HELSINGIN KAUPUNGINHALLITUS

 

ESITYSLISTA

 

18 - 2005

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kokousaika

9.5.2005 klo 16

Kokouspaikka

Kaupungintalo, Khn istuntosali

 

 

 

 

 

 

 


Asia

 

Sivu

 

KAUPUNGINJOHTAJA

 

1

Kokouksen laillisuuden ja päätösvaltaisuuden toteaminen sekä pöytäkirjan tarkastajien valinta

1

 

2

Tämän kokouksen päätösten täytäntöönpano

2

 

3

Helsingin pyöräilytyöryhmä Sykkelin selonteko toiminnastaan vuodelta 2004

3

 

4

Helsinki Business and Science Park Oy:n yhtiökokous

5

 

5

Kaupunginhallituksen edustajien nimeäminen eräisiin lauta- ja johtokuntiin

6

 

6

Lainan myöntäminen Helsinki-viikon säätiölle

7

 

7

Lainan myöntäminen Herttoniemen yhteiskoulun kiinteistöosakeyhtiölle

9

 

8

Pääkaupunkiseudun Junakalusto Oy:n varsinainen yhtiökokous

11

 

9

2.5.2005 pöydälle pantu asia
Lainan myöntäminen Sovinto ry:lle

12

 

KAUPUNKISUUNNITTELU- JA KIINTEISTÖTOIMI

 

1

Kiinteistö Oy Kaapelitalon varsinainen yhtiökokous

16

 

2

Svenska Handelsläröverket Fastighets Ab:n varsinainen yhtiökokous

18

 

3

2.5.2005 pöydälle pantu asia
Selvitys eräiden Helsingin uusimpien asuinalueiden pysäköinnistä

20

 

4

2.5.2005 pöydälle pantu asia
Lausunto Vantaan yleiskaavaluonnoksesta

28

 

SIVISTYS- JA HENKILÖSTÖTOIMI

 

1

25.4.2005 pöydälle pantu asia
Helsingin kaupungin päihdeohjelma

38

 

2

Kaupungin henkilöstöraportti 2004

42

 

RAKENNUS- JA YMPÄRISTÖTOIMI

 

1

Lausunto ympäristöministeriölle ehdotuksesta hallituksen esitykseksi ympäristövaikutusten arviointimenettelyä koskevan lain muuttamisesta

45

 

2

Lausunto ympäristöministeriölle melutaso-ohjearvojen käytöstä

47

 

3

25.4.2005 pöydälle pantu asia
Kaupunginvaltuuston päätöksen 30.3.2005 täytäntöönpano: Helsingin ekologisen kestävyyden ohjelma -Ympäristönsuojelun painopisteet ja tavoitteet vuosille 2005 - 2008

62

 

SOSIAALI- JA TERVEYSTOIMI

 

1

Sosialidemokraattisen valtuustoryhmän kirje perusterveydenhuollon osaamisen ja työvoiman saatavuuden turvaamisesta

70

 

 


1

KOKOUKSEN LAILLISUUDEN JA PÄÄTÖSVALTAISUUDEN TOTEAMINEN SEKÄ PÖYTÄKIRJAN TARKASTAJIEN VALINTA

 

 

 

VS. KJ                               Kaupunginhallitus päättänee todeta kokouksen lailli­seksi ja päätösvaltaiseksi sekä valita jäsenet Rautavan (varalla Rihtniemi) ja Malisen  (varalla Pajamäki) tarkastamaan tämän kokouksen pöytäkirjan.

 

 

 

 

 

 


2

TÄMÄN KOKOUKSEN PÄÄTÖSTEN TÄYTÄNTÖÖNPANO

 

 

 

VS. KJ                               Kaupunginhallitus päättänee, että tämän kokouksen päätökset voidaan panna täytäntöön ennen kuin ne ovat saaneet lainvoiman, ellei erikseen toisin ole päätetty tai myöhemmin päätetä.

 

 

 

 

 

 


3

HELSINGIN PYÖRÄILYTYÖRYHMÄ SYKKELIN SELONTEKO TOIMINNASTAAN VUODELTA 2004

 

Khs 2005-1050

 

Vs. Kj toteaa, että Khs päätti 11.3.2002 (379 §) perustaessaan uudelleen kaupungin eri hallintokuntia ja tarvittaessa muita tahoja edustavan pyöräilytyöryhmän, että sen tulee raportoida työstään kaupunginhallitukselle vuosittain. 

 

Khs merkitsi 16.2.2004 ajantasaistetun kaupungin pyöräilyn kaksinkertaistamisohjelman tiedoksi ja lähetti sen mahdollisia toimenpiteitä varten asianomaisille virastoille ja laitoksille. 

 

Ohjelman päätavoitteena on kaksinkertaistaa pyöräliikenteen määrä nykytasostaan vuoteen 2015 mennessä, niin että pyöräliikenteen osuus kaikista matkoista olisi tuolloin 12 %. Tavoitteena on vaikuttaa pyöräilyn edistämisellä myönteisesti kaupunkilaisten hyvinvointiin, kaupungin talouteen, kaupunkiympäristön tilaan sekä yleiseen viihtyisyyteen.

 

Pyöräilyolosuhteiden parantumisesta huolimatta Helsingin pyöräliikenteen määrä on pysynyt suurin piirtein samalla tasolla viimeiset kymmenen vuotta, myös vuonna 2004. Toisaalta nykyisenkin pyöräilymäärän säilyttäminen on edellyttänyt olosuhteiden parantamista. Pyöräilyonnettomuuksien määrän kehitys on tänä aikana ollut positiivinen. Viimeiset neljä vuotta on poliisin tietoon tulleissa onnettomuuksissa loukkaantunut vuosittain n. 100 pyöräilijää.

 

Pyöräilyn suosion kehitykseen vaikuttaa sen kanssa vaihtoehtoiset tavat liikkua tai harrastaa. Mm. työmatkojen piteneminen, erilaiset kilpailevat vapaa-ajankäyttömuodot, väestön ikääntyminen sekä liikunnan osuuden väheneminen harrastusmuotona eivät suosi pyöräilyn lisääntymistä. Pyöräilyn määrän lisäämistavoite edellyttää hyvien ja turvallisten pyöräilyolosuhteiden ohella myös vaikuttamista asenteisiin ja valistamista pyöräilyn terveysvaikutuksista.

 

 ./.                  Pyöräilytyöryhmä Sykkelin raportti on jaettu esityslistan tämän asian liitteenä

 

Pyöräilytyöryhmä Sykkelin selonteossa toiminnastaan vuonna 2004 on todettu kaupunginhallituksen tiedoksi merkitsemän pyöräilyn kaksinkertaistamisohjelman tavoitteet ja kuvattu niiden toteutustilanne. Lisäksi työryhmä on keskustellut ja ottanut kantaa ajankohtaisiin pyöräilyä koskeviin esityksiin ja tapahtumiin sekä kuullut ulkopuolisia asiantuntijoita.  

 

VS. KJ                               Kaupunginhallitus päättänee merkitä liitteen pyöräilytyöryhmän selonteko toiminnastaan vuodelta 2004 tiedoksi.

 

Pöytäkirjanote liitteineen kaupunkisuunnitteluvirastolle, opetusvirastolle, sosiaalivirastolle, terveysvirastolle, liikuntavirastolle, rakennusvirastolle, nuorisoasiankeskukselle, ympäristökeskukselle, liikennelaitokselle, rakennusvalvontavirastolle, kiinteistövirastolle, asuntotuotantotoimistolle, Helsingin Energialle, kulttuuriasiainkeskukselle sekä kaupunginkanslialle sekä talous- ja suunnittelukeskukselle.

 

Lisätiedot:
Kalajoki Hannu, pääsuunnittelija, puhelin 169 2239
Naskila Antero, diplomi-insinööri, puhelin 169 3515

 

 

LIITE

Helsingin pyöräilytyöryhmä Sykkelin selonteko toiminnastaan vuodelta 2004

 

 

 

 


4

HELSINKI BUSINESS AND SCIENCE PARK OY:N YHTIÖKOKOUS

 

Khs 2005-1015

 

Helsinki Business and Science Park Oy Ltd ilmoittaa, että varsinainen yhtiökokous pidetään 12.5.2005 klo 10.30 alkaen Helsinki
Business and Science Parkin Oy Ltd:n tiloissa Cultivator II:n neuvotteluhuoneessa C 305, osoitteessa Viikinkaari 4, 00790 Helsinki.

 

Yhtiökokouksessa käsitellään varsinaiselle yhtiökokoukselle yhtiöjärjestyksen 11. pykälässä määrätyt asiat.

 

Vs. Kj toteaa, että kaupungin edustajina yhtiön hallituksessa ovat toimineet apulaiskaupunginjohtaja Pekka Korpinen puheenjohtajana ja elinkeinopäällikkö Nyrki Tuominen jäsenenä.

 

Helsingin kaupungin tarkastuslautakunta päätti kokouksessaan 15.12.2004 esittää Helsinki Business and Science Park Ltd:n tilintarkastajaksi PricewaterhouseCoopers Oy:tä  (päävastuullinen tilintarkastaja KHT Pekka Kaasalainen) ja varatilintarkastajaksi KHT Juha Tuomalaa.

 

VS. KJ                               Kaupunginhallitus päättänee määrätä kaupunginkanslian oikeuspalveluita edustamaan kaupunkia mainitun yhtiön yhtiökokouksessa 12.5.2005 klo 10.30 ja

 

esittämään apulaiskaupunginjohtaja Pekka Korpista ja elinkeinopäällikkö Nyrki Tuomista hallituksen jäseniksi sekä

 

esittämään tilintarkastajaksi PricewaterhouseCoopers Oy:tä (päävastuullinen tilintarkastaja KHT Pekka Kaasalainen) ja varatilintarkastajaksi KHT Juha Tuomalaa.

 

Pöytäkirjanote kaupunginkanslian oikeuspalveluille, Helsinki Business and Science Park Oy Ltd:lle ja päätöksessä mainituille henkilöille.

 

Lisätiedot:
Sauramo Vesa, johtava suunnittelija, puhelin 169 2367

 

 

 

 

 


5

KAUPUNGINHALLITUKSEN EDUSTAJIEN NIMEÄMINEN ERÄISIIN LAUTA- JA JOHTOKUNTIIN

 

Khs 2005-95

 

Vs. Kj toteaa, että kaupunginhallitus nimesi 24.1.2005 edustajansa lauta- ja johtokuntiin toimikaudekseen.

 

./.                   Liitteenä on Khn päätös 24.1.2005 Khn edustajien määräämisestä lauta- ja johtokuntiin

 

VS. KJ                               Kaupunginhallitus päättänee muuttaa 24.1.2005 tekemäänsä päätöstä kaupunginhallituksen edustajien nimeämisestä lauta- ja johtokuntiin seuraavasti:

 

 

Edustaja

Varaedustaja

 

 

 

Kaupunginmuseon johtokunta

Pauli Leppäaho

Juha Hakola

Kaupunkisuunnittelulautakunta

Risto Rautava

Irmeli Wallden-Paulig

Kulttuuri- ja kirjastolautakunta

Irmeli Wallden-Paulig

Risto Rautava

Nuorisolautakunta

Juha Hakola

Pauli Leppä-aho

 

 

Pöytäkirjanote ao. henkilöille ja ao. lauta- ja johtokunnille

 

Lisätiedot:
Mäkelä Susanna, hallintosihteeri, puhelin 169 2225

 

 

LIITE

Khn pöytäkirjanote 24.1.2005 § 84

 

 

 

 


6

LAINAN MYÖNTÄMINEN HELSINKI-VIIKON SÄÄTIÖLLE

 

Khs 2005-1069

 

Helsinki-viikon säätiö pyytää (11.4.2005) talousarvioon varatun lainan ehtojen määräämistä ja lainan maksamista. Säätiö toteaa mm. seuraavaa:

 

Helsingin Juhlaviikkojen omistama Huvila-teltta on pystytetty Tokoinrantaan 10 vuoden ajan. Uudenmaan ympäristökeskus on myöntänyt teltalle poikkeusluvan vuosille 2005-2009. Yleisten töiden lautakunta on vuokrannut alueen Juhlaviikoille vastaavaksi ajaksi. Teltan rakennuslupahakemus on vireillä.

 

Huvilan konserttiteltan ja ravintolateltan lattia vaativat peruskorjauksen. Teltan lattiarakenteet kootaan käsityönä ja puumateriaali on vuosittaisesta rakentamisesta ja purkamisesta kulunut uusimista edellyttävään kuntoon. Sama koskee teltan katsomon penkkejä. Myös teltan seinä- ja kattokankaat vaativat uusimista. Rautarakenteet on tarkoitus maalata uudelleen. Huvilan portit ja aitarakenteet ovat niin ikään parannuksen tarpeessa. Kuluneiden kymmenen vuoden aikana vaatimukset tilojen soveltumisesta paremmin liikuntaesteisille vaativat Huvilan osalta eräitä rakenteellisia parannuksia esim. konserttiteltan pääsisäänkäynnin portaiden muuttamisen kokonaan luiskaksi.

 

Huvilan määräaikaisuus huomioonottaen korjaustyö on järkevää tehdä

kokonaisuutena niin, että uusittu Huvilateltta olisi käytettävissä täydet viisi vuotta, jotka poikkeuslupa sallii.

 

Perusparannuksen suunnittelu on aloitettu syksyllä 2004. Suunnittelutavoitteena on löytää sellaiset ratkaisut jotka parantavat ja tehostavat teltan käytettävyyttä yleisötilana, nopeuttavat teltan purkua ja pystytystä sekä vähentävät työvoima- ja käyttökustannuksia.

 

Perusparannuksen vaihtoehtoja rajoittavat hyvin tiukat ympäristöä ja kaupunkikuvaa koskevat viranomaismääräykset. Suunnitteluun liittyen on selvitetty Huvilan paikkamäärän lisääminen vajaalla sadalla paikalla. Peruskorjauksen jälkeen Huvilateltan istuinpaikkamäärä on 1 220. 

 

Hankkeen kustannusarvio kattaa konserttiteltan ja ravintolateltan katto- ja seinäkankaiden uusimisen, katsomon kantavat rakenteet, lattian ja penkit, aita- ja porttirakenteiden vähäistä uusimista sekä suunnittelukustannukset. Hankkeen arkkitehtisuunnittelusta vastaa arkkitehti Roy Mänttäri, teltan alkuperäinen arkkitehtisuunnittelija. Hankkeen arvioidut kustannukset  ovat 184 600 euroa+alv 22%.

 

Helsinki-viikon säätiö hakee 225 000 euron suuruista lainaa seitsemän vuoden takaisinmaksuajalla.

 

Vs. Kj toteaa, että talousarvioon on varattu 250 000 euron suuruinen lainamääräraha Helsinki-viikon säätiölle. Koska kyseessä on kaupungin hallitsema säätiö ja lainanhoitokustannukset tullaan ottamaan huomioon säätiölle myönnettävissä avustuksissa, tulisi laina myöntää ilman vakuutta. Päätösehdotuksen mukainen korko on tällä hetkellä 2,25 %. 

 

VS. KJ                               Kaupunginhallitus päättänee myöntää talousarvion kohdalta 9 01 02 20 Helsinki-viikon säätiölle 225 000 euron suuruisen lainan Huvila-teltan peruskorjauksen rahoittamiseen ilman vakuutta seuraavin ehdoin:

 

Laina-aika: Laina on maksettava takaisin tasalyhennyksin 7 vuoden kuluessa.

 

Lainan korko: Lainasta maksettava korko on peruskoron suuruinen.

 

Lisäksi sovelletaan kaupunginhallituksen 10.12.2001 tekemän päätöksen mukaisia yleisiä lainaehtoja.

 

Samalla kaupunginhallitus päättänee kehottaa kaupunginkanslian oikeuspalveluita tekemään lainasopimuksen.

 

Pöytäkirjanote anojalle, kulttuurilautakunnalle, kaupunginkanslian oikeuspalveluille, talous- ja suunnittelukeskuksen varainhallinnalle sekä tarkastusvirastolle. 

 

Lisätiedot:
Venetkoski-Kukka Eija, lainapäällikkö, puhelin 169 2525

 

 

 

 

 


7

LAINAN MYÖNTÄMINEN HERTTONIEMEN YHTEISKOULUN KIINTEISTÖOSAKEYHTIÖLLE

 

Khs 2005-260

 

Herttoniemen yhteiskoulun kiinteistöosakeyhtiö hakee (2.2.2005) kaupungilta 820 000 euron suuruista lainaa koulukiinteistön vanhan osan vesikaton ja julkisivujen perusparannusta varten.

 

Opetuslautakunta toteaa (5.4.2005) mm., että Herttoniemen yhteiskoulun hankesuunnitelman mukaiset koulukiinteistön vanhan osan vesikaton ja julkisivujen perusparannustyöt on aikataulutettu vuodelle 2005. Ne esitetään toteutettavaksi kaupungin lainalla. Ulkovaipan peruskorjauksen tavoitteena on turvata koulutoiminnan jatkaminen vanhassa koulurakennusosassa. Hätätyönä on tehty joululoman 2004 aikana vesikaton pressuttaminen vuotokohta-alueilla.

 

Herttoniemen yhteiskoulun kiinteistöosakeyhtiö on Helsingin kaupungin kanssa 3.11.1998 tehdyn sopimuksen perusteella yksityisenä opetuksen järjestäjänä velvollinen hakemaan lainaa perusparannukseen ensisijaisesti kaupungilta (sopimuksen 4 luku 5 §).

 

Lautakunta toteaa, että opetustoimen vuoden 2005 tulosbudjetissa yksityisten koulujen rakennus- ja perusparannuslainat -suunnitelmassa on varauduttu Herttoniemen yhteiskoulun perusparannushankkeeseen. Koulun ylläpitäjä on toimittanut hankkeesta opetusvirastoon hankesuunnitelman, johon sisältyy hankkeen kustannusarvio 820 000 euroa (alv 22 %). Tila- ja hankintapalvelut on tarkastanut hankesuunnitelman ja pitää hanketta tarpeellisena.

