yleisten töiden lautakunnalle, rakennuslautakunnalle, ympäristökeskukselle, Helsingin Energialle ja Helsingin Vedelle.

9 Kaupunginhallitus päättänee lähettää asunto-ohjelman valmistelun lähetekeskustelusta laaditun keskustelupöytäkirjan talous- ja suunnittelukeskukselle huomioonotettavaksi asunto-ohjelman jatkovalmistelussa.

Pöytäkirjanote talous- ja suunnittelukeskukselle.

14 Aloite kaupunkisuunnittelu- ja kiinteistötointa johtavan apulaiskaupunginjohtajan valmisteltavaksi.

Sivistys- ja henkilöstötointa johtavan apulaiskaupungin-

johtajan toimiala

10 Kaupunginhallitus päättänee kehottaa kaupunginkansliaa sekä talous- ja suunnittelukeskuksen taloushallintopalveluita huolehtimaan luottamushenkilörekisterin ylläpitoa varten tarvittavien tietojen hankkimisesta.

Kaupunginvaltuuston pöytäkirjanote Helsingin käräjäoikeudelle, Tapio Ruuthille, Kyösti Sandelinille, Matti Pehkoselle ja Jarmo Kalevi Jääskeläiselle.

Pöytäkirjanote kaupunginkanslialle (Seija Kauppinen) sekä talous- ja suunnittelukeskuksen taloushallintopalveluihin (Tuija Honkaheimo).

11 Pöytäkirjanote kaupunginorkesterin johtokunnalle ja kaupunginkanslialle (Seija Kauppinen).

12 Pöytäkirjanote opetuslautakunnalle ja kaupunginkanslialle (Seija Kauppinen).

Rakennus- ja ympäristötointa johtavan apulaiskaupungin-

johtajan toimiala

15, 16 Aloitteet rakennus- ja ympäristötointa johtavan apulaiskaupunginjohtajan valmisteltavaksi.

Sosiaali- ja terveystointa johtavan apulaiskaupunginjohtajan

toimiala

17 Aloite sosiaali- ja terveystointa johtavan apulaiskaupunginjohtajan valmisteltavaksi.

Lisätiedot:
Ollinkari Matti, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2357

4

VAALILAUTAKUNTIEN ASETTAMINEN VUODEN 2006 PRESIDENTINVAALEJA VARTEN JA JÄSENTEN VALINTA ASETETTAVIIN LAUTAKUNTIIN

Khs 2005-2543

Kj toteaa, että tasavallan presidentin vaali toimitetaan 15.1.2006 ja tarvittaessa toinen vaali 29.1.2006. Khn on vaalilain 15 §:n mukaan hyvissä ajoin ennen vaaleja asetettava kutakin äänestysaluetta varten vaalilautakunta, johon kuuluu puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja kolme muuta jäsentä sekä vähintään kolme varajäsentä. Varajäsenet on asetettava siihen järjestykseen, jossa he tulevat jäsenten sijaan.

Vaaleissa noudatetaan Kvston 27.4.2005 vahvistamaa äänestysaluejakoa, jonka mukaan Helsingissä on äänestysalueita 158. Khs on 19.9.2005 päättänyt kunkin äänestysalueen äänestyspaikoista. Vaalilautakuntiin tarvitaan jäseniä ja varajäseniä yhteensä 1 264.

Vaalikelpoinen lautakuntaan on jokainen, jonka kotikunta on Helsinki ja jolla on äänioikeus vaalissa.

Vaalilautakuntien jäsenten ja varajäsenten tulee presidentinvaaleissa mahdollisuuksien mukaan edustaa vaalipiirissä edellisissä eduskuntavaaleissa ehdokkaita asettaneita puoluerekisteriin merkittyjä puolueita.

Naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain mukaan kunnallisessa toimielimessä tulee olla sekä naisia että miehiä kumpiakin vähintään 40 prosenttia, jollei erityisistä syistä muuta johdu.

./. Liitteenä oleva ehdotus vaalilautakuntiin valittavista henkilöistä on tehty puolueilta saatujen ehdotusten pohjalta ja vaalivalmistelutoimikunta on tarkistanut kokoonpanot tasa-arvosta annettua lakia vastaaviksi.

KJ Kaupunginhallitus päättänee valita vuoden 2006 presidentinvaaleja varten puheenjohtajat ja varapuheenjohtajat sekä jäsenet ja varajäsenet vaalilautakuntiin esityslistan tämän asian liitteen mukaisesti.

Pöytäkirjanote keskusvaalilautakunnalle, jota pyydetään ilmoittamaan valituiksi tulleille.

Lisätiedot:
Reuna Veera, keskusvaalilk:n sihteeri, puhelin 169 3176

LIITE

Yhdistelmä valittavista luottamushenkilöistä

5

VAALITOIMIKUNTIEN ASETTAMINEN PRESIDENTINVAALIEN YHTEYDESSÄ JÄRJESTETTÄVÄÄ ENNAKKOÄÄNESTYSTÄ VARTEN JA JÄSENTEN VALINTA ASETETTAVIIN TOIMIKUNTIIN

Khs 2005-2544

Kj toteaa, että tasavallan presidentin vaali toimitetaan 15.1.2006 ja tarvittaessa toinen vaali 29.1.2006.

Khn on vaalilain 15 §:n mukaan hyvissä ajoin ennen vaaleja asetettava laitoksien ja kotiäänestyksen ennakkoäänestystä varten yksi tai useampi vaalitoimikunta, johon kuuluu kolme jäsentä ja tarpeellinen määrä varajäseniä, kuitenkin vähintään kolme.

Äänioikeutettu, joka on hoidettavana sairaalassa, ympärivuorokautista hoitoa antavassa tai muussa kunnanhallituksen ennakkoäänestyspaikaksi määräämässä sosiaalihuollon toimintayksikössä taikka joka on otettu rangaistuslaitokseen, saa äänestää ennakolta laissa tarkemmin säädetyllä tavalla (laitosäänestys).

Lisäksi äänioikeutettu, jonka kyky liikkua tai toimia on siinä määrin rajoittunut, ettei hän pääse äänestys- tai ennakkoäänestyspaikkaan ilman kohtuuttomia vaikeuksia, saa äänestää ennakolta kotona. Tällöin on kyseessä kotiäänestys.

Presidentinvaalien ennakkoäänestys toimitetaan 4.–10.1.2006 ja tarvittaessa 18.–24.1.2006. Ensimmäisessä vaalissa yleiset ennakkoäänestyspaikat ovat loppiaisena 6.1.2006 suljettuina, mutta laitos- ja kotiäänestyksiä voidaan toimittaa myös loppiaisena. Laitoksissa ennakkoäänestys tapahtuu vähintään yhtenä ja enintään kahtena päivänä. Kotiäänestys tulee toimittaa kello 9–20 välisenä aikana.

Vaalitoimikuntien jäsenten ja varajäsenten tulee presidentinvaaleissa mahdollisuuksien mukaan edustaa vaalipiirissä edellisissä eduskuntavaaleissa ehdokkaita asettaneita puoluerekisteriin merkittyjä puolueita. Vaalikelpoinen toimikuntaan on jokainen, jonka kotikunta on Helsinki ja jolla on äänioikeus vaalissa.

Naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain mukaan kunnallisessa toimielimessä tulee olla sekä naisia että miehiä kumpiakin vähintään 40 prosenttia, jollei erityisistä syistä muuta johdu.

Kj toteaa edelleen, että jäljempänä oleva päätösehdotus on laadittu sosiaaliviraston, terveysviraston sekä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin antamien tietojen perusteella. Vaalitoimikuntia ehdotetaan asetettavaksi 26, joista neljä on tarkoitettu huolehtimaan yksinomaan kotiäänestyksen toimittamisesta. Keskusvaalilautakunnan puheenjohtaja voi tarvittaessa määrätä muidenkin toimikuntien jäseniä ja varajäseniä kyseiseen tehtävään.

./. Liitteenä oleva ehdotus vaalitoimikuntiin valittavista henkilöistä on tehty puolueilta saatujen ehdotusten pohjalta ja vaalivalmistelutoimikunta on tarkistanut kokoonpanot tasa-arvosta annettua lakia vastaaviksi.

KJ Kaupunginhallitus päättänee

1 asettaa 26 vaalitoimikuntaa vuoden 2006 presidentinvaalien yhteydessä laitoksissa järjestettävää ennakkoäänestystä ja kotiäänestystä varten ja

2 valita jäsenet ja varajäsenet samoin kuin puheenjohtajat ja varapuheenjohtajat edellä mainittuihin vaalitoimikuntiin esityslistan tämän asian liitteen mukaisesti.

Pöytäkirjanote keskusvaalilautakunnalle, jota pyydetään ilmoittamaan valituiksi tulleille.

Lisätiedot:
Reuna Veera, keskusvaalilk:n sihteeri, puhelin 169 3176

LIITE

Yhdistelmä valittavista luottamushenkilöistä

6

YLEISTEN TÖIDEN LAUTAKUNNAN VARSINAISTEN JÄSENTEN SEKÄ KAUPUNGINHALLITUKSEN EDUSTAJAN LAUTAKUNNASSA VIRKAMATKA PORTUGALIIN

Khs 2005-2513

Kj toteaa, että yleisten töiden lautakunnan esityksen mukaan rakennusvirasto on valmistellut lautakunnan virkamatkaa Portugaliin, Lissaboniin ja Portoon 26. – 30.4.2006. Virkamatkalla on tarkoitus tutustua edellä mainittujen kaupunkien ajankohtaisiin suunnittelu- ja rakennushankkeisiin.

Yleisten töiden lautakunta toteaa esityksessään mm, että vuoden 1994 kulttuurikaupunki -nimitys sekä vuoden 1998 maailmannäyttely virkistivät Lissabonin taloutta. Kehitys jatkuu vilkkaana edelleen. Uusia liikenneväyliä, puistoja ja julkisia rakennuksia rakennetaan jatkuvasti. Yleisten töiden lautakunnan matkan tarkoituksena on saada yleiskäsitys kaupungin rakentamisesta sekä tutustua niihin vetovoimatekijöihin, joilla kaupunki on onnistunut kasvattamaan kiinnostavuuttaan. Porton kaupunki on tutustumisen arvoinen uusien rakennushankkeidensa ja ympäristöhankkeidensa takia. Matkan ohjelma muodostuu työmaakäynneistä katu-, puisto- ja rakennuskohteisiin sekä paikallisten virka- ja luottamusmiesten tapaamisista. Matkan aikana pidetään alustettuja tietoiskuja lautakunnan ja rakennusviraston keskeisistä tulevaisuuden kysymyksistä.

Lautakunta esittää, että virkamatkaan osallistuisivat lautakunnan yhdeksän varsinaista jäsentä sekä kaupunginhallituksen edustaja lautakunnassa.

Virkamatkan kustannukset olisivat alustavasti noin 1500 euroa henkilöltä sekä virka- ja työehtosopimuksen mukaiset päivärahat. Kustannukset maksettaisiin yleisten töiden lautakunnan käyttövaroista.

Kaupunginhallitus päättää luottamushenkilöiden virkamatkoista lukuun ottamatta Pohjoismaihin, Baltiaan, Pietariin ja Moskovaan suuntautuvia virkamatkoja.

KJ Kaupunginhallitus päättänee oikeuttaa yleisten töiden lautakunnan varsinaiset jäsenet sekä kaupunginhallituksen edustajan lautakunnassa tekemään virkamatkan Portugaliin, Lissaboniin ja Portoon 26. – 30.4.2006 ajankohtaisiin suunnittelu- ja rakentamishankkeisiin tutustumista varten.

Virkamatkasta on tehtävä matkalasku välittömästi tai viimeistään kahden kuukauden kuluessa virkamatkan päättymisestä. Virkamatkasta aiheutuvat KVTES:in mukaiset matkustamis-, majoitus- ja päivärahakustannukset saadaan maksaa lautakunnan käyttövaroista.

Pöytäkirjanote virkamatkalle lähtijöille, yleisten töiden lautakunnalle ja rakennusvirastolle.

Lisätiedot:
Puusaari Helena, taloussuunnittelija, puhelin 169 2209

LIITE

Virkamatkaesitys

7

VUODEN 2006 TALOUSARVION NOUDATTAMISOHJEET

Khs 2005-2587

Kj toteaa, että Khs on vuosittain antanut ohjeet talousarvion toteuttamisesta talousarvion vahvistamisen jälkeen.

./. Esityslistan tämän asian liitteenä on vuoden 2006 talousarvion noudattamisohjeet.

Vuoden 2005 kolmannessa talousarvioennusteessa vuosikatteen arvioidaan toteutuvan 47,5 miljoonaa euroa talousarviota huonompana, mihin ovat vaikuttaneet osaltaan sosiaalitoimen ja erikoissairaanhoidon talousarvioylitykset, mutta myös ennakoitua pienemmät verotulot sekä kunnallis- että yhteisöverotuloissa. 

Vuoden 2006 talousarviossa vuosikate ilman liikelaitoksia on 23,3 miljoonaa euroa positiivinen ja kattaa poistoista vain 12,3 %. Liikelaitokset mukaan lukien vuosikate kattaa poistoista 93 % ja investoinneista 53 %.

Suomessa talouskasvu jäi vuoden 2005 alkupuoliskolla vähäiseksi teollisuustuotannon poikkeuksellisen rytmityksen vuoksi: ensimmäisellä neljänneksellä pysähtyi tilapäisesti metalli- ja elektroniikkateollisuuden vahva veto ja toisella puolestaan metsäteollisuuden seisokit pudottivat tuotantoa tuntuvasti. Teollisuuden kasvunäkymät loppuvuodelle ovat kuitenkin kohentuneet, mikä yhdessä vahvana jatkuvan kotimaisen kysynnän kanssa nostaa BKT:n kasvua loppuvuonna. Vuoden 2006 alkupuoliskolla kasvuluvut ovat edelleen korkeita, osin alhaisen vertailutason johdosta, mutta vauhti hidastuu vuoden loppua kohti. Bruttokansantuotteen kasvuksi ennakoidaan 3,2 % vuonna 2006.

Vuonna 2006 kuntatalous pysyy alijäämäisenä ja kuntien velan määrä kasvaa. Kuntien rahoitustilanne kuitenkin kohenee hieman, mikä johtuu sekä verotulojen ja valtionosuuksien kasvusta että menojen kasvun arvioidusta hidastumisesta.

Vaikka lähtökohdat seuraavien vuosien taloudelle ovat parantuneet, kaupungin talousarvio on vuonna 2006 edelleen tiukka eikä kaupungin tulopohjan paranemisessa ole nähtävissä merkittäviä muutoksia, joten talouden tasapainottamista on edelleen jatkettava. Käyttötalouden tasapainottaminen siten, että vuosikate riittää kattamaan poistot, on välttämätöntä. Lisäksi investointien taso on mitoitettava siten, että lainakanta kääntyy laskuun.

Talouden tasapainottamiseen pyritään mm. jatkamalla organisaatiouudistusten toteuttamista ja tukipalveluiden keskittämistä, sekä käynnistämällä siivous- ja ruokahuoltopalvelujen kilpailuttamisen opetustoimessa. Talouden sopeuttaminen edellyttää myös menetelmien ja prosessien kehittämistä sekä teknologian hyväksikäyttöä. Erityisen haasteen muodostaa sosiaalitoimen ja erikoissairaanhoidon kustannuskehityksen hillitseminen.

Henkilöstötoimikunta antaa (9.12.2005) noudattamisohjeista lausunnon, joka jaetaan Khn kokouksessa.

KJ Kaupunginhallitus päättänee antaa esityslistan liitteen mukaiset vuoden 2006 talousarvion noudattamisohjeet kaupungin kaikille lauta- ja johtokunnille sekä virastoille ja laitoksille.

Pöytäkirjanote noudattamisohjein kaupungin kaikille lauta- ja johtokunnille sekä virastoille ja laitoksille.

Lisätiedot:
Forsblom Kaija, erityissuunnittelija, puhelin 169 2389

LIITE

Vuoden 2006 talousarvion noudattamisohjeet

8

RAKENNUSHANKKEIDEN SEURANTARAPORTTI

Khs 2005-1395

Kj toteaa, että johtajiston 26.10.1994 nimeämä rakennushankkeiden seurantaryhmä on raportoinut hankkeiden etenemisestä vuodesta 1994 alkaen aina kahdesti vuodessa, toukokuun ja marraskuun tilanteesta.

./. HKR-Rakennuttaja ja seurantaryhmä ovat koonneet liitteenä 1 olevan rakennushankkeiden seurantaraportin marraskuun 2005 tilanteesta. Raportissa on verrattu marraskuun tietoja sekä taloussuunnitelmaan 2006 - 2010 että edelliseen, toukokuun 2005 tilanteesta laadittuun seurantaraporttiin.

Rakennushankkeiden seurantatiedot ovat liitteenä 1 olevassa seurantaraportissa.

Raportissa on merkitty erikseen hankkeet (36 kpl), jotka ovat siirtyneet joko hallintokuntien sopeuttaessa keväällä 2005 investointejaan taloussuunnitelmaehdotukseen 2006 – 08 tai taloussuunnitelman käsittelyssä.

Erikseen on raportoitu hankkeet, joiden arvioitu valmistumisajankohta on siirtynyt vähintään 3 kk edellisestä raportista. Näitä hankkeita on 8 kpl ja ne on kommentoitu raportin kohdassa 4.

Raporttiin sisältyy HKR - Rakennuttajan laatima rakentamisen suhdannekatsaus.

KJ Kaupunginhallitus päättänee merkitä tiedoksi rakennushankkeiden seurantaraportin ja suhdannekatsauksen, tilanne 30.11.2005 (liite 1).

Pöytäkirjanote liitteineen kaikille virastoille ja laitoksille.

Lisätiedot:
Sauramo Vesa, johtava suunnittelija, puhelin 169 2367

LIITE

Rakennushankkeiden seurantaraportti ja suhdannekatsaus, tilanne 30.11.2005

9

VANHUSTEN PALVELUTALOYHDISTYS RY:N LAINOJEN TAKAISINMAKSUAIKOJEN PIDENTÄMINEN

Khs 2005-2156

Vanhusten Palvelutaloyhdistys ry anoo (15.9.2005) kahden kaupungilta saamansa lainan takaisinmaksuajan pidentämistä 30 vuodeksi. Laina-aikojen pidentämistarve on tullut esille kaupungin ja yhdistyksen käymissä ostopalvelusopimusten tarkistusneuvotteluissa.

Khs myönsi 31.1.2000, 136 §, yhdistykselle 672 751,71 euron suuruisen lainan 15 vuodeksi ryhmäkotitilan rakentamiseksi Palvelutalo Domukseen, Leppäsuonkatu 4 A, 00100 Helsinki. Lainaa on jäljellä 552 617,46 euroa. Samoin Khs myönsi 28.4.1997, 754 §, yhdistykselle 201 825,51 euron suuruisen lainan 20 vuodeksi ikääntyneiden kehitysvammaisten ryhmäkodin rakentamiseen Aleksi-kodin tiloihin, Laivalahdenportti 5, 00810 Helsinki. Lainan saldo on nyt 139 642,80 euroa. Lainojen vakuutena ovat yhdistyksen omistamat As Oy Leppäsuon Palvelutalon ja Asunto Oy Laivalahdenportti 5 osakkeet. Lainoista peritään peruskoron suuruinen vuotuinen korko, joka on nyt 2,25 %.

Sosiaalivirasto toteaa (17.11.2005), että Helsingin vanhusten palvelujen yleisenä linjauksena on vahvistaa avohoitoa ja ennaltaehkäiseviä palveluja sekä vähentää kallista laitoshoitoa. Muutos avopainotteiseen vanhusten palvelujen rakenteeseen merkitsee sitä, että palvelutaloihin muuttaa entistä huonokuntoisempia henkilöitä. Palvelutalo Domus vastaa huonokuntoisten vanhusten asumis- ja palvelutarpeeseen tarjoamalla asukkaille ympärivuorokautista hoitoa, mikä on palveluasumisen kehittämisessä asetettujen tavoitteiden mukaista. Sosiaalivirasto ostaa palvelutalosta 31 tehostetun palveluasumisen paikkaa.

Ryhmäkoti Aleksista sosiaalivirasto ostaa 8 paikkaa kehitysvammaisten autettua asumista ja 5 paikkaa tukiasumista varten vuonna 2001 tehdyn ostopalvelusopimuksen perusteella. Koska helsinkiläisiä kehitysvammaisia henkilöitä on jatkuvasti jonossa autettuun asumiseen, ryhmäkoti Aleksin merkitys ostopalvelun tuottajana on tärkeä.

Sosiaalivirasto puoltaa molempien edellä mainittujen lainojen laina-aikojen pidentämistä.

Kj toteaa, että Vanhusten Palvelutaloyhdistys ry:n lainojen takaisinmaksuaikojen pidentäminen pienentää yhdistyksen vuosittaisia rahoituskustannuksia ja on kaupungin edun mukaista.

KJ Kaupunginhallitus päättänee, muuttaen 28.4.1997, 754 §, ja 31.1.2000, 136 §, tekemiään päätöksiä, pidentää Vanhusten Palvelutaloyhdistykselle myöntämiensä lainojen nrot 340-179 ja 340-186 laina-aikoja 30 vuodeksi muiden lainaehtojen säilyessä ennallaan.

Pöytäkirjanote anojalle, sosiaalivirastolle, talous- ja suunnittelukeskuksen varainhallinnalle sekä tarkastusvirastolle.

Lisätiedot:
Forss Eeva-Riitta, henkilöstökassan päällikkö, puhelin 169 2513

1

VT KIMMO HELISTÖN TOIVOMUSPONSI: KYMMENEN VUOTTA SAMALLA TASOLLA PYSYTELLEEN PYÖRÄLIIKENTEEN MÄÄRÄN SAATTAMINEN ERI TOIMENPITEIN KASVUUN

Khs 2005-1538

Kaj ilmoittaa, että käsitellessään 22.6.2005 (asia nro 12) Helsingin kaupungin ympäristöraporttia vuodelta 2004 Kvsto samalla hyväksyi seuraavan toivomusponnen:

”Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kymmenen vuotta samalla tasolla pysytellyt pyöräliikenteen määrä saatetaan eri toimenpitein kasvuun.” (Kimmo Helistö, äänin 56–0)

Kvston työjärjestyksen 24 §:n mukaan Khn on toimitettava ponnen ehdottajalle kirjallinen selvitys toivomusponnen johdosta tehdyistä toimenpiteistä viimeistään vuoden kuluttua ponnen hyväksymisestä. Selvitys on toimitettava erikseen tiedoksi myös muille valtuutetuille.

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (27.10.2005) seuraavaa:

Lausunnon tiivistelmä

Pyöräilyn edut ovat viimeaikoina edelleen korostuneet. Yleinen kehitys on ollut sekä pyöräilyn puolesta että sitä vastaan. Pyöräilyn edistämiseksi kaupunginhallituksen 16.2.2004 tiedoksi merkitsemän ja hallintokunnille mahdollisia toimenpiteitä varten lähettämän pyöräilyn kaksinkertaistamisohjelman velvoittavuutta olisi tarpeen lisätä. Tarvitaan hyvin monenlaisia toimenpiteitä niin pyöräilyolosuhteiden kuin markkinoinninkin osalta. Monia toimenpiteitä on jo vireillä, mutta nekin vaativat tehostamista. Hallintokuntien työ- ja työasiamatkasuunnitelmat on uutuus, jonka tekeminen tulisi saada ripeästi liikkeelle.

Lausunto Lausunto on laadittu yhteistyössä pyöräilytyöryhmä Sykkelin kanssa.

Pyöräilyyn liittyy paljon terveydellisiä, taloudellisia ja ympäristöllisiä sekä elämänlaadullisia etuja. Nämä ovat entistä korostuneemmin tulleet esille viime aikoina, ja siksi pyöräilyä on syytä edistää yhä voimakkaammin. Terveydenhoitomenojen odotettavissa oleva kasvu uhkaa niin valtion kuin kuntienkin taloutta, jollei ihmisiä saada muun ennalta ehkäisevän terveydenhoidon ohessa liikkumaan omin voimin aiempaa enemmän.

