HELSINGIN
KAUPUNGINHALLITUS
ESITYSLISTA
35 - 2005
|
|
|
|
Kokousaika |
3.10.2005 klo 16 |
Kokouspaikka |
Kaupungintalo, Khn
istuntosali |
|
|
|
|
Asia |
|
Sivu |
KAUPUNGINJOHTAJA
1 |
Kokouksen laillisuuden ja päätösvaltaisuuden toteaminen sekä pöytäkirjan tarkastajien valinta |
1 |
2 |
Tämän kokouksen päätösten täytäntöönpano |
2 |
3 |
Liikuntalautakunnan varsinaisten jäsenten virkamatka Espanjaan |
3 |
4 |
Opetuslautakunnan varsinaisten jäsenten ja kaupunginhallituksen edustajan lautakunnassa virkamatka Saksaan |
5 |
5 |
Vt Sari Sarkomaan toivomusponsi: Mammografiaseulontojen laajentaminen 60-69-vuotiaille |
7 |
6 |
Määrärahojen myöntäminen lähiörahastosta lähiöiden kunnostamis- ja kehittämishankkeisiin |
8 |
7 |
Vuosaaren satama -projektin tilanneraportti |
18 |
8 |
Vuoden 2006 talousarvioehdotusta ja taloussuunnitelmaehdotusta 2006-2008 koskeva informaatio kaupunginhallitukselle |
19 |
KAUPUNKISUUNNITTELU- JA KIINTEISTÖTOIMI
1 |
Sopimuksen tekeminen Sörnäisten tonttia 288/19 koskevasta asemakaavan muutosehdotuksesta (nro 11433) |
20 |
2 |
Selvityksen antaminen oikeuskanslerille XXXX XXXX:n kirjoituksesta, joka koskee kaupungin perimää maankäyttösopimuksen mukaista korvausta |
22 |
3 |
Rakennusvalvontaviraston lakimiehen toimen muuttaminen viraksi |
32 |
SIVISTYS- JA HENKILÖSTÖTOIMI
1 |
Seurasaarisäätiön hallituksen jäsenen ja säätiön tilintarkastajan valitseminen |
34 |
2 |
Vt Maija Anttilan toivomusponsi: Siirtyvän henkilöstön irtisanomissuoja määriteltävä vähintään seurantajakson pituiseksi |
36 |
RAKENNUS- JA YMPÄRISTÖTOIMI
1 |
26.9.2005 pöydälle pantu asia |
38 |
2 |
26.9.2005 pöydälle pantu asia |
45 |
3 |
26.9.2005 pöydälle pantu asia |
55 |
KOKOUKSEN LAILLISUUDEN JA PÄÄTÖSVALTAISUUDEN TOTEAMINEN SEKÄ PÖYTÄKIRJAN TARKASTAJIEN VALINTA
KJ Kaupunginhallitus
päättänee todeta kokouksen lailliseksi ja päätösvaltaiseksi sekä valita
jäsenet Lehtipuun (varalla Hellström) ja Vehviläisen (varalla Ojala)
tarkastamaan tämän kokouksen pöytäkirjan.
TÄMÄN KOKOUKSEN PÄÄTÖSTEN TÄYTÄNTÖÖNPANO
KJ Kaupunginhallitus päättänee, että tämän
kokouksen päätökset voidaan panna täytäntöön ennen kuin ne ovat saaneet
lainvoiman, ellei erikseen toisin ole päätetty tai myöhemmin päätetä.
LIIKUNTALAUTAKUNNAN VARSINAISTEN JÄSENTEN VIRKAMATKA ESPANJAAN
Khs 2005-2072
Kj toteaa, että liikuntalautakunta on esityksensä mukaan suunnitellut virkamatkaa Espanjaan Barcelonaan 18. – 21.10.2005. Lautakunnan esityksen mukaan kaupunginvaltuuston 28.11.2001 hyväksymässä Helsingin kaupungin liikuntapoliittisessa ohjelmassa esitellään liikuntapalvelujen nykytila, kehittämistavoitteet ja toimenpiteet. Liikuntapoliittisen ohjelman mukaan Helsinki on tällä hetkellä selkeästi Suomen liikuntakulttuurin edelläkävijä. Esityksen mukaan Barcelonan kaupunki on tunnettu monipuolisesta liikuntatarjonnasta. Virkamatkalla on tarkoitus tutustua Barcelonan kaupungin monipuoliseen liikuntakulttuuriin ja liikuntapalveluihin.
Lautakunta esittää, että virkamatkaan osallistuisivat lautakunnan yhdeksän jäsentä. Lisäksi virkamatkaan osallistuisi liikuntaviraston edustajia, alustavan suunnitelman mukaan yhteensä viisi muuta henkilöä.
Virkamatkan kustannukset olisivat noin 1235 euroa henkilöltä ja ne maksettaisiin liikuntaviraston käytettävissä olevista määrärahoista.
Kaupunginhallitus päättää luottamushenkilöiden virkamatkoista lukuun ottamatta Pohjoismaihin, Baltiaan, Pietariin ja Moskovaan suuntautuvia virkamatkoja.
KJ Kaupunginhallitus päättänee oikeuttaa liikuntalautakunnan yhdeksän varsinaista jäsentä tekemään virkamatkan Espanjaan Barcelonaan 18. – 21.10.2005 Barcelonan kaupungin liikuntakulttuuriin ja liikuntamahdollisuuksiin perehtymistä varten.
Virkamatkasta on tehtävä matkalasku välittömästi tai viimeistään kahden kuukauden kuluessa virkamatkan päättymisestä. Virkamatkasta aiheutuvat KVTES:in mukaiset matkustamis-, majoitus- ja päivärahakustannukset maksetaan liikuntaviraston käytettävissä olevista määrärahoista.
Pöytäkirjanote
virkamatkalle lähtijöille, liikuntalautakunnalle, liikuntavirastolle sekä
talous- ja suunnittelukeskuksen taloushallintopalvelulle ynnä sen varainhallinnalle.
Lisätiedot:
Puusaari Helena, taloussuunnittelija, puhelin 169 2209
LIITE |
Virkamatkaesitys |
OPETUSLAUTAKUNNAN VARSINAISTEN JÄSENTEN JA KAUPUNGINHALLITUKSEN EDUSTAJAN LAUTAKUNNASSA VIRKAMATKA SAKSAAN
Khs 2005-2078
Kj toteaa, että opetuslautakunta on esityksensä mukaan suunnitellut virkamatkaa Saksaan, Müncheniin ja Berliiniin 12. – 17.2.2006. Virkamatkalla on tarkoitus tutustua Baijerin ja Berliinin opetustoimeen (mm. syrjäytymisen ehkäisy ja maahanmuutto).
Virkamatkaan osallistuisivat opetuslautakunnan varsinaiset yksitoista jäsentä sekä kaupunginhallituksen edustaja lautakunnassa. Lisäksi virkamatkaan osallistuisi opetusviraston yhteensä kuusi edustajaa.
Virkamatkan kustannukset olisivat noin 1480 euroa
henkilöltä. Virkamatkan kustannukset maksettaisiin opetusviraston käytettävissä
olevista.
Kaupunginhallitus päättää luottamushenkilöiden virkamatkoista lukuun ottamatta Pohjoismaihin, Baltiaan, Pietariin ja Moskovaan suuntautuvia virkamatkoja.
KJ Kaupunginhallitus päättänee oikeuttaa opetuslautakunnan varsinaiset jäsenet sekä kaupunginhallituksen edustajan lautakunnassa tekemään virkamatkan Saksaan, Müncheniin ja Berliiniin 12. – 17.2.2006 Baijerin ja Berliinin opetustoimeen tutustumista varten.
Virkamatkasta on tehtävä matkalasku välittömästi tai viimeistään kahden kuukauden kuluessa virkamatkan päättymisestä. Virkamatkasta aiheutuvat KVTES:in mukaiset matkustamis-, majoitus- ja päivärahakustannukset saadaan maksaa opetusviraston käytettävissä olevista määrärahoista.
Pöytäkirjanote virkamatkalle lähtijöille, opetuslautakunnalle, opetusvirastolle sekä talous- ja suunnittelukeskuksen taloushallintopalvelulle ynnä sen maksuliikenteelle.
Lisätiedot:
Puusaari Helena, taloussuunnittelija, puhelin 169 2209
LIITE |
Virkamatkaesitykset 2 kpl |
VT SARI SARKOMAAN TOIVOMUSPONSI: MAMMOGRAFIASEULONTOJEN LAAJENTAMINEN 60-69-VUOTIAILLE
Khs 2004-2082
Kj ilmoittaa, että valtuutettujen tekemien eräiden aloitteiden käsittelyn yhteydessä 13.10.2004 Kvsto hyväksyi seuraavan toivomusponnen:
1 (1) Kaupunginvaltuusto edellyttää,
että mammografiaseulontojen laajentamiseen 60-69-vuotiaille edellyttämät voimavarat
on otettava huomioon talousarviovalmistelussa.
(Sari Sarkomaa, äänin 64 – 1)
Kvston työjärjestyksen 24 §:n mukaan Khn on toimitettava ponnen ehdottajalle kirjallinen selvitys toivomusponnen johdosta tehdyistä toimenpiteistä viimeistään vuoden kuluttua ponnen hyväksymisestä. Selvitys on toimitettava erikseen tiedoksi myös muille valtuutetuille.
Kj toteaa, että Khn talousarviokäsittelyssä 25.10.2004 terveyskeskuksen talousarviotekstiin lisättiin lause: ”Selvitetään edellytykset mammografiatutkimusten laajentamiseen 60-64-vuotiaisiin suunnitelmakaudella.” Terveyskeskuksesta saadun tiedon mukaan mammografia-toiminta lakisääteisen ikäryhmän osalta on tarkoitus kilpailuttaa vuoden 2006 alusta, joten toiminnan laajentaminen ei ole tarkoituksenmukaista. Talousarvioehdotuksessa vuodelle 2006 ei ole varattu määrärahaa toiminnan laajentamiseen.
KJ Kaupunginhallitus päättänee
merkitä tiedoksi selvityksen kaupunginvaltuuston 13.10.2004 hyväksymän toivomusponnen (Sari Sarkomaa) johdosta tehdyistä toimenpiteistä ja toimittaa selvityksen ponnen ehdottajalle sekä tiedoksi muille valtuutetuille.
Pöytäkirjanote jäljennöksin kaupunginhallituksen esityslistasta valtuutettu Sari Sarkomaalle sekä tiedoksi muille valtuutetuille.
Lisätiedot:
Viljanen Liisa, erityissuunnittelija, puhelin 169 2238
MÄÄRÄRAHOJEN MYÖNTÄMINEN LÄHIÖRAHASTOSTA LÄHIÖIDEN KUNNOSTAMIS- JA KEHITTÄMISHANKKEISIIN
Khs 2005-2066
Kj toteaa, että Kvsto päätti 20.6.2001 lähiörahaston perustamisesta ja hyväksyi rahastolle säännöt. Vuoden 2000 tilinpäätöksessä Kvsto siirsi rahaston peruspääomaksi 84 milj. euroa (500 milj. mk) ja edelleen vuoden 2001 tilinpäätöksen yhteydessä 50,4 milj. euroa (300 milj. mk).
Rahaston tarkoituksena on Helsingin lähiöiden arvostuksen nostaminen parantamalla lähiöiden viihtyvyyttä ja toiminnallisuutta ja ikääntyvien kaupunkilaisten palvelumahdollisuuksia. Rahaston avulla investointihankkeet pyritään ajoittamaan rakentamisen kustannuskehitystä tasoittavasti.
Rahaston varoja käytetään rahaston tarkoituksen mukaisten joko kaupungin toimesta tai yhteistyössä muiden osapuolien kanssa toteutettavien kaupunginvaltuuston tai kaupunginhallituksen erikseen päättämien investointihankkeiden ja projektien rahoitukseen.
Khs myönsi rahastosta 19.8.2002 yhteensä 1 806 000 euroa yhdeksään Itä-Helsingissä olevaan hankkeeseen, 24.11.2003 yhteensä 7 116 000 euroa 18 kohteeseen, ja viimeksi 20.12.2004 yhteensä 8 600 000 euroa 21 hankkeeseen. Em. määrärahoista siirrettiin Kvston päätöksellä 31.1.2005 ylitysoikeuksina kuluvalle vuodelle yhteensä 10,4 milj. euroa.
Määrärahoista on käytetty 0,81 milj. vuonna 2002, n. 1 milj. euroa vuonna 2003 ja 5,245 milj. euroa vuonna 2004.
Määrärahakohteita ovat esittäneet eri virastot sekä lähiöprojekti. Esityksiä on tehty kaikkiaan 34 kohteeseen, yhteensä n. 5,5 milj. euroa.
./. Kj esittää nyt hyväksyttäviksi yhteensä 18 hanketta, joista kolme on jatkorahoituskohdetta, loput 15 ovat uusia. Määrärahantarve on yhteensä 2 076 000 euroa (liite 1). Tähän esitykseen ei ole otettu mukaan sellaisia jatkorahoituskohteita, joihin on tänä vuonna, aikaisempien määrärahapäätösten perusteella, käytettävissä huomattavasti määrärahoja. Samoin on karsittu sellaiset kohteet joiden toteutus alkaisi vasta ensi vuoden loppupuolella tai myöhemmin.
Jatkorahoituskohteet
1. Tallinnanaukion perusparannus (rakennusviraston esitys 200 000 euroa)
Hanke on urakkalaskennassa ja rakentaminen alkoi kesäkuussa 2005. Hanke
jatkuu vuonna 2006 ja sen loppurahoitukseen tarvitaan 200 000 euron
määräraha.
2. Savelan katujen kunnostaminen
(rakennusviraston esitys 300 000 euroa)
Suunnitelmat ovat valmiit ja toteutus alkaa tänä vuonna. Töiden
loppuunsaattamiseksi on tarpeen 300 000 euron määräraha.
3. Kiillepuiston rakentaminen (rakennusviraston esitys 200 000 euroa)
Pihlajamäessä sijaitsevan puiston rakentaminen on käynnissä. Ytlk:ssa hyväksytyn puistosuunnitelman kustannusarvio ylittää aikaisemmin myönnetyn määrärahan n. 100 000 eurolla. Uutena kohteena puistoon johtavat portaat on tarkoitus uusia. Määrärahan tarve on yhteensä 200 000 euroa. Rakennusvirasto esittää, että hankkeeseen siirrettäisiin Pihlajamäen ostoskeskuksen ympäristön parantamisrahasta 100 000 euroa, koska sitä ei voida käyttää alkuperäiseen tarkoitukseen tänä vuonna.
Uudet
kohteet
4. Ratapihantien istutukset (rakennusviraston esitys 200 000 euroa)
Ratapihantien katuistutukset ovat erittäin huonokuntoiset. Kadun keskeinen sijainti Pasilan rautatieaseman ja Helsingin messukeskuksen välissä puoltaa alueen ilmeen kohentamista. Kadun keskikaistan istutusten uusimisesta on laadittu suunnitelma.
5. Läntisen suurpiirin leikkipuistojen välineet (rakennusviraston esitys 100 000 euroa)
Läntisen suurpiirin alueella leikkipuistojen välineiden, kalusteiden ja
niiden turva-alustojen kunnostukseen turvastandardien vaatimuksia vastaaviksi
ei katu- ja puisto-osastolla ole normaalilla perusparannusmäärärahalla
mahdollisuuksia. Hankkeen toteuttaminen on mahdollista toteuttaa pienellä
suunnittelupanoksella vuosina 2005-2006.
6. Koillisen suurpiirin leikkipuistojen välineet (rakennusviraston esitys 70 000 euroa)
Koillisen suurpiirin alueella leikkipuistojen leikkivälineiden ja niiden
turva-alustojen kunnostukseen turvastandardien vaatimuksia vastaaviksi ei katu-
ja puisto-osastolla ole normaalin perusparannusmäärärahan avulla mahdollisuuksia.
Hankkeen toteuttaminen on mahdollista toteuttaa pienellä suunnittelupanoksella
vuosina 2005-2006.
7. Kaivantopuiston kevyen liikenteen silta Porvoonväylän yli (rakennusviraston esitys 300 000 euroa)
Khs päätti 24.11.1003 myöntää 313 000 euroa valaistuksen parantamiseen Jakomäessä. Sittemmin määräraha on siirretty vuodelle 2004 ja edelleen määrärahan käyttämätön osa, 300 000 euroa vuodelle 2005. Rakennusvirasto esittää määrärahan siirtämistä Kaivantopuiston kevyen liikenteen sillan rakentamiseen Porvoonväylän yli, koska edellytyksiä määrärahan alkuperäiseen käyttötarkoitukseen ei ole. Valaistus on perusteltua uusia katujen perusparannuksen yhteydessä. Hankkeen loppurahoitus, 350 000 euroa on varattu vuoden 2006 talousarvioehdotukseen.
8. Jakomäen seniorikuntosali (sosiaaliviraston / lähiöprojektin esitys 25 000 euroa)
Helsingin kaupungin liikuntaviraston lähiöliikunta aloitti liikuntatoimintaa Jakomäessä kevään 2005 aikana. Nykyisellään Jakomäessä ei ole ohjattua kuntosalitoimintaa. Liikuntaharrastamisen mahdollisuudet ovat muutenkin rajalliset senioriasiakkaille palvelutalon läheisyydessä. Vanhuksille olisi erityisen tärkeää, että toiminta on heitä lähellä ja että ohjausta on saatavilla.
Jakomäen palvelutalon yhteydessä
on varastohuoneena käytetty 30 m² tila, joka on helposti remontoitavissa kuntosaliksi.
Kuntosali on keskeisellä paikalla ja kaikkien asukkaiden käytössä. Sali vaatii
ainoastaan pintaremonttia eli siistimismaalausta sekä lattiapintaan muovimaton.
Henkilö- tai tilakustannuksia hanke ei aiheuta. Lähiöliikuttaja auttaa
työpanoksellaan hankkeen suunnittelussa, laitteiden sekä välineiden valinnassa,
salin varustamisessa toimintakuntoon sekä toiminnan aloittamisessa ja
ohjauksessa. Sosiaalivirastolle tulisi myöntää Jakomäen seniorikuntosalin välineiden hankintaan 25 000 euroa.
9. Tila-auto lastensuojelulle (sosiaaliviraston/ lähiöprojektin esitys 50 000 euroa)
Tällä hetkellä sekä pohjoisella
että itäisellä perhekeskusalueella toimii molemmissa noin 15 eri toimijaa,
jotka käyttävät ryhmätoimintaa lasten ja nuorten tukemisessa. Lastensuojelun
avohuollon käytössä on ollut Helsingissä ainoastaan yksi auto, jonka on ollut
jatkuvassa käytössä ja kuljetustarve on ollut suurempi kuin kuljetuskapasiteetti.
Uuden auton välitön käyttötarve on tällä hetkellä noin 60.000 ajokilometriä
vuodessa. Myös vuokraaminen muilta hallintokunnilta on kangerrellut
kuljetuskaluston vähäisyyden vuoksi. Lasten ja nuorten retkien, leirien ja
päivittäisten kuntouttavien ja ehkäisevien ryhmien kuljetukset voitaisiin näin
hoitaa taloudellisesti ja tehokkaasti eikä tarvitsisi turvautua ulkopuoliseen
vuokrakäyttöön, joka tulee pitkällä aikavälillä kalliiksi. Sosiaalivirastolle
tulisi myöntää tila-auton hankintaan 50 000 euroa.
10. Ulkoilualueiden ulkoiluvälinehankinnat (liikuntavirasto esitys 200 000 euroa)
Keskuspuistoon soveltuvien kalusteiden, ts. penkkien, levähdysryhmien, kuntoilulaitteiden tms. suunnittelusta on pidetty suunnittelukilpailu. Liikuntavirasto on kehitellyt voittanutta ehdotusta prototyypeiksi ja uudentyyppisiä kalusteita on tarkoitus ruveta valmistamaan. Kalusteiden valmistuksen kannalta olisi edullista, että niitä voitaisiin tehdä samalla isompiakin sarjoja. Siksi olisi hyvä varustaa myös Vantaanjoen varren ulkoilualueet samoilla kalusteilla. Sama kalustetyyppi osaltaan korostaa myös Vantaanjoen alueen merkitystä.
Liikuntavirastolle tulisi myöntää keskuspuiston ja Vantaanjokivarren ulkoiluvälinehankintoihin 200 000 euroa.
11. Kuningattaren saaren kehittämissuunnitelma (Itä–Helsingin johtoryhmän esitys 30 000 euroa)
Kuningattaren saari Kallahden niemen kärjessä on potentiaalinen perinteistä 1700–1800-lukujen saaristolaiselämää esittelevä matkailu- ja virkistyskohde. Saarella sijaitseva vanha torppa ja sen hyvin säilynyt ympäristö voisivat hyvällä suunnittelulla ja huolellisella toteutuksella muodostaa vetovoimaisen, helsinkiläistä saaristoperinnettä esittelevän alueen, jonne voisi sijoittua myös tilausravintola, sauna jne. Saaren suunnittelu ja toteutus tulee toteuttaa kiinteistöviraston tilakeskuksen, talous- ja suunnittelukeskuksen kehittämisosaston, kaupunginkanslian matkailutoimiston ja kaupunkisuunnitteluviraston yhteistyönä.
Kiinteistövirastolle tulisi myöntää Kuningattaren saaren viitesuunnitelman teettämiseksi 30 000 euroa.
12. Itä-Pasilan ja Kinaporin palvelutalojen turvajärjestelyt (sosiaaliviraston esitys 55 000 euroa)
Helsingin sosiaalivirasto kehittää vanhusten palveluasumista vastaamaan paremmin huonokuntoisten, paljon apua tarvitsevien vanhusten palvelutarpeisiin.