 

Opetuslautakunta puoltaa enintään 820 000 euron lainan myöntämistä Herttoniemen yhteiskoulun kiinteistöosakeyhtiölle vuodelle 2005 varatuista määrärahoista. Hankkeesta on toimitettava opetusvirastolle yhteenveto tarjouspyynnöistä ja perustelut valituista urakoitsijoista, lainaerien nostoa varten kustannusseuranta ja hankkeen valmistuttua loppuselvitysraportti rakennuskustannuksista.

 

Vs. Kj pitää opetuslautakunnan lausuntoon viitaten koululainan myöntämistä Herttoniemen yhteiskoulun kiinteistöosakeyhtiölle perusteltuna. Vuoden 2005 talousarvioon varattua määrärahaa on käytettävissä 1 274 000 euroa. Lainaehdot ovat aiemmin myönnettyjen koululainojen mukaiset ja niihin on lisätty lautakunnan esittämä erityisehto.

 

VS. KJ                               Kaupunginhallitus päättänee myöntää Herttoniemen yhteiskoulun kiinteistöosakeyhtiölle 820 000 euron suuruisen korottoman lainan talousarvion kohdalta 9 01 02 01 koulukiinteistön perusparannusten rahoittamiseen seuraavin ehdoin:

 

Laina-aika: Laina on lyhennyksistä vapaa. Laina-aika on koulun ylläpitäjän ja kaupungin välillä tehdyn sopimuksen voimassaoloaika edellyttäen, että vakuudet ovat voimassa.

 

Lainan vakuus: Ylläpitäjä luovuttaa lainan vakuudeksi koulun kiinteistöön ja sillä oleviin rakennuksiin kiinnitettyjä panttikirjoja, jotka nauttivat etuoikeutta 90 %:n puitteissa kiinteistöviraston vahvistamasta hankinta-arvosta.

 

Lainan erityisehto: Opetusvirastolle on toimitettava ennen lainan nostamista yhteenveto tarjouspyynnöistä ja perustelut valituista urakoitsijoista, lainaerien nostamista varten kustannusseuranta ja hankkeen valmistuttua loppuselvitysraportti rakennuskustannuksista.

 

Lisäksi sovelletaan kaupunginhallituksen 10.12.2001 tekemän päätöksen mukaisia lainaehtoja.

 

Edelleen kaupunginhallitus päättänee kehottaa kaupunginkanslian oikeuspalveluita tekemään lainasopimuksen.

 

Pöytäkirjanote anojalle, opetuslautakunnalle, kaupunginkanslian oikeuspalveluille, talous- ja suunnittelukeskuksen varainhallinnalle sekä tarkastusvirastolle.

 

Lisätiedot:
Venetkoski-Kukka Eija, lainapäällikkö, puhelin 169 2525

 

 

 

 

 


8

PÄÄKAUPUNKISEUDUN JUNAKALUSTO OY:N VARSINAINEN YHTIÖKOKOUS

 

Khs 2005-672

 

Pääkaupunkiseudun Junakalusto Oy ilmoittaa 21.3.2005, että yhtiön varsinainen yhtiökokous pidetään maanantaina toukokuun 16. päivänä 2005 alkaen kello 14.00 Helsingin kaupungintalon aulakabinetissa 1.

 

Yhtiökokouksessa käsitellään yhtiöjärjestyksen 13 §:n mukaan varsinaiselle yhtiökokoukselle kuuluvat asiat.

 

Vs. Kj toteaa, että yhtiön hallituksessa kaupungin edustajana on ollut rahoitusjohtaja Tapio Korhonen.

 

VS. KJ                               Kaupunginhallitus päättänee

 

                    kehottaa kaupunginkanslian oikeuspalveluita edustamaan kaupunkia Pääkaupunkiseudun Junakalusto Oy:n 16.5.2005 klo 14.00 kaupungintalon aulakabinetti 1:ssä, pidettävässä varsinaisessa yhtiökokouksessa ja

 

                    nimetä yhtiön hallituksen jäseneksi rahoitusjohtaja Tapio Korhosen talous- ja suunnittelukeskuksesta.

 

Pöytäkirjanote Pääkaupunkiseudun Junakalusto Oy:lle, Tapio Korhoselle, talous- ja suunnittelukeskukselle sekä kaupunginkanslian oikeuspalveluille.                     

 

Lisätiedot:
Manninen Lauri A., talousarviopäällikkö, puhelin 169 2231

 

 

 

 

 


9

2.5.2005 pöydälle pantu asia

LAINAN MYÖNTÄMINEN SOVINTO RY:LLE

 

Khs 2005-71

 

Sovinto ry hakee (12.1.2005) 600 000 euron suuruista lainaa 15 vuodeksi käytettäväksi Mäkelänkatu 50:ssä sijaitsevien asuntola-, toiminta- ja varastotilojen hankkimista varten. Tilat on tarkoitettu Vaihtoehtoisen Ammatti- ja oppisopimuskoulun käyttöön. 

 

Vaihtoehtoisen ammattikoulutuksen kannatusyhdistys SOVINTO ry toteaa mm., että se on vuodesta 1991 lähtien ylläpitänyt Vaihtoehtoista Ammatti- ja oppisopimuskoulua eri tavoin normaaleista koulutusväylistä syrjäytyneille nuorille ja maahanmuuttajille. Nykyisin koulutus tapahtuu Roihupellon teollisuusalueella, osoitteessa Pulttitie 9-11. Kaupunki myönsi 3 milj. markan suuruisen lainan vuonna 1999 kyseisten tilojen hankkimiseen.

 

Koulutus on työpainotteista. Uudenmaan TE-keskuksen pääasiallisella rahoituksella koulutus on viime vuosina muuttunut yhä tutkintopainotteisemmaksi koulun erityisluonteen opetusmenetelmineen kuitenkin säilyessä. Kyseisen koulutusväylän kautta nuorille tarjoutuu paremmat mahdollisuudet jatkossa työllistyä ja selviytyä itsenäisesti elämässään.

 

Sosiaalilautakunta toteaa (22.3.2005) mm., että sosiaalitoimen näkökulmasta kyseinen ammatillinen koulutus on merkityksellistä siksi, että niissä koulutuksissa olleet nuoret ovat olleet myös sosiaalitoimen asiakkaita; jotkut heistä ovat lastensuojelulaitoksissa sijoitettuina olleita nuoria.

 

SOVINTO ry on jo pidempään etsinyt tiloja koulutusaikaisen asumisen mahdollistavalle oppilasasuntolalle. Vuonna 1997 aloitettu hanke - koulutusaikaisen asumisen mahdollistava kuntoutusyksikkö eli asuntola – on kohdannut Laajasalon kaupunginosan asukkaiden voimakasta vastustusta. Vireillä olevia valituksia on runsaat 70.

 

SOVINTO ry on löytänyt koulutuksen lisätilatarpeisiin ja oppilasasuntolalle vaihtoehtoiset tilat Mäkelänkatu 50:ssä sijaitsevasta kiinteistöstä, josta yhdistys on kauppakirjan mukaan ostamassa tiloja asuntola-, koulutus- ja varastotiloiksi. Asuntolaa koskevan huonetilasuunnitelman mukaan asuntolapaikkoja on yhteensä 12. Asunnot ovat hyvätasoisia ja nykyisen helsinkiläisen asumisstandardin mukaisia. Samassa kiinteistössä on tällä hetkellä Kalliolan kannatusyhdistys ry:n kaksi lastensuojelulaitospalveluja tarjoavaa yksikköä. Toisen yksikön palveluista on tehnyt Vantaan sosiaali- ja terveystoimi ja toisen yksikön palveluista Espoon sosiaali- ja terveystoimi ostopalvelusopimuksen. Kaupungeista ainakin Vantaa on etsimässä käyttämälleen yksikölle uutta sijoituspaikkaa ja tonttia Vantaalta. 

 

Kuntouttava oppilasasuntolatoiminta on toimintaa, joka osaltaan täydentää sosiaalitoimen toiminta-alueeseen kuuluvia asumispalveluja. Sosiaalivirastolla on omana toimintana lastensuojelun jälkihuollossa oleville nuorille tukiasumispaikkoja, joten heitä varten tällaisia asuntolapaikkoja ei tarvita. Sen sijaan on joukko jo hivenen vanhempia nuoria, jotka tarvitsevat itsenäistymisensä tueksi kokonaisvaltaisempaa itsenäiseen asumiseen ja elämän hallintaan yleensäkin liittyvää ohjausta.

 

SOVINTO ry on ostamassa Mäkelänkatu 50:ssä sijaitsevasta kiinteistöstä tiloja yhteensä noin 1550 m².  Ala käsittää kokonaan rakennuksen 6. kerroksessa sijaitsevan asuntolan ruokala- ja keittiötiloineen.  Edelleen yhdistys ostaa 3. kerroksesta 565 m² teollisuustilaa puuseppien ja venepuuseppien laajenevaa koulutusta varten sekä 1. kerroksesta noin 100 m² varastotilaa.

 

Kokonaiskauppahinta on 1 692 500 euroa, ja ostettaviin tiloihin liittyy muutos- ja korjauskustannuksia arviolta noin 400 000 euroa eli kustannukset ovat yhteensä noin 2 100 000 euroa. Yhdistys on anonut avustusta Raha-automaattiyhdistykseltä. Kustannuksista SOVINTO ry:n itsensä maksettavaksi jää noin 30 %.

 

Sosiaalilautakunta pitää tärkeänä SOVINTO ry:n kehittämiä vaihtoehtoisia ja kuntouttavia opetusmuotoja ja siihen liittyvää kuntouttavan asumisen mallia voimakkaasti oirehtiville nuorille. Sosiaalivirasto ei ole tehnyt SOVINTO ry:n kanssa ostopalvelusopimusta yhdistyksen tuottamista palveluista.

 

Sosiaalilautakunta puoltaa 400 000 euron suuruisen lainan myöntämistä SOVINTO ry:lle Mäkelänkatu 50:ssä sijaitsevissa tiloissa olevien, Vaihtoehtoisen Ammatti- ja oppisopimuskoulutuksen toimintaan liittyvien asuntolatilojen hankkimiseen ja kunnostamiseen. Ammatillinen koulutus ei kuulu sosiaalitoimen alaan. Lainamäärärahan määrä huomioon ottaen on aiheellista jättää määrärahaa käytettäväksi sosiaalitoimen muidenkin yhteistyökumppaneiden hankkeisiin.

 

Talousarvion kohdassa 9 01 02 sosiaalisiin tarkoituksiin myönnettäviä lainoja varten on varattu 1 682 000 euron suuruinen määräraha vuodelle 2005. Sosiaalilautakunta on aikaisemmin puoltanut tästä määrärahasta 195 000 euron suuruisen lainan myöntämistä. Sosiaalilautakunta pitää tärkeänä, että määrärahasta myönnetään lainoja vain sosiaalitoimen yhteistyökumppaneiden järjestämään toimintaan.

 

Päätös syntyi äänestyksen jälkeen varajäsen Tarkkasen ehdotettua varajäsen Rautaparran kannattamana, että sosiaalilautakunta puoltaisi 500 000 euron suuruisen lainan myöntämistä. Suoritetussa äänestyksessä esittelijän ehdotus voitti Tarkkasen ehdotuksen äänin 5 – 5, (1 tyhjä), puheenjohtajan äänen ratkaistessa. Esittelijän ehdotusta kannattivat puheenjohtaja Gartzin lisäksi varapuheenjohtaja Räty sekä jäsenet Forsman, Pajarinen ja Sutinen. Tarkkasen ehdotuksen kannalla olivat Tarkkasen ja Rautaparran lisäksi jäsenet Huhtamäki, Mäki ja Siimes. Jäsen Peltola äänesti tyhjää.

 

Vs. Kj toteaa viitaten sosiaalilautakunnan lausuntoon, että lainan myöntäminen SOVINTO ry:lle on perusteltua. RAY on myöntänyt kuntouttavan asuntolan perustamiseen investointiavustusta yhteensä 1 000 000 euroa ja toiminta- ja huoltotilojen hankintakustannuksiin ja muutostöihin 600 000 euroa. Yhdistys on ilmoittanut, että se joutuu rahoittamaan kaupungin lainan puuttuvan osuuden, 200 000 euroa, pankkilainalla. Talousarvion kohdalla 9 01 02 sosiaalisiin lainoihin varattua määrärahaa on käytettävissä 1 487 000 euroa.

 

VS. KJ                               Kaupunginhallitus päättänee myöntää talousarvion kohdalta 9 01 02 04 SOVINTO ry:lle 400 000 euron suuruisen lainan Vaihtoehtoisen Ammatti- ja oppisopimuskoulutuksen toimintaan liittyvien asuntolatilojen hankkimiseen ja kunnostamiseen seuraavin ehdoin:

 

Laina-aika: Laina on maksettava takaisin tasalyhennyksin 15 vuoden kuluessa, kuitenkin siten, että ensimmäinen vuosi on vapaavuosi.

 

Lainan korko: Lainasta maksettava korko on peruskoron suuruinen.

 

Lainan vakuus: Lainansaaja luovuttaa lainan vakuudeksi hankittavien tilojen osakkeet tai muun talous- ja suunnittelukeskuksen hyväksymän vakuuden.

 

Lisäksi sovelletaan kaupunginhallituksen 10.12.2001 tekemän päätöksen mukaisia yleisiä laina- ja panttausehtoja.

 

Samalla kaupunginhallitus päättänee kehottaa kaupunginkanslian oikeuspalveluita tekemään lainasopimuksen.

 

Pöytäkirjanote anojalle, sosiaalilautakunnalle, kaupunginkanslian oikeuspalveluille, talous- ja suunnittelukeskuksen varainhallinnalle sekä tarkastusvirastolle. 

 

 

Lisätiedot:
Venetkoski-Kukka Eija, lainapäällikkö, puhelin 169 2525

 

 

 

 

 


1

KIINTEISTÖ OY KAAPELITALON VARSINAINEN YHTIÖKOKOUS

 

Khs 2005-1022

 

Kaj toteaa, että Kiinteistö Oy Kaapelitalon varsinainen yhtiökokous pidetään 16.5.2005 klo 10.00 kaupunginkanslian oikeuspalveluiden tilois­sa, Pohjoisesplanadi 15 -17.

 

Yhtiökokouksessa käsitellään mm. vuoden 2004 tilinpäätös- ja vastuuvapausasiat ja hallituksen jäsenten sekä tilintarkastajien valinta.

 

Khs nimesi 31.5.2004 yhtiön hallitukseen toimistopäällikkö Juhani Tuuttilan kiinteistövirastosta, hallintopäällikkö Marjatta Raunilan Helsingin Juhlaviikoista, kirjailija Jörn Donnerin, taitelija Teemu Mäen, kuvataiteilija Ipi Kärjen, johtaja Raija Ojalan ja professori Lauri Törhösen.

 

Yhtiön hallitusta kokoonpantaessa on pyritty varmistamaan, että siltä löytyy sopimus-, yhtiö- ja verolainsäädännön, taloushallinnon, sekä kotimaisen että kansainvälisen kulttuurituotannon käytännön kokemusta ja asiantuntemusta. Hallitukseen ehdotetaan nimettäväksi käyttäjien edustajat niin kuin tähänkin asti.

 

Yhtiön yhtiöjärjestyksen mukaan hallitukseen kuuluu 5 - 9 varsinaista jäsentä. Hallituksen puheenjohtajan hallitus valitsee keskuudestaan.

 

AV-arkki ry on ehdottanut, että vuokralaisten edustajaksi valittaisiin edelleen Teemu Mäki, Raija Ojala ja Ipi Kärki.

 

Tarkastuslautakunta on 2.3.2005 nimennyt yhtiöön päätösehdotuksesta ilmenevän tilintarkastajan.

 

KAJ                                    Kaupunginhallitus päättänee määrätä kaupunginkanslian oikeuspalvelut edustamaan kaupunkia yhtiön 16.5.2005 kello 10.00 kaupunginkanslian oikeuspalveluiden tiloissa pidettävässä varsinaisessa yhtiökokouksessa.

 

Samalla kaupunginhallitus päättänee nimetä Kiinteistö Oy Kaapelitalon hallitukseen seuraavat jäsenet:

 

toimistopäällikkö Juhani Tuuttila kiinteistövirastosta

hallintopäällikkö Marjatta Raunilan Helsingin Juhlaviikoista

kirjailija Jörn Donner

professori Lauri Törhönen

taiteilija Teemu Mäki

kuvataiteilija Ipi Kärki

johtaja Raija Ojala

viestintäpäällikkö Hilkka Ahde

varatuomari Sakari Muilu.

 

Vielä kaupunginhallitus päättänee nimetä yhtiön varsinaiseksi tilintarkastajaksi BDO FinnPartners Oy:n (päävastuullinen tilintarkastaja KHT Pertti Hiltunen).

 

Pöytäkirjanote päätöksessä mainitulle yhtiölle, nimetyille henkilöille, kaupunginkanslian oikeuspalveluille ja tarkastusvirastolle.

 

Lisätiedot:
Venesmaa Riitta, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 169 2252

 

 

 

 

 


2

SVENSKA HANDELSLÄRÖVERKET FASTIGHETS AB:N VARSINAINEN YHTIÖKOKOUS

 

Khs 2005-1005

 

Kaj toteaa, että Fastighets Ab Svenska Handelsläroverket –nimisen yhtiön varsinainen yhtiökokous pidetään 25.5.2005 klo 15.00 kiinteistöviraston tilakeskuksessa, Pohjoisesplanadi 5.

 

Yhtiö omistaa Lauttasaaressa, osoitteessa Haahkapolku 3 sijaitsevan koulurakennuksen. Kaupunki omistaa yhtiön kaikki osakkeet. Koulutoiminta on lakannut ja rakennus on tarkoitus myydä.

 

Yhtiökokouksessa käsitellään vuoden 2004 tilinpäätös- ja vastuuvapausasiat sekä hallituksen jäsenten ja tilintarkastajien valinta sekä talousarvion vahvistaminen ja vastikkeen määrääminen vuodelle 2005.

 

Kaj toteaa, että yhtiön hallitukseen toimikaudella 2004 ovat kuuluneet tilakeskuksen päällikkö Hannu Määttänen, toimitilatarkastaja Raija Mäkinen-Stormbom ja asiamies Sisko von Behr kiinteistövirastosta.

