HELSINGIN
KAUPUNGINHALLITUS
ESITYSLISTA
43 - 2005
|
|
|
|
Kokousaika |
28.11.2005 klo 16 |
Kokouspaikka |
Kaupungintalo, Khn
istuntosali |
|
|
|
|
Asia |
|
Sivu |
KAUPUNGINJOHTAJA
1 |
Kokouksen laillisuuden ja päätösvaltaisuuden toteaminen sekä pöytäkirjan tarkastajien valinta |
1 |
2 |
Tämän kokouksen päätösten täytäntöönpano |
2 |
3 |
Ammattikorkeakoulun poistosuunnitelman vahvistaminen |
3 |
4 |
Helsingin Uusi Jalkapalloareena Oy:n osakkeiden merkintä |
5 |
KAUPUNKISUUNNITTELU- JA KIINTEISTÖTOIMI
1 |
Oy Helsingin Asuntohankinta Ab:n syysyhtiökokous |
6 |
2 |
Esitys arava- ja korkotukivuokra-asuntojen asukasvalintaperusteiden muuttamisesta |
8 |
3 |
Lausunto Helsingin hallinto-oikeudelle Lauttasaaren tontin 31052/7 asemakaavan muutosta vastaan tehdystä valituksesta (nro 11371) |
29 |
4 |
21.11.2005 pöydälle pantu asia |
32 |
SIVISTYS- JA HENKILÖSTÖTOIMI
1 |
Kaupungin edustajan nimeäminen Tuomarinkylän Maneesi Oy:n hallitukseen |
36 |
2 |
14.11.2005 ja 21.11.2005 pöydälle pantu asia |
37 |
RAKENNUS- JA YMPÄRISTÖTOIMI
1 |
Valtuutettu Birgitta Dahlbergin toivomusponsi: Poikittaisliikenteen verkoston kehittäminen |
38 |
2 |
Valtuutettu Pauli Leppäahon toivomusponsi: Joukkoliikenteen reittien vuorovälit ja jatkoyhteydet |
40 |
SOSIAALI- JA TERVEYSTOIMI
1 |
Selvitys HUS:in taloudesta ja toiminnasta tilanteessa 30.9.2005 |
43 |
2 |
21.11.2005 pöydälle pantu asia |
47 |
KOKOUKSEN LAILLISUUDEN JA PÄÄTÖSVALTAISUUDEN TOTEAMINEN SEKÄ PÖYTÄKIRJAN TARKASTAJIEN VALINTA
KJ Kaupunginhallitus
päättänee todeta kokouksen lailliseksi ja päätösvaltaiseksi sekä valita
jäsenet Hellströmin (varalla Rantanen) ja Ojalan (varalla Dahlberg)
tarkastamaan tämän kokouksen pöytäkirjan.
TÄMÄN KOKOUKSEN PÄÄTÖSTEN TÄYTÄNTÖÖNPANO
KJ Kaupunginhallitus päättänee, että tämän
kokouksen päätökset voidaan panna täytäntöön ennen kuin ne ovat saaneet
lainvoiman, ellei erikseen toisin ole päätetty tai myöhemmin päätetä.
AMMATTIKORKEAKOULUN POISTOSUUNNITELMAN VAHVISTAMINEN
Khs 2005-2431
Talous- ja suunnittelukeskus
katsoo, että kaupungin taloushallinnossa on pyrittävä käyttöomaisuuden kohdalla
yhtenäisiin poistoaikoihin. Tämän vuoksi virastoja on pyydetty tarkistamaan
käyttöomaisuuden poistosuunnitelmansa ja ottamaan siinä huomioon eri
käyttöomaisuusryhmien kohdalla yhtenevät poistoajat.
Valtuuston
päätöksen mukaan kaupunginhallituksen tulisi hyväksyä poistosuunnitelma niiden
virastojen ja laitosten osalta, joilla ei ole lauta- tai johtokuntaa.
Ammattikorkeakoulun poistosuunnitelman hyväksyy kaupunginhallitus
ammattikorkeakoulun hallituksen esityksestä.
Kj toteaa,
että nyt vahvistettavaksi esitettävä ammattikorkeakoulun hallituksen esitys on
yhtenevän linjan mukainen.
KJ Kaupunginhallitus päättänee vahvistaa ammattikorkeakoulun poistosuunnitelman seuraavasti:
Aineettomat hyödykkeet:
Perustamis- ja järjestelymenot |
3 v, tasapoisto |
Tutkimus- ja kehittämismenot |
3 v,
tasapoisto |
Atk-ohjelmistot |
3 v,
tasapoisto |
Muut pitkävaikutteiset menot |
3 v,
tasapoisto |
Aineelliset hyödykkeet:
Muut kiinteät koneet, laitteet ja rakenteet |
10 v, tasapoisto |
Muut kuljetusvälineet |
5 v, tasapoisto |
Muut liikkuvat työkoneet |
5 v, tasapoisto |
Muut raskaat koneet |
10 v, tasapoisto |
Muut kevyet koneet |
5 v, tasapoisto |
Sairaala ym. laitteet |
5 v, tasapoisto |
Atk-laitteet |
3 v,
tasapoisto |
Muut laitteet ja kalusteet |
3 v,
tasapoisto |
Pöytäkirjanote ammattikorkeakoululle, talous- ja suunnittelukeskuksen taloushallintopalvelut –yksikölle ja sisäiselle tarkastukselle.
Lisätiedot:
Rickman Birgitta, erityissuunnittelija, puhelin 169 2381
HELSINGIN UUSI JALKAPALLOAREENA OY:N OSAKKEIDEN MERKINTÄ
Khs 2005-2465
Kj toteaa, että talousarvion kohtaan 8 22 21, Arvopaperit, on varattu 300 000 euron määräraha Helsingin Uusi Jalkapalloareena Oy:n osakkeiden merkitsemiseen. Merkintä perustuu Kvston 9.5.2001 tekemään päätökseen Töölön jalkapalloareenan vastaanottamisesta aiheutuvista toimenpiteistä ja vaihtovelkakirjalainan muuttamisesta osakepääomaksi vuosittain lainan lyhennystä vastaavalla määrällä eli 299 000,80 eurolla. Määrärahan käyttämisestä tehdään päätös vuosittain, viimeksi 29.11.2004.
KJ Kaupunginhallitus päättänee oikeuttaa talous- ja suunnittelukeskuksen varainhallinnan käyttämään talousarvion kohdalta 8 22 21, Arvopaperit, Helsingin Uusi Jalkapalloareena Oy:n osakepääoman merkitsemiseksi vaihtovelkakirjalainasopimuksen mukaisesti 299 000,80 euroa, joka vastaa kaupungin yhtiölle myöntämän lainan 31.12.2005 erääntyvää lyhennyksen määrää.
Pöytäkirjanote Helsingin Uusi Jalkapalloareena Oy:lle ja talous- ja suunnittelukeskuksen varainhallinnalle.
Lisätiedot:
Forss Eeva-Riitta, henkilöstökassan päällikkö, puhelin 169 2513
OY HELSINGIN ASUNTOHANKINTA AB:N SYYSYHTIÖKOKOUS
Khs 2005-316
Oy Helsingin Asuntohankinta Ab mainitsee (10.11.2005) mm., että yhtiön syysyhtiökokous pidetään 21.12.2005. Yhtiöjärjestyksen mukaan syysyhtiökokous on pidettävä joulukuun loppuun mennessä. Syysyhtiökokouksessa käsitellään yhtiöjärjestyksen 13 §:ssä määrätyt asiat:
- hallituksen jäsenten ja
tilintarkastajien palkkioiden
määrääminen
- talousarvion vahvistaminen
- hallituksen jäsenten ja
varajäsenten sekä tilintarkastajien
ja varatilintarkastajien valinta.
Yhtiön hallitus pyytää Khta päättämään kaupungin edustuksesta syysyhtiökokouksessa ja nimeämään hallituksen jäsenet, tilintarkastajat ja varatilintarkastajat sekä antamaan ohjeet heidän palkkioidensa määräämisestä. Yhtiöjärjestyksen 7 §:n mukaan yhtiön asioita hoitaa hallitus, johon kuuluu vähintään viisi ja enintään yhdeksän jäsentä. Yhtiöjärjestyksen 10 §:n mukaan yhtiössä on yksi tilikaudeksi kerrallaan valittu tilintarkastaja ja yksi varatilintarkastaja. Jos tilintarkastajaksi valitaan hyväksytty tilintarkastusyhteisö, varatilintarkastajaa ei tarvitse valita. Yhtiössä on noudatettu samaa palkkiokäytäntöä kuin kaupungin kiinteistöyhtiöissä. Tytäryhtiöissä on maksettu kaikkien yhtiöiden osalta yksi yhteinen palkkio, mikäli kokoukset ovat peräkkäin.
Koska tytäryhtiöiden yhtiökokoukset pidetään myöhemmin tilinpäätösten hyväksymisen yhteydessä, niihin valitaan hallituksen jäsenet tuolloin. Oy Helsingin Asuntohankinta Ab:n hallitus tulee valitsemaan tytäryhtiöiden hallitusten jäsenet. Yhtiö antaa kaupunginkanslian lainopilliselle osastolle valtakirjan toimiohjein, että yhtiökokous valitsee hallituksiin emoyhtiön hallituksen valitsemat jäsenet. Osakeyhtiölain mukaisesti tytäryhtiöihin valitaan samat tilintarkastajat kuin emoyhtiöön.
Kaj toteaa, että yhtiön hallituksessa kaupungin edustajina ovat toimineet toimitusjohtaja Olli Saarinen, toiminnanjohtaja Ulla-Maija Urho, kiinteistöneuvos Veikko Vermilä, ekonomisti Pirkko Miikkulainen, yhteiskuntatieteiden maisteri Tarja Parviainen, opiskeli Katri Pacek ja toimitusjohtaja Göran Åhman.
Yhtiöllä on tällä hetkellä kuusi tytäryhtiötä: As Oy Mannerheimintie 54 Helsinki, As Oy Pieni Villasaarentie 2, As Oy Helsingin Keijukaistenpolku 4, As Oy Helsingin Puusuutarintie 2–4, Kiinteistö Oy Tinasepäntie 48 ja As Oy Markkinatie 10.
Tarkastuslautakunta on 26.10.2005 nimennyt Oy Helsingin Asuntohankinta Ab:lle ja sen tytäryhtiöille päätösehdotuksesta ilmenevät tilintarkastajat vuodelle 2006.
KAJ Kaupunginhallitus päättänee määrätä kaupunginkanslian oikeuspalvelut edustamaan kaupunkia Oy Helsingin Asuntohankinta Ab:n 21.12.2005 pidettävässä syysyhtiökokouksessa.
Samalla kaupunginhallitus päättänee nimetä Oy Helsingin Asuntohankinta Ab:n hallitukseen kaupungin edustajiksi seuraavat:
–
–
–
–
–
–
–
Edelleen kaupunginhallitus päättänee nimetä Oy Helsingin Asuntohankinta Ab:n ja sen tytäryhtiöiden tilintarkastajiksi tarkastuslautakunnan nimeäminä PricewaterhouseCoopers Oy:n (päävastuullinen tilintarkastaja KHT Henrik Sormunen) vuodeksi 2006.
Vielä kaupunginhallitus päättänee valtuuttaa kaupunginkanslian oikeuspalvelut Oy Helsingin Asuntohankinta Ab:n tytäryhtiöiden yhtiökokousten pitoon siten, että niihin valitaan emoyhtiön hallituksen valitsemat jäsenet.
Pöytäkirjanote nimetyille henkilöille, Oy Helsingin Asuntohankinta Ab:lle, kaupunginkanslian oikeuspalveluille sekä tarkastuslautakunnalle.
Lisätiedot:
Venesmaa Riitta, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 169 2252
ESITYS ARAVA- JA KORKOTUKIVUOKRA-ASUNTOJEN ASUKASVALINTAPERUSTEIDEN MUUTTAMISESTA
Khs 2005-58
Kaj toteaa, että eduskunnan apulaisoikeusasiamies päätyi 29.12.2004 tekemässään kaupungin asukasvalintaperusteita koskevan kantelun ratkaisussa siihen, että asunnonhakijoiden kuntalaisuutta ei voida pitää hyväksyttävänä kriteerinä asukasvalinnoissa valtion lainalla tai korkotuella rahoitettuihin vuokra-asuntoihin. Kuntalaisuus on Helsingissä huomioitu siten, että samassa asemassa olevista asunnonhakijoista etusijalle on asetettu kauimmin kunnassa asuneet hakijat (Khn päätös 15.3.1999, 376 §).
Apulaisoikeusasiamies perusteli näkemystään sillä, että asuinpaikan valinnanvapaus on perusoikeus ja asuinpaikkaan perustuvaa erottelua ihmisten välillä voidaan pitää perustuslain syrjintäkiellon vastaisena. Lisäksi hän perusteli ratkaisuaan sillä että aravarajoituslaissa, korkotukilaissa ja asukasvalintoja koskevassa asetuksessa kuntalaisuutta tai kunnassa asumisen pituutta ei mainita asukasvalinnan perusteena. Kuntalaisten asettaminen etusijalle ei apulaisoikeusasiamiehen mukaan ole hyväksyttävää silloinkaan kun valtion tukemia vuokra-asuntoja on hakenut yhtä kiireellisessä asunnontarpeessa olevia oman kunnan asukkaita ja ulkokuntalaisia. Apulaisoikeusasiamiehen mielestä syrjimätön peruste olisi tällaisessa tilanteessa valita asukkaat hakemusten jättöajankohdan perusteella tai arpomalla.
Asukasvalintaperusteita koskeva kantelu on tehty 10.5.2003. Apulaisoikeusasiamies pyysi asiasta selvityksen asuntolautakunnalta. Asuntolautakunta antoi 21.10.2003 kantelusta lausunnon suoraan apulaisoikeusasiamiehelle. Kaj kehotti apulaisoikeusasiamiehen päätöksen jälkeen 26.1.2005 kiinteistöviraston asuntoasiainosastoa ryhtymään ratkaisun mahdollisesti edellyttämiin toimenpiteisiin asukasvalintaperusteiden muuttamiseksi.
Asuntolautakunta toteaa (27.9.2005) seuraavaa:
Taustaa Asuntolautakunta päätti kokouksessaan 15.2.2005 merkitä tiedoksi eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen 29.12.2004 tekemän päätöksen XXXX XXXX:n tekemästä kantelusta sekä Helsingin kaupunkisuunnittelu- ja kiinteistötointa johtavan apulaiskaupunginjohtajan päätöksen 26.1.2005 (7 §).
Samalla asuntolautakunta kehotti asuntoasiainosastoa antamaan lautakunnalle 30.9.2005 mennessä esityksen asukasvalintaperusteiden mahdollisesta muuttamisesta.
Kuntalaisuutta ei voida eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen päätöksen mukaan pitää hyväksyttävänä kriteerinä asukasvalinnassa siinäkään tapauksessa, että lainmukaisten asukasvalintaperusteiden nojalla samassa asemassa olevia hakijoita on enemmän kuin jaettavia asuntoja. Koska kyse on osin valtion rahoituksella rakennetuista vuokra-asunnoista, joiden asukasvalinnan perusteet on säädetty laissa ja sen nojalla annetussa asetuksessa, ei ole suotavaa, että kuntalaisuutta käytetään asukasvalintakriteerinä. Mikäli kyse olisi kunnan itsensä rahoittamista asunnoista, kunta voisi vapaammin päättää myös asukasvalintaperusteista.
Helsingin kaupunkisuunnittelu- ja kiinteistötointa johtava apulaiskaupunginjohtaja kehotti päätöksellään 26.1.2005 (7 §) asuntoasiainosastoa ryhtymään päätöksen mahdollisesti edellyttämiin toimenpiteisiin asukasvalintaa koskevan ohjeistuksen tarkistamiseksi.
Kaupunginhallitus vahvisti 15.3.1999 asuntolautakunnan esityksen vuokralaisten asukasvalintaperusteiden muuttamisesta. Kuntalaisuudesta esityksessä todettiin seuraavaa:
”Samassa asemassa olevista asunnonhakijoista etusijalle asetetaan kauimmin kunnassa asuneet hakijat. Asukasvalinnassa otetaan huomioon myös hakijan pääkaupunkiseudulla sijaitseva työpaikka.”
Kuntalaisuus on huomioitu myös Ympäristöministeriön julkaisemassa asukasvalintaoppaassa (Ympäristöopas 102: Arava- ja korkotukivuokra-asuntoja koskeva Asukasvalintaopas, Helsinki 2003). Oppaassa todetaan seuraavaa:
”Asukasvalintoja koskeneiden tutkimusten ja selvitysten perusteella on ilmennyt, että asunnontarpeen, pienituloisuuden ja vähävaraisuuden lisäksi asukasvalintoihin ovat vaikuttaneet kuntalaisuus ja luottotiedot. Kaikkia hakijoita on käsiteltävä yhdenmukaisella tavalla siten, että jokaisella kansalaisella ja maassa laillisesti asuvalla on oikeus valita itse kotikuntansa. Jos on useita hakijoita, joiden asunnontarpeensa, tulojensa ja varallisuutensa puolesta voidaan katsoa olevan samanarvoisessa asemassa, ei kuntalaisuuden huomioon ottamiselle ole estettä. Kuntalaisuuden perusteella ei kuitenkaan saa ohittaa edellä mainittujen kriteerien perusteella paremmin sijoittuvia hakijoita.”
Helsingin, Espoon ja Vantaan asuntotoimien sekä ympäristöministeriön edustajat kokoontuivat 16.3.2004 pohtimaan apulaisoikeusasiamiehen kannanoton merkitystä asukasvalintaperiaatteisiin.
Tilaisuudessa ympäristöministeriön asunto-osaston edustaja korosti kommenteissaan, että oikeusasiamiehen päätös ei ole kannanotto, jolla valtio pyrkisi kaventamaan kunnan päätösvaltaa. Päätös on kannanotto yksilön perusoikeuksien toteutumiseen, ja tältä osin se on yksiselitteinen: kuntalaisuus on syrjivä peruste aravavuokra-asuntojen asukasvalinnassa. Oikeusasiamiehen rooli on valvoa perusoikeuksien toteutumista. Koska näiden oikeuksien toteutumista pidetään yhä keskeisempänä ja yhteiskunnan kannalta olennaisempana oikeutena, kiinnostus niihin tulevaisuudessa pikemminkin korostuu kuin vähenee.
Kokouksessa perustettiin työryhmä valmistelemaan yhdenmukaiset asukasvalintakäytännöt pääkaupunkiseudun asuntotoimille. Työryhmään kuuluu kunkin kunnan asuntotoimen johto sekä yhdyshenkilöt ympäristöministeriöstä ja Valtion asuntorahastosta.
Ympäristöministeriö ilmoitti päivittävänsä asukasvalintaoppaan yhteistyössä Valtion asuntorahaston kanssa. Päivityksessä otetaan huomioon oikeusasiamiehen linjaus kuntalaisuudesta sekä muutokset, jotka ovat tulleet voimaan edellisen oppaan valmistumisen jälkeen.
Uusi, päivitetty asukasvalintaopas julkaistiin elokuussa (Arava- ja korkotukivuokra-asuntoja koskeva Asukasvalintaopas, Valtion asuntorahasto 2005). Uudessa oppaassa kuntalaisuudesta todetaan seuraavaa:
”Asukasvalintoja koskeneiden tutkimusten ja selvitysten perusteella on ilmennyt, että asunnontarpeen, pienituloisuuden ja vähävaraisuuden lisäksi asukasvalintoihin ovat vaikuttaneet kuntalaisuus ja luottotiedot.
Kaikkia hakijoita on käsiteltävä yhdenmukaisella tavalla siten, että jokaisella kansalaisella ja maassa laillisesti asuvalla on oikeus itse valita kotikuntansa. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on 29.12.2004 antamassaan päätöksessä katsonut, että kuntalaisuus asukasvalintaperusteena on syrjivä (Dnro 1183/4/3). Jos on useita hakijoita, joiden asunnontarpeensa, varallisuutensa ja tulojensa puolesta voidaan katsoa olevan samanarvoisessa asemassa, voidaan vertailussa kunnan harkinnan mukaan ottaa huomioon esimerkiksi asunnottomuuden kesto, onko useampia erittäin kiireellisen asunnontarpeen syitä ja niiden kesto, hakijan asunto-olojen parantamisen kiireellisyys sekä hakemuksen voimassaoloaika.”
Asuntolautakunta päätti yksimielisesti esittää kaupunginhallitukselle, että Helsingissä noudatettavista aravavuokra-asuntojen asukasvalintaperusteista poistetaan seuraava kohta:
”Samassa asemassa olevista asunnonhakijoista etusijalle asetetaan kauimmin kunnassa asuneet hakijat. Asukasvalinnassa otetaan huomioon myös hakijan pääkaupunkiseudulla sijaitseva työpaikka.”
Samalla asuntolautakunta kehotti asuntoasiainosastoa valmistelemaan yhteistyössä Espoon ja Vantaan asuntotoimen kanssa lautakunnalle esityksen asukasvalintaperiaatteiden kokonaisuudistukseksi Valtion asuntorahaston uuden asukasvalintaoppaan pohjalta ottaen huomioon kuntalain velvoitteen tuottaa palveluja oman kunnan asukkaille.
Kaupunginkanslian oikeuspalvelut toteaa (27.10.2005) lausunnossaan kuntalaisuuden huomioonottamisesta aravavuokra-asuntojen asukasvalinnassa seuraavaa:
Perustuslain 19.4 §:ssä säädetty oikeus asuntoon
Perustuslain 19.4 §:n mukaan julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä. Oikeus asuntoon on niin sanottuihin TSS-oikeuksiin (taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet) kuuluva oikeus.
Hallituksen esityksen (HE 309/1993) mukaan perustuslain säännös ei turvaa oikeutta asuntoon
jokaiselle yksilölle kuuluvana ehdottomana subjektiivisena oikeutena. Oikeutta
asuntoon kaikille kuuluvana subjektiivisena oikeutena ei ole turvattu Suomessa
myöskään tavallisen lain tasoisin säännöksin lukuun ottamatta eräitä
erityistapauksia. Näitä ovat esimerkiksi vammaisuuden perusteella
järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain, lastensuojelulain ja
sosiaalihuoltolain säännökset.
Perustuslain 19.4 §:ään sisältyy viittaus asumisen omatoimisesta järjestämisestä. Hallituksen esityksen (HE 309/1993) mukaan ”sosiaaliset perusoikeudet eivät voi olla yksinomaan julkisen vallan vastuulla. Pikemminkin ehdotettujen perusoikeussäännösten kokonaisuus korostaa yhteiskunnan jäsenten omaa aktiivista toimintaa perusoikeuksien toteuttamisessa. Myös asumisen oikeuden tulee pääosin toteutua yksilöiden omatoimisuuden kautta.”
Perustuslain 6.2 §:ssä säännelty syrjintäkielto
Perustuslain 6.2 §:n mukaan ketään ei saa
ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän,
kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai
muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Syrjintäkielto kuuluu niin sanottuihin
vapausoikeuksiin.
Pykälässä esitetty luettelo kielletyistä syrjintäperusteista ei ole tyhjentävä. Syrjintäperusteiden kattava määrittely edellyttää, että luettelossa nimenomaisesti mainittuihin syrjintäperusteisiin rinnastetaan muut henkilöön liittyvät syyt. Sellaisia ovat hallituksen esityksen (HE 309/1993) mukaan esimerkiksi yhteiskunnallinen asema, varallisuus, yhdistystoimintaan osallistuminen, perhesuhteet, raskaus, aviollinen syntyperä, sukupuolinen suuntautuminen ja asuinpaikka.
Syrjinnällä tarkoitetaan sellaista erottelua ihmisten kesken näiden välillä
esiintyvien erojen vuoksi, jota ei voida pitää hyväksyttävänä. Kaikki erottelut
eivät kuitenkaan ole syrjintää. Arvio erottelun hyväksyttävästä tai
ei-hyväksyttävästä luonteesta riippuu muun muassa erottelun perusteesta eli
syystä ja asteesta eli vaikutuksista. (Hallberg ym.: Perusoikeudet, Juva 1999,
s. 239).
Pykälä ei toisaalta hallituksen esityksen mukaan kiellä kaikenlaista
erontekoa ihmisten välillä, vaikka erottelu perustuisi syrjintäsäännöksessä
nimenomaan mainittuun syyhyn. Olennaista hallituksen esityksen mukaan on,
voidaanko erottelu perustella perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävällä
tavalla. Tämä ilmenee suoraan myös lainsäännöksen nimenomaisesta sanamuodosta
''ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan''.
Perustelulle tehdä eroa eri ihmisryhmien välillä asetettavat vaatimukset
ovat hallituksen esityksen mukaan erityisesti säännöksessä lueteltujen
kiellettyjen erotteluperusteiden kohdalla kuitenkin korkeat. Asuinpaikkaa ei
ole nimenomaisesti mainittu syrjintäperusteena pykälässä, vaan lain esitöissä.
Hallituksen esityksen mukaan säännös ei estäisi tosiasiallisen tasa-arvon turvaamiseksi
tarpeellista positiivista erityiskohtelua eli tietyn ryhmän (esimerkiksi
naiset, lapset, vähemmistöt) asemaa ja olosuhteita parantavia toimia.
Oikeuskirjallisuudessakaan esitetyn kannan mukaan syrjintäkielto ei kiellä kaikenlaista erottelua. Olennaista asiassa kuitenkin on, ”että erottelu voidaan perustella perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävällä tavalla. Säännös ei estä esimerkiksi kunnallisasioissa ulkokuntalaisen asettamista etuuksia jaettaessa eri asemaan, kun erottelulle muutoin on hyväksyttävät, esimerkiksi kustannusten jakautumisesta johtuvat perusteet.” (Hallberg ym.: Perusoikeudet, Juva 1999, s. 706). Tällaisia asioita ovat esimerkiksi eri tariffien asettaminen kunnan jäsenille suhteessa ulkokuntalaisiin, kuten joukkoliikenteen kuukausiliput.
Perustuslain 9.1 §:ssä säännelty liikkumisvapaus
Perustuslain 9.1 §:n mukaan Suomen kansalaisella ja Suomessa laillisesti oleskelevalla ulkomaalaisella on vapaus liikkua maassa ja valita asuinpaikkansa.
Pykälä sisältää
yleissäännöksen maan sisäisestä liikkumisvapaudesta ja oikeudesta valita
asuinpaikka. Liikkumisvapaus on ensisijaisesti kansalaisoikeus tai negatiivinen
vapausoikeus. Oikeus valita asuinpaikka korostaa hallituksen esityksen (HE
309/1993) mukaan perinteisten vapausoikeuksien ja sosiaalisten oikeuksien välisiä
yhteyksiä. Oikeus valita asuinpaikkansa saattaa nimittäin edellyttää julkiselta
vallalta myös positiivisia toimenpiteitä, joiden kautta valinta tulee
tosiasiallisesti mahdolliseksi.
Hallituksen
esityksen (HE 309/1993) mukaan liikkumisvapauden asema perusoikeutena merkitsee,
että kyseisen oikeuden rajoitusten on perustuttava lakiin. Rajoitusten on myös
oltava täsmällisiä ja tarkkarajaisia ja täytettävä ehdot rajoituksen
välttämättömyyden ja hyväksyttävyyden suhteen. Rajoituksilla tulee lisäksi olla
hyväksyttävä peruste, niiden tulee asteeltaan olla oikeassa suhteessa
rajoituksella tavoiteltuun tarkoitukseen, eivätkä ne saa kajota perusoikeuden
ydinsisältöön. Rajoitusten sallittavuutta arvioitaessa on otettava huomioon
myös perusoikeussuojan ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten määräysten yhteisvaikutus
ja tulkinnallinen sopeuttaminen toisiinsa. Esimerkiksi Euroopan
ihmisoikeussopimuksen 4 lisäpöytäkirjan 2 artikla edellyttää, ettei esimerkiksi
liikkumisvapaudelle ja vapaudelle valita asuinpaikka saa asettaa muita kuin sellaisia
rajoituksia, jotka ovat lain mukaisia ja välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa
kansallisen tai yleisen turvallisuuden takia, yleisen järjestyksen
ylläpitämiseksi, rikosten ehkäisemiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi
tai muiden yksilöiden oikeuksien ja vapauksien suojaamiseksi.
Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännössä perusoikeuksien rajoittamistapauksissa on annettu merkitystä sille, liittyykö rajoitus jonkin toisen perusoikeuden turvaamiseen tai perusoikeussäännöksen tarkoittamaan julkisen vallan toimintavelvoitteeseen (Hallberg ym.: Perusoikeudet, Juva 1999, s. 171–172).
Perustuslain 121 §:ssä turvattu kunnan asukkaiden itsehallinto
Perustuslain 121.1 §:ssä säädetään kunnallisesta itsehallinnosta. Säännöksen mukaan Suomi jakaantuu kuntiin, joiden hallinnon tulee perustua kunnan asukkaiden itsehallintoon. Perustuslain 121.2 §:n mukaan kuntien hallinnon yleisistä perusteista ja kunnille annettavista tehtävistä tulee säätää lailla. Perustuslain esitöiden (HE 1/1998) mukaan kunnan asukkaiden itsehallinnon periaatteeseen kuuluu, että kunnan tulee voida itse päättää tehtävistä, joita se itsehallintonsa nojalla ottaa hoidettavakseen, ja että muuten kunnalle voidaan antaa tehtäviä vain lailla, ei sen sijaan lakia alemmanasteisilla säädöksillä.
Kuntalain 1 §:ssä säädetään tarkemmin kuntien itsehallinnosta. Kuntalain 1.3 §:n mukaan kunta pyrkii edistämään asukkaidensa hyvinvointia ja kestävää kehitystä alueellaan. Kuntalain 2 §:n mukaan kunta hoitaa itsehallinnon nojalla itselleen ottamansa ja sille laissa säädetyt tehtävät. Kunnille ei saa antaa uusia tehtäviä tai velvollisuuksia taikka ottaa pois tehtäviä tai oikeuksia muuten kuin säätämällä siitä lailla.
Perustuslaissa turvattu kuntien itsehallinto sisältää periaatteen, jonka mukaan kunnan hallintoa hoitavat ne, joita kyseinen hallinto palvelee. Perustuslainvoimaisesti suojattu kunnallinen itsehallinto merkitsee kuntalaisille kuuluvaa oikeutta päättää kuntansa hallinnosta ja taloudesta.
Kunnallinen itsehallinto kohdistuu kunnan alueeseen, kunnassa asuviin ja oleskeleviin ihmisiin ja kunnassa tapahtuvaan toimintaan. Kunnallinen itsehallinto on luonteeltaan yleistä. Itsehallinnon hoidettavaksi tulevat paitsi laeissa sen hoidettavaksi erikseen uskotut tehtävät, myös muut paikalliset asiat, joita yleinen etu vaatii hallinnon hoidettavaksi, mikäli ne eivät ole luonteeltaan sellaisia, että niiden on katsottava kuuluvan valtion paikallis- tai aluehallinnon hoidettaviin tehtäviin. Kunnallinen itsehallinto sisältää täten sekä vallan että velvoituksen kunnalle kuuluvien tehtävien hoitamiseen.
Kuntien itsehallintoa turvaa myös Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirja (SopS 65 ja 66/1991). Peruskirjan 3 artiklan 1 kappaleen mukaan paikallinen itsehallinto tarkoittaa paikallisviranomaisen oikeutta ja kelpoisuutta säännellä ja hoitaa lain nojalla huomattavaa osaa julkisista asioista omalla vastuullaan ja paikallisen väestön etujen mukaisesti. Peruskirjassa edellytetään, että paikallisviranomaisten perustavanlaatuiset toimivaltuudet ja tehtävät säädetään perustuslaissa tai muussa laissa. Peruskirjan 9 artiklan 2 kappaleen mukaan paikallisviranomaisten voimavarojen tulee olla riittävät suhteessa niihin velvoitteisiin, jotka niille on annettu perustuslaissa tai muussa laissa. Suomen valtio on hyväksynyt sopimuksen ja saattanut sen valtionsisäisesti voimaan vuonna 1991.
Kunnallinen itsehallinto ei kuitenkaan ole täysin itsenäistä, vaan sitä rajoittaa valtion viranomaisten itsehallintoon kohdistuva ohjaus ja valvonta. Valvonta ei kuitenkaan saa olla viranomaisten mielivallasta riippuvaa, vaan valvonnan laajuus ja tapa millä sitä harjoitetaan, määräytyvät valvontaa koskevien säännösten mukaan.
Vuoden 1999 perustuslakiuudistuksen yhteydessä haluttiin ”vahvistaa kunnallista itsehallintoa ottamalla asiasta nykyistä kattavammat säännökset perustuslakiin” (HE 1/1998 s. 60). Oikeuskirjallisuuden mukaan viime aikoina on lisääntyvässä määrin puhuttu kunnallishallinnon kehittämisestä entistä selkeämmin kunnan jäsenten tarpeista ja odotuksista lähteväksi, heitä palvelevaksi toiminnaksi.
Julkinen valta perusoikeuksien toteuttajana
Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. TSS-oikeudet on pyritty kirjoittamaan perustuslakiin julkiseen valtaan tai lainsäätäjään kohdistuviksi turvaamis- tai edistämisvelvoitteiksi. Tästä johtuen velvoitteiden täsmentäminen sekä etuusjärjestelmien täsmällisempi määrittely jää tavallisen lainsäädännön varaan (HE 309/1993 s. 19 ja 35).
Perustuslaissa tai sitä koskevassa hallituksen esityksessä (HE 309/1993)
ei ole määritelty sitä, mitä tahoa julkisella vallalla tarkoitetaan.
Perustuslakivaliokunta on hallituksen esitystä (HE 309/1993) koskevassa
mietinnössään (PeVM 25/1994 vp) todennut, että julkisen vallan käsitteen
sisältö vaihtelee perusoikeuksittain. Valtio, kunnat ja kuntayhtymät ovat
kuitenkin yleensä keskeisimmät velvoitetuksi tulevat tahot. Kunnat siis
kuuluvat yleensä perustuslain perusoikeusluvussa käytetyn julkisen vallan
käsitteen piiriin. TSS-oikeuksia koskevat säännökset (esimerkiksi oikeus
perustoimeentuloon) voivat perustuslakivaliokunnan mukaan ulottua edellä
mainittujen tahojen ulkopuolelle vain, jos niille on asianmukaisessa
järjestyksessä annettu tällaisiin oikeuksiin liittyviä tehtäviä.
Vapausoikeuksia koskevat säännökset puolestaan ulottavat vaikutuksensa kaikkiin
niihin tahoihin, joille on annettu toimivaltaa käyttää tällaisten oikeuksien
kannalta merkityksellistä julkista valtaa.
Vapausoikeuksista annetut säännökset rajoittavat myös kuntien viranomaisten
harkintavaltaa kaikessa näiden päätöksenteossa ja toiminnassa ilman, että tästä
olisi nimenomaisesti säädettävä lailla.
Vapausoikeuksien toteuttamisvelvollisuus kohdistuu siis yhtä lailla valtioon
kuin kuntiin ja kuntayhtymiinkin sekä myös näiden tahojen ulkopuolisiin, mikäli
ulkopuolisille tahoille on annettu vapausoikeuksiin liittyviä tehtäviä. Sama koskee
myös yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa. ”Niin ollen on selvää, että
esimerkiksi jokaisen sananvapaus on turvattu myös kunnan viranomaisen taholta
tulevaa puuttumista vastaan. Niin ikään on riidatonta, että kunnan
viranomaisten tulee kohdella kunnan asukkaita yhdenvertaisesti, ketään
syrjimättä.” (Hallberg ym.: Perusoikeudet, Juva 1999, s. 149).
Kuntien velvollisuuksien näkökulmasta katsottuna ongelmallisempaa sen sijaan on se, millä tavoin ja missä laajuudessa TSS-oikeuksien turvaamis- ja edistämisvelvollisuudet voidaan kohdistaa suoraan kuntiin. Kysymys on perusoikeuksien toteuttamisvastuun jakautumisesta valtion ja kuntien välillä. Vuoden 1993 perusoikeusuudistuksen esitöissä todetaan nimenomaisesti, ettei uudistuksella tarkoitettu muuttaa kunnallisen itsehallinnon lähtökohtia, jotka sisältyivät silloisen hallitusmuodon 50 ja 51 §:ään, vaikka kunnat sinänsä kuuluvat julkisen vallan käsitteen piiriin. Lähtökohtana on, että kunnille perusoikeusuudistuksesta aiheutuvista uusista tehtävistä ja velvoitteista on säädettävä lailla. Hallitusmuodon kyseisten säännösten katsottiin vakiintuneesti antavan kunnalliselle itsehallinnolle suojaa myös lainsäätäjää vastaan: tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä ei voida puuttua kuntien itsehallinnon ominaispiirteisiin siten, että itsehallinto menettäisi asiallisesti merkityksensä. Oikeuskirjallisuuden ja perustuslakivaliokunnan kannanottojen perusteella voidaan katsoa, että perustuslain suojaa nauttivat ainakin kunnallishallinnon kansanvaltainen rakenne, kunnan oikeus verottaa jäseniään, kunnan yleinen toimiala sekä kunnan toimielinten tietty riippumattomuus valtiosta. Tehtävistä säädettäessä on myös huolehdittava siitä, että kunnilla on tosiasialliset edellytykset suoriutua tehtävistään. Tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä ei voida myöskään puuttua kunnallisen itsehallinnon ominaispiirteisiin siten, että itsehallinto menettäisi asiallisesti merkityksensä. Näin ollen julkiselle vallalle perustuslaissa osoitetut TSS-oikeuksien turvaamis- tai edistämisvelvollisuudet ulottavat vaikutuksensa kuntiin vain sikäli kuin kunnille on lailla annettu oikeuksien kannalta merkityksellisiä tehtäviä. (Hallberg ym.: Perusoikeudet, Juva 1999, s. 150 ja HE 103/1993 s. 26).
Julkisen vallan käsitteen
piiriin kuuluvista tahoista perusoikeussäännökset velvoittavat ensisijaisesti
valtiota. Tämä koskee erityisesti TSS-oikeuksia. Perustuslaissa vahvistetusta
kunnallisesta itsehallinnosta johtuen kunnissa sosiaalisia oikeuksia koskevien säännösten
oikeusvaikutukset edellyttävät pääsäännön mukaan, että ”kunnille on erityisillä
laeilla annettu näiden säännösten toteuttamisen kannalta merkityksellisiä
tehtäviä” (Hallberg ym.: Perusoikeudet, Juva 1999, s.604). Valtio ei voi
vapautua vastuustaan toteuttaa perusoikeuksia pelkästään siirtämällä tehtäviä
kunnan vastuulle. Jos kunta ei pysty suoriutumaan perusoikeuksien
toteuttamistehtävästä, palautuu vastuu perusoikeuksien toteutumatta jäämisestä
myös valtiolle. (Hallberg ym.: Perusoikeudet, Juva 1999, s. 137). Kun valtio
antaa esimerkiksi kunnille perusoikeuksien toteuttamistehtäviä, tulee valtion
samalla huolehtia, että kunnilla on myös riittävät edellytykset selviytyä
tehtävistään (HE 309/1993 s. 26).
Silloin, kun perustuslain säännös on muotoiltu lainsäätäjään kohdistetuksi toimeksiannoksi
(esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluja koskeva perustuslain 19.3 §), on
riidatonta, että kuntien velvollisuus toteuttaa sosiaalisia perusoikeuksia
riippuu perustuslain säännöksiä täydentävästä lainsäädännöstä. Kuitenkin myös
silloin, kun perusoikeussäännöksen toimeksiantovaikutus ei ilmene suoraan
säännöksen sanamuodosta, lähtökohtana on, että perusoikeussäännösten
toimeksiantovaikutus kohdistuu ensisijaisesti valtioon ja kuntiin yleensä vasta
täydentävän lainsäädännön välityksellä. (Hallberg ym.: Perusoikeudet, Juva
1999, s. 604).
Myös sellaisia perusoikeussäännöksiä, joihin yksityinen subjekti voi välittömästi
perustaa subjektiivisen oikeuden, koskee lailla säätämisen vaatimus kunnallisesta
itsehallinnosta johtuen. Esimerkiksi henkilön oikeus perustuslain 19.1 §:ssä
tarkoitettuun välittömään toimeentuloon ja huolenpitoon ei yksittäisen henkilön
osalta riipu perustuslakia täydentävästä tavallisen lain tasoisesta
sääntelystä. Jotta kyseisen perusoikeuden toteuttaminen velvoittaisi kuitenkin
myös kuntia valtion ohella, tulee kyseinen tehtävä säätää lailla nimenomaan
kuntien tehtäväksi. (Hallberg ym.: Perusoikeudet, Juva 1999, s. 604).
Perustuslainsuojaa nauttivasta kunnallisesta itsehallinnosta johtuen
kunnille ei voida täysin rajoituksitta osoittaa uusia tehtäviä esimerkiksi
sosiaalisten perusoikeuksien toteuttamisessa edes tavallisella lailla (Hallberg
ym.: Perusoikeudet, Juva 1999, s. 605). Jo ennen vuoden 1999
perustuslakiuudistusta, jonka yhteydessä kunnallista itsehallintoa haluttiin
vahvistaa, perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännössä on tuohon aikaan
hallitusmuodon 51.2 §:ssä säädetyn kunnallisen itsehallinnon katsottu sisältävän
muun muassa kunnallisen verotusoikeuden
ja kunnan oikeuden päättää omasta taloudestaan laajemminkin (HE 1/1998
s. 176). Vuoden 1999 perustuslakiuudistuksen yhteydessä kuntien verotusoikeus
on nimenomaisesti otettu osaksi kunnallista itsehallintoa sääntelevää 121 §:ää.
Uudistuksella ei puututtu kuntien oikeuteen päättää omasta taloudestaan.
Periaatteessa voidaan katsoa, että kunnille siirrettävät pakolliset tehtävät
pienentävät kuntien oikeutta päättää omasta taloudestaan, jota rahoitetaan
lähinnä kunnallisveroin. Näin voidaan katsoa käyvän, jos valtio ei osallistu
riittävästi kunnille annettujen tehtävien rahoittamiseen valtionosuuksin.
(Hallberg ym.: Perusoikeudet, Juva 1999, s. 605). Vuoden 1993
perusoikeusuudistuksen yhteydessä sekä hallituksen esityksessä (HE 309/1993 s.
26) että perustuslakivaliokunnan siitä antamassa mietinnössä (PeVM 25/1994 vp.
s. 3) korostettiin, että säädettäessä kuntien uusista tehtävistä ja
velvoitteista, on samalla huolehdittava myös siitä, että kunnilla on
tosiasialliset edellytykset suoriutua tehtävistään. ”Mikäli uusista tehtävistä säätävä laki ei näitä edellytyksiä takaa
esimerkiksi valtionosuussäännöksin, laki saattaa olla ristiriidassa
perustuslain suojaaman kunnallisen itsehallinnon kanssa. Tulkinta voi saada
lisätukea Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjasta. Sen 9(2) artiklan
mukaan paikallisviranomaisten taloudellisten voimavarojen tulee olla riittävät
suhteessa velvoitteisiin, joita niille on perustuslaissa tai muussa laissa
osoitettu. Lain säännökset saattavat jättää valtionosuuksien suuruuden
riippuvaksi valtion vuosittaisesta talousarviosta. Tällöin budjettikäsittelyssä
on huolehdittava siitä, että kunnilla on edellytykset suoriutua itsehallintonsa
vaarantumatta niille TSS-oikeuksien toteuttamisessa säädetyistä tehtävistä.
Perustuslakivaliokunta tähdensi perusoikeusuudistusta koskevassa mietinnössään
(PeVM 25/1994 vp. s. 3), että valtio ei voi vapautua jonkin oikeuden
toteuttamisvastuustaan siten, että se pelkästään siirtää lailla tätä
tarkoittavan tehtävän kunnille.” (Hallberg ym.: Perusoikeudet, Juva1999, s.
605–606).
Kunnan jäsenyydestä Henkilön kotikunnalla on merkitystä sekä yksityisen henkilön että kunnan kannalta. Yksityisen henkilön kannalta tärkein kotipaikkaan liittyvä vaikutus on kunnan jäsenyys. Jäsenyyteen liittyvistä oikeuksista tärkeimpiä ovat muun muassa oikeus jäsenyyteen sidottujen kunnan laitosten, palvelujen ja sosiaalisten etujen käyttämiseen. Lakisääteiset tai kunnan itsensä järjestämät muut kunnalliset palvelut toteutetaan tai järjestetään pääsääntöisesti kunnan asukkaita varten, ellei lainsäädännössä ole toisin määrätty.
Kunnan osalta henkilön kotikunta vaikuttaa
kunnan velvollisuuksiin ja kustannusvastuuseen. Kotikuntalakia koskevan
hallituksen esityksen (HE 104/1993) mukaan kunnalliset palvelut tuotetaan ja
järjestetään pääsääntöisesti ensisijaisesti kunnan asukkaille, ellei laissa ole
erityisesti säädetty muuta. Mikäli lakisääteisiä kunnallisia palveluja järjestetään
toisten kuntien asukkaille, henkilön kotikunta vastaa yleensä niistä
kustannuksista, jotka henkilö on aiheuttanut toiselle kunnalle. Näin menetellään
esimerkiksi silloin, kun koulutusta annetaan toisen kunnan opiskelijalle tai
kun henkilön hoito vaatii oleskelua toisen kunnan omistamassa hoitolaitoksessa.
Kunnat eivät ole velvollisia antamaan terveydenhoitopalveluja eivätkä
sairaanhoitoa henkilöille, joiden kotikunta on muussa kunnassa, ellei
kysymyksessä ole kiireellistä hoitoa tarvitseva potilas.
Kotikuntalain 2.1 §:n mukaan henkilön kotikunta on pääsäännön mukaan se
kunta, jossa hän asuu. 2.2 §:n mukaan tapauksissa, joissa henkilöllä on käytössään
useampia asuntoja, tai jos hänellä ei ole käytössään asuntoa lainkaan, hänen
kotikuntansa on se kunta, jota hän perhesuhteidensa, toimeentulonsa tai muiden
vastaavien seikkojen johdosta itse pitää kotikuntanaan ja johon hänellä on
edellä mainittujen seikkojen perusteella kiinteä yhteys. Jos henkilön omaa
käsitystä kotikunnastaan ei ole voitu selvittää, on hänen kotikuntansa 2.3 §:n
mukaan se kunta, johon hänellä on katsottava olevan kiintein yhteys asumisensa,
perhesuhteidensa, toimeentulonsa ja muiden vastaavien seikkojen johdosta.
3 §:n mukaan henkilön kotipaikka ei muutu, jos hänen asumisensa toisessa
kunnassa johtuu muun muassa pääasiassa enintään yhden vuoden kestävästä
työtehtävästä, opiskelusta, sairaudesta tai muusta näihin rinnastettavasta syystä,
hoidosta tai huollosta sosiaali- ja terveyshuollon toimintayksikössä tai muutoin
vastaavissa olosuhteissa, merillä olosta laivaväkeen kuuluvana, rangaistusten
suorittamisesta rangaistuslaitoksessa, eduskunnan tai valtioneuvoston
jäsenyydestä tai julkisesta luottamustoimesta taikka asevelvollisuuden tai
siviilipalveluksen suorittamisesta.
Henkilön kotikunta määräytyy kotikuntalain
nojalla tosiasiallisen asumisen perusteella. Henkilön omalla käsityksellä
kotikunnastaan on ratkaiseva merkitys valintatilanteissa. Kotikuntalain
keskeisin tavoite on kyetä määrittelemään henkilön kotikunta siten, että se
vastaa mahdollisimman tarkoin aineellista totuutta eli henkilön tosiasiallista
asumista tietyssä Suomen kunnassa
Kunnan velvollisuus turvata ja edistää perusoikeuksien
toteutumista kunnan
vuokra-asuntojen asukasvalinnan yhteydessä
Edellä selostettuun perustuen
voidaan todeta, että kunnan tehtävänä on tuottaa palveluja ensisijaisesti jäsenilleen ja
edistää alueellaan asuvien henkilöiden hyvinvointia. Kuntalain 4 §:n
mukaan kunnan asukas on henkilö, jonka kotikuntalaissa tarkoitettu kotikunta
kunta on. Myös kunta julkisen vallan edustajana on velvollinen turvaamaan ja
edistämään perusoikeuksien toteutumista alueellaan siltä osin kuin kunnille on
erityisillä laeilla annettu näiden säännösten toteuttamisen kannalta
merkityksellisiä tehtäviä tai vapausoikeuksien ollessa kyseessä, kun kunnille
on annettu oikeus käyttää tällaisten oikeuksien kannalta merkityksellistä
julkista valtaa.
Perustuslaissa turvattu kunnallinen itsehallinto edellyttää muun muassa sitä, että kunnalle annettavista tehtävistä tulee säätää lailla. Jotta TSS-oikeuksien turvaaminen tai edistäminen olisi kunnan vastuulla, siitä tulee jokaisessa tapauksessa erikseen säätää lailla kunnan tehtäväksi.
Julkisen vallan tehtävänä on perustuslain mukaan edistää
jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä. Laki
asunto-olojen kehittämisestä (919/85) on asumista koskevia julkisen vallan
toimenpiteitä säätelevä yleislaki. Se ei ole muihin asunto-oloihin vaikuttavaan
lainsäädäntöön verrattuna hierarkisesti ylempänä, mutta siihen otetut
tavoitesäännökset ilmaisevat kuitenkin lain esitöiden (HE 50/1985 s. 11) mukaan
asuntopoliittisia
peruslähtökohtia, jotka asuntopoliittista järjestelmää kehitettäessä tulisi
ottaa huomioon.
Laki asunto-olojen kehittämisestä asettaa velvollisuuksia sekä valtiolle että kunnille julkisen vallan edustajina.
Asunto-olojen kehittämisestä annetun lain 1 §:n mukaan asunto-olojen kehittämisen tavoitteena on turvata jokaiselle Suomessa vakinaisesti asuvalle mahdollisuus kohtuulliseen asumiseen. Erityisesti huomiota on kiinnitettävä puutteellisesti asuvan, pienituloisen ja vähävaraisen väestön sekä nuorten ja lapsiperheiden asunnonsaannin ja asumistason parantamiseen ja asumismenojen kohtuullisuuden turvaamiseen sekä alueiden samoin kuin väestöryhmien välisten asumistasoerojen vähentämiseen.
Kohtuullisen asumistason turvaamiseksi on lain 2 §:n mukaan luotava riittävä ja eri asumismuotoihin kohdistuvaa tarvetta ja kysyntää vastaava asuntokanta rakentamalla uusia asuntoja, parantamalla olemassa olevien asuntojen laatu- ja varustetasoa sekä vähentämällä asuntojen poistumaa, sekä edistettävä asuntokannan tarkoituksenmukaista käyttöä.
Asunto-olojen kehittämiseksi voidaan 3 §:n mukaan muun muassa valtion varoista myöntää lainoja, korkotukea ja avustuksia, antaa valtion takauksia, myöntää verohelpotuksia, maksaa asumistukea ja asuntosäästöpalkkioita sekä ryhtyä muihin toimenpiteisiin sen mukaan kuin niistä erikseen säädetään tai määrätään.
Kunnan tehtävänä on kyseisen lain 5.1 §:n mukaan luoda alueellaan
yleiset edellytykset asunto-olojen kehittämiselle. Lain esitöiden mukaan kunnan velvollisuudeksi
säädettiin aktiivisesti vaikuttaa asunto-olojen parantamiseen. Velvollisuutensa
täyttämiseksi kunta joutuu erityisesti huolehtimaan valtion tarkoitukseen
osoittamien taloudellisten voimavarojen asianmukaisesta suuntaamisesta
asunnontarvitsijoille. Kunta voi myös vaikuttaa muihin rahoittajiin ja rakentamisen
osapuoliin toimivien yhdyskuntien aikaansaamiseksi. Tärkeää on myös kunnan
asunto-olojen kehittämiseen osoittamien omien varojen suuntaaminen. Kyseisen
säännöksen nojalla ei voida antaa uusia tehtäviä, vaan niistä tulee aina säätää
yksilöidysti lailla. (HE 50/1985 s. 10–11)
Lain 5.2 §:n mukaan
kunnan on huolehdittava siitä, että toimenpiteet asunto-olojen kehittämiseksi
suunnataan erityisesti asunnottomien ja puutteellisesti asuvien asumisolojen
parantamiseen. Kunnan tulee kyseisen pykälän mukaan kehittää asunto-oloja
alueellaan siten, että sellaiselle asunnottomaksi joutuneelle kunnan jäsenelle,
joka ei ilman kohtuuttomia vaikeuksia kykene asuntoa omatoimisesti hankkimaan,
voidaan järjestää kohtuulliset asumisolot.
Kohtuulliset asumisolot eivät aina edellytä
itsenäistä asuntoa, vaan ne voidaan järjestää myös esimerkiksi asuntolassa tai
soluasunnossa. ”Säännös ei antaisi mahdollisuutta kunnan jäsenelle
yksittäistapauksessa vaatia kuntaa järjestämään hänelle kohtuulliset
asumisolot. Se mitä toimenpiteitä kukin kunta käyttää asunnottomien ja
puutteellisesti asuvien asumisolojen parantamiseksi jää kunnan itsensä
harkittavaksi” (HE 50/1985 s. 11).
Laissa asunto-olojen kehittämisestä on
nimenomaisesti annettu kunnan tehtäväksi huolehtia vain oman kuntansa jäsenten
kohtuullisista asuinoloista. Sama asia tulee esille myös lain esitöistä.
Perustuslaissa säädettyä jokaisen oikeutta asuntoon koskevaa
edistämisvelvollisuutta ei ole lainsäädännöllä kohdistettu kuntiin siinä
laajuudessa, että kunnan tulisi toiminnallaan edistää kaikkien Suomessa
laillisesti olevien henkilöiden oikeutta asuntoon. Kunnan tehtävä ja
velvollisuus on siis edistää oman kuntansa asukkaiden asumisoloja.
Asuntolautakunnan 21.10.2003 eduskunnan
oikeusasiamiehelle antaman lausunnon mukaan kiinteistöviraston
asuntoasiainosaston asunnonvälitysyksikkö välittää pääasiassa kaupungin
kiinteistöyhtiöiden aravavuokra-asuntoja.
Muun muassa aravalailla sekä vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen
korkotuesta annetulla lailla on asunto-olojen kehittämisestä annetussa laissa
mainitun mukaisesti erikseen säädetty valtion varoista myönnettävistä asuntolainoista
ja korkotuista. Vuokra-arava- ja korkotukilainaa myönnetään nykyisin kunnille,
muille julkisyhteisöille, valtion asuntorahaston nimeämille yleishyödyllisille
yhteisöille sekä edellä mainittujen tahojen määräysvallassa olevalle osakeyhtiölle
tai asunto-osakeyhtiölle. Valtion asuntorahaston nimeämiä yleishyödyllisiä yhteisöjä
ovat muun muassa VVO, Sato ja YH-asunnot.
Aravarajoituslain 4 §:n mukaan asukkaiden
valinnan perusteena aravavuokra-asuntoihin on sosiaalinen tarkoituksenmukaisuus
ja taloudellinen tarve. Valtioneuvosto vahvistaa tarkemmat asukkaiden valintaperusteet
sekä perusteet, joiden nojalla voidaan erityisestä syystä tai tilapäisesti
poiketa valintaperusteista. Ympäristöministeriön asetuksella voidaan antaa
tarkempia säännöksiä asukkaiden valinnasta ja valvonnasta. Valtion
asuntorahasto voi lisäksi antaa ohjeita asukkaiden valinnasta ja
valvonnasta.
Aravalainsäädäntö ei sisällä nimenomaista
säännöstä kunnan velvollisuudesta turvata ja edistää ulkokuntalaisten oikeutta
asuntoon.
Valtioneuvoston asetuksella (1191/2001) asukasvalinnan perusteet on
määritelty tarkemmin. Asetuksen 2 §:n mukaan asukasvalinnan tavoitteena on,
että valtion tukemat arava- ja korkotukivuokra-asunnot osoitetaan
vuokra-asuntoa eniten tarvitseville ruokakunnille ja samalla pyritään
vuokratalon monipuoliseen asukasrakenteeseen ja sosiaalisesti tasapainoiseen
asuinalueeseen. Asetuksen 3 §:n mukaan asukkaaksi valitsemisen perusteena on
pidettävä hakijan asunnontarvetta, varallisuutta ja tuloja. Etusijalle on
asetettava asunnottomat ja muut kiireellisimmissä asunnon tarpeessa olevat,
vähävaraisimmat ja pienituloisimmat hakijat. Asukasvalinnassa voidaan
yksittäistapauksessa poiketa edellä mainitusta etusijajärjestyksestä, jos se
hakijan erityisolosuhteet, paikkakunnan vuokra-asuntotilanne tai vuokratalon
asukasrakenne huomioon ottaen on erityisen perusteltua.
Ympäristöministeriö on vuonna 2003 laatinut
arava- ja korkotukivuokra-asuntoja koskevan asukasvalintaoppaan (Ympäristöopas
102), joka on tarkoitettu ohjeistukseksi asukasvalintoja tekeville ja niitä
valvoville tahoille. Nykyisin Valtion asuntorahasto voi antaa ohjeita
asukkaiden valinnasta ja valvonnasta. Valtion asuntorahasto on julkaissut uuden
version oppaasta vuonna 2005. Koska oppaan ohjeistukset ovat lakia alemman
asteisia määräyksiä, ei oppaan ohjeistuksella voida lisätä kuntien
velvollisuuksia. Siksi oppaan sisältämiä ohjeita ei käydä tässä läpi.
Helsingin kaupunginhallituksen 15.3.1999
vahvistamien asukasvalintaperusteiden nojalla asukkaiden valintaa ohjaavia
yleisiä tavoitteita ovat seuraavat:
1.
Asunnot jaetaan hakijoiden
asunnontarpeen kiireellisyyden perusteella. Kiireellisyys arvioidaan
vertaamalla hakijoiden asunnontarvetta keskenään.
2.
Asukasvalinnalla edistetään
väestöpohjaltaan monipuolisten ja kulttuurillisesti vilkkaiden alueiden
muodostumista. (...)
3.
Asukasvalinnalla pyritään vähentämään
pääkaupunkiseudun osa-alueiden välistä segregaatiota. (...)
4.
Samassa asemassa olevista
asunnonhakijoista etusijalle asetetaan kauimmin kunnassa asuneet hakijat.
Asukasvalinnassa otetaan huomioon myös se, että hakijalla on työpaikka pääkaupunkiseudulla.
Edellä mainitut yleiset tavoitteet eivät ole
tärkeys- tai soveltamisjärjestyksessä, vaan niitä pyritään soveltamaan yhtä
aikaa. Valittaessa asukkaita arava- ja korkotukilainoitettuihin asuntoihin
noudatetaan, mitä laissa aravavuokra-asuntojen ja aravavuokratalojen käytöstä,
luovutuksesta ja omaksilunastamisesta (nykyisin aravarajoituslaki) sekä laissa
vuokra-asuntojen korkotuesta säädetään samoin kuin näiden lakien perusteella
annettuja tulo- ja varallisuusrajamääräyksiä sekä muita säännöksiä.
Edellä lausuttu voidaan
kiteyttää seuraavasti: ”Kunnallishallinto on osa julkista valtaa, jota perusoikeussäännökset
velvoittavat. Perusoikeussäännösten kuntiin kohdistuvia oikeusvaikutuksia
arvioitaessa on kuitenkin otettava huomioon kunnallinen itsehallinto, joka
nauttii perustuslain 121 §:n mukaista suojaa” (Hallberg ym.: Perusoikeudet,
Juva 1999, s. 726).
”Kunnallinen itsehallinto vaikuttaa ennen kaikkea siten, että kuntien uusista,
perusoikeuksia koskevista tehtävistä on säädettävä lailla, mistä vaatimuksesta
perustuslain 121.2 §:ssä on nimenomainen säännös. Tämä rajoittaa perusoikeuksien
positiivisia vaikutuksia, jotka edellyttävät kunnilta aktiivisia toimenpiteitä.
Esimerkiksi perustuslain 16 §:ssä säädetyt sivistykselliset oikeudet tai 19 §:n
tarkoittamat sosiaaliset oikeudet vaikuttavat vasta niiden lakien välityksellä,
joissa on säädetty kuntien tehtävistä näiden perusoikeuksien toteuttamisessa.
Kunnallinen itsehallinto edellyttää myös, että kunnille turvataan riittävät
voimavarat selviytyä lakisääteisestä tehtävistään perusoikeuksien
toteuttamisessa ja että nämä tehtävät eivät koverra kuntien verotusta ja muuta
kuntien taloutta koskevaa päätösvaltaa merkityksettömäksi.” (Hallberg ym.: Perusoikeudet,
Juva 1999, s. 726).
Kaikkeen edellä lausuttuun viitaten kunnan vastuulla olevien perusoikeuksien toteuttamista voi vaatia pääsääntöisesti vain kunnan asukas (ks. myös Heuru: Kunta perusoikeuksien toteuttajana, Saarijärvi 2002, s. 156).
Asuntolautakunta on ehdottanut
kaupunginhallitukselle, että Helsingissä noudatettavista arava-vuokra-asuntojen
asukasvalintaperusteista poistetaan kohta, jonka mukaan samassa asemassa
olevista asunnonhakijoista etusijalle asetetaan kauimmin kunnassa asuneet
hakijat ja jonka mukaan asukasvalinnassa otetaan huomioon myös hakijan pääkaupunkiseudulla
sijaitseva työpaikka. Kyseisen kohdan poistaminen on oikeuspalvelujen
mielestä perusteltua, sillä kunta ei saa perusteettomasti asettaa omia
jäseniään keskenään eriarvoiseen asemaan. Sekä kunnassa asuvia että muualla
asuvia kunnan jäseniä on kohdeltava tasapuolisesti. (Harjula – Prättälä:
Kuntalaki, Jyväskylä 2004, s. 102-103).
Kunnan itsehallinto ja tehtäväkenttä eivät ulotu koko valtakunnan alueelle, vaan kunnan toimivalta on paikallinen käsittäen kulloinkin kyseessä olevan kunnan alueen ja asukkaat. Kuntia ei ole perustettu huolehtimaan koko Suomen valtion alueella laillisesti oleskelevien henkilöiden TSS-oikeuksien turvaamisesta ja edistämisestä, ellei tästä ole nimenomaisesti otettu mainintaa lakiin. Näin ollen kunnalla ei näyttäisi olevan velvollisuutta asettaa henkilöä, joka ei ole kunnan asukas, ja jonka tarkoituksena ei välttämättä ole edes tulla kunnan asukkaaksi, samaan asemaan kunnan vuokra-asuntoa hakevien kunnan asukkaiden kanssa, vaan kunnan asukkailla voidaan katsoa olevan etusija kunnan vuokra-asuntoihin. Erityisesti tapauksissa, joissa kunnan vuokra-asuntoja ei riitä edes kaikille halukkaille kunnan asukkaille, ei kunnan voida katsoa olevan velvollinen asettamaan ulkokuntalaisia samaan asemaan kunnan asukkaiden kanssa ilman, että siitä säädetään nimenomaisesti lailla.
Tästä huolimatta eduskunnan oikeusasiamies on päätöksissään ollut sitä mieltä, että asettaessaan kunnan vuokratalojen asukasvalinnassa kunnan asukkaat ja ulkokuntalaiset eri asemaan, kunnan toimintaa voidaan arvioida ”liikkumisvapauteen kohdistuvana puuttumisena tai oikeudellisen liikkumisvapauden tosiasiallisena esteenä”. Lisäksi ”asuinpaikkaan perustuvaa erottelua ihmisten välillä voidaan pitää perustuslain syrjintäkiellon vastaisena”. (Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen päätös 29.12.2004, 1183/4/03).
Eduskunnan oikeusasiamies on antanut kaksi päätöstä koskien kunnan vuokra-asuntojen asukasvalintaa (päätös 2466/4/94 vuodelta 1996 ja päätös 1183/4/03 vuodelta 2004). Kummassakaan päätöksessä ei ole huomioitu asunto-olojen kehittämisestä annetun lain 5 §:n säännöstä siitä, että kunnan tehtävänä on kehittää asunto-oloja alueellaan siten, että sellaiselle asunnottomaksi joutuneelle kunnan jäsenelle, joka ei ilman kohtuuttomia vaikeuksia kykene asuntoa omatoimisesti hankkimaan, voidaan järjestää kohtuulliset asumisolot. Päätöksissä ei ole myöskään huomioitu kunnallisen itsehallinnon mahdollista vaikutusta asian ratkaisuun eikä kunnallisesta itsehallinnosta johtuvia rajoitteita kunnan velvollisuuteen turvata ja edistää muiden kuin omien kuntalaistensa TSS-oikeuksia.
Kotikuntalaki määrittelee luonnollisen henkilön jäsenyyden tietyssä kunnassa. Kunnat eivät itse pysty valitsemaan jäseniään, vaan kotikunta määräytyy kotikuntalain mukaan viime kädessä henkilön oman tahdon mukaisesti, sillä henkilön omalla käsityksellä kotikunnastaan on ratkaiseva merkitys valintatilanteissa. Se seikka, ettei henkilö saa kunnan vuokra-asuntoa esimerkiksi siitä syystä, että kunnan vuokra-asuntoa odottaa jo ennestään lähes 2 000 henkilöä, ei itsessään estä henkilön tuloa kyseisen kunnan jäseneksi. Myös asunnottomilla on nimittäin oikeus vapaasti valita kotikuntansa.
Tilanteissa, joissa useampi
henkilö on samanarvoisessa asemassa asunnontarpeensa, tulojensa ja
varallisuutensa puolesta, kunnallisen itsehallinnon perustuslaissa turvattu
asema, asunto-olojen kehittämisestä annetun lain 5 §:n säännös kunnan
velvollisuudesta huolehtia kuntalaistensa asunnontarpeesta sekä asukasvalinnan
ratkaiseminen ennalta arvattavalla tavalla puoltavat pikemminkin kuntalaisuuden
huomioon ottamista valintaperusteena kuin esimerkiksi apulaisoikeusasiamiehen
päätöksessään ehdottama arpominen. Hakemusten sisäänjättöhetkelle voitaisiin
myös antaa enemmän merkitystä, koska sen huomioon ottaminen ei ole syrjivää
eikä epäoikeudenmukaista.
Arpominen ei edistä ennakoitavuutta asioiden ratkaisuissa, mitä ei
voida pitää hyvänä asiana asunnonhakijoiden kannalta. Kahden tai useamman
henkilön ollessa samassa asemassa asunnontarpeen, varallisuuden ja tulojen osalta
arpominen asunnonjakoperusteena voi johtaa tilanteeseen, jossa vain kaksi
päivää asuntoa odottanut henkilö ohittaa asuntoa jopa kaksi vuotta odottaneen
henkilön.
Oikeuspalvelujen mielestä asuntolautakunta voisi kehottaa asuntoasiainosastoa valmistelemaan yhteistyössä Espoon ja Vantaan asuntotoimen kanssa lautakunnalle esityksen asukasvalintaperiaatteiden kokonaisuudistukseksi Valtion asuntorahaston uuden asukasvalintaoppaan pohjalta ottaen kuitenkin huomioon perustuslaissa turvatun kunnallisen itsehallinnon ja siitä johtuvat rajoitukset kunnan velvollisuuteen tuottaa palveluja.
Asuntolautakunnan antama lausunto
Kuntalain 23 §:n mukaan kunnanhallitus vastaa kunnan hallinnosta ja taloudenhoidosta. Kunnanhallitus valvoo kunnan etua, ja jollei johtosäännössä toisin määrätä, edustaa kuntaa ja käyttää sen puhevaltaa.
Asuntolautakunnan johtosäännön 24a §:n mukaan lautakunnan esitykset ja lausunnot kaupungin ulkopuolisille on toimitettava kaupunginhallituksen välityksellä, jollei tätä asian vähäisen periaatteellisen tai taloudellisen merkityksen johdosta ole pidettävä tarpeettomana tai ellei ole toisin määrätty. Kyseinen pykälä on tullut voimaan kaupunginhallituksen täytäntöönpanopäätöksen nojalla 1.10.2003. Pöytäkirjanote johtosäännön muutoksesta on toimitettu virastolle.
Asuntolautakunta on 21.10.2003 antanut Eduskunnan oikeusasiamiehelle lausunnon Helsingin kaupungin arava-vuokra-asuntojen asukasvalintaa koskevan kantelun johdosta. Kyseessä olevaa asiaa ei voida pitää vähäisenä, joten asuntolautakunta on antaessaan lausunnon toiminut johtosäännön vastaisesti.
Kaj:n mielestä asukasvalintaperusteita tulisi muuttaa asuntolautakunnan esittämällä tavalla, ja kehotus valmistella uudet asukasvalintaperusteet tulisi tehdä siten kuin kaupunginkanslian oikeuspalveluiden lausunnosta ilmenee. On syytä poistaa valintaedellytyksistä kohta, joka koskee etusijan antamista kauimmin Helsingissä asuneille hakijoille, koska se saattaa asettaa kunnan omat jäsenet perusteetta eriarvoiseen asemaan. Tähän päätyi oikeuspalvelut lausunnossaan. Muuten asukasvalinnoissa tulee noudattaa valtion lainoittamista asunnoista erityisesti annettuja määräyksiä ja ohjeita ja niitä oikeusohjeita, joita kunnallisesta itsehallinnosta seuraa.
Pääkaupunkiseudun neuvottelukunta on 5.10.2004 sopinut tiivistyvästä yhteistyöstä ja yhteisistä päämääristä mm. maankäytössä ja asuntopolitiikassa Helsingin, Espoon, Vantaa ja Kauniaisten alueella. Asuntolautakunnan esityksestä käy ilmi, että asuntoasiainosaston on tarkoitus valmistella asukasvalintaperusteet yhteistyössä pääkaupunkiseudun muiden kuntien asuntotointen kanssa. Näin pyritään varmistamaan, että seudun yhteinen näkemys tulee huomioiduksi asukasvalintavalintaperusteissa.
Koska Khlla ei ollut mahdollisuutta antaa kantelusta lausuntoa ennen kuin apulaisoikeusasiamies teki ratkaisunsa, tulisi Khssa nyt tehtävä päätös ja oikeuspalveluiden lausunto saattaa myös apulaisoikeusasiamiehen tiedoksi.
Kaj ilmoittaa vielä, että ympäristöministeriöstä 17.11.2005 saadun tiedon mukaan ministeriössä on valmisteilla alue- ja kuntaministeri Hannes Mannisen toimeksiannosta selvitys kuntalaisuudesta laillisena asukasvalintaperusteena valtion tukemiin vuokra-asuntoihin ja mahdollisista lainmuutostarpeista. Selvityksen valmistumisajankohta ei ole tiedossa.
KAJ |
Kaupunginhallitus päättänee, että Helsingissä noudatettavista arava- ja korkotukivuokra-asuntojen asukasvalintaperusteista poistetaan seuraava kohta: ”Samassa asemassa olevista asunnonhakijoista etusijalle asetetaan kauimmin kunnassa asuneet hakijat. Asukasvalinnassa otetaan huomioon myös hakijan pääkaupunkiseudulla sijaitseva työpaikka.” Samalla kaupunginhallitus päättänee kehottaa kiinteistöviraston asuntoasiainosastoa valmistelemaan yhteistyössä pääkaupunkiseudun kuntien kanssa esityksen 31.5.2006 mennessä asuntolautakunnan ja kaupunginhallituksen päätettäväksi asukasvalintaperusteiden uudistamisesta Valtion asuntorahaston asukasvalintaoppaan pohjalta ottaen kuitenkin huomioon perustuslaissa turvatun kunnallisen itsehallinnon ja siitä johtuvat rajoitukset kunnan velvollisuuteen tuottaa palveluita. Lisäksi kaupunginhallitus päättänee antaa eduskunnan apulaisoikeusasiamiehelle kaupunginkanslian oikeuspalveluiden ja esittelijän esityksen pohjalta laaditun lausunnon kuntalaisuuden huomioon ottamisesta arava-vuokra-asuntojen asukasvalinnassa. Pöytäkirjanote ja kirje eduskunnan apulaisoikeusasiamiehelle ja pöytäkirjanote asuntolautakunnalle |
Lisätiedot:
Venesmaa Riitta, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 169 2252
LIITTEET |
Liite 1 |
|
|
Liite 2 |
Asukasvalintaopas, luku 5: Asukasvalintaperusteet (Valtion asuntorahasto 2005) |
LAUSUNTO HELSINGIN HALLINTO-OIKEUDELLE LAUTTASAAREN TONTIN 31052/7 ASEMAKAAVAN MUUTOSTA VASTAAN TEHDYSTÄ VALITUKSESTA (NRO 11371)
Khs 2005-72
Kaupunginvaltuusto hyväksyi 31.8.2005 (asia nro 10) 31. kaupunginosan korttelin nro 31052 tontin nro 7 asemakaavan muutoksen kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston 9.12.2004 päivätyn ja 12.5.2005 muutetun piirustuksen nro 11371 mukaisena.
Asunto Oy Luoteisväylä 16 on hakenut muutosta Helsingin hallinto-oikeudelta kaupunginvaltuuston päätökseen.
./. Valitus on esityslistan tämän asian liitteenä.
Helsingin hallinto-oikeus pyytää (14.10.2005) kaupunginhallituksen lausuntoa valituksen johdosta.
Kaupunginkanslian oikeuspalvelut toteaa (17.11.2005) asiassa kaupunkisuunnitteluviraston kanssa yhteistyönä valmisteltuna lausuntona seuraavaa.
Valituksen laillisuus ja valitusoikeus
Maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) 188 §:n mukaan kaavan hyväksymistä koskevasta päätöksestä valitetaan hallinto-oikeuteen siten kuin kuntalaissa säädetään, eli 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. MRL:n mukaan asianosaisten katsotaan saavan päätöksestä tiedon silloin, kun päätös on asetettu yleisesti nähtäville. Päätös on asetettu yleisesti nähtäville 9.9.2005. Valitus on jätetty hallinto-oikeuteen 7.10.2005. Valitus on siten tehty määräajassa oikealle viranomaiselle. Valittajalla on asiassa lain mukaan valitusoikeus.
Lausunto valituksen johdosta
Valittaja on vaatinut kaavapäätöksen kumoamista. Valittajan mukaan päätös ei ole syntynyt laillisessa järjestyksessä ja se perustuu puutteellisiin tietoihin. Asemakaava rikkoo tontin testamentanneen taitelija Unto Pusan tahtoa ja testamentin tarkoitusta. Pusan tahtona on yleisen tiedon mukaan ollut säilyttää rakennuksen lisäksi myös sen ympäröimä tontti muuttumattomana. Pusa on todennäköisesti maininnut tahdostaan testamentissaan. Kaavoitusmenettelyssä ei ole kuitenkaan selvitetty testamentin sisältöä.
Oikeuspalvelut katsoo, että hallinto-oikeuden tulee jättää valitus edellä mainittujen perusteiden osalta tutkimatta. Testamentin sisällön ja testamentintekijän tahdon tutkiminen eivät kuulu hallinto-oikeuden toimivaltaan, vaan ratkaistavaksi muussa järjestyksessä yksityisoikeudellisena asiana, jossa puhe- ja kanneoikeutta käyttävät mm. perintökaaressa mainitut kuolinpesän osakkaat.
Mikäli hallinto-oikeus kuitenkin tutkii asian, oikeuspalvelut toteaa, että valittaja ei ole esittänyt asiassa selvitystä testamentista ja sen sisällöstä. Ns. yksipuolisella oikeustoimella ei voida kuitenkaan sitovasti määrätä kaavan sisällöstä. Kaava laaditaan noudattaen mm. MRL:n sisältö- ja menettelysäännöksiä ja maanomistajien tasapuolisen kohtelun vaatimusta. Kaavamuutos on laadittu kaupungin aloitteesta yhteistyössä tontinomistajan ja kaupunginmuseon kanssa. Kaavamuutos on lain mukainen.
MRL:n 51 ja 60 § velvoittavat kuntaa pitämään kaavoja ajan tasalla ja uudistamaan vanhentuneita kaavoja sitä mukaa kuin maankäytön ohjaustarve sitä edellyttää. Kysymyksessä olevalla alueella asemakaavojen muuttaminen on katsottu tarpeelliseksi täydennysrakentamisen helpottamiseksi ja ohjaamiseksi, rakennuskannan epätarkoituksenmukaisen purkamisen välttämiseksi sekä arvokkaiden rakennusten suojelemiseksi.
Kaupunginmuseo on Lauttasaaren rakennusinventoinnissa katsonut taitelija Pusan ateljee- ja asuinrakennuksen kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi kohteeksi ja esittänyt lausunnossaan rakennuksen suojelemista kaavalla. Museon mukaan nimenomaan rakennus on arvotettu kulttuurihistoriallisesti erittäin merkittäväksi, ei niinkään pihapiiri. Kaavamääräyksillä lisäksi sopeutetaan uudet rakennukset olemassa olevaan rakennukseen. Kaava täyttää siten MRL:n 54 §:n vaatimuksen rakennettuun ympäristöön liittyvien erityisten arvojen säilyttämisestä.
Oikeuspalvelut viittaa lisäksi valtuuston päätöksessä ja kaupunkisuunnittelulautakunnan esityksissä 21.12.2004 ja 12.5.2005 lausuttuun.
Kaupunginhallituksen johtosäännön 8 §:n 2 momentin 5 kohdan mukaan kaupunginhallitus antaa selityksen valtuuston päätöstä koskevan valituksen johdosta, jos hallitus katsoo voivansa yhtyä valtuuston päätöksen lopputulokseen.
KAJ Kaupunginhallitus päättänee antaa asiasta Helsingin hallinto-oikeudelle edellä esityslistalta ilmenevän kaupunginkanslian oikeuspalveluiden ehdotuksen mukaisen lausunnon.
Pöytäkirjanote kaupunginkanslian oikeuspalveluille lausunnon laatimista ja antamista varten sekä kaupunkisuunnitteluvirastolle.
Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2244
LIITE |
Asunto Oy Luoteisväylä 16:n valitus (Lauttasaaren tontin 31052/7 asemakaavan muutos) |
21.11.2005 pöydälle pantu asia
VARPU JA BEN-ROGER LINDBERGIN POIKKEAMISHAKEMUS
Khs 2005-1941
Varpu ja Ben-Roger Lindberg pyytävät (7.7.2004) poikkeamislupaa 25. kaupunginosan (Käpylän) korttelin 874 tontille 13 (Marjatantie 27) talousrakennuksen kunnostukseen 20 k-m2 ja laajentamiseen 77 k-m2 uudisosalla toimistotiloiksi poiketen asemakaavassa osoitetusta käyttötarkoituksesta ja rakennusalasta kokonaisuudessaan, lisäksi poiketen asemakaavan määräyksestä, jonka mukaan rakennuksiin ei saa sijoittaa liikehuoneita.
Hakija perustelee hakemustaan rakentamisen sijoittamista rajoittavilla tontin suurilla korkeuseroilla ja herkän kallioluonnon säilymisellä ja asuinrakennuksen harjasuunnalla, jotka estävät asemakaavan mukaiselle rakennusalalle rakentamisen. Talousrakennus on ollut Käpylän maksullinen mankeli.
Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa (29.8.2005) mm., että haettu toimenpide on vastoin voimassa olevaa asemakaavaa ja siten vastoin maankäyttö- ja rakennuslain 58 §:n 1 momenttia.
Hakemus koskee aluetta, jolle asemakaavan muuttaminen on vireillä, ja jolla on voimassa maankäyttö- ja rakennuslain 53 §:n 1 momentin mukainen rakennuskielto.
Alueella on voimassa 1.4.1937 vahvistettu asemakaava nro 1639. Asemakaavan mukaan tontille on merkitty rakennusala, jolle saa rakentaa enintään 2-kerroksisia paloa pidättävään, paloa hidastavaan tai palonarkaan luokkaan kuuluvia rakennuksia. Kussakin rakennuksessa saa olla enintään kaksi asuntoa. Asemakaavasta tulkittu laskennallinen rakennusoikeus on noin 260 k-m2, josta asuinrakennuksessa on käytetty 128 k-m2. Asemakaavassa ei ole annettu rakennusalaa talousrakennukselle. Asemakaavan mukaan rakennuksiin ei saa sijoittaa liikehuoneita.
Alueen rakennukset ovat osa kaupunkikuvallisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokasta ympäristökokonaisuutta, joista jokainen rakennus erikseen on lisäksi ajalleen tyypillisenä arvokas ja säilytettävä. Tontilla on yksi asuinrakennus ja yksi talousrakennus. Asuinrakennus ja talousrakennus ovat Uno Mobergin vuonna 1927 suunnittelemat. Asuinrakennuksen ullakkokerrokseen on 7.5.1995 myönnetty lupa ullakkokomeron muuttamiseksi kodinhoitohuoneeksi ja noin metrin levyisen kattoikkunalyhdyn rakentamiselle kodinhoitohuoneeseen Marjatantien puoleiselle kattolappeelle.
Talousrakennus on varhaisemmissa pohjakartoissa merkitty hormillisena rakennuksena virheellisesti asuinrakennuksen merkinnällä (ar). Uusimmassa pohjakartassa merkintä on talousrakennus (tr).
Maastohavaintojen mukaan tontilla on jo louhittu kalliota ja tehty maansiirtotöitä. Vanha talousrakennus on kunnostettu ja laajentaminen wc-tiloilla jo toteutettu.
Hakijan tarkoituksena on
säilyttää tontin herkkä kallioluonto, vanhan talousrakennuksen historiallinen
kerrostuneisuus, säilyttää nykyinen asuinrakennus ennallaan ja kunnostaa alkuperäinen
yksikerroksinen talousrakennus 20 k-m2, jota laajennetaan
wc-tiloilla 5 k-m2. Lisäksi talousrakennukseen liitetään kaksikerroksinen
uudisrakennusosa
77 k-m2. Hakijan tarkoituksena on käyttää rakennuskokonaisuutta
toimistotiloina. Hakija esittää perusteluinaan, että alueella on jo toteutettuja
piharakennuksia ja että alueen kiinteistön omistajille tulee antaa tasavertainen
mahdollisuus nostaa kiinteistön arvoa.
Haettu toimenpide poikkeaa asemakaavasta siten, että rakentaminen ei sijoitu asemakaavan mukaiselle rakennusalalle, eikä ole käyttötarkoitukseltaan asemakaavan mukaista. Lisäksi asemakaava kieltää liikehuoneiden sijoittamisen rakennuksiin. Asemakaavassa ei ole sallittu talousrakennuksen rakentamista tontille, mutta pieniä talousrakennuksia on toteutettu alueelle. Haettu toimenpide on laajuudeltaan tavanomaista talousrakennusta suurempi.
Aluetta koskevista suunnittelutavoitteista hakemus poikkeaa siten, että Yleiskaava 2002:ssa (kaupunginvaltuusto 26.11.2003) alue on merkitty kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja maisemakulttuurin kannalta merkittäväksi alueeksi. Aluetta kehitetään siten, että alueen arvot ja ominaisuudet säilyvät. Haettu toimenpide ei esitetyn kaltaisena täytä näitä tavoitteita.
Alueelle valmistellaan asemakaavan muutosta, jossa lisärakentamisen määrä, sijoitus ja käyttötarkoitus sekä suojelutavoitteet ratkaistaan koko Länsi-Käpylän aluetta koskien. Asemakaavan muutoksen yhteydessä voidaan tarkemmin määritellä kuinka käyttämätön rakennusoikeus sijoitetaan tontilla sijaitseviin rakennuksiin.
Kaupunkikuvaneuvottelukunnan
30.6.2004 lausunnossa on esitetty, että työhuonetila on suuruudeltaan 40 m2.
(Laskelmissa olemassa oleva talousrakennus on 20 k-m2, jota
laajennetaan 77 k-m2). Kaupunkikuvaneuvottelukunta on katsonut, että
esitys työhuonetilan laajennukseksi on sekä päärakennusta, että ympäristöä
suojeleva ratkaisutapa, jossa alkuperäinen talousrakennus kerrostumineen
säilyy. Rakennukset rytmittyvät hyvin ympäristöönsä. Esitetty silta, mutta
kattamattomana on maastonmuotoja kunnioittava idea. Kaupunkikuvaneuvottelukunnan
mielestä käyttötarkoitus sopii alueelle, mutta mahdollisten työpaikkojen
mukanaan tuoma autopaikkatarve tulee ratkaista alueelle sopivalla tavalla.
Lausuntonaan kaupunkikuvaneuvottelukunta katsoi, että suunnitelma em.
huomautuksella täyttää luvan myöntämisen edellytykset,
ellei kaavoituksesta tms. muuta johdu. Kaupunkisuunnitteluviraston edustaja
pidättäytyi kaupunkikuvaneuvottelukunnassa suunnitelman arvioinnista ja pysyttäytyi
kaupunkisuunnitteluviraston kielteisessä kannassa.
Naapureiden suostumukset on liitetty hakemusasiakirjoihin. Laajempi kuuleminen ei ole tarpeen.
Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa, että haettu talousrakennuksen käyttötarkoituksen muuttaminen, kunnostaminen ja laajentaminen ei ole voimassa olevan asemakaavan määräysten mukainen, koska tontille saa asemakaavan mukaan rakentaa enintään kahden asunnon kaksikerroksisen asuinrakennuksen ja rakennuksiin ei saa sijoittaa liikehuoneita. Rakennusta ei laajuudeltaan voida myöskään pitää talousrakennuksena ja rakentaminen sijoittuu rakennusalan ulkopuolelle. Asemakaavassa ei myöskään ole määrätty rakennusalaa talousrakennukselle.
Alueelle valmistellaan asemakaavan muutosta, jossa lisärakentamisen määrä, sijoitus ja käyttötarkoitus sekä suojelutavoitteet ratkaistaan koko Länsi-Käpylän aluetta koskien ja samantyyppisissä tilanteissa olevia maanomistajia tasapuolisesti kohdellen. Asemakaavan muutoksen yhteydessä voidaan tarkemmin määritellä käyttämättömän rakennusoikeuden sijoitus mm. nyt kyseessä olevalle tontille.
Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa, että hanke ei ole voimassa olevan asemakaavan mukainen ja tuottaa haittaa valmisteilla olevan uuden asemakaavan laatimiselle.
Haettu toimenpide aiheuttaa haittaa kaavoitukselle ja kaavan toteuttamiselle sekä vaikeuttaa rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista. Poikkeamisen myöntämiselle ei ole maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämää erityistä syytä.
Kaupunkisuunnitteluvirasto ei puolla hakemusta.
Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa, että hakijalle on varattu hallintolain 34 §:n nojalla tilaisuus antaa vastineensa tästä lausunnosta kaupunginhallitukselle 16.9.2005 mennessä.
./. Kaj
toteaa, että Varpu Lindberg ja Ben-Roger Lindberg ovat 16.9.2005 toimittaneet
Helsingin kaupunginhallitukselle 15.9.2005 päivätyn vastineen rakennusvalvontaviraston
kaupunkisuunnitteluvirastolta pyytämään lausuntoon
25. kaupunginosan korttelin 874 tonttia 13 koskevasta poikkeamishakemuksesta.
Kaj katsoo, että vastineessa ei ole esitetty sellaisia näkökohtia, jotka
vaikuttaisivat asian ratkaisuun.
Vastine on esityslistan tämän asian liitteenä 4.
KAJ Kaupunginhallitus päättänee hylätä hakemuksen päätöksen nro 2005-1941/526 mukaisesti.
Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 169 2361
LIITTEET |
Liite 1 |
|
|
Liite 2 |
|
|
Liite 3 |
|
|
Liite 4 |
Varpu
Lindbergin ja Ben-Roger Lindbergin vastine 15.9.2005 |
KAUPUNGIN EDUSTAJAN NIMEÄMINEN TUOMARINKYLÄN MANEESI OY:N HALLITUKSEEN
Khs 2005-2397
Tuomarinkylän Maneesi Oy pyytää (6.11.2005) kaupunkia nimeämään edustajansa yhtiön hallitukseen vuodeksi 2006.
Sj toteaa, että yhtiön toimialana on suunnitella ja rakentaa sekä ylläpitää ratsastusurheilua varten ratsastushallia Tuomarinkylän urheilupuistossa ja tähän liittyvä toiminta. Kaupunki on myöntänyt hankkeelle lainaa ja takauksen.
Yhtiön hallituksessa on vuonna 2005 toiminut osastopäällikkö Kari Alajääski liikuntavirastosta. Kaupungin edustajan nimeäminen yhtiöön on edelleen perusteltua.
SJ Kaupunginhallitus päättänee nimetä Tuomarinkylän Maneesi Oy:n hallituksen jäseneksi kaupungin edustajana vuodeksi 2006 osastopäällikkö Kari Alajääsken liikuntavirastosta.
Pöytäkirjanote Tuomarinkylän Maneesi Oy:lle, Kari Alajääskelle, sekä talous- ja suunnittelukeskukselle.
Lisätiedot:
Mickwitz Leena, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2295
14.11.2005 ja 21.11.2005 pöydälle pantu asia
ERON MYÖNTÄMINEN TAPIO RUUTHILLE TASA-ARVOTOIMIKUNNASTA
Khs 2005-38
Sj toteaa, että Khs päätti 31.1.2005 asettaa toimikaudekseen 9-jäsenisen tasa-arvotoimikunnan tehtävänään
- seurata ja arvioida tasa-arvon toteutumista koko kaupunginhallinnossa
- toimia yhteistyössä hallintokuntien kanssa käsittelemällä tasa-arvon tavoitteellista ja suunnitelmallista edistämistä niiden toiminnassa
- tehdä esityksiä tasa-arvotyön edistämisestä ja toteuttamisesta
- koota sukupuolten tasa-arvoa käsittelevää tietoa
- tiedottaa tasa-arvokysymyksistä kaupungin virastoille ja laitoksille sekä kuntalaisille
- laatia raportti kaupungin tasa-arvotyön tilasta toimikausittain.
Samalla Khs päätti nimetä toimikuntaan jäseneksi Nina Romkan ja hänen henkilökohtaiseksi varajäsenekseen Tapio Ruuthin.
Tapio Ruuth pyytää (27.10.2005) eroa kaupungin luottamustoimista Helsingistä pois muuton vuoksi.
SJ Kaupunginhallitus päättänee myöntää Tapio Ruuthille eron tasa-arvotoimikunnan varajäsenen tehtävästä.
Samalla kaupunginhallitus päättänee nimetä tasa-arvotoimikunnan varajäseneksi Tapio Ruuthin tilalle
-
Pöytäkirjanote mainituille sekä tasa-arvotoimikunnalle.
Lisätiedot:
Mickwitz Leena, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2295
VALTUUTETTU BIRGITTA DAHLBERGIN TOIVOMUSPONSI: POIKITTAISLIIKENTEEN VERKOSTON KEHITTÄMINEN
Khs 2005-2130
Ryj toteaa, että käsitellessään joukkoliikenteen kehittämislinjauksia Kvsto samalla hyväksyi seuraavan toivomusponnen:
”Kaupunginvaltuusto edellyttää, että liikennelaitos
kehittäessään poikittaisliikenteen verkostoa toimii yhteistyössä eri hallintokuntien
kanssa siten, että mm. koulujen, korkeakoulujen, nuorisotalojen,
terveysasemien, akuuttisairaaloiden ja pitkäaikaisosastojen sijainti otetaan
huomioon.”(Birgitta Dahlberg, äänin 80-0)
Kvston työjärjestyksen 24 §.n mukaan Khn on toimitettava ponnen ehdottajalle kirjallinen selvitys toivomusponnen johdosta tehdyistä toimenpiteistä viimeistään vuoden kuluttua ponnen hyväksymisestä. Selvitys on toimitettava erikseen myös muille valtuutetuille.
Khs kehotti joukkoliikennelautakuntaa antamaan selvityksensä toivomusponnen johdosta 30.12.2005 mennessä.
Joukkoliikennelautakunta toteaa (17.11.2005) seuraavaa:
Liikennelaitos on perinteisesti toiminut yhteistyössä kaupungin eri
hallintokuntien, asukasjärjestöjen ja YTV:n kanssa kehittäessään kaupungin joukkoliikennelinjastoa.
Tämä koskee myös poikittaisliikennettä.
Eri oppilaitosten yhteyksiä palvelee syksyllä 2005 perustettu ns.
tiedelinja, jonka suunnittelussa yhdessä YTV:n kanssa oltiin kiinteässä
yhteistyössä eri oppilaitosten kanssa. Palvelulinjojen suunnittelussa ja
terveysasemien sijoitusselvityksessä yhteistyökumppaneina ovat olleet
sosiaalivirasto ja terveysvirasto. Eri hallintokuntien ja asukkaiden tarpeet ja
toiveet on ponnessa esitetyn mukaisesti tiedostettu poikittaislinjoja ja muita
linjoja kehitettäessä, josta on useita esimerkkejä.
Pitkät poikittaislinjat eivät kuitenkaan voi tyydyttää kaikkien
toimipisteiden yhteystarpeita. Kaikki kellonajat ja päivät kattavina on
poikittaislinjat keskitettävä vahvoiksi hyvin hahmottuviksi runkolinjoiksi,
joilla voidaan tyydyttää osa tarpeista. Osalla matkoista on turvauduttava
vaihdollisiin matkoihin. Tätä silmälläpitäen on liikennelaitoksella käynnissä
vaihtoyhteyksien ja vaihtopaikkojen laadun parantaminen, joka edistää
poikittaislinjojen ja muun linjaston käyttökelpoisuutta. Syrjäisempien pienten
toimipisteiden osalta käyttökelpoisin ratkaisu on palvelulinjayhteyksien
käyttö.
Ryj viittaa joukkoliikennelautakunnan lausuntoon.
RYJ Kaupunginhallitus päättänee merkitä tiedoksi selvityksen kaupunginvaltuuston 28.9.2005 hyväksymän toivomusponnen (Birgitta Dahlberg) johdosta tehdyistä toimenpiteistä ja toimittaa selvityksen ponnen ehdottajalle sekä tiedoksi muille valtuutetuille.
Pöytäkirjanote jäljennöksin kaupunginhallituksen esityslistasta valtuutettu Birgitta Dahlbergille sekä tiedoksi muille kaupunginvaltuutetuille.
Lisätiedot:
Matikainen Kristiina, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2262
VALTUUTETTU PAULI LEPPÄAHON TOIVOMUSPONSI: JOUKKOLIIKENTEEN REITTIEN VUOROVÄLIT JA JATKOYHTEYDET
Khs 2005-2138
Ryj toteaa, että käsitellessään joukkoliikenteen kehittämislinjauksia 28.9.2005 Kvsto samalla hyväksyi seuraavan toivomusponnen:
”Kaupunginvaltuusto edellyttää, että reitit, vuorovälit ja jatkoyhteyksien synkronointi tulee toteuttaa paremmin nykyistä matkustustarvetta vastaaviksi.” (Pauli Leppä-aho, äänin 71-2)
Kvston työjärjestyksen 24 §.n mukaan Khn on toimitettava ponnen ehdottajalle kirjallinen selvitys toivomusponnen johdosta tehdyistä toimenpiteistä viimeistään vuoden kuluttua ponnen hyväksymisestä. Selvitys on toimitettava erikseen myös muille valtuutetuille.
Khs kehotti joukkoliikennelautakuntaa antamaan selvityksensä toivomusponnen johdosta 30.12.2005 mennessä.
Joukkoliikennelautakunta toteaa (17.11.2005) seuraavaa:
HKL on tavoiteohjelmassaan määritellyt suuntaviivat Helsingin joukkoliikenteen kehittämiselle seuraaville vuosille. Erilaisilla palvelua parantavilla toimenpiteillä Helsingin joukkoliikennepalvelujen tulisi täyttää ja jopa ylittää asiakkaiden odotukset.
Tiedonsaanti matkustustarpeesta on huomattavasti lisääntynyt ja nopeutunut viime vuosina matkakorttijärjestelmän ja liikenteen nopeuttamisprojektiin liittyvän HELMI-järjestelmän kautta. Ajoaika- ja matkustajamäärätietojen analysointi suunnittelua varten on myös kehittynyt nopeasti uusien tiedonkäsittelyohjelmien ansiosta.
Aikataulujen suunnittelujärjestelmää kehitetään jatkuvasti ja päivitetään uusimpien ohjelmaversioiden mukaisiksi. Suunnittelussa hyödynnetään myös asiakaspalautejärjestelmän kautta tulleita matkustajien ehdotuksia.
Edellisten liikennekausien tietojen avulla jokaista tulevaa talvi- ja kesäkautta varten linjojen reitit ja vuorovälit tarkistetaan matkustajamääriin sopiviksi ja linjojen keskinäiset synkronoinnit toteutetaan mahdollisuuksien mukaan. Suurin este synkronoinnin järjestämiseen on yleensä linjojen erilaiset vuorovälit. Synkronointi täydellisenä lisäisi näissä tapauksissa huomattavasti kustannuksia, koska busseja jouduttaisiin lisäämään sopivien vuorovälien saamiseksi.
Meneillään olevan metron liityntälinjaston kehittämistyön avulla pyritään palvelutasoa nostamaan linjastorakenteen selkiyttämisellä ja metron sekä liityntälinjaston synkronoinnin parantamisella. Vuorovälit ja reitit suunnitellaan mahdollisuuksien mukaan tahdistuksiin sopiviksi.
Suunnitteluyksikössä on aloitettu vaihtomahdollisuuksien kehittämisselvitys ja siihen liittyen on jo pisteytetty metron ja lähijuna-asemien pysäkit kävelymatkan, kävelyolosuhteiden, odotustilojen tason, odotusajan pituuden sekä informaation määrän ja sopivuuden mukaan. Selvityksen tulokset analysoidaan ja niitä käytetään vaihtoyhteyksien parantamisessa hyväksi. Selvitys ulotetaan jatkossa tärkeimmille vaihtoalueille.
Uusilla sähköisillä infojärjestelmillä saadaan matkustajille nopeasti ajan tasalla olevaa reitti- ja aikataulutietoa.
Todettakoon lopuksi, että erityisesti siellä, missä joukkoliikenne kulkee samoilla kaduilla ja kaistoilla muun liikenteen kanssa, tarvitaan virastojen välistä yhteistyötä joukkoliikenteen toimintaedellytysten turvaamiseksi. Sujuva ja säännöllinen liikenne auttaa palvelutasotavoitteiden toteuttamisessa. Voimavarat tulee voida suunnata tarjonnan parantamiseen sen sijaan, että ne kuluvat liikenneviiveissä.
Ryj viittaa joukkoliikennelautakunnan lausuntoon.
RYJ Kaupunginhallitus päättänee merkitä tiedoksi selvityksen kaupunginvaltuuston 28.9.2005 hyväksymän toivomusponnen (Pauli Leppä-aho) johdosta tehdyistä toimenpiteistä ja toimittaa selvityksen ponnen ehdottajalle sekä tiedoksi muille valtuutetuille.
Pöytäkirjanote jäljennöksin kaupunginhallituksen esityslistasta valtuutettu Pauli Leppä-aholle sekä tiedoksi muille kaupunginvaltuutetuille.
Lisätiedot:
Matikainen Kristiina, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2262
SELVITYS HUS:IN TALOUDESTA JA TOIMINNASTA TILANTEESSA 30.9.2005
Khs 2005-1129, 2005-1189
Terveyslautakunta päätti (8.11.2005) merkitä tiedoksi seuraavan selvityksen HUSin taloudesta ja toiminnasta lähettää sen tiedoksi Khlle.
Khs on velvoittanut terveyslautakunnan esittämään Khlle erillisen raportin HUSin taloustilanteen kehittymisestä neljännesvuosittain. Raportissa esitetään toimintakulujen kehitys, tietoja henkilöstöstä sekä kuntalaskutuksen ennuste. Lisäksi HUSin kanssa on sovittu, että raporttiin sisällytetään tiedot hoitotakuun toteuttamistilanteesta. Raportissa on lisäksi HUSin yhtymähallinnon näkemys tilanteesta ja tarvittavista toimenpiteistä.
./. HUSin laatima raportti liitteineen on tämän asian liitteenä 1.
Raportissa todetaan HUS-kuntayhtymän toimintatuottojen ylittävän talousarvion noin 43,4 milj. eurolla (3,4 %) ja toimintakulujen noin 16,9 milj. eurolla (1,4 %). Jäsenkuntakohtaisen hyvityksen määräksi arvioidaan 20,3 milj. euroa, josta Helsingille arvioidaan kohdentuvan 3,8 milj. euroa. Investointien ennustetaan alittavan talousarvion 17 milj. eurolla, minkä syynä on selvityksen mukaan, että talousarvio hyväksyttiin vasta 2.3.2005. Rahoituksen ennustetaan toteutuvan suunnitellusti siten, että kuntayhtymällä on vuoden lopussa lainaa 93 milj. euroa, jossa kasvua vuoden 2004 tilinpäätökseen on 17 milj. euroa.
Kuntalaskutuksessa ylitystä syntyy lähes kaikilla toimialoilla, merkittävimmin sisätaudeilla (5,4 milj. euroa/ 5,7 %), kirurgiassa 7,3 milj. euroa/5,8 %, neurologian, silmä- ja korvatautien toimialalla (2,0 milj. euroa /4,4 %) sekä syöpätautien toimialalla 1,1 milj. euroa/7,0 % ja muilla tulosalueilla yhteensä 1,7 milj. euroa/16,7 %. Naistensairaala ja psykiatrian toimiala ennustavat pientä alitusta ja lasten ja nuorten sairaala pientä ylitystä (0,7milj. euroa/1,5 %). Toimialakohtaiset ylitysennusteet eivät sisällä tässä vaiheessa Helsingille arvioitua ylijäämän palautusta (3,8 milj. euroa).
