PROS-järjestelmän käyttämä mallipohja

23.5.2005 pöydälle pantu asia

LAUSUNNON ANTAMINEN ARVIOINTIKERTOMUKSESTA VUODELTA 2004 TARKASTUSLAUTAKUNNALLE

Khs 2005-568

Tarkastuslautakunta pyytää (2.5.2005) kaupunginhallitukselta 25.5.2005 mennessä lausuntoa arviointikertomuksesta vuodelta 2004.

./. Kj toteaa, että tarkastuslautakunta on pyytänyt 25.5.2005 mennessä lausuntoa esityslistan tämän asian liitteenä olevasta arviointikertomuksesta vuodelta 2004.

Tarkastuslautakunnan antamassa arviointikertomuksessa esitetyistä eräistä vuoden 2004 toimintaa koskevista arvioista Kj toteaa seuraavaa:

Arviointikertomuksen kohta 3.1,

Strategioiden laatiminen, toimeenpano ja seuranta

Tarkastuslautakunnan arviointikertomus painottaa hallintokuntien osallistumista ja yhteistyötä strategioiden laatimisessa ja toteuttamisessa, poikkihallinnollisten ja sektoriohjelmien seurantaa ja raportointia kaupunginvaltuustolle, kaupunginhallituksen ja johtajiston roolin vahvistamista strategisessa johtamisessa sekä arviointiprosessin kytkemistä kaupunginvaltuuston strategiaprosessiin siihen tuotettavien erillisraporttien muodossa.

Kaupunginhallitus hyväksyi 7.12.2004 suunnittelun yhteiset lähtökohdat vuosiksi 2005 ja 2006. Niissä on kuvattu kaupungin suunnittelujärjestelmä. Niissä on otettu huomioon kaupunginvaltuuston marraskuussa 2004 pitämän arviointistrategiaseminaarin tuloksia kaupungin strategiatyön kehittämisessä. Näistä kaupunginvaltuuston lähetekeskustelu raamin valmistelun yhteydessä on toteutettu.

Kaupunginhallitus merkitsi 11.4.2005 tiedoksi uuden kaupunginvaltuuston ensimmäisen strategiaseminaarin loppuraportin ja lähetti sen hallintokunnille otettavaksi huomioon niiden talousarvio- ja taloussuunnitelmaehdotusten valmistelussa.

Loppuraportti sisältää ajatuksen, että kunkin strategiakokonaisuuden laatimisen ja sen toteuttamisen seurannan ja raportoinnin isäntänä toimii se kaupunginjohtajiston jäsen, jonka toimialaan ko. strategian valmistelu kuuluu. Tämän menettelyn tarkoituksena on vahvistaa sekä hallintokuntien osallistumista ja vuorovaikutusta strategioiden valmistelussa ja toteuttamisessa että johtajiston ja kaupunginhallituksen roolia prosessissa.

Ns. sektoriohjelmat ovat ongelmallisia silloin kun ohjelmissa esitetyt tavoitteet edellyttävät resursseja, jotka eivät sisälly voimassa olevaan talousarvioon. Hyvänä periaatteena on pidettävä sitä, että sektoriohjelmien tavoitteiden toteuttamisesta, niiden rahoituksesta ja ajoituksesta päätetään talousarvion käsittelyn yhteydessä ja siten suhteessa muihin tavoitteisiin ja kokonaisresursseihin.

Kaupunginhallituksen hyväksymien suunnittelun yhteisten lähtökohtien mukaan kaupunginvaltuusto suuntaa strategioiden valmistelua valtuustokautensa alussa ja arvioi niiden toteutumista kauden lopussa. Arviointi tulee kohdistumaan nimenomaan hyväksyttyjen koko valtuustokautta koskevien kaupunkitason strategioiden toteutumisen ja niiden perusteena olevien lähtökohtien ja olettamusten uudelleen arviointiin. Tällaisen laaja-alaisen toteutuma- ja muun lähtökohtatiedon kokoaminen on tarkoituksenmukaista koota hallintokunnilta ja vastaisuudessa myös seututasoisesti. Tarkastuslautakunnan erillisraportti on käyttökelpoinen osana tuotettavaa arvioinnin tausta-aineistoa.

Kaupungin johtajisto laadunkehittämisen johtoryhmänä on viitoittanut kaupungin laadun kehittämistä. Joka toinen vuosi toteutettava kaupunginjohtajan laatupalkintokilpailu tukee tulosyksiköiden toiminnan kokonaisvaltaista itsearviointia. Helsingin käyttämä Suomen laatupalkinto-malli pohjautuu strategioiden, niiden toteutuksen sekä strategisten tavoitteiden arviointiin.

Virastot ja laitokset kuvaavat ja parantavat omia ydinprosessejaan. Virastojen ja laitosten yhteisten asiakkaiden palveluprosessien systemaattinen kehittäminen on käynnistymässä.

Arviointikertomuksen kohta 3.2,

Virastojen ja laitosten tavoitteet

3.2.1

Sitovien ja muiden toiminnallisten tavoitteiden asettaminen

Tarkastuslautakunnan arviointikertomus suosittaa kaupunginhallituksen käsittelemien tavoitteiden laatimista koskevien ohjeiden (talousarvion ja –suunnitelman laatimisohjeiden sekä suunnittelun yhteisten lähtökohtien) kehittämistä siten, että hallintokunnan ehdotuksissa talousarvioksi ja –suunnitelmaksi ehdotettavat tavoitteet koskevat vain keskeisiä tavoitteita ja että ne muodostavat hierarkkisen ja läpinäkyvän järjestelmän talousarvioasiakirjassa.

Kaupunginhallituksen hyväksymissä suunnittelun yhteisissä lähtökohdissa vuosiksi 2005 ja 2006 on esitetty mm. että hallintokunnat raportoivat talousarvio ja -suunnitelmaehdotuksessa vuosittain, miten ne toteuttavat yhteisstrategioita. Lisäksi on korostettu strategiatyön painopistealueina toteuttamisprosessin ja kaupunkitason mittareiden kehittämistä. Taloussuunnitteluprosessiin kytketty raportointi siitä miten hallintokunnan strategiat toteuttavat voimassa olevia kaupungin strategioita kohdistaa osaltaan tavoiteasettelun vain keskeisiin tavoitteisiin. Tavoitteiden mitattavuus tukee seurantaa ja tavoitteiden arviointia.

Arviointikertomuksen kohta 3.3,

Helsinki-konsernin tytäryhteisöjen ja säätiöiden tavoitteiden ja toiminnan arviointi

3.3.2

Kaupungin omistajapolitiikka

Kaupunginvaltuuston hyväksymien konserniohjauksen periaatteiden mukaan Helsinki-konsernin sisäisen työnjaon periaatteena on, että yhdyskunnan kehityksen ohjaaminen sekä kaupungin järjestämien palvelujen määrittely ovat aina emoyhteisön vastuulla, joka hoitaa myös pääosan palvelujen tuottamisesta. Yhteisöjä ja säätiöitä käytetään täydentämään palvelutuotantoa ja hoitamaan konsernin tarvitsemia tukitoimintoja, sekä kaupungin ja ulkopuolisten organisaatioiden yhteistyössä hoitamissa tehtävissä.

Lisäksi periaatteissa todetaan, että kaupunginvaltuusto päättää konserniorganisaation rakenteesta ja että kaupunginjohtaja seuraa konsernin toimivuutta ja tekee ehdotuksia konsernirakenteen kehittämisestä.

Tarkastuskertomuksessa luetellaan lukuisia esimerkkejä viime aikoina toteutetuista muutoksista konsernirakenteessa. Lisäksi tällä hetkellä on selvitettävänä kaupungin omistamien toimitilakiinteistöyhtiöiden yhdistäminen suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Esimerkit kertovat juuri siitä, että konsernin johdossa pyritään jatkuvasti arvioimaan, mikä on eri tehtävien hoitamisessa edullisin tapa ja sopivin organisaatiomuoto. Tällä tavoin kaupungin omistajapolitiikkaa pystytään kehittämään jatkuvasti ja reagoimaan tehokkaasti toimintaedellytysten muutoksiin ja toimintaympäristön vaatimuksiin.

3.3.3

Helsingin Uusi Jalkapalloareena Oy

Finnair Stadiumin (entisen Töölön jalkapalloareenan) rakentaminen ja toteuttamisen yhteistyömalli hyväksyttiin Kvstossa (27.5.1998 ja 25.11.1998). Areena valmistui nopeasti ja hinta oli edullisempi kuin kaupungin itsensä toteuttamana. Jalkapallostadionin alkuperäinen idea ei ole toteutunut mm. siksi, että Suomen menestys jalkapallossa kansainvälisesti ei ole ollut odotusten mukaista, joten ulkomaisia seuroja ei ole saatu riittävästi pelaamaan Suomeen. Myös lajiliittojen kiistely luonnonnurmen ja tekonurmen hyväksymisestä pelialustaksi on aiheuttanut ongelmia toimintaa hoitavalle yhtiölle. Konserttien järjestämisen on käytännössä estänyt meluhaitat ympäristölle.

Sekä toimintaa hoitavan yhtiön että kaupungin edun mukaista areenan omistajana on, että Finnair Stadiumin käyttömahdollisuuksia voidaan monipuolistaa. Selvitystyön tuloksena on syntynyt suunnitelma pääkatsomon yläosan, lounaispäädyn ja eteläkatsomon lasituksesta, joka vähentäisi ympäristölle aiheutuvia meluhaittoja ja parantaisi viihtyisyyttä estämällä tuulen pääsyä katsomoon. Korjaus parantaisi mm. konserttien tai suurten yritystapahtumien järjestämismahdollisuuksia. Investointisuunnitelmalle on konserniohjeiden mukainen kaupungin lupa ja se on hyväksytty yhtiökokouksessa tänä keväänä.

Khs pitää Finnair Stadiumin investointihanketta kokonaisuudessaan perusteltuna.

3.3.4

Suomenlinnan Liikenne Oy

Suomenlinnan henkilöliikennettä hoidetaan liikennelaitoksen ja Suomenlinnan Liikenteen välillä solmitun sopimuksen perusteella. Liikennelaitos suunnittelee liikenteen, hyväksyy liikenteessä käytettävät alukset ja korvaa ajetun liikenteen Suomenlinnan Liikenteelle, jolla on liiketaloudellinen vastuu koko henkilöliikenteestä. Osan liikenteestä hoitaa yksityinen liikennöitsijä Suomenlinnan liikenteen suorittaman kilpailutuksen perusteella.

Huoltoliikennettä Suomenlinnan Liikenne hoitaa valtion ja kaupungin kanssa 1970- ja 1990-luvuilla tehtyjen sopimusten perusteella. Yhtiön molemmat omistajat kattavat yhtä suurin avustuksin huoltoliikenteen hoitamisesta syntyvän alijäämän.

Kuluvan vuoden aikana on alustavasti selvitetty erilaisia vaihtoehtoja hoitaa mantereen ja Suomenlinnan välistä liikennettä nykyistä taloudellisemmin. Tällöin yhtenä mahdollisuutena on ollut esillä myös kalustoyhtiövaihtoehto. Mikäli ratkaisuksi tulee Suomenlinnan Liikenne Oy:n nykyisen roolin muuttaminen, se edellyttää kaupungin ja valtion välillä solmitun Suomenlinnan liikenteen hoitamista koskevan sopimuksen uudistamista.

Arviointikertomuksen kohta 4,

Muut havainnot kaupungin hallinnosta ja taloudenhoidosta

4.1

Kaupungin toiminnan tuloksellisuusinformaatio

Kaupunginhallitus toteaa, että tarkastuslautakunnan esiin tuomat näkökohdat tuloksellisuusinformaation lisäämisestä ovat oikeita. Tuloksellisuusinformaation tuottaminen on vain kallista ja sen hyväksikäytöstä ei ole kovinkaan konkreettista ja systemaattista näyttöä.

Yhtenäisen ohjeiston ja mittariston luominen tuloksellisuuden arvioimiseksi on todella haastava tehtävä. Varsinkin vaikuttavuuden arviointi on täysin palvelukohtaista. Vaikuttavuuden arvioinnin kehittämistä, laatukriteerien määrittelyä sekä tuloksellisuuden arviointikehikon luomista tehdään paraikaa useassa eri virastossa palvelukohtaisesti.

Toiminnan laadun kehittämisen eräänä tavoitteena on myös parantaa yksittäisen tuotteen tai palvelun tuotantoa mittaamalla tai arvioimalla tuotteen tekemisprosessin tuloksellisuutta. Hallinnollisen työnjaon mukaan virastot ja laitokset ovat vastuussa oman toimintansa kehittämisestä ja näin ollen vain niillä on tarvittavat tiedot tuloksellisuusinformaation määrittämiseen ja tuottamiseen.

4.2

Laadunhallinta kaupungin toimintaorganisaatiossa

Tarkastusvirasto on tehnyt kyselyn koskien virastojen ja laitosten laadunhallintaa toimintaorganisaatioissa. Kaupunginkanslian talous- ja suunnitteluosasto teki vuonna 1996 vastaavanlaisen selvityksen. Vajaan kymmenen vuoden aikana systemaattinen toiminnan laadun kehittäminen on huomattavasti lisääntynyt. Laatutyökalujen käyttö on keskimäärin noin nelinkertaistunut. Mutta edelleen joissakin virastoissa laadunhallinnan kehittäminen on vasta alussa.

Kyselyllä saatu tieto tukee ennestään olevaa käsitystä siitä, että virastot ja laitokset etenevät laadun / toiminnan kehittämisessä huomattavan eri tahtiin. Kyselyn yhteenvedoista voidaan tarkastella vain sitä onko jokin menetelmä käytössä vai ei. Kysely ei vastaa siihen kuinka hyvin asia on hoidettu. Toiminnan kokonaisvaltainen laadun arviointi itsearviointina tai ulkopuolisen tekemänä antaa nykytietämyksen mukaan objektiivisimman kuvan toiminnan kehittyneisyydestä. Arvioinnin, mikäli käytetään Suomen laatupalkinnon kriteeristöä, yhteydessä tulevat esille myös kuinka tarkoituksenmukaisesti tukipalvelut kuten esimerkiksi taloushallinto ja henkilöstöhallinto tukevat arvioitavan yksikön strategioiden toteuttamista.

Tarkastuslautakunta toteaa, että hyväksyttävän kustannus-laatu-suhteen määrittäminen palveluille ja tuotteille on Helsingin talouden tasapainon ja palvelutuotannon turvaamisen edellytys, mutta myös perusta mahdolliselle kilpailutilanteelle ja seudulliselle yhteistyölle. Näin varmasti on ja näin olisi jo varmasti tehty jos kustannus-laatusuhdetta kuvaavia lukuarvoja olisi pystytty tuottamaan. Teoriassa ajatus toimii, mutta käytännössä ei. Perussyynä on se, että laatu on hyvin moninainen suure. Laadun kaikkien osa-alueiden keräämiseen tarvitaan mittavasti työtä. Ehkä vielä vaikeampaa on yhteisesti sopia laadun lukuarvojen tarkoista minimi- tai vaihteluväleistä.

Laadunhallinnan eli operatiivisen toiminnan kehittäminen on kaupungin sisäisen työnjaon mukaan virastojen ja laitosten vastuulla. Kaupungin keskushallinto on tukenut tätä työtä luomalla yhteisiä määrittelyjä, toimintatapoja sekä motivoimalla ja kannustamalla hallintokuntia toimintansa kehittämiseen. Näin on katsottu saatavan kestävämpiä tuloksia.

4.3

Ostopalveluina toteutettujen asiakaspalvelujen laadun valvonta

Palvelujen lopputuotteiden ostaminen tulee jatkuvasti lisääntymään. Siksi on tärkeää, että palvelujen ostosopimukset sisältävät riittävät toiminnan laatua koskevat ehdot.

Laatu on palvelusidonnainen suure. Laatukriteerien sisällyttäminen ostopalvelusopimuksiin helpottaisi jos ensin olisi määritetty oman vastaavan toiminnan laatu. Näin ei useinkaan vielä valitettavasti ole. Myöskään laadunhallinnan välineitä ei aktiivisesti käytetä oman toiminnan ohjaamisessa ja kehittämisessä.

Kaupunginhallitus toteaa, että kaupungin keskushallinnon virastot ovat jo usean vuoden ajan tukeneet virastoja ja laitoksia niiden kehittäessään omaa toiminnan laatuaan. Kaupungin sisäisen työnjaon mukaan virastot ja laitokset ovat itse vastuussa toimintansa kehittämisestä.
Viime vuosien kokemusten perusteella voidaan sanoa, että terveyskeskuksen kaksi yksikköä on palkittu kaupunginjohtajan laatupalkinnolla.

Ostopalveluina tapahtuvan toiminnan laadun kehittämistä tapahtuu myös tukemalla kaupunkikonserniin kuuluvien yksiköiden toimintaa. Konserniajattelua on laajennettu siten, että esimerkiksi kaupungin säätiöiden edustajat ovat jo voineet osallistua kaupungin valmennustilaisuuksiin ja kaupunginjohtajan laatupalkintokilpailuun lähettämällä siihen arvioijia. Jatkossa ne voivat osallistua myös itse laatupalkintokilpailuun.

Pääkaupunkiseudun neuvottelukunta päätti 16.11.2004 palvelujen laatukriteerien kehittämisestä hyväksyessään palvelujen yhteiskäytön periaatteet jatkovalmistelun pohjaksi. Asetettu työryhmä tarkastelee laatukriteereitä kolmen palvelukokonaisuuden kohdalla: lasten päivähoito, peruskoulu ja terveyskeskustoiminta.

4.4

Tasa-arvon tila kaupungin hallintokunnissa

Tasa-arvolain 1.6.2005 voimaan tulevista muutoksista johtuen Helsingin kaupungin tasa-arvosuunnitelma on tarpeen uudistaa vuonna 2005 sekä virastojen ja laitosten tasa-arvosuunnitelmat tämän jälkeen vuoden 2006 loppuun mennessä. Kaupungin tasa-arvosuunnitelmaan on tarkoitus sisällyttää tasa-arvotoimikunnan laatimassa, tasa-arvon tilaa vuonna 2004 koskeneessa raportissa mainittuja kehittämistä vaativia asioita. Virastojen ja laitosten tasa-arvosuunnitelmissa pääpainon tulee olla näitä asioita koskevissa konkreettisissa toimenpideohjelmissa.

Monet ko. raportissa mainituista kehittämisehdotuksista voidaan ottaa huomioon virastoille ja laitoksille annettavassa ohjeistuksessa ja koulutuksessa sekä talousarvion noudattamisohjeiden valmistelussa.

Virasto- ja laitoskohtaisten tasa-arvosuunnitelmien valmistuttua niistä tiedottamista on tarkoitus tehostaa. Jatkossa tasa-arvosuunnitelmat on tarkoituksenmukaista käsitellä yhteistoimintamenettelyn lisäksi myös asianomaisten virastojen ja laitosten luottamushenkilöelimissä.

Tarkastuslautakunta on todennut, että tasa-arvolle ei ole asetettu tavoitetilaa eikä sen mittaamiselle ole määritelty kriteereitä. Täsmällisen tavoitetilan asetanta ja tasa-arvotilan mittaaminen ei ole yhteiskunnallisten arvostusten muuttuessa ja kehittyessä objektiivisesti perusteltua eikä mahdollistakaan. Sen sijaan tasa-arvotilan kehityksen seurannassa käytettävien tilastollisten menetelmien kehittämiseen kiinnitetään lisääntyvää huomiota.

Koska henkilöstön tasa-arvoinen kohtelu on hyvän johtamisen edellytys, tullaan tasa-arvokysymyksiin kiinnittämään entistä enemmän huomiota kaupungin koulutustoiminnassa.

Sukupuolivaikutusten arviointi on tarkoituksenmukaista liittää osaksi kaupungin sekä virastojen ja laitosten talousarviovalmistelua. Tällä on merkitystä myös kaupungin ulkoisen kuvan kannalta.