 

Tarkastuslautakunta on 2.3.2005 nimennyt yhtiöön päätösehdotuksesta ilmenevän tilintarkastajan.

 

KAJ                                    Kaupunginhallitus päättänee määrätä kaupunginkanslian oikeuspalvelut edustamaan kaupunkia Fastighets Ab Svenska Handelsläroverket ‑nimisen yhtiön 25.5.2005 kello 15.00 kiinteistöviraston tilakeskuksessa pidettävässä varsinaisessa yhtiökokouksessa.

 

Samalla kaupunginhallitus päättänee nimetä yhtiön varsinaisiksi jäseniksi yhtiökokouksesta alkavalle toimikaudelle tilakeskuksen päällikkö Hannu Määttäsen, toimitilatarkastaja Raija Mäkinen-Stormbomin ja toimitilapäällikkö Unto Ojalan

 

Vielä kaupunginhallitus päättänee nimetä yhtiön tilintarkastajaksi vuodelle 2005 BDO FinnPartners Oy:n (päävastuullinen tilintarkastaja KHT Pertti Hiltunen).

 


Pöytäkirjanote mainitulle yhtiölle, nimetyille henkilöille, kaupunginkanslian oikeuspalveluille ja tarkastusvirastolle.

 

Lisätiedot:
Venesmaa Riitta, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 169 2252

 

 

 

 

 


3

2.5.2005 pöydälle pantu asia

SELVITYS ERÄIDEN HELSINGIN UUSIMPIEN ASUINALUEIDEN PYSÄKÖINNISTÄ

 

Khs 2004-946

 

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (15.4.2004) mm., että lautakunta käsitteli selvitystä Helsingin uusimpien asuinalueiden pysäköinnistä kokouksessaan 15.4.2004 ja päätti merkitä selvityksen tiedoksi.

 

Samalla kaupunkisuunnittelulautakunta päätti lähettää selvityksen sekä jäljempänä mainitun päätöksensä tiedoksi kaupunginhallitukselle ja kiinteistölautakunnalle sekä esittää kaupunginhallitukselle, että kaupunginhallitus ryhtyisi toimenpiteisiin jo olemassa olevien pysäköintilaitosten ja -alueiden saamiseksi nykyistä tehokkaampaan käyttöön.

 

Lisäksi kaupunkisuunnittelulautakunta ilmoittaa kehottaneensa kaupunkisuunnitteluvirastoa ottamaan asuntoalueiden suunnittelussa huomioon selvityksen perusteella esityslistatekstissä tehdyt johtopäätökset kuitenkin siten, että kaupunkisuunnitteluvirasto selvittää kaupunkisuunnittelulautakunnan vuonna 1994 hyväksymän asuintonttien autopaikkamäärien laskentaohjeiden tarkistustarvetta vielä yksityiskohtaisemmin ottaen huomioon asukkaiden autonomistuksen ja asumisväljyyden viimeaikainen kehitys ja ennusteet. Selvitykseen liitetään myös autojen yhteiskäyttöjärjestelmän mahdolliset vaikutukset autopaikkojen rakentamistarpeeseen. Tarkistustarvetta arvioitaessa tulee selvittää myös asukkaiden kuorma-autojen pysäköinnin tarkoituksenmukaiset järjestelyt jatkossa.

 

Lautakunta päätti asiasta äänestettyään neljä kertaa.

 

Äänestysselostukset:

 

Ensimmäisessä äänestyksessä olivat vastakkain varajäsen Peltomaan jäsen Johanssonin kannattamana tekemä pöydällepanoa koskeva ehdotus sekä asian käsittelyn jatkaminen. Lautakunta päätti äänin 5 (Loukoila, Sumu, Rantanen, Väkiparta, Esko) – 3 (Johansson, Peltomaa, Wallden-Paulig), yksi jäsen poissa, jatkaa asian käsittelyä.

 

Toisessa äänestyksessä olivat vastakkain jäsen Rantasen jäsen Väkiparran kannattamana tekemä lisäysehdotus päätösehdotukseen:

 

"Samalla arvioidaan, millä edellytyksillä yksittäisillä uusilla alueilla/alueiden osilla voidaan soveltaa selvästi alempaa parkkipaikkanormia osana sekä kyseisen alueen tehokasta liikennesuunnittelua että sen ympäristön laadun ja statuksen nostoa" sekä varajäsen Peltomaan jäsen Johanssonin kannattamana tekemä lisäysehdotus päätösehdotukseen:

 

"Samalla kaupunkisuunnittelulautakunta päättänee lähettää selvityksen sekä jäljempänä mainitun päätöksensä tiedoksi kaupunginhallitukselle ja kiinteistölautakunnalle sekä esittää kaupunginhallitukselle, että kaupunginhallitus ryhtyisi toimenpiteisiin jo olemassa olevien pysäköintilaitosten ja -alueiden saamiseksi nykyistä tehokkaampaan käyttöön mm. yhtiöjärjestyksiä muuttamalla.

 

Kaupunkisuunnittelulautakunta esittää, että kaupunginhallitus ryhtyisi myös muihin toimiin selvityksessä esille tulleiden pysäköintiongelmien ratkaisemiseksi uusimmilla asuinalueilla. Kaupunkisuunnittelulautakunta päättänee kehottaa kaupunkisuunnitteluvirastoa ottamaan asuntoalueiden suunnittelussa huomioon selvityksen perusteella esityslistatekstissä tehdyt johtopäätökset.

 

Virasto selvittää kaupunkisuunnittelulautakunnan vuonna 1994 hyväksymän asuintonttien autopaikkamäärien laskentaohjeiden tarkistustarvetta vielä yksityiskohtaisemmin ottaen huomioon asukkaiden autonomistuksen ja asumisväljyyden viimeaikaisen kehityksen sekä tehdyt ennusteet. Selvitykseen liitetään myös autojen yhteiskäyttöjärjestelmän mahdolliset vaikutukset autopaikkojen rakentamistarpeeseen.

 

Raskaiden ajoneuvojen pysäköintiin etsitään nykyiselle asuntoalueiden kadunvarsipysäköinnille vaihtoehtoisia ratkaisuja. Selvityksessä on oltava myös maanalaisen pysäköinnin lisäämismahdollisuudet kantakaupungissa sekä suunnitteilla olevilla asunto- ja työpaikka-alueilla. Lisäksi kaupunkisuunnittelulautakunta kehottaa kaupunkisuunnitteluvirastoa selvittämään kantakaupungin (ennen 1960-lukua rakennetut alueet) pysäköintitilanne ja ehdotukset tilanteen parantamiseksi."

 

Lautakunta päätti äänin 5 (Loukoila, Sumu, Rantanen, Väkiparta, Esko) – 3 (Johansson, Wallden-Paulig, Peltomaa ), yksi jäsen poissa, hyväksyä jäsen Rantasen ehdotuksen.

 

Kolmannessa äänestyksessä olivat vastakkain jäsen Rantasen tekemä toisen äänestyksen voittanut ehdotus sekä jäsen Loukoilan jäsen Rantasen kannattamana tekemä seuraava lisäysehdotus päätösehdotukseen:

 

"Samalla kaupunkisuunnittelulautakunta päättänee lähettää selvityksen sekä jäljempänä mainitun päätöksensä tiedoksi kaupunginhallitukselle ja kiinteistölautakunnalle sekä esittää kaupunginhallitukselle, että kaupunginhallitus ryhtyisi toimenpiteisiin jo olemassa olevien pysäköintilaitosten ja -alueiden saamiseksi nykyistä tehokkaampaan käyttöön.

 

Lisäksi kaupunkisuunnittelulautakunta päättänee kehottaa kaupunkisuunnitteluvirastoa ottamaan asuntoalueiden suunnittelussa huomioon selvityksen perusteella esityslistatekstissä tehdyt johtopäätökset kuitenkin siten, että kaupunkisuunnitteluvirasto selvittää kaupunkisuunnittelulautakunnan vuonna 1994 hyväksymän asuintonttien autopaikkamäärien laskentaohjeiden tarkistustarvetta vielä yksityiskohtaisemmin ottaen huomioon asukkaiden autonomistuksen ja asumisväljyyden viimeaikainen kehitys ja ennusteet. Selvitykseen liitetään myös autojen yhteiskäyttöjärjestelmän mahdolliset vaikutukset autopaikkojen rakentamistarpeeseen. Tarkistustarvetta arvioitaessa tulee selvittää myös asukkaiden kuorma-autojen pysäköinnin tarkoituksenmukaiset järjestelyt jatkossa."

 

Lautakunta päätti äänin 7 (Johansson, Loukoila, Sumu, Rantanen, Väkiparta, Esko, Wallden-Paulig) – 0, yksi tyhjä ääni, yksi jäsen poissa, hyväksyä jäsen Loukoilan tekemän ehdotuksen.

 

Neljännessä äänestyksessä olivat vastakkain jäsen Loukoilan tekemä kolmannen äänestyksen voittanut ehdotus sekä esittelijän ehdotus. Lautakunta päätti äänin 8 (Johansson, Loukoila, Sumu, Rantanen, Väkiparta, Peltomaa, Esko, Wallden-Paulig) – 0, yksi jäsen poissa, hyväksyä jäsen Loukoilan tekemän ehdotuksen lisättäväksi päätösehdotukseen.

 

Kaj toteaa, että kaupunkisuunnittelulautakunta on esittänyt Khlle, että Khs ryhtyisi toimenpiteisiin jo olemassa olevan pysäköintilaitosten ja – alueiden saamiseksi nykyistä tehokkaampaan käyttöön.

 

Asiassa on saatu kiinteistöviraston ja talous- ja suunnittelukeskuksen lausunnot.

 

Kiinteistövirasto toteaa 27.10.2004 mm., että Helsingin kaupungin alueelle rakennetuilla yhtenäisillä asuinalueilla pysäköintipaikat on viime vuosikymmeninä poikkeuksetta rakennettu erilaisina yhteisjärjestelyinä. Yhden alueellisen pysäköintiyhtiön toimesta pysäköinti on toteutettu muun muassa Itä- ja Länsi-Pasilassa, Ruoho-lahdessa, Herttoniemessä ja Toukola-Arabianrannassa. Pikku-Huopalahdessa, Viikissä, Kivikossa ja Vuosaaressa yhtiöitä on useita. Usein tällaisilla alueellisilla yhtiöillä on pysäköinnin järjestämisen lisäksi myös muita tehtäviä.

Keskitetyllä pysäköintijärjestelyllä on kaikissa tapauksissa pyritty tasaamaan tonttikohtaiset pysäköintikustannukset laajemman alueen sisällä, monipuolistamaan pysäköintipaikkojen tarjontaa alueen asukkaille sekä keskittämällä useamman kiinteistön pysäköintipaikat yhteen paikkaan, tehostamaan pysäköintipaikkojen vuoroittaiskäyttöä.

 

Keskitettyjen järjestelmien tasaava vaikutus tontti- ja korttelikohtaisen pysäköinnin hintaan on monilla alueilla ollut merkittävä ja mahdollistanut osaltaan erilaisten asumismuotojen sijoittumisen alueelle.

 

Kokonaisuutena Helsingin asuinalueilla toteutetut keskitetyt pysäköintijärjestelyt toimivat hyvin. Paikallisesti pysäköintipaikoista voi tosin joillakin keskeisimmillä korttelialueilla olla ajoittain puutetta. Syynä tähän on kuitenkin pikemminkin se, että alueen autopaikkanormi paikallisesti on liian alhainen kuin pysäköintijärjestelmän yleinen toimimattomuus. Näissäkin tilanteissa pysäköintipaikkoja on yleensä hieman syrjemmällä saatavilla, mutta mukavuus- tai muista syistä asukkaat eivät halua käyttää niitä.

 

Autopaikkojen todellinen vuoroittaiskäyttö edellyttää samalle alueelle asuntojen lisäksi toimitiloja, joiden suurin autopaikkatarve on päivällä, kun asuntojen paikkatarve taas on suurimmillaan ilta- ja yöaikaan. Tällainen poikkeuksellisen hyvä tilanne on Länsi-Pasilassa, jossa vuoroittaiskäyttö on mahdollistanut huomattavasti yli 100 %:n käyttöasteen. Puhtailla asuntoalueilla ei tällaisia mahdollisuuksia ole. Lisäksi monet yritykset edellyttävät nykyisin kulunvalvonta- ja turvallisuussyistä omia erillisiä muilta suljettuja pysäköintitiloja, mikä estää tai rajoittaa vuoroittaiskäyttöön perustuvien pysäköintiratkaisujen toteuttamista.

 

Nykyisin käytössä olevien alueellisten pysäköintinormien sijaan tulisi jatkossa käyttää enemmän kohdekohtaisia normeja, joka ottaisi nykyistä paremmin huomioon autopaikkojen tavanomaista suuremman tarpeen keskeisesti sijaitsevissa vetovoimaissa kortteleissa. Lisäksi olisi syytä myös mahdollistaa tonttikohtainen alueellisen pysäköintinormin ylittävien lisäpaikkojen rakentaminen tontin rakennuttajan harkinnan mukaan. Ympäristön kannalta tällainen ratkaisu on kokonaisuutena parempi, kuin nykyisin monin paikoin vallitseva tilanne, jossa luvattomasti pysäköidyt autot seisovat jalankulkuun varatuilla pihoilla ja kaduilla.

 

Yhtiöjärjestysmuutoksin voidaan vain rajoitetusti tehostaa alueellisten pysäköintiyhtiöiden toimintaa. Tällöin tavoitteena pitäisi olla ratkaisu, jossa pysäköintipaikat ovat pysäköintiyhtiön hallinnassa. Yhtiöjärjestysten muuttaminen niissä yhtiöissä, jotka on jo luovutettu alueen asuntoyhtiöille ei kuitenkaan ole enää kaupungin päätösvallassa. Joillakin alueilla pysäköinnin toimivuutta voitaisiin parantaa myös liittämällä useampi erillisyhtiö yhdeksi suuremmaksi alueelliseksi pysäköintiyhtiöksi. Päätösten tekeminen tällaisten muutosten toimeenpanemisesta on kuitenkin käytännössä erittäin vaikeaa silloin, kun yhtiöt eivät ole toistensa tytäryhtiöitä.

 

Kiinteistövirasto pitää edellytyksiä tehostaa olemassa olevien pysäköintilaitosten ja – alueiden käyttöä varsin rajoitettuna, joten ongelmaa voidaan tuskin tyydyttävästi ratkaista ilman lisäpaikkojen rakentamista. Tämä voi kuitenkin merkitä selviä lisäkustannuksia, mihin paikkojen käyttäjät eivät välttämättä ole halukkaita. Mikäli paikat joudutaan osoittamaan kaukaa auton käyttäjien asunnoista, tulisi paikkojen olla mahdollisimman turvallisia, jotta käyttäjät uskaltavat pysäköidä autonsa oman asuinympäristönsä ulkopuolelle. Harvoin autoa käyttäville voi kauempanakin sijaitseva mutta turvallinen pysäköintipaikka olla käyttö-kelpoinen, mikäli siitä perittävä maksu on kohtuullinen.

 

Käytössä olevia pysäköintialueita voitaisiin joissakin tapauksissa tarkas­tella myös lisärakentamisen näkökulmasta. Jos pysäköintialueita voitaisiin jatkossa käyttää myös asuntojen tai toimitilojen rakentamiseen ja samalla ratkaista pysäköinti esimerkiksi kellaripysäköintinä, maanalaisena pysäköintilaitoksena tai monitasoisena pysäköintitalona, voitaisiin tarvittaessa kenties rakentaa myös ylimääräisiä pysäköinti-paikkoja ja tehostaa jo rakennettujen pysäköintipaikkojen käyttöä vuoroittaiskäytöllä.

 

Joillakin alueilla asukkaat käyttävät etenkin iltaisin ja öisin pysäköintiin luvattomia alueita autojen pysäköintiin. Tyypillisesti tällaisia paikkoja ovat tori- ja kävelyalueet tai vieraspysäköintiin varatut sinänsä luvalliset pysäköintialueet. Olisi ehkä syytä tutkia voisiko ainakin osa näistä paikoista soveltua luvallisesti pysäköintiin aiheuttamatta kuitenkaan kohtuuttomasti häiriötä ympäristössä. Vieraspaikkojen luvattoman käytön estäminen puolestaan edellyttäisi pysäköinnin valvonnan tehostamista, johon tuskin on laajemmin osoitettavissa lisäresursseja.

 

Talous- ja suunnittelukeskus toteaa (15.9.2004) mm., että asuntoalueiden pysäköinnin järjestämisestä oleellista on se, onko paikkoja riittävästi, miten ne sijaitsevat asuntoihin nähden ja paljonko pysäköinti maksaa.

 

Kaavoituksen yhteydessä tehdään pysäköinnin tilavaraukset. Käytäntö on osoittanut että lisätilan varaaminen myöhemmin on lähes mahdotonta. Kuten selvityksestäkin ilmenee, asuntoalueen pysäköintinormi on yleensä räätälöity tapauskohtaisesti. Laskentaohje antaa lähinnä pysäköintipaikkojen minimimäärän silloin kun mitään tarkempaa selvitystä ei ole tehty.

 

Vuokra-asuntoja koskeva pysäköintinormin lievennys ei ole enää perusteltu, sillä käytäntö on osoittanut, että alunperin vuokratuotantoon osoitetut tontit onkin saatettu myydä. Sen sijaan, kuten selvityksen johtopäätöksistäkin todetaan, korkealuokkaisen ja keskimääräistä kalliimman asuntorakentamisen yhteydessä on otettava huomioon asukkaiden tavanomaista suurempi autopaikkatarve.

 

Kantakaupungin uusien suurtuotantoalueiden (Jätkäsaari, Sompasaari) pysäköinnin suunnittelu tulisi tehdä realistiselta pohjalta siten, että autopaikkojen määrä olisi riittävä. Vaikka autoa ei käytetä päivittäisiin työ- ja asiointimatkoihin sitä tarvitaan viikonloppu- yms. matkoihin ja sille pitää varata pysäköinti- tai säilytyspaikka. Autopaikka-asia ei ole pelkästään kaavoitus- tai liikennesuunnitteluasia vaan myös tonttipolitiikka- ja kilpailutekijä sekä asukkaiden palvelutasokysymys. Tämän vuoksi on tärkeätä, että pysäköinnin suunnittelussa jo kaavoituksen alkuvaiheesta alkaen kuullaan kiinteistövirastoa ja aluerakentamisprojekteja, joilla on tuotetta tietoa pysäköinnin käytännön ongelmista toimialueillaan.

