PROS-järjestelmän käyttämä mallipohja

SUOMEN OMAKOTILIITON HELSINGIN PIIRI RY:N YM. OIKAISUVAATIMUS KOSKIEN OHJATUN YÖSÄHKÖN HINNANKOROTUKSIA

Khs 2005-950

Kaupunginjohtaja päätti 31.5.2005 § 4192 kohdalla, ettei Suomen Omakotiliiton Helsingin piiri ry:n kaupunginhallitukselle osoittama, Helsingin Energian ohjatun yösähkön hinnankorotuksia koskeva 19.4.2005 päivätty kirje anna kaupungin taholta aihetta enempiin toimenpiteisiin. Yhdistys oli vaatinut Helsingin Energian velvoittamista palauttamaan kuluttajille heiltä yhdistyksen näkemyksen mukaan perusteettomilla hinnankorotuksilla liikaa perittyjä ohjatun yösähkötariffin mukaisia maksuja.

Suomen Omakotiliiton Helsingin piiri ry sekä Jorma Tsubari, Ritva Gustafsson ja Jyrki Etelämäki ovat tehneet em. päätöksestä 20.6.2005 päivätyn yhteisen oikaisuvaatimuksen kaupunginhallitukselle vaatien, että kaupunginhallitus kumoaa kaupunginjohtajan em. päätöksen ja velvoittaa Helsingin Energian palauttamaan asiakkailleen liikaa perimänsä maksut lain mukaisine viivästyskorkoineen.

./. Oikaisuvaatimuskirjelmä liitteineen on esityslistan tämän asiakohdan liitteenä.

Kj toteaa asian käsittelyn aikaisemmista vaiheista seuraavaa:

Helsingin Energian toimitusjohtaja päätti 27.12.2000 § 452a kohdalla korottaa ohjatun yösähkön hintaa 1.2.2001 alkaen. Suomen Omakotiliiton Helsingin piiri ry ja neljä yksityishenkilöä tekivät päätöksestä oikaisuvaatimuksen tekniselle lautakunnalle, joka 13.3.2001 § 53 kohdalla hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Oikaisuvaatimuksen tekijät valittivat lautakunnan päätöksestä Helsingin hallinto-oikeuteen, joka 14.12.2001 kumosi Helsingin Energian toimitusjohtajan ja teknisen lautakunnan alussa mainitut päätökset, koska tekninen lautakunta ei ollut ensin vahvistanut teknisen palvelun johtosäännön mukaisia perusteita, joiden mukaan Helsingin Energian toimitusjohtaja voi päättää sähkön hinnasta. Helsingin kaupunki/Helsingin Energia valitti päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka 10.4.2003 antamallaan päätöksellä jätti Helsingin hallinto-oikeuden päätöksen voimaan.

Helsingin hallinto-oikeuden päätöksessä mainittu hinnankorotuksen päätäntää koskenut muotovirhe on teknisen lautakunnan 26.3.2002 § 48 kohdalla tekemällä päätöksellä sittemmin korjattu ja lautakunta vahvistanut perusteet, joiden mukaan Helsingin Energian toimitusjohtaja voi päättää sähkön hinnasta.

Helsingin Energian ilmoituksen mukaan Suomen Omakotiliiton Helsingin piiri ry on tehnyt myöhemmistäkin ohjatun yösähkön hinnankorotuspäätöksistä kaksi valitusta Helsingin hallinto-oikeuteen, mutta ne on hallinto-oikeuden 31.3.2004 antamilla päätöksillä joko hylätty tai jätetty tutkimatta.

Helsingin Energia ilmoittaa (1.7.2005), ettei sillä ole nyt käsiteltävänä olevan oikaisuvaatimuksen johdosta uutta lausuttavaa, vaan sen kanta asiaan ilmenee oikaisuvaatimuskirjelmän liitteenä olevasta teknisen lautakunnan 24.5.2005 antamasta lausunnosta Suomen Omakotiliiton Helsingin piiri ry:n alussa mainittuun 19.4.2005 päivättyyn kirjeeseen.

Kj toteaa, että mainitussa lausunnossaan tekninen lautakunta totesi, ettei Suomen Omakotiliiton Helsingin piiri ry:n ym. hinnan palautusvaatimukselle ole oikeudellista perustetta, eikä vaatimukseen tulisi suostua.

Kaupunginkanslian oikeuspalvelut toteaa (18.8.2005) lausuntonaan mm. seuraavaa:

Oikeuspalvelut viittaa 31.5.2005 kaupunginhallitukselle antamaansa lausuntoon, jossa on todettu, ettei ole aihetta palauttaa yhdistyksen esittämällä tavalla korotettuja maksuja Helsingin Energian puheena oleville asiakkaille.

Oikeuspalvelut toteaa, että kysymys on yksityisoikeudelliseen sopimussuhteeseen liittyvien hinnoittelua koskevien ehtojen muuttamisen sopimuksenmukaisuudesta. Oikeuspalvelut toteaa, että kirjoituksessa tarkoitetut maksujen muutokset ovat tapahtuneet sopimussuhteen ehtojen mukaisesti. Yhdistyksen 19.4.2005 kirjoituksessa on kuitenkin kohdistettu arvostelua Helsingin Energian menettelyyn sopimussuhteessa ja lisäksi esitetty sopimussuhteeseen liittyvien seikkojen uudelleenarviointia. Oikeuspalvelut toteaa, että yhdistyksen 19.4.2005 kirjoitus sisältää Helsingin kaupunkiin kohdistunutta arvostelua sopijakumppanina. Tähän liittyen kirjoitusta on luonteeltaan pidettävä lähinnä kanteluna.

Kaupunginjohtajan toimiala on määritelty kaupunginhallituksen johtosäännön 9 §:ssä, jonka 1 momentissa todetaan mm., että kaupunginjohtaja johtaa kaupunginhallituksen alaisena kaupungin hallintoa, taloudenhoitoa sekä muuta toimintaa. Pykälän 2 momentissa todetaan, että kaupunginjohtajan toimialaan kuuluvat kaupungin toiminnan ja talouden yleissuunnittelu, elinkeinoasiat, valmiussuunnittelu, talousarvion valmistelu ja sen noudattamisen valvonta, sisäinen valvonta sekä taloushallintoon liittyvät asiat yleensä ja riippumatta siitä, mitä lautakuntaa, virastoa tai laitosta asia koskee.

Oikeuspalvelut toteaa, että kaupunginjohtajalla on kaupunginhallituksen johtosäännön 9 §:n 2 momentin nojalla toimivalta valvoa kaupungin toimintaa, ja tässä tarkoituksessa myös vastata kaupungin hallintoon kohdistuviin kanteluluonteisiin kirjoituksiin. Näin ollen kaupunginjohtaja ei ole ylittänyt toimivaltaansa vastatessaan yhdistykselle 31.5.2005 päätöksensä mukaisesti. Oikaisuvaatimus on siten tältä osin aiheeton.

Oikaisuvaatimuksessa mainitussa kaupunginhallituksen johtosäännön 14 §:n 5 kohdassa todetaan, että kaupunginjohtajan tehtävänä on tehdä esityksiä ja antaa kaupunginhallitukselta pyydettyjä lausuntoja sekä huolehtia näihin rinnastettavista muista asioista, jollei asiaa sen periaatteellisen tai taloudellisen merkityksen johdosta ole saatettava kaupunginhallituksen käsiteltäväksi. Oikeuspalvelut toteaa, että kyseinen johtosäännön määräys ei vaikuta kaupunginjohtajan toimivaltaan valvoa kaupungin toimintaa johtosäännön 9 §:n nojalla ja ryhtyä siinä tarkoituksessa toimenpiteisiin.

Oikaisuvaatimuksessa on lisäksi uudistettu vaatimus siitä, että kaupunki velvoittaisi Helsingin Energian palauttamaan ohjatun yösähkön hinnankorotuksen kirjoituksessa esitetysti. Tältä osalta oikeuspalvelut viittaa 31.5.2005 antamaansa lausuntoon ja toteaa, ettei ole oikeudellisesti aihetta palauttaa puheena olevia maksuja.

Edellä olevan nojalla oikeuspalvelut katsoo, että kaupunginjohtaja ei ole ylittänyt toimivaltaansa ja että Helsingin Energian ohjatun yösähkön hinnankorotukset on toteutettu sähkömarkkinalain ja sähkösopimusten mukaisesti. Näin ollen oikaisuvaatimus tulee hylätä.

Kj katsoo kaupunginkanslian oikeuspalveluiden lausuntoon viitaten, että oikaisuvaatimus tulisi hylätä, koska päätöksessä ei ole oikeudellista virhettä ja koska Helsingin Energian ohjatun yösähkön hinnankorotukset on toteutettu sähkömarkkinalain ja sähkösopimusten mukaisesti.

KJ Kaupunginhallitus päättänee hylätä Suomen Omakotiliiton Helsingin piiri ry:n sekä Jorma Tsubarin, Ritva Gustafssonin ja Jyrki Etelämäen oikaisuvaatimuksen, koska oikaisuvaatimuksen kohteena olevassa kaupunginjohtajan päätöksessä (31.5.2005 § 4192) ei ole oikeudellista virhettä, ja koska Helsingin Energian ohjatun yösähkön hinnankorotukset on toteutettu sähkömarkkinalain ja sähkösopimusten mukaisesti.

Pöytäkirjanote liitteineen muutoksenhakuosoituksin Suomen Omakotiliiton Helsingin piiri ry:lle, Jorma Tsubarille, Ritva Gustafssonille ja Jyrki Etelämäelle sekä pöytäkirjanote tekniselle lautakunnalle, Helsingin Energialle ja kaupunginkanslian oikeuspalveluille.

Lisätiedot:
Olli Seppo, kaupunginkamreeri, puhelin 169 2538

LIITE

Oikaisuvaatimuskirjelmä 20.6.2005 liitteineen

22.8.2005 pöydälle pantu asia

LAUSUNTO OIKEUDENKÄYNNIN JULKISUUTTA YLEISISSÄ TUOMIOISTUIMISSA JA HALLINTOTUOMIOISTUIMISSA KOSKEVISTA TYÖRYHMÄMIETINNÖISTÄ

Khs 2005-1542

Kj toteaa, että oikeudenkäynnin julkisuussääntelyä valmistelleet oikeusministeriön työryhmät jättivät 14.6.2005 ehdotuksensa oikeusministeriölle (Oikeudenkäynnin julkisuus yleisissä tuomioistuimissa: Työryhmämietintö 2005:7 ja Oikeudenkäynnin julkisuus hallintotuomioistuimissa: Työryhmämietintö 2005:6). Ehdotukset on valmisteltu hallituksen esityksen muotoon. Esitykset on tarkoitus antaa eduskunnalle syksyllä 2005.

./. Mietinnöistä kohta ”Esityksen pääasiallinen sisältö” sekä esitetyt lakitekstit ovat esityslistan liitteinä.

Työryhmien mietinnöt kokonaisuudessaan ovat nähtävillä ennen kokousta valmistelijalla sekä kokouksessa. Ne voi saada myös internetin kautta oikeusministeriön verkkosivuilta: yleisiä tuomioistuimia koskeva osoitteesta www.om.fi/31734.htm ja hallintotuomioistuimia koskeva osoitteesta www.om.fi/31739.htm.

Oikeusministeriö pyytää lausuntoa työryhmien ehdotuksista 5.9.2005 mennessä siltä osin kuin ne liittyvät lausunnonantajan toimintaan. Helsingin kaupunki on osallisena oikeudenkäynneissä sekä yleisissä että hallintotuomioistuimissa, joten molemmat mietinnöt liittyvät olennaisesti kaupungin toimintaan.

Kaupunginkanslian oikeuspalvelut toteaa (12.8.2005) lausunnossaan päätösesitykseen sisältyvät asiat.

KJ Kaupunginhallitus päättänee antaa oikeusministeriölle oikeudenkäynnin julkisuutta koskevista työryhmämietinnöistä seuraavan lausunnon:

1. Yleistä erillislakien säätämisestä

Viranomaisten asiakirjojen julkisuutta ja salassapitoa koskeva lainsäädäntö on uudistettu kokonaisuudessaan 21.5.1999 säädetyllä ja 1.12.1999 voimaan tulleella lailla viranomaisten toiminnan julkisuudesta (SäädK 621/1999, myöhemmin julkisuuslaki) sekä siihen liittyvillä lakien muutoksilla. Uudistuksen tarkoituksena oli selkeyttää ja yhtenäistää salassapidon perusteita. Yleisimmistä salassapitoperusteista otettiin säännökset julkisuuslakiin ja niitä sovelletaan pääsäännön mukaan riippumatta siitä, minkä viranomaisen hallussa asiakirja kulloinkin on. Samalla kumottiin yli 120 eri lakeihin ja asetuksiin sisältyvää salassapito- ja vaitiolovelvollisuutta koskevaa säännöstä (HE 30/1998).

Kuntalaisten, julkisten hankintojen tarjouskilpailuihin osallistuvien, julkisten virkojen hakijoiden ja yleisön kannalta on tärkeää, että salassapidon perusteet ovat yhteneväiset ja helposti selville saatavat riippumatta siitä, minkä viranomaisen käsiteltävänä asiakirjat ja asiat ovat. Parhaiten tämä toteutuu, jos salassapitoa koskevat säännökset sisältyvät yhteen lakiin eikä palata ennen julkisuuslakia voimassa olleeseen käytäntöön, jossa salassapitoa koskevia säännöksiä oli yli 120 laissa.

Jos julkisuuslain lisäksi viranomaisen toiminnan julkisuudesta säädetään muissa laeissa, yksityinen henkilön mahdollisuus arvioida häntä koskevan asiakirjan julkiseksi tuloa ja salassapitoa käsittelyn eri vaiheissa heikentyy. Lisäksi aiheutuu tulkintaongelmia erityislakien ja julkisuuslain eri säännösten soveltamisesta, ellei erityislaeissa ole säännelty julkisuutta ja salassapitoa niin kattavasti, että julkisuuslakia ei sovelleta niiden tarkoittamiin tapauksiin lainkaan. Pääsääntönä tulisikin olla julkisuuslain täydentäminen ja muuttaminen muuttuneiden tarpeiden mukaisesti erityislakien säätämisen sijasta.

2. Oikeudenkäyntiasiakirjojen julkiseksi tuleminen

2.1 Yhteenvedot

Oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 24 §:n mukaan tuomioistuimen on riitaprosessissa valmistelun kuluessa tehtävä kirjallinen yhteenveto mm. asianosaisten vaatimuksista ja perusteista. Valmistelun edetessä yhteenvetoa tulee tarvittaessa täydentää. Asianosaisille on varattava tilaisuus lausua käsityksensä yhteenvedosta.

Oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa koskevan lakiehdotuksen 3 §:n 1 momentin 5 kohdassa on määritelty, mitä lakiehdotuksessa tarkoitetaan oikeudenkäyntiasiakirjalla. Tuomioistuimissa laadittavista asiakirjoista luetellaan esimerkkejä ehdotuksen perusteluissa ja mainitaan mm. yhteenvedot.

Lakiehdotuksen 9 §:ssä määritellään oikeudenkäyntiasiakirjan julkiseksi tulemisen ajankohta. Yhteenvetoihin tulee sovellettavaksi 9 §:n 1 momentin 4 kohta, jonka mukaan muu kuin edellä 1-3 kohdissa määritelty tuomioistuimessa laadittu asiakirja tulee julkiseksi, kun se on allekirjoitettu tai vastaavalla tavalla varmennettu. Ehdotuksen perustelujen mukaan varmentamisella tarkoitetaan, että asiakirjan valmistuminen varmennetaan jollakin muulla tosiasiallisella tavalla kuin allekirjoittamisella.

Lakiehdotuksessa jää tulkinnanvaraiseksi, mitä allekirjoittamisella ja etenkin varmentamisella tarkoitetaan, kun kysymyksessä oleva asiakirja on edellä mainittu yhteenveto.

Ehdotuksen 11 §:n 2 momentin 2 kohdan perusteella asianosaisella ei ole oikeutta saada yhteenvedosta tietoa, ennen kuin se on allekirjoitettu tai varmennettu.

Käytännössä käräjäoikeuden laatima yhteenveto on usein puutteellinen ja yhteenvedossa saattaa olla virheitä. Yhteenvedon täydentäminen ja korjaaminen on hyvin yleistä. Täydentämisen jälkeen laaditaan uusi yhteenveto, jota voidaan edelleen täydentää. Lisäksi käytäntö vaihtelee siinä, missä vaiheessa yhteenveto oikeudessa allekirjoitetaan. Usein se on allekirjoitettu jo siinä vaiheessa, kun se toimitetaan asianosaisille tarkistamista varten. Tuomioistuinten käytäntöä tulisi yhtenäistää yhteenvetojen allekirjoittamisen osalta.

Lakiehdotuksen 9 §:n 2 momentti mahdollistaa julkiseksi tulemisen ajankohdan myöhentämisen tuomioistuimen määräyksestä, mutta myöhentämiselle asetetut edellytykset, ts. vahingon tai kärsimyksen todennäköinen aiheutuminen asiaan osalliselle, eivät yhteenvedon osalta useinkaan täyty. Lisäksi tuomioistuimen on lakiehdotuksen mukaan joka tapauksessa erikseen määrättävä myöhentämisestä.

Jotta yleisö ja tiedotusvälineet eivät saisi korjaamattoman yhteenvedon perusteella asioista virheellisiä tietoja, yhteenvedon tulisi olla julkinen vasta sen jälkeen, kun asianosaiset ovat saaneet lausua siitä käsityksensä, korjausehdotukset on otettu huomioon ja tuomioistuin on allekirjoittanut lopullisen version.

Jos yhteenveto käräjäoikeudessa allekirjoitetaan vasta sen jälkeen, kun asianosaisten kommentit on otettu huomioon, on lakiehdotuksen 11 §:n 2 momentin 2 kohtaa tarkennettava esim. siten, että kohdan loppuun lisätään seuraava teksti: ”lukuun ottamatta oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 24 §:ssä tarkoitettuja yhteenvetoja ”.

2.2 Haastehakemukset

Käytännössä on ilmennyt tapauksia, joissa haastehakemusta referoidaan lehdissä ennen kuin käräjäoikeus on antanut siitä tiedon vastaajalle.

Ehdotuksen perustelujen mukaan 9 §:n 2 momentin säännöksellä on pidetty silmällä lähinnä mahdollisuutta määrätä, että esim. haastehakemus tulee julkiseksi ja voidaan antaa tiedotusvälineille vasta sen jälkeen, kun asianosainen on saanut siitä tiedon. Lainkohdan soveltaminen edellyttäisi kuitenkin perustelujen mukaan, että tiedon antaminen tiedotusvälineille todennäköisesti aiheuttaisi asianosaiselle lisävahinkoa tai -kärsimystä suhteessa siihen, että asia kuitenkin tulee julkiseksi myöhemmin. Edellytykset ovat perustelujen tarkoitus huomioon ottaen tiukat. Edellytykset voisivat olla ehdotettua väljemmät kuten 24 §:ssä säädetyn tuomioistuimen ratkaisun osalta. Ko. lainkohdassa tuomioistuin velvoitetaan mahdollisuuksien mukaan huolehtimaan siitä, että asianosainen saa tiedon ratkaisun sisällöstä ennen yleisöä, jos asia on yhteiskunnallisesti merkittävä tai se on synnyttänyt huomattavaa kiinnostusta julkisuudessa ja tarvittaessa muutoinkin.

Em. lainkohdassa voitaisiin myös selvemmin nimenomaisesti mainita, että se koskee mahdollisuutta oikeudenkäyntiasiakirjan tiedoksi antamiselle ensin asianosaisille. Lainkohdan perusteluissa on viitattu ehdotuksen 23 §:ään, vaikka on tarkoitettu 24 §:ää.

3. Julkisuuslain perusteella salassa pidettävät asiakirjat

3.1 Liike- ja ammattisalaisuudet

Oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa koskevan lakiehdotuksen 7 § sisältää säännökset salassa pidettävistä oikeudenkäyntiasiakirjoista. Tuomioistuin voi 8 §:n mukaan asianosaisen pyynnöstä tai erityisestä syystä muutoinkin päättää, että oikeudenkäyntiasiakirja on pidettävä tarpeellisin osin salassa, jos siihen sisältyy muussa laissa salassa pidettäviksi säädettyjä tietoja ja tällaisen tiedon julkiseksi tuleminen todennäköisesti aiheuttaisi merkittävää haittaa tai vahinkoa niille eduille, joiden suojaamiseksi salassapitovelvollisuus on säädetty.

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (jälj. julkisuuslaki) 24 §:ssä on määritelty salassa pidettäviksi mm. kunnan ammatti- ja liikesalaisuudet (kohta 17) ja yksityiset liike- ja ammattisalaisuudet (kohta 20). Kysymyksessä on ehdoton salassapitovelvoite.

Julkisuuslain 11 §:ään sisältyvät säännökset asianosaisen tiedonsaantioikeudesta. Pykälän 2 momentin 6 kohdan mukaan asianosaisella ei ole oikeutta viranomaisen järjestämässä tarjouskilpailussa toisen tarjouksen tekijän liike- ja ammattisalaisuutta koskeviin tietoihin tarjouksen hintaa lukuun ottamatta.

Liike- ja ammattisalaisuuksia sisältäviä asiakirjoja ei mainita lakiehdotuksen 7 §:ssä, joten niiden salassa pitäminen edellyttää tuomioistuimen päätöstä.

Julkisia hankintoja käsitellään markkinaoikeudessa hakemuksen perusteella päätöksen poistamiseksi tai hyvitysmaksun määräämiseksi ja yleisissä tuomioistuimissa vahingonkorvauskanteiden perusteella. Markkinaoikeudessa asian hävinnyt hakija ei joudu yleensä maksamaan vastapuolena olevan kunnan oikeudenkäyntikuluja.

Kunnan järjestämissä tarjouskilpailuissa asetetaan hinnan ohella usein laadullisia ym. kriteerejä, joiden perusteella tarjoukset pisteytetään. Tällöin tarjouksiin saattaa sisältyä yrityksen liike- ja ammattisalaisuuksia, esim. yrityksen innovatiivisia oivalluksia (esim. kekseliäs tapa hoitaa palvelu).

Mikäli julkisyhteisöille tavaroita ja palveluja tarjoavien yritysten liike- ja ammattisalaisuudet tulevat vastaisuudessa oikeuskäsittelyssä julkisiksi, jos oikeus ei katso niiden julkisiksi tuleminen todennäköisesti aiheuttavan yrityksille merkittävää haittaa tai vahinkoa, on odotettavissa, että tarjouksia tulevat jatkossa tekemään myös yritykset, joiden tarkoituksena on riitauttamalla hankinta-asia mm. saada oikeudenkäynnissä tietoja kilpailevien yritysten liike- ja ammattisalaisuuksista. Tämä on taloudellisestikin mahdollista etenkin markkinaoikeuskäsittelyssä, koska hävitystä jutusta ei aiheudu oikeudenkäyntikuluriskiä.

Jos taas tarjouskilpailuun osallistuvat yritykset eivät voi olla varmoja siitä, että niiden ammatti- ja liikesalaisuudet pysyvät salassa muilta yrityksiltä myös mahdollisissa oikeuskäsittelyissä, on vaarana, että vastaisuudessa kuntien ja muiden julkisyhteisöjen mahdollisuudet saada markkinoilta parhaat mahdolliset tuotteet ja palvelut heikkenevät.

Edellä mainituista syistä liike- ja ammattisalaisuuksien säilyminen hankinta-asioissa oikeudenkäynneissä tulee turvata lainsäädännössä.

3.2 Psykologiset testit ja soveltuvuuskokeet

Julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 29 kohdan mukaan salassa on pidettävä asiakirjat, jotka sisältävät tietoja henkilölle suoritetusta psykologisesta testistä tai soveltuvuuskokeesta tai sen tuloksesta tai työntekijän valintaa varten tehdyistä arvioinneista. Em. asiakirjat eivät sisälly oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa koskevan lakiehdotuksen 7 §:ään, joten niiden salassa pitäminen edellyttää tuomioistuimen päätöstä.

Mikäli kunnallisia virkoja ja toimia hakevat eivät voi vastaisuudessa luottaa siihen, että testi- ja soveltuvuustulokset pysyvät salassa, on selvää, että virkoja ja toimia hakevien määrät vähenevät ja julkishallinnon mahdollisuudet kilpailla yksityissektorin kanssa työnhakijoiden potentiaalisesta parhaimmistosta heikkenevät.

Kuka tahansa voi hakea julkista virkaa tai tointa. Kuten edellisessä kohdassa käsiteltyjen liikesalaisuuksien osalta on myös näidenkin asiakirjojen osalta vaarana, että virkoja ja toimia haetaan tarkoituksena päästä asianosaisena tutustumaan toisten hakijoiden testituloksiin.

Oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa koskevan lakiehdotuksen 7 §:ä ja oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa koskevan lakiehdotuksen 3 luvun 5 ja 6 §:iä tulee muuttaa siten, että turvataan julkista virkaa tai tointa hakeville tehtyjen psykologisten testien ja soveltuvuuskokeiden salassa pysyminen.

4. Oikeudessa kuultavien asianomistajien ja todistajien yhteystiedot

Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveydenhuollon sektorien palveluksessa olevilla ja matkalippujen ja pysäköinnin tarkastajilla sekä mm. kiinteistöviraston asuntoasiainosastolla asunnonvälitystä hoitavalla henkilöstöllä on kaupungin muuta henkilöstöä suurempi vaara joutua työtehtävissä joko itse pahoinpitelyn kohteeksi tai todistamaan työtoveriin kohdistuvaa pahoinpitelyä. Esim. joukkoliikennevälineissä matkustaa aiempaa enemmän henkilöitä, jotka esim. huumausaineiden käytön vuoksi saattavat käyttäytyä täysin ennalta arvaamattomasti lippua esittämään pyytävää matkalippujen tarkastajaa kohtaan.

Yleisiä tuomioistuimia koskevan lakiehdotuksen 4 §:n mukaan asianosaisen henkilöllisyyden yksilöimiseksi tarpeelliset tiedot ovat julkisia. Tieto voidaan kuitenkin jättää antamatta 5 §:ssä mainituissa tapauksissa. Lakiehdotuksen perusteluissa todetaan, että tapauskohtaisesti ratkaistaan se, kuinka laajat asianosaisen henkilöllisyyden yksilöimiseksi tarpeelliset tiedot olisivat. Asianosaisen osoite tai muut yhteystiedot eivät kuuluisi pykälässä tarkoitettuihin oikeudenkäynnin perustietoihin. Niiden osalta voisivat tulla lakiehdotuksen mukaan sovellettaviksi julkisuuslain 11 §:n 2 momentin 7 kohta ja 24 §:n 1 momentin 31 kohta.

On tärkeää, että todistajan ja asianomistajan yhteystietojen salassa pysyminen on varmistettu silloin, kun tuomiosta pyydetään ehkä vuosienkin kuluttua oikeudelta kopio.

Haastehakemuksen tultua julkiseksi, vastapuoli voi pyytää kopiot mm. asianomistajien ja todistajien kuulustelupöytäkirjoista. Helsingin kaupunki pitääkin tärkeänä, että asianomistajien ja todistajien yhteystietojen kirjaamista yhtenäistettäisiin siten, että pöytäkirjoihin kirjataan kuultavan henkilön osalta vain työpaikan yhteystiedot. Vaikka kotiosoitetta ym. yhteystietoja ei merkitäkään esitutkinta- tai oikeudenkäyntiasiakirjoihin, vaarana ei ole, ettei ao. henkilöä jatkossa tavoitettaisi. Kaupungin virastoilla ja laitoksilla on työntekijöidensä yhteystiedot ja viranomainen voi saada heidän osoitetietonsa väestörekisteristä, vaikka heillä olisikin esimerkiksi turvakielto.

Kirje oikeusministeriölle ja pöytäkirjanote kaupunginkanslian oikeuspalveluille.

Lisätiedot:
Ratasvuori Eila, kaupunginlakimies, puhelin 169 3674

LIITTEET	Liite 1	Osia työryhmämietinnöstä 2005:7
	Liite 2	Osia työryhmämietinnöstä 2005:6

YMPÄRISTÖKESKUKSEN HALLINTOPÄÄLLIKKÖ ANJA VALLITUN IRTISANOUTUMINEN JA MÄÄRÄAIKAISEN HOITAJAN MÄÄRÄÄMINEN VIRKAAN

Khs 2005-1486

Ympäristölautakunta päätti (14.6.2005) ilmoittaa kaupunginhallitukselle, että ympäristökeskuksen hallintoyksikön päällikkönä toiminut

oikeustieteen kandidaatti Anja Vallittu on irtisanoutunut 24.5.2005 ympäristökeskuksen hallintopäällikön virasta (vak. nro 16777) tultuaan nimitetyksi kaupungin sisällä toiseen virkaan.

Ympäristötoimen johtosäännön 15 §:n mukaan osastotasoisen yksikön päällikön valitsee kaupunginhallitus lautakunnan annettua hakijoista lausuntonsa, ja näin ollen eron myöntäminen kuuluu kaupunginhallituksen toimivaltaan.

Lisäksi ympäristölautakunta päätti esittää, että avoimeksi tulevan viran määräaikaiseksi hoitajaksi nimitettäisiin ympäristökeskuksen vs. hallintopäällikkö, varatuomari Jorma Nurro, joka on hoitanut ko. virkaa sijaisena ajanjaksolla 1993–2005 yhteensä n. 5 vuoden ajan, ja että Nurrolle maksettaisiin viran määräaikaisesta hoitamisesta kokonaispalkkana 4257,87 euron/kk. Määräaikainen nimitys tulisi olla voimassa siihen saakka, kun virkaan valittu ottaa viran vastaan, kuitenkin kauintaan 31.12.2005 saakka.

Ryj toteaa, että ympäristökeskuksen hallintoyksikön päällikkö, oikeustieteen kandidaatti Anja Vallittu on 24.5.2005 irtisanoutunut ympäristökeskuksen hallintopäällikön virasta tultuaan nimitetyksi kaupunginhallituksen 11.4.2005 tekemällä päätöksellä kaupunginkanslian kaupunginsihteerin virkaan.

Helsingin kaupungin hallintosäännön 16 §:n mukaan virkasuhteen päättämisestä päättää virkasuhteeseen ottava viranomainen. Ympäristötoimen johtosäännön 15 §:n mukaan osastotasoisen yksikön päällikön valitsee kaupunginhallitus lautakunnan annettua hakijoista lausuntonsa.

Helsingin kaupungin hallintosäännön 13 §:n mukaan henkilö voidaan ottaa ilman julkista hakumenettelyä sellaiseen virkasuhteeseen, jota vastaavia tehtäviä hän on hoitanut vähintään kuusi kuukautta Helsingin kaupungin virka- tai työsuhteessa. Hallintosäännön 15 §:n mukaan avoimen viran määräaikaisen hoitajan ja hänen palkkauksensa määrää virkasuhteeseen ottava viranomainen. Ympäristötoimen johtosäännön 14 §:n mukaan osastotasoisen yksikön päällikön pätevyysvaatimuksena on virkaan soveltuva ylempi korkeakoulututkinto, minkä lisäksi hänellä tulee olla kokemusta hallinto- ja johtamistehtävissä.

Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 4 §:n mukaan virkasuhteeseen ottaminen edellyttää julkista hakumenettelyä. Hakuaika on vähintään 14 kalenteripäivää siitä, kun ilmoitus on julkaistu kuntalain 64 §:ssä säädetyllä tavalla. Hallintosäännön 12 §:n mukaan viran haettavaksi julistamisesta päättää se viranomainen, joka ottaa viranhaltijan avoinna olevaan virkaan.

RYJ Kaupunginhallitus päättänee

myöntää Anja Vallitulle eron ympäristökeskuksen hallintopäällikön virasta 24.5.2005 lukien,

määrätä varatuomari Jorma Nurron hoitamaan ympäristökeskuksen hallintopäällikön virkaa siihen saakka, kunnes virkaan valittu ottaa viran vastaan, kuitenkin enintään 31.12.2005 saakka. Nurrolle maksetaan viran määräaikaisesta hoitamisesta kokonaispalkkana 4257,87 euroa/kk. ja kehottaa ympäristölautakuntaa julistamaan hallintopäällikön viran haettavaksi virkaan kuuluvin palkkaeduin.

Pöytäkirjanote ympäristölautakunnalle, Anja Vallitulle ja Jorma Nurrolle.

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 169 2361

VALTUUTETTU TUOMAS RANTASEN TOIVOMUSPONSI: TURVALLISUUSSTRATEGIAN PÄIVITTÄMINEN JATKOSSA

Khs 2004-2081

Ryj toteaa, että käsitellessään Helsingin turvallisuusstrategian toteutumisen seurantaa 13.10.2004 kaupunginvaltuusto samalla hyväksyi seuraavan toivomusponnen:

”Kaupunginvaltuusto edellyttää, että turvallisuusstrategiaa jatkossa päivitetään niin, että siinä huomioidaan myös kaupungin läpi kulkevan rekka-, juna- ja laivaliikenteen kautta syntyvät myrkky- ja saastumisriskit.” (Tuomas Rantanen, äänin 53-0)

Kaupunginvaltuuston työjärjestyksen 24 §:n mukaan kaupunginhallituksen on toimitettava toivomusponnen ehdottajalle kirjallinen selvitys ponnen johdosta tehdyistä toimenpiteistä viimeistään vuoden kuluttua ponnen hyväksymisestä. Selvitys on toimitettava erikseen tiedoksi valtuutetuille.

Kaupunginhallitus kehotti yleisten töiden lautakuntaa, kaupunkisuunnittelulautakuntaa, satamalautakuntaa, ympäristölautakuntaa ja pelastuslautakuntaa antamaan selvityksensä toivomusponnen johdosta 15.2.2005 mennessä.

Yleisten töiden lautakunta toteaa (9.12.2004) seuraavaa:

Laivaliikenteen aiheuttamien myrkky- ja saasteriskien eliminoimisesta vastaavat yhteistoimin Helsingin satama, pelastuslaitos ja rajavartiolaitos. Mahdollisen onnettomuuden sattuessa mainitut yksiköt toimivat tiiviissä yhteistyössä; tällöin toimintaa johtava yksikkö määräytyy sen mukaan millä alueella onnettomuus tapahtuu.

Junaliikenteessä kokonaisvastuu on Ratahallintokeskuksella. Se hoitaa normaalit ongelmansa itse. Suuronnettomuuden sattuessa mukaan tulevat myös pelastuslaitos ja Helsingin kaupungin valmiusyksiköt.

Vaarallisia aineita katuverkossa kuljettavan liikenteen osalta kaupunki on yleisellä tasolla jaettu kolmeen vyöhykkeeseen:

- ydinkeskusta, jonka läpi myrkkykuljetuksia ei saa ajaa;

- ydinkeskustaa ympäröivä vyöhyke, jolla kuljetukset sallitaan ruuhka-ajan ulkopuolella;

- uloin vyöhyke, joka on rajoituksista vapaa.

Reittitasolla myrkyllisten aineiden rekkakuljetukset satamiin ja satamista kaupungin läpi yleiseen tieverkkoon on opastettu pääkatuja pitkin, jolloin asukkaat ovat mahdollisimman vähän tekemisissä kuljetusten kanssa. Edellä mainitusta huolimatta myrkyllisiksi ja muuten vaarallisia katsottavia aineita joudutaan kuljettamaan keskustaankin: mm. huolto-asemille öljyjalosteita ja rakennustyömaille räjähteitä.

Turvatekniikankeskus valvoo osaltaan myrkkykuljetuksia. Se vaatii, että niillä liikkeillä, jotka kuljettavat säännöllisesti myrkyllisiä aineita, täytyy olla henkilökunnassaan erityinen turvallisuusneuvonantaja.

Helsingin kaupungille on laadittu maa-alueita koskeva öljyntorjunta-suunnitelma. Suunnitelman laadintaan ovat osallistuneet pelastuslaitos, Helsingin Satama, kaupunkisuunnitteluviraston liikennesuunnitteluosasto, rakennusvirasto, Helsingin Vesi ja Helsingin Energia. Suunnitelman mukaan öljyonnettomuuden sattuessa alkuvaiheen vastuu lankeaa pelastuslaitokselle. Jälkihoidosta vastaa rakennusvirasto.

Herkillä alueilla katualueet suojataan rakenteellisesti. Esimerkiksi Vuo-tie on linjattu Kallahden kohdalla kriisiajan pohjavesialueen läpi. Pohja-veden valuma-alueen matkalla katurakenteet on eristetty alusrakenteesta bentoniittimatolla. Bentoniittieristys muodostaa altaan, josta mahdolliset onnettomuuden aikaansaamat myrkyt voidaan poistaa.

Katujen liukkaudentorjunnalla ja muulla kunnossapidolla on myös tärkeä merkitys vaarallisia aineita kuljettavan rekkaliikenteen onnettomuusriskien vähentämisessä.

Helsingin kaupungin suurimpia investointihankkeita on Vuosaaren satama. Kun satamahankkeen liikennejärjestelyt, sekä väylä- että rata-hankkeet, valmistuvat, siirtyvät kaupungin läpi tapahtuvat myrkkykuljetukset pääasiassa Kehä III:lle. Tällöin riski siihen, että asukkaat joutuvat vaarallisten aineiden kanssa kosketuksiin, pienenee huomattavasti.

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (9.12.2004) mm. seuraavaa:

Kaupunkisuunnitteluvirasto suunnittelee ja ohjaa Helsingin maankäyttöä ja liikennettä sekä ohjaa kaupunkiympäristön kehittymistä. Tässä työssä pyritään mahdollisimman turvalliseen elinympäristöön ja pyritään ottamaan huomioon myös kaupungin läpi kulkevat rekka-, juna ja laivaliikenteen kautta syntyvät myrkky- ja saastumisriskit.

Virasto seuraa liikenneonnettomuuksia ja ylläpitää onnettomuusrekisteriä ja saattaa sen tiedot suunnittelutyön käyttöön sekä seuraa ja tutkii ajonopeuden vaikutuksia liikenneturvallisuuteen.

Kaupunkisuunnitteluviraston esityksestä vaarallisten aineiden kuljetuksille on asetettu rajoituksia Helsingissä lähinnä kantakaupungissa. Vaarallisten aineiden kuljetusten riskien varsinainen asiantuntemus on pelastuslaitoksella. Kuljetusrajoitukset onkin suunniteltu yhteistyössä pelastuslaitoksen kanssa ja heidän suositustensa pohjalta.

Kaupunkisuunnitteluvirasto on nimetty turvallisuusstrategiassa päävastuulliseksi koordinaattoriksi elinympäristöturvallisuuden teemassa. Kaupunkisuunnitteluviraston mielestä tässä turvallisuusstrategian teemassa voitaisiin jatkossa huomioida myös kaupungin läpi kulkevan rekka-, juna- ja laivaliikenteen kautta syntyvät myrkky- ja saastumisriskit.

Satamalautakunta toteaa (14.12.2004) seuraavaa:

Turvallisuusstrategia pyrkii elinympäristön parantamiseen esittämällä toimenpiteitä rikollisuuden, päihteiden käytön ja häiriökäyttäytymisen vähentämiseen. Kemikaalikuljetusten aiheuttamien riskien huomioiminen turvallisuusstrategiassa tukee omalta osaltaan tavoitetta turvallisuuden parantamiseksi.

Kaupunginjohtajan asettama kemikaalionnettomuustyöryhmä on laatinut vuonna 1999 suunnitelman vaarallisten aineiden onnettomuuksiin varautumisesta (ympäristökeskuksen julkaisuja 1/2000). Suunnitelmassa on käsitelty Helsingissä suoritettavia kemikaalikuljetuksia, niihin liittyviä riskejä ja varautumista erilaisiin onnettomuustilanteisiin. Päivittämällä ko. suunnitelma voisi sen tietoja soveltuvin osin käyttää osana turvallisuusstrategiaa.

Ympäristölautakunta toteaa (21.12.2004) seuraavaa:

Ympäristölautakunta toteaa, että kaupunginvaltuuston hyväksymän turvallisuusstrategian lisäksi on kaupungissa olemassa erillissuunnitelmia, joiden avulla pyritään estämään ennalta terveydelle ja ympäristölle vaarallisista aineista aiheutuvia onnettomuuksia, varautumaan onnettomuuksista aiheutuviin terveys- ja ympäristöhaittoihin sekä varautumaan ympäristön puhdistamiseen. Toimintaa kemikaali- ja ympäristövahingoissa koskee muun muassa Helsingin kaupungin pelastuspalvelun perussuunnitelma ja pelastuspalveluorganisaatioiden toimialasuunnitelmat, suunnitelma vaarallisten aineiden onnettomuuksiin varautumisesta sekä öljyntorjuntasuunnitelma.

Suunnitelma vaarallisten aineiden onnettomuuksiin varautumisesta

Kaupunginjohtajan asettama kemikaalionnettomuustyöryhmä jätti loppuraporttinsa 30.9.1999 ja kaupunginjohtaja hyväksyi sen 15.12.1999, 93 §. Raportti sisältää suunnitelman varautumisesta kemikaalionnettomuuksiin. Siinä on kuvattu myös aiemmin tehtyjä toimia onnettomuuksien estämiseksi. Tällaisia toimia ovat muun muassa liikenneministeriön ja kaupunginhallituksen päätökset liikennerajoituksista. Suunnitelmassa on käsitelty maantie-, raide- ja laivaliikenteen aiheuttamia kemikaalionnettomuusriskejä muun muassa seuraavasti.

Maantieliikenne

Liikenneministeriö päätti 1.11.1991 Helsingin kaupunginhallituksen tekemän esityksen perusteella vaarallisten aineiden kuljetusten reittirajoituksista Helsingissä. Päätöksen mukaan vaarallisten aineiden kuljetukset kiellettiin ydinkeskustassa kokonaan sekä kantakaupungissa ruuhka-aikoina. Lisäksi kiellettiin eräiden vaarallisten aineiden läpiajo kantakaupungin alueella. Reittirajoitukset merkittiin liikennemerkein ja suositeltavista reiteistä laadittiin opastukset. Reittirajoituksista voi poiketa poliisin kenttätoimiston päätöksellä. Poikkeamispäätöksiä tehdään vuosittain muutamia.

Vaarallisten aineiden kuljetusrajoitusten lisäksi Helsingissä on voimassa kaupunginhallituksen 4.2.1991 hyväksymät raskaan liikenteen rajoitukset. Rajoitusten tavoitteena on rekkaliikenteen vähentäminen kantakaupungin ahtailla kaduilla asumisviihtyisyyden ja liikenteen sujuvuuden parantamiseksi. Samalla rajoitettiin myös vaarallisten aineiden kuljetuksia kaupungin läpi.

Raideliikenne

Vaarallisten aineiden kuljettaminen Pasilan ratapihan kautta on vähentynyt merkittävästi ja eräiden vaarallisimpien kemikaalien kuljetukset ovat loppuneet jo 1990-luvun puolessa välissä. Vaarallisia aineita sisältävät vaunut merkitään aina, vaikka aineita olisikin vain vähäinen määrä. VR-Yhtymä pyrkii muun muassa vaunujen sijoittelun, nopean eteenpäin toimittamisen, kaluston määräaikaistarkastusten ja koulutuksen avulla ehkäisemään onnettomuuksia.

Laivaliikenne

Helsingin satamien kappaletavaraliikenne on keskittynyt Länsisatamaan ja Sörnäisten satamaan. Laajasalon kautta tuodaan pääasiassa pääkaupunkiseudulla käytettäviä polttonesteitä.

Nykyisessä satamatoiminnassa tavara pyritään kuljettamaan sataman läpi ilman välivarastointia eikä lastiyksiköiden sisältämiä aineita jouduta satamassa käsittelemään. Länsisatamassa on kielletty eräiden vaarallisten aineiden kuljettaminen, koska satama on lähellä asutusta.

Öljyntorjuntasuunnitelma

Pelastuslaitoksen johdolla ja kaupungin eri hallintokuntien avustuksella on laadittu Helsingin pelastustoimen alueen öljyntorjuntasuunnitelma, joka koskee lähinnä öljyvahinkojen torjuntaa onnettomuuden jo tapahduttua, mutta sillä on yhtymäkohtia nyt käsiteltävänä olevaan asiaan.

Ympäristölautakunnan lausunto

Ympäristölautakunta katsoo, että suunnitelmassa varautumisesta kemikaalionnettomuuksiin on varsin kattavasti pyritty ottamaan huomioon eri liikennevälineillä kuljetettavista kemikaaleista aiheutuvat onnettomuusriskit. Kemikaalien kuljetuksesta aiheutuvien onnettomuusriskien ennalta ehkäisy voi ympäristölautakunnan mielestä olla osa kaupungin turvallisuusstrategiaa. Turvallisuusstrategiaa päivitettäessä tämä voitaisiin ottaa huomioon niin, että strategian määrittelyssä todettaisiin kemikaalionnettomuusriskien olevan osa turvallisuusstrategiaa. Kaupungin varautumistaso ja toimenpiteet kemikaalionnettomuuksiin varautumisessa kuvattaisiin strategiatasolla. Pelastuslaitoksen osuus valmistelussa on tällöin merkittävä. Yksityiskohtainen varautuminen suunniteltaisiin ja kuvattaisiin kuitenkin erikseen päivitettävissä suunnitelmissa, joissa tarkemmin määritellään kunkin hallinnonalan toimivalta, varautumistaso ja tehtävät. Näin kaupunginvaltuusto voisi turvallisuusstrategiassa määritellä kaupungin asukkaiden turvallisuuden takaamisen tason laajemmin turvallisuusstrategiassa jo olevien toimien lisäksi.

Pelastuslautakunta toteaa (8.3.2005) seuraavaa:

Yleistä

Helsingin kaupungin pitkäjännitteinen työ Vuosaaren sataman rakentamiseksi, Öljy-sataman ja siihen liittyvien varastoalueiden toimintojen lakkauttamiseksi, öljyntorjuntasuunnitelman laatimiseksi sekä uuden öljyntorjuntavarikon rakentamiseksi ovat lähitulevaisuudessa vaikuttamassa oleellisesti Helsingin turvallisuusstrategiaan. Olemassa oleva hajautettu pelastusasemaverkosto ja eri virastojen tukikohdat sekä yhteistoiminta yli hallinnollisten rajojen vaikuttavat jo nyt myönteisellä tavalla.

Olemassa olevat suunnitelmat vaarallisten aineiden onnettomuuksiin varautumisesta

Kaupunginjohtajan asettama kemikaalityöryhmä on vuonna 1999 laatinut suunnitelman vaarallisten aineiden onnettomuuksiin varautumisesta. Suunnitelma kattaa eri liikennemuotojen aiheuttamat riskit sekä jo aikaisemmin voimaan tulleet liikennerajoitukset ja muutokset vaarallisten aineiden kuljetusten vähenemisestä eri kuljetusmuodoissa suunnitelmaa päivitetään tarvittaessa.

Valmistelussa olevat suunnitelmat vaarallisten aineiden onnettomuuksiin varautumisesta

Vuosaaren sataman liikennejärjestelyitä varten on perustettu VUOLI-työryhmä, jossa Helsingin Kaupungin ja Keski-Uudenmaan sekä Itä-Uudenmaan pelastustoimen alueiden edustajat ovat laatimassa huomattavaa turvallisuuskokonaisuutta, joka hoidetaan yhteistoiminnassa kaikkien alueiden ja toimijoiden yhteistyöllä. Vuosaaren satama-alueen turvallisuus asioita valmistelee VUOSA-työryhmä. Pääkaupunkiseudun kaupunginjohtajien asettama pelastustoimen alueiden kalustotyöryhmä tulee valmistelemaan myös mm. vaarallisten aineiden kaluston yhteishankintoja.

Voimassa olevat ja valmisteilla olevat suunnitelmat tukevat omalta osaltaan tavoitetta Helsingin kaupungin turvallisuusstrategian kehittämisessä. Tässä onnistuminen vaatii jatkuvaa panostamista suunnitelmien seurantaan, päivittämiseen sekä toteuttamiseen. Edellä mainitut kokonaisjärjestelyt ovat vaikuttaneet ja tulevat vaikuttamaan laiva- juna- ja maantienliikenteen johdosta syntyneitten riskien tehostuneeseen hallintaan.

Toisaalta Helsingin kaupungin ulkopuolelta, mereltä kohdistuvat ympäristöuhat kasvavat merkittävästi. Kaupungin alueen ohittavan laivaliikenteen 85 000 alusta / vuosi sekä risteävän Helsingin ja Tallinnan välisen liikenteen aiheuttamaan öljy ja kemikaalivahinkojen riskin kasvuun varaudutaan. Yhteistoimintasopimus merivartioston ja Helsingin kaupungin mahdollistaa tietyin rajoituksin suorittaa aluskemikaalitorjuntaa. Helsingin pelastustoimen alueen uusi öljyntorjuntasuunnitelma tulee kuluvan viisivuotiskauden aikana parantamaan oleellisesti merellisen alusöljyvahingon torjuntamahdollisuuksia. Turvallisuusstrategian päivitys toivomusponnen mukaisesti on tarpeellista ja antaa mahdollisuuden tehostaa viranomaisten välistä yhteistyötä ja suunnittelukäytäntöä.

Ryj viittaa yleisten töiden lautakunnan, kaupunkisuunnittelulautakunnan, satamalautakunnan, ympäristölautakunnan ja pelastuslautakunnan lausuntoihin ja toteaa, että turvallisuusstrategiaa päivitetään jatkossa ottaen huomioon eri liikennemuotojen aiheuttamat myrkky- ja saastumisriskit.

RYJ Kaupunginhallitus päättänee merkitä tiedoksi selvityksen kaupunginvaltuuston 13.10.2004 hyväksymän toivomusponnen (Tuomas Rantanen) johdosta tehdyistä toimenpiteistä ja toimittaa selvityksen ponnen ehdottajalle sekä tiedoksi muille valtuutetuille.

Pöytäkirjanote jäljennöksin kaupunginhallituksen esityslistasta valtuutettu Tuomas Rantaselle sekä tiedoksi muille kaupunginvaltuutetuille.

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 169 2361

LAUSUNTO EHDOTUKSESTA SUOMEN KANSALLISEKSI OHJELMAKSI KESTÄVÄN KULUTUKSEN JA TUOTANNON EDISTÄMISEKSI (KULTU-OHJELMA)

Khs 2005-1578

Ympäristöministeriö pyytää lausuntoa ehdotuksesta Suomen kansalliseksi ohjelmaksi kestävän kulutuksen ja tuotannon edistämiseksi (KULTU-ohjelma) 25.8.2004 mennessä.

Ryj toteaa, että lausunnon antamiselle on myönnetty lisäaikaa 9.9.2005 saakka.

Suomessa on valmistunut ehdotus kansalliseksi ohjelmaksi kestävien kulutus- ja tuotantotapojen edistämiseksi. Ohjelman on laatinut ympäristöministeriön sekä kauppa- ja teollisuusministeriön asettama laajapohjainen toimikunta (KULTU-toimikunta). Puolitoista vuotta kestäneen ohjelmatyön puheenjohtajana toimi Helsingin yliopiston kansleri Kari Raivio. Ohjelmaehdotus luovutettiin ympäristöministeri Jan-Erik Enestamille ja kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkariselle 16.6.2005.

KULTU-ohjelma sisältää kaikkiaan 73 ehdotusta toimenpiteiksi, joilla kulutuksen ja tuotannon kestävyyttä parannetaan ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti. Toimenpide-ehdotukset koskettavat laajasti yhteiskunnan eri sektoreita.

Vähemmästä enemmän ja paremmin. Kestävän kulutuksen ja tuotannon toimikunnan (KULTU) ehdotus kansalliseksi ohjelmaksi –julkaisu (pdf-tiedosto, 152 sivua) on tutustuttavissa osoitteessa http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=137221&lan=fi.

Julkaisu on lisäksi nähtävänä kokouksessa.

Ympäristölautakunta toteaa (9.8.2005) mm. seuraavaa:

Ohjelman tausta Ohjelman taustamuistiossa hahmotellaan huolellisesti tuotannon ja kulutuksen kestävyyden perusasioita ajankohtaisista näkökulmista. Peruslähtökohtana on tuotannon ja kulutuksen, mukaan lukien vienti ja tuonti, materiaalien- ja energiankulutuksen kasvun mukanaan tuomien ympäristöhaittojen lisääntyminen. Ekologisen kestävyyden globaalikriteereiden saavuttamiseen on Suomella vielä pitkä matka, eikä edes suunta ole vielä kaikilla toimialoilla kestävyyttä kohti. Suomen asukkaiden aiheuttama keskimääräinen asukaskohtainen luonnonvarojen kokonaiskäyttö (kulutus) ja ympäristökuormitus ylittänee nykyisin 3-4 -kertaisesti tiedossa olevan globaalisesti kestävän tason ekologisen jalanjäljen käsittein arvioituna.

Kestämättömät tuotanto- ja kulutustavat tunnistettiin yhdeksi globaalin tason ympäristöongelmien ydinkohdaksi viimeistään vuonna 1986 YK:n ns. Brundtlandin komission kestävän kehityksen raportissa (Yhteinen tulevaisuutemme). Tämän jälkeen teema on konkretisoitunut kansainvälisessä keskustelussa vähitellen, ja suurimman poliittisen huomion se sai vuonna 2002 Johannesburgin kestävän kehityksen huippukokouksessa, jossa myös laaja yhteiskunnan eri toimijoiden joukko sitoutui toimimaan kestävän kehityksen edistämiseksi.

Kansallisella ja paikallisella tasolla kestäviä tuotanto- ja kulutustapoja on pyritty edistämään osana eri tahojen kestävän kehityksen strategioita ja ohjelmia sekä toimialakohtaisia suunnitelmia, ja esimerkiksi vapaaehtoisten energiansäästösopimusten kautta. Toisaalta keskustelu on ollut osa ympäristöpolitiikan laajentumista tuotannon päästöjen hallinnasta kohti jatkuvasti laajempaa elinkaariajattelua, jossa tarkastelun kohteena ovat niin kulutukseen liittyvät ympäristövaikutukset kuin varsinaista tuotantoa edeltävät materiaalitalouden vaiheet sekä kuljetukset.

Kunnat ovat merkittävä toimija kestävien tuotanto- ja kulutustapojen edistäjänä, koska ne ovat lähellä ihmistä, ja ne ovat myös luonnonvarojen suurkuluttajia ja hyvinvointipalvelujen suurtuottajia. Varsinkin suuret kaupungit ovat laajoja organisaatioita ja mittavia toimijoita, joten niiden haasteet kestävien tuotanto- ja kulutustapojen edistäjinä ovat erittäin suuret. Kunnilla on myös viranomaisena mahdollisuuksia vaikuttaa alueensa toimijoihin ja niiden tuotanto- ja kulutustapoihin.

Toisaalta suurilla kaupungeilla on paljon kokemuksia ympäristöpolitiikan eri ohjauskeinojen käytöstä ja yhteistyöstä hyvin erilaisten toimijoiden kanssa, joten valmiuksia haasteen vastaanottamiseen löytyy. Lisäksi kuusi suurinta suomalaista kaupunkia on jo vuosia tehnyt yhteistyötä mm. ympäristöjohtamisen ja -raportoinnin käytäntöjen kehittämisessä. Näiden välineiden avulla on mahdollista kehittää tulevaisuudessa entistä kestävämpiä tuotanto- ja kulutustapoja koskevia ratkaisuja.

Yleiskommentit ohjelmaehdotukseen

Ohjelmaehdotus on perusteellinen ja se muodostaa hyvän kokonaiskuvan aiheensa ongelmakentästä. Samanaikaisesti sen rajaukset ovat kuitenkin paikoin hieman vaikeasti ymmärrettäviä. Esimerkiksi luonnon monimuotoisuuteen liittyvät kysymykset nivoutuvat ohuesti ohjelmaehdotukseen, joka muilta osin keskittyy tuotannon ja kulutuksen kestävyyteen pääosin materiaali- ja energiatalouden näkökulmasta.

Ohjelman teemoista koostuva rakenne on selkeä, mutta sen tavoitehierarkia ei ole täysin johdonmukainen. Tavoitemäärittelyt eivät myöskään aina eroa toimenpidekuvauksista. Ongelmaa vähentäisi, jos ohjelman lukuisista tavoitteista osa määriteltäisiin päätavoitteiksi, joihin liittyviä toimenpiteitä tarkasteltaisiin yksityiskohtaisemmin kuin muita.

Ehdotukseen sisältyy kaikkiaan 73 toimenpide-ehdotusta, joista kunnat on mainittu toimijana noin 20 ehdotuksessa. Ottaen huomioon kuntien laajan toimintakentän on syytä olettaa, että kunnilla, ja erityisesti suurilla kaupungeilla, on intressiä ja toimintamahdollisuuksia useammankin toimenpide-ehdotuksen kohdalla. Tällaisia olisivat esimerkiksi toimenpide-ehdotukset 3–6, 21–24, 40, 44, 58 ja 64.

Ohjelmaehdotuksista jää osittain hieman hajanainen kuva yksittäisen toimijan, esimerkiksi kaupungin näkökulmasta. Hajanaisuutta vähentänee ehdotettu eri tahojen vuoropuhelu, jossa on tarkoitus asettaa mm. elinkaaritavoitteita materiaali- ja energiatehokkuudelle (toimenpide 5). Lisäksi ohjelmassa olisi syytä korostaa, että kaikki ohjelmassa mainitut toimijat kokoavat itseään koskevat toimenpiteet osaksi omaa johtamisjärjestelmäänsä, jotta ne eivät jäisi irrallisiksi asioiksi vaille vastuutahoa. Tällä keinolla ohjelman osittain varsin yleisellä tasolla olevia tavoitteita ja toimenpiteitä saataisi täsmennettyä ja konkretisoitua myös paikallistasolla. Samoin johtamisjärjestelmiin kuuluva (mm. kaupunkien ja toimialajärjestöjen) säännöllinen raportointi toisi lisätietoja myös KULTU -ohjelman seurantaa ja arviointia varten.

Seuranta on keskeinen osa ohjelman hyödyntämistä. Ehdotuksessa seuranta on jaettu useaan osaan siten, että eri seurantakeinojen välille saattaa syntyä päällekkäisyyksiä ja jopa ristiriitaisuuksia. Seurannan välineiden rooleja olisi hyvä selkeyttää esimerkiksi siten, että kestävän kehityksen toimikunnalla jäisi ohjelman toteutumisen arviointi, kun taas teknisempi seuranta toteutettaisi hallinnon laatimina seurantaraportteina, joissa raportoitaisi sekä tavoitteiden että toimenpiteiden toteutuminen.

Ohjelmaehdotuksessa on esitetty muutamia hyviä määrällisiä tavoitteita, mutta niiden lisääminen toisi lisää tehoa ohjelman toteutukseen ja helpottaisi seurantaa. Etenkin kansallisen ekotehokkuuden yleistavoitteen, vaikkapa maltillisenkin, asettaminen Saksan ja Japanin malliin toisi hyvän kansainvälisen signaalin siitä, että Suomi ottaa kestävän tuotannon ja kulutuksen haasteen tosissaan.

Eri ohjauskeinojen roolia ja painoarvoa pyrittäessä kohti kestäviä tuotanto- ja kulutustapoja ei ehdotuksessa ole pohdittu kovin laajasti. Taloudellisten ohjauskeinojen ja ekologisen verouudistusten merkitys on nostettu esiin yhtenä keskeisenä keinona, minkä onkin kulutuksen ohjauksessa merkittävää. Toisaalta myös tiedollisen ohjauksen painoarvoa olisi lisättävä, jotta markkinoiden eri toimijoilla olisi käytettävissä hyödyllistä tietoa, jonka avulla ympäristöystävälliset asenteet on mahdollista muuttaa käytännön toimiksi. Sekä tuotannon että kulutuksen taustalla on moderni kulutuskulttuuri, jonka muutokset ovat hitaita, eivätkä onnistu ilman laajaa yhteiskunnallista keskustelua.

Ohjelman ohjausvaikutusta lisäisi, jos siinä määriteltäisiin eri toimintakokonaisuuksien vaatimia hallinnollisia ja taloudellisia ym. ohjauskeinoja ja toteuttamistyökaluja. Selkeästi tulisi käydä ilmi, mitkä toimenpiteet vaativat uusia lakeja tai lainmuutoksia, ja mitkä riippuvat ylikansallisesta päätöksenteosta.

Aihekohtaiset kommentit ohjelmaehdotukseen

- Tuotanto -kappale, Tavoite energiankäytön kasvu pysähtyy vuosikymmenen aikajänteellä: Koska Suomen kasvihuonekaasupäästöt ovat vuoden 1990 jälkeen huomattavasti kasvaneet, tarvitaan koko maan energianhuollossa jo lähivuosina erittäin tuntuva suunnanmuutos sekä tuotannossa (erityisesti uusiutuvien energialähteiden osuuden lisääminen) että kulutuksessa.

- Toimenpide 1: Ehdotetun materiaalitehokkuuden palvelukeskuksen tarkoituksena on tuottaa materiaalinsäästöpalveluja teolliseen tuotantoon ja toiminnan tehostamiskonsepteja. Tämä on hyvin kannatettava ehdotus, mutta teollisuuden lisäksi keskuksen kohderyhminä tulisi olla kunnat sekä myös yksittäiset kuluttajat, jotta kaikilla tahoilla olisi samanlaiset mahdollisuudet toimintansa ekotehostamiseen. Tällöin keskuksen toimintakonsepti olisi Motiva Oy:n menestyksellisen mallin mukainen.

- Yhdyskuntarakenne -kappale, tavoite Vaikutusarviointia ja politiikkaohjelmia kehitetään niin, että alue-, vero-, asunto- ja työllisyyspolitiikan tavoitteet tukevat liikenteen aiheuttamien haittojen vähentämistä on erittäin hyvä ja kannatettava. Konkreettinen toimenpide, jolla tätä tavoitetta käytännössä voitaisiin tukea, on työmatkakulujen verovähennysoikeuden tarkistaminen. Nykyisellään työmatkakulujen verovähennysoikeus hyödyttää pientä joukkoa ihmisiä alkuperäisessä tarkoituksessaan (työvoiman liikkuvuus). Kaupunkiseuduilla tämä oikeus kannustaa pitkiin työmatkoihin ja edistää siten yhdyskuntarakenteen toiminnallista ja fyysistä hajautumista. Samalla liikenteen haitat kasvavat.

- Toimenpide 14: Myös asuntorakentamista on tarpeen ohjata siten, että se tukeutuu olemassa oleviin palvelu-, joukkoliikenne- ja energiajärjestelmiin.

- Rakentaminen -kappale: Rakennustoimintaan liittyvä merkittävä haaste, joka on edelleen suurelta osin ratkaisematta, on rakennusmateriaalien ja -osien tuotannon haitallisten ympäristö- ja terveysvaikutusten vähentäminen. Huolimatta monista luokittelujärjestelmistä ei rakennusmateriaalien ja -osien ympäristö- ja terveysvaikutuksia ole vielä kyetty riittävästi tutkimaan ennen tuotteiden pääsyä markkinoille. Rakennusmateriaalien lujuus, paloturvallisuus ja kosteuskäyttäytyminen ym. fysikaaliset ominaisuudet ovat asioita, joita koskeva tieto on melko kattavaa, mutta materiaalien biokemiallisten ominaisuuksien ja yhteisvaikutusten osalta ovat tutkimustieto ja luokitusjärjestelmät vielä hyvin puutteellisia. Myös tutkitusti luonnonmukaisten ja terveellisten rakennusmateriaalien ja -menetelmien osuuden lisääminen rakennustoiminnassa vaatii huomattavasti nykyistä vahvempaa panostusta. Helsingin kaupunki aikoo panostaa näihin ongelmiin laatimalla oman ekologisesti kestävän rakentamisen ohjelmansa lähiaikoina.

- Liikkuminen -kappale, toimenpide 27: Joukkoliikenteen kulkutapaosuuden kehittyminen suomalaisissa kaupungeissa ja myös maaseudulla on suorastaan kohtalon kysymys monen muun kestävän liikkumisen tavoitteen toteutumisen kannalta. Tätä olisi hyvä korostaa enemmän esityksessä. Joukkoliikenteen käyttö on ollut Suomessa lasku-uralla, ja näin on käynyt myös pääkaupunkiseudulla ja jopa Helsingissä. Toimenpiteitä pitäisi täydentää ja terävöittää, jotta hyvät tavoitteet toteutuisivat. Yksi keino on työsuhdejoukkoliikennelipun verotusarvon alentaminen, joka tulisi toteuttaa mahdollisimman pian. Se tekisi joukkoliikennelipusta nykyistä houkuttelevamman ja se lisäisi joukkoliikenteen käyttöä sekä työ- että vapaa-ajan matkoilla. Tämä puolestaan vähentäisi henkilöauton käyttöä ja pienentäisi ympäristö- ja onnettomuuskustannuksia.

- Toimenpide 31 on kannatettava, mutta biokaasun ja muiden vaihtoehtoisten polttoaineiden edistämistä ei tule rajata vain jätteiden kuljetuksiin ja joukkoliikenteeseen. Liikenteen suurin ympäristökuormitus aiheutuu henkilöautojen sekä dieselkäyttöisten kuorma- ja pakettiautojen pakokaasu- ja melupäästöistä. Vaihtoehtoisten polttoaineiden käytön laajentaminen näissä ajoneuvoryhmissä on erittäin tärkeää. Siten voidaan vähentää hiilidioksidipäästöjä ja terveydelle haitallisia päästöjä. Esimerkiksi Helsingissä vähäpäästöisten polttoaineiden käytön lisääminen toisi monia ympäristöhyötyä erityisesti keskusta-alueilla, joilla ilmanlaadun raja- ja ohjearvot voivat ylittyä.

- Elintarvike-kappale, toimenpide 35: Maatalouden vesiensuojelun tärkeys korostuu tulevaisuudessa sekä pistekuormittajien jätevedenpuhdistuksen tehostumisen myötä että ilmastonmuutoksen mahdollisesti aiheuttamien lisääntyvien sateiden ja tulvien myötä. Vuonna 2004 esim. Vantaanjoen tuoma fosforikuormitus oli yli kolminkertainen ja typpikuormitus lähes kaksinkertainen edellisvuoteen verrattuna heinä-elokuun vaihteessa olleiden rankkasateiden ja tulvan vuoksi. Kuormituksesta pääosa oli peräisin pelloilta. Mikäli ilmastonmuutos lisää sateita ja tulvia Pohjois-Euroopassa, kuten on ennustettu, lisääntyy myös maatalouden aiheuttama ravinnekuormitus tulevaisuudessa voimakkaasti.

- Toimenpide 39: Luomu- ja lähiruuan tarjoaminen esimerkiksi kunnallisissa suurkeittiöissä on osoittautunut monin tavoin haasteelliseksi. Kuten taustamuistiossa todetaan, hintamekanismi ei juuri tue tätä kehitystä, eikä kuluttajien tietoisuuskaan luomu- ja lähiruuan eduista ole riittävä. Myöskään luomumarkkinat eivät usein kykene vastaamaan suurkeittiöiden tarpeisiin. Näistä syistä valtion olisi tuettava kestävän elintarviketalouden toimijoita myös konkreettisesti esimerkiksi kouluttamalla, lisäämällä vuoropuhelua ja tuottamalla havainnollista tietoa kuluttajille.

- Työ- ja vapaa-aika -kappale: Toimenpide 44 on kannatettava, mutta sitä voisi täydentää työpaikkojen liikkumisen ohjauksen kehittämisellä, sillä monilla etenkin toimistotyövaltaisilla aloilla liikkuminen aiheuttaa valtaosan ympäristöhaitoista. Helsingin kaupunki on toteuttamassa tätä ns. LIIKKIS -hankkeen avulla, jossa pilottityöpaikoille (Helsingin Energia ja ympäristökeskus) tehdään työmatkasuunnitelmat. Niiden avulla työpaikat pyrkivät tietoisesti vaikuttamaan erilaisin kannustavin keinoin henkilöstönsä tekemien matkojen määrään, suuntautumiseen ja kulkutapoihin.

- Vapaa-ajan liikkuminen on nykyään yksi merkittävimpiä luonnonvarojen kuluttajia. Vapaa-ajan asunnoille suuntautuva pitkänmatkan henkilöautoliikenne ja lomanviettoon liittyvä lentomatkustaminen on monille suomalaisille selvästi työmatka- ja asiointiliikkumista suurempi vuotuinen ympäristökuormituksen lähde. Ohjelmaehdotus ei kuitenkaan esitä juurikaan konkreettisia tavoitteita tai toimenpide-ehdotuksia näiden kasvavien ongelmien osalta.

- Julkinen sektori esikuvaksi -kappale. Julkisten hankintojen potentiaali kestävien tuotanto- ja kulutustapojen edistämisessä on erittäin merkittävä ja Suomessa melko vähän käytetty mahdollisuus. Kuntasektorilla muutamat kaupungit ovat ekohankintaverkoston kautta kehittäneet ekohankintojansa ja eräitä apuvälineitä on tarjolla, mutta yleisesti ottaen työtä haittaa melkoinen resurssipula. Hyvien käytäntöjen levittämisen kautta tapahtuva muutos on kuitenkin hidas. Ehdotetut toimenpiteet ovat kannatettavia, mutta vielä tehokkaampia edistysaskeleita toisi hankintojen ympäristöseikkojen huomioimisen edellyttäminen lainsäädännön tasolla, niin kuin eräissä maissa on tehty. Lisäksi valtion järjestämä ympäristökoulutus hankkijoille (Ruotsin mallin mukaan) parantaisi huomattavasti julkisen sektorin mahdollisuuksia muuttaa hankintojansa kestävämmiksi.

Ohjelmaehdotuksessa on paikoitellen mainittu toimijatahoja melko niukalti. Esimerkiksi kaupan keskusliikkeillä on monia toimintamahdollisuuksia kestävässä elintarviketaloudessa ja vapaa-ajan järjestöillä liikenteen ja liikkumisen kysymyksissä. Alueelliset ympäristökeskukset mainitaan ehdotuksessa ainoastaan ympäristökasvatukseen liittyen, mutta niiden rooli voisi laajempikin, mikäli valtion ympäristöhallinto panostaa kestäviin tuotanto- ja kulutustottumuksiin tosissaan.

Kaiken kaikkiaan ohjelmaehdotus on varsin hyvä ja laaja pohja jatkokeskusteluille ja -toimille, joiden avulla Suomen kulutus ja tuotanto voidaan saada kohti kestävämpää uraa.

Ryj viittaa ympäristölautakunnan antamaan lausuntoon ja toteaa, että Helsingin Energian, opetusviraston, rakennusviraston, Helsingin Veden, hankintakeskuksen, kaupunginkanslian, kaupunkisuunnitteluviraston, rakennusvalvontaviraston eikä kiinteistöviraston edustajilla ole asiaan lisättävää.

RYJ Kaupunginhallitus päättänee lähettää lausuntonaan Ympäristöministeriölle ehdotuksesta Suomen kansalliseksi ohjelmaksi kestävän kehityksen ja tuotannon edistämiseksi (KULTU-ohjelma) ympäristölautakunnan 9.8.2005 antaman lausunnon.

Kirje Ympäristöministeriölle ja pöytäkirjanote ympäristölautakunnalle, Helsingin Energialle, opetusvirastolle, rakennusvirastolle, Helsingin Vedelle, hankintakeskukselle, kaupunginkanslialle, kaupunkisuunnitteluvirastolle, rakennusvalvontavirastolle ja kiinteistövirastolle.

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 169 2361

22.8.2005 pöydälle pantu asia

LAUSUNTO YTV:LLE LIPPUJÄRJESTELMÄN YKSINKERTAISTAMISESTA VUONNA 2006

Khs 2005-1092

Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta YTV toteaa (29.4.2005), että lähikuntien kanssa tehtävä taksa- ja lippuyhteistyö laajenee ja tiivistyy lähivuosina. YTV:n matkakortin kelpoisuusalueen suunnitellaan laajenevan Keravalle ja Kirkkonummelle vuonna 2006. Lähikuntien mukaantulo lisää lippulajeja. Nykyistä taksa- ja lippujärjestelmää on tarpeen yksinkertaistaa ja selkeyttää.

YTV:n hallitus päätti 29.4.2005 pitämässään kokouksessa alustavasti pääkaupunkiseudun taksa- ja lippujärjestelmän muuttamisesta siten, että järjestelmästä poistetaan kuntien sisäiset ja seudulliset kimppaliput, päiväarvoliput ja yleiskausiliput 1.1.2006 alkaen. Esityksestä pyydetään jäsenkuntien lausunnot samassa yhteydessä kuin lausunnot seutuliikenteen, Espoon ja Kauniaisten alueen sekä Vantaan sisäisen liikenteen palvelutasosta ja rahoituksesta.

./. Laskelmat lippujärjestelmän yksinkertaistamisesta sekä ote YTV:n hallituksen pöytäkirjasta 29.4.2005 ovat liitteinä 1 ja 2.

Joukkoliikennelautakunta toteaa (11.8.2005) seuraavaa:

Kimppalippu

Lipulla voi matkustaa samanaikaisesti 1-6 henkilöä, joista enintään kaksi saa olla aikuisia. Lippu on voimassa 24 tuntia ostohetkestä alkaen, myös yötaksan aikana. Lippuja voi ostaa automaateista ja kuljettajalta. Lipun hinta Helsingin sisäisessä liikenteessä on 8 euroa.

Kimppalipun osuus Helsingin vuoden 2004 lipputuloista oli 0,3 %

(n. 0,3 milj. euroa).

Vaikka lippu on edullinen, se ei ole kovin suosittu. Lipputulojen lisäys vuonna 2006 olisi 0,07 milj. euroa.

Koska tariffissa on korvaavia, satunnaiskäyttöön soveltuvia lippuja, kuten kerta- ja matkailijaliput, voidaan kimppalipusta luopua.

Päiväarvolippu

Päiväarvolippu veloitetaan asiakkaan matkakortilta automaattisesti arkisin klo 9 – 14 alkavilla matkoilla normaalia arvolippua alempaan hintaan.

Päiväarvolipun osuus Helsingin vuoden 2004 lipputuloista oli 3,5 % (n. 3,6 milj. euroa).

Kaupunginhallitus on lähettänyt YTV:lle joukkoliikennelautakunnan antaman lausunnon (28 §, 27.1.2005), jonka mukaan päiväarvolipusta ei tule luopua mutta alennusprosentti voidaan pienentää 10 %:iin. Perusteluna kannanotolle pidettiin sitä, että alennus ohjaa matkustamista jossain määrin ruuhka-aikojen ulkopuolelle ja houkuttelee käyttämään joukkoliikennettä. YTV:n laskelmista poiketen päiväarvolipusta luovuttaessa lipputulojen lisäys olisi vuonna 2006 0,66 milj. euroa verrattuna nykyisen tason mukaiseen yli 17 % alennettuun hintaan. Laskelmissa on huomioitu arvio 2006 tulevista hinnankorotuksista ja hintajousto

(-0,30).

Päiväarvolipun hinnoittelun ohjausvaikutuksen arvioimiseksi verrattiin keväällä tehdyssä selvityksessä metron automaattisen laskentajärjestelmän tiedoista saatujen keskipäivän matkojen osuutta vuorokauden matkoista vuosina 1994, 1997, 2001 ja 2004. Näissä ei todettu matkojen siirtymää klo 9 – 14 väliseksi ajaksi. Alennus ei siis ohjaa ainakaan ilman mittavaa markkinointia matkustajavirtoja tavoitetulla tavalla.

Joukkoliikennelautakunta katsoo nyt, että mikäli seudullisesta ja muiden kuntien sisäisestä päiväarvolipusta luovutaan, voidaan yhtenäisen tariffin säilyttämiseksi niin tehdä myös Helsingissä.

Yleiskausiliput ja haltijakohtaiset kausiliput

Henkilökohtaiset yleiskausiliput otettiin käyttöön lähikuntien lippuyhteistyötä varten. Yleiskausilippujen hinnat ovat lähellä haltijakohtaisten kausilippujen hintoja, haltijakohtaisten hintojen ollessa hieman kalliimmat, joten lipputuotteina ne ovat toistensa kaltaisia.

Yleiskausilippujen osuus Helsingin vuoden 2004 lipputuloista oli 0,4 % (n. 0,45 milj. euroa).

Yleiskausilippujen korvaaminen haltijakohtaisilla kausilipuilla lisää Helsingin sisäisiä lipputuloja marginaalisesti (0,02 milj. euroa). Laskelmissa on huomioitu arvio 2006 tulevista hinnankorotuksista ja hintajoustot.

Henkilökohtaiset yleiskausiliput monimutkaistavat tarpeettomasti tariffia, joten niistä on tarkoituksenmukaista luopua, kun lähikuntien lippuyhteistyö voidaan hoitaa muutoinkin.

Ryj viittaa joukkoliikennelautakunnan lausuntoon.

RYJ Kaupunginhallitus päättänee lähettää lausuntonaan lippujärjestelmän yksinkertaistamisesta vuonna 2006 joukkoliikennelautakunnan lausunnon.

Kirje Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta YTV:lle ja pöytäkirjanote liikennelaitokselle.

Lisätiedot:
Matikainen Kristiina, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2262

LIITTEET	Liite 1	Lippujärjestelmän yksinkertaistaminen vuonna 2006, laskelmat
	Liite 2	Ote YTV:n hallituksen pöytäkirjasta 29.4.2005



Kokousaika	29.8.2005 klo 16
Kokouspaikka	Kaupungintalo, Khn istuntosali