Pyöräily kasvoi Helsingissä vuoteen 1985 asti, jonka jälkeen se jopa hieman laski autoliikenteen kasvaessa voimakkaasti. Lamavuosina pyöräliikenne taas kasvoi, mutta on sen jälkeen pysynyt suurin piirtein samalla tasolla jo kymmenen vuotta. Vuosittaiset säästä johtuvat vaihtelut ovat 0–10 %. Tänä vuonna touko-syyskuussa pyöräliikennettä on ollut Helsingissä noin 6 % viimevuotista enemmän.

Kaupunginhallitus asetti suunnittelutavoitteeksi v. 1994 pyöräilyn kaksinkertaistamisen. Pyöräilyn kaksinkertaistamisohjelma valmistui 1996 ja sen ajantasaistettu versio vuoden 2004 alussa. Kaupunginhallitus merkitsi 16.2.2004 tämän ”Helsingin pyöräilyn kaksinkertaistamisohjelma, ohjelman tarkistus 2003” -ohjelman tiedoksi ja lähetti sen mahdollisia talousarvion puitteissa olevia toimenpiteitä varten asianomaisille virastoille ja laitoksille. Ohjelman velvoittavuutta olisi kuitenkin tarpeen lisätä.

Pyöräilyä vähentäviä seikkoja ovat viime vuosina olleet muun muassa seudun kaupunkirakenteen hajoamisesta johtuva matkojen piteneminen, autoistumisen kasvu sekä osittain siihen liittynyt passiivisten elintapojen lisääntyminen. Pyöräilyä lisääviä kehityssuuntia ovat pyöräilyolosuhteiden parantaminen, terveysliikunnan merkityksen kasvu sekä bensiinin hinnannousu. Pyöräilyn lisäämisessä on yleinen positiivinen asenne pyöräilyä kohtaan tärkeä. Ulkomaisen kokemuksen mukaan pyöräliikenteen onnistunut kehittäminen edellyttää sekä hallintokuntien että myös kaupungin johdon ja luottamusmiesten sitoutumista asiaan.

Pyöräliikenteen määrään vaikuttavat monet asiat: pyörätieverkko ja sen laatu, pyöräpalvelut kuten esimerkiksi pyöräpysäköinti, pyöräilyn markkinointi ja yleinen asennoituminen pyöräilyyn ja pyöräilijöihin, joukko- ja henkilöautoliikenteen kustannukset ja olosuhteet, valtion toimenpiteet sekä yhteiskunnan muutossuunnat ja käyttäytymistrendit. Näistä osa on kaupungin hallinnassa, mutta osaan kaupunki voi vain osittain vaikuttaa. Erilaiset markkinointiasiat ovat tärkeitä ja tätä varten pyöräilyn kaksinkertaistamisohjelmassa on tärkeysluokka 1:n mukaisena toimenpiteenä: ”Varataan pyöräilyn edistämiseen ja valistukseen oma kohta kaupunginkanslian määrärahasta.” Pyörien kuljetuksen helpottaminen junissa edellyttää puolestaan kaupungin aloitteellisuutta YTV:n hallituksessa.

Helsingissä viime aikoina toteutetuilla nopeusrajoituksien alentamiset parantavat pyöräilyn turvallisuutta ja viihtyisyyttä. Nopeusrajoitusten valvontaa täytyy kuitenkin tehostaa. Suuri osa kaupunkilaisista pelkää pyöräillä autoliikenteen seassa.

Lähiajan tärkeitä pyöräilyn kaksinkertaistamisohjelmassa esitettyjä vireillä olevia toimenpiteitä ovat muun muassa pääpyörätieverkon laadun parantaminen, huonojen reunakivikohtien korjaaminen, pyöräkeskuksen aikaansaaminen päärautatieaseman läheisyyteen, pyörätiekartan jakamismahdollisuuksien selvittäminen kaupunkiin muuttaville uusille asukkaille, koulujen liikenneopetuksen ja liikkumiskasvatuksen kehittäminen sekä internet-palvelujen parantaminen ja niiden käyttäminen niin pyöräilyn kuin pyörämatkailun markkinointiin. Paremmat pyöräilyolosuhteet parantavat myös pyöräilyn turvallisuutta. Lisäksi tarvitaan jatkuvaa turvallisuus- ja pyöräkulttuurikampanjointia. Seudullisella tasolla on tavoitteena YTV:n joukkoliikenneoppaan kaltainen kevyen liikenteen reittiopas ensi kevääksi. Myös YTV:n pyöräliikennestrategian uusimistyö on alkamassa. Tämän tulevan kevyen liikenteen strategian tulee olla tärkeä osa uutta PLJ -ohjelmaa ja siitä tulisi myös pyytää Helsingin kaupungin lausunto.

Kaupungin työpaikkojen liikennesuunnitelmien laadinta on myös käynnistymässä. Työpaikoilla on monia mahdollisuuksia vaikuttaa henkilöstönsä liikkumiseen ja kulkutapoihin työ- ja työasiamatkoilla. Helsingin kaupungin ympäristökeskus ja Helsingin Energia ovat toteuttaneet vuonna 2005 LIIKKIS -hankkeen, jossa on kokeiltu työmatkaliikkumisen kehittämistä. Ympäristökeskuksessa valmisteltiin virastolle työmatkasuunnitelma, jota toteuttamalla viraston henkilöstölle luodaan edellytyksiä ja houkuttimia kävelyyn, pyöräilyyn, joukkoliikenteen käyttöön ja ekotehokkaaseen auton käyttöön. Helsingin Energiassa liikkumista koskevat tavoitteet sisältyvät Green Office -järjestelmään.

LIIKKIS -hankkeen tuloksena on julkaistu Luovasti töihin -verkkosivusto (www.hel.fi/ymk/luovastitoihin), johon on koottu ideoita ja vinkkejä, miten työpaikat voivat vaikuttaa henkilöstönsä työmatkaliikkumiseen. Yksi tärkeä keino on suihkutilat sekä pyörien turvalliset sääsuojatut pysäköintimahdollisuudet. Sivuilla kerrotaan myös, miten työpaikat voivat suunnitelman avulla kehittää työmatkaliikkumista ja kytkeä sen osaksi toimintaansa. Tämän pilottihankkeen tarkoituksena on kannustaa muita Helsingin kaupungin virastoja ja laitoksia työmatkasuunnitelmien tekoon ja erilaisten edistämiskeinojen käyttöönottoon. Kaupunginhallituksen tulisikin kehottaa hallintokuntia laatimaan työ- ja työasiamatkasuunnitelmat. Kaupungin tulisi työ- ja työasiamatkapyöräilyn edistämisessä näyttää mallia muille työnantajille. Jo kaupungin 39 000 työntekijän pyöräilyn lisääntymisellä olisi selvä vaikutus kokonaistilanteeseen.

Hyvä pyörätieverkko on kuitenkin tärkein keino lisätä pyöräilyä. Kevyen liikenteen verkon toteuttamista tulee kiirehtiä. Erityisesti kantakaupungin pyörätieverkko pitää kehittää pikaisesti toimivaksi kokonaisuudeksi.

Kaj toteaa, että Kvston ja Khn hyväksymät politiikkaohjelmat ovat kaupungin ylimpien päätöksentekoviranomaisten tahdonilmaisuja siitä, mihin suuntaan kaupungin kehityksen halutaan kulkevan. Nyt kysymyksessä olevan kaltaisilla ohjelmilla ei ole juridista sitovuutta, ja lautakuntien on toimittava niille osoitettujen taloudellisten resurssien puitteissa. Ohjelma tulee kuitenkin ottaa ohjeeksi kaupungin toimintoja kehitettäessä. Pyöräilyn kaksinkertaistamisohjelma on osa kestävän kehityksen mukaista kaupunkipolitiikkaa, johon kaupunki on sitoutunut.

KAJ

Kaupunginhallitus päättänee merkitä tiedoksi esityslistalta ilmenevän selvityksen kaupunginvaltuuston 22.6.2005 hyväksymän toivomusponnen (Kimmo Helistö) johdosta tehdyistä toimenpiteistä ja toimittaa selvityksen ponnen ehdottajalle sekä erikseen tiedoksi muille valtuutetuille. Pöytäkirjanote jäljennöksin kaupunginhallituksen esityslistasta valtuutettu Kimmo Helistölle ja tiedoksi muille valtuutetuille sekä kaupunkisuunnittelulautakunnalle, kiinteistölautakunnalle, liikuntalautakunnalle, yleisten töiden lautakunnalle, opetuslautakunnalle, kaupunginkanslian tiedotustoimistolle sekä henkilöstökeskukselle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2244

2

ETUOSTO-OIKEUDEN KÄYTTÄMÄTTÄ JÄTTÄMINEN SUOMEN VALTION JA LINNAN KUNDIT OY:N VÄLISESSÄ KIINTEISTÖKAUPASSA

Khs 2005-2521

Helsingin kaupungin 8. kaupunginosan (Katajanokka) korttelin nro 8191 tontti nro 2; Vyökatu 1

Kiinteistölautakunta toteaa (15.11.2005) mm. seuraavaa:

Kiinteistövirastolle on toimitettu julkisen kaupanvahvistajan kiinteistönluovutusilmoitus seuraavasta kiinteistökaupasta, johon kaupungilla on etuostolain (608/77) mukaan etuosto-oikeus:

Kiinteistö	Myyjä / Ostaja	Oik.tod.pvm. ja kauppahinta
8. kaupunginosa kortteli 8191 tontti nro 2	Suomen valtio (Senaatti-kiinteistöt) / Linnan Kundit Oy	5.10.2005 2 650 000 euroa

Etuosto-oikeus myös valtion myymiin maihin

Eduskunta hyväksyi keväällä 2005 etuostolain muutoksen, jossa valtion maiden erityisasema on poistettu valtion ollessa myyjänä. Etuosto-oikeutta ei etuostolain 5 §:n mukaan kuitenkaan ole, milloin ostajana on valtio, valtion liikelaitos tai muu valtion laitos. Lainmuutos tuli voimaan 1.8.2005.

Kaupan kohde Kiinteistökaupan kohteena on Helsingin kaupungin 8. kaupunginosan (Katajanokka) korttelin nro 8191 tontti nro 2 rakennuksineen. Voimassa olevan asemakaavan mukaan tontti kuuluu hotellirakennusten korttelialueeseen (KL-1). Tontin pinta-ala on 4 128 m² ja rakennusoikeus 7 140 k-m².

Rakennusvalvontaviraston tietorekisterin mukaan tontilla sijaitsee vuonna 1837 valmistunut 5 694 k-m² suuruinen vankilarakennus sekä vuonna 1969 valmistunut 391 k-m²:n suuruinen vankilarakennus. Rakennukset on asemakaavassa merkitty suojeltaviksi merkinnällä sr-1. Merkinnän mukaan rakennukset ovat rakennustaiteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaita, eikä niitä saa purkaa eikä tehdä korjaus- tai muutostöitä, jotka turmelevat julkisivujen ja vesikattojen rakennustaiteellista tai kulttuurihistoriallista arvoa tai tyyliä.

Kauppahinta ja muut kaupan ehdot

Kokonaiskauppahinta 2 650 000 euroa vastaa yksikköhintoja noin 641,96 euroa/m² ja noin 371,15 euroa/k-m² rakennuksineen.

Kaupunki on etuostolain 2 §:n mukaisesti tiedustellut myyjältä kaupan mahdollisia muita kuin kauppakirjassa mainittuja ehtoja. Myyjän ilmoituksen mukaan kaikki kauppaan liittyvät ehdot on ilmoitettu kauppakirjassa.

Kauppakirjassa osapuolet ovat sopineet mm. maaperän kunnostamisesta. Ehtojen mukaan ostaja huolehtii kustannuksellaan toimenpiteistä, jotka ovat tarpeen todettujen raskasmetallien poistamiseksi ns. raja-arvotasoon tai muuhun ao. ympäristöviranomaisten hyväksymään tasoon saakka tontin alueelta. Mikäli kustannukset kuitenkin ylittävät 35 000 euroa, myyjä maksaa ylittävän osan kustannuksista ostajalle.

Kaupungin ja myyjän välinen sopimus ja esisopimus

Myyty tontti on osa Helsingin kaupungin ja Senaatti-kiinteistöjen välillä 9.4.2003 allekirjoitettua sopimusta ja esisopimusta, jossa sovittiin Katajanokan vankila-alueen aluejärjestelyistä. Sopimuksen mukaan kaupunki luovutti valtiolle ns. kruununvankilan tonttialueen. Valtio puolestaan luovutti Katajanokan korttelin nro 159 tontin nro 7 kaupungille. Lisäksi valtio sitoutui luovuttaman kaupungin omistukseen ne määräalat tonteista 159/1, 3, 5 ja 7, jotka vankila-alueen uuskäyttöä koskevassa asemakaavan muutoksessa tullaan osoittamaan puisto- tms. yleiseen käyttöön.

Kiinteistölautakunnan mielestä kaupungin ei tulisi käyttää etuosto-oikeuttaan kiinteistökaupassa, koska tontti tulee ostajan toimesta rakentumaan kaavan mukaiseen käyttöön ja kauppa liittyy kaupungin kanssa aiemmin tehtyyn alueluovutukseen.

Kiinteistölautakunta esittää, että kaupunki ei käytä etuosto-oikeuttaan kiinteistökaupassa, jossa Suomen valtio (Senaatti-kiinteistöt) on myynyt Helsingin kaupungin 8. kaupunginosan (Katajanokka) korttelin nro 8191 tontin nro 2 rakennuksineen Linnan Kundit Oy:lle.

Kaj toteaa, että Linnan Kundit Oy:n toiminimi on Patentti- ja rekisterihallituksen tietojärjestelmän mukaan 21.10.2005 alkaen Hotelli Katajanokka Oy.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee, että kaupunki ei käytä etuosto-oikeuttaan 5.10.2005 tehdyssä kiinteistökaupassa, jossa Suomen valtio (Senaatti-kiinteistöt) on myynyt Helsingin kaupungin 8. kaupunginosan korttelin nro 8191 tontin nro 2 rakennuksineen Linnan Kundit Oy:lle (nyk. Hotelli Katajanokka Oy).

Pöytäkirjanote kiinteistölautakunnalle ja Hotelli Katajanokka Oy:lle (ent. Linnan Kundit Oy).

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 169 2361

LIITTEET	Liite 1	Kiinteistönluovutusilmoitus
	Liite 2	Kauppakirja
	Liite 3	Sijaintikartta (Katajanokan tontti 8191/2)
	Liite 4	Kartta tontista (Katajanokan tontti 8191/2)

3

SUURMETSÄN KATUALUEEN (LOUHIKKOKUJAN POHJOISOSA) ASEMAKAAVAN MUUTTAMINEN (NRO 11479)

Khs 2002-1934

41. kaupunginosan (Suurmetsän) katualueen asemakaavan muutosehdotus.

Louhikkokujan pohjoisosa Jakomäen eteläosassa Somerikkotien länsipuolella.

Tiivistelmä Asemakaavan muutoksessa sallitaan tontille ajo osalla Louhikkokujan pohjoisosan jalankululle ja polkupyöräilylle varattua katualuetta. Muutos mahdollistaa erillispientalotontin 41209/10 jakamisen kolmeen tonttiin ja tontin rakentamisen voimassa olevan asemakaavan mukaisesti.

Asemakaavan perusteet

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (13.10.2005) mm., että tontin 41209/10 omistaja on 27.6.2005 pyytänyt Louhikkokujan pohjoisosan jalankululle ja pyöräilylle varatun kadun asemakaavan muuttamista siten, että ajoyhteys tontille 41209/10 ja siitä tonttijaolla muodostettaville tonteille voitaisiin järjestää kyseisen kadun kautta.

Lähtökohdat

Asemakaava

Voimassa olevassa asemakaavassa vuodelta 1986 Louhikkokujan pohjoisosa on jalankululle ja polkupyöräilylle varattua katualuetta.

Maanomistus

Kaupunki omistaa Louhikkokujan pohjoisosan kevyelle liikenteelle varatun katualueen.

Alueen yleiskuvaus

Louhikkokujan ajoneuvoliikenteelle varattu osuus päättyy pohjoisessa kääntöpaikkaan. Kadun jatkeena kääntöpaikalta lähtee koilliseen kevyen liikenteen yhteys, joka yhdistyy Kankarepolun kevyen liikenteen reittiin. Louhikkokujan itäpuolella on pieni puistoalue ja länsipuolella erillispientalotontteja.

Rakennettu ympäristö

Louhikkokujan länsipuolella on suurikokoisia erillispientalotontteja, jotka ovat syntyneet 1950-luvun alussa tehdyn Alppikylän palstoitussuunnitelman pohjalta. Osa tonteilla olevista rakennuksista edustaa 1950-luvun rintamamiestalokantaa. Tonttitehokkuus pientalotonteilla on e = 0.25, ja useimmilla tonteilla on runsaasti käyttämätöntä rakennusoikeutta.

Tavoitteet Kaavamuutoksen tavoitteena on edistää asemakaavan mukaista rakentamista tontilla 41209/10.

Asemakaavan muutosehdotus

Asemakaavan muutosehdotuksessa sallitaan tontille ajo osalla Louhikkokujan pohjoisosan jalankululle ja polkupyöräilylle varattua katualuetta. Muutos mahdollistaa erillispientalotontin 41209/10 jakamisen kolmeen tonttiin ja tontin rakentamisen voimassa olevan asemakaavan mukaisesti. Ajo muodostettavalle takatontille, jolla nykyinen asuinrakennus sijaitsee, sekä pohjoisen puoleiselle etutontille on asemakaavan muutosalueen kautta. Katualueen pinta-ala on 75 m².

Suunnittelun vaiheet

Vireilletulo, osallistumis- ja arviointisuunnitelma ja vuorovaikutus

Vireilletulosta on ilmoitettu osallisille kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston kirjeellä, jonka mukana lähetettiin osallistumis- ja arviointisuunnitelma (päivätty 16.8.2005).

Osallistuminen ja vuorovaikutus on järjestetty osallistumis- ja arviointisuunnitelman mukaisesti. Asemakaavan muutosluonnos ja selostusluonnos ovat olleet nähtävänä kaupunkisuunnitteluvirastossa 5.–16.9.2005. Mielipiteitä ei esitetty.

Ehdotus koskee valtion ylläpitämään kiinteistörekisteriin kuulumatonta aluetta.

Kaj ilmoittaa, että ehdotus on ollut julkisesti nähtävänä 11.–25.11.2005, mistä on ilmoitettu maankäyttö- ja rakennusasetuksessa säädetyllä tavalla. Ehdotusta vastaan ei ole tehty muistutuksia.

Kaj toteaa lisäksi, että Khs hyväksyy asemakaavan muutoksen Khn johtosäännön 8 §:n 6 kohdan 3 ja 6 kohtien mukaan, milloin muutetaan julkisivuja, rakennusmateriaaleja, rakentamistapaa, rakennusaloja, asuntojen enimmäismäärää tai keskipinta-alaa, autopaikkamäärää tai autopaikkojen sijoitusta, ajoyhteyttä, istutuksia tai viemärin taikka muun johdon sijoittamista koskevia asemakaavamerkintöjä tai ‑määräyksiä ja muutetaan alueen käyttötarkoitusta vähäisessä määrin.

Muutosta ei ole pidettävä vähäisenä, jos se merkitsisi alueen maankäytön yleisen luonteen muuttumista kaavassa osoitetusta tai poikkeamista kaavaa laadittaessa omaksutuista periaatteista, alueella vallitsevan yhtenäisen rakennustavan muuttamista taikka ympäristölliseltä kannalta merkittävien arvojen säilymisen vaarantumista.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee hyväksyä 41. kaupunginosan katualueen asemakaavan muutoksen kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston 13.10.2005 päivätyn piirustuksen nro 11479 mukaisena.

Kirje ja pöytäkirjanote Uudenmaan ympäristökeskukselle sekä ote rakennuslautakunnalle, kaupunkisuunnittelulautakunnalle ja kiinteistölautakunnalle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2244

LIITE

Asemakaavakartta nro 11479 (Louhikkokujan pohjoisosa Suurmetsässä)

4

VARTIOKYLÄN TONTTIEN 45462/4, 45470/4 JA 45471/11 ASEMAKAAVAN MUUTTAMINEN (NRO 11478)

Khs 2005-2339

45. kaupunginosan (Vartiokylän) korttelin nro 45462 tontin nro 4, korttelin nro 45470 tontin nro 4 ja korttelin nro 45471 tontin nro 11 asemakaavan muutosehdotus.

Jallintie 3, Uskalikonkuja 1 ja 2

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa mm. (6.10.2005), että tontin 45462/4 omistajat (20.1.2005) sekä tonttien 45470/4 ja 45471/11 omistajat (24.1.2005) ovat pyytäneet asemakaavan muuttamista siten, että rakennusoikeus nostetaan tehokkuuslukuun e = 0.25.

Kaavoitustilanne Alueella on voimassa vuonna 1981 vahvistettu asemakaava nro 8145. Tontti 45462/4 on erillispientalojen korttelialuetta (AO). Tehokkuusluku on 0.20 ja tontin pinta-ala 1 172 m², joten nykyinen rakennusoikeus on 234 k-m². Tontit 45470/4 ja 45471/11 ovat kasvitarharakennusten ja erillisten enintään kaksiasuntoisten pientalojen korttelialuetta (AVO). Tonttien tehokkuusluku on e = 0.5, mutta kerrosalasta saa enintään 40 % käyttää asumiseen. Näin ollen tonttien asumiseen käytettävä rakennusoikeus vastaa tonttitehokkuuslukua e = 0.20. Tontin 45470/4 pinta-ala on 2 172 m², joten asuinrakennusoikeus on 434 k-m². Tontin 45471/11 vastaavat luvut ovat 1 093 k-m² ja 219 k‑m².

Nykytilanne Tontit sijaitsevat Vartioharjun omakotialueella. Tontilla 45462/4 on vuonna 1994 rakennettu asuinrakennus, tontilla 45470/4 kolme vuonna 1984 rakennettua asuinrakennusta ja tontilla 45471/11 yksi vuonna 1984 rakennettu asuinrakennus.

Asemakaavan muutosehdotus ja sen perustelut

Vartioharjun pientaloalueella noudatetaan kaavoitusperiaatetta, jonka mukaan tehokkuusluku voidaan nostaa luvusta e = 0.2 lukuun e = 0.25 edellyttäen, että ympäristönsuojelulliset syyt eivät ole esteenä. Asemakaavamääräykset noudattavat Vartioharjun pientaloalueen asemakaavan muutosperiaatteita.

Tontit ovat erillispientalojen korttelialuetta (AO). Tehokkuusluku on e = 0.25. Tonteille saa asemakaavakartassa tehokkuusluvulla osoitetun rakennusoikeuden lisäksi rakentaa autotalleja ja -katoksia, varastotiloja, lasikuisteja ja kasvihuonetilaa yhteensä enintään 20 % sallitusta asuntokerrosalasta kuitenkin siten, että lasikuistien ja kasvihuoneiden kerrosala ei ylitä 5 % sallitusta asuntokerrosalasta.

Tonteille saa rakentaa yhden asunnon kutakin tontin pinta-alan täyttä 400 m² kohti. Kuitenkin jos tontin pinta-ala on 600–799 m², saa rakentaa kaksi asuntoa.

Asemakaavaan merkitystä rakennusoikeudesta saa enintään 70 % rakentaa yhteen kerrokseen.

Kaava-alueen pinta-ala on 4 437 m² ja tehokkuuden e = 0.25 mukainen rakennusoikeus 1 109 k-m² (222 k-m²).

Vaikutukset Asemakaavan muutoksella ei ole suurta vaikutusta ympäristön kannalta. Tontilla 45462/4 olevaa rakennusta on tarkoitus laajentaa ja tonteilla 45470/4 ja 45471/11 olevien rakennusten viherhuoneet on tarkoitus muuttaa asuinkäyttöön.