 

Kalliosuojapysäköinnin lisääminen ei ole tarkoituksenmukaista, koska kaupungissa on tarpeeksi väestösuojapaikkoja ja koska kaupunki joutuisi rahoittamaan niitä alkuvaiheessa. Pysäköinti on pääsääntöisesti asunto- ja kiinteistöyhtiöiden ja niiden mahdollisesti perustamien pysäköintiyhtiöiden hoidettava asia.

 

Uusia pysäköinnin järjestämisen vaihtoehtoja tarvitaan erityisesti ns. tiiviillä ja matalilla pientaloalueilla. Kun tonttitehokkuus on 0,5 luokkaa, kaikkia autopaikkoja ei ole enää mahdollista sijoittaa tonteille. Tällöin yksi mahdollisuus olisi sijoittaa autopaikkoja myös katualueelle, mutta niin että kaupunki perisi asukkailta niiden rakentamiskustannukset. Pai­kat tulisi olla kaikkien käytettävissä ilman että ne osoitettaisiin tietylle yhtiölle. Alppikylän kaavoituksessa selvitetään näitä mahdollisuuksia.

 

Toinen tärkeä huomioon otettava asia on autopaikkojen oikea sijoittelu asuntoihin nähden. Jos ne ovat kaukana, niitä ei käytetä – sen sijaan käytetään asuntojen lähellä olevat puisto- yms. alueet. Erityyppisten autopaikkojen (Ip-alueet, laitokset, kadunvarsi) variointi antaa joustavuutta.

 

Autopaikkojen hinta sisältyy asuntojen hintoihin. Tulevaisuudessa pysäköinnin kustannukset tulevat ilmeisesti kasvamaan maankäytön tiivistyessä mm. täydennysrakentamisen kautta. On kuitenkin pyrittävä löytämään uusia ratkaisuja, joilla pysäköinnin kustannukset saadaan pidettyä kohtuullisina suhteessa hintoihin. Pysäköinnin hyvät käytännön järjestelyt mm. vuoroittaiskäytön avulla ovat tässä keskeisessä asemas­sa.

 

Kaj toteaa kaupunkisuunnittelulautakunnan selvitykseen ja saatuihin lausuntoihin viitaten, että pysäköinnin tarkoituksenmukaisella järjestämisellä on suuri merkitys sekä kaupunkikeskustan että uusien asuinalueiden kaupunkikuvaan, liikenne- ja muuhun turvallisuuteen sekä asukkaiden viihtyvyyteen. Tärkeätä on turvata myös hyvät joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen yhteydet niin, että etenkin työmatkaliikenne ruuhka-aikoina olisi mahdollisimman sujuvaa.

 

Etenkin kantakaupungissa ja monilla tiiviisti rakennetuilla uusilla alueilla esiintyy tyytymättömyyttä pysäköintipaikkojen huonoon saatavuuteen ja niiden kalleuteen. Lisäksi kantakaupungin rakennuskannan käyttötarkoi­tuksen muuttamista esim. asumiseen ehkäisee usein pysäköintipaik­kojen normin mukaiset rakentamisvelvoitteet, jotka saattavat tehdä hank­keen taloudellisesti vaikeaksi tai mahdottomaksi toteuttaa.

 

Näin ollen olisi perusteltua, että pysäköintiratkaisut tehtäisiin useammin rakennettavan tai muutoksen kohteena olevan rakennuksen tai alueen yksilöityjen tarpeiden ja tavoitteiden mukaisesti kuin normeja kategorisesti noudattaen etenkin, kun normit ovat kaupunkisuunnittelulautakun­nan itsensä päättämät.

 

Kiinteistöviraston ehdotus nykyisten maantasopysäköintialueiden rakentamisesta esim. toimistokäyttöön ja pysäköintipaikkojen vuorottaiskäytöstä on sekin tutkimisen arvoinen.

 

Usein esiintyy myös toiveita erottaa asunnon ja pysäköintipaikan hinnoittelu toisistaan niin, että asunnon rakennuskustannuksiin ei automaattisesti laskettaisi mukaan pysäköintipaikkojen kustannuksia. Idea tällaisten ”pysäköinnistä vapaiden” asuntojen rakentamisesta on houkutteleva, mutta toimiva käytännön toteutusmalli puuttuu edelleen.

 

Saatuihin lausuntoihin perustuen voidaan todeta, että tavoite nykyisten pysäköintialueiden ja – laitosten tehokkaammasta käytöstä on tärkeä mutta mitään kovin ratkaisevaa uutta ei liene tehtävissä sen hyväksi.

 

KAJ                                    Kaupunginhallitus päättänee merkitä kaupunkisuunnittelulautakunnan selvityksen eräiden uusimpien asuinalueiden pysäköinnistä tiedoksi.

 

                                            Pöytäkirjanote ja asiassa hankitut lausunnot kaupunkisuunnittelulautakunnalle ja kaupunkisuunnitteluvirastolle, kiinteistövirastolle sekä ta­lous- ja suunnittelukeskukselle.

 

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2244

 

 

LIITE

Kaupunkisuunnittelulautakunnan esityslistateksti 15.4.2004

 

 

 

 


4

2.5.2005 pöydälle pantu asia

LAUSUNTO VANTAAN YLEISKAAVALUONNOKSESTA

 

Khs 2005-461

 

Vantaan kaupunki pyytää lausuntoa (2.3.2005) Vantaan yleiskaavaluonnoksesta, joka perustuu Kvston hyväksymiin maankäytön kehityskuvaan ja yleiskaavan tavoitteisiin, jotka Kvsto hyväksyi 24.11.2003.

 

./.                   Vantaan yleiskaavaluonnoksen (31.12.2004) kartta sekä merkinnät ja määräykset ovat esityslistan tämän asian liitteenä 1.

 

Kaj ilmoittaa, että kaupunginhallitus on 25.8.2003 antanut lausunnon Vantaan maankäytön kehityskuvasta ja yleiskaavan tavoitteista.

 

./.                   Kaupunginhallituksen lausunto on esityslistan tämän asian liitteenä nro 2.

 

./.                   Kaavaluonnoksesta on saatu kiinteistöviraston (5.4.2005), ympäristökeskuksen (5.4.2005) ja kaupunkisuunnittelulautakunnan (7.4.2005) lausunnot, jotka ovat esityslistan tämän asian liitteinä 3,4, ja 5.

 

Talous- ja suunnittelukeskus toteaa (22.3.2005), että sillä ei ole lausuttavaa asiassa.

 

                      Vantaan yleiskaavaluonnoksen mitoitus

 

Vantaan yleiskaavan asuntoaluevaraukset on mitoitettu siten, että ne mahdollistavat 240 000 asukkaan sijoittumisen Vantaalle vuonna 2030. Varautuminen 61 500 uuden asukkaan lisäykseen on tehtyjen seudullisen suunnittelun ennusteiden mukaista. Uutta asuntorakentamisoikeutta tarvitaan 5 milj.k-m2.

 

Yleiskaavaluonnoksen asuntorakentamiseen tarkoitetut alueet muodostuvat niin, että Vantaan yleiskaava 1992:n ja voimassa olevien asemakaavojen käyttämättömät varannot ovat 3.6 milj.k-m2 ja uusia yleiskaavallisia varauksia on lisäksi 1.4 milj.k-m2. Kerrostalorakentamiseen on osoitettu noin 900 hehtaaria eli 4 % Vantaan kokonaispinta-alasta. Pien­talomaiseen rakentamiseen on osoitettu noin 4 700 hehtaaria eli 19 % kokonaispinta-alasta.

 

Helsingin seudun työpaikkaennusteiden ja yleiskaavaluonnoksen tavoitteiden mukaan Vantaan yleiskaavassa on varauduttu 125 000–145 000 työpaikkaan vuonna 2025. Vantaalla on nyt noin 100 000 työpaikkaa ja työpaikkaomavaraisuus on noin 100 %.

 

KAJ                                    Kaupunginhallitus päättänee antaa Vantaan kaupungille Yleiskaavaluonnoksesta seuraavansisältöisen, saatuihin lausuntoihin pohjautuvan lausunnon:

 

Helsingin kaupunginhallitus on antanut lausunnon Vantaan maankäytön kehityskuvasta ja yleiskaavan tavoitteista 25.8.2003. Lausunnossa todettiin mm, että esitetyt tavoitteet antavat pääosin hyvä pohjan jatkosuunnittelulle ja että etenkin kaava-aineisto karttoineen on selkeä ja huolellisesti valmisteltu. Kaava-aineiston selkeyden ja havainnollisuuden osalta luonnos ei poikkea edeltäjästään. Sen sijaan etenkin Vantaan itäisen osan kaavamerkinnät ja jotkin liikenneratkaisut vaativat vielä tarkennusta.

 

                      Pääkaupunkiseudun kehitystä ei saa estää

 

Vantaan maankäytön kehityskuvasta ja yleiskaavan tavoitteista antamassaan lausunnossa Helsingin kaupunki painotti voimakkaasti tarvetta varmistaa pääkaupunkiseudun laajentumissuunta myös itään

metroon tukeutuen. Vantaan kaakkoisosassa on merkittävä mahdollisuus lisätä asuntotuotantoa jatkamalla metroyhteyttä suoraan Mellunmäen asemalta itään Vantaalle ja Sipooseen. Tämä pääkaupunkiseudun maankäyttöyhteistyön yksi ydinkohta ja keskeinen kehittämiskohde on yleiskaavaluonnoksessa yllättäen täysin sivuutettu.

 

Yleiskaavaluonnoksessa koko laaja Itäväylän ja Porvoonväylän välinen rakentamaton alue on merkitty virkistysalueeksi. Merkintöjä ei voi pitää hyväksyttävinä etenkään, kun seudulliset kehittämistavoitteet ilmaisevassa, joulukuussa 2004 hyväksytyssä Uudenmaan maakuntakaavassa alue on Kehä III:een saakka osoitettu taajamatoimintojen alueeksi, jonka läpi kulkee ohjeellinen metrovaraus.

 

Heti näiden Vantaan alueiden takana myös Sipoon puolella on Helsingin omistuksessa varsin laajoja alueita eli yhteensä noin 1 750 ha. Vantaan tai Sipoon suunnitelmissa ei kenties vielä ole nähty näiden alueiden rakentamisen seudullisia mahdollisuuksia samalla tavoin kuin Helsingissä, lukuun ottamatta Sipoon joitakin suunnitelmia Itäsalmen alueella. Vaikka alueiden varsinainen rakentaminen olisi vielä kaukana, yleiskaavamerkinnöillä on olennainen merkitys sille, miten kyseisten alueiden kehittämiseen tulevaisuudessa suhtaudutaan. Virkistysaluemerkinnät merkitsevät käytännössä pääkaupunkiseudun itäsuunnan kehittämisen estämistä.

 

Yleiskaavaluonnoksen liitteessä nro 4 ”Yhteenveto alueellisista selvityksistä” todetaankin mm. seuraavaa:

 

”Yleiskaavan tarkistuksessa Länsimäki-Länsisalmen virkistys- ja suojelualueet on säilytetty Kaakkois-Vantaan osayleiskaavan mukaisina. Alueen muuttaminen taajamatoimintojen alueeksi edellyttää perusteellisempaa yhdyskuntarakenteellista selvitystä Helsingin seudun kasvusta itään päin, ja sitä varten on tehtävä tarkempia maakäytöllisiä, kaavataloudellisia ja ympäristöllisiä selvityksiä. Länsimäki-Länsisalmi ja Luoteis-Vantaa ovat pääkaupunkiseudun pitkäntähtäimen pääkasvusuun­tavaihtoehtoja eikä valintojen tekeminen ole vielä ajankohtaista tässä yleiskaavan tarkistuksessa.”

 

Ottaen huomioon kaupunkien hyvä yhteistyö laadittaessa pääkaupunkiseudun neuvottelukunnan maankäytön strategisia linjauksia, Helsinki-Sipoo-Porvoo aluerakenneselvityksen tavoitteita sekä juuri vahvistettavana olevan maakuntakaavan on merkinnät, Helsingin kaupunginhallitus pitää Vantaan yleiskaavaluonnoksen merkintöjä kaikkien edellä kuvattujen yhteistoimintalinjausten vastaisina.

 

Seudun tasapainoisen kehityksen toteuttamiseksi yhdyskuntarakennetta on kehitettävä myös idässä. Tämä tapahtuu parhaiten tukeutumalla raideliikenteeseen, tässä tapauksessa metroon. Tämän vuoksi Vantaan yleiskaavaan tulisi merkitä metrovaraus välittömästi Helsingin rajalta Länsimäestä Sipoon rajalle niin, että metro voi jatkua luontevalla tavalla Sipoon puolella vähintään Itäsalmeen. Länsimäen ja Sipoon rajan väliset alueet, siltä osin kuin nyt ne on merkitty virkistyskäyttöön, tulee osoittaa asuntorakentamisen alueeksi, kuitenkin niin, että pohjois-eteläsuuntainen virkistysyhteys Porvarinlahdelta, Mustavuorelta ja Vuosaaren Uutelasta pohjoiseen turvataan.

 

Helsingin kaupunginhallitus katsoo, että tätä pääkaupunkiseudun kehittämisen kannalta olennaista kysymystä ei pidä eikä voi lykätä kauemmas tulevaisuuteen vaan siihen tulee ottaa kantaa tällä yleiskaavakierroksella. Vähintäänkin kyseiset alueet tulee merkitä selvitysalueiksi tai vaihtoehtoisella merkinnällä nykyinen käyttö/uusi käyttö, kuten Helsingin yleiskaavassa on tehty sellaisten alueiden osalta, joiden kehittämisen yksityiskohdat eivät vielä ole kaikilta osin ratkaistuja. Oikeusvaikutteisen yleiskaavan laajat virkistysaluemerkinnät merkitsevät käytännössä pääkaupunkiseudun itäisen kasvusuunnan kestävään kehitykseen perustuvan laajenemisen estymistä.

 

                      Muut liikenneratkaisut

 

Vantaan joukkoliikenteen kehittämisen keskeisiä asioita on Kehärata eli Martinlaakson radan jatkaminen Kivistön kautta Helsinki-Vantaan lentoasemalle ja sieltä edelleen pääradalle ja Tikkurilan kautta Helsinkiin. Seudullisen joukkoliikenteen hoitamisen ohella Kehäradan roolina on lentoaseman kytkeminen raideliikenteellä Helsingin keskustaan.

 

Lentoaseman joukkoliikenteen hoitamiseksi on eri tahoilta esitetty myös suoraa raideyhteyttä lentoaseman ja Helsingin keskustan välille. Valtion ja seudun kuntien yhteistyönä onkin selvitettävä suoran ja nopean raideyhteyden toteuttamisvaihtoehtoja ja mahdollisuuksia Kehäradan lisäksi. Helsingin kannalta suora yhteys olisi luonnollisesti merkittävä parannus, jolle toivotaan myönteistä suhtautumista myös Vantaan suunnalta.

 

Vantaan yleiskaavaluonnoksessa on varauduttu Kehä II:n jatkeeseen merkitsemällä liikennevaraus Martinlaakson radan ja Hämeenlinnanväylän väliselle alueelle. Tieverkon liitekarttaan on Helsingin Honka­suon alueelle merkitty Kehä II ja siihen liittymä Raappavuorentien jatkeelle Vantaan alueelle. Helsingin voimassa olevassa Yleiskaava 2002:ssa Honkasuon alue on merkitty pientalovaltaiseksi alueeksi. Yleiskaava 2002:ssa ei ole varauduttu liittymään Kehä II:lta Raappavuorentien jatkeelle. Yleiskaava 2002:n kartalle on piirretty pääkatumerkintä välille Vihdintie–Hämeenlinnanväylä niin, että se on heti tunnelissa Vihdintien liittymän itäpuolella aina Martinlaakson radan itäpuolelle saakka. Yleiskaava 2002:n määräyksissä todetaan, että yleiskaavan hyväksymispäätös ei koske pääkatumerkintää välillä Vihdintie–Hämeenlinnanväylä, merkintä edellyttää asian ratkaisemista maakuntakaavassa. Uudenmaan maakuntakaava hyväksyttiin joulukuussa 2004 maakuntavaltuustossa ja se sisältää Kehä II:n, mutta kaava on tällä hetkellä ympäristöministeriön vahvistuskäsittelyssä.

 

Vantaan yleiskaavaluonnos sisältää Vantaan Rajatien jatkamisen Kehä III:lta Helsingin Somerikkotielle. Helsingin Yleiskaava 2002:ssa alueelle on osoitettu pientalovaltainen alue eikä alueelle ole varattu pääkatuyhteyttä. Näin ollen Vantaan Rajatien jatkamiseen Somerikkotielle ei ole edellytyksiä.

 

Valtion ja pääkaupunkiseudun kuntien yhteistoimintasopimuksen mukaan valtio on valmis luopumaan Malmin lentokenttäalueen vuokraoikeudesta, mikäli kaupunki kaavoittaa kenttäalueen asuntokäyttöön. Helsingin Yleiskaava 2002:ssa Malmin lentokenttäalue on osoitettu pääosin pientalovaltaiseksi alueeksi. Malmin lentokentällä toimii Rajavartiolaitoksen helikopteritukikohta, jolle on osoitettava uusi sijoittumispaikka. Helsingin alueelta selvitetään vaihtoehtoisia sijoittumispaikkoja kevään 2005 aikana. Helsinki–Vantaa lentoasema tai sen ympäristö voisi myös olla varteen otettava paikka helikopteritukikohdalle.