Palvelumäärien osalta selvityksessä ei ole arviota eikä vertailua budjettiin. Syynä on, että palvelujen tuotteistuksessa on tapahtunut merkittävä muutos, koska aiemmin avohoitokäynteinä tilastoidut polikliiniset tähystykset, pientoimenpiteet, laajat tutkimukset sekä kalliit lääkehoidot ovat nyt DRG-tuotteita. Raportissa todetaan, että tuotteistusuudistuksen jälkeen voidaan luotettavasti seurata vain NordDRG tuotteiden ja avohoitokäyntien yhteenlaskettua suoritemäärää, jonka arvioidaan jäävän suunnitelmasta 1,8 %, myös hoitopäivätuotteiden määrä jää 1,1 % suunnitellun alle.
Helsinkiläisten jonoja on kyetty purkamaan. Yli kuusi kuukautta jonottaneiden määrästä on poistunut yli 60 %, syyskuun lopussa jonoissa oli 2 660 yli kuusi kuukautta jonottanutta potilasta.
HUSin toimitusjohtajan näkemyksen mukaan tilanne on vakiintunut syyskaudella, eikä ennusteessa ole tapahtunut merkittävää muutosta edelliskuuhun nähden. Tarvittavina toimenpiteinä raportissa todetaan edelleen, että ylitys pyritään minimoimaan sellaisissa kuluryhmissä, jotka eivät suoraan liity potilashoitoon ja että tätä kautta pidetään hyvityskelpoinen ylijäämä mahdollisimman suurena.
Terveyskeskuksen toimitusjohtajan kannanotot
Alkuperäinen Kvston hyväksymä HUSin budjetti oli 354 milj. euroa, minkä lisäksi hoitotakuun täytäntöönpanoon osoitettiin HUSIlle 25 milj. euroa. Alkuvuodesta Kvsto hyväksyi vielä HUSille ylitysoikeutta 16.7 milj. euroa, jonka jälkeen HUSille varattu vuoden 2005 rahoitus oli yhteensä 395, 7 milj. euroa.
Toimitusjohtaja toteaa HUSin selvityksen osalta, että HUSin ylitysennuste on vuoden 2005 aikana kehittynyt seuraavasti: maaliskuun lopun tilanteessa 5,7 milj. euroa, huhtikuun lopun tilanteessa 8,4 milj. euroa, toukokuun lopun tilanteessa 11,5 milj. e, kesäkuun lopun tilanteessa 15,2 milj. euroa ja syyskuun lopun tilanteessa 13,8 milj. euroa. Tilanne näyttää siis vakiintuneen, kuten HUSin toimitusjohtajakin toteaa. Valitettavaa on, että vakiintuminen on tapahtunut näin huonolle tasolle.
HUSin selvityksestä ei ilmene, missä määrin ylitys liittyy palvelumääriin ja missä määrin nousseeseen kustannustasoon. Toimialakohtaisissa ennusteissa ei puolestaan ole arviota ao. toimialalle kohdistuvasta hyvityksen määrästä, joten myös toimialakohtainen todellinen ylityksen taso jää epäselväksi.
DRG-tuotteiden ja käyntien yhteenlaskettu palvelumäärä ylittää raportin mukaan vuoden 2004 toteutuneen tason 1,9 %, samanaikaisesti kun laskutus nousee edellisvuodesta 10 %. Mikäli vertailua tehtäisiin vuoden 2005 talousarvioon, alittuisivat suoritteet 1,8 %, laskutuksen ylittyessä 3,5 %. Terveyskeskuksen toimitusjohtajan arvion mukaan näiden lukujen pohjalta voidaan päätellä, että ylitys liittyy enimmäkseen heikkoon kulukontrolliin, ei niinkään palvelumäärien kasvuun. Toimitusjohtaja toteaa edelleen, että jatkossa HUSin laatimissa talouden ja toiminnan raporteissa tulee pyrkiä analyyttisempään yhtymätasoiseen poikkeamien syiden tarkasteluun.
Konkreettisia ehdotuksia tarvittavista toimenpiteistä ei juurikaan ole; HUSin raportin mukaan kulujen ylitystä pyritään minimoimaan sellaisissa kuluerissä, jotka eivät liity suoraan potilashoitoon, mitä voitaneen pitää varsin itsestään selvänä.
Terveyslautakunta ilmoittaa lisäksi päättäneensä yksimielisesti jäsen Puhakan jäsen Siitonen-Heinäluoman kannattamana tekemän ehdotuksen mukaisesti kehottaa toimitusjohtajaa kutsumaan HUSin virkamiesjohdon terveyslautakunnan seuraavaan kokoukseen antamaan selvityksen Lasten ja Nuorten toimialan jononpurun hitauden syistä ja mahdollisuuksista nopeuttaa lasten erikoisalojen jonojen purkamista esitetystä.
./. HUS:n hallitus on 17.10.2005 käsitellyt tammi-elokuun 2005 toiminnan ja talouden seurantaraportin, merkinnyt sen tiedoksi ja lähettänyt jäsenkunnille. Pöytäkirjanote on tämän asian liitteenä 2.
Stj toteaa, että Khs on 14.11.2005 päättänyt esittää valtuustolle, että terveyslautakunta saisi ylittää vuoden 2005 talousarvion määrärahoja HUS:ia koskevan kohdan osalta 13 800 000 eurolla. Viime vuonna HUS:ia koskeva vastaava ylitysoikeus oli 30 042 000 euroa.
STJ Kaupunginhallitus päättänee merkitä tiedoksi terveyslautakunnan toimittaman selvityksen HUS:n taloudesta ja toiminnasta tilanteessa 30.9.2005 ja HUS:n hallituksen lähettämän tammi-elokuun 2005 toiminnan ja talouden seurantaraportin.
Pöytäkirjanote terveyslautakunnalle sekä talous- ja suunnittelukeskukselle.
Lisätiedot:
Frantsi Anneli, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2292
LIITTEET |
Liite 1 |
|
|
Liite 2 |
21.11.2005 pöydälle pantu asia
LAUSUNNON ANTAMINEN HELSINGIN ENSIHOITO JA SAIRAANHOITO OY:N SAIRAANKULJETUSLUPAHAKEMUKSISTA
Khs 2005-2200
Etelä-Suomen lääninhallitus pyytää (26.9.2005) kaupungin lausuntoa Helsingin Ensihoito ja Sairaankuljetus Oy:n kahden uuden sairaankuljetusauton lupahakemuksesta. Yhtiöllä on tällä hetkellä sairaankuljetuslupia yhteensä kymmenelle sairasautolle. Asemapaikkana on Helsinki. Lausunnossa tulee myös tarkastella sairaankuljetusluvan tarvetta alueella (ns. tarveharkinta).
Lausunto on pyydetty toimittamaan 28.11.2005 mennessä.
./. Helsingin Ensihoito ja Sairaankuljetus Oy:n perustelut hakemukseen kahdelle sairaankuljetuslupahakemukselle Helsinkiin ovat esityslistan tämän asian liitteenä 1.
Etelä-Suomen lääninhallitus pyytää (10.10.2005) kaupungin lausuntoa Helsingin Ensihoito ja Sairaankuljetus Oy:n kahden sairaankuljetusauton uusintalupahakemukseen. Yhtiöllä on tällä hetkellä sairaankuljetuslupia yhteensä kymmenelle sairasautolle. Molempien uusittavien lupien asemapaikkana on Helsinki. Lausunnossa tulee myös tarkastella sairaankuljetusluvan tarvetta alueella (ns. tarveharkinta).
Lausunto pyydetään toimittamaan lääninhallitukseen 30.11.2005 mennessä.
Helsingin ja Ensihoito ja Sairaankuljetus Oy:n sairaankuljetuslupahakemuksiin sisältyvät perustelut ovat samat kuin esityslistan tämän asian liitteessä 1.
Pelastuslautakunta toteaa (11.10.2005) Helsingin Ensihoito ja Sairaankuljetus Oy:n kahden uuden sairaankuljetusauton lupahakemuksen ja kahden uusittavan sairaankuljetusluvan hakemuksen johdosta (11.10.2005 ja 8.11.2005) seuraavaa:
Sairaankuljetustoiminta jakautuu neljään eri ryhmään:
–
Hoitolaitosten ulkopuolella tapahtuviin
kiireellistä sairaankuljetusta edellyttäviin kansalaistehtäviin
–
Hoitolaitosten ulkopuolella tapahtuviin
kiireetöntä sairaankuljetusta edellyttäviin kansalaistehtäviin
–
Hoitolaitosten välisiin potilassiirtoihin ja
– Muihin aikatilausluonteisiin ja kiireettömiin sairaankuljetustehtäviin.
Lakisääteisesti kunnan terveysviranomaisen tulee huolehtia sairaankuljetuksen järjestämisestä sekä järjestää ja ylläpitää lääkinnällinen pelastustoiminta sekä paikallisiin olosuhteisiin nähden tarvittava sairaankuljetusvalmius (Kansanterveyslaki 14§ 3. kohta). Helsingin pelastuslaitos tuottaa sopimuksen perusteella edellä mainitut terveyskeskuksen lakisääteiset palvelut kiireellisen sairaankuljetuksen ja ensihoidon osalta (Sopimus sairaankuljetuksen järjestämisestä 1.10.2003.)
Yksityiset sairaankuljetusyritykset ja terveydenhuollon omat kuljetuskeskukset (HUS autokeskus, terveyskeskuksen kuljetuskeskus) tuottavat vastaavasti kiireettömät sairaankuljetuspalvelut ja sairaaloiden väliset potilassiirrot (ostopalvelusopimukset) sekä aikatilauskuljetukset.
Kiireellinen sairaankuljetus ja ensihoitopalvelu edellyttävät palveluntuottajalta hyvää osaamista, luotettavuutta ja joustavuutta sekä toimintakulttuuria, joka perustuu lujaan arvopohjaan. Päivittäisten hätätilanteiden hoitamiseen liittyy runsaasti viranomaisyhteistyötä muun terveydenhuollon, sosiaalitoimen ja poliisin suuntaan.
Kiireellisen sairaankuljetuksen ja ensihoitopalvelun osalta pelastuslaitoksen resurssit ovat pääosin riittävät; ruuhka- ja erityistilanteissa tukeudutaan kokeneisiin ja toimintakulttuuriltaan tunnustettuihin, auditoituihin yksityisiin sairaankuljetusyrityksiin. Pelastuslaitoksen palvelut ja tulokset ovat korkeaa kansainvälistä tasoa asiakastyytyväisyyden, hoidon ja kokonaistaloudellisuuden osalta.
Pelastuslaitoksen palvelut ja resurssit ovat riittävät kiireellisen sairaankuljetuksen ja ensihoidon osalta.
Kiireettömän sairaankuljetuksen palveluiden riittävyyden arviointi kuuluu ensisijaisesti terveysviranomaiselle.
Terveyslautakunta toteaa mm. (25.10.2005), että kansanterveyslain mukaan kunnan tulee kansanterveystyöhön liittyvänä tehtävänä huolehtia sairaankuljetuksen järjestämisestä sekä järjestää ja ylläpitää lääkinnällinen pelastustoiminta sekä paikallisiin olosuhteisiin nähden tarvittava sairaankuljetusvalmius.
Edellä mainitun tehtävän toteuttamiseksi Helsingin pelastuslaitos, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä ja Helsingin terveyskeskus ovat sopineet sairaankuljetus- ja siihen liittyvien palvelujen järjestämisestä.
Pelastuslaitos huolehtii tämän sopimuksen mukaisesti sairaankuljetuksesta ja lääkinnällisestä pelastustoimesta ensisijaisesti kiireellisten tehtävien osalta.
Kiireettömän sairaankuljetuksen tehtäviä hoitaa Helsingin alueella kolme yksityistä sairaankuljetusyritystä, joista yksi on Helsingin Ensihoito ja Sairaankuljetus Oy. Tällä yrityksellä on kymmenen liikennelupaa.
Lisäksi terveyskeskuksella on omaa sairaankuljetustoimintaa, joka ensisijaisesti huolehtii terveyskeskuksen tarvitsemista kiireettömistä sairaankuljetustehtävistä. Terveyskeskuksen kuljetusyksikön toiminta-aika on kello 7.30 – 16.00 ja muina aikoina ja ruuhkahuippuina (yleensä arkisin klo 11.00 – 16.00) oman kuljetusyksikön palveluja täydentämään käytetään myös yksityisiä sairaankuljetuspalveluja. Tästä palvelusta terveyskeskuksella on sopimus Helsingin Ensihoito ja Sairaankuljetus Oy:n kanssa. Ostopalvelujen osuus terveyskeskuksen oman sairaankuljetuksen toiminta-aikana on noin 1/3 kaikista kuljetuksista.
Parhaillaan työryhmä selvittää mahdollisuutta terveyskeskuksen ja HUS:n sairaankuljetusten yhdistämiseksi. Yhdistämisen tarkoituksena on käytössä olevan kuljetuskapasiteetin käytön tehostaminen. Tällä hetkellä terveyskeskuksella on kolme ja HUS:lla kymmenen ambulanssia. Jos tämä yhdistyminen toteutuu, on odotettavissa, että yksityisten sairaankuljetusyritysten käyttö virka-aikana vähenee.
On kuitenkin todettava, että vakuutusyhtiöiden muuttunut vastuu vakuutettujen sairaanhoidosta on lisännyt tarvetta sairaankuljetukseen myös Helsingin alueelta ja alueelle. Vakuutusyhtiöiden asiakkaita hoidetaan asuinpaikasta riippumatta kilpailutuksen perusteella valituissa tietyissä hoitopaikoissa aiemman asuinpaikan hoitopaikan sijasta. Hoitotakuulainsäädännön myötä lisääntynyt hoitaminen oman kunnan ulkopuolella sijaitsevissa hoitopaikoissa tulee myös pysyvästi lisäämään sairaankuljetusten tarvetta.
Kunnan terveyskeskuksen vastuulla on huolehtia kiireellisen sairaankuljetuksen ohella myös kiireettömien kuljetusten tarvitseman kapasiteetin riittävyydestä.
Terveyslautakunta katsoo edellä mainituista syistä tarpeelliseksi sairaankuljetuskapasiteetin lisäämisen Helsingin kaupungissa ja lausuntonaan puoltaa haettujen kahden uuden luvan myöntämistä sekä aiemmin määräajaksi myönnetyn luvan uudistamista.
STJ Kaupunginhallitus päättäneen ilmoittaa Etelä-Suomen lääninhallitukselle puoltavansa Helsingin Ensihoito ja Sairaankuljetus Oy:n kahta uutta sairaankuljetusauton lupahakemusta ja kahden sairaankuljetusauton uusintalupahakemusta (uusittavien lupien numerot 138840 ja 138845).
Kirje Etelä-Suomen lääninhallitukselle ja pöytäkirjanote terveyslautakunnalle ja pelastuslautakunnalle.
Lisätiedot:
Frantsi Anneli, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2292
LIITE |
Perustelut kahdelle sairaankuljetuslupahakemukselle Helsinkiin |