Kyseisissä taloissa asuu yhteensä noin 195 asukasta. Ympärivuorokautisen hoidon järjestäminen vaatii turvajärjestelmien rakentamisen. Uloskäyntien oville tulee kameravalvonta, jonka avulla pystytään valvomaan kuka poistuu talosta. Tiedot tallentuvat digitaalisesti. Tiettyinä aikoina ovien käyttö aiheuttaa hälytyksen, joka välittyy hoitajille.
Kiinteistöviraston tilakeskus on pyytänyt tarjoukset viideltä yrittäjältä. Kokonaisedullisin tarjous on hyväksytty. Laitteet ja asennukset molempiin taloihin maksaa yhteensä 54 780 euroa arvonlisäverottomana.
Sosiaalivirasto esittää Itä-Pasilan ja Kinaporin palvelutalojen turvajärjestelmien rakentamiseen 55 000 euron määrärahaa.
13. Riistavuoren vanhustenkeskuksen palveluasuntojen turvamatot (sosiaaliviraston esitys 6 000 euroa)
Riistavuoren palvelutalossa asuu dementoituvia vanhuksia, eikä heidän hoitamisensa ole turvallista, koska palvelutalossa ei ole kulunvalvontajärjestelmää eikä henkilökunnan jatkuva läsnäolo dementoituvan asukkaan asunnossa ole mahdollista. Turvamatot (vuode-, lattia-, oviturva) varmistaisivat nopean avun saannin, jos asukas lähtee vaeltelemaan tai hänelle sattuu tapaturma, eikä hän pysty tai osaa pyytää apua. Sosiaalivirasto esittää 6 000 euron määrärahaa Riistavuoren vanhustenkeskukseen palveluasuntojen turvamattohankintoja varten.
14. Ryhmätoiminnan kehittäminen Kannelmäen ja Maunulan ikäihmisille (sosiaaliviraston esitys 20 000 euroa)
Määrärahaa on tarkoitus käyttää mm. työntekijöiden kulkuvälineisiin (polkupyörät), ryhmätoiminnan ylläpitämiseen tarvittaviin työvälineisiin (esim. kahviastiastot, pelit, kirjallisuus, verenpainemittarit, kerhotilan viihtyisyyden lisääminen) sekä virkistystoiminnan järjestämiseen ikäihmisille ja omaishoitajille. Sosiaalivirasto esittää hankkeeseen 20 000 euron määrärahaa.
15. Jakomäen liikuntapuiston parantaminen (lähiöprojektin esitys 80 000 euroa)
Jakomäessä on suunnitteilla täydennysrakentamista, jonka edellytyksenä on liikuntakenttien muutoksia. Samassa yhteydessä tulisi tehdä liikuntapuiston ja siihen liittyvien koulujen ja uimahallin pihojen parannuksia. Näiden ja myöhemmin suunnittelun kohteeksi tulevan ostoskeskusalueen parantamiseen valtion kehittämisavustus sopisi hyvin ja sitä on tarkoitus hakea. Keskeisten julkisten alueiden parannus on välttämätöntä, jotta uudesta täydennysrakentamisesta saataisiin vetovoimaista lapsiperheille.
Valtion kehittämisavustuksen ehtona on kaupungin vastaava omarahoitusosuus. Liikuntavirastolla ei ole ollut mahdollisuutta budjetoida vuodelle 2006 liikuntapuiston perusparannusta. Liikuntavirastolle tulisi myöntää 80 000 euron määräraha liikuntapuiston suunnitteluun.
16. Munkkivuoren ostoskeskuksen alueen laajennus- ja kehittämissuunnitelma (kaupunkisuunnitteluviraston esitys 40 000 euroa)
Ostoskeskuksen korttelin onnistunut laajentaminen ja kehittäminen on alueen keskuksen elävänä ja vetovoimaisena säilymisen edellytys. Kaupunkisuunnitteluvirasto katsoo, että kaupungin teettämä konsulttityö alueen kokonaisratkaisun löytämiseksi edesauttaisi hyvään lopputulokseen pääsemistä.
Tehtävän konsulttityön tarkoitus on aikaansaada eri näkökohdat mahdollisimman hyvin huomioon ottava suunnitteluratkaisu, joka linjaa myöhemmin tehtävää tarkempaa rakennussuunnittelua ja jonka pohjalta alueen asemakaavan muutos on mahdollista tehdä. Lisäksi konsulttityön tarkoitus on määrittää ne alueen identiteetille ja rakennuksille ominaiset piirteet, joiden säilyttäminen tai vahvistaminen on tarpeen varmistaa asemakaavaan tehtävillä määräyksillä. Konsulttityön kilpailutus ja ohjaus on mahdollista tehdä alkuvuodesta 2006. Kaupunkisuunnitteluvirasto esittää 40 000 euron määrärahaa hankkeeseen.
17. Myllypuron nuorisotalo (nuorisoasiainkeskuksen esitys 100 000 euroa)
Salia on tarkoitus kunnostaa niin, että se palvelisi nykyistä paremmin monitoimisalina alueen asukkaita. Samalla kerhotila muutetaan nettihuoneeksi. Määrärahan tarve on 100 000 euroa.
18. Vuosaaren palvelutalon luiska (rakennusviraston/sosiaaliviraston esitys 100 000 euroa)
Rajapaadentien suunnittelun yhteydessä rakennusvirasto tutki yhdessä sosiaaliviraston ja kaupunkisuunnitteluviraston kanssa liikuntarajoitteisille soveltuvan luiskayhteyden, rollaattorireitin, mahdollisuutta Vuosaaren palvelutalon (Vuosaarentie 6) ja Rajapaadentien välille. Laaditun yleissuunnitelman mukaan hankkeen alustava kustannusarvio on 100 000 euroa. Sosiaalivirastolle tulisi myöntää 100 000 euroa hankkeeseen.
KJ Kaupunginhallitus päättänee myöntää vuoden
2005 talousarvion kohdasta 8 29 03, muu pääomatalous, lähiörahastosta
rahoitettavat hankkeet, Khn käytettäväksi
rakennusvirastolle
200 000 euroa Tallinnan aukion perusparannuksen loppurahoitukseen
300 000 euroa Savelan katujen rakentamiseen
100 000 euroa Kiillepuiston ja siihen johtavien portaiden rakentamiseen
200 000 euroa Ratapihantien istutuksiin
100 000 euroa läntisen suurpiirin leikkipuistojen välineisiin
70 000 euroa koillisen suurpiirin leikkipuistojen välineisiin
sosiaalivirastolle
55 000 euroa Itä-Pasilan ja Kinaporin palvelutalojen turvajärjestelmiin
6 000 euroa Riistavuoren vanhustenkeskuksen palveluasuntojen
turvamattoihin
20 000 euroa ryhmätoiminnan kehittämiseen erityisesti Kannelmäen ja Maunulan ikäihmisille
50 000 euroa lastensuojelun tila-auton hankintaan
25 000 euroa Jakomäen seniorikuntosalin välineiden hankintaan
100 000 euroa liikuntarajoitteisille soveltuvan luiskan rakentamiseen Vuosaaren palvelutalon (Vuosaarentie 6) ja Rajapaadentien välille
liikuntavirastolle
200 000 euroa ulkoilualueiden välinehankintoihin mm. Keskuspuistossa
ja Vantaanjokivarressa
80 000 euroa Jakomäen liikuntapuiston parantamisen suunnitteluun
kiinteistövirastolle
30 000 euroa Kuningattaren saaren viitesuunnitelman laadintaan
kaupunkisuunnitteluvirastolle
40 000 euroa Munkkivuoren ostoskeskuksen alueen suunnitteluun
nuorisoasiainkeskukselle
100 000 euroa Myllypuron nuorisotalon kunnostuskorjaukseen
Lisäksi kaupunginhallitus päättänee, muuttaen tältä osin 20.12.2004 (1593 §) ja 24.11.2003 (1342 §) tekemiään päätöksiä, että
Pihlajamäen ostoskeskuksen ympäristön parantamiseen osoitetusta määrärahasta, 300 000 euroa, saadaan käyttää 100 000 euroa Kiillepuiston rakentamiseen ja että
Jakomäen valaistusjärjestelyihin osoitettu määräraha, 300 000 euroa, saadaan käyttää Kaivantopuiston kevyen liikenteen sillan ja siihen liittyvien kevyen liikenteen väylien rakentamiseen.
Pöytäkirjanote rakennusvirastolle, sosiaalivirastolle, liikuntavirastolle, kiinteistövirastolle, kaupunkisuunnitteluvirastolle, nuorisoasiankeskukselle, lähiöprojektille (Ulla Korhonen-Wälmä),Itä-Helsingin kehittämis-
toimenpiteiden johtoryhmälle (Sirpa Kallio) sekä talous- ja suunnittelukeskuksen varainhallinnalle, kehittämisosastolle ja taloussuunnitteluosastolle.
Lisätiedot:
Sauramo Vesa, johtava suunnittelija, puhelin 169 2367
LIITE |
Lähiörahaston käyttö / jatkorahoituskohteet ja uudet hanke-ehdotukset 3.10.2005 |
VUOSAAREN SATAMA -PROJEKTIN TILANNERAPORTTI
Khs 2004-2183
Kj toteaa, että kaupunginhallitukselle on säännöllisin väliajoin raportoitu Vuosaaren satama -projektin etenemisestä. Edellisen tilanneraportin Khs sai 28.2.2005.
Vuosaaren sataman ja sen liikenneyhteyksien rakentaminen etenee tällä hetkellä aikataulun mukaan. Työt ovat laaja-alaisesti käynnissä niin sataman kuin liikenneväylienkin osalta. Sataman (VUOSA) rakentamiskustannukset ovat kustannusarvion mukaiset. Liikenneyhteyksien (VUOLI) rakentamiskustannukset ovat ylittyneet indeksitarkistetusta kustannusennusteesta noin 4 %. Valtio on jo omalta osaltaan hyväksynyt ylityksen ja myöntänyt lisäbudjetissaan hankkeelle 30 miljoonan euron lisämäärärahan. Helsingin osalta liikenneyhteyksien kustannusylityksestä on tehty erillinen esitys kaupunginvaltuustolle.
./. Tilanneraportti on esityslistan tämän asiakohdan liitteenä.
KJ Kaupunginhallitus päättänee merkitä Vuosaaren satama -projektin tilanneraportin tiedoksi.
Pöytäkirjanote Helsingin Satamalle sekä talous- ja suunnittelukeskuksen varainhallinnalle.
Lisätiedot:
Olli Seppo, kaupunginkamreeri, puhelin 169 2538
LIITE |
Tilanneraportti 26.9.2005 |
VUODEN 2006 TALOUSARVIOEHDOTUSTA JA TALOUSSUUNNITELMAEHDOTUSTA 2006-2008 KOSKEVA INFORMAATIO KAUPUNGINHALLITUKSELLE
Khs 2005-877
Alustukset kaupunginjohtaja Jussi Pajunen
rahoitusjohtaja Tapio Korhonen
Asiantuntija talousarviopäällikkö Lauri A. Manninen
KJ Kaupunginhallitus päättänee merkitä informaation tiedoksi.
Lisätiedot:
Manninen Lauri A., talousarviopäällikkö, puhelin 169 2231
SOPIMUKSEN TEKEMINEN SÖRNÄISTEN TONTTIA 288/19 KOSKEVASTA ASEMAKAAVAN MUUTOSEHDOTUKSESTA (NRO 11433)
Khs 2005-1821
10. kaupunginosa (Sörnäinen)
kortteli nro 288 tontti nro 19;
Lintulahdenkatu 6
Kiinteistölautakunta toteaa (9.8.2005) seuraavaa:
Asemakaava Tonttia koskee 19.5.1992 vahvistettu asemakaava nro 9660, jossa tontti on toimistorakennusten korttelialuetta (KT). Tontin rakennusoikeus on 3 840 k-m2 ja tonttitehokkuus e = 7,3.
Maanomistus Tontti 288/19 on yksityisomistuksessa.
Asemakaavan muutosehdotus
Asemakaavan muutosehdotuksessa asuin- ja toimistokäyttöön muutetun, entisen teollisuuskorttelin 288 rakentamaton toimistotontti 288/19 osoitetaan asuinkerrostalojen korttelialueeksi (AK). Tontille saadaan rakentaa osittain yhdeksänkerroksinen asuinrakennus, joka on suunniteltu kattomuodoltaan naapurirakennusten kanssa yhteensopivaksi. Julkisivut tulee tehdä paikalla muuratusta punatiilestä ja katto konesaumatusta pellistä. Rakennuksen ensimmäiseen kerrokseen tulee varata vähintään 70 k-m2 myymälä-, toimisto- tai muita palvelutiloja. Tontin autopaikat tulee sijoittaa tontin, korttelin tai naapurikortteleiden maanalaisiin tiloihin.
Asemakaavan muutosehdotuksen
rakennusoikeus on 3 500 k-m2, jossa on vähennystä 340 k-m2
nykyiseen asemakaavaan verrattuna.
Tonttitehokkuus on e = 6,7. Asuinrakennus täyttää koko tontin alan. Korkea
tonttitehokkuus johtuu siitä, että leikki- ja oleskelutilat ja maanalainen
pysäköinti ovat viereisellä tontilla. Tontilla 288/19 on tonttien välisin
rasitesopimuksin vahvistettu oikeus käyttää asemakaavan nro 9660 mukaan
oleskeluun ja leikkitilaksi rakennettua yhteistä korttelipihaa ja maanalaista
pysäköintilaitosta.
Maapoliittiset neuvottelut ja sopimusehdotus
Asemakaavan muutoksen johdosta tontin arvo nousee merkittävästi, minkä vuoksi on neuvoteltu kaupunginhallituksen maapoliittisen päätöksen mukaisesti. Neuvottelujen tuloksena on laadittu sopimusehdotus, jonka mukaan yhtiö maksaa kaupungille tontin rakentamismahdollisuuksien paranemisesta 114 800 euron korvauksen kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun asemakaavan muutos on saanut lainvoiman.
KAJ Kaupunginhallitus päättänee oikeuttaa kiinteistölautakunnan tekemään Kiinteistö Oy Lintulahdenkallion kanssa liitteenä olevan sopimusluonnoksen mukaisen sopimuksen sekä tarvittaessa tekemään siihen vähäisiä tarkistuksia ja lisäyksiä.
Pöytäkirjanote kiinteistölautakunnalle.
Lisätiedot:
Venesmaa Riitta, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 169 2252
LIITE |
SELVITYKSEN ANTAMINEN OIKEUSKANSLERILLE XXXX XXXX:N KIRJOITUKSESTA, JOKA KOSKEE KAUPUNGIN PERIMÄÄ MAANKÄYTTÖSOPIMUKSEN MUKAISTA KORVAUSTA
Khs 2005-1828
Vs. Kaj toteaa, että oikeuskanslerinvirasto on pyytänyt kiinteistölautakuntaa antamaan oikeuskanslerille selvityksen 14.10.2005 mennessä XXXX XXXX:n kirjoituksesta, jossa hän on arvostellut edustamansa kuolinpesän omistaman Lauttasaaressa sijaitsevan tontin 31136/2 asemakaavan muutoksen johdosta kaupungin perimää korvausta.
XXXX XXXX on pyytänyt oikeuskansleria ottamaan kantaa siihen, onko menettely korvauksen perimisessä ollut laillista ja hyvän hallintotavan mukaista.
./. Jäljennökset oikeuskanslerinviraston selvityspyynnöstä ja XXXX XXXX:n kirjoituksesta ovat Khn esityslistan liitteinä 1 ja 2.
Kaupungin virastoja ja lautakuntia koskevien johtosääntöjen mukaan esitykset ja lausunnot kaupungin ulkopuolisille on toimitettava kaupunginhallituksen välityksellä, jollei tätä asian vähäisen periaatteellisen tai taloudellisen merkityksen johdosta ole pidettävä tarpeettomana tai ellei ole toisin määrätty.
Kiinteistölautakunta toteaa (23.8.2005) selvityksessään seuraavaa:
Selvityspyyntö XXXX XXXX on osoittanut oikeuskanslerille 30.5.2005 päivätyn kirjoituksen, jossa hän arvostelee edustamansa kuolinpesän omistaman tontin asemakaavan muutoksen johdosta kaupungin perimiä korvauksia.
Kirjoituksen sisältämän kantelun tutkimista varten oikeuskanslerinvirasto on pyytänyt kiinteistölautakuntaa toimittamaan selvityksen kirjoituksessa mainituista seikoista. Kiinteistölautakunnan, asuntolautakunnan ja kiinteistöviraston johtosäännön mukaisesti selvitys toimitetaan kaupunginhallituksen välityksellä.
Maankäyttö- ja rakennuslain kehittämiskorvaussäännöstö
Maankäyttö- ja rakennuslain (5.2.1999/132, jäljempänä MRL) 11 §:n mukaan kunnan tekemät kaavoitukseen ja kaavojen toteuttamiseen liittyvät sopimukset eivät syrjäytä kaavoitukselle tässä laissa asetettuja tavoitteita ja sisältövaatimuksia. Pykälän 2 momentin mukaan maan-käyttösopimuksista on tiedotettava kaavoituskatsauksessa ja kaavan laatimisen yhteydessä.
MRL:n muutoksella (13.3.2003/222), joka tuli voimaan 1.7.2003 lukien, lakiin lisättiin aiempaa tarkemmat säännökset kehittämiskorvauksesta. Uudessa 12 a -luvussa säädetään maanomistajan velvollisuudesta osallistua yhdyskuntarakentamisen kustannuksiin, maankäyttösopimuk- sista sekä kehittämiskorvauksen määräämisestä ja perimisestä niiltä maanomistajilta, joiden kanssa ei ole syntynyt maankäyttösopimusta.
Maanomistajan velvollisuus osallistua yhdyskuntarakentamisen kustannuksiin
MRL:n 91 a §:n mukaan asemakaavoitettavan alueen maanomistajalla, jolle asemakaavasta aiheutuu merkittävää hyötyä, on velvollisuus osallistua kunnalle yhdyskuntarakentamisesta aiheutuviin kustannuksiin siten kuin laissa jäljempänä säädetään. Kustannuksiin osallistumisesta on pyrittävä sopimaan maanomistajan kanssa.
Velvollisuuden täyttämisessä on maanomistajia kohdeltava yhdenvertaisesti.
Maankäyttösopimukset
MRL:n 91 b §:n mukaan kunta voi tehdä kaavoitukseen ja kaavojen toteutumiseen liittyviä sopimuksia (maankäyttösopimus). Maankäyttösopimuksissa ei voida kuitenkaan sitovasti sopia kaavojen sisällöstä.
Maankäyttösopimus voidaan osapuolia sitovasti tehdä vasta sen jälkeen, kun kaavaluonnos tai -ehdotus on ollut julkisesti nähtävillä. Tämä ei koske sopimusten tekemistä kaavoituksen käynnistämisestä.
Maankäyttösopimuksilla voidaan tämän luvun kehittämiskorvausta koskevien säännösten rajoittamatta laajemminkin sopia osapuolten välisistä oikeuksista ja velvollisuuksista.
Maankäyttösopimuksesta tiedotetaan kaavan laatimisen yhteydessä. Tarkoituksesta tehdä maankäyttösopimus on tiedotettava osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa. Jos tarkoitus tehdä maankäyttösopimus tulee esille vasta sen jälkeen, kun osallistumis- ja arviointisuunnitelma on laadittu, asiasta tulee kaavan laatimisen yhteydessä tiedottaa osallisten tiedonsaannin kannalta sopivalla tavalla.
Kehittämiskorvaus
MRL:n 91 c §:n mukaan, jos maanomistajan kanssa ei ole syntynyt sopimusta hänen osallistumisestaan yhdyskuntarakentamisesta aiheutuviin kustannuksiin, kunta voi periä maanomistajalta asemakaavan mukaiselle tontille asemakaavassa osoitetun rakennusoikeuden, sen lisäyksen tai käyttömahdollisuuden muutoksen aiheuttamaan tontin arvonnousuun suhteutetun osuuden kaava-alueen rakentamista palvelevan yhdyskuntarakentamisen arvioiduista kustannuksista (kehittämiskorvaus).
Tontin arvonnousu määritellään noudattaen soveltuvin osin, mitä ns. lunastuslaissa säädetään korvauksen perusteista.
Kehittämiskorvausta ei saa määrätä maanomistajalle, jonka omistamille alueille osoitetaan asemakaavassa rakennusoikeutta vain asuntorakentamiseen eikä määrä ylitä 500 k-m2. Muulle maanomistajalle kehittämiskorvaus saadaan määrätä, jos asemakaavasta aiheutuu hänelle 91 a §:ssä tarkoitettua merkittävää hyötyä. Kunta voi päättää kunnassa tai tietyllä kaava-alueella sovellettavasta korkeammasta rajasta.
MRL:n 91 d ja 91 e §:ssä säädetään ja yksilöidään tyhjentävästi kunnalle yhdyskuntarakentamisesta aiheutuvat kustannukset.
MRL:n 91 f §:n mukaan kehittämiskorvauksena voidaan periä enintään 60 % asemakaavasta johtuvasta asemakaavan mukaisen tontin arvonnoususta. Kunnanvaltuusto voi päättää alhaisemmastakin kunnassa tai kaavoitettavalla alueella sovellettavasta kehittämiskorvauksen määrästä.
Kaupungin maankäyttösopimuksia koskevat päätökset ja sopimusmenettely
Kaupunginhallituksen päätös maakäyttösopimuksista ja kehittämiskorvauksesta
Kaupunginhallitus päätti 9.2.2004 (172 §) korvata kaupunginhallituksen maankäyttösopimuksiin liittyvästä neuvottelumenettelystä 2.4.1990 (837 §) tekemän aikaisemman päätöksen maankäyttö- ja rakennuslain 12 a -luvun voimaantulon johdosta seuraavalla päätöksellä:
Kaupunginhallitus kehottaa kiinteistölautakuntaa valmistelemaan maanomistajan kanssa kaupunginhallituksen päätettäväksi maankäyttö- ja rakennuslain 12 a -luvussa tarkoitetun maankäyttösopimuksen aina, kun maanomistajalle koituu asemakaavasta, asemakaavan muutoksesta tai vastaavasta poikkeamisluvasta merkittävää hyötyä. Laskelma tehdään päätöksen liitteen 2 osoittamalla tavalla. Neuvotteluun johtavan merkittävän hyödyn alarajaksi on 1.1.2000 alkaen määritelty 840 000 euroa. Toissijaisesti maanomistajan maksettavaksi tulee esittää vastaava kehittämiskorvaus.