 

Suurena liikenteellisenä ja ympäristöllisenä haasteena Vantaalla on liikenteen kasvun hallinta pää- ja katuverkolla ja erityisesti poikittaisliiken­teessä. Kehäradan rakentaminen antaa mahdollisuuksia uusien asuin- ja työpaikka-alueiden toteutukselle hyvien joukkoliikenneyhteyksien äärellä. Ajoneuvoliikenne tulee ennusteiden mukaan kasvamaan Vantaalla tästä huolimatta erittäin paljon. Siksi on tärkeää panostaa myös muiden joukkoliikenneyhteyksien toteutusmahdollisuuksien selvittämiseen seudullisena yhteistyönä. Kiireellisenä hankkeena tulisi parantaa poikittaisen bussiliikenteen palvelutasoa erityisesti kehäväylillä. Joukkoliikenteen tulisi palvella myös ostos- ja vapaa-ajanmatkoja.

 

Yleiskaavaluonnoksessa on varauduttu pääkaupunkiseudun poikittaisen joukkoliikenteen visiossa 2030 esitettyjen ns. kehityskäytävien toteutukseen pikaraitiotieyhteyksinä. Pikaraitiotieverkko on pitkän tähtäyksen visio, jonka toteutumiseen vaikuttanee vastaavien yhteyksien kehittäminen naapurikunnissa. Selostuksessa tulisi kertoa tämän liiken­neratkaisun vaikutuksista ja liittymisestä yleiskaavaluonnoksessa esitettyyn maankäyttöön sekä seudulliseen raideliikenneverkkoon ja esimerkiksi itämetron mahdolliseen tulevaisuuden jatkeeseen. Pääkaupun­kiseudun kuntien on myös syytä tarkoin harkita miten monta erityyppistä raideliikenneratkaisua seudulle on tarkoituksenmukaista rakentaa.

 

Selostuksessa todetaan, että työvoimavaltaiset työpaikka-alueet ovat hyvin joukkoliikenteellä saavutettavissa varsinkin sitten, kun Kehärata ja pikaraitiotieverkko on rakennettu. Kehäradan uusista asemista vain kaksi on tulevilla asuinalueilla ja kuusi muuta asemaa on työpaikka-alueilla. Uusien asema-alueiden jatkosuunnittelussa ja toteutuksessa kannattaisi hyödyntää liikkumisen ohjauksen malleja (mobility management), jotta tehokkaat joukkoliikenneyhteydet saadaan asukkaiden ja työpaikkojen tehokkaaseen käyttöön. Liikkumisen ohjauksen keinot ovat jo toteutetuissa EU-hankkeissa liittyneet esimerkiksi fyysisiin ratkaisuihin, informaatiojärjestelmiin ja taloudellisiin ohjauskeinoihin.

 

                      Tehokkuutta asuntotuotantoon

 

Vantaan yleiskaavaluonnoksen 5 milj.k-m2 :n asuntorakentamisen kaava­varanto muodostuu huomattavasta määrästä yksityisillä pientalotonteilla olevista rakentamismahdollisuuksista. Niiden saaminen rakentamiseen voi olla vaikeaa ilman erityisiä maapoliittisia toimenpiteitä. Seudun asuntotarjonnan turvaamiseksi tulee harkita uusien isojen rakenta­misalueiden lisäämistä yleiskaavaan valmistelutyön edetessä.

 

Seudun asuminen ja tuleva asuntorakentaminen ei voi kaikki perustua pientaloihin. Sen vuoksi kerrostaloasumisen, niiden asuinrakennusten kuin kerrostaloalueidenkin, kehittämiseen on panostettava ja tehtävä niistä asukkaille houkuttelevampia

 

                      Keskukset, palvelut ja kauppa

 

Vantaan yleiskaavaluonnoksessa on varattu laajat keskustatoimintojen alueet Myyrmäkeen–Martinlaaksoon, Pakkalaan Tikkurilaan, Koivukylään, Korsoon ja pienempi Hakunilaan. Nämä ovat seudullisesti perusteltuja. Tikkurilan ja Myyrmäki–Martinlaakson varaukset ovat Helsingin keskustan kokoluokkaa.

 

Tammiston–Pakkalan kaupallisten palvelujen alue on huomattavan laaja ja se rajautuu melkein välittömästi Pakkalan keskustatoimintojen alueeseen. Pakkalan tosiasiallinen keskustatoimintojen alue onkin huo­mattavasti laajempi kuin kartalle varsinaisesti rajattu alue. Tämäkin alue on kooltaan Helsingin keskustan kokoluokkaa.

 

Pakkala–Tammisto alueen väestömäärä, sekä nykyinen että tuleva, on alhainen suhteessa kaupallisten palveluiden määrään ja alueen laajuuteen. Alue perustuukin pitkälti palveluiden hakemiseen henkilöautolla laajalta alueelta. Alueen ympäristön väkimäärää tulisi lisätä parantaen samalla alueen joukkoliikennettä.

 

Selostuksen mukaan Veromiehen aluetta on alustavasti tutkittu asumisen lisäämisalueena, mutta se on merkitty kuitenkin kokonaisuudessaan työpaikka-alueeksi. Veromiehen muuttaminen osittain asumiselle on perusteltua hyvien palveluidenkin näkökulmasta.

 

Lisäksi Petikon alueella on laaja kaupallisille palveluille varattu alue, joka perustuu lähinnä henkilöauton käyttöön.Myös Petikon saavutettavuutta joukkoliikenteellä tulisi parantaa.

 

                      Luonnonsuojelu ja virkistys

 

Helsingin ja Vantaan rajan muodostava Vantaanjoki ja sitä ympäröivät viheralueet sisältävät kummassakin kaupungissa arvokkaita suojelu- ja virkistysalueita. Tiedossa olevien luontoarvojen ja jo pitkään vakiintuneiden korkeiden vesiensuojelutavoitteiden vuoksi yleiskaavan vaikutukset jokiympäristöön tulisi selvittää huolella. Myös itse joki on luonnonsuojeluarvoiltaan merkittävä. Ympäristöministeriö on esittänyt Vantaanjokea liitettäväksi Natura 2000 –verkostoon, mutta mm. Vantaa, Helsinki ja Uudenmaan liitto ovat suhtautuneet epäillen hankkeen tarpeellisuuteen.

 

Vantaanjokeen rajoittuvat Helsingin luonnonsuojelualueista Pitkäkosken rinnelehdot, josta pääosa on Vantaan puolella, ja Ruutinkoski, jota vastapäätä on Krakanojan suojelualue. Näille alueille on valmistumassa uusi hoito- ja käyttösuunnitelma, jossa pyritään kulunohjausta parantamalla vähentämään kulumista. Haltialan metsät ja pellot ovat Helsingin keskeisiä virkistysalueita. Kaavassa esitetyt tavoitteet ulkoilureittien avaamiseksi myös Vantaan puoleiselle rannalle ovat kannatettavia. Reitit vaativat kuitenkin yksityiskohtaista suunnittelua. Eri käyttäjäryhmille eriytettyjen reittien linjaus luonnoltaan ja maisemaltaan arvokkaalla alueella on vaativa tehtävä. Uutta siltayhteyttä Vantaanjoen yli ei tule avata, ennen kuin pohjoisrannan ulkoilureitti on valmis, koska etelärannan luonnonsuojelualueiden läpikulkua ei ole syytä lisätä.

 

Mustavuoren lehdon ja Östersundomin lintuvesien Natura 2000 -alue sijaitsee kaava-alueen kaakkoisnurkassa jatkuen Helsingin ja Sipoon puolelle. Helsingissä sijaitsevat osat ovat pääosin ja Helsingin Sipoossa omistamat osat kokonaan rauhoitettuja. Mustavuoren lehdon arvokkain osa sijaitsee Vantaan puolella yksityismaalla, eikä valtion ympäristöhallinto ole vielä päässyt maanomistajan kanssa sopimukseen sen rauhoittamisesta. Tämän lehdon arvokkaimman osan luontoarvot ovat kärsineet mm. suunnittelemattomasta kulunohjauksesta.

 

Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet –alueen lisäksi Vantaalla on myös muita Natura 2000 –verkostoon kuuluvia alueita. Niistä tulee laatia luonnonsuojelulain 65 §:n mukainen arvio yleiskaavaan liitettäväksi. Natura-alueet tulisi merkitä selkeästi ja virallisilla nimityksillään myös luonnonsuojelualueita koskevaan liitekarttaan.

 

Kaavaselostuksessa kerrotaan, että yleiskaavaluonnoksen toteuttamisen ympäristövaikutukset on tarkoitus selvittää keväällä ja kesällä 2005. Vaikutusten arviointi ei siten ole ollut mukana kaavaluonnoksen valmistelussa eivätkä arvioinnin tulokset ole myöskään lausunnonantajien tai päättäjien käytettävissä luonnosta arvioitaessa.

 

Vuonna 2003 laaditun yleiskaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelman ohjelmoinnin mukaan vaikutusselvityksistä on tarkoitus laatia erilliset raportit. Tärkeää olisi, etteivät selvitykset jäisi irrallisiksi vaan, että niiden keskeiset tulokset ja vaikutukset kaavaratkaisuihin kerrottaisiin selkeästi myös kaavaselostuksessa.

 

Suunnitelman liitteenä on arviointi valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteutumisesta. Tavoitteisiin sisältyy myös monia tärkeitä ympäristötavoitteita. Myös tätä arviointia tulisi täydentää, kun vaikutusten arvioinnit luonnoksen mukaisista maankäyttö- ja liikenneratkaisuista ovat valmistuneet.

 

                      Ympäristöhäiriöitä aiheuttavat toiminnot ja ylijäämämassat

 

Kaavaselostuksessa on kuvattu ympäristöhäiriöitä aiheutuvan eniten lentomelusta, liikennemelusta ja maaperän pilaantumisesta. Yleiskaavaa varten olisi tarpeen kartoittaa vielä mm. kemikaaleja varastoivien tai valmistavien, mahdollisesti suuronnettomuusvaaraa aiheuttavien laitosten sijainti sekä muut toiminnot, joista voi aiheutua suojaetäisyysvaa­timuksia ympäröivälle maankäytölle.

 

Rakentamisesta tulevien ylijäämämassojen huolto on asia, joka on hoidettava seudullisena yhteistyönä. Helsingin rajallisesta maa-alueesta johtuen kaupungin alueelta ei ole löydettävissä uusia maa-aineisten läjitysalueita. Helsinki suunnittelee Malminkartanon täyttömäen laajentamista, mutta mahdollinen laajennuskapasiteetti on vähäinen tarpeeseen nähden. Täyttömäen laajennukseen mahtuu vain muutaman vuoden ylijäämämassat. Tarve seudullisille ratkaisuille on siksi huutava.

 

Ongelman ratkaisemiseksi on toiminut seudullinen työryhmä, joka on tarkastellut ylijäämämassojen uusia läjittämisalueita sekä uudenlaisia ratkaisuja ongelman hoitamiseksi. Myös jätehuollon vaihemaakuntatyö on alkamassa ja siinä tulisi hoitaa seudullisella tasolla ylijäämämassojen huollon varmistaminen. Tässä mielessä on hvä, että Vantaan yleiskaavaluonnoksessa on mahdollistettu Vantaan alueella kahden käytössä olevan maanläjitysalueen käyttö ja kahden uuden perustaminen.

 

                      Seudun kehittäminen ja seudullinen yhteistyö

 

Uudenmaan maakuntakaavan, Helsingin Yleiskaava 2002:n, Espoon eteläosien ja Vantaan yleiskaavan valmistelu on tehty pääosin samanaikaisesti. Tämä on antanut hyvän mahdollisuuden kaavalliseen yhteistyöhön. Seudun kehittämisen suuntaviivoista ja ratkaisuista on pääosin yhteinen näkemys, vaikka myös Helsingillä ja Vantaalla on edellä kuvatulla tavalla muutamia erilaisia näkemyksiä mm. maankäytön ja liikenteen kehittämisestä. Tärkeää on, että näkemyserot pystyään hoitamaan niin, ettei seudun kehittäminen pysähdy.

 

Helsinki, Espoo ja Vantaa ovat tehneet maankäytön suunnittelun yhteistyötä kolmen kaupungin yhteisellä raja-alueella niin sanotun Pajuniityn, Uusimäen, Myyrmäen, Honkasuon, Kaivokselan ja Kuninkaantammen maankäyttövyöhykkeen kehittämiseksi. Tämä kehittämisvyöhyke, kuten myös metron jatkaminen itään ja Kehä III:n kaupallis-teollinen vyöhyke tukeutuen ja hyödyntäen Vuosaaren satamaa ja lentoasemaa sijaintia ovat pääkaupunkiseudun yhteistyön pääkohteita.

 

Pääkaupunkiseudun neuvottelukunnan yhteistyö luo yhden foorumin näkemysten yhteensovittamiselle, joiden tulisi heijastua ja konkretisoitua kaupunkien yleiskaavoissa.

 

Yhteenveto                       Vantaan yleiskaavaluonnos on huolella valmisteltu. Kartta ja selostus ovat selkeitä. Esitetty kaupunkirakenne liikennejärjestelmineen turvaa pääosin osaltaan seudun kehittämisen.

 

Seudun asuntotarjonnan turvaamiseksi yleiskaavaan tulee lisätä uusia asuntorakentamisalueita. Ne tulee tukea tehokkaaseen joukkoliikenteeseen. Seudullisen joukkoliikennejärjestelmän jatkokehittämiselle idässä on luotava edellytykset. Metroa on jatkettava Länsimäestä Sipoon rajalle niin, että se on luontevasti jatkettavissa ainakin Östersundomiin asti. Länsimäen ja Sipoon rajan väliset alueet on varattava asuntorakentamisen alueeksi niin, että pohjois–eteläsuuntainen virkistysyhteys turvataan.

 

Helsinki ei ole varautunut yleiskaavassaan pientalovaltaiseksi alueeksi varatulla Honkasuolla Kehä II:n liittymään Raappavuorentien jatkeelle.

 

Helsinki–Vantaan kansainvälisen lentoaseman kehittyminen on turvattava, minkä yleiskaavaluonnos näyttää toteuttavan. Rajavartiolaitoksen helikopteritukikohdan sijoittaminen lentoaseman alueelle tai sen ympäristöön edellyttää selvittämistä.

 

Pakkalan–Tammiston alueen ja ympäristön väestöpohjan laajentamista uusilla asuntovarauksilla on syytä selvittää ja samalla parantaa alueen joukkoliikenteen yhteyksiä.

 

Vantaan yleiskaava tulee osaltaan vahvistamaan seudun ja myös Vantaan kaupungin kilpailukykyä sekä ohjaa yhdyskuntarakenteen kehittämistä tavoitteiden mukaisesti eheyttävällä tavalla.

 

Kaavan vaikutuksia tulee arvioida tarkemmin ja raportoida ne selostuksessa.

 

Kirje Vantaan kaupungille ja pöytäkirjanote kiinteistövirastolle, ympäristökeskukselle ja kaupunkisuunnittelulautakunnalle.

 

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2244

 

 

LIITTEET

Liite 1

Vantaan yleiskaavaluonnoksen (31.12.2004) kartta sekä merkinnät ja määräykset

 

Liite 2

Kaupunginhallituksen lausunto 25.8.2003

 

Liite 3

Kiinteistöviraston lausunto

 

Liite 4

Ympäristökeskuksen lausunto

 

Liite 5

Kaupunkisuunnittelulautakunnan lausunto

 

 

 

 


1

25.4.2005 pöydälle pantu asia

HELSINGIN KAUPUNGIN PÄIHDEOHJELMA

 

Khs 2005-653

 

Sj toteaa, että kaupunginhallinnossa on noudatettu kaupunginhallituksen 8.6.1998, 908 §, hyväksymiä toimintaohjeita päihdeasioiden käsittelystä työpaikoilla.

 

Yksityisyyden suojaa työelämässä koskeva laki tuli voimaan 1.10.2004. Kaupunginkanslian henkilöstöosasto on virastoille ja laitoksille 23.9.2004 lähettämässään ohjeessa selostanut mainitun lain keskeistä sisältöä kokonaisuudessaan. Em. laki sisältää säännökset mm. huumausaineiden käyttöä koskevien tietojen käsittelystä ja työnantajan oikeudesta velvoittaa työntekijä lain määrittämissä tapauksissa esittämään huumausainetestiä koskeva todistus palvelukseen otettaessa tai palvelussuhteen aikana.

 

Samaan aikaan yksityisyyden suojaa työelämässä koskevan lain kanssa tuli voimaan työterveyshuoltolain sekä kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain muutokset, jotka liittyvät huumausaineiden käyttöä koskevien tietojen käsittelyyn ja huumausainetestien tekemistä koskeviin edellytyksiin sekä menettelytapoihin.

 

Työterveyshuoltolain 11 §:n mukaan työnantajalla on oltava kirjallinen päihdeohjelma, jos työnhakijalle tai työntekijälle on tarkoitus tehdä huumetesti. Päihdeohjelman tulee sisältää työpaikan yleiset tavoitteet ja noudatettavat käytännöt päihteiden käytön ehkäisemiseksi sekä päihdeongelmaisen hoitoon ohjaamiseksi. Työterveyshuoltolain päihdeohjelmaa koskeva säännös ei ulotu pelkästään huumausaineiden käyttäjiin, vaan päihteillä tarkoitetaan muitakin päihdyttäviä aineita.

 

Ennen päihdeohjelman hyväksymistä työnantajan on määriteltävä ne tehtävät, joihin valittavilta tai joissa työskenteleviltä edellytetään huumausainetesti. Ko. tehtävät on käsiteltävä yhteistoimintamenettelyä noudattaen.

 

Edellä mainitun lisäksi huumausainetesti voidaan suorittaa myös osana työterveydenhuollon suorittamia terveystarkastuksia. Tällöin testin suorittamiseen sovelletaan terveydenhuollon lainsäädäntöä ja testin tarpeen arvioi työterveydenhuollon ammattihenkilöstö, ei työnantaja. Testitulosta ei voi myöskään antaa työnantajalle, vaan kyseeseen voi tulla vain yleinen terveydentilaa koskeva selvitys henkilön työkykyisyydestä.

 

Kunnallista viranhaltijaa koskevan lain 19 §:ää on muutettu lisäämällä siihen säännös oikeudesta velvoittaa viranhaltija esittämään huumausainetestiä koskeva todistus siten kuin yksityisyyden suojasta työelämässä annetussa laissa säädetään. Huumausainetestejä koskevia säännöksiä sekä päihdeohjelmaa sovelletaan sekä viranhaltijoihin että työntekijöihin.