Vireilletulo, osallistumis- ja arviointisuunnitelma ja vuorovaikutus

Vireilletulosta on ilmoitettu osallisille kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston kirjeellä, jonka mukana lähetettiin osallistumis- ja arviointisuunnitelma (päivätty 2.6.2005) sekä asemakaavan muutosluonnos. Huomautuksia ei esitetty. Tontin 45462/22 omistajat ilmoittivat, etteivät he vastusta kaavamuutosta.

Ehdotus koskee valtion ylläpitämään kiinteistörekisteriin kuulumatonta aluetta.

Kaj ilmoittaa, että ehdotus on ollut julkisesti nähtävänä 11.–25.11.2005, mistä on ilmoitettu maankäyttö- ja rakennusasetuksessa säädetyllä tavalla. Ehdotusta vastaan ei ole tehty muistutuksia.

Kaj toteaa lisäksi, että Khs hyväksyy asemakaavan muutoksen Khn johtosäännön 8 §:n 6 kohdan 2 b, 3 ja 5–7 kohtien mukaan, milloin muutetaan rakennusoikeutta siten, että asuinpientalojen korttelialueen rakennusoikeutta lisätään vastaamaan enintään tehokkuuslukua 0.3 tai enintään 10 prosenttia (aputilat poislukien) voimassa olevassa kaavassa osoitetusta, muutetaan julkisivuja, rakennusmateriaaleja, rakentamistapaa, rakennusaloja, asuntojen enimmäismäärää tai keskipinta-alaa, autopaikkamäärää tai autopaikkojen sijoitusta, ajoyhteyttä, istutuksia tai viemärin taikka muun johdon sijoittamista koskevia asemakaavamerkintöjä tai ‑määräyksiä, muutetaan enintään kaksikerroksisten rakennusten korttelialueella rakennettavaksi sallitun rakennuksen talotyyppiä, muutetaan alueen käyttötarkoitusta vähäisessä määrin ja tehdään kaavaan edellä mainittuihin muutoksiin verrattavissa oleva tarkistus.

Muutosta ei ole pidettävä vähäisenä, jos se merkitsisi alueen maankäytön yleisen luonteen muuttumista kaavassa osoitetusta tai poikkeamista kaavaa laadittaessa omaksutuista periaatteista, alueella vallitsevan yhtenäisen rakennustavan muuttamista taikka ympäristölliseltä kannalta merkittävien arvojen säilymisen vaarantumista.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee hyväksyä 45. kaupunginosan korttelin nro 45462 tontin nro 4, korttelin nro 45470 tontin nro 4 ja korttelin nro 45471 tontin nro 11 asemakaavan muutoksen kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston 6.10.2005 päivätyn piirustuksen nro 11478 mukaisena.

Kirje ja pöytäkirjanote Uudenmaan ympäristökeskukselle sekä ote rakennuslautakunnalle, kaupunkisuunnittelulautakunnalle ja kiinteistölautakunnalle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2244

LIITE

Asemakaavakartta nro 11478 (Vartiokylän tontit 45462/4, 45470/4 ja 45471/11)

5

VT OTTO LEHTIPUUN TOIVOMUSPONSI: LAINSÄÄDÄNNÖN MUUTTAMINEN VUOKRATALOJEN ASUKASEDUSTAJIEN VALITSEMISEKSI POSTIÄÄNESTYKSELLÄ

Khs 2005-524

Kaj ilmoittaa, että käsitellessään 2.3.2005 (asia nro 3) vuokralaisdemokratiasäännön uudistamista Kvsto samalla hyväksyi seuraavan toivomusponnen:

”Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunginhallitus tekee tarvittavat esitykset lainsäädännön muuttamiseksi, jotta asukasedustajat voitaisiin valita postiäänestyksellä tai muulla vaalitoimituksella.” (Otto Lehtipuu, äänin 54–0)

Kvston työjärjestyksen 24 §:n mukaan Khn on toimitettava ponnen ehdottajalle kirjallinen selvitys toivomusponnen johdosta tehdyistä toimenpiteistä viimeistään vuoden kuluttua ponnen hyväksymisestä. Selvitys on toimitettava erikseen tiedoksi myös muille valtuutetuille.

Kaj toteaa, että toivomusponnessa esitettyä lainmuutosesitystä ei ole tarpeen tehdä, koska laissa yhteishallinnosta vuokrataloissa (16.7.1990/649) on jo säännös (6 §), jonka mukaan asukkaiden kokouksissa asukasedustajien vaalit voidaan päättää toimitettavaksi erillisessä äänestystilaisuudessa tai postitse (6 §). Kyseisen lain edellyttämä oikeus käyttää asukasedustajavaaleissa erillistä äänestystilaisuutta tai postiäänestystä on kirjattu myös Helsingin kaupungin vuokralaisdemokratiasääntöön (II luku, 7§).

Khs hyväksyi 7.11.2005 menettelyohjeet vuokralaisdemokratiasäännön soveltamisessa. Menettelyohjeiden mukaan vaalitoimitus voidaan suorittaa postitse, jos asukkaiden kokous niin päättää ja tekee muut tarvittavat päätökset ehdokasasettelusta ja käytännön järjestelyistä postiäänestyksen läpiviemiseksi.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee merkitä tiedoksi esityslistalta ilmenevän selvityksen kaupunginvaltuuston 2.3.2005 hyväksymän toivomusponnen (Otto Lehtipuu) johdosta tehdyistä toimenpiteistä ja toimittaa selvityksen ponnen ehdottajalle sekä erikseen tiedoksi myös muille valtuutetuille.

Pöytäkirjanote jäljennöksin kaupunginhallituksen esityslistasta valtuutettu Otto Lehtipuulle ja tiedoksi muille valtuutetuille.

Lisätiedot:
Venesmaa Riitta, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 169 2252

6

FASTIGHETS AB MAJBLOMMANIN POIKKEAMISHAKEMUS

Khs 2005-1796

Kaj toteaa, että kaupunginhallitus päätti 26.9.2005 1153 §:n kohdalla puoltaa Uudenmaan ympäristökeskukselle annettavassa lausunnossaan poikkeamisen myöntämistä Fastighets Ab Majblommanille haettuun toimenpiteeseen 16. kaupunginosan korttelin nro 16712 tontin nro 5 ja korttelin nro 16700 tontin nro 4 väliselle katualueelle.

Uudenmaan ympäristökeskus on palauttanut poikkeamishakemuksen asiakirjat kaupungille. Uudenmaan ympäristökeskus katsoo, ettei hankkeessa ole kysymys maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaisesta vähäistä suuremmasta poikkeamisesta asemakaavassa osoitetusta rakennusoikeudesta. Hakemuksen käsittely kuuluu kaupungin toimivaltaan.

Kaj toteaa, että kunta ei MRL 171.2 § 2-kohdan mukaan saa myöntää poikkeusta, kun kysymys on vähäistä suuremmasta poikkeamisesta asemakaavassa osoitetusta rakennusoikeudesta. Hakemuksen mukaiselle kulkutunnelille ei asemakaavassa ole osoitettu rakennusoikeutta, joten ko. tapauksessa em. lainkohta ei tule sovellettavaksi.

Hakemuksen käsittely kuuluu kaupungin toimivaltaan, sillä MRL 171 § 1 momentin mukaan kunta voi erityisestä syystä myöntää poikkeuksen MRL:ssa tai MRL:n nojalla annetuista rakentamista tai muuta toimenpidettä koskevista säännöksistä, määräyksistä, kielloista ja muista rajoituksista.

Fastighets Ab Majblomman (nyk. Bostads Ab Majblomman i Helsingfors) on pyytänyt poikkeamislupaa 16. kaupunginosan (Ruskeasuo) tonttien 16712/5 ja 16700/4 väliselle katualueelle (osoitteet: Mannerheimintie 97 ja Sanitäärinkatu 4) rakentaakseen tontteja yhdistävän kulkutunnelin kadun alle.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa (9.8.2005) mm., että hakijan tarkoituksena on rakentaa tontteja yhdistävä kulkutunneli kadun alle. Alueen asemakaavassa ei ole merkitty varausta katualueen alittavalle tunnelille.

Alueella on voimassa olevat asemakaavat 9399 (26.4.1989) ja 10675 (10.10.2001).

Hakemuksesta on tiedotettu naapureille kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston kirjeellä nro 185 (1.7.2005). Heille on varattu tilaisuus kirjallisen muistutuksen tekemiseen. Muistutuksia ei ole esitetty. Laajempi kuuleminen ei ole tarpeen, koska poikkeamisella ei ole vaikutuksia laajemmalle.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa, että yhdystunnelin rakentaminen toiminnallisesti toisiinsa liittyvien rakennusten välillä on perusteltua vilkkaasti liikennöidyn Mannerheimintien vuoksi. Asukkaat ja palveluiden käyttäjät ovat usein molemmissa rakennuksissa osittain tai kokonaan liikunta- ja näkörajoitteisia.

Erityinen syy poikkeamiseen on se, että rakennettava tunneli varmistaa henkilökunnan ja asiakkaiden turvallisen, esteettömän ja nopean siirtymisen rakennuksesta toiseen. Haetulla toimenpiteellä ei ole vaikutusta alueen asukkaille tai alueella muuten toimiville.

Haettu toimenpide ei aiheuta haittaa kaavoitukselle taikka alueiden käytön muulle järjestämiselle, eikä se vaikeuta luonnonsuojelun taikka rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista, mikäli rakentamisessa noudatetaan 7.12.2004 päivättyä suunnitelmaa. Haettu toimenpide ei myöskään johda vaikutuksiltaan merkittävään rakentamiseen eikä muutoin aiheuta merkittäviä haitallisia ympäristö- tai muita vaikutuksia. Kaupunkisuunnitteluvirasto puoltaa hakemusta edellä mainituin ehdoin.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee suostua hakemukseen ehdolla, että rakentamisessa noudatetaan 7.12.2004 päivättyä suunnitelmaa päätöksen nro 2005/1796/526 mukaisesti.

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 169 2361

LIITTEET	Liite 1	Bostads Ab Majblomman i Helsingforsin (ent. Fastighets Ab Majblomman) poikkeamispäätös
	Liite 2	Ympäristökartta (Ruskeasuo)
	Liite 3	Asemapiirros (Ruskeasuo)

7

LAUSUNTO MARJA-VANTAAN OSAYLEISKAAVAEHDOTUKSESTA (020900)

Khs 2005-2106

Kaj ilmoittaa, että Vantaan kaupunkisuunnittelu pyytää Helsingin kaupunkia antamaan lausuntonsa Marja-Vantaan osayleiskaavaehdotuksesta 15.12.2005 mennessä.

./. Kaupunginhallituksen aiempi lausunto osayleiskaavatavoitteista on esityslistan tämän asian liitteenä 1. Ote osayleiskaavakartasta ja merkinnät ja määräykset ovat esityslistan tämän asian liitteenä 2.

Marja-Vantaan osayleiskaava ja sen tausta-aineistot ovat nähtävissä Vantaan kaupungin kotisivuilla www.vantaa.fi/kaupunkisuunnittelu.

./. Osayleiskaavaehdotuksesta on saatu kaupunkisuunnittelulautakunnan, kiinteistöviraston sekä ympäristökeskuksen lausunnot. Liikennelaitoksen lausuntoa ei ole saatu määräaikaan mennessä. Lausunnot ovat esityslistan tämän asian liitteinä numero 3, 4 ja 5.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee antaa Vantaan kaupungille seuraavansisältöisen lausunnon Marja-Vantaan osayleiskaavaehdotuksesta.

Vantaan yleiskaavassa, Helsingin seudun taajamaseutukaavassa ja maakuntakaavassa on esitetty Länsi-Vantaalla Martinlaakson rataa ja siihen tukeutuvaa kaupunkirakennetta jatkettavaksi pohjoiseen. Osayleiskaavalla tarkennetaan Vantaan yleiskaavassa osoitettua maankäyttöratkaisua. Osayleiskaava antaa toimintalinjoja alueen käyttöön otolle ja perustellun maankäyttöratkaisun eri osa-alueiden asemakaavoitukselle. Helsingin kaupunginhallitus on antanut lausunnon Marja-radan ja Marja-Vantaan osayleiskaavatavoitteista 25.3.2005. Lausunnossa on suhtauduttu myönteisesti kaavoituksen tavoitteisiin.

Vantaan kaupunki valmistelee parhaillaan uutta yleiskaavaa, jonka suunnittelualueeseen kuuluu melkein koko Vantaan kaupungin hallinnollinen alue. Myös tästä Helsingin kaupunginhallitus on antanut lausunnon 9.5.2005. Marja–Vantaa on rajattu yleiskaavaluonnoksen ulkopuolelle. Tarkoituksena on, että lausunnolla oleva Marja–Vantaata koskeva yleiskaavaehdotus hyväksytään ennen Vantaan yleiskaavaa.

Kaupunginhallitus toteaa, että Marja–Vantaan osayleiskaavaehdotus on selkeä kokonaisuus. Kaavakartta ja maankäyttövaraukset määräyksineen ovat melko yksityiskohtaisia ja ohjaavat hyvin yksityiskohtaista suunnittelua.

Kaava-alueen sijainti yhdyskuntarakenteessa

Valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa on Helsingin seudun tavoitteena muun muassa valita kasvusuunnat hyödyntämällä joukkoliikenteen, erityisesti raideliikenteen mahdollisuuksia ja sijoittaa raideliikenteen vaikutusalueelle riittävästi asuntotuotantoa ja työpaikkarakentamista. Uusien asunto- ja työpaikka-alueiden suunnitteleminen Kehäradan varteen palvelee pääkaupunkiseudun yhdyskuntarakenteen eheyttämistä. Raideliikenteen asemien ympäristöt tulisi rakentaa tehokkaasti, jotta edistettäisiin joukkoliikenteen käyttöä ja kehittämistä.

Marja–Vantaan osayleiskaavaehdotuksen alue kuuluu seudullisiin kehittämisvyöhykkeisiin, joiden kehittämistä on tarkastelu Pääkaupunkiseudun neuvottelukunnan maankäytön ja asumisen yhteistyöryhmässä.

Alue tukeutuu sekä Hämeenlinnanväylään että Martinlaakson radan jatkeeseen liikenteellisesti. Kaavakartalla Martinlaakson radan jatkeelle on varattu Kivistöstä eteenpäin kaksi linjausta, toinen kaartuu itään Kivistön nykyisen pientaloalueen eteläpuolelta kohti lentoasemaa ja toinen jatkaa pohjoiseen kohti Klaukkalaa Hämeenlinnanväylän rinnalla. Marja–Vantaan alueen joukkoliikenteen tukeutuminen raideliikenteeseen on perusteltua. Suuren alueen, yli 2000 hehtaarin maankäyttö tehostuu huomattavasti sekä asumisen että työpaikkojen osalta.

Alueen maankäyttöön voimakkaimmin vaikuttava tekijä on lentomelu. Osayleiskaavaehdotuksen ratkaisut sijoittaa uudet asuntoalueet lentomelualueiden ulkopuolelle ja suunnata lentomelun rajoitusten vuoksi työpaikkarakentamista näille alueille ja varsinkin raideliikenteen asemien lähialueille, on tarkoituksenmukaista.

Asuntoalueiden mitoitus

Marja–Vantaan alueen laajat asuntorakentamismahdollisuudet edesauttavat pääkaupunkiseudun tonttitarjontaa. Kaava mahdollistaa mittavan määrän asuntorakentamisalueita, etenkin pientalo-alueita. Asuntoalueita on yhteensä 560 hehtaaria, joista tehokkaita asuntoalueita on kaikista asuntoalueista 16 %, tiiviin ja matalan rakentamisen alueita 7 % ja pientaloalueita 77 %. Asuntoalueille arvioidaan väkimääräksi 25 000 asukasta. Lisäksi keskustatoimintojen alueille voi rakentaa myös asuntoja. Niiden väkimääräksi arvioidaan 2 000 asukasta.

Osayleiskaavaluonnoksen mitoituksessa on käytetty laskentaperusteita niin, että tehokkaiden asuntokortteleiden korttelitehokkuus on 0.6–0.8, matalien ja tiiviiden asuntokortteleiden 0.3–0.4 ja pientalokortteleiden 0.2–0.25. Ottaen huomioon, että Marja–Vantaan alue on tarkoitus liittää tehokkaan joukkoliikenteen piiriin eli Martinlaakson radan jatkeeseen, on jatkosuunnittelussa perusteltua harkita asuntorakentamisen tehokkuuden nostamista.

Työpaikka-alueet ja palvelut

Asuntorakentamisen ohella osayleiskaava-alueelle on mahdollista rakentaa laajoja työpaikka-alueita. Uusien työpaikka-alueiden sijoittaminen Martinlaakson radan jatkeen varteen, Kehä III:n tuntumaan ja Hämeenlinnanväylän ympäristöön on perusteltua sekä kaupunkirakenteellisesti että liikenteellisesti, mutta niiden mitoitusta ja rakentamisen ajoitusta tulee arvioida myös seudullisena kysymyksenä.

Kivistön nykyisen pientaloalueen eteläpuolelle on osoitettu laaja keskustatoimintojen alue ja sen länsipuolelle lisäksi laaja kaupallisten palvelujen alue. Uusi asuntorakentaminen ja voimakas väestömäärän lisäys edellyttävät hyviä kaupallisia palveluita. Laajat varaukset edellyttävät kuitenkin asiakaskuntaa osayleiskaava-aluetta laajemmalta alueelta. On arvioitavissa, ettei tämä kuitenkaan merkittävästi pienennä Myyrmäen aluekeskukseen suuntautuvaa palvelujen kysyntää.

Luonto ja virkistys

Osayleiskaavaehdotuksessa on osoitettu laajoja virkistysaluevarauksia alueen eri osiin. Ne turvaavat hyvien virkistyspalveluiden saatavuuden ja myös luonnon monimuotoisuutta. Vantaanjokilaakso muodostaa korkeatasoisen ja laajan virkistyskokonaisuuden, joka kattaa huomattavan osan koko alueesta. Virkistysyhteyksien jatkuvuus eri alueiden välillä on järjestetty luontevasti.

Osayleiskaavaa varten on tehty perusteelliset luontoselvitykset. Niiden pohjalta on voitu määritellä virkistykselle, luonnon monimuotoisuudelle ja mm. alueella viihtyvälle liito-oravalle tärkeät alueet. Kaavamääräyksellä on estetty rakentaminen liito-oravaesiintymillä niin kauan kuin alueet ovat liito-oravan lisääntymis- ja oleskelualueita. Kaavassa ei kuitenkaan kerrota, miten lajin seuranta aiotaan järjestää. Liito-oravan esiintymispaikat ovat myös puustoltaan ja linnustoltaan alueen arvokkaimpia luontokohteita ja siten tärkeitä myös virkistykselle ja Vantaan luonnon monimuotoisuuden turvaamiselle.

Vantaanjokilaakso on seudullista viheraluetta, ja se yhdistää Vantaan viheralueverkoston Helsinkipuistoon, jonka yleissuunnittelu on alkamassa. Seudun viher- ja virkistysalueverkoston kehittäminen onkin kuntien yhteinen tehtävä.

Vantaanjokivarrelle tarvitaan suojavyöhykkeitä vähentämään ravinteiden huuhtoutumista jokeen. Osayleiskaavassa tulisikin ottaa kantaa myös suojavyöhykkeisiin.

Kaavan mukaan Piispankylän pohjavesialueelle on tulossa lisää teollisuutta, mutta ratkaisun ympäristövaikutuksia ei ole arvioitu. Pohjavesialueen käyttäminen teollisuusalueena on ristiriidassa pohjaveden suojelun kanssa. Kaavaselostuksessa ei myöskään ole käsitelty pilaantuneisiin maihin liittyviä ympäristövaikutuksia.

Yhteenveto

Marja–Vantaan osayleiskaavaehdotus on selkeä kokonaisuus. Alue kuuluu seudullisiin kehittämisvyöhykkeisiin. Alueen maankäyttöön voimakkaimmin vaikuttava tekijä on lentomelu. Se on otettu huomioon kaavaratkaisuissa. Alueen mittava rakentaminen edellyttää hyvän joukkoliikenteen järjestämistä alueelle ja siksi Martinlaakson radan jatkaminen alueelle on perusteltua ja välttämätöntä. Marja–Vantaasta muodostuu merkittävä asunto- ja työpaikkakokonaisuus. Alueelle tuleva asukasmäärä, 27 000, on huomattava, kuten myös liki vastaava määrä työpaikkoja.

Näin mittavan kokonaisuuden onnistunut toteuttaminen edellyttää suunnittelun ja rakentamisen hyvää koordinaatiota ja toteuttamisen selkeää ajoittamista, myös seudullisesti tarkastellen. Seudun kunnissa on kaavoja ja suunnitelmia varsin suurelle työpaikkakerrosalalle verrattuna todelliseen vuotuiseen lisätarpeeseen. Jos nämä alueet alkavat toteutua ilman selkeää ajoitusta ja toteutusjärjestystä, on olemassa vaara, että suuri osa alueista jää pitkään ja ehkä lopullisestikin keskeneräisiksi. Tämä ei olisi seudun kuntien eikä myöskään yritysten etu. Helsinki ei omista kaava-alueella maata, joten kaupungilla ei ole asiassa intressiä maanomistajana.

Ympäristöhaittojen lieventämiseen tähtäävät kaavamääräykset vaativat lisäksi vielä täsmennystä.

Helsingin kaupunginhallituksella ei ole kaavaehdotuksesta muuta huomautettavaa.

Kirje Vantaan kaupungille ja pöytäkirjanote kaupunkisuunnittelulautakunnalle, kiinteistövirastolle ja ympäristökeskukselle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2244

LIITTEET	Liite 1	Lausunto Vantaan kaupungille Marja-radan ja Marja-Vantaan yleiskaavatavoitteista 25.3.2002
	Liite 2	Osayleiskaavaehdotuskartta, yleiskaavamerkinnät ja -määräykset
	Liite 3	Kaupunkisuunnittelulautakunnan lausunto 24.11.2005
	Liite 4	Kiinteistöviraston lausunto 10.11.2005
	Liite 5	Ympäristökeskuksen lausunto 24.11.2005

8

28.11.2005 pöydälle pantu asia

ESITYS ARAVA- JA KORKOTUKIVUOKRA-ASUNTOJEN ASUKASVALINTAPERUSTEIDEN MUUTTAMISESTA

Khs 2005-58

Kaj toteaa, että eduskunnan apulaisoikeusasiamies päätyi 29.12.2004 tekemässään kaupungin asukasvalintaperusteita koskevan kantelun ratkaisussa siihen, että asunnonhakijoiden kuntalaisuutta ei voida pitää hyväksyttävänä kriteerinä asukasvalinnoissa valtion lainalla tai korkotuella rahoitettuihin vuokra-asuntoihin. Kuntalaisuus on Helsingissä huomioitu siten, että samassa asemassa olevista asunnonhakijoista etusijalle on asetettu kauimmin kunnassa asuneet hakijat (Khn päätös 15.3.1999, 376 §).

Apulaisoikeusasiamies perusteli näkemystään sillä, että asuinpaikan valinnanvapaus on perusoikeus ja asuinpaikkaan perustuvaa erottelua ihmisten välillä voidaan pitää perustuslain syrjintäkiellon vastaisena. Lisäksi hän perusteli ratkaisuaan sillä että aravarajoituslaissa, korkotukilaissa ja asukasvalintoja koskevassa asetuksessa kuntalaisuutta tai kunnassa asumisen pituutta ei mainita asukasvalinnan perusteena. Kuntalaisten asettaminen etusijalle ei apulaisoikeusasiamiehen mukaan ole hyväksyttävää silloinkaan kun valtion tukemia vuokra-asuntoja on hakenut yhtä kiireellisessä asunnontarpeessa olevia oman kunnan asukkaita ja ulkokuntalaisia. Apulaisoikeusasiamiehen mielestä syrjimätön peruste olisi tällaisessa tilanteessa valita asukkaat hakemusten jättöajankohdan perusteella tai arpomalla.