Samalla kaupunginhallitus päätti oikeuttaa kiinteistölautakunnan määrittelemään sopimusmenettelyn periaatteiden yksityiskohdat ottaen huomioon kaupungin tähän asti noudattama käytäntö ja maanomistajien tasapuolinen kohtelu sekä sopimusmenettelyssä että kehittämiskorvausta määrättäessä.
Kiinteistölautakunnan hyväksymä em. päätöksen soveltamisohje
Kiinteistölautakunta päätti 16.3.2004 (135 §) hyväksyä em. kaupunginhallituksen maankäyttösopimuksista ja kehittämiskorvauksista tekemän päätöksen soveltamiseksi seuraavat periaatteet:
Yksityisen maanomistajan kanssa tulee pyrkiä neuvotteluin maankäyttösopimuksiin tilanteissa, joissa asemakaavan laatimisesta tai sen muuttamisesta tai vastaavasta poikkeamisluvasta seuraa maanomistajalle merkittävää, arvoltaan vähintään 840 000 euron suuruista, hyötyä.
Neuvoteltavalla maankäyttösopimuksella kaupungille tulee tällöin turvata kolmannes (1/3) syntyvän arvonnousun määrästä, josta ensin on tehty 500 000 euron suuruinen perusvähennys.
Mikäli maankäyttösopimukseen ei neuvotteluin päästä, lautakunta tekee tapauksittain kaupunginhallitukselle esityksen maanomistajan maksettavaksi tulevasta kehittämiskorvauksesta.
Muutoin noudatetaan soveltuvin osin neuvottelumenettelyssä tähän asti noudatettua käytäntöä ottaen huomioon maanomistajien tasapuolinen kohtelu sekä sopimusmenettelyssä että kehittämiskorvausta määrättäessä.
Kaupungin nykyisin noudattama maankäyttösopimuskäytäntö
Lain mukaan maanomistajilla on yleinen velvollisuus osallistua yhdyskuntarakentamisen kustannuksiin, mikäli näille aiheutuu asemakaavasta merkittävää hyötyä.
Kaupunginhallituksen ja kiinteistölautakunnan päätösten mukaisesti kustannuksiin osallistumisesta kiinteistölautakunnan tulee ensi sijassa pyrkiä sopimaan yksityisen maanomistajan kanssa tehtävin maankäyttösopimuksin. Toissijaisesti, mikäli maankäyttösopimukseen ei neuvotteluin päästä, kiinteistölautakunta tekee tapauksittain kaupunginhallitukselle esityksen maanomistajan maksettavaksi tulevasta kehittämiskorvauksesta.
Neuvotteluun johtavan merkittävän hyödyn alarajaksi on 1.1.2000 alkaen määritelty 840 000 euroa. Neuvoteltavalla maankäyttösopimuksella kaupungille tulee tällöin turvata kolmannes (1/3) syntyvän arvonnousun määrästä, josta ensin on tehty 500 000 euron suuruinen perusvähennys. Laskelma on tehtävä kaupunginhallituksen päätöksen 9.2.2004 liitteen osoittamalla tavalla.
Ohjeena on, että neuvotteluihin osallistuu kaupungin puolelta pääsään-töisesti kaksi kiinteistöviraston tonttiosaston neuvottelijaa sen varmistamiseksi, että tarvittaessa voidaan selvittää, mistä osapuolten kesken on neuvotteluissa keskusteltu tai sovittu.
Sitova maankäyttösopimus tulee kaupungin ja maanomistajan kesken saada aikaan ennen asemakaavan tai sen muutoksen esittelyä kaupunginhallitukselle ja maankäyttösopimus on allekirjoitettava ennen kuin kaupunginvaltuusto hyväksyy asemakaavan tai sen muutoksen.
Neuvoteltuja maankäyttösopimuksia on vuodesta 1990 lähtien tehty noin 90 kpl, nykyään kymmenkunta vuodessa. Neuvotteluissa on pyritty ratkaisuihin, joiden mukaan maanomistaja kompensoi osan saamastaan arvonnoususta luovuttamalla kaupungille kaava-alueella, tai mikäli tämä ei ole mahdollista, muualla omistamiaan kaupungille tarpeellisia maa-alueita, kuten yleisiä alueita tai asuntotontteja. Aina tämä ei ole mahdollista. Tällöin on yleensä sovittu vastaavasta rahakorvauksesta, joka taas on pyritty kanavoimaan suoraan tai välillisesti kaava-alueen välttämättömien toteutuskustannusten kattamiseen. Sopimusten kautta saatujen rahakorvausten arvo on vaihdellut alle 100 000 eurosta noin 5 milj. euroon. Sopimusten tuoman kokonaisedun arvo on ollut huomattavasti tätä suurempi.
Yleisimmin Helsingissä on sopimustilanteissa kysymys aiemmin kaavoitetuista ja rakennetuista alueista, joille laaditaan kiinteistöjen arvoa kohottava asemakaavan muutos. Tällöin ei aina synny välittömiä kunnallistekniikan toteuttamisesta aiheutuvia kustannuksia, mutta maanomistajien tasapuolisen kohtelun vuoksi on katsottu perustelluksi pyrkiä sopimaan arvonnousuun suhteutetusta rahakorvauksesta. Tämä on aiheellista siksikin, että lisääntyvästä tai tehostuvasta maankäytöstä joka tapauksessa välillisesti aiheutuu laskettavissa olevia keskimääräisiä kustannuksia tai, kehittämiskorvausmenettelyn näkökulmasta tarkasteltuna, jo aiemmin toteutuneita kaavamuutoksen mahdollistaneita kustannuksia.
Neuvottelumenettely on samalla turvannut maanomistajien tasavertaisen kohtelun keskenään samanlaisissa tilanteissa.
Selvitys XXXX XXXX:n kirjoituksessa esitettyihin seikkoihin
1 Kaupungin virkamiehen lupaus, ettei korvausta tule maksettavaksi
XXXX XXXX on
kantelussaan kertonut, että hän olisi huhtikuussa 2003 saanut
kiinteistöviraston virkamieheltä selvän lupauksen siitä,
ettei mitään kaavoitus- tms. korvausta tule muutoksen johdosta maksettavaksi,
koska kiinteistö oli sillä hetkelläkin rakennettu ja tuottavassa
vuokrauskäytössä. Siten kaavamuutoksen vaikutus ei ollut merkittävä.
Kiinteistölautakunta toteaa, että kokous, joka pidettiin 25.4.2003, oli kutsuttu koolle maanomistajan pyynnöstä. Kokouksen tarkoitus oli keskustella tontin käyttötarkoituksen muutoksesta, esitellä alustavia suunnitelmia ja tiedustella kaavamuutoksesta mahdollisesti kaupungille maksettavasta korvauksesta.
Kaupungin virkamiehen kertomuksen mukaan hän piti neuvottelussa käyttötarkoituksen muutosta hyvänä siinä mielessä, että se vastasi kaupunkisuunnitteluviraston 8.2.2001 hyväksymiä Vattuniemen teollisuusalueen maankäytön periaatteita. Niiden mukaan kyseisen tontin käyttötarkoitus voidaan hakemuksesta muuttaa asumiseen. Alustavat suunnitelmat olivat siten lähtökohtaisesti hyväksyttävissä. Vastaavia kaavamuutoksia ja niihin perustuvia maankäyttösopimuksia oli kyseisellä alueella tehty aikaisemmin kymmenkunta. Yhdenvertaisuusperiaatteen mukaisesti kaupungin tuli samankaltaisissa tapauksissa samalla kaava-alueella kohdella maanomistajia yhdenvertaisesti.
Virkamiehen ilmoituksen ja kokousmuistiinpanojen mukaan selvää lupausta siitä, ettei kaavamuutoksesta peritä mitään korvausta, ei kuitenkaan annettu. Nimenomaisen kokousmuistiinpanomerkinnän mukaan keskustelu oli tapahtunut ”sitoumuksetta”. Maanomistajalta saatujen alustavien tietojen pohjalta tehtyjen laskelmien mukaan kyseessä oli ns. rajatapaus. Kaupungin käyttämän arvonnousulaskelman tekijöistä ja niiden rahallisista arvoista riippui, seuraisiko kaavamuutoksesta maanomistajalle korvauksen perimisen edellyttävää merkittävää, arvoltaan vähintään 840 000 euron suuruista, hyötyä. Varsinkin maanhinnan nousulla voi olla ratkaiseva merkitys, koska kaavamuutosprosessi kestää yleensä vuosia. Nämä seikat pyrittiin tuomaan maanomistajan edustajille nimenomaan tiedoksi.
Todettakoon,
että keskustelujen ajankohtana ei varsinaisia virallisia maankäyttösopimusneuvotteluja
ollut vielä aloitettu. Maanomistaja ei ollut tehnyt hakemusta asemakaavan
muutosprosessin vireille saattamiseksi ja sopimuksen pohjaksi otettavaa
kaupunkisuunnittelulautakunnan puoltamaa asemakaavan muutosehdotusta ei ollut laadittu.
Mahdollista oli vain antaa yleistä tietoa kaavamuutosten laatimisen
yhteydessä tehtävästä mahdollisesta maankäyttösopimuksesta ja siihen liittyvästä
korvauksesta, sen laskentatavasta sekä asiaa koskevista kaupungin päätöksistä
ja muista menettelytavoista. Varsinkaan rajatapauksissa, joissa alustavien
laskelmien mukaan ollaan lähellä 840 000 euron merkittävän hyödyn määrää,
selvää lupausta on tosiasiallisesti vaikea antaa.
Kaavamuutos tuli vireille 9.5.2003 tontin omistajan hakemuksesta. Sen jälkeen maanomistajaa ja häntä valtakirjalla edustaneita tiedotettiin maankäyttösopimuksen tekemisen tarpeellisuudesta kaavatyön alusta alkaen ja sen laatimisen yhteydessä useaan kertaan tiedonsaannin kannalta sopivalla tavalla. Tämä tapahtui sekä kaupunkisuunnitteluviraston että kiinteistöviraston toimesta.
Tosiasiasiallisesti sitovaa lupausta ei keskustelujen aikana ollut edes mahdollista antaa. MRL:ssa on kaavoituksen ensisijaisuuden periaatteen toteuttamiseksi säädetty, että maankäyttösopimus voidaan osapuolia sitovasti tehdä vasta sen jälkeen, kun asemakaavan muutosehdotus on ollut julkisesti nähtävillä. Kyseinen asemakaavan muutosehdotus oli julkisesti nähtävillä 30.1.–1.3.2004, mistä ilmoitettiin laissa säädetyllä tavalla.
Helsingin kaupungin noudattamassa
maankäyttösopimuskäytännössä virkamiehillä ei ole oikeutta tehdä mitään ennakkositoumuksia
tai
-lupauksia. Korvauksen perimistä tai sen perimättä jättämistä käsitellään käytyjen
neuvottelujen ja tehtyjen laskelmien pohjalta vasta kiinteistölautakunnassa sen
antaessa kaupunginhallitukselle kaavamuutosehdotuksesta lausunnon ja tehdessä
mahdollisen esityksen solmittavasta maankäyttösopimuksesta. Lopullisesti
maankäyttösopimus ja perittävä korvaus päätetään kaupunginhallituksessa
samanaikaisesti, kun kaupunginhallitus tekee kaupunginvaltuustolle oman
ehdotuksensa kaavamuutoksen hyväksymisestä. Maankäyttösopimuksen tulee olla
allekirjoitettu viimeistään silloin, kun kaupunginvaltuusto hyväksyy kaavamuutoksen.
2 Kaupungin korvausvaatimusta
ei perusteltu millään kaupungille
syntyvillä tai jo syntyneillä kustannuksilla
XXXX XXXX on kertonut, että millään kaupungille syntyvillä tai jo syntyneillä kustannuksilla vaatimusta ei yritettykään perustella. Hän mainitsee kirjoituksessaan, että hänen toteamukseensa, ettei lainmukaisia edellytyksiä korvauksen perimiselle ole, vastattiin, että siinä tapauksessa kaavamuutoshanke ”hautautuu” joko kokonaisuudessaan tai ainakin huomattavan pitkäksi aikaa, kun asiaa selvitellään. Hänen käsityksensä mukaan MRL:n 91 c §:n mukaan kunta voi kehittämiskorvauksena periä maanomistajalta vain kaava-aluetta palvelevan yhdyskuntarakentamisen kustannuksia. Kehittämiskorvauksena voidaan periä enintään 60 % asemakaavasta johtuvasta tontin arvosta. Kaupungilla ei ole ollut lainkaan sellaisia tonttia merkittävästi hyödyttäviä kustannuksia, joita se olisi voinut em. lainkohdan nojalla tontin omistajalta periä. XXXX toteaa edelleen, että kaupungilla kaavoitusmonopolin omatessaan on kuitenkin ollut käytännön mahdollisuus ”pakottaa” tontin omistaja ”suostumaan” sopimukseen, jolla tontin omistaja sitoutuu maksamaan huomattavan korvauksen kaupungille.
Kiinteistölautakunta toteaa, että MRL:ssa maanomistajalle on asetettu lakiin perustuva yleinen velvoite osallistua kunnalle yhdyskuntarakentamisesta aiheutuviin kustannuksiin silloin, kun hänelle koituu kaavoituksesta merkittävää hyötyä.
Ensi sijassa osallistumisvelvoitteen toteuttamisesta on pyrittävä sopimaan maanomistajan kanssa maankäyttösopimuksin, mikä antaa mahdollisuuden joustavien ja kulloisissakin olosuhteissa tarkoituksenmukaisempien ratkaisujen etsimiseen.
Toissijaisesti, jos osallistumisvelvoitteesta ei ole syntynyt sopimusta, kunnalla on mahdollisuus periä kustannukset kunnallisena julkisoikeudellisena maksuna ja määrätä lakisääteinen kehittämiskorvaus.
Lakisääteinen kehittämiskorvaus perustuu ja on sidottu kunnalle kaava-alueen yhdyskuntarakentamisesta aiheutuviin kustannuksiin. Tällaisina kustannuksina otetaan huomioon kattavasti kaavan toteuttamisesta aiheutuvat kustannukset samoin kuin myös arvioitavissa olevat jo toteutuneet historialliset kustannukset tai tulevat kustannukset. Näistä on laissa tyhjentävä luettelo.
Lakisääteiselle kehittämiskorvaukselle on laissa asetettu kaavasta maanomistajalle koituvaan hyötyyn suhteutettu enimmäismäärä, 60 %. Rajoituslausekkeen tarkoitus on varmistaa se, että maanomistajan maalle koituvasta arvonnoususta kohtuullinen osa jää kaikissa tapauksissa tämän omaan käyttöön.
Koska laki sisältää nimenomaiset säännökset maanomistajan velvollisuudesta osallistua asemakaavan toteuttamisesta aiheutuviin kustannuksiin, ei velvoitteen vaihtoehtoista toteuttamista sopimusteitsekään voida pitää pakotettuna. Mitkään oikeustoimilain 3 luvun pätemättömyysperusteet, kuten pakottaminen tai kunnasta riippuvaisen aseman hyväksikäyttö, eivät lainmukaisesti meneteltäessä siten tule sovellettavaksi.
Lain mukaan kehittämiskorvausta koskevat kustannusperusteisuuteen perustuvat säännökset eivät rajoita maankäyttösopimuksin sopimista laajemminkin ja muutenkin kuin kustannusperusteisesti osallistumisvelvoitteesta.
Koska kyseessä on lakiin perustuva kaavojen toteuttamis- ja kustannusvastuiden järjestelmä, kaupunki ei lainmukaisesti menetellessään myöskään voi joutua vastuuseen maanomistajalle mahdollisesti koituvasta taloudellisesta vahingosta, jonka maanomistaja mahdollisesti itse itselleen aiheuttaa.
3 Laskentakaava on hyötyyn ja arvonnousuun perustuessaan lainvastainen
XXXX XXXX on kertonut, että hänen käsityksen mukaan perittävän korvauksen tulisi perustua nimenomaan kaupungille aiheutuneisiin kustannuksiin, ei tontin omistajan saamaan hyötyyn tai arvonnousuun. Kaupungin vaatimus perustui laskelmaan tontin omistajan saamasta arvonnoususta. XXXX katsoo, että tällainen laskentakaava on lain vastainen, kun arvonnousu pitäisi ottaa huomioon (korvausta rajoittavana tekijänä) vasta, jos todelliset kaupungille aiheutuvat kustannukset ylittävät 60 % maanomistajan saamasta hyödystä.
Kiinteistölautakunta toteaa, että MRL:n maankäyttösopimuksia koskevassa pykälässä säädetään nimenomaan, etteivät kehittämiskorvausta koskevat säännökset, joilla määritellään kustannusperusteisesti maanomistajan velvollisuudet osallistua kaavan toteuttamisen kustannuksiin, rajoita mahdollisuutta maankäyttösopimuksin sopia laajemminkin ja muutenkin kuin kustannusperusteisesti osapuolten keskinäisistä kaavan toteuttamiseen liittyvistä velvoitteista.
Tavanomaista onkin kuntien sopimuskäytännössä ollut, kuten asianlaita on myös Helsingissä, että on sovittu maanomistajan osallistuvan kunnalle aiheutuviin kustannuksiin sen hyödyn perusteella, joka maanomistajalle on arvioitu kaavasta koituvan. Helsingissä hyödyn määrä on laskettu kiinteistön arvonnousun perusteella. MRL:n uusilla kehittämiskorvaussäännöksillä ei vallitsevaa sopimuskäytäntöä muutettu.
Yhteenveto Kiinteistölautakunta katsoo edellä olevan perusteella, että korvaus on määrätty maankäyttö- ja rakennuslain, vallitsevan maankäyttösopimuskäytännön sekä kaupunginhallituksen ja kiinteistölautakunnan päätösten mukaisesti. Menettelyn aikana ei ole rikottu hyvää hallintotapaa.
Kaupunginkanslian oikeuspalvelut on 21.9.2005 suullisesti ilmoittanut, että sillä ei ole lisälausuttavaa kiinteistölautakunnan selvityksestä.
VS. KAJ Kaupunginhallitus päättänee lähettää oikeuskanslerille kiinteistölautakunnan 23.8.2005 antaman selvityksen ja palauttaa selvityspyyntöasiakirjat XXXX XXXX:n oikeuskanslerille tekemän kirjoituksen johdosta.
Kirje oikeuskanslerille ja pöytäkirjanote kiinteistölautakunnalle.
Lisätiedot:
Venesmaa Riitta, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 169 2252
LIITTEET |
Liite 1 |
|
|
Liite 2 |
|
|
Liite 3 |
Kaupunginhallituksen päätös maankäyttösopimuksista ja kehittämiskorvauksista 9.2.2004 |
|
Liite 4 |
RAKENNUSVALVONTAVIRASTON LAKIMIEHEN TOIMEN MUUTTAMINEN VIRAKSI
Khs 2005-2050
Rakennusvalvontavirasto esittää (20.9.2005) kaupunginhallitukselle, että seuraava toimi muutettaisiin virkasuhteiseksi 1.10.2005 alkaen:
Nimike |
Vakanssinumero |
Tehtäväkohtainen palkka €/kk |
|
|
|
Lakimies |
017662 |
3.240,92 |
Työsuhteisen lakimiehen tointa hoitaa oikeustieteiden kandidaatti Juha Vehviläinen. Vehviläisen suostumus lakimiehen toimen lakkauttamiseen ja vastaavan viran perustamiseen on esityslistan liitteenä. Palvelussuhdelajin muutoksella ei ole vaikutusta palkkaukseen.
Perustelut Tehtävää, jossa käytetään julkista valtaa, tulee hoitaa virkasuhteessa.
Maankäyttö- ja rakennuslain 21 §:n mukaan rakennusvalvonnan viranomaistehtävistä huolehtii kunnan määräämä lautakunta. Helsingissä tämä tarkoittaa rakennuslautakuntaa. Rakennuslautakunnan tehtävänä on maankäyttö- ja rakennusasetuksen 4 §:n mukaan valvoa kaavojen toteutumista, huolehtia rakentamista ja muita toimenpiteitä koskevien lupien käsittelemisestä sekä valvoa rakennetun ympäristön ja rakennusten kunnossapitoa ja hoitoa siten kuin siitä säädetään.
Kuntalain 14 §:n nojalla on rakennuslautakunnan toimivaltaa siirretty johtosäännöllä viranhaltijoille. Rakennusvalvonnan johtosäännön 1 §:n mukaan lautakunnan määräämät viraston viranhaltijat huolehtivat laissa rakennustarkastajalle säädetyistä tehtävistä. Lautakunta on 15.2.2000 tehnyt asiasta päätöksen, jonka mukaan mm. yleisen osaston lakimiehet huolehtivat maankäyttö- ja rakennuslaissa rakennustarkastajalle säädetyistä tehtävistä.
Yleisen osaston erityistehtävänä on mm tehdä päätökset rakennusrasitehakemuksista (MRL 158 §), valmistella hallintopakkoasiat lautakunnalle (MRL 166 §, 182-183 §:t ja 186 §).
Osaston em. tehtävistä huolehtivat osaston rakennuslakimiehet, lakimies ja toimistopäällikkö. Em. henkilöt toimivat hallintopäällikön sijaisina lautakunnan esittelijöinä. Rakennuslakimiehet ja lakimies toimivat mm. rakennuslautakunnan sihteereinä ja toimistopäällikön sijaisina.