 

Sj toteaa edelleen, että henkilöstökeskus on yhteistyössä työterveyskeskuksen ja työsuojeluorganisaation kanssa laatinut päihdeohjelman, joka sisältää kaupungin yleiset tavoitteet ja noudatettavat käytännöt päihteiden käytön ehkäisemiseksi ja päihdeongelmaisten hoitoon ohjaamiseksi. Päihdeohjelmassa on myös korostettu sekä ennalta ehkäisevän toiminnan merkitystä työpaikoilla että varhaisen puuttumisen periaatetta päihdetapauksissa. Päihdeohjelma sisältää lisäksi päihdetestien tekemistä ja päihdetestejä koskevien todistusten toimittamista koskevat periaatteet.

 

Henkilöstökeskus on lisäksi pyytänyt virastoja ja laitoksia selvittämään ne tehtävät, joihin otettavilta henkilöiltä yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain 3 luvun 7 §:n mukaan edellytetään huumausainetestiä koskevan todistuksen esittämistä.

 

Huumetesti edellytetään edellä mainitun lain mukaan tehtävään otettavalta silloin, kun tämän on tarkoitus toimia sellaisessa työssä, joka edellyttää tarkkuutta, luotettavuutta, itsenäistä harkintakykyä tai hyvää reagointikykyä, ja jossa huumeiden vaikutuksen alaisena työskenteleminen voi mm.

 

-                                       vaarantaa henkilön itsensä tai toisen henkeä, terveyttä tai työturvallisuutta

 

-                                       vaarantaa liikenneturvallisuutta

 

-                                       lisätä merkittävien ympäristövahinkojen riskiä

 

-                                       vaarantaa työtehtävissä saatujen tietojen suojaa, käytettävyyttä ja laatua ja siten aiheuttaa haittaa tai vaarantaa rekisteröityjen yksityisyyden suojaa tai oikeuksia, tai

 

-                                       vaarantaa liike- ja ammattisalaisuutta tai aiheuttaa työnantajalle tai tämän asiakkaalle vähäistä suurempaa taloudellista vahinkoa.

 

Jos henkilö jo hoitaa edellä mainitun kaltaista tehtävää, työnantaja voi yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain 3 luvun 8 §:n mukaan velvoittaa henkilön palvelussuhteen aikana esittämään huumausainetestiä koskevan todistuksen,

 

-                                       jos työnantajalla on perusteltu aihe epäillä, että henkilö on huumausaineiden alaisena työssä tai että hänellä on riippuvuus huumeista ja

 

-                                       jos testaaminen on välttämätöntä henkilön työ- tai toimintakyvyn selvittämiseksi ja

 

-                                       jos henkilö vakavasti vaarantaa edellä mainittuja turvallisuus- ym. tekijöitä tai voi merkittävästi lisätä riskiä tai vahinkoa em. laissa määriteltyä tehtävää hoitaessaan.

 

Virastoilta ja laitoksilta saatujen ilmoitusten pohjalta henkilöstökeskus on yhteistyössä virastojen ja laitosten sekä työterveyskeskuksen kanssa laatinut luettelon niistä tehtävistä, joihin otettavilta henkilöiltä edellytetään huumausainetestiä koskevan todistuksen esittämistä tai joissa työskenteleviltä voidaan palvelussuhteen aikana edellyttää huumausainetestiä koskeva todistus.

 

./.                   Sj toteaa vielä, että edellä mainittu päihdeohjelma sekä tehtäväluettelo on käsitelty kaupungin työsuojeluneuvottelukunnassa sekä henkilöstöjärjestöjen edustajien kesken. Osapuolet esittävät yksimielisesti, että päihdeohjelma ja siihen liittyvä tehtäväluettelo esitettäisiin kaupunginhallituksen hyväksyttäväksi.

 

SJ                                       Kaupunginhallitus päättänee hyväksyä esityslistan liitteenä olevan päihdeohjelman ja siihen liittyvän tehtäväluettelon.

 

Samalla kaupunginhallitus päättänee valtuuttaa henkilöstökeskuksen yhdessä henkilöstöjärjestöjen edustajien kanssa tarvittaessa tarkistamaan luetteloon sisältyvät tehtävät.

 

Lisäksi kaupunginhallitus päättänee, että päihdeohjelma tulee voimaan 1.5.2005 ja on voimassa enintään 31.12.2012 saakka.

 

Vielä kaupunginhallitus päättänee kumota 8.6.1998, 908 §, hyväksymänsä toimintaohjeet päihdeasioiden käsittelystä työpaikoilla.

 


Pöytäkirjanote henkilöstökeskukselle

 

Lisätiedot:
Pekkarinen Elli, työmarkkinalakimies, puhelin 169 2448
Anttonen Pentti, työmarkkinalakimies, puhelin 169 2450

 

 

LIITE

Päihdeohjelma ja siihen liittyvä tehtäväluettelo

 

 

 

 


2

KAUPUNGIN HENKILÖSTÖRAPORTTI 2004

 

Khs 2005-965

 

./.                   Sj toteaa, että vuoden 2004 henkilöstöraportti on valmistunut.

Henkilöstöraportti on esityslistan tämän asian liitteenä.

 

Henkilöstöraportti antaa kokonaiskuvan kaupungin henkilöstöstä ja toimii henkilöstöpolitiikan kehittämisestä käytävän keskustelun apuvälineenä.

 

Henkilöstöraportti julkaistaan nyt yhdeksännen kerran ja sitä on uudistettu niin, että se palvelee paremmin henkilöstöstrategista päätöksentekoa ja toimenpiteiden suunnittelua.

 

Henkilöstöraportti sisältää kuvauksen kaupungista työnantajana, selvityksen henkilöstöstrategian toteutumisesta, työhyvinvointikyselyn tulokset, osuuden kaupungin henkilöstöstä tilastojen valossa sekä yhteenvedon ja johtopäätökset.

 

Sj kiinnittää huomiota mm. seuraaviin raportin tietoihin:

 

-                                       Kaupungin henkilöstömäärää sopeutettiin edelleen taloudelliseen tilanteen mukaisesti. Henkilöstömäärä oli 38 804 eli 546 henkilöä pienempi kuin vuoden 2003 lopussa. Vakituisen henkilöstön määrä kuitenkin kasvoi ja määräaikainen henkilöstö väheni.

-                                       Sairauspoissaolot lisääntyivät jo kolmantena vuonna peräkkäin, mikä johtunee osaltaan meneillään olleista organisaatiomuutoksista. Henkilöstön ikääntymisellä on tässä myös oma vaikutuksensa. Työkyvyttömyyseläkkeelle jäävien määrä kasvoi, mutta ennenaikaisesti eläkkeelle jääneiden keski-ikä nousi.

-                                       Eläkkeelle jäävien määrän kasvuun on varauduttava jo nyt. On nähtävissä, että joillekin aloille kehittyy työvoimapulaa. Tämä antaa mahdollisuuden uuteen rekrytointiin ja toisaalta toiminnan suunnitteluun ja organisointiin uudella tavalla. On mietittävä koulutuksellisia ja muita keinoja tarvittavan henkilöstön löytämiseksi.

-                                       Henkilöstön koulutus- ja kehittämismahdollisuudet olivat hyvät. Osaamisen kehittäminen painottui johtamis- ja esimiesvalmiuksiin sekä laadun ja muutoksen hallintaan.

-                                       Palkitsemisen kehittämisen pääpaino oli kunnallisen palkkausjärjestelmän kehittämisohjelman mukaisesti palkkarakenteen kehittämisessä siten, että tehtäväkohtaiset palkat määräytyisivät tehtävän vaativuuden perusteella ja henkilökohtaiset lisät työsuorituksen perusteella. Tulospalkkiojärjestelmien piirissä oli noin neljännes kaupungin henkilökunnasta.

-                                       Kokonaisuudessaan voimassa olevaa henkilöstöstrategiaa voidaan katsoa toteutetun verraten hyvin. Uuden henkilöstöstrategian valmistelu aloitettiin yhteistyössä henkilöstön edustajien kanssa loppuvuonna 2004. Se on tarkoitus kytkeä muuhun suunnittelutoimintaan aikaisempaa kiinteämmin.

 

Sj toteaa henkilöstöraportin johtopäätöksistä seuraavaa:

 

-                                       Sairauspoissaoloihin puuttuminen vaatii entistä tiiviimpää yhteistyötä työterveyshuollon, virastojen johdon ja esimiesten kesken.

-                                       Esimiestyön ja työelämän laadun kehittämiseen on kiinnitettävä huomiota tehostamalla olemassa olevien mittareiden systemaattista käyttöä johtamisen välineenä.

-                                       Henkilöstösuunnittelua on tehostettava valmistautumalla muutostilanteisiin. Rekrytointiin ja henkilöstön liikkuvuuteen kannustaviin keinoihin on kiinnitettävä huomiota resurssien varmistamiseksi.

-                                       Laatujärjestelmiä on onnistuneesti kehitetty ja kokonaisvaltaisen laadunhallinnan osaamista parannettu. Edelleen on kiinnitettävä huomiota laatujärjestelmien systemaattiseen ja kattavaan käyttöönottoon.

-                                       Tietämyksen jakaminen pitäisi olla osa arkipäivää. Erityisesti eläkkeelle jäävien osaamisen siirtämisestä tulisi huolehtia mentoroinnin tai vastaavien menetelmien avulla.

-                                       Esimiesten tietoa ja valmiuksia käyttää tehokkaasti eri palkitsemiskeinoja on lisättävä. Palkitsemisjärjestelmää pitää kehittää edelleen monipuolisemmaksi, kilpailukykyisemmäksi ja strategisen ja yksilöllisen palkitsemisen mahdollistavaksi. Tulospalkkiojärjestelmän toimivuutta on kehitettävä realistisella budjetoinnilla.

-                                       Kehityskeskusteluja on käyty melko kattavasti ja niiden tuloksellisuus on parantunut. Edelleen on kiinnitettävä huomiota siihen, että keskustelut käydään säännöllisesti kaikkien kanssa. Parantamisen varaa oli myös keskustelujen sisällöissä.

-                                       Osallistumisen ja yhteistoiminnan kehittäminen on keskeinen tekijä muutostilanteisiin valmistautumisessa sekä strategioihin ja tavoitteisiin sitoutumisessa. Vuorovaikutuksellista johtamista ja organisaation osaamista on kehitettävä aktiivisen ja rakentavan osallistumisen lisäämiseksi. Samanaikaisesti on kiinnitettävä lisääntyvää huomiota henkilöstön hyvinvointiin ja suorituskyvyn turvaamiseen.

 

Henkilöstötoimikunta on 7.4.2005 käsitellyt henkilöstöraportin.

 

Henkilöstöraportti painatetaan kaupunginhallituksen käsittelyn jälkeen ja jaetaan virastoille ja laitoksille sekä kaupungin yhteistyökumppaneille.

 

SJ                                       Kaupunginhallitus päättänee merkitä tiedoksi kaupungin henkilöstöraportin vuodelta 2004.

 

Pöytäkirjanote henkilöstökeskukselle.

 

Lisätiedot:
Raija Peltonen, osastopäällikkö, puhelin 169 2446
Kirsi Korppi, kehittämiskonsultti, puhelin 3104 3956
Markku Kario, erityissuunnittelija, puhelin 169 2438
Hannu Tulensalo, henkilöstöjohtaja, puhelin 169 2442

 

 

LIITE

Henkilöstöraportti

 

 

 

 


1

LAUSUNTO YMPÄRISTÖMINISTERIÖLLE EHDOTUKSESTA HALLITUKSEN ESITYKSEKSI YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELYÄ KOSKEVAN LAIN MUUTTAMISESTA

 

Khs 2005-886

 

Ympäristöministeriö pyytää (12.4.2005) lausuntoa YVA -lain muuttamisesta 29.4.2005 mennessä.

 

./.                   Ympäristöministeriön lausuntopyyntö ja ehdotus Hallituksen esitykseksi on liitteenä 1.

 

Ryj toteaa, että lausunnon antamiselle on saatu lisäaikaa 9.5.2005 saakka.

 

Ympäristökeskus toteaa (19.4.2005) seuraavaa.

 

Helsingin kaupungille ja sen eri virastoille on YVA-lain voimassa olon aikana syksystä 1994 alkaen kertynyt runsaasti kokemusta sekä hankkeesta vastaavan että lausunnon antajan asemasta. Parhaillaan Helsingillä on vireillä kaksi ympäristövaikutusten arviointimenettelyä, kaupungin oma hanke Malminkartanon täyttömäen lisätäytöstä ja toisena yhdessä Espoon kaupungin kanssa toteutettava Metro-/raideyhteys välillä Ruohonlahti – Matinkylä-hankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettely.

 

Osa YVA-lakiin ehdotetuista muutoksista on sellaisia, että niiden kautta kirjataan lakiin nykyinen käytäntö. Muutokset ovat kuitenkin perusteltuja, koska ne täsmentävät lakia. Tällaisia ovat mm. yleisö –käsitteen määrittely sekä hankkeiden muutoksia koskeva soveltamisalan tarkennus.

 

Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen mielestä on tärkeää, että arviointimenettelyn soveltamisesta tai soveltamatta jättämisestä yksittäistapauksissa ehdotetaan tehtäväksi aina päätös. Toimivallan siirtäminen tässä alueellisille ympäristökeskuksille sekä se, että lakimuutoksen jälkeen olisi mahdollista hakea hankkeen lupa- tai vastaavaan päätökseen muutosta myös arvioinnin puutteellisuuden perusteella tulee edellyttämään alueellisilta ympäristökeskuksilta erityisen huolellista päätösten ja yhteysviranomaisen lausuntojen perustelua. Puutteellisuuden määrittely saattaa olla vaikeaa, ja muutos tulee varmasti lisäämään valituksia lupa- tai vastaavien päätösten yhteydessä.

 

Erillisen muutoksenhakuvaiheen sisällyttäminen YVA-lakiin olisi epäjohdonmukaista ja aiheuttaisi hankkeiden kohtuutonta viivästymistä. Ympäristövaikutusten arviointimenettely tulee pitää selkeästi osana hankkeiden valmistelua. Arviointi tuo tärkeää aineistoa päätöksenteon tueksi, mutta se ei ole päätöksentekoa.

 

Arviointimenettelyn soveltamista yksittäistapauksissa koskevan päätöksenteon siirtäminen ympäristöministeriöstä alueellisille ympäristökeskuksille tuo harkinnanvaraisiin tilanteisiin tervetullutta nopeutusta ja sujuvuutta. Muutoksen toteutuminen toivotulla tavalla ja yhdenmukainen menettely eri ympäristökeskuksissa tarvitsee kuitenkin tuekseen ympäristöministeriön ohjauksen ja seurannan kehittämistä vielä nykyi

 

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa (3.5.2005), ettei sillä ole ympäristövaikutusten arviointimenettelyä koskevan lain ja asetuksen

muuttamista koskevan ympäristöministeriön ehdotuksen

(12.4.2005  YM3/500/2005) johdosta huomautettavaa.

 

Ryj toteaa, että YVA-lakiin ehdotetut muutokset merkitsevät nykyisen lain soveltamiskäytännön kirjaamista lakiin. Muutokset liittyvät arviointimenettelystä tiedottamiseen, arviointimenettelyn soveltamisalaan ja arviointimenettelyn soveltamista koskevaan päätöksentekoon.

 

RYJ                                    Kaupunginhallitus päättänee lähettää lausuntonaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyä koskevan lain muuttamisesta ympäristöministeriölle ympäristökeskuksen lausunnon.

 

Kirje ympäristöministeriölle ja pöytäkirjanote ympäristökeskukselle.

 

Lisätiedot:
Matikainen Kristiina, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2262

 

 

LIITE

Lausuntopyyntö ehdotuksesta hallituksen esitykseksi ympäristövaikutusten arviointimenettelyä koskevan lain muuttamisesta

 

 

 

 


2

LAUSUNTO YMPÄRISTÖMINISTERIÖLLE MELUTASO-OHJEARVOJEN KÄYTÖSTÄ

 

Khs 2005-709

 

Ympäristöministeriö toteaa (21.3.2005), että valtioneuvoston asetus Euroopan yhteisön edellyttämistä meluselvityksistä ja meluntorjunnan toimintasuunnitelmista (801/2004) edellyttää ympäristöministeriön toimittavan EY:n komissiolle 18.7.2005 mennessä ympäristömeludirektiivin (2002/49/EY) 5. artiklan kohdassa 4. esitetyn selvityksen Suomen melutaso-ohjearvoista ilmaistuna direktiivin mukaisilla tunnusluvuilla ja selvityksen ohjearvojen täytäntöönpanosta.  Komissiolle annettavan selvityksen tueksi ympäristöministeriö pyytää jakelussa mainituilta lausuntoa melutason ohjearvoista annetun valtioneuvoston päätöksen (993/1992) soveltamiskäytännöstä. Vastauksessa toivotaan esitettävän erikseen arviot ohjearvojen käytöstä suunnittelussa (maankäyttö, liikenne ja rakentaminen), lupamenettelyissä (rakentaminen ja ympäristölupa) ja yksittäisten valitusten käsittelyssä.

 

Lausuntoa pyydetään 9.5.2005 mennessä.

 

Liikennelaitos toteaa (22.4.2005), että Valtioneuvoston päätöksessä 993/1992 melutasojen ohjearvoista annetaan meluhaittojen ehkäisemiseksi ja ympäristön viihtyvyyden turvaamiseksi melutasolle ohjeena arvot, joita ei saa ylittää.

 

HKL:n toimintastrategiassa ympäristöasioiden huomioiminen on keskeisellä sijalla ja melun vähentäminen on siinä tärkeä osatekijä. HKL:n toiminta-alueeseen kuuluu lähinnä joukkoliikennevälineiden ja erikoisesti kaupunkiraideliikenteen melun pitäminen alhaisella tasolla.

 

Olemassa olevat raitiotie- ja metroradat on rakennettu ja niillä liikkuva kalusto hankittu pääosin ennen melutason ohjearvojen vahvistamista, joten ratojen lähialueilla melutaso ylittää nykyisin päätöksen ohjearvot monin paikoin.

 

Raideliikenteessä voimakkain melun aiheutuu pyörien ja kiskon pinnan kosketuksesta toisiinsa. Pyörien ja kiskojen säännöllisellä työstöllä ja hionnalla voidaan melutasoa jonkin verran alentaa. Runkoääniä vaimennetaan radan peruskorjauksissa sepelikerroksen alle asennettavilla tärinäneristyslevyillä. Ilmaääniin tällä ei kuitenkaan ole vaikutusta.

 

Uusimmat metro-osuudet on varustettu alun perin meluesteillä. Vanhempien rataosuuksien varustamisesta tehokkailla meluesteillä on tehty suunnitelmia samoin kuin eräiden jälkeenpäin tehtyjen meluesteiden korottamisesta, jolloin päästään vaadittuihin melutason ohjearvoihin.

 

Erityisen tärkeää on, että kaavoitettaessa noudatetaan asuinrakennusten sijoittelussa riittäviä etäisyyksiä radasta, millä turvataan melun vaimeneminen vaadittuun tasoon. 

 

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa (22.4.2005) seuraavaa:

 

Kaupunkisuunnitteluvirasto vastaa maankäytön ja liikenteen suunnittelusta Helsingissä.

 

Valtioneuvoston päätöksen (993/1992) mukaisia sisä- ja ulkomelutason ohjearvoja on Helsingissä pyritty noudattamaan kaikessa maankäytön ja liikenteen suunnittelussa. Asemakaavoituksessa tämä on tapahtunut mm. antamalla kaavamääräyksiä rakennusten ulkovaipan ääneneristävyydelle sekä suojaamalla oleskelupihat melulta, käyttäen riittäviä suojaetäisyyksiä, rakentamalla meluesteitä sekä sijoittamalla asuinrakennukset siten, että oleskelupihat tulevat melukatveeseen. Pääkatujen suunnittelussa meluntorjunta otetaan huomioon alusta alkaen.

 

Tällä hetkellä ulkomelun ohjearvot ylittyvät useilla vanhoilla, vilkkaiden pääväylien ja -katujen varsilla sijaitsevilla asuntoalueilla. Tyypillisesti pääväylät ovat aikanaan rakennettu keskelle asutusta ja niiden liikennemäärät ovat viime vuosina kasvaneet merkittävästi, mikä osaltaan on lisännyt melukuormitusta. Rakennetut meluesteet ovat usein liian matalia ja huonokuntoisia tai esteet ovat vielä kokonaan rakentamatta. Suurimmat meluongelmat ovatkin yleisten teiden varrella sijaitsevilla asuntoalueilla, joilta puuttuvat meluesteet kokonaan. Keskustan ongelmana on lisäksi äänitasoltaan yli 55 dB ylittävä taustahälinä, joka aiheutuu liikenteen äänistä kaukokantautumana, ilmanvaihtolaitteista tai muusta meluavasta toiminnasta.

 

Helsingissä kaavoja laaditaan enenevässä määrin jo asemakaavoitetuille ja rakennetuille alueille. Kaavojen tavoitteena on tällöin vastata olosuhteiden muutoksiin ja varmistaa alueen laadullinen kehittyminen. Muutokset keskittyvät tällöin esimerkiksi rakennuskannan suojeluun, täydennysrakentamiseen ja ympäristöhaittoja, kuten melua, koskevien määräysten uusimiseen.

 


Jo rakennetuilla alueilla kaavasuunnittelijan tehtäväksi jää melun osalta usein nykytilanteen toteaminen ja pitkällä tähtäimellä parempien edellytysten luominen. Tämä tarkoittaa aluerakenteen tiivistämistä rakennuksilla, tontinomistajien toteutettaviksi määrättäviä erillisiä meluaitauksia sekä ikkunoihin kohdistuvia korjaustoimenpiteitä. Ulko-oleskelutilojen osalta kaavoissa on pyritty osoittamaan tavoitetilanteen äänitason 55-60 dBA:n saavuttaminen päivällä. Julkisivujen ääneneristysvaatimuksia korotetaan tyypillisesti 2…5 dB(A) vanhoihin kaavoihin nähden.

 

Aktiivisessa käytössä olevilla vanhoilla virkistysalueilla melutaso-ohjearvojen saavuttaminen on ollut selvästi asuntoalueita vaikeampaa. Vähäiset meluntorjuntaresurssit on mieluummin haluttu ohjata asuntoalueiden suojaamiseen.

 

Selvänä ongelmana on Helsingissä pidetty enimmäismelutasojen ohjearvojen puuttumista. Keskiäänitasot eivät aina anna oikeaa kuvaa todellisesta melutilanteesta. Katu- ja raideliikenteen osalta enimmäismelutaso on suunnittelussa usein mitoittava tekijä.

 

Kaupunkisuunnitteluvirasto on hyvin tietoinen melulle altistuvien asukkaiden määrästä, melualueiden laajuudesta sekä meluongelman pahenemisesta liikenteen edelleen lisääntyessä. Valtioneuvoston päätöksen (993/1992) mukaista ohjeistusta tulisikin edelleen kehittää monipuolisemmaksi, vastaten suunnittelijoiden tarpeita ja huomioiden pääkaupungin olosuhteet.

 

Rakennusvalvontavirasto toteaa 19.4.2005), että Helsinki on tiiviisti rakennettu, urbaani kaupunki. Uusia, neitseellisiä rakentamisalueita on vähän. Rakentaminen on merkittävältä osalta täydennysrakentamista olemassa olevan tie- ja katuverkon lomassa. Tehtyjen meluselvitysten mukaan vuonna 2000 altistui yli 55 dB(A):n autoliikenteen melulle yli 92 000 asukasta ja ilman Helsingin katuverkon meluntorjuntaohjelmien toimenpiteitä altistuvien määrä kasvaisi yli 117 000 vuoteen 2020 mennessä. Meluohjelmien mukaisilla meluesteiden rakentamisella voidaan vähentää altistuvien määrää noin 5 500 asukkaalla. Liikennesuunnittelu, katurakenteiden suunnittelu sekä ajoneuvojen kehittäminen meluttomammiksi ovat lähinnä ne keinot, joilla voidaan tavoitella valtioneuvoston päätöksessä asumiseen käytettäville alueille annettuja ohjeellisia ulkomelutasoja.




Rakennuslupamenettelyssä voidaan ohjata ja uudisrakentamisen osalta myös määrätä, että rakennuksen julkisivun ääneneristävyys suunnitellaan ja toteutetaan niin, että rakennuksen sisällä toteutuu valtioneuvoston päätöksessä eri käyttötarkoituksille annetut sisätiloja koskevat ohjeelliset äänitasot. Rakennussuunnittelulla, kuten sijoittamalla melulle herkemmät tilat kadun vastakkaiselle puolelle, voidaan parantaa myös sisätilojen ääniolosuhteita. Rakennusten ja rakenteiden sijoittelulla tontilla voidaan vaikuttaa ääniolosuhteisiin sisätiloissa ja myös pihojen ulkomelutasoon.

 

Rakennusvirasto toteaa (22.4.2005), että melutaso-ohjearvojen soveltaminen rakennusviraston toiminnassa koskee erityisesti liikennemeluntorjuntaa, jonka toimeenpanossa katu- ja puisto-osasto käyttää ohjearvoja toteutettavien meluesteiden mitoituksessa ja suunnittelussa. Lisäksi katu- ja puisto-osaston on otettava huomioon ohjearvot lupapäätöksissään yleisten alueiden käytöstä konsertti- tms. tilaisuuksiin. Samoin rakennusviraston tuottajayksiköiden on noudatettava ohjearvoja omassa talonrakennus- ja maanrakennustoiminnassaan.

 

Meluesteiden mitoituksen lähtökohtana ovat valtioneuvoston päätöksen (993/1992) ohjearvot, joita pyritään noudattamaan. Uusilla kaava-alueilla, joiden asemakaavoituksessa on otettu huomioon em. ohjearvoista johtuvat maankäytön reunaehdot, ohjearvojen mukainen melusuojaus voidaan toteuttaa asemakaavassa määritellyin toimenpitein. Vanhoilla kaava-alueilla ohjearvojen täytäntöönpano on usein käytännössä mahdotonta ja niiden täysimääräisestä noudattamisesta joudutaan tinkimään. Toteutettavissa olevat meluesteet eivät aina riitä suojaamaan kaikkea asutusta tai alueiden virkistyskäyttöä ohjearvojen edellyttämällä tavalla. Lisäksi erityisesti tiiviissä kaupunkirakenteessa meluesteiden rakentaminen ei ole mahdollista, jolloin piha- ja sisätilojen melusuojaus jää kiinteistöjen vastuulle.

 

Yleisten alueiden käyttöä koskevat lupapäätökset valmistellaan tarvittaessa yhteistyössä kaupungin ympäristökeskuksen kanssa. Niissä otetaan huomioon melutaso-ohjearvot kulloisenkin tilanteen vaatimalla tavalla ja viranomaismääräyksiä noudattaen.

 

Rakennusviraston omien tuotantoyksiköiden talonrakennus- ja maanrakennustoiminnassa noudatetaan rakentamista koskevia rakennusvalvonta- ja ympäristöviranomaisten lupamenettelyjä ja määräyksiä.

 


Ympäristökeskus toteaa (15.4.2005) seuraavaa:

 

Yleistä          Meluntorjuntalain (382/1987) nojalla annettiin valtioneuvoston päätöksellä melutason ohjearvot (993/1992). Ympäristönsuojelulain voimaan tullessa meluntorjuntalaki kumottiin, mutta sen nojalla annetut valtioneuvoston päätökset jäivät voimaan, kunnes ne korvataan uusilla valtioneuvoston asetuksilla. Valtioneuvoston päätöksen mukaiset melutason ohjearvot on tarkoitettu sovellettavaksi maankäytön ja rakentamisen suunnittelussa, eri liikennemuotoja koskevassa liikenteen suunnittelussa sekä rakentamisen lupamenettelyissä. Tavoitteena on elinympäristön terveellisyys ja viihtyisyys.

 

Ohjearvojen käyttö suunnittelussa

 

Maankäytön suunnittelussa valtioneuvoston päätöksen ohjearvot ovat käytössä ja niiden toteutumiseen pyritään. Melutasoja koskevat ohjearvot eivät kuitenkaan sellaisenaan takaa laadullisesti hyvää ja häiriötöntä ääniympäristöä, ja suunnittelun tavoitteeksi tulisikin asettaa ohjearvoja alhaisemmat melutasot ulkona. Keskiäänitasojen lisäksi suunnittelussa on tarpeen kiinnittää huomiota myös melun muihin ominaisuuksiin ja erityisolosuhteisiin, kuten melun luonteeseen, meluhuippuihin, melun toistuvuuteen ja ajalliseen jakaumaan.

 

Melua tulisi tarkastella aina tapauskohtaisesti. Pelkkä keskiäänitasojen arviointi ei anna kattavaa kuvaa suunnittelualueen melutilanteesta, ja se mittaa puutteellisesti melun häiritsevyyttä. On tapauksia, joissa keskiäänitasot eivät ylity, mutta asukkaat kokevat melun erittäin häiritsevänä. Esimerkiksi hiljaisina aamuyön tunteina kuuluvat yksittäisten ajoneuvojen kiihdytys- ja jarrutusäänet koetaan erittäin häiritsevinä, vaikka ne eivät riitä nostamaan keskiäänitasoa yli ohjearvojen. Keskiäänitasojen rinnalla olisi siis pystyttävä arvioimaan myös melun yleistä häiritsevyyttä sekä yksittäisistä melutapahtumista aiheutuvia häiriöitä.

 

Meluntorjunnan valtakunnalliset linjaukset ja toimintaohjelma -raportissa on määritetty valtakunnallisen meluntorjuntatyön päämäärät ja tavoitteet. Yhtenä tavoitteena on alentaa olemassa olevien asuinalueiden melutasoja siten, että päiväajan keskiäänitaso on korkeintaan 55 desibeliä. Raportin mukaan ohjearvoista on mahdollista poiketa, kun pyritään alentamaan jo olemassa olevien alueiden leikki- ja oleskelupihojen melutasoa.

 


Ympäristökeskuksen mielestä myös olemassa olevilla asuinalueilla tulisi pyrkiä ohjearvot alittaviin melutasoihin ja esitetyt lievennykset tulisi poistaa alueiden suunnittelua koskevista tavoitteista. Ohjearvojen tarkistuksessa tulisi myös kiinnittää huomiota siihen, että eri liikennemuotojen aiheuttama melu aiheuttanee erilaisen annos-vastesuhteen.

 

Ohjearvojen käyttö lupamenettelyissä

 

Terveydensuojelulain mukainen sijoituslupa

 

Melun aiheuttamia haittoja on pyritty ennalta ehkäisemään ja poistamaan ympäristönsuojelun ja terveydensuojelun ennakko- ja jälkivalvontakeinoin. Ennakkovalvonta pohjautui aikaisemmin  terveydenhoitolain, myöhemmin terveydensuojelulaki, mukaiseen sijoituslupaan, ja naapuruussuhdelakiin, joita sovellettiin ympäristölupamenettelylain mukaisessa ympäristölupamenettelyssä. Nykyisin ennakkovalvonta pohjautuu ympäristönsuojelulain mukaiseen ympäristölupamenettelyyn, jossa voidaan soveltaa myös naapuruussuhdelain 17 §:ää.

 

Sijoituslupien lupaharkinnassa sovellettiin aikaisemmin lääkintöhallituksen ohjekirjeessä 21/1987 annettuja melun terveydellisiä ohjearvoja ulkona vallitsevalle melulle alueen pääasiallisen käyttötarkoituksen mukaan. Naapuruussuhdelain mukainen harkinta pohjautui myös pitkälti terveyshaittojen arviointiin, vaikka suojeltavana oikeushyvänä oli terveyden lisäksi myös viihtyisyysarvot.

 

Melutason ohjearvot ympäristölupamenettelyssä

 

Melutason yleisten ohjearvojen käyttö ympäristölupamenettelyssä yleistyi 1990-luvun lopulla. Näin tapahtui siitä huolimatta, että ympäristölupamenettelyä ei mainittu valtioneuvoston päätöksen (993/1992) soveltamisalueessa. Valtioneuvoston päätöksen perustelumuistiossa (Ympäristöministeriö, 26.10.1992) todetaan, että päätöstä ei noudatettaisi tehtäessä päätöksiä esimerkiksi terveydenhoitolain mukaisista sijoitusratkaisuista ympäristölupahakemusten perusteella ympäristölupamenettelylain mukaisessa menettelyssä. Tällöin sovellettaisiin edelleen lääkintöhallituksen ohjekirjettä, jota sovellettaisiin myös muussa terveydenhoitolain mukaisessa päätöksenteossa. Ohjekirjettä sovellettaisiin myös terveydenhoitolain mukaisessa terveysvalvonnassa selvitettäessä melusta aiheutuvaa terveyshaittaa ja haitan torjumiseksi tarvittavia toimia.

 


Osasyynä soveltamiseen lienee ollut se, että suoraan sovellettavaa oikeusohjetta ei ollut olemassa. Terveydensuojelulaki (763/1994) tuli voimaan 1.1.1995. Tällöin kumottiin terveydenhoitolaki (469/1965) ja sen nojalla annetut asuntojen terveydellisiä oloja koskeneet ohjeet, joihin kuului lääkintöhallituksen ohjekirje 21/1987, jota oli soveltamisalansa mukaisesti sovellettu terveydenhoitolain mukaisessa laitosten sijoituslupamenettelyssä. Terveydensuojelulain nojalla sosiaali- ja terveysministeriö ohjeisti asuntojen ja muiden oleskelutilojen melun arviointia ministeriön oppaalla 1997:1 Sisäilmaohje, joka tuli voimaan 1.2.1997. Sisäilmaohjeessa keskityttiin melun osalta sisämelutasoihin ja siinä todettiin, että ”ohjearvojen lähtökohtana on ollut  asuntoalueiden ja asuntojen piha-alueiden päiväajan melun taso LAeq,07-22h ≤ 55 dB ja yöajan melun taso LAeq,22-07h ≤ 50 dB”. Sisäilmaohjeen korvasi myöhemmin Asumisterveysohje.  Voitaneen todeta, että ympäristölupamenettelyssä sovellettavia terveysperusteisia ohjearvoja ei ole ollut 1.1.1995 jälkeen.

 

Edellä kuvatulla tavalla päädyttiin lupa-asioiden melutasojen sääntelyssä normityhjiöön, joten valtioneuvoston päätöksen soveltaminen vähitellen muuttui maan tavaksi. Siihen on saatettu luparatkaisussa jopa viitata sovellettavana oikeusohjeena.

 

Melutason ohjearvojen soveltaminen ympäristölupamenettelyssä voi johtaa terveydellisten ohjearvojen soveltamista tiukempaan sääntelyyn, koska tavoitteena olisi myös viihtyisyyden ja työnteon edellytysten turvaaminen. Kun aikanaan meluntorjuntalaki säädettiin, ei naapuruussuhdelakiin tai terveydensuojelulakiin tehty sellaista muutosta, joka olisi tehnyt tiukemman tulkinnan mahdolliseksi. Kuitenkin nykyisen ympäristönsuojelulain tavoitteena oleva ympäristön pilaantumisen ehkäisy kattaa terveyshaitan lisäksi myös ympäristön yleisen viihtyisyyden vähentymisen, on ympäristönsuojelulain ja melutason ohjearvojen päämäärä sama. Ongelmana on, että melutason ohjearvoja ei alunperin valmisteltu ympäristölupamenettelyä silmälläpitäen.

 

Ympäristökeskuksen lupaharkinnassa on melun osalta harkinta tehty valtioneuvoston päätöksen mukaisten ohjearvojen ja soveltuvin osin terveydensuojelulain mukaisten ohjeiden perusteella. Ympäristökeskus toteaa yleisesti, että kyse on ohjearvoista, joista voidaan perustellusta syystä poiketa. Ympäristölupien valmistelussa ovat korkeinta sallittavaa keskiäänitasoa koskevat määräykset Helsingissä yleisesti olleet asuinalueiden ja virkistysalueiden osalta päiväajalle klo 7-22 LAeq 55 dB ja yöajalle klo 22-7 LAeq 50 dB.

 


Melutason ohjearvojen muutostarve

 

Ympäristökeskus esittää, että ympäristöministeriö selvittäisi, voidaanko melutason ohjearvoja koskevaa valtioneuvoston päätöstä muuttaa siten, että olisi mahdollista laajentaa sen soveltamisala koskemaan myös ympäristönsuojelulain mukaista lupamenettelyä. Samalla tulisi selvittää myös mahdollisuudet muuttaa ampumaratamelusta annetun ohjearvon soveltamisalan laajentamista ympäristölupamenettelyyn. Lisäksi tulisi moottoriratoja koskevaa sääntelyä täydentää ohjearvoilla ja sitä koskevilla melun leviämistä ja meluhaitan arviointia koskevilla ohjeilla. Vielä tulisi täsmentää terveyshaitan arvio.

 

Ohjearvojen käyttö yksittäisten valitusten käsittelyssä

 

Ympäristölautakunta ja sen alainen ympäristökeskus toimii johtosäännön mukaan Helsingin kaupungin terveydensuojelu- ja ympäristönsuojeluviranomaisena.  Asukkaiden tekemät meluhaittaa koskevat valitukset ovat koskeneet pääasiassa erilaisia asuntoihin tunkeutuvia rakennusten teknisten laitteiden aiheuttamia meluja, mutta myös liikenteen aiheuttamaa melua. Ympäristökeskus on soveltanut yksittäisten valitusten käsittelyssä pääsääntöisesti terveydensuojelulakia ja sen nojalla annettuja ohjeita, kuten lääkintöhallituksen ohjekirjettä, Sisäilmaohjetta ja Asumisterveysohjetta. Liikenteen osalta konkreettisiin toimiin ei kunnallisella valvontaviranomaisella ole mahdollisuutta ryhtyä. Tieto haitasta on välitetty kaupunkisuunnittelusta vastaavalle hallintokunnalle, joka on ottanut sen tarvittaessa huomioon meluesteiden tai liikennejärjestelyjen suunnittelussa.

 

Ympäristönsuojelulain tultua voimaan on meluhaittaa koskeva sääntely monipuolistunut. YSL:n 3 §:n mukaan ympäristön pilaantumista voi olla terveyshaitan lisäksi myös ympäristön yleisen viihtyisyyden vähentyminen. Terveyshaitan osalta arviointi voi edelleen pohjautua sosiaali- ja terveysministeriön Asumisterveysohjeeseen. Viihtyisyyden vähentyminen ei kuitenkaan ole tällä hetkellä säädeltyä.

 

Ympäristökeskus esittää, että melun aiheuttaman terveyshaitan arviointia koskevaa ohjeistusta kehitetään niin, että yksittäisten valitusten käsittely voisi pohjautua yksiin melutason ohjearvoihin ja niiden soveltamisohjeisiin.

 


Ryj toteaa, että valtioneuvoston päätös (993/1992) melutason ohjearvoista on liitteenä 1. Päätöstä sovelletaan meluhaittojen ehkäisemiseksi ja ympäristön viihtyisyyden turvaamiseksi maankäytön, liikenteen ja rakentamisen suunnittelussa ja rakentamisen lupamenettelyissä. Ampumaradoille on annettu omat ohjearvot erillisellä päätöksellä.

 

Ryj viittaa saatuihin lausuntoihin ja toteaa, että ohjearvojen tarkistamisen tarvetta on mm. enimmäismelun ja yksittäisten melutapahtumien osalta, samoin ympäristölupamenettelyssä noudatettavista ohjeista.

 

RYJ                                    Kaupunginhallitus päättänee antaa ympäristöministeriölle melutason ohjearvojen soveltamiskäytännöstä seuraavan lausunnon:

 

Ohjearvojen käyttö suunnittelussa

 

Asemakaavoitus ja liikenteen suunnittelu

 

Maankäytön suunnittelussa valtioneuvoston päätöksen ohjearvot ovat käytössä ja niiden toteutumiseen pyritään.

 

Asemakaavoituksessa tämä on tapahtunut mm. antamalla kaavamääräyksiä rakennusten ulkovaipan ääneneristävyydelle sekä suojaamalla oleskelupihat melulta, käyttäen riittäviä suojaetäisyyksiä, rakentamalla meluesteitä sekä sijoittamalla asuinrakennukset siten, että oleskelupihat tulevat melukatveeseen. Pääkatujen suunnittelussa meluntorjunta otetaan huomioon alusta alkaen.

 

Vanhoilla kaava-alueilla ohjearvojen täytäntöönpano on usein käytännössä mahdotonta ja niiden täysimääräisestä noudattamisesta joudutaan tinkimään. Tällä hetkellä ulkomelun ohjearvot ylittyvät useilla vanhoilla, vilkkaiden pääväylien ja -katujen varsilla sijaitsevilla asuntoalueilla. Tyypillisesti pääväylät ovat aikanaan rakennettu keskelle asutusta ja niiden liikennemäärät ovat viime vuosina kasvaneet merkittävästi, mikä osaltaan on lisännyt melukuormitusta. Rakennetut meluesteet ovat usein liian matalia ja huonokuntoisia tai esteet ovat vielä kokonaan rakentamatta. Suurimmat meluongelmat ovatkin yleisten teiden varrella sijaitsevilla asuntoalueilla, joilta puuttuvat meluesteet kokonaan. Keskustan ongelmana on lisäksi äänitasoltaan yli 55 dB ylittävä taustahälinä, joka aiheutuu liikenteen äänistä kaukokantautumana, ilmanvaihtolaitteista tai muusta meluavasta toiminnasta.

 


Helsingissä kaavoja laaditaan enenevässä määrin jo asemakaavoitetuille ja rakennetuille alueille. Kaavojen tavoitteena on tällöin vastata olosuhteiden muutoksiin ja varmistaa alueen laadullinen kehittyminen. Muutokset keskittyvät tällöin esimerkiksi rakennuskannan suojeluun, täydennysrakentamiseen ja ympäristöhaittoja, kuten melua, koskevien määräysten uusimiseen.

 

Jo rakennetuilla alueilla kaavasuunnittelijan tehtäväksi jää melun osalta usein nykytilanteen toteaminen ja pitkällä tähtäimellä parempien edellytysten luominen. Tämä tarkoittaa aluerakenteen tiivistämistä rakennuksilla, tontinomistajien toteutettaviksi määrättäviä erillisiä meluaitauksia sekä ikkunoihin kohdistuvia korjaustoimenpiteitä. Ulko-oleskelutilojen osalta kaavoissa on pyritty osoittamaan tavoitetilanteen äänitason 55-60 dBA:n saavuttaminen päivällä. Julkisivujen ääneneristysvaatimuksia korotetaan tyypillisesti 2…5 dB(A) vanhoihin kaavoihin nähden.

 

Aktiivisessa käytössä olevilla vanhoilla virkistysalueilla melutaso-ohjearvojen saavuttaminen on ollut selvästi asuntoalueita vaikeampaa. Vähäiset meluntorjuntaresurssit on mieluummin haluttu ohjata asuntoalueiden suojaamiseen.

 

Olemassa olevat raitiotie- ja metroradat on rakennettu ja niillä liikkuva kalusto hankittu pääosin ennen melutason ohjearvojen vahvistamista, joten ratojen lähialueilla melutaso ylittää nykyisin päätöksen ohjearvot monin paikoin.

 

Raideliikenteessä voimakkain melun aiheutuu pyörien ja kiskon pinnan kosketuksesta toisiinsa. Pyörien ja kiskojen säännöllisellä työstöllä ja hionnalla voidaan melutasoa jonkin verran alentaa. Runkoääniä vaimennetaan radan peruskorjauksissa sepelikerroksen alle asennettavilla tärinäneristyslevyillä. Ilmaääniin tällä ei kuitenkaan ole vaikutusta.

 

Uusimmat metro-osuudet on varustettu alun perin meluesteillä. Vanhempien rataosuuksien varustamisesta tehokkailla meluesteillä on tehty suunnitelmia samoin kuin eräiden jälkeenpäin tehtyjen meluesteiden korottamisesta, jolloin päästään vaadittuihin melutason ohjearvoihin.

 

Erityisen tärkeää on, että kaavoitettaessa noudatetaan asuinrakennusten sijoittelussa riittäviä etäisyyksiä radasta, millä turvataan melun vaimeneminen vaadittuun tasoon.

 


Muutostarpeet

 

Melutasoja koskevat ohjearvot eivät sellaisenaan takaa laadullisesti hyvää ja häiriötöntä ääniympäristöä. Keskiäänitasojen lisäksi suunnittelussa on tarpeen kiinnittää huomiota myös melun muihin ominaisuuksiin ja erityisolosuhteisiin, kuten melun luonteeseen, meluhuippuihin, melun toistuvuuteen ja ajalliseen jakaumaan. Selvänä ongelmana on Helsingissä pidetty enimmäismelutasojen ohjearvojen puuttumista. Katu- ja raideliikenteen osalta enimmäismelutaso on suunnittelussa usein mitoittava tekijä.

 

Pelkkä keskiäänitasojen arviointi ei anna kattavaa kuvaa suunnittelualueen melutilanteesta, ja se mittaa puutteellisesti melun häiritsevyyttä. On tapauksia, joissa keskiäänitasot eivät ylity, mutta asukkaat kokevat melun erittäin häiritsevänä. Esimerkiksi hiljaisina aamuyön tunteina kuuluvat yksittäisten ajoneuvojen kiihdytys- ja jarrutusäänet koetaan erittäin häiritsevinä, vaikka ne eivät riitä nostamaan keskiäänitasoa yli ohjearvojen. Keskiäänitasojen rinnalla olisi siis pystyttävä arvioimaan myös melun yleistä häiritsevyyttä sekä yksittäisistä melutapahtumista aiheutuvia häiriöitä.

 

Edellä mainittujen kehittämistarpeiden ohella olisi toivottavaa, että myös pääkaupungin jo rakennetusta ympäristöstä johtuvat olosuhteet voitaisiin ottaa riittävästi huomioon. Suurkaupunkiin on perinteisesti kuulunut tietty määrä esim. liikenteen ja naapurien aiheuttamaa melua. Kaupunkia rakennettaessa pitäisi voida tehdä kokonaisvaltaisia arvioita eri toimenpiteiden edusta ja haitoista ja valita tyydyttävä kompromissi eri tavoitteiden kesken. Suunnittelussa tulisi tehdä kokonaisvaltaisia arvioita myös melun suhteen soveltamatta yksioikoisesti äänitasoon perustuvia ohjearvoja. Valtioneuvoston päätöksen (993/1992) mukaista ohjeistusta tulisikin edelleen kehittää monipuolisemmaksi, vastaten suunnittelijoiden tarpeita ja huomioiden pääkaupungin olosuhteet.

 

Ohjearvojen käyttö lupamenettelyissä

 

Terveydensuojelulain mukainen sijoituslupa

 

Melun aiheuttamia haittoja on pyritty ennalta ehkäisemään ja poistamaan ympäristönsuojelun ja terveydensuojelun ennakko- ja jälkivalvontakeinoin. Ennakkovalvonta pohjautui aikaisemmin terveydenhoitolain, myöhemmin terveydensuojelulaki, mukaiseen sijoituslupaan, ja naapuruussuhdelakiin, joita sovellettiin ympäristölupamenettelylain mukaisessa ympäristölupamenettelyssä. Nykyisin ennakkovalvonta pohjautuu ympäristönsuojelulain mukaiseen ympäristölupamenettelyyn, jossa voidaan soveltaa myös naapuruussuhdelain 17 §:ää.

 

Sijoituslupien lupaharkinnassa sovellettiin aikaisemmin lääkintöhallituksen ohjekirjeessä 21/1987 annettuja melun terveydellisiä ohjearvoja ulkona vallitsevalle melulle alueen pääasiallisen käyttötarkoituksen mukaan. Naapuruussuhdelain mukainen harkinta pohjautui myös pitkälti terveyshaittojen arviointiin, vaikka suojeltavana oikeushyvänä oli terveyden lisäksi myös viihtyisyysarvot.

 

Melutason ohjearvot ympäristölupamenettelyssä

 

Melutason yleisten ohjearvojen käyttö ympäristölupamenettelyssä yleistyi 1990-luvun lopulla. Näin tapahtui siitä huolimatta, että ympäristölupamenettelyä ei mainittu valtioneuvoston päätöksen (993/1992) soveltamisalueessa. Valtioneuvoston päätöksen perustelumuistiossa (Ympäristöministeriö, 26.10.1992) todetaan, että päätöstä ei noudatettaisi tehtäessä päätöksiä esimerkiksi terveydenhoitolain mukaisista sijoitusratkaisuista ympäristölupahakemusten perusteella ympäristölupamenettelylain mukaisessa menettelyssä. Tällöin sovellettaisiin edelleen lääkintöhallituksen ohjekirjettä, jota sovellettaisiin myös muussa terveydenhoitolain mukaisessa päätöksenteossa. Ohjekirjettä sovellettaisiin myös terveydenhoitolain mukaisessa terveysvalvonnassa selvitettäessä melusta aiheutuvaa terveyshaittaa ja haitan torjumiseksi tarvittavia toimia.

 

Osasyynä soveltamiseen lienee ollut se, että suoraan sovellettavaa oikeusohjetta ei ollut olemassa. Terveydensuojelulaki (763/1994) tuli voimaan 1.1.1995. Tällöin kumottiin terveydenhoitolaki (469/1965) ja sen nojalla annetut asuntojen terveydellisiä oloja koskeneet ohjeet, joihin kuului lääkintöhallituksen ohjekirje 21/1987, jota oli soveltamisalansa mukaisesti sovellettu terveydenhoitolain mukaisessa laitosten sijoituslupamenettelyssä. Terveydensuojelulain nojalla sosiaali- ja terveysministeriö ohjeisti asuntojen ja muiden oleskelutilojen melun arviointia ministeriön oppaalla 1997:1 Sisäilmaohje, joka tuli voimaan 1.2.1997. Sisäilmaohjeessa keskityttiin melun osalta sisämelutasoihin ja siinä todettiin, että ”ohjearvojen lähtökohtana on ollut asuntoalueiden ja asuntojen piha-alueiden päiväajan melun taso LAeq,07-22h ≤ 55 dB ja yöajan melun taso LAeq,22-07h ≤ 50 dB”. Sisäilmaohjeen korvasi myöhemmin Asumisterveysohje. Voitaneen todeta, että ympäristölupamenettelyssä sovellettavia terveysperusteisia ohjearvoja ei ole ollut 1.1.1995 jälkeen.

 


Edellä kuvatulla tavalla päädyttiin lupa-asioiden melutasojen sääntelyssä normityhjiöön, joten valtioneuvoston päätöksen soveltaminen vähitellen muuttui maan tavaksi. Siihen on saatettu luparatkaisussa jopa viitata sovellettavana oikeusohjeena.

 

Melutason ohjearvojen soveltaminen ympäristölupamenettelyssä voi johtaa terveydellisten ohjearvojen soveltamista tiukempaan sääntelyyn, koska tavoitteena olisi myös viihtyisyyden ja työnteon edellytysten turvaaminen. Kun aikanaan meluntorjuntalaki säädettiin, ei naapuruussuhdelakiin tai terveydensuojelulakiin tehty sellaista muutosta, joka olisi tehnyt tiukemman tulkinnan mahdolliseksi. Kuitenkin nykyisen ympäristönsuojelulain tavoitteena oleva ympäristön pilaantumisen ehkäisy kattaa terveyshaitan lisäksi myös ympäristön yleisen viihtyisyyden vähentymisen, on ympäristönsuojelulain ja melutason ohjearvojen päämäärä sama. Ongelmana on, että melutason ohjearvoja ei alun perin valmisteltu ympäristölupamenettelyä silmälläpitäen.

 

Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen lupaharkinnassa on melun osalta harkinta tehty valtioneuvoston päätöksen mukaisten ohjearvojen ja soveltuvin osin terveydensuojelulain mukaisten ohjeiden perusteella. Kyse on ohjearvoista, joista voidaan perustellusta syystä poiketa. Ympäristölupien valmistelussa ovat korkeinta sallittavaa keskiäänitasoa koskevat määräykset Helsingissä yleisesti olleet asuinalueiden ja virkistysalueiden osalta päiväajalle klo 7-22 LAeq 55 dB ja yöajalle klo 22-7 LAeq 50 dB.

 

Rakentaminen ja muu lupamenettely

 

Rakennuslupamenettelyssä voidaan ohjata ja uudisrakentamisen osalta myös määrätä, että rakennuksen julkisivun ääneneristävyys suunnitellaan ja toteutetaan niin, että rakennuksen sisällä toteutuu valtioneuvoston päätöksessä eri käyttötarkoituksille annetut sisätiloja koskevat ohjeelliset äänitasot. Rakennussuunnittelulla, kuten sijoittamalla melulle herkemmät tilat kadun vastakkaiselle puolelle, voidaan parantaa myös sisätilojen ääniolosuhteita. Rakennusten ja rakenteiden sijoittelulla tontilla voidaan vaikuttaa ääniolosuhteisiin sisätiloissa ja myös pihojen ulkomelutasoon.

 

Kaupunki ottaa huomioon ohjearvot lupapäätöksissään yleisten alueiden käytöstä konsertti- tms. tilaisuuksiin. Ohjearvoja noudatetaan myös omassa talonrakennus- ja maanrakennustoiminnassa.

 


Melutason ohjearvojen muutostarve

 

Helsingin kaupunki esittää, että ympäristöministeriö selvittäisi, voidaanko melutason ohjearvoja koskevaa valtioneuvoston päätöstä muuttaa siten, että olisi mahdollista laajentaa sen soveltamisala koskemaan myös ympäristönsuojelulain mukaista lupamenettelyä. Samalla tulisi selvittää myös mahdollisuudet muuttaa ampumaratamelusta annetun ohjearvon soveltamisalan laajentamista ympäristölupamenettelyyn. Lisäksi tulisi moottoriratoja koskