HELSINGIN KAUPUNGINHALLITUS

 

ESITYSLISTA

 

34- 2005

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kokousaika

26.9.2005 klo 16

Kokouspaikka

Kaupungintalo, Khn istuntosali

 

 

 

 

 

 

 


Asia

 

Sivu

 

KAUPUNGINJOHTAJA

 

1

Kokouksen laillisuuden ja päätösvaltaisuuden toteaminen sekä pöytäkirjan tarkastajien valinta

1

 

2

Tämän kokouksen päätösten täytäntöönpano

2

 

3

Lausunto Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030 -luonnoksesta

3

 

4

Lausunto Itä-Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2035 -luonnoksesta

45

 

5

Vuoden 2005 talousarvioon sisältyvän henkilöstömenovarauksen käyttäminen

55

 

6

Uusien asuntoalueiden kunnallistekniikan rahoitusta koskevan kaupungin ja Valtion asuntorahaston välisen toteutusasiakirjan hyväksyminen ja avustuksen hakeminen

59

 

KAUPUNKISUUNNITTELU- JA KIINTEISTÖTOIMI

 

1

Käpylän kortteleiden nro 25001 ja 25002 määrääminen rakennuskieltoon (nro 11456)

62

 

2

Selitys korkeimmalle hallinto-oikeudelle Helsingin hallinto-oikeuden päätöksestä tehdystä valituksesta Tapaninkylän tonttien 39029/4 ja 6 ym. alueiden eli ns. Kapteenskanmäen asemakaava-asiassa  (nro 11220)

64

 

3

Selitys korkeimmalle hallinto-oikeudelle Helsingin hallinto-oikeuden päätöksestä tehdystä valituksesta Pukinmäen korttelin nro 37186 ym. alueiden asemakaava-asiassa (nro 11094)

67

 

4

Esitys erityisen maksun perimiseksi rakennusoikeuden ylityksestä

71

 

5

Lausunto Uudenmaan ympäristökeskukselle Fastighets Ab Majblommanin poikkeamishakemuksesta

82

 

6

Kiinteistöviraston tilakeskuksen uuden toimitilan hankesuunnitelman hyväksyminen

84

 

7

19.9.2005 pöydälle pantu asia
Kruununhaan kaupunginosan korttelien nro 4, 30, 31 ja 32 tilojen  käytön monipuolistaminen

90

 

SIVISTYS- JA HENKILÖSTÖTOIMI

 

1

Vt Suzan Ikävalkon toivomusponsi: Maahanmuuttajien työllistäminen kaupungin palvelukseen

98

 

2

Asiantuntijan nimeäminen työllistämistoimikuntaan ja työllisyysasioiden neuvottelukuntaan

101

 

RAKENNUS- JA YMPÄRISTÖTOIMI

 

1

Valtuutettu Outi Ojalan toivomusponsi: Katupölyn vähentäminen

102

 

2

Lausunto Turku-Helsinki pikavuoroliikenteen laatukäytäväselvityksestä

109

 

3

Lausunto liikenne- ja viestintäministeriölle ns. palvelusopimusasetuksesta

113

 

4

Lausunto Uudenmaan ympäristökeskukselle Suomenlinnan Varvilahteen uponneen m/aux Margonan poistamisesta valtion jätehuoltotyönä

123

 

5

Lausunto Uudenmaan ympäristökeskukselle HKR-Ympäristötuotannon ympäristölupahakemuksesta

125

 

6

Pelastuslaitoksen hallintopäällikkö Jukka-Pekka Halmeen irtisanoutuminen ja määräaikaisen hoitajan määrääminen virkaan

133

 

7

Lausunto Uudenmaan ympäristökeskukselle Malminkartanon täyttömäen laajennuksen ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta

135

 

SOSIAALI- JA TERVEYSTOIMI

 

1

Vt Sirpa Puhakan toivomusponsi: Lasten päivähoitotilojen ajoitus

156

 

 


1

KOKOUKSEN LAILLISUUDEN JA PÄÄTÖSVALTAISUUDEN TOTEAMINEN SEKÄ PÖYTÄKIRJAN TARKASTAJIEN VALINTA

 

 

 

KJ                                      Kaupunginhallitus päättänee todeta kokouksen lailliseksi ja päätösvaltaiseksi sekä valita jäsenet Urhon (varalla Lehtipuu) ja Puuran (varalla Vehviläinen) tarkastamaan tämän kokouksen pöytäkirjan.

 

 

 

 

 

 


2

TÄMÄN KOKOUKSEN PÄÄTÖSTEN TÄYTÄNTÖÖNPANO

 

 

 

KJ                                      Kaupunginhallitus päättänee, että tämän kokouksen päätökset voidaan panna täytäntöön ennen kuin ne ovat saaneet lainvoiman, ellei erikseen toisin ole päätetty tai myöhemmin päätetä.

 

 

 

 

 

 


3

LAUSUNTO UUDENMAAN MAAKUNTASUUNNITELMA 2030 -LUONNOKSESTA

 

Khs 2005-1431

 

./.                   Uudenmaan liitto pyytää (14.6.2005) Helsingin kaupungin lausuntoa Uudenmaan maakuntasuunnitelman 2030 luonnoksesta, jonka Uudenmaan maakuntahallitus on hyväksynyt 13.6.2005. Lausunto on pyydetty 16.9.2005 mennessä, mihin on saatu lisäaikaa yksi viikko. Luonnos on                      asiakohdan liitteenä.

 

Maakuntasuunnitelma on pitkän aikavälin strateginen suunnitelma maa­kunnan kehittämiseksi. Sen keskeinen tehtävä on ohjata maakunnan toiminnan ja alueidenkäytön suunnittelua palvelemaan samoja päämääriä ja tavoitteita. Luonteensa takia maakuntasuunnitelma on varsin yleispiirteinen. Sen strategisia linjauksia konkretisoivat maakuntakaava sekä maakuntaohjelma toteuttamissuunnitelmineen. Suunnitelman laatimiseen liittoa velvoittavat Maankäyttö- ja rakennuslaki (5.2.1999/132, 25 §) ja Alueiden kehittämislaki (12.7.2002/602, 5 §).

 

Edellinen maakuntasuunnitelma, Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2025 hyväksyttiin Uudenmaan maakuntavaltuustossa 1.11.2002. Helsingin kaupunginhallitus antoi suunnitelmaluonnoksesta lausuntonsa 25.2.2002 (§ 288). Nyt käsiteltävänä oleva luonnoksen lähtökohtana on aikaisemman suunnitelman päivittäminen, ei kokonaan uuden maakuntasuunnitelman laadinta. Tarkoituksena on selkeyttää maakuntasuunnitelman ja maakuntaohjelman rooleja ja tehdä maakuntasuunnitelmasta aikaisempaa strategisempi asiakirja.

 

Uudenmaan maakuntasuunnitelman 2030 tavoitteena on kiteyttää maakunnan toivottu kehityskuva, johon maakunnan eri toimijat haluavat ja voivat yhdessä pyrkiä. Maakuntasuunnitelma strategisena suunnitelmana kertoo, mitä pitäisi tehdä ja miksi, jotta toivottu kehitys saadaan aikaan. Maakuntaohjelma puolestaan operatiivisena suunnitelmana sisältää toimenpidelinjauksia ja kertoo, miten asioita on tarkoitus toteuttaa.

 

Maakuntasuunnitelma koskettaa kaikkia maakunnan alueen toimijoita, ei yksin kuntia tai julkisia tahoja. Luonnoksen lausuntojakelu on erittäin laaja ja kattaa mm. oppilaitoksia, kansalaisjärjestöjä ja projektiorganisaatioita valtion ja kuntien viranomaistahojen lisäksi.

 

Suunnitelman laadintaan on ottanut osaa suuri joukko asiantuntijoita jäsenkunnista ja muista viiteryhmistä. Työ aloitettiin vaihtoehtoisten tulevaisuuskuvien hahmottamisella. Skenaariotyön loppuraportti ”Uudenmaan tulevaisuus 2035, Utua vai totta?” ilmestyi marraskuussa 2004. Vuoden 2004 lopulla on järjestetty neljä seminaaria, joissa on käsitelty erityisesti tulevaisuuden epävarmuustekijöitä ja näkymiä.

 

Vuonna 2005 on toteutettu sidosryhmätyö neljänä työryhmänä, jotka aihepiireiltään vastaavat luonnoksen sisällöllisiä painopisteitä:

 

1.                   Asuminen

2.                   Elinkeinot ja osaaminen

3.                   Hyvinvointi

4.                   Infrastruktuuri ja ympäristö.

 

Sidosryhmätyön jälkeen luonnos on hiottu maakunnan päättävien elinten käsittelyssä.

 

Sisällöllisesti maakuntasuunnitelmaluonnos koostuu kahdesta pääosiosta: maakunnan tavoitellun kehityksen kuvauksesta ja taustamateriaalista. Tavoiteltuun kehitykseen kuuluvat visio, strategiset tavoitteet ja strategiat sekä niiden vaikutusten arviointi. Taustamateriaalin osalta korostetaan skenaariotyön loppuraporttia.

 

Määrälliset tavoitteet mm. asukasluvun osalta on karsittu pois. Tätäkin perustellaan maakuntasuunnitelman ja -ohjelman eron selventämisellä. Suunnitelma ei esimerkiksi osoita yhtä tiettyä tavoitteellista väkilukumäärää, vaan vaihteluvälin vuonna 2030. Samalla periaatteella on tuotettu myös työpaikkamäärä- ja asuntotarvelaskelmat. Vielä vuonna 2005 käynnistyvässä maakuntaohjelmatyössä on tarkoitus kasvattaa nykytilan kuvauksen osuutta sekä johtaa myös määrällisiä tavoitteita kehitykselle.

 

Kj toteaa ensiksi, että luonnoksesta on pyydetty lausunnot kaikilta kaupungin lauta- ja johtokunnilta. Hankalasti loma-aikaan ajoittuneesta lausuntoaikataulusta huolimatta on lautakunnissa tapahtunut pohdinta tuottanut hyvin varteenotettavia näkökohtia maakuntasuunnitelmaluonnoksen jatkovalmistelulle ja jo tänä syksynä käynnistyvälle maakuntaohjelmatyölle.

 

Sosiaalilautakunta lausuu (lausunto saap.17.8.2005), että maakuntasuunnitelman tarkoituksena on ohjata ja suunnata yksittäisen maakunnan pitkän aikavälin kehittämistä. Koska aikajänne on 25 vuotta, suunnitelmassa tulisi tuoda esille vaihtoehtoja mahdollisista tulevaisuuskuvista sekä vaihtoehtoisia strategioita tavoitteiden toteuttamiseksi. Olennaista on myös riskien ennakointi ja niihin varautuminen. Maakuntasuunnitelmasta hyötyvät maakunnan asukkaat ja toimijat, joille tavoitteena on luoda mahdollisimman hyvät elämisen edellytykset.

 

Uudenmaan tulevaisuus 2035 -skenaarioprojektin kehittämät neljä moni­alaista skenaariota luovat mielenkiintoisen ajattelupohjan jatkotyöskentelylle. Yksikään skenaarioista ei ole kuitenkaan tavoitetila. Suunnitelmaluonnoksen lähtöoletuksena on, että toimintaympäristö säilyy nykyisen kaltaisena, vakaana hyvinvointiyhteiskuntana. Asetettua visiota tulisikin jatkossa peilata suhteessa mahdollisiin tulevaisuuskuviin. Suunnitelmaluonnoksessa skenaarioiden ja valittujen strategioiden välinen yhteys ei tule esille. Lähtöoletusten, erilaisten epävarmuustekijöiden ja toimintaympäristön muutosten tarkastelu tulisi sisällyttää suunnitelmaan.

 

Uudenmaan maakuntasuunnitelmaa 2030 valmistellaan tilanteessa, jossa on meneillään merkittäviä muutoksia ja uudistuksia sekä Uudenmaan kuntien toimintaympäristössä että kunnallis- ja aluehallinnon järjestämistavoissa. Hallitus antoi huhtikuussa 2005 laajan selonteon keskus-, alue- ja paikallishallinnon toimivuudesta ja kehittämistarpeista. Maakuntasuunnitelman kannalta keskeisiä ovat kunta- ja palvelurakenteen sekä aluehallinnon rakenteiden uudistaminen. Sisäasiainministeriön kunta- ja palvelurakenneuudistus – hankkeen esitykset valmistuvat 31.5.2006 mennessä ja tulevat vaikuttamaan mm. kuntajakoon ja palvelujen järjestämisperiaatteisiin. Hallitusohjelmaan perustuva Helsingin seudun yhteistyön kehittämishanke käynnistettiin jo aiemmin, kesäkuussa 2003. Sosiaalilautakunta katsoo, että maakuntasuunnitelma tulisi arvioida uudelleen sitten, kun kunta- ja palvelurakenteen uudistusta koskevat ratkaisut on tehty.

 

Suunnitelman hyvinvointistrategiaa on tarpeen käsitellä laajemmin kuin palvelujen tuottamisen näkökulmasta. Uudenmaan maakunnan sisällä on Suomen urbanisoitunein ja kansainvälisin alue. Tämän vuoksi suunnitelmassa tulee näkyä selkeämmin pääkaupunkiseudun elinolojen erityispiirteet ja polarisoitumisen riskit verrattuna muuhun maahan. Uudenmaan väestön koulutustaso on Suomen huippua mutta myös huono-osaisuutta esiintyy suurissa kaupungeissa enemmän kuin muilla alueilla. Huono-osaisuutta osoittavia indikaattoreita ovat mm. rikollisuus, toimeentuloturvan ja lastensuojelun tarve sekä asunnottomuus. Ulkomaalaisista suurin osa asuu pääkaupunkiseudulla. Ulkomaalaisten ja taustaltaan monikulttuurisen väestön integroituminen ja osaamisen vahvistuminen on nähtävä mahdollisuutena työmarkkinoille väestön ikääntyessä.

 

Suunnitelman mukaan lähtökohtana kaikessa suunnittelussa ja päätöksenteossa tulee olla ihmisten hyvinvoinnin ja tasa-arvon edistäminen sekä sosiaalisten ongelmien kuten syrjäytymisen ehkäisy ja että näihin tulee kiinnittää huomiota jo maankäytön suunnittelussa ja rakentamisessa. Tämä on hyvä tavoite mutta suunnitelmassa esitetyt keinot ovat varsin kapea-alaiset tämän tavoitteen saavuttamiseksi.  Suotavaa olisi tarkastella, miten kuvattujen painopistealueiden toimet nivotaan yhteen hyvinvointia laaja-alaisesti edistäväksi kokonaisuudeksi. Riskinä lisäksi on, että ennaltaehkäisevä strategia ei tavoita ihmisiä, joille siitä olisi suurin hyöty.

 

Maakuntasuunnitelmassa on pyritty lyhyesti arvioimaan strategioiden vaikutuksia, vaikka samalla on todettu, että konkreettisempi arviointi on mahdollista vasta maakuntaohjelman ja hankkeiden yhteydessä. Avoimeksi jää, mihin arviot perustuvat.  Kun maakuntasuunnitelman tavoitteena viime kädessä on edistää asukkaiden henkistä, taloudellista, terveydellistä ja sosiaalista hyvinvointia, arvioinnin tulee osaltaan perustua asukkaiden osallisuuteen ja vuorovaikutukseen.

 

Rakennuslautakunta (19.8.2005) keskittyy lausunnossaan asumisen teemaan:

 

Asuinrakentamisen määrä

 

Maakuntasuunnitelman luonnoksessa kiinnitetään lukuisissa kohdissa huomiota Uudenmaan muuta Suomea keskimäärin heikompaan asuntotilanteeseen. Pääkaupunkiseudulla asuminen on kalliimpaa ja asumisväljyys on muuta maata alhaisempi.  Kun Uusimaa varautuu 200 000 – 300 000 asukkaan väestönkasvuun vuoteen 2030 mennessä, tarvitaan jo tämän takia uusia asuntoja. Suurempi kysymys on kuitenkin tarve asumisväljyyden kasvattamiseksi, jossa Uudellamaalla on erityisiä paineita.

 

Kunnilla on kaavoitusmonopoli. Kuntien päätöksistä viime kädessä riippuu, kuinka paljon maata kaavoitetaan esimerkiksi asuntorakentamiseen.

 

Maankäytön suunnittelusta vastaavat tahot ovat kuitenkin monien intressien puristuksessa. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla melko tavallista on, että uusien laajempien asuntoalueiden kaavoitus kohtaa kritiikkiä ja vastustusta. Erityisesti jo valmiiksi rakennetuksi mielletyn ympäristön lisärakentamista vastustetaan lähes säännönmukaisesti alueen asukkaiden taholta.

 

Rakennusvalvonnan tehtävänä on valvoa kaavojen noudattamista. Joissakin kunnissa rakennusvalvonnalla on roolia tehtäessä suunnittelutarveratkaisuja. Suunnittelutarveratkaisu on kuitenkin tarkoitettu käytettäväksi vain hyvin yksittäistapauksellisesti eikä suunnittelutarveratkaisuilla ratkaista lain mukaan laajempia rakentamisen kysymyksiä.

 

Rakennuslautakunta katsoo, että Uudenmaan liiton kuntien tulee tarkastella ennakkoluulottomasti mahdollisuuksia uusien alueiden kaavoittamiseen. Yhden kunnan toimenpiteet eivät tässä auta, ellei rakentamisen linjoista vallitse riittävää yksimielisyyttä. Uudet rakentamisalueet tulee sijoittaa liikenteellisesti edullisesti. Niin pitkälle kuin mahdollista tulee hyödyntää jo olemassa olevaa liikenneverkostoa.

 

Maakuntasuunnitelman luonnoksesta puuttuu lähes tyystin tarkastelu siltä osin, miten Uudenmaan sisällä tapahtuvaan muuttoliikkeeseen pitäisi suhtautua. Luonnoksen mukaan väestön jakautumista seutukunnittain ja kunnittain tullaan tarkastelemaan maakuntaohjelma- ja kehityskuvatyön yhteydessä. Rakennuslautakunnan mielestä olisi kuitenkin toivottavaa, että jo maakuntasuunnitelmassa otettaisiin kantaa, miten ja minne väestön toivotaan Uudellamaalla vuonna 2030 sijoittuvan. Tarkastelun tulisi ulottua myös Itä-Uudenmaan maakuntaliiton alueelle.

 

Viime aikoina sekä pääkaupunkiseudun että niin sanottujen Kuuma –kuntien yhteistyö on ollut selvästi tiivistymään päin. Esimerkiksi Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten yleiskaavoja on tarkasteltu yhdessä. Marraskuussa 2004 hyväksyttiin pääkaupunkiseudun neuvottelukunnassa asiakirja maankäytön ja asumisen strategisista linjauksista. Seuraava askel saattaisi olla kuntien yhteinen yleiskaava.

 

Maakuntasuunnitelman luonnoksessa kiinnitetään yllättävän vähän huomiota kuntien yhteistyöhön maankäytön suunnittelussa. Eniten asiaa sivutaan kohdassa Strategia 1.5. Asian merkittävyyden vuoksi sitä voisi käsitellä laajemmin. Kohdassa 1.5 tuodaan esiin tarve valtion nykyistä suuremmasta taloudellisesta panoksesta Helsingin seudun palvelurakenteen ja infrastruktuurin rakentamiseen ja ylläpitoon. Vaikka maakuntasuunnitelma on yleisluonteinen strateginen asiakirja, tulisi valtion roolia konkretisoida ja listata tarkemmin niitä valtion toimenpiteitä, joilla esitettyihin tavoitteisiin voidaan päästä. Muun muassa valtion rooliin maakunnassa suurena raakamaan omistajana tulisi ottaa kantaa.

 


Rakentamisen laatu

 

Rakentamisen laatua on luonnoksessa käsitelty lähinnä esteettömyyden kannalta. Lisäksi on kiinnitetty huomiota jo olemassa olevan rakennuskannan ylläpitoon ja rakennetun ympäristön laatuun.

 

Liikkumisesteettömästä rakentamisesta on tullut 1.3.2005 voimaan uudet valtakunnalliset rakentamismääräykset. Ne sisältyvät Suomen rakentamismääräyskokoelman osiin F1 Esteetön rakennus ja G1 Asuntosuunnittelu. Helsingin rakennuslautakunta hyväksyi kokouksessaan 12.7.2005 ohjeen näiden uusien määräysten soveltamisesta. Ympäristöministeriö valmistelee myös tulkintaopasta uusista määräyksistä. Opas valmistunee kuitenkin aikaisintaan vuonna 2006.

 

Olisi toivottavaa, että ainakin pääkaupunkiseudun kunnat voisivat käyttää neuvonta- ja ohjaustyössään samoja esteettömän rakentamisen tulkintoja. Helsingin rakennuslautakunnan hyväksymä ohje löytyy rakennusvalvontaviraston kotisivuilta www.rakvv.hel.fi.

 

Erityisesti Helsingissä on paljon kerrostalokantaa ilman hissiä. Hissittömien porrashuoneiden varustamiseksi jälkiasennushissillä myönnetään valtion ja Helsingin kaupungin toimesta huomattavia avustuksia. Helsingissä toimii myös erityinen Hissiprojekti, jonka kautta jälkiasennushissiä harkitsevat taloyhtiöt saavat ohjausta ja neuvontaa.

 

Viime aikoina on jälkiasennushissittäminen joutunut joissakin tapauksissa ristiriitaan rakennusten arvokkaiden sisätilojen suojelupyrkimysten kanssa. Myös pelastautumisen näkökohdat tulee kapeita porrassyöksyjä kavennettaessa ottaa huomioon. On viime kädessä asemakaavoja hyväksyvien valtuustojen asia sovittaa hissien jälkiasennustarve ja kohtuullinen rakennussuojelu yhteen. Taloyhtiöiden kannalta kohtuuttomia ovat tilanteet, joissa esimerkiksi alueellinen ympäristökeskus lähtee valitusteitse estämään hissittämistä. Taloyhtiöt ovat syystä ihmeissään, kun heidän pyrkimyksiänsä parantaa maakuntasuunnitelman luonnoksessakin esitetyllä tavalla olemassa olevan rakennuskannan käyttökelpoisuutta julkisen vallan toimesta estetään. Jos joissakin tapauksissa hissien jälkiasennus katsotaan rakennussuojelumielessä epätoivottavaksi, tulisi asiasta määrätä yksiselitteisesti ja ilman tulkinnanvaraa asemakaavassa. 

 

Helsingissä on jo vuosia toiminut erityinen lähiöprojekti. Projektin avulla on kohdennettu merkittäviä avustavia toimenpiteitä sen piiriin valittuihin lähiöihin. Kaupungin toimien avulla on voitu ko. lähiöiden segreaatio- ja rapautumiskierrettä katkaista. Olisi toivottavaa, että maakuntasuunnitelmassa lähiöprojekti ja sen tuomat rohkaisevat esimerkit noteerattaisiin. Lähiöprojektin malli pitäisi ottaa laajemminkin käyttöön Uudenmaan liiton alueella.

 

Yleisesti voi todeta, että maakuntasuunnitelman luonnoksessa on kysymys rakennetun ympäristön ja rakentamisen laadusta käsitelty vaisusti. Luonnos ei sisällä mitään uusia avauksia. Niitä kuitenkin kaivattaisiin, jos tarkoitus on kehittää Helsingin metropolialueesta laajalti maan rajojen ulkopuolellakin kiinnostava ja houkutteleva asumispaikka.

 

Erityisryhmille suunnattujen asumis- ja muiden palvelujen osalta ovat kokemukset toistaiseksi olleet sen suuntaisia, että niiden kohdalla usein pyritään tinkimään normaaliasumisenkin laadusta. Tavoitteen tulisi olla pikemminkin päinvastainen. Ellei sitten tietoiseksi päämääräksi oteta sitä, että erityisryhmät sijoittautuisivat mieluummin muualle kuin Uudellemaalle, koska heidän ei katsota edustavan dynaamisinta ja seudulla taloudellista hyvinvointia generoivaa väestönosaa. Jos tätä ei päämääräksi hyväksytä, tulisi suunnitelman luonnoksessa ottaa voimakkaammin kantaa sen puolesta, että erityisryhmät ansaitsevat siinä kuin muutkin korkeatasoisen rakennetun ympäristön ja laadukkaat asunnot.

 

Muuta

 

Maakuntasuunnitelman luonnos antaa kaiken kaikkiaan melko mitään sanomattoman kuvan Uudenmaan kehittämisen näkymistä. Monet siihen kirjatut seikat ovat aika lailla itsestäänselvyyksiä, joita on paljon perusteellisemmin käsitelty esimerkiksi liiton jäsenkuntien omissa maankäytöllisissä ja muissa suunnitelmissa. Uudenmaan kehittämistä vaikeuttaa myös Uudenmaan historiallisen läänin jakautuminen kahteen maakunnalliseen liittoon.

 

Ehkä huolestuttavin piirre on, että suunnitelmaluonnos ei sisällä mitään kovin voimakasta tahtotilaa siltä osin, miten maakuntaa seuraavan 25 vuoden aikana halutaan kehittää.  Visioksi valittu Uudenmaan asukkaiden hyvinvoinnin kasvu kansainvälisesti kilpailukykyisellä metropolialueella on oikeansuuntainen, mutta ei kovinkaan omaperäinen.  Suunnitelmaan on kirjattu mittava määrä erilaisia edistettäviä hyviä asioita, mutta miten niihin konkreettisesti aiotaan päästä, on jäänyt vähemmälle huomiolle. Selitykseksi ei ehkä riitä se, että maakuntasuunnitelman hyväksymisen jälkeen laaditaan erikseen maakuntakaava ja maakuntaohjelma.

 

Toisaalta voi ehkä oikeutetustikin kysyä, voidaanko ja kuinka pitkälle maakunnan kehitystä maakuntasuunnitelmien ja vastaavien avulla ohjata. Kun niitä joka tapauksessa jo lainsäädännönkin pakottamina tehdään, olisi hyödyllistä nähdä suunnitelmat voimakkaampina instrumentteina ja ottaa niistä enemmän hyötyä irti. Huonoimmillaan suunnitelmat latistuvat enemmän olemassa olevien kehityssuuntien kirjaamiseksi ilman pyrkimystä niiden hyödyntämiseen.  Nyt lausunnolla oleva suunnitelma sisältää elementtejä sekä kehityssuuntien kirjaamisesta että niiden orastavista hyödyntämispyrkimyksistä. Rakennuslautakunnan mielestä kannattaisi vielä enemmän painottaa sitä, mitä halutaan ja millä keinoilla haluttuihin päämääriin päästään. Usein tämä tarkoittaa sitä, että joudutaan tekemään selkeitä arvovalintoja.

 

Terveyslautakunta (22.8.2005) ilmoittaa antavansa lausunnon lähinnä terveyspalvelujen osalta.

 

Maakuntasuunnitelmassa korostetaan Uuttamaata metropolialueena, jonka asukkailla on hyvät terveys- ja sosiaalipalvelut yhtenä osana hyvinvointipalveluja.

 

Hallinnollisen perusrakenteen oletetaan säilyvän nykyisen kaltaisena, vaikka suunnitelmassa korostuu voimakas tavoite lisätä ja tehostaa kaikkien toimijoiden välistä yhteistyötä sekä poistaa päällekkäisyydet. Moniammatillinen verkostotyö on käynnistynyt Helsingissä ja helpottanut eri toimijoiden työskentelyä. Helsingin terveystoimen ja sosiaalitoimen uudelleenorganisointi toimialakohtaisiksi ovat omalta osaltaan helpottaneet yhteistyötä.

 

Palvelurakenteiden kehittämisessä tulee turvata riittävät henkilöstöresurssit terveyspalvelujen tuottamiseen. Nähtävissä on jo nyt alkava henkilöstöpula.

 

Suurin huoli Uudellamaalla vuonna 2035 on ihmisten terveys, jota uhkaavat elintapasairaudet sekä sosiaalisten turvaverkkojen puuttuminen. Päihteet ja ylipaino ovat yhteiskunnallisia ongelmia. Uusia toimintatapoja tarvitaan nimenomaan mielenterveysongelmien ehkäisyyn ja hoitoon. Samoin ikääntyvän väestön määrän runsas kasvu tulee aiheuttamaan palvelurakenteelle haasteita. Uudenmaan väestön ikärakenne muuttuu vuoteen 2030 mennessä siten, että yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä kasvaa nykyisestä 12 %:sta lähes 25 %:n.

 

Uudenmaan maakuntasuunnitelman 2030 tavoitteet ja linjaukset ehkäisevät omalta osaltaan väestön eriarvoistumista ja syrjäytymistä sekä vähentävät terveyden kannalta haitallista kuormitusta. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen monialaisen tutkimuksen ja koulutuksen kehittämiseen ja vahvistamiseen tulee entisestään kiinnittää huomiota kasvavan väestömäärän ja ikärakenteen muutoksen myötä.

 

Kulttuuri- ja kirjastolautakunta (23.8.2005) toteaa, että maakuntasuunnitelma on hyvin yleispiirteinen. Sen strategialauseet antavat monenlaisia mahdollisuuksia tulkintoihin ja painotuksiin. Kirjasto- ja kulttuuritoimen kannalta tärkeä on lähtökohtana olevat nykyisenkaltaiset arvot ja hyvinvointiyhteiskunnan säilyminen. Kirjasto on yksi modernin hyvinvointiyhteiskunnan peruspalveluista, olennainen kansalaisyhteiskunnan osa, vaikka kirjastotoiminta sinänsä on ikivanhaa ja sopeutunut kautta aikain erilaisiin yhteiskuntamuotoihin.

 

Alueiden kehittämisessä talouden, sosiaalisen ja ympäristöulottuvuuden rinnalle on noussut vähitellen kulttuurinen ulottuvuus. Sen merkitys päätöksenteossa on laajentunut samalla kun itse kulttuurin käsite on kasvanut ulos perinteisestä taiteeseen rajautuvasta merkityksestä. Maakuntasuunnitelman luonnoksessa tämä kehitys on otettu huomioon. Kokonaisarviossa tarkastellaan suunnitelman taloudellisia, sosiaalisia, kulttuurisia ja ekologisia vaikutuksia.

 

Neljän keskeisen teeman sisällöissä erityisesti kahden kohdalla kulttuurin merkitys tulee selvästi esille. Elinkeinot ja osaaminen kohdassa ehdotetaan resurssien ohjaamista tietyille aloille, joista yksi on luovat alat. Siihen sisältyy laajasti taide, muotoilu, kulttuurituotanto ja viestintä.

 

Kirjastotoimi liittyy elinkeinoihin suhteellisen suorasti nykyisten ja tulevien elinkeinoihin osallistuvien osaamisen kehittämisen tai kehittymisen kautta. Lisäksi kirjastolla on monimutkaisempi suhde elinkeinoelämään sisältämiensä dokumenttien ja viestintään sidotun informaation kautta.  Toisaalta suunnitelmassa todetaan, että trendinä tulee olemaan vähäaineistuminen ja että Uudenmaan kilpailukyvyn tulee ilmentyä erityisesti tieto- ja osaamisperusteisissa palveluissa. Lisäksi todetaan, että nykyiset palvelualojen tutkimus- ja tuotekehityspanokset ovat jääneet vähäisiksi verrattuna teknologian rahoittamiseen. Kulttuuri ja kirjastot kuuluvat ilman muuta tieto- ja osaamisperusteisiin palveluihin ja sopivat hyvin yhteen vähäaineistumistrendin kanssa. Juuri kaupunginkirjaston aloitteesta Helsingissä on perustettu digitaalisiin palveluihin opastava kansalaisten kohtaamispaikka Lasipalatsiin. Kirjastoilla on ollut uutta välittävä rooli kansalaisten tietotekniikan käytössä jo tietoteknisen kehityksen hyvin varhaisista vaiheista asti.

 

Suunnitelman hyvinvointitavoitteen yhteydessä perusopetuksen ja monipuolisen kulttuuritarjonnan strategian perusteluissa mainitaan kirjastopalvelujen vaativan uusia, joustavia ratkaisuja nopeasti kasvavissa taajamissa ja väestökatokunnissa taas saatetaan vaatia uudenlaista kuntarajat ylittävää yhteistyötä. Suunnitelmassa todetaan myös, että on strategisesti tärkeää, että kulttuurille turvataan riittävät resurssit positiivisen kehäilmiön ylläpitoon.

 

Kirjasto on osa luovuutta ylläpitävää kehäilmiötä. Kohtuulliset toimintaedellytykset turvaavat resurssit ovat olleet vain reilun prosentin luokkaa kunnan taloudesta. On tärkeä huomata, että kulttuuriin ja kirjastoon sijoitetut varat tulevat yhteiskunnan hyödyksi moninkertaisesti nimenomaan elinkeinoelämään ja hyvinvointiin liittyvien kytkösten kautta. Erilaiset joustavat ratkaisut tuskin ovat kirjastotoiminnalle ongelma sinänsä. Kirjastoala lienee toimiala, jossa kunnallisista palveluista laajimmin on otettu käyttöön erilaiset seudulliset ja valtakunnalliset yhteistyömahdollisuudet asiakaskuntaa palvelemaan. Lisäksi kirjasto sopeutuu hyvin joustavasti yhteistoimintaan tai naapuriksi monenlaisten palvelutoimintojen kanssa. Helsingin ja pääkaupunginseudun muiden kaupunkien keskeisestä kirjastoalan yhteistyöstä on kokemuksia jo yli neljännesvuosisadan ajalta ja yhteistyö on viime vuosina vain syventynyt ja monipuolistunut.

 

Luonnoksessa korostetaan rajaamisen ja kohdentamisen tärkeyden rinnalla sektorirajoja ylittävän yhteistyön merkitystä haluttujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Uutta luovaa yritystoimintaa ja kulttuurista innovaatiota syntyy verkottumisen ja toimialojen välisen yhteistyön kautta. Tätä vaikeuttaa osittain talousarvioiden sanelemat hallintorakenteet sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Suunnitelman esittämien teemojen seurannassa on pyrittävä purkamaan niitä esteitä, joita perinteiset hallintomallit niiden toteuttamiselle mahdollisesti asettavat.

 

Maakuntasuunnitelmassa kehitetään pohjaa konkreettisemmille maakuntaohjelmalle ja maakuntakaavalle. Näin ollen siinä on erittäin keskeisellä sijalla asuminen ja kasvavan maakunnan tapauksessa uusien asumismahdollisuuksien luominen. Palvelujen tuottamisen kannalta on positiivista, että tavoitteeksi on otettu olemassa olevien asuinalueiden ja kylien tasapainoinen vahvistaminen. Näin olemassa oleva infrastruktuuri, myös henkis-fyysinen, kuten kirjastot ja kulttuuritoiminnot tulevat entistä tehokkaammin käyttöön.

 

Taidemuseon johtokunta (23.8.2005) toteaa, että luonnos tuo esiin monipuolisen kulttuuritarjonnan merkityksen henkisen hyvinvoinnin rakentamiselle ja luovuuden kehittämiselle. Lausunto ei kiinnitä kuitenkaan suoraan huomiota siihen, että kulttuuritarjonnan monipuolisuus edellyttää pitkällä aikavälillä myös kulttuuriperinnön vaalimista. Myös kulttuuriperinnöllä on tärkeä merkitys maakunnan yhteisyyden ja jatkuvuuden luomisessa sekä perustana luovuudelle ja innovatiivisuudelle, koska sen avulla voi ymmärtää mennyttä kehitystä ja se luo perustaa myös tulevalle kehitykselle. Kulttuuriperinnön vaaliminen edistää myös luonnoksessa mainittua kulttuurin ja luovuuden välistä positiivista vuorovaikutusta.

 

Edellä lausutun perusteella taidemuseon johtokunta esittää, että Uudenmaan maakuntasuunnitelmassa 2030 otettaisiin huomioon myös olemassa olevan kulttuuriperinnön merkitys ja vaaliminen hyvinvoinnin painopisteeseen keskittyvissä strategioissa.

 

Eläintarhan johtokunta (24.8.2005) lausuu, että Uudenmaan maakunnan kehittämiseksi valmisteltu Uudenmaan maakuntasuunnitelman 2030 luonnos kartoittaa monipuolisesti maakunnan asukkaiden hyvinvointia ja alueen kilpailukykyä edistäviä strategioita. Tärkeänä eläintarhan johtokunta pitää erityisesti asumisen, infrastruktuurin ja ympäristön parantamiseen tähtääviä toimenpiteitä.

 

Suomen ja Uudenmaan vahvuus eurooppalaisesta näkökulmasta on erityisesti luonnontilaisen ympäristön säilyminen metropolialueidenkin tuntumassa. Niiden kohentaminen hyvin hoidettujen ulkoilu- ja virkistysalueiden muodossa on tärkeä viihtyvyyttä ja hyvinvointia kohentava tehtävä. Korkeasaaren eläintarhan johtokunta pitää luonnosta monipuolisena ja strategioiltaan oikean suuntaisena, korostaen kuitenkin myös luonnontilaisen ympäristön merkitystä metropolialueen kiinteänä osana.

 

Nuorisoasiainkeskus (25.8.2005) lausuu, että tämän päivän lapset ja nuoret kasvavat suunnitelmakaudella aikuisiksi, toimijoiksi, päättäjiksi, isiksi ja äideiksi. Heidän hyvinvointinsa ja toimintakykynsä ovat maakunnan tulevaisuuden avain.

 

Lasten ja nuorten ottaminen mukaan suunnitteluun ja päätöksentekoon heidän omissa toimintaympäristöissään ja asuinalueilla harjaannuttaa heidät parhaalla mahdollisella tavalla ottamaan aikuisena vastuuta ja toimimaan aktiivisesti ja oma-aloitteisesti. Lapset ja nuoret ovat kekseliäitä ja innovatiivisia luonnostaan. Heidän ennakkoluulottomuuttaan tulee hyödyntää erityisesti asumista ja ympäristöä koskevissa suunnitelmissa. Maakuntasuunnitelman tulee kannustaa julkisen sektorin toimijoita kuulemaan lapsia ja nuoria ja ottamaan heitä mukaan suunnitteluprosesseihin. Nuorisotoimen piirissä kehitetään tähän sopivia menetelmiä.

 

Huono-osaisuuden ja syrjäytymisen ehkäisy tulee olla painokkaasti mukana maakuntasuunnitelmassa. Keskeisenä kohderyhmänä tulee olla lapset ja nuoret ja heidän perheensä.  Maakuntasuunnitelman tulee pitää yllä arvomaailmaa, jossa yhteiskunnan heikoista jäsenistä pidetään huolta.

 

Hyvät kulttuuri- ja vapaa-ajan mahdollisuudet edistävät omalta osaltaan hyvinvointia. Ei kuitenkaan riitä, että tarjolla on palveluja. Yhtä tärkeää on, että asukkaat itse saavat mahdollisuuden tuottaa omaehtoista toimintaa. Erityisesti lapset ja nuoret ovat innokkaita toimijoita, kun heille annetaan siihen mahdollisuus. Tähän tarvitaan tiloja ja resursseja. Maakuntasuunnitelman tulee kannustaa julkista sektoria yhdessä muiden toimijoiden kanssa ylläpitämään tiloja ja toimintamahdollisuuksia erityisesti lapsille ja nuorille.

 

Kaupunginmuseon johtokunta (26.8.2005) tarkastelee luonnosta myös Keski-Uudenmaan maakuntamuseon näkökulmasta:

 

Nykytila

 

Taustamateriaalissa maakunnan nykytilaa käsittelevässä alaluvussa todetaan otsikon ”Liike(nne)verkko kuormittunut” alla seuraavaa: ”Ympäristöongelmista huolimatta ympäristön hyödyntäminen on tapahtunut pääosin hallitusti ja tuloksena on elinympäristöltään viihtyisiä, monipuolisia ja ajallisesti kerroksellisia kaupunki- ja maaseutuympäristöjä. Uudenmaan rikas kulttuuriperintö, maisemat sekä luonnon ja meren läheisyys antavat hyvät lähtökohdat fyysisen ympäristön kehittämiselle.”  Kulttuuriperinnön nykytilan käsittelytapa suunnitelmassa on hyvin pintapuolinen, sitä ei kuvailla tai analysoida laajemmin eikä sitä käsitellä edes oman otsikon alla, vaan osana liikenneverkkoja(!).

 

Kyseessä on maan tiheimmin asuttu alue. Valtakunnallisesti, maakunnallisesti ja paikallisesti arvokkaita kohteita on runsaasti. Yksin Helsingin ja koko pääkaupunkiseudun kulttuuriympäristön erityisluonne ja ominaispiirteet on aihe, joka maakuntasuunnitelmassa olisi ollut hyvä käsitellä laajemmin.

 

Kaupunginmuseon johtokunta pitää valitettavana, että alueen historiaa ja ajallisesti kerroksellista kulttuuriympäristöä ei ole nähty suunnitelmassa selkeästi yhtenä alueen vahvuutena. Lisäksi kulttuuriympäristön köyhtymistä ja yksipuolistumista voi pitää paikallisen identiteetin ja toimintaympäristön kannalta uhkana.

 


Strategiat

 

Asumisen teemaan kuuluu strategia: ”Olemassa olevan asuntokannan ja asuinympäristön ylläpitoa sekä kehittämistä tehostetaan ja esteettömyyttä parannetaan”. Kasvusuunnitelmien vaikutukset kohdistuvat siten rakennettuun kulttuuriympäristöön, mutta niiden käsittely on varsin pintapuolista. Käsittelyn ohuus ja käsitteiden sekaannus leimaa myös asuntotuotannon linjausten vaikutusten pohdintaa (”Peruskorjauksella ja saneerauksella säilytetään rakennusperintöä ja ylläpidetään ajallisesti kerroksellista kaupunkikuvaa”, s. 32). Saneerauksella ymmärretään tämän päivän rakennussuojelukeskustelussa purkamiseen verrattavaa toimenpidettä. 

 

Suunnitelmassa nähdään yhtenä painopistealueena ympäristön ja sen hyvään laatuun välittömästi ja välillisesti liittyvät strategiset valinnat ja toimenpidelinjaukset. Suunnitelmassa jää pohtimatta miten toisen keskeisen painopistealueen, kilpailukykyisten kasvualojen tukeminen, vaikuttaa kulttuuriympäristöihin.

 

Strategiana 4.1. esitetään, että ”eheytetään yhdyskuntarakennetta joukkoliikenteeseen tukeutuen sekä kulttuuriympäristön arvoja ja luonnon asettamia reunaehtoja kunnioittaen”. Tavoitteena on: ”Suunnittelussa ja rakentamisessa vaalitaan perinteisiä, arvokkaita ja merkittäviä uusmaalaisia kulttuuriympäristöjä ja luonnonalueita. Ratkaisussa otetaan huomioon rakennuskannan ajallinen kerroksellisuus ja alueelliset ominaispiirteet, maaseudun elinkeinotoimintojen edistäminen ja monipuolistaminen sekä saariston elinolojen turvaaminen.” Kaupunginmuseon johtokunta pitää edellä mainittua tavoitetta hyvänä, mutta haluaa kuitenkin huomauttaa, että ympäristöministeriössä vahvistettavana olevassa maakuntakaavassa maakunnallisesti merkittäviä kulttuuriympäristöjä ei ole esitetty. Tähän ristiriitaan tulisikin kiinnittää huomiota jatkotyöskentelyssä.

 

Alueellisen rakennusperintö-osaamisen kehittäminen ja voimavarojen suuntaaminen on tärkeää. Esimerkiksi vuonna 1996 laaditussa Uudenmaan kulttuuriympäristöohjelmassa on useita toimenpide-ehdotuksia, jotka ovat edelleen ajankohtaisia, mutta toteuttamatta. Maakuntasuunnitelman toimintalinjoissa olisi hyvä korostaa kaikkien kuntien mahdollisuutta esim. saattaa kulttuuriympäristöjensä inventoinnit ajan tasalle, mikä on myös valtion rakennusperintöstrategian yksi tavoite. Vaikuttaminen myös rakennusperinnön hoidon taloudellisten edellytysten parantamiseen lisäresursoimalla mm. vuosittain jaettavia korjausavustuksia edistää toimintalinjan toteuttamista.

 

Lopuksi kaupunginmuseon johtokunta haluaa korostaa yhtenä kulttuuriympäristön mahdollisena uhkana taloudellisten arvojen ensisijaisuutta päätöksenteossa. Se johtaa helposti rakennetun kulttuuriympäristön köyhtymiseen ja yhdenmukaistumiseen. Globalisoituvassa maailmassa ja pääkaupunkiseudun tapaisissa ”innovaatioympäristöissäkin” tarvitaan monipuolista ja historiallisesti kerrostunutta kulttuuriympäristöä yksilöllisen ja kollektiivisen identiteetin rakentamisessa. Tällainen ympäristö edistää henkistä hyvinvointia ja sen säilymiseen on syytä vakavasti kiinnittää huomiota.  Rikas, hyvin säilynyt kulttuuriympäristö ja  –perintö on todellinen vetovoima- ja viihtyvyyttä edistävä tekijä niin asukkaille kuin matkailijoille tai muualta tuleville yritysten työntekijöille. Sen säilyttäminen edellyttää kuitenkin riittävää ja tutkittua tietoa päätöstenteon pohjaksi ja olevan tiedon saatavuuden parantamista. Maakunnassa tulee myös tukea rakennusperinnön korjaamiseen liittyvän tieto-taidon kehittämistä sekä kaikkia ikäryhmiä koskevan kulttuuriympäristökasvatuksen ja –tietoisuuden parantamista.

 

Kaupunginmuseon johtokunta esittää, että edellä mainitut ristiriitaisuudet ja huomautukset mm. arvioituihin vaikutuksiin otetaan huomioon maakuntaohjelmaa laadittaessa.

 

Tekninen lautakunta (29.8.2005) lausuu, että suunnitelman infrastruktuuria koskeviin strategisiin tavoitteisiin ei energiahuollon osalta ole huomauttamista.

 

Tekninen lautakunta esittää, että maakuntasuunnitelmaa laadittaessa otetaan huomioon energiahuollon tarpeet, kuten riittävät aluevaraukset voimajohtolinjoille sekä voimalaitostuhkan loppusijoitus- ja välivarastointimahdollisuus. Sen sijaan maakuntasuunnitelmassa ei tule ottaa kantaa voimantuotannon polttoainevalintoihin, kuten luonnoksen kohdassa 4.4. on tehty.

 

Energian käytön tehostumisesta huolimatta alueen sähkön ja lämmön käyttö kasvaa. Tämän kasvun edellyttämien järjestelmien ja rakenteiden tarpeet tulee ottaa huomioon. Helsingin Energian toimialueella on parhaillaan menossa itäisen pääkaupunkiseudun kanta- ja alueverkon pitkäjänteinen suunnittelu, jonka tavoitteena on kapasiteettitarpeiden ja toimitusvarmuuden varmistaminen. Voimakas rakentaminen pääkaupunkiseudulla vaatii myös lämmöntuotannon kapasiteetin lisäystä vastaavasti.

 

Jätehuollon kehittämistarpeita on luonnoksessa käsitelty monesta näkökulmasta. On kuitenkin syytä korostaa, että jätteen energiahyötykäyttö ei lähde energiantuotannon, vaan yhdyskuntien jätehuollon tarpeista ja siksi jätehuoltoratkaisun kustannuksia ei voi siirtää energiantuotannon rasitteeksi. Kyse on kokonaisratkaisusta, jossa osana koko jätehuollon logistiikkaketjua tulee ottaa huomioon myös jätteen polttolaitokset ja lajitellun jätteen välivarastointitarpeet.

 

Energiahuollon tilaratkaisuja koskevia linjauksia on käsitelty tarkemmin Uudenmaan maakuntakaavaehdotuksessa, josta tekninen lautakunta on antanut lausuntonsa 13.1.2004.

 

Teknisellä lautakunnalla ei ole huomautettavaa myöskään suunnitelmassa esitettyjen vesihuoltoa koskevien strategisten tavoitteiden suhteen. Helsingin Vesi toteaa oman toimintansa osalta, että se huolehtii nykyään pääkaupunkiseudun lähes miljoonan asukkaan puhtaan veden tuotannosta ja noin 750 000 asukkaan jätevesien puhdistamisesta.

 

Sekä puhtaan veden että puhdistetun jäteveden laatu on nykyään tasolla, jota ei enää tarvitse parantaa. Helsingin Vesi on niin ikään varautunut suunniteltuun väestömäärän kasvuun sekä puhdas- että jätevesihuollossa. Myös varajärjestelmien ylläpidosta on huolehdittu. Suunnitelmallisuutta erilaisten poikkeustilanteiden varalle sen sijaan on tarpeen lisätä.

 

Kun Viikinmäen jätevedenpuhdistamon ravinnekuormitus Helsingin edustalle on oleellisesti pienentynyt, Vantaanjoen tuoman maatalouden ja hajakuormituksen osuus tulee entisestään korostumaan. Olisi erittäin tärkeätä, että toimenpiteitä näiden kuormitusten vähentämiseksi saataisiin tehostetuksi ja toteutetuksi.

 

Helsingin Vesi kannattaa kuntien välisen yhteistyön lisäämistä vesihuollossa ja on edelleen valmis osallistumaan valistus- ja asiantuntijatyöhön tarvittaessa.

 

Ympäristölautakunta (29.8.2005) toteaa, että Uudenmaan maakuntasuunnitelman 2030 luonnos on kovin yleispiirteinen. Pitkän aikavälin strategisessa suunnitelmassa esitetyt tavoitteet soveltuisivat myös monien muiden alueiden kehittämisen tavoitteiksi. Valmisteluprosessi on ollut mielenkiintoinen, ja skenaarioprosessin Uudenmaan tulevaisuus 2035 aineistoa voidaan käyttää pohjana myös strategisia linjauksia konkretisoivan maakuntaohjelman tänä syksynä alkavassa valmistelussa. Skenaariotyötä olisi tarpeen täydentää laatimalla myös todennäköinen tulevaisuuskuva ja riskien arviointi.

 


Strategiset painopisteet

 

Maakuntasuunnitelman keskeiset painopistealueet 1. asuminen, 2. elinkeinot ja osaaminen, 3. hyvinvointi ja 4. infrastruktuuri ja ympäristö ovat suunnitelmaluonnoksen mukaan kaikki yhtä tärkeitä asioita, joissa tulee onnistua tavoitetilan saavuttamiseksi.

 

Ympäristölautakunnan mielestä painopistealueet infrastruktuuri ja ympäristö tulisi erottaa omiksi kokonaisuuksikseen. Ympäristön tilalla ja ympäristöasioiden kehittymisellä on yhtymäkohtia myös muihin painopistealueisiin ja suuri merkitys seudun menestykselle. Kuten suunnitelmassakin todetaan, alueen kilpailukyky niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin ilmenee houkuttelevuutena ja vetovoimaisuutena. Ympäristön laatu on tärkeää sekä asukkaille että yrityksille. Keskuskauppakamarin vuonna 2003 tekemän selvityksen Alueiden kilpailukyky yritysten näkökulmasta mukaan tärkeimmät yritysten alueelliseen sijoittumiseen vaikuttavat tekijät ovat tärkeysjärjestyksessä:

 

 

1.    sopivan työvoiman saatavuus

2.    liikenneyhteydet

3.    turvallinen elinympäristö

4.    viihtyisä asuinympäristö

5.    alue on kasvukeskus

6.    asuntojen saatavuus

7.    yritysten yhteistyömahdollisuudet

8.    tuotantokustannusten aleneminen

9.    asuntojen hinta

10. yksityinen palvelutarjonta.

 

Strategiset tavoitteet ja strategiat

 

Strategisissa tavoitteissa ja strategioissa tulee usean painopistealueen kohdalla esiin yhdyskuntarakenteen eheyttämisen välttämättömyys ja tarve liikenteen haittojen vähentämiseen, joka on erityisen tärkeä energiansäästön tehostamiseksi ja kasvihuonepäästöjen vähentämiseksi. Molemmat ovat suuria haasteita sekä seudun ympäristön tilan että kansainvälisten ympäristösopimusten noudattamisen kannalta. Työmatkaliikenne lisääntyy ja työmatkat pitenevät jatkuvasti yhdyskuntarakenteen tiivistämisestä huolimatta.

 

Päivittäin pääkaupunkiseudulle pendelöivien määrä on noin 75 000, ja viiden vuoden päästä sen arvioidaan olevan 10 000 enemmän. Vuoteen 2030 mennessä pendelöinnin Helsingin seudulla arvioidaan kaksinkertaistuvan. Lapsiperheet muuttavat jopa 100 kilometrin päähän Helsingistä kehyskuntiin, jotka ovat tyypillisiä henkilöautoliikenteen alueita. Työpaikat keskittyvät Helsingin seudulle. Joukkoliikenteen käyttö vähenee koko seudulla ja jopa Helsingissä. Ostos-, asiointi- ja vapaa-ajanliikenne kasvaa työmatkaliikennettä nopeammin. Joukkoliikenteen käyttöä ja yhteyksiä tulee kehittää voimakkaasti liikenteen haittojen lieventämiseksi ja maankäyttö- ja liikennesuunnittelu täytyy sovittaa yhteen. Etätyömahdollisuuksia ja etäyhteyksiä on myös jatkuvasti parannettava.

 

Yhdyskuntarakenteen tiivistäminen on välttämätöntä, mutta siinä tulee ottaa huomioon sekä terveysnäkökohdat että arvokkaiden luontoalueiden säilyttäminen. Esimerkiksi Helsingin yleiskaavassa 2002 lähes

30 % uusista ja tiivistettävistä asuinalueista on liikenteen haitta-alueilla. Vaikka melu pystytään torjumaan, uhkaavat päästöt ja erityisesti pienhiukkaset asukkaiden terveyttä.

 

Äskettäin valmistunut Suomen biologista monimuotoisuutta koskevan toimintaohjelman arviointi osoitti, että EU:n asettama tavoite luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämisestä vuoteen 2010 mennessä ei näytä Suomessa toteutuvan nykyisillä keinoilla. Myös maakuntasuunnitelmassa tulee korostaa kansainvälisten ympäristösopimusten ja tavoitteiden merkitystä. Uudenmaan rikkaana ja monipuolisena säilynyt luonto on otettava yhdeksi lähtökohdaksi sekä strategisten tavoitteiden asettamisessa että seudun tulevaisuuden suunnittelussa. Mm. Etelä-Suomen metsät tarvitsevat nykyistä tehokkaampaa suojelua luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Luontoalueiden säilyttäminen on edellytys myös Uudenmaan luontomatkailun kehittämiselle.

 

Ympäristöklusteri mainitaan elinkeinotoiminnan strategioissa yhtenä Uudenmaan avainklusterina. Ympäristötuotteiden ja –teknologioiden kehittämisessä seudulla onkin paljon mahdollisuuksia mm. korkean koulutustason ja monipuolisen tutkimus- ja korkeakouluverkoston ansiosta. Uudellamaalla on myös paljon maankäytön muutoksista johtuvia mm. pilaantuneen maaperän kunnostuskohteita, joilla uusia menetelmiä ja laitteita voidaan kokeilla. Suomen osuus ympäristöliiketoiminnassa on vielä pieni, mutta kansainväliset markkinat kasvavat kovaa vauhtia. Uudenmaan lähialueet Venäjällä ja Virossa ovat maiden talouden elpyessä otollinen markkina-alue ympäristöteknologialle. Ympäristöklusterin kehittämisellä ja ympäristötöiden mm. vesistöjen, pilaantuneiden maiden ja vanhojen kerrostaloalueiden kunnostuksen lisäämisellä voidaan siten sekä edistää ympäristön tilaa että tuottaa seudulle uusia työpaikkoja.

 


Maakuntasuunnitelman vaikutusten seuranta

 

Maakuntasuunnitelman luonnoksessa todetaan, että vaikutusten seurannassa ovat tuleva maakuntaohjelma ja sen ympäristöselostus keskeisessä asemassa.

 

Ympäristöselostuksen laatiminen perustuu 1.6.2005 voimaan tulleeseen lakiin suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista eli SOVA-lakiin. Arvioinnissa tunnistetaan ja kuvataan tulevan maakuntaohjelman toteuttamisen merkittävät ympäristövaikutukset, jotka raportoidaan ympäristöselostuksessa. Ympäristöarviointi on osa maakuntaohjelman valmistelua.

 

Ympäristölautakunnan mielestä maakuntasuunnitelman vaikutuksia tulisi myös arvioida. Jatkossa selvitys siitä, onko maakunta suunnitelman voimassaoloaikana kehittynyt tavoiteltuun suuntaan, antaisi pohjaa strategista suunnitelmaa konkretisoiville maakuntaohjelmalle ja maakuntakaavalle.

 

Pelastuslautakunta (29.8.2005) lausuu, että Uudenmaan maakuntasuunnitelmassa on luonnosteltu visiota ja strategioita asumisen, elinkeinojen ja osaamisen, hyvinvoinnin ja infrastruktuurin ja ympäristön painopistealueille. Oikeastaan kaikkiin näihin osa-alueisiin sisältyy myös turvallisuus. Turvallisuus on hyvinvoinnin edellytys ja hyvällä suunnittelulla ja varautumisella on merkittävä rooli alueen tulevaisuudelle. Maankäytön suunnittelussa tulee riittävän varhaisessa vaiheessa olla yhteydessä alueiden pelastustoimeen, jotta turvallinen elinympäristö, liikenneverkko ja toimintojen sijoittelu onnistuu parhaalla mahdollisella tavalla.

 

Joukkoliikennelautakunta (30.8.2005) toteaa, että joukkoliikenteen ja maankäytön välillä vallitsee kohtalonyhteys. Joukkoliikenne menestyy vain hyvin ankarien lakien mukaan toteutettujen maankäytöllisten rakenneratkaisujen toteutuessa. Jos halutaan tosissaan kehittää Helsingin seudun ja työssäkäyntialueen rakennetta joukkoliikenteen käyttöä edistävään suuntaan, on maankäyttöä määrätietoisesti ohjattava. Yhteiskunta on valinnut ohjauksen päävälineeksi kaavoituksen, joista maakuntasuunnittelu on uusin tulokas.

 

Helsingissä kaupunkirakennetta on pystytty ohjaamaan niin, että joukkoliikenteelle on hyvät toimintaedellytykset. Pääkaupunkiseudullakin maankäytön rakenteessa on paljon piirteitä, jotka antavat kohtuulliset mahdollisuudet saada aikaan hyvätasoinen joukkoliikenne. Kehyskuntavyöhykkeellä tilanne on jo selvästi heikompi ja se näkyy joukkoliikenteen käytön matalana tasona.

 

Maakuntasuunnittelun tavoitteet ovat oikeanlaiset liikennepoliittisten näkemysten suhteen. Tosiasia on kuitenkin, että kuntatasolla tehtävät kaavalliset ratkaisut kehyskuntavyöhykkeellä suosivat selkeästi tavoitteiden kanssa ristiriidassa olevaa kehittämislinjaa. Henkilöauton käytön varaan suunniteltuja erillisiä väljiä pientaloalueita syntyy koko ajan niin, että työssäkäyntialueen kasvusta huomattava osa on siirtymässä alueille, joiden joukkoliikennepalvelut ovat kehnot ja joissa autoton elämänmuoto on teoriaa.

 

Helsingin työssäkäyntialueella on alueen yhteystarpeita ajatellen ja kansainvälisesti katsoen harva raideverkko. Sen kattavuutta tulisi saada selkeästi parannettua ja välityskykyä kasvatettua. Helsingin työssäkäyntialueelle tulisikin seuraavan PLJ-kierroksen yhteydessä suunnitella nykyistä kattavamman raideliikenteen verkon suunnitelma. Sekä nykyistä rautateiden lähiliikennettä että metroa tulisi laajentaa. Raideliikenteeseen tukeutuvaa maankäyttökehitystä voidaan saada aikaan vain parantamalla raideliikenteen kattavuutta.

 

Riittävän määrätietoisella raideliikenneverkon investointiohjelmalla on mahdollista kehittää joukkoliikennepalveluja edullisesti korkeamman palvelutason suuntaan mm toteuttamalla raideliikenteen varassa toimiva liityntäliikennejärjestelmä.

 

Hajautunut kaupunkirakenne on kestävän kehityksen vihollinen. Maakuntasuunnittelun olisi ohjattava kuntatason yleiskaavoitusta niin, että huonosti joukkoliikenteellä palveltavia uusia alueita ei oteta käyttöön ja nykyisiä huonoja alueita täydennysrakentamalla parannetaan paremmin toimiviksi.

 

Maakuntasuunnittelun aluetta kattava raideverkon investointiohjelma olisi saatava aikaan ja huolehdittava ohjelman toteuttamiselle riittävä rahoitus, jossa kaikki hyötyjät osallistuvat tasapuolisesti siihen.

 

Tietokeskus (30.8.2005) toteaa lausunnossaan, että maakuntasuunnitelman tavoite on selkeä. Suunnitelma pyrkii kiteyttämään maakunnan toivotun kehityskuvan niin, että eri toimijat voisivat edetä yhdessä sitä kohti. Yhteistyö ja verkottuminen ovat tuloksekkaan toiminnan edellytyksiä. Suunnitelmassa liikutaan kuitenkin varsin yleisellä tasolla. Keskeiset toimijat, mm. Pääkaupunkiseudun neuvottelukunta, laajempi seudullinen yhteistyö käsittäen myös ns. kuumakunnat ja neloset, voisivat tulla esitellyiksi - ainakin taustamateriaalissa. Edellisen maakuntasuunnitelman vaikuttavuuden arviointi olisi myös tarpeen. Toimintaympäristöä ajatellen Etelä-Suomen muiden maakuntien ja ns. Etelä-Suomen liittoutuman sekä maamme valtiovallan korostaminen on varmasti paikallaan. Itä-Uusimaa ei kuitenkaan ole mukana esimerkiksi rakennesuunnittelussa, mikä on selkeä puute. Globalisaation näkökulmasta keskittyminen Itämeren alueen valtioiden pääkaupunkiseutuihin ja Pietariin alueeseen tuntuu liian ahtaalta rajaukselta.

 

Uudenmaan visio vuoteen 2030 korostaa asukkaidensa henkistä, taloudellista, terveydellistä ja sosiaalista hyvinvointia, sen kasvua. Kilpailukyky nostetaan keskeiseen asemaan. Strategiset painopisteet ovat tuttuja monista muistakin yhteyksistä: asuminen, elinkeinot ja osaaminen, hyvinvointipalvelut, infrastruktuuri ja ympäristö. Näitä painopisteitä konkretisoidaan strategisilla tavoitteilla ja strategioilla, joita on peräti 18 kpl. Strategioiden vaikutuksia on pyritty arvioimaan, mikä on myönteinen asia. Tiukempi rajaus ja konkreettisempi ote olisi kuitenkin tarpeen, jotta suunnitelmaan saataisiin enemmän ohjaavuutta ja vaikuttavuutta. Pääkaupunkiseudun neuvottelukunnasta, Helsingin kaupungin hallintokunnista ja liikelaitoksista on varmasti saatavissa konkretisointeja tähän. Strategioiden lisäksi suunnitelmassa voisi mainita joitakin avainhankkeita.

 

Taustamateriaali sisältää nykytilan kuvauksen, megatrendien esittelyn, neljä skenaariota sekä näkymiä työpaikka- ja väestökehityksestä sekä asumisen ja asuntorakentamisen kehityksestä. Työvoiman kysyntä vaikuttaa keskeisesti väestökehitykseen, erityisesti muuttoliikkeeseen. Toinen keskeinen, vaikeasti ennakoitava asia on asumisväljyyden kehitys. Maakunnan muita toimijoita ajatellen taustamateriaali olisi käyttökelpoisempi, jos siinä tuotaisiin enemmän esille suunnittelussa käytettyjä konkreettisia tilastoja, tunnuslukuja ja tutkimuksia.

 

Ruotsinkielisen työväenopiston johtokunta (31.8.2005) toteaa, että luonnos yleisesti ottaen käsittelee päämääriä ja strategioita, jotka pääosin ovat laaja-alaisia.

 

Laadullisesti hyvän peruskoulutuksen ja hyvän opiskeluilmapiirin merkitys on tuotu esiin ja samoin todetaan, että riittävät resurssit tulee turvata pitkällä tähtäimellä.

 

Kansalais- ja työväenopistot mainitaan tärkeinä kunnallisina oppilaitoksina, jotka vastaavat aikuisväestön yleissivistävästä opetuksesta. Tässä on paikallaan muistuttaa, että useissa kunnissa, mm. Helsingissä, ruotsinkieliset työväenopistot tarjoavat opetusta myös lapsille ja nuorille erityisaineissa kuten taiteessa, kädentaidoissa, ja liikunnassa.  

 

Luonnoksessa peräänkuulutettuja, uusia opistojenvälisiä yhteistyömalleja koskien voi Helsingin ruotsinkielinen työväenopisto todeta, että kuntarajat ylittävä yhteistyö pääkaupunkiseudulla toimii ruotsinkielisten välillä hyvin. Pidetään yhteisiä suunnittelu- ja tiedotustilaisuuksia, koordinoidaan tiettyjä kursseja ja yhteisiä tuntiopettajia. Kursseilla opiskelevat liikkuvat myös esteettä pääkaupunkiseudulla yli kuntarajojen voidakseen osallistua niille kursseille, jotka heitä kiinnostavat.

 

Lisäksi voidaan todeta, että opistoilla tulisi olla kevyt organisaatio jotta ne voisivat vastata tämän päivän yhteiskunnalle ominaisiin nopeisiin muutoksiin ja jotta ne voisivat saavuttaa toiminnalleen ominaisen joustavuuden. Kasvavan eläkeläismäärän tarpeisiin vastaamiseen tarvitaan lisäresursseja, ei uusia organisaatiomuotoja.

 

Lopuksi voidaan todeta, että Uudenmaan kaksikielisyyttä tulee korostaa tärkeänä kilpailutekijänä. Luonnoksessa ei mainita minkäänlaisia ruotsin kielen asemaa vahvistavia toimenpiteitä.

 

Kiinteistövirasto (31.8.2005) kiinnittää lausunnossaan kiinteistötoimen näkökulmasta huomiota vain muutamiin seudun kehityksen ja Helsingin kannalta tärkeimpiin asioihin kuten suunnittelualueen rajaukseen, asuntotuotannon määrään ja sijoittumiseen sekä muutamiin auki oleviin tärkeisiin seudullisiin kysymyksiin.

 

Olisi suunniteltava järkevää kokonaisuutta

 

Helsingin seudun tulisi kuulua vain yhteen maakuntaliittoon. Nythän tämä selkeä yhtenäinen työssäkäyntialue jakaantuu luonnottomasti Uudenmaan liiton ja Itä-Uudenmaan liiton alueisiin, joita suunnitellaan erikseen.

 

Suunnittelualueen eli maakuntaliittojen rajoja tulisi muuttaa, mikäli seudulliselle suunnittelulle halutaan mainittavaa roolia alueen kehityksessä. Nykyinen tilanne, jossa Helsingin seutu kuuluu kahteen liittoon, antaa kovin huonot eväät seudun järkevälle suunnittelulle ja yhteistyölle.

 

Maakuntaliittojen rajoja tulisi siis muuttaa tai liitot yhdistää, mikäli katsotaan niillä ja niiden laatimilla suunnitelmilla olevan merkitystä seudun ongelmien ratkaisussa.

 

Oikea analyysi asuntotilanteesta

 

Maakuntasuunnitelmassa todetaan asumisen osalta mm. seuraavaa:

 

"Työvoiman saatavuudelle seudun asuntotarjonta ja sen hintataso ovat avainkysymyksiä. Asumisen korkea hinta haittaa erityisesti pääkaupunkiseudun palveluammattien työvoiman saatavuutta. Työtekijöillä ei ole varaa asua lähellä työpaikkaansa. Uhkana on, että tilanne heikkenee olennaisesti suunnittelukauden aikana. Vaurastuva ostovoimainen väestö syrjäyttää vähemmän ostovoimaisen väestön nykyistä voimakkaammin pääkaupunkiseudun ja koko Helsingin seudun asuntomarkkinoilta.

 

Pula kohtuuhintaisista asunnoista ja tonteista pääkaupunkiseudulla nostaa asumiskustannuksia ja ajaa etenkin pientaloja haluavat asuntokunnat yhä kauemmaksi jopa kehysalueen ulkopuolelle." 

 

Useassa muussakin tekstikohdassa korostetaan asunto- ja tonttikysymyksen ratkaisemisen tärkeyttä.

 

Asuntotuotannon taso on ollut alhainen eikä sen arvioida nousevan

 

Asuntotuotanto on ollut Uudenmaan liiton alueella vuosina 1991 – 2005 noin 10 000 – 11 000 asuntoa vuodessa.

 

Maakuntasuunnitelman liitemateriaalissa esitetään asunnontarpeeksi liiton alueella vuosille 2006 – 2015 minimissään noin 10 600 ja maksimissaan noin 11 700 asuntoa ja vuosille 2016 – 2030 vastaavasti noin 8 700 – 11 500 asuntoa eli nykyinen tuotannon taso vain säilyisi tai jopa alenisi. Valtion ja pääkaupunkiseudun kuntien yhteistyöasiakirjassa esitettiin muutama vuosi sitten jonkin verran suppeamman alueen tuotantotavoitteeksi 13 000 asuntoa.

 

Vaikka asuntotilanne todetaan liiton alueella suurimmaksi ongelmaksi, ei asunnontarpeen siis arvioida tulevina vuosina edes maksimissaan juurikaan kasvavan. Teksti ja arviot asuntotuotannon tarpeesta näyttävät olevan pahassa ristiriidassa.

 

Asuntotuotannon tavoite on jatkuvasti laskenut

 

Aiemmin käsittelyssä olleessa Uudenmaan maakuntakaavan liitetaulukoissa määriteltiin asuntojen tuotantotarve vuoteen 2025 asti 280 000 asunnoksi eli keskimäärin 11 200 asunnoksi vuodessa. Maakuntakaavan luonnoksessa tarve oli määritelty suuremmaksi: 320 000 asunnoksi eli 12 800 asunnoksi vuodessa. 

 

Maakuntaliiton esittämät asunnontarveluvut ovat siis jatkuvasti alentuneet vaikka teksteissä ongelma korostuu.

 

Helsingissä ei ole mahdollisuuksia tarpeen mukaiseen asuntotuotantoon

 

Maakuntasuunnitelman liitetiedoissa ei asuntotuotantotavoitteita ole esitetty kuntakohtaisesti.

 

Maakuntakaavassa Helsingin osuudeksi asuntotarpeesta vuoteen 2025 esitettiin keskimäärin noin 3 500 asuntoa vuodessa. Tavoitteen toteuttaminen edellyttäisi Helsingissä yli 7 miljoonan kerrosneliömetrin asuntokaavavarantoja.

 

Asuntotuotanto Helsingissä on viime vuosina ollut keskimäärin 3 700 asunnon tasolla ja asunto-ohjelman 2004 – 2008 tavoite on 3 500 asuntoa vuodessa. Vuoteen 2025 tai 2030 ulottuvassa tarkastelussa on vaikea uskoa, että esitetyllä tasolla voitaisiin pysyä. Ennemminkin tuotannon voi arvioida laskevan Helsingissä 2 500 – 2 000 asunnon tasolle.

 

Asuntotuotannon voimakkaampaa sijoittamista muualle tulisi suunnitella

 

Tuotantomahdollisuudet Helsingin nykyisten hallinnollisten rajojen sisäpuolella eivät siis tulle pysymään esitetyllä tavoitetasolla. Selvästi suurempi osa tarvearvion mukaisesta asuntotuotannosta tulisikin siten suunnata muualle lähiseudulle. Toisaalta, kun esitetty tavoite on tarpeeseen nähden liian alhainen, lisäisi se vielä muiden kuntien osuutta kokonaistuotannosta.

 

Maakuntakaavan ja -suunnitelman laatijat vakuuttavat, että tarpeen mukainen asuntotuotanto sopii suunnitelman mukaisille aluevarauksille. Maakuntakaava perustuu pitkälle kaupunkirakenteen eheyttämiselle ja täydennysrakentamiselle. Pelkällä täydennysrakentamisella ei kuitenkaan taideta saada lähiaikoina riittävän suurta asuntotuotantoa aikaan.

 

Selvää onkin, että täydennysrakentamisen lisäksi seudulla tulisi voida ottaa käyttöön useita uusia suuria uudisrakennusalueita sekä varmistaa näiden alueiden liittyminen raideliikenteen vaikutuspiiriin.

 


Uustuotannon edellyttämiä investointi- ja organisaatiomalleja on kehitettävä

 

Mikäli tarpeen mukainen asuntotuotanto, joka ei mahdu Helsinkiin, sijoitettaisiin konkreettisille alueille Helsingin hallinnollisten rajojen ulkopuolelle, nousisi nykyisten kuntien asuntotuotanto, väestökasvu sekä näiden vaatimat investoinnit selvästi yli kuntien ja niiden nykyisten veronmaksajien taloudellisen kantokyvyn.

 

Maakuntasuunnitelmissa todetaan, että kunnat vastaavat alueellaan asuntotuotannon edellytyksistä, maa- ja kaavoituspolitiikasta, palvelurakentamisesta ja infrastruktuurista. Mikäli jatkossakin lähdetään vain nykyisten kuntien halusta ja mahdollisuuksista hoitaa nämä kysymykset omin neuvoin, ei pääkaupunkiseudun asunto-ongelmia pystytä ratkaisemaan. Maakuntasuunnitelma ja maakuntakaava eivät ota tässä asiassa aktiivista kantaa.

 

Alueita jätteenkäsittelylle ja maamassoille

 

Maakuntakaava ei nykyisellään sisällä riittäviä alueita jätteiden, pilaantuneen maan ja ylijäämämassojen käsittelyyn. Asia on erityisesti Helsingin kannalta tärkeä. Jätteiden käsittelyyn oli maakuntakaavassa pääkaupunkiseudulla osoitettu edelleen vain Ämmässuon alue, jonka aluevarausta on vielä supistettu. Asian hoitaminen jäi jatkotoimenpiteiden varaan.

 

Nyt maakuntasuunnitelmassa kerrotaan, että kunnat varaavat riittävät alueet jätteiden ja pilaantuneiden maamassojen käsittelylle. Asiaa ei kuitenkaan voida ratkaista vain kuntakohtaisin toimenpitein. Kysymykset on ratkaistava nimenomaan maakunnallisesti.

 

Malmin kentälle ei ole uutta sijoitusvaihtoehtoa

 

Maakuntakaavassa Malmin nykyinen lentokenttäalue on merkitty taajamatointojen alueeksi. Mäntsälään oli luonnoksessa merkitty paikka uudelle korvaavalle lentokentälle. Tämä merkintä on kuitenkin poistettu, ja liiton vastineen mukaan asian tarkempi selvittely on perusteltua vasta, kun lentokentän siirtohankkeelle on olemassa konkreettinen aikataulu ja vastuullinen toteuttaja.

 

Tässä maakuntasuunnitelmassa ei lentokenttäkysymystä käsitellä lainkaan, mutta korostetaan mm. Uudenmaan hyvien lento- ja meriliikenneyhteyksien tärkeyttä syrjäiselle Suomelle.

 

Maakunnallisen suunnittelun merkityksestä

 

Maakuntasuunnitelmassa korostetaan lukuisissa kohdin, että se on strateginen asiakirja. Suunnitelmassa esitetäänkin varsin yleisellä tasolla eri alojen strategisia tavoitteita ja arvioidaan niiden vaikutuksia.

 

Tavoitelauseet vaikuttavat yleensä hyviltä, järkeviltä ja muodikkailta sekä niiden seuraukset positiivisilta, mutta näiden lauseiden yhteys konkreettisen todellisuuteen ja toimintaan jää kovin epäselväksi. 

 

Maakunnan kehittämismallin mukaan maakuntasuunnitelmaa toteuttavat maakuntakaava ja maakuntaohjelma sekä sen toteuttamissuunnitelma.

 

Maakuntakaava ei liiton kannan mukaan kuitenkaan ole toteuttamissuunnitelma, maakuntakaava ei mitoiteta toimintoja, vaan kaavan toteutus hoidetaan tarkemmanasteisilla suunnitelmilla ja eri organisaatioiden kuten valtion ja kuntien toimesta.

 

Maakunnallinen suunnittelu on siis otteeltaan kovin passiivista, ja toimijat ovat jossain muualla. Kuten edellä on todettu, erityisesti asuntopolitiikan ja jätehuollon alalla tarvittaisiin aktiivista yli kuntarajojen tähtäävää suunnittelua ja toimintaa. Nyt näyttää kuitenkin sitä, ettei maakuntaliitto eivätkä sen laatimat suunnitelmat auta tässä asiassa. Helsingin seudun kuntien vapaaehtoisuuden pohjalta käynnistynyt yhteistyö parantanee tilannetta jatkossa.

 

Satamalautakunta (2.9.2005) toteaa lausunnossaan, että Uudenmaan maakuntasuunnitelman 2030 luonnos on tavoitteellinen ja haasteellinen suunnitelma Uudenmaan maakunnan kehittämiseksi. Suunnitelma sisältää monipuolisen tarkastelun niistä näkökohdista ja edellytyksistä, jotka lisäävät Uudellamaalla asuvien ihmisten hyvinvointia. Satamalautakunta yhtyy esitettyihin tavoitteisiin. Suunnitelman aikajänne on 25 vuotta. Esitetyt tavoitteet ovat kuitenkin hyvinkin ajankohtaisia jo tämän päivän toiminnalle.

 

Helsingin Satama toteuttaa omilla strategisilla päätöksillään suunnitelman teemoille – Asuminen, Elinkeinot ja osaaminen, Hyvinvointi ja Infrastruktuuri ja ympäristö – asetettujen tavoitteiden toteuttamista. Tavarasatamien siirtäminen pois keskeisiltä keskustan alueilta vapauttaa alueet asumiselle. Tämä puolestaan edistää pääkaupungin tasapainoista kehittämistä. Vuosaaren satamakeskus on suunniteltu yhdessä elinkeinoelämän kanssa ja se vastaa ulkomaankauppaa harjoittavien ja satamasidonnaisten yritysten odotuksia. Sataman sijainti maan suurimman logistiikkakeskittymän ja lentokentän naapurissa tuo elinkeinoelämälle synergiaetuja. Myös sataman rakentamisen myötä parantuva maaliikenneverkosto vahvistaa koko Uudenmaan infrastruktuuria.

 

Kun pääosa Helsingin satamista vuonna 2008 siirtyy Vuosaareen, on edessä kantakaupungin rannoilla vapautuvien alueiden uusiokäyttö. Satamarakentamisen viivästyttyä useilla vuosilla on kysyttävä, ovatko aikoinaan korvaavasta maankäytöstä tehdyt kaavailut edelleen sellaisenaan ajankohtaisia. Näkemykset pääkaupungin elinkeinorakenteen kehittämisestä sekä tietoyhteiskunnan vaatimukset asumisen, työn ja vapaa-ajan yhteensovittamisesta ovat vuosikymmenen aikana muuttuneet.

 

Suunnitelmassa valitetaan investointien puutetta ja todetaan aivan oikein, että ”Uudenmaan logistista kansainvälistä kilpailukykyä kehitetään Aasian ja Euroopan itä-länsi-väylänä”. Kuluvan vuosikymmenen merkittävimpiä investointeja Uudellamaalla – liikenneyhteyksineen 467 miljoonaa euroa – on Vuosaaren satama, joka valmistuu 2008. Maakuntatasolla ja yli maakuntarajojen on huolehdittava, että Vuosaaren tarjoamat kehittämismahdollisuudet hyödynnetään täysimääräisesti niin logistisesti, logistiikkateknologian sovellutusten kehittämiseen kuin muunkin yritys- ja tutkimustoiminnan tasoilla.

 

Myös matkailuteollisuudelle Helsingin satamien kautta nyt kulkevat yhdeksän miljoonaa matkustajaa vuodessa ovat hyvä kehittämisalusta.

 

Gateway-käsitteelle on suunnitelmajaksolle kehitettävä uusi sisältö, pääkaupunkiseudulle – kuten monissa muissa Euroopan kaupungeissa – 1990-luvun alussa tehdyt gateway-strategiat eivät perustuneet tutkitulle tiedolle ja jäivät suurelta osin toteutumatta. Tausta-aineiston yhteydessä mainitut Baltian liittyminen yhteisvaluuttaan ja Venäjän tulo WTO:n jäseneksi ovat suunnitelmasta selkeästi nousevia uusia tutkimuskysymyksiä.

 

Paremman ympäristön luominen aluerakenteen ja liikkumisen yhteensovittamisella on sataman kannalta jatkuvasti yhä tärkeämpi kysymys. Liikennejärjestelmien täytyy ottaa huomioon elinkeinoelämän ja tavaraliikenteen tarpeet, mutta samalla asukkailla on oikeus terveelliseen ja rauhalliseen asuinympäristöön. Näiden tavoitteiden yhdistäminen on vaativa tehtävä ja on myönteistä, että maakuntasuunnitelmassa tartutaan haasteeseen.

 

Hyvin toimivan sataman vaikutuspiiri on paitsi alueellinen ja maakunnallinen, myös kansallinen. Sataman merkitys on huomattava alueen ja koko Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn kohentajana.

 

Ammattikorkeakoulun hallitus (7.9.2005) lausuu, että kokonaisuudessaan esitetty Uudenmaan visio vuoteen 2030 on osuva. Valitut strategiset painopisteet ja tavoitteet ovat oikeansuuntaisia.

 

Esitetyt tulevaisuuden epävarmuustekijät ja näkymät ovat realistisia. Niiden vuoksi strategisten painopisteiden painotuksissa tulisi esitettyä vahvemmin huomioida alueellisen innovaatioympäristön vahvistaminen ja sitä tukevan verkostoyhteistyön edistäminen. Tämä tarkoittaa seuraavien näkökulmien painottamista jokaisen strategisen painopisteen kohdalla:

 

osaavan työvoiman turvaaminen,

kansainvälisen toiminnan edistäminen sekä

yrittäjyyden edistäminen ja

innovaatiotoiminnan kehittäminen.

 

Esitetyissä strategisissa tavoitteissa ja strategioissa kiinnitetään melko vähän huomiota nuorten ja jo työelämässä toimivien ihmisten hyvinvoinnin ja työssä jaksamisen parantamiseen. He ovat vision toteuttamisen kannalta keskeisin voimavara. Heidän sitoutumisensa maakunnan kehittämiseen on vision toteutumisen kannalta ratkaisevinta. Strategioissa tulisi painottaa esitettyä vahvemmin nuorten elämis- ja opiskelumahdollisuuksien parantamista ja heidän maakuntaan kiinnittymishalukkuutensa edistämistä sekä työelämässä toimivien ihmisten jatkuvan osaamisen kohdentamista ja uudistamista.

 

Rakenteisiin vaikuttamisen rinnalla tulisi esitettyä vahvemmin ottaa strategisissa tavoitteissa huomioon maakuntastrategisen yhteistyön ja kumppanuuden edistäminen: osaamista ja innovaatiotoimintaa edistävien kehitysalustojen luominen ja vahvistaminen sekä metropolialueen yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehitystyön maakunnallisen verkostoyhteistyön vahvistaminen ja suuntaaminen maakunnan kannalta keskeisiin toimintoihin ja kohteisiin.

 

Yleisten töiden lautakunta (8.9.2005) mainitsee, että Uudenmaan maakunnan liiton tehtävänä on laatia joka neljäs vuosi pitkän aikavälin strateginen suunnitelma maakunnan kehittämiseksi. Edellinen suunnitelma hyväksyttiin 1.11.2002.

 

Pääkaupunkiseutu on laaja ja voimakkaasti kehittyvä talousalue. Seudun kasvupaine kohdistuu pääosin Helsinkiin ja sen lähiympäristöön. Maakuntaliittojen nykyiset rajat eivät vastaa alueen kehittämisen tarpeisiin. Hallinnollisista rajoista riippumatta on pystyttävä tarkastelemaan laajempia kokonaisuuksia. Nykyinen tilanne, jossa Helsingin seutu kuuluu kahteen liittoon, ei anna kunnon lähtökohtia alueen suunnittelulle ja yhteistyölle. Seutukuntajaosta päättää sisäasiainministeriö, joka on käynnistänyt seudun ja valtion yhteistyötä selvittävän hankkeen. Kaikki pääkaupunkiseutua koskevat selvitystehtävät, niiden aikataulut ja vaiheet on raportoitava avoimesti maakuntasuunnitelmassa, jotta niitä voitaisiin paremmin seurata. Muussa tapauksessa luonnoksen tapaisen esityksen laatiminen neljän vuoden välein tuntuu liialliselta esityksen heikon ohjausvaikutuksen takia.

 

Maakuntasuunnitelman tulisi pyrkiä listaamaan alueen todelliset kehityksen esteet ja ongelmat siitä huolimatta, että asioissa voi ilmetä ristiriitoja. Ainoastaan ongelmat tunnistamalla ja esiin nostamalla voidaan niihin löytää ratkaisuja. Maakunnan tulee tuottaa ratkaisuehdotuksia ja esittää toimenpiteitä valtiovallalle ja kunnille.

 

Asumisen hinta ja asuntojen saatavuus muodostavat hidasteen alueen kehitykselle. Asuntojen sijoittaminen seudulle vaatii myös laajaa ylikunnallista sopimista. Valtio ja kunnat voivat suurina maanomistajina ja päätöksentekijöinä vaikuttaa siihen, että myös Helsingin seudulla voi asua kohtuullisella hinnalla, laadukkaassa ja yksilöllisten toiveiden mukaisesti hyvässä ympäristössä.

 

Kunnat vastaavat alueillaan asuntotuotannon edellytyksistä sekä maa- ja kaavoituspolitiikasta. Kuntarajat joudutaan kuitenkin ylittämään päätettäessä asumisesta, ulkoilu- ja virkistysalueista sekä suurista tie- ja liikennehankkeista. Pääkaupunkiseudun metroverkon kehittäminen ylivertaisena urbaanina joukkoliikennevälineenä on saatava käyntiin.

 

Pääkaupunkiseutu tarvitsee nopeasti uuden jätteenhoitosuunnitelman. Vanha jätepolitiikka on muutoksen edessä Ämmässuon hankkeiden vastustuksen ja tiukentuneiden EU-määräysten johdosta. Seudullinen megaluokan jäteongelma ei ratkea pelkällä kehotuksella lajitteluun ja jätteen synnyn vähentämisellä. Yleisten töiden lautakunta toteaa, että jätteenpoltto on menetelmänä sisällytetty valtakunnalliseen jätestrategiaan ja on näin ollen varteenotettava vaihtoehto myös Helsingille ja pääkaupunkiseudulle. YTV ei enää voi pysytellä rajojensa sisällä, vaan jätelaitoksille etsitään paikkoja 50 - 100 kilometrin säteellä. Ratkaisua on etsittävä viipymättä kunta- ja maakuntarajat ylittäen metropolialueen yhteisenä hankkeena.

 

Helsingissä ei ole tällä hetkellä ylijäämämaiden läjitysaluetta. Käytännössä on mahdotonta toteuttaa ratkaisua, jossa kukin kunta sijoittaa jätteensä, pilaantuneet maat ja ylijäämämassat omalle alueelleen. Ongelma vaatii seudullisen ratkaisun. Helsingillä on pulaa pilaantuneiden maiden käsittely-, välivarastointi- ja loppusijoituspaikoista. Pilaantuneita maita joudutaan käsittelemään lisääntyvissä määrin johtuen vanhojen teollisuusalueiden ja kaatopaikka-alueiden ottamisesta uusiokäyttöön. Pilaantuneen maa-aineksen käsittelyyn ja loppusijoitukseen tulee seudullisessa suunnittelussa varata riittävät alueet.

 

Maakuntasuunnitelma edustaa maankäyttö- ja rakennuslain mukaista strategista suunnitelmaa maakunnan kehittämiseksi. Suunnitelmaluonnoksesta on nähtävissä, että yhteisen tahtotilan löytyminen vaikeista mutta välttämättä ratkaistaviksi tulevista asioista on vaikeaa. Ongelmia ei voida niiden perustavaa laatua olevan luonteensa takia kuitenkaan lakaista maton alle. Suunnitelman passiivinen muotoilu ja puuttuvat ratkaisuvaihtoehdot heikentävät sen vaikutusta maakunnan kehittämisessä.

 

Yleisten töiden lautakunta esittääkin, että maakuntasuunnitelma 2030 luonnosta edelleen kehitettäessä ehdotukseen saataisiin enemmän konkretiaa ja todellisia ratkaisuehdotuksia sekä uusia avauksia rakentavaan seudulliseen yhteistyöhön.

 

Opetuslautakunta (13.9.2005) korostaa tarkastelevansa suunnitelmaluonnosta sekä yleissivistävän että ammatillisen koulutuksen näkökulmasta. Tarkastelussa ei oteta kantaa suunnitelman liitteenä olevaan taustamateriaaliin.

 

Opetuslautakunta toteaa, että valitut neljä strategista painopistettä ovat hyvät ja vision toteutumisen kannalta keskeiset. Suunnitelman sivulla seitsemän on todettu, että tavoiteltavia hyviä asioita voidaan edistää myös läpäisyperiaatteella. Tavoiteltavina asioina nostetaan esille kansainvälisyys, tietoyhteiskunta, turvallisuus ja Uudenmaan tasapainoinen kehitys. Tällaiseksi asiaksi voitaisiin nostaa myös kansalaisten osallisuus.

 

Suunnitelma korostaa innovaatioiden ja palvelujen kehittämisen merkitystä. Näitä tekijöitä korostetaan elinkeinoja ja osaamista, hyvinvointia sekä infrastruktuuria ja ympäristöä koskevissa strategisissa tavoitteissa 2-4, joissa luovuuden, innovaatioiden ja yritteliäisyyden arvioidaan olevan keskeisiä maakunnan menestymisen ehtoja. Koska Uudellamaalla asuu 25 - 30 % koko Suomen väestöstä ja vastaavasti myös työpaikat keskittyvät samalle maantieteelliselle alueelle, tulisi suunnitelmassa esitettyjen elinkeinojen/osaamistarpeiden suuntaamisessa korostaa myös rakentamisen, logistiikan ja teollisuuden osuutta. Edellä mainitun väestömäärän asumistarpeiden tyydyttämisen edellytyksenä on innovaatioiden ja palvelujen kehittämisen ohella myös elämisen perustarpeista huolehtiva osaavaa työvoima. Uudenmaan alueella tarvitaan mm. osaavia rakentajia, korjausrakentajia, autonkuljettajia ja –korjaajia, (vrt. myös luku 4.2.).

 

Tavoitteiden 2-4 yhteydessä ei tarkastella osaamistarpeita yksittäisen kunnan ja koko oppilaitosverkon toimintana, mikä tulisi huomioida konkreettisiin toimenpiteisiin keskittyvässä maakuntaohjelmassa. Suunnitelman toteuttaminen edellyttää alueen koulutuksen järjestäjien välisen yhteistyön kehittämistä ja työnjaon täsmentämistä alueen osaamistarpeiden tyydyttämiseksi.

 

Elinkeinoja ja osaamista koskevana strategisena tavoitteena (tavoite kaksi) on, että Uusimaa on mm. globaalisti kilpailukykyinen ja houkutteleva toimintaympäristö. Alueen kilpailukykyä ja houkuttelevuutta käsitellään palveluiden tuottamisen näkökulmasta myös strategiassa 1.5, jos-sa korostetaan kuntien yhteistyötä palveluiden tuottamisessa. Tavoitteiden yhteydessä ei ole juurikaan tarkasteltu laadukkaiden koulutuspalveluiden merkitystä alueen kilpailukykyä ja houkuttelevuutta edistävänä tekijänä. Hyvinvointipalvelujen kehittämisessä korostunee tulevaisuudessa entistä enemmän seudullisen yhteistyön tarve. Kuntarajat ylittävässä yhteistyössä tulisi tarkastella myös koulutuspalveluja. Samalla tulisi kehittää tarjottavien palvelujen laadullista ja määrällistä yhdenmukaisuutta seudun eri kunnissa.

 

Tavoitteen kaksi yhteydessä tarkastellaan myös metropolialueen kaksosroolia toisaalta muiden Itämeren metropolialueiden kilpailijana ja toisaalta näiden yhteistyökumppanina. Tämän kaksoisroolin vaikutuksia elinkeinojen kehittymiseen ja osaamistarpeiden tyydyttämiseen olisi hyvä tarkastella suunnitelmassa tarkemmin, jotta strategiasta voidaan johtaa konkreettisia strategiaa toteuttavia toimenpiteitä.

 

Hyvinvointistrategiassa (tavoite kolme) painopisteen siirtäminen ennaltaehkäisevään työhön vaikuttaa perustellulta. Tässä kohdassa tulisi tarkastella myös väestön osallisuutta mm. palveluverkon kehittämisessä.

 

Strategiassa 3.1.tulisi korostaa esille tuotujen tekijöiden ohella hyvien, monipuolisten ja riittävien koulutuspalvelujen keskeistä roolia syrjäytymisen ehkäisemisessä. Syrjäytymisen ehkäisyn kannalta on tärkeää huolehtia siitä, että erityisesti perusopetuspalvelut ovat korkeatasoisia ja että opetuspalvelujen tuottamisessa otetaan huomioon erilaisten oppijoiden tarpeet. Korkeatasoisen perusopetuksen toteutumisen haasteena ovat mm. erityisopetuksen ja maahanmuuttajakoulutuksen tarpeen kasvu.

 

Ajatus hyvinvointipalvelujen kehittämisestä vientituotteiksi on kannatettava, mutta vaatii uuden osaamisen lisäksi hyvinvointipalvelujen järjestäjien/tuottajien ja yrityselämän yhteistyön kehittämistä. Strategiassa korostetaankin julkisen ja yksityisen sektorin sekä järjestöjen yhteistyötä ja työnjakoa palvelujen tuottamisessa. Tämän ohella tulisi kehittää uusia moniammatillisia toimintatapoja sekä osallistavaa monihallinnollista ja –ammatillista yhteistyötä.

 

Strategiassa 3.2. on korostettu perustellusti korkeatasoisen perusopetuksen merkitystä hyvinvoinnin perustan luomisessa. Tässä yhteydessä painotetaan pätevien opettajien merkitystä korkeatasoisen perusopetuksen turvaamisessa. Tämän ohella tulisi korostaa myös laadukasta opetushenkilöstön täydennyskoulutusta. Kuten sivulla 25 on todettu, kaiken oppimisen edellytyksenä on hyvä ilmapiiri oppilaitoksissa. Tämän ohella tärkeää on myös arjen huolenpito.

 

Liikuntalautakunta (kokous 30.8.2005) toteaa, että maakuntasuunnitelma sisältää Uudenmaan tulevaisuuskuvan ja toimintastrategiat. Maakuntasuunnitelma etenee käytäntöä kohti maakuntaohjelman ja sen toteuttamissuunnitelman sekä maakuntakaavan myötä. Näistä seuraa kuntien maankäyttöä ohjaavia aluevarauksia, rahoitusvaatimuksia valtion talousarvioon ja erilaisia hankkeita.

 

Maakuntasuunnitelman näkemykset ovat perusteltuja, mutta yksittäisen kunnan ja sen liikuntatoimen näkökulmasta varsin yleisluonteisia. Liikuntatoimen toimialaa koskettaa eniten maakuntasuunnitelman luonnoksen kaavoitusta sekä hyvinvointi- ja kulttuuripalveluita koskevat esitykset.

 

Liikuntatoimessa Uudenmaan kuntien yhteistyötä tarvitaan maankäytön suunnittelussa niissä liikuntamuodoissa, jotka ovat ongelmallisia ja kalliita toteuttaa yhden kunnan toimesta. Tällaisia toimintoja ovat esimerkiksi ammunta, golf, hiihtolajit, moottoriurheilu, ratsastusreitit ja veneiden talvisäilytys.

 

Yhteistyötä tarvitaan myös liikuntamuodoissa ja palveluissa, jotka vaativat palvelujen yhteensovittamista tai yhteistyö tarjoaa muita etuja resurssien yhdistämisessä ja koordinoinnissa. Esimerkkejä tästä ovat seudulliset pyöräily-, ulkoilu-, hiihto- ja ratsastusreitit, ulkoilualueet, merelliset palvelut saaristossa, vesireittiliikenne ulkoilusaariin, veneily, kalastus, tiedotus ja uusien kalliiden liikuntapaikkarakentamishankkeiden koordinointi (esim. uimahallit, hiihtoputket).

 

Parhaillaan ollaan suunnittelemassa koko Nuuksion järviylänköalueen kaikkia ulkoilualueita palvelevaa Nuuksion luontokeskusta. Luontokeskushankkeen rahoittajina ovat Metsähallituksen lisäksi Uudenmaan liitto, Helsingin ja Espoon kaupungit ja Kirkkonummen ja Vihdin kunnat sekä Metsäteollisuus ry.

 

Pääkaupunkiseudun ulkoilukartta on yksi parhaista 25 vuotta jatkuneista pääkaupunkiseudun kuntien liikuntapalveluiden yhteistyöhankkeista. Karttaa on jaettu vuosien aikana yhteensä noin kaksi miljoonaa kappaletta ja pääkaupunkiseudun asukkaat ovat olleet tyytyväisiä palveluun.

 

Liikuntalautakunnalla ei ole huomautettavaa Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030 luonnoksen visiosta, strategisista tavoitteista ja strategioista.

 

Kaupunkisuunnittelulautakunta (kokous 1.9.2005) toteaa, että Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030 luonnos on tavoitteiltaan selkeä ja tarvittavan yleispiirteinen. Maakuntasuunnitelman ja maakuntaohjelman roolien selkeyttäminen siten, että maakuntasuunnitelma vastaa ensi sijassa tavoitteisiin ja strategioihin sekä maakuntaohjelma toteuttamistapoihin tukee luonnoksen hahmottamista. Laajemman nykytilakuvauksen sisällyttäminen maakuntaohjelmaan on selkeyttänyt maakuntasuunnitelman sisältöä. Strategioiden jakaminen neljään selkeään pääteemaan: asuminen, elinkeinot ja osaaminen, hyvinvointi sekä infrastruktuuri ja ympäristö, jäsentävät luonnosta, mutta teemojen sisältöjen tarkentaminen ja kiteyttäminen olisi saattanut vielä parantaa luonnoksen jäsentelyä. Tällä hetkellä teemojen jakaminen lukuisiin alakohtiin numerointeineen heikentää luonnoksen luettavuutta.

 

Uudenmaan maakuntasuunnitelman 2030 luonnoksessa on painotettu hyvin ansioituneesti Uudenmaan erityisasemaa ja –ongelmia sekä visioitu realistisia strategioita haasteiden toteuttamiseksi. Keskeiset haasteet on nostettu esiin. Luonnoksessa korostetaan Uudenmaan maakunnan identiteettiä ja omia vahvuuksia, kuten osaamista ja kilpailukykyä sekä etsitään uusia pitkän aikavälin visioita maakunnan vetovoimatekijöiksi. Luonnoksessa jäi kuitenkin kaipaamaan Uudenmaan maakunnan tarkastelua suhteessa muuhun Suomeen sekä Eurooppaan. Tarkastelua olisi tukevoittanut pääkaupunkiseudun tarkastelu omana osanaan, jolloin sen poikkeuksellinen suhde ja asema maakunnassa olisivat korostuneet luonnoksessa.

 

Maakuntasuunnitelman 2030 luonnoksessa on visioitu maakunnan tulevaisuutta. Luonnoksessa jää kuitenkin kaipaamaan maakunnan tulevaisuuden laajempaa ja suuntaa antavampaa visiointia. Visiointia olisi mahdollisesti selkeyttänyt keskeisen strategian painottaminen, nyt eri teemat sekoittuvat toisiinsa. Niistä ei hahmotu selkeää, yhtenäistä visiota ja tavoitetilaa koko maakunnan kehittämiseksi. On toivottavaa, että jatkossa maakuntasuunnitelman visiointia konkretisoidaan ja terävöitetään. Tämän lisäksi muun muassa matkailun, Pk-yritystoiminnan sekä ympäristöön kohdistuvien haasteiden ja merkitysten pohdintaa voisi lisätä.

 

Maakuntasuunnitelman keskeisiä tehtäviä ovat etenkin Uudenmaan aluerakenteen ja ympäristön sekä asumisen tason ja monipuolisuuden kehittäminen. Nämä täydentävät maakunnan yleisen hyvinvoinnin sekä elinkeinojen ja osaamisen edellytyksiä.

 

Asuminen Uudellamaalla

 

Asuntotuotannon turvaaminen on maakunnan kehityksen ja Helsingin kannalta tärkeää. Asuntotuotannon tarpeeseen ja turvaamiseen vastataan uudisrakentamisen määrää lisäämällä ja asuntotarjontaa monipuolistamalla sekä korjausrakentamista lisäämällä. Tärkeää on panostaa ja korostaa joukkoliikenteen ja asumisen kytkemisessä kiinteämmin toisiinsa.

 

Asuntotarjonnan turvaaminen edellyttää niin pientalo- että kerrostaloasumisen lisäämistä. Asumismuotojen kehittämisessä tulee katsoa maakuntaa kokonaisuutena. Kehyskuntien pientaloasumiseen painottunutta rakentamista tulee painottaa keskusta- ja rata-alueiden läheisyydessä entistä enemmän myös kerrostaloasumisella. Pientalorakentamisen kirjoa tulee täydentää tiiviillä kaupunkipientaloratkaisuilla sekä pyrkiä toteuttamaan kaupunkimaisia asuinmiljöitä myös Helsingin ulkopuolella. Pientaloalueita voidaan suunnitella siten, että ne ovat tiiviitä ja sijaitsevat lähellä palveluita.

 

Uudenmaan keskeisenä haasteena on tonttipulan helpottaminen. Tämä ongelma koskettaa myös Helsinkiä. Uusien asuntorakentamismahdollisuuksien käyttöön saanti on yhä vaikeampaa. Asuntotuotannon määrän vähäisyys on merkittävä kehitystä jarruttava tekijä Uudellamaalla. Tärkeää on, että asuntorakentamisen ja -politiikan porkkanoihin kiinnitetään entistä enemmän jatkossa huomiota sekä panostetaan asuntotoiveita vastaavan tonttimaan tarjontaan. On kuitenkin otettava huomioon tiivistyvä kaupunkirakenne ja sen suomat mahdollisuudet ja että yhdyskuntarakennetta hajauttava rakentaminen estetään.

 

Nykyinen asuntokanta on tärkeä tekijä asuntotuotannon kehittämisessä. Uudenmaan maakunnassa asuntokanta on osiltaan huonossa kunnossa ja tarvitsee tuekseen ennakoivaa peruskorjaamista, jolla varmistetaan ympäristön viihtyisyys ja terveellisyys sekä ehkäistään kiinteistöjen rakennuskannan korjaustarpeen kasautumista. Täydennys- ja korjausrakentamisen kehittämiseen tulee suunnata merkittävästi uusia voimavaroja ja kehitystyötä. Tämä tarkoittaa täydennysrakentamisratkaisuiden hyväksymistä osana asuntoalueiden kehittämistä.

 

Eri asumismuotojen kehittäminen on tärkeää. Elinkaariasumiselle tulee etsiä erilaisia ratkaisumalleja kasvavan työelämänsä päättävien myötä. Erityisesti elämänkaariajattelua tulee jalostaa selkeämmin asuntosuunnitteluun, jolloin yleiset asuntoratkaisut tarjoavat monipuolisen perustan asumismuotojen- ja tarpeiden variointiin.

 

Uudenmaan aluerakenne, infrastruktuuri ja liikenne

 

Maakunnan rakenteen kehitystä on tarkasteltu ennakoivasti peruslähtökohdista. Tulkintatapa on pitkälti kausaalista ja pohjautuu megatrendien hahmotteluun. Yhdyskuntarakenteen kasvun ja kehityksen suuntia on tarkasteltu verrattain laaja-alaisesti, mutta tulkinnan olisi toivonut painottuvan enemmän haluttuihin ja tavoiteltaviin kehitysvisioihin.

 

Yhdyskuntarakenteen tiiviys ja rakenteen kasvun ohjaaminen ovat Uudenmaan keskeisiä kehittämisen haasteita. Kaupunkirakenteen tiivistämisellä varmistetaan maakunnan kestävä kehitys ja kaupunkirakenteellinen toimivuus. Tällä hetkellä maakunnan yhdyskuntarakenne on hajautunut. Maakuntasuunnitelman 2030 luonnoksessa hajautuneen maakunnan rakenteen eheyttämisen päävastuu kohdistetaan kunnille. Tiivistyvän yhdyskuntarakenteen haasteet ja tavoitteet koskevat yhtäältä maakuntatasoista suunnittelukenttää.

 

Suunnitelman luonnoksessa tuodaan esiin tiiviin asuntorakentamisen tärkeys niin kerrostalo- kuin pientalorakentamisen osalta. Yhdyskuntarakenteen kasvua tulee keskittää entistä vahvemmin pääkaupunkiseudun ydinalueiden ympärille. Tätä kehitystä ohjataan muun muassa palveluiden ja työpaikkojen sijoittamisella keskusten ympärille sekä sijoittamalla asuntorakentamista toimivien liikenneverkkojen läheisyyteen.

 

Uudenmaan yhdyskuntarakenteen kehittämisessä on järkevää lähteä siitä, että lisärakentamisen pääasialliset kohdealueet ovat tiivisti yhteydessä olemassa olevaan rakenteeseen myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Kehittämisessä ei tule tavoitella liian laajalle levittäytynyttä monikeskuksista rakennetta, jolloin seutu saattaa hajautua entisestään lukuisten vahvojen aluekeskusten vetovoimien myötä. Tätä ongelmakohtaa pahentavat visiot siitä, että asumista sijoitetaan hajakeskitetysti ympäri maakuntaa ja osaltaan hyvinkin kauas keskuksista sekä samassa yhteydessä tavoitellaan työpaikkojen ja asumisen yhdistämistä entistä lähemmälle toisiaan.

 

Uudenmaan maakunnan alueella tulee entisestään tehostaa rakentamista eheyttävän rakentamisen periaatteiden mukaisesti siten, että kaupunkirakennetta tiivistetään myös olemassa olevia asuinalueita täydennysrakentamalla. Täydennysrakentaminen hyödyntää jo olemassa olevaa infrastruktuuria ja säästää ympäristöä.

 

Kaupunkirakenteen toimivuuden kannalta erityisen tärkeää on liikenneverkon sekä julkisen ja kevyen liikenteen kehittäminen vastaamaan maakunnan aluerakenteen toimintaedellytyksiä yhdessä tiivistyvän aluerakenteen kanssa. Liikenteeseen liittyvät kysymykset ovat Uudenmaan maakunnan kehityksen kannalta hyvin akuutteja. Tällä hetkellä liikenneverkon kapasiteettiin ja välityskykyyn kohdistuu merkittävästi paineita etenkin pääkaupunkiseudulla. Tämä tilanne edellyttää yhtäältä julkisen liikenteen parantamista ja toisaalta liikenneväylien välityskyvyn parantamista. Ensisijalla on etenkin julkisen liikenteen kokonaisvaltainen parantaminen koko maakunnan alueella. Onnistuakseen tämä visio tarvitsee tuekseen aluerakenteen kasvun ohjaamista entistä selkeämmin muun muassa ratojen ja keskuksien varsille sekä rakenteen tiivistämistä ja suuntaamista entistä voimakkaammin kohti pääkaupunkiseutua. Tällä voidaan vähentää ajoneuvoliikenteen aiheuttamia rasitteita pääkaupunkiseudulla ja etenkin Helsingissä.

 

Uudenmaan maakunnan jatkuva kasvu luo paineita ympäristöön. Keskeisten viheralueiden- ja sormien säilyttäminen sekä viheryhteyksien ylläpitäminen on tärkeää. Uudenmaan maakuntasuunnitelmassa 2030 voisi painottaa vahvemmin ympäristön tärkeyttä keskeisenä hyvinvoinnin tekijänä sekä maakunnan identiteetin ja profiilin luojana. Viherkehien ja sormien jatkuvuuden turvaaminen aina Helsingin keskustasta muualle maakuntaan on tärkeää.

 


Uudenmaan elinkeinotoiminta ja osaaminen

 

Uudenmaan vahvuutena on alueen kilpailukykyisyys kansallisilla ja kansainvälisillä markkinoilla. Maakunnassa on hyvin osaava ja kehittynyt toimintaympäristö verrattuna muuhun Suomeen. Tämän erityisaseman korostaminen ja ylläpitäminen on tärkeää. Se vaatii muun muassa vankkaa kuntien välistä yhteistyötä, erilaisten toimintaympäristöjen luomista sekä kilpailuaseman vankistamista ja innovaatioita.

 

Innovaatioiden synnyttämiseksi yrityksille tulee tarjota oikeanlaisia toimintaympäristöjä, jotka vastaavat erikokoisten ja tasoisten yritysten tarpeita. Tällöin toimintaympäristöt luovat myös edellytykset pienille ja keskisuurille yrityksille. Pk-toiminnalle tulee luoda luovia ja edullisia toimintaympäristöjä keskusten läheisyyteen hyvien julkisten liikenneyhteyksien varteen. Tällä edistetään yritysklustereiden ja agglomeraatioetujen syntymistä.

 

Maakunnan kilpailuaseman selkeä profilointi, eli omien vahvuuksien korostaminen on tärkeää. Maakuntasuunnitelmassa on rakentavaa pohtia maakunnan elinkeinojen kehityksen tulevaisuutta ja tulevia haasteita. Korkeateknologian alojen ja huippuosaamisen lisäksi tarvitaan myös perinteisempien alojen tukemista ja muun muassa arkiosaamisen merkityksen vahvistamista. Uudenmaan maakunnan kehitystä ei tule profiloida pelkästään korkean teknologian varaan.

 

Matkailu on tärkeä elinkeinotoiminnan ehto. Matkailun merkitys korostuu yhä enemmän maakuntien kehittämisessä ja markkinoinnissa. Matkailu on tärkeä elinkeino etenkin Uudellamaalla, jonne on keskittynyt merkittävästi matkailualan yrityksiä. Maakuntasuunnitelman luonnokseen olisi toivonut pohdintaa matkailun roolista osana Uudenmaan maakuntaa.

 

Uudellamaalla on vahva kulttuuritarjonta. Uudenmaan maakuntasuunnitelman luonnoksessa painotetaan kiitettävästi kulttuurin merkitystä koko maakunnan kehitykselle. Kulttuuripalvelujen tuottamisen tulee olla seuturajoja ylittävää toimintaa, jossa panostetaan yhtäältä isojen keskusten tarjontaan, mutta myös pienempien kaupunginosien kulttuuripalveluihin.

 

Asuntotuotantotoimikunta (kokous 6.9.2005) toteaa, että Helsingin kaupunginvaltuusto on 10.12.2003 hyväksynyt asunto-ohjelman Monimuotoisen asumisen Helsinki, vuosille 2004 – 2008. Uuden asunto-ohjelman valmistelu on alkamassa.

 

Kaupungin asuntopolitiikan tavoitteena on tarjota asukkailleen terveellinen ja turvallinen, viihtyisä, kaupunkimainen asuin- ja elinympäristö, jossa on tarjolla laadukkaita, eri elämäntilanteisiin soveltuvia, monipuolisia ja kohtuuhintaisia asuntoja. Kaupungin asuntopoliittisten toimien tarkoituksena on parantaa kestävällä tavalla asunto-oloja Helsingissä, tasoittaa asumistason eroja ja torjua sosiaalista segregaatiota sekä parantaa asuntomarkkinoiden toimintaa ja Helsingin kilpailukykyä asuinpaikkana.

 

Kuten maakuntasuunnitelmassa myös Helsingin asunto-ohjelmassa kannetaan huolta asumiskustannusten noususta ja kohtuuhintaisten asuntojen tarjonnasta. Asuntopolitiikan päämäärät on määritelty hyvin samansuuntaisina.

 

Maakuntasuunnitelman strategia 1.1 asunto- ja tonttitarjonnan lisäämisestä Helsingin seudulla on yhdenmukainen kaupungin asunto- ohjelman kanssa, mutta strategian arvioituja vaikutuksia voisi painottaa enemmän kestävän kehityksen suuntaan. ”Arvioidut vaikutukset” -kohdan toisen kappaleen viimeisen virkkeen voisi muotoilla esim. seuraavasti: ”Vahva elinvoimainen metropolin ydinalue luo edellytyksiä kestävän kehityksen periaatteiden mukaiselle pääkaupunkiseudun ja koko maakunnan asumis-, yritys- ja vapaa-ajan toimintojen kehittämiselle.”

 

Pientaloasuntoja Helsingissä on suhteellisesti vähemmän kuin muissa Helsingin seudun kunnissa, mutta tavoitteena on lisätä tehokasta ja kaupunkimaista pientalorakentamista.

 

Täydennysrakentamisessa ja vanhojen alueiden kehittämisessä haasteena on sovittaa uutta rakentamista olemassa olevan rakenteen lomaan. Tavoitteena on kaupunkikuvan eheyttäminen ja vanhojen alueiden vetovoimaisuuden ja viihtyisyyden parantaminen sekä palveluiden säilyminen.

 

Eri väestöryhmien asumistarpeisiin pyritään vastaamaan monipuolisella erilaisiin asumistoiveisiin ja elämäntyyleihin sopivalla tarjonnalla.

 

Ohjelmakauden asuntopoliittiset toimenpiteet sisältävät tavoitteet asuntotuotannon määrästä, hallintasuhteesta ja rahoituksesta. Tavoitteena on ohjelmakaudella rakentaa vuosittain 3500 asuntoa, mikä on vähemmän kuin viime vuosien keskimääräinen toteutunut noin 3800 asunnon vuosituotanto.

 

Asunto-ohjelman yhteydessä päätettiin myös siihen liittyvistä kehittämishankkeista ja selvitystehtävistä. Näitä ovat mm. seudullisen yhteistyön kehittäminen, tonttitarjonnan lisääminen ja pientalomaisen kaupunkiasumisen kehittäminen.

 

Vuonna 2003 kaupunginvaltuusto hyväksyi Helsingin Yleiskaava 2002:n, joka ohjaa yksityiskohtaisempaa osayleiskaava- ja asemakaavatyötä. Yleiskaavalla ja asemakaavoilla sekä maa- ja tonttipolitiikalla luodaan edellytykset tulevalle kehitykselle. Yleiskaava 2002:n mukaiset asuntorakentamismahdollisuudet ovat rajalliset.

 

Tuotantotavoitteiden saavuttaminen on tulevina vuosina vaikeaa. Tuotannon käynnistymisen esteinä on ollut mm. sataman siirron viivästyminen Vuosaareen. Täydennysrakentaminen vanhoilla alueilla käynnistyy hitaasti mm. asukkaiden vastustuksen vuoksi. Kaavavalitusten käsittely vie monessa tapauksessa aikaa normaalin kaavoitusprosessin jälkeen vielä useita vuosia. Kaavavalitusten käsittely tulisikin pikaisesti saada nykyistä oleellisesti nopeammaksi.

 

Helsingin asunto-ohjelmassa esitetyt tavoitteet kuten laadukas ja monipuolinen tuotanto ja pyrkimys tarjota kohtuullisella hinnalla yksilöllisten toiveiden mukaisia asuntoja hyvässä ympäristössä ovat samansuuntaisia maakuntasuunnitelman kanssa. Asuminen tunnustetaan tärkeäksi kilpailukykytekijäksi niin Helsingissä kuin koko Uudellamaalla ja Suomessa.

 

Kuntien keskinäisen ja kuntien ja valtion välisen yhteistyön edistäminen väestönkasvun hallinnassa ja asuntopolitiikan suuntaamisessa on oikea.

 

Asuntotuotannon sijoittuminen tukemaan eheää yhdyskuntarakennetta ja tasapainoista aluerakennetta tukeutuen nykyiseen rataverkkoon ja pääväyliin on myös toimintalinjana samansuuntainen Helsingin tavoitteiden kanssa.

 

Pääkaupunkiseudun infrastruktuurin investointihankkeille tulee varmistaa tarvittava rahoitus myös valtion budjetissa, muuten kasvu ja hyvä taloudellinen kehitys on vaarassa.

 

Liikepalvelulautakunnalla (22.8.2005) ja tarkastuslautakunnalla (26.8.2005) ei ole lausuttavaa luonnoksesta.

 

Kj toteaa vielä, että Itä-Uudenmaan liitto on valmistellut oman maakuntasuunnitelmansa, josta on pyydetty Helsingin kaupungin lausuntoa 30.9.2005 mennessä. Lausunto tullaan esittelemään erillisenä asiana kaupunginhallitukselle. Itä-Uudenmaan maakuntakaavaluonnoksesta kaupunginhallitus on antanut lausunnon 5.9.2005.

 

KJ                                      Kaupunginhallitus päättänee viitaten sosiaalilautakunnan, rakennuslautakunnan, terveyslautakunnan, kulttuuri- ja kirjastolautakunnan, taidemuseon johtokunnan, eläintarhan johtokunnan, nuorisoasiainkeskuksen, kaupunginmuseon johtokunnan, teknisen lautakunnan, ympäristölautakunnan, pelastuslautakunnan, joukkoliikennelautakunnan, tietokeskuksen, ruotsinkielisen työväenopiston johtokunnan, kiinteistöviraston, opetuslautakunnan, ammattikorkeakoulun hallituksen, liikuntalautakunnan, yleisten töiden lautakunnan, kaupunkisuunnittelulautakunnan ja asuntotuotantotoimikunnan lähettämiin lausuntoihin antaa Uudenmaan liitolle Uudenmaan maakuntasuunnitelman 2030 luonnoksesta seuraavan lausunnon:

 

Maakuntasuunnitelma 2025:n päivittäminen on perusteltu toimenpide ensimmäisen maakuntasuunnitelman valmisteluun liittyneiden aikataulu- ym. tekijöiden takia ja myös kansainvälisen toimintaympäristön muutoksen takia. Uudenmaan ensimmäinen maakuntakaava, josta Helsingin kaupunginhallitus antoi lausuntonsa 22.3.2004 (366 §), on valmistunut ja toimitettu ympäristöministeriön vahvistettavaksi maakuntasuunnitelma 2025:n jälkeen.

 

Uutta maakuntasuunnitelmaa laaditaan samanaikaisesti, kun vireillä on valtioneuvoston alulle panemat hankkeet kunta- ja palvelurakenteen uudistamiseksi ja Helsingin seudun hallinnon kehittämiseksi. Helsingin seudun kehittäminen on noussut kansallisesti tärkeäksi kehittämiskohteeksi. Avainasemassa tässä kehittämistyössä on Helsingin seudun kuntien omaehtoisesti käynnistämä seudullinen yhteistyö (strategioineen ja konkreettisine hankkeineen).

 

Uudenmaan visioksi vuoteen 2030 on kirjattu: ”Uusimaa on hyvinvoivien ihmisten kansainvälisesti kilpailukykyinen metropolialue”. Vision sisältöä on avattu luonnoksen sivulta 6 alkaen, kuitenkin jättäen metropolialueen rajaus avoimeksi. Helsingin seudun metropolialue ulottuu Uudenmaan maakunnan lisäksi ainakin Itä-Uudenmaan maakuntaan, tarkasteluperusteista riippuen pohjoisessa muihinkin maakuntiin. Jatkossa tulee pyrkiä siihen, että yhteisellä talous- ja työssäkäyntialueella erillisten maakuntasuunnitelmien laatimistarve Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan liittojen osalta poistuu.

 

Uudenmaan maakuntasuunnitelman 2030 luonnos on muodoltaan kehittynyt edellisestä suunnitelmasta oikeaan suuntaan. Jaottelu maakuntasuunnitelman ja -ohjelman roolien välillä on tarpeen. Luonnokseen sisältyy tausta-aineistona monissa kannanotoissa kiitettyä visio- ja skenaarioaineistoa, jonka kytkentä strategioihin kuitenkin jää osin hämäräksi.

 

Maakuntasuunnitelman strategiset tavoitteet ja strategiat on kokonaisuutena käsitelty onnistuneesti, monipuolisesti tarkastellen ja perustellen. Suunnitelmaa tulisi kuitenkin vielä pyrkiä kiteyttämään tulevien 25 vuoden kehityssuunnan yhteisen tahtotilan osoittamiseksi, mikä alueiden kehittämislain mukaan on juuri maakuntasuunnitelman rooli. Luonnoksessa on käytetty strategioiden esittämisessä paljon kuvailevaa ilmausta, josta kehityksen tahdottu suunta ei selvästi ilmene.

 

Valittujen neljän painopistealueen (Asuminen, Elinkeinot ja osaaminen, Hyvinvointi sekä Infrastruktuuri ja ympäristö) keskinäisissä riippuvaisuuksissa on lisäksi vielä yhteensovittamista.

 

Vähintäänkin on luonnoksesta pystyttävä karsimaan sisäiset ristiriitaisuudet keskeisissä linjauksissa, kuten asumiseen ja maankäytön tehostamiseen sekä teknisen huollon tarpeisiin liittyvissä kannanotoissa.

 

Asuntotilanteen todetaan olevan liiton alueella keskeinen ongelma. Kuitenkaan asuntotarpeen ei suunnitelmassa arvioida tulevina vuosina merkittävästi kasvavan. Kaavoitus nostetaan keskeiseksi tekijäksi esille otetun tonttipulan ratkaisemisessa. Kaavoitettujen tonttien varanto vaihtelee Uudenmaan kunnissa suuresti, eikä esim. pääkaupunkiseudulla kaavoitusta lisäämällä päästä suurempaan tonttitarjontaan ja toteutuneiden rakennushankkeiden määrään. Mm. verotukseen ja rakentamisen rahoitukseen sekä yleisemmin kasvukuntien talouden kestokykyyn liittyvät tekijät tulee ottaa huomioon.

 

Yhdyskuntateknisen huollon monet kysymykset edellyttäisivät yhteisen tahtotilan syntymistä maakuntasuunnitelma- ja maakuntakaavatasolla. Tällaisia ovat mm. aluevaraukset jätteenkäsittelyyn, pilaantuneen maan, voimalaitostuhkan sekä ylijäämämassojen sijoitteluun ja voimajohtolinjoille. Ratkaisut voivat syntyä myös esimerkiksi seudullisen yhteistyön tuloksena, mutta tällöin maakuntasuunnitelmassakin tulisi antaa suurempi paino kuntien vapaaehtoista yhteistoimintaa toteuttaville rakenteille.

 

Pääkaupunkiseudun tiivistyvässä yhteistyössä toteutettavat strategiat, joista on yhteisesti sovittu kuntien kesken, ovat teemoiltaan ja lähestymistavaltaan sukua maakuntasuunnitelman strategioille. Seudun maakunnallinen ja valtakunnallinenkin merkitys huomioon ottaen tämä on luontevaa. Maakunnalliset strategiat eivät voi olla kovin irrallisia kuntien ja muiden alueen toimijoiden yhteisistä lähiajan toimintastrategioista.

 

Maakuntaliiton koordinoivan roolin kasvattaminen maakuntasuunnitteluun vedoten voi myös heikentää seudullisella tasolla tai toimintasektoreittain rakentuneen pitkäjänteisen yhteistyön tuloksellisuutta. Helsingin kaupungin näkö­kulmasta ei esimerkiksi liikennejärjestelmäsuunnittelua ole tarkoituksenmukaista ryhtyä ajamaan osaksi maakunnallista suunnittelukokonaisuutta, jos sen tuloksena PLJ-suun­nittelussa saavutettua yhteisymmärrystä YTV:n, valtion ja seudun kuntien kesken näin toimien heikennetään.

 

Maakuntasuunnitelman muuttuessa esitetyllä tavalla aikaisempaa strategisemmaksi asiakirjaksi kohdistuu alkavaan maakuntaohjelman valmistelutyöhön entistä enemmän odotuksia. Odotukset ovat sekä sisällöllisiä, ja niihin myös Helsingin useat lautakunnat ovat lausunnoissaan viitanneet, että valmisteluun kohdistuvia. Mitä keskeisempi rooli aluekehittämisessä maakunnan omalle suunnittelutyölle muodostuu, sitä enemmän painoa tulee laittaa suunnitteluprosessin toteuttamiseen hyvän hallinnon periaatteiden mukaan, mukaan lukien kohtuulliset määräajat lausunnoille.

 


Kirje ja kopio lauta- ja johtokuntien antamista lausunnoista Uudenmaan liitolle.

 

Lisätiedot:
Lahtinen Olli, erityissuunnittelija, puhelin 169 2296

 

 

LIITE

Uudenmaan maakuntasuunnitelman 2030 luonnos

 

 

 

 


4

LAUSUNTO ITÄ-UUDENMAAN MAAKUNTASUUNNITELMA 2035 -LUONNOKSESTA

 

Khs 2005-1866

 

Itä-Uudenmaan liitto pyytää (29.8.2005) Helsingin kaupungin lausuntoa Itä-Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2035 -luonnoksesta

./.                   30.9.2005 mennessä. Luonnos on esityslistan tämän asian liitteenä 1.

 

Maakuntasuunnitelma on pitkän aikavälin strateginen suunnitelma maa­kunnan kehittämiseksi. Sen keskeinen tehtävä on ohjata maakunnan toiminnan ja alueidenkäytön suunnittelua palvelemaan samoja päämääriä ja tavoitteita. Luonteensa takia maakuntasuunnitelma on varsin yleispiirteinen. Sen strategisia linjauksia konkretisoivat maakuntakaava sekä maakuntaohjelma toteuttamissuunnitelmineen. Suunnitelman laatimiseen liittoa velvoittavat Maankäyttö- ja rakennuslaki (5.2.1999/132, 25 §) ja Alueiden kehittämislaki (12.7.2002/602, 5 §).

 

Itä-Uudellamaalla ei aikaisemmin ole laadittu maakuntasuunnitelmaa. Nyt laadittava maakuntasuunnitelma tulee korvaamaan 11.11.2002 hyväksytyn maakuntastrategian, jota on käytetty vastaavassa tarkoituksessa.

 

Itä-Uudenmaan maakuntakaava, joka toteuttaa 10-20 vuoden aikajänteellä maakuntasuunnitelmasta johdettuja alueiden käytön tavoitteita, on luonnosvaiheessa.

 

./.                   Kj toteaa, että asiassa on saatu kaupunkisuunnitteluviraston ja kiinteistöviraston lausunnot, jotka ovat esityslistan tämän asian liitteinä 2 ja 3.

 

Edelleen Kj toteaa, että kaupunginhallitus on 5.9.2005 antanut Itä-Uudenmaan liitolle lausuntonsa Itä-Uudenmaan maakuntakaavaluonnoksesta. Maakuntakaavan ja maakuntasuunnitelman samanaikainen valmisteluprosessi maakuntaliitossa korostaa alueiden käytön näkökulmaa, johon Helsingin intressit suunnittelujärjestelmässä keskittyvät. Samalla kuitenkin seudullisen tason yhteistyössä eri sektoreilla on erityisesti Sipoon kunnan kanssa hyvin kehittyvä keskusteluyhteys muistakin, mm. palveluiden järjestämiseen liittyvistä kysymyksistä.

 

KJ                                      Kaupunginhallitus päättänee antaa Itä-Uudenmaan liitolle Itä-Uuden­maan maakuntasuunnitelman 2035 luonnoksesta seuraavan lausunnon:

 

Itä-Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2035 -luonnos on rakenteeltaan selkeä. Suunnitelman tavoitteet ja toimintalinjat on eritelty järkeviksi kokonaisuuksiksi. Luonnos on myös tarvittavan yleispiirteinen ja kantaaottava.

 

Luonnoksen ansiona on maakuntaa tarkasteleminen vahvasti osana koko Etelä-Suomen kehittyvää painopistealuetta sekä se, että Itä-Uudenmaan maakuntasuunnitelman sisältöä tarkastellaan osana muita valtakunnallisia maakuntasuunnitelmia. Luonnoksessa tuodaan toisaalta selkeästi esiin maakunnan tavoiteltu kehitys ja tahtotila luonnonläheisenä maaseutualueena, joka tarjoaa omaleimaisia kulttuurielämyksiä ja -perinteitä sekä kulttuurialueita.

 

Itä-Uudenmaan maakuntasuunnitelmassa esitetty kehittämisvisio ei kuitenkaan riittävässä määrin ota huomioon maakunnan tosiasiallista tilannetta voimakkaasti kehittyvän Helsingin seudun suhteen. Itä-Uudenmaan länsiosat ovat jo osa Helsingin seutua, yhteistä talous- ja työssäkäyntialuetta. Valtakunnallisessa alueiden kehittämisessäkin asia tunnustetaan. Tuore viittaus tähän sisältyy valtioneuvoston vuoden 2006 talousarvioehdotukseen: 14 Helsingin seudun kunnan alueelle suunniteltu korotettu kiinteistövero rakentamattomille tonteille koskisi myös Sipoon kuntaa.

 

Koko talousalueen kannalta parhaiden kehitysvaihtoehtojen realistista tarkastelua ilmeisesti haittaa alueen suunnitteleminen kahtena eri maakuntana ja kahdessa maakuntasuunnitelmassa ja -kaavassa. Maakuntien rajalla sijaitsevan Helsingin kaupungin kannalta olisi toivottavaa maakuntajaotuksen muuttaminen siten, että nykyiset Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan maakunnat yhdistettäisiin. Vähimmäismuutos olisi Sipoon siirtäminen pääkaupunkiseudun kanssa samaan maakuntaan, kuuluuhan esim. Pornainen Sipoon takana Uudenmaan liittoon.

 

Pääkaupunkiseudun kehityksen näkökulmasta katsottuna Vantaan itäisimmät osat ja Sipoon länsiosa ovat seudun asutuksen ja työpaikkojen selvä ja tärkeä tulevaisuuden kasvusuunta.

 


Alueiden käyttö

 

Itä-Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2035 -luonnoksessa tuodaan vahvasti esiin maakunnan visio ympäristöltään ainutlaatuisena alueena, joka kehittyy pääkaupunkiseudun vahvuuksien kautta.

 

Vaikka tavoitteena on hyödyntää pääkaupunkiseudun voimakas kasvupotentiaali, luonnoksessa ei kuitenkaan maankäytöllisesti tueta pääkaupunkiseudun yhdyskuntarakenteen kehitystä ja tarpeita. Itä-Uudenmaan kaupunkirakenteelliset tavoitteet suunnataan enemmänkin Porvoon alueelle maakunnan itäosiin. Sipoon ja Itä-Uudenmaan maakunnan länsiosan roolia taas vahvistetaan luonnonläheisenä asuinpaikkana ja arvokkaana luontokokonaisuutena, vaikka alueelle tulisi suunnata selkeästi enemmän yhdyskuntarakenteen kehittämisen voimavaroja ja vahvempaa visiointia. Olisi toivottavaa, että maakuntasuunnitelma 2035 -luonnoksessa otettaisiin kantaa tähän keskeiseen seudulliseen kehityskysymykseen, koska Sipoon alueen merkitys Suomen eteläisen rannikkovyöhykkeen tulevan yhdyskuntarakenteen kehittämisessä ja kehittymisessä on ilmeinen.

 

Koko seudun haasteena on yhdyskuntarakenteen kasvun hallussa pitäminen eheyttävän rakentamisen tavoitteiden mukaisesti. Itä-Uudenmaan yhdyskuntarakenne on tyypillisenä maaseutualueena luonteeltaan hajautunut. Itä-Uudenmaan maakuntaan kohdistuu kuitenkin entistä enemmän voimakkaita kasvupaineita.

 

Itä-Uudenmaan kehittämisessä olisi järkevää lähteä siitä, että yhdyskuntarakenteen tiiviys ja rakenteen kasvu ohjattaisiin mahdollisuuksien mukaan jo olemassa oleville asuntorakentamisalueille sekä toimivien liikenneverkkojen läheisyyteen. Tämä kehitys tukisi myös Itä-Uudenmaan visiota ja profiloitumista maaseutumaisena ja luonnonläheisenä maakuntana, joka tarjoaa hyviä asumismahdollisuuksia.

 

Yhdyskuntarakenteen kehitykseen otetaan kantaa myös ympäristökysymysten kautta. Suunnitelmaluonnoksessa painotetaan Itä-Uudenmaan korkealaatuista ympäristöä, jonka merkitys korostuu pääkaupunkiseudun kasvavan tonttipulan ja asuntojen hintatason myötä. Itä-Uudenmaan maakuntaa tarjotaan vahvana kulttuuri- ja luontoarvojen alueena vastapainona tiivistyvälle ja luontoarvoja menettävälle pääkaupunkiseudulle.

 

Pääkaupunkiseudun akuutin asuntopoliittisen ongelman myötä myös Itä-Uudenmaan väljästi rakennetuille maaseutualueille kohdistuu voimakkaita rakentamispaineita. Olisi toivottavaa, että maakuntasuunnitelma 2035 -luon­nok­sessa otettaisiin vahvemmin kantaa tähän pääkaupunkiseutua koskettavaan vaikeaan aluerakenteelliseen kysymykseen, jonka osalta on selvää, että asumismahdollisuuksia tulee olla myös Itä-Uudenmaan länsiosissa. Luontevaa olisi pohtia tätä kysymystä laajemmin esimerkiksi Itä-Uuden­maan kehittämislinjausten toisessa pääkohdassa aluerakenteen kehittäminen.

 

Pääkaupunkiseudun keskeisiä ongelmia on myös jätehuollon, pilaantuneiden maa-ainesten ja ylijäämämassojen tarvitsemat alueet, joita ei pääkaupunkiseudun kuntien rajojen sisäpuolelta juurikaan pystytä osoittamaan. Itä-Uuden­maan maakuntasuunnitelmassa ei näitä kysymyksiä ole otettu esille. Myöskään maakuntakaavoituksessa ei kysymyksiä ole ratkaistu.

 

Asuntotuotannon monipuolisuus

 

Asuntotuotannon turvaaminen on koko seudun kehityksen ja Helsingin kannalta tärkeää. Asuntotuotannon tarpeeseen ja turvaamiseen vastataan uudisrakentamisen määrää lisäämällä ja asuntotarjontaa monipuolistamalla. Asuntotarjonnan turvaaminen edellyttää niin pientalo- kuin kerrostaloasumisen lisäämistä.

 

Itä-Uudenmaan maakuntaan suuntautuu entistä enemmän muuttoliikettä etenkin pientaloasumista haluavien osalta. Tässä yhdyskuntarakenteen kehittämisessä seutua tulisi katsoa kokonaisuutena, jossa Itä-Uusimaa voisi tarjota uusia ja monipuolisia pientaloasumismahdollisuuksia keskus- ja liikenneverkkojen läheisyydessä.

 

Itä-Uudenmaan länsiosat tarjoavat hyvän lähtökohdan uudentyyppisen, luontoon tukeutuvan ja samalla kaupunkimaisen tiiviin pientalomaisen yhdyskuntarakenteen koemuotoiselle toteuttamiselle. Nämä kaupunkirakenteen vyöhykkeet voisivat liittyä tiiviimmän ja tehokkaan liikennejärjestelmän varaan muodostettujen ytimien ympärille. Maakuntasuunnitelmassa kokonaisrakenteen viitoittaminen tällä tavoin olisi positiivinen lisä seudun asuntorakentamisen kirjoon.

 

Olisi toivottavaa, että maakuntasuunnitelma 2035 -luon­nok­sessa otettaisiin kantaa asuntotarjonnan monipuolisuuteen ja tonttitarjonnan turvaamiseen koko seudun näkökulmasta.

 

Suunnitelman liitteessä arvioidaan Sipoon väestön kasvavan 18 500 asukkaasta lähes 27 000 asukkaaseen vuoteen 2040 mennessä eli keskimäärin 257 asukasta vuodessa. Kasvu olisi vuoteen 2025 asti hieman nopeampaa eli 375 asukasta vuodessa. Sipoon nykyiseen asukasmäärään verrattuna prosentuaalinen vuosikasvu olisi ensimmäisellä viisivuotisjaksolla yli 2 % ja sen jälkeen alle 2 % tasaantuen vuoden 2025 jälkeen varsin vähäiseksi.

 

Kunnallistalouden kannalta yli kahden prosentin vuotuisen väestön kasvun on arvioitu tuottavan vaikeuksia. Metron sekä sen asemien ympärille ryhmittyvien asuntoalueiden rakentaminen seuraavien 30 vuoden aikana johtaisi monin kerroin suurempaa väestön kasvuun, esim. 1 700 – 2 400 asukkaaseen vuodessa. Kasvun aiheuttamia kustannuksia Sipoon nykyinen ja väestö- ja veronmaksajapohja ei yksin voisi maksaa. Kun uusia suuria asuntoalueita on rakennettu muualle, ei yleensä ole voitukaan lähteä siitä, että lähialueella asuvien kunnallisveroilla voitaisiin kustantaa kaikki tarvittavat investoinnit. Valtiovallan toimenpiteitä ja tukea voimakkaassa kehitysvaiheessa olevien kuntien hyväksi tarvitaan, ja asia tulee nostaa esille maakuntasuunnitelmassa ja myöhemmin maakuntaohjelmassa myös seudullisen edunvalvonnan takia.

 

Itä-Uudenmaan liikenneverkko

 

Itä-Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2035 -luonnoksessa pohditaan maakunnan tehokasta, turvallista ja tasapuolista liikennejärjestelmää. Liikennekysymykset ovat keskeinen osa seudullista maankäytön kehittämistä. Itä-Uusimaa sijaitsee voimakkaasti kehittyvässä Etelä-Suomen itä-länsi­suuntaisessa vyöhykkeessä aivan pääkaupunkiseudun kupeessa. Tämän kehityksen turvaamiseksi tarvitaan laaja-alaista visiointia yhtäältä Itä-Uudenmaan maakunnan sisäisistä liikennekysymyksistä että niiden vaikutuksista ja kytkeytymisestä seudulliseen liikenneverkkoon. Lisääntyvä henkilöautoliikenteen kasvu rasittaa muun muassa ympäristöä sekä lisää paineita liikenneverkon välityskykyyn.

 

Itä-Uudenmaan kasvu tarvitsee tuekseen etenkin vahvaa joukkoliikenteen kehittämistä, jolla pystytään vastaamaan Itä-Uudenmaan ja pääkaupunkiseudun kasvun aiheuttamiin liikenteellisiin paineisiin. Tätä haastetta tuetaan sillä, että asuntorakentamista pyritään sijoittamaan hyvien joukkoliikenteen yhteyksien varrelle sekä kehittämällä Itä-Uudenmaan joukkoliikennettä ja tieverkostoa osana seudullista liikenneverkkoa.

 

Olisi toivottavaa, että luonnoksessa tarkasteltaisiin selkeämmin Itä-Uudenmaan kytkeytymistä liikenteellisesti Helsinkiin. Helsingin ja Itä-Uudenmaan raja-alueen maankäytöllinen ja toiminnallinen merkitys on koko seudun tulevaisuuden kannalta tärkeä. Liikenteen laajempi visiointi olisi tukevoittanut maakuntasuunnitelman luonnosta.

 

Helsingistä itään on jo nyt varsin hyvät liikenneyhteydet kuten moottoritie E-18 sekä sen rinnakkaistie. Maakuntasuunnitelmassa mainitaan merkittäväksi joukkoliikenteen ongelmaksi vain raideliikenneyhteyksien puuttuminen.

 

Maakuntasuunnitelman luonnoksessa painotetaan E-18 kehityskäytävää ja Heli-rataa maakunnan tärkeimpinä kehityshankkeina. Edelleen esitetään selvitettäväksi edellytyksiä hyödyntää Kilpilahden rataa henkilöliikenteessä välillä Kerava – Nikkilä sekä Heli –radan toteutusmahdollisuuksia.

 

Itä-Uudenmaan maakuntasuunnitelman ja -kaavan luonnoksissa ei metron jatkamiseen ole lainkaan varauduttu eikä sitä esitetä edes selvitettäväksi. Uudenmaan maakuntakaavassa sen sijaan metrovaraus on nuolisymbolilla merkitty jatkuvan Mellunmäestä Vantaan kautta Sipooseen. Metroon varautuminen ja sen linjauksen tutkiminen olisi tärkeä ja realistinen kehityshanke myös Itä-Uuden­maan maakuntasuunnitelmassa.

 

Yhteiskunnan maaomaisuuden käyttäminen

 

Valtion, Helsingin kaupungin ja Vantaan kaupungin laaja maaomistus Länsi-Sipoossa antaisi hyvät lähtökohdat alueen kehittämiselle pääkaupunkiseudun yhtenä kasvusuuntana. Helsingin kaupungin omistuksessa on Sipoossa noin 1 722 hehtaaria maa-alueita ja noin 1 951 hehtaaria vesialueita. Valtion omistukset ovat vielä suuremmat etenkin, kun Helsingin kaupunki on luovuttanut valtiolle merkittäviä alueita esim. puolustusvoimien mahdollisiin tarpeisiin.

 

Lisämaanhankinnalla tai maankäyttösopimuksin voitaisiin saada aikaan yhtenäisiä, taloudellisesti toteutettavissa olevia sekä käyttökustannuksiltaan edullisia uusia asuntoalueita, joilta voitaisiin tarjota runsaasti myös omakotitontteja.

 

Itä-Uudenmaan aluerakennekartassa 2030 on saaristoalueen jälkeen suurimmaksi arvokkaaksi luonnon kokonaisuudeksi merkitty Sipoon korpi. Merkintä ulottuu moottoritiestä miltei Nikkilään asti erittäin laajana ja seudun luontaisiin kasvusuuntiin nähden epätarkoituksenmukaisella tavalla. Pienempiä arvokkaita luonnon kokonaisuuksia kartassa on vain kaksi: Sipoon pohjoisosassa ja Porvoon etäpuolella.

 

Laadukkaalla suunnittelulla erilaiset toiminnat olisivat myös Sipoon länsiosassa kuitenkin luontevasti nivellettävissä yhteen. Asunto- ja työpaikka-alueiden sekä niitä palvelevien virkistysalueiden tuleekin olla lähekkäin. Myös suojelu­näkökohdat voidaan suunnittelussa ottaa huomioon.

 

Kehittämiskohteet mukaan suunnitelmaan

 

Itä-Uusimaa on osa eteläistä yhtenäistä rannikkoaluetta ja sen läntiset osat Helsingin talousaluetta. Merkittävä osa maakunnasta saa elinvoimansa ja toimeentulonsa Helsingistä ja Helsingin seudulta. Maakuntasuunnitelmaan on syytä lisätä enemmän tarkasteluja ja yhteenvetoja yhteisen seudullisen rakenteen ja liikennejärjestelmän kehittämisestä sekä tavoitteita seudun yhdyskuntarakenteen eheyttämisestä.

 

Itä-Uudenmaan kehittyminen liittyy varsinkin länsiosiltaan niin vahvasti pääkaupunkiseudun kehitykseen ja menestykseen, varsinkin kansainvälisen kanssakäymisen jatkuvasti vahvistuessa, että maakuntaliiton keskeisen suunnitteluvälineen, maakuntasuunnittelun, sisältöön tämän kehityssuunnan tulee vahvasti heijastua.

 

Helsingin seudun yhdyskuntarakenteen tulevan kehittymisen kannalta onkin ensiarvoisen tärkeää, että yhdyskuntarakenne voi kehittyä myös Itä-Uudenmaan maakunnan länsiosassa, Sipoossa. Tämä koskee niin asuntorakentamiseen osoitettavia uusia alueita kuin joukkoliikenteen

järjestämistä.

 

Helsingin seudulla on huomattava pula pientalorakentamiseen tarkoitetuista tonteista. Tämä ilmenee sekä asuntojen että tonttien hinnoista, jotka ovat korkeita. Asuntorakentamismahdollisuuksien, etenkin pientalorakentamismahdollisuuksien lisäämiselle on huomattava tarve. Samoin on myös tarve seudun yhdyskuntarakenteen tasapainottamiselle seudun itäisen osan yhdyskuntarakenteen täydentämisellä. Sipoon länsiosassa on yhteiskunnan omistuksessa laajat maa-alueet, jotka soveltuvat ja ovat helposti saatavissa asuntorakentamiseen.

 

Maakuntasuunnitelmassa onkin tarpeen käsitellä yhdyskuntarakenteen täydentämistä ja eheyttämistä asuntorakentamisella Sipoossa. Parhaiten, myös luonnonvarojen käytön kannalta, alueet on kytkettävissä muuhun yhdyskuntarakenteeseen tehokkaalla joukkoliikenteellä, metrolla.

 

Yhdyskuntarakenteen kehittämisen turvaamiseksi ja seudun kasvavan asuntokysynnän helpottamiseksi ja etenkin pientalorakentamismahdollisuuksien lisäämiseksi, on tärkeää, että Itä-Uudellamaalla voidaan Porvoonväylän tuntumaan rakentaa uusia taajamatoimintojen alueita, jotka tukeutuvat tehokkaaseen joukkoliikenteeseen, metroon. Helsingin metro on luontevasti jatkettavissa virkistys- ja luonnonarvot huomioon ottaen vähintään Östersundomiin asti.

 

Vuosaaren satama valmistuu käyttöön 2008. Uudella satamalla on merkittävä vaikutus kaupunkirakenteeseen ja seudun elinkeinoelämään. Itä-Uudenmaan alue rajautuu välittömästi Vuosaaren satamaan ja sen maaliikenneyhteyksiin. Vuosaaren sataman mahdollisuudet myös Itä-Uudenmaan kehittämisessä on syytä ottaa huomioon.

 

Helsingin seutu ympäristöineen tarvitsee uuden yleisilmailukentän Malmin lentokentän toiminnoille tai vaihtoehtoisesti Malmin toiminnot on sijoitettava olemassa oleville kentille tai vaihtoehtoisille alueille. Lentotoiminnan loppumiseen Helsingin Malmilla on otettu kanta Helsingin yleiskaava 2002:ssa. Malmin kenttä on jäänyt tiivistyvän yhdyskuntarakenteen keskelle, eikä kenttää voida kehittää lentotoiminnoille. Alue tarvitaan asuntorakentamiseen.

 

Yleisilmailukenttä on seudulle tärkeä. Uuden kentän toteuttamiselle on luotava vähintään kaavalliset mahdollisuudet Itä-Uudellamaalla, mikäli Malmin toiminnot siirretään uudelle kentälle. Yleisilmailukenttä on varteenotettava mahdollisuus maakunnan kehittämiselle. Itä-Uudenmaan maakuntasuunnitelmassa on tarpeen tarkastella yleisilmailukentän sijoitusvaihtoehdot ja esittää alue, jonne kenttä voidaan Itä-Uudellamaalla tarvittaessa sijoittaa.

 

Malmin lentokentän toimintojen hajasijoittaminen olemassa oleville kentille ei myöskään ole poissuljettu vaihtoehto. Tällaisessa tapauksessa Rajavartiolaitoksen helikopteritukikohdalle joudutaan osoittamaan uusi paikka. Sipoosta on osoitettavissa tälle toiminnalle alue. Itä-Uudenmaan maakuntasuunnitelmassa on syytä varautua myös siihen, että liiton läntiseen osaan voidaan toteuttaa Rajavartiolaitoksen helikopteritukikohta.

 

Yhteistyöllä ongelmat ratkaisuun

 

Suunnitelman kohdassa ”yhteistyö metropolialueella” kerrotaan, että Itä-Uudenmaan liitto on omista lähtökohdistaan valmis rakentavaan yhteistyöhön pääkaupunkiseudun kuntien ja toimijoiden kanssa ja todetaan, että metropolialueen kilpailukyky varmistuu yhteistyöllä.

 

Yli nykyisten kuntarajojen ulottuva suunnittelu ja rakentaminen edellyttäisikin valtion, maakuntaliittojen, kuntien ja muiden toimijoiden yhteistyötä sekä uusia organisaatio- ja rahoitusmalleja ja parhaimmillaan myöskin nykyisten hallinnollisten rajojen muutoksia.

 

Vaikka Itä-Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2035 -luon­nos ei Helsingin seudun luontaisen kehityksen osalta vastaa Helsingin kaupungin näkemystä, on sillä muilta osin selviä ansioita. Suunnitelmassa pyritään ansiokkaasti kehittämään historiallisten Porvoon ja Loviisan ympärille kymmenen kunnan muodostamaa kaksikielistä kulttuuri­maakuntaa sekä luomaan edellytyksiä alueen kehitykselle. Yhdessä itäsuuntaan kasvavan pääkaupunkiseudun kanssa tämä Suomenlahden rannan kaupunkien sarja aina Kotkaan ja Haminaan asti voisivat olla jopa Pohjois-Euroopan mitassa toiminnallisesti merkittävä ja kiinnostava alue, jota on syytä kehittää yhteistyössä.

 

Kirje Itä-Uudenmaan liitolle.

 

Lisätiedot:
Lahtinen Olli, erityissuunnittelija, puhelin 169 2296

 

 

LIITTEET

Liite 1

Itä-Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2035 luonnos

 

Liite 2

Kaupunkisuunnitteluviraston lausunto 14.9.2005

 

Liite 3

Kiinteistöviraston lausunto 9.9.2005

 

 

 

 


5

VUODEN 2005 TALOUSARVIOON SISÄLTYVÄN HENKILÖSTÖMENOVARAUKSEN KÄYTTÄMINEN

 

Khs 2005-2042, 2005-1974, 2005-1964, 2005-1924, 2005-1885, 2005-1881, 2005-1860, 2005-1837, 2005-1824

 

Vuoden 2005 talousarvioon kohdalle 1 14 03 Henkilöstömenovaraus, Khn käytettäväksi, sisältyy henkilöstömenovaraus, joka on tarkoitettu käytettäväksi tulopoliittisesta sopimuksesta sekä Kunpas-ohjelmasta aiheutuviin palkantarkistuksiin. Määrärahasta osoitetaan Khn päätöksellä bruttobudjetoiduille virastoille ja laitoksille näistä aiheutuvat lisämäärärahat.