VS. KAJ Kaupunginhallitus päättänee perustaa rakennusvalvontavirastoon sijoitetun lakimiehen työsuhteisen tehtävän tilalle samapalkkaisen lakimiehen viran seuraavasti:
Työsuhteinen tehtävä |
Vakanssinumero |
Perustettava virka peruspalkka €/kk |
|
|
|
Lakimies |
017662 |
3.240,92 |
Pöytäkirjanote rakennuslautakunnalle ja Juha Vehviläiselle.
Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 169 2361
LIITE |
Suostumus toimen muuttamiseksi viraksi |
SEURASAARISÄÄTIÖN HALLITUKSEN JÄSENEN JA SÄÄTIÖN TILINTARKASTAJAN VALITSEMINEN
Khs 2005-1883
Seurasaarisäätiö esittää (30.8.2005), että Khs valitsisi säätiön sääntöjen 6 §:n mukaisesti säätiön hallitukseen erovuoroisen jäsenen paikalle uuden jäsenen 1.1.2006 alkavaksi kolmivuotiskaudeksi.
Erovuorossa on dosentti Tapani Hietaniemi.
Lisäksi säätiö esittää, että Khs valitsisi sääntöjen 9 §:n mukaisesti tilintarkastajan varamiehineen tarkastamaan säätiön vuoden 2006 tilejä ja hallintoa.
Sj toteaa, että säätiön sääntöjen mukaan kaupunki valitsee hallitukseen kolme jäsentä, museovirasto kaksi jäsentä ja Helsingin yliopiston kulttuurien tutkimuslaitos sekä Suomalaisen Kirjallisuuden Seura kumpikin yhden jäsenen.
Kaupunkia edustavina muina jäseninä hallituksessa ovat opettaja Anja Hinkkanen ja matkailupäällikkö Pirkko Nyman.
Sääntöjen mukaan säätiölle valitaan kaksi tilintarkastajaa ja heille varamiehet tarkastamaan seuraavan vuoden tilejä ja hallintoa. Toisen tilintarkastajan varamiehineen valitsee kaupunki ja toisen museovirasto. Tilintarkastajan tehtävään esitetyt ovat tarkastuslautakunnan 28.9.2005 nimeämiä.
SJ Kaupunginhallitus päättänee valita Seurasaarisäätiön
hallituksen jäseneksi 1.1.2006 alkavaksi kolmivuotiskaudeksi
- ja
tilintarkastajaksi kaupunkitarkastaja, HTM, JHTT Kari Roineen sekä varatilintarkastajaksi kaupunginreviisori HTM, JHTT Vesa Ikäheimon tarkastamaan säätiön vuoden 2006 tilejä ja hallintoa.
Pöytäkirjanote Seurasaarisäätiölle, valituille henkilöille sekä tarkastusvirastolle.
Lisätiedot:
Makkonen Antero, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2242
VT MAIJA ANTTILAN TOIVOMUSPONSI: SIIRTYVÄN HENKILÖSTÖN IRTISANOMISSUOJA MÄÄRITELTÄVÄ VÄHINTÄÄN SEURANTAJAKSON PITUISEKSI
Khs 2005-1257
Sj ilmoittaa, että hyväksyessään 25.5.2005 (asia 3) tukipalveluiden kilpailuttamisen käynnistämisen Kvsto hyväksyi seuraavan toivomusponnen:
2 "Kaupunginvaltuusto edellyttää kaupungin huolehtivan siitä, että kilpailuttamisen ehdoissa määritellään siirtyvälle henkilöstölle vähintään seurantajakson pituinen määräaikainen irtisanomissuoja." (Maija Anttila, äänin 47-1)
Kvston työjärjestyksen 24 §:n mukaan Khn on toimitettava ponnen ehdottajalle kirjallinen selvitys toivomusponnen johdosta tehdyistä toimenpiteistä viimeistään vuoden kuluttua ponnen hyväksymisestä. Selvitys on toimitettava erikseen tiedoksi myös muille valtuutetuille.
./. Henkilöstökeskuksen (30.6.2005) ja opetuslautakunnan (30.8.2005) lausunnot ovat liitteinä 1 ja 2.
Sj viittaa saatuihin lausuntoihin ja toteaa, että Kvston 11.5.2005 tekemän päätöksen mukaan kilpailuttamisen ehtoihin tulee sisällyttää vaatimus siitä, että kilpailun voittanut yritys on liikkeen luovutuksen periaatteiden mukaisesti velvollinen ottamaan palvelukseensa kilpailun kohteessa mahdollisesti ilman työtä jäävän henkilöstön.
Liikkeen luovutuksen periaatteet eivät sisällä ehtoa määräaikaisesta irtisanomissuojasta. Toivomusponnessa tarkoitettu järjestely merkitsisi sitä, että tarjouskilpailuun osallistuville yrityksille asetettaisiin ehto, joka takaisi kaupungilta yritykseen siirtyvälle henkilöstölle yrityksen muuta henkilöstöä paremman palvelussuhdeturvan. Näin ollen yritykseen palkattavat uudet henkilöt ja yrityksen palveluksessa jo ennestään olevat henkilöt olisivat keskenään eriarvoisessa asemassa. Tällainen ryhmittely ei ole nykylainsäädännön mukaan mahdollista. Tällainen ehto olisi todennäköisesti myös julkisista hankinnoista annetun lain 1 §:n vastainen, koska ehto asettaisi tarjoushintaa määriteltäessä kaupungin oman yksikön muita kilpailijoita parempaan asemaan.
Työsopimuslain 6 luvun 6 §:n mukaan työnantajan on tarjottavat työtä tuotannollisilla tai taloudellisilla syillä tai toimintojen uudelleen järjestelyistä johtuvista syistä irtisanomalleen, työvoimatoimistosta edelleen työtä hakevalle entiselle työntekijälleen, jos työnantaja tarvitsee työntekijöitä yhdeksän kuukauden kuluessa työsuhteen päättymisestä samoihin tai samankaltaisiin tehtäviin, joita irtisanottu työntekijä oli tehnyt. Kaupungilla on muodostunut käytännöksi sopia paikallisilla sopimuksilla tästä siten, että työsopimuslaissa mainitun työn tarjoamisvelvollisuutta koskevan yhdeksän kuukauden ajan sijasta sovelletaan kahden vuoden pituista aikaa. Näin on menetelty esim. HUS-kuntayhtymää ja kaupungin osakeyhtiöitä, kuten Helsingin Bussiliikenne Oy:tä ja Mitox Oy:tä perustettaessa. Sen sijaan siirtyneen henkilöstön irtisanomissuoja uuteen työnantajaan nähden määräytyy ko. työnantajaa velvoittavien lainsäännösten ja sopimusmääräysten mukaisesti.
Sj katsoo, yhdenmukaisesti lausunnoissa esitetyn kanssa, että toivomusponnessa esitetty irtisanomissuojan malli ei sellaisenaan ole toteuttamiskelpoinen. Työn tarjoamisvelvoitteen pidentäminen vastaa kuitenkin osaltaan toivomusponnen tavoitteeseen.
SJ Kaupunginhallitus päättänee
merkitä tiedoksi selvityksen kaupunginvaltuuston 25.5.2005 hyväksymän toivomusponnen (Maija Anttila) johdosta tehdyistä toimenpiteistä ja
toimittaa selvityksen ponnen ehdottajalle sekä erikseen tiedoksi myös muille valtuutetuille.
Pöytäkirjanote jäljennöksin kaupunginhallituksen esityslistasta liitteineen valtuutettu Maija Anttilalle ja tiedoksi muille valtuutetuille.
Lisätiedot:
Mickwitz Leena, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2295
LIITTEET |
Liite 1 |
Henkilöstökeskuksen lausunto 30.6.2005 vt Maija Anttilan toivomusponnen johdosta |
|
Liite 2 |
Opetuslautakunnan lausunto 30.8.2005 vt Maija Anttilan toivomusponnen johdosta |
26.9.2005 pöydälle pantu asia
VALTUUTETTU OUTI OJALAN TOIVOMUSPONSI: KATUPÖLYN VÄHENTÄMINEN
Khs 2005-745
Ryj toteaa, että käsitellessään 30.3.2005 Helsingin ekologisen kestävyyden ohjelmaa – Ympäristönsuojelun painopisteet ja tavoitteet vuosille 2005-2008 Kvsto hyväksyi seuraavan toivomusponnen:
”Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunkilaisten terveyden edistämiseksi katupölyn vähentämissuunnitelmassa esitettyjä toimenpiteitä ryhdytään ripeästi toteuttamaan” (Outi Ojala, äänin 72-1).
Kvston työjärjestyksen 24 §.n mukaan Khn on toimitettava ponnen ehdottajalle kirjallinen selvitys toivomusponnen johdosta tehdyistä toimenpiteistä viimeistään vuoden kuluttua ponnen hyväksymisestä. Selvitys on toimitettava erikseen myös muille valtuutetuille.
Khs kehotti yleisten töiden lautakuntaa ja ympäristölautakuntaa antamaan selvityksensä toivomusponnen johdosta 30.6.2005 mennessä.
Yleisten töiden lautakunta toteaa (8.9.2005), että katupölyn torjunta on sisältynyt kaupungin ympäristöohjelmiin jo1990-luvun alusta lähtien. Rakennusviraston omaan ympäristöohjelmaan katupölyn torjunta on kuulunut vuodesta 1996 ja hetkellisten suurten katupölypitoisuuksien torjumiseksi on laadittu yhteistyössä ympäristökeskuksen kanssa toimenpidesuunnitelma vuonna 1999.
Katupölyn vähentämiseen tähtäävien toimenpiteiden kehittämiseen on rakennusvirastossa paneuduttu laajamittaisesti ja aiheesta on teetetty viimeisten 10 vuoden aikana useita tutkimuksia ja osallistuttu eri kehitysprojekteihin, missä on etsitty tehokkaita toimenpiteitä ja toimintatapoja. Tietoa katupölyn syntymisestä ja sen vähentämiskeinoista on kertynyt runsaasti.
Viimeisimmissä tutkimuksissa on pyritty selvittämään katupölyn syntyä. Tutkimuksista voitiin päätellä, että suuri osa pölystä on peräisin asfaltista, mikä johtuu ns. hiekkapaperi-ilmiöstä. Asfalttia kuluttavat erityisesti nastarenkaat mutta myös renkaiden ja asfaltin välillä hiekoitushiekka hioo asfaltin pintaa aiheuttaen asfaltin kulumista. Nastarenkaiden käytön rajoittamisen merkitystä pölypitoisuuksien vähentämisessä on syytä selvittää.
Ympäristölautakunta on vuonna 2003 hyväksynyt katupölyhaittojen ehkäisemiseksi laajamittaisen suunnitelman, mistä rakennusvirasto on lausunnossaan todennut, että mainituilla toimenpiteillä voidaan rajoittaa katupölyn määrää, mutta käytettävissä olevien määrärahojen puitteissa kaikkia suunnitelmassa esitettyjä keinoja ei voida täysin toteuttaa, mm. keväisin tapahtuvan hiekoitushiekan poiston aikataulua voidaan joutua pidentämään, mikäli sääolot ovat epäedullisia.
Hiekoitushiekan määrä ja laatu vaikuttavat suuresti katupölyn muodostumiseen. Rakennusvirasto käyttää nykyisin pesuseulottua hiekkaa, josta on eniten pölyä muodostava osa, hienoaines poistettu. Hiekoitusmääriä on pyritty vähentämään sekä kohdentamaan paremmin hiekoitusta katuverkolla. Keväisin maan sulettua poistetaan hiekoitushiekat suuroperaationa koko kaupungin alueella.
Hengitettävien hiukkasten pitoisuutta arvioidaan PM10–arvolla, mikä tarkoittaa partikkelikooltaan 10 mikrometriä pienempiä hiukkasia. EU:n asettamat hiukkasten uudet raja-arvot tulivat voimaan vuoden 2005 alussa. Hengitettävien hiukkasten raja-arvo ylittyy, kun PM10 vuorokausipitoisuus ylittää 50 µg/m3 yli 35 vuorokautena.
Pölyn määrää mitataan useissa pisteissä katuverkolla. Mikäli pölyn määrä lähestyy raja-arvoa, ympäristökeskus ilmoittaa siitä rakennusvirastolle joka käynnistää toimenpiteet pölyn vähentämiseksi välittömästi. Tehokkain tapa vähentää pölyn määrää ilmassa on pyrkiä sitomaan pölyä kadun pintaan.
Ongelmatilanteita muodostuu epäedullisten sääolojen vallitessa, mm. keväisin kuivina ajanjaksoina pölypitoisuudet pyrkivät nousemaan usein yli raja-arvojen. Näitä korkean pölypitoisuuden tilanteita varten on laadittu toimenpidesuunnitelma katupölyhaittojen vähentämiseksi, jolloin vilkasliikenteisillä kaduilla suoritetaan pölyn sidontaa kalsiumkloridiliuoksella. Em. tavalla suoritettu pölynsidonta vähentää pölypitoisuuksia pitkällä ajanjaksolla. Mikäli sääolosuhteet ovat erittäin epäedullisia, kalsiumkloridiliuoksellakaan suoritettu pölynsidonta ei estä raja-arvon ylittymistä, koska kalsiumkloridi ei pysty sitomaan ilmankosteutta kuivalla ilmalla.
Rakennusviraston tavoitteena on alentaa hiukkaspitoisuuksia edelleen. Ongelmallisimpina katuosuuksina ovat kerrostalojen reunustamat pääkadut ns. katukuilut, joissa kuivilla ja tuulettomilla jaksoilla pölyn määrä pyrkii nousemaan yli raja-arvon ja pölyn määrän vähentäminen on vaikeaa. Helsingissä on noin 8 km katuosuuksia, joissa pölypitoisuudelle asetetut raja-arvot ovat vaarassa ylittyä. Näihin katuosuuksiin kohdennetaan tehostettuja toimenpiteitä.
Ympäristönsuojelulain 102 §:n mukaan raja-arvon ylityttyä kunnan on ryhdyttävä tarpeellisiin toimiin tai annettava määräyksiä liikenteen rajoittamiseksi ja päästöjen vähentämiseksi. Liikenteen ja sen nopeuksien vähentämisellä katukuiluissa voitaisiin vähentää katupölyä.
Pölypitoisuuden raja-arvon ylittämisestä tulee laatia selvitys EU:n komissiolle. Helsingissä pölypitoisuus ylitti raja-arvon Runeberginkadun mittausasemalla vuonna 2003, minkä johdosta kaupunki on tehnyt ympäristöministeriön kautta komissiolle selvityksen. Selvityksessä em. tutkimustuloksiin perustuen todettiin hiekoitushiekan aiheuttavan raja-arvon ylittymisen. Myös tänä vuonna pölypitoisuuden raja-arvo ylittyi Mannerheimintien mittausasemalla, joten kevääseen 2006 mennessä on jälleen tehtävä selvitys komissiolle.
Yhteistyö katupölyn vähentämiseksi ympäristökeskuksen, YTV:n ja rakennusviraston kesken on ollut toimivaa. Yhteistyötä kehitetään edelleen tiehallinnon ja kiinteistöjen kanssa. Rakennusvirasto pyrkii suuntaamaan kiinteistöille tiedotusta hiekanpoistosta ja sen aikataulusta, jotta päästäisiin yhtäaikaiseen hiekan nostoon keväisin. Niillä alueilla, joilla on toteutettu jalkakäytävien haltuunotto, voidaan hiekanpoistotoimenpiteet tehdä samanaikaisesti koko katualueella.
Yhteenveto
Katupölyhaittojen ehkäisemiseksi vuonna 2003 tehty suunnitelma tarjoaa hyvän lähtökohdan katupölyongelman vähentämiselle. Osa siinä esitetyistä toimenpiteistä on toteutettavissa nykyisten määrärahojen puitteissa, mutta osa toimenpiteistä edellyttäisi lisäpanostusta koneisiin, materiaaleihin tai kadun rakenteisiin. Näiltä osin kehittämistä tehdään määrärahojen sallimassa tahdissa. Rakennusvirasto jatkaa tutkimuksen sekä työmenetelmien ja materiaalien kehittämisen avulla aktiivisesti katupölyongelman vähentämistä tavoitteena pölypitoisuuden raja-arvon ylittymisen estäminen ja pitoisuuksien alentaminen edelleen.
Ympäristölautakunta toteaa (5.7.2005), että kaupungin suunnitelmissa ja ympäristöohjelmissa
katupölyn torjunta on ollut mukana 1990-luvun alusta saakka. Vuonna 1999
valmistui toimenpidesuunnitelma akuuttien katupölyhaittojen torjumiseksi.
Rakennusviraston omaan ympäristöohjelmaan katupölyn torjunta on kuulunut
vuodesta 1996.
Ympäristölautakunta hyväksyi 25.2.2003 suunnitelman katupölyhaittojen ehkäisemiseksi, joka on tavoitteeltaan laajempi kuin vuonna 1999 valmistunut toimenpidesuunnitelma. Suunnitelman tavoitteeksi asetettiin katupölyn aiheuttamien terveys- ja viihtyisyyshaittojen vähentäminen sekä raja-arvon ylittymisen estäminen. Suunnitelma sisältää noin 20 konkreettista toimenpidettä, joilla voidaan ennalta ehkäistä katupölyn syntyä. Toimenpiteiden toteutuksessa pyritään löytämään teknisesti parhaita mahdollisia ja kustannustehokkaita keinoja ja toimintatapoja. Suunnitelman toteuttamisesta on järjestetty vuosittain seurantakokouksia, joissa on esitetty useita myös uusia toimenpiteitä sekä kehitetty mm. episoditilanteessa toimimista.
Suunnitelmassa esitetyt katupölyn torjuntatoimenpiteet ovat kehittyneet
viimeisen 15 vuoden aikana, jona kaupunki on panostanut katupölyn torjuntaan. Ensimmäisenä
alettiin kehittää puhtaanapitoa, josta on päädytty mm. hiekoitushiekan pesuun,
seulontaan ja hiekoitusmäärien rajoittamiseen. Viime vuosina on tutkittu
katupölyn synnyn yhteyttä hiekoitussepelin ja asfaltin kulumiseen. Tietoa
katupölyn vähentämiskeinoista on kertynyt runsaasti. Toimenpiteitä on toteutettu
resurssien mukaan. Viime vuosina niukkenevien resurssien aikana on ollut
tavoitteena löytää mahdollisimman kustannustehokkaita tapoja hallita ongelmaa.
Rakennusviraston
suunnitelmasta antamassa lausunnossa 15.1.2003 todettiin, että suunnitelmassa
mainituilla toimenpiteillä voidaan rajoittaa katupölyn määrää, mutta
käytettävissä olevien määrärahojen puitteissa niitä ei kaikilta osin voida
toteuttaa. Esim. keväisen hiekannoston aikataulua voidaan joutua pidentämään
etenkin jos sääolot ovat epäedullisia.
Pitkäjänteisen työn tuloksena kokonaispölypitoisuudet ovat kuitenkin laskeneet arviolta kolmasosalla verrattuna 1980–luvun loppuun. Joka kevät kuivina päivinä pitoisuudet nousevat yhä haitallisen korkeaksi. Pitoisuudet alenevat vasta katujen siivouksen ja rankkasateiden jälkeen. Näitä episoditilanteita varten suunnitelma katupölyhaittojen ehkäisemiseksi sisältää episodiosan, jota on toteutettu viime vuosina joka kevät. Käytännön toimenpiteenä on kastella kaikki kaupungin pää- ja kokoojakadut laimealla kalsiumkloridiliuoksella. Kastelu voidaan suorittaa myös pelkästään vilkkaimmin liikennöidyissä katukuiluissa. Kastelu alentaa tutkimuksen mukaan pölypitoisuuksia jopa kaksi viikkoa. Mikäli pitoisuudet ovat korkeita ei kastelulla voida välttämättä estää raja-arvon ylittymistä. Lisäksi kalsiumkloridin vaikutus riippuu ilmankosteudesta. Kuivalla ilmalla kalsiumkloridi ei kykene sitomaan ilmankosteutta ja siten ei myöskään sido pölyä tien pintaan.
Kaupungilla on tavoitteena alentaa hiukkaspitoisuuksia edelleen, mikä
vaatii monipuolisen keinovalikoiman käyttöä liukkaudentorjunnan kärsimättä.
Tulevina haasteina ovat vilkasliikenteiset ja korkeiden rakennusten ympäröimät
katuosuudet ns. katukuilut, joilla hiukkasten laimeneminen on heikkoa. Arvion
mukaan Helsingissä on noin 8 km katuosuuksia, joissa hiukkasten raja-arvot
voivat ylittyä. Nämä katuosuudet vaativat erityisen tehostettuja toimenpiteitä.
Kaupunki on rahoittanut ja ollut mukana useissa tutkimuksissa ja selvityksissä. Ympäristöministeriön rahoittamassa tutkimusohjelmassa EKO-INFRA selvitettiin vuonna 2001 liukkauden, hiekoituksen ja katupölyn yhteiskuntataloudellisia vaikutuksia Helsingissä. Selvityksen tulosten mukaan liukkaudentorjunnan toimenpidekustannukset ovat alhaisia (4,2 M€), kun niitä verrataan liukkauden aiheuttamiin onnettomuuskustannuksiin (17–170 M€). Toinen keskeinen havainto selvityksestä on, että katupölyn poistamisen toimenpidekustannukset ovat nykyisellään alhaiset (1,7 M€) katupölyn aiheuttamiin terveysvaikutuksiin verrattuna (2,2–17,6 M€). Lisäksi katupölyllä on viihtyvyys- ja likaantumishaittoja sekä tiettyjen ihmisryhmien toiminnallisuutta rajoittavia vaikutuksia. Liukkauden ja katupölyongelman torjuntaa olisi siten selvityksen mukaan tarpeen tehostaa merkittävästi.
Katupölyn syntymekanismin selvittämiseksi kaupunki on ollut mukana useiden vuosien ajan katupölyn tutkimusprojektissa. Tutkimuksista on vastannut Nordic Envicon Oy, jossa vastuullisena johtajana on toiminut dosentti Heikki Tervahattu. Tutkimuksissa on selvitetty mm. kuinka suuri osuus katupölystä on peräisin hiekoitushiekasta, nastarenkaiden aiheuttamasta tien kulumisesta ja renkaiden kulumisesta. Tutkimuksissa havaittiin ns. hiekkapaperi-ilmiö, jolla tarkoitetaan renkaiden ja asfaltin välillä olevan hiekan asfalttia kuluttavaa vaikutusta. Merkittävä osa pölystä onkin ilmiön seurauksena peräisin asfaltista. Tutkimuksissa tehtiin kenttätutkimuksia, kokeellisia tutkimuksia ja haastattelututkimus. Lisäksi ympäristökeskus on teettänyt erillisen tutkimuksen kalsiumkloridin käytöstä katupölyn sidontaan episoditilanteessa. Jatkossa tulisi tutkia erityisesti eri talvikunnossa- ja puhtaanapitomenetelmien vaikutusta hiukkaspitoisuuksiin. Näitä tutkimuksia olisi mahdollista tehdä mm. Stadian nuuskija-autolla, mikäli rahoitus saadaan järjestettyä.
EU:n asettamat hiukkasten raja-arvot tulivat lopullisesti voimaan vuoden 2005 alussa. Ennen voimaanastumista hiekoituksen aiheuttamasta raja-arvon ylityksestä tuli laatia selvitys EU:n komissiolle. Helsinki on laatinut selvityksen vuoden 2003 Runeberginkadun ylityksestä ja se on toimitettu komission käsiteltäväksi ympäristöministeriön kautta. Selvityksessä edellä mainituilla katupölytutkimustuloksilla oli merkittävä rooli erityisesti perusteltaessa raja-arvon ylittymisen aiheutuneen hiekoituksesta.
Kuluvana vuonna hiukkasille asetettu raja-arvo ylittyi keväällä Mannerheimintien mittausasemalla. Myös Hämeentiellä tulee raja-arvo ylittymään.
Ympäristönsuojelulain 102 §:n
mukaan raja-arvon ylityttyä kunnan on ryhdyttävä tarpeellisiin toimiin tai annettava määräyksiä liikenteen rajoittamiseksi
ja päästöjen vähentämiseksi. Liikenteen
ja sen nopeuksien vähentämisellä katukuiluissa voitaisiin vähentää katupölyä.
Laadittaessa suunnitelmaa katupölyhaittojen ehkäisemiseksi katsottiin kuitenkin,
että ongelmaa voidaan torjua tehokkaasti toteuttamalla suunnitelmassa esitetyt
keinot ja siten täyttää ympäristönsuojelulain 102 § vaatimukset.
Suunnitelman episodiosa on käytännössä koettu toimivaksi. Episoditilanteessa suoritetuilla kasteluilla voidaan alentaa pitoisuuksia, mutta sillä ei voida ratkaista ongelmaa. Tärkeimpien katupölyn vähentämiseen vaikuttavien tahojen, ympäristökeskuksen, YTV:n ja rakennusviraston yhteistyö on ollut toimivaa. Jatkossa on tarkoitus keskustella HKL:n ja rakennusvalvontaviraston kanssa heidän mahdollisuuksistaan vaikuttaa katupölyongelmaan. Yhteistyötä tarvitaan myös tiehallinnon, kiinteistöjen ja kiinteistöyhtiöiden kanssa.
Suunnitelman ennaltaehkäisevien toimien tehokas toteuttaminen on pääosin kiinni talvikunnossapidon, liukkaudentorjunnan ja puhtaanapidon menetelmistä ja resursseista. Tutkimukseen panostamalla voidaan löytää uusia ja kustannustehokkaita keinoja katupölyongelman ratkaisemiseksi. Uudella tai kehitteillä olevalla tekniikalla olisi mahdollista aikaistaa keväisen puhdistustyön aloittamista sekä puhdistaa nyt kadun pintaan jäävä hienojakoinen pöly. Keskeisin kaupungin toimija on rakennusvirasto. Sen resursseja katupölyntorjuntaan on syytä lisätä, jotta suunnitelmassa ja sen seurannassa esitetyt toimenpiteet pystytään tehokkaasti toteuttamaan. Tavoitteena tulee olla raja-arvon ylittymisen estäminen ja pitoisuuksien alentaminen edelleen.
Ryj viittaa saatuihin lausuntoihin ja toteaa, että katupölyn torjuntaa tehdään aktiivisesti käytettävissä olevien resurssien puitteissa.
RYJ Kaupunginhallitus päättänee merkitä tiedoksi selvityksen kaupunginvaltuuston 30.3.2005 hyväksymän toivomusponnen (Outi Ojala) johdosta tehdyistä toimenpiteistä ja toimittaa selvityksen ponnen ehdottajalle sekä tiedoksi muille valtuutetuille.
Pöytäkirjanote jäljennöksin kaupunginhallituksen esityslistasta valtuutettu Outi Ojalalle sekä tiedoksi muille kaupunginvaltuutetuille.
Lisätiedot:
Matikainen Kristiina, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2262
26.9.2005 pöydälle pantu asia
LAUSUNTO LIIKENNE- JA VIESTINTÄMINISTERIÖLLE NS. PALVELUSOPIMUSASETUKSESTA
Khs 2005-1771
Liikenne- ja viestintäministeriö pyytää (2.8.2005) lausuntoa Euroopan yhteisöjen komission tarkistetusta ehdotuksesta Euroopan Parlamentin ja Neuvoston asetukseksi rautateiden ja maantien julkisista henkilöliikennepalveluista (ns. palvelusopimusasetus).
./. Ministeriön kirje ja komission ehdotus ovat liitteinä 1 ja 2.
Ryj toteaa, että lausuntoa on pyydetty 30.9.2005 mennessä, mutta lausunnon antamiselle on saatu lisäaikaa 10.10.2005 saakka.
Joukkoliikennelautakunta toteaa (22.9.2005) seuraavaa:
Ehdotusta on yksinkertaistettu pyrkimällä selventämään ehdotettuja mekanismeja sekä artikloiden määrän vähenemisenä. Ehdotukseen sisältyy ainoastaan kaksi tapaa tehdä sopimuksia: sopimukset tarjouskilpailun perusteella ja sopimuksen suora tekeminen.
Komission esityksessä asetuksen joustavuutta on lisätty siten, että on tunnustettu toimivaltaisten viranomaisten mahdollisuus tarjota määräysvallassaan olevan liikenteenharjoittajan kautta julkisen liikenteen palveluja ilman kilpailumenettelyä edellyttäen, että toiminta rajoittuu viranomaisen toimivalta-alueelle ja että viranomaisen liikenteenharjoittajayksikkö ei osallistu toimivalta-alueen ulkopuolella järjestettyihin kilpailuihin.
Myös alueellista rautatieliikennettä ja rautateiden kaukoliikennettä koskevat sopimukset voi toimivaltainen viranomainen tehdä suoraan. Lisäksi asetuksessa on määritelty erityinen kynnysarvo, jonka alittavaa liikennepalvelua koskeva sopimus voidaan tehdä suoraan liikenteenharjoittajan kanssa. Vuosittaisena arvona käytetään alle 1 milj. euroa tai alle 300 000 km:n liikennepalvelun tarjoamista vuodessa.
Asetusluonnoksen rautatieliikennettä koskeva 5 artiklan 6 kohta on kuitenkin varsin epäselvä, ja alueellisen rautatieliikenteen käsite on tulkinnanvarainen. Asetusluonnoksesta ei suoraan ilmene, onko esim. Helsingin seudun lähijunaliikenne asetuksessa tarkoitettua alueellista rautatieliikennettä ja näin kilpailutusvelvoitteen ulkopuolella.
Asetusluonnoksen mukaan julkisen palvelun sopimusten on oltava määräaikaisia: bussiliikenteen palveluissa yleensä enintään kahdeksan vuotta ja rautatieliikenteen palveluissa enintään 15 vuotta. Poikkeuksellisen suurten liikennepalvelujen tuottamiseen tarvittavien investointien tukemiseksi voidaan tarvittaessa sopimukset tehdä bussiliikenteen osalta enintään 12 ja rautatieliikenteen osalta 22,5 vuodeksi edellyttäen, että liikenteenharjoittaja investoi kalustoon, jota käytetään yksinomaan sopimuksen kohteena olevissa liikennepalveluissa.
Asetuksen 6 artiklan mukaan julkisista palveluista maksettavien korvausten on oltava asetusesityksen liitteenä olevan erittelyn mukaisia. Liite asettaa tiettyjä vaatimuksia korvausten erittelemiseen liikenteenharjoittajan kirjanpidossa. Liitteen määrittelyt ovat kuitenkin ylimalkaisia esimerkiksi VR:n liikennettä ajatellen. Helsingin osalta liitteen vaatimukset tullevat sovellettavaksi raitioliikenteen ja metroliikenteen toiminnassa. Yksiköiden kirjanpito on jo järjestetty asetuksen edellyttämällä tavalla, joten liitteen vaatimuksilla ei ilmeisesti ole vaikutuksia metroliikenneyksikön ja raitioliikenneyksikön toimintaan.
Asetusesitys edellyttää, että toimivaltainen viranomainen julkaisee kerran vuodessa yksityiskohtaisen kertomuksen, jossa selostetaan viranomaisen toimivaltaan kuuluvat velvoitteet, valitut liikenteenharjoittajat sekä palveluista myönnettävät korvaukset ja yksinoikeudet. Lisäksi viimeistään vuosi ennen tarjouskilpailumenettelyn aloittamista tai sopimuksen suoraa tekemistä on EU:n virallisessa lehdessä julkaistava viranomaisen nimi ja yhteistiedot, valittu sopimuksentekomenettely ja palvelut ja alueet, joita sopimus koskee. Tältä osin liikennelaitoksen suunnitteluyksikölle on asetusesityksessä asetettu uusia velvoitteita. Erityisesti EU:n virallisessa lehdessä julkaistava ilmoitus on nykytilanteessa uusi menettely. Siitä aiheutuva lisävelvoite ei kuitenkaan ole kokonaisuuden kannalta merkittävä, mutta lisää jäykkyyttä mm. siitä syystä, että kohteen määrittelyt voivat muuttua. Ennakkoilmoituksen teko on käytännössä mahdoton toteuttaa, kun on kyseessä kiireellisenä toimenpiteenä tehtävä suora sopimus.
Asetusesityksen 8 artiklan 6 kohdan mukaan toimivaltaiset viranomaiset voivat siirtymäkausien toisen puoliskon aikana estää sellaisia liikenteenharjoittajia osallistumasta tarjouskilpailuun perustuviin sopimuksiin, joilla liikenteenharjoittajilla julkisten liikennepalveluiden asetusehdotuksen mukainen arvo ei edusta vähintään puolta kaikkien julkisten palveluiden arvosta, josta ne saavat korvausta tai niillä on yksinoikeus. Kohta on epäselvä, tulkinnanvarainen ja ristiriidassa 5 artiklan 3 kohdan kanssa, jonka mukaan tarjouskilpailussa noudatettavan menettelyn on oltava kaikille liikenteenharjoittajille avoin.
Yhteenvetona voidaan todeta, että artikloiden määrän vähentyminen ja asetusesityksen joustavoittaminen on oikeaan suuntaan tapahtunut muutos. Mekanismi ja menettelytapojen selventäminen on sen sijaan jäänyt jossakin määrin vajavaiseksi. Artiklat mahdollistavat osittain hyvin erilaiset tulkinnat. Erityisesti epäselvä on kysymys mm. VR:n harjoittaman pääkaupunkiseudun lähiliikenteen asemasta asetusluonnoksessa. Epäselvää on myös se, missä määrin palvelusopimusasetusta voidaan soveltaa linjaliikenteenä hoidettavaan liikenteeseen.
Helsingin sisäiseen bussiliikenteeseen ei ehdotuksella ole merkitystä. Raitiotie- ja metroliikenteen osalta tilanne on sama edellyttäen, että HKL-Raitioliikenne ja HKL-Metroliikenne eivät osallistu Helsingin ulkopuolella järjestettyihin tarjouskilpailuihin. Metro- ja raitioliikenteen tilanne saattaa kuitenkin muuttua, kun metro ulottuu esim. Etelä-Espooseen. Tällöin on liikenteen järjestämistapa arvioitava uudestaan ja mahdollisesti avattava kilpailulle.
Epäselvää on myös palvelusopimusasetuksen ja EY:n hankintadirektiivien ja Suomen julkisia hankintoja koskevan lainsäädännön suhde toisiinsa. Olisi toivottavaa, että menettelytapoja näiden välillä voitaisiin jatkossa edelleen selkeyttää ja yksinkertaistaa.
Kaupunginkanslian oikeuspalvelut toteaa (15.9.2005) seuraavaa:
1. Johdanto
Euroopan yhteisöjen jäsenvaltioissa rautatie-, maantie- ja sisävesiliikenteessä harjoitettavaa henkilö- ja tavarankuljetusta säätelevässä asetuksessa (ETY N:o 1191/69) myöhempine muutoksineen vahvistetaan yleiset puitteet, joita sovelletaan ns. julkisen palvelu velvoitteisiin mm. maaliikenteen alalla sekä niistä maksettavia korvauksia koskevat laskentasäännöt. Asetuksessa ei kuitenkaan säädetä siitä, miten julkisia liikennepalveluja koskevat sopimukset olisi tehtävä ja olisiko niistä järjestettävä tarjouskilpailuja.
Kyseinen asetus ei ole enää tarkoituksenmukainen eikä toimiva, koska markkinat ovat kansainvälistyneet niin, että liikenteen harjoittajat vastaavat myös muissa jäsenvaltioissa esitettyihin tarjouspyyntöihin.
Markkinoiden kehitys edellyttää avoimuutta ja osapuolten syrjimätöntä kohtelua sekä selkeitä menettelysääntöjä palveluhankintoja koskevien sopimusten tekemisessä. Lisäksi täytyy pyrkiä varmistamaan, että liikenteenharjoittajille julkisen palvelun velvoitteista maksetut korvaukset ovat sopusoinnussa Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen valtion tukea koskevien säännösten kanssa, koska korvaukset voivat markkinoiden avauduttua vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.
2. Ehdotetun sääntelyn pääkohdat
Julkisia henkilöliikennepalveluja koskevia sopimuksia voidaan tehdä vain kahdella eri tavalla: tarjouskilpailun perusteella tai ns. suorana hankintana.
Kaikki henkilöliikennepalvelut voidaan kuitenkin tehdä ns. omana työnä, jos palveluntuottajat operoivat vain toimivaltaisen viranomaisen toimialueella eivätkä ota osaa muualla järjestettyihin tarjouskilpailuihin, ja jos ns. julkisen palvelun velvoitteista maksettavat korvaukset täyttävät asetuksen liitteen kriteerit (ei liian suuria korvauksia eikä ristiintukemista, erillinen kirjanpito, kustannusten todentaminen ja tehokkuuden edistäminen).
Tarjouskilpailussa on noudatettava yhteisön julkisia hankintoja koskevia säännöksiä siltä osin kuin menettelyä ei ole säädelty asetuksessa.
Suoraa hankintaa voidaan käyttää mm. alueellisten rautatiepalvelujen ja rautateiden kaukoliikenteen hankinnoissa. Metro- tai kevyen raideliikenteen (raitiovaunuliikenne) palveluita ei saa hankkia suorana hankintana, joten ne pitää kilpailuttaa, ellei niitä edellä kerrottujen edellytysten täyttyessä tehdä omana työnä.
3. Ehdotetun sääntelyn ongelmakohtia
3.1 Julkisten hankintojen menettelysäännökset
Ehdotuksessa on annettu menettelysääntöjä julkisia hankintoja koskevien sopimusten tekemiseksi. Toisaalta ehdotuksessa todetaan, että asetus ei rajoita toimivaltaisten viranomaisten velvoitteita, jotka johtuvat julkisia hankintoja koskevien sopimusten tekemisestä annetuista direktiiveistä.
Oikeuspalvelun käsityksen mukaan ehdotettu sääntely johtaa siihen, että julkisia henkilöliikennepalveluja koskevissa hankinnoissa jouduttaisiin soveltamaan rinnakkain asetuksen ja hankintadirektiivien säännöksiä. Tällainen menettely olisi oikeuspalveluiden mielestä aivan liian monimutkainen ja sekava. Huomattavasti selkeämpää olisi jättää asetuksesta kokonaan pois kilpailuttamisen menettelysäännökset ja säätää, että em. hankinnoissa noudatetaan yksinomaan hankintadirektiivien velvoitteita.
3.2 Julkisen palvelun velvoitteista maksettavat korvaukset yleensä
Julkisen palvelun velvoitteista maksettavien korvausten määrä ei saa ylittää asetuksen 4 artiklan 2-kohdassa säädettyä riippumatta siitä, onko julkista henkilöliikennepalvelua koskeva sopimus tehty suoraan vai tarjouskilpailun perusteella. Käytännössä säännös tarkoittaa kaupungin sisäisestä linja-autoliikenteestä kaupungille kertyvien lipputulojen ja kaupungin liikenteestä liikenteenharjoittajille maksaman korvauksen keskinäistä suhdetta.
Asetuksen säännöksen perusteella on vaikeaa tietää etukäteen, paljonko kaupunki voi laillisesti tukea lipun hinnassa joukkoliikennettä. Oikeuspalveluiden mielestä subvention määrän pitäisi olla vapaasti kaupungin omassa harkinnassa jo kunnan itsehallintoperiaatteenkin johdosta. Kaupunginvaltuustolla on oltava oikeus tuen määrällä edistää joukkoliikenteen käyttöä, jos valtuusto katsoo sen kaupungin kokonaisedun mukaiseksi esimerkiksi ympäristön suojelemiseen tai liikenteen joustavuuteen liittyvistä syistä.
3.3 Julkisen palvelun velvoitteista maksettavat korvaukset kun liikenne tehdään omana työnä
Ehdotuksessa on sallittu julkisten henkilöliikennepalveluiden tuottaminen ns. omana työnä, jos edellä kohdassa 2 kerrotut oman työn edellytykset täyttyvät. Yksi edellytyksistä koskee sisäiselle liikenteenharjoittajalle julkisen palvelu velvoitteesta maksettavien korvausten määrää, jota komissio valvoo.
Oikeuspalveluiden käsityksen mukaan oman työn hinnan osan suuruuden sääntely ja valvonta EU-tasolla on periaatteellinen ongelma kuntien itsehallinnon kannalta. Lisäksi asetuksen vaikutuksia on vaikea ennakoida, kuten edellä kohdassa 3.2 on jo todettu.
Oikeuspalvelut toteaa vielä, että sisäinen liikenteenharjoittaja määritellään asetuksessa ”oikeudellisesti erilliseksi yksiköksi”. Kaupungin metro- ja raitiovaunuliikenteestä huolehtivat yksiköt eivät kuitenkaan ole kaupungista erillisiä oikeudellisia yksiköitä Suomen lainsäädännön perusteella arvioituna. Voidaan siten perustellusti kysyä, miten em. kaupungin harjoittamaa omaa työtä arvioidaan asetuksen kannalta. Asetusluonnos on tältä osin tulkinnanvarainen ja edellyttää selkiyttämistä.
4. Arviot ehdotetun asetuksen vaikutuksista Helsingin kaupungin toimintaan
Edellä kohdassa 3 on otettu esiin ehdotuksen merkittävimmät ongelmat Helsingin kaupungin kannalta. Oikeuspalveluiden käsityksen mukaan asetuksella ei ole muilta osin merkittäviä vaikutuksia Helsingin kaupungin toimintaan.
Kaupungin alueellinen henkilöliikenne linja-autoilla on kilpailutettu julkisista hankinnoista annettujen säännösten mukaisesti, ja tehdyt linja-autoliikennettä koskevat sopimukset ovat jo nyt pääosin ehdotetun asetuksen vaatimusten mukaisia.
Metro- ja raitiovaunuliikenteen kaupunki tekee ns. omana työnä, johon em. asetuskin antaa oikeuden edellyttäen, että palvelusta maksettavat korvaukset täyttävät asetuksen liitteen kriteerit.
Oikeuspalveluiden käsityksen mukaan on jossain määrin tulkinnanvaraista, voitaisiinko metroliikenne tehdä ns. omana työnä, jos liikenne ulottuisi myös Helsingin rajojen ulkopuolelle. Tältä osin kyse on toimivaltaisen paikallisen viranomaisen käsitteen sisällöstä, mikä voisi edellyttää metroliikenteen organisoimista esim. YTV:n alaisuuteen.
Rautateiden lähiliikenne kuuluu YTV:n toimivaltaan.
Ryj toteaa, että Khs antoi 27.11.2000 lausuntonsa aikaisemmasta palvelusopimusasetusluonnoksesta. Lausunnossa kiinnitettiin huomiota joihinkin ongelmiin mm. laajaan kilpailuttamispakkoon ja hankinta-, kilpailu- ym. lainsäädännön yhteensovittamistarpeeseen. Korjatussa asetusehdotuksessa on aikaisempaa ehdotusta yksinkertaisemmat ja joustavammat säännökset mm. sopimusten teolle ja kilpailuttamismenettelyn järjestämiselle sekä palvelujen tarjoamiselle ilman kilpailua. Korjattukin ehdotus sisältää joitakin tulkinnanvaraisia kohtia, kuten lausunnoissa on todettu. Lausunnossa esitetään ehdotuksen selkiyttämistä näiltä osin.
RYJ Kaupunginhallitus päättänee antaa liikenne- ja viestintäministeriölle seuraavan lausunnon Euroopan yhteisöjen ehdotuksesta asetukseksi rautateiden ja maanteiden julkisista henkilöliikennepalveluista:
Ehdotetun sääntelyn pääkohdat
Julkisia henkilöliikennepalveluja koskevia sopimuksia voidaan tehdä vain kahdella eri tavalla: tarjouskilpailun perusteella tai ns. suorana hankintana.
Kaikki henkilöliikennepalvelut voidaan kuitenkin tehdä ns. omana työnä, jos palveluntuottajat operoivat vain toimivaltaisen viranomaisen toimialueella eivätkä ota osaa muualla järjestettyihin tarjouskilpailuihin, ja jos ns. julkisen palvelun velvoitteista maksettavat korvaukset täyttävät asetuksen liitteen kriteerit (ei liian suuria korvauksia eikä ristiintukemista, erillinen kirjanpito, kustannusten todentaminen ja tehokkuuden edistäminen).
Tarjouskilpailussa on noudatettava yhteisön julkisia hankintoja koskevia säännöksiä siltä osin kuin menettelyä ei ole säädelty asetuksessa.
Suoraa hankintaa voidaan käyttää mm. alueellisten rautatiepalvelujen ja rautateiden kaukoliikenteen hankinnoissa. Metro- tai kevyen raideliikenteen (raitiovaunuliikenne) palveluita ei saa hankkia suorana hankintana, joten ne pitää kilpailuttaa, ellei niitä edellä kerrottujen edellytysten täyttyessä tehdä omana työnä.
Ehdotetun sääntelyn ongelmakohtia
Julkisten hankintojen menettelysäännökset
Ehdotuksessa on annettu menettelysääntöjä julkisia hankintoja koskevien sopimusten tekemiseksi. Toisaalta ehdotuksessa todetaan, että asetus ei rajoita toimivaltaisten viranomaisten velvoitteita, jotka johtuvat julkisia hankintoja koskevien sopimusten tekemisestä annetuista direktiiveistä.
Ehdotettu sääntely johtaa siihen, että julkisia henkilöliikennepalveluja koskevissa hankinnoissa jouduttaisiin soveltamaan rinnakkain asetuksen ja hankintadirektiivien säännöksiä. Tällainen menettely olisi aivan liian monimutkainen ja sekava. Huomattavasti selkeämpää olisi jättää asetuksesta kokonaan pois kilpailuttamisen menettelysäännökset ja säätää, että em. hankinnoissa noudatetaan yksinomaan hankintadirektiivien velvoitteita.
Julkisen palvelun velvoitteista maksettavat korvaukset yleensä
Julkisen palvelun velvoitteista maksettavien korvausten määrä ei saa ylittää asetuksen 4 artiklan 2-kohdassa säädettyä riippumatta siitä, onko julkista henkilöliikennepalvelua koskeva sopimus tehty suoraan vai tarjouskilpailun perusteella. Käytännössä säännös tarkoittaa kaupungin sisäisestä linja-autoliikenteestä kaupungille kertyvien lipputulojen ja kaupungin liikenteestä liikenteenharjoittajille maksaman korvauksen keskinäistä suhdetta.
Asetuksen säännöksen perusteella on vaikeaa tietää etukäteen, paljonko kaupunki voi laillisesti tukea lipun hinnassa joukkoliikennettä. Subvention määrän pitäisi olla vapaasti kaupungin omassa harkinnassa jo kunnan itsehallintoperiaatteenkin johdosta. Kaupunginvaltuustolla on oltava oikeus tuen määrällä edistää joukkoliikenteen käyttöä, jos valtuusto katsoo sen kaupungin kokonaisedun mukaiseksi esimerkiksi ympäristön suojelemiseen tai liikenteen joustavuuteen liittyvistä syistä.
Julkisen palvelun velvoitteista maksettavat korvaukset kun liikenne
tehdään omana työnä
Ehdotuksessa on sallittu julkisten henkilöliikennepalveluiden tuottaminen ns. omana työnä, jos oman työn edellytykset täyttyvät. Yksi edellytyksistä koskee sisäiselle liikenteenharjoittajalle julkisen palvelu velvoitteesta maksettavien korvausten määrää, jota komissio valvoo.
Oman työn hinnan osan suuruuden sääntely ja valvonta EU-tasolla on periaatteellinen ongelma kuntien itsehallinnon kannalta. Lisäksi asetuksen vaikutuksia on vaikea ennakoida, kuten edellä on jo todettu.
Sisäinen liikenteenharjoittaja määritellään asetuksessa ”oikeudellisesti erilliseksi yksiköksi”. Kaupungin metro- ja raitiovaunuliikenteestä huolehtivat yksiköt eivät kuitenkaan ole kaupungista erillisiä oikeudellisia yksiköitä Suomen lainsäädännön perusteella arvioituna. Voidaan siten perustellusti kysyä, miten em. kaupungin harjoittamaa omaa työtä arvioidaan asetuksen kannalta. Asetusluonnos on tältä osin tulkinnanvarainen ja edellyttää selkiyttämistä.
Asetusesityksen 8 artiklan 6 kohdan mukaan toimivaltaiset viranomaiset voivat siirtymäkausien toisen puoliskon aikana estää sellaisia liikenteenharjoittajia osallistumasta tarjouskilpailuun perustuviin sopimuksiin, joilla liikenteenharjoittajilla julkisten liikennepalveluiden asetusehdotuksen mukainen arvo ei edusta vähintään puolta kaikkien julkisten palveluiden arvosta, josta ne saavat korvausta tai niillä on yksinoikeus. Kohta on epäselvä, tulkinnanvarainen ja ristiriidassa 5 artiklan 3 kohdan kanssa, jonka mukaan tarjouskilpailussa noudatettavan menettelyn on oltava kaikille liikenteenharjoittajille avoin.
Arviot ehdotetun asetuksen vaikutuksista Helsingin kaupungin
toimintaan
Edellä on otettu esiin ehdotuksen merkittävimmät ongelmat Helsingin kaupungin kannalta.
Kaupungin alueellinen henkilöliikenne linja-autoilla on kilpailutettu julkisista hankinnoista annettujen säännösten mukaisesti ja tehdyt linja-autoliikennettä koskevat sopimukset ovat jo nyt pääosin ehdotetun asetuksen vaatimusten mukaisia.
Metro- ja raitiovaunuliikenteen kaupunki tekee ns. omana työnä, johon em. asetuskin antaa oikeuden edellyttäen, että palvelusta maksettavat korvaukset täyttävät asetuksen liitteen kriteerit. Helsingin sisäiseen bussiliikenteeseen ei ehdotuksella ole merkitystä. Raitiotie- ja metroliikenteen osalta tilanne on sama edellyttäen, että HKL-Raitioliikenne ja HKL-Metroliikenne eivät osallistu Helsingin ulkopuolella järjestettyihin tarjouskilpailuihin. Metro- ja raitioliikenteen tilanne saattaa kuitenkin muuttua, kun metro ulottuu esim. Etelä-Espooseen. On jossain määrin tulkinnanvaraista, voitaisiinko metroliikenne tehdä ns. omana työnä, jos liikenne ulottuisi myös Helsingin rajojen ulkopuolelle. Tällöin on liikenteen järjestämistapa arvioitava uudestaan ja mahdollisesti avattava kilpailulle.
Asetuksen 6 artiklan mukaan julkisista palveluista maksettavien korvausten on oltava asetusesityksen liitteenä olevan erittelyn mukaisia. Liite asettaa tiettyjä vaatimuksia korvausten erittelemiseen liikenteenharjoittajan kirjanpidossa. Liitteen määrittelyt ovat kuitenkin ylimalkaisia esimerkiksi VR:n liikennettä ajatellen. Helsingin osalta liitteen vaatimukset tullevat sovellettavaksi raitioliikenteen ja metroliikenteen toiminnassa. Yksiköiden kirjanpito on jo järjestetty asetuksen edellyttämällä tavalla, joten liitteen vaatimuksilla ei ilmeisesti ole vaikutuksia metroliikenneyksikön ja raitioliikenneyksikön toimintaan.
Asetusesitys edellyttää, että toimivaltainen viranomainen julkaisee kerran vuodessa yksityiskohtaisen kertomuksen, jossa selostetaan viranomaisen toimivaltaan kuuluvat velvoitteet, valitut liikenteenharjoittajat sekä palveluista myönnettävät korvaukset ja yksinoikeudet. Lisäksi viimeistään vuosi ennen tarjouskilpailumenettelyn aloittamista tai sopimuksen suoraa tekemistä on EU:n virallisessa lehdessä julkaistava viranomaisen nimi ja yhteistiedot, valittu sopimuksentekomenettely ja palvelut ja alueet, joita sopimus koskee. Tältä osin on liikennelaitokselle asetusesityksessä asetettu uusia velvoitteita. Erityisesti EU:n virallisessa lehdessä julkaistava ilmoitus on nykytilanteessa uusi menettely. Siitä aiheutuva lisävelvoite ei kuitenkaan ole kokonaisuuden kannalta merkittävä, mutta lisää jäykkyyttä mm. siitä syystä, että kohteen määrittelyt voivat muuttua. Ennakkoilmoituksen teko on käytännössä mahdoton toteuttaa, kun on kyseessä kiireellisenä toimenpiteenä tehtävä suora sopimus.
Muuta Lisäksi voidaan todeta, että epäselvä on myös kysymys mm. VR:n harjoittaman pääkaupunkiseudun lähiliikenteen asemasta asetusluonnoksessa. Epäselvää on myös se, missä määrin palvelusopimusasetusta voidaan soveltaa linjaliikenteenä hoidettavaan liikenteeseen.
Kirje Liikenne- ja viestintäministeriölle ja pöytäkirjanote joukkoliikennelautakunnallle.
Lisätiedot:
Matikainen Kristiina, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2262
LIITTEET |
Liite 1 |
Liikenne- ja viestintäministeriön lausuntopyyntö palvelusopimusasetuksesta |
|
Liite 2 |
26.9.2005 pöydälle pantu asia
LAUSUNTO UUDENMAAN YMPÄRISTÖKESKUKSELLE MALMINKARTANON TÄYTTÖMÄEN LAAJENNUKSEN YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUKSESTA
Khs 2005-1404
Uudenmaan ympäristökeskus pyytää lausuntoa Malminkartanon täyttömäen laajennus – ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta 31.8.2005 mennessä.
Ryj toteaa, että lausunnon antamiselle on myönnetty lisäaikaa 30.9.2005 saakka.
Helsingin kaupunki suunnittelee ylijäämämaiden vastaanottopaikkana käytetyn Malminkartanon täyttömäen laajentamista pohjoiseen. Alueelle loppusijoitettaisiin puhtaita ylijäämämaita ja mahdollisesti erillisluvalla pilaantuneita maita toisistaan erilleen. Lisäksi alueella mahdollisesti varastoitaisiin ja käsiteltäisiin pilaantuneita maita.
Hankkeen tarkoituksena on varmistaa puhtaiden ylijäämämaiden loppusijoitusalue sekä mahdollisesti pilaantuneiden maiden välivarastoin-ti-, käsittely- ja loppusijoitusalueen saatavuus Helsingissä noin 3 - 4 vuodeksi.
Uudenmaan ympäristökeskus toimii yhteysviranomaisena Malminkartanon täyttömäen laajennuksen ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä (YVA). Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä selvitetään ja arvioidaan hankkeen ympäristövaikutukset ja kuullaan viranomaisia ja niitä, joiden oloihin tai etuihin hanke saattaa vaikuttaa. Helsingin kaupungin rakennusviraston laatimassa arviointiselostuksessa esitetään tiedot hankkeesta ja sen vaihtoehdoista sekä yhtenäinen arvio niiden ympäristövaikutuksista.
./. Kuulutus ympäristövaikutusten arviointiselostuksen vireillä olosta ja arviointiselostuksen tiivistelmä ovat liitteinä 1 ja 2.
Arviointiselostus on nähtävänä esittelijällä ja internetissä osoitteessa http://www.hkr.hel.fi/ajankohtaista/pdf/malminkartano_yva-selostus_lopullinen.pdf
Ryj toteaa seuraavaa:
Laajentamisen tarve Rakennusvirasto on syksystä 2003 lähtien laatinut
esisuunnitelmia ja suorittanut ympäristövaikutusten arviointia Malminkartanon
täyttömäen laajentamisesta nykyisen mäen ja Honkasuon väliselle alueelle. Arviointi
on suoritettu YVA-lain (267/1999) ja -asetuksen (268/1999) määrittämässä
prosessissa. Asetuksessa selvitysrajaksi määrätty massamäärä on pieni
verrattuna Helsingissä syntyvien ylijäämämassojen määrään. Syynä
selvittämiselle on Helsingin massahuollon vaikea tilanne, johon
lähitulevaisuudessa tulisi löytää ratkaisuja.
Helsingin rakentamisen vuosittain synnyttämille vajaalle miljoonalle
kuutiometrille puhtaita ylijäämämassoja ei vuoden 2002 jälkeen ole ollut
käytettävissä yleistä vastaanottopaikkaa Helsingin alueella. Massat viedään
tällä hetkellä Vantaan Pitkäsuolle, jonka toinen rakennusvaihe tulee täyteen
vuonna 2008. Kaupunkien välinen sopimus massojen vastaanotosta umpeutuu
31.12.2005. Maaliskuussa 2005 toimenpidesuosituksensa antanut,
kaupunginjohtajan asettama ylikunnallinen työryhmä löysi uusille suurille
täyttömäille sijoituspaikkoja vain kaupungin ulkopuolelta. Nämä Pitkäsuon
sulkemisen jälkeen mahdollisesti käyttöön otettavat sijoituspaikat ovat
toistaiseksi vasta idea- tai esisuunnitteluasteella. Malminkartanon täyttömäen
laajennus tarjoaisi mahdollisuuden ylijäämämassahuollon hoitamiseksi, kunnes
ylikunnallisten sijoituspaikkojen käyttö toteutuu.
Puhtaiden ylijäämämassojen lisäksi Helsingin alueella on tarvetta välivarastoida,
käsitellä ja loppusijoittaa rakentamisessa syntyviä lievästi pilaantuneita maita.
Näitä syntyy n. 50 000 kuutiometriä vuosittain. Helsingin kaupungin kunnostusvelvollisuuden
piirissä olevia maita on toistaiseksi saatu hoidetuksi kaupungin sisällä
Kyläsaaren kompostointi- ja välivarastointialueella ja Vuosaaren välivarastointi-
ja loppusijoitusalueella. Vuosaaressa toiminta lakkaa v. 2007. Malminkartanon
täyttömäen laajennuksen alueelle ajateltu pilaantuneiden maiden varastointi-,
käsittely- ja loppusijoitusalue korvaisi edellä mainitut alueet. Kun tämän
vuosikymmenen lopussa rakentaminen suurilla projektialueilla käynnistyy,
lisääntyy kaupungin kunnostettavaksi kuuluvien pilaantuneiden maiden määrä
merkittävästi.
Hankkeen tavoitteena on varmistaa ylijäämämassojen loppusijoitusalueen ja
lievästi pilaantuneiden maiden varastointi-, käsittely- ja loppusijoitusalueen
saatavuus Helsingissä muutaman vuoden kuluttua noin 3-4 vuodeksi.
Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn lisäksi laajennuksen rakentaminen
edellyttää asemakaavoittamista, ympäristöluvittamista sekä hanke- ja toteutussuunnitelmien
laatimista, joiden voidaan arvioida vähimmillään vievän noin kaksi vuotta.
Arviointimenettely Arviointiprosessi on nyt saatu lähes valmiiksi. Prosessi päättyy alkusyksystä
2005 yhteysviranomaisena toimivan Uudenmaan ympäristökeskuksen lausuntoon, joka
pohjautuu kaupunginhallituksen lausuntoon ja hankkeen muiden osallisten
lausuntoihin ja mielipiteisiin.
Vuoden 2004 alussa valmistuneesta ympäristövaikutusten arvioinnin
työohjelmasta ovat aiemmin antaneet lausuntonsa mm. kaupunkisuunnitteluvirasto
(9.2.2004), kaupunginhallitus (1.3.2004) ja yhteysviranomainen (31.3.2004).
Prosessin kuluessa Malminkartanossa järjestettiin kaksi lain määrittelemää
kuulemistilaisuutta. Tämän lisäksi esisuunnitelmia ja arviointia esiteltiin
kahdesti osallisille Malminkartanossa. Osana prosessia suoritettiin
osallisryhmien teemahaastattelut, joilla Malminkartanossa ja kauempana asuvien,
aluetta virkistäytymiseen käyttävien ja asiantuntijoiden käsityksiä ihmisten
kokemista vaikutuksista selvitettiin.
YVA-prosessin aikana nykyisen ja laajennetun täyttömäen muodosta ja mäen
päälle toteutettavista virkistystoiminnoista laadittiin kaksi alustavaa
esisuunnitelmaa. Niitä käytettiin pohjana ympäristövaikutuksia arvioitaessa ja
osallisten kanssa käydyssä keskustelussa.
Olemassa olevaa tietoa täydennettiin YVA-prosessin rinnalla maastossa
tehdyillä kasveja ja lintuja koskevalla elinympäristöselvityksellä sekä maa-,
kallioperä- ja pohjavesitutkimuksilla.
Esisuunnittelua ja vaikutusarviointia varten perustetussa ohjausryhmässä
oli edustajia Helsingin kaupungin hallintokunnista, mm. neljä henkilöä asemakaava-
ja yleissuunnitteluosastoilta.
Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (25.8.2005) mm. seuraavaa:
Hankkeen vaihtoehdot Ympäristövaikutusten
arvioinnissa on tarkasteltu kolmea vaihtoehtoa:
Nollavaihtoehto
Ylijäämämassojen ja lievästi pilaantuneiden maiden huoltoa ei suoritettaisi
Malminkartanon nykyisen täyttömäen pohjoispuolella. Tällöin Helsingissä syntyvät
ylijäämämassat ja pilaantuneet maat sijoitettaisiin jollekin Helsingin ulkopuoliselle
sikäläisen toimijan kaavoitettavaksi, luvitettavaksi ja suunniteltavaksi
tulevalle loppusijoituspaikalle. Toistaiseksi sijoituspaikkojen täsmällinen
sijainti ja todellinen käyttöönotettavuus ovat tuntemattomia. Ainakin
pilaantuneiden maiden sijoituspaikat todennäköisesti sijaitsisivat kaukana
Helsingistä.
Malminkartanon nykyisen täyttömäen pohjoispuolinen alue säilyisi pääasiassa
nykyisellään.
Hankevaihtoehdot 1 ja 2
Malminkartanon täyttömäkeä laajennettaisiin pohjoiseen ja laajennuksen
alueelle sijoitettaisiin puhtaita ylijäämämassoja. Hankevaihtoehdossa 2
laajennuksen alueelle lisäksi loppusijoitettaisiin lievästi pilaantuneita
maita, joiden määrä olisi n. 100 000 kuutiometriä. Täyttömäen laajennuksen
rakentamisen aikana alueella myös välivarastoitaisiin ja käsiteltäisiin
pilaantuneita maita, joita yhtäaikaisesti olisi enintään 30 000
kuutiometriä. Toiminnan yksityiskohtaiset ehdot määritettäisiin myöhemmin
rakennusviraston haettaviksi tulevissa ympäristöluvissa.
Malminkartanon nykyisen täyttömäen pohjoispuolista aluetta kehitettäisiin
täyttöalueena ja sen jälkeen seudullisena virkistysalueena uusi noin 2 000
asukkaan Honkasuon asuinalue ja Kehä II huomioon ottaen.
Hankevaihtoehdoissa nykyisen maanpinnan päälle suunnitellun mäen tilavuus
olisi n. 2-2.5 milj. m3. Arvioinnissa on tutkittu myös
alavaihtoehtoja, joissa täyttömäen laajennuksen alta louhittaisiin erisuuria
määriä kalliota, mikä enimmillään kasvattaa tilavuutta n. 5 milj. m3:iin.
Syvälle louhittaessa louhemäärä ylittäisi hankkeen oman tarpeen, jolloin louhetta,
josta vuosikymmenen lopulla tulee pulaa, olisi tarjolla myös kaupungin muihin
rakennuskohteisiin.
Täyttömäen laajennuksen kokonaisrakentamisaika viimeistelyineen olisi yli
5 vuotta. Massahuollon edellyttämä meno- ja paluuliikenne on arkipäivinä yhteensä
noin 600 autoa, jotka ajaisivat yksinomaan Vihdintieltä Betonitien liikennevaloliittymästä
laajennusalueelle rakennettavan väylän kautta.
Vaikutukset Yleistä
Paikallisesti, laajempaa aluetta koskevina tai ajallisesti vaihtoehtojen
väliset merkittävimmät vaikutuserot ovat seuraavat:
- Laajennuksen kohdalla olevan
virkistysalueen kehittäminen perustuisi nollavaihtoehdossa nykyisen metsäisen
maaston hyödyntämiseen, kun taas hankevaihtoehdoissa täyttömäen päälle suunniteltaisiin
liikuntapainotteinen virkistysalue.
- Katsottaessa alueen sisällä,
alueelta ulos tai ulkopuolelta alueelle visuaalinen vaikutelma on nolla- ja
hankevaihtoehdoissa täysin erilainen.
- Nolla- ja hankevaihtoehdoissa
Helsingin kaupunki varautuu hyvin eri tavalla lähivuosien rakentamisen
synnyttämien ylijäämämassojen ja pilaantuneiden maiden huoltoon, jolloin
vaihtoehdoilla on merkittäviä eroja tässä onnistumisen riskien osalta.
- Ryhmähaastattelujen tulosten
perusteella yksittäisten osallisten kokemissa vaikutuksissa on todennäköisesti
merkittäviä eroja, joita parhaiten selittävät osallisen asuinpaikan etäisyys
alueesta ja osallisen alueelle kohdistama käyttö. Lähempänä mäkeä asuvat vastustavat
sen laajentamista, kun taas kauempana asuvat ja mäkeä aktiivisesti käyttävät
suhtautuivat laajentamiseen neutraalisti tai positiivisemmin. Keskeiseksi
koettuja riskitekijöitä laajentamisessa ovat virkistyskäytön mahdollisuuksien,
alueen imagon ja asunnon hinnan heikentyminen. Asukkaat pelkäävät myös rakennustyön
ja pilaantuneiden maiden huollon terveys- ja viihtyvyysvaikutuksia ja alueen
segregaatiokehityksen voimistumista. Koko kaupungin rakentamista palvelevan hankkeen
hyötyjen ja paikallisten haittojen suhteesta ei haastatteluissa saatu kattavaa
käsitystä.
- Täyttömäen laajennuksen alla
olevan kallion louhinta ja louheen käsittely aiheuttavat lyhytkestoista melua
ja tärinää sekä pidempikestoista melua, joiden vaikutuspiiriin Malminkartanon
asuinalueen pohjoisosa, Vihdintien teollisuusalue ja Myyrmäen eteläosan toimitila-
ja asuinalue jäävät. Näitä viihtyvyyshäiriöitä esiintyy arkena päiväsaikaan
rakentamisen alkuaikana. Samalla alueella myös kuivan ylijäämämassan käsittelyn
synnyttämät pölypäästöt ovat mahdollisia. Täyttötöiden synnyttämä ääni ylittää
ulkoalueen ohjearvot, kun työt ovat käynnissä Malminkartanon asuinalueen
länsireunan lähellä.
Vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen ja tulevaan maankäyttöön
Hankkeessa ylijäämämassaa läjitettäisiin keskelle kehittyvää taajama- ja
asuntorakentamisaluetta. Yleiskaavassa on osoitettu 2 000 asukkaan
Honkasuon uusi asuntoalue, joka rajautuu melko välittömästi laajennuksen
lähituntumaan. Myös Myyrmäen aluekeskus on laajennuksen lähellä. Kyseessä on
myös seudullisten viheryhteyksien solmukohta. Vaikutus kaupunkirakenteeseen
olisi pysyvä. Hankkeen vaikutusarviot ovat vielä puutteellisia:
- Hankevaihtoehtoja 1 ja 2 on
vielä kehitettävä, jotta Honkasuon asuntoalue voidaan toteuttaa
korkeatasoisesti.
Honkasuon pientaloalueesta suunnitellaan
korkeatasoista kaupunkirakenteellista kokonaisuutta, joka vahvistaa aluekeskusta
ja nostaa Malminkartanon imagoa. Tutkitussa laajuudessa laajennus ja
voimajohdon siirto vähentäisi Honkasuon rakennusalaa noin 3 hehtaaria.
Voimajohto ei voi sijaita lähellä olevan Kehä II:n tunnelivarauksen kohdalla,
koska tunneli rakennetaan maan päältä. Täyttö ja sen laajuus sekä voimajohdon
siirto laajennuksen tieltä pois on suunniteltava siten, ettei Honkasuon
asuinalueen rakentamisalue pienene. Maisemasuunnitelman varjotarkastelut
osoittavat, että olosuhteet Honkasuolla heikentyisivät. Pienilmaston suhteet
arviot vaativat lisäselvittämistä.
- Vaikutukset Konalan
teollisuusalueeseen edellyttävät lisäselvittämistä.
Selostuksessa ei ole otettu huomioon laajennuksen
ja sen vaatiman voimajohtolinjan siirron aiheuttamia rajoituksia tulevaan
maankäyttöön teollisuusalueella. Liitteenä olevissa suunnitelmissa täyttöä on
ulotettu teollisuusrakentamiseen varatulle alueelle ja esitetty myös siellä
kasvavan puuston säilyttämistä. Myös rakentamisen aikaisen liikenteen vaikutukset
teollisuusalueella vaativat lisäselvittämistä.
- Kaupunkirakenteen
tiivistyessä olemassa olevan virkistysmetsän arvo kasvaa.
Uusimäkeen, Pajuniittyyn, Honkasuolle,
Kilterinmäkeen ja Kuninkaantammeen on tulossa 15 000 uutta asukasta. Säilyvän
metsän käyttöpaineet lisääntyvät. Laajennushanke yksipuolistaisi keskeistä
virkistysaluetta ja muuttaisi erittäin aktiivisessa käytössä olevan komean
metsän ja kallion. Täyttömäellä on oleellinen vaikutus myös maisemakuvaan.
Virkistyskäyttö menetettäisiin rakentamisajan osalta ja seudulliset reitit
muuttuisivat estevaikutuksen takia. Arvioinnissa esitetyt liikuntapaikat
kilpailisivat Malminkartanoon jo kaavoitettujen, toteuttamista odottavien
kenttähankkeiden kanssa rahoituksesta ja ylläpidon resursseista.
- Laajennus saattaa vaikuttaa
alueen arvostukseen.
Alue oletettavasti kärsisi hankkeen takia
arvostuksen laskusta ja omistusasuntojen hinta laskisi. Syrjäytymisvaara on
ilmeinen Malminkartanossa, jossa vuokra-asuntoja on 70 % asuntokannasta.
Honkasuon asuinalue on tarkoitettu tasapainottamaan alueen asuntojen
omistustyyppijakaumaa. Laajennuksen rakentamisen ympäristöhäiriöt suhteessa
alueen haluttavuuteen voivat johtaa päinvastaiseen tulokseen. Taantumiskierteen
katkaisu saattaa olla hidas ja kallis prosessi.
- Honkasuon asuinalueen hyvien
rakentamisolosuhteiden turvaaminen on ensisijaisen tärkeää.
Kaupunkisuunnitteluvirastossa tutkitaan
alueen maankäyttövaihtoehtoja kaupunkirakenteellisena kokonaisuutena.
Täyttömäen laajennushanke edellyttää asemakaavan. Kaavaa ei voi laatia ennen
kuin Honkasuon ja Kehä II suunnitelmat ovat edistyneet. Laajennuksen
rakentaminen tulisi järjestää samanaikaisesti lähialueen ylijäämämassoja
aiheuttavien hankkeiden kanssa, jolloin kuljetusmatkat ja asukkaille koituvat
häiriöt jäisivät lyhyemmiksi.
Seikkoja, jotka voidaan ottaa huomioon hankevaihtoehtojen jatkosuunnittelussa,
ovat:
- Täyttömäen laajennuksen
laajuus, rajaus, muoto ja korkeus voidaan valita niin, että laajennus ei
vaikuta seudulliseen yhdyskuntarakenteeseen, uusien asuin- ja
toimitila-alueiden tai hankkeiden suunnittelun tai toteutuksen sisältöön ja
aikatauluun muutoin kuin laajennuksen kohdalla olevan virkistysalueen osalta.
- Pilaantuneiden maiden varastoinnin,
käsittelyn ja loppusijoittamisen ympäristövaikutukset ovat erittäin vähäisiä ympäristöluvissa
määriteltävillä tiukoilla ehdoilla. Lupaviranomainen ei voi myöntää lupaa
terveydelle haitallisille hankkeille.
- Honkasuon asuinalue, Kehä
II:n ja täyttömäen laajennus kaikki vaikuttavat kasvavassa virkistyskäytössä
olevalla alueella luontoarvojen muuttumiseen. Täyttömäen laajennus peittää
kohdallaan olevan nykyisen maaston, jonka kasvillisuuden, eliöiden ja luonnon
monimuotoisuuteen vaikuttavien tekijöiden voidaan katsoa olevan paikallisesti arvokkaita,
mutta jotka eivät ole eri laeilla suojeltuja. Täyttömäen päälle suunniteltava
ja kehittyvä kasvillisuus, eliöstö ja elinympäristöt poikkeavat mäen
laajennuksen alle jäävistä.
- Vaikutukset maaperään, pinta-
ja pohjavesiin, ilman laatuun ja ilmastoon ovat hankevaihtoehdoissa hyvin vähäisiä,
eivätkä kohdistu erityisen tärkeisiin esiintymiin. Hankkeen, Kehä II:n ja Honkasuon
asuinalueen rakentaminen muuttaa pintavesien valuntasuuntia, mikä on otettava
huomioon laajennuksen valumavesien johtamisen ja käsittelyn järjestelyjen
suunnittelussa.
- Vaikka täyttömäen
laajennuksen vaikutukset ympäröivän alueen valaistusolosuhteisiin ja
pienilmastoon vaikuttaviin tekijöihin ovat ajalliselta pysyvyydeltään vähäisiä,
on ne otettava huomioon laajennuksen suunnittelussa. Laajennus saattaa
vaikuttaa merkittävästi suoran säteilyn varjostumiseen.
- Rakentamisaikaisella
liikennemäärällä tai liikenteen päästöillä on merkitystä vain massahuoltoalueen
sisäänajotien välittömässä ympäristössä.
Vaihtoehdot eivät aiheuta hajua, roskaantumista tai pieneläinhaittoja.
Täyttömäen laajennuksen kohdalla tai lähiympäristössä ei ole valtakunnallisesti
tai muutoin kulttuurihistoriallisesti merkittäviä ympäristöjä tai yksittäisiä
kohteita.
Prosessi
Malminkartanon täyttömäen laajentamisen hanke-YVA-prosessi enimmäkseen
hyvin täyttää hanke-YVA-lain ja -asetuksen tarkoituksen, mikä on tiedon tuottaminen
suunnittelun ja päätöksenteon tueksi ja osallisten tiedonsaanti- ja osallistumismahdollisuuksien
lisääminen.
Laadittu arviointiselostus on varsin kattava ja perusteellinen ja hyvin
täyttää hanke-YVA-asetuksen vaatimukset selostuksen sisällysluettelolle.
Ohjelmavaiheen jälkeen YVA-prosessin rinnalla laaditut lisäselvitykset
on tehty huolellisesti, ja ne ovat tuottaneet hyödyllistä ja välttämätöntä
tietoa. Erityisesti on mainittava osallisten kokemien vaikutusten selvittäminen.
Hankevaihtoehtojen täydentäminen syvemmän louhinnan alavaihtoehdoilla on tuonut
kaivattua joustoa jatkosuunnittelun mahdollisuuksien kannalta. Mäen
laajennuksen esisuunnittelu sekä maisema- ja virkistyskäyttösuunnittelu ovat
edistäneet hankkeesta käytävää viranomais- ja osalliskeskustelua.
Jatkosuunnittelu Malminkartanon täyttömäen laajennus on
kaupunkisuunnittelullisesti haastava kohde. Ollakseen massataloudellisesti
perusteltu laajennuksen tulisi olla riittävän tilava. Täyttömäen vaaka- ja
pystysuuntaista ulottuvuutta tulee jatkosuunnitella niin, että laajennuksella
ei ole haitallisia vaikutuksia Kehä II:n ja Honkasuon asuinalueen suunnitteluun
ja toteutukseen. Erityistä huomiota tulee kiinnittää Honkasuon asuinalueelta
etelään aukeavaan visuaaliseen ja valaistukseen liittyvään vaikutelmaan.
Täyttömäki sijaitsee keskellä kehittyvää, monipuolista taajamarakennetta
ja seudullisten vihersormien solmukohdassa. Paikan keskeisyydestä johtuen virkistys-
ja liikuntapalvelujen korkeatasoisuus on turvattava riittävällä suunnittelun,
toteutuksen ja palvelujen ylläpidon rahoituksella. Jo rakentamisen aikana työ
vaatii erityistä paneutumista mm. häiriöiden lieventämiseen.
Kehä II:n yleissuunnittelu käynnistynee loppuvuodesta 2005 ja valmistunee
keväällä 2007. Sen eteläpuolelle sijoitettavalle täyttömäen laajennuksen tieltä
siirrettävälle suurjännitemaakaapelille tulee varata tilaa niin, että Kehä II:n
toteuttaminen ei vaikeudu ja yleiskaavassa osoitettu Honkasuon asuinalue
voidaan toteuttaa yleiskaavassa osoitetussa laajuudessa.
Koska laajennukselle suunniteltu kohta sijaitsee tiivistyvän kaupunkirakenteen
keskellä, alueelle on laadittava asemakaava.
Asemakaavassa laajennuksen kohta olisi virkistysaluetta. Lievästi pilaantuneiden
maiden loppusijoituspaikka vaatii asemakaavaan erityismerkinnän, jollaisesta on
viimevuosilta erilaisia esimerkkejä Vuosaaren, Kivikon, Myllypuron ja Viikinmäen
virkistysalueille asemakaavoitetuista pilaantuneiden maiden sijoituspaikoista.
Malminkartanon tapauksessa paras merkintätyyppi on ehdollinen, kuten
Viikinmäessä, jolloin tämän vuosikymmenen lopussa syntyville pilaantuneille
maille tulee etsiä sijoituspaikka ensisijaisesti Helsingin ulkopuolelta.
Täyttömäen asemakaava laaditaan aikanaan yhteistyössä rakennusviraston
ja muiden osallisten kanssa. Asemakaavan vaikutusten selvittämistä tulee jatkaa
ainakin maisema-, pienilmasto- ja valaistusvaikutusten osalta.
Kaupunkisuunnitteluvirastossa on parhaillaan valmistumassa Honkasuo-Malminkartano-Kuninkaantammi
-alueen viherrakenteen ideasuunnitelma, jonka tarkastelualueeseen täyttömäen
laajennus kuuluu. Täyttömäen, Kehä II:n ja Honkasuon alueen asemakaavoituksen
periaatteista päätetään aikanaan kaupunkisuunnittelulautakunnassa.
Varajäsen Mäenpää jäsen Puoskarin kannattamana ehdotti esityslistan sivun 22a otsikolla ”Jatkosuunnittelu” alkavan kappaleen toisen lauseen jälkeen lisättäväksi seuraavaa:
”Laajennuksen toteuttamista vain 3 vuoden tarpeita varten tuleekin siten harkita erittäin huolellisesti”.
Lautakunta äänesti asiasta ja päätti äänin 9–0 hyväksyä lisäysehdotuksen.
Varajäsen Loukoila teki lisäysehdotuksen, joka kuitenkin raukesi kannattamattomana.
Yleisten töiden lautakunta toteaa (25.8.2005) seuraavaa:
Kokonaisuutena ympäristövaikutusten arviointi on kattava ja antaa riittävät edellytykset tarvittaville johtopäätöksille ja päätöksenteolle. Laadittu alustava yleissuunnitelma ja sitä täydentävät YVA-menettelyn aikana tehdyt täydentävät selvitykset ja osallisten kuulemiset sisältävät kaikki keskeiset hanketta koskevat tutkimustulokset ja näkökannat.
Vaihtoehto VE0 on täyttömäen lähialueen asukkaiden ja muiden käyttäjien kannalta paras, koska sen seurauksena alueelle ei aiheudu mitään haitalliseksi koettuja muutoksia. Se ei kuitenkaan takaa alueen ympäristön pysyvää säilymistä nykytilassa, koska alueelle kohdistuu muita huomattavia kehityshankkeita, kuten Honkasuon asuntoalueen toteutus ja Kehä II:n rakentaminen. VE0 säilyttää Luoteis-Helsingin puustoisen ja luonnon monimuotoisuutta edustavan yhtenäisen metsäalueen, jolla on tärkeä virkistysarvo ympäröivän ja tiivistyvän asutuksen kannalta.
Kaupungin ja siellä tapahtuvan rakentamisen kannalta vaihtoehto on huonoin. Vaihtoehdon toteuttaminen voi aiheuttaa tilanteen, jossa Helsingillä ei ole osoittaa mitään ylijäämämassojen vastaanottopaikkaa vuoden 2005 jälkeen, jolloin nykyinen sopimus Vantaan kaupungin kanssa umpeutuu. Lisäksi se joka tapauksessa johtaa erityisesti myös ylijäämämassojen pitkiin kuljetuksiin, mitkä lisäävät rakentamisen kustannuksia ja kuormittavat katu- ja tieverkkoa ja sen liikennöitävyyttä ja turvallisuutta pääkaupunkiseudulla.
VE1 ja VE2 tarjoavat vain määräaikaisen (2-3 vuotta) ratkaisun koko kaupungin läjitysongelmiin, jotka tulee kuitenkin varautua ratkaisemaan seudullisella yhteistyöllä (YTV ja Uudenmaan liitto). Vaihtoehdot VE1 ja VE2 ovat täyttömäkirakenteina samanlaiset ja siltä osin yhdenvertaiset. Hankealueen lähistön asukkaiden ja hankealueen ulkoilu- ja virkistyskäyttäjien kannalta niistä aiheutuu huomattavaa haittaa täyttömäen laajennuksen rakentamisen aikana. Lisäksi ne kumpikin johtavat nykyisen luonnonympäristön tuhoutumiseen, mikä kuitenkin korvautuu uudella, korkeatasoisesti viimeistellyllä ja maisemoidulla ympäristöllä. Hyvin suunniteltuna ja toteutettuna uusi ja nykyinen täyttömäki muodostavat voimakkaan maisemaelementin, tarjoavat mahdollisuudet moninaiskäytölle ja luovat hyvät olosuhteet uudestaan muotoutuvalle, lajistollisesti rikkaalle kasvistolle ja eläimistölle.
Kummastakin vaihtoehdosta on suunnitelmassa esitetty kapasiteetiltaan eritasoisia ratkaisuja. Niiden osalta on luonnollista, että tulee pyrkiä ratkaisuun, jolla päästään mahdollisimman suureen täyttötilavuuteen, kuitenkin louhinnoista johtuvat työnaikaiset haitat ja riskit minimoiden. Lopullinen täyttötilavuus voidaan määritellä vasta yksityiskohtaisten tutkimusten ja suunnittelun perusteella.
Kaupungin kannalta vaihtoehto VE1 rajoittaa alueen läjityskäyttöä, koska se sulkee pilaantuneiden maiden käsittelyn ja sijoituksen pois alueelta. Tämän vuoksi VE1 on kaupungin kannalta epätyydyttävä vaihtoehto. Vaikka pilaantuneiden maiden prosessointiin on olemassa yrityspohjalta toimivia sijoituspaikkoja, kaupungin on tärkeää voida jatkaa omaa toimintaansa paitsi alan markkinatilanteen hallitsemiseksi myös oman asiantuntemuksen ja palvelukyvyn varmistamiseksi. Pilaantuneiden maiden käsittely-, välivarastointi- ja loppusijoitusprosessi on luvanvaraista, tarkassa viranomaisvalvonnassa tapahtuvaa toimintaa, jonka työtekniikat ja menetelmät ovat pitkälle kehittyneet ja vakiintuneet. Siihen liittyvät riskit ovat vähäisiä ja hallittavissa. Näin ollen VE2:n mukainen toiminta, jossa käsitellään puhtaita ja pilaantuneita maita rinnakkain samanaikaisesti, ei ole merkittävästi ongelmallisempaa kuin pelkästään puhtaiden ylijäämämassojen läjittäminen VE1:n mukaisesti.
Voimakkaana VE2:ta vastaan toimivana tekijänä on noussut esiin se, että asukkaat ja käyttäjät kokevat pilaantuneet maat asianmukaisesti käsiteltyinäkin suurena riskinä. Tämä asenne saattaa johtaa voimakkaaseen vastustukseen mahdollisessa hankkeen jatkokehittelyssä, vaikka siihen ei olekaan objektiivisia perusteita. Näin ollen hankkeen rakenteellisessa ja toiminnan jatkosuunnittelussa on erittäin keskeistä avoin vuorovaikutus hankkeen lähialueen asukkaiden ja muiden osallisten kanssa.
Edellä esitettyjen näkökohtien perusteella Malminkartanon täyttömäen laajennuksen suunnittelua tulisi jatkaa vaihtoehdon VE2:n pohjalta huomioon ottaen YVA-menettelyssä esiin nousseet näkökannat hankkeen yleis- ja rakennussuunnittelun tasolla vuorovaikutteisesti alueen asukkaiden ja osallisten kanssa. Lisäksi täyttömäen laajennuksen mahdollistava asemakaava tulisi laatia viivytyksettä siten, että pilaantuneiden maiden prosessointi ja puhtaiden ylijäämämassojen vastaanotto Malminkartanon täyttömäen laajennusalueella voidaan käynnistää vuoden 2007 aikana.
Jatkotyössä tulisi myös varautua arvioimaan jo rakennetun täyttömäen läjityksessä käytettyjen materiaalien puhtaus ja mahdollinen vaikutus ympäristöön.
Lautakunnan päätös syntyi äänestyksen jälkeen. Äänestyksessä esittelijän muutettu ehdotus voitti 7 äänellä (Inkeroinen-Kalliokoski, Taina, Hänninen, Vikstedt-Nyman, Johansson, Reinikainen, Enroth) 2 ääntä (Heinämies, Sahlberg) vastaan jäsen Heinämiehen jäsen Sahlbergin kannattamana tekemän muutosehdotuksen. Muutosehdotuksen mukaan esityslistan sivulla 13 neljännen kappaleen ensimmäiseen lauseeseen olisi pitänyt lisätä sanojen "antaa" ja "riittävät" väliin sana "pääosin", sekä saman kappaleen toiseksi viimeiselle riville sanan "sisältävät" jälkeen sana "lähes". Lisäksi muutosehdotuksen mukaan esittelijän tekstistä olisi pitänyt poistaa esityslistan sivulta 13 toiseksi viimeisen kappaleen ensimmäinen lause, esityslistan sivulta 14 toisen kappaleen toinen lause sekä esityslistan sivun 14 kaksi viimeistä kappaletta, jotka molemmat alkavat sanoilla "Edellä esitettyjen".
Jäsen Heinämies jätti asiasta seuraavan eriävän mielipiteensä:
"Esityslistan sivulla 13 neljännen kappaleen ensimmäiseen lauseeseen lisätään sanojen "antaa" ja "riittävät" väliin sana "pääosin", sekä saman kappaleen toiseksi viimeiselle riville sanan "sisältävät" jälkeen sana "lähes". Lisäksi esittelijän tekstistä poistetaan esityslistan sivulta 13 toiseksi viimeisen kappaleen ensimmäinen lause, esityslistan sivulta 14 toisen kappaleen toinen lause sekä esityslistan sivun 14 kaksi viimeistä kappaletta, jotka molemmat alkavat sanoilla "Edellä esitettyjen"."
Kiinteistölautakunta toteaa (6.9.2005) mm. seuraavaa:
Kaupungin alueella ei ole nykyisin toimivaa täyttömäkeä, vaan ylijäämämassat viedään Vantaalle Pitkäsuolle. Sopimus Vantaan kanssa ylijäämämassojen sijoittamisesta on voimassa kuluvan vuoden loppuun saakka. Kaupungilla ei myöskään ole lievästi pilaantuneiden maiden loppusijoitusaluetta. Lisäksi kaupungin nykyiset voimakkaasti pilaantuneiden maiden loppusijoitusalueet ovat täyttymässä parin vuoden kuluessa.
Suunnitellun täyttömäen laajennusalue on suuruudeltaan noin 15 ha. Alue on kokonaan kaupungin omistuksessa, sillä 27.9.2004 allekirjoitetulla luovutuskirjalla Kapiteeli Oy:n omistama alue siirtyi kaupungin omistukseen.
Kiinteistölautakunnan mielestä ylijäämämassakysymys tulee ratkaista seudullisesti ja po. massojen hyötykäyttöä lisäämällä. Työryhmä, jossa oli Helsingin kaupungin lisäksi edustajat Espoosta, Vantaalta, Sipoosta, YTV:stä sekä Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan liitoista, on selvittänyt seudullista ratkaisua ja työryhmän selvitys on valmistunut talvella 2005. Seudullisen ratkaisun eteneminen vie kuitenkin aikaa, sen vuoksi tarvitaan Malminkartanon täyttömäen laajennusta, jotta nykyinen akuutti tilanne pystytään hoitamaan.
Ylijäämämassojen hyötykäytössä pitäisi lähteä siitä, että ainakin suuremmilla uudisrakentamisalueilla tulisi pyrkiä alueelliseen massatasapainoon hyödyntämällä ylijäämämassoja esim. viheralueiden rakentamisessa. Tämä edellyttää sitä, että kaavoituksen yhteydessä laaditaan erillinen tarkastelu alueen massatasapainosta ja alueiden korkeussuhteet määritellään siten, että massatasapaino on hoidettavissa paikallisesti.
Lautakunnan mielestä on hyvä, että yhtenä vaihtoehtona käsitellään myös pilaantuneiden maiden loppusijoituspaikan osoittamista osaan Malminkartanon täyttömäkeä. Länsi-Helsingissä ollaan muuttamassa useammassa paikassa teollisuus- ja varastotontteja asuinkäyttöön. Samalla joudutaan käsittelemään yleensä pilaantuneita maita. Koko Helsingissä arvioidaan kaivettavan pilaantuneita maita yli 100 000 tonnia vuosittain.
Rakennusvirastolla on Vuosaaressa ainoa Helsingissä sijaitseva loppusijoituspaikka, joka täyttynee vuonna 2006. Lievästi pilaantuneiden maiden vastaanottopaikkoja ei ole Helsingissä. Jotta voitaisiin varmistaa asuin- ja työpaikkarakentaminen Helsingissä, tulisi myös kaupungin alueelta löytyä pilaantuneiden maiden loppusijoituspaikkoja. Tämä on kestävän kehityksen kannalta perusteltua, koska silloin päästään lyhempiin kuljetusmatkoihin. Uusien loppusijoituspaikkojen perustaminen on myös taloudellisesti perusteltua, sillä ne lisäävät kilpailua ja vähentävät kuljetuskustannuksia eli vaikuttavat osaltaan puhdistamiskustannusten pysymiseen siedettävällä tasolla.
Alue Malminkartanossa on pohjasuhteiltaan pääosin kallioista kitkamaa-aluetta. Pohjasuhteet eivät rajoita täyttömäen rakentamista. Hyvät pohjasuhteet antavat kaupungille erinomaisen mahdollisuuden sekä puhtaiden ylijäämämassojen että pilaantuneiden maiden loppusijoitukseen ja lisäksi kiviainestarpeen tyydyttämiseen.
Louhimalla laaja ja syvä avokaivanto (esim. 250 m x 250 m x 100 m) on alueelta saatavissa louhetta yli 3 milj. m3, jota tarvitaan kipeästi lähivuosina mm. sataman siirtymisen seurauksena vapautuvien alueiden täyttöihin. Vastaava tilavuus antaa mahdollisuuden erilaatuisten ylijäämämassojen sijoitukselle turvallisesti kallioseinämien sisään. Myös pilaantuneita maita voitaisiin sijoittaa omaan kalliokaivantoonsa.
Sataman käytöstä poistuvien alueiden muuttaminen uuteen käyttötarkoitukseen aiheuttaa runsaasti pilaantuneiden maiden käsittely- ja sijoitustarvetta. Lisäksi ko. alueilla joudutaan tekemään lisätäyttöjä turvallisen rakentamistason saavuttamiseksi merenpintaan nähden.
Ympäristövaikutusten arviointi
Ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa on kaikkien vaihtoehtojen ympäristövaikutukset selvitetty riittävällä tarkkuudella, jotta vaihtoehtoja voidaan vertailla keskenään. Tosin vaihtoehdon VE0 vaikutuksia massojen pitkien kuljetusmatkojen osalta olisi voitu tarkastella kattavammin. Selostusta voidaan kuitenkin käyttää hankkeesta päättämisen ja ympäristölupaharkinnan perusteena.
Kuten esitetyistä vaihtoehdoista voidaan havaita, Helsingin kaupungista ei ole löytynyt mitään muuta aluetta, jonne kaupungin ylijäämämaat voitaisiin sijoittaa. Kokonaisympäristövaikutusten kannalta on järkevää sijoittaa maat mahdollisimman lähelle niiden syntypaikkaa, jolloin syntyy mahdollisimman vähän liikenteen päästöjä ja siitä aiheutuvia muita riskejä. Laajojen asuntoalueiden rakentaminen edellyttää, että niillä syntyvät ylijäämämaat voidaan sijoittaa täyttöalueelle. Muut kunnat eivät mielellään ota vastaan toisista kunnista tuotavia maita.
Asukkaiden mielipiteet on selvitetty esim. ryhmähaastattelujen avulla. Vastustus hanketta kohtaan on johtunut luonnonmetsän häviämisen lisäksi työn aikaista pöly- ja meluhaitoista sekä pilaantuneiden maiden aiheuttamista vaikutuksista. Kauempana asuvien mielestä hankkeesta saattaisi olla heille virkistyskäyttöä ajatellen enemmän hyötyä kuin haittaa.
Melu- ja pölyhaittojen vähentämistä tulee selvittää selostuksessa esitettyä enemmän, sillä haittoja saattaa esiintyä lähimmillä asuinalueilla usean vuoden ajan.
Valtioneuvoston päätöksen 993/1992 mukaan asuinalueelle ohjeellinen melutason ohjearvo on 55 dB. Selostuksen mukaan arvo ylittyy ajoittain vielä 400 metrin etäisyydellä, kun lähimmät talot ovat 20 metrin päässä alueen itäreunasta. Mahdollisuudet kyseisen arvon saavuttamiseksi eri työvaiheiden aikana tulee selvittää ennen töiden aloittamista.
Pölyhaittoja lähimmille asuinkiinteistölle on selvitetty ainoastaan yleisesti. Ympäristölupahakemukseen tulee liittää laskelmiin perustuva selvitys pölyn leviämisestä ja leviämisen estämisestä täyttöalueelta.
Pilaantuneiden maiden sijoittamisen, käsittelyn ja välivarastoinnin haitalliset vaikutukset ympäristöön ja ihmisten terveyteen voidaan estää asiantuntevan suunnittelun ja toteutuksen avulla.
Asiasta tiedottamiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Avoimella tiedottamisella voidaan vähentää asukkaiden turhia pelkoja hanketta kohtaan ja ottaa huomioon asukkaiden tarpeet esim. kävely-yhteyksien ylläpito työn aikana. Selostuksessa ei ole esitetty tiedotussuunnitelmaa. Se olisi hyvä laatia mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jos hanke päätetään toteuttaa.
Täyttömäen vaikutusalueelle ollaan suunnittelemassa useita muitakin suuria rakennushankkeita. Arviointiselostuksessa on vain lueteltu näitä hankkeita. Niiden yhteisvaikutukset voivat kuitenkin olla merkittäviä asukkaiden kannalta. Selostuksessa olisikin voinut esittää perustiedot eri hankkeista ja niiden arviot niiden toteutusajankohdasta.
Kiinteistölautakunta korostaa täyttömäen loppukäytön suunnittelun tärkeyttä, jotta mäkeä voidaan täysimääräisesti hyödyntää monipuolisesti asukkaiden liikunta- ja virkistystoimintoihin.
Arviointiselostuksen perusteella vaihtoehtojen VE 1 ja VE 2 ympäristövaikutukset eivät eroa toisistaan merkittävästi. Myöskään louhintatilavuuden lisäämisellä ei ole suuria vaikutuksia alueen ympäristövaikutuksiin. Hanke tulisikin toteuttaa vaihtoehdon VE 2 mukaisesti siten, että käyttöön saatava täyttötilavuus olisi mahdollisimman suuri.
Lautakunnan päätös syntyi äänestyksen jälkeen esittelijän ehdotuksen mukaisesti. Jäsen Moisio ehdotti jäsen Paalimäen kannattamana, että lausunnon viimeinen kappale poistetaan. Toimitetussa äänestyksessä esittelijän ehdotus hyväksyttiin äänin 7 - 2. Vähemmistöön kuuluivat Moisio ja Paalimäki.
Ympäristölautakunta toteaa (5.7.2005) seuraavaa:
Malminkartanon täyttömäen lisätäytön selvimmät ja pysyvimmät vaikutukset kohdistuvat alueen luontoon, kun asukkaiden aktiivisesti käyttämä ja luontopainotteisen koulun opetusalueena toimiva metsä häviää. Alueelta ei ole ajantasaisia linnustotietoja, mutta vuosilta 1996–1997 olevien inventointien mukaan metsässä on esiintynyt mm. lintudirektiivin lajeihin kuuluvat pyy ja palokärki. Metsän poistaminen vähentäisi alueen luonnon monimuotoisuutta ja heikentäisi selvästi ympäristön nykyisten asukkaiden virkistysmahdollisuuksia.
Ympäristölautakunta toteaa, että Malminkartanon täyttömäen aiempi kunnostaminen ja maisemointi on kestänyt huomattavan kauan. Täyttö aloitettiin vuonna 1976 ja maisemointi vasta vuonna 1997. Lisätäytön toiminta-ajaksi on arvioitu toteutusvaihtoehdoista riippuen viidestä kahdeksaan vuoteen, minkä ajan koko lähialue on poissa asukkaiden virkistyskäytöstä.
./. Ryj toteaa, että edellä esitettyjen lausuntojen lisäksi Helsingin kaupungille / kaupunginhallitukselle on lähetetty tiedoksi neljä lausuntoa koskien Malminkartanon täyttömäen laajennusta. Dosentti Juhani Pekkolan (9.8.2005) ja Asunto Oy Helsingin Vuorenjuuren lausunnot sekä Espoon kaupungin teknisen toimen johtajan po. kaupungininsinööri Martti Tieahon (1.9.2005) ja Malminkartanon asukasyhdistys ry:n (14.8.2005) kirjeet ovat liitteinä 3-6.
Ympäristövaikutusten arviointimenettely jakautuu ohjelma- ja selostusvaiheisiin. Ohjelmassa esitellään perustiedot hankkeesta, tutkittavista vaihtoehdoista sekä suunnitelma siitä, mitä vaikutuksia selvitetään ja miten selvitykset tehdään. Arviointiselostuksessa esitetään eri vaihtoehtojen ympäristövaikutukset, vaihtoehtojen vertailu, arvioinnissa käytetty aineisto, menetelmät ja arviointiin liittyvät epävarmuustekijät sekä haitallisten vaikutusten lieventämiskeinot.
Ryj korostaa, että YVA-arvioinnin yhteydessä ei vielä tehdä päätöksiä itse hankkeen toteuttamisesta. Lain mukaan hankkeen ympäristövaikutusten arviointi tehdään ennen kuin hankkeen toteuttamiseksi ryhdytään ympäristövaikutusten kannalta olennaisiin toimiin. YVA-menettelyn tarkoituksena on tuottaa tietoa hankkeen ympäristövaikutuksista päätöksenteon tueksi. Täyttömäen laajentaminen edellyttää ympäristölupaa, maa-aineslain mukaista maa-ainesten ottolupaa sekä mahdollisia rakennus- ja toimenpidelupia. Lisäksi on laadittava asemakaava. Päätökset näistä kaikista tehdään erikseen.
Yhteysviranomainen, jona tässä hankkeesta toimii Uudenmaan ympäristökeskus, antaa arviointiselostuksesta ja sen riittävyydestä lausuntonsa nyt käsillä olevan kuulemismenettelyn jälkeen. Viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen tai tehdä muuta siihen rinnastettavaa päätöstä ennen kuin se on saanut käyttöönsä arviointiselostuksen ja yhteysviranomaisen siitä antaman lausunnon.
Ryj viittaa saatuihin lausuntoihin ja toteaa, että ympäristövaikutusten arviointi on kattava ja antaa riittävät edellytykset tarvittaville johtopäätöksille ja päätöksenteolle.
Helsingin kaupungin alueella ei ole nykyisin käytössä ylijäämämaiden sijoitusaluetta, vaan maa-ainekset kuljetetaan lähiseudun ylijäämämaiden sijoitusalueille ao. kuntien luvalla. Kaupungin nykyinen pilaantuneiden maiden loppusijoitusalue Vuosaaren vanhan kaatopaikan alueella on täyttymässä parin vuoden kuluessa. Helsinki joutuu erittäin vaikeaan tilanteeseen, jos se turvautuu yksinomaan muiden kuntien tai ulkopuolisten toimijoiden varaan. Tilanne vaikeuttaisi huomattavasti rakennustoiminnan edellytyksiä ja lisäisi kustannuksia kaupungissa. Arviona voitaneen esittää, että kaupungin omalla loppusijoituspaikalla olisi hintatasoa hillitsevä vaikutus yrityspohjalta toimivien sijoituspaikkojen palvelujen hinnoittelussa.
Näistä syistä kaupunki on selvittäessään muita mahdollisuuksia ylijäämämaiden sijoitusalueiksi suunnitellut Malminkartanon täyttömäen laajennusta siirtymäkauden ratkaisuna.
Täyttömäen laajennuksen toteuttaminen vaikuttaa lähialueen vakituisten asukkaiden sekä aluetta virkistykseen käyttävien ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen etenkin rakennusaikana. Rakennusaika on kaikkine viimeistelyineen vaihtoehdosta riippuen 5-8 vuotta.
Kaupunkisuunnittelulautakunnan lausunnossaan esiin tuomien näkökohtien johdosta Ryj toteaa, että mainitut asiat otetaan huomioon jatkosuunnittelussa, mikäli hanke etenee.
Pilaantuneiden maiden varastoinnin,
käsittelyn ja loppusijoittamisen ympäristövaikutukset ovat erittäin vähäisiä
ympäristöluvissa määriteltävillä tiukoilla ehdoilla. Vaikutukset maaperään,
pinta- ja pohjavesiin, ilman laatuun ja ilmastoon ovat hankevaihtoehdoissa
vähäisiä, eivätkä ne kohdistu erityisen tärkeisiin esiintymiin.
Ryj toteaa, että täyttömäen rakennusvaihe rajoittaa ja osin estää alueen käytön virkistykseen ja ulkoiluun sekä hävittää keskeisiä alueen maisemaelementtejä. Alueen rakentamis- ja viimeistelytyön aikana ulkoilu- ja virkistysreittien jatkuvuus on tarkoitus turvata erillisjärjestelyin. Läjitysalue suunnitellaan toteutettavaksi siten, että asutusta lähin osuus valmistuu ensin ja se avataan mahdollisuuksien mukaan virkistyskäyttöön ennen koko alueen valmistumista. Hankealueen nykyinen luonnonympäristö korvautuu uudella, korkeatasoisesti viimeistellyllä ja maisemoidulla ympäristöllä, ja uusi täyttömäki tulee tarjoamaan hyvät edellytykset ulkoilulle ja virkistykselle.
Täyttömäen laajentamisen vaikutukset alueen pienilmastoon jäävät vähäisiksi. Epäsuotuisia vaikutuksia pienilmastoon ei nykyisen mäen ja Malminkartanon asuinalueen osalta ole havaittu. Maisemoitu ja Honkasuon asutusta kohti loiventuva uusi osuus on tässä suhteessa riskittömämpi. Pääkaupunkiseudun ilmanlaadun seurantatulosten ja alueen päästölähteiden perusteella arvioituna on todennäköistä, että Malminkartanon lähialueilla muut pitoisuudet eivät ylitä terveydellisin perustein annettuja ilmanlaadun raja-arvoja. Alueella ei oteta vastaan maita, jotka sisältävät haihtuvilla haitta-aineilla (esim. polttoaineet, liuottimet) pilaantuneita maita.
Mäen aiheuttama varjostus on vähäistä. Hankkeen mukainen ylijäämämassamäki varjostaisi jonkin verran välittömästi sen pohjoispuolella sijaitsevaa Honkasuon aluetta talvella pimeimpänä vuodenaikana auringon ollessa matalalla joulu-tammikuussa.
Alueen kasvillisuuden ja eläimistön elinympäristöt eivät ole luonnonsuojelulain, metsälain tai vesilain tarkoittamia arvokkaita luontotyyppejä tai elinympäristöjä, joten laki ei vaadi niiden säilyttämistä kuin yleisellä tasolla luonnonsuojelun nimissä. Uudella täyttömäellä olisi luonnon monimuotoisuuteen kohdistuvien kielteisten vaikutusten ohella myös myönteisiä vaikutuksia linnustoon täyttömäen runsaan avomaalinnuston saadessa uutta elintilaa pensastumisen vähentyessä. Uhanalaisia kasvilajeja alueelta ei tavattu kesällä 2003 tehdyssä inventoinnissa. Silmälläpidettävistä lintulajeista alueella on tavattu pyy ja palokärki.
Alueen asemakaava tulisi
laatia viivytyksettä, sillä viereisen Honkasuon asuinalueen hyvien rakentamisolosuhteiden
turvaaminen on ensisijaisen tärkeää. Honkasuo on yksi Yleiskaava 2002:n
osoittamista pientaloasuntojen rakennuskohteista Helsingissä. Honkasuon ja
nykyisen täyttömäen väliin jäävä metsäalue ja nykyinen täyttömäki palvelevat tulevan
ja nykyisen asuinalueen lähimetsänä ja lähivirkistysalueena.
RYJ Kaupunginhallitus päättänee lähettää Uudenmaan ympäristökeskukselle Malminkartanon täyttömäen laajennus – ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta seuraavan lausunnon:
Kokonaisuutena ympäristövaikutusten arviointi on kattava ja antaa riittävät edellytykset tarvittaville johtopäätöksille ja päätöksenteolle. Arviointi täyttää ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain ja asetuksen tarkoituksen, mikä on hankkeen ympäristövaikutusten selvittäminen ja arvioiminen, tiedon tuottaminen suunnittelun ja päätöksenteon tueksi sekä osallisten tiedonsaanti- ja osallistumismahdollisuuksien lisääminen. Laadittu alustava yleissuunnitelma ja sitä täydentävät YVA-menettelyn aikana tehdyt täydentävät selvitykset ja osallisten kuulemiset sisältävät kaikki keskeiset hanketta koskevat tutkimustulokset ja näkökannat.
Ohjelmavaiheen jälkeen YVA-prosessin rinnalla laaditut lisäselvitykset
on tehty huolellisesti, ja ne ovat tuottaneet hyödyllistä ja välttämätöntä
tietoa. Erityisesti on mainittava osallisten kokemien vaikutusten selvittäminen.
Hankevaihtoehtojen täydentäminen syvemmän louhinnan alavaihtoehdoilla on tuonut
kaivattua joustoa jatkosuunnittelun mahdollisuuksien kannalta. Mäen
laajennuksen esisuunnittelu sekä maisema- ja virkistyskäyttösuunnittelu ovat
edistäneet hankkeesta käytävää viranomais- ja osalliskeskustelua.
Ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa on kaikkien vaihtoehtojen ympäristövaikutukset selvitetty riittävällä tarkkuudella, jotta vaihtoehtoja voidaan vertailla keskenään. Melu- ja pölyhaittojen vähentämistä tulee tosin selvittää selostuksessa esitettyä enemmän, sillä haittoja saattaa esiintyä lähimmillä asuinalueilla usean vuoden ajan.
Arviointiselostusta, jossa esitetään tiedot hankkeesta ja sen vaihtoehdoista sekä yhtenäinen arvio niiden ympäristövaikutuksista, voidaan käyttää hankkeesta päättämisen ja ympäristölupaharkinnan perusteena.
Kirje Uudenmaan ympäristökeskukselle ja pöytäkirjanote ympäristölautakunnalle, kaupunkisuunnittelulautakunnalle, yleisten töiden lautakunnalle ja kiinteistölautakunnalle.
Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 169 2361
LIITTEET |
Liite 1 |
Kuulutus ympäristövaikutusten arviointiselostuksen vireillä olosta |
|
Liite 2 |
|
|
Liite 3 |
Dosentti Juhani Pekkolan lausunto 9.8.2005 |
|
Liite 4 |
As Oy Helsingin Vuorenjuuren lausunto, saap. 16.8.2005 |
|
Liite 5 |
Espoon kaupungin teknisen toimen johtajan po. kaupunginsihteeri Martti Tieahon kirje 1.9.2005 |
|
Liite 6 |
Malminkartanon asukasyhdistys ry:n kirje |