4.10

Ammattikorkeakoulun ulkomaiset virkamatkat vuosina 2002-2004

Helsingin ammattikorkeakoulun, Helsingin kaupungin ja opetusministeriön väliseen kolmivuotiseen tavoitesopimukseen, jonka Khs on hyväksynyt, on kirjattu, että ammattikorkeakoulu vahvistaa toimintansa kansainvälistämistä ja osallistuu aktiivisesti eurooppalaisen ja kansainvälisen korkeakouluyhteisön kehittämiseen. Ammattikorkeakoulujen kansainvälistymisellä vastataan työelämän sisällöllisiin osaamisvaatimuksiin. Ammattikorkeakoulujen ulkomaisten tutkinto-opiskelijoiden määrää nostetaan ja heille tarjottavaa vieraskielistä opetusta kehitetään.

Kaupungin kannalta on tärkeää, että Helsingillä on kansallisesti ja kansainvälisesti kilpailukykyinen ja ammattikorkeakoulujen vertailussa hyvin menestyvä ammattikorkeakoulu. Tällä hetkellä Helsingin ammattikorkeakoulu on vertailussa vielä keskitasolla, esimerkiksi tavoitesopimukseen kirjatut opiskelijavaihtotavoitteet eivät vielä täyty. Opiskelijavaihtojen toteuttaminen edellyttää opettajilta tarkoituksenmukaisten vaihtopaikkojen kartoittamista eli tutustumista paikan päällä mm. opetukseen, opintojen hyväksilukemiseen, opetusvälineisiin, opiskelijan opintososiaalisiin olosuhteisiin sekä yleiseen turvallisuustilanteeseen. Opiskelijavaihtotoiminnan kautta ammattikorkeakoulu tuottaa Helsingin seudun kansainvälistyvän työelämän tarpeisiin osaavaa, monikulttuurisuuteen perehtynyttä ja kansainvälistä kokemusta omaavia ammatillisia asiantuntijoita.

Helsingin seudun innovaatiostrategiassa alueen korkeakoulut ovat keskeisiä toimijoita vahvistettaessa Helsingin seudun tutkimuksen ja osaamisen kansainvälistä vetovoimaa ja tunnettuutta. Ajanmukaiset, kansainvälistä kehitystä seuraavat opetussuunnitelmat, vieraskieliset koulutusohjelmat ja kansainväliset luennoitsijat, hanketoiminta sekä kansainvälisyys kaikissa ammattikorkeakoulun 29 koulutusohjelmassa ovat tavoitteen toteutumisen keskeisiä välineitä.

Mitään edellä mainituista tavoitteista ja velvoitteista ei ole mahdollista toteuttaa tarkoituksenmukaisella tavalla sähköisesti, vaan ne edellyttävät pitkäjänteistä, usein henkilökohtaista kanssakäymistä ja yhteistyötä. Sähköinen yhteydenpito on kaiken kaikkiaan keskeisin väline ja työkalu ammattikorkeakoulun kansainvälisen toiminnan arkipäivässä.

Tarkastuslautakunta kiinnittää aivan oikein huomiota ammattikorkeakoulun 24.3.2005 selvityksessä kirjattuihin kansainvälisen toiminnan painopiste-alueisiin. Khn 7.12.2004 hyväksymässä Suunnittelun yhteiset lähtökohdat vuosiksi 2005 ja 2006 –asiakirjassa todetaan, että globalisaation aikakaudella ei Euroopan ulkopuolista maailmaa voi jättää pois. EU:n ulkopuolisina painopisteinä tulevat merkitystään kasvattamaan mm. Kiina, Japani sekä USA. Ammattikorkeakoulun kansainvälisen toiminnan selkeä painopiste on Euroopassa – erityisenä kohderyhmänä uudet EU-maat ja Venäjä. USA:ssa ja Kanadassa yhteistyötä tehdään viiden sekä Aasian vahvistuvalla talousalueella 12 pitkäaikaisen kumppanikorkeakoulun kanssa. Afrikan osalta yhteistyötä tehdään mm. ulkoasiainministeriön kehitysyhteistyön pääkohdemaita edustavien korkeakoulujen kanssa Namibiassa ja Sambiassa. Mm. ulkoasiainministeriö osallistuu Afrikassa tapahtuvan toiminnan rahoitukseen. Painopistealueista on selkeästi rajattu pois Etelä-Amerikka, Lähi-itä ja Australia.

4.11

Yhteisöjen taloudellinen tukeminen

Khs on antanut kaupungin avustusten myöntämisessä noudatettavat yleisohjeet 21.1.2002 ja ne ovat voimassa kauintaan 31.12.2006 asti. Lisäksi Khs antaa vuosittain ohjeet avustusten maksattamisesta ja samassa yhteydessä annetaan myös muita avustusten yleisohjetta täydentäviä ohjeita. Talousarvion laatimis- ja noudattamisohjeissa voidaan myös antaa avustusten myöntämistä ja valvontaa koskevia täydentäviä ohjeita.

Avustusmäärärahat on budjetoitu hallintokunnille toimintaansa täydentävien tai korvaavien yhdistysten toiminnan tukemiseen ja näin ollen paras toiminnallinen asiantuntemus on ao. hallintokunnassa. Avustusten myöntämistä ja käytön valvontaa koordinoidaan em. Khn antamilla ohjeilla. Avustushakemusten käsittelijöiden ja avustusten käytön valvojien välistä yhteistyötä on mahdollisuus kehittää mm. erityisosaamisen lisäämiseksi.

Avustushakemuksia käsittelevien ja avustusten käytön valvontaa suorittavien henkilöiden tietotaitoa mm. tilinpäätösten analysointiin liittyen on perusteltua parantaa esim. järjestämällä koulutustilaisuuksia.

Sitä vastoin tässä vaiheessa ei ole tarkoituksenmukaista pyytää kaikilta avustuksia hakeneilta järjestöiltä lisäaineistona tilinpäätösten liitetiedostoja, koska käsiteltävä aineisto lisääntyisi huomattavasti ja aineiston läpikäynti viivästyttäisi avustusten myöntämispäätösten tekoa vielä nykyisestään. Hallintokunnilla on kuitenkin nykyisten ohjeiden perusteella mahdollisuus pyytää tarvittaessa hakijoilta avustushakemusta täydentäviä tietoja esim. tilinpäätösten liitetietoja.

Avustusten käytön valvontaa parantaisi huomattavasti avustettavien yhteisöjen kirjanpidon ja hallinnon tarkastusten lisääminen kuten tarkastuslautakunta on esittänyt.

Avustusten yleisohjeiden uusiminen käynnistetään syksyllä 2005 mm. verkkolomakkeiden mahdolliseen käyttöönottoon liittyen. Khs toteaa, että tässä yhteydessä on tarkoitus selvittää myös kaikki arviointikertomuksessa esitetyt kannanotot ja sisällyttää ne tarvittavilta osin yleisohjeisiin.

KJ Kaupunginhallitus päättänee antaa edellä esitetyn mukaisen lausunnon arviointikertomuksesta vuodelta 2004 tarkastuslautakunnalle.

Pöytäkirjanote lausunnoin tarkastuslautakunnalle.

Lisätiedot:
Forsblom Kaija, erityissuunnittelija, puhelin 169 2389

LIITE

Arviointikertomus vuodelta 2004

LAUSUNTO UUDENMAAN YMPÄRISTÖKESKUKSELLE STORA ENSO OYJ:N (ENT. ENSO GUTZEIT) PÄÄKONTTORIN SUOJELUESITYKSESTÄ

Khs 2005-738

Kaj ilmoittaa, että Uudenmaan ympäristökeskus on pyytänyt kaupunginhallituksen lausuntoa entisen Enso Gutzeit Oy:n, nykyisen Stora Enso Oyj:n pääkonttorin rakennussuojeluasiassa 13.5.2005 mennessä (lausuntoaikaa on pidennetty 31.5.2005 saakka).

Docomomo Suomi Finland r.y. on 15.3.2005 esittänyt Uudenmaan ympäristökeskukselle rakennuksen suojelemista rakennussuojelulain nojalla. Esitys on esityslistan tämän asian liitteenä 1.

./. Asiassa on saatu kaupunkisuunnitteluviraston (12.5.2005) ja kaupunginmuseon (13.5.2005) lausunnot, joissa molemmissa puolletaan rakennuksen suojelemista rakennussuojelulain nojalla. Lausunnot ovat esityslistan tämän asian liitteinä 2 ja 3.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee antaa Uudenmaan ympäristökeskukselle seuraavan, kaupunkisuunnitteluviraston ja kaupunginmuseon lausuntoihin pohjautuvan lausunnon:

Suojeluesitys Docomomo Suomi Finland ry esittää Uudenmaan ympäristökeskukselle Stora Enso Oyj:n pääkonttorin (ent. Enso Gutzeit, Kanavakatu 2, 8. kaupunginosa, Katajanokka, kortteli 142, tontti 1) suojelemista rakennussuojelulain nojalla. Yhdistys esittää myös, että Uudenmaan ympäristökeskus asettaisi kohteen toimenpidekieltoon, koska vireillä on joitakin perusparannushankkeita, jotka saattaisivat vaarantaa rakennuksen arkkitehtonisia ja kaupunkikuvallisia arvoja.

Yhdistys perustelee esitystään sillä, että kohde on valtakunnallisesti merkittävä sekä rakennustaiteellisten ansioidensa, kaupunkikuvallisen asemansa että kulttuuri- ja rakennushistoriallisten syiden takia. Kohde on yhdistyksen mukaan säilynyt harvinaisen hyvin alkuperäisasussaan, myös sisätilojensa osalta. Rakennus tulee Docomomo Suomi Finland ry:n mukaan suojella niin julkisivujensa kuin sisätilojensa osalta. Arvokkaiden sisätilojen säilyminen voidaan yhdistyksen mukaan parhaiten turvata rakennussuojelulain nojalla.

Alvar Aallon suunnittelemien rakennusten suojelutilanne

Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunta päätti 16.11.2000, että kaikki arkkitehti Alvar Aallon Helsinkiin suunnittelemat kohteet ja niihin olennaisesti liittyvät rakennukset tullaan suojelemaan asemakaavalla. Enso Gutzeit Oyj:n, nykyisen Stora Enso Oyj:n pääkonttorirakennus on yksi seitsemästä Aallon kohteesta, jolla ei vielä ole maankäyttö- ja rakennuslain mukaista asemakaavasuojelua eikä myöskään rakennussuojelulain nojalla tehtyä suojelupäätöstä. Kaupunkisuunnitteluvirasto on kuitenkin aloittanut suojelukaavan laatimisen keväällä 2005.

Helsingissä on yhteensä 18 Alvar Aallon suunnittelemaa rakennusta tai rakennuskokonaisuutta. Tällä hetkellä niistä on asemakaavalla suojeltu seitsemän. Ne ovat Alvar Aallon toimisto (1954–55/1962–63), Akateemisen kirjakaupan rakennus (1961/1962/1966–69), SYP:n pääkonttorin lisärakennus (1960–65), Sähkötalo (1965–75), Kornetintien kaksi asuintaloa (1942, 1948) sekä ravintola Savoyn sisustus (1937, Aino Aallon osuus myös huomattava).

Rakennussuojelulain nojalla on suojeltu neljä kohdetta: Rautatalo (1951/1952–58) , Kulttuuritalo (1952–60), Alvar Aallon oma talo (1934–36) sekä Finlandia-talo (1962–55/1971–76).

Loput, vielä suojelua vailla olevat kohteet ovat rakennuskiellossa asemakaavan muuttamista varten. Ne ovat Stora Enso Oyj:n pääkonttorin (1959–61) lisäksi Erottajan paviljonki (1941/1950–51) , Insinööritalo (1948–53), Kansaneläkelaitos (1948/1953–57), entiset Kansaneläkelaitoksen henkilökunnan asuintalot (1952–54), Talo Hirvonen (1953–55) sekä Stora Enso Oyj:n klubirakennus ja sauna (1951–52). Näille seitsemälle kohteelle tullaan laatimaan suojelukaava lähivuosina.

Stora Enso Oyj:n pääkonttorirakennuksen syntyhistoria, sijainti ja suojeluarvo

Katajanokan länsikärkeen vuonna 1962 valmistunut Enso Gutzeitin, nykyisen Stora Enso Oyj:n pääkonttori on kaupunkikuvan kannalta eräs Alvar Aallon kiistellyimpiä töitä. Jo hankkiessaan tontin omistukseensa 21.5.1959 Enso Gutzeit Eläkekassan tarkoituksena oli paikalla sijainneen, ns. Norrménin linnan purkaminen ja nykyaikaisen toimistotalon rakentaminen Enso Gutzeit Oy:n käyttöön.

Uudisrakennuksen suunnittelutyö tilattiin Arkkitehtitoimisto Alvar Aallolta. Tuolloisen rakennusjärjestyksen mukaan tontille olisi saanut sijoittaa kahdeksankerroksisen rakennuksen, jonka sallittu räystäskorkeus oli +30.60. Aallon suosituksesta rakennuskorkeutta vähennettiin 7,8 metriä. Perusteluinaan Aalto esitti, että paras ratkaisu tähän kaupunkikuvallisesti arkaluontoiseen nivelkohtaan oli saavutettavissa ainoastaan rauhallisella horisontaalisella muodolla. Tontin uudelleenjärjestely toteutettiin näiden periaatteiden mukaan ja kaupunginvaltuusto hyväksyi asemakaavan muutoksen 6.4.1960. Tämä asemakaava on voimassa edelleen.

Stora Enso Oyj:n pääkonttorirakennus kytkeytyy itsenäisenä monumenttina laajempaan kaupunkikuvalliseen yhteyteen ja liittyy rakennuskannaltaan hyvin monipuoliseen ympäristöön. Sillä on erityinen merkitys Katajanokan kaupunginosan porttina. Marmoripintaisena ja säännöllisen ruudukon muodostavine julkisivujaotteluineen pääkonttorirakennus muodostaa tietoisen kontrastin sen pohjoispuolella sijaitsevalle, Katajanokan korkeimmalla kalliolla sijaitsevalle punatiiliselle ja monimuotoiselle Uspenskin katedraalille (Aleksei Gornostajev, 1868) sekä länsi- ja pohjoisrannalla sijaitseville entisille makasiinirakennuksille (1867–1903, Th.Croll, P.Björkin, W.Aspelin). Pääkonttorirakennuksen kaakkoispuolella samassa korttelissa sijaitsee vaaleaksi maalattu entinen Rahapaja-rakennus (E. B. Lohrmann ja A. Boman, 1863 sekä Fl. Granholm 1870–luvun alku). Ulkoministeriön kehitysyhteistyötalo (Olli-Pekka Jokela- Pentti Kareoja, 1993) liittyy muodoltaan ja väriltään Stora Enson pääkonttorirakennukseen.

Pääkonttori, Rahapaja sekä Ulkoministeriön rakennus muodostavat korttelin pituisen monimuotoisen kokonaisuuden, joka julkisivurivi avautuu meren rannan suuntaan. Katajanokan sillan länsipuolella pääkonttorirakennuksen naapureina on arvokkaita hallintorakennuksia kuten Presidentinlinna (P.Granstedt, C.L.Engel, 1820) sekä Päävartio (arkkit. Kolezskij, 1840).

Stora Enso Oyj:n pääkonttorirakennus muodostaa päätteen Pohjoisesplanadin ja Kauppatorin ympäristön uusrenessanssi- ja empiretyylisten rakennusten reunustamalle katunäkymälle. Se näkyy kauas, aina Esplanadi-akselin toisessa päässä vastaavalla kohdalla sijaitsevaan Svenska Teaternin rakennukseen (G.Th.P. Chiewitz, N. Benois, 1860, 1866 sekä Olof Hansson, 1978) saakka. Lähiympäristön kohteista Presidentinlinna (sr- ja sk) ja Päävartio-rakennus (sr- ja sk) sekä entinen Rahapajan rakennus (sr–1) on suojeltu kaavamääräyksin.

Pääkonttorirakennus kuuluu Katajanokan kaupunginosaan, joka on valtakunnallisesti merkittävä kulttuurihistoriallinen ympäristökokonaisuus (Rakennettu ympäristö, valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt, Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisu 16, 1993). Kaupunginosa on kokonaisuudessaan merkitty Helsingin yleiskaava 2002:ssa kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja maisemakulttuurin kannalta merkittäväksi alueeksi, jota kehitetään siten, että sen arvot ja ominaisuudet säilyvät.

Pääkonttorirakennus marmorijulkisivuineen, kattoterasseineen ja arkadeineen edustaa yksityiskohtiaan myöten korkealaatuista arkkitehtuuria. Rakennushahmossa on muistuma italialaisesta renessanssipalatsista; Alvar Aallon sanotaan saaneen idean tähän rakennukseensa Venetsian Riva Degli Schiavoni -rantakadusta. Arkkitehtuuri on kuitenkin aikakaudelleen ominaisesti muodoiltaan pelkistettyä. Vastaavanlainen ankaran säännöllinen julkisivu toistuu monessa Alvar Aallon tämän kauden kohteessa. Rakennuksen julkisivumateriaali on italialaista Carraran marmoria. Italia oli Aallolle läpi hänen uransa erittäin tärkeä ja keskeinen inspiraation lähde. Siksi italialaisella marmorilla pääkonttorirakennuksen julkisivumateriaalina on erityisen suuri merkitys ja symboliarvo. Myös muut julkisivun materiaalit, kuten kupari ja tammiset ikkunanpuitteet, ilmaisevat rakennuksen arvokkuutta.

Pääkonttorirakennuksen tiukka, kuutiomainen hahmo kätkee sisätilat, jotka noudattavat ulkoasun selkeää linjakkuutta. Väljyys ja valoisuus ovat ominaisia niin varsinaisten toimistokerrosten toimistohuoneille ja käytäville kuin yhteistiloille ja juhlaville johtokunnan tiloille. Talon sijainti on hyödynnetty taitavasti tuomalla upeat näkymät huonetilojen olennaiseksi aiheeksi. Myös laadukkaat materiaalit ja viimeistellyt yksityiskohdat ovat leimallista koko talolle. Lukuisien eri puulajien moni-ilmeinen käyttö luo paikoitellen mielenkiintoisen jännitteen sisätilojen ja ulkoasun välille. Ylellisen ja ainutlaatuisen leimansa sisätiloille antavat kiinteän sisutuksen ohella Aallon taloon suunnittelemat irtokalusteet ja lukuisat valaisimet. Rakennuksen sisätilat tilajärjestelyiltään, materiaaleiltaan ja yksityiskohdiltaan ovatkin säilyneet lähellä alkuperäistä asuaan.

Rakennuksen interiööri, kiinteä sisustus sekä kalusteet ja valaisimet, joista monet on suunniteltu nimenomaan tätä rakennusta varten, muodostavat olennaisen osan rakennuksen arkkitehtonisesta arvosta. Pääaula ja edustustilat, mutta yhtä hyvin myös normaalit toimistokerrokset, sisältävät monia erikoisia ja persoonallisia tilaratkaisuja. Sisätilat ovat poikkeuksellisen hyvin säilyneet lähes alkuperäisasussaan. Vastaavanlaisia ehyinä säilyneitä Alvar Aallon suunnittelemia interiöörejä ei ole monia jäljellä. Julkisivuverhouksen vaurioitumista lukuun ottamatta rakennus on siten säilynyt erittäin hyvin alkuperäisasussaan.

Vireillä oleva asemakaavan muutos

Stora Enso Oyj:n pääkonttorirakennuksen tontilla on voimassa 11.10.2006 saakka maankäyttö- ja rakennuslain mukainen rakennuskielto asemakaavan muuttamiseksi. Asemakaavan muutoksen vireille tulosta on ilmoitettu osallisille kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston kirjeellä, jonka mukana lähetettiin osallistumis- ja arviointisuunnitelma (päivätty 18.3.2005) sekä asemakaavan muutosluonnos. Osallistuminen ja vuorovaikutus on järjestetty osallistumis- ja arviointisuunnitelman mukaisesti. Asemakaavan muutosluonnos on ollut nähtävänä kaupunkisuunnitteluvirastossa 29.3.–15.4.2005.

Voimassa olevan, 21.5.1960 vahvistetun asemakaavan mukaan alue on liikerakennuksen korttelialuetta (AL). Asemakaavan muutosluonnoksessa tontin käyttötarkoitus säilyy ennallaan, mutta kaavassa käytetty merkintä (AL) on muutettu toimistorakennusten korttelialueeksi (KT). Rakennukselle on merkitty rakennusala, kerrosala ja kerrosluvut olemassa olevan tilanteen mukaan.