 

Seuraavat virastot ja laitokset ovat tehneet talousarvion toteutumisennusteisiin perustuen seuraavat esitykset lisämäärärahan myöntämiseksi:

 

Virasto / laitos ja sen osasto

Palkat

Muut
henkilöstömenot

Yhteensä

 

 

 

 

Kaupunkisuunnitteluvirasto

225 000

75 000

300 000

Kiinteistövirasto

187 000

73 000

260 000

Rakennusvalvontavirasto

110 000

33 000

143 000

 

 

 

 

Opetusvirasto, Hallinto

175 000

60 000

235 000

Opetusvirasto, Suomenkielinen perusopetus ja lukiokoulutus

7 460 000

3 500 000

10 960 000

Opetusvirasto, Ruotsinkielinen perusopetus ja lukiokoulutus

725 000

205 000

930 000

Opetustoimen tietotekniikkapalvelut ja kehittäminen

70 000

25 000

95 000

Opetusvirasto, yhteensä

8 430 000

3 790 000

12 220 000

 

 

 

 

Suomenkielinen työväenopisto

138 000

42 000

180 000

Ruotsinkielinen työväenopisto

23 000

7 000

30 000

Kaupunginkirjasto

398 000

203 000

601 000

 

 

 

 

Kulttuuritoimi, Kulttuuriasiainkeskus

72 000

24 000

96 000

Kulttuuritoimi, Caisa

12 000

4 000

16 000

Kulttuuritoimi, yhteensä

84 000

28 000

112 000

 

 

 

 

Kaupunginmuseo

43 000

15 000

58 000

Kaupunginorkesteri

61 000

21 000

82 000

Nuorisoasiainkeskus

205 000

99 000

304 000

Liikuntatoimi, Liikuntavirasto

305 000

103 000

408 000

Henkilöstökeskus, Henkilöstöpolitiikka

20 000

7 000

27 000

Työterveyskeskus

92 000

28 000

120 000

 

 

 

 

Rakennusvirasto, Katu- ja viheralueiden ylläpito ja hallinto

284 000

87 000

371 000

Rakennusvirasto, Arkkitehtuuriosasto

27 000

9 000

36 000

Rakennusvirasto, yhteensä

311 000

96 000

407 000

 

 

 

 

Sosiaalivirasto, Hallinto- ja
kehittämiskeskus

243 000

83 000

326 000

Sosiaalivirasto, Lasten päivähoito

2 391 000

820 000

3 211 000

Sosiaalivirasto, Lapsiperheiden palvelut

1 062 000

364 000

1 426 000

Sosiaalivirasto, Aikuisten palvelut

1 300 000

428 000

1 728 000

Sosiaalivirasto, Työllisyyden hoitaminen

243 000

84 000

327 000

Sosiaalivirasto, Vanhusten palvelut

984 000

338 000

1 322 000

Sosiaalivirasto, yhteensä

6 223 000

2 117 000

8 340 000

 

 

 

 

Terveyskeskus, Terveyskeskustoiminta

5 610 000

1 969 000

7 579 000

 

 

 

 

Kaikki yhteensä

22 465 000

8 706 000

31 171 000

 

 

Kj toteaa, että bruttobudjetoitujen virastojen ja laitosten määrärahat on budjetoitu keskitetysti vuonna 2005 ja liikelaitosten ja nettobudjetoitujen virastojen ja laitosten tuli varata palkantarkistuksensa talousarvioon eikä niille myönnetä tähän tarkoitukseen lisämäärärahaa. Kj katsoo, että em. budjetointiohjeet huomioon ottaen esitykset ovat perusteltuja.

 

KJ                                      Kaupunginhallitus päättänee myöntää vuoden 2005 talousarvion kohdalta 1 14 03 Henkilöstömenovaraus, Khn käytettäväksi tulopoliittisesta sopimuksesta ja Kunpas-ohjelmasta aiheutuneet palkkoihin ja muihin henkilöstömenoihin kohdistuvat lisämäärärahat seuraavasti:

 

 

Luku/kohta

 

euroa

 

 

 

2 11

Kaupunkisuunnittelulautakunta ja
-virasto

300 000

2 21 01

Kiinteistövirasto

260 000

2 31

Rakennusvalvonta

143 000

3 02 01

Opetusvirasto, Hallinto

235 000

3 02 02

Opetusvirasto, Suomenkielinen
perusopetus ja lukiokoulutus

10 960 000

3 02 03

Opetusvirasto, Ruotsinkielinen
perusopetus ja lukiokoulutus

930 000

3 02 08

Opetustoimen tietotekniikkapalvelut ja kehittäminen

95 000

3 11

Suomenkielinen työväenopisto

180 000

3 12

Ruotsinkielinen työväenopisto

30 000

3 15

Kaupunginkirjasto

601 000

3 17 01

Kulttuuritoimi, Kulttuuriasiainkeskus

96 000

3 17 06

Kulttuuritoimi,
Kansainvälinen kulttuurikeskus Caisa

16 000

3 18

Kaupunginmuseo

58 000

3 19 01

Orkesteritoiminta, Kaupunginorkesteri

82 000

3 31

Nuorisoasiainkeskus

304 000

3 41 01

Liikuntatoimi, Liikuntavirasto

408 000

3 52

Henkilöstökeskus

27 000

3 53

Työterveyskeskus

120 000

4 09 01

Rakennusvirasto, Katu- ja viheralueiden ylläpito ja hallinto

371 000

4 09 05

Rakennusvirasto, Arkkitehtuuriosasto

36 000

5 11 01

Sosiaalivirasto, Hallinto- ja kehittämiskeskus

326 000

5 11 02

Sosiaalivirasto, Lasten päivähoito

3 211 000

5 11 03

Sosiaalivirasto, Lapsiperheiden palvelut

1 426 000

5 11 04

Sosiaalivirasto, Aikuisten palvelut

1 728 000

5 11 05

Sosiaalivirasto, Työllisyyden hoitaminen

327 000

5 11 06

Sosiaalivirasto, Vanhusten palvelut

1 322 000

5 21 01

Terveyskeskus, Terveyskeskustoiminta

7 579 000

 

 

 

 

Pöytäkirjanote kaupunkisuunnitteluvirastolle, kiinteistövirastolle, rakennusvalvonnalle, opetusvirastolle, suomenkieliselle työväenopistolle, ruotsinkieliselle työväenopistolle, kaupunginkirjastolle, kulttuuriasiainkeskukselle, kaupunginmuseolle, kaupunginorkesterille, nuorisoasiainkeskukselle, liikuntavirastolle, henkilöstökeskukselle, työterveyskeskukselle, rakennusvirastolle, sosiaalivirastolle ja terveyskeskukselle, talous- ja suunnittelukeskukselle ja sen talouspalveluille sekä tarkastusvirastolle.

 

Lisätiedot:
Rickman Birgitta, erityissuunnittelija, puhelin 169 2381

 

 

 

 

 


6

UUSIEN ASUNTOALUEIDEN KUNNALLISTEKNIIKAN RAHOITUSTA KOSKEVAN KAUPUNGIN JA VALTION ASUNTORAHASTON VÄLISEN TOTEUTUSASIAKIRJAN HYVÄKSYMINEN JA AVUSTUKSEN HAKEMINEN

 

Khs 2005-211

 

Kj toteaa, että valtion vuoden 2005 talousarvioon sisältyy valtioneuvoston asetuksessa 1279/2004 nimetyille kunnille myönnettävä avustus uusien asuntoalueiden kunnallistekniikan rakentamiseen. Avustuksen tarkoituksena on nopeuttaa ja tukea kuntien asuntotuotantoa käynnistämällä ja aikaistamalla uusien asuntoalueiden rakentamista siten, että sekä valtion tukema että muu asuntotuotanto lisääntyy.

 

Avustus myönnetään asuntorakentamisesta aiheutuvaan kunnallistekniikan rakentamishankkeeseen, joka voi sisältää asuntorakentamisen toteuttamiseksi tarvittavat kadut ja muut liikenneväylät sekä asuntoalueen sisäiset tai alueeseen välittömästi liittyvät puistot.

 

Avustusta myönnetään enintään 35 % kohteen hyväksytyistä kustannuksista ja se maksetaan jälkikäteen syntyneiden kustannusten perusteella. Avustus myönnetään Valtion asuntorahaston varoista. Vuonna 2005 myöntämisvaltuus on asetuksessa nimetyille kunnille yhteensä 10  milj. euroa ja lisäksi on tehty vuosille 2006 – 2009 ehdollisia ennakkopäätöksiä yhteensä 40 milj. euroa.

 

Valtionavustushakemus Helsingin uusien asuntoalueiden

kunnallistekniikan rakentamiseen

 

Helsingin kaupungin avustushakemus vuosina 2005 – 2009 alkavien uusien asuntoalueiden rakentamisen tukemisesta on toimitettu Valtion asuntorahastolle maaliskuussa 2005. Avustushakemuksen perusteella asuntorahasto on 27.5.2005 tehnyt päätöksen varata vuoden 2005 valtionavustusta 0,605 milj. euroa Viikinmäen länsiosaan ja 0,485 milj. euroa Viikin Latokartano 5:n kunnallistekniikan rakentamiseen.

 

Lisäksi Valtion asuntorahasto on tehnyt ehdolliset ennakkopäätökset vuosien 2006 – 2009 Helsingin kaupungin kohteista ja avustuksen vuosittaisista määristä. Viikinmäen länsiosan ja Viikin Latokartano 5:n lisäksi avustettavia kohteita ovat Suurmetsän Alppikylä ja Myllypuron puukaupunkikylä. Alppikylän kunnallistekniikan rakentaminen alkanee vuonna 2007 ja Myllypuron puukaupunkikylän vuonna 2008.

 


Avustuksen määrät kohteittain ja vuosittain ovat seuraavat:

 

KOHDE

2005

[milj.€]

2006

[milj.€]

2007

[milj.€]

2008

[milj.€]

2009

[milj.€]

YHT.

[milj.€]

 

 

 

 

 

 

 

Viikki, Viikinmäen länsiosa

0,605

0,100

0,600

0,420

0,275

2,000

Viikki, Latokartano 5

0,485

0,105

0,280

0,140

0,100

1,110

Suurmetsä, Alppikylä

 

 

0,350

0,700

0,550

1,600

Myllypuro, puukaupunkikylä

 

 

 

0,210

0,480

0,690

Yhteensä

1,090

0,205

1,230

1,470

1,405

5,400

 

Avustusvaraukset ovat voimassa 30.9.2005 saakka, johon mennessä kaupungin tulee toimittaa Valtion asuntorahastolle valtioneuvoston 1279/2004 asetuksen 7 ja 8 §:n tarkoitetut selvitykset. Selvitysten perusteella Valtion asuntorahasto tekee varsinaisen päätöksen valtionavun myöntämisestä kohteille.

 

Valtioneuvoston asetuksessa tarkoitetut selvitykset annetaan kohteittain laadituissa toteutussuunnitelmissa, jotka liitetään Valtion asuntorahaston ja Helsingin kaupungin yhteisesti allekirjoittamaan toteutusasiakirjaan.

 

Ehdollisen ennakkopäätöksen mukaisia avustuksia on haettava viimeistään 30.10, sinä vuonna, jota ehdollinen ennakkopäätös koskee. Avustuksen maksamisen edellytyksenä on, että alueelle on hyväksytty asemakaava.

 

Toteutusasiakirja ja kohteiden toteutussuunnitelmat

 

./.                   Esityslistan tämän asian liitteenä on toteutusasiakirjaehdotus, joka on tehty Valtion asuntorahaston hyväksymän mallin mukaisesti. Allekirjoitettavaan toteutusasiakirjaan liitetään avustusta saavien kohteiden toteutussuunnitelmat, jotka sisältävät vaaditut selvitykset. Toteutusasiakirja on laadittu yhteistyössä Valtion asuntorahaston, talous- ja suunnittelukeskuksen sekä rakennusviraston kanssa.

 

KJ                                      Kaupunginhallitus päättänee hyväksyä Valtion asuntorahaston ja Helsingin kaupungin yhteisen toteutusasiakirjan Helsingin kaupungin uusien asuntoalueiden: Viikinmäen länsiosan, Viikin Latokartano 5:n, Suurmetsän Alppikylän sekä Myllypuron puukaupunkikylän kunnallistekniikan rakentamisen tukemisesta (esityslistan liite 1) ja hakea Valtion asuntorahastolta vuodelle 2005 varatut avustukset Viikinmäen länsiosaan 0,605 milj. euroa sekä Viikin Latokartano 5:een 0,485 milj. euroa.

 

Kirje Valtion asuntorahastolle ja pöytäkirjanote rakennusvirastolle
(Osmo Torvinen), kiinteistövirastolle (Virve Mustonen), kaupunginkanslian oikeuspalveluihin toteutusasiakirjan allekirjoituksesta huolehtimista varten, talous- ja suunnittelukeskuksen kehittämisosastolle sekä varainhallinnalle.

 

Lisätiedot:
Rinne Heikki, projektinjohtaja, puhelin 169 2485
Sarvi Erkki, projekti-insinööri, puhelin 169 3710

 

 

LIITE

Toteutusasiakirja Helsingin kaupungin uusien asuntoalueiden kunnallistekniikan rakentamisen tukemisesta vuosina 2005-2009

 

 

 

 


1

KÄPYLÄN KORTTELEIDEN NRO 25001 JA 25002 MÄÄRÄÄMINEN RAKENNUSKIELTOON (NRO 11456)

 

Khs 2005-1923

 

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (25.8.2005) mm., että korttelit 25001 ja 25002 sijaitsevat 25. kaupunginosassa (Käpylä) Pellervontien, Sampsantien, Väinölänkadun ja Osmontien rajaamalla alueella.

 

Alue on yleiskaava 2002:ssa (Kvsto 26.11.2003, tullut kaava-alueella voimaan 23.12.2004) merkitty kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja maisemakulttuurin kannalta merkittäväksi alueeksi, jota kehitetään siten, että alueen arvot ja ominaisuudet säilyvät.

 

Alueella on voimassa asemakaava nro 1639 (vahvistettu 1.4.1937). Asemakaavassa on määrätty tonteille rakennusalat, joille saa rakentaa enintään 2-kerroksisia paloa pidättävään, paloa hidastavaan tai palon­arkaan luokkaan kuuluvia rakennuksia. Kussakin rakennuksessa saa olla enintään kaksi asuntoa eikä niihin saa sijoittaa liikehuoneita. Muita määräyksiä ei ole annettu. Voimassa olevilla asemakaavoilla ei pystytä turvaamaan kulttuurihistoriallisten ja rakennustaiteellisten arvojen säilymistä. Asemakaava on suurelta osin vanhentunut.

 

Kaupunki omistaa kaikki alueen tontit. Tontit on vuokrattu edelleen.

 

Alueelle tullaan tekemään asemakaavan muutos, jossa alueen ja raken­nusten suojelutarve otetaan huomioon sekä asemakaavamerkinnät ja -määräykset ajantasaistetaan. Rakennuskielto on tarpeellinen, jotta kaavoitusprosessin aikana voitaisiin turvata suojeluarvojen säilyminen mm. rakennuksia peruskorjattaessa.

 

Lautakunta esittää, että edellä mainittujen kortteleiden asemakaavaa muutetaan siten, että rakennuskannan suojelutarve tulee huomioon otetuksi, ja että alue määrätään rakennuskieltoon kahdeksi vuodeksi maankäyttö- ja rakennuslain 53 §:n 1 momentin perusteella (kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston piirustus nro 11456/25.8.2005).

 

VS. KAJ                            Kaupunginhallitus päättänee määrätä 25. kaupunginosan korttelit nro 25001 ja 25002 rakennuskieltoon kahdeksi vuodeksi.

 

Maankäyttö- ja rakennuslain 202 §:n ja tämän esityslistan Kj/2 kohdassa päätetyn perusteella tämä päätös tulee voimaan ennen kuin se on saanut lainvoiman.

 

Kuulutettava sekä pöytäkirjanote karttaliitteineen Uudenmaan ympäristökeskukselle, rakennuslautakunnalle, kaupunkisuunnittelulautakunnalle ja kiinteistölautakunnalle. 

 

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2244

 

 

LIITE

Rakennuskieltokartta nro 11456 (Käpylän korttelit 25001 ja 25002)

 

 

 

 


2

SELITYS KORKEIMMALLE HALLINTO-OIKEUDELLE HELSINGIN HALLINTO-OIKEUDEN PÄÄTÖKSESTÄ TEHDYSTÄ VALITUKSESTA TAPANINKYLÄN TONTTIEN 39029/4 JA 6 YM. ALUEIDEN ELI NS. KAPTEENSKANMÄEN ASEMAKAAVA-ASIASSA  (NRO 11220)

 

Khs 2003-2185

 

Kaupunginvaltuusto hyväksyi 1.9.2004 (asia nro 15) 39. kaupunginosan (Tapaninkylän) korttelin nro 39029 tonttien nro 4 ja 6, korttelin nro 39051 tontin nro 2 ja korttelin nro 39052 sekä puisto-, katu-, urheilu- ja vesialueen asemakaavan muutoksen kaupunkisuunnitteluviraston kaavoitusosaston 30.10.2003 päivätyn ja 13.5.2004 muutetun piirustuksen nro 11220 mukaisena.

 

Asemakaavan muutoksella yleisten rakennusten tontit 39051/2 ja 39052/1 muutetaan puistoksi ja asuinkäyttöön. Osa asuntorakentamisesta sijoitetaan nykyiselle puistoalueelle. Lähiympäristön puisto- ja urheilualueiden osalta kaava sallii lähivirkistyspalveluiden kehittämisen. Alueen suunnittelussa on pyritty nostamaan esiin alueen kiinnostava historia. Asuntokerrosalaa kaava-alueella on yhteensä 6 912 k-m2. Kaava-alueen laajuus on 11,3 ha.

 

Asunto Oy Karhusuontie 61 ja Asunto Oy Uimarannantie 23 jättivät Helsingin hallinto-oikeudelle asemakaavan hyväksymispäätöstä koskevat valitukset.

 

Kaupunginhallitus antoi 9.12.2004 lausunnon Helsingin hallinto-oikeudelle valitusten johdosta.  

 

Helsingin hallinto-oikeus hylkäsi 22.6.2005 yhtiöiden valitukset.

 

Asunto Oy Karhusuontie 61 on hakenut korkeimmalta hallinto-oikeu­delta muutosta hallinto-oikeuden päätökseen.

 

Korkein hallinto-oikeus pyytää (2.8.2005) kaupunginhallituksen selitystä valituksen johdosta.

 

Kaupunginkanslian oikeuspalvelut ja kaupunkisuunnitteluvirasto toteavat (7.9.2005) mm. seuraavaa:

 

Valittajayhtiö toistaa hallinto-oikeudelle jättämässään valituksessa esitetyn. Yhtiö ei ole korkeimmalle hallinto-oikeudelle jättämässään valituksessa esittänyt asiassa varsinaisesti mitään uutta. Näin ollen kaupunginkanslian oikeuspalvelut ja kaupunkisuunnitteluvirasto uudistavat tältä osin sen, mitä yhtiön valituksen johdosta on lausuttu hallinto-oikeudelle.

 

Valituksessaan yhtiö on kuitenkin kiinnittänyt huomiota kaupungin vastineessa (9.12.2004) olevaan toteamukseen siitä, että valituksen kohteena olevan asemakaavatontin takaosaan on varattu tilaa lasten leikkipaikkaa varten. Yhtiön mielestä tämä toteamus olisi virheellinen, koska kaavakarttaan ei ole sisällytetty ohjeellisen leikkipai­kan merkintää. Kaupunginkanslian oikeuspalvelut ja kaupunkisuunnitteluvirasto toteavat, ettei ohjeellista leikkipaikkaa tarkoittavan merkinnän puuttumien merkitse sitä, etteikö tontin puheena olevaan osaan olisi haluttu varata mahdollisuutta sijoittaa esimerkiksi lasten leikkipaikka. Rakennusten sijoittuminen tontille mahdollistaa tämän. Todettakoon, että rakennusten sijoittumiseen on keskeisesti vaikuttanut myös tontin maasto-olosuhteet. Rakennusten sijoittamista nyt esitettyyn paikkaan on pidettävä rakennusteknisesti parhaana vaihtoehtona. Väite siitä, että kaupungin vastineeseen sisältynyt maininta leikkipaikasta olisi epäonnistuneen kaavoituksen peittelyä, on virheellinen. Kuten kaupungin hallinto-oikeudelle antamasta vastineesta ilmenee, alueen kaavoituksen yhteydessä on otettu huomioon mm. maisemalliset ja kulttuurihistorialliset arvot sekä suunnitellun täydennysrakentamisen yhteensovittaminen nykyiseen ympäristöön ja rakennuskantaan. Mahdollisen leikkipaikan sijoittaminen tontin takaosaan vastaa tältä osin kaavoittajan näkemystä turvallisen ympäristön toteuttamisesta.

 

Kaupunginkanslian oikeuspalvelut ja kaupunkisuunnitteluvirasto toteavat, että hallinto-oikeus on valituksen hylätessään päätynyt oikeaan ratkaisuun. Hallinto-oikeuden päätös on asianmukaisesti perusteltu. Hallinto-oikeuden päätös sisältää perustellut vastaukset kaikkiin yhtiön tekemiin väitteisiin. Näin ollen yhtiön korkeimmalle hallinto-oikeudelle tekemä valitus tulisi aiheettomana hylätä.

 

Vs. Kaj toteaa, että kaupunginhallituksen johtosäännön 8 §:n 2 momentin 5 kohdan mukaan kaupunginhallitus antaa selityksen kaupunginvaltuuston päätöstä koskevan valituksen johdosta, jos kaupunginhallitus katsoo voivansa yhtyä kaupunginvaltuuston päätöksen lopputulokseen.

 

Vs. Kaj toteaa vielä, että asiaan liittyvät asiakirjat ovat kokonaisuudessaan nähtävänä kaupunginhallituksen kokouksessa ja sitä ennen asian esittelijällä.

 

./.                   Valitus, Khn lausunto 9.12.2004 Helsingin hallinto-oikeudelle ja Helsingin hallinto-oikeuden päätös 22.6.2005 ovat esityslistan tämän asian liitteinä nro 1–3.

 

VS. KAJ                            Kaupunginhallitus päättänee antaa asiasta korkeimmalle hallinto-oikeu­delle edellä esityslistalta ilmenevän, kaupunginkanslian oikeuspalveluiden ja kaupunkisuunnitteluviraston lausuntoon perustuvan selityksen.

 

Pöytäkirjanote kaupunginkanslian oikeuspalveluille selityksen laatimista ja antamista varten sekä kaupunkisuunnitteluvirastolle.

 

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2244

 

 

LIITTEET

Liite 1

Valitus korkeimmalle hallinto-oikeudelle ns. Kapteenskanmäen asemakaava-asiassa

 

Liite 2

Kaupunginhallituksen lausunto 9.12.2004 Helsingin hallinto-oikeudelle valituksista ns. Kapteenskanmäen asemakaava-asiassa

 

Liite 3

Helsingin hallinto-oikeuden päätös 22.6.2005 valituksista ns. Kapteenskanmäen asemakaava-asiassa

 

 

 

 


3

SELITYS KORKEIMMALLE HALLINTO-OIKEUDELLE HELSINGIN HALLINTO-OIKEUDEN PÄÄTÖKSESTÄ TEHDYSTÄ VALITUKSESTA PUKINMÄEN KORTTELIN NRO 37186 YM. ALUEIDEN ASEMAKAAVA-ASIASSA (NRO 11094)

 

Khs 2002-1501

 

Kaupunginvaltuusto hyväksyi 26.5.2005 (asia nro 13) 37. kaupunginosan (Pukinmäen) korttelin nro 37186 sekä katu, puisto- ja suojaviher­alueen asemakaan muutoksen kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston 30.5.2002 päivätyn ja 27.2.2003 muutetun piirustuksen nro 11094 mukaisena.

 

Xxx Xxxxxxxxx ja Pukinmäen kauppapuutarha Ky valittivat valtuuston päätöksestä Helsingin hallinto-oikeuteen.

 

Kaupunginhallitus antoi 1.9.2004 lausunnon Helsingin hallinto-oikeu­del­le valituksen johdosta.

 

Helsingin hallinto-oikeus hylkäsi 30.5.2005 valituksen.

 

Xxx Xxxxxxxxx ja Pukinmäen kauppapuutarha Ky ovat hakeneet muutosta hallinto-oikeuden päätökseen korkeimmalta hallinto-oikeudel­ta.

 

Korkein hallinto-oikeus pyytää (28.6.2005) valituksen johdosta kaupunginhallituksen lausuntoa.

 

Kaupunginkanslian oikeuspalvelut ja kaupunkisuunnitteluvirasto toteavat (7.9.2005) mm. seuraavaa:

 

Valittajat toistavat hallinto-oikeudelle jättämässään valituksessa esitetyn. Valittajat eivät ole korkeimmalle hallinto-oikeudelle jättämässään valituksessa esittäneet asiassa varsinaisesti mitään uutta. Näin ollen kaupunginkanslian oikeuspalvelut ja kaupunkisuunnitteluvirasto uudistavat tältä osin sen, mitä valittajien valituksen johdosta on lausuttu hal­linto-oikeudelle.

 

Valittajat ovat valituksessaan todenneet, että hallinto-oikeuden päätöksen perusteluista olisi vedettävä se johtopäätös, että rakennukset ja pienennetty puistoalue ovat viihtyisyyden kannalta parempi vaihtoehto kuin esimerkiksi maisemoitu meluvalli ja enemmän viheraluetta.

 

Valittajien mielestä poikkeama voimassa olevasta kaavasta on huomattava, eikä tällainen ratkaisu perustuisi lakiin. Kaupunginkanslian oi­keus­­palvelut ja kaupunkisuunnitteluvirasto viittaavat tältä osalta hallinto-oikeuden päätöksen kohtaan ”Kaavamuutoksen sisältö ja suhde voimassa oleviin kaavoihin”. Hallinto-oikeus on tältä osalta perustellut rat­kaisunsa kattavasti, eikä siihen ole lisättävää. Mitä tulee valittajien yllä mainittuun johtopäätökseen, voidaan todeta, että johtopäätös on vir­heel­linen. Kuten hallinto-oikeuden päätöksen perusteluista on pääteltävissä, ratkaisu on perustunut kysymyksessä olevassa tapauksessa val­litseviin olosuhteisiin ja ratkaisun vaikutukseen. Harkinta on aina tapaus­kohtaista. Valittajien esittämä yleistys ja johtopäätös ovat siten virheellisiä.

 

Mitä tulee valittajien esille ottamaan kysymykseen kaavoituksen pitkäjänteisyydestä ja siitä, että maanomistajien tulee voida luottaa kaavaratkaisuiden pysyvyyteen, kaupunginkanslian oikeuspalvelut ja kaupun­kisuunnitteluvirasto toteavat, että maankäytön suunnittelussa tulee ottaa huomioon mm. olosuhteiden muutokset ja yhteiskunnan kehittämisen tarpeet. Kaavoitus ei saa muodostua esteeksi alueiden kehittämisessä. Nyt puheena olevassa tapauksessa kaavamuutoksella pyritään vastaamaan alueen kehittämisen uusiin tarpeisiin.

 

Eri aikoina toteutettavat kaavaratkaisut voivat johtaa tilanteeseen, jossa maanomistaja luovuttaa aluetta eri yhteyksissä esimerkiksi katualueeksi. Kun otetaan huomioon, että maankäytön suunnittelussa otetaan huo­­mioon kulloinkin vallitsevat yhteiskunnan kehittämisen tarpeet ja paikalliset olosuhteet, joudutaan suunnitteluratkaisun vaikutuksia maan­­omistajaan arvioimaan kussakin tapauksessa erikseen. Jo yksin mahdolliset lainsäädännön muutokset johtavat siihen, ettei kaikkien mah­dollisten kaavaratkaisujen vaikutuksia voida arvioida kumulatiivises­ti. Kaavaratkaisut ovat itsenäisiä ja kulloinkin vallitseviin olosuhteisiin sidottuja.

 

Nyt puheena olevassa asiassa kaavaratkaisua ei voida pitää maanomistajan kannalta lain (MRL 54.3 §) tarkoittamalla tavalla kohtuuttomana. Tältä osin kaupunginkanslian oikeuspalvelut ja kaupunkisuunnitteluvirasto viittaavat hallinto-oikeuden päätöksen kohdassa ”Kaavan sisältövaatimusten täyttyminen ja maanomistajien yhdenvertaisuus raken­nusoikeuden osalta” esitettyihin perusteluihin.

 

Valittajat ovat edelleen vedonneet siihen, että kaavaratkaisun toteuttaminen johtaa puuston kaatamiseen. Tältä osalta kaupunginkanslian oikeuspalvelut ja kaupunkisuunnitteluvirasto toteavat, että kaavaratkaisun toteuttaminen vaikuttaa valittajien tontilla sijaitsevaan puustoon verraten vähän. Puustosta on kaavasuunnittelun aikana teetetty miljöökartta vuonna 2001. Kartta osoittaa, että alueelta poistuu uuden kaavaratkaisun myötä noin kolme puuta. Alueen puusto on hyvin tiheää vanhaa koivikkoa, eikä kolmen puun poistaminen vaikuta sanottavasti alueen kaupunkikuvaan. Miljöökartta ja alueelta otetut valokuvat ovat liitteenä. Karttaan on merkitty valokuvien ottosuunnat.

 

Kaupunginkanslian oikeuspalvelut ja kaupunkisuunnitteluvirasto toteavat, että hallinto-oikeus on valituksen hylätessään päätynyt oikeaan ratkaisuun. Hallinto-oikeuden päätös on asianmukaisesti perusteltu. Hallinto-oikeuden päätös sisältää perustellut vastaukset yhtiön tekemiin väitteisiin. Kolmen puun poistamisella ei ole sellaista merkitystä alueen puustoon, että se vaikuttaisi kaupunkikuvaan. Puiden poistaminen ei myöskään johda maankäyttö- ja rakennuslain 54.2 §:n tarkoittamaan luonnonympäristön arvojen häviämiseen. Näin ollen yhtiön korkeimmalle hallinto-oikeudelle tekemä valitus tulisi aiheettomana hylätä.

 

Vs. Kaj toteaa, että kaupunginhallituksen johtosäännön 8 §:n 2 momen­tin 5 kohdan mukaan kaupunginhallitus antaa selityksen kaupunginvaltuuston päätöstä koskevan valituksen johdosta, jos kaupunginhallitus katsoo voivansa yhtyä kaupunginvaltuuston päätöksen lopputulokseen.

 

Vs. Kaj toteaa vielä, että valitusasiakirjat ovat kokonaisuudessaan nähtävänä kaupunginhallituksen kokouksessa ja sitä ennen asian esittelijällä.

 

./.                   Valitus, kaupunginhallituksen lausunto 1.9.2004 Helsingin hallinto-oikeu­­­delle ja Helsingin hallinto-oikeuden päätös 30.5.2005 ovat esityslistan tämän asian liitteinä nro 1–3.

 

VS. KAJ                            Kaupunginhallitus päättänee antaa asiasta korkeimmalle hallinto-oikeu­delle edellä esityslistalta ilmenevän, kaupunginkanslian oikeuspalveluiden ja kaupunkisuunnitteluviraston lausuntoon perustuvan selityksen.

 


Pöytäkirjanote kaupunginkanslian oikeuspalveluille selityksen laatimista ja antamista varten sekä kaupunkisuunnitteluvirastolle.

 

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2244

 

 

LIITTEET

Liite 1

Valitus korkeimmalle hallinto-oikeudelle Pukinmäen korttelin 37186 ym. alueiden asemakaava-asiassa

 

Liite 2

Kaupunginhallituksen lausunto 1.9.2004 Helsingin hallinto-oikeudelle valituksesta Pukinmäen korttelin 37186 ym. alueiden asemakaava-asiassa

 

Liite 3

Helsingin hallinto-oikeuden päätös 30.5.2006 valituksesta Pukinmäen korttelin 37186 ym. alueiden asemakaava-asiassa

 

 

 

 


4

ESITYS ERITYISEN MAKSUN PERIMISEKSI RAKENNUSOIKEUDEN YLITYKSESTÄ

 

Khs 2004-2635

 

Vs. Kaj toteaa, että rakennuslautakunta on kokouksessaan 26.11.2002 toivonut selvityksen laatimista vuoden 2003 luvissa olevista rakennusoikeuden ylityksistä sekä ullakkorakentamishankkeista. Rakennuslautakunnan jäsenille ja varajäsenille on 5.3.2004 jaettu tilastotietoja em. asioista.

 

Rakennuslautakunta on (14.12.2004) tekemällään päätöksellä esittänyt kaupunginhallitukselle, että kaupunginhallitus ryhtyisi toimenpiteisiin, jotka mahdollistavat erityisen maksun perimisen rakennusoikeuden ylityksestä.

 

Rakennuslautakunta päätti asiasta jäsen Hakalehdon ehdotuksesta ja äänestyksen jälkeen.

 

Puheenjohtaja Koskinen jätti päätökseen eriävän mielipiteen, joka kuuluu seuraavasti:

 

Rakennusoikeuden ylitykset johtuvat erilaisista syistä, joita voivat olla vanhentuneet kaavat, virhe kaavassa, parempi suunnitteluratkaisu jne. Rakennusoikeuden ylityksen voi myöntää rakennuslautakunta tai muu rakennusvalvontaviranomainen, ympäristökeskus ja kunnanhallitus. Rakennusoikeuden hinta vaihtelee Helsingissä varsin voimakkaasti ajankohdan, rakennustyypin ja paikan perusteella.

 

Vastaavalla tavalla kuin rakennusoikeuden ylitykset hyödyttävät rakennushankkeen toteuttajaa tai rakennuksen omistajaa tilojen käyttötarkoituksen muutokset.

 

Hyvitysten periminen rakennusoikeuden ylityksistä edellyttää lainsäädännön muutoksia.

 

Kaiken kaikkiaan tehty ehdotus johtaisi täysin hallitsemattomaan hallintobyrokratiaan. Rakennusvalvontaviranomainen ei voi ryhtyä rakennusoikeuden kauppiaaksi.

 

Tehty ehdotus ei ollut järkevä eikä tarkoituksenmukainen.

 

 

Kiinteistölautakunta toteaa (19.4.2005) mm. seuraavaa:

 

Tonttien rakennusoikeuden ylitykset

 

A. Vuokratontit

 

Kaupungin pitkäaikaisen maanvuokrauskäytännön mukaisesti lähtökohta tontteja vuokrattaessa on, että tontinvuokrat määritellään asemakaavaan mukaisen tontin käyttötarkoituksen enimmäisrakennusoikeuden mukaan. Kaupunginvaltuusto vahvistaa vuokra-ajan ja hinnat eri asemakaavan mukaisille käyttötarkoituksille. Päämääränä ja tavoitteena on, että tontin asemakaavan sallima rakennusoikeus tulee käytetyksi kokonaisuudessaan.

 

Poikkeustapauksissa tontin vuokra on voitu määritellä myös asemakaavan sallimaa rakennusoikeutta alhaisemmaksi eli käytetyn kerros-alan mukaan. Näin on asianlaita esim. silloin, kun tontin käyttäjän toiminnalliset syyt estävät koko rakennusoikeuden käytön tai hanke toteutetaan vaiheittain. 

 

Tontin pitkäaikaisen vuokrauksen valmistelun yhteydessä valmistelijat tutkivat tontin rakennusoikeuden käytön hankkeen kerrosalalaskelmista, Hitas-työryhmän ja asuntoasianosaston asunto- ja peruskorjaus-insinöörin lausunnoista tai myönnetyistä rakennusluvista ja poikkeamis-päätöksistä.

 

Kaupungin maanvuokrasopimusten vakioehdot sisältävät rakennusoikeuden ylitysten valvontaa koskevat ehdot. Jos vuokra-alueelle rakennettujen tilojen käyttötarkoitusta muutetaan toiseksi tai tontille rakennetaan lisää kerrosalaa, muutospiirustukset on esitettävä kiinteistöviraston tonttiosaston hyväksyttäväksi. Vuokranantajalla on oikeus tarkistaa vuokraa vuokra-alueen käyttötarkoituksessa, kaavamääräyksissä, rakennusoikeudessa tai muussa sellaisessa seikassa tapahtuvien muutosten johdosta.

 

B. Tonttien myynnit

 

Kaupunginvaltuuston hyväksymien kiinteistöjen myyntiperiaatteiden mukaan rakentamattomien tonttien hinnoittelun tulee perustua käypään arvoon ja myyntikohteiden tulee olla pääsääntöisesti kaavallisesti loppuun jalostettuja eli kaavamuutoksen kautta tulevaa arvonnousua ei ole pitkällä tähtäyksellä nähtävissä. Myytäessä tontteja ilmoitetaan ostomahdollisuudesta julkisesti ja käytetään ensisijaisesti tarjousmenettelyä.

 

Tonttien tarjouskilpailun kohteena on lainvoimaiseen asemakaavaan perustuva tuote. Tarjousasiakirjoissa tontin rakennusoikeus on ilmaistu asemakaavan mukaisesti. Yleensä tarjousehtoihin ei ole sisällytetty ehtoa lisäkauppahinnan suoritusvelvollisuudesta mahdollisten poikkeamispäätösten tuomasta lisärakennusoikeudesta. Toisaalta kaupan-teon jälkeen riski koko asemakaavan mukaisen rakennusoikeuden käytöstä jää ostajalle. Poikkeuksellisesti voidaan tapauskohtaisesti ja harkintaan perustuen kiinteistökaupan esisopimukseen tai lopulliseen kauppakirjaan kuitenkin sisällyttää ehto, että mikäli asemakaavan mukainen rakennusoikeus ylitetään poikkeamispäätöksin, myyjällä on oikeus periä ylityksen osalta lisäkauppahintaa. Näin on sovittu esim. Aurinkolahden asuntotonttien myynneissä viiden rakennuttajatahon kanssa.

 

Kaupantekohetkellä voimassa olleen asemakaavan mukaisen rakennusoikeuden käytön myöhempää valvontaa ei pääsääntöisesti ole siten katsottu tarkoituksenmukaiseksi. Käytännössä valvonta vaatii paljon resursseja ja on ylitysten erilaisten syiden johdosta yhdenvertaisuuden toteutumisen kannalta vaikea toteuttaa.

 

Maankäyttösopimukset

 

Mikäli tontinomistajan aloitteesta tontille myöhemmin laaditaan asemakaava, tai asemakaavan muutos, tonttiosasto käy kaupunginhallituksen 9.2.2004 tekemän päätöksen mukaiset maapoliittiset neuvottelut tontinomistajan kanssa maakäyttösopimuksen tekemiseksi arvonnoususta ja siitä kaupungille mahdollisesti suoritettavasta korvauksesta.

 

Yhteenveto                       Kiinteistölautakunta katsoo, ettei erityisen maksun perimiselle rakennusoikeuden ylityksistä ole todellista tarvetta eikä se ole tarkoituksenmukaista.

 

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (21.4.2005) mm. seuraavaa:

 

Maankäyttöä ja rakentamista koskevassa lainsäädännössä on hyväksytty periaate, jonka mukaan maanomistajalle saattaa kaavoituksen ja myös poikkeamispäätösten kautta syntyä merkittävää hyötyä ja maan arvon nousua, jonka maanomistaja saa pitää itsellään.

 

Alueiden suunnittelun lähtökohdat kaavoituksessa ja lupamenettelyssä on kirjattu asianomaisiin lakeihin, minkä lisäksi päätöksentekijöiden tulee kohdella maanomistajia tasapuolisesti ja yhdenvertaisesti.

 

Maankäyttö- ja rakennuslain 12 a luvussa säädetään kunnalle yhdyskuntarakentamisesta aiheutuvien kustannusten korvaamisesta. Lain 12 a luku määrittelee kaavoituksesta tulevan hyödyn ja kustannusten jakautumisen maanomistajan ja kunnan välillä. Maanomistajalla, jolle aiheutuu kaavasta merkittävää hyötyä, on velvollisuus ensisijaisesti sopimusteitse osallistua kunnalle yhdyskuntarakentamisesta aiheutuviin kustannuksiin. Toissijaisesti maanomistaja voidaan määrätä maksamaan kehittämiskorvaus. Ennen nykyisen periaatteen hyväksymistä lain tasolla käytettiin tämäntyyppisistä sopimuksista usein myös nimeä arvonleikkaus.

 

Menettelyssä määritellään kunnan oikeus saada itselleen osittain kaavoituksesta koituva maan arvonnousu ja velvoitetaan maanomistaja luovuttamaan osa hyödystä yhteiskunnalle osallistumalla maan käyttöönottamisesta aiheutuviin kustannuksiin.

 

Helsingissä maankäyttösopimuksiin liittyvän, merkittävänä pidettävien rakennusoikeuden muutosten tai kerrosalalisäysten rahamääräiseksi alarajaksi on viimeksi kaupunginhallituksen päätöksellä 9.2.2004 § 172 alkaen määritelty 840 000 euroa. Tätä vähäisemmissä kaavanmuutostilanteissa maankäyttösopimusten tekemistä ei pidetä tarpeellisena. 

 

Maankäyttö- ja rakennuslaissa kehittämiskorvauksen alarajaksi on asetettu alarajan 500 k-m2 asuntorakentamisoikeutta ylittyminen. Lisäksi edellytetään, että asemakaavan tai sen muutoksen tuoma hyöty on merkittävä. Helsingissä tällaisen rakennusoikeuden arvoksi keskimääräisen pientalotontin rakennusoikeuden yksikköhinnan mukaan laskettuna on kiinteistölautakunta (9.12.2003) arvioinut muodostuvan noin 290 000 euroa. 

 

Voidaan siis todeta, että kaavamuutosten kautta maankäyttösopimuskäytännön piiriin nousevat Helsingin korkeilla maan hinnoilla vasta rahalliselta arvoltaan melko suuret hankkeet. Sopimuksen solmimisesta huolehtii kiinteistövirasto.

 

Rakennusoikeutta voidaan kaavamuutosten lisäksi korottaa myös poikkeamispäätöksellä, jonka voi tehdä rakennuslautakunta, kaupunginhallitus tai alueellinen ympäristökeskus.

 

Rakennusluvan yhteydessä myönnettävät rakennusoikeuden ylitykset ovat pääsääntöisesti pieniä ja jäävät rakennusluvan yhteydessä myönnettyinä aina alle edellä selostettujen maankäyttösopimusrajojen. Rakennusoikeuden korottamista harkittaessa on lähtökohtana hankkeen tarkoituksenmukaisempi ja joustavampi toteutus. Lisäksi korotuksen tulee olla vähäinen.

 

Jos poikkeamismenettelyssä päätetään vähäistä suuremmasta poikkeamisesta asemakaavassa osoitetusta rakennusoikeudesta, kuuluu päätösvalta alueelliselle ympäristökeskukselle. Näissä tapauksissa poikkeaminen saattaa toisinaan olla niin merkittävä, että tapaus tulee maankäyttösopimuksen tekemistä koskevan harkinnan piiriin.

 

Kaupunkisuunnittelulautakunnan ja -viraston rooli maankäyttösopimusten suhteen supistuu maankäyttö- ja rakennuslain mukaan mahdollisesti laadittavista sopimuksista tiedottamiseen kaavan laatimisen yhteydessä. Tiedottamisella pyritään takaamaan osallisten mahdollisuus lausua mielipiteensä asiasta myös tältä osin sekä maanomistajien tasapuolinen kohtelu.

 

Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan sopimuksin ei myöskään voida sopia kaavan sisällöstä vaan kaavoituksen tulee perustua laissa määriteltyihin muihin lähtökohtiin, kuten terveelliseen, turvalliseen ja viihtyisään elinympäristöön, palvelujen alueelliseen saatavuuteen, rakennetun ympäristön ja luonnonympäristön vaalimiseen jne. Tästä syystä maankäyttösopimus voidaan osapuolia sitovasti tehdä vasta sen jälkeen kun kaavaluonnos tai -ehdotus on ollut julkisesti nähtävillä.

 

Helsingissä käytäntönä on, että kaupunginhallitus päättää sopimuksesta kaavan käsittelyn yhteydessä ennen kuin kaupunginvaltuusto hyväksyy kaavaehdotuksen.

 

Kuten rakennuslautakunnan esityksestä jätetyssä eriävässä mielipiteessäkin todetaan, edellyttäisi aloitteessa ilmeisesti tarkoitettujen hyvitysten periminen lainsäädännön muutosta.

 

Kaupunkisuunnittelulautakunta ei pidä erityisen maksun perimistä rakennusoikeuden ylityksistä tarpeellisena tai tarkoituksenmukaisena.

 


Kaupunginkanslian oikeuspalvelut toteaa (25.4.2005) seuraavaa:

 

Lainsäädäntö ja kunnalliset määräykset

 

Rakennusoikeuden lisääminen kaavoituksen ja kaavanmuutoksen yhteydessä

 

Maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) 12 a luvun säännösten mukaan maanomistajalla, jolle asemakaavasta aiheutuu merkittävää hyötyä, on velvollisuus osallistua kunnalle yhdysrakentamisesta aiheutuviin kustannuksiin. Kustannuksiin osallistumisesta on pyrittävä ensisijaisesti sopimaan maanomistajan kanssa tehtävin maankäyttösopimuksin. Velvollisuuden täyttämisessä on maanomistajia kohdeltava yhdenvertaisesti.

 

Mikäli maanomistajan kanssa ei ole syntynyt sopimusta, kunta voi säännösten mukaan periä omistajalta osuuden alueen rakentamista palvelevan yhdyskuntarakentamisen arvioiduista kustannuksista (kehittämiskorvaus), mikä on suhteutettu kaavassa osoitetun rakennusoikeuden, sen lisäyksen tai käyttömahdollisuuden muutoksen aiheuttamaan tontin arvonnousuun.

 

Korvauksen määräämisen edellytyksenä lain mukaan on, että kaavasta aiheutuu maanomistajalle merkittävää hyötyä. Lisäksi korvausta ei saa määrätä, jos kiinteistölle kaavassa asuntorakentamiseen osoitetun rakennusoikeuden tai sen lisäyksen määrä ei ylitä 500 k-m²:ä. Kunta voi päättää myös korkeammasta rajasta. Korvauksen enimmäismäärä on lain mukaan 60 prosenttia kaavasta johtuvasta tontin arvonnoususta. Kunnanvaltuusto voi päättää alhaisemmasta enimmäismäärästä.

 

Tontin arvonnousu määritellään MRL:n mukaan soveltuvin osin, mitä lunastuslaissa säädetään korvauksen perusteista. Yhdyskuntarakentamisen kustannuksina voidaan ottaa huomioon mm. kaava-aluetta merkittävästi palvelevien katujen ja muiden yleisten alueiden hankinta- ja rakentamiskustannukset ja yleisten rakennusten maanhankintakustannukset sekä maaperän kunnostamisesta tai meluntorjunnasta aiheutuneet kustannukset. Kustannuksina otetaan huomioon sekä arvioidut että ennalta suoritetut kohtuulliset kustannukset.

 

Lain mukaan korvauksen määräämisestä päättää kunta kaavan hyväksymisen jälkeen. Korvaus pannaan maksuun sen jälkeen, kun kiinteistö on kaavan perusteella myönnetyn lainvoimaisen rakennusluvan perusteella rakennettavissa.  

 

Maankäyttösopimuksilla voidaan MRL:n mukaan laajemminkin, kehittämiskorvausta koskevien säännösten rajoittamatta, sopia osapuolten välisistä velvoitteista. Lain hallituksen esityksen mukaan lain säännökset eivät rajoita mahdollisuutta sopia muutenkin kuin kustannusperusteisesti kaavan toteuttamiseen liittyvistä velvoitteista.

 

Lain mukaan maankäyttösopimus voidaan tehdä sitovasti vasta sen jälkeen kun kaavaluonnos tai -ehdotus on ollut julkisesti nähtävillä, lukuun ottamatta sopimuksen tekemistä kaavoituksen käynnistämisestä ja siihen liittyvistä kustannuksista.  

 

Kaupunginhallitus on 9.2.2004 päättänyt, että kiinteistölautakunnan tulee valmistella hallituksen päätettäväksi maankäyttösopimus aina kun maanomistajalle koituu kaavasta tai kaavan muutoksesta merkittävää hyötyä. Merkittävän hyödyn alarajaksi on määritelty rakennusoikeuden arvo 840 000 euroa. Lain alaraja 500 k-m² vastaa Helsingissä noin 290 000 euron arvoa. Päätöksen mukaan toissijaisesti maanomistajan maksettavaksi tulee esittää vastaava kehittämiskorvaus.

 

Jos asemakaava tai sen muutos on pääasiassa yksityisen edun vaatima ja laadittu maanomistajan tai -haltijan aloitteesta, kunnalla on lisäksi oikeus MRL 59 §:n mukaan periä hakijalta kaavan laatimisesta ja käsittelystä aiheutuneet kustannukset. Lain esitöiden mukaan yksityisen etu on kysymyksessä silloin, kun yleisempiä kunnan kehitykseen liittyviä syitä kaavan laatimiseen ei ole. Lainkohta mahdollistaa mainittujen kustannusten perimisen kokonaisuudessaan.

 

Kaupunki perii asemakaavapäällikön päätösten mm. 29.4.1993, 17.5.2001 ja 20.12.2001 mukaisesti maanomistajalta maksun kaavan laatimisesta ja kuuluttamisesta aiheutuneista kustannuksista. Korvauksen suuruus riippuu kaavamuutoksen suuruudesta ja vaativuudesta.

 

Poikkeaminen kaavassa osoitetusta rakennusoikeudesta

 

Kunta voi MRL 171 §:n mukaan erityisestä syystä myöntää poikkeuksen MRL:ssa säädetystä rakentamista koskevasta säännöksestä. Kunta ei voi kuitenkaan myötää poikkeusta, kun kysymys on vähäistä suuremmasta poikkeamisesta kaavassa osoitetusta rakennusoikeudesta, vaan toimivalta tältä osin kuuluu alueelliselle ympäristökeskukselle. Hallituksen esityksen mukaan lainkohdan yhtenä tarkoituksena on, että vähäistä suurempi muutos tulisi pääsääntöisesti kuitenkin tehdä kaavan muuttamisella.

 

Kaupungin rakennusvalvonnan johtosäännön mukaan kaupunginhallitus ratkaisee kaavan osoittamaa rakennusoikeutta koskevat säännön 6 §:n 8 e-kohdan toisessa kappaleessa tarkoitetut poikkeamishakemukset, jotka eivät kuulu rakennuslautakunnan päätettäviksi.

 

Lisäksi rakennuslautakunta voi rakennusvalvontaviranomaisena myöntää MRL 75 §:n mukaan laissa säädetyin edellytyksin rakennusluvan, milloin kysymys on vähäisestä poikkeamisesta rakentamista koskevista säännöksistä. Poikkeamista koskeva päätös tehdään rakennuslupapäätöksen yhteydessä.

 

Poikkeamis- ja rakennuslupapäätökseen voidaan lain 174 § ja 141 §:n mukaan ottaa tarpeelliset ehdot ja määräykset. Poikkeamispäätöksen ehdot tulee liittyä maankäyttöön. Lupamääräykset voivat koskea mm. rakennustyön suorittamista ja haittojen rajoittamista. Ehdoilla ei voida asettaa hakijalle säännösten tarkoituksen vastaisia tai muita lain vastaisia velvoitteita mm. maksun suorittamista päätöksen saamiseksi.

 

Lupa- ja valvontamaksu

 

Poikkeamis- ja rakennusluvan hakija on MRL 145 § ja 174.4 §:n mukaan velvollinen suorittamaan tarkastus- ja valvontatehtävistä ja muista viranomaistehtävästä maksun, jonka perusteet määrätään kunnan hyväksymässä taksassa. Lain mukaan maksu voidaan tietyin edellytyksin, mm. luvatta tai luvan vastaisesti rakennettaessa, periä korotettuna ottaen huomioon kunnalle aiheutuneet kulut.

 

Valvontamaksu on kuntalain 13 §:n 2 momentin 4 kohdassa tarkoitettu julkisoikeudellinen maksu, joita koskevat omat periaatteet. Maksujen suuruus on periaatteessa vapaasti määrättävissä. Harkintavaltaa rajoittavat kuitenkin mm. tarkoitussidonnaisuuden, suhteellisuuden, kohtuullisuuden ja yhdenvertaisuuden periaatteet. Lain tarkoituksena on, että maksulla katetaan kaupungille asian käsittelystä aiheutuneita kuluja. Lain esitöiden mukaan maksuperusteiden tulisi säilyä kohtuullisena, koska rakennusvalvontaan liittyy myös kunnassa tarvittava ohjaus ja neuvonta.

 

Kaupunginvaltuusto on 24.11.1999 päättänyt rakennusvalvontataksan yleisistä perusteista. Kaupunginhallitus on 13.12.2004 hyväksynyt rakennusvalvontataksan 2005. Taksassa on määrätty mm. rakennus-lupa-, poikkeamispäätös- ym. maksut. Maksua voidaan taksan mukaan korottaa, jos se on olennaisesti pienempi kuin asian käsittelystä aiheutuneet kulut, ottaen huomioon kulunut työaika, työmäärä ja muut asiaan vaikuttavat seikat.

 

Oikeuskäytäntö                Oikeuskäytännössä on annettu asiaan liittyviä useita ratkaisuja, jotka käsittelevät tapauksia ennen kehittämiskorvausta koskevien säännösten voimaan tuloa, mm. KHO 1995 A 31, KHO 9.4.1999 t. 732, KKO 1999:128 sekä KKO 2004:87. Ratkaisuissa on mm. pidetty harkintavallan väärinkäyttönä sitä, että rakennusoikeuden saamisesta tai lisäämisestä edellytetään korvausta, kun maksu on edellytys kaavan hyväksymiselle ja kysymys ei ole kaupungin kustannusten korvaamisesta tai muusta laissa säädetystä korvausvelvollisuudesta.

 

Lisäksi ratkaisun KHO 1991 A 80 mukaan poikkeamisluvan myöntämistä ei voida sitoa edellytykseen, että maanomistaja tekee kunnan kanssa kaavoitussopimuksen, jossa maanomistaja luovuttaa alueita rakennusoikeutta vastaan.

 

Myös mm. kaupungin perimän maksun korottamisesta on annettu ratkaisu KHO 1995 A 30, jonka mukaan kaupunki on käyttänyt harkintavaltaansa väärin korottaessaan satamamaksun nelinkertaiseksi ilman laskelmia ja perusteita.

 

Muihin yksityisoikeudellisiin sopimuksiin perustuvat korvaukset

 

Kaupungin maanvuokrasopimuksissa käytetään maanvuokralain mukaista ehtoa, jonka mukaan kaupungilla on oikeus tarkistaa vuokraa vuokra-alueen rakennusoikeudessa tapahtuvien muutosten johdosta. Myös kiinteistökaupoissa on tapauskohtaisesti käytetty ehtoa, jonka perusteella myyjällä on oikeus periä lisää kauppahintaa, mikäli kaupassa määritelty kaavan mukainen rakennusoikeus ylitetään poikkeamispäätöksin.

 

Johtopäätös                      Mikäli rakennusoikeutta lisäävästä kaavamuutoksesta aiheutuu maanomistajalle edellä mainittua merkittävää hyötyä ja hyödyn korvaamisesta ei päästä sopimukseen tai sopimuksen tekemisestä kieltäydytään, on kaupungilla oikeus määrätä maanomistajalle MRL:n mukainen kehittämiskorvaus. Jos kaavasta ei aiheudu merkittävää hyötyä, ei kehittämiskorvausta voida määrätä.

 

Kaupungilla on lisäksi oikeus MRL:n mukaan periä rakennusoikeutta lisäävän kaavamuutoksen hakijalta kaavan laatimisesta ja kuuluttamisesta aiheutuneet kustannukset, mikäli kaavalla toteutetaan pääasiassa yksityistä etua.

 

Kun kaavan osoittamasta rakennusoikeudesta poiketaan ilman kaavamuutosta, on poikkeamis- tai rakennusluvan hakija MRL:n mukaan velvollinen suorittamaan viranomaistehtävistä kunnalle maksun, jonka perusteet määrätään kunnan hyväksymässä taksassa.

 

Kaupunki on tehnyt päätökset edellä mainittujen maksujen perimisestä. Määrättävien maksujen tulee perustua laissa mainittuihin viranomaisille aiheutuneisiin kustannuksiin. Maksuperusteiden tulee lisäksi olla kohtuullisia ja maksujen määräämisessä tulee ottaa huomioon maksuvelvollisten tasapuolinen kohtelu.

 

Kaupunki ei voi lain ja oikeuskäytännön mukaan määrätä rakennusoikeuden ylityksestä maksettavaksi korvausta, joka ei perustu laissa säädettyyn korvausvelvollisuuteen.

 

Talous- ja suunnittelukeskus lausuu (31.5.2005) seuraavaa:

 

Talous- ja suunnittelukeskus viittaa kaupunkisuunnittelulautakunnan lausuntoon, jossa todetaan, että rakennusluvan yhteydessä myönnettävät rakennusoikeuden ylitykset ovat pääsääntöisesti pieniä ja jäävät rakennusluvan yhteydessä myönnettyinä aina alle maankäyttösopimusrajojen. Rakennusoikeuden korottamista harkittaessa on lähtökohtana hankkeen tarkoituksenmukaisempi ja joustavampi toteutus. Lisäksi korotuksen tulee olla vähäinen.

 

Tapaukset, joissa kaavoituksesta tuleva hyöty on merkittävä, tulevat maankäyttö- ja rakennuslaissa olevan järjestelyn piiriin, jonka mukaan määritellään kaavoituksesta tulevan höydyn ja kustannusten jakamisesta maanomistajan ja kunnan välillä. Kaupunginhallitus päättää sopimuksesta kaavan käsittelyn yhteydessä ennen kuin kaupunginvaltuusto hyväksyy kaavaehdotuksen.

 

Talous- ja suunnittelukeskus ei pidä esitetyn maksun perimistä tarkoituksenmukaisena.

 

Vs. Kaj viittaa saatuihin lausuntoihin ja toteaa, että Khs on tarkistanut rakennusvalvontataksan 13.12.2004 ja tehnyt 9.2.2004 päätöksen maankäyttösopimuksista. Maankäyttösopimuksia sovelletaan paitsi asemakaavoihin ja niiden muutoksiin, myös vastaavaa hyötyä tuottaviin poikkeamispäätöksiin.

 

Lisäksi pääasiassa yksityisen edun vuoksi laadituista kaavamuutoksista voidaan aina periä kaavan laatimisesta ja käsittelystä aiheutuvat kustannukset. Kaavoituksesta perittäviä maksuja on viimeksi tarkistettu kaupunkisuunnittelulautakunnan päätöksellä 19.5.2005, ja kuulutusmaksujen korottamista harkitaan parhaillaan kaupunginkansliassa. Muunlaiset kuin edellä luetellut lakimääräiset maksut rakennusoikeuden ylityksestä eivät siten tule kysymykseen.

 

VS. KAJ                            Kaupunginhallitus päättänee merkitä tiedoksi rakennuslautakunnan esityksen ja todeta, ettei se anna aihetta muihin toimenpiteisiin.

 

Pöytäkirjanote rakennuslautakunnalle, kiinteistölautakunnalle, kaupunkisuunnittelulautakunnalle, talous- ja suunnittelukeskukselle ja kaupunginkanslian oikeuspalveluille.

 

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 169 2361

 

 

 

 

 


5

LAUSUNTO UUDENMAAN YMPÄRISTÖKESKUKSELLE FASTIGHETS AB MAJBLOMMANIN POIKKEAMISHAKEMUKSESTA

 

Khs 2005-1796

 

Fastighets Ab Majblomman pyytää (14.3.2005) poikkeamislupaa 16. kaupunginosan (Ruskeasuo) tonttien 16712/5 ja 16700/4 väliselle katualueelle (osoitteet: Mannerheimintie 97 ja Sanitäärinkatu 4) rakentaakseen tontteja yhdistävän kulkutunnelin kadun alle.

 

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa (9.8.2005) mm., että alueen asemakaavassa ei ole merkitty varausta katualueen alittavalle tunnelille.
Haettu toimenpide on vastoin maankäyttö- ja rakennuslain 58 §:n 1 momenttia.

 

Alueella on voimassa olevat asemakaavat 9399 (26.4.1989) ja 10675 (10.10.2001).

 

Hakijan tarkoituksena on rakentaa tontteja yhdistävä kulkutunneli kadun alle.

 

Hakemuksesta on tiedotettu naapureille kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston kirjeellä nro 185 (1.7.2005). Heille on varattu tilaisuus kirjallisen muistutuksen tekemiseen. Muistutuksia ei ole esitetty. Laajempi kuuleminen ei ole tarpeen, koska poikkeamisella ei ole vaikutuksia laajemmalle.

 

Virasto toteaa, että yhdystunnelin rakentaminen toiminnallisesti toisiinsa liittyvien rakennusten välillä on perusteltua vilkkaasti liikennöidyn Mannerheimintien vuoksi. Asukkaat ja palveluiden käyttäjät ovat usein molemmissa rakennuksissa osittain tai kokonaan liikunta- ja näkörajoitteisia.

 

Erityinen syy poikkeamiseen on se, että rakennettava tunneli varmistaa henkilökunnan ja asiakkaiden turvallisen, esteettömän ja nopean siirtymisen rakennuksesta toiseen. Haetulla toimenpiteellä ei ole vaikutusta alueen asukkaille tai alueella muuten toimiville.

 

Haettu toimenpide ei aiheuta haittaa kaavoitukselle taikka alueiden käytön muulle järjestämiselle, eikä se vaikeuta luonnonsuojelun taikka rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista, mikäli rakentamisessa noudatetaan 7.12.2004 päivättyä suunnitelmaa. Haettu toimenpide ei myöskään johda vaikutuksiltaan merkittävään rakentamiseen eikä muutoin aiheuta merkittäviä haitallisia ympäristö- tai muita vaikutuksia. Kaupunkisuunnitteluvirasto puoltaa hakemusta edellä mainituin ehdoin.

 

VS. KAJ                            Kaupunginhallitus päättänee puoltaa Uudenmaan ympäristökeskukselle annettavassa lausunnossaan poikkeamisen myöntämistä Fastighets Ab Majblommanille haettuun toimenpiteeseen 16. kaupunginosan korttelin nro 16712 tontin nro 5 ja korttelin nro 16700 tontin nro 4 väliselle katualueelle.

 

Kirje Uudenmaan ympäristökeskukselle ja pöytäkirjanote kaupunkisuunnitteluvirastolle ja rakennusvalvontavirastolle.

 

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 169 2361

 

 

LIITTEET

Liite 1

Ympäristökartta (Ruskeasuo)

 

Liite 2

Asemapiirros (Ruskeasuo)

 

 

 

 


6

KIINTEISTÖVIRASTON TILAKESKUKSEN UUDEN TOIMITILAN HANKESUUNNITELMAN HYVÄKSYMINEN

 

Khs 2005-1910

 

Kiinteistölautakunta toteaa (23.8.2005) seuraavaa:

 

Kiinteistöviraston tilakeskus perustettiin 1.1.2005. Se muodostettiin kahdesta aikaisemmasta yksiköstä, kiinteistöviraston talo-osastosta ja sosiaaliviraston sosiaali- ja terveydenhuollon kiinteistöpalvelukeskuksesta. Opetusviraston kiinteistöyksikkö liitetään tilakeskukseen 1.1.2006. Hallinnollisesti tilakeskus kuuluu kiinteistövirastoon nettobudjetoituna yksikkönä. Tällä hetkellä tilakeskus toimii kaksissa eri tiloissa, entisen talo-osaston tiloissa Pohjoisesplanadi 5:ssä ja entisen sosiaali- ja terveydenhuollon kiinteistöpalvelukeskuksen tiloissa Käenkuja 3:ssa.

 

Pohjoisesplanadi 5:n tilakeskukselta vapautuvat tilat sijaitsevat Kruununhaan kaupunginosan Elefanttikorttelissa (kortteli nro 4). Tämän korttelin osalta kiinteistölautakunta on 28.6.2005 tehnyt kaupunginhallitukselle esityksen tilojen vuokraamisesta aluetta monipuolistavaan käyttöön. Tilakeskuksella Käenkuja 3:ssa vuokralla olevien tilojen vuokrasopimus sanotaan irti, kun päätös tilakeskuksen muutosta Sörnäistenkatu 1:een on varmistunut.

 

Uudet toimitilat tarvitaan, koska organisaatiomuutoksen tavoitteet toteutuvat parhaiten, kun tilakeskus toimii yksissä tiloissa. Tilat tarvitaan marraskuussa 2005 ja vuokra-aika on 5 -10 vuotta. Tämä hankesuunnitelma koskee kiinteistöviraston tilakeskuksen uutta toimitilaa.

 

Nykyinen toiminta ja laajeneminen lähitulevaisuudessa

 

Tilakeskus on asiantuntijaorganisaatio, jonka tehtävänä on kaupungin omistamien toimitilojen vuokraus hallintokunnille ja kaupungin ulkopuolisille tahoille, tilojen hankinta ja ylläpito, toimitilainvestointien ohjaus sekä tarvittavien ulkopuolisten tilojen vuokrausten, kaupungin tilakustannusten, tilan käytön tehokkuuden, kiinteistöjen arvojen ja korjausvastuiden seuranta.

 

Tilakeskuksen yhteydessä tulee toimimaan Kiinteistö Oy Helsingin Toimitilat, jonka tehtävänä on omistaa ja toteuttaa kaupungin tarpeisiin toimisto- ja palvelutiloja.

 

Tilakeskuksen uusiin toimitiloihin sijoittuva lähitulevaisuuden henkilökuntamäärä on 120. Tarkempi henkilöstösuunnitelma sisältyy hankesuunnitelmaan.

 

Tarveselvitys                    Tilakeskus laati uusista toimitiloistaan tarveselvityksen, joka valmistui 16.3.2005. Tarveselvityksen mukaan tilakeskuksen käyttöön tarvittava pinta-alan määrä on keskimäärin 2 700 - 3 000 htm2 (huoneistoala-m2). Tavoitteeksi asetettiin tilojen löytäminen olemassa olevasta rakennuskannasta vuoden 2005 loppuun mennessä. Hankkeen kiireellisyyden takia tilat tuli myös saada käyttöön ilman suuria muutostöitä.

 

Alueelliseksi lähtökohdaksi otettiin sijoittuminen kantakaupungin itäosiin tai itäväylän läheisyyteen jonkin metroaseman tuntumaan välillä Hakaniemi – Itäkeskus. Muita tarveselvityksessä asettuja tavoitteita oli sijainti hyvien julkisten kulkuyhteyksien varrella ja paikan tuli olla helposti löydettävissä ja saavutettavissa. Autopaikkoja tuli olla riittävästi, koska erityisesti hankepalveluyksikön ja kiinteistöpalveluyksikön henkilökunnat käyttävät työssään päivittäin omaa autoaan. Erityispiirteenä tilakeskuksen toiminnassa on halli- ja ulkomyynnin asiakaspalvelu, joka ajoittain tuo mittavia asiakasmääriä tiloihin.

 

Tutkitut vaihtoehdot        Tehdyn tarveselvityksen perusteella pyydettiin tarjouksia markkinoilla olevista vapaista tai vapautuvista toimistotiloista. Vastauksia tarjouspyyntöön saatiin yhteensä 17. Näistä tarjouksista valittiin viisi ehdokasta jatkoselvityksiä varten.

 

Tavoitteeksi tilojen arvioinnissa otettiin kokonaistaloudellinen edullisuus. Tiloja arvioitiin sekä laatu- että hintakriteerien mukaan.

 

Tehdyn arvioinnin perusteella hankesuunnittelutyöryhmä päätyi esittämään Sörnäistenkatu 1:stä tarjottua tilaa tilakeskuksen uudeksi toimitilaksi.

 

Arviointikriteerit ja arviointikohteet on tarkemmin esitelty hankesuunnitelmassa.

 

Hankkeen sijainti            Hanke sijaitsee Hermannin kaupunginosassa osoitteessa Sörnäistenkatu 1 (tontti 10282/3). Kiinteistön läheisyydessä on useita julkisen liikenteen linjoja Sörnäisten rantatiellä, Mäkelänkadulla ja Hämeentiellä. Sörnäisten metroasemalta on lyhyt kävelymatka kiinteistöön. Julkinen liikenne paranee loppuvuodesta 2006, kun Kalasataman metroasema valmistuu. Näin ollen tilat ovat hyvin saavutettavissa tilakeskuksen asiakkaiden ja henkilökunnan kannalta sekä julkisilla liikennevälineillä että omalla autolla.

 

Hankkeen laajuus           Kiinteistön omistaa Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen. Kiinteistö valmistui vuonna 1994 Suomen Yhdyspankin käyttöön. Kerroskoko kiinteistössä on noin 3 200 huoneistoala-m2 ja sen voi jakaa eri tavoin.

 

Kiinteistössä on toimistotilojen lisäksi henkilöstöravintola, neuvottelukeskus, arkistotiloja, autohalli ja kuntosali. Pihalla on asiakaspaikkoja. Talotekniikaltaan kiinteistö on uuden veroinen.

 

Tilakeskuksen muutto Sörnäistenkatu 1:een on suunniteltu tehtäväksi kahdessa vaiheessa. Suuri osa tiloista on tällä hetkellä opetusministeriön hallinnassa vuoden 2006 loppuun. Loppuvuodesta 2005 tilakeskus muuttaisi nyt vapaana oleviin tiloihin ja vuoden 2007 alussa talon sisällä tilakeskuksen käyttöön suunniteltuihin tiloihin. 

 

Tilakeskuksen tilantarve Sörnäistenkatu 1:n tiloissa on yhteensä 2 900 vuokrattavaa huoneistoala-m2. Tilakeskuksen uuden toimitilan tilaohjelma sekä rakennuksen tilakaaviot ovat hankesuunnitelman liitteinä 1 ja 2.

 

Hankkeen kustannukset

 

Tilojen käyttöaikaa on suunniteltu 10 vuoden tähtäimellä. Ensi vaiheessa tehdään vuokrasopimus viiden vuoden ajaksi ja tämän jälkeen kaupungilla on oikeus jatkaa vuokra-aikaa vähintään viisi vuotta.

 

Alustavan vuokratarjouksen mukaan perusvuokra on 15 euroa/m2/kk (alv. 0 %). Näin ollen vuokrattaessa 2 900 huoneistoala-m2 tulee toimiston perusvuokraksi 43 500 euroa/kk eli 522 000 euroa/v. Viiden vuoden vuokrakustannukset ovat yhteensä 2 610 000 euroa (alv. 0 %) ja 3 184 200 (alv. 22 %) hintatasossa 1/2005. Perusvuokraan sisältyy neuvottelualueen ja vastaanottoaulan sekä kuntosalin käyttö. Ruokalan käyttökorvaus on 1 300 euroa/kk (alv. 0 %). Aulapalveluhenkilöstön kustannukset jaetaan kiinteistön vuokralaisten kesken vuokrattujen neliöiden suhteessa. Autopaikkojen vuokra on 85 euroa/kpl/kk (alv. 0 %) ja kellarissa sijaitsevien varastotilojen 7 euroa/m2/kk (alv. 0 %).

 

Vuokrattavaan huoneistoalaan kuuluu 21 autopaikkaa, joiden osalta tehdään viiden vuoden vuokrasopimus. Näiden 21 autopaikan kustannukset ovat kuukaudessa 1 785 euroa (alv. 0 %) ja viiden vuoden ajalta 107 100 euroa (alv. 0 %).

 

Mikäli hankkeeseen kiinteästi kuuluvien autopaikkojen kustannukset lasketaan mukaan vuokraan, ovat vuokrakustannukset yhteensä 45 285 euroa/kk (alv. 0 %) ja viiden vuoden vuokrakustannukset yhteensä 2 717 100 euroa (alv. 0 %) ja 3 314 862 (alv. 22 %).

 

Tilakeskuksen tarveselvityksen mukaan autopaikkoja tarvitaan yhteensä 50. Kiinteistöstä voidaan vuokrata lisäpaikkoja. Lisäpaikkojen osalta tullaan tekemään erillinen määräaikainen vuokrasopimus myöhemmin arvioitavan tarkistetun tarpeen mukaan.

 

Varastotilaa voidaan myös vuokrata lisää määräaikaisella sopimuksella kellarikerroksesta tarpeen mukaan.

 

Tilakeskuksen järjestelmämuutoksien (atk, puhelin ja kulunvalvonta) sekä muiden muutosta aiheutuvien lisätöiden kustannuksiin tulee varata 100 000 euroa (alv. 0 %).

 

Kiinteistölautakunta esittää, että kiinteistöviraston tilakeskuksen uuden toimitilan hankesuunnitelma hyväksytään siten, että hankkeen vuokrakustannukset viiden vuoden ajalta ovat enintään yhteensä 2 717 100 euroa (alv. 0 %) ja 3 314 862 euroa (alv. 22 %) kustannustasossa 1/2005 sekä että muutosta aiheutuvien lisätöiden kustannuksiin varataan 122 000 euroa (alv. 22 %).

 

Talous- ja suunnittelukeskus toteaa hankesuunnitelmasta antamassaan lausunnossa (saapunut 15.9.2005), että kaupungin toimitilojen hankinnassa tulisi olla lähtökohtana ensin kaupungin omien tilojen käyttö, sen jälkeen niiden tilojen käyttö joihin sopimuksin ollaan sitouduttu ja vasta tämän jälkeen uusien omien tai vuokratilojen hankinta.

 

Jo tarveselvitysvaiheessa selvisi, ettei kaupungin suoraan tai yhtiöiden kautta omistamista tiloista löydy valmista tai kohtuullisin kustannuksin muutettavissa olevaa tilaa tilakeskukselle. Kaupungin ulkopuolelta vuokraamista tiloista esillä on ollut opetusviraston käytöstä ensi keväänä vapautuva Fabriikki (Hämeentie 11), johon kaupunki on vuokrasopimuksen kautta sitoutunut vuoden 2010 elokuuhun asti.

 

Lausunnossaan 28.4.2005 opetusviraston Fabriikin käytöstä talous- ja suunnittelukeskus totesi, että ... vaikka tilat eivät soveltuisikaan tilakeskukselle, on perusteltua että tilakeskus vuokramarkkinoiden asiantuntijana ottaa tiloista ja niiden edelleen vuokrauksesta vastuun vuoden 2007 alusta alkaen.

 

Fabriikki olikin tilakeskuksen tarkemmin tutkimien viiden vaihtoehdon joukossa, mutta se ei menestynyt kohteiden laatu- ja hintavertailussa. Tilojen ongelmana mainittiin riittämätön huonetilojen määrä sekä tehoton tilan käyttö ja tilojen sijainti neljässä eri kerroksessa. Tilojen käyttöönotto edellyttäisi välttämättä lisätilojen vuokrausta jostain lähistöltä, sillä Fabriikin tiloissa on tällä hetkellä vajaat sata henkeä. Muutostyöt eivät olisi järkeviä varsin lyhyen (4 vuotta) vuokra-ajan vuoksi.

 

Esitetyllä Sörnäistenkatu 1:n tiloilla on ilmeisen merkittäviä etuja. Tilat ovat kalustetut ja talotekniikaltaan uuden veroiset eivätkä juuri edellytä muutostöitä. Vuokra on sama kuin Fabriikin tiloilla.

 

Tilakeskuksen omien tavoitteiden kannalta kiinteistölautakunnan esitys on perusteltu ja hyväksyttävä. Konsernin kannalta taas Fabriikin tilojen sopiminen tilakeskukselle olisi ollut toivottavaa, kun niihin on joka tapauksessa sitouduttu vuoteen 2010 asti. Tilojen vuokramenot ovat n. 470 000 euroa vuodessa. Tilakeskuksella ei tässä vaiheessa ole sijoittaa mitään yksikköä po. tiloihin, mutta tilakeskuksen tulee huolehtia siitä, että tilat eivät jää tyhjilleen.

 

Talous- ja suunnittelukeskus puoltaa, ottaen huomioon että Fabriikin tilat ovat kuitenkin epäkäytännölliset ja tehottomat eikä kaupungin kannata sitoutua niihin enää vuoden 2010 jälkeen, tilakeskuksen sijoittamista Sörnäistenkatu 1:ssä oleviin Keskinäinen Eläkevakuutus Ilmarisen omistamiin tiloihin. Kun kaupungin palveluverkkoja joudutaan lähivuosina tarkastelemaan kriittisesti, on kuitenkin perusteltua, että tiloihin sitoudutaan aluksi viideksi vuodeksi kuten kiinteistölautakunta esittää.

 

Samalla talous- ja suunnittelukeskus edellyttää, että tilakeskus pyrkii aktiivisesti löytämään sopivaa käyttöä Fabriikin tiloille niiden vapauduttua opetusvirastolta.

 

Hankesuunnitelma tulisi hyväksyä siten, että tilakeskus oikeutetaan tekemään enintään 5+5 vuotta kestävän vuokrasopimuksen Sörnäistenkatu 1:stä tarjotuista tiloista, joiden laajuus on enintään n. 2 900 htm2, ja joiden perusvuokra ilman autopaikkoja on enintään 15 euroa/htm2/kk (alv 0 %) sisältäen pääoma- ja ylläpitovuokran (paitsi käyttäjäsähkön) hintatasossa 4/2005.

 

Vs. Kaj toteaa, että hankesuunnitelma on tehty viiden vuoden vuokrasopimusta ajatellen. Mikäli vuokrasopimukseen sisällytetään 5 vuoden lisäoptioaika ja tilakeskus tulee tämän option käyttämään, on siihen haettava uusi Khn hankepäätös.

 

VS. KAJ                            Kaupunginhallitus päättänee hyväksyä kiinteistöviraston tilakeskuksen 15.6.2005 päivätyn hankesuunnitelman Sörnäistenkatu 1:n tiloista siten, että hankkeen laajuus on enintään 2 900 htm2, perusvuokra ilman autopaikkoja on enintään 15 euroa/htm2/kk, viiden vuoden perusvuokrakustannukset 2 610 000 euroa (alv 0 %), 3 184 200 (alv 22 %) hintatasossa 4/2005.

 

Samalla kaupunginhallitus päättänee kehottaa tilakeskusta aktiivisesti löytämään uutta käyttöä opetusvirastolta vuoden 2006 keväällä vapautuviin, osoitteessa Hämeentie 11 (Fabriikki) sijaitseviin toimitiloihin.

 

Pöytäkirjanote kiinteistölautakunnalle, kiinteistöviraston tilakeskukselle ja talous- ja suunnittelukeskukselle.

 

Lisätiedot:
Venesmaa Riitta, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 169 2252

 

 

LIITE

Kiinteistöviraston tilakeskuksen hankesuunnitelma 15.6.2005

 

 

 

 


7

19.9.2005 pöydälle pantu asia

KRUUNUNHAAN KAUPUNGINOSAN KORTTELIEN NRO 4, 30, 31 JA 32 TILOJEN  KÄYTÖN MONIPUOLISTAMINEN

 

Khs 2005-1576

 

Kiinteistölautakunta toteaa (28.6.2005) seuraavaa:

 

Tiivistelmä                         Kaupunginhallitukselle esitetään, että ns. Elefantti-korttelin, joka rajautuu Pohjoisesplanadiin, Helenankatuun, Aleksanterinkatuun ja Katariinankatuun, asemakaavaa muutettaisiin siten, että kaupungin omasta käytöstä vapautuvia toimistotiloja voitaisiin vuokrata kaupungin ulko-puolisille tahoille aluetta monipuolistavaan ja elävöittävään käyttöön.

 

Kaupungintalokorttelit    Ns. kaupungintalokorttelit nro 4 (Elefantti), nro 30 (Leijona) ja nro 31 (Sarvikuono) muodostuvat kaupungin omistuksessa olevasta, toisaalta Pohjoisesplanadin ja Aleksanterinkadun ja toisaalta Helenankadun ja Unioninkadun välissä olevasta korttelikokonaisuudesta. Kortteleiden käyttö on ollut viime aikoina toistuvasti esillä, myös julkisessa keskustelussa.

 

Tilojen käyttöä on sivuttu

 

-                     apulaiskaupunginjohtajan kirjeessä kiinteistövirastolle

 

-                     asemakaavan muutostarpeita arvioitaessa

 

-                     organisaatiomuutosten vaatimien tilajärjestelyjen yhteydessä

 

-                     rakennusten peruskorjausten suunnittelutarvetta harkittaessa

 

-                     kiinteistövirastolle tulleissa vuokrauspyyntötiedusteluissa.

 

Apulaiskaupunginjohtajan kehotus

 

Apulaiskaupunginjohtaja Pekka Korpinen on kirjeellään 29.1.2003 kehottanut kiinteistövirastoa elävöittämistarkoituksessa vapauttamaan Pohjoisesplanadi 5:ssa sijaitsevan kiinteistön katutasosta tiloja sekä tutkimaan mahdollisuuksia kiinteistöviraston siirtymiseksi Itä-Helsinkiin.

 

Lisäksi apulaiskaupunginjohtaja on asettanut virastopäällikkö Matti Rytkölälle tulostavoitteeksi vuodelle 2005 mm. kaupungintalokortteleiden nro 4, 30 ja 31 kehittämisen.

 

Nykyinen asemakaava   Voimassa oleva asemakaava on vahvistettu vuonna 1988.

 

Kaupungin omistuksessa olevien rakennusten käyttötarkoitus on ase-makaavassa määritelty merkinnällä ”YH” eli hallinto- ja virastorakennusten korttelialue.

 

Rakennukset on suojeltu merkinnällä ”sr”. Lisäksi asemakaavassa määrätään seuraavaa: ”Kaikilla korttelialueilla saadaan, korttelin pääkäyttötarkoituksesta poiketen, kellarikerroksessa sijaitsevat huoneet, jotka voidaan ainakin osittain valaista päivänvalolla, ensimmäisen kerroksen tilat ja näihin liittyvät toisen kerroksen tilat varata myymälöiksi, ravintoloiksi, kahviloiksi, elokuvateattereiksi, näyttelytiloiksi, ympäristölle häiriötä tuottamattoman pienteollisuuden tai julkisen palvelutoiminnan tiloiksi, edellyttäen, ettei toimenpide ole ristiriidassa rakennuksen säilyttämis- ja entistämistavoitteiden kanssa”.

 

Asemakaavan mukaan toisen kerroksen itsenäisten huoneistojen sekä kolmannen ja neljännen kerroksen tilojen on oltava hallinto- ja virastokäytössä.

 

Katutason tiloja lukuun ottamatta kortteleiden rakennusten käyttö muuhun kuin julkiseen hallintoon edellyttää käytännössä voimassa olevan asemakaavan muuttamista.

 

Organisaatiomuutokset  Viime aikoina kaupungintalokortteleissa toimivien kaupungin yksiköiden organisaatiota on muutettu merkittävästi. Uudet yksiköt, talous- ja suunnittelukeskus, oikeuspalvelut, henkilöstökeskus ja tilakeskus, hakeutuvat uuden organisaation mukaisiin tiloihin. Samalla on mahdollista parantaa muidenkin yksiköiden toimitiloja.

 

Järjestelyjä jatketaan ja niiden oleellisena osana ovat suunnitelma ja tarpeelliset päätökset vapautuvien tilojen käytöstä kortteleita monipuolistavaan, muuhun kuin kaupungin omaan, toimintaan.

 

Rakennusten peruskorjaustarve

 

Kaupungintalokortteleiden rakennusten tekninen kunto ja varustelutaso on vaihteleva. Viimeisimmät valmistuneet peruskorjaukset ovat muutaman vuoden takaa, vanhimmat peruskorjaukset 1960-luvulta ja rakennusta Pohjoisesplanadi 5 ei ole varsinaisesti peruskorjattu koskaan. Tarpeellisia ja välttämättömiä korjaus- ja muutostöitä on tehty lukuisia.

 

Tässä esityksessä tarkoitetut tilat, Pohjoisesplanadi 5 ja Aleksanterinkatu 16, on joka tapauksessa lähivuosina peruskorjattava. Ne ovat tekniseltä varustelutasoltaan korttelikokonaisuuden vaatimattomimmat. Niistä puuttuu mm. nykyaikainen asianmukainen ilmanvaihto, hissit, lii-kuntaesteisten tarpeita ei ole otettu huomioon jne.

 

Aikaisemmat selvitykset

 

Kiinteistövirasto on teettänyt kortteleiden rakennuksista ja tiloista erillis-selvityksiä. Selvitykset on tehnyt HKR‑Rakennuttaja ja niihin on tilaajan edustajien lisäksi osallistunut kaupunginmuseon ja kaupunkisuunnitteluviraston edustajia.

 

Aikaisemmin (3.3.2004) on valmistunut mm. osaselvitys kaikkien kolmen korttelin käyttötarkoituksen muutosmahdollisuuksista sekä erillinen Sarvikuono-korttelin tilaselvitys, jotka kiinteistölautakunta merkitsi tiedoksi 16.3.2004.

 

Selvitykset käsittelevät kortteleita kokonaisuutena. Niissä on esitetty mm. erillisten rakennusten ja huonetilojen nykyinen käyttö, eri rakennusten peruskorjausajankohta, arvio tilojen käyttötarkoituksen muutosmahdollisuuksista rakennushistorialliselta näkökulmalta sekä ne katutason tilat, jotka ovat nyt hallintokäytössä ja joiden käyttötarkoituksen muutos ei edellyttäisi asemakaavan muuttamista. Selvityksessä esitettiin myös em. näkökulmien pohjalta mm. asuntojen tai majoitustilojen sijaintivaihtoehtoja.

 

Korttelin nro 31 tilaselvitys (3.3.2004) selvittää yksityiskohtaisemmin korttelin tilojen soveltuvuutta mm. hotellitoimintaan.

 

Selvitykset ovat luonteeltaan perusselvityksiä, jotka antavat lähtökohdan eri vaihtoehtojen vertailuille ja joiden pohjalta eri tilojen ja tilakokonaisuuksien tulevaa käyttötarkoitusta voidaan suunnitella.

 

Aikaisemmissa selvityksissä on käynyt ilmi, että korttelissa nro 4 (Elefantti) on rakennuksia ja tiloja, joiden tekninen peruskorjaus on joka tapauksessa edessä lähitulevaisuudessa. Kaupungin omien yksiköiden sijoittumista suunniteltaessa on puolestaan nähty mahdolliseksi vapauttaa näitä tiloja hallintokäytöstä.

 

Kustannuksiltaan peruskorjaukset tulevat olemaan uudisrakentamiseen rinnastettavia. Ennen investointipäätöksiä on luotava kokonaisstrategia valtakunnallisestikin merkittävien kortteleiden tulevasta käytöstä.

 

Vapautettavissa olevat tilat

 

Kiinteistöviraston tilakeskus ei mahdu talo-osaston entisiin tiloihin Pohjoisesplanadi 5:een. Vireillä on esitys hankkia yksikölle vuokratilat Sörnäistenkadulta.

 

Talous- ja suunnittelukeskuksen taloushallintopalvelun sijoittuminen Merihakaan antaa mahdollisuuden siirtää elinkeinopalvelu pois Katariinankatu 3:sta.

 

Henkilöstökeskuksen siirtyminen muualle antoi mahdollisuuden keskittää kaupunginkanslian oikeuspalvelut kaupungintalokortteleihin, tosin kaksiin eri tiloihin.

 

Taidemuseon siirto linja-autoasemalta ja Tennispalatsista Aleksanterinkatu 26:n toiseen tai kolmanteen kerrokseen, jonne myös Kluuvin Galleria sijoittuisi, antaa tilaisuuden keskittää tietokeskuksen tilat Unioninkatu 28:een ja Kallion virastotaloon.

 

Näiden järjestelyjen toteuduttua kaupungin virastokäytöstä on vapautettavissa kaksi erillistä kohdetta: kokonaisuudessaan kiinteistö Pohjoisesplanadi 5 (liikennetiloineen noin 1 500 huoneisto-m2) ja osoitteista Aleksanterinkatu 16 / Katariinankatu 3 Valkoisen salin ympäristöstä tilakokonaisuus, jonka pinta-ala on noin 3 200 huoneisto-m2. Jälkimmäinen koostuu ns. Remanderin talosta, Valkoisen salin rakennuksesta ja ns. Brummerin talon piharakennuksesta.

 

Korttelin nro 4 selvitys    Korttelin nro 4 tilaselvitys (25.5.2005) on laadittu edellisessä kappaleessa kuvattujen tilajärjestelyjen myötä vapautettavissa olevien tilojen näkökulmasta. Tarkasteluun ei ole sisällytetty kaupunginmuseon käytössä olevaa Sederholmin taloa eikä kaupunginkanslian käytössä olevaa Aleksanterinkatu 14:ää. Tarkastelussa on sen sijaan ollut myös kadunvarsirakennus Katariinankatu 1 - 3, jonka uutta käyttöä tämä esitys ei kuitenkaan koske muulta osin kuin asemakaavan muutosesityksenä. Rakennuksessa on tällä hetkellä kiinteistöviraston kaksi osastoa.

 

Selvityksessä on käsitelty itse rakennusten ja huonetilojen lisäksi korttelin sisäpihoja ja yleensä jalankulkuympäristöä kahden merkittävän torin välillä. Alueen laajempaan monipuolistamiseen liittyvät myös kysymykset Kauppatorin kehittämisestä ja mm. yhteydet Katajanokan suuntaan matkustajaterminaaleille.

 

Selvitys on luonteeltaan perusselvitys, joka antaa lähtökohdan eri ratkaisujen ja vaihtoehtojen vertailuille ja jonka pohjalta tilojen ja tilakokonaisuuksien tulevaa käyttötarkoitusta voidaan suunnitella.

 

Selvityksen on tarkoitus myös toimia tarpeellisen asemakaavamuutoksen tausta-aineistona ja auttaa kohteen esittelyssä ja markkinoinnissa.

 

Asemakaavan muutostarve

 

Asemakaavan muutoksella tilojen käyttötarkoitusta tulisi laajentaa kattamaan ne toiminnot, joiden katsotaan elävöittävän ja monipuolistavan aluetta. Määräyksen tulisi sallia yksityinen ja kaupallinen toiminta, asuminen, esim. huoneistohotellikäyttö.

 

Korttelin rakennusten käytön monipuolistaminen tulee vaikuttamaan myös niiden ympäristöön. Mahdollisesti syntyy tarpeita harkita muutoksia katualueiden jalankulku-, pysäkki-, pysäköinti- ja istutusjärjestelyihin. Samanaikaisesti ehkä myös Kauppatorin järjestelyihin on syytä tehdä muutoksia tai parannuksia. Edellä mainittujen näkökulmien sisällyttäminen asemakaavatyöhön lienee välttämätöntä.

 

Aikataulu                          Kiinteistö Pohjoisesplanadi 5 on mahdollista vapauttaa jo vuoden 2006 alussa tilakeskuksen uusien toimitilojen käyttöönoton aikataulun mukaisesti.

 

Aleksanterinkatu 16:n vapautumisen aikataulu riippuu tietokeskuksen muuttomahdollisuuksista Unioninkadulle, mikä puolestaan edellyttää taidemuseon Kluuvin gallerian siirtymistä uusiin tiloihin.

 

Korttelin tilojen vuokrausilmoitus tulisi julkistaa heti syksyllä 2005, kun periaatepäätös virastotiloista luopumisesta ja kehotus asemakaavan muuttamisesta on tehty.

 

Myynti/vuokraus              Periaatteessa kiinteistöä Pohjoisesplanadi 5 voidaan käsitellä erillisenä kiinteistönä. Se sijaitsee omalla tontillaan eikä sillä ole teknisiä yhteyksiä tai yhteisjärjestelyjä naapurikiinteistöihin.

 

Aleksanterinkatu 16:n tilakokonaisuus on sen sijaan hankalasti muodostettavissa omaksi kiinteistöyksikökseen. Muun muassa tilakokonaisuuden porrashuonejärjestelyt ovat yhteiset naapurirakennusten kanssa, kiinteistötekniikka on tällä hetkellä yhteistä laajemmalle tila- ja rakennuskokonaisuudelle, sisäpihajärjestelyt ovat yhteiset jne.

 

Tässä esityksessä on lähdetty siitä, että kaupunki ei luovu rakennusten ja tilojen omistajuudesta, vaan tilat vuokrataan riittävän pitkällä vuokra-sopimuksella, jotta välttämättömien korjaus- ja muutostöiden rahoittamiseen on löydettävissä muita tahoja kuin kaupunki. Riittävänä vuokra-aikana voitaneen pitää 30 - 40 vuotta.

 

Vuokrausmenettely tosin rajaa joitakin käyttötarkoitusvaihtoehtoja todennäköisesti pois, esimerkiksi normaalin vuokra- tai omistusasumisen. Jos esimerkiksi Pohjoisesplanadi 5:ssä halutaan pitää myös asuminen todellisena vaihtoehtona, tulisi ainakin rakennus ilmoittaa myytäväksi.

 

Ilmoitusmenettely            Koska voimassa oleva asemakaava ei toivotulla tavalla ohjaa tilojen käyttötarkoitusta eikä aluetta monipuolistavan toiminnan sisällöstä ole varmaa, perusteltua mielipidettä, on vuokrausilmoitus syytä järjestää kaksivaiheisena.

 

Ensimmäisessä vaiheessa päähuomio kiinnitetään suunnitellun toiminnan sisältöön, kuitenkin siten, että kohteista kiinnostuneiden tahojen kyky selviytyä hankkeen toteutuksesta ja esim. rahoituksesta on tiedossa.

 

Toiseen vaiheeseen valittujen kanssa on mahdollista edetä joko neuvotteluteitse tai kilpailuttamalla vuokrat.

 

Kiinteistölautakunta esittää, että kaupunginhallitus kehottaa kiinteistölautakuntaa vapauttamaan Kruununhaan korttelista nro 4 virastokäytössä olevia tiloja aluetta monipuolistavaan käyttöön ja ilmoittamaan vapautuvat tilat vuokrattavaksi tarvittaessa pitkäaikaisin, 30 - 40 vuoden, vuokrasopimuksin.

 

Lisäksi lautakunta esittää, että kaupunginhallitus kehottaa kaupunkisuunnittelulautakuntaa tekemään esityksen Kruununhaan korttelin nro 4 asemakaavan muuttamisesta siten, että YH-korttelialueen käyttötarkoitusta voidaan laajentaa myös yksityisiin ja kaupallisiin käyttötarkoituksiin.

 

Vs. Kaj toteaa, että kaupungin tavoitteena on saada Suurkirkon ympäristö ja ns. kaupungintalokorttelit sisältävä alue nykyistä monipuolisempaan käyttöön. Päämäärän toteutuminen edellyttää, että näissä kortteleissa nyt kaupungin virastokäytössä olevia tiloja otetaan lisää myös julkiseen ja kaupalliseen käyttöön.

 

Kiinteistöviraston tulostavoitteeksi on tänä vuonna kirjattu kaupungintalokortteleiden nrot 4, 30 ja 31 kehittäminen. Viraston toimesta onkin tehty 3.3.2004 ko. kortteleiden käyttötarkoitusten muutosselvitys ja korttelin nro 4 osalta pidemmälle viety 25.5.2005 valmistunut tilaselvitys, jossa on tarkasteltu kaupungin yksiköiden sijoittumisia pois ko. korttelista ja siirtymisten aikatauluja. Vastaavanlaisten selvitysten tekemistä on tarpeen jatkaa korttelien nrot 31 ja 32 osalta.

 

Korttelin nro 30 kohdalta tulisi selvittää, voidaanko kaupungintalokorttelin tiloja käyttää nykyistä tiiviimmin, jotta sinne voisi sijoittaa esimerkiksi viereisissä kortteleissa nrot 31 ja 32 olevia kaupungin toimintoja ja voidaanko joitakin kaupungintalokorttelin osia ja piha-alueita avata julkiseen ja kaupalliseen käyttöön.

 

Kiinteistöviraston tilakeskus on vuokraamassa kaupungin ulkopuoliselta taholta toimitiloja itselleen näillä näkymin 5 vuoden määräaikaisella sopimuksella, johon liittyy 5 vuoden jatko-optio. Nyt on tarkoituksenmukaista selvittää, onko mahdollista jatkossa löytää sellainen ratkaisu, jossa tilakeskus ja kiinteistöviraston yksiköistä ainakin tontti- ja kansliaosastot voisivat toimia samassa rakennuksessa esimerkiksi Sörnäisten tulevan Kalasataman työpaikka-alueella.

 

VS. KAJ                            Kaupunginhallitus päättänee kehottaa kiinteistölautakuntaa vapauttamaan Kruununhaan korttelissa nro 4 virastojen käytössä olevia tiloja aluetta monipuolistavaan käyttöön ja ilmoittamaan vapautuvat tilat pääsääntöisesti vuokrattavaksi tarvittaessa pitkäaikaisin 30–40 vuoden vuokrasopimuksin seuraavasti:

 

-       Osoitteessa Pohjoisesplanadi 9 sijaitsevan ns. Kleinehin hotellin tilat (Goviniuksen talo) tulee vapauttaa 3–5 vuoden kuluessa ja etsiä kyseisissä tiloissa oleville kiinteistöviraston yksiköille uudet tilat kaupungintalokortteleiden ulkopuolelta.

 

-       Osoitteessa Pohjoisesplanadi 5 sijaitsevat tilat (Lampan talo) vapautetaan kiinteistöviraston tilakeskuksen muuttaessa niistä viimeistään vuoden 2006 alkuun mennessä.

 

Samalla kaupunginhallitus päättänee kehottaa kaupunkisuunnittelulautakuntaa tekemään esityksen Kruununhaan korttelin nro 4 asemakaavan muuttamisesta siten, että YH-korttelialueen käyttötarkoitusta voidaan laajentaa myös yksityisiin ja kaupallisiin käyttötarkoituksiin sekä selventämään monipuolistuvan käytön vaikutukset alueen jalankulkuolosuhteisiin.

 

Lisäksi kaupunginhallitus päättänee kehottaa kiinteistövirastoa yhdessä kaupunginkanslian, talous- ja suunnittelukeskuksen ja kaupunkisuunnitteluviraston kanssa tutkimaan 31.3.2006 mennessä mahdollisuuksia tiivistää ja lisätä kaupungintalon (Kruununhaan kortteli nro 30) tilojen virastokäyttöä siten, että viereisten korttelien nrot 31 ja 32 tiloissa toimivien kaupungin virastojen toimintoja voitaisiin siirtää kaupungintaloon ja sen perusteella vapauttaa korttelien nrot 31 ja 32 tiloja julkiseen ja kaupalliseen käyttöön. Lisäksi kiinteistövirastoa kehotetaan tutkimaan mahdollisuudet avata kaupungintalon korttelin osia ja pihoja yleiseen ja kaupalliseen käyttöön.

 

Vielä kaupunginhallitus päättänee kehottaa liikennelaitosta ja kaupunkisuunnitteluvirastoa yhdessä selvittämään raitiotielinjaston muutosmahdollisuuksia, joissa on otettu huomioon edellä mainittujen korttelien monipuolistuva käyttö.

 

Pöytäkirjanote kiinteistölautakunnalle, kaupunkisuunnittelulautakunnalle, kaupunkisuunnitteluvirastolle, kaupunginkanslialle, talous- ja suunnittelukeskukselle, kiinteistövirastolle, kaupunginkanslian oikeuspalveluille, kaupunginmuseolle ja liikennelaitokselle.

 

Lisätiedot:
Venesmaa Riitta, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 169 2252

 

 

LIITTEET

Liite 1

Kaupungintalokortteleiden K4, 30 ja 31 käyttötarkoituksen muutosselvitys, 3.3.2004

 

Liite 2

Ote ajantasa-asemakaavasta

 

Liite 3

Kaupungintalokorttelin K4 tilaselvitys, 25.5.2005

 

 

 

 


1

VT SUZAN IKÄVALKON TOIVOMUSPONSI: MAAHANMUUTTAJIEN TYÖLLISTÄMINEN KAUPUNGIN PALVELUKSEEN

 

Khs 2004-2355

 

Sj ilmoittaa, että käsitellessään 17.11.2004 vuoden 2005 talousarviota ja taloussuunnitelmaa vuosiksi 2005 – 2007 (asia nro 3) Kvsto hyväksyi seuraavan toivomusponnen

 

11                 ”Kaupunginvaltuusto edellyttää, että jatkossa Helsingin kaupunki pyrkii työllistämään nykyistä aktiivisemmin maahanmuuttajia kaupungin tehtäviin sekä vakinaistamaan maahanmuuttajien nyt pätkätöinä tai projektipohjalta hoitamia tehtäviä. (Suzan Ikävalko, äänin 43 -1)

 

Kvston työjärjestyksen 24 §:n mukaan Khn on toimitettava ponnen ehdottajalle kirjallinen selvitys ponnen johdosta tehdyistä toimenpiteistä viimeistään vuoden kuluttua ponnen hyväksymisestä. Selvitys on toimitettava erikseen tiedoksi myös muille valtuutetuille.

 

Henkilöstökeskus toteaa (21.4.2005), että kaupunki asetti vuonna 2003 RASE-työryhmän valmistelemaan kaupungin virastoille ja hallintokunnille toimintaohjetta rasismin ja etnisen syrjinnän ehkäisemiseksi Helsingin kaupungin toiminnassa. Työryhmä sai työnsä päätökseen syksyllä 2004. Työryhmä tukeutui työskentelyssään myös 1.2.2004 voimaan tulleeseen yhdenvertaisuuslakiin (21/2004). Yksi ohjeen kuudesta keskeisestä periaatteesta on seuraava: ”Kaupunki on työnantajana kansainvälinen, kilpailukykyinen ja uudistuva. Etnisten vähemmistöjen ja maahanmuuttajien osuutta kaupungin vakinaisessa henkilöstössä lisätään.”

 

Toimenpidesuosituksina tämän päämäärän saavuttamiseksi esitetään mm. ”Työpaikkailmoitukset laaditaan siten, että ne kannustavat myös etnisiin vähemmistöihin kuuluvia ja maahanmuuttajia hakeutumaan kaupungin palvelukseen. Kehitetään käytäntöjä, joilla edistetään etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien ja maahanmuuttajien pätevöitymistä kaupungin eri tehtäviin. Lisätään etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien ja maahanmuuttajien palkkaamista erilaisiin esimiestehtäviin. Huolehditaan kaupungin palvelukseen palkattujen etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien ja maahanmuuttajien asianmukaisesta perehdyttämisestä."

 

Ohjeessa edellytetään, että jokainen virasto ja laitos seuraa tavoitteiden toteutumista, arvioi tuloksia ja tekee tarvittavat johtopäätökset sekä raportoi tavoitteiden toteutumisesta toimintakertomuksessa. Ensimmäiset ohjeessa tarkoitetut toimintakertomukset ilmestyvät vuoden 2006 alkupuolella koskien kuluvaa vuotta 2005.

 

Tarkkaa tilastoa siitä, kuinka paljon kaupungin palveluksessa on maahanmuuttajataustaisia työntekijöitä ja missä tehtävissä, ei ole saatavilla. Suuria maahanmuuttajien työllistäjiä myös vakinaisiin kaupungin tehtäviin ovat esim. liikennelaitos ja terveyskeskus. Liikennelaitoksen linja-auton kuljettajista n. 20 % oli maahanmuuttajia. Nämä henkilöt siirtyivät perustettuun Helsingin bussiliikenne -osakeyhtiöön vuoden 2005 alussa. Terveyskeskuksen laitoshuoltajista n. 10 % on maahanmuuttajataustaisia henkilöitä.

 

Monet kaupungin työllisyyden hoitoon liittyvät toimenpiteet auttavat myös maahanmuuttajia kaupungin tehtäviin, niin määräaikaisiin kuin vakinaisiinkin. Kaupunki on vuosittain tukityöllistänyt eri toimialoille n. 1 500 – 1 600 henkilöä vähintään puoleksi vuodeksi. Näistä henkilöistä 15 – 17 % on ollut maahanmuuttajia. Tuettu työ antaa tilaisuuden maahanmuuttajille tuoda esiin osaamistaan ja näin saada mahdollisuuden työllistyä pysyvästikin kaupungin avoimiin tehtäviin. Toisaalta työyhteisöt saavat tukityön kautta ehkäpä ensimmäisen kosketuksen maahanmuuttajataustaisiin työntekijöihin.

 

Työvoimaa työllistämisvaroin kaupungin palvelukseen on koulutettu solmimalla vuosittain 120 – 125 uutta oppisopimusta. Voimassaolevia oppisopimuksia on vuosittain n. 300. Tavoitteena on, että kaikki koulutetut palkataan kaupungin vakinaisiin tehtäviin. Koulutettavista maahanmuuttajilla on suhteellinen yliedustus verrattuna muihin kuntalaisiin. Oppisopimusopiskelijoista 15 – 18 % on vuosittain ollut maahanmuuttajia. Työllistämisvaroin järjestetään yhteistyössä virastojen kanssa myös eri ammattialoille perehdyttävää rekrytointikoulutusta. Koulutus kestää tavallisesti 4 – 8 kuukautta. Osa koulutuksista on suunnattu pelkästään maahanmuuttajille, mutta kaikkiin koulutuksiin he ovat voineet hakea yhdenvertaisesti muiden kanssa. Työnantajavirasto palkkaa koulutuksen suorittaneet. Kaikista rekrytointikoulutuksen käyneistä maahanmuuttajien osuus on ollut 15 – 17 %.

 

Vuonna 2003 käynnistyi koulutus- ja kehittämiskeskuksessa kolmivuotinen hanke, jonka tavoitteena on edistää korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien työllistymistä koulutuksen mukaisiin tehtäviin. Hanke jakautuu kahteen osaan. Yhden ryhmän muodostavat pääkaupunkiseudulla asuvat, ylemmän korkeakoulututkinnon pääasiassa luonnontieteissä suorittaneet maahanmuuttajat. Tavoitteena on, että henkilöt suomalaisen opettajan pätevyyden suoritettuaan saavat työtä Helsingin ja muiden pääkaupunkiseudun kaupunkien kouluista. Toisen ryhmän muodostavat eri aloilla korkeakoulututkinnon suorittaneet helsinkiläiset maahanmuuttajat. Työhön sijoittumista tuetaan eri toimenpitein tarjoamalla mm. täydennyskoulutusta, työharjoittelua, suomen kielen ja ATK-opetusta sekä henkilökohtaista uraohjausta.

 

Henkilöstökeskus pyrkii siihen, että maahanmuuttajien osuus kaupungin työntekijöistä lisääntyy RASE-ohjeen edellyttämällä tavalla. Lisäksi henkilöstökeskus on aloitteellinen siinä, että maahanmuuttajataustaisten työntekijöiden määristä kaupungin eri tehtävissä saadaan tietoa. Henkilöstökeskus kehittää edelleen myös täyttölupakäytäntöjään siten, että ne mahdollistavat maahanmuuttajien aktiivisemman työllistymisen kaupungille.

 

Sj toteaa lisäksi, että 14.3.2005 asetetun maahanmuutto- ja kotouttamisasioiden neuvottelukunnan yhtenä tehtävänä on edistää yhdenvertaisuutta kaupungin hallinto- ja toimintatavoissa. Yhdenvertaisuuden tavoite sisältää sen, että maahanmuuttajien työllistymistä kaupungin palvelukseen edistetään. Samalla myös kaupungin henkilöstöpolitiikassa on otettava huomioon ne vaatimukset, joita entistä monikulttuurisempi henkilöstö asettaa työyhteisöjen kehittämiselle.

 

SJ                                       Kaupunginhallitus päättänee

 

merkitä tiedoksi esityslistalta ilmenevän selvityksen kaupunginvaltuuston 17.11.2004 hyväksymän toivomusponnen (Suzan Ikävalko) johdosta tehdyistä toimenpiteistä ja

 

toimittaa selvityksen ponnen ehdottajalle sekä tiedoksi muille valtuutetuille.

 

Pöytäkirjanote jäljennöksin kaupunginhallituksen esityslistasta valtuutettu Suzan Ikävalkolle sekä tiedoksi muille valtuutetuille.

 

Lisätiedot:
Mickwitz Leena, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2295

 

 

 

 

 


2

ASIANTUNTIJAN NIMEÄMINEN TYÖLLISTÄMISTOIMIKUNTAAN JA TYÖLLISYYSASIOIDEN NEUVOTTELUKUNTAAN

 

Khs 2005-63

 

Sj toteaa, että Khs määräsi 31.1.2005 työllistämistoimikuntaan ja työllisyysasioiden neuvottelukuntaan pysyväksi asiantuntijaksi mm. sosiaalijohtaja Aulikki Kananojan.

 

Sosiaalivirasto esittää (2.9.2005), että Aulikki Kananojan tilalle pysyväksi asiantuntijaksi nimettäisiin aikuispalvelujohtaja Helinä Hulkkonen sosiaalivirastosta.

 

SJ                                       Kaupunginhallitus päättänee nimetä työllistämistoimikuntaan ja työllisyysasioiden neuvottelukuntaan pysyväksi asiantuntijaksi aikuispalvelujohtaja Helinä Hulkkosen sosiaalivirastosta sosiaalijohtaja Aulikki Kananojan tilalle jäljellä olevaksi toimikaudeksi 2005 – 2006.

 

Pöytäkirjanote Helinä Hulkkoselle, sosiaalivirastolle sekä työllistämistoimikunnalle ja työllisyysasioiden neuvottelukunnalle.

 

Lisätiedot:
Mickwitz Leena, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2295

 

 

 

 

 


1

VALTUUTETTU OUTI OJALAN TOIVOMUSPONSI: KATUPÖLYN VÄHENTÄMINEN

 

Khs 2005-745

 

Ryj toteaa, että käsitellessään 30.3.2005 Helsingin ekologisen kestävyyden ohjelmaa – Ympäristönsuojelun painopisteet ja tavoitteet vuosille 2005-2008 Kvsto hyväksyi seuraavan toivomusponnen:

 

”Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunkilaisten terveyden edistämiseksi katupölyn vähentämissuunnitelmassa esitettyjä toimenpiteitä ryhdytään ripeästi toteuttamaan” (Outi Ojala, äänin 72-1).

 

Kvston työjärjestyksen 24 §.n mukaan Khn on toimitettava ponnen ehdottajalle kirjallinen selvitys toivomusponnen johdosta tehdyistä toimenpiteistä viimeistään vuoden kuluttua ponnen hyväksymisestä. Selvitys on toimitettava erikseen myös muille valtuutetuille.

 

Khs kehotti yleisten töiden lautakuntaa ja ympäristölautakuntaa antamaan selvityksensä toivomusponnen johdosta 30.6.2005 mennessä.

 

Yleisten töiden lautakunta toteaa (8.9.2005), että katupölyn torjunta on sisältynyt kaupungin ympäristöohjelmiin jo1990-luvun alusta lähtien. Rakennusviraston omaan ympäristöohjelmaan katupölyn torjunta on kuulunut vuodesta 1996 ja hetkellisten suurten katupölypitoisuuksien torjumiseksi on laadittu yhteistyössä ympäristökeskuksen kanssa toimenpidesuunnitelma vuonna 1999.

 

Katupölyn vähentämiseen tähtäävien toimenpiteiden kehittämiseen on rakennusvirastossa paneuduttu laajamittaisesti ja aiheesta on teetetty viimeisten 10 vuoden aikana useita tutkimuksia ja osallistuttu eri kehitysprojekteihin, missä on etsitty tehokkaita toimenpiteitä ja toimintatapoja. Tietoa katupölyn syntymisestä ja sen vähentämiskeinoista on kertynyt runsaasti.

 

Viimeisimmissä tutkimuksissa on pyritty selvittämään katupölyn syntyä. Tutkimuksista voitiin päätellä, että suuri osa pölystä on peräisin asfaltista, mikä johtuu ns. hiekkapaperi-ilmiöstä. Asfalttia kuluttavat erityisesti nastarenkaat mutta myös renkaiden ja asfaltin välillä hiekoitushiekka hioo asfaltin pintaa aiheuttaen asfaltin kulumista. Nastarenkaiden käytön rajoittamisen merkitystä pölypitoisuuksien vähentämisessä on syytä selvittää.

 

Ympäristölautakunta on vuonna 2003 hyväksynyt katupölyhaittojen ehkäisemiseksi laajamittaisen suunnitelman, mistä rakennusvirasto on lausunnossaan todennut, että mainituilla toimenpiteillä voidaan rajoittaa katupölyn määrää, mutta käytettävissä olevien määrärahojen puitteissa kaikkia suunnitelmassa esitettyjä keinoja ei voida täysin toteuttaa, mm. keväisin tapahtuvan hiekoitushiekan poiston aikataulua voidaan joutua pidentämään, mikäli sääolot ovat epäedullisia.

 

Hiekoitushiekan määrä ja laatu vaikuttavat suuresti katupölyn muodostumiseen. Rakennusvirasto käyttää nykyisin pesuseulottua hiekkaa, josta on eniten pölyä muodostava osa, hienoaines poistettu. Hiekoitusmääriä on pyritty vähentämään sekä kohdentamaan paremmin hiekoitusta katuverkolla. Keväisin maan sulettua poistetaan hiekoitushiekat suuroperaationa koko kaupungin alueella.

 

Hengitettävien hiukkasten pitoisuutta arvioidaan PM10–arvolla, mikä tarkoittaa partikkelikooltaan 10 mikrometriä pienempiä hiukkasia. EU:n asettamat hiukkasten uudet raja-arvot tulivat voimaan vuoden 2005 alussa. Hengitettävien hiukkasten raja-arvo ylittyy, kun PM10 vuorokausipitoisuus ylittää 50 µg/m3 yli 35 vuorokautena.

 

Pölyn määrää mitataan useissa pisteissä katuverkolla. Mikäli pölyn määrä lähestyy raja-arvoa, ympäristökeskus ilmoittaa siitä rakennusvirastolle joka käynnistää toimenpiteet pölyn vähentämiseksi välittömästi. Tehokkain tapa vähentää pölyn määrää ilmassa on pyrkiä sitomaan pölyä kadun pintaan.

 

Ongelmatilanteita muodostuu epäedullisten sääolojen vallitessa, mm. keväisin kuivina ajanjaksoina pölypitoisuudet pyrkivät nousemaan usein yli raja-arvojen. Näitä korkean pölypitoisuuden tilanteita varten on laadittu toimenpidesuunnitelma katupölyhaittojen vähentämiseksi, jolloin vilkasliikenteisillä kaduilla suoritetaan pölyn sidontaa kalsiumkloridiliuoksella. Em. tavalla suoritettu pölynsidonta vähentää pölypitoisuuksia pitkällä ajanjaksolla. Mikäli sääolosuhteet ovat erittäin epäedullisia, kalsiumkloridiliuoksellakaan suoritettu pölynsidonta ei estä raja-arvon ylittymistä, koska kalsiumkloridi ei pysty sitomaan ilmankosteutta kuivalla ilmalla.

 

Rakennusviraston tavoitteena on alentaa hiukkaspitoisuuksia edelleen. Ongelmallisimpina katuosuuksina ovat kerrostalojen reunustamat pääkadut ns. katukuilut, joissa kuivilla ja tuulettomilla jaksoilla pölyn määrä pyrkii nousemaan yli raja-arvon ja pölyn määrän vähentäminen on vaikeaa. Helsingissä on noin 8 km katuosuuksia, joissa pölypitoisuudelle asetetut raja-arvot ovat vaarassa ylittyä. Näihin katuosuuksiin kohdennetaan tehostettuja toimenpiteitä.

 

Ympäristönsuojelulain 102 §:n mukaan raja-arvon ylityttyä kunnan on ryhdyttävä tarpeellisiin toimiin tai annettava määräyksiä liikenteen rajoittamiseksi ja päästöjen vähentämiseksi. Liikenteen ja sen nopeuksien vähentämisellä katukuiluissa voitaisiin vähentää katupölyä.

 

Pölypitoisuuden raja-arvon ylittämisestä tulee laatia selvitys EU:n komissiolle. Helsingissä pölypitoisuus ylitti raja-arvon Runeberginkadun mittausasemalla vuonna 2003, minkä johdosta kaupunki on tehnyt ympäristöministeriön kautta komissiolle selvityksen. Selvityksessä em. tutkimustuloksiin perustuen todettiin hiekoitushiekan aiheuttavan raja-arvon ylittymisen. Myös tänä vuonna pölypitoisuuden raja-arvo ylittyi Mannerheimintien mittausasemalla, joten kevääseen 2006 mennessä on jälleen tehtävä selvitys komissiolle.

 

Yhteistyö katupölyn vähentämiseksi ympäristökeskuksen, YTV:n ja rakennusviraston kesken on ollut toimivaa. Yhteistyötä kehitetään edelleen tiehallinnon ja kiinteistöjen kanssa. Rakennusvirasto pyrkii suuntaamaan kiinteistöille tiedotusta hiekanpoistosta ja sen aikataulusta, jotta päästäisiin yhtäaikaiseen hiekan nostoon keväisin. Niillä alueilla, joilla on toteutettu jalkakäytävien haltuunotto, voidaan hiekanpoistotoimenpiteet tehdä samanaikaisesti koko katualueella.

 

Yhteenveto

 

Katupölyhaittojen ehkäisemiseksi vuonna 2003 tehty suunnitelma tarjoaa hyvän lähtökohdan katupölyongelman vähentämiselle. Osa siinä esitetyistä toimenpiteistä on toteutettavissa nykyisten määrärahojen puitteissa, mutta osa toimenpiteistä edellyttäisi lisäpanostusta koneisiin, materiaaleihin tai kadun rakenteisiin. Näiltä osin kehittämistä tehdään määrärahojen sallimassa tahdissa. Rakennusvirasto jatkaa tutkimuksen sekä työmenetelmien ja materiaalien kehittämisen avulla aktiivisesti katupölyongelman vähentämistä tavoitteena pölypitoisuuden raja-arvon ylittymisen estäminen ja pitoisuuksien alentaminen edelleen.

 

Ympäristölautakunta toteaa (5.7.2005), että kaupungin suunnitelmissa ja ympäristöohjelmissa katupölyn torjunta on ollut mukana 1990-luvun alusta saakka. Vuonna 1999 valmistui toimenpidesuunnitelma akuuttien katupölyhaittojen torjumiseksi. Rakennusviraston omaan ympäristöohjelmaan katupölyn torjunta on kuulunut vuodesta 1996.

 

Ympäristölautakunta hyväksyi 25.2.2003 suunnitelman katupölyhaittojen ehkäisemiseksi, joka on tavoitteeltaan laajempi kuin vuonna 1999 valmistunut toimenpidesuunnitelma. Suunnitelman tavoitteeksi asetettiin katupölyn aiheuttamien terveys- ja viihtyisyyshaittojen vähentäminen sekä raja-arvon ylittymisen estäminen. Suunnitelma sisältää noin 20 konkreettista toimenpidettä, joilla voidaan ennalta ehkäistä katupölyn syntyä. Toimenpiteiden toteutuksessa pyritään löytämään teknisesti parhaita mahdollisia ja kustannustehokkaita keinoja ja toimintatapoja. Suunnitelman toteuttamisesta on järjestetty vuosittain seurantakokouksia, joissa on esitetty useita myös uusia toimenpiteitä sekä kehitetty mm. episoditilanteessa toimimista.

 

Suunnitelmassa esitetyt katupölyn torjuntatoimenpiteet ovat kehittyneet viimeisen 15 vuoden aikana, jona kaupunki on panostanut katupölyn torjuntaan. Ensimmäisenä alettiin kehittää puhtaanapitoa, josta on päädytty mm. hiekoitushiekan pesuun, seulontaan ja hiekoitusmäärien rajoittamiseen. Viime vuosina on tutkittu katupölyn synnyn yhteyttä hiekoitussepelin ja asfaltin kulumiseen. Tietoa katupölyn vähentämiskeinoista on kertynyt runsaasti. Toimenpiteitä on toteutettu resurssien mukaan. Viime vuosina niukkenevien resurssien aikana on ollut tavoitteena löytää mahdollisimman kustannustehokkaita tapoja hallita ongelmaa.

 

Rakennusviraston suunnitelmasta antamassa lausunnossa 15.1.2003 todettiin, että suunnitelmassa mainituilla toimenpiteillä voidaan rajoittaa katupölyn määrää, mutta käytettävissä olevien määrärahojen puitteissa niitä ei kaikilta osin voida toteuttaa. Esim. keväisen hiekannoston aikataulua voidaan joutua pidentämään etenkin jos sääolot ovat epäedullisia.

 

Pitkäjänteisen työn tuloksena kokonaispölypitoisuudet ovat kuitenkin laskeneet arviolta kolmasosalla verrattuna 1980–luvun loppuun. Joka kevät kuivina päivinä pitoisuudet nousevat yhä haitallisen korkeaksi. Pitoisuudet alenevat vasta katujen siivouksen ja rankkasateiden jälkeen. Näitä episoditilanteita varten suunnitelma katupölyhaittojen ehkäisemiseksi sisältää episodiosan, jota on toteutettu viime vuosina joka kevät. Käytännön toimenpiteenä on kastella kaikki kaupungin pää- ja kokoojakadut laimealla kalsiumkloridiliuoksella. Kastelu voidaan suorittaa myös pelkästään vilkkaimmin liikennöidyissä katukuiluissa. Kastelu alentaa tutkimuksen mukaan pölypitoisuuksia jopa kaksi viikkoa. Mikäli pitoisuudet ovat korkeita ei kastelulla voida välttämättä estää raja-arvon ylittymistä. Lisäksi kalsiumkloridin vaikutus riippuu ilmankosteudesta. Kuivalla ilmalla kalsiumkloridi ei kykene sitomaan ilmankosteutta ja siten ei myöskään sido pölyä tien pintaan.

 

Kaupungilla on tavoitteena alentaa hiukkaspitoisuuksia edelleen, mikä vaatii monipuolisen keinovalikoiman käyttöä liukkaudentorjunnan kärsimättä. Tulevina haasteina ovat vilkasliikenteiset ja korkeiden rakennusten ympäröimät katuosuudet ns. katukuilut, joilla hiukkasten laimeneminen on heikkoa. Arvion mukaan Helsingissä on noin 8 km katuosuuksia, joissa hiukkasten raja-arvot voivat ylittyä. Nämä katuosuudet vaativat erityisen tehostettuja toimenpiteitä.

 

Kaupunki on rahoittanut ja ollut mukana useissa tutkimuksissa ja selvityksissä. Ympäristöministeriön rahoittamassa tutkimusohjelmassa EKO-INFRA selvitettiin vuonna 2001 liukkauden, hiekoituksen ja katupölyn yhteiskuntataloudellisia vaikutuksia Helsingissä. Selvityksen tulosten mukaan liukkaudentorjunnan toimenpidekustannukset ovat alhaisia (4,2 M€), kun niitä verrataan liukkauden aiheuttamiin onnettomuuskustannuksiin (17–170 M€). Toinen keskeinen havainto selvityksestä on, että katupölyn poistamisen toimenpidekustannukset ovat nykyisellään alhaiset (1,7 M€) katupölyn aiheuttamiin terveysvaikutuksiin verrattuna (2,2–17,6 M€). Lisäksi katupölyllä on viihtyvyys- ja likaantumishaittoja sekä tiettyjen ihmisryhmien toiminnallisuutta rajoittavia vaikutuksia. Liukkauden ja katupölyongelman torjuntaa olisi siten selvityksen mukaan tarpeen tehostaa merkittävästi.

 

Katupölyn syntymekanismin selvittämiseksi kaupunki on ollut mukana useiden vuosien ajan katupölyn tutkimusprojektissa. Tutkimuksista on vastannut Nordic Envicon Oy, jossa vastuullisena johtajana on toiminut dosentti Heikki Tervahattu. Tutkimuksissa on selvitetty mm. kuinka suuri osuus katupölystä on peräisin hiekoitushiekasta, nastarenkaiden aiheuttamasta tien kulumisesta ja renkaiden kulumisesta. Tutkimuksissa havaittiin ns. hiekkapaperi-ilmiö, jolla tarkoitetaan renkaiden ja asfaltin välillä olevan hiekan asfalttia kuluttavaa vaikutusta. Merkittävä osa pölystä onkin ilmiön seurauksena peräisin asfaltista. Tutkimuksissa tehtiin kenttätutkimuksia, kokeellisia tutkimuksia ja haastattelututkimus. Lisäksi ympäristökeskus on teettänyt erillisen tutkimuksen kalsiumkloridin käytöstä katupölyn sidontaan episoditilanteessa. Jatkossa tulisi tutkia erityisesti eri talvikunnossa- ja puhtaanapitomenetelmien vaikutusta hiukkaspitoisuuksiin. Näitä tutkimuksia olisi mahdollista tehdä mm. Stadian nuuskija-autolla, mikäli rahoitus saadaan järjestettyä.

 


EU:n asettamat hiukkasten raja-arvot tulivat lopullisesti voimaan vuoden 2005 alussa. Ennen voimaanastumista hiekoituksen aiheuttamasta raja-arvon ylityksestä tuli laatia selvitys EU:n komissiolle. Helsinki on laatinut selvityksen vuoden 2003 Runeberginkadun ylityksestä ja se on toimitettu komission käsiteltäväksi ympäristöministeriön kautta. Selvityksessä edellä mainituilla katupölytutkimustuloksilla oli merkittävä rooli erityisesti perusteltaessa raja-arvon ylittymisen aiheutuneen hiekoituksesta. 

 

Kuluvana vuonna hiukkasille asetettu raja-arvo ylittyi keväällä Mannerheimintien mittausasemalla. Myös Hämeentiellä tulee raja-arvo ylittymään.

 

Ympäristönsuojelulain 102 §:n mukaan raja-arvon ylityttyä kunnan on ryhdyttävä tarpeellisiin toimiin tai annettava määräyksiä liikenteen rajoittamiseksi ja päästöjen vähentämiseksi. Liikenteen ja sen nopeuksien vähentämisellä katukuiluissa voitaisiin vähentää katupölyä. Laadittaessa suunnitelmaa katupölyhaittojen ehkäisemiseksi katsottiin kuitenkin, että ongelmaa voidaan torjua tehokkaasti toteuttamalla suunnitelmassa esitetyt keinot ja siten täyttää ympäristönsuojelulain 102 § vaatimukset.

 

Suunnitelman episodiosa on käytännössä koettu toimivaksi. Episoditilanteessa suoritetuilla kasteluilla voidaan alentaa pitoisuuksia, mutta sillä ei voida ratkaista ongelmaa. Tärkeimpien katupölyn vähentämiseen vaikuttavien tahojen, ympäristökeskuksen, YTV:n ja rakennusviraston yhteistyö on ollut toimivaa. Jatkossa on tarkoitus keskustella HKL:n ja rakennusvalvontaviraston kanssa heidän mahdollisuuksistaan vaikuttaa katupölyongelmaan. Yhteistyötä tarvitaan myös tiehallinnon, kiinteistöjen ja kiinteistöyhtiöiden kanssa.

 

Suunnitelman ennaltaehkäisevien toimien tehokas toteuttaminen on pääosin kiinni talvikunnossapidon, liukkaudentorjunnan ja puhtaanapidon menetelmistä ja resursseista. Tutkimukseen panostamalla voidaan löytää uusia ja kustannustehokkaita keinoja katupölyongelman ratkaisemiseksi.  Uudella tai kehitteillä olevalla tekniikalla olisi mahdollista aikaistaa keväisen puhdistustyön aloittamista sekä puhdistaa nyt kadun pintaan jäävä hienojakoinen pöly. Keskeisin kaupungin toimija on rakennusvirasto. Sen resursseja katupölyntorjuntaan on syytä lisätä, jotta suunnitelmassa ja sen seurannassa esitetyt toimenpiteet pystytään tehokkaasti toteuttamaan. Tavoitteena tulee olla raja-arvon ylittymisen estäminen ja pitoisuuksien alentaminen edelleen.

 

Ryj viittaa saatuihin lausuntoihin ja toteaa, että katupölyn torjuntaa tehdään aktiivisesti käytettävissä olevien resurssien puitteissa.

 

RYJ                                    Kaupunginhallitus päättänee merkitä tiedoksi selvityksen kaupunginvaltuuston 30.3.2005 hyväksymän toivomusponnen (Outi Ojala) johdosta tehdyistä toimenpiteistä ja toimittaa selvityksen ponnen ehdottajalle sekä tiedoksi muille valtuutetuille.

 

Pöytäkirjanote jäljennöksin kaupunginhallituksen esityslistasta valtuutettu Outi Ojalalle sekä tiedoksi muille kaupunginvaltuutetuille.

 

Lisätiedot:
Matikainen Kristiina, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2262

 

 

 

 

 


2

LAUSUNTO TURKU-HELSINKI PIKAVUOROLIIKENTEEN LAATUKÄYTÄVÄSELVITYKSESTÄ

 

Khs 2005-1606

 

Tiehallinto pyytää 30.9.2005 mennessä lausuntoa Turku-Helsinki pikavuoroliikenteen laatukäytäväselvityksestä. Selvitystyön ohjausryhmän ovat muodostaneet tiehallinnon, liikenne- ja viestintäministeriön, lääninhallitusten ja liikennöitsijöiden edustajat. Tien varrella olevia kuntia on kuultu työn aikana järjestetyissä seminaareissa. Selvitystyön aikana on muodostettu yhteinen näkemys yhteysvälin Turku-Helsinki pikavuoroliikenteen laatukäytävästä. Laatukäytävän kehittämisen tavoitteena on joukkoliikenteen kulkumuoto-osuuden säilyttäminen vähintään nykyisenä moottoritien Muurla-Lohja valmistuttua.

 

Selvityksessä todetaan, että pika- ja erikoispikavuorot siirtyvät uudelle moottoritielle Muurla-Lohja sen valmistuttua. Tätä aikaisemmin muuttuu pikavuorojen ajoreitti Turun ja Salon välillä. Reittimuutoksien suurimmat vaikutukset kohdistuvat Muurla-Lohja välin nykyiselle valtatie yhdelle, tulevalle maantie 110, Lahnajärven, Saukkolan ja Hiidenveden pysäkeille ja niiden ympäristöön.

 

Yleisten teiden pysäkeistä on tehty toimenpidesuunnitelmat. Suunnitelmissa esitetään pikavuoropysäkkien nykyaikaistamista siten, että ne vastaavat joukkoliikenteen kehittämiselle yleisesti asetettuja tavoitteita.

 

Hankkeen toteuttamisen tavoitteena on, että tiehallinto ja Turun, Salon ja Helsingin kaupungit toteuttavat esitetyt pysäkki- ja etuisuusjärjestelyt moottoritien Muurla-Lohja avaamiseen mennessä.

 

./.                   Tiivistelmä laatukäytäväselvityksestä on liitteenä 1. Selvitys kokonaisuudessaan on nähtävänä kokouksessa.

 

Joukkoliikennelautakunta toteaa (8.9.2005) seuraavaa:

 

Tiehallinto on laatinut Turku – Helsinki-pikavuoroliikenteen laatukäytäväselvityksen. Selvitys painottuu yleisten teiden osuudelle Turku – Leppävaara. Tälle tieosuudelle on raportissa esitetty suunnitelmat liittymien ja pikavuoropysäkkien parantamiseksi. Helsingin katualueille konkreettisia suunnitelmia ei ole laadittu, mutta raportissa on muutamia bussietuuksia ja pysäkkejä koskevia parannusehdotuksia.

 


Joukkoliikennelautakunta toteaa asiasta lausuntonaan seuraavaa:

 

Helsingin alueella Turku – Helsinki-laatukäytävään kuuluu reittiosa Huopalahdentie – Paciuksenkatu – Tukholmankatu – Mannerheimintie. Kaikki nämä kadut ovat myös tärkeitä Helsingin sisäisen bussiliikenteen ja seutuliikenteen reittikatuja, ja kaukoliikenteen sujuvuuden hyväksi esitetyt toimenpiteet parantaisivat myös sisäisen ja seutuliikenteen toimivuutta.

 

Liikennelaitos on yhteistyössä kaupunkisuunnitteluviraston kanssa käynnistänyt Pasilan tason poikittaisen bussiliikenteen nopeuttamisselvityksen laadinnan. Tukholmankatu, Paciuksenkatu ja Huopalahdentie kuuluvat tämän selvityksen reittikatuihin. Työssä selvitetään yksityiskohtaisesti bussiliikenteen viiveet näillä kaduilla ja tutkitaan bussikaistojen toteuttamismahdollisuudet Huopalahdentiellä ja Paciuksenkadulla sekä pysäkkijärjestelyt Munkkiniemen aukiolla ja Meilahden sairaalan kohdalla Tukholmankadulla. Alustavasti näitä kohteita on jo selvitetty ja näyttää siltä, että ainakin pysäkkijärjestelyihin on tehtävissä laatukäytäväselvityksessä esitettyjä parannuksia.

 

Mannerheimintielle on laatukäytäväselvityksessä esitetty bussikaistojen valvonnan tehostamista ja odotuskatoksen rakentamista Kisahallin pikavuoropysäkille. Bussikaistojen valvonta siirrettävien kameroiden avulla aloitettiin Helsingissä pari vuotta sitten. Tämä vähensi merkittävästi bussikaistojen väärinkäyttöä. Valvontaa on kuitenkin mm. Mannerheimintiellä aivan liian harvoin. Pitempien valvontataukojen aikana väärinkäyttö lisääntyy. Poliisin resursseja kameravalvontaan tulee lisätä.

 

Kisahallin pysäkille voidaan pystyttää odotuskatos, jos sille saadaan rakennuslupa.

 

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (15.9.2005) seuraavaa:

 

Helsingin alueella Turku – Helsinki-pikavuoroliikenteen laatukäytävä kulkee reittiä Turunväylä – Huopalahdentie – Paciuksenkatu – Tukholmankatu – Mannerheimintie – Linja-autoasema.

 

Selvityksessä esitetään näille katuosille seuraavia sujuvuutta ja palvelutasoa parantavia toimenpiteitä:

 

-                                       Turunväylän päättymiskohtaan toteutetaan vapaa oikea Huopalahdentielle kääntymistä varten.

 

-                                       Huopalahdentielle rakennetaan joukkoliikennekaistat molempiin ajosuuntiin välille Turunväylä – Paciuksenkatu.

 

-                                       Paciuksenkadulle rakennetaan joukkoliikennekaistat molempiin ajosuuntiin välille Huopalahdentie – Tukholmankatu.

 

-                                       Joukkoliikennekaistojen luvattoman käytön valvontaa tehostetaan.

 

-                                       Tutkitaan Huopalahdentien ja Paciuksenkadun liittymäalueella olevan pysäkin siirtomahdollisuudet keskustan suuntaan.

 

-                                       Tukholmankadun pysäkkialuetta Meilahdessa parannetaan siirtämällä Turun suunnan pysäkki sivuun ajoradalta erilliseen syvennykseen ja keskustan suunnan pysäkkiä muotoillaan paremmin toimivaksi.

 

-                                       Oopperan pysäkille lisätään pysäkkikatos.

 

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa, että esitetty pikavuoroliikenteen reitti toimii myös tärkeänä Helsingin sisäisen bussiliikenteen ja seutuliikenteen reittinä, jolloin kaukoliikenteen sujuvuuden hyväksi esitetyt toimenpiteet parantaisivat myös sisäisen ja seutuliikenteen toimivuutta.

 

Turunväylän ja Huopalahdentien liittymän bussietuisuusjärjestelyjen mahdollisuudet selvitetään yhdessä Uudenmaan tiepiirin kanssa.

 

Parhaillaan laaditaan Pasilan tason poikittaisen bussiliikenteen nopeuttamisselvitystä yhteistyössä liikennelaitoksen kanssa. Tukholmankatu, Paciuksenkatu ja Huopalahdentie kuuluvat tämän selvityksen reittikatuihin. Työssä selvitetään yksityiskohtaisesti bussiliikenteen viiveet näillä kaduilla ja tutkitaan mahdollisuudet viiveiden vähentämiseen.

 

Munkkiniemen aukion pysäkkitilan lisäämisestä on päätetty toukokuussa 2005. Tukholmankadun pysäkkialueesta on tekeillä suunnitelma, jonka mukaan Turun suunnan bussiliikenne sekä Helsingin sisäinen ja seutuliikenne siirtyisivät käyttämään erillistä pysäkkilevennystä Pihlajatien ja Jalavatien välisellä osalla. Keskustan suunnan pysäkkiviistettä voidaan loiventaa ja lisäksi tutkitaan kaukoliikenteen pysäkin siirtomahdollisuus omaan pysäkkilevennykseen ennen Haartmaninkadun liittymää. Suunnitelmat käsitellään myöhemmin erikseen.

 

Bussikaistojen valvonta siirrettävien kameroiden avulla aloitettiin Helsingissä pari vuotta sitten. Tämä vähensi merkittävästi bussikaistojen väärinkäyttöä. Valvontaa on kuitenkin niin harvoin, että väärinkäyttö ehtii lisääntyä valvontakertojen välillä. Eduskunnan käsittelyssä on lakiehdotus rikesakkomenettelyn yksinkertaistamiseksi. Uuden lain tarkoituksena on mahdollistaa nykyistä nopeampi, joustavampi ja vähemmän voimavaroja vaativa puuttuminen automaattisessa liikennevalvonnassa havaittuihin vähäisiin ylinopeusrikkomuksiin ja liikennemerkkien vastaiseen ajoon joukkoliikennekaistalla.

 

Ryj viittaa saatuihin lausuntoihin.

 

RYJ                                    Kaupunginhallitus päättänee lähettää lausuntonaan Turku-Helsinki pikavuoroliikenteen laatukäytäväselvityksestä kaupunkisuunnittelulautakunnan kirjeen.

 

Kirje Tiehallinnolle ja pöytäkirjanote kaupunkisuunnitteluvirastolle ja liikennelaitokselle.

 

Lisätiedot:
Matikainen Kristiina, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2262

 

 

LIITE

Tiivistelmä Turku-Helsinki pikavuoroliikenteen laatukäytäväselvityksestä

 

 

 

 


3

LAUSUNTO LIIKENNE- JA VIESTINTÄMINISTERIÖLLE NS. PALVELUSOPIMUSASETUKSESTA

 

Khs 2005-1771

 

Liikenne- ja viestintäministeriö pyytää (2.8.2005) lausuntoa Euroopan yhteisöjen komission tarkistetusta ehdotuksesta Euroopan Parlamentin ja Neuvoston asetukseksi rautateiden ja maantien julkisista henkilöliikennepalveluista (ns. palvelusopimusasetus).

 

./.                   Ministeriön kirje ja komission ehdotus ovat liitteinä 1 ja 2.

 

Ryj toteaa, että lausuntoa on pyydetty 30.9.2005 mennessä, mutta lausunnon antamiselle on saatu lisäaikaa 10.10.2005 saakka.

 

Joukkoliikennelautakunta toteaa (22.9.2005) seuraavaa:

 

Ehdotusta on yksinkertaistettu pyrkimällä selventämään ehdotettuja mekanismeja sekä artikloiden määrän vähenemisenä. Ehdotukseen sisältyy ainoastaan kaksi tapaa tehdä sopimuksia: sopimukset tarjouskilpailun perusteella ja sopimuksen suora tekeminen.

 

Komission esityksessä asetuksen joustavuutta on lisätty siten, että on tunnustettu toimivaltaisten viranomaisten mahdollisuus tarjota määräysvallassaan olevan liikenteenharjoittajan kautta julkisen liikenteen palveluja ilman kilpailumenettelyä edellyttäen, että toiminta rajoittuu viranomaisen toimivalta-alueelle ja että viranomaisen liikenteenharjoittajayksikkö ei osallistu toimivalta-alueen ulkopuolella järjestettyihin kilpailuihin.

 

Myös alueellista rautatieliikennettä ja rautateiden kaukoliikennettä koskevat sopimukset voi toimivaltainen viranomainen tehdä suoraan. Lisäksi asetuksessa on määritelty erityinen kynnysarvo, jonka alittavaa liikennepalvelua koskeva sopimus voidaan tehdä suoraan liikenteenharjoittajan kanssa. Vuosittaisena arvona käytetään alle 1 milj. euroa tai alle 300 000 km:n liikennepalvelun tarjoamista vuodessa.

 

Asetusluonnoksen rautatieliikennettä koskeva 5 artiklan 6 kohta on kuitenkin varsin epäselvä, ja alueellisen rautatieliikenteen käsite on tulkinnanvarainen. Asetusluonnoksesta ei suoraan ilmene, onko esim. Helsingin seudun lähijunaliikenne asetuksessa tarkoitettua alueellista rautatieliikennettä ja näin kilpailutusvelvoitteen ulkopuolella.

 

Asetusluonnoksen mukaan julkisen palvelun sopimusten on oltava määräaikaisia: bussiliikenteen palveluissa yleensä enintään kahdeksan vuotta ja rautatieliikenteen palveluissa enintään 15 vuotta. Poikkeuksellisen suurten liikennepalvelujen tuottamiseen tarvittavien investointien tukemiseksi voidaan tarvittaessa sopimukset tehdä bussiliikenteen osalta enintään 12 ja rautatieliikenteen osalta 22,5 vuodeksi edellyttäen, että liikenteenharjoittaja investoi kalustoon, jota käytetään yksinomaan sopimuksen kohteena olevissa liikennepalveluissa.

 

Asetuksen 6 artiklan mukaan julkisista palveluista maksettavien korvausten on oltava asetusesityksen liitteenä olevan erittelyn mukaisia. Liite asettaa tiettyjä vaatimuksia korvausten erittelemiseen liikenteenharjoittajan kirjanpidossa. Liitteen määrittelyt ovat kuitenkin ylimalkaisia esimerkiksi VR:n liikennettä ajatellen. Helsingin osalta liitteen vaatimukset tullevat sovellettavaksi raitioliikenteen ja metroliikenteen toiminnassa. Yksiköiden kirjanpito on jo järjestetty asetuksen edellyttämällä tavalla, joten liitteen vaatimuksilla ei ilmeisesti ole vaikutuksia metroliikenneyksikön ja raitioliikenneyksikön toimintaan.

 

Asetusesitys edellyttää, että toimivaltainen viranomainen julkaisee kerran vuodessa yksityiskohtaisen kertomuksen, jossa selostetaan viranomaisen toimivaltaan kuuluvat velvoitteet, valitut liikenteenharjoittajat sekä palveluista myönnettävät korvaukset ja yksinoikeudet. Lisäksi viimeistään vuosi ennen tarjouskilpailumenettelyn aloittamista tai sopimuksen suoraa tekemistä on EU:n virallisessa lehdessä julkaistava viranomaisen nimi ja yhteistiedot, valittu sopimuksentekomenettely ja palvelut ja alueet, joita sopimus koskee. Tältä osin liikennelaitoksen suunnitteluyksikölle on asetusesityksessä asetettu uusia velvoitteita. Erityisesti EU:n virallisessa lehdessä julkaistava ilmoitus on nykytilanteessa uusi menettely. Siitä aiheutuva lisävelvoite ei kuitenkaan ole kokonaisuuden kannalta merkittävä, mutta lisää jäykkyyttä mm. siitä syystä, että kohteen määrittelyt voivat muuttua. Ennakkoilmoituksen teko on käytännössä mahdoton toteuttaa, kun on kyseessä kiireellisenä toimenpiteenä tehtävä suora sopimus.

 

Asetusesityksen 8 artiklan 6 kohdan mukaan toimivaltaiset viranomaiset voivat siirtymäkausien toisen puoliskon aikana estää sellaisia liikenteenharjoittajia osallistumasta tarjouskilpailuun perustuviin sopimuksiin, joilla liikenteenharjoittajilla julkisten liikennepalveluiden asetusehdotuksen mukainen arvo ei edusta vähintään puolta kaikkien julkisten palveluiden arvosta, josta ne saavat korvausta tai niillä on yksinoikeus. Kohta on epäselvä, tulkinnanvarainen ja ristiriidassa 5 artiklan 3 kohdan kanssa, jonka mukaan tarjouskilpailussa noudatettavan menettelyn on oltava kaikille liikenteenharjoittajille avoin. 

 

Yhteenvetona voidaan todeta, että artikloiden määrän vähentyminen ja asetusesityksen joustavoittaminen on oikeaan suuntaan tapahtunut muutos. Mekanismi ja menettelytapojen selventäminen on sen sijaan jäänyt jossakin määrin vajavaiseksi. Artiklat mahdollistavat osittain hyvin erilaiset tulkinnat. Erityisesti epäselvä on kysymys mm. VR:n harjoittaman pääkaupunkiseudun lähiliikenteen asemasta asetusluonnoksessa. Epäselvää on myös se, missä määrin palvelusopimusasetusta voidaan soveltaa linjaliikenteenä hoidettavaan liikenteeseen.

 

Helsingin sisäiseen bussiliikenteeseen ei ehdotuksella ole merkitystä. Raitiotie- ja metroliikenteen osalta tilanne on sama edellyttäen, että HKL-Raitioliikenne ja HKL-Metroliikenne eivät osallistu Helsingin ulkopuolella järjestettyihin tarjouskilpailuihin. Metro- ja raitioliikenteen tilanne saattaa kuitenkin muuttua, kun metro ulottuu esim. Etelä-Espooseen. Tällöin on liikenteen järjestämistapa arvioitava uudestaan ja mahdollisesti avattava kilpailulle.

 

Epäselvää on myös palvelusopimusasetuksen ja EY:n hankintadirektiivien ja Suomen julkisia hankintoja koskevan lainsäädännön suhde toisiinsa. Olisi toivottavaa, että menettelytapoja näiden välillä voitaisiin jatkossa edelleen selkeyttää ja yksinkertaistaa.

 

Kaupunginkanslian oikeuspalvelut toteaa (15.9.2005) seuraavaa:

 

1. Johdanto

 

Euroopan yhteisöjen jäsenvaltioissa rautatie-, maantie- ja sisävesiliikenteessä harjoitettavaa henkilö- ja tavarankuljetusta säätelevässä asetuksessa (ETY N:o 1191/69) myöhempine muutoksineen vahvistetaan yleiset puitteet, joita sovelletaan ns. julkisen palvelu velvoitteisiin mm. maaliikenteen alalla sekä niistä maksettavia korvauksia koskevat laskentasäännöt. Asetuksessa ei kuitenkaan säädetä siitä, miten julkisia liikennepalveluja koskevat sopimukset olisi tehtävä ja olisiko niistä järjestettävä tarjouskilpailuja.

 

Kyseinen asetus ei ole enää tarkoituksenmukainen eikä toimiva, koska markkinat ovat kansainvälistyneet niin, että liikenteen harjoittajat vastaavat myös muissa jäsenvaltioissa esitettyihin tarjouspyyntöihin.

 


Markkinoiden kehitys edellyttää avoimuutta ja osapuolten syrjimätöntä kohtelua sekä selkeitä menettelysääntöjä palveluhankintoja koskevien sopimusten tekemisessä. Lisäksi täytyy pyrkiä varmistamaan, että liikenteenharjoittajille julkisen palvelun velvoitteista maksetut korvaukset ovat sopusoinnussa Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen valtion tukea koskevien säännösten kanssa, koska korvaukset voivat markkinoiden avauduttua vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

 

2. Ehdotetun sääntelyn pääkohdat

 

Julkisia henkilöliikennepalveluja koskevia sopimuksia voidaan tehdä vain kahdella eri tavalla: tarjouskilpailun perusteella tai ns. suorana hankintana.

 

Kaikki henkilöliikennepalvelut voidaan kuitenkin tehdä ns. omana työnä, jos palveluntuottajat operoivat vain toimivaltaisen viranomaisen toimialueella eivätkä ota osaa muualla järjestettyihin tarjouskilpailuihin, ja jos ns. julkisen palvelun velvoitteista maksettavat korvaukset täyttävät asetuksen liitteen kriteerit (ei liian suuria korvauksia eikä ristiintukemista, erillinen kirjanpito, kustannusten todentaminen ja tehokkuuden edistäminen).

 

Tarjouskilpailussa on noudatettava yhteisön julkisia hankintoja koskevia säännöksiä siltä osin kuin menettelyä ei ole säädelty asetuksessa.

 

Suoraa hankintaa voidaan käyttää mm. alueellisten rautatiepalvelujen ja rautateiden kaukoliikenteen hankinnoissa. Metro- tai kevyen raideliikenteen (raitiovaunuliikenne) palveluita ei saa hankkia suorana hankintana, joten ne pitää kilpailuttaa, ellei niitä edellä kerrottujen edellytysten täyttyessä tehdä omana työnä.

 

3. Ehdotetun sääntelyn ongelmakohtia

 

3.1 Julkisten hankintojen menettelysäännökset

 

Ehdotuksessa on annettu menettelysääntöjä julkisia hankintoja koskevien sopimusten tekemiseksi. Toisaalta ehdotuksessa todetaan, että asetus ei rajoita toimivaltaisten viranomaisten velvoitteita, jotka johtuvat julkisia hankintoja koskevien sopimusten tekemisestä annetuista direktiiveistä.

 


Oikeuspalvelun käsityksen mukaan ehdotettu sääntely johtaa siihen, että julkisia henkilöliikennepalveluja koskevissa hankinnoissa jouduttaisiin soveltamaan rinnakkain asetuksen ja hankintadirektiivien säännöksiä. Tällainen menettely olisi oikeuspalveluiden mielestä aivan liian monimutkainen ja sekava. Huomattavasti selkeämpää olisi jättää asetuksesta kokonaan pois kilpailuttamisen menettelysäännökset ja säätää, että em. hankinnoissa noudatetaan yksinomaan hankintadirektiivien velvoitteita.

 

3.2 Julkisen palvelun velvoitteista maksettavat korvaukset yleensä

 

Julkisen palvelun velvoitteista maksettavien korvausten määrä ei saa ylittää asetuksen 4 artiklan 2-kohdassa säädettyä riippumatta siitä, onko julkista henkilöliikennepalvelua koskeva sopimus tehty suoraan vai tarjouskilpailun perusteella. Käytännössä säännös tarkoittaa kaupungin sisäisestä linja-autoliikenteestä kaupungille kertyvien lipputulojen ja kaupungin liikenteestä liikenteenharjoittajille maksaman korvauksen keskinäistä suhdetta.

 

Asetuksen säännöksen perusteella on vaikeaa tietää etukäteen, paljonko kaupunki voi laillisesti tukea lipun hinnassa joukkoliikennettä. Oikeuspalveluiden mielestä subvention määrän pitäisi olla vapaasti kaupungin omassa harkinnassa jo kunnan itsehallintoperiaatteenkin johdosta. Kaupunginvaltuustolla on oltava oikeus tuen määrällä edistää joukkoliikenteen käyttöä, jos valtuusto katsoo sen kaupungin kokonaisedun mukaiseksi esimerkiksi ympäristön suojelemiseen tai liikenteen joustavuuteen liittyvistä syistä.

 

3.3 Julkisen palvelun velvoitteista maksettavat korvaukset kun liikenne tehdään omana työnä

 

Ehdotuksessa on sallittu julkisten henkilöliikennepalveluiden tuottaminen ns. omana työnä, jos edellä kohdassa 2 kerrotut oman työn edellytykset täyttyvät. Yksi edellytyksistä koskee sisäiselle liikenteenharjoittajalle julkisen palvelu velvoitteesta maksettavien korvausten määrää, jota komissio valvoo.

 

Oikeuspalveluiden käsityksen mukaan oman työn hinnan osan suuruuden sääntely ja valvonta EU-tasolla on periaatteellinen ongelma kuntien itsehallinnon kannalta. Lisäksi asetuksen vaikutuksia on vaikea ennakoida, kuten edellä kohdassa 3.2 on jo todettu.

 


Oikeuspalvelut toteaa vielä, että sisäinen liikenteenharjoittaja määritellään asetuksessa ”oikeudellisesti erilliseksi yksiköksi”. Kaupungin metro- ja raitiovaunuliikenteestä huolehtivat yksiköt eivät kuitenkaan ole kaupungista erillisiä oikeudellisia yksiköitä Suomen lainsäädännön perusteella arvioituna. Voidaan siten perustellusti kysyä, miten em. kaupungin harjoittamaa omaa työtä arvioidaan asetuksen kannalta. Asetusluonnos on tältä osin tulkinnanvarainen ja edellyttää selkiyttämistä.

 

4. Arviot ehdotetun asetuksen vaikutuksista Helsingin kaupungin toimintaan

 

Edellä kohdassa 3 on otettu esiin ehdotuksen merkittävimmät ongelmat Helsingin kaupungin kannalta. Oikeuspalveluiden käsityksen mukaan asetuksella ei ole muilta osin merkittäviä vaikutuksia Helsingin kaupungin toimintaan. 

 

Kaupungin alueellinen henkilöliikenne linja-autoilla on kilpailutettu julkisista hankinnoista annettujen säännösten mukaisesti, ja tehdyt linja-autoliikennettä koskevat sopimukset ovat jo nyt pääosin ehdotetun asetuksen vaatimusten mukaisia.

 

Metro- ja raitiovaunuliikenteen kaupunki tekee ns. omana työnä, johon em. asetuskin antaa oikeuden edellyttäen, että palvelusta maksettavat korvaukset täyttävät asetuksen liitteen kriteerit.

 

Oikeuspalveluiden käsityksen mukaan on jossain määrin tulkinnanvaraista, voitaisiinko metroliikenne tehdä ns. omana työnä, jos liikenne ulottuisi myös Helsingin rajojen ulkopuolelle. Tältä osin kyse on toimivaltaisen paikallisen viranomaisen käsitteen sisällöstä, mikä voisi edellyttää metroliikenteen organisoimista esim. YTV:n alaisuuteen.

 

Rautateiden lähiliikenne kuuluu YTV:n toimivaltaan.

 

Ryj toteaa, että Khs antoi 27.11.2000 lausuntonsa aikaisemmasta palvelusopimusasetusluonnoksesta. Lausunnossa kiinnitettiin huomiota joihinkin ongelmiin mm. laajaan kilpailuttamispakkoon ja hankinta-, kilpailu- ym. lainsäädännön yhteensovittamistarpeeseen. Korjatussa asetusehdotuksessa on aikaisempaa ehdotusta yksinkertaisemmat ja joustavammat säännökset mm. sopimusten teolle ja kilpailuttamismenettelyn järjestämiselle sekä palvelujen tarjoamiselle ilman kilpailua. Korjattukin ehdotus sisältää joitakin tulkinnanvaraisia kohtia, kuten lausunnoissa on todettu. Lausunnossa esitetään ehdotuksen selkiyttämistä näiltä osin.

 

RYJ                                    Kaupunginhallitus päättänee antaa liikenne- ja viestintäministeriölle seuraavan lausunnon Euroopan yhteisöjen ehdotuksesta asetukseksi rautateiden ja maanteiden julkisista henkilöliikennepalveluista:

 

Ehdotetun sääntelyn pääkohdat

 

Julkisia henkilöliikennepalveluja koskevia sopimuksia voidaan tehdä vain kahdella eri tavalla: tarjouskilpailun perusteella tai ns. suorana hankintana.

 

Kaikki henkilöliikennepalvelut voidaan kuitenkin tehdä ns. omana työnä, jos palveluntuottajat operoivat vain toimivaltaisen viranomaisen toimialueella eivätkä ota osaa muualla järjestettyihin tarjouskilpailuihin, ja jos ns. julkisen palvelun velvoitteista maksettavat korvaukset täyttävät asetuksen liitteen kriteerit (ei liian suuria korvauksia eikä ristiintukemista, erillinen kirjanpito, kustannusten todentaminen ja tehokkuuden edistäminen).

 

Tarjouskilpailussa on noudatettava yhteisön julkisia hankintoja koskevia säännöksiä siltä osin kuin menettelyä ei ole säädelty asetuksessa.

 

Suoraa hankintaa voidaan käyttää mm. alueellisten rautatiepalvelujen ja rautateiden kaukoliikenteen hankinnoissa. Metro- tai kevyen raideliikenteen (raitiovaunuliikenne) palveluita ei saa hankkia suorana hankintana, joten ne pitää kilpailuttaa, ellei niitä edellä kerrottujen edellytysten täyttyessä tehdä omana työnä.

 

Ehdotetun sääntelyn ongelmakohtia

 

Julkisten hankintojen menettelysäännökset

 

Ehdotuksessa on annettu menettelysääntöjä julkisia hankintoja koskevien sopimusten tekemiseksi. Toisaalta ehdotuksessa todetaan, että asetus ei rajoita toimivaltaisten viranomaisten velvoitteita, jotka johtuvat julkisia hankintoja koskevien sopimusten tekemisestä annetuista direktiiveistä.

 

Ehdotettu sääntely johtaa siihen, että julkisia henkilöliikennepalveluja koskevissa hankinnoissa jouduttaisiin soveltamaan rinnakkain asetuksen ja hankintadirektiivien säännöksiä. Tällainen menettely olisi aivan liian monimutkainen ja sekava. Huomattavasti selkeämpää olisi jättää asetuksesta kokonaan pois kilpailuttamisen menettelysäännökset ja säätää, että em. hankinnoissa noudatetaan yksinomaan hankintadirektiivien velvoitteita.

 

Julkisen palvelun velvoitteista maksettavat korvaukset yleensä

 

Julkisen palvelun velvoitteista maksettavien korvausten määrä ei saa ylittää asetuksen 4 artiklan 2-kohdassa säädettyä riippumatta siitä, onko julkista henkilöliikennepalvelua koskeva sopimus tehty suoraan vai tarjouskilpailun perusteella. Käytännössä säännös tarkoittaa kaupungin sisäisestä linja-autoliikenteestä kaupungille kertyvien lipputulojen ja kaupungin liikenteestä liikenteenharjoittajille maksaman korvauksen keskinäistä suhdetta.

 

Asetuksen säännöksen perusteella on vaikeaa tietää etukäteen, paljonko kaupunki voi laillisesti tukea lipun hinnassa joukkoliikennettä. Subvention määrän pitäisi olla vapaasti kaupungin omassa harkinnassa jo kunnan itsehallintoperiaatteenkin johdosta. Kaupunginvaltuustolla on oltava oikeus tuen määrällä edistää joukkoliikenteen käyttöä, jos valtuusto katsoo sen kaupungin kokonaisedun mukaiseksi esimerkiksi ympäristön suojelemiseen tai liikenteen joustavuuteen liittyvistä syistä.

 

Julkisen palvelun velvoitteista maksettavat korvaukset kun liikenne

tehdään omana työnä

 

Ehdotuksessa on sallittu julkisten henkilöliikennepalveluiden tuottaminen ns. omana työnä, jos oman työn edellytykset täyttyvät. Yksi edellytyksistä koskee sisäiselle liikenteenharjoittajalle julkisen palvelu velvoitteesta maksettavien korvausten määrää, jota komissio valvoo.

 

Oman työn hinnan osan suuruuden sääntely ja valvonta EU-tasolla on periaatteellinen ongelma kuntien itsehallinnon kannalta. Lisäksi asetuksen vaikutuksia on vaikea ennakoida, kuten edellä on jo todettu.

 

Sisäinen liikenteenharjoittaja määritellään asetuksessa ”oikeudellisesti erilliseksi yksiköksi”. Kaupungin metro- ja raitiovaunuliikenteestä huolehtivat yksiköt eivät kuitenkaan ole kaupungista erillisiä oikeudellisia yksiköitä Suomen lainsäädännön perusteella arvioituna. Voidaan siten perustellusti kysyä, miten em. kaupungin harjoittamaa omaa työtä arvioidaan asetuksen kannalta. Asetusluonnos on tältä osin tulkinnanvarainen ja edellyttää selkiyttämistä.

 

Asetusesityksen 8 artiklan 6 kohdan mukaan toimivaltaiset viranomaiset voivat siirtymäkausien toisen puoliskon aikana estää sellaisia liikenteenharjoittajia osallistumasta tarjouskilpailuun perustuviin sopimuksiin, joilla liikenteenharjoittajilla julkisten liikennepalveluiden asetusehdotuksen mukainen arvo ei edusta vähintään puolta kaikkien julkisten palveluiden arvosta, josta ne saavat korvausta tai niillä on yksinoikeus. Kohta on epäselvä, tulkinnanvarainen ja ristiriidassa 5 artiklan 3 kohdan kanssa, jonka mukaan tarjouskilpailussa noudatettavan menettelyn on oltava kaikille liikenteenharjoittajille avoin. 

 

Arviot ehdotetun asetuksen vaikutuksista Helsingin kaupungin

toimintaan

 

Edellä on otettu esiin ehdotuksen merkittävimmät ongelmat Helsingin kaupungin kannalta.

 

Kaupungin alueellinen henkilöliikenne linja-autoilla on kilpailutettu julkisista hankinnoista annettujen säännösten mukaisesti ja tehdyt linja-autoliikennettä koskevat sopimukset ovat jo nyt pääosin ehdotetun asetuksen vaatimusten mukaisia.

 

Metro- ja raitiovaunuliikenteen kaupunki tekee ns. omana työnä, johon em. asetuskin antaa oikeuden edellyttäen, että palvelusta maksettavat korvaukset täyttävät asetuksen liitteen kriteerit. Helsingin sisäiseen bussiliikenteeseen ei ehdotuksella ole merkitystä. Raitiotie- ja metroliikenteen osalta tilanne on sama edellyttäen, että HKL-Raitioliikenne ja HKL-Metroliikenne eivät osallistu Helsingin ulkopuolella järjestettyihin tarjouskilpailuihin. Metro- ja raitioliikenteen tilanne saattaa kuitenkin muuttua, kun metro ulottuu esim. Etelä-Espooseen. On jossain määrin tulkinnanvaraista, voitaisiinko metroliikenne tehdä ns. omana työnä, jos liikenne ulottuisi myös Helsingin rajojen ulkopuolelle. Tällöin on liikenteen järjestämistapa arvioitava uudestaan ja mahdollisesti avattava kilpailulle.

 

Asetuksen 6 artiklan mukaan julkisista palveluista maksettavien korvausten on oltava asetusesityksen liitteenä olevan erittelyn mukaisia. Liite asettaa tiettyjä vaatimuksia korvausten erittelemiseen liikenteenharjoittajan kirjanpidossa. Liitteen määrittelyt ovat kuitenkin ylimalkaisia esimerkiksi VR:n liikennettä ajatellen. Helsingin osalta liitteen vaatimukset tullevat sovellettavaksi raitioliikenteen ja metroliikenteen toiminnassa. Yksiköiden kirjanpito on jo järjestetty asetuksen edellyttämällä tavalla, joten liitteen vaatimuksilla ei ilmeisesti ole vaikutuksia metroliikenneyksikön ja raitioliikenneyksikön toimintaan.

 

Asetusesitys edellyttää, että toimivaltainen viranomainen julkaisee kerran vuodessa yksityiskohtaisen kertomuksen, jossa selostetaan viranomaisen toimivaltaan kuuluvat velvoitteet, valitut liikenteenharjoittajat sekä palveluista myönnettävät korvaukset ja yksinoikeudet. Lisäksi viimeistään vuosi ennen tarjouskilpailumenettelyn aloittamista tai sopimuksen suoraa tekemistä on EU:n virallisessa lehdessä julkaistava viranomaisen nimi ja yhteistiedot, valittu sopimuksentekomenettely ja palvelut ja alueet, joita sopimus koskee. Tältä osin on liikennelaitokselle asetusesityksessä asetettu uusia velvoitteita. Erityisesti EU:n virallisessa lehdessä julkaistava ilmoitus on nykytilanteessa uusi menettely. Siitä aiheutuva lisävelvoite ei kuitenkaan ole kokonaisuuden kannalta merkittävä, mutta lisää jäykkyyttä mm. siitä syystä, että kohteen määrittelyt voivat muuttua. Ennakkoilmoituksen teko on käytännössä mahdoton toteuttaa, kun on kyseessä kiireellisenä toimenpiteenä tehtävä suora sopimus.

 

Muuta          Lisäksi voidaan todeta, että epäselvä on myös kysymys mm. VR:n harjoittaman pääkaupunkiseudun lähiliikenteen asemasta asetusluonnoksessa. Epäselvää on myös se, missä määrin palvelusopimusasetusta voidaan soveltaa linjaliikenteenä hoidettavaan liikenteeseen.

 

Kirje Liikenne- ja viestintäministeriölle ja pöytäkirjanote joukkoliikennelautakunnallle.

 

Lisätiedot:
Matikainen Kristiina, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2262

 

 

LIITTEET

Liite 1

Liikenne- ja viestintäministeriön lausuntopyyntö palvelusopimusasetuksesta

 

Liite 2

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus rautateiden ja maanteiden julkisista henkilöliikennepalveluista

 

 

 

 


4

LAUSUNTO UUDENMAAN YMPÄRISTÖKESKUKSELLE SUOMENLINNAN VARVILAHTEEN UPONNEEN M/AUX MARGONAN POISTAMISESTA VALTION JÄTEHUOLTOTYÖNÄ

 

Khs 2005-1865

 

Uudenmaan ympäristökeskus varaa Helsingin kaupungille tilaisuuden esittää näkökantansa valtion jätehuoltotyön tekemisestä jäteasetuksen 15 §:n mukaan. Uudenmaan ympäristökeskus pyytää mahdollisimman pikaista vastausta, kuitenkin viimeistään 30.9.2005 mennessä.

 

Uudenmaan ympäristökeskus ja Viaporin Telakka ry ovat alustavissa neuvotteluissa sopineet Suomenlinnan Varvilahteen uponneen m/aux Margonan poistamisesta valtion jätehuoltotyönä. Hanke on tarkoitus toteuttaa vielä syksyllä 2005.

 

Ryj toteaa, että jäteasetuksen 15 §:n mukaan kunnalle on varattava tilaisuus esittää näkökantansa jätehuoltotyön tekemisestä, mikäli valtion ja kunnan kesken ei tehdä sopimusta jätelain 35 §:ssä tarkoitetusta jätehuoltotyöstä.

 

Ympäristökeskus toteaa (7.9.2005) seuraavaa:

 

Ympäristökeskuksen saaman tiedon mukaan Suomenlinnan telakalla uponneena oleva m/aux Margona tultaisiin purkamaan lautan päältä. Purkamisen ajaksi nostopaikka puomitettaisiin roskaantumisen estämiseksi. Nostamisesta ei aiheutuisi muuta vaaraa ympäristölle, koska aluksessa ei ympäristökeskuksen saaman tiedon mukaan ole moottoria. Purkamisessa syntyvät jätteet toimitettaisiin YTV:n Espoon käsittelykeskukseen.

 

Ympäristökeskus toteaa, että alus aiheuttaa jätelain 19 §:ssä tarkoitettua roskaantumista ja se tulisi nostaa mahdollisimman pikaisesti. Ympäristökeskus katsoo, että nostaminen voidaan tehdä valtion jätehuoltotyönä ja ettei aluksen nostaminen edellytä muun ilmoituksen tekemistä Helsingin kaupungin ympäristökeskukselle.

 

Ryj viittaa saatuun lausuntoon ja toteaa, että asian laadun sekä kiireellisyyden vuoksi ympäristökeskuksen lausuntoa kunnan ympäristönsuojeluviranomaisena on pidettävä riittävänä selvityksenä asiassa.

 

RYJ                                    Kaupunginhallitus päättänee antaa Uudenmaan ympäristökeskukselle valtion jätehuoltotyön tekemisestä seuraavaan lausunnon:

 

Alus m/aux Margona sijaitsee Suomenlinnan Varvilahdessa jätelaissa säädetyn roskaamiskiellon vastaisesti siten, että siitä voi aiheutua epäsiisteyttä, maiseman rumentumista, viihtyisyyden vähentymistä tai niihin rinnastettavaa muuta vaaraa tai haittaa.

 

Roskaantunut alue tulee puhdistaa mahdollisimman pikaisesti poistamalla M/aux Margona Suomenlinnan Varvilahdesta jätelain 19 §:n vastaisena.

 

Uudenmaan ympäristökeskus voi jätehuoltotyönä tehdä tai teettää em. työn ilman, että siitä tulee erikseen sopia Helsingin kaupungin kanssa.

 

Aluksen poistamisesta syntyvät jätteet tulee toimittaa asianmukaisesti YTV:n jätteenkäsittelykeskukseen.

 

Kirje Uudenmaan ympäristökeskukselle ja pöytäkirjanote ympäristökeskukselle.

 

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 169 2361

 

 

 

 

 


5

LAUSUNTO UUDENMAAN YMPÄRISTÖKESKUKSELLE HKR-YMPÄRISTÖTUOTANNON YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUKSESTA

 

Khs 2005-1696

 

Uudenmaan ympäristökeskus pyytää lausuntoa HKR-Ympäristö-tuotannon ympäristölupahakemuksen johdosta 16.9.2005 mennessä. Hakemus koskee vesipitoisten massojen kuivatusta ja välivarastointia Kyläsaaren entisen jätevedenpuhdistamon sakeuttamisaltaissa (Kyläsaarenkatu 8).

 

Ryj toteaa, että lausunnon antamiselle on myönnetty lisäaikaa 30.9.2005 saakka.

 

./.                   Tiedoksiantokuulutus ja ympäristölupahakemuksen tiivistelmä ovat liitteinä 1 ja 2.

 

Lupahakemuksen mukaan altaissa käsitellään Helsingin lumenvastaanottopaikkojen lumensulatusaltaista poistettavia hiekkoja ja lietteitä sekä mahdollisia muita vastaavia Helsingin alueelta peräisin olevia vesipitoisia massoja. Massat voivat sisältää haitta-aineita mm. raskasmetalleja, öljyä ja PAH-yhdisteitä. Osittain massojen haitta-ainepitoisuudet voivat ylittää ongelmajätteen raja-arvot. Käsiteltävien massojen määrä on enintään 20.000 m3 vuodessa.

 

Massojen kuivatukseen ja välivarastointiin käytetään kolmea betonirakenteista, noin 1.000 m3 kokoista jätevedenpuhdistamon maanpäällistä sakeutusallasta. Massoista erottuva vesi poistetaan altaista joko altaan pohjalla olevan poistoputken kautta tai pumppaamalla. Tarvittaessa kuivatettaviin massoihin lisätään saostuskemikaaleja kuivumisen tehostamiseksi. Massoista erottuvan veden haitta-ainepitoisuudet tutkitaan ja vesi johdetaan viemäriin. Tarvittaessa vesi puhdistetaan ennen viemäriin johtamista.

 

Kuivatuksen jälkeen massat poistetaan altaista kaivinkoneella ja toimitetaan haitta-ainepitoisuuksiensa mukaisesti asianmukaiseen vastaanottopaikkaan. Yhden massaerän kuivatus ja välivarastointi kestää korkeintaan yhden vuoden. Lupaa massojen kuivatus- ja välivarastointitoiminnalle haetaan vuoden 2010 loppuun asti. Toiminnalle on haettu aloittamislupaa mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta.

 

Kiinteistövirasto toteaa (8.8.2005) mm., että se puoltaa ympäristöluvan myöntämistä. Kiinteistövirasto ei näe estettä toiminnan aloittamiselle mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta.

 

Pelastuslaitos toteaa (5.9.2005), että sillä ei ole ympäristölupahakemukseen huomautettavaa.

 

Ympäristölautakunta päätti (13.9.2005) antaa seuraavaan lausunnon:

 

Alueen sijainti ja kaavoitustilanne

 

Alue, jossa toimintaa aiotaan harjoittaa, sijaitsee toimintansa 1994 lopettaneen Kyläsaaren jätevedenpuhdistamon alueella Helsingin 21 kaupunginosassa (Hermanni) korttelin 676 tontilla 3, osoitteessa Kyläsaarenkatu 8. Tontin kokonaispinta-ala on noin 5 hehtaaria. Vahvistetun asemakaavan mukaan alue on ympäristöhäiriöitä aiheuttamattoman teollisuuden ja varastorakennusten sekä toimistorakennusten korttelialuetta (TYK). Alue ei ole kaavan mukaisessa käytössä.

 

Alueen itäpuolella on hakijan hallinnassa oleva pilaantuneiden maa-ainesten välivarastokenttä sekä kaupungin kiinteistöviraston hallinnassa olevaa pilaantuneeksi todettua rakentamatonta aluetta. Alueen eteläpuolella on pienyrityksiä ja kierrätyskeskus. Alueen länsi- ja pohjoispuoli on hakijan hallinnassa olevaa tukikohta-aluetta.

 

Toiminta ei sijoitu vedenhankinnan kannalta tärkeälle pohjavesialueelle, eikä alueella ole hakemuksen mukaan erityisiä luonnonarvoja. Alueen orsivedellä on todennäköisesti yhteys meriveteen.

 

Lähimmät häiriintyvät kohteet, asuinrakennukset, sijaitsevat noin 250 metrin päässä Hermannin rantatien länsipuolella. Lähin suojelualue on noin kilometrin päässä sijaitseva Vanhankaupunginlahden suojelualue. Uudenmaan ympäristökeskus on myöntänyt alueelle neljä ympäristö-
lupaa:

 

-          kiinteistövirasto, 25.11.1998: öljyisten maiden kompostikentän rakentaminen ja öljyä sisältävien maa-aineisten kompostointi ja metalleilla saastuneiden maiden välivarastointi 23.12.2003 saakka

 

-          rakennusvirasto, 3.9.1999: jätevesialtaiden täyttäminen rengasrouheella ja betonimurskeella

 

-          rakennusvirasto, 5.12.2000: raukeamispäätös koskien pilaantuneiden maamassojen kertaluonteista seulontaa

 

-          rakennusvirasto, 24.2.2004: pilaantuneiden maiden välivarastointi- ja kompostikentän toiminnan jatkaminen 31.12.2010 saakka

 

Helsingin kaupungin ympäristölautakunta on antanut 22.6.1999 rakennusvirastolle ympäristöluvan jätevesialtaiden purkamisessa syntyvien betonijätteiden käyttämiseksi öljyllä saastuneiden maiden kompostikentän ja metalleilla saastuneiden maa-ainesten välivarastointikentän rakentamisessa.

 

Lisäksi Uudenmaan ympäristökeskus on tehnyt 10.9.2004 päätöksen rakennusviraston koetoimintailmoituksesta koskien lumensulatusaltaiden pohjalle kertyvän lietteen kuivattamista jätevedenpuhdistamon entisissä sakeutusaltaissa.

 

Toiminnan kuvaus

 

Altaissa on tarkoitus kuivattaa ja välivarastoida lumensulatusaltaista ruopattavia massoja ja pilaantuneita ja puhtaita vesipitoisia massoja, jotka voivat olla maamaista tai lietemäistä ainesta mukaan lukien meren pohjasedimentti. Sakeutusaltaissa voidaan kuivattaa vuodessa enintään 20 000 m3 vesipitoisia massoja. Välivarastointi ei välttämättä edellytä erillistä vedenkeräysjärjestelmää. Välivarastointiaika on enintään vuosi. Kuivatus- ja varastointitoimintaa on tarkoitus harjoittaa vuoteen 2010 saakka.

 

Lumensulatuksessa syntyvät massat ovat peräisin Viikin ja Hermannin lumensulatusaltaista. Niitä kuivattaisiin vuodessa 3 000–5 000 tonnia. Vuonna 2004 sulatusaltaista poistettiin noin 3 400 m3 massoja, joista karkea ja puhdas aines (800 m3) käytettiin maarakentamisessa ja pilaantunut hienoaines (2 600 m3) kuivattiin jätevesialtaissa. Muut vesipitoiset massat olisivat peräisin Helsingin alueelta.

 

Kuivatukseen käytettävät kolme allasta ovat aiemmin toimineet jätevedenpuhdistamon sakeutusaltaina. Ne on rakennettu 1970-luvulla ja ne on todettu edelleen hyväkuntoisiksi. Kunkin tilavuus on 1 000 m3. Altaat ovat halkaisijaltaan 18 metriä ja syvyys vaihtelee 3–5 m. Altaan pohjassa on poistoputki, josta suotautuva vesi poistuu. Altaiden pohjalle voidaan tarvittaessa rakentaa sepelikerros, johon voidaan sijoittaa salaojaputkia (pohjarakennekuivaus). Altaiden keskelle voidaan asentaa vielä pystysalaojaputki.

 

Kuivausmenetelmänä voidaan käyttää myös muita tekniikoita, kuten pumppuputkistoa tai geotekstiiliä.

 

Kuivatusta voidaan tehostaa tekemällä kuivattavan massan päälle painopenger esimerkiksi sepelistä. Kuivatuksen tehostamiseksi voidaan käyttää myös saostuskemikaaleja kuitenkin siten ja sellaisia kemikaaleja, ettei niistä ole haittaa massojen loppusijoitukselle. Hakemuksen mukaan kuivatuskemikaalien käytöstä esitetään suunnitelma lupaviranomaiselle.

 

Suotovedet altaista kerätään joko erilliseen säiliöön tai jätevedenpuhdistamon entiseen prosessivesisäiliöön. Suotautuvan veden ominaisuuksia seurataan. Jätevesiviemäriin johdetaan sellaiset jätevedet, jotka alittavat Helsingin Veden asettamat pitoisuusrajat. Vuosina 2004–2005 tehdyssä kokeessa pilaantuneiksi todetuista lumensulatusaltaiden ruoppausmassoista suotautunut vesi täytti Helsingin Veden laatukriteerit.

 

Tarvittaessa vedet suodatetaan tai puhdistetaan riittävästi ennen viemäröintiä tai toimitetaan kokonaan muualle asianmukaiseen käsittelyyn. Hakemuksessa ei tarkemmin yksilöidä sitä, millaisia puhdistustekniikoita olisi tarkoitus käyttää.

 

Massat poistetaan kuivatusaltaista kaivinkoneella. Massoista tehdään tarvittavat analyysit, jonka mukaisesti ne viedään eri vastaanottopisteisiin.

 

Välivarastoitavista massoista otetaan niin ikään tarvittaessa näytteet, joiden perusteella ne viedään eri vastaanottopisteisiin.

 

HKR-Ympäristötuotanto esittää lisäksi, että hyvin vetisiin massoihin olisi mahdollista lisätä kuivatuksen jälkeen sementtiä tai muuta yleisesti käytettyä sideainetta massan kuljetusta tai käsiteltävyyttä helpottamaan. Sideaineen lisäämisen vaikutuksista tehdään tarvittaessa laboratoriotutkimukset ja menettelystä sovitaan massan vastaanottajan kanssa.

 

Kuivatettavien ja välivarastoitavien massojen laatu

 

Syksyllä 2004 tehtyjen tutkimusten mukaan lumensulatusaltaasta otetussa hienoaineksessa useiden metallien ja mineraaliöljyjen pitoisuudet ylittivät SAMASE -ohjearvot ja joidenkin haitta-aineiden (Cd, Zn, mineraaliöljyt) osalta joissakin näytteissä myös SAMASE -raja-arvot.

 


Muut kuivattavat tai välivarastoitavat massat voivat olla eriasteisesti pilaantuneita ja sisältää hyvin monenlaisia haitta-aineita, kuten raskasmetalleja, arseenia, booria, bromia, fluorideja, sulfideja, orgaanisia tinayhdisteitä, öljyjä, polyaromaattisia orgaanisia yhdisteitä, PCB-yhdisteitä, dioksiineja ja furaaneja, kloorifenoleja ja muita heikosti haihtuvia orgaanisia yhdisteitä.

 

Hakemuksen mukaan heikosti haihtuvia orgaanisia yhdisteitä sisältävien massojen vastaanotosta neuvotellaan erikseen lupaviranomaisen kanssa.  Samoin massojen vastaanotosta sovitaan erikseen, mikäli niiden mineraaliöljypitoisuus on yli 2 %.

 

Mahdollinen ympäristökuormitus ja sen rajoittaminen

 

Päästöt maaperään, vesiin tai viemäriin

 

Massat kuljetetaan tarvittaessa tiiviillä lavoilla ja peitettyinä, jolloin mahdollisten haitta-aineiden pääsy maaperään kuljetusten aikana voidaan välttää.

 

On mahdollista, että voimakkaiden sateiden aikana kuivatusaltaat tulvivat. Altaista voidaan pumpata vettä viemäriin tai esikäsittelyyn tai altaat voidaan peittää. Altaista vesi voi päästä maaperään mahdollisten halkeamien kautta. Altaat on kuitenkin todettu hyväkuntoisiksi ja ne tarkastetaan tyhjennysten yhteydessä.

 

Kuivatuksen alussa ensimmäistä vesierää ei johdeta viemäriin ennen kuin sen viemäröintikelpoisuus on varmistettu. Viemäriin johdettavan veden laatua tarkkaillaan muuten viikoittain. Tarkkailua harvennetaan siitä, mikäli suotovedet ovat kolmessa perättäisessä mittauksessa todettu viemäröintikelpoisiksi.

 

Päästöt ilmaan

 

Jos massat sisältävät haihtuvia orgaanisia yhdisteitä, ne voivat päästä ilmaan massojen käsittelyn yhteydessä. Lumensulatusaltaista kerätyt massat ovat sisältäneet haihtuvia yhdisteitä kuitenkin hyvin vähän.

 

Massat ovat kosteita eivätkä siten pölyä helposti missään käsittelyvaiheessa.

 


Melu

 

Toiminnasta aiheutuva melu on pääosin peräisin liikenteestä. Massojen ajot tehdään pääasiassa arkisin maanantaista perjantaihin klo 7–18. Tarvittaessa töitä voidaan tehdä myös 18–20. Alueella on ennestäänkin melko runsaasti liikennettä.

 

Toiminnassa syntyvät muut jätteet

 

Kuivattavat tai välivarastoitavat massat saattavat sisältää myös erilaisia muita jätejakeita. Ne erotellaan kaivinkoneella, varastoidaan lavoille ja kuljetetaan jätteiden laadun edellyttämään käsittelyyn.

 

Toiminnan tarkkailu

 

Alueelle tulevien massojen määrästä, alkuperästä ja toimitusosoitteista pidetään kirjaa. Kuivatuksessa pumpatun veden määrä rekisteröidään. Tarkkailunäytteenoton yhteydessä kirjataan tehdyt havainnot ja analyysitulokset pidetään tallessa. Lisäksi kirjataan toiminnassa esiintyneet poikkeamat.

 

Kuivattavien massojen laatu selvitetään kerran kuivatuksen aikana. Näyte kerätään osanäytteinä siten, että kukin osanäyte vastaa 200 m3 kuivattavaa massaa. Näytteistä analysoidaan raskasmetallipitoisuudet ja mineraaliöljyjen pitoisuudet. Muiden haitta-aineiden pitoisuudet mitataan tarpeen mukaan. Jos massan haitta-ainepitoisuudet tunnetaan etukäteen riittävän hyvin, muita tutkimuksia ei suoriteta.

 

Kuivatusvesiä tarkkaillaan siten kuin edellä on esitetty. Vesistä analysoidaan samojen haitta-aineiden pitoisuudet kuin massoistakin ja niiden lisäksi kiintoainepitoisuus. Analyysit tehdään suodattamattomasta vedestä.

 

Altaiden kuntoa tarkkaillaan tyhjennysten yhteydessä. Mahdolliset vauriot korjataan. Pohjaveden tilaa ei tarkkailla, koska maaperä alueella on ennestään pilaantunutta.

 

Raportointi

 

Toiminnasta laaditaan vuosittain raportti, jossa on yhteenveto tarkkailusta. Raportti toimitetaan valvontaviranomaisille.

 


Ympäristölautakunnan lausunto

 

Ympäristölautakunta puoltaa hakemuksen hyväksymistä ja toteaa, että vesipitoisten lietteiden kuivatus- ja varastointitoiminnasta ei aiheudu ympäristön pilaantumista, mikäli hakemuksen käsittelyssä otetaan hakemuksessa esitetyn lisäksi huomioon seuraavat seikat.

 

Massoja kuivattaessa tai varastoitaessa altaiden tulviminen estetään ja voimakkaasti pilaantuneita massoja kuivattaessa tai varastoitaessa altaat mieluiten peitetään.

 

Altaissa ei kuivata runsaasti haihtuvia orgaanisia yhdisteitä sisältäviä lietteitä.

 

Alueen, missä erityisesti pilaantuneita massoja siirretään, on oltava tiiviiksi pinnoitettu.

 

Polttoainesäiliö sijoitetaan tiiviille alustalle, jolta mahdolliset vuodot voidaan korjata helposti talteen. Vuotojen imeyttämistä varten varataan imeytysainetta.

 

Lisäksi ympäristölautakunta toteaa, että päätös voidaan panna täytäntöön mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta. Täytäntöönpano ei tee muutoksenhakua hyödyttömäksi.

 

Helsingin Vesi esittää (16.9.2005) mm. seuraavaa:

 

Vesipitoisten massojen kuivauksessa syntyvät vedet voidaan johtaa kiintoaineen- ja öljynerotuksen kautta viemäriverkkoon seuraavin ehdoin:

 

aine                                    raja-arvo

                                            mg/l

arseeni                              0,1

kadmium                           0,01

elohopea                           0,01

lyijy                                     0,5

nikkeli                                0,5

kromi                                  1,0

kupari                                2,0

sinkki                                 3,0

mineraaliöljyt (C10-C40)   200

PAH-yhdisteet                  0,05

 

Pumppausjaksojen aikana viemäriin johdettavasta vedestä otetaan näyte, josta tutkitaan edellä mainitut aineet. Viemäriin pumppauksessa noudatetaan Helsingin Veden yleisiä toimitusehtoja ja jätevedelle asetettuja raja-arvoja. Näytteiden analyysitulokset ja pumppausjaksojen vesimäärätiedot toimitetaan Helsingin Veden ympäristöpalvelut-yksikölle.

 

Ryj viittaa saatuihin lausuntoihin.

 

RYJ                                    Kaupunginhallitus päättänee lähettää Uudenmaan ympäristökeskukselle HKR-Ympäristötuotannon ympäristölupahakemuksesta seuraavan lausunnon:

 

Kaupunginhallitus puoltaa HKR-Ympäristötuotannon ympäristölupahakemusta ympäristölautakunnan lausunnossa esitetyn mukaisesti.

 

Kirje Uudenmaan ympäristökeskukselle ja pöytäkirjanote kiinteistövirastolle, pelastuslaitokselle, ympäristölautakunnalle ja Helsingin Vedelle.

 

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 169 2361

 

 

LIITTEET

Liite 1

Tiedoksiantokuulutus

 

Liite 2

Ympäristölupahakemus

 

 

 

 


6

PELASTUSLAITOKSEN HALLINTOPÄÄLLIKKÖ JUKKA-PEKKA HALMEEN IRTISANOUTUMINEN JA MÄÄRÄAIKAISEN HOITAJAN MÄÄRÄÄMINEN VIRKAAN

 

Khs 2005-1763

 

Ryj toteaa, että pelastuslaitoksen hallinnon toimialan päällikkönä toiminut varatuomari Jukka-Pekka Halme on 4.8.2005 tultuaan valituksi toiseen kunnalliseen virkaan pyytänyt eroa pelastuslaitoksen hallintopäällikön virasta 5.9.2005 alkaen.

 

Pelastuskomentaja esittää, että pelastuslaitoksen hallintopäällikön virkaa hoitamaan määrättäisiin pelastuslaitoksen hallinnon toimialalla lakimiehen virkaa hoitava varatuomari Tomi Kuula toistaiseksi 5.9.2005 alkaen kuitenkin siihen saakka, kunnes hallintopäällikön virkaan valittu ottaa viran vastaan. Kuulalle maksettaisiin viran määräaikaisesta hoitamisesta kokonaispalkkana 3.800 euroa/kk.

 

Helsingin kaupungin hallintosäännön 16 §:n mukaan virkasuhteen päättämisestä päättää virkasuhteeseen ottava viranomainen. Pelastustoimen johtosäännön 14 §:n mukaan osastotasoisen yksikön päällikön valitsee kaupunginhallitus lautakunnan annettua hakijoista lausuntonsa.

 

Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 4 §:n mukaan virkasuhteeseen ottaminen edellyttää julkista hakumenettelyä. Hakuaika on vähintään 14 kalenteripäivää siitä, kun ilmoitus on julkaistu kuntalain 64 §:ssä säädetyllä tavalla. Hallintosäännön 12 §:n mukaan viran haettavaksi julistamisesta päättää se viranomainen, joka ottaa viranhaltijan avoinna olevaan virkaan.

 

Pelastustoimen johtosäännön 13 §:n mukaan hallintopäällikön pätevyysvaatimuksena on virkaan soveltuva ylempi korkeakoulututkinto, minkä lisäksi hänellä tulee olla kokemusta hallinto- ja johtamistehtävissä.

 

RYJ                                    Kaupunginhallitus päättänee

 

-                                       myöntää Jukka-Pekka Halmeelle eron pelastuslaitoksen hallintopäällikön virasta 5.9.2005 lukien

-                                       kehottaa pelastuslautakuntaa julistamaan pelastuslaitoksen hallintopäällikön viran haettavaksi virkaan kuuluvin pätevyysvaatimuksin ja palkkaeduin

-                                       määrätä lakimies, varatuomari Tomi Kuulan hoitamaan pelastuslaitoksen hallintopäällikön virkaa 5.9.2005 alkaen toistaiseksi kuitenkin siihen saakka, kunnes hallintopäällikön virkaan valittu ottaa viran vastaan. Kuulalle maksetaan viran määräaikaisesta hoitamisesta kokonaispalkkana 3 800 euroa/kk.

 

Pöytäkirjanote pelastuslautakunnalle, Jukka-Pekka Halmeelle ja Tomi Kuulalle.

 

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 169 2361

 

 

LIITE

Eroilmoitus

 

 

 

 


7

LAUSUNTO UUDENMAAN YMPÄRISTÖKESKUKSELLE MALMINKARTANON TÄYTTÖMÄEN LAAJENNUKSEN YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUKSESTA

 

Khs 2005-1404

 

Uudenmaan ympäristökeskus pyytää lausuntoa Malminkartanon täyttömäen laajennus – ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta 31.8.2005 mennessä.

 

Ryj toteaa, että lausunnon antamiselle on myönnetty lisäaikaa 30.9.2005 saakka.

 

Helsingin kaupunki suunnittelee ylijäämämaiden vastaanottopaikkana käytetyn Malminkartanon täyttömäen laajentamista pohjoiseen. Alueelle loppusijoitettaisiin puhtaita ylijäämämaita ja mahdollisesti erillisluvalla pilaantuneita maita toisistaan erilleen. Lisäksi alueella mahdollisesti varastoitaisiin ja käsiteltäisiin pilaantuneita maita.

 

Hankkeen tarkoituksena on varmistaa puhtaiden ylijäämämaiden loppusijoitusalue sekä mahdollisesti pilaantuneiden maiden välivarastoin-ti-, käsittely- ja loppusijoitusalueen saatavuus Helsingissä noin 3 - 4 vuodeksi.

 

Uudenmaan ympäristökeskus toimii yhteysviranomaisena Malminkartanon täyttömäen laajennuksen ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä (YVA). Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä selvitetään ja arvioidaan hankkeen ympäristövaikutukset ja kuullaan viranomaisia ja niitä, joiden oloihin tai etuihin hanke saattaa vaikuttaa. Helsingin kaupungin rakennusviraston laatimassa arviointiselostuksessa esitetään tiedot hankkeesta ja sen vaihtoehdoista sekä yhtenäinen arvio niiden ympäristövaikutuksista.

 

./.                   Kuulutus ympäristövaikutusten arviointiselostuksen vireillä olosta ja arviointiselostuksen tiivistelmä ovat liitteinä 1 ja 2.

 

Arviointiselostus on nähtävänä esittelijällä ja internetissä osoitteessa http://www.hkr.hel.fi/ajankohtaista/pdf/malminkartano_yva-selostus_lopullinen.pdf

 


Ryj toteaa seuraavaa:

 

Laajentamisen tarve       Rakennusvirasto on syksystä 2003 lähtien laatinut esisuunnitelmia ja suorittanut ympäristövaikutusten arviointia Malminkartanon täyttömäen laajentamisesta nykyisen mäen ja Honkasuon väliselle alueelle. Arviointi on suoritettu YVA-lain (267/1999) ja -asetuksen (268/1999) määrittämässä prosessissa. Asetuksessa selvitysrajaksi määrätty massamäärä on pieni verrattuna Helsingissä syntyvien ylijäämämassojen määrään. Syynä selvittämiselle on Helsingin massahuollon vaikea tilanne, johon lähitulevaisuudessa tulisi löytää ratkaisuja.

 

Helsingin rakentamisen vuosittain synnyttämille vajaalle miljoonalle kuutiometrille puhtaita ylijäämämassoja ei vuoden 2002 jälkeen ole ollut käytettävissä yleistä vastaanottopaikkaa Helsingin alueella. Massat viedään tällä hetkellä Vantaan Pitkäsuolle, jonka toinen rakennusvaihe tulee täyteen vuonna 2008. Kaupunkien välinen sopimus massojen vastaanotosta umpeutuu 31.12.2005. Maaliskuussa 2005 toimenpidesuosituksensa antanut, kaupunginjohtajan asettama ylikunnallinen työryhmä löysi uusille suurille täyttömäille sijoituspaikkoja vain kaupungin ulkopuolelta. Nämä Pitkäsuon sulkemisen jälkeen mahdollisesti käyttöön otettavat sijoituspaikat ovat toistaiseksi vasta idea- tai esisuunnitteluasteella. Malminkartanon täyttömäen laajennus tarjoaisi mahdollisuuden ylijäämämassahuollon hoitamiseksi, kunnes ylikunnallisten sijoituspaikkojen käyttö toteutuu.

 

Puhtaiden ylijäämämassojen lisäksi Helsingin alueella on tarvetta välivarastoida, käsitellä ja loppusijoittaa rakentamisessa syntyviä lievästi pilaantuneita maita. Näitä syntyy n. 50 000 kuutiometriä vuosittain. Helsingin kaupungin kunnostusvelvollisuuden piirissä olevia maita on toistaiseksi saatu hoidetuksi kaupungin sisällä Kyläsaaren kompostointi- ja välivarastointialueella ja Vuosaaren välivarastointi- ja loppusijoitusalueella. Vuosaaressa toiminta lakkaa v. 2007. Malminkartanon täyttömäen laajennuksen alueelle ajateltu pilaantuneiden maiden varastointi-, käsittely- ja loppusijoitusalue korvaisi edellä mainitut alueet. Kun tämän vuosikymmenen lopussa rakentaminen suurilla projektialueilla käynnistyy, lisääntyy kaupungin kunnostettavaksi kuuluvien pilaantuneiden maiden määrä merkittävästi.

 

Hankkeen tavoitteena on varmistaa ylijäämämassojen loppusijoitusalueen ja lievästi pilaantuneiden maiden varastointi-, käsittely- ja loppusijoitusalueen saatavuus Helsingissä muutaman vuoden kuluttua noin 3-4 vuodeksi.

 

Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn lisäksi laajennuksen rakentaminen edellyttää asemakaavoittamista, ympäristöluvittamista sekä hanke- ja toteutussuunnitelmien laatimista, joiden voidaan arvioida vähimmillään vievän noin kaksi vuotta.

 

Arviointimenettely           Arviointiprosessi on nyt saatu lähes valmiiksi. Prosessi päättyy alkusyksystä 2005 yhteysviranomaisena toimivan Uudenmaan ympäristökeskuksen lausuntoon, joka pohjautuu kaupunginhallituksen lausuntoon ja hankkeen muiden osallisten lausuntoihin ja mielipiteisiin.

 

Vuoden 2004 alussa valmistuneesta ympäristövaikutusten arvioinnin työohjelmasta ovat aiemmin antaneet lausuntonsa mm. kaupunkisuunnitteluvirasto (9.2.2004), kaupunginhallitus (1.3.2004) ja yhteysviranomainen (31.3.2004).

 

Prosessin kuluessa Malminkartanossa järjestettiin kaksi lain määrittelemää kuulemistilaisuutta. Tämän lisäksi esisuunnitelmia ja arviointia esiteltiin kahdesti osallisille Malminkartanossa. Osana prosessia suoritettiin osallisryhmien teemahaastattelut, joilla Malminkartanossa ja kauempana asuvien, aluetta virkistäytymiseen käyttävien ja asiantuntijoiden käsityksiä ihmisten kokemista vaikutuksista selvitettiin.

 

YVA-prosessin aikana nykyisen ja laajennetun täyttömäen muodosta ja mäen päälle toteutettavista virkistystoiminnoista laadittiin kaksi alustavaa esisuunnitelmaa. Niitä käytettiin pohjana ympäristövaikutuksia arvioitaessa ja osallisten kanssa käydyssä keskustelussa.

 

Olemassa olevaa tietoa täydennettiin YVA-prosessin rinnalla maastossa tehdyillä kasveja ja lintuja koskevalla elinympäristöselvityksellä sekä maa-, kallioperä- ja pohjavesitutkimuksilla.

 

Esisuunnittelua ja vaikutusarviointia varten perustetussa ohjausryhmässä oli edustajia Helsingin kaupungin hallintokunnista, mm. neljä henkilöä asemakaava- ja yleissuunnitteluosastoilta.


Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (25.8.2005) mm. seuraavaa:

 

Hankkeen vaihtoehdot   Ympäristövaikutusten arvioinnissa on tarkasteltu kolmea vaihtoehtoa:

 

Nollavaihtoehto

 

Ylijäämämassojen ja lievästi pilaantuneiden maiden huoltoa ei suoritettaisi Malminkartanon nykyisen täyttömäen pohjoispuolella. Tällöin Helsingissä syntyvät ylijäämämassat ja pilaantuneet maat sijoitettaisiin jollekin Helsingin ulkopuoliselle sikäläisen toimijan kaavoitettavaksi, luvitettavaksi ja suunniteltavaksi tulevalle loppusijoituspaikalle. Toistaiseksi sijoituspaikkojen täsmällinen sijainti ja todellinen käyttöönotettavuus ovat tuntemattomia. Ainakin pilaantuneiden maiden sijoituspaikat todennäköisesti sijaitsisivat kaukana Helsingistä.

 

Malminkartanon nykyisen täyttömäen pohjoispuolinen alue säilyisi pääasiassa nykyisellään.

 

Hankevaihtoehdot 1 ja 2

 

Malminkartanon täyttömäkeä laajennettaisiin pohjoiseen ja laajennuksen alueelle sijoitettaisiin puhtaita ylijäämämassoja. Hankevaihtoehdossa 2 laajennuksen alueelle lisäksi loppusijoitettaisiin lievästi pilaantuneita maita, joiden määrä olisi n. 100 000 kuutiometriä. Täyttömäen laajennuksen rakentamisen aikana alueella myös välivarastoitaisiin ja käsiteltäisiin pilaantuneita maita, joita yhtäaikaisesti olisi enintään 30 000 kuutiometriä. Toiminnan yksityiskohtaiset ehdot määritettäisiin myöhemmin rakennusviraston haettaviksi tulevissa ympäristöluvissa.

 

Malminkartanon nykyisen täyttömäen pohjoispuolista aluetta kehitettäisiin täyttöalueena ja sen jälkeen seudullisena virkistysalueena uusi noin 2 000 asukkaan Honkasuon asuinalue ja Kehä II huomioon ottaen.

 

Hankevaihtoehdoissa nykyisen maanpinnan päälle suunnitellun mäen tilavuus olisi n. 2-2.5 milj. m3. Arvioinnissa on tutkittu myös alavaihtoehtoja, joissa täyttömäen laajennuksen alta louhittaisiin erisuuria määriä kalliota, mikä enimmillään kasvattaa tilavuutta n. 5 milj. m3:iin. Syvälle louhittaessa louhemäärä ylittäisi hankkeen oman tarpeen, jolloin louhetta, josta vuosikymmenen lopulla tulee pulaa, olisi tarjolla myös kaupungin muihin rakennuskohteisiin.

 


Täyttömäen laajennuksen kokonaisrakentamisaika viimeistelyineen olisi yli 5 vuotta. Massahuollon edellyttämä meno- ja paluuliikenne on arkipäivinä yhteensä noin 600 autoa, jotka ajaisivat yksinomaan Vihdintieltä Betonitien liikennevaloliittymästä laajennusalueelle rakennettavan väylän kautta.

 

Vaikutukset                      Yleistä

 

Paikallisesti, laajempaa aluetta koskevina tai ajallisesti vaihtoehtojen väliset merkittävimmät vaikutuserot ovat seuraavat:

 

-                     Laajennuksen kohdalla olevan virkistysalueen kehittäminen perustuisi nollavaihtoehdossa nykyisen metsäisen maaston hyödyntämiseen, kun taas hankevaihtoehdoissa täyttömäen päälle suunniteltaisiin liikuntapainotteinen virkistysalue.

 

-                     Katsottaessa alueen sisällä, alueelta ulos tai ulkopuolelta alueelle visuaalinen vaikutelma on nolla- ja hankevaihtoehdoissa täysin erilainen.

 

-                     Nolla- ja hankevaihtoehdoissa Helsingin kaupunki varautuu hyvin eri tavalla lähivuosien rakentamisen synnyttämien ylijäämämassojen ja pilaantuneiden maiden huoltoon, jolloin vaihtoehdoilla on merkittäviä eroja tässä onnistumisen riskien osalta.

 

-                     Ryhmähaastattelujen tulosten perusteella yksittäisten osallisten kokemissa vaikutuksissa on todennäköisesti merkittäviä eroja, joita parhaiten selittävät osallisen asuinpaikan etäisyys alueesta ja osallisen alueelle kohdistama käyttö. Lähempänä mäkeä asuvat vastustavat sen laajentamista, kun taas kauempana asuvat ja mäkeä aktiivisesti käyttävät suhtautuivat laajentamiseen neutraalisti tai positiivisemmin. Keskeiseksi koettuja riskitekijöitä laajentamisessa ovat virkistyskäytön mahdollisuuksien, alueen imagon ja asunnon hinnan heikentyminen. Asukkaat pelkäävät myös rakennustyön ja pilaantuneiden maiden huollon terveys- ja viihtyvyysvaikutuksia ja alueen segregaatiokehityksen voimistumista. Koko kaupungin rakentamista palvelevan hankkeen hyötyjen ja paikallisten haittojen suhteesta ei haastatteluissa saatu kattavaa käsitystä.

 

-                     Täyttömäen laajennuksen alla olevan kallion louhinta ja louheen käsittely aiheuttavat lyhytkestoista melua ja tärinää sekä pidempikestoista melua, joiden vaikutuspiiriin Malminkartanon asuinalueen pohjoisosa, Vihdintien teollisuusalue ja Myyrmäen eteläosan toimitila- ja asuinalue jäävät. Näitä viihtyvyyshäiriöitä esiintyy arkena päiväsaikaan rakentamisen alkuaikana. Samalla alueella myös kuivan ylijäämämassan käsittelyn synnyttämät pölypäästöt ovat mahdollisia. Täyttötöiden synnyttämä ääni ylittää ulkoalueen ohjearvot, kun työt ovat käynnissä Malminkartanon asuinalueen länsireunan lähellä.

 

Vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen ja tulevaan maankäyttöön

 

Hankkeessa ylijäämämassaa läjitettäisiin keskelle kehittyvää taajama- ja asuntorakentamisaluetta. Yleiskaavassa on osoitettu 2 000 asukkaan Honkasuon uusi asuntoalue, joka rajautuu melko välittömästi laajennuksen lähituntumaan. Myös Myyrmäen aluekeskus on laajennuksen lähellä. Kyseessä on myös seudullisten viheryhteyksien solmukohta. Vaikutus kaupunkirakenteeseen olisi pysyvä. Hankkeen vaikutusarviot ovat vielä puutteellisia:

 

-                     Hankevaihtoehtoja 1 ja 2 on vielä kehitettävä, jotta Honkasuon asuntoalue voidaan toteuttaa korkeatasoisesti.

 

Honkasuon pientaloalueesta suunnitellaan korkeatasoista kaupunkirakenteellista kokonaisuutta, joka vahvistaa aluekeskusta ja nostaa Malminkartanon imagoa. Tutkitussa laajuudessa laajennus ja voimajohdon siirto vähentäisi Honkasuon rakennusalaa noin 3 hehtaaria. Voimajohto ei voi sijaita lähellä olevan Kehä II:n tunnelivarauksen kohdalla, koska tunneli rakennetaan maan päältä. Täyttö ja sen laajuus sekä voimajohdon siirto laajennuksen tieltä pois on suunniteltava siten, ettei Honkasuon asuinalueen rakentamisalue pienene. Maisemasuunnitelman varjotarkastelut osoittavat, että olosuhteet Honkasuolla heikentyisivät. Pienilmaston suhteet arviot vaativat lisäselvittämistä.

 

-                     Vaikutukset Konalan teollisuusalueeseen edellyttävät lisäselvittämistä.

 


Selostuksessa ei ole otettu huomioon laajennuksen ja sen vaatiman voimajohtolinjan siirron aiheuttamia rajoituksia tulevaan maankäyttöön teollisuusalueella. Liitteenä olevissa suunnitelmissa täyttöä on ulotettu teollisuusrakentamiseen varatulle alueelle ja esitetty myös siellä kasvavan puuston säilyttämistä. Myös rakentamisen aikaisen liikenteen vaikutukset teollisuusalueella vaativat lisäselvittämistä.

 

-                     Kaupunkirakenteen tiivistyessä olemassa olevan virkistysmetsän arvo kasvaa.

 

Uusimäkeen, Pajuniittyyn, Honkasuolle, Kilterinmäkeen ja Kuninkaantammeen on tulossa 15 000 uutta asukasta. Säilyvän metsän käyttöpaineet lisääntyvät. Laajennushanke yksipuolistaisi keskeistä virkistysaluetta ja muuttaisi erittäin aktiivisessa käytössä olevan komean metsän ja kallion. Täyttömäellä on oleellinen vaikutus myös maisemakuvaan. Virkistyskäyttö menetettäisiin rakentamisajan osalta ja seudulliset reitit muuttuisivat estevaikutuksen takia. Arvioinnissa esitetyt liikuntapaikat kilpailisivat Malminkartanoon jo kaavoitettujen, toteuttamista odottavien kenttähankkeiden kanssa rahoituksesta ja ylläpidon resursseista.

 

-                     Laajennus saattaa vaikuttaa alueen arvostukseen.

 

Alue oletettavasti kärsisi hankkeen takia arvostuksen laskusta ja omistusasuntojen hinta laskisi. Syrjäytymisvaara on ilmeinen Malminkartanossa, jossa vuokra-asuntoja on 70 % asuntokannasta. Honkasuon asuinalue on tarkoitettu tasapainottamaan alueen asuntojen omistustyyppijakaumaa. Laajennuksen rakentamisen ympäristöhäiriöt suhteessa alueen haluttavuuteen voivat johtaa päinvastaiseen tulokseen. Taantumiskierteen katkaisu saattaa olla hidas ja kallis prosessi.

 

-                     Honkasuon asuinalueen hyvien rakentamisolosuhteiden turvaaminen on ensisijaisen tärkeää.

 

Kaupunkisuunnitteluvirastossa tutkitaan alueen maankäyttövaihtoehtoja kaupunkirakenteellisena kokonaisuutena. Täyttömäen laajennushanke edellyttää asemakaavan. Kaavaa ei voi laatia ennen kuin Honkasuon ja Kehä II suunnitelmat ovat edistyneet. Laajennuksen rakentaminen tulisi järjestää samanaikaisesti lähialueen ylijäämämassoja aiheuttavien hankkeiden kanssa, jolloin kuljetusmatkat ja asukkaille koituvat häiriöt jäisivät lyhyemmiksi.

 

Seikkoja, jotka voidaan ottaa huomioon hankevaihtoehtojen jatkosuunnittelussa, ovat:

 

-                     Täyttömäen laajennuksen laajuus, rajaus, muoto ja korkeus voidaan valita niin, että laajennus ei vaikuta seudulliseen yhdyskuntarakenteeseen, uusien asuin- ja toimitila-alueiden tai hankkeiden suunnittelun tai toteutuksen sisältöön ja aikatauluun muutoin kuin laajennuksen kohdalla olevan virkistysalueen osalta.

 

-                     Pilaantuneiden maiden varastoinnin, käsittelyn ja loppusijoittamisen ympäristövaikutukset ovat erittäin vähäisiä ympäristöluvissa määriteltävillä tiukoilla ehdoilla. Lupaviranomainen ei voi myöntää lupaa terveydelle haitallisille hankkeille.

 

-                     Honkasuon asuinalue, Kehä II:n ja täyttömäen laajennus kaikki vaikuttavat kasvavassa virkistyskäytössä olevalla alueella luontoarvojen muuttumiseen. Täyttömäen laajennus peittää kohdallaan olevan nykyisen maaston, jonka kasvillisuuden, eliöiden ja luonnon monimuotoisuuteen vaikuttavien tekijöiden voidaan katsoa olevan paikallisesti arvokkaita, mutta jotka eivät ole eri laeilla suojeltuja. Täyttömäen päälle suunniteltava ja kehittyvä kasvillisuus, eliöstö ja elinympäristöt poikkeavat mäen laajennuksen alle jäävistä.

 

-                     Vaikutukset maaperään, pinta- ja pohjavesiin, ilman laatuun ja ilmastoon ovat hankevaihtoehdoissa hyvin vähäisiä, eivätkä kohdistu erityisen tärkeisiin esiintymiin. Hankkeen, Kehä II:n ja Honkasuon asuinalueen rakentaminen muuttaa pintavesien valuntasuuntia, mikä on otettava huomioon laajennuksen valumavesien johtamisen ja käsittelyn järjestelyjen suunnittelussa.

 

-                     Vaikka täyttömäen laajennuksen vaikutukset ympäröivän alueen valaistusolosuhteisiin ja pienilmastoon vaikuttaviin tekijöihin ovat ajalliselta pysyvyydeltään vähäisiä, on ne otettava huomioon laajennuksen suunnittelussa. Laajennus saattaa vaikuttaa merkittävästi suoran säteilyn varjostumiseen.

 

-                     Rakentamisaikaisella liikennemäärällä tai liikenteen päästöillä on merkitystä vain massahuoltoalueen sisäänajotien välittömässä ympäristössä.

 

Vaihtoehdot eivät aiheuta hajua, roskaantumista tai pieneläinhaittoja. Täyttömäen laajennuksen kohdalla tai lähiympäristössä ei ole valtakunnallisesti tai muutoin kulttuurihistoriallisesti merkittäviä ympäristöjä tai yksittäisiä kohteita.

 

Prosessi

 

Malminkartanon täyttömäen laajentamisen hanke-YVA-prosessi enimmäkseen hyvin täyttää hanke-YVA-lain ja -asetuksen tarkoituksen, mikä on tiedon tuottaminen suunnittelun ja päätöksenteon tueksi ja osallisten tiedonsaanti- ja osallistumismahdollisuuksien lisääminen.

 

Laadittu arviointiselostus on varsin kattava ja perusteellinen ja hyvin täyttää hanke-YVA-asetuksen vaatimukset selostuksen sisällysluettelolle.

 

Ohjelmavaiheen jälkeen YVA-prosessin rinnalla laaditut lisäselvitykset on tehty huolellisesti, ja ne ovat tuottaneet hyödyllistä ja välttämätöntä tietoa. Erityisesti on mainittava osallisten kokemien vaikutusten selvittäminen. Hankevaihtoehtojen täydentäminen syvemmän louhinnan alavaihtoehdoilla on tuonut kaivattua joustoa jatkosuunnittelun mahdollisuuksien kannalta. Mäen laajennuksen esisuunnittelu sekä maisema- ja virkistyskäyttösuunnittelu ovat edistäneet hankkeesta käytävää viranomais- ja osalliskeskustelua.

 

Jatkosuunnittelu             Malminkartanon täyttömäen laajennus on kaupunkisuunnittelullisesti haastava kohde. Ollakseen massataloudellisesti perusteltu laajennuksen tulisi olla riittävän tilava. Täyttömäen vaaka- ja pystysuuntaista ulottuvuutta tulee jatkosuunnitella niin, että laajennuksella ei ole haitallisia vaikutuksia Kehä II:n ja Honkasuon asuinalueen suunnitteluun ja toteutukseen. Erityistä huomiota tulee kiinnittää Honkasuon asuinalueelta etelään aukeavaan visuaaliseen ja valaistukseen liittyvään vaikutelmaan.

 


Täyttömäki sijaitsee keskellä kehittyvää, monipuolista taajamarakennetta ja seudullisten vihersormien solmukohdassa. Paikan keskeisyydestä johtuen virkistys- ja liikuntapalvelujen korkeatasoisuus on turvattava riittävällä suunnittelun, toteutuksen ja palvelujen ylläpidon rahoituksella. Jo rakentamisen aikana työ vaatii erityistä paneutumista mm. häiriöiden lieventämiseen.

 

Kehä II:n yleissuunnittelu käynnistynee loppuvuodesta 2005 ja valmistunee keväällä 2007. Sen eteläpuolelle sijoitettavalle täyttömäen laajennuksen tieltä siirrettävälle suurjännitemaakaapelille tulee varata tilaa niin, että Kehä II:n toteuttaminen ei vaikeudu ja yleiskaavassa osoitettu Honkasuon asuinalue voidaan toteuttaa yleiskaavassa osoitetussa laajuudessa.

 

Koska laajennukselle suunniteltu kohta sijaitsee tiivistyvän kaupunkirakenteen keskellä, alueelle on laadittava asemakaava.

 

Asemakaavassa laajennuksen kohta olisi virkistysaluetta. Lievästi pilaantuneiden maiden loppusijoituspaikka vaatii asemakaavaan erityismerkinnän, jollaisesta on viimevuosilta erilaisia esimerkkejä Vuosaaren, Kivikon, Myllypuron ja Viikinmäen virkistysalueille asemakaavoitetuista pilaantuneiden maiden sijoituspaikoista. Malminkartanon tapauksessa paras merkintätyyppi on ehdollinen, kuten Viikinmäessä, jolloin tämän vuosikymmenen lopussa syntyville pilaantuneille maille tulee etsiä sijoituspaikka ensisijaisesti Helsingin ulkopuolelta.

 

Täyttömäen asemakaava laaditaan aikanaan yhteistyössä rakennusviraston ja muiden osallisten kanssa. Asemakaavan vaikutusten selvittämistä tulee jatkaa ainakin maisema-, pienilmasto- ja valaistusvaikutusten osalta.

 

Kaupunkisuunnitteluvirastossa on parhaillaan valmistumassa Honkasuo-Malminkartano-Kuninkaantammi -alueen viherrakenteen ideasuunnitelma, jonka tarkastelualueeseen täyttömäen laajennus kuuluu. Täyttömäen, Kehä II:n ja Honkasuon alueen asemakaavoituksen periaatteista päätetään aikanaan kaupunkisuunnittelulautakunnassa.

 

Varajäsen Mäenpää jäsen Puoskarin kannattamana ehdotti esityslistan sivun 22a otsikolla ”Jatkosuunnittelu” alkavan kappaleen toisen lauseen jälkeen lisättäväksi seuraavaa:

 

”Laajennuksen toteuttamista vain 3 vuoden tarpeita varten tuleekin siten harkita erittäin huolellisesti”.

 

Lautakunta äänesti asiasta ja päätti äänin 9–0 hyväksyä lisäysehdotuksen.

 

Varajäsen Loukoila teki lisäysehdotuksen, joka kuitenkin raukesi kannattamattomana.

 

Yleisten töiden lautakunta toteaa (25.8.2005) seuraavaa:

 

Kokonaisuutena ympäristövaikutusten arviointi on kattava ja antaa riittävät edellytykset tarvittaville johtopäätöksille ja päätöksenteolle. Laadittu alustava yleissuunnitelma ja sitä täydentävät YVA-menettelyn aikana tehdyt täydentävät selvitykset ja osallisten kuulemiset sisältävät kaikki keskeiset hanketta koskevat tutkimustulokset ja näkökannat.

 

Vaihtoehto VE0 on täyttömäen lähialueen asukkaiden ja muiden käyttäjien kannalta paras, koska sen seurauksena alueelle ei aiheudu mitään haitalliseksi koettuja muutoksia. Se ei kuitenkaan takaa alueen ympäristön pysyvää säilymistä nykytilassa, koska alueelle kohdistuu muita huomattavia kehityshankkeita, kuten Honkasuon asuntoalueen toteutus ja Kehä II:n rakentaminen. VE0 säilyttää Luoteis-Helsingin puustoisen ja luonnon monimuotoisuutta edustavan yhtenäisen metsäalueen, jolla on tärkeä virkistysarvo ympäröivän ja tiivistyvän asutuksen kannalta.

 

Kaupungin ja siellä tapahtuvan rakentamisen kannalta vaihtoehto on huonoin. Vaihtoehdon toteuttaminen voi aiheuttaa tilanteen, jossa Helsingillä ei ole osoittaa mitään ylijäämämassojen vastaanottopaikkaa vuoden 2005 jälkeen, jolloin nykyinen sopimus Vantaan kaupungin kanssa umpeutuu. Lisäksi se joka tapauksessa johtaa erityisesti myös ylijäämämassojen pitkiin kuljetuksiin, mitkä lisäävät rakentamisen kustannuksia ja kuormittavat katu- ja tieverkkoa ja sen liikennöitävyyttä ja turvallisuutta pääkaupunkiseudulla.

 

VE1 ja VE2 tarjoavat vain määräaikaisen (2-3 vuotta) ratkaisun koko kaupungin läjitysongelmiin, jotka tulee kuitenkin varautua ratkaisemaan seudullisella yhteistyöllä (YTV ja Uudenmaan liitto). Vaihtoehdot VE1 ja VE2 ovat täyttömäkirakenteina samanlaiset ja siltä osin yhdenvertaiset. Hankealueen lähistön asukkaiden ja hankealueen ulkoilu- ja virkistyskäyttäjien kannalta niistä aiheutuu huomattavaa haittaa täyttömäen laajennuksen rakentamisen aikana. Lisäksi ne kumpikin johtavat nykyisen luonnonympäristön tuhoutumiseen, mikä kuitenkin korvautuu uudella, korkeatasoisesti viimeistellyllä ja maisemoidulla ympäristöllä. Hyvin suunniteltuna ja toteutettuna uusi ja nykyinen täyttömäki muodostavat voimakkaan maisemaelementin, tarjoavat mahdollisuudet moninaiskäytölle ja luovat hyvät olosuhteet uudestaan muotoutuvalle, lajistollisesti rikkaalle kasvistolle ja eläimistölle.

 

Kummastakin vaihtoehdosta on suunnitelmassa esitetty kapasiteetiltaan eritasoisia ratkaisuja. Niiden osalta on luonnollista, että tulee pyrkiä ratkaisuun, jolla päästään mahdollisimman suureen täyttötilavuuteen, kuitenkin louhinnoista johtuvat työnaikaiset haitat ja riskit minimoiden. Lopullinen täyttötilavuus voidaan määritellä vasta yksityiskohtaisten tutkimusten ja suunnittelun perusteella.

 

Kaupungin kannalta vaihtoehto VE1 rajoittaa alueen läjityskäyttöä, koska se sulkee pilaantuneiden maiden käsittelyn ja sijoituksen pois alueelta. Tämän vuoksi VE1 on kaupungin kannalta epätyydyttävä vaihtoehto. Vaikka pilaantuneiden maiden prosessointiin on olemassa yrityspohjalta toimivia sijoituspaikkoja, kaupungin on tärkeää voida jatkaa omaa toimintaansa paitsi alan markkinatilanteen hallitsemiseksi myös oman asiantuntemuksen ja palvelukyvyn varmistamiseksi. Pilaantuneiden maiden käsittely-, välivarastointi- ja loppusijoitusprosessi on luvanvaraista, tarkassa viranomaisvalvonnassa tapahtuvaa toimintaa, jonka työtekniikat ja menetelmät ovat pitkälle kehittyneet ja vakiintuneet. Siihen liittyvät riskit ovat vähäisiä ja hallittavissa. Näin ollen VE2:n mukainen toiminta, jossa käsitellään puhtaita ja pilaantuneita maita rinnakkain samanaikaisesti, ei ole merkittävästi ongelmallisempaa kuin pelkästään puhtaiden ylijäämämassojen läjittäminen VE1:n mukaisesti.

 

Voimakkaana VE2:ta vastaan toimivana tekijänä on noussut esiin se, että asukkaat ja käyttäjät kokevat pilaantuneet maat asianmukaisesti käsiteltyinäkin suurena riskinä. Tämä asenne saattaa johtaa voimakkaaseen vastustukseen mahdollisessa hankkeen jatkokehittelyssä, vaikka siihen ei olekaan objektiivisia perusteita. Näin ollen hankkeen rakenteellisessa ja toiminnan jatkosuunnittelussa on erittäin keskeistä avoin vuorovaikutus hankkeen lähialueen asukkaiden ja muiden osallisten kanssa.

 

Edellä esitettyjen näkökohtien perusteella Malminkartanon täyttömäen laajennuksen suunnittelua tulisi jatkaa vaihtoehdon VE2:n pohjalta huomioon ottaen YVA-menettelyssä esiin nousseet näkökannat hankkeen yleis- ja rakennussuunnittelun tasolla vuorovaikutteisesti alueen asukkaiden ja osallisten kanssa. Lisäksi täyttömäen laajennuksen mahdollistava asemakaava tulisi laatia viivytyksettä siten, että pilaantuneiden maiden prosessointi ja puhtaiden ylijäämämassojen vastaanotto Malminkartanon täyttömäen laajennusalueella voidaan käynnistää vuoden 2007 aikana.

 

Jatkotyössä tulisi myös varautua arvioimaan jo rakennetun täyttömäen läjityksessä käytettyjen materiaalien puhtaus ja mahdollinen vaikutus ympäristöön.

 

Lautakunnan päätös syntyi äänestyksen jälkeen. Äänestyksessä esittelijän muutettu ehdotus voitti 7 äänellä (Inkeroinen-Kalliokoski, Taina, Hänninen, Vikstedt-Nyman, Johansson, Reinikainen, Enroth) 2 ääntä (Heinämies, Sahlberg) vastaan jäsen Heinämiehen jäsen Sahlbergin kannattamana tekemän muutosehdotuksen. Muutosehdotuksen mukaan esityslistan sivulla 13 neljännen kappaleen ensimmäiseen lauseeseen olisi pitänyt lisätä sanojen "antaa" ja "riittävät" väliin sana "pääosin", sekä saman kappaleen toiseksi viimeiselle riville sanan "sisältävät" jälkeen sana "lähes". Lisäksi muutosehdotuksen mukaan esittelijän tekstistä olisi pitänyt poistaa esityslistan sivulta 13 toiseksi viimeisen kappaleen ensimmäinen lause, esityslistan sivulta 14 toisen kappaleen toinen lause sekä esityslistan sivun 14 kaksi viimeistä kappaletta, jotka molemmat alkavat sanoilla "Edellä esitettyjen".

 

Jäsen Heinämies jätti asiasta seuraavan eriävän mielipiteensä:

 

"Esityslistan sivulla 13 neljännen kappaleen ensimmäiseen lauseeseen lisätään sanojen "antaa" ja "riittävät" väliin sana "pääosin", sekä saman kappaleen toiseksi viimeiselle riville sanan "sisältävät" jälkeen sana "lähes". Lisäksi esittelijän tekstistä poistetaan esityslistan sivulta 13 toiseksi viimeisen kappaleen ensimmäinen lause, esityslistan sivulta 14 toisen kappaleen toinen lause sekä esityslistan sivun 14 kaksi viimeistä kappaletta, jotka molemmat alkavat sanoilla "Edellä esitettyjen"."

 

Kiinteistölautakunta toteaa (6.9.2005) mm. seuraavaa:

 

Kaupungin alueella ei ole nykyisin toimivaa täyttömäkeä, vaan ylijäämämassat viedään Vantaalle Pitkäsuolle. Sopimus Vantaan kanssa ylijäämämassojen sijoittamisesta on voimassa kuluvan vuoden loppuun saakka. Kaupungilla ei myöskään ole lievästi pilaantuneiden maiden loppusijoitusaluetta. Lisäksi kaupungin nykyiset voimakkaasti pilaantuneiden maiden loppusijoitusalueet ovat täyttymässä parin vuoden kuluessa.

 


Suunnitellun täyttömäen laajennusalue on suuruudeltaan noin 15 ha. Alue on kokonaan kaupungin omistuksessa, sillä 27.9.2004 allekirjoitetulla luovutuskirjalla Kapiteeli Oy:n omistama alue siirtyi kaupungin omistukseen.

 

Kiinteistölautakunnan mielestä ylijäämämassakysymys tulee ratkaista seudullisesti ja po. massojen hyötykäyttöä lisäämällä. Työryhmä, jossa oli Helsingin kaupungin lisäksi edustajat Espoosta, Vantaalta, Sipoosta, YTV:stä sekä Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan liitoista, on selvittänyt seudullista ratkaisua ja työryhmän selvitys on valmistunut talvella 2005. Seudullisen ratkaisun eteneminen vie kuitenkin aikaa, sen vuoksi tarvitaan Malminkartanon täyttömäen laajennusta, jotta nykyinen akuutti tilanne pystytään hoitamaan.

 

Ylijäämämassojen hyötykäytössä pitäisi lähteä siitä, että ainakin suuremmilla uudisrakentamisalueilla tulisi pyrkiä alueelliseen massatasapainoon hyödyntämällä ylijäämämassoja esim. viheralueiden rakentamisessa. Tämä edellyttää sitä, että kaavoituksen yhteydessä laaditaan erillinen tarkastelu alueen massatasapainosta ja alueiden korkeussuhteet määritellään siten, että massatasapaino on hoidettavissa paikallisesti.

 

Lautakunnan mielestä on hyvä, että yhtenä vaihtoehtona käsitellään myös pilaantuneiden maiden loppusijoituspaikan osoittamista osaan Malminkartanon täyttömäkeä. Länsi-Helsingissä ollaan muuttamassa useammassa paikassa teollisuus- ja varastotontteja asuinkäyttöön. Samalla joudutaan käsittelemään yleensä pilaantuneita maita. Koko Helsingissä arvioidaan kaivettavan pilaantuneita maita yli 100 000 tonnia vuosittain.

 

Rakennusvirastolla on Vuosaaressa ainoa Helsingissä sijaitseva loppusijoituspaikka, joka täyttynee vuonna 2006. Lievästi pilaantuneiden maiden vastaanottopaikkoja ei ole Helsingissä. Jotta voitaisiin varmistaa asuin- ja työpaikkarakentaminen Helsingissä, tulisi myös kaupungin alueelta löytyä pilaantuneiden maiden loppusijoituspaikkoja. Tämä on kestävän kehityksen kannalta perusteltua, koska silloin päästään lyhempiin kuljetusmatkoihin. Uusien loppusijoituspaikkojen perustaminen on myös taloudellisesti perusteltua, sillä ne lisäävät kilpailua ja vähentävät kuljetuskustannuksia eli vaikuttavat osaltaan puhdistamiskustannusten pysymiseen siedettävällä tasolla.

 


Alue Malminkartanossa on pohjasuhteiltaan pääosin kallioista kitkamaa-aluetta. Pohjasuhteet eivät rajoita täyttömäen rakentamista. Hyvät pohjasuhteet antavat kaupungille erinomaisen mahdollisuuden sekä puhtaiden ylijäämämassojen että pilaantuneiden maiden loppusijoitukseen ja lisäksi kiviainestarpeen tyydyttämiseen.

 

Louhimalla laaja ja syvä avokaivanto (esim. 250 m x 250 m x 100 m) on alueelta saatavissa louhetta yli 3 milj. m3, jota tarvitaan kipeästi lähivuosina mm. sataman siirtymisen seurauksena vapautuvien alueiden täyttöihin. Vastaava tilavuus antaa mahdollisuuden erilaatuisten ylijäämämassojen sijoitukselle turvallisesti kallioseinämien sisään. Myös pilaantuneita maita voitaisiin sijoittaa omaan kalliokaivantoonsa.

 

Sataman käytöstä poistuvien alueiden muuttaminen uuteen käyttötarkoitukseen aiheuttaa  runsaasti pilaantuneiden maiden käsittely- ja sijoitustarvetta. Lisäksi ko. alueilla joudutaan tekemään lisätäyttöjä turvallisen rakentamistason saavuttamiseksi merenpintaan nähden.

 

Ympäristövaikutusten arviointi

 

Ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa on kaikkien vaihtoehtojen ympäristövaikutukset selvitetty riittävällä tarkkuudella, jotta vaihtoehtoja voidaan vertailla keskenään. Tosin vaihtoehdon VE0 vaikutuksia massojen pitkien kuljetusmatkojen osalta olisi voitu tarkastella kattavammin. Selostusta voidaan kuitenkin käyttää hankkeesta päättämisen ja ympäristölupaharkinnan perusteena.

 

Kuten esitetyistä vaihtoehdoista voidaan havaita, Helsingin kaupungista ei ole löytynyt mitään muuta aluetta, jonne kaupungin ylijäämämaat voitaisiin sijoittaa. Kokonaisympäristövaikutusten kannalta on järkevää sijoittaa maat mahdollisimman lähelle niiden syntypaikkaa, jolloin syntyy mahdollisimman vähän liikenteen päästöjä ja siitä aiheutuvia muita riskejä. Laajojen asuntoalueiden rakentaminen edellyttää, että niillä syntyvät ylijäämämaat voidaan sijoittaa täyttöalueelle. Muut kunnat eivät mielellään ota vastaan toisista kunnista tuotavia maita.

 

Asukkaiden mielipiteet on selvitetty esim. ryhmähaastattelujen avulla. Vastustus hanketta kohtaan on johtunut luonnonmetsän häviämisen lisäksi työn aikaista pöly- ja meluhaitoista sekä pilaantuneiden maiden aiheuttamista vaikutuksista. Kauempana asuvien mielestä hankkeesta saattaisi olla heille virkistyskäyttöä ajatellen enemmän hyötyä kuin haittaa.

 

Melu- ja pölyhaittojen vähentämistä tulee selvittää selostuksessa esitettyä enemmän, sillä haittoja saattaa esiintyä lähimmillä asuinalueilla usean vuoden ajan.

 

Valtioneuvoston päätöksen 993/1992 mukaan asuinalueelle ohjeellinen melutason ohjearvo on 55 dB. Selostuksen mukaan arvo ylittyy ajoittain vielä 400 metrin etäisyydellä, kun lähimmät talot ovat 20 metrin päässä alueen itäreunasta. Mahdollisuudet kyseisen arvon saavuttamiseksi eri työvaiheiden aikana tulee selvittää ennen töiden aloittamista.

 

Pölyhaittoja lähimmille asuinkiinteistölle on selvitetty ainoastaan yleisesti. Ympäristölupahakemukseen tulee liittää laskelmiin perustuva selvitys pölyn leviämisestä ja leviämisen estämisestä täyttöalueelta.

 

Pilaantuneiden maiden sijoittamisen, käsittelyn ja välivarastoinnin haitalliset vaikutukset ympäristöön ja ihmisten terveyteen voidaan estää asiantuntevan suunnittelun ja toteutuksen avulla.

 

Asiasta tiedottamiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Avoimella tiedottamisella voidaan vähentää asukkaiden turhia pelkoja hanketta kohtaan ja ottaa huomioon asukkaiden tarpeet esim. kävely-yhteyksien ylläpito työn aikana. Selostuksessa ei ole esitetty tiedotussuunnitelmaa. Se olisi hyvä laatia mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jos hanke päätetään toteuttaa.

 

Täyttömäen vaikutusalueelle ollaan suunnittelemassa useita muitakin suuria rakennushankkeita. Arviointiselostuksessa on vain lueteltu näitä hankkeita. Niiden yhteisvaikutukset voivat kuitenkin olla merkittäviä asukkaiden kannalta. Selostuksessa olisikin voinut esittää perustiedot eri hankkeista ja niiden arviot niiden toteutusajankohdasta.

 

Kiinteistölautakunta korostaa täyttömäen loppukäytön suunnittelun tärkeyttä, jotta mäkeä voidaan täysimääräisesti hyödyntää monipuolisesti asukkaiden liikunta- ja virkistystoimintoihin.

 

Arviointiselostuksen perusteella vaihtoehtojen VE 1 ja VE 2 ympäristövaikutukset eivät eroa toisistaan merkittävästi. Myöskään louhintatilavuuden lisäämisellä ei ole suuria vaikutuksia alueen ympäristövaikutuksiin. Hanke tulisikin toteuttaa vaihtoehdon VE 2 mukaisesti siten, että käyttöön saatava täyttötilavuus olisi mahdollisimman suuri.

 


Lautakunnan päätös syntyi äänestyksen jälkeen esittelijän ehdotuksen mukaisesti. Jäsen Moisio ehdotti jäsen Paalimäen kannattamana, että lausunnon viimeinen kappale poistetaan. Toimitetussa äänestyksessä esittelijän ehdotus hyväksyttiin äänin 7 - 2. Vähemmistöön kuuluivat Moisio ja Paalimäki.

 

Ympäristölautakunta toteaa (5.7.2005) seuraavaa:

 

Malminkartanon täyttömäen lisätäytön selvimmät ja pysyvimmät vaikutukset kohdistuvat alueen luontoon, kun asukkaiden aktiivisesti käyttämä ja luontopainotteisen koulun opetusalueena toimiva metsä häviää. Alueelta ei ole ajantasaisia linnustotietoja, mutta vuosilta 1996–1997 olevien inventointien mukaan metsässä on esiintynyt mm. lintudirektiivin lajeihin kuuluvat pyy ja palokärki. Metsän poistaminen vähentäisi alueen luonnon monimuotoisuutta ja heikentäisi selvästi ympäristön nykyisten asukkaiden virkistysmahdollisuuksia.

 

Ympäristölautakunta toteaa, että Malminkartanon täyttömäen aiempi kunnostaminen ja maisemointi on kestänyt huomattavan kauan. Täyttö aloitettiin vuonna 1976 ja maisemointi vasta vuonna 1997. Lisätäytön toiminta-ajaksi on arvioitu toteutusvaihtoehdoista riippuen viidestä kahdeksaan vuoteen, minkä ajan koko lähialue on poissa asukkaiden virkistyskäytöstä.

 

./.                   Ryj toteaa, että edellä esitettyjen lausuntojen lisäksi Helsingin kaupungille / kaupunginhallitukselle on lähetetty tiedoksi kolme lausuntoa koskien Malminkartanon täyttömäen laajennusta. Dosentti Juhani Pekkolan (9.8.2005) ja Asunto Oy Helsingin Vuorenjuuren lausunnot sekä Espoon kaupungin teknisen toimen johtajan po. kaupungininsinööri Martti Tieahon kirje (1.9.2005) ovat liitteinä 3-5.

 

Ympäristövaikutusten arviointimenettely jakautuu ohjelma- ja selostusvaiheisiin. Ohjelmassa esitellään perustiedot hankkeesta, tutkittavista vaihtoehdoista sekä suunnitelma siitä, mitä vaikutuksia selvitetään ja miten selvitykset tehdään. Arviointiselostuksessa esitetään eri vaihtoehtojen ympäristövaikutukset, vaihtoehtojen vertailu, arvioinnissa käytetty aineisto, menetelmät ja arviointiin liittyvät epävarmuustekijät sekä haitallisten vaikutusten lieventämiskeinot.

 

Ryj korostaa, että YVA-arvioinnin yhteydessä ei vielä tehdä päätöksiä itse hankkeen toteuttamisesta. Lain mukaan hankkeen ympäristövaikutusten arviointi tehdään ennen kuin hankkeen toteuttamiseksi ryhdytään ympäristövaikutusten kannalta olennaisiin toimiin. YVA-menettelyn tarkoituksena on tuottaa tietoa hankkeen ympäristövaikutuksista päätöksenteon tueksi. Täyttömäen laajentaminen edellyttää ympäristölupaa, maa-aineslain mukaista maa-ainesten ottolupaa sekä mahdollisia rakennus- ja toimenpidelupia. Lisäksi on laadittava asemakaava. Päätökset näistä kaikista tehdään erikseen.

 

Yhteysviranomainen, jona tässä hankkeesta toimii Uudenmaan ympäristökeskus, antaa arviointiselostuksesta ja sen riittävyydestä lausuntonsa nyt käsillä olevan kuulemismenettelyn jälkeen. Viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen tai tehdä muuta siihen rinnastettavaa päätöstä ennen kuin se on saanut käyttöönsä arviointiselostuksen ja yhteysviranomaisen siitä antaman lausunnon.

 

Ryj viittaa saatuihin lausuntoihin ja toteaa, että ympäristövaikutusten arviointi on kattava ja antaa riittävät edellytykset tarvittaville johtopäätöksille ja päätöksenteolle.

 

Helsingin kaupungin alueella ei ole nykyisin käytössä ylijäämämaiden sijoitusaluetta, vaan maa-ainekset kuljetetaan lähiseudun ylijäämämaiden sijoitusalueille ao. kuntien luvalla. Kaupungin nykyinen pilaantuneiden maiden loppusijoitusalue Vuosaaren vanhan kaatopaikan alueella on täyttymässä parin vuoden kuluessa. Helsinki joutuu erittäin vaikeaan tilanteeseen, jos se turvautuu yksinomaan muiden kuntien tai ulkopuolisten toimijoiden varaan. Tilanne vaikeuttaisi huomattavasti rakennustoiminnan edellytyksiä ja lisäisi kustannuksia kaupungissa. Arviona voitaneen esittää, että kaupungin omalla loppusijoituspaikalla olisi hintatasoa hillitsevä vaikutus yrityspohjalta toimivien sijoituspaikkojen palvelujen hinnoittelussa.

 

Näistä syistä kaupunki on selvittäessään muita mahdollisuuksia ylijäämämaiden sijoitusalueiksi suunnitellut Malminkartanon täyttömäen laajennusta siirtymäkauden ratkaisuna.

 

Täyttömäen laajennuksen toteuttaminen vaikuttaa lähialueen vakituisten asukkaiden sekä aluetta virkistykseen käyttävien ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen etenkin rakennusaikana. Rakennusaika on kaikkine viimeistelyineen vaihtoehdosta riippuen 5-8 vuotta.

 

Kaupunkisuunnittelulautakunnan lausunnossaan esiin tuomien näkökohtien johdosta Ryj toteaa, että mainitut asiat otetaan huomioon jatkosuunnittelussa, mikäli hanke etenee.

 

Pilaantuneiden maiden varastoinnin, käsittelyn ja loppusijoittamisen ympäristövaikutukset ovat erittäin vähäisiä ympäristöluvissa määriteltävillä tiukoilla ehdoilla. Vaikutukset maaperään, pinta- ja pohjavesiin, ilman laatuun ja ilmastoon ovat hankevaihtoehdoissa vähäisiä, eivätkä ne kohdistu erityisen tärkeisiin esiintymiin.

 

Ryj toteaa, että täyttömäen rakennusvaihe rajoittaa ja osin estää alueen käytön virkistykseen ja ulkoiluun sekä hävittää keskeisiä alueen maisemaelementtejä. Alueen rakentamis- ja viimeistelytyön aikana ulkoilu- ja virkistysreittien jatkuvuus on tarkoitus turvata erillisjärjestelyin. Läjitysalue suunnitellaan toteutettavaksi siten, että asutusta lähin osuus valmistuu ensin ja se avataan mahdollisuuksien mukaan virkistyskäyttöön ennen koko alueen valmistumista. Hankealueen nykyinen luonnonympäristö korvautuu uudella, korkeatasoisesti viimeistellyllä ja maisemoidulla ympäristöllä, ja uusi täyttömäki tulee tarjoamaan hyvät edellytykset ulkoilulle ja virkistykselle.

 

Täyttömäen laajentamisen vaikutukset alueen pienilmastoon jäävät vähäisiksi. Epäsuotuisia vaikutuksia pienilmastoon ei nykyisen mäen ja Malminkartanon asuinalueen osalta ole havaittu. Maisemoitu ja Honkasuon asutusta kohti loiventuva uusi osuus on tässä suhteessa riskittömämpi. Pääkaupunkiseudun ilmanlaadun seurantatulosten ja alueen päästölähteiden perusteella arvioituna on todennäköistä, että Malminkartanon lähialueilla muut pitoisuudet eivät ylitä terveydellisin perustein annettuja ilmanlaadun raja-arvoja. Alueella ei oteta vastaan maita, jotka sisältävät haihtuvilla haitta-aineilla (esim. polttoaineet, liuottimet) pilaantuneita maita.

 

Mäen aiheuttama varjostus on vähäistä. Hankkeen mukainen ylijäämämassamäki varjostaisi jonkin verran välittömästi sen pohjoispuolella sijaitsevaa Honkasuon aluetta talvella pimeimpänä vuodenaikana auringon ollessa matalalla joulu-tammikuussa.

 

Alueen kasvillisuuden ja eläimistön elinympäristöt eivät ole luonnonsuojelulain, metsälain tai vesilain tarkoittamia arvokkaita luontotyyppejä tai elinympäristöjä, joten laki ei vaadi niiden säilyttämistä kuin yleisellä tasolla luonnonsuojelun nimissä. Uudella täyttömäellä olisi luonnon monimuotoisuuteen kohdistuvien kielteisten vaikutusten ohella myös myönteisiä vaikutuksia linnustoon täyttömäen runsaan avomaalinnuston saadessa uutta elintilaa pensastumisen vähentyessä. Uhanalaisia kasvilajeja alueelta ei tavattu kesällä 2003 tehdyssä inventoinnissa. Silmälläpidettävistä lintulajeista alueella on tavattu pyy ja palokärki.

 

Alueen asemakaava tulisi laatia viivytyksettä, sillä viereisen Honkasuon asuinalueen hyvien rakentamisolosuhteiden turvaaminen on ensisijaisen tärkeää. Honkasuo on yksi Yleiskaava 2002:n osoittamista pientaloasuntojen rakennuskohteista Helsingissä. Honkasuon ja nykyisen täyttömäen väliin jäävä metsäalue ja nykyinen täyttömäki palvelevat tulevan ja nykyisen asuinalueen lähimetsänä ja lähivirkistysalueena.

 

RYJ                                    Kaupunginhallitus päättänee lähettää Uudenmaan ympäristökeskukselle Malminkartanon täyttömäen laajennus – ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta seuraavan lausunnon:

 

Kokonaisuutena ympäristövaikutusten arviointi on kattava ja antaa riittävät edellytykset tarvittaville johtopäätöksille ja päätöksenteolle. Arviointi täyttää ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain ja asetuksen tarkoituksen, mikä on hankkeen ympäristövaikutusten selvittäminen ja arvioiminen, tiedon tuottaminen suunnittelun ja päätöksenteon tueksi sekä osallisten tiedonsaanti- ja osallistumismahdollisuuksien lisääminen. Laadittu alustava yleissuunnitelma ja sitä täydentävät YVA-menettelyn aikana tehdyt täydentävät selvitykset ja osallisten kuulemiset sisältävät kaikki keskeiset hanketta koskevat tutkimustulokset ja näkökannat.

 

Ohjelmavaiheen jälkeen YVA-prosessin rinnalla laaditut lisäselvitykset on tehty huolellisesti, ja ne ovat tuottaneet hyödyllistä ja välttämätöntä tietoa. Erityisesti on mainittava osallisten kokemien vaikutusten selvittäminen. Hankevaihtoehtojen täydentäminen syvemmän louhinnan alavaihtoehdoilla on tuonut kaivattua joustoa jatkosuunnittelun mahdollisuuksien kannalta. Mäen laajennuksen esisuunnittelu sekä maisema- ja virkistyskäyttösuunnittelu ovat edistäneet hankkeesta käytävää viranomais- ja osalliskeskustelua.

 

Ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa on kaikkien vaihtoehtojen ympäristövaikutukset selvitetty riittävällä tarkkuudella, jotta vaihtoehtoja voidaan vertailla keskenään. Melu- ja pölyhaittojen vähentämistä tulee tosin selvittää selostuksessa esitettyä enemmän, sillä haittoja saattaa esiintyä lähimmillä asuinalueilla usean vuoden ajan.

 

Arviointiselostusta, jossa esitetään tiedot hankkeesta ja sen vaihtoehdoista sekä yhtenäinen arvio niiden ympäristövaikutuksista, voidaan käyttää hankkeesta päättämisen ja ympäristölupaharkinnan perusteena.

 

Kirje Uudenmaan ympäristökeskukselle ja pöytäkirjanote ympäristölautakunnalle, kaupunkisuunnittelulautakunnalle, yleisten töiden lautakunnalle ja kiinteistölautakunnalle.

 

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 169 2361

 

 

LIITTEET

Liite 1

Kuulutus ympäristövaikutusten arviointiselostuksen vireillä olosta

 

Liite 2

Arviointiselostuksen tiivistelmä

 

Liite 3

Dosentti Juhani Pekkolan lausunto 9.8.2005

 

Liite 4

As Oy Helsingin Vuorenjuuren lausunto, saap. 16.8.2005

 

Liite 5

Espoon kaupungin teknisen toimen johtajan po. kaupunginsihteeri Martti Tieahon kirje 1.9.2005

 

 

 

 


1

VT SIRPA PUHAKAN TOIVOMUSPONSI: LASTEN PÄIVÄHOITOTILOJEN AJOITUS

 

Khs 2005-905

 

Stj ilmoittaa, että Viikin kortteleiden nro 36110, 36111, 36113, 36115, 36116, 36118, 36120 ja 36121 osien ym. alueiden asemakaavan hyväksyminen sekä asemakaavan muuttamisen käsittelyn yhteydessä 13.4.2005 Kvsto hyväksyi seuraavan toivomusponnen:

 

7 (89)            ”Kaupunginvaltuusto edellyttää, että lasten päivähoidon tilat tulee rakentaa ja ottaa käyttöön samassa aikataulussa asuntorakentamisen kanssa. (Sirpa Puhakka, äänin 47-0)

 

Kvston työjärjestyksen 24 §:n mukaan Khn on toimitettava ponnen ehdottajalle kirjallinen selvitys toivomusponnen johdosta tehdyistä toimenpiteistä viimeistään vuoden kuluttua ponnen hyväksymisestä. Selvitys on toimitettava erikseen tiedoksi myös muille valtuutetuille.

 

Sosiaalilautakunta toteaa (9.8.2005) tavoitteena olevan, että sosiaalisesti monipuolisen asukasrakenteen edellyttämä palvelujen tarjonta uusilla rakentuvilla alueilla toteutetaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Lähtökohtana on hyödyntää myös olemassa olevaa palveluverkkoa, kun palvelut sijaitsevat kohtuullisen lähellä hyvien kulkuyhteyksien päässä asukkaiden kotoa. Sosiaaliviraston päivähoidon tilojen tarpeeseen vaikuttavat päivähoitoikäisten (1–6 v.) lasten määrä, päivähoidon palvelurakenne ja näissä tapahtuvat muutokset. Helsingin kaupungin tietokeskuksen väestöennusteen mukaan päivähoitoikäisten lasten määrä Helsingissä laskee noin tuhannella lapsella vuoteen 2010 mennessä.

 

Sosiaalivirastossa tavoitteena on tehostaa tilankäyttöä toiminnan käyttökulujen kattamiseksi. Vuoden 2005 alusta talonrakennushankkeiden määrärahat osoitettiin pääsääntöisesti kiinteistölautakunnan käyttöön. Sosiaalitoimessa vanhojen päiväkotien peruskorjaaminen ja päivähoidon turvaaminen uudisrakennusalueilla vaatii edelleen suuren osuuden määrärahoista. Uudisrakentaminen sijoittuu Latokartanoon, Viikkiin ja Vuosaareen. Kiinteistölautakunta on käsitellyt 17.5.2005 investointiohjelmaa osana talousarvioesitystä kaupunginhallitukselle. Kiinteistölautakunnan esitys pohjautuu sosiaalilautakunnan kiinteistölautakunnalle 8.3.2005 tekemään esitykseen alustavasta rakennushankkeiden suunnitelmasta vuoteen 2010. Päivähoidon tilatarpeet suunnitellaan palveluverkkosuunnittelun yhteydessä. Palveluverkko tuodaan lautakuntaan vuosittain.

 

Toivomusponsi kohdistuu Viikinmäen osa-alueeseen. Viikinmäki kuuluu Latokartanon peruspiiriin, joka on osa Koillista suurpiiriä. Latokartanon peruspiirissä väestömäärältään kasvavia osa-alueita Viikinmäen lisäksi ovat Latokartano, Viikin tiedepuisto ja Viikinranta. Väestöltään väheneviä osa-alueita ovat Pihlajamäki ja Pihlajisto. Viikinmäkeen rakennettavien uusien hankkeiden lisäksi päivähoitoa voidaan tarjota lapsiperheille myös Pihlajamäessä ja Pihlajistossa vapautuvista paikoista ja perhepäivähoidosta. Viikinmäestä on Pihlajamäen ja Pihlajiston päivähoitoyksiköihin tietä pitkin noin 1-2 kilometriä. Tällä hetkellä päivähoidon tarve lasketaan 60 % kattavuuden mukaan, jolloin vuonna 2010 se tarkoittaa Viikinmäessä 134 hoitopaikkaa (Taulukko 1).

 

Taulukko 1: Päivähoitopaikkojen tarve ja tarjona Viikinmäessä 2005 – 2010 (2005 toteutunut ja 2006 – 2010 korjattu väestöennuste)

 

 

Vuosi

1-6
vuotiaat

päivähoidon
tarve (60%)

päivähoidon
suunniteltu
tarjonta
hanke-
ohjelmassa

paikkoja/v
(rppk=8 paikkaa ja pk=17 paikka/ryhmä)

päivähoito-
paikat
yhteensä

2005

123

74

Rppk Herne

8

8

2006

148

89

 

 

 

2007

162

97

Pk Vikkeri

68

76

2008

164

98

 

 

 

2009

214

128

 

 

 

2010

223

134

Pk Viikinmäki

34

110

 

Viikinmäen ensimmäinen päivähoitoyksikkö, ryhmäperhepäiväkoti Herne, aloitti toimintansa vuonna 2001. Viikinmäkeen seuraavaksi valmistuva päivähoitoyksikkö on korttelitalo Vikkeri. Rakentamisohjelman mukaan tavoitteena on ottaa Vikkeri käyttöön vuoden 2007 alussa. Vikkerissä toimivat sekä päiväkoti että alkuopetuskoulu. Päiväkotiin tulee 68 päivähoitopaikkaa ja kouluun kaksi alkuopetusryhmää (1-2 luokkia). Lisäksi Viikinmäkeen on suunniteltu 34-paikkainen päiväkoti Viikinmäki, joka hankeohjelmaan on merkitty vuodelle 2010. Uudishankkeiden lisäksi päivähoidon tarpeeseen vastaavat jo olemassa olevat päiväkotipaikat, perhepäivähoito sekä yksityinen päivähoito. Alueella seurataan perheiden valintoja lasten hoidon järjestämiseksi. Uusien hankkeiden tarvetta ja rakentumisaikataulua tarkennetaan päivähoidon palveluverkon tarkistamisen yhteydessä vuosittain.

 

Sosiaalilautakunnan tavoitteena on rakentaa ja ottaa lasten päivähoidon tilat käyttöön Viikinmäessä mahdollisimman samassa aikataulussa asuntorakentamisen kanssa. Viikinmäkeen rakennettavien uusien hankkeiden lisäksi päivähoitoa tarjotaan lapsiperheille Pihlajamäessä ja Pihlajistossa päivähoidon vapautuvista paikoista ja perhepäivähoidosta. Perheiden hakiessa päivähoitopaikkaa kartoitetaan perheen tarpeet ja toiveet. Näihin pyritään vastaamaan mahdollisimman hyvin.

 

Päätös syntyi äänestyksen jälkeen jäsen Siimeksen ehdotettua jäsen Mäen kannattamana, että lausuntoehdotuksen toiseksi viimeisen kappaleen kuudennen, sanoilla ”joka hankeohjelmaan on merkitty vuodelle 2010” päättyvän virkkeen jälkeen lisättäisiin seuraava virke: ”Tätä hanketta pyritään aikaistamaan kahdella vuodella.”

 

Suoritetussa äänestyksessä esittelijän ehdotus voitti Siimeksen ehdotuksen äänin 7 – 3, jolloin enemmistön muodostivat puheenjohtaja Gartz, varapuheenjohtaja Räty, jäsenet Huhtamäki, Pajarinen, Peltola ja Sutinen sekä varajäsen Bergström. Vähemmistöön Siimeksen ehdotuksen kannalle jäi Siimeksen ja Mäen lisäksi jäsen Ingervo.

 

STJ                                    Kaupunginhallitus päättänee

 

merkitä tiedoksi esityslistalta ilmenevän selvityksen kaupunginvaltuuston 13.4.2005 hyväksymän toivomusponnen (Sirpa Puhakka) johdosta tehdyistä toimenpiteistä ja

 

toimittaa selvityksen ponnen ehdottajalle (Sirpa Puhakka) sekä tiedoksi muille valtuutetuille.

 

Pöytäkirjanote jäljennöksin kaupunginhallituksen esityslistasta valtuutettu Sirpa Puhakalle sekä tiedoksi muille valtuutetuille.

 

Lisätiedot:
Hari Olli, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2285