Asukasvalintaperusteita koskeva kantelu on tehty 10.5.2003. Apulaisoikeusasiamies pyysi asiasta selvityksen asuntolautakunnalta. Asuntolautakunta antoi 21.10.2003 kantelusta lausunnon suoraan apulaisoikeusasiamiehelle. Kaj kehotti apulaisoikeusasiamiehen päätöksen jälkeen 26.1.2005 kiinteistöviraston asuntoasiainosastoa ryhtymään ratkaisun mahdollisesti edellyttämiin toimenpiteisiin asukasvalintaperusteiden muuttamiseksi.

Asuntolautakunta toteaa (27.9.2005) seuraavaa:

Taustaa Asuntolautakunta päätti kokouksessaan 15.2.2005 merkitä tiedoksi eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen 29.12.2004 tekemän päätöksen Pekka Kedon tekemästä kantelusta sekä Helsingin kaupunkisuunnittelu- ja kiinteistötointa johtavan apulaiskaupunginjohtajan päätöksen 26.1.2005 (7 §).

Samalla asuntolautakunta kehotti asuntoasiainosastoa antamaan lautakunnalle 30.9.2005 mennessä esityksen asukasvalintaperusteiden mahdollisesta muuttamisesta.

Kuntalaisuutta ei voida eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen päätöksen mukaan pitää hyväksyttävänä kriteerinä asukasvalinnassa siinäkään tapauksessa, että lainmukaisten asukasvalintaperusteiden nojalla samassa asemassa olevia hakijoita on enemmän kuin jaettavia asuntoja. Koska kyse on osin valtion rahoituksella rakennetuista vuokra-asunnoista, joiden asukasvalinnan perusteet on säädetty laissa ja sen nojalla annetussa asetuksessa, ei ole suotavaa, että kuntalaisuutta käytetään asukasvalintakriteerinä. Mikäli kyse olisi kunnan itsensä rahoittamista asunnoista, kunta voisi vapaammin päättää myös asukasvalintaperusteista.

Helsingin kaupunkisuunnittelu- ja kiinteistötointa johtava apulaiskaupunginjohtaja kehotti päätöksellään 26.1.2005 (7 §) asuntoasiainosastoa ryhtymään päätöksen mahdollisesti edellyttämiin toimenpiteisiin asukasvalintaa koskevan ohjeistuksen tarkistamiseksi.

Kaupunginhallitus vahvisti 15.3.1999 asuntolautakunnan esityksen vuokralaisten asukasvalintaperusteiden muuttamisesta. Kuntalaisuudesta esityksessä todettiin seuraavaa:

”Samassa asemassa olevista asunnonhakijoista etusijalle asetetaan kauimmin kunnassa asuneet hakijat. Asukasvalinnassa otetaan huomioon myös hakijan pääkaupunkiseudulla sijaitseva työpaikka.”

Kuntalaisuus on huomioitu myös Ympäristöministeriön julkaisemassa asukasvalintaoppaassa (Ympäristöopas 102: Arava- ja korkotukivuokra-asuntoja koskeva Asukasvalintaopas, Helsinki 2003). Oppaassa todetaan seuraavaa:

”Asukasvalintoja koskeneiden tutkimusten ja selvitysten perusteella on ilmennyt, että asunnontarpeen, pienituloisuuden ja vähävaraisuuden lisäksi asukasvalintoihin ovat vaikuttaneet kuntalaisuus ja luottotiedot. Kaikkia hakijoita on käsiteltävä yhdenmukaisella tavalla siten, että jokaisella kansalaisella ja maassa laillisesti asuvalla on oikeus valita itse kotikuntansa. Jos on useita hakijoita, joiden asunnontarpeensa, tulojensa ja varallisuutensa puolesta voidaan katsoa olevan samanarvoisessa asemassa, ei kuntalaisuuden huomioon ottamiselle ole estettä. Kuntalaisuuden perusteella ei kuitenkaan saa ohittaa edellä mainittujen kriteerien perusteella paremmin sijoittuvia hakijoita.”

Helsingin, Espoon ja Vantaan asuntotoimien sekä ympäristöministeriön edustajat kokoontuivat 16.3.2004 pohtimaan apulaisoikeusasiamiehen kannanoton merkitystä asukasvalintaperiaatteisiin.

Tilaisuudessa ympäristöministeriön asunto-osaston edustaja korosti kommenteissaan, että oikeusasiamiehen päätös ei ole kannanotto, jolla valtio pyrkisi kaventamaan kunnan päätösvaltaa. Päätös on kannanotto yksilön perusoikeuksien toteutumiseen, ja tältä osin se on yksiselitteinen: kuntalaisuus on syrjivä peruste aravavuokra-asuntojen asukasvalinnassa. Oikeusasiamiehen rooli on valvoa perusoikeuksien toteutumista. Koska näiden oikeuksien toteutumista pidetään yhä keskeisempänä ja yhteiskunnan kannalta olennaisempana oikeutena, kiinnostus niihin tulevaisuudessa pikemminkin korostuu kuin vähenee.

Kokouksessa perustettiin työryhmä valmistelemaan yhdenmukaiset asukasvalintakäytännöt pääkaupunkiseudun asuntotoimille. Työryhmään kuuluu kunkin kunnan asuntotoimen johto sekä yhdyshenkilöt ympäristöministeriöstä ja Valtion asuntorahastosta.

Ympäristöministeriö ilmoitti päivittävänsä asukasvalintaoppaan yhteistyössä Valtion asuntorahaston kanssa. Päivityksessä otetaan huomioon oikeusasiamiehen linjaus kuntalaisuudesta sekä muutokset, jotka ovat tulleet voimaan edellisen oppaan valmistumisen jälkeen.

Uusi, päivitetty asukasvalintaopas julkaistiin elokuussa (Arava- ja korkotukivuokra-asuntoja koskeva Asukasvalintaopas, Valtion asuntorahasto 2005). Uudessa oppaassa kuntalaisuudesta todetaan seuraavaa:

”Asukasvalintoja koskeneiden tutkimusten ja selvitysten perusteella on ilmennyt, että asunnontarpeen, pienituloisuuden ja vähävaraisuuden lisäksi asukasvalintoihin ovat vaikuttaneet kuntalaisuus ja luottotiedot.

Kaikkia hakijoita on käsiteltävä yhdenmukaisella tavalla siten, että jokaisella kansalaisella ja maassa laillisesti asuvalla on oikeus itse valita kotikuntansa. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on 29.12.2004 antamassaan päätöksessä katsonut, että kuntalaisuus asukasvalintaperusteena on syrjivä (Dnro 1183/4/3). Jos on useita hakijoita, joiden asunnontarpeensa, varallisuutensa ja tulojensa puolesta voidaan katsoa olevan samanarvoisessa asemassa, voidaan vertailussa kunnan harkinnan mukaan ottaa huomioon esimerkiksi asunnottomuuden kesto, onko useampia erittäin kiireellisen asunnontarpeen syitä ja niiden kesto, hakijan asunto-olojen parantamisen kiireellisyys sekä hakemuksen voimassaoloaika.”

Asuntolautakunta päätti yksimielisesti esittää kaupunginhallitukselle, että Helsingissä noudatettavista aravavuokra-asuntojen asukasvalintaperusteista poistetaan seuraava kohta:

”Samassa asemassa olevista asunnonhakijoista etusijalle asetetaan kauimmin kunnassa asuneet hakijat. Asukasvalinnassa otetaan huomioon myös hakijan pääkaupunkiseudulla sijaitseva työpaikka.”

Samalla asuntolautakunta kehotti asuntoasiainosastoa valmistelemaan yhteistyössä Espoon ja Vantaan asuntotoimen kanssa lautakunnalle esityksen asukasvalintaperiaatteiden kokonaisuudistukseksi Valtion asuntorahaston uuden asukasvalintaoppaan pohjalta ottaen huomioon kuntalain velvoitteen tuottaa palveluja oman kunnan asukkaille.

Kaupunginkanslian oikeuspalvelut toteaa (27.10.2005) lausunnossaan kuntalaisuuden huomioonottamisesta aravavuokra-asuntojen asukasvalinnassa seuraavaa:

Perustuslain 19.4 §:ssä säädetty oikeus asuntoon

Perustuslain 19.4 §:n mukaan julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä. Oikeus asuntoon on niin sanottuihin TSS-oikeuksiin (taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet) kuuluva oikeus.

Hallituksen esityksen (HE 309/1993) mukaan perustuslain säännös ei turvaa oikeutta asuntoon jokaiselle yksilölle kuuluvana ehdottomana subjektiivisena oikeutena. Oikeutta asuntoon kaikille kuuluvana subjektiivisena oikeutena ei ole turvattu Suomessa myöskään tavallisen lain tasoisin säännöksin lukuun ottamatta eräitä erityistapauksia. Näitä ovat esimerkiksi vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain, lastensuojelulain ja sosiaalihuoltolain säännökset.

Perustuslain 19.4 §:ään sisältyy viittaus asumisen omatoimisesta järjestämisestä. Hallituksen esityksen (HE 309/1993) mukaan ”sosiaaliset perusoikeudet eivät voi olla yksinomaan julkisen vallan vastuulla. Pikemminkin ehdotettujen perusoikeussäännösten kokonaisuus korostaa yhteiskunnan jäsenten omaa aktiivista toimintaa perusoikeuksien toteuttamisessa. Myös asumisen oikeuden tulee pääosin toteutua yksilöiden omatoimisuuden kautta.”

Perustuslain 6.2 §:ssä säännelty syrjintäkielto

Perustuslain 6.2 §:n mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Syrjintäkielto kuuluu niin sanottuihin vapausoikeuksiin.

Pykälässä esitetty luettelo kielletyistä syrjintäperusteista ei ole tyhjentävä. Syrjintäperusteiden kattava määrittely edellyttää, että luettelossa nimenomaisesti mainittuihin syrjintäperusteisiin rinnastetaan muut henkilöön liittyvät syyt. Sellaisia ovat hallituksen esityksen (HE 309/1993) mukaan esimerkiksi yhteiskunnallinen asema, varallisuus, yhdistystoimintaan osallistuminen, perhesuhteet, raskaus, aviollinen syntyperä, sukupuolinen suuntautuminen ja asuinpaikka.

Syrjinnällä tarkoitetaan sellaista erottelua ihmisten kesken näiden välillä esiintyvien erojen vuoksi, jota ei voida pitää hyväksyttävänä. Kaikki erottelut eivät kuitenkaan ole syrjintää. Arvio erottelun hyväksyttävästä tai ei-hyväksyttävästä luonteesta riippuu muun muassa erottelun perusteesta eli syystä ja asteesta eli vaikutuksista. (Hallberg ym.: Perusoikeudet, Juva 1999, s. 239).

Pykälä ei toisaalta hallituksen esityksen mukaan kiellä kaikenlaista erontekoa ihmisten välillä, vaikka erottelu perustuisi syrjintäsäännöksessä nimenomaan mainittuun syyhyn. Olennaista hallituksen esityksen mukaan on, voidaanko erottelu perustella perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävällä tavalla. Tämä ilmenee suoraan myös lainsäännöksen nimenomaisesta sanamuodosta ''ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan''.

Perustelulle tehdä eroa eri ihmisryhmien välillä asetettavat vaatimukset ovat hallituksen esityksen mukaan erityisesti säännöksessä lueteltujen kiellettyjen erotteluperusteiden kohdalla kuitenkin korkeat. Asuinpaikkaa ei ole nimenomaisesti mainittu syrjintäperusteena pykälässä, vaan lain esitöissä. Hallituksen esityksen mukaan säännös ei estäisi tosiasiallisen tasa-arvon turvaamiseksi tarpeellista positiivista erityiskohtelua eli tietyn ryhmän (esimerkiksi naiset, lapset, vähemmistöt) asemaa ja olosuhteita parantavia toimia.

Oikeuskirjallisuudessakaan esitetyn kannan mukaan syrjintäkielto ei kiellä kaikenlaista erottelua. Olennaista asiassa kuitenkin on, ”että erottelu voidaan perustella perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävällä tavalla. Säännös ei estä esimerkiksi kunnallisasioissa ulkokuntalaisen asettamista etuuksia jaettaessa eri asemaan, kun erottelulle muutoin on hyväksyttävät, esimerkiksi kustannusten jakautumisesta johtuvat perusteet.” (Hallberg ym.: Perusoikeudet, Juva 1999, s. 706). Tällaisia asioita ovat esimerkiksi eri tariffien asettaminen kunnan jäsenille suhteessa ulkokuntalaisiin, kuten joukkoliikenteen kuukausiliput.

Perustuslain 9.1 §:ssä säännelty liikkumisvapaus

Perustuslain 9.1 §:n mukaan Suomen kansalaisella ja Suomessa laillisesti oleskelevalla ulkomaalaisella on vapaus liikkua maassa ja valita asuinpaikkansa.

Pykälä sisältää yleissäännöksen maan sisäisestä liikkumisvapaudesta ja oikeudesta valita asuinpaikka. Liikkumisvapaus on ensisijaisesti kansalaisoikeus tai negatiivinen vapausoikeus. Oikeus valita asuinpaikka korostaa hallituksen esityksen (HE 309/1993) mukaan perinteisten vapausoikeuksien ja sosiaalisten oikeuksien välisiä yhteyksiä. Oikeus valita asuinpaikkansa saattaa nimittäin edellyttää julkiselta vallalta myös positiivisia toimenpiteitä, joiden kautta valinta tulee tosiasiallisesti mahdolliseksi.

Hallituksen esityksen (HE 309/1993) mukaan liikkumisvapauden asema perusoikeutena merkitsee, että kyseisen oikeuden rajoitusten on perustuttava lakiin. Rajoitusten on myös oltava täsmällisiä ja tarkkarajaisia ja täytettävä ehdot rajoituksen välttämättömyyden ja hyväksyttävyyden suhteen. Rajoituksilla tulee lisäksi olla hyväksyttävä peruste, niiden tulee asteeltaan olla oikeassa suhteessa rajoituksella tavoiteltuun tarkoitukseen, eivätkä ne saa kajota perusoikeuden ydinsisältöön. Rajoitusten sallittavuutta arvioitaessa on otettava huomioon myös perusoikeussuojan ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten määräysten yhteisvaikutus ja tulkinnallinen sopeuttaminen toisiinsa. Esimerkiksi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 4 lisäpöytäkirjan 2 artikla edellyttää, ettei esimerkiksi liikkumisvapaudelle ja vapaudelle valita asuinpaikka saa asettaa muita kuin sellaisia rajoituksia, jotka ovat lain mukaisia ja välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen tai yleisen turvallisuuden takia, yleisen järjestyksen ylläpitämiseksi, rikosten ehkäisemiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi tai muiden yksilöiden oikeuksien ja vapauksien suojaamiseksi.

Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännössä perusoikeuksien rajoittamistapauksissa on annettu merkitystä sille, liittyykö rajoitus jonkin toisen perusoikeuden turvaamiseen tai perusoikeussäännöksen tarkoittamaan julkisen vallan toimintavelvoitteeseen (Hallberg ym.: Perusoikeudet, Juva 1999, s. 171–172).

Perustuslain 121 §:ssä turvattu kunnan asukkaiden itsehallinto

Perustuslain 121.1 §:ssä säädetään kunnallisesta itsehallinnosta. Säännöksen mukaan Suomi jakaantuu kuntiin, joiden hallinnon tulee perustua kunnan asukkaiden itsehallintoon. Perustuslain 121.2 §:n mukaan kuntien hallinnon yleisistä perusteista ja kunnille annettavista tehtävistä tulee säätää lailla. Perustuslain esitöiden (HE 1/1998) mukaan kunnan asukkaiden itsehallinnon periaatteeseen kuuluu, että kunnan tulee voida itse päättää tehtävistä, joita se itsehallintonsa nojalla ottaa hoidettavakseen, ja että muuten kunnalle voidaan antaa tehtäviä vain lailla, ei sen sijaan lakia alemmanasteisilla säädöksillä.

Kuntalain 1 §:ssä säädetään tarkemmin kuntien itsehallinnosta. Kuntalain 1.3 §:n mukaan kunta pyrkii edistämään asukkaidensa hyvinvointia ja kestävää kehitystä alueellaan. Kuntalain 2 §:n mukaan kunta hoitaa itsehallinnon nojalla itselleen ottamansa ja sille laissa säädetyt tehtävät. Kunnille ei saa antaa uusia tehtäviä tai velvollisuuksia taikka ottaa pois tehtäviä tai oikeuksia muuten kuin säätämällä siitä lailla.

Perustuslaissa turvattu kuntien itsehallinto sisältää periaatteen, jonka mukaan kunnan hallintoa hoitavat ne, joita kyseinen hallinto palvelee. Perustuslainvoimaisesti suojattu kunnallinen itsehallinto merkitsee kuntalaisille kuuluvaa oikeutta päättää kuntansa hallinnosta ja taloudesta.

Kunnallinen itsehallinto kohdistuu kunnan alueeseen, kunnassa asuviin ja oleskeleviin ihmisiin ja kunnassa tapahtuvaan toimintaan. Kunnallinen itsehallinto on luonteeltaan yleistä. Itsehallinnon hoidettavaksi tulevat paitsi laeissa sen hoidettavaksi erikseen uskotut tehtävät, myös muut paikalliset asiat, joita yleinen etu vaatii hallinnon hoidettavaksi, mikäli ne eivät ole luonteeltaan sellaisia, että niiden on katsottava kuuluvan valtion paikallis- tai aluehallinnon hoidettaviin tehtäviin. Kunnallinen itsehallinto sisältää täten sekä vallan että velvoituksen kunnalle kuuluvien tehtävien hoitamiseen.

Kuntien itsehallintoa turvaa myös Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirja (SopS 65 ja 66/1991). Peruskirjan 3 artiklan 1 kappaleen mukaan paikallinen itsehallinto tarkoittaa paikallisviranomaisen oikeutta ja kelpoisuutta säännellä ja hoitaa lain nojalla huomattavaa osaa julkisista asioista omalla vastuullaan ja paikallisen väestön etujen mukaisesti. Peruskirjassa edellytetään, että paikallisviranomaisten perustavanlaatuiset toimivaltuudet ja tehtävät säädetään perustuslaissa tai muussa laissa. Peruskirjan 9 artiklan 2 kappaleen mukaan paikallisviranomaisten voimavarojen tulee olla riittävät suhteessa niihin velvoitteisiin, jotka niille on annettu perustuslaissa tai muussa laissa. Suomen valtio on hyväksynyt sopimuksen ja saattanut sen valtionsisäisesti voimaan vuonna 1991.

Kunnallinen itsehallinto ei kuitenkaan ole täysin itsenäistä, vaan sitä rajoittaa valtion viranomaisten itsehallintoon kohdistuva ohjaus ja valvonta. Valvonta ei kuitenkaan saa olla viranomaisten mielivallasta riippuvaa, vaan valvonnan laajuus ja tapa millä sitä harjoitetaan, määräytyvät valvontaa koskevien säännösten mukaan.

Vuoden 1999 perustuslakiuudistuksen yhteydessä haluttiin ”vahvistaa kunnallista itsehallintoa ottamalla asiasta nykyistä kattavammat säännökset perustuslakiin” (HE 1/1998 s. 60). Oikeuskirjallisuuden mukaan viime aikoina on lisääntyvässä määrin puhuttu kunnallishallinnon kehittämisestä entistä selkeämmin kunnan jäsenten tarpeista ja odotuksista lähteväksi, heitä palvelevaksi toiminnaksi.

Julkinen valta perusoikeuksien toteuttajana

Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. TSS-oikeudet on pyritty kirjoittamaan perustuslakiin julkiseen valtaan tai lainsäätäjään kohdistuviksi turvaamis- tai edistämisvelvoitteiksi. Tästä johtuen velvoitteiden täsmentäminen sekä etuusjärjestelmien täsmällisempi määrittely jää tavallisen lainsäädännön varaan (HE 309/1993 s. 19 ja 35).

Perustuslaissa tai sitä koskevassa hallituksen esityksessä (HE 309/1993) ei ole määritelty sitä, mitä tahoa julkisella vallalla tarkoitetaan. Perustuslakivaliokunta on hallituksen esitystä (HE 309/1993) koskevassa mietinnössään (PeVM 25/1994 vp) todennut, että julkisen vallan käsitteen sisältö vaihtelee perusoikeuksittain. Valtio, kunnat ja kuntayhtymät ovat kuitenkin yleensä keskeisimmät velvoitetuksi tulevat tahot. Kunnat siis kuuluvat yleensä perustuslain perusoikeusluvussa käytetyn julkisen vallan käsitteen piiriin. TSS-oikeuksia koskevat säännökset (esimerkiksi oikeus perustoimeentuloon) voivat perustuslakivaliokunnan mukaan ulottua edellä mainittujen tahojen ulkopuolelle vain, jos niille on asianmukaisessa järjestyksessä annettu tällaisiin oikeuksiin liittyviä tehtäviä. Vapausoikeuksia koskevat säännökset puolestaan ulottavat vaikutuksensa kaikkiin niihin tahoihin, joille on annettu toimivaltaa käyttää tällaisten oikeuksien kannalta merkityksellistä julkista valtaa.

Vapausoikeuksista annetut säännökset rajoittavat myös kuntien viranomaisten harkintavaltaa kaikessa näiden päätöksenteossa ja toiminnassa ilman, että tästä olisi nimenomaisesti säädettävä lailla.

Vapausoikeuksien toteuttamisvelvollisuus kohdistuu siis yhtä lailla valtioon kuin kuntiin ja kuntayhtymiinkin sekä myös näiden tahojen ulkopuolisiin, mikäli ulkopuolisille tahoille on annettu vapausoikeuksiin liittyviä tehtäviä. Sama koskee myös yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa. ”Niin ollen on selvää, että esimerkiksi jokaisen sananvapaus on turvattu myös kunnan viranomaisen taholta tulevaa puuttumista vastaan. Niin ikään on riidatonta, että kunnan viranomaisten tulee kohdella kunnan asukkaita yhdenvertaisesti, ketään syrjimättä.” (Hallberg ym.: Perusoikeudet, Juva 1999, s. 149).

Kuntien velvollisuuksien näkökulmasta katsottuna ongelmallisempaa sen sijaan on se, millä tavoin ja missä laajuudessa TSS-oikeuksien turvaamis- ja edistämisvelvollisuudet voidaan kohdistaa suoraan kuntiin. Kysymys on perusoikeuksien toteuttamisvastuun jakautumisesta valtion ja kuntien välillä. Vuoden 1993 perusoikeusuudistuksen esitöissä todetaan nimenomaisesti, ettei uudistuksella tarkoitettu muuttaa kunnallisen itsehallinnon lähtökohtia, jotka sisältyivät silloisen hallitusmuodon 50 ja 51 §:ään, vaikka kunnat sinänsä kuuluvat julkisen vallan käsitteen piiriin. Lähtökohtana on, että kunnille perusoikeusuudistuksesta aiheutuvista uusista tehtävistä ja velvoitteista on säädettävä lailla. Hallitusmuodon kyseisten säännösten katsottiin vakiintuneesti antavan kunnalliselle itsehallinnolle suojaa myös lainsäätäjää vastaan: tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä ei voida puuttua kuntien itsehallinnon ominaispiirteisiin siten, että itsehallinto menettäisi asiallisesti merkityksensä. Oikeuskirjallisuuden ja perustuslakivaliokunnan kannanottojen perusteella voidaan katsoa, että perustuslain suojaa nauttivat ainakin kunnallishallinnon kansanvaltainen rakenne, kunnan oikeus verottaa jäseniään, kunnan yleinen toimiala sekä kunnan toimielinten tietty riippumattomuus valtiosta. Tehtävistä säädettäessä on myös huolehdittava siitä, että kunnilla on tosiasialliset edellytykset suoriutua tehtävistään. Tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä ei voida myöskään puuttua kunnallisen itsehallinnon ominaispiirteisiin siten, että itsehallinto menettäisi asiallisesti merkityksensä. Näin ollen julkiselle vallalle perustuslaissa osoitetut TSS-oikeuksien turvaamis- tai edistämisvelvollisuudet ulottavat vaikutuksensa kuntiin vain sikäli kuin kunnille on lailla annettu oikeuksien kannalta merkityksellisiä tehtäviä. (Hallberg ym.: Perusoikeudet, Juva 1999, s. 150 ja HE 103/1993 s. 26).

Julkisen vallan käsitteen piiriin kuuluvista tahoista perusoikeussäännökset velvoittavat ensisijaisesti valtiota. Tämä koskee erityisesti TSS-oikeuksia. Perustuslaissa vahvistetusta kunnallisesta itsehallinnosta johtuen kunnissa sosiaalisia oikeuksia koskevien säännösten oikeusvaikutukset edellyttävät pääsäännön mukaan, että ”kunnille on erityisillä laeilla annettu näiden säännösten toteuttamisen kannalta merkityksellisiä tehtäviä” (Hallberg ym.: Perusoikeudet, Juva 1999, s.604). Valtio ei voi vapautua vastuustaan toteuttaa perusoikeuksia pelkästään siirtämällä tehtäviä kunnan vastuulle. Jos kunta ei pysty suoriutumaan perusoikeuksien toteuttamistehtävästä, palautuu vastuu perusoikeuksien toteutumatta jäämisestä myös valtiolle. (Hallberg ym.: Perusoikeudet, Juva 1999, s. 137). Kun valtio antaa esimerkiksi kunnille perusoikeuksien toteuttamistehtäviä, tulee valtion samalla huolehtia, että kunnilla on myös riittävät edellytykset selviytyä tehtävistään (HE 309/1993 s. 26).

Silloin, kun perustuslain säännös on muotoiltu lainsäätäjään kohdistetuksi toimeksiannoksi (esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluja koskeva perustuslain 19.3 §), on riidatonta, että kuntien velvollisuus toteuttaa sosiaalisia perusoikeuksia riippuu perustuslain säännöksiä täydentävästä lainsäädännöstä. Kuitenkin myös silloin, kun perusoikeussäännöksen toimeksiantovaikutus ei ilmene suoraan säännöksen sanamuodosta, lähtökohtana on, että perusoikeussäännösten toimeksiantovaikutus kohdistuu ensisijaisesti valtioon ja kuntiin yleensä vasta täydentävän lainsäädännön välityksellä. (Hallberg ym.: Perusoikeudet, Juva 1999, s. 604).

Myös sellaisia perusoikeussäännöksiä, joihin yksityinen subjekti voi välittömästi perustaa subjektiivisen oikeuden, koskee lailla säätämisen vaatimus kunnallisesta itsehallinnosta johtuen. Esimerkiksi henkilön oikeus perustuslain 19.1 §:ssä tarkoitettuun välittömään toimeentuloon ja huolenpitoon ei yksittäisen henkilön osalta riipu perustuslakia täydentävästä tavallisen lain tasoisesta sääntelystä. Jotta kyseisen perusoikeuden toteuttaminen velvoittaisi kuitenkin myös kuntia valtion ohella, tulee kyseinen tehtävä säätää lailla nimenomaan kuntien tehtäväksi. (Hallberg ym.: Perusoikeudet, Juva 1999, s. 604).

Perustuslainsuojaa nauttivasta kunnallisesta itsehallinnosta johtuen kunnille ei voida täysin rajoituksitta osoittaa uusia tehtäviä esimerkiksi sosiaalisten perusoikeuksien toteuttamisessa edes tavallisella lailla (Hallberg ym.: Perusoikeudet, Juva 1999, s. 605). Jo ennen vuoden 1999 perustuslakiuudistusta, jonka yhteydessä kunnallista itsehallintoa haluttiin vahvistaa, perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännössä on tuohon aikaan hallitusmuodon 51.2 §:ssä säädetyn kunnallisen itsehallinnon katsottu sisältävän muun muassa kunnallisen verotusoikeuden

ja kunnan oikeuden päättää omasta taloudestaan laajemminkin (HE 1/1998 s. 176). Vuoden 1999 perustuslakiuudistuksen yhteydessä kuntien verotusoikeus on nimenomaisesti otettu osaksi kunnallista itsehallintoa sääntelevää 121 §:ää. Uudistuksella ei puututtu kuntien oikeuteen päättää omasta taloudestaan.

Periaatteessa voidaan katsoa, että kunnille siirrettävät pakolliset tehtävät pienentävät kuntien oikeutta päättää omasta taloudestaan, jota rahoitetaan lähinnä kunnallisveroin. Näin voidaan katsoa käyvän, jos valtio ei osallistu riittävästi kunnille annettujen tehtävien rahoittamiseen valtionosuuksin. (Hallberg ym.: Perusoikeudet, Juva 1999, s. 605). Vuoden 1993 perusoikeusuudistuksen yhteydessä sekä hallituksen esityksessä (HE 309/1993 s. 26) että perustuslakivaliokunnan siitä antamassa mietinnössä (PeVM 25/1994 vp. s. 3) korostettiin, että säädettäessä kuntien uusista tehtävistä ja velvoitteista, on samalla huolehdittava myös siitä, että kunnilla on tosiasialliset edellytykset suoriutua tehtävistään. ”Mikäli uusista tehtävistä säätävä laki ei näitä edellytyksiä takaa esimerkiksi valtionosuussäännöksin, laki saattaa olla ristiriidassa perustuslain suojaaman kunnallisen itsehallinnon kanssa. Tulkinta voi saada lisätukea Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjasta. Sen 9(2) artiklan mukaan paikallisviranomaisten taloudellisten voimavarojen tulee olla riittävät suhteessa velvoitteisiin, joita niille on perustuslaissa tai muussa laissa osoitettu. Lain säännökset saattavat jättää valtionosuuksien suuruuden riippuvaksi valtion vuosittaisesta talousarviosta. Tällöin budjettikäsittelyssä on huolehdittava siitä, että kunnilla on edellytykset suoriutua itsehallintonsa vaarantumatta niille TSS-oikeuksien toteuttamisessa säädetyistä tehtävistä. Perustuslakivaliokunta tähdensi perusoikeusuudistusta koskevassa mietinnössään (PeVM 25/1994 vp. s. 3), että valtio ei voi vapautua jonkin oikeuden toteuttamisvastuustaan siten, että se pelkästään siirtää lailla tätä tarkoittavan tehtävän kunnille.” (Hallberg ym.: Perusoikeudet, Juva1999, s. 605–606).

Kunnan jäsenyydestä Henkilön kotikunnalla on merkitystä sekä yksityisen henkilön että kunnan kannalta. Yksityisen henkilön kannalta tärkein kotipaikkaan liittyvä vaikutus on kunnan jäsenyys. Jäsenyyteen liittyvistä oikeuksista tärkeimpiä ovat muun muassa oikeus jäsenyyteen sidottujen kunnan laitosten, palvelujen ja sosiaalisten etujen käyttämiseen. Lakisääteiset tai kunnan itsensä järjestämät muut kunnalliset palvelut toteutetaan tai järjestetään pääsääntöisesti kunnan asukkaita varten, ellei lainsäädännössä ole toisin määrätty.

Kunnan osalta henkilön kotikunta vaikuttaa kunnan velvollisuuksiin ja kustannusvastuuseen. Kotikuntalakia koskevan hallituksen esityksen (HE 104/1993) mukaan kunnalliset palvelut tuotetaan ja järjestetään pääsääntöisesti ensisijaisesti kunnan asukkaille, ellei laissa ole erityisesti säädetty muuta. Mikäli lakisääteisiä kunnallisia palveluja järjestetään toisten kuntien asukkaille, henkilön kotikunta vastaa yleensä niistä kustannuksista, jotka henkilö on aiheuttanut toiselle kunnalle. Näin menetellään esimerkiksi silloin, kun koulutusta annetaan toisen kunnan opiskelijalle tai kun henkilön hoito vaatii oleskelua toisen kunnan omistamassa hoitolaitoksessa. Kunnat eivät ole velvollisia antamaan terveydenhoitopalveluja eivätkä sairaanhoitoa henkilöille, joiden kotikunta on muussa kunnassa, ellei kysymyksessä ole kiireellistä hoitoa tarvitseva potilas.

Kotikuntalain 2.1 §:n mukaan henkilön kotikunta on pääsäännön mukaan se kunta, jossa hän asuu. 2.2 §:n mukaan tapauksissa, joissa henkilöllä on käytössään useampia asuntoja, tai jos hänellä ei ole käytössään asuntoa lainkaan, hänen kotikuntansa on se kunta, jota hän perhesuhteidensa, toimeentulonsa tai muiden vastaavien seikkojen johdosta itse pitää kotikuntanaan ja johon hänellä on edellä mainittujen seikkojen perusteella kiinteä yhteys. Jos henkilön omaa käsitystä kotikunnastaan ei ole voitu selvittää, on hänen kotikuntansa 2.3 §:n mukaan se kunta, johon hänellä on katsottava olevan kiintein yhteys asumisensa, perhesuhteidensa, toimeentulonsa ja muiden vastaavien seikkojen johdosta.

3 §:n mukaan henkilön kotipaikka ei muutu, jos hänen asumisensa toisessa kunnassa johtuu muun muassa pääasiassa enintään yhden vuoden kestävästä työtehtävästä, opiskelusta, sairaudesta tai muusta näihin rinnastettavasta syystä, hoidosta tai huollosta sosiaali- ja terveyshuollon toimintayksikössä tai muutoin vastaavissa olosuhteissa, merillä olosta laivaväkeen kuuluvana, rangaistusten suorittamisesta rangaistuslaitoksessa, eduskunnan tai valtioneuvoston jäsenyydestä tai julkisesta luottamustoimesta taikka asevelvollisuuden tai siviilipalveluksen suorittamisesta.

Henkilön kotikunta määräytyy kotikuntalain nojalla tosiasiallisen asumisen perusteella. Henkilön omalla käsityksellä kotikunnastaan on ratkaiseva merkitys valintatilanteissa. Kotikuntalain keskeisin tavoite on kyetä määrittelemään henkilön kotikunta siten, että se vastaa mahdollisimman tarkoin aineellista totuutta eli henkilön tosiasiallista asumista tietyssä Suomen kunnassa

Kunnan velvollisuus turvata ja edistää perusoikeuksien toteutumista kunnan
vuokra-asuntojen asukasvalinnan yhteydessä

Edellä selostettuun perustuen voidaan todeta, että kunnan tehtävänä on tuottaa palveluja ensisijaisesti jäsenilleen ja edistää alueellaan asuvien henkilöiden hyvinvointia. Kuntalain 4 §:n mukaan kunnan asukas on henkilö, jonka kotikuntalaissa tarkoitettu kotikunta kunta on. Myös kunta julkisen vallan edustajana on velvollinen turvaamaan ja edistämään perusoikeuksien toteutumista alueellaan siltä osin kuin kunnille on erityisillä laeilla annettu näiden säännösten toteuttamisen kannalta merkityksellisiä tehtäviä tai vapausoikeuksien ollessa kyseessä, kun kunnille on annettu oikeus käyttää tällaisten oikeuksien kannalta merkityksellistä julkista valtaa.

Perustuslaissa turvattu kunnallinen itsehallinto edellyttää muun muassa sitä, että kunnalle annettavista tehtävistä tulee säätää lailla. Jotta TSS-oikeuksien turvaaminen tai edistäminen olisi kunnan vastuulla, siitä tulee jokaisessa tapauksessa erikseen säätää lailla kunnan tehtäväksi.

Julkisen vallan tehtävänä on perustuslain mukaan edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä. Laki asunto-olojen kehittämisestä (919/85) on asumista koskevia julkisen vallan toimenpiteitä säätelevä yleislaki. Se ei ole muihin asunto-oloihin vaikuttavaan lainsäädäntöön verrattuna hierarkisesti ylempänä, mutta siihen otetut tavoitesäännökset ilmaisevat kuitenkin lain esitöiden (HE 50/1985 s. 11) mukaan asuntopoliittisia peruslähtökohtia, jotka asuntopoliittista järjestelmää kehitettäessä tulisi ottaa huomioon.

Laki asunto-olojen kehittämisestä asettaa velvollisuuksia sekä valtiolle että kunnille julkisen vallan edustajina.

Asunto-olojen kehittämisestä annetun lain 1 §:n mukaan asunto-olojen kehittämisen tavoitteena on turvata jokaiselle Suomessa vakinaisesti asuvalle mahdollisuus kohtuulliseen asumiseen. Erityisesti huomiota on kiinnitettävä puutteellisesti asuvan, pienituloisen ja vähävaraisen väestön sekä nuorten ja lapsiperheiden asunnonsaannin ja asumistason parantamiseen ja asumismenojen kohtuullisuuden turvaamiseen sekä alueiden samoin kuin väestöryhmien välisten asumistasoerojen vähentämiseen.

Kohtuullisen asumistason turvaamiseksi on lain 2 §:n mukaan luotava riittävä ja eri asumismuotoihin kohdistuvaa tarvetta ja kysyntää vastaava asuntokanta rakentamalla uusia asuntoja, parantamalla olemassa olevien asuntojen laatu- ja varustetasoa sekä vähentämällä asuntojen poistumaa, sekä edistettävä asuntokannan tarkoituksenmukaista käyttöä.

Asunto-olojen kehittämiseksi voidaan 3 §:n mukaan muun muassa valtion varoista myöntää lainoja, korkotukea ja avustuksia, antaa valtion takauksia, myöntää verohelpotuksia, maksaa asumistukea ja asuntosäästöpalkkioita sekä ryhtyä muihin toimenpiteisiin sen mukaan kuin niistä erikseen säädetään tai määrätään.

Kunnan tehtävänä on kyseisen lain 5.1 §:n mukaan luoda alueellaan yleiset edellytykset asunto-olojen kehittämiselle. Lain esitöiden mukaan kunnan velvollisuudeksi säädettiin aktiivisesti vaikuttaa asunto-olojen parantamiseen. Velvollisuutensa täyttämiseksi kunta joutuu erityisesti huolehtimaan valtion tarkoitukseen osoittamien taloudellisten voimavarojen asianmukaisesta suuntaamisesta asunnontarvitsijoille. Kunta voi myös vaikuttaa muihin rahoittajiin ja rakentamisen osapuoliin toimivien yhdyskuntien aikaansaamiseksi. Tärkeää on myös kunnan asunto-olojen kehittämiseen osoittamien omien varojen suuntaaminen. Kyseisen säännöksen nojalla ei voida antaa uusia tehtäviä, vaan niistä tulee aina säätää yksilöidysti lailla. (HE 50/1985 s. 10–11)

Lain 5.2 §:n mukaan kunnan on huolehdittava siitä, että toimenpiteet asunto-olojen kehittämiseksi suunnataan erityisesti asunnottomien ja puutteellisesti asuvien asumisolojen parantamiseen. Kunnan tulee kyseisen pykälän mukaan kehittää asunto-oloja alueellaan siten, että sellaiselle asunnottomaksi joutuneelle kunnan jäsenelle, joka ei ilman kohtuuttomia vaikeuksia kykene asuntoa omatoimisesti hankkimaan, voidaan järjestää kohtuulliset asumisolot.

Kohtuulliset asumisolot eivät aina edellytä itsenäistä asuntoa, vaan ne voidaan järjestää myös esimerkiksi asuntolassa tai soluasunnossa. ”Säännös ei antaisi mahdollisuutta kunnan jäsenelle yksittäistapauksessa vaatia kuntaa järjestämään hänelle kohtuulliset asumisolot. Se mitä toimenpiteitä kukin kunta käyttää asunnottomien ja puutteellisesti asuvien asumisolojen parantamiseksi jää kunnan itsensä harkittavaksi” (HE 50/1985 s. 11).

Laissa asunto-olojen kehittämisestä on nimenomaisesti annettu kunnan tehtäväksi huolehtia vain oman kuntansa jäsenten kohtuullisista asuinoloista. Sama asia tulee esille myös lain esitöistä. Perustuslaissa säädettyä jokaisen oikeutta asuntoon koskevaa edistämisvelvollisuutta ei ole lainsäädännöllä kohdistettu kuntiin siinä laajuudessa, että kunnan tulisi toiminnallaan edistää kaikkien Suomessa laillisesti olevien henkilöiden oikeutta asuntoon. Kunnan tehtävä ja velvollisuus on siis edistää oman kuntansa asukkaiden asumisoloja.

Asuntolautakunnan 21.10.2003 eduskunnan oikeusasiamiehelle antaman lausunnon mukaan kiinteistöviraston asuntoasiainosaston asunnonvälitysyksikkö välittää pääasiassa kaupungin kiinteistöyhtiöiden aravavuokra-asuntoja.

Muun muassa aravalailla sekä vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetulla lailla on asunto-olojen kehittämisestä annetussa laissa mainitun mukaisesti erikseen säädetty valtion varoista myönnettävistä asuntolainoista ja korkotuista. Vuokra-arava- ja korkotukilainaa myönnetään nykyisin kunnille, muille julkisyhteisöille, valtion asuntorahaston nimeämille yleishyödyllisille yhteisöille sekä edellä mainittujen tahojen määräysvallassa olevalle osakeyhtiölle tai asunto-osakeyhtiölle. Valtion asuntorahaston nimeämiä yleishyödyllisiä yhteisöjä ovat muun muassa VVO, Sato ja YH-asunnot.

Aravarajoituslain 4 §:n mukaan asukkaiden valinnan perusteena aravavuokra-asuntoihin on sosiaalinen tarkoituksenmukaisuus ja taloudellinen tarve. Valtioneuvosto vahvistaa tarkemmat asukkaiden valintaperusteet sekä perusteet, joiden nojalla voidaan erityisestä syystä tai tilapäisesti poiketa valintaperusteista. Ympäristöministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä asukkaiden valinnasta ja valvonnasta. Valtion asuntorahasto voi lisäksi antaa ohjeita asukkaiden valinnasta ja valvonnasta.

Aravalainsäädäntö ei sisällä nimenomaista säännöstä kunnan velvollisuudesta turvata ja edistää ulkokuntalaisten oikeutta asuntoon.

Valtioneuvoston asetuksella (1191/2001) asukasvalinnan perusteet on määritelty tarkemmin. Asetuksen 2 §:n mukaan asukasvalinnan tavoitteena on, että valtion tukemat arava- ja korkotukivuokra-asunnot osoitetaan vuokra-asuntoa eniten tarvitseville ruokakunnille ja samalla pyritään vuokratalon monipuoliseen asukasrakenteeseen ja sosiaalisesti tasapainoiseen asuinalueeseen. Asetuksen 3 §:n mukaan asukkaaksi valitsemisen perusteena on pidettävä hakijan asunnontarvetta, varallisuutta ja tuloja. Etusijalle on asetettava asunnottomat ja muut kiireellisimmissä asunnon tarpeessa olevat, vähävaraisimmat ja pienituloisimmat hakijat. Asukasvalinnassa voidaan yksittäistapauksessa poiketa edellä mainitusta etusijajärjestyksestä, jos se hakijan erityisolosuhteet, paikkakunnan vuokra-asuntotilanne tai vuokratalon asukasrakenne huomioon ottaen on erityisen perusteltua.

Ympäristöministeriö on vuonna 2003 laatinut arava- ja korkotukivuokra-asuntoja koskevan asukasvalintaoppaan (Ympäristöopas 102), joka on tarkoitettu ohjeistukseksi asukasvalintoja tekeville ja niitä valvoville tahoille. Nykyisin Valtion asuntorahasto voi antaa ohjeita asukkaiden valinnasta ja valvonnasta. Valtion asuntorahasto on julkaissut uuden version oppaasta vuonna 2005. Koska oppaan ohjeistukset ovat lakia alemman asteisia määräyksiä, ei oppaan ohjeistuksella voida lisätä kuntien velvollisuuksia. Siksi oppaan sisältämiä ohjeita ei käydä tässä läpi.

Helsingin kaupunginhallituksen 15.3.1999 vahvistamien asukasvalintaperusteiden nojalla asukkaiden valintaa ohjaavia yleisiä tavoitteita ovat seuraavat:

1. Asunnot jaetaan hakijoiden asunnontarpeen kiireellisyyden perusteella. Kiireellisyys arvioidaan vertaamalla hakijoiden asunnontarvetta keskenään.

2. Asukasvalinnalla edistetään väestöpohjaltaan monipuolisten ja kulttuurillisesti vilkkaiden alueiden muodostumista. (...)

3. Asukasvalinnalla pyritään vähentämään pääkaupunkiseudun osa-alueiden välistä segregaatiota. (...)

4. Samassa asemassa olevista asunnonhakijoista etusijalle asetetaan kauimmin kunnassa asuneet hakijat. Asukasvalinnassa otetaan huomioon myös se, että hakijalla on työpaikka pääkaupunkiseudulla.

Edellä mainitut yleiset tavoitteet eivät ole tärkeys- tai soveltamisjärjestyksessä, vaan niitä pyritään soveltamaan yhtä aikaa. Valittaessa asukkaita arava- ja korkotukilainoitettuihin asuntoihin noudatetaan, mitä laissa aravavuokra-asuntojen ja aravavuokratalojen käytöstä, luovutuksesta ja omaksilunastamisesta (nykyisin aravarajoituslaki) sekä laissa vuokra-asuntojen korkotuesta säädetään samoin kuin näiden lakien perusteella annettuja tulo- ja varallisuusrajamääräyksiä sekä muita säännöksiä.

Edellä lausuttu voidaan kiteyttää seuraavasti: ”Kunnallishallinto on osa julkista valtaa, jota perusoikeussäännökset velvoittavat. Perusoikeussäännösten kuntiin kohdistuvia oikeusvaikutuksia arvioitaessa on kuitenkin otettava huomioon kunnallinen itsehallinto, joka nauttii perustuslain 121 §:n mukaista suojaa” (Hallberg ym.: Perusoikeudet, Juva 1999, s. 726).

”Kunnallinen itsehallinto vaikuttaa ennen kaikkea siten, että kuntien uusista, perusoikeuksia koskevista tehtävistä on säädettävä lailla, mistä vaatimuksesta perustuslain 121.2 §:ssä on nimenomainen säännös. Tämä rajoittaa perusoikeuksien positiivisia vaikutuksia, jotka edellyttävät kunnilta aktiivisia toimenpiteitä. Esimerkiksi perustuslain 16 §:ssä säädetyt sivistykselliset oikeudet tai 19 §:n tarkoittamat sosiaaliset oikeudet vaikuttavat vasta niiden lakien välityksellä, joissa on säädetty kuntien tehtävistä näiden perusoikeuksien toteuttamisessa. Kunnallinen itsehallinto edellyttää myös, että kunnille turvataan riittävät voimavarat selviytyä lakisääteisestä tehtävistään perusoikeuksien toteuttamisessa ja että nämä tehtävät eivät koverra kuntien verotusta ja muuta kuntien taloutta koskevaa päätösvaltaa merkityksettömäksi.” (Hallberg ym.: Perusoikeudet, Juva 1999, s. 726).

Kaikkeen edellä lausuttuun viitaten kunnan vastuulla olevien perusoikeuksien toteuttamista voi vaatia pääsääntöisesti vain kunnan asukas (ks. myös Heuru: Kunta perusoikeuksien toteuttajana, Saarijärvi 2002, s. 156).

Asuntolautakunta on ehdottanut kaupunginhallitukselle, että Helsingissä noudatettavista arava-vuokra-asuntojen asukasvalintaperusteista poistetaan kohta, jonka mukaan samassa asemassa olevista asunnonhakijoista etusijalle asetetaan kauimmin kunnassa asuneet hakijat ja jonka mukaan asukasvalinnassa otetaan huomioon myös hakijan pääkaupunkiseudulla sijaitseva työpaikka. Kyseisen kohdan poistaminen on oikeuspalvelujen mielestä perusteltua, sillä kunta ei saa perusteettomasti asettaa omia jäseniään keskenään eriarvoiseen asemaan. Sekä kunnassa asuvia että muualla asuvia kunnan jäseniä on kohdeltava tasapuolisesti. (Harjula – Prättälä: Kuntalaki, Jyväskylä 2004, s. 102–103).

Kunnan itsehallinto ja tehtäväkenttä eivät ulotu koko valtakunnan alueelle, vaan kunnan toimivalta on paikallinen käsittäen kulloinkin kyseessä olevan kunnan alueen ja asukkaat. Kuntia ei ole perustettu huolehtimaan koko Suomen valtion alueella laillisesti oleskelevien henkilöiden TSS-oikeuksien turvaamisesta ja edistämisestä, ellei tästä ole nimenomaisesti otettu mainintaa lakiin. Näin ollen kunnalla ei näyttäisi olevan velvollisuutta asettaa henkilöä, joka ei ole kunnan asukas, ja jonka tarkoituksena ei välttämättä ole edes tulla kunnan asukkaaksi, samaan asemaan kunnan vuokra-asuntoa hakevien kunnan asukkaiden kanssa, vaan kunnan asukkailla voidaan katsoa olevan etusija kunnan vuokra-asuntoihin. Erityisesti tapauksissa, joissa kunnan vuokra-asuntoja ei riitä edes kaikille halukkaille kunnan asukkaille, ei kunnan voida katsoa olevan velvollinen asettamaan ulkokuntalaisia samaan asemaan kunnan asukkaiden kanssa ilman, että siitä säädetään nimenomaisesti lailla.

Tästä huolimatta eduskunnan oikeusasiamies on päätöksissään ollut sitä mieltä, että asettaessaan kunnan vuokratalojen asukasvalinnassa kunnan asukkaat ja ulkokuntalaiset eri asemaan, kunnan toimintaa voidaan arvioida ”liikkumisvapauteen kohdistuvana puuttumisena tai oikeudellisen liikkumisvapauden tosiasiallisena esteenä”. Lisäksi ”asuinpaikkaan perustuvaa erottelua ihmisten välillä voidaan pitää perustuslain syrjintäkiellon vastaisena”. (Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen päätös 29.12.2004, 1183/4/03).

Eduskunnan oikeusasiamies on antanut kaksi päätöstä koskien kunnan vuokra-asuntojen asukasvalintaa (päätös 2466/4/94 vuodelta 1996 ja päätös 1183/4/03 vuodelta 2004). Kummassakaan päätöksessä ei ole huomioitu asunto-olojen kehittämisestä annetun lain 5 §:n säännöstä siitä, että kunnan tehtävänä on kehittää asunto-oloja alueellaan siten, että sellaiselle asunnottomaksi joutuneelle kunnan jäsenelle, joka ei ilman kohtuuttomia vaikeuksia kykene asuntoa omatoimisesti hankkimaan, voidaan järjestää kohtuulliset asumisolot. Päätöksissä ei ole myöskään huomioitu kunnallisen itsehallinnon mahdollista vaikutusta asian ratkaisuun eikä kunnallisesta itsehallinnosta johtuvia rajoitteita kunnan velvollisuuteen turvata ja edistää muiden kuin omien kuntalaistensa TSS-oikeuksia.

Kotikuntalaki määrittelee luonnollisen henkilön jäsenyyden tietyssä kunnassa. Kunnat eivät itse pysty valitsemaan jäseniään, vaan kotikunta määräytyy kotikuntalain mukaan viime kädessä henkilön oman tahdon mukaisesti, sillä henkilön omalla käsityksellä kotikunnastaan on ratkaiseva merkitys valintatilanteissa. Se seikka, ettei henkilö saa kunnan vuokra-asuntoa esimerkiksi siitä syystä, että kunnan vuokra-asuntoa odottaa jo ennestään lähes 2 000 henkilöä, ei itsessään estä henkilön tuloa kyseisen kunnan jäseneksi. Myös asunnottomilla on nimittäin oikeus vapaasti valita kotikuntansa.

Tilanteissa, joissa useampi henkilö on samanarvoisessa asemassa asunnontarpeensa, tulojensa ja varallisuutensa puolesta, kunnallisen itsehallinnon perustuslaissa turvattu asema, asunto-olojen kehittämisestä annetun lain 5 §:n säännös kunnan velvollisuudesta huolehtia kuntalaistensa asunnontarpeesta sekä asukasvalinnan ratkaiseminen ennalta arvattavalla tavalla puoltavat pikemminkin kuntalaisuuden huomioon ottamista valintaperusteena kuin esimerkiksi apulaisoikeusasiamiehen päätöksessään ehdottama arpominen. Hakemusten sisäänjättöhetkelle voitaisiin myös antaa enemmän merkitystä, koska sen huomioon ottaminen ei ole syrjivää eikä epäoikeudenmukaista.
Arpominen ei edistä ennakoitavuutta asioiden ratkaisuissa, mitä ei
voida pitää hyvänä asiana asunnonhakijoiden kannalta. Kahden tai useamman henkilön ollessa samassa asemassa asunnontarpeen, varallisuuden ja tulojen osalta arpominen asunnonjakoperusteena voi johtaa tilanteeseen, jossa vain kaksi päivää asuntoa odottanut henkilö ohittaa asuntoa jopa kaksi vuotta odottaneen henkilön.

Oikeuspalvelujen mielestä asuntolautakunta voisi kehottaa asuntoasiainosastoa valmistelemaan yhteistyössä Espoon ja Vantaan asuntotoimen kanssa lautakunnalle esityksen asukasvalintaperiaatteiden kokonaisuudistukseksi Valtion asuntorahaston uuden asukasvalintaoppaan pohjalta ottaen kuitenkin huomioon perustuslaissa turvatun kunnallisen itsehallinnon ja siitä johtuvat rajoitukset kunnan velvollisuuteen tuottaa palveluja.

Asuntolautakunnan antama lausunto

Kuntalain 23 §:n mukaan kunnanhallitus vastaa kunnan hallinnosta ja taloudenhoidosta. Kunnanhallitus valvoo kunnan etua, ja jollei johtosäännössä toisin määrätä, edustaa kuntaa ja käyttää sen puhevaltaa.

Asuntolautakunnan johtosäännön 24a §:n mukaan lautakunnan esitykset ja lausunnot kaupungin ulkopuolisille on toimitettava kaupunginhallituksen välityksellä, jollei tätä asian vähäisen periaatteellisen tai taloudellisen merkityksen johdosta ole pidettävä tarpeettomana tai ellei ole toisin määrätty. Kyseinen pykälä on tullut voimaan kaupunginhallituksen täytäntöönpanopäätöksen nojalla 1.10.2003. Pöytäkirjanote johtosäännön muutoksesta on toimitettu virastolle.

Asuntolautakunta on 21.10.2003 antanut Eduskunnan oikeusasiamiehelle lausunnon Helsingin kaupungin arava-vuokra-asuntojen asukasvalintaa koskevan kantelun johdosta. Kyseessä olevaa asiaa ei voida pitää vähäisenä, joten asuntolautakunta on antaessaan lausunnon toiminut johtosäännön vastaisesti.

Kaj:n mielestä asukasvalintaperusteita tulisi muuttaa asuntolautakunnan esittämällä tavalla, ja kehotus valmistella uudet asukasvalintaperusteet tulisi tehdä siten kuin kaupunginkanslian oikeuspalveluiden lausunnosta ilmenee. On syytä poistaa valintaedellytyksistä kohta, joka koskee etusijan antamista kauimmin Helsingissä asuneille hakijoille, koska se saattaa asettaa kunnan omat jäsenet perusteetta eriarvoiseen asemaan. Tähän päätyi oikeuspalvelut lausunnossaan. Muuten asukasvalinnoissa tulee noudattaa valtion lainoittamista asunnoista erityisesti annettuja määräyksiä ja ohjeita ja niitä oikeusohjeita, joita kunnallisesta itsehallinnosta seuraa.

Pääkaupunkiseudun neuvottelukunta on 5.10.2004 sopinut tiivistyvästä yhteistyöstä ja yhteisistä päämääristä mm. maankäytössä ja asuntopolitiikassa Helsingin, Espoon, Vantaa ja Kauniaisten alueella. Asuntolautakunnan esityksestä käy ilmi, että asuntoasiainosaston on tarkoitus valmistella asukasvalintaperusteet yhteistyössä pääkaupunkiseudun muiden kuntien asuntotointen kanssa. Näin pyritään varmistamaan, että seudun yhteinen näkemys tulee huomioiduksi asukasvalintavalintaperusteissa.

Koska Khlla ei ollut mahdollisuutta antaa kantelusta lausuntoa ennen kuin apulaisoikeusasiamies teki ratkaisunsa, tulisi Khssa nyt tehtävä päätös ja oikeuspalveluiden lausunto saattaa myös apulaisoikeusasiamiehen tiedoksi.

Kaj ilmoittaa vielä, että ympäristöministeriöstä 17.11.2005 saadun tiedon mukaan ministeriössä on valmisteilla alue- ja kuntaministeri Hannes Mannisen toimeksiannosta selvitys kuntalaisuudesta laillisena asukasvalintaperusteena valtion tukemiin vuokra-asuntoihin ja mahdollisista lainmuutostarpeista. Selvityksen valmistumisajankohta ei ole tiedossa.

KAJ

Kaupunginhallitus päättänee, että Helsingissä noudatettavista arava- ja korkotukivuokra-asuntojen asukasvalintaperusteista poistetaan seuraava kohta: ”Samassa asemassa olevista asunnonhakijoista etusijalle asetetaan kauimmin kunnassa asuneet hakijat. Asukasvalinnassa otetaan huomioon myös hakijan pääkaupunkiseudulla sijaitseva työpaikka.” Samalla kaupunginhallitus päättänee kehottaa kiinteistöviraston asuntoasiainosastoa valmistelemaan yhteistyössä pääkaupunkiseudun kuntien kanssa esityksen 31.5.2006 mennessä asuntolautakunnan ja kaupunginhallituksen päätettäväksi asukasvalintaperusteiden uudistamisesta Valtion asuntorahaston asukasvalintaoppaan pohjalta ottaen kuitenkin huomioon perustuslaissa turvatun kunnallisen itsehallinnon ja siitä johtuvat rajoitukset kunnan velvollisuuteen tuottaa palveluita. Lisäksi kaupunginhallitus päättänee antaa eduskunnan apulaisoikeusasiamiehelle kaupunginkanslian oikeuspalveluiden ja esittelijän esityksen pohjalta laaditun lausunnon kuntalaisuuden huomioon ottamisesta arava-vuokra-asuntojen asukasvalinnassa. Pöytäkirjanote ja kirje eduskunnan apulaisoikeusasiamiehelle ja pöytäkirjanote asuntolautakunnalle

Lisätiedot:
Venesmaa Riitta, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 169 2252

LIITTEET	Liite 1	Khn päätös 15.3.1999 (376 §)
	Liite 2	Asukasvalintaopas, luku 5: Asukasvalintaperusteet (Valtion asuntorahasto 2005)

1

HELSINKI-VIIKON SÄÄTIÖN TILINTARKASTAJIEN VALITSEMINEN

Khs 2005-2586

Helsinki-viikon säätiö pyytää (2.12.2005) Khta valitsemaan säätiölle tilintarkastajat vuodeksi 2006.

Sj mainitsee, että säätiön sääntöjen mukaan säätiöllä on kaksi Khn vuosittain valitsemaa tilintarkastajaa ja varatilintarkastajaa, joista vähintään yhden ja tämän varamiehen tulee olla hyväksytty tilintarkastaja.

Tilintarkastajiksi päätösehdotuksessa esitetyt ovat tarkastuslautakunnan 30.11.2005 nimeämiä.

SJ Kaupunginhallitus päättänee valita Helsinki-viikon säätiön tilintarkastajat ja varatilintarkastajat tarkastamaan säätiön vuoden 2006 tilejä ja hallintoa seuraavasti:

Tilintarkastajat

- KPMG Oy Ab (päävastuullinen tilintarkastaja KHT, JHTT Leif-Erik Forsberg)

- KHT Jari Nurmi

Varatilintarkastajat

- KHT Heidi Vierros

- KHT Outi Hieta.

Pöytäkirjanote mainituille henkilöille, KPMG Oy Ab:lle, sekä säätiölle ja tarkastusvirastolle.

Lisätiedot:
Makkonen Antero, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2242

2

VT SARI SARKOMAAN JA VT TERHI PELTOKORVEN TOIVOMUSPONNET: TYÖSUHDEMATKALIPPUJEN TARJOAMINEN KAUPUNGIN TYÖNTEKIJÖILLE

Khs 2005-740, 2005-2131

Sj ilmoittaa, että Kvsto käsitellessään

30.3.2005 (asia 3) Helsingin ekologisen kestävyyden ohjelmaa - Ympäristönsuojelun painopisteet ja tavoitteet vuosille 2005 - 2008 hyväksyi seuraavan toivomusponnen:

"Kaupunginvaltuusto edellyttää, että Helsinki selvittää mahdollisuudet edistää kaupungin henkilöstön joukkoliikenteen käyttöä työsuhdematkalipuilla." (Sari Sarkomaa, äänin 85 - 0)

ja 28.9.2005 (asia 4) joukkoliikenteen kehittämisen linjauksia seuraavan toivomusponnen:

”Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunki ryhtyy selvittämään työsuhdematkalipun tarjoamista kaupungin työntekijöille työsuhde-etuna.” (Terhi Peltokorpi, äänin 84 - 0)

Kvston työjärjestyksen 24 §:n mukaan Khn on toimitettava ponnen ehdottajalle kirjallinen selvitys toivomusponnen johdosta tehdyistä toimenpiteistä viimeistään vuoden kuluttua ponnen hyväksymisestä. Selvitys on toimitettava erikseen tiedoksi myös muille valtuutetuille.

Henkilöstökeskus toteaa (24.10.2005)) muun muassa, että Joukkoliikenne nousuun -työryhmä ehdotti mietinnössään työsuhdelipun käyttöönottoa. Työryhmä arvioi työsuhdematkalipulla olevan seuraavia taloudellisia vaikutuksia:

Edut työnantajalle

- Lipuista aiheutuva työnantajan kustannusosa on työnantajalle vapaata sivukuluista ja siten se on työnantajalle edullinen.

- Samalla lipulla työntekijä voi tehdä työaikana työasiamatkoja ilman työnantajalle syntyviä matkakustannuksia.

- Joukkoliikenteen käyttö vähentää tarvetta investoida pysäköintipaikkoihin.

- Työsuhdelippu voi olla kilpailuetu rekrytoidessa työntekijöitä ja kehitettäessä yrityksen houkuttelevuutta työntekijöiden näkökulmasta.

- Imagollisista syistä (ympäristöystävällisyys, yhteiskuntavastuu) työsuhdelippu on työnantajalle edullinen.

Haitat työnantajalle

- Kustannuksia 25 %:a lipun hinnasta.

- Lippuedun aiheuttamat hallinnolliset lisätyöt (kirjanpito, jakelu tms.)

Hallitus on 16.9.2005 antanut eduskunnalle esityksen eräiksi tuloveroperusteita koskeviksi muutoksiksi. Esitys sisältää työntekijälle luontoisetuna annetun matkalipun. Lakiehdotuksen mukaan työnantajan työntekijälleen antama joukkoliikenteen henkilökohtainen matkalippu asunnon ja työpaikan välistä matkaa varten arvostetaan 75 prosenttiin lipun käyvästä hinnasta.

Työsuhdematkalippuihin liittyviä kysymyksiä selvitetään mm. valtiovarainministeriössä, YTV:ssä, liikennelaitoksella ja henkilöstökeskuksessa. Tiettävästi valtiovarainministeriössä selvitysten pitäisi olla valmiina marraskuun 2005 loppuun mennessä.

Ennen kuin työsuhdematkaliput voidaan ottaa käyttöön, on selvitettävä ja ratkaistava lukuisia kysymyksiä. Useat niistä liittyvät tilanteisiin, joissa voi syntyä verotettavaa etuutta, esimerkiksi miten eripituiset työsuhteen keskeytykset, virka- tai työvapaat taikka vuosilomat, vaikuttavat annettuun luontoisetuun. On sovittava esimerkiksi siitä, kuka hankkii matkalipun ja mistä, kuka lataa kortit, ladataanko korttiin aikaa vai arvoa, miten työntekijän poissa ollessa tai erotessa menetellään, miten menetellään, jos työntekijä hävittää kortin jne.

Kaupungille aiheutuvien kustannusten kannalta on oleellista, keille työsuhdematkalippu annetaan ja kuinka suuren osan työnantaja siitä korvaa. Jos korvaus on enintään 25 prosenttia, on korvaus verotonta. Jos työnantaja korvaa lipun hinnasta suuremman osan, joutuu se maksamaan antamastaan luontoisedusta sosiaaliturvamaksut.

Harkittaessa työsuhdematkalipun antamista on otettava huomioon muun muassa perustuslain säännös asuinpaikan vapaasta valinnasta ja työsopimuslain säännös, jonka mukaan pelkästään työajan pituuden perusteella työntekijöitä ei voida asettaa eriarvoiseen asemaan, ellei siihen ole perusteltua syytä.

Kaupunki tekee vuosittain noin 150 000 palvelukseenottopäätöstä. Näistä suurin osa koskee ns. keikkalaisia. Muita määräaikaiseen palvelukseenottopäätöksiä on myös paljon. Kaupungin päätoimisessa palvelussuhteessa on noin 38 000 henkilöä. Heistä noin 74 prosenttia asuu Helsingissä, muissa pääkaupunkiseudun kunnissa noin 15 prosenttia ja muualla noin 11 prosenttia. Sen lisäksi lyhyitä työaikoja tekeviä on runsaasti (mm. työväenopistojen ja kulttuuriasiankeskuksen tuntiopettajat).

Työsuhdematkalipun korvaamisesta aiheutuvat kustannukset olisivat Helsingin kaupungille noin 2,65 miljoonaa euroa vuodessa seuraavien tietojen ja olettamien pohjalta:

- 32 000 työntekijälle annettaisiin mahdollisuus saada työsuhdematkalippu (mukana olisivat vakinaiset ja vähintään vuoden määräaikaisessa palvelussuhteessa olevat päätoimiset henkilöt)

- 75 prosenttia heistä eli 24 000 henkilöä hyödyntäisi työnantajan tarjoaman työsuhdematkalippuedun.

- Kaikille korvattaisiin Helsingin kaupungin sisäisen tariffin mukaisesta lipun hinnasta 25 prosenttia. Laskelma perustuu vuoden 2005 hintoihin.

Laskelmassa ei ole otettu huomioon työnantajan mahdollisesti saamia rahallisia hyötyjä tai säästöjä eikä varsin suuriksi muodostuvia hallintokustannuksia.

Henkilöstökeskus suhtautuu työsuhdematkalippujen käyttöönottamiseen myönteisesti. Sitä ennen on kuitenkin ratkaistava avoinna olevat lukuisat kysymykset, sovittava menettelytavoista ja päätettävä, keille lippuetuus annetaan.

Talous- ja suunnittelukeskus toteaa (28.11.2005), että työsuhdematkalipun käytöstä kaupungille työnantajana aiheutuvien kustannusten suuruus riippuu käyttäjien lukumäärästä ja kaupungin kustantaman osuuden suuruudesta. Mikäli kaupunki päättää ottaa työsuhdelipun käyttöön, tulisi kaupungin kustantama osuus talous- ja suunnittelukeskuksen mielestä rajata 25 prosenttiin lipun hinnasta, jolloin kaupunki ei joudu maksamaan siitä henkilöstösivukuluja eikä siitä synny saajalle verotettavaa etuutta. Tällöin työsuhdematkalipusta kaupungille aiheutuvat kustannukset olisivat vuoden 2006 kaupungin sisäisen tariffin mukaan laskettuna noin 2,7 milj. euroa vuodessa kun lähdetään henkilöstökeskuksen lausunnon olettamasta, että 75 prosenttia vakinaisista työntekijöistä eli 24 000 työntekijää ottaisi lipun. Laskelma perustuu olettamukseen, että työnantajan kustantama 25 prosentin osuus lipun hinnasta annetaan kokonaisuutena nykyisen palkan päälle. Tämä tarkoittaa kaupungin sisäisen lipun hinnan perusteella noin 10 euroa/kk suuruista lisäpalkkaa, joka on saajalleen veroton. Työsuhdelippuetuus voidaan ottaa käyttöön myös niin, että osa työntekijän nykyisestä palkasta muutetaan lippueduksi.

Missä määrin yksistään kaupungin tarjoama lippuetuus lisää joukkoliikenteen käyttäjiä ja sitä kautta joukkoliikenteen lipputuloja, on vaikeasti arvioitavissa. Joukkoliikenne nousuun –mietinnössä arvioitu joukkoliikenteen käyttäjien 4 - 5 prosentin lisäys työmatkaliikenteessä merkitsisi kaupungin työntekijämäärään suhteutettuna noin 400 000 - 500 00 euron lisäystä joukkoliikenteen lipputuloihin.

Työsuhdematkalipun käyttöönotto varmistuu lopullisesti, kun eduskunta hyväksyy valtion ensi vuoden budjetin joulukuussa. Valtiovarainministeriö on koonnut työryhmän valmistelemaan lipun käyttöönottoa ja laatimaan soveltamisohjeita. Työryhmässä on mm. YTV:n edustus. YTV:n tavoitteena on kehittää työsuhdematkalippu, jonka laskutus- ja hallinnollinen työ olisi riittävän yksinkertainen.

Työsuhdematkalipun käyttöönottoon kaupungilla liittyy myös monia selvitettäviä asioita, jotka on tuotu esiin henkilöstökeskuksen lausunnossa ja jotka on selvitettävä ennen kuin päätetään työsuhdematkalipun käyttöönotosta kaupungilla. Lippujen hankinnasta, jakelusta ja laskutuksesta aiheutuvista kustannuksista tulisi myös tehdä arvio.

Kaupungin vuoden 2006 talousarviossa ei ole varattu määrärahaa työsuhdematkalipun toteuttamiseen.

Sj toteaa, että ehdotetun uudistuksen pääpaino lienee sen liikennepoliittisessa merkityksessä, joukkoliikenteen käytön edistämisessä. Samalla uudistus merkitsi suurelle osalle henkilöstöä taloudellista etua, noin 10 euron suuruista verotonta palkanlisää kuukaudessa. Työsuhdematkalipun käyttöönottaminen sopisi luontevaksi osaksi kaupungin uudistuvaa henkilöstöstrategiaa, ja sen käyttöönottoa ollaankin vakavasti harkitsemassa. Ennen mahdollisen päätöksen tekemistä on kuitenkin vielä otettava kantaa moniin rajanveto-ongelmiin ja löydettävä yksinkertaiset menettelytavat uudistuksen toteuttamiselle. Sj toteaa vielä, että työsuhdematkalippu voidaan ottaa käyttöön aikaisintaan vuoden 2007 alusta, koska vuoden 2006 talousarvio ei sisällä määrärahaa uudistuksen toteuttamiseen.

SJ Kaupunginhallitus päättänee

merkitä tiedoksi selvityksen kaupunginvaltuuston 30.3.2005 ja 28.9.2005 hyväksymien toivomusponsien (Sari Sarkomaa ja Terhi Peltokorpi) johdosta tehdyistä toimenpiteistä ja

toimittaa selvityksen ponsien ehdottajille sekä erikseen tiedoksi myös muille valtuutetuille.

Pöytäkirjanote jäljennöksin kaupunginhallituksen esityslistasta vt Sari Sarkomaalle ja Terhi Peltokorvelle sekä tiedoksi muille valtuutetuille.

Lisätiedot:
Mickwitz Leena, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2295

3

HENKILÖRUOKAILUSTA PERITTÄVIEN ATERIAHINTOJEN VAHVISTAMINEN

Khs 2005-2578

Sj toteaa, että Khs on 13.12.2004, 1 563 §, vahvistanut voimassa olevat henkilöstöruokailusta perittävien ateriahintojen vastikkeet.

Verohallitus vahvisti 30.11.2005 ennakonpidätyksessä vuonna 2006 noudatettavat luontoisetujen laskentaperusteet.

Verohallituksen päätöksen mukaan ravintoedun arvo vuonna 2006 on 4,90 euroa (4,80 euroa vuonna 2005) ateriaa kohden, jos edun hankkimisesta työnantajalle aiheutuneiden välittömien kustannusten ja näiden kustannusten arvonlisäveron määrä on vähintään 4,90 euroa (4,80 euroa vuonna 2005) ja enintään 8,20 euroa (8,00 euroa vuonna 2005). Jos tämä määrä alittaa 4,90 euroa tai ylittää 8,20 euroa, edun arvona pidetään välittömien kustannusten ja näiden kustannusten arvonlisäveron määrää.

Edellä oleva merkitsee mm. sitä, että työnantajan periessä työntekijältä ateriasta 4,90 – 8,20 euroa ei työntekijälle synny verotettavaa etuutta.

Sairaalan, koulun, päiväkodin tai muun vastaavan laitoksen henkilökuntaan kuuluvan laitosruokailun yhteydessä saaman ravintoedun raha-arvona pidetään 3,68 euroa (3,60 euroa vuonna 2005) ateriaa kohden.

Ravintola-alan henkilökunnan saaman ravintoedun raha-arvona pidetään 4,17 euroa (4,08 euroa vuonna 2005) ateriaa kohden.

Koulun, päiväkodin tai vastaavan laitoksen henkilökunnan oppilaiden tai hoidettavien ruokailun valvonnan yhteydessä saaman ravintoedun arvo on 2,94 euroa (2,88 euroa vuonna 2005).

Sj toteaa, että ravintoedun verotusarvon nouseminen johtuu palkka- ja materiaalikustannusten kohoamisesta.

Sj:n mielestä henkilöstöltä tulisi periä aterioista kohtuullinen hinta, jotta ruokapalvelujen käyttö olisi mahdollisimman laajaa. Hinta ei kuitenkaan saisi olla niin alhainen, että ravintoedusta on suoritettava ennakonpidätys. Tavanomaisen lounaan ja kouluaterian luonteisen aterian hinta tulisi vahvistaa ravintoedun raha-arvon mukaisena ja kevyt lounaan hintaa tulisi korottaa ravintoetujen raha-arvojen nousua vastaavalla määrällä pyöristettynä lähimpään täyteen kymmeneen senttiin.

Henkilöstön maksamat ateriakorvaukset eivät kata kaikkia henkilöstöruokailukustannuksia. Tämän takia Helsingin kaupunki subventoi henkilöstöruokailua vuosittain merkittävällä summalla. Henkilöstöraporttia varten annettujen tietojen mukaan vuonna 2004 kaupungille aiheutuneet henkilöstöruokailukustannukset olivat noin 5,9 milj. euroa.

Vahvistaessaan 13.12.2004 aterian hinnat Khs samalla päätti

- oikeuttaa viraston tai laitoksen päällikön taikka hänen määräämänsä vahvistamaan

- muiden kuin lounaan, kevytlounaan ja kouluaterian luonteisen aterian hinnan sekä

- muilta kuin kaupungin palveluksessa olevilta henkilöiltä toimipaikkaruokalassaan perittävien aterioiden hinnan ja että

- muun kuin kaupungin omistaman ravitsemusliikkeen kanssa tehtyyn sopimukseen perustuvaa ruokailua saa subventoida enintään 1,60 euroa aterialta ja että henkilöstöltä perittävä aterian hinta on vähintään ravintoedun verotusarvon mukainen ja että

- henkilöstöruokailussa käytetään Lounasseteli Oy:n painattamia 6,40 euron hintaisia lounasseteleitä, joista henkilöstö maksaa 4,80 euroa.

Verohallituksen 30.11.2005 tekemän, vuodelta 2006 toimitettavassa verotuksessa noudatettavia luontoisetujen laskentaperusteita koskevan päätöksen 14 §:n mukaan enintään 8,20 euron nimellisarvoisen, muun kuin sopimusruokailuun liittyvän ruokailulipukkeen muodossa tai muuta vastaavaa maksutapaa käyttäen järjestetyn edun arvo on 75 % ruokailulipukkeen nimellisarvosta, kuitenkin vähintään 4,90 euroa. Nimellisarvoltaan yli 8,20 euron ruokailulipuke arvostetaan nimellisarvoonsa.

Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen VI luvun 4 §:n 3 momentin mukaan milloin työpaikkaruokailu on järjestetty ulkopuolisessa työpaikkaruokalassa tai ravitsemusliikkeessä, kunta voi osallistua pääateriasta aiheutuviin kustannuksiin siltä osin kuin aterian hinta ylittää työnantajan omissa työpaikkaruokaloissa vastaavanlaisesta ateriasta yleisesti perityn ateriakorvauksen. Muussa tapauksessa kunta voi korvata ateriasta aiheutuvia kustannuksia verotusarvon ylittävältä osalta, kuitenkin enintään 25 % ateriaa kohti.

Khn 20.2.1995, 317 §, hyväksymien toimipaikkaruokailun periaatteiden mukaan kaupungin toimipaikkaruokailu toteutetaan alla mainitun ensisijaisuusjärjestyksen mukaan seuraavasti:

a Kaupungin henkilöstöravintolat

b Kaupungin ulkopuolisen ravitsemusliikkeen kanssa tehdään ruokailusopimus

c Sovitaan ruoan kuljettamisesta työpaikalle

d Käytetään lounasseteleitä.

Ulkopuolisten eli muiden kuin kaupungin omistamien ravitsemusliikkeiden kanssa tehtyä ruokailua on subventoitu enintään 1,35 eurolla aterialta vuodesta 1999 vuoteen 2001. Khs vahvisti vuosille 2002, 2003 ja 2004 subvention suuruudeksi 1,50 euroa ja 1,60 euroa vuodelle 2004. Sj:n mielestä subvention suuruus tulisi säilyttää ennallaan.

Vuosina 2002, 2003 ja 2004 kaupungilla oli käytössä 6 euron hintaiset lounassetelit ja vuonna 2005 käytetään 6,40 euron hintaisia lounasseteleitä. Sj:n mielestä vuonna 2006 tulisi edelleen käyttää 6,40 euron hintaisia lounasseteleitä.

Sj toteaa, että toimipaikkaruokailun ja lounassetelien subventoiminen edellä esitetyllä tavalla on virka- ja työehtosopimusmääräysten mukaista eikä siitä aiheudu verotuksellisia seuraamuksia.

SJ Kaupunginhallitus päättänee

1 vahvistaa henkilöstöruokailusta perittävien aterioiden
hinnat 1.1.2006 lukien seuraavasti:

Nykyinen hinta	Uusi hinta
Lounas 4,80 euroa/ruokalippu automaatista ostettuna tai 10 kpl:n lipukevihkoa käytettäessä 5,00 euroa/käteishinta Kevyt lounas 3,60 euroa	4,90 euroa/ruokalippu automaatista ostettuna tai 10 kpl:n lipukevihkoa käytettäessä 5,10 euroa/käteishinta 3,70 euroa

Keittiöhenkilökunnan ja muussa välittömässä ruokapalvelussa olevan henkilökunnan lounaan hinta

4,08 euroa

4,17 euroa

Kouluaterian luonteinen ateria

3,60 euroa

3,68 euroa

Kouluaterian luonteisen aterian hintaa sovelletaan myös päiväkoteihin ja niihin hoito- ja huoltolaitoksiin, joissa ruoka valmistetaan asiakkaille ja joissa ei ole erillistä ruokailutilaa henkilöstölle.

2 oikeuttaa viraston tai laitoksen päällikön taikka hänen määräämänsä vahvistamaan

- muiden kuin edellä kohdassa 1 mainittujen aterioiden hinnan sekä

- muilta kuin kaupungin palveluksessa olevilta henkilöiltä toimipaikkaruokalassaan perittävien aterioiden hinnan ja että

3 muun kuin kaupungin omistaman ravitsemusliikkeen kanssa tehtyyn sopimukseen perustuvaa ruokailua saa subventoida enintään 1,60 euroa aterialta ja että henkilöstöltä perittävä aterian hinta on vähintään ravintoedun verotusarvon mukainen ja että

4 henkilöstöruokailussa käytetään Lounasseteli Oy:n painattamia 6,40 euron hintaisia lounasseteleitä, joista henkilöstö maksaa 4,90 euroa, ja että

5 tämä päätös tulee voimaan 1.1.2006 lukien ja on voimassa 31.12.2006 saakka.

Pöytäkirjanote henkilöstökeskukselle.

Lisätiedot:
Anttonen Pentti, työmarkkinalakimies, puhelin 169 2450

4

ERILLINEN VIRKAEHTOSOPIMUS HELSINGIN KAUPUNGIN YLLÄPITÄMÄN RESSUN IB-PERUSKOULUN (INTERNATIONAL BACCALAUREATE) ERÄIDEN OPETTAJIEN OPETUSVELVOLLISUUDESTA JA PAIKALLINEN VIRKAEHTOSOPIMUS HEIDÄN PALKKAUKSESTAAN

Khs 2005-2584

Sj toteaa, että Ressun peruskoulu on aloittanut lukuvuoden 2005 – 2006 alusta uuden kansallisen opetussuunnitelman toteuttamisen. Sen lisäksi koulussa on alettu toteuttaa kansainvälisen International Baccalaureate Organisationin (IBO) kahta opetusohjelmaa: Primary Years Programme (PYP) luokilla 1. – 4. ja Middle Years Programme (MYP) luokilla 5. – 9. Ohjelmien käyttöönottoa varten IBO on myöntänyt Ressun peruskoululle IB-kandidaattikoulun statuksen.

International Baccalaureate Organisation on perustettu 1960–luvulla. Se on riippumaton kansainvälinen järjestö, jolla on neuvotteleva yhteistyösuhde UNESCO:on. Järjestön päämaja sekä PYP- ja MYP-ohjelmien Pohjoismaista vastaava toimisto sijaitsee Sveitsissä Genevessä. Muita toimistoja on mm. Buenos Airesissa, New Yorkissa, Singaporessa ja IB Diploma Programmen Euroopan pohjoisten alueiden sivutoimisto Tukholmassa. Opetussuunnitelmista ja arvioinnista vastaava toimisto sijaitsee Cardiffissa, Walesissa, ja tutkimuskeskus Bathissa, Englannissa.

IB-peruskoulussa on rehtori, apulaisrehtori, kaksi IB-koordinaattoria (PYP ja MYP) sekä Area Leaderit ja Subject Leaderit.

Rehtorin keskeisimmät tehtävät IB –peruskoulussa ovat henkilöstöhallinto ja rekrytointi, taloushallinto (talousarvion teko, hankinnat, maksujen hoitaminen jne.), opiskelijoiden valitseminen ja ottaminen, yleishallinto, lukujärjestyksien tekeminen, opetussuunnitelmasta vastaaminen, koulutusasiat (opettajat), vastaaminen kansainvälisen IB-personal projectin toteutumisesta yhdessä IB-koordinaattoreiden ja Area Leaderien kanssa sekä osallistuminen IBO-organisaation edellyttämiin hallinnollisiin koulutuksiin (Eurooppa, Lähi-Itä, Afrikka).

Apulaisrehtorin keskeisimmät tehtävät IB–peruskoulussa ovat yleishallinto rehtorin kanssa, koulun työsuunnitelmien valmisteleminen, huolehtia yhdessä IB-koordinaattoreiden kanssa koulun oman opetussuunnitelman ja IB-ohjelman toteutumisesta, vastaaminen materiaalihankinnoista, osallistuminen IBO:n edellyttämiin hallinnollisiin sekä IB-opet-tajia koskeviin koulutuksiin sekä koulun oheispalveluiden (mm. oppilashuolto, iltapäivätoiminta) kehittäminen vastaamaan monikulttuurisuuden tarpeita.

PYP- ja MYP-koordinaattorit mm. vastaavat ohjelmien toteutumisesta IBO:n edellyttämällä tavalla, hoitavat viikoittaisen yhteydenpidon organisaatioon, raportoivat kuuden viikon välein ohjelman toteutumista IBO:lle, koordinoivat IB-opettajien sekä rehtorin koulutuksen kotimaassa ja vastaavat järjestelyistä myös ulkomaisen koulutuksen osalta, osallistuvat IBO:n edellyttämiin koulutuksiin Suomessa ja ulkomailla, informoivat huoltajia ohjelmien sisällöistä ja tavoitteista sekä konsultoivat kouluun pyrkivien oppilaiden vanhempia.

Area Leaderit koordinoivat eri oppiaineiden välistä yhteistyötä ja huolehtivat osaltaan siitä, että IBO:n edellyttämät oppimiskokonaisuudet toteutuvat, raportoivat koordinaattoreille sekä vastaavat oppimiskokonaisuuksien arvioinnin perusteista.

IB-opettajat (Subject Leaders) toteuttavat käytännössä IBO:n edellyttämää opetusohjelmaa. Opettajien opetuskielet ovat sekä englanti että suomi, lisäksi opettajat valmistavat opetusmateriaalia sekä suomeksi että englanniksi IBO:n edellyttämällä tavalla.

Sj toteaa, että IB-opetukseen osallistuvien opettajien eräistä palvelussuhteen ehdoista on neuvoteltu henkilöstökeskuksen ja JUKO ry.n kesken. Kysymys on IB-peruskoulun rehtorin, IB-peruskoulun hallinnollisiin tehtäviin osallistuvan apulaisrehtorin,IB-koordinaattorin ja Area Leader-opettajien opetusvelvollisuuden huojentamisesta sekä eräille IB-opettajien, opinto-ohjaajan ja IB-peruskoulussa opettavan lukion lehtorin palkkauksesta.

Sj toteaa vielä, että kaupungin ja JUKO ry:n edustajat ehdottavat 30.11.2005 saadun neuvottelutuloksen mukaisesti, että esityslistan liitteenä oleva ehdotus paikalliseksi sopimukseksi hyväksyttäisiin ja että kaupunginhallitus päättäisi pyytää Kunnallisen työmarkkinalaitoksen valtuutuksen IB-peruskoulun rehtorin, IB-koordinattorin, Area Leader-opettajien ja IB-peruskoulun apulaisrehtorin opetusvelvollisuuden huojentamiseen.

./. Ehdotus paikalliseksi sopimukseksi on esityslistan tämän asian liitteenä.

SJ Kaupunginhallitus päättänee hyväksyä paikallisessa sopimuksessa mainituille Ressun IB-peruskoulun eräitä palvelussuhteen ehtoja koskevan paikallisen sopimuksen sekä valtuuttaa henkilöstökeskuksen allekirjoittamaan sopimuksen kaupungin puolesta.

Samalla kaupunginhallitus päättänee pyytää Kunnallisen työmarkkinalaitoksen valtuutuksen opetusvelvollisuuden huojentamista koskevan sopimusmääräyksen täytäntöönpanoa varten.

Pöytäkirjanote henkilöstökeskukselle.

Lisätiedot:
Tulensalo Hannu, henkilöstöjohtaja, puhelin 169 2442

LIITE

Ehdotus paikalliseksi sopimukseksi

1

HALLINTOPÄÄLLIKÖN VIRAN TÄYTTÄMINEN PELASTUSLAITOKSESSA

Khs 2005-2456

Ryj toteaa, että kaupunginhallitus päätti 26.9.2005 1165 §:n kohdalla myöntää varatuomari Jukka-Pekka Halmeelle eron pelastuslaitoksen hallinnon toimialan päällikön virasta 5.9.2005 lukien. Samalla kaupunginhallitus kehotti pelastuslautakuntaa julistamaan pelastuslaitoksen hallintopäällikön viran haettavaksi virkaan kuuluvin pätevyysvaatimuksin ja palkkaeduin.

Pelastuslautakunta toteaa (16.11.2005) mm., että pelastuslaitoksen hallintopäällikön virka on ollut yleisesti haettavana 21.10.2005 päättyvin hakukuulutuksin.

Hallinnon toimialan tehtävänä on huolehtia laitoksen taloushallinnosta, henkilöstöhallinnosta ja -palveluista sekä lakiasioista ja eräistä muista yleishallintoon kuuluvista asioista. Hallintopäällikkö on johtoryhmän jäsen.

Pelastustoimen johtosäännön mukaan osastotasoisen yksikön päällikön valitsee kaupunginhallitus lautakunnan annettua hakijoista lausuntonsa.

Pätevyysvaatimuksena on virkaan soveltuva ylempi korkeakoulututkinto sekä kokemusta hallinto- ja johtamistehtävissä. Kielitaitovaatimuksena on suomen kielen täydellinen hallitseminen sekä ruotsin kielen tyydyttävä suullinen ja kirjallinen taito.

Hakijoita virkaan tuli yhteensä 33, joista yksi hakija myöhemmin peruutti hakemuksensa.

Hakijoilta XXXX, XXXX ja XXXX puuttuu ylempi korkeakoulututkinto ja hakijan XXXX ylempää korkeakoulututkintoa ei ole katsottava virkaan soveltuvaksi ylemmäksi korkeakoulututkinnoksi. Hakija XXXX:ltä puuttuu vaadittava ruotsinkielen taito.

Hakijoista on haastateltu yhteensä 11 hakijaa (XXXX, XXXX, XXXX, XXXX, XXXX, XXXX, XXXX, Nordenswan, XXXX, XXXX ja XXXX). Haastattelun suoritti pelastuskomentaja.

Ratkaisevana tekijänä hallintopäällikön virkaan on pidettävä kunkin hakijan pätevyyttä, joka muodostuu koulutuksen, työkokemuksen sekä henkilökohtaisten ominaisuuksien kokonaisuudesta. Koska hallintopäällikön viran tehtävät ovat varsin laaja-alaiset liittyen laitoksen monipuolisiin eri alojen tietoja ja taitoja vaativiin ominaisuuksiin, on henkilön kyky omaksua ja käsitellä erilaista tietoa tärkeä ominaisuus. Vuorovaikutustaidoilla on myös keskeinen merkitys työtehtävien menestyksekkään hoidon kannalta.

Virkaa hakeneiden esittämien asiakirjojen sekä haastattelujen perusteella pelastuskomentaja katsoo, että kyseeseen tulevista hakijoista hakija Henri Nordenswan erottuu muista parhaiten täytettävään virkaan soveltuvana.

Hänellä on katsottava olevan kokonaisuutena parhaat edellytykset viran menestykselliseen hoitamiseen monipuolisen koulutuksen sekä edellisten työtehtävien kautta saavuttamansa työkokemuksen perusteella.

Pelastuslautakunta päätti esittää lausuntonaan kaupunginhallitukselle, että hallintopäällikön virkaan valittaisiin varatuomari, kauppatieteiden maisteri Henri Nordenswan.

Ryj toteaa, että hakijoiden hakemusasiakirjat ovat nähtävinä kaupunginhallituksen kokouksessa ja sitä ennen kaupunginkansliassa.

./. Yhteenveto hakijoista on liitteenä 1.

Ryj toteaa lisäksi, että hallintopäällikön viran täyttämiseksi järjestettiin kaksi haastattelukierrosta, joista ensimmäiseen kutsuttiin aiemmin mainitut 11 hakijaa ja toiseen kaksi hakijaa (XXXX ja Nordenswan). Jälkimmäisen haastattelukierroksen aikana XXXX peruutti hakemuksensa.

Hallintopäällikön virka esitetään täytettäväksi 1.1.2006 lukien.

Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain mukaan virkasuhteeseen otettaessa voidaan määrätä virantoimituksen aloittamisesta alkavasta enintään kuuden kuukauden koeajasta. Hallintosäännön mukaan virkasuhteeseen ottava viranomainen päättää koeajan määräämisestä ja sen pituudesta.

Mikäli valituksi tulee henkilö, joka ei ole kaupungin palveluksessa eikä terveydellisiä tietoja ole käytettävissä virkaan otettaessa, ottaminen on ehdollinen, kunnes henkilön terveydentilasta saadun selvityksen perusteella virkaan ottaminen on vahvistettu.

RYJ Kaupunginhallitus päättänee ottaa varatuomari, kauppatieteiden maisteri Henri Nordenswanin pelastuslaitoksen hallintopäällikön virkaan (vakanssinro 017800) 4.300 euron kokonaiskuukausipalkan mukaan määräytyvin palkkaeduin 1.1.2006 lukien toistaiseksi kuitenkin niin, että virkaan otetulle määrätään virantoimituksen aloittamisesta alkava kuuden kuukauden koeaika.

Samalla kaupunginhallitus päättänee, että Henri Nordenswanin on esitettävä kaupungin työterveyshuollon antama tai hyväksymä selvitys terveydellisistä edellytyksistä hoitaa virkaan kuuluvia tehtäviä. Virkaanottopäätös on ehdollinen siihen saakka, kunnes rakennus- ja ympäristötointa johtava apulaiskaupunginjohtaja on saadun selvityksen perusteella vahvistanut virkaan ottamisen. Selvitys on esitettävä 30 päivän kuluessa virkaan ottamista koskevan päätöksen tiedoksisaannista lukien.

Pöytäkirjanote virkaan valitulle ja muille virkaa hakeneille muutoksenhakuohjein sekä pelastuslautakunnalle.

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 169 2361

LIITE

Yhteenveto hakijoista

2

LAUSUNTO UUDENMAAN YMPÄRISTÖKESKUKSELLE KIVICONSTRUCTION OY:N YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUKSESTA

Khs 2005-2256

Uudenmaan ympäristökeskus pyytää lausuntoa Kiviconstruction Oy:n ympäristölupahakemuksen johdosta 24.11.2005 mennessä. Hakemus koskee Ilmalan kivenmurskaamon toimintaa.

./. Kuulutus ja ympäristölupahakemus ovat liitteinä 1 ja 2. Muut asiakirjat ovat nähtävinä esittelijällä.

Ryj toteaa, että lausunnon antamiselle on myönnetty lisäaikaa 23.12.2005 saakka.

Yleisten töiden lautakunta toteaa (10.11.2005) seuraavaa:

Ympäristölupahakemuksen mukaan murskaamo sijaitsee Ratahallintokeskukselta vuokratulla noin 0,5 hehtaarin alueella Ilmalan ratapihalla Hakamäentien pohjoispuolella. Murskaustoimintaa on tarkoitus harjoittaa 1-2 kuukauden ajan marras-joulukuussa 2005 ja 1-2 kuukauden ajan maalis-toukokuussa 2006. Murskaus tehdään siirrettävällä murskauskalustolla. Mahdolliset pölyhaitat ehkäistään kastelemalla. Murskaamo sijaitsee ratapihan ja Hakamäentien melualueella noin 1 kilometrin etäisyydellä lähimmästä asutuksesta.

Yleisten töiden lautakunta toteaa, ettei lupahakemuksen mukaisesta murskaustoiminnasta aiheudu haittaa valmisteilla olevan Hakamäentien rakennusurakan käynnistämiselle. Lyhytkestoisesta murskaustoiminnasta raskaasti liikennöidyllä alueella etäällä pysyvästä asutuksesta ei myöskään aiheudu muuta senasteista haittaa, että luvan epäämiselle olisi perusteita. Näin ollen ympäristöluvan myöntämiselle kivenmurskaustoiminnalle lupahakemuksen mukaisesti ei ole estettä.

Kaupunkisuunnitteluvirasto esittää (15.11.2005) mm. seuraavaa:

Alueella on voimassa asemakaava nro 7510/29.9.1978. Toiminta-alue sijoittuu kokonaisuudessaan rautatiealueelle LR. Toiminta ei ole asemakaavan käyttötarkoituksen mukaista. Alue rajautuu pohjoisessa rautatiealueen osaan (LR lrh/IV 120 000), jolla asemakaava sallii huoltorakennukset ja rautatieliikenteen hoitoa palvelevat rakennukset. Etelässä alue rajautuu katualueen penkereeseen.

Toiminta sisältää hakemusasiakirjojen mukaan kiven murskausta siirrettävällä laitoksella. Kiviainekset varastoidaan laitoksen välittömässä läheisyydessä. Toiminta-aika on ma-pe klo 07–21 ja mahdollisesti lauantaisin klo 07–14. Murskattavan kiviaineksen määrä on noin 40.000 t, kivi on peräisin pääkaupunkiseudun kohteista ja toimitetaan alueen rakennuskohteisiin. Alueelta harjoitetaan myös kiviaineksen myyntiä. Alueelle liikennöi noin 20–50 kuorma-autoa vuorokaudessa.

Alue sijaitsee liikennemelualueella. Lähin mahdollisista häiriöistä kärsivä asuinalue sijaitsee Käpylässä noin 0,6 km päässä Helsinki–Hämeenlinna -pääradan itäpuolella. Hakemuksen mukaan varastointikasojen sijoittelulla pyritään vähentämään melun leviämistä laitoksen ympäristöön ja tarvittaessa kiviaineksen pölyämistä vähennetään kastelulla. Länsi-Pasilan asuinalueelle on samoin noin 0,6 km etäisyys, mutta maasto ja rakennukset rajoittavat melun leviämistä siihen suuntaan.

Alue sijaitsee noin 0,3 km etäisyydellä Veturitien alueesta, jolla harjoitettiin murskaustoimintaa lyhytaikaisin luvin 1973–1999. Eräänä syynä toiminnan loppumiseen Veturitien alueella oli murskaustoiminnan aiheuttama melu- ja pölyhaitta Käpylän asuinalueella.

Murskaustoiminnan ääni on iskumaista ja se erottuu melko häiritsevästi kaupungin taustaäänistä varsinkin iltaisin. Hakemuksessa esitetty toiminta-aika sijoittuu talvikauteen, jolloin Käpylän pientaloalueen ulko-oleskelualueiden käyttö on vähäisempää kuin kesäkaudella. Toisaalta talvikaudella lumipeitteinen maa ei vaimenna äänen etenemistä ja myös kasvillisuuden ääntä rajoittava vaikutus on vähäisempää kuin kesäkaudella.

Hakemuksessa on esitetty laitoksen käyttöajan olevan arki-iltaisin klo 21 saakka ja se aloitetaan tarvittaessa lauantaisin jo klo 7.

Kiviaineksen murskaus on rakennustoimintaan sekä kaupunki- ja yhdyskuntarakenteen kehittämiseen kuuluvaa toimintaa. Toimintaa tulee kuitenkin harjoittaa ensisijaisesti paikassa, jossa louhetta syntyy ja siten, että häiriö muulle maankäytölle olisi vähäistä. Postintaipaleen murskaamo- ja varastointialueelle ei tulisi tuoda kiviainesta jatkojalostettavaksi sellaisilta pääkaupunkiseudun alueilta, joilla sen käsittelyyn olisi paremmat edellytykset.

Lausunto Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa, että lyhytaikaista kiviaineksen murskaus- ja varastointitoimintaa voidaan harjoittaa myös esitetyllä rautatiealueen osalla. Pysyvään toimintaa tulee löytää sopivampi paikka. Alue soveltuu ympäristön maankäytön ja liikenteen kannalta toimintaan eikä estä näiden kehittämistä. Iskumaista ääntä aiheuttavaa toimintaa tulisi kuitenkin välttää arkisin klo 19 jälkeen ja lauantaisin ennen klo 9 asuinalueille mahdollisesti koituvan häiriön vuoksi.

Kaupunkisuunnitteluvirasto puoltaa hakemusta edellä olevalla ehdolla.

Ympäristölautakunta päätti (15.11.2005) antaa seuraavaan lausunnon:

Alueen sijainti ja kaavoitustilanne

Alue, jossa toimintaa aiotaan harjoittaa, sijaitsee Ratahallintokeskuksen hallinnoimalla ja Lohja Rudus Oy:lle vuokratulla alueella Helsingin Vähä-Huopalahden kylässä osalla tilaa R:No 3:9. Alueen pinta-ala on 5 600 m². Vahvistetun asemakaavan mukaan alue rautatiealuetta (LR). Murskauspaikka sijaitsee Hakamäentien ja Postitaipaleen risteyksen kohdalla.

Lähin asutus sijaitsee lähes 1 km:n päässä murskaamosta. VR:n toimistorakennus on 200–300 metrin päässä ja toiminta-alueen lähellä Kivilinja Oy:n kivien jalostuslaitos.

Toiminta ei sijoitu vedenhankinnan kannalta tärkeälle pohjavesialueelle, eikä alueella ole hakemuksen mukaan erityisiä luonnonarvoja.

Toiminnan kuvaus Alueelle, jossa murskaus on tarkoitus tehdä, on varastoituna louhetta 30 000 - 40 000 tonnia. Louhe on tarkoitus murskata alueella ja toimittaa alueella oleviin rakennuskohteisiin. Louhe on tarkoitus murskata kahdessa vaiheessa siten, että vuoden 2005 lopulla murskattaisiin 10 000 - 20 000 tonnia ja vuoden 2006 maalis–toukokuussa loput. Valmiita murskaustuotteita viedään pois alueelta murskauksen aikana ja sen jälkeenkin.

Kiveä murskattaisiin arkisin 7-21 ja mahdollisesti lauantaisin 7-14. Varastolle ei tuoda uutta louhetta murskauksen aikana, joten toiminta loppuu keväällä 2006. Päivittäin murskattavan louheen määrä on keskimäärin 2 500 ja enintään 4 000 tonnia. Murskauspäivien lukumäärä on yhteensä noin 20.

Kalusto

Murskaus suoritettaisiin siirrettävällä Lokotrack-tyyyppisellä kaksivaiheisella murskaimella. Kyseessä on B-luokan murskauslaitos, jossa pölyn haitallinen leviäminen ympäristöön voidaan estää kastelemalla silloin kun lämpötila on nollan yläpuolella ja muuten suojaamalla seulastot ja muut huomattavat pölylähteet peittein ja koteloinnein.

Muuna kalustona on kaivinkoneita ja pyöräkuormaajia.

Ympäristövaikutukset ja niiden torjunta

Pölyntorjunta

Hakemuksen mukaan pölyn leviäminen estetään vesikastelulla ja koteloinneilla. Pölyntorjuntatoimenpiteitä ei ole eritelty tarkemmin. B-luokan kivenmurskaamon sallittu leijuma (0,4 mg/m³, kahden tunnin leijuma-arvo) alitetaan 300 metrin päässä. Etäisyys lähimpään asutukseen on lähes kilometri. VR:n toimistorakennus on 200-300 metrin päässä ja toiminta-alueen lähellä Kivilinja Oy:n kivien jalostuslaitos.

Meluntorjunta

Melun leviämistä estetään tuotekasojen sijoittelulla. Myös itse louhekasat estävät aluksi melun leviämistä. Hakemuksen mukaan murskauksella ei ole vaikutusta alueen melutasoon. Työmaan vieressä on melko vilkasliikenteinen Hakamäentie.

Liikenne

Itse murskaustoiminnan aiheuttama liikenne rajoittuu pyöräkuormaajan liikkumiseen työmaalla. Muu liikenne koostuu tuotteiden viennistä pois alueelta. Myyntiliikenne on 20-30 autoa päivässä klo 7-16.

Veden käyttö

Kasteluvesi ostetaan VR:ltä. Jätevesiä ei synny, koska kasteluvesi imeytyy tuotteeseen.

Kemikaalit ja jätteet

Työmaalle tarvittavat poltto- ja voiteluaineet varastoidaan erillisissä varastokonteissa olevissa ja turvakaukalolla varustetussa säiliöissä. Polttoainesäiliöiden tilavuus on yhteensä noin 10 000 litraa.

Syntyvät kemikaalijätteet toimitetaan Ekokem Oy:lle. Talousjätteet toimitetaan kaatopaikalle.

Paras käyttökelpoinen tekniikka

Hakemuksen mukaan murskauksessa käytetään parasta B-luokan murskauskalustoa.

Toiminnan tarkkailu

Murskauksen aikana toimintaa ja sen aiheuttamia mahdollisia haittoja seurataan silmämääräisesti ja haittoihin puututaan välittömästi.

Ympäristölautakunnan lausunto

Ympäristölautakunta puoltaa hakemuksen hyväksymistä ja toteaa, että toiminnasta ei aiheudu ympäristön pilaantumista, mikäli hakemuksen käsittelyssä otetaan hakemuksessa esitetyn lisäksi huomioon seuraavat seikat.

Murskausyksiköt on pölyn ympäristöön leviämisen estämiseksi varustettava tiiviillä kuljettimien ja seulojen päälle asetettavilla pölykatteilla sekä kastelujärjestelmällä, jossa veden sumutuspisteitä on ainakin murskaimen ylä- ja alapuolella ja jokaisessa kuljettimen purkukohdassa. Mikäli veden käyttö pölyntorjunnassa ei ole mahdollista esimerkiksi pakkasen vuoksi, tulee murskausyksiköihin asentaa riittävän tehokkaat pölynerottimet pölypitoisen ilman suodattamiseksi ennen murskaustyön jatkamista.

Pölyntorjuntajärjestelmän on oltava kokonaisuudessaan käytössä aina kun murskaustyötä tehdään.

Aluetta, jolla liikennöidään on kasteltava tai suolattava pölyn leviämisen estämiseksi.

Polttoainesäiliö sijoitetaan tiiviille alustalle, jolta mahdolliset vuodot voidaan korjata helposti talteen tai vuotojen talteenottoon varaudutaan esimerkiksi imeytysmattojen avulla.

Kemikaalit ja ongelmajätteet varastoidaan suljetuissa varastoissa ja siten, etteivät ne pääse maaperään.

Lisäksi ympäristölautakunta toteaa, että harkittaessa Kiviconstruction Oy:n hakemusta toiminnan aloittamiseksi mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta tulee ottaa huomioon, että toiminta on lyhytaikaista ja murskauspaikka sijaitsee kaukana häiriintyvistä kohteista. Lisäksi vastaavan kestoinen kivenmurskaus voidaan yleensä toteuttaa ympäristösuojelulain 60 §:n mukaisella ilmoituksella. Kun hakemuksen käsittelyssä otetaan vielä huomioon hakemuksen lisäksi ympäristölautakunnan lausunnossa esitetyt näkökohdat, ympäristön pilaantumista ei tapahdu.

Ryj viittaa saatuihin lausuntoihin.

RYJ Kaupunginhallitus päättänee lähettää Uudenmaan ympäristökeskukselle Kiviconstruction Oy:n ympäristölupahakemuksesta seuraavan lausunnon:

Kaupunginhallitus puoltaa Kiviconstruction Oy:n ympäristölupahakemuksen hyväksymistä seuraavin huomioin:

Pysyvään kiviaineksen murskaus- ja varastointitoimintaa varten tulee löytää rautatiealuetta sopivampi paikka. Alue soveltuu kuitenkin ympäristön maankäytön ja liikenteen kannalta toimintaan eikä estä näiden kehittämistä. Iskumaista ääntä aiheuttavaa toimintaa tulisi kuitenkin välttää arkisin klo 19 jälkeen ja lauantaisin ennen klo 9 asuinalueille mahdollisesti koituvan häiriön vuoksi.

Murskausyksiköt on pölyn ympäristöön leviämisen estämiseksi varustettava tiiviillä kuljettimien ja seulojen päälle asetettavilla pölykatteilla sekä kastelujärjestelmällä, jossa veden sumutuspisteitä on ainakin murskaimen ylä- ja alapuolella ja jokaisessa kuljettimen purkukohdassa. Mikäli veden käyttö pölyntorjunnassa ei ole mahdollista esimerkiksi pakkasen vuoksi, tulee murskausyksiköihin asentaa riittävän tehokkaat pölynerottimet pölypitoisen ilman suodattamiseksi ennen murskaustyön jatkamista.

Pölyntorjuntajärjestelmän on oltava kokonaisuudessaan käytössä aina kun murskaustyötä tehdään.

Aluetta, jolla liikennöidään, on kasteltava tai suolattava pölyn leviämisen estämiseksi.

Polttoainesäiliö on sijoitettava tiiviille alustalle, jolta mahdolliset vuodot voidaan korjata helposti talteen, tai vuotojen talteenottoon varaudutaan esimerkiksi imeytysmattojen avulla.

Kirje Uudenmaan ympäristökeskukselle ja pöytäkirjanote yleisten töiden lautakunnalle, kaupunkisuunnitteluvirastolle sekä ympäristölautakunnalle.

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 169 2361

LIITTEET	Liite 1	Kuulutus
	Liite 2	Ympäristölupahakemus

1

EPILEPSIASÄÄTIÖN HALLITUKSEN JÄSENYYDESTÄ LUOPUMINEN

Khs 2005-2372

Epilepsiasäätiö esittää (2.11.2005), että Helsingin kaupunki nimeäisi edustajansa Epilepsiasäätiön hallitukseen vuodeksi 2006.

Stj toteaa, että kaupungin edustajan nimeäminen Epilepsiasäätiön hallitukseen perustuu 20.12.1994 tehtyyn sosiaalilautakunnan ja säätiön väliseen ostopalvelujen puitesopimukseen vammaispalvelulain mukaisten päiväkeskuspalvelujen ostosta. Sopimuksen 7 §:n mukaan kaupunki nimeää säätiön hallitukseen edustajansa sosiaalivirastosta tai terveyskeskuksesta. Päiväkeskuspalvelut ovat noin 10 % säätiön toteuttamista palveluista. Suurin osa on erikoissairaanhoitoa, jonka nykyisin ostaa HUS.

Kaupungin edustajana säätiön hallituksessa on vuonna 2005 ollut kaupungin kuntoutustoiminnan ylilääkäri Asko Lukinmaa terveyskeskuksesta.

Sosiaali- ja terveystoimen toimialalla on yhteensä lähes 20 sellaisia yhdistystä, säätiötä tai yhtiötä, joiden hallintoelimiin kaupunki on nimennyt edustajansa. Syyt edustajien nimeämiseen ovat eri aikoina ja eri yhteisöissä vaihdelleet. Kaupunki on aikoinaan ollut perustamassa eräitä säätiöitä ja tuolloin on pidetty luonnollisena, että kaupunki on nimennyt edustajiaan niiden hallintoon. Merkittävä syy on myös ollut kaupungin halu antaa asiantuntija-apua yleishyödyllisille järjestöille. Lisäksi kaupungin edustajan mukanaololla on haluttu varmistua siitä, että yhteisöjen toiminta on vastannut kaupungin tarpeita ja kaupungilla on ollut mahdollisuus vaikuttaa niiden talouteen. Kaupungin mukana olo on aikanaan koettu tärkeäksi erityisesti niissä yhteisöissä, joissa on ollut taloudellisia ongelmia tai jotka ovat saaneet julkista rahoitusta joko kaupungilta tai Raha-automaattiyhdistykseltä.

Palvelujen kilpailuttamista koskeva lainsäädäntö on viime vuosina kehittynyt ja yhä suurempi osa palveluista kilpailutetaan. Kaupungin edustajan kuuluminen ostopalveluja tuottavan yhteisön hallintoelimiin on jääviyskysymysten vuoksi ongelmallista. Kaupungin mahdollisuuksia nimetä edustajia em. elimiin heikentää asiantuntemusta omaavien kaupungin työntekijöiden esteellisyys. Kaupungin avustukset ovat ajan myötä muuttuneet ostopalveluiksi eikä Raha-automaattiyhdistys enää avusta sellaisia yhteisöjä, joiden toimialalla on yksityistä palveluntarjontaa.

Sosiaali- ja terveystoimen johdon yhteinen ryhmä on arvioinut kaupungin edustajien nimeämisen tarkoituksenmukaisuuden eri yhteisöjen osalta. Kaupungin edustajan nimeäminen Epilepsiasäätiön hallitukseen ei ole enää asianmukaista, koska kysymys on kaupungin ostopalvelujen tuottajasta.

STJ Kaupunginhallitus päättänee ilmoittaa Epilepsiasäätiölle, ettei Helsingin kaupunki pidä mm. jääviyskysymysten vuoksi tarkoituksenmukaisena kaupungin edustajan nimeämistä säätiön hallitukseen.

Pöytäkirjanote Epilepsiasäätiölle, sosiaalivirastolle ja terveyskeskukselle sekä kaupunginkanslialle.

Lisätiedot:
Hari Olli, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2285

2

PAANUKOTI OY:N (ENT. PAANUMÄEN VANHAINKOTI) HALLITUKSEN JÄSENYYDESTÄ LUOPUMINEN SEKÄ TILINTARKASTAJAN NIMEÄMINEN VUODEKSI 2006

Khs 2005-2085

Paanukoti Oy (ent. Paanumäen Vanhainkoti Oy) pyytää (23.9.2005) Khta nimeämään kaupungin edustajat Paanukoti Oy:n hallitukseen vuodeksi 2006 ja toisen yhtiön tilintarkastajista.

Stj toteaa, että Paanukoti toimii Maunulassa tehostettua palveluasumista tarjoavana yksikkönä. Sosiaalivirasto ostaa suurimman osan 48 hoitopaikasta.

Paanukoti Oy:n yhtiöjärjestyksen mukaan yhtiön asioita hoitaa kalenterivuodeksi kerrallaan valittu hallitus, johon kuuluu viisi varsinaista jäsentä ja kaksi varajäsentä. Edelleen yhtiöjärjestyksen mukaan yhden hallituksen jäsenen sekä hänen henkilökohtaisen varajäsenensä tulee olla Helsingin kaupungin nimeämistä edustajista valittu ja kahdesta tilintarkastajasta toisen tulee olla Helsingin kaupungin nimeämä.

Kaupungin edustajana yhtiön hallituksessa on ollut vuonna 2005 kehittämiskonsultti Ulla Ranta ja hänen henkilökohtaisena varajäsenenään erityissuunnittelija Elise Färlin. Toisena tilintarkastajana on ollut kaupunkitarkastaja, HTM, JHTT Kari Roine tarkastusvirastosta.

Sosiaali- ja terveystoimen toimialalla on yhteensä lähes 20 sellaisia yhdistystä, säätiötä tai yhtiötä, joiden hallintoelimiin kaupunki on nimennyt edustajansa. Syyt edustajien nimeämiseen ovat eri aikoina ja eri yhteisöissä vaihdelleet. Kaupunki on aikoinaan ollut perustamassa eräitä säätiöitä ja tuolloin on pidetty luonnollisena, että kaupunki on nimennyt edustajiaan niiden hallintoon. Merkittävä syy on myös ollut kaupungin halu antaa asiantuntija-apua yleishyödyllisille järjestöille. Lisäksi kaupungin edustajan mukanaololla on haluttu varmistua siitä, että yhteisöjen toiminta on vastannut kaupungin tarpeita ja kaupungilla on ollut mahdollisuus vaikuttaa niiden talouteen. Kaupungin mukana olo on aikanaan koettu tärkeäksi erityisesti niissä yhteisöissä, joissa on ollut taloudellisia ongelmia tai jotka ovat saaneet julkista rahoitusta joko kaupungilta tai Raha-automaattiyhdistykseltä.

Palvelujen kilpailuttamista koskeva lainsäädäntö on viime vuosina kehittynyt ja yhä suurempi osa palveluista kilpailutetaan. Kaupungin edustajan kuuluminen ostopalveluja tuottavan yhteisön hallintoelimiin on jääviyskysymysten vuoksi ongelmallista. Kaupungin mahdollisuuksia nimetä edustajia em. elimiin heikentää asiantuntemusta omaavien kaupungin työntekijöiden esteellisyys. Kaupungin avustukset ovat ajan myötä muuttuneet ostopalveluiksi eikä Raha-automaattiyhdistys enää avusta sellaisia yhteisöjä, joiden toimialalla on yksityistä palveluntarjontaa.

Sosiaali- ja terveystoimen johdon yhteinen ryhmä on arvioinut kaupungin edustajien nimeämisen tarkoituksenmukaisuuden eri yhteisöjen osalta. Kaupungin edustajan nimeäminen Paanukoti Oy:n hallitukseen ei ole enää asianmukaista, koska kysymys on kaupungin ostopalvelujen tuottajasta.

Tarkastuslautakunta on päättänyt (26.10.2005) nimetä ehdolle Paanukoti Oy:n tilintarkastajaksi kaupunginreviisori HTM, JHTT Vesa Ikäheimon vuodeksi 2006.

STJ Kaupunginhallitus päättänee ilmoittaa Paanukoti Oy:lle, ettei Helsingin kaupunki pidä mm. jääviyskysymysten vuoksi tarkoituksenmukaisena kaupungin edustajien nimeämistä yhtiön hallitukseen.

Yhtiön tilintarkastajaksi vuodeksi 2006 kaupunginhallitus päättänee nimetä kaupunginreviisori, HTM, JHTT, Vesa Ikäheimon tarkastusvirastosta.

Pöytäkirjanote Paanukoti Oy:lle, sosiaalivirastolle ja kaupunginkanslialle.

Lisätiedot:
Hari Olli, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2285

3

GAIUS-SÄÄTIÖN HALLITUKSEN JÄSENYYDESTÄ LUOPUMINEN

Khs 2005-2126

Gaius-säätiö toteaa (28.9.2005), että säätiön sääntöjen mukaan säätiön hallitukseen kuuluu kuusi jäsentä. Edelleen sääntöjen mukaan Helsingin kaupunki valitsee yhden hallituksen jäsenen kalenterivuodeksi kerrallaan.

Säätiö pyytää Khta valitsemaan Helsingin kaupungin edustajan Gaius-säätiön hallitukseen toimikaudelle 2006.

Stj toteaa, että säätiö ylläpitää Munkkiniemen vanhainkotia, Puotilan vanhainkotia ja Käpylän palvelukeskusta. Säätiöllä on yhteensä yli 300 hoitopaikkaa, joista kuapunki ostaa suurimman osan.

Kaupungin edustajana on vuonna 2005 toiminut Gaius-säätiön hallituksessa projektijohtaja Jarmo Räihä.

Sosiaali- ja terveystoimen toimialalla on yhteensä lähes 20 sellaisia yhdistystä, säätiötä tai yhtiötä, joiden hallintoelimiin kaupunki on nimennyt edustajansa. Syyt edustajien nimeämiseen ovat eri aikoina ja eri yhteisöissä vaihdelleet. Kaupunki on aikoinaan ollut perustamassa eräitä säätiöitä ja tuolloin on pidetty luonnollisena, että kaupunki on nimennyt edustajiaan niiden hallintoon. Merkittävä syy on myös ollut kaupungin halu antaa asiantuntija-apua yleishyödyllisille järjestöille. Lisäksi kaupungin edustajan mukanaololla on haluttu varmistua siitä, että yhteisöjen toiminta on vastannut kaupungin tarpeita ja kaupungilla on ollut mahdollisuus vaikuttaa niiden talouteen. Kaupungin mukana olo on aikanaan koettu tärkeäksi erityisesti niissä yhteisöissä, joissa on ollut taloudellisia ongelmia tai jotka ovat saaneet julkista rahoitusta joko kaupungilta tai Raha-automaattiyhdistykseltä.

Palvelujen kilpailuttamista koskeva lainsäädäntö on viime vuosina kehittynyt ja yhä suurempi osa palveluista kilpailutetaan. Kaupungin edustajan kuuluminen ostopalveluja tuottavan yhteisön hallintoelimiin on jääviyskysymysten vuoksi ongelmallista. Kaupungin mahdollisuuksia nimetä edustajia em. elimiin heikentää asiantuntemusta omaavien kaupungin työntekijöiden esteellisyys. Kaupungin avustukset ovat ajan myötä muuttuneet ostopalveluiksi eikä Raha-automaattiyhdistys enää avusta sellaisia yhteisöjä, joiden toimialalla on yksityistä palveluntarjontaa.

Sosiaali- ja terveystoimen johdon yhteinen ryhmä on arvioinut kaupungin edustajien nimeämisen tarkoituksenmukaisuuden eri yhteisöjen osalta. Kaupungin edustajan nimeäminen Gaius-säätiön hallitukseen ei ole enää asianmukaista, koska kysymys on kaupungin ostopalvelujen tuottajasta.

STJ Kaupunginhallitus päättänee ilmoittaa Gaius-säätiölle, ettei Helsingin kaupunki pidä mm. jääviyskysymysten vuoksi tarkoituksenmukaisena kaupungin edustajan nimeämistä säätiön hallitukseen.

Pöytäkirjanote Gaius-säätiölle, sosiaalivirastolle ja kaupunginkanslialle.

Lisätiedot:
Hari Olli, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2285