Tontilla oleva rakennus on kaavaluonnoksessa määrätty suojeltavaksi merkinnällä sr–1 rakennustaiteellisesti, kaupunkikuvallisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaana. Kaavamääräyksen mukaan "Rakennusta ei saa purkaa eikä siinä saa tehdä sellaisia korjaus- ja muutostöitä, jotka tärvelevät rakennuksen, sen julkisivujen, vesikaton tai sisätilojen rakennustaiteellista, kaupunkikuvallista tai kulttuurihistoriallista arvoa tai luonnetta. Mikäli rakennuksessa on aikaisemmin suoritettu tällaisia toimenpiteitä, on ne korjaus- ja muutostöiden yhteydessä pyrittävä korjaamaan rakennuksen arvon edellyttämällä tavalla." Julkisivumateriaalin tulee olla valkoista marmoria. Myös sisätilojen suojelusta on tarkoitus antaa kaavamääräyksiä.

Kaavaluonnoksesta saatuja kannanottoja

Rakennuksen omistaja, Kiinteistöosakeyhtiö Katajanokan Kanavaranta 1 on katsonut, että kaavassa tulisi mahdollistaa varsinaisten konttorikerrosten joustava käyttö ja pidättäytyä ehdottomista julkisivumateriaalin valkoisuus- ja marmorivaatimuksista. Omistaja on pitänyt rakennussuojelulain nojalla tehtävää suojelua kuitenkin kaavasuojelua parempana mm. korvausjärjestelmän selkeyden vuoksi.

Helsingin kaupunginmuseo on esittänyt kantanaan, että rakennukselle esitetty sr–1 –merkintä on perusteltu, koska sillä suojellaan rakennuksen sisätilat rakenteineen, yksityiskohtineen, kiinteine sisutuksineen ja valaisimineen sekä ulkoasu valkoinen julkisivumarmori erikseen mainittuna. Kohteesta tulisi kuitenkin teettää rakennushistoriallinen selvitys.

Museoviraston mielestä suojelun kattavuus on sinänsä perusteltua, myös sen ulottaminen sisätiloihin. Museovirasto ei kuitenkaan ota vielä yksilöidysti kantaa suojelun sisältöön, koska prosessi mahdollisesta rakennussuojelulain nojalla suojelusta on kesken. Museovirasto on myös katsonut, ettei kaavaprosessia tulisi kiirehtiä ennen kuin kaikki asiaan liittyvät tahot, kuten rakennuksen omistaja konsultteineen, rakennustekniikan ja materiaalien asiantuntijat sekä eri viranomaiset ovat yhdessä analysoineet rakennuksen suojelutarpeen ja suojelun erilaisia toteuttamistapoja.

Julkisivujen korjaussuunnitelmat

Pääkonttorirakennuksen marmoriset julkisivut ovat huonossa kunnossa ja niiden uusiminen on ajankohtaista. Stora Enso Oyj on jättänyt rakennusvalvontavirastoon poikkeamishakemuksen (4.3.2005) rakennuksen julkisivumateriaalin vaihtamiseksi harmaiksi puolikiiltäviksi graniittilevyiksi. Poikkeamishakemusta on käsitelty kaupunkikuvaneuvottelukunnan kokouksessa 16.3.2005. Kaupunkikuvaneuvottelukunta ei puoltanut hakemusta. Poikkeamishakemus on lähetetty kaupunkisuunnitteluvirastoon lausuntoa varten.

Johtopäätökset

Edellä rakennuksen suojeluarvoista esitettyyn selvitykseen viitaten kaupunginhallitus katsoo, että Stora Enso Oyj:n pääkonttorirakennus on kaupunkikuvallisesti, rakennustaiteellisesti ja historiallisesti arvokas kohde ja arkkitehtoninen kokonaisuus, jonka säilyminen sisätiloineen tulee turvata. Rakennus on kiistatta rakennussuojelulain 1 §:n ja 2 §:n tarkoittama kansalliseen kulttuuriperintöön kuuluva kohde. Rakennukseen luetaan kuuluvaksi sen kiinteä sisustus. Tiedossa olevien korjaussuunnitelmien vuoksi on pelättävissä, että Stora Enso Oyj:n pääkonttorirakennuksen kaupunkikuvalliset ja rakennustaiteelliset arvot saattavat olla uhattuina.

Vireillä olevan asemakaavan muutoksen suojelumääräys tähtää kohteen mahdollisimman laajaan suojeluun. Kaupunginhallitus katsoo kuitenkin, että asemakaavalla ei voida suojella riittävän kattavasti kaikkia rakennuksen yksityiskohtia etenkään rakennuksen sisätilojen osalta. Tähän viittaavat sekä asemakaavaluonnoksesta saatu museoviraston lausunto että suojeluasioissa vakiintunut käytäntö. Niiden säilymisen turvaa parhaiten rakennussuojelulain mahdollistama menettely, jonka yhteydessä laaditaan yksilöidyt, rakennusosia ja detaljeja koskevat suojelutavoitteet. Valmisteilla olevan asemakaavan suojelumääräykset ja rakennussuojelulain nojalla annettavat määräykset tulee laatia ja yhteen sovittaa niin, että ne täydentävät toisiaan ja luovat yhdessä edellytykset rakennuskokonaisuuden arvojen säilymiselle.

Kaupunginhallitus puoltaa Docomomo Suomi Finland ry:n tekemää esitystä Stora Enso Oyj:n pääkonttorin (ent. Enso Gutzeit) suojelemiseksi rakennussuojelulain nojalla.

Kirje Uudenmaan ympäristökeskukselle ja pöytäkirjanote kaupunkisuunnitteluvirastolle, kaupunginmuseolle ja museovirastolle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2244

LIITTEET	Liite 1	Docomomo Suomi Finland r.y.:n suojeluesitys
	Liite 2	Kaupunkisuunnitteluviraston lausunto
	Liite 3	Kaupunginmuseon lausunto

23.5.2005 pöydälle pantu asia

KAMPIN LIIKENNESUUNNITELMAN HYVÄKSYMINEN

Khs 2005-186

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (13.1.2005) mm., että:

Taustaa Kampin keskuksen uudet linja-autoterminaalit valmistuvat keväällä 2005 ja keskus kokonaisuudessaan vuoden 2006 aikana. Espoon suunnan ja kaukoliikenteen bussit siirtyvät katujen varsilta uusiin terminaaleihinsa kesäkuun 2005 alussa. Tämän jälkeen alueen liikenne voidaan järjestää uutta tilannetta vastaavaksi.

Kampin keskuksen työmaajärjestelyjen käyttöönoton jälkeen liikenne on rauhoittunut etenkin Ruoholahdenkadun–Urho Kekkosen/Kansakoulukadun–Simonkadun reitillä. Liikenne on vähentynyt huomattavasti myös pohjois-eteläsuunnassa Fredrikinkadulla ja Runeberginkadulla.

Kampin keskus Kampin keskuksen oma ajoneuvoliikenne hoidetaan Rautatiekaduille johtavien kolmen rampin (Jaakonkatu, Annankatu, Olavinkatu) sekä Lapinrinteen joukkoliikennetunnelin kautta. Kampin keskus ei edellytä Rautatiekaduille jo aiemmin hyväksyttyjen ja pääosin jo toteutettujen järjestelyjen lisäksi muita muutoksia.

Kampin keskuksen toteuttamiseen liittyen on hyväksytty Forumin pysäköintilaitoksen laajennus ja sinne Ruoholahdenkadun ja Abrahaminkadun liittymästä johtava tunneliyhteys, joka samalla palvelee ydinkeskustan huoltoliikenneyhteytenä ja Mannerheimintien alle rakennettavan uuden pysäköintilaitoksen ajoyhteytenä.

Kampin keskuksen rakennuttaja palauttaa keskukseen rajautuvat kadut kuntoon. Kamppia ympäröivien katujen rakentamisaikataulu riippuu osin rakennusten valmistumisesta ja ajoittuu vuosille 2005–2008.

Kampin liikennesuunnitelman laajuus

Liikennesuunnitelma käsittää seuraavat kadut: Fredrikinkatu välillä Arkadiankatu Bulevardi, Runeberginkatu Arkadiankadusta etelään, Urho Kekkosen katu, Kansakoulukatu, Simonkatu, Annankatu Eerikinkadusta pohjoiseen, Kampintori, Malminrinne, Albertinkatu Pursimiehenkadulta pohjoiseen, Hietaniemenkatu välillä Runeberginkatu Mechelininkatu ja Arkadiankatu välillä Runeberginkatu ja Fredrikinkatu.

Liikennesuunnitelman tavoitteet

Kampin tuleville liikennejärjestelyille on asetettu seuraavia tavoitteita.

Keskustan viihtyisyyttä ja kaupallista vetovoimaa lisätään laajentamalla kävelykeskustaa Kampin suuntaan. Jalankulkuyhteyksiä Kampin ja ydinkeskustan joukkoliikenneterminaaleihin parannetaan kaikista suunnista.

Kampin alueen liikenneturvallisuutta lisätään. Keinoina ovat katuverkon jäsentäminen uudella tavalla, tarpeettoman läpiajoliikenteen vähentäminen, ajonopeuksien hillitseminen, kiertoliittymät ja katujen kaksisuuntaistaminen. Samalla liikenteen aiheuttamat ympäristöhaitat vähenevät. Keskustan saavutettavuus kaikilla kulkumuodoilla turvataan.

Katuverkossa turvataan tarpeellisen huoltoliikenteen toimintamahdollisuudet. Huoltoliikenteen olosuhteita parantaa keskustan maanalainen huoltotunneli, joka ulottuu Ruoholahdenkadulta Kluuviin. Huoltotunneli vähentää liikennettä Kampin ja ydinkeskustan kaduilla.

Pysäköintiliikenne ohjataan maanalaisiin pysäköintilaitoksiin Eteläiseltä Rautatiekadulta, Simonkadulta ja uuden huoltotunnelin kautta Ruoholahdenkadulta. Kadunvarsien pysäköintipaikat pyritään mahdollisuuksien mukaan säilyttämään, mutta joissain kohdissa ne vähenevät hieman, joissain kohdissa lisääntyvät. Asukaspysäköintipaikkojen määrä pyritään säilyttämään ennallaan.

Bussi- ja raitioliikenteen palvelutasoa katutasossa ja vaihtoyhteyksiä terminaaliin parannetaan uusien joukkoliikennereittien ja -katujen avulla.

Raitioliikenneverkkoa laajennetaan liittämällä Kamppi kantakaupungin raitiotieverkkoon Simonkadun, Annankadun, Urho Kekkosen kadun ja Fredrikinkadun sekä Mikonkadun uusien rataosien avulla. Samalla raitioliikenteen toimintaedellytykset ydinkeskustassa paranevat.

Polkupyöräilyn olosuhteita parannetaan uusia pyöräkaistoja rakentamalla.

Katujen kaksisuuntaistaminen

Suunnitelmassa esitetään kaksisuuntaistettavaksi seuraavat katuosuudet:

Runeberginkatu Arkadiankadulta etelään (Kampin keskuksen rakennustyön aikana on kaksisuuntaistettuna ollut jo osuus Pohjoiselta Rautatiekadulta etelään),

Hietaniemenkatu välillä Runeberginkatu Mechelininkatu,

Fredrikinkatu Arkadiankadulta Bulevardille,

Urho Kekkosen katu,

Malminrinne välillä Runeberginkatu Fredrikinkatu (Kampintorin kohta),

Annankatu välillä Kansakoulukatu Urho Kekkosen katu,

Kansakoulukatu,

Lapinlahdenkatu välillä Malminrinne Eerikinkatu ja

Albertinkatu Pursimiehenkadulta pohjoiseen.

Lisäksi Arkadiankadulla Runeberginkadulta Fredrikinkadulle esitetään sallittavaksi nykyisen raitiovaunuliikenteen lisäksi bussien ajo. Tämän vuoksi raitiovaunujen nyt käyttämää tilaa on levennettävä.

Ajatus Fredrikinkadun kytkemisestä laajemmin uuden Kampin keskuksen kävelyalueeseen ja Runeberginkadun muuttaminen kaksisuuntaiseksi sisältyi jo aiemmin laadittuun Kampin kolmion asemakaavaan. Tähän perustuu myös Runeberginkadun katualueen nykyinen leveys.

Kaksisuuntaistaminen parantaa Kampin alueen kortteleiden saavutettavuutta ja alentaa ajonopeuksia alueella, jossa on pääosin voimassa 30 km/h nopeusrajoitus.

Fredrikinkatua nykyisin pohjoiseen ajavat voivat jatkossa käyttää Fredrikinkadun lisäksi myös Annankatua tai Albertinkatua. Nämä kaikki kadut ovat edelleen käytettävissä myös etelän suuntaan (Fredrikinkatu Bulevardille asti).

Hietaniemenkatu muutetaan kaksisuuntaiseksi, jolloin saadaan uusi yhteys Runeberginkadulta Mechelininkadulle.

Pääasiassa kävely- ja joukkoliikenteen käyttöön varattavat katuosuudet

Seuraavat katuosuudet esitetään varattaviksi pääasiassa kävely ja joukkoliikenteen käyttöön. Tarvittava tontille ajo- ja huoltoliikenne on niillä myös sallittu.

Fredrikinkatu välillä Kansakoulukatu Eteläinen Rautatiekatu

Malminrinne välillä Runeberginkatu Fredrikinkatu (Kampintorin kohta)

Urho Kekkosen katu ja

Annankatu Urho Kekkosen kadulta Simonkadulle

Kiertoliittymät Suunnitelmassa on esitetty toteutettavaksi neljä kiertoliittymää:

Malminrinteen, Lapinlahdenkadun ja Albertinkadun liittymä,

Malminrinteen, Runeberginkadun ja Malminkadun liittymä,

Runeberginkadun ja Salomonkadun liittymä (työnaikainen kiertoliittymä, jota parannetaan) ja

Runeberginkadun ja Hietaniemenkadun liittymä.

Kiertoliittymien sovittamista kantakaupungin perinteiseen katuympäristöön on vielä tarpeen selvittää.

Kaikki esitetyt liittymät on mahdollista toteuttaa myös valo-ohjattuina tavanomaisina liittyminä. Kiertoliittymien etuina ovat niiden ajonopeuksia hillitsevä vaikutus, vakavien risteysonnettomuuksien poistuminen ja muidenkin onnettomuuksien väheneminen. Sekä autoilijoiden että jalankulkijoiden viivytykset vähenevät ja liikenteen sujuvuus lisääntyy. Kiertoliittymissä ovat kaikki kääntymissuunnat mahdollisia, kun liikennevaloin ohjatuissa liittymissä joudutaan usein välityskyvyn vuoksi kieltämään joitain kääntymissuuntia.

Kiertoliittymä vaatii itse liittymäalueella usein jonkin verran enemmän tilaa kuin liikennevaloin ohjattu liittymä. Vastaavasti liittymään tulevat ajoradat ovat kapeampia eli kaista suuntaansa. Näin voidaan saada liittymäväleillä lisätilaa jalankulkijoille, pyöräilijöille ja kadunvarsipysäköinnille. Liikenteen rytmi muuttuu rauhallisemmin soljuvaksi ja kiihdytykset, jarrutukset ja nopea ajo vihreissä valoissa vähenee. Myös autojen päästöt vähenevät lyhyemmistä paikallaankäyntiajoista johtuen.

Kiertoliittymien suunnittelussa on kuitenkin otettava huomioon jalankulkijoiden turvallinen mahdollisuus ylittää kiertoliittymään tulevien ajoratojen suojatiet, joita ei voi ohjata liikennevaloin.

Työn yhteydessä on kehitetty kantakaupungin katuverkkoon soveltuvaa kaupunkikiertoliittymää. Kohteena olivat Malmirinteen ylä- ja alapään liittymät. Molemmat liittymät on mitoitettu telibusseille ja kiertotilassa on myös yksisuuntaiset pyöräkaistat. Liittymät esitetään toteutettaviksi korotettuina siten, että autoliikenne joutuu hidastaman ennen suojatietä.

Nykyinen tilapäinen Runeberginkadun kiertoliittymä on saanut pääosin myönteistä palautetta ja se on myös osoittautunut turvalliseksi. Siinä ei ole sattunut vuosina 2002–2003 lainkaan poliisin tietoon tulleita henkilövahinko-onnettomuuksia; kolme ajoneuvovaurioihin johtanutta onnettomuutta on kirjattu. Nykyinen Runeberginkadun kiertoliittymä esitetään säilytettäväksi, mutta sen rakennetta esitetään tarkistettavaksi turvallisemmaksi jalankulkijan kannalta.

Esitetty Runeberginkadun ja Hietaniemenkadun kiertoliittymä soveltuu parhaiten kaksisuuntaiseksi muutettavien katujen liittymäratkaisuksi vieressä olevan Rautatiekatujen valo-ohjatun liittymän kanssa. Kiertoliittymä on mitoitettu jakeluautoille, mutta mahdollistaa myös bussin tulon Hietaniemenkadulta.

Liikennevaloin ohjattu kadun ylitys esitetään järjestettäväksi Runeberginkadulle Kampin metroaseman eteläpuolelle Kampinkujan kohdalle sekä Ruoholahdenkadun länsipäähän Lapinlahdenkadun liittymään.

Katuverkon vaihtoehdot

Pohjois-eteläsuunnassa katuverkon järjestelyt ovat Kampin keskuksen suunnitteluun jo pitkään sisältyneiden periaatteiden mukaisia. Kaksisuuntainen Runeberginkatu pystyy välittämään Kampin pohjois-eteläsuuntaisen liikenteen edelleen Hietaniemenkadun kautta Mechelininkadulle tai Runeberginkatua pohjoiseen. Joukkoliikenne on keskitetty Fredrikinkadulle.

Itä-länsisuuntaisessa liikenteessä on tutkittu useita vaihtoehtoja.

Kuten edellä on todettu uusi keskustan huolto- ja pysäköintitunneli tuo uuden ajoyhteyden lännestä keskustan merkittävimpiin pysäköintilaitoksiin ja ydinkeskustan huoltoliikenteelle. Näin pintakatuverkkoa voidaan vastaavasti muuttaa.

Tutkitut vaihtoehdot eroavat toisistaan siinä, kuinka paljon poikittaiselle liikenteelle annetaan tilaa Kampintorilta Simonkadun kautta Kaivokadulle ja päinvastoin ja kuinka Kampin yhteydet idän suuntaan on ratkaistu.

Vaihtoehdossa 1 (liikennesuunnitteluosaston piirustukset nro 5313-7 ja 5316-7) yleinen liikenne voisi ajaa Simonkadulta kaksisuuntaistettavan Kansakoulukadun kautta Kampintorille. Simonkadulta Annankadun kautta Urho Kekkosen kadulle voisi ajaa vain joukkoliikenne sekä huolto- ja tontille ajo. Kampintorin suunnasta yleinen liikenne pääsisi Fredrikinkadun ja Urho Kekkosen kadun kautta Simonkadulle ja edelleen Kaivokadulle tai vaihtoehtoisesti reittiä Kansakoulukatu–Annankatu–Eerikinkatu–Yrjönkatu–Simonkatu.

Vaihtoehdossa 2 (liikennesuunnitteluosaston piirustukset nro 5314-7 ja 5316-7) yleinen liikenne pääsisi ajamaan molemmissa suunnissa Kampintorin ja Kaivokadun välillä reittiä Simonkatu–Kansakoulukatu. Annankatu Simonkadulta Urho Kekkosen kadulle sekä Urho Kekkosen katu olisivat joukkoliikennekatuja, joilla olisi sallittu huolto- ja tontille ajo.

Vaihtoehto 3 (liikennesuunnitteluosaston piirustukset nro 5315-7 ja 5316-7) vastaa tilannetta ennen Kampin työmaata, jolloin Urho Kekkosen katua ajettiin länteen ja Kansakoulukatua itään. Molemmat kadut olisi kuitenkin muutettu kaksisuuntaisiksi. Urho Kekkosen kadulla itään päin olisi sallittu vain joukkoliikenne sekä huolto- ja tontille ajo.

Vaihtoehtojen vertailua

Vaihtoehto 1 pyrkii rajoittamaan poikittaista liikennettä Kampintorin ja Kaivokadun välillä. Se kuitenkin ohjaa Kampintorilta Kaivokadun suuntaan kulkevaa liikennettä Urho Kekkosen kadulle itään päin ja reitille Kansakoulukatu–Annankatu–Eerikinkatu–Yrjönkatu. Edellisellä reitillä liikenne häiritsisi joukkoliikennettä ja osittain jalankulkua; jälkimmäisellä ennen työmaata vallinnut rauhallinen liikenneympäristö huononisi. Voimakkaasti rajoitettu poikittaisen liikenteen kapasiteetti Simonkadun reitillä ohjaisi poikittaista liikennettä muille keskustan poikittaisväylille, kuten Bulevardille, josta olisi haittaa joukkoliikenteelle, kuten Kampin työmaan aikana. Järjestely olisi ajoyhteyksiensä puolesta vaikea hahmottaa.

Vaihtoehto 2 keskittää poikittaisen liikenteen reitille Simonkatu–Kansakoulukatu ja rauhoittaa ympäröivät kadut joukko- ja paikalliselle liikenteelle. Simonkadun länsipään pysäkkijärjestely sekä Simonkadun, Annankadun ja Kansakoulukadun liittymän liikennevalo-ohjaus rajoittavat poikittaisen liikenteen määrän suunnilleen samalle tasolle kuin työnaikaisessa tilanteessa. Poikittaisen joukkoliikenteen etuisuudet pystytään turvaamaan varsin hyvin.

Vaihtoehto 3 palauttaa lähes ennen työmaata vallinneen tilanteen ja poikittaisen liikenteen määrä on vaihtoehdoista suurin. Länteen suuntautuva liikenne Urho Kekkosen kadulla haittaa poikittaista joukkoliikennettä ja osittain jalankulkuliikennettä Kampin keskuksen välittömässä läheisyydessä.

Kaupunkisuunnittelulautakunta katsoo, että Kampin poikittaisen liikenteen järjestelyt tulisi toteuttaa vaihtoehdon 2 mukaisesti. Järjestelyt on esitetty liikennesuunnitteluosaston piirustuksissa nro 5314-7 ja 5316–7.

Pyöräily Kampin keskus tuo tullessaan pyöräilyn Salomonkadulle, mikä toimii osana itä-länsisuuntaista reittiä Mannerheimintieltä Lapinrinteen ja Porkkalankadun pyöräteille. Myös Salomonkadun poikkikadut Jaakonkatu, Annankatu ja Olavinkatu ovat pyöräilijöiden käytössä. Pyöräilyn pääyhteys Mechelininkadun ja Mannerheimintien välillä tulee Kampin keskuksen kohdalla tulevaisuudessa Rautatiekaduille.

Runeberginkadulle on suunniteltu tärkeä pohjois-eteläsuuntainen pyöräyhteys Arkadiankadulta Kampintorille ja edelleen Malminrinnettä Ruoholahdenkadulle. Pyöräyhteys esitetään toteutettavaksi yksisuuntaisin pyöräkaistoin kadun molemmin puolin. Kaistat sijoittuvat ajoradan ja pysäköinnin väliin. Periaate sopii parhaiten esitettyihin kiertoliittymiin, joissa myös pyörät kiertävät omalla kaistallaan muiden ajoneuvojen tapaan.

Vaihtoehtona on tutkittu myös yksisuuntaisia pyöräteitä nostettuna jalkakäytävän tasoon pysäköinnin takana sekä perinteisiä kaksisuuntaisia pyöräteitä kadun toisella puolella. Esitetty ratkaisu perustuu pyöräilijän näkymiseen autoilijoille liikenteessä ja siten turvallisuuteen. Pyöräilijöiden nopeuden ja jalankulkijoiden kanssa tapahtuvien konfliktien vuoksi pyöräliikenne on tarkoituksenmukaista sijoittaa pois jalkakäytäviltä.

Muilla alueen kaduilla polkupyörät voivat käyttää ajoratoja, joilla on pääosin 30 km/h nopeusrajoitus.

Raitioliikenteen kehittäminen

Keskustan rataverkko on nykyisin raskaasti kuormitettu ja etenkin Lasipalatsin pysäkkialue ruuhkautuu helposti. Kaikki linjat kulkevat Mannerheimintietä Aleksanterinkadun ja Lasipalatsin välillä. Ratakapasiteettia ei voida kyseiselle välille enää lisätä.

Raitiolinjastoa on tarkoitus laajentaa lähivuosina uudella linjalla 9. Samoin Jätkäsaaren alueen lähtiessä rakentumaan vuonna 2008 on sillä suunnalla tiedossa kiskojen rakennustyötä vuosiksi eteenpäin. Myös muut kantakaupungin uudet asuinalueet on tarkoitus kytkeä raitioliikenteellä keskustaan.

Jäljempänä esitetyt Kampin uudet rataosuudet edistävät omalta osaltaan raitioliikenteen toimintaedellytysten parantamista ydinkeskustassa tuomalla lisää kapasiteettia ja uusia reittivaihtoehtoja. Samalla turvataan linjaston laajentamismahdollisuudet uusille asuinalueille joustavassa aikataulussa ja tasaisella investointitahdilla.

Kampin uudet rataosat ja raitiolinjat

Ajatus Kampin yhdistämisestä kantakaupungin raitiolinjastoon ei ole uusi. Jo vuoden 1973 kantakaupungin joukkoliikenteen hoitosuunnitelmassa HKL esitti tarpeelliseksi kytkeä Kamppi raitiotieverkkoon rautatieasemalta Simonkadun kautta Fredrikinkadulle kulkevalla linjalla. Samoin vuosien 1980 ja 1985 joukkoliikennelinjaston kehittämissuunnitelmissa tuotiin esille tarve parantaa metron jatkoyhteyksiä Kampista Töölön ja eteläisen niemen suuntiin rakentamalla kiskot Fredrikinkadulle ja Simonkadulle.

Vuoden 1989 raitioliikenteen kehittämisselvityksessä Fredrikinkadulla raitiolinjat olivat paikallaan, mutta Simonkadun rataosuus oli siirretty Salomonkadulle tulevaa linja-autoaseman parantamistyötä silmällä pitäen. Salomonkadulla ratavaraus esiintyi vielä HKL:n vuoden 1998 raitiolinjaston kehittämisvaihtoehdoissa olennaisena linkkinä Kampin ja muun kantakaupungin välillä, mutta Kampin keskuksen suunnittelun edettyä asemakaavoitus- ja toteutusvaiheeseen Salomonkadun ratasuunnitelmasta luovuttiin.

Ajatusta Kampin liittämisestä raitiolinjastoon ei kuitenkaan suunnittelussa unohdettu kokonaan. Kampin keskukseen liittyvät Fredrikinkadun maanalaiset rakenteet on mitoitettu kestämään raitioliikennettä ja asemakaavamääräyksissä on ohjeet muun muassa raitioliikenteen aiheuttamien runkoäänien huomioon ottamisesta rakennusten äänieristyksissä.

Fredrikinkadun raitiolinjavaraus on odottanut jo pitkään Kampin metroaseman ja linja-autoaseman ympäristön rakentamista. Kun uusi linja-autoasema ja suuri terminaalialue saadaan kokonaisuudessaan valmiiksi kahden vuoden kuluttua, on luontevaa, että myös jatkoyhteydet Kampista ympäri kantakaupunkia hoituvat laadukkaasti raitioliikenteellä.

Kampin keskuksen rakentuessa on etsitty Salomonkadulle esitetylle rataosalle korvaavaa reittiä. Selvitystyön tuloksena rata on päätetty esittää rakennettavaksi Simonkadun, Annankadun ja Urho Kekkosen kadun kautta Fredrikinkadulle. Nämä yhdistävät Kampin perinteiseen ydinkeskustaan.

Pidemmällä tähtäyksellä Fredrikinkadun raitiolinjat kytkevät sekä eteläiset kaupunginosat että koko Töölön sektorin Kampin keskukseen ja metroasemaan. Tärkeänä tavoitteena on myös yhdistää ydinkeskustan hajanainen matkakeskusalue matkustajasatamiin uudella satamaratikkalinjalla.

Uusi raitiotiereitti Simonkatu–Annankatu–Urho Kekkosen katu ei ole linjaukseltaan (mutkat) ja pituuskaltevuudeltaan (etenkin Simonkatu) paras mahdollinen.

Reitin ratageometriasta ja liikennöitävyydestä on tilattu selvitys saksalaiselta alan konsultilta. Selvitys päätyy pitämään raitiotietä toteuttamiskelpoisena, mutta toteaa mutkien lisäävät vaikutukset raitiovaunun pyörien ja kiskojen nopeampaan kulumiseen sekä kääntymisen aiheuttamiin lisä-ääniin. Konsultti pitää Simonkadun pituuskaltevuutta vaativana (6 %) erityisesti talviolosuhteissa.

Koska Arkadiankadun ja Bulevardin välillä ei ole enää käytettävissä muita poikittaisyhteyksiä raitiotielle (Rautatiekatujen reitti ei toisi merkittävää parannusta Arkadiankatuun verrattuna), ovat asiassa vastakkain edellä todettu kantakaupungin raitioliikenteen kehittäminen sekä Kampilla että jatkossa laajemminkin ja vaativat liikennöitävyysolosuhteet.

Kaupunkisuunnitteluvirasto on neuvotellut asiasta liikennelaitoksen kanssa. Liikennelaitos pitää vaativimpana seikkana Simonkadun pituuskaltevuuden vaikutusta syksyisin ns. lehtikelin aikana. Muuten pituuskaltevuus ei ole poikkeuksellinen kantakaupungin rataverkossa. Sen vuoksi Simonkadun mäen kunnossapito on hoidettava erityisellä huolella syksyisin lehtikelin aikaan. Talviolosuhteiden kannalta on tarpeen harkita kiskoalueen lämmittämistä kaltevimmalla osuudella.

Liikennelaitos on saanut radan liikennöitävyydestä lausunnon uusien raitiovaunujen valmistajalta. Lausunnossa pidetään kriittisimpänä kohtana Annankadun ja Simonkadun mutkaa, jossa raitiovaunuille pitää asettaa alhainen nopeusrajoitus.

Urho Kekkosen kadun, Annankadun ja Simonkadun mutkien raitiotien jatkosuunnittelussa onkin kiinnitettävä erityistä huomiota radan ja kadun tasauksiin, jotta kohdan liikennöitävyys saadaan niin toimivaksi kuin mahdollista.

Joukkoliikennelautakunta on käsitellyt raitiotien liikennöitävyyttä kokouksissaan 16.12.2004 ja 10.1.2005.

Joukkoliikennelautakunta päätti antaa kaupunkisuunnittelulautakunnalle esittelijän täsmennetyn esityksen mukaisen lausunnon, jonka mukaan Kampin alueen kautta kulkevien raitioliikenneyhteyksien aikaansaaminen on hyvä tavoite raitioverkon palvelun kannalta. HKL ja joukkoliikennelautakunta ovatkin esittäneet useassa yhteydessä Kampin yhdistämistä myös raitioliikenteellä ydinkeskustaan ja eteläisten kaupunginosien suuntaan.

Täsmennetyn esityksen mukaan Kampin raitioliikenneyhteyden toteuttaminen Simonkadun, Annankadun ja Urho Kekkosen kadun reitillä ei ole liikenteen sujumisen ja liikenneturvallisuuden kannalta onnistunut ratkaisu.

HKL pitää Simonkadun–Urho Kekkosen kadun radan toteuttamista vaikeana ja vaativana vaihtoehtona, joka on toteutettavissa vain erittäin hyvällä jatkosuunnittelulla toimivuuden varmistamiseksi ja liikenneturvallisuusriskien minimoimiseksi.

Lisäksi lautakunta toteaa, että jos ratojen jatkosuunnittelu käynnistyy, suunnitelmat ja kustannukset on tuotava uudelleen lausunnolle joukkoliikennelautakuntaan.

Mikonkadun raitiotie Uusien raitiolinjojen saavutettavuuden vuoksi on tutkittu yhteyttä Aleksanterinkadulta Kaivokadun raitiopysäkille.

Kaupunkisuunnittelulautakunta katsoo, että raitiotie heikentää oleellisesti Mikonkadun kävelykadun luonnetta ja sisältää liikenneturvallisuusriskejä.

Bussiliikenne Bussiliikenteen palvelutasoa katutasossa parannetaan sekä itä-länsi- että pohjois-etelä-suunnissa. Bussiliikenne käyttää raitioliikenteen kanssa samoja joukkoliikennekatuja ja -kaistoja. Kiertoliittymät sujuvoittavat liikkumista kantakaupungin kapeilla kaduilla.

Bussireittejä voidaan selkeyttää keskittämällä linjat uusille kaksisuuntaisille reittikaduille. Poikittaislinjat (18, 55 ja 55A) ja Lauttasaaren bussit (65A ja 66A) kulkisivat Simonkatua, Urho Kekkosen katua ja Malminrinnettä pitkin.

Fredrikinkadulle Kampin keskuksen yhteyteen rakennetaan tärkeä vaihtopysäkkialue, jonka kautta kaikki Töölön suunnan bussit kulkevat. Kampintorin ympärille sijoittuu bussien päätepysäkkejä (39, 41, 45, 47, 70T ja 205).

Mannerheimintien suunnasta saapuvat kaukoliikenteen bussit ajavat maanalaiselle linja-autoasemalle Pohjoiselta Rautatiekadulta Annankadun ramppia pitkin alas. Porkkalankadun suunnasta tulevat ajavat Malminrinteeltä Fredrikinkadun joukkoliikennekatua pitkin Eteläiselle Rautatiekadulle ja edelleen uuteen kaukoliikenneterminaaliin.

Pysäköinti Uudet maanalaiset pysäköintilaitokset, Olavinkadun 250 ap ja Forumin laajennus 500 ap sekä niiden uudet ajoyhteydet ja henkilökäynnit parantavat huomattavasti Kampin alueen pysäköintimahdollisuuksia. Pysäköintilaitoksista on hyvät yhteydet Kampin keskuksen eri osiin ja myös katutasolle ja edelleen muualle ydinkeskustaan.

Kampin työnaikaiset liikennejärjestelyt vähensivät kadunvarsipaikkoja noin 200 ap, mutta suurin osa niistä voidaan palauttaa.

Suunnitelman mukaisessa tilanteessa katuverkon jäsentely ja joukkoliikenteen tilantarve vähentävät jonkin verran kadunvarsipaikkoja. Joillakin kaduilla paikat vähenevät kuten Fredrikinkadulla Kampin keskuksen kohdalla, Kampintorilla ja Urho Kekkosen kadulla. Joillakin kaduilla taas paikkoja voidaan lisätä kuten esimerkiksi Runeberginkadulla ja Albertinkadulla bussipysäkkien poistuessa. Vanhaan, ennen työmaata vallitsevaan, tilanteeseen verrattuna vähennys on yhteensä 50–60 autopaikkaa. Asukaspaikkojen määrä pyritään säilyttämään.

Tarkempi pysäköintipaikkojen määrä ja vastaavasti huoltoruutujen määrä selviää erikseen laadittavan liikenteenohjaussuunnitelman yhteydessä.

Huoltoliikenne Kampin keskus huolletaan kokonaisuudessaan maanalaisten tilojen kautta, jonne ajetaan Jaakonkadun ja Olavinkadun ramppien kautta. Myös monien muiden kiinteistöjen mm. Sähkötalon, Radisson SAS-hotellin, Scandic-hotellin ja Forumin huolto toimii maanalaisesti nykyisten huoltotunneleiden kautta. Vanhan Kampin huoltoliikenne hoidetaan pääasiassa kadulta tai tonttiliittymistä. Siksi kaikilla, myös joukkoliikenteelle osoitetuilla kaduilla on huoltoliikenne sallittu. Yleisesti voidaan todeta, että Kampin läpikulkuliikenteen vähetessä on huoltoliikenteen helpompi toimia kapeilla kaduilla. Yksityiskohtaiset huoltoliikenteen lastaus- ja purkaustilat suunnitellaan liikenteenohjaussuunnitelmien yhteydessä.

Taksit Taksiasemien sijainti muuttuu linja-autoaseman siirtymisen myötä. Uusi, koko Kampin keskusta palveleva, taksiasema on Annankadulla välillä Eteläinen Rautatiekatu Salomonkatu. Sinne ajetaan Eteläiseltä Rautatiekadulta. Lisäksi kaukoliikenteen maanalaisen terminaalin päädyssä on taksiruutu. Salomonkadulle Kampin metroaseman viereen on esitetty toinen taksiasema, jonka yhteydessä on myös Autotalon huoltoliikenne.

Linja-autoaseman saattoliikenne

Saattoliikenne toimii pääasiassa Olavinkadun uuden pysäköintilaitoksen kautta. Laitoksesta on hissi ja porrasyhteys kaukoliikenteen linja-autoasemalle. Lisäksi saattotilaa järjestetään Eteläisen Rautatiekadun reunaan.

Toteutus Kampin keskuksen liikennejärjestelyjen toteutus voi alkaa vuoden 2005 lopulla. Kaikkien järjestelyjen loppuun saattaminen kestänee ainakin vuoden 2008 loppuun. Yksityiskohtainen rakentamisjärjestys suunnitellaan vuode 2005 aikana.

Kustannukset Kampin uusien raitiovaunuratojen rakentamiskustannusten ennuste on noin 4,5 miljoonaa euroa. Tästä Fredrikinkadun raitiotien kustannusennuste Arkadiankadulta Urho Kekkosen kadulle on noin 2 miljoonaa euroa, Urho Kekkosen kadun noin 0,75 miljoonaa euroa ja Simonkadun–Annankadun kustannusennuste noin 1,75 miljoonaa euroa.

Muiden katujen liikennejärjestelyjen kustannusennuste riippuu olennaisesti käytettävien pintamateriaalien laadusta. Luonnonkiven käyttö merkitsee moninkertaisia kustannuksia asvalttipäällysteeseen verrattuna, mutta keskeisten katuosuuksien kaupunkikuvalle ja viihtyisyydelle on annettava oma arvonsa. Kampin keskusta ympäröivät kadut perusparannettaneen joka tapauksessa aiempaa korkeampitasoisilla materiaaleilla. Nämäkin kadut mukaan lukien katutöiden kustannusennuste on suunnitelman mukaisella alueella alustavan arvion mukaan 4,7 miljoonaa euroa. Tästä Malminrinteen ja sen päissä olevien kiertoliittymien osuus suurelta osin luonnonkivellä toteutettuna on noin 1 miljoonaa euroa. Arkadiankadun välin Runeberginkatu Fredrikinkatu muuttaminen myös busseille kaksisuuntaiseksi maksaa arviolta kiskotöineen myös noin 1 miljoonaa euroa. Urho Kekkosen kadulla on kiskotöiden lisäksi varauduttu johtosiirtoihin ja luonnonkivipäällysteisiin kokonaiskustannuksen ollessa noin 0,9 miljoonaa euroa. Pääosa kustannuksista jakautuisi neljälle vuodelle 2005–2008. Järjestelyihin on käytettävissä määrärahoja osittain Kamppi-Töölönlahti rahastosta ja osittain katujen perusparannusmäärärahoista sekä liikennejärjestelyihin käytettävissä olevista määrärahoista.

Vuorovaikutus Kampin liikennesuunnitelmasta järjestettiin yleisötilaisuus 2.11.2004. Tilaisuudessa oli noin 70 henkeä, pääasiassa Kampin alueen asukkaita. Esitetyt Kampin liikenteen rauhoittamiskeinot ja pyöräily-yhteydet saivat yleisesti hyvän vastaanoton. Kiertoliittymistä sekä pidettiin että epäiltiin niiden turvallisuutta erityisesti lasten kannalta. Kysymykset kattoivat laajalti muitakin Kampin liikenneoloja.

Kampin liikennesuunnitelmia on esitelty myös muun muassa Helsingin kauppakamarin keskusta-alueen jäsenyrityksille, keskustan kiinteistöille ja Helsingin Kuljetusyrittäjät ry:lle.

Yritysten edustajat ovat korostaneet kommenteissaan etenkin keskustan saavutettavuuden säilyttämistä.

Kirjeet Kaupunkisuunnitteluviraston liikennesuunnitteluosastolle on tullut 15 asiaan liittyvää kirjettä tai sähköpostia.

Kirjeissä on esitetty muun muassa seuraavia suunnitelmaa kritisoivia seikkoja:

Runeberginkatua ei tule muuttaa kaksisuuntaiseksi, se lisää läpiajoa.

Kiertoliittymät eivät ole hyviä jalankulkijan kannalta.

Hietaniemenkatua ei pidä kaksisuuntaistaa eikä ohjata kadulle lisää liikennettä.

Kansakoulukatua ei tule kaksisuuntaistaa sujuvuuden vuoksi. Myös Annankatu tulee muuttaa yksisuuntaiseksi.

Koululaisille kiertoliittymä on huono.

Mikonkadulle ei pidä tuoda raitiovaunua.

Kiertoliittymiä on harkittava lasten koulureittien kannalta.

Kampin kolmion (tarkoittanee Malminrinteen ylä- ja alapäitä) kiertoliittymät ovat turhia, sen sijaan nykyinen kiertoliittymä on toiminut hyvin.

Pysäköintipaikkoja ei pidä poistaa Urho Kekkosen kadulta eikä Kampintorilta. Pitää olla lyhytaikaisia pysäköintipaikkoja pistäytymiseen, luolat ovat vaikeakäyttöisiä.

Scandic -hotellin saatto taksilla vaikeutuu jos raitiopysäkit ovat hotellin edessä. Pysäkki pitää siirtää Annankadulle.

Kirjeissä on esitetty muun muassa seuraavia suunnitelmaa puoltavia seikkoja:

Raitiovaunun tulo on hyvä asia.

Pyöräilyn parantaminen on hyvä asia.

Katujen kaksisuuntaistaminen on hyvä.

Raitiolinjat 2 ja 7 vaikuttavat hyviltä.

Kampin metroaseman kohdalle tulee saada liikennevalot palvelutalon takia. (on esitetty)

Saatto henkilöautolla ja tulo paikallisbusseilla pitää olla lähellä kaukoliikenteen pysäkkejä.

Muita kannanottoja:

Ruoholahden Villojen ympärille tulee saada meluaita.

Ruoholahdenkadusta tulee tehdä joukkoliikennekatu, koska on yhteys huoltotunneliin.

Keskustan huoltotunnelilla on huonot vaikutukset Lastenlehdon puistoon. Lisääntyvä liikenne haittaa.

Pyörätietä ei tule olla Lapinrinteessä korttelin puolella vaan puiston puolella. (ei kuulu suunnitelmaan)

Henkilöautojen ajokielto selkeyttäisi Malminrinteen liikennevirtaa ja parantaisi kiertoliittymän toimivuutta.

Pyöräteitä ei tule sijoittaa Fredrikinkadulle näyteikkunoiden puolelle, koska pyöräilijät ajavat kovaa. (ei ole esitetty)

Kampin kapeille kaduille ei tule ohjata läpiajoliikennettä.

Kirjeissä esitettyjä huomautuksia ja toiveita on mahdollisuuksien mukaan otettu huomioon ja tehty suunnitelmaan tarkistuksia pyrkien kuitenkin säilyttämään suunnitelmalle asetetut tavoitteet.

Kaupunkisuunnittelulautakunta päätti esittää kaupunginhallitukselle, että Kampin liikennejärjestelyt toteutettaisiin kaupunkisuunnitteluviraston liikennesuunnitteluosaston piirustusten nro 5314-7 ja 5316-7 mukaisen Kampin liikennesuunnitelman mukaisesti.

Lisäksi lautakunta päätti, että Simonkadun, Annankadun ja Urho Kekkosen kadun raitiotien suunnittelua jatketaan niin, että siitä tulee mahdollisimman hyvä ja turvallinen. Lisäksi lautakunta toivoo viraston tutkivan uuden raitiolinjan muut hyödyntämismahdollisuudet.

Lautakunnan päätös syntyi kahden äänestyksen jälkeen.

Ensimmäisessä äänestyksessä lautakunta päätti äänin 5 (Loukoila, Pajamäki, Rantanen, Väkiparta, Anttila)–4(Sorsa, Sandbacka, Wallden-Paulig, Rautava) jatkaa asian käsittelyä vähemmistön kannattaessa jäsen Sandbackan, varapuheenjohtaja Rautavan kannattamana, tekemää ehdotusta asian palauttamiseksi uudelleen valmisteltavaksi.

Toisessa äänestyksessä olivat vastakkain puheenjohtaja Anttilan jäsen Väkiparran kannattamana tekemä ehdotus, jonka mukaan "Kampin liikennejärjestelyt toteutetaan muilta osin esittelijän ehdotuksen mukaisesti paitsi, että Mikonkadulle suunniteltu raitiotievaraus poistetaan ja että jatketaan Simonkadun, Annankadun ja Urho Kekkosen kadun raitiotiesuunnittelua niin, että siitä tulee mahdollisimman hyvä ja turvallinen. Lisäksi lautakunta toivoo viraston tutkivan uuden raitiolinjan muut hyödyntämismahdollisuudet" sekä esittelijän ehdotus, johon kuului lautakunnan päätöksen ensimmäisessä kappaleessa mainittu sekä ehdotus, jonka mukaan Mikonkadulle välille Aleksanterinkatu Kaivokatu rakennetaan raitiotie liikennesuunnitteluosaston piirustuksen nro 5317-4 mukaisesti.

Lautakunta päätti äänestyksen jälkeen äänin 9 (Sorsa, Loukoila, Pajamäki, Rantanen, Sandbacka, Wallden-Paulig, Väkiparta, Rautava, Anttila) – 0 hyväksyä puheenjohtaja Anttilan tekemän ehdotuksen.

Lisäksi esittelijä tarkisti esityslistan sivun 28a tekstiä siten, että sivun viides kokonainen kappale poistetaan ja tilalle tulee seuraava teksti:

"Joukkoliikennelautakunta on käsitellyt raitiotien liikennöitävyyttä kokouksissaan 16.12.2004 ja 10.1.2005.

Lisäksi lautakunta toteaa, että jos ratojen jatkosuunnittelu käynnistyy, suunnitelmat ja kustannukset on tuotava uudelleen lausunnolle joukkoliikennelautakuntaan."

Asiasta on saatu joukkoliikennelautakunnan (24.3.2005) ja yleisten töiden lautakunnan (7.4.2005) lausunnot.

Joukkoliikennelautakunta toteaa (24.3.2005) antamassaan lausunnossa mm., seuraavaa:

Metron uudet sisäänkäynnit

Metron käyttömahdollisuus yhteytenä Kamppiin ja vaihtopaikkana paranee uusien sisäänkäyntien ansiosta. Uusi itäinen lippuhalli avautuu 2.6., jolloin Espoon terminaalin yhteydessä olevat liiketilat avataan. Salomonkadun sisäänkäynnit ovat Annankadun ja Olavinkadun kohdalla ja Simonkadun puoleiset sisäänkäynnit sijaitsevat Annanaukiolla.

Raitioliikenneyhteydet

Joukkoliikennelautakunta antoi raitioratojen osalta liitteen mukaisen lausunnon kaupunkisuunnitteluvirastolle 10.1.2005. Lausunnossaan lautakunta pitää Kampin alueen kautta kulkevien raitioliikenneyhteyksien aikaansaamista hyvänä tavoitteena raitioverkon palvelun kannalta.

Lausunnon mukaan Kampin raitioliikenneyhteyden toteuttaminen Simonkadun, Annankadun ja Urho Kekkosen kadun reitillä ei ole liikenteen sujumisen ja liikenneturvallisuuden kannalta onnistunut ratkaisu. Radan toteuttaminen on vaikea ja vaativa tehtävä, ja rata on toteutettavissa vain erittäin hyvällä jatkosuunnittelulla toimivuuden varmistamiseksi ja liikenneturvallisuusriskien minimoimiseksi.

Lautakunta totesi antamassaan lausunnossa, että jos ratojen jatkosuunnittelu käynnistyy, suunnitelmat ja kustannukset on tuotava uudelleen lausunnolle joukkoliikennelautakuntaan. Joukkoliikennelautakunnan mielestä ratojen suunnittelussa olisi edettävä niin pitkälle, että olisi edellytyksiä rakentaa Urho Kekkosen kadulle tulevana kesänä muun katurakentamisen yhteydessä mahdollisimman pitkälle myös ratojen perusrakenteet.

Suunnitelman mukaan raitiotie kulkee Mannerheimintien yli rautatieaseman ja Mikonkadun kautta Aleksille. Kaupunkisuunnittelulautakunnan kannanoton mukaan Mikonkadulle ei pidä rakentaa rataa. Jos Mikonkatua ei voida käyttää, tulisi tutkia Keskuskadun käyttömahdollisuudet. Ilman Kaivokadun pysäkkiä heikkenevät edellytykset siirtää linja 7 kulkemaan Simonkadun kautta Kamppiin, koska Lasipalatsin pysäkin poistuminen reitiltä jäisi korvaamatta.

Tekeillä on raitioverkon kehittämisselvitys ja uusien vaunujen tarpeen määrittäminen tulevat laajennukset, esimerkiksi Jätkäsaaren liikenne huomioon ottaen. Kampin keskuksen valmistuminen ei sinänsä edellytä välittömiä muutoksia raitiolinjastoon, koska bussiliikenne palvelee aluetta hyvin.

Bussiliikenteen järjestelyt Kampin alueella

Kesän 2005 ajan Kampin työnaikaiset liikennejärjestelyt ovat edelleen voimassa Helsingin sisäisten linjojen osalta. Päätepysäkit ja ajoreitit säilyvätkin toistaiseksi pääosin nykyisellään. Yhteys Annankadulta Urho Kekkosen kadulle kuitenkin katkeaa kesäksi työmaan vuoksi, ja bussit siirtyvät myös tässä ajosuunnassa Kansakoulukadulle. Ruoholahdenkatu säilynee ainakin kesän ajan joukkoliikennekatuna.

Kaupunkisuunnitteluviraston suunnitelman mukaan lopputilanteessa yleinen liikenne pääsisi ajamaan molemmissa suunnissa reittiä Ruoholahdenkadulta Kaivokadulle reittiä Malminrinne – Kansakoulukatu - Simonkatu.

Joukkoliikennelautakunnan kanta tähän on, että Ruoholahdenkatu pitäisi säilyttää Länsimetron valmistumiseen asti joukkoliikennekatuna ja että myös Annankadun Simonkadun risteys tulisi rauhoittaa joukkoliikenteelle. Simonkadun reitillä kulkevat raskaat bussilinjat 18, 65A ja 66A, joilla on käytössä telibussit sekä linja 55(A). Kyseisillä linjoilla sekä Kampin kautta pohjois-etelä – suunnassa kulkevalla linjalla 14 otetaan syksyllä 2005 käyttöön Helmi-järjestelmä, jonka avulla nopeutetaan linjojen liikennettä ja saadaan ne kulkemaan nykyistä täsmällisemmin. Järjestelmän hyödyt eivät toteudu, mikäli joukkoliikenteelle ei tehdä riittäviä etuus- ja tilavarauksia Ruoholahdenkadun – Simonkadun – Kaivokadun reitille.

Annankadun risteyksen avaaminen yleiselle liikenteelle, kuten suunnitelmassa esitetään, tekee jo geometrisilta ominaisuuksiltaan vaikeasta reitistä entistä hankalamman. Simonkadun ahtaiden pysäkkien käyttö vaikeutuu entisestään, jos bussien ja raitiovaunujen välissä on lisäksi muun liikenteen ajoneuvoja.

Suunnitelman mukaan Töölön suunnan bussit ajavat molemmissa suunnissa Fredrikinkatua, joka kaksisuuntaistetaan Arkadiankadulta Bulevardille. Kaikille busseille sallittaisiin ajo Arkadiankadun raitioradalla Runeberginkadulta Fredrikinkadulle, ja Arkadiankadulla olisi yhteinen pysäkki raitiovaunuille ja busseille.

Joukkoliikennelautakunnan mielestä on nähtävissä, että pysäkille jonotus tukkii risteyksen, koska pysäkille mahtuu samanaikaisesti raitiovaunun kanssa vain yksi bussi. Tästä syystä sekä päätepysäkkijärjestelyjen kannalta Luoteis-Helsingin bussien tulo Kampille pitäisi säilyttää Runeberginkadun reitillä.

Kamppiin maanpinnalle päättyville Helsingin sisäisille linjoille on varattava toimivat päätepysäkkitilat. Niiden paras paikka on metroasemalla.

Suunnitelmassa esitetty ratkaisu, jossa bussit kiertävät Kampin torin ja niillä on välipysäkki metroaseman kohdalla, aiheuttaa busseille ylimääräistä ajoa ja viivytystä vilkkaasti liikennöidyn läpikulkuliikenteen reitin vuoksi. Sijainti syrjässä metroasemasta huonontaa matkustajien päätepysäkkipalvelua. Kuljettajien kannalta se huonontaa yhteyttä metroaseman vastikään uusittuun sosiaalitilaan. Kävelymatkaan kuluva aika kasvattaa linjojen kierrosaikaa, ja vaikeuttaa siten sosiaalitilan käytettävyyttä.

Metroaseman pysäkki Fredrikinkadulla tulee ylikuormittumaan, koska sitä käyttää suunnitelman mukaan sekä raitio- että bussiliikenne ja linjoja on useita. Lähtöjen määrä on ruuhkatuntina yhteensä noin 50. Bussien seisonta-aikoja pysäkillä pidentää se, että pysäkki toimii käytännössä matkustajien kannalta Kamppiin päättyvien linjojen päätepysäkkinä. Tämän sekä Simonkadun pysäkin (yli 40 lähtöä ruuhkatuntina) toimivuutta olisi simuloitava tietokoneohjelmalla ennen kuin liikennejärjestelyistä tehdään lopullisia päätöksiä.

Eteläisen Rautatiekadun varrella olevalla pysäköintialueella pitäisi säilyttää toistaiseksi varareittinä yhteys Fredrikinkadulta Runeberginkadulle sekä muutama bussien pikapysäköintipaikka. Näitä tarvitaan turvaamaan bussiliikenteen toimivuus normaaliolojen lisäksi myös mahdollisten Kampin terminaalin poikkeusjärjestelyjen aikana.

Malminrinteellä on kiertoliittymät Runeberginkadun ja Lapinlahdenkadun risteyksissä. Kiertoliittymät esitetään rakennettaviksi korotettuina, ja niissä on pyörätiet. Helsingissä ei ole kokemusta siitä, miten bussilla ajo sujuu korotetussa kiertoliittymässä. Ennakkokäsityksen perusteella asiaan liittyy vaikeuksia. Koska bussi ei tule kohtisuorassa korotetulle osuudelle, tekee auton edestakainen sivusuuntainen kallistelu kyydistä hyvin epämiellyttävän matkustajille ja voi aiheuttaa vaurioita busseille. Kiertoliittymät itsessään alentavat nopeuksia riittävästi, joten niitä ei tule rakentaa korotettuina bussireiteille.

Suunnitelmassa on esitetty kiertoliittymiin myös polkupyöräliikenteen reitit. Joukkoliikennelautakunta suhtautuu varauksella tällaisen ratkaisun liikenneturvallisuuteen näin vilkkaan bussi- ja yleisen liikenteen alueella. Hankalia tilanteita aiheuttaa esimerkiksi se, että telibussi tarvitsee näissä kiertoliittymissä etu- ja takaylityksineen koko katualueen käyttöönsä. Myös kiertoliittymien toimivuutta olisi simuloitava tietokoneohjelmalla.

Suunnitelman mukaan Fredrikinkatu muuttuisi kaksisuuntaiseksi Bulevardille asti, ja pysäköintipaikkoja olisi kadun varrella. Linjat 14 ja 14A käyttäisivät Fredrikinkadun reittiä molemmissa ajosuunnissa. Suunnassa etelään pysäkit pitäisi joukkoliikennelautakunnan mielestä rakentaa toimivuuden turvaamiseksi ulokepysäkkeinä.

Suunnitelman tarkoitus on, että lopputilanteessa bussit käyttäisivät myös Bulevardin eteläpuolella molemmissa suunnissa Fredrikinkatua. Ajoradan leveyttä olisi silloin tarkistettava.

Yhteenveto

Kampin alueen liikennettä aletaan järjestellä vaiheittain uudelleen kesäkuun alusta alkaen, kun Espoon suunnan ja kaukoliikenteen bussit siirtyvät uusiin terminaaleihinsa.

Suunnitelman mukaan bussilinjojen 39, 41, 45, 47 ja 70T päätepysäkit sijoittuvat Kampintorin vierelle ja Fredrikinkadulle tulee vaihtopysäkkialue metroaseman kohdalle. Liikennesuunnitelma sisältää raitioradat Fredrikinkadulla ja Urho Kekkosen kadun – Simonkadun reitillä. Bussiliikenne käyttää raitioliikenteen kanssa samoja joukkoliikenteen katuja ja kaistoja.

Joukkoliikkennelautakunta toteaa, että Kampin joukkoliikenteen toimivuutta olisi simuloitava tietokoneohjelmalla ennen kuin liikennejärjestelyistä tehdään lopullisia päätöksiä. Esimerkiksi Fredrikinkadun ja Simonkadun pysäkit ovat vaarassa ruuhkautua. Kamppiin päättyville Helsingin sisäisille linjoille on varattava toimivat päätepysäkkitilat. Niiden paras paikka olisi metroasemalla. Luoteis-Helsingin bussien tulo Kampille pitäisi säilyttää Runeberginkadun reitillä.

Joukkoliikennelautakunta on antanut kaupunkisuunnitteluvirastolle raitioratojen osalta lausunnon, jonka mukaan Kampin raitioliikenneyhteyden toteuttaminen Simonkadun, Annankadun ja Urho Kekkosen kadun reitillä ei ole liikenteen sujumisen ja liikenneturvallisuuden kannalta onnistunut ratkaisu.

Metron käyttömahdollisuus yhteytenä Kamppiin ja vaihtopaikkana paranee uusien sisäänkäyntien ansiosta.

Joukkoliikenteen nopeus- ja täsmällisyystavoitteiden toteutuminen edellyttää riittäviä etuus- ja tilavarauksia. Ruoholahdenkatu pitäisi säilyttää Länsimetron valmistumiseen asti joukkoliikennekatuna ja myös Annankadun Simonkadun risteys tulisi rauhoittaa joukkoliikenteelle.

Joukkoliikennelautakunta on lisäksi antanut lausunnon (7.4.2005) kahdesta kaupunginhallitukselle osoitetusta kirjeestä

Yleisten töiden lautakunta toteaa (7.4.2005) antamassaan lausunnossa mm., että katutöiden kustannukseksi on alustavaksi arvioitu 4,7 milj. euroa. Kustannukset tarkentuvat toteutussuunnittelun valmistuttua. Pääosa kustannuksista kohdistuu vuosille 2006 – 2010.

Liikennejärjestelyihin on talousarviossa osoitettava rahoja Kamppi-Töölölahti rahastosta sekä katujen peruskorjaukseen ja liikennejärjestelyihin varatuista määrärahoista. Hankkeen rahoitukseen varaudutaan taloussuunnitelmaehdotuksessa vuosille 2006 – 2010.

Yleisten töiden lautakunta puoltaa liikennesuunnitelman hyväksymistä edellä esitetyin huomautuksin.

./. Lisäksi Tapiola-ryhmä/Simonkentän Hotellikiinteistö Oy ja Scandic Hotels Oy ovat yhteisellä kirjeellään (16.3.2005) ja Asunto Oy Bulevardi 11 ja Asunto Oy Lehtolinna yhteisellä kirjeellään (26.1.2005) sekä Asunto Oy Törmä (17.3.2005) ovat lähettäneet asiassa liitteenä olevat kirjeet.

Kaupunkisuunnittelulautakunta on antanut vastineen (12.5.2005) lausuntojen ja kirjeiden johdosta, jossa todetaan mm. seuraavaa:

Aiemmat päätökset

. Kaupunkisuunnittelulautakunta päätti 13.1.2005 esittää kaupunginhallitukselle, että Kampin liikennesuunnitelma toteutetaan liikennesuunnitteluosaston piirustusten nro 5314-7 ja 5316-7 mukaisesti.

Raitiolinjaston ja ratojen suunnittelutilanne

Kampin uudet rataosuudet tuovat mukanaan erilaisia mahdollisuuksia raitiolinjaston palvelualueen laajentamiseksi. Kampin kautta kulkevat linjat kytkevät sen osaksi perinteistä ydinkeskustaa ja joukkoliikenneterminaalien jatkoyhteydet eri puolille kantakaupunkia paranevat huomattavasti. Liikennesuunnitelmassa varaudutaan jo muutaman vuoden päästä alkavaan Jätkäsaaren rakentamiseen, jonka myötä Fredrikinkadun eteläosan raitiotien suunnittelu ja rakentaminen tulevat ajankohtaiseksi.

Liikennelaitos ja kaupunkisuunnitteluvirasto laativat parhaillaan yhteistyössä pidemmän tähtäyksen linjastosuunnitelmia seuraavan raitiovaunuhankinnan lähtökohdiksi. Tämän työn yhteydessä analysoidaan useita erilaisia linjasto- ja reittivaihtoehtoja myös Kampin alueella, vaikka pääpaino onkin uusien maankäyttöalueiden tarvitsemien linjastomuutosten suunnittelussa.

Urho Kekkosen kadun ja Annankadun rataosuuksien tarkempi suunnittelu on parhaillaan käynnissä. Suunnittelussa on keskitytty ratageometrian parantamiseen kaikin mahdollisin keinoin. Liikenneturvallisuuteen vaikuttavien käytännön ratkaisujen osalta on haettu näkemystä myös raitiovaunukuljettajien puolelta.

Joukkoliikennelautakunnan lausunto

Joukkoliikennelautakunta puuttuu lausunnossaan lähinnä uuden raitiotien rakentamisaikatauluun sekä sisäisen bussiliikenteen reitteihin ja pysäkkeihin.

Raitioliikenne

Joukkoliikennelautakunta pitää raitiolinjaston laajentamista Kampin alueelle hyvänä asiana raitioverkon palvelun kannalta, mutta toteaa, että rata on toteutettavissa vain erittäin hyvällä jatkosuunnittelulla. Liikennesuunnitelmasta puuttuvan Mikonkadun rataosan sijasta pitäisi tutkia Keskuskadun käyttömahdollisuudet.

Lisäksi lautakunta kiirehtii Urho Kekkosen kadun ratasuunnitelmien viemistä niin pitkälle, että radan rakentaminen olisi mahdollista tulevan kesäkauden aikana muun katurakentamisen yhteydessä.

Mikonkadun rataosuus ei sisälly kaupunkisuunnittelulautakunnan ehdottamaan Kampin liikennesuunnitelmaan, koska lautakunta päätti 13.1.2005 poistaa sen ehdotuksesta.

Kaupunkisuunnittelulautakunta katsoo, että jatkossa tulisi kuitenkin vielä selvittää mahdollisuuksia Mikonkadun raitiotien toteuttamiselle, jotta linjan 7 reitti saataisiin kulkemaan Kaivokadun pysäkkien kautta. Palvelutasosyistä Aleksanterinkadulta Mannerheimintien kautta Simonkadulle kulkevan reitin tulisi olla vain väliaikainen ratkaisu, koska Lasipalatsin – Rautatieaseman pysäkkien palvelualue jäisi reitiltä kokonaan pois.

Urho Kekkosen kadulla alkavat pohjarakennus- ja putkityöt kesäkuun alussa. Kaupunkisuunnitteluviraston liikennesuunnitteluosasto on omalta osaltaan ollut yhdessä rakennusviraston ja liikennelaitoksen kanssa valmistelemassa ja tarkentamassa rata- ja katusuunnitelmia siten, että radasta tulee mahdollisimman hyvä ja turvallinen. Lisäksi tavoitteena on ollut, että rakennusviraston ja liikennelaitoksen olisi mahdollista loppuvuoden aikana tehdä tarvittavat pohjarakennus- ja ratatyöt, joiden kustannusennuste on 0,5 miljoonaa euroa, muiden kaivutöiden kanssa samanaikaisesti. Ratasuunnitelmat esitellään ennen rakennustöihin ryhtymistä joukkoliikennelautakunnalle.

Bussireitit

Joukkoliikennelautakunta epäilee Arkadiankadun ja Fredrikinkadun pysäkkien toimivuutta ja haluaisi palauttaa ennen työmaan alkua vallinneen tilanteen, jossa Autotalon ja Sähkötalon välissä oli luoteissuunnan bussien terminaali.

Liikennesuunnitteluosasto on tarkistanut liikennesuunnitelmaa Runebergin- ja Arkadiankadun risteyksessä joukkoliikenteen sujuvuuden varmistamiseksi. Runeberginkadulla etelään päin ajettaessa vasemmanpuoleinen ajokaista merkitään bussikaistaksi, jolloin raitiovaunuilla ja busseilla on omat kaistansa, joilta ne kääntyvät eri aikaan Arkadiankadulle. Arkadiankadun pysäkillä on käytettävissä saman verran tilaa kuin nykyisellä Hankenin edessä olevalla pysäkillä.

Kampin keskuksen kohdalle suunnitellun Fredrikinkadun pysäkkialueen toimivuuden parantamiseksi on raitiovaunupysäkkiä hieman siirretty, jotta linjoille 14, 14B ja 18 on saatu oma erillinen pysäkkitasku. Näin yhteistä pysäkkiä käyttävien lähtöjen määrä pienenee 15 bussilla ruuhkatunnissa.

Liikennesuunnitteluosastolla tehdyn kapasiteettilaskelman mukaan sekä Simonkadun että Fredrikinkadun pysäkkiä käyttävien bussien määrä (20–40 bussia tunnissa) on kohtuullinen verrattuna joihinkin raskaammin kuormitettuihin pysäkkeihin. Kaikilla uusilla pysäkeillä on tilaa kolmelle telibussille, joten kaikki aikataulun mukaan pysäkille tulevat bussit mahtuvat laskelman mukaan niille yhtä aikaa.

Luoteissuunnan bussien terminaalin palauttamista Sähkötalon ja Autotalon väliselle tontille on myös tutkittu, mutta siihen ei ole enää perusteita, kun kyseisen alueen kaavoitus etenee Kampin keskuksen valmistumisen myötä. Kyseiselle tontille olisi myös erittäin vaikea järjestää ajoyhteyttä telibusseille Fredrikinkadun suunnasta vilkkaan jalankulkualueen yli.

Fredrikinkadun uudet etelään johtavat linja-autopysäkit on muutettu ulokepysäkeiksi, jolloin bussin kulku on sujuvaa ja pysäköintipaikkoja saadaan enemmän.

Yleisesti voidaan todeta, että Fredrikinkadun (Eteläisen Rautatiekadun ja Kansakoulukadun välillä), Urho Kekkosen kadun ja Malminrinteen yläpään muuttaminen joukkoliikennekaduiksi tuo joukkoliikenteelle vanhaan tilanteeseen verrattuna suuret hyödyt. Joukkoliikennekatujen alueella myös pysäkki- tai liikennejärjestelyjä voi tarvittaessa muuttaa paljon joustavammin kuin tavallisilla kaduilla, joilla on paljon myös muuta liikennettä ja reunaehtoja.

Kiertoliittymät

Joukkoliikennelautakunta toteaa, että Malminrinteen kiertoliittymät on esitetty korotettuina ja että Helsingissä ei ole kokemuksia siitä miten bussilla ajo sujuu korotetuissa kiertoliittymissä, joihin bussi ei tule kohtisuoraan. Lisäksi lautakunta kiinnittää huomiota esitettyihin pyöräkaistoihin, joiden tilaa telibussin etu- ja takaylitykset tarvitsevat.

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa, että esitettyjen kiertoliittymien yksityiskohtia tarkennetaan vielä katusuunnitelmien laatimisen yhteydessä muu muassa pyöräkaistan rakenneratkaisun osalta. Korotus suojatielle tultaessa on perusteltu liikenteen turvallisuuden kannalta, mutta bussiliikenteen vaatimukset otetaan erityisesti linjaliikenteelle tarkoitetulla reitillä huomioon.

Ruoholahdenkatu ja Simonkadun länsipää

Joukkoliikennelautakunnan kanta on, että Ruoholahdenkatu pitäisi säilyttää Länsimetron valmistumiseen asti joukkoliikennekatuna ja myös Simonkatu Annankadulta Yrjönkadulle tulisi varata joukkoliikenteelle.

Aiempien päätösten mukaan Ruoholahdenkatu on joukkoliikennekatuna Kampin keskuksen rakentamisen ajan. Joukkoliikennekatuvaraus voidaan poistaa sitten kun Urho Kekkosen katu voidaan katutöiden jälkeen avata liikenteelle kaksisuuntaisena joukkoliikenteen sekä huolto- ja tontilleajoliikenteen katuna. Näin voidaan turvata poikittaisen bussiliikenteen sujuvuus ja saadaan Kampin asuntokatuja Eerikinkatua ja Kalevankatua kuormittanut läpikulkeva liikenne vähenemään.

Annankadun, Simonkadun ja Kansakoulukadun liittymäalueelle on tutkittu useita erilaisia vaihtoehtoja tavoitteena säilyttää poikittaisen liikenteen ajomahdollisuus kaksisuuntaisen Kansakoulukadun kautta muullekin liikenteelle.

Yleisten töiden lautakunnan lausunto

”Katutöiden kustannuksiksi on alustavasti arvioitu 4,7 milj. euroa. Kustannukset tarkentuvat toteutussuunnittelun valmistuttua. Pääosa kustannuksista kohdistuu vuosille 2006–2010.

Liikennejärjestelyihin on talousarviossa osoitettava rahoja Kamppi - Töölönlahti -rahastosta sekä katujen peruskorjaukseen ja liikennejärjestelyihin varatuista määrärahoista. Hankkeen rahoitukseen varaudutaan taloussuunnitelmaehdotuksessa vuosille 2006–2010.

Yleisten töiden lautakunta puoltaa liikennesuunnitelman hyväksymistä edellä esitetyin huomautuksin.”

Kampin keskus ja sen uudet terminaalit toteutetaan korkeatasoisina ja kaupunkiympäristöä merkittävästi parantavina hankkeina. Tähän liittyen halutaan parantaa myös terminaalialueen välitöntä lähialuetta ja matkustajien vaihtoyhteyksiä, mikä on johtanut laajempiinkin liikennejärjestelyihin. Tavoitteena on ollut myös koko Kampin liikenneympäristön parantaminen.

Kampin liikennejärjestelyjen toteutus ajoittuu vuosille 2005–2010, jolloin kustannukset voidaan jakaa usealle vuodelle.

Raitiovaunukuljettajien työryhmän lausunto

Liikennelaitoksen raitiovaunukuljettajien työryhmä esittää lausunnossaan useita raitioliikenteen liikenneturvallisuutta ja sujuvuutta parantavia toimenpiteitä, kuten rata-alueen korottamista ja varustamista lumensulatusjärjestelmällä.

Liikennesuunnitteluosasto on parhaillaan työstämässä yhdessä rakennusviraston ja Liikennelaitoksen kanssa tarkempia rata- ja katusuunnitelmia. Tässä työssä käytetään yhtenä lähtökohtana kuljettajien antamaa palautetta.

Kirjeet

Tapiola-ryhmä, Simonkentän Hotellikiinteistö Oy

Simonkentän Hotellikiinteistö Oy vastustaa raitiopysäkin sijoittamista Simonkadulle hotellikiinteistön eteen, koska se haittaa hotellin sisäpihan taksi- ja saattoliikenteen sujumista. Pysäkki esitetään siirrettäväksi joko Annankadulle tai Urho Kekkosen kadulle.

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa, että Kampin liikennejärjestelyjen yhteydessä tutkittiin molemmat pysäkkivaihtoehdot. Raitiopysäkki Annankadulla olisi johtanut kokonaisuuden kannalta huonosti toimivaan liittymäalueeseen. Urho Kekkosen katu on puolestaan liian lähellä Fredrikinkadun pysäkkiä Kampin metroaseman kohdalla ja toisaalta kaukana vanhan Kampin kohteista.

Joukkoliikenteen palvelun kannalta pysäkin suunniteltu sijainti on optimaalinen. Kadun keskelle sijoitetun pysäkkikorokkeen avulla voidaan muu liikenne ja hotellin saattoliikenne erottaa pysäkkitoiminnoista, jolloin molempien toimivuus voidaan paremmin turvata.

Ajo hotellin sisäpihalle on mahdollista Annankadun suunnasta Yrjönkadun ja Eerikinkadun kautta ja ulosajoon Mannerheimintien suuntaan voi tehdä U-käännöksen Simonkadun yläpäässä.

Hotellin eteen voidaan järjestää yhden turistibussin odotustila. Ajoyhteydet säilyvät nykyisinä. Jalankulkijoiden turvallisuudessa ei ole olennaisia eroja eri vaihtoehtojen välillä.

Asunto-osakeyhtiöt Bulevardi 11 ja Lehtolinna

Asunto-osakeyhtiöt arvostelevat Fredrikinkadun kaksisuuntaistamista muun muassa liikenteen lisääntymisellä ja pysäköintipaikkojen vähenemisellä sekä mahdollisuutta rakentaa raitiotiekiskot Kampintorin ja Bulevardin välille.

Asukkaiden mielestä Kampin liikennesuunnitelma ei edistä viihtyisyyttä eikä kaupallista vetovoimaa Fredrikinkadulla. Asunto-osakeyhtiöt pyytävät kaupunginhallitusta kumoamaan päätöksen Fredrikinkadun kaksisuuntaistamisen osalta.

Xxxx Xxxxxx, Asunto Oy Lärkan Ab:n hallituksen jäsen, Fredrikinkatu 49

Kirjoittajan mielestä Fredrikinkadun kaksisuuntaistaminen huonontaa liikenteen sujumista muun muassa huoltoliikenteen ja monien pihaan ajojen vuoksi. Ruuhkat ja onnettomuusriskit kasvavat ja tärkeät pysäköintipaikat vähenevät.

Xxxxx Xxxxxxxxx, Kapteeninkatu

Kirjoittaja ehdottaa, että Fredrikinkadun ja Albertinkadun liikenne säilytetään yksisuuntaisina. Ne ovat lähes ainoat kantakaupungin väylät jotka vihreine aaltoineen vetävät kunnolla.

Fredrikinkatu

Liikennesuunnitteluosasto toteaa, että kaksisuuntaisen liikenteen salliminen ei lisää Fredrikinkadun liikennettä, sillä Albertinkadun kaksisuuntaistaminen tasaa vaikutusta. Kadulta vähenee noin 10 asukaspaikkaa ja kadun itäreunan rajoitettu lauantaipysäköinti poistuu. Albertinkadulla pysäköintipaikat lisääntyvät Bulevardin pohjoispuolella noin 15 autopaikalla. Jatkosuunnittelun yhteydessä selvitetään vielä mahdollisuudet sallia ilta-, yö ja viikonloppupysäköintiä Fredrikinkadun itäreunalla.

Liikennesuunnitteluosasto katsoo, että kaksisuuntainen liikenne ja uudet joukkoliikennelinjat pikemminkin parantavat kuin huonontavat pikkukauppojen kaupallisia toimintaedellytyksiä. Kadun kaksisuuntaistaminen parantaa saavutettavuutta ja vähentää turhia korttelinkiertoja sekä muuttaa kadun luonteen läpiajokadusta asiointikaduksi. Osa pohjoiseen suuntautuvasta liikenteestä siirtyy käyttämään Albertinkatua.

Ehdotetuilla Kampin liikennejärjestelyillä luodaan edellytykset muun muassa uuden raitiotien rakentamiselle, mutta varsinaiset päätökset uusista joukkoliikennelinjoista tekee joukkoliikennelautakunta.

Xxxx Xxxxxxx, Punavuoriseura ry

Punavuoriseura vastustaa Albertinkadun kaksisuuntaistamista, koska pysäköintipaikat uhkaavat vähentyä ja liikenne lisääntyä. Jalankulkijoiden olisi vaikeampi ylittää katuja ja liikenne puuroutuu, kun jakeluautot eivät mahdu kulkemaan.

Helsingin Asunto-osakeyhtiö Törmä, Albertinkatu 7

Asunto-osakeyhtiö Törmä esittää, että Albertinkadun ja Fredrikinkadun kaksisuuntaistamisesta tulisi luopua. Kohtaava liikenne ei mahtuisi ohittamaan kaksisuuntaistettavilla kaduilla ja talvisin kaduilla on vain yksi kaista käytössä. Pysäköintipaikkoja ei pidä poistaa.

Albertinkatu

Liikennesuunnitteluosastolla on tarkennettu aiemmin laadittua liikennesuunnitelmaa. Albertinkatua voidaan verrata Kampin alueen nykyisiin kaksisuuntaisiin katuihin, muun muassa Eerikinkatuun, Kalevankatuun ja Annankatuun. Näiden ajoradat ovat leveydeltään keskimäärin 8,5–9,2 metriä, eli samaa luokkaa kuin Albertinkatu Bulevardin ja Iso Roobertinkadun välisellä (8,5–9,0 metriä) kapeimmalla osuudellaan. Muilla osuuksillaan Albertinkatu on naapurikatujaan jonkin verran leveämpi (9,0–9,5 metriä). Kaikilla edellä luetelluilla Kampin kaduilla on pääsääntöisesti pysäköintiä kadun molemmin puolin sekä jakeluliikennettä.

Albertinkadulle voidaan merkitä pysäköintiä kadun molemmin puolin, mikä palvelee erityisesti asukkaiden pysäköintiä. Bulevardin ja Iso Roobertinkadun välisellä osuudella voidaan kaventaa jalkakäytävää 20 … 40 senttimetrillä ja leventää vastaavasti ajorataa. Näin saadaan autopaikkoja koko kadun matkalle molemmin puolin huomattavasti lisää nykyisiin verrattuna. Bulevardin pohjoispuolella paikat lisääntyvät noin 15 ja eteläpuolella noin 10 autopaikalla.

Kokonaisliikennemäärät Albertinkadulla ja Fredrikinkadulla eivät lisäänny tai jopa hieman vähenevät, kun kohteeseen pääsee suoremmin kuin yksisuuntaisia katuja. Liikenne jakautuu luonnollisesti hieman eri tavalla kuin nykyisin. Oleellista on kuitenkin liikenteen nykyisten nopeuksien väheneminen, mikä osaltaan lisää turvallisuutta sekä vähentää melua ja häiriötä. Katujen nopeusrajoitus on nykyisin 30 km/h.

Xxxxx ja Xxxxx Xxxxxxxxxxxx, Arkadiankatu 20

Asukkaat vastustavat bussien pysähtymistä Arkadiankadun raitiopysäkillä, koska pysäkki sijaitsee aivan heidän ensimmäisen kerroksen asuntonsa ikkunan alla. Bussit aiheuttavat huomattavia melu- ja pölyhaittoja.

Bussien määrä Arkadiankadulla lisääntyy enimmillään noin 30–40 bussilla tunnissa ruuhka-aikaan. Toisaalta muun autoliikenteen määrä ja haitat vähenevät merkittävästi (noin 300 ajoneuvoa tunnissa vähemmän ruuhka-aikaan), kun Fredrikinkadun pohjoiseen suuntautuvaa liikennettä siirtyy Runeberginkadulle. Ruuhka-aikojen ulkopuolella busseja kulkee noin 15–25 kpl tunnissa.

Xxxxx Xxxxxxxx, Oikokatu 4

Raitiolinjan 7 reitti huononee, kun se ei enää kulkisi Kruununhaasta Aleksille.

Raitiolinjan 7 reitistä päättää joukkoliikennelautakunta. Kampin liikennesuunnitelman yhteydessä on esitetty, että linja 7 kiertäisi Aleksilta Kampin kautta Töölöön. Näin ollen reittiä ei ole esitetty poistettavaksi Kruununhaasta ja Aleksilta, kuten kirjeen lähettäjä epäilee. Yhteydet Stockmannille ja Oopperalle säilyvät.

Tarkistetut suunnitelmat

Saatujen lausuntojen, kirjeiden sekä muiden yhteydenottojen vuoksi Kampin liikennesuunnitelmaa on eräiltä osin tarkistettu ja laadittu uudet piirustukset nro 5349-7 ja 5350-7. Oleelliset muutokset ovat uusien raitio- ja linja-autopysäkkien parannukset sekä Albertinkadun pysäköintipaikkojen lisäykset. Piirustuksissa on esitetty vain kokopäiväiset asukas- ja asiointipysäköinnin tai jakelu- ja huoltotoiminnan pysäköintipaikat. Ilta-, yö- ja viikonloppuajan pysäköintimahdollisuudet tarkennetaan jatkosuunnittelun yhteydessä.

Tarkistettujen suunnitelmien kustannusennuste on raitiotiejärjestelyjen osalta tarkentunut 3,2 miljoonaksi euroksi. Muiden katujärjestelyjen kustannukset riippuvat oleellisesti valittavista pintamateriaaleista. Katujärjestelyjen alustava kustannusennuste on 4,7 miljoonaa euroa. Järjestelyjen toteuttaminen ajoittuu vuosille 2005–2010.

Fredrikinkadun ja Albertinkadun muutokset on tarkoitus toteuttaa sen jälkeen, kun Fredrikinkatu Kampin keskuksen kohdalla voidaan muuttaa kaksisuuntaiseksi joukkoliikennekaduksi, Arkadiankadun muutostyöt tehty sekä uudet kiertoliittymät rakennettu. Tämä ajoittunee vuodelle 2007. Sitä ennen laaditaan katujen liikenteenohjaussuunnitelmat yksityiskohtaisine pysäköintijärjestelyineen.

Uudet kirjeet

Bostads Ab Orion Asunto Oy, Fredrikinkatu 28

Kaupunkisuunnittelulautakunnalle osoitettu kirje jaettiin kokouksessa 28.4.2005 pöydille. Kirjeeseen liittyy 629 henkilön allekirjoitukset.

Kirjeessä vastustetaan Fredrikinkadun muuttamista kaksisuuntaiseksi kaduksi. Fredrikinkatu on nyt hyvin toimiva kauppakatu ja kaksisuuntainen ja lisääntyvä liikenne vaikuttaisi haitallisesti sekä arvokkaisiin jugend-rakennuksiin että ihmisten terveyteen. Kadunvarsipaikat vähenisivät ja huoltoliikenne vaikeutuisi.

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa, että Fredrikinkatu esitetään muutettavaksi kaksisuuntaiseksi kaikelle liikenteelle vain välillä Kansakoulukatu Bulevardi ja välillä Eteläinen Rautatiekatu Arkadiankatu. Bulevardin eteläpuolella Fredrikinkadulla kulkisi raitiovaunun lisäksi etelään vain linjan 14 bussi ja Kampin keskuksen kohdalla Kansakoulukadusta Eteläiselle Rautatiekadulle Fredrikinkatu olisi joukkoliikennekatu.

Ehdotetut järjestelyt merkitsevät sitä, että Fredrikinkatua etelään suuntautuva liikenne Kansakoulukadun ja Bulevardin välillä jäisi vähäiseksi. Kaksisuuntaistaminen olisi kuitenkin perusteltua katuverkon tasaisemman kuormituksen ja alueen saavutettavuuden kannalta. Kadun ajonopeudet alenisivat vastaamaan paremmin nykyistä nopeusrajoitusta 30 km/h. Tällä olisi myönteinen vaikutus myös kadun liikenneturvallisuuteen. Kun osa pohjoiseen suuntautuvasta Fredrikinkadun liikenteestä siirtyisi käyttämään Albertinkatua, on todennäköistä, että kadun kokonaisliikennemäärä ei poikkeaisi merkittävästi nykyisestä.

Kampin työnaikaisten liikennejärjestelyjen myötä Fredrikinkadun liikennemäärä Lönnrotinkadun pohjoispuolella on laskenut aiemmasta noin 42 %. Albertinkadunkin liikennemäärä on laskenut noin 14 %.

Ehdotettujen Fredrikinkadun ja Albertinkadun kaksisuuntaistamisten jälkeen liikenne jakautuisi tasaisemmin Kampin ja Punavuoren katuverkolle.

Fredrikinkadun itäreunalta joudutaan poistamaan vain 7 kokovuorokautista pysäköintipaikkaa. Nämä ovat Bulevardin pohjoispuolella ja ovat asukaspysäköintipaikkoja. Muilta osin Fredrikinkadun itäreuna jäisi päivisin pysäköintikieltoon kuten nykyisinkin huoltoliikenteen varmistamiseksi ja toisaalta kaksisuuntaisen bussiliikenteen sujumiseksi. Jatkossa selvitetään vielä pysäköinnin sallimista itäreunalla hiljaisemman liikenteen aikaan lauantaisin ja viikonloppuisin.

Kaksisuuntainen bussiliikenne uusine pysäkkeineen tuonee osaltaan uusia asiakkaita Fredrikinkadun suositulle kauppakadulle.

Xxxxx Xxxxx, Direct Oy / Plus-Lehdet, Iso Roobertinkatu 43

Kirjoittajan mielestä Fredrikinkatua ja Albertinkatua ei pitäisi kaksisuuntaistaa, koska kadut ovat niin kapeita. Varsinkin talvella Albertinkatu on käytännössä yksikaistainen. Nyt kadut toimivat kohtuullisesti. Kampin työnaikaisten järjestelyjen jälkeen Fredrikinkatu luvattiin palauttaa liikenteelle.

Kaupunkisuunnittelulautakunta on aiempana olevassa vastineessa todennut, että Fredrikinkatu ja Albertinkatu ovat leveydeltään samaa luokkaa kuin monet muut Kampin ja Punavuoren kadut. Kapeampi katutila vaatii tottumista autoilijalta, mutta tuo tullessaan paremman katumiljöön kaikille kadun käyttäjille. Kokonaan liikenteen käytössä olevia katuja ei enää voi käyttää samassa määrin lumen varastointiin, vaan puhtaanapitoa tulee voida tehostaa.

Kaupunkisuunnittelulautakunta hyväksyi 6.5.1999 periaatteet työnaikaisiksi liikennejärjestelyiksi Kampin keskuksen rakentamisen ajaksi. Lähempänä keskuksen toteutusta, 13.6.2002 kaupunkisuunnittelulautakunta merkitsi tiedoksi tarkemmat Kampin rakennustyön aikaiset liikennejärjestelyt. Autoliikennettä koskevat muutokset oli tarkoitus palauttaa ennalleen vaiheittain.

Kampin keskuksen ja uuden matkustajaterminaalin suunnittelun yhteydessä on haluttu parantaa erityisesti joukkoliikenteen vaihtoyhteyksiä ja jalankulkuympäristöä. Fredrikinkatu sopii tähän tarkoitukseen hyvin. Kaksisuuntaiseksi muutettava Runeberginkatu, jolta taas bussit ovat poissa, palvelee muuta liikennettä sujuvasti. Itse asiassa tämä ratkaisu oli tähtäimessä jo noin 20 vuotta sitten laadittaessa Kampin kolmion asemakaavaa; tällöin Runeberginkadulle varattiin kaksisuuntaisen kadun leveä katualue.

Xxxxx Xxxxxxxxxxx, Fredrikinkatu 49

Kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtajalle osoitetussa kirjeessä kirjoittaja toteaa, että vuosikymmeniä sitten toteutettu Fredrikinkadun yksisuuntaistamispäätös on palvellut hyvin kasvavaa ajoneuvojen määrää ja kokoa. Autojen koon kasvaessa pihoihin ajo kapeiden tunneleiden kautta on vaikeutunut ja kaksisuuntaisella kadulla joutuisi käyttämään vastaantulevan kaistaa ja aiheuttamaan liikennetukoksen.

Kaupunkisuunnittelulautakunta viittaa aiempien kirjeiden vastineisiin ja toteaa, että tonttien sisäänajot otetaan huomioon pysäköintipaikkojen, pysäkkien ja mahdollisten huoltoruutujen tarkemmassa suunnittelussa.

Kaupunkisuunnittelulautakunta esittää kaupunginhallitukselle, että Kampin liikennejärjestelyt toteutettaisiin liikennesuunnitteluosaston tarkistettujen piirustusten nro 5349-7 ja 5350-7 mukaisesti.

Samalla kaupunkisuunnittelulautakunta painottaa, että liikenteen sujuvuutta on seurattava jatkossa ja tarvittaessa bussilinjan 14 reittiä tarkistettava.

Lautakunta teki päätöksensä äänestyksen jälkeen.

Äänestyksessä olivat vastakkain esittelijän ehdotus ja varapuheenjohtaja Rauhamäen jäsen Kolben kannattamana tekemä seuraava esittelijän ehdotuksesta poikkeava ehdotus:” Kaupunkisuunnittelulautakunta päättää antaa asiasta kaupunginhallitukselle esityslistatekstin mukaisen lausunnon muilta osin paitsi Fredrikinkadun välin Kansakoulukatu - Bulevardi ja Albertinkadun (välin Lapinlahdenkatu - Pursimiehenkatu) kaksisuuntaistamisen osalta.

Samalla Kaupunkisuunnittelulautakunta päättää esittää kaupunginhallitukselle, että Kampin liikennejärjestelyt toteutettaisiin liikennesuunnitteluosaston tarkistettujen piirustusten nro 5349-7 ja 5350-7 mukaisesti kuitenkin niin muutettuna, että Fredrikinkadun välin Kansakoulukatu - Bulevardi ja Albertinkadun (välin Lapinlahdenkatu - Pursimiehenkatu) kaksisuuntaistamisesta luovutaan.”

Lautakunta päätti äänestyksen jälkeen äänin 5 (Arhinmäki, Helistö, Oksa, Puoskari, Anttila) – 4 (Kolbe, Sandbacka, Wallden-Paulig, Rauhamäki) hyväksyä esittelijän ehdotuksen.

Kaj toteaa, että kaupunkisuunnittelulautakunnan lausunnosta ilmenevät vastaukset myös kaupunginhallitukselle lähetettyihin, tämän esityslistan liitteenä oleviin kolmeen kirjeeseen ovat perusteltuja ja etteivät kirjeet näin ollen tässä vaiheessa aiheuta muita toimenpiteitä kuin mitä päätösehdotuksessa on sanottu liikenteen sujuvuuden seurannasta. Sujuvuuden seuranta saattaa tuoda esiin muitakin epäkohtia kuin mihin päätösehdotuksessa viitataan ja myös niihin on mahdollista palata tarvittaessa.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee hyväksyä Kampin liikennesuunnitelman kaupunkisuunnitteluviraston liikennesuunnitteluosaston muutettujen piirustusten nro 5349-7 ja 5350-7 mukaisena.

Lisäksi kaupunginhallitus päättänee, että liikenteen sujuvuutta tulee jatkossa seurata ja tarvittaessa tarkistaa bussilinjan 14 reittiä.

Pöytäkirjanote kaupunkisuunnittelulautakunnalle, joukkoliikennelautakunnalle, yleisten töiden lautakunnalle, pöytäkirjanote jäljennöksin esityslistatekstistä Asunto Oy Bulevardi 11:lle ym., Simonkentän Hotellikiinteistö Oy:lle ym. ja Asunto Oy Törmälle

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2244

LIITTEET	Liite 1	Kampin liikennesuunnitelma
	Liite 2	Asunto Oy Bulevardi 11 ym. kirje
	Liite 3	Simonkentän Hotellikiinteistö Oy ym. kirje
	Liite 4	Asunto Oy Törmän kirje

LAUSUNTO HKR-YMPÄRISTÖTUOTANNON YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUKSESTA; PILAANTUNEIDEN MAA-AINESTEN KÄSITTELYALUE VIIKISSÄ, VIIKINTIE 15

Khs 2005-415

Uudenmaan ympäristökeskus pyytää lausuntoa HKR-Ympäristötuotannon ympäristölupahakemuksen johdosta 29.3.2005 mennessä. Hakemus koskee pilaantuneiden maa-aineisten käsittelyaluetta Viikissä, Viikintie 15.

./. Kuulutus ja kiinteistökartta ovat liitteinä 1 ja 2. Muut asiakirjat ovat nähtävissä kokouksessa.

Ympäristölautakunta toteaa (12.4.2005) seuraavaa:

Ympäristölupahakemus koskee Viikin kaupunginosan tontilla 36019/1 toimivan pilaantuneiden maiden välivarasto- ja kompostointialueen toiminnan jatkamista vuoden 2014 loppuun. Nykyistä toimintaa esitetään täydennettäväksi ruoppausmassojen ja öljyvahinkojätteiden kompostoinnilla ja välivarastoinnilla.

Alueella sijaitsevista käsittelykentistä Viikin pilaantuneiden maiden vanhemmalla kompostointikentällä on Uudenmaan ympäristökeskuksen 27.5.1996 antama ympäristölupa, jonka voimassaolo päättyi joulukuussa 2004. Uudenmaan ympäristökeskus myönsi 24.5.2001 ympäristöluvan välivarastointi- ja kompostointialueen laajennukselle. Kummastakin kentästä on toimitettu erilliset ympäristölupahakemukset 31.5.2004 Uudenmaan ympäristökeskukseen, mutta toiminnasta vastaava Helsingin kaupungin rakennusviraston ympäristötuotanto on pyytänyt erillisellä kirjeellä, että alueen toiminnat liitettäisiin yhden laitoskokonaisuuden ympäristöluvaksi.

Rakennusvirasto hakee toiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi lupaa jatkaa pilaantuneen maan käsittelytoimintaa ennen ympäristöluvan lainvoimaisuutta. Lisäksi rakennusvirasto esittää, ettei hakijan tarvitse asettaa vakuutta toiminnasta aiheutuvien vahinkojen korvaamiseksi.

Käsittelyalueen ja ympäristön kuvaus

Pilaantuneiden maiden käsittelyalue sijaitsee Helsingin 36. kaupunginosan (Viikki) korttelissa 36019, osoitteessa Viikintie 15. Kenttä sijoittuu voimassa olevassa asemakaavassa kunnallisteknisten rakennusten ja laitosten korttelialueelle. Kaupunginvaltuuston 17.5.1995 hyväksymässä Viikin osayleiskaavassa käsittelykenttäalue on rajattu kaavan ulkopuolelle. Yleiskaava 2002:ssa alue on suunniteltu varattavaksi rakentamiseen.

Alue on Helsingin kaupungin omistuksessa ja rakennusviraston hallinnassa. Kaupunki omistaa samassa korttelissa olevat alueet, jotka on vuokrattu vuoden 2007 loppuun. Alueella toimii betoniasema, energiajätteen käsittelylaitos, louheen ja kiviaineksen murskausasema sekä jätteen lajittelulaitos ja siirtokuormausasema. Lähimpään asutukseen Lahdenväylän länsipuolella on noin 400 metriä. Käsittelyalue rajoittuu koillis-, itä- ja kaakkoisosastaan Vanhankaupunginlahden lintuvesi Natura 2000 -alueeseen.

Käsittelyalueen pohja- ja vesiolosuhteet

Käsittelyalueen 1997 käyttöön otettu vanha osa sijaitsee Viikin puhdistamon entisellä 2,8 hehtaarin suuruisella lietekompostointikentällä. Uudempi, vuonna 2001 valmistunut käsittelyalue on pinta-alaltaan noin 1,3 hehtaaria, ja se sijaitsee entisen jätevedenpuhdistamon purettujen prosessialtaiden päällä.

Vanhempi käsittelykenttä sijaitsee alavalla ja maaperältään heikosti kantavalla savikolla. Sen korkeustaso on noin +1–+1,4 metriä. Uusi kenttä on entisen jätevedenpuhdistamon allasaluetta, jota on täytetty 1–5 metrin paksuudelta. Paalutetut allasrakenteet ovat täytteen peitossa. Alueen nykyinen maanpinta on noin +3 metriä. Luonnontilainen maanpinta on noin tasolla +0,0. Ylimpänä luonnon maakerroksena on liejua tai liejuista savea ja sen alla 7–11 metriä löyhää savea. Täytekerros on hyvin vettä läpäisevää, mutta pohjamaan saven ja liejun vedenläpäisevyyskerroin k<10^-9 m/s.

Pohjavedenpinnan vaihteluväli on mittausten mukaan +1,46–+2,25.

Käsittelykenttien pohjarakenteet ovat hyväksyttyjen lupien mukaisia ja täyttävät ongelmajätteiden kaatopaikoille annetut vedenläpäisevyysvaatimukset. Kentän rakenteiden, erityisesti tiiviin asfalttipinnan ja sivuojien kuntoa tarkkaillaan säännöllisesti ja todetut viat korjataan. Kenttärakenteiden painumat tasataan asfalttikerroksilla. Uudemman kentän epätasaisten painumien selvittely on vielä kesken.

Käsittelyalueen vesien johtaminen

Kenttien pinta- ja suotovedet johdetaan pinnan kallistuksilla aluetta ympäröiviin sivuojiin ja hiekan- ja öljynerotusjärjestelmän kautta Helsingin kaupungin viemäriverkkoon ja jätevedenpuhdistamoon. Kentiltä viemäröitäviä vesiä tarkkaillaan Helsingin Veden laatiman ohjelman mukaan.

Viikin vanhan kentän pinta on alimmillaan tasolla +1. Tulvan aikana vesi nousee alueen itäpuolisen maavallin tai kentän länsipuolisen lumen vastaanottoaltaan puolelta. Etelä- ja pohjoispäädyistä aluetta rajaavat maavallit, joiden yli vesi ei pääse. Tulvavaaran ehkäisemiseksi kentän ympärille on suunniteltu maaperän stabiliteetin salliva vähintään +1,4 metrin korkotasoon rakennettava savivalli.

Uudemman käsittelyalueen korkeus vaihtelee välillä +2,2–+3,6, eikä merenpinnan nousemisesta johtuvaa tulvavaaraa ole. Muista syistä johtuvissa tulvatilanteissa sadevedet varastoidaan väliaikaisesti kentän kuivatusojiin.

Alueella käsiteltävän pilaantuneen maa-aineksen määrä ja laatu

Käsittelyalueen yhteenlaskettu ala on noin 4,1 hehtaaria. Kentillä vastaanotetaan Helsingin kaupungin alueelta peräisin olevia pilaantuneita maa- ja ruoppausmassoja sekä öljyvahingoista peräisin olevia massoja välivarastoitavaksi tai kompostoitavaksi. Välivarastoitavien ja käsiteltävien massojen epäpuhtaudet on tutkittu.

Kentillä samanaikaisesti kompostoitavien ja välivarastoitavien massojen kokonaismäärä on enintään 30.000 m³. Kenttien suunniteltu auma- ja bioreaktorikompostoinnin kapasiteetti on yhteensä enintään 75.000 m³ vuodessa tai vaihtoehtoisesti välivarastointikapasiteetti enintään 105.000 m³ vuodessa. Enimmäiskapasiteettiin sisältyy myös mahdollisuus ongelmajätteeksi luokiteltavien massojen varastointiin tai käsittelyyn enintään 45.000 m³ vuodessa ja öljyvahinkomassojen allas- tai konttivastaanottoon 6.000 m³ vuodessa.

Rakennusvirasto esittää hakemuksessaan, että käsittelyalueella välivarastoidaan pilaantuneita, heikosti haihtuvia epäpuhtauksia ja/tai raskasmetalleja sisältäviä massoja, eikä massojen haitta-ainepitoisuudelle asetettaisi enimmäisrajaa. Välivarastoitavat massat voisivat sisältää raskasmetalleja, muita epäorgaanisia aineita tai yhdisteitä, kuten arseenia, booria, bromia, fluoridia ja sulfideja sekä orgaanisia yhdisteitä, kuten polyhalogenoituja yhdisteitä (PCB-, PCT-, PBB-yhdisteet), kloorifenoleita, torjunta-aineita ja kompleksisia syanideja. Muiden heikosti haihtuvia orgaanisia yhdisteitä sisältävien massojen välivarastoinnista sovitaan erikseen Uudenmaan ympäristökeskuksen kanssa.

Kompostoitavaksi kentälle otetaan mineraaliöljyllä pilaantuneita maita ja ruoppausmassoja, joiden öljypitoisuus on alle 20.000 mg/kg, paitsi öljyvahinkomassoja 30.000 mg/kg pitoisuuteen saakka, sekä polyaromaattisilla yhdisteillä (PAH) pilaantuneita maita, joiden PAH-pitoisuus on alle 2.000 mg/kg. Kompostoitavat massat voivat sisältää myös raskasmetalleja ja muita heikosti haihtuvia biologisesti hajoamattomia orgaanisia yhdisteitä alle SAMASE-raja-arvopitoisuuden.

Kentän toiminnasta pidetään kirjaa, josta toimitetaan vuosiraportti Uudenmaan ja Helsingin ympäristökeskuksille.

Pilaantuneiden maiden käsittely

Maa-ainesten mahdollinen seulonta tapahtuu joko välivarastointialueella, työmaalla tai jossain muussa pilaantuneen maan käsittelyyn ympäristöluvan saaneessa paikassa. Seulaylite loppusijoitetaan luvalliseen paikkaan.

Pilaantuneet maa-ainekset sijoitetaan kentälle ja niitä käsitellään siten, etteivät eri kohteista vastaanotetut massat sekoitu. Maat välivarastoidaan aumoissa, jotka peitetään suojapeitteillä.

Kompostointiaumat rakennetaan asfaltin päälle, seoshake, vesi ja typpi- ja fosforilannoitteet lisätään ja auma sekoitetaan. Aumoihin voidaan rakentamisen yhteydessä sijoittaa ilmastusputket koneellista ilmastusta varten. Aumat peitetään sekoituksen jälkeen pressuilla. Aumoja käännetään huhti–marraskuun välisenä aikana 4–6 kertaa. Kompostoitumista seurataan maanäytteistä. Käsittelyn jälkeen maat käytetään esimerkiksi viherrakentamiseen, jos saavutetaan SAMASE-ohjearvopitoisuus, tai maa-aines toimitetaan luvanvaraiseen paikkaan, jos haitta-ainepitoisuus on ohjearvon ja raja-arvon välissä.

Kompostointi voidaan toteuttaa suljettuna prosessina kontissa tai vastaavanlaisessa umpinaisessa säiliössä, jossa massaa ilmastetaan, lämmitetään ja tarvittaessa kastellaan sekä lisätään ravinteita ja mahdollisesti mikrobeja. Kompostikontin poistokaasut käsitellään. Bioreaktorin käyttöönotto hyväksytetään erikseen viranomaisilla.

Rakennusvirasto hakee lisäksi lupaa öljyvahingoissa syntyneiden jätteiden käsittelylle. Valuvat öljyjätteet vastaanotetaan lavalle tai altaaseen, jossa erottuva öljy valutetaan ja toimitetaan jatkokäsittelyyn. Maamassat siirretään alueella auma- tai bioreaktorikompostiin tai toimitetaan muualla käsiteltäväksi. Lievemmin pilaantuneet öljyvahinkomassat voidaan myös toimittaa suoraan kompostikäsittelyyn.

Erityiskäsittelyyn tai hyötykäyttöön meneviä massoja välivarastoidaan korkeintaan 3 vuoden ajan. Muita massoja varastoidaan korkeintaan vuoden ajan. Välivarastoinnin aikana tehdään varastoidun maan tarkentavia haitta-ainemäärityksiä.

Toiminnan ympäristövaikutukset

Aidattu kenttäalue on rakennettu niin, ettei pilaantuneista maista varastoinnin tai kompostoinnin aikana pääse haitallisia aineita pohjamaahan tai ympäristöön. Kentän sadevedet kerätään ja johdetaan ojitusjärjestelmällä hiekanerottimen ja öljynerottimen kautta kaupungin viemäriverkkoon ja jätevedenpuhdistamolle. Ulkopuolisten valumavesien pääsy kentälle on estetty. Vanhemman kentän tulvasuojausta parannetaan vuonna 2005.

Alueelle otetaan vastaan maita, jotka sisältävät haihtumattomia ja vain heikosti haihtuvia epäpuhtauksia. Haitta-aineita voi siten todennäköisimmin päästä ympäristöön ilman kautta maa-aineksen mukana pölyämällä tai veden mukana kulkeutumalla tai liukenemalla.

Aumojen pölyämistä ja sadeveden kanssa kosketuksiin joutumista estetään peittämällä aumat suojapeitteillä viivytyksettä seulonnan ja aumojen kokoamisen jälkeen. Massojen siirtäminen, seulonta ja muu käsittely, aumojen kokoaminen ja purku tehdään siten, että pölyäminen on mahdollisimman vähäistä. Tarvittaessa massoja kastellaan pölyämisen estämiseksi. Poiskuljetettavat pilaantuneet massat peitetään kuormapeitteillä.

Välivarastointi- ja kompostointikentän toiminnassa melua aiheuttavat liikenne, maa-ainesten siirtäminen ja aumojen kääntö. Pilaantuneen maan käsittelyalueen laajennuksesta vuonna 2000 tehdyn YVA-selostuksen mukaan aumankääntökoneen ja seulonnan melu peittyy Lahdenväylän aiheuttamaan meluun, joka on kentän itäreunassa 53 dB.

Alueelle on arvioitu ajavan noin 3.000 kuorma-autoa vuodessa. Alueella liikennöidään pääasiassa klo 7–20. Kompostiaumoja seulotaan ja käännetään noin viisi kertaa kasvukaudella.

Toiminnan muu järjestäminen ympäristöhaittojen estämiseksi

Ulkopuolisten henkilöiden pääsy välivarastokentälle on estetty aitaamalla alue ja sulkemalla kulkutie lukittavalla portilla. Kentässä ja siihen liittyvissä rakenteissa mahdollisesti esiintyviä halkeamia ja vaurioita seurataan säännöllisesti. Suojauksen puutteet korjataan viivytyksettä.

Auman peitteitä tarkkaillaan ja irronneet peitteet korjataan viivytyksettä. Vesienjohtamisjärjestelmää tarkkaillaan. Kaivot tyhjennetään tarvittaessa. Öljynerotuskaivon öljyinen jäte toimitetaan ongelmajätekäsittelyyn.

Eri haitta-aineilla pilaantuneet maat pidetään erillään toisistaan. Kentän vastaava hoitaja pitää kirjaa maamassojen sijainnista ja määrästä.

Käsittelykentän öljynerottimelta viemäriverkkoon lähtevän veden pitoisuutta tarkkaillaan. Vuosien 2000–2002 tarkkailutulosten mukaan öljynerottimelta lähtevä vesi täytti asetetut laatuvaatimukset.

Ympäristölautakunnan lausunto

Ympäristölautakunta puoltaa Helsingin kaupungin rakennusviraston Viikin pilaantuneiden maiden välivarastointi- ja kompostointialueen toiminta-ajan jatkamista koskevan ympäristölupahakemuksen hyväksymistä, mikäli asian käsittelyssä otetaan hakemuksessa esitettyjen seikkojen lisäksi huomioon seuraavat näkökohdat:

1 Ympäristölupahakemuksessa esitetty toiminnan jatkaminen ja muuttaminen siten, että alueella voidaan välivarastoida tai kompostoida myös muilla haitta-aineilla kuin metalleilla ja öljyllä pilaantuneita maita, edistää Helsingin kaupungin alueelta tulevien maa-ainesten suunnitelmallista ja tehokasta käsittelyä ja hyötykäyttöä.

Vastaanotettavien maa-ainesten tulee kuitenkin olla laadultaan sellaisia, että haitta-aineiden leviäminen ympäristöön voidaan estää riittävän tehokkaasti välivarastoinnin, esikäsittelyn, kompostoinnin ja siirtämisen aikana. Välivarasto- ja kompostiaumojen peittämisen toimintaohje tulee laatia ja esittää valvontaviranomaisen hyväksyttäväksi. Pilaantuneiden maiden aumat tulee pitää huolellisesti peitettyinä. Seulonnan, näytteenoton ja kääntämisen jälkeen aumat tulee peittää viivytyksittä.

2 Käsittelyalueen välittömässä läheisyydessä ei ole asuntoja, jotka olisivat alttiina käsittelytoiminnan haju-, pöly- tai meluhaitoille. Käsittelyalueeseen rajautuvaa Natura 2000 -alueeseen kuuluvaa metsää käytetään luontokouluopetuksessa.

Käsittelyalueen ympärille on sijoittunut toimintaa, jonka yhteisiä ympäristövaikutuksia ei ole aikaisemmin tarkasteltu. Hakijan on selvitettävä, kuinka valtioneuvoston päätös (993/1992) melutason ohjearvoista luonnonsuojelualueella toteutuu. Selvitys ja varastointi- ja kompostointitoimintojen sijoitus- ja ajoitusohje tulee laatia siten, että sen luonnonsuojelualueelle kohdistuvaa melua tarkastellaan osana korttelin muiden toimintojen ja liikenteen yhteistä meluvaikutusta.

3 Suunnitelma varautumisesta poikkeukselliseen tilanteeseen tulee laatia ja esittää valvontaviranomaisen hyväksyttäväksi. Suunnitelman tulee sisältää tarkastelu meriveden poikkeuksellisesta noususta ja vesien tulvimisesta kentälle ja kentältä sekä sen mahdollinen vaikutus kenttärakenteeseen ja tulvasuojauksen uusimiseen.

4 Välivarastoitavat maa-ainekset on sijoitettava kentälle siten, etteivät eri kohteista vastaanotetut massat sekoitu. Aumauksessa on huolehdittava siitä, että ongelmajätteet varastoidaan erikseen. Öljyvahinkojätteen vastaanotto ja esikäsittely sekä ongelmajätteiden varastointi on järjestettävä siten, ettei poikkeuksellisetkaan olosuhteet, esim. tulva tai myrsky, aiheuta ympäristön pilaantumista.

5 Kentän vesien viemäriin johtamisessa on noudatettava Helsingin Veden antamia määräyksiä ja ohjeita. Viemäröintikelpoisuutta tarkasteltaessa on otettava huomioon ne haitta-aineet, joita sisältäviä maa-aineksia kentällä varastoidaan.

6 Yllättävissä tilanteissa kentälle voidaan ottaa Helsingin kaupungin ja Uudenmaan ympäristökeskusten luvalla massoja, joiden sisältämiä haitta-aineita ei tiedetä. Tällöin niiden laatu on selvitettävä viivytyksittä.

Lisäksi ympäristölautakunta katsoo, että toimintaa voidaan jatkaa vanhan ympäristöluvan mukaisesti ennen uuden ympäristöluvan lainvoimaisuutta.

Kiinteistövirasto toteaa (7.3.2005), että toiminta on kaavoituksen mukaista ja ettei sillä ole huomautettavaa hakemuksen johdosta.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa (14.3.2005) lausunnossaan mm. seuraavaa:

Ympäristölupahakemuksissa esitetty toiminta

Ympäristölupia haetaan Helsingin alueelta peräisin olevien pilaantuneen maan ja ruoppausmassojen välivarastoinnille ja käsittelylle. Ruoppausmassat olisivat etupäässä rakennusviraston lumenkaatopaikkojen pohjasta kaivinkoneella poistettavia massoja. Vastaanotettavaksi esitetään maa-aineksia, jotka voivat sisältää metalleja, mineraaliöljyä ja muita heikosti haihtuvia orgaanisia yhdisteitä. Nykyisen aumakompostoinnin lisäksi massoja esitetään kompostoitavaksi bioreaktorissa tai vastaavassa suljetussa järjestelmässä. Alueelle esitetään vastaanotettavaksi myös Helsingin alueen öljyvahingoissa syntyviä massoja.

Kenttien pinnat on asfaltoitu. Kenttien vedet kootaan ympärysojiin ja johdetaan hiekan- ja öljynerotuskaivojen kautta jätevesiviemäriin. Viemäriin johdettavan veden haitta-ainepitoisuuksia seurataan mittauksin. Välivarastoitavat ja kompostoitavat maa-ainekset peitetään pressuilla seulonnan ja aumauksen valmistuttua. Pölyämistä estetään tarvittaessa myös kostuttamalla maa-aineksia.

Massojen vastaanotto on valvottua ja ulkopuolisten pääsy alueelle on estetty aitaamalla. Puhtaat maa-ainekset, tavanomaiseksi jätteeksi luokiteltavat lievästi ja voimakkaasti pilaantuneet maat sekä ongelmajätteeksi luokiteltavat maat esitetään pidettäviksi erillään kaikissa työvaiheissa.

Lausunto

Viikin entisen jätevedenpuhdistamon tontti, jolla ympäristölupahakemuksen tarkoittama toiminta sijaitsee, on tulevaisuudessa Viikinrannan ja Viikin tiedepuiston alueita yhdistävä rakentamiskohde. Alueella on voimassa asemakaava nro 7500, jonka sisäasiainministeriö on vahvistanut 12.8.1977. Asemakaavassa tontti on merkitty kunnallisteknisten rakennusten ja laitosten korttelialueeksi, jonka rakennusoikeus on merkitty tehokkuusluvulla e=0,1. Alueella on voimassa rakennuskielto maankäyttö- ja rakennuslain 53 §:n 2 momentin perusteella.

Yleiskaava 2002:ssa alue on osoitettu kerrostalovaltaiseksi alueeksi merkinnällä ”T” (toimitilavaltainen alue). Koko Viikinrannan alueelle on tarkoitus laatia yleiskaavan periaatteita täsmentävä maankäytön yleissuunnitelma, jonka pohjalta myös puhdistamoalueen asemakaava tullaan muuttamaan. Tämän hetken suunnitelmien mukaan alue kaavoitetaan pääosin työpaikka-alueeksi sekä Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualuetta suojaavaksi puistoalueeksi. Tämän lisäksi alueelle sijoittuu Viikin jätevedenpuhdistamon tarvitsemia tiloja ja laitteita.

Puhdistamon alueesta on jo aiemmin osoitettu osia määräaikaisten toimintojen käyttöön 31.12.2007 saakka edellyttäen, ettei tilapäisestä toiminnasta aiheudu haittaa ympäristölle eikä se vaikeuta alueen tulevaa maankäyttöä. Kaupunkisuunnitteluviraston tämän hetken arvioiden mukaan tilapäisten toimintojen määräaikaa voidaan tarvittaessa jatkaa vuoden 2010 loppuun saakka.

Kaupunkisuunnitteluviraston mielestä Viikin pilaantuneiden maa-ainesten välivarastointi- ja käsittelyalueen toiminta on merkityksellistä Helsingin alueen laajamittaiselle pilaantuneiden maiden kunnostustoiminnalle. Keskeisellä paikalla sijaitseva välivarasto- ja käsittelyalue vähentää tarvetta pitkiin kuljetusmatkoihin, mikä sekä vähentää liikenteestä aiheutuvaa ympäristökuormitusta että pienentää kunnostuskustannuksia. Alueelle suunniteltu keskitetty öljyvahinkomassojen vastaanotto- ja käsittelytoiminta edesauttaa öljyisten jätteiden saamista asianmukaiseen käsittelyyn. Toiminta soveltuu kaupunkisuunnitteluviraston mielestä hyvin Viikin pilaantuneen maan käsittelyalueelle, koska alueella on valmiina toiminnan vaatimat perusedellytykset, kuten maaperää suojaavat kenttärakenteet ja vesien keräilyjärjestelmät. Lähtökohtana tulee kuitenkin olla alueen määräaikainen käyttö enintään vuoden 2010 loppuun saakka.

Kaupunkisuunnitteluvirasto puoltaa ympäristölupien tai yhteisen ympäristöluvan myöntämistä Viikin pilaantuneiden maiden vastaanotto- ja käsittelyalueelle enintään 31.12.2010 saakka.

Helsingin Vesi esittää (18.3.2005) lausuntonaan seuraavaa:

Helsingin Vedellä on rakennusviraston kanssa voimassa erillinen jätevesisopimus (7.5.2004), jonka mukaan Viikin pilaantuneiden maiden käsittelystä ja varastoinnista tulevat valumavedet voidaan johtaa Viikinmäen jätevedenpuhdistamolle noudattaen sopimuksessa asetettuja erityisehtoja. Mikäli Viikin kentällä on tarkoitus käsitellä sellaisia haitta-aineita (esim. polyklooratut bifenyylit, dioksiinit, furaanit, kloorifenolit, torjunta-aineet tai syanidit) sisältäviä maamassoja, joita ei ole mainittu jätevesisopimuksen kohdan 4 haitta-aineluettelossa, tulee HKR:n ilmoittaa asiasta Helsingin Vedelle ennen kuin kyseisiä maa-massoja tuodaan käsittelykentälle, jotta valumavesien esikäsittelymenetelmistä ja laadunvalvonnasta voidaan sopia erikseen.

Pelastuslaitos esittää (16.3.2005) lausuntonaan seuraavaa:

Kompostointitoiminnan ei katsota aiheuttavan alueen ihmisille, eläimille tai ympäristölle sellaista vaaraa tai haittaa, mikä estäisi sen toiminnan hyväksymistä.

Öljyyntyneiden maamassojen kompostointitoiminta Viikissä mahdollistaa huomattavasti aikaisempaa kustannustehokkaammin hoitaa öljyvahingoista aiheutuneiden massojen vastaanoton ja käsittelyn Helsingin kaupungin alueella. Kustannustehokkuus tulee ennen kaikkea siitä, että massojen kuljetusmatkat lyhenevät oleellisesti ja kaupungin öljyntorjuntaorganisaatio pystyy hoitamaan entistä paremmin öljyvahingon koko torjuntaketjun omilla järjestelyillä turvautumalla entistä vähemmän ulkopaikkakunnilla sijaitseviin vastaanottopaikkoihin.

Öljyntorjuntakustannusten pienentyminen on myös öljyntorjunnan asiakkaiden eli kaupunkilaisten etu, koska öljyvahingontorjuntakustannukset joutuu maksamaan pääsääntöisesti vahingon aiheuttaja tai öljyn omistaja.

Ryj viittaa saatuihin lausuntoihin.

RYJ Kaupunginhallitus päättänee lähettää Uudenmaan ympäristökeskukselle HKR-Ympäristötuotannon ympäristölupahakemuksesta seuraavan lausunnon:

Kaupunginhallitus puoltaa HKR-Ympäristötuotannon ympäristölupahakemuksen hyväksymistä, mikäli asian käsittelyssä otetaan hakemuksessa esitettyjen seikkojen lisäksi huomioon seuraavat näkökohdat:

Toimintaa voidaan jatkaa vanhan ympäristöluvan mukaisesti ennen uuden ympäristöluvan lainvoimaisuutta.

Ympäristölupien tai yhteisen ympäristöluvan myöntämistä Viikin pilaantuneiden maiden vastaanotto- ja käsittelyalueelle puolletaan enintään 31.12.2010 saakka.

Kirje Uudenmaan ympäristökeskukselle ja pöytäkirjanote ympäristölautakunnalle, kiinteistövirastolle, kaupunkisuunnitteluvirastolle, Helsingin Vedelle ja pelastuslaitokselle.

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 169 2361

LIITTEET	Liite 1	Lausunto HKR-Ympäristötuotannon ympäristölupahakemuksesta
	Liite 2	Kiinteistökartta



Kokousaika	30.5.2005 klo 16
Kokouspaikka	Kaupungintalo, Khn istuntosali

Johtava virkaholhooja	Johtava yleinen edunvalvoja
(vak.nro 037950)

Virkaholhooja	2. yleinen edunvalvoja
(vak.nro 37952)

Virkaholhooja	3. yleinen edunvalvoja
(vak.nro 037951)

Virkaholhooja	4. yleinen edunvalvoja
(vak.nro 390017)

Virkaholhooja	5. yleinen edunvalvoja
(vak.nro 390023)

LIITTEET	Liite 1	Irtaimen omaisuuden lahjoitusohjeet
	Liite 2	Käyttöä vailla olevan irtaimiston käsittelyohjeet

LIITTEET	Liite 1	Jäljennös kiinteistönluovutusilmoituksesta
	Liite 2	Sijaintikartta
	Liite 3	Kartta kaupan kohteesta

LIITTEET	Liite 1	Kiinteistöosakeyhtiö Kumianpää 2 poikkeamispäätös
	Liite 2	Ympäristökartta

LIITTEET	Liite 1	HOK-Elanto Liiketoiminta Oy:n poikkeamispäätös
	Liite 2	Ympäristökartta

LIITTEET	Liite 1	Kiinteistö Oy Valuraudankuja 6 poikkeamispäätös
	Liite 2	Ympäristökartta

LIITTEET	Liite 1	Sulautumissuunnitelma
	Liite 2	Kiinteistöosakeyhtiö Helsingin Toimitilojen yhtiöjärjestys

LIITTEET	Liite 1	Palmian ulkoiset tarjouskilpailut -työryhmän selvitys
	Liite 2	Palmian ulkoiset tarjouskilpailut -työryhmän selvitys 14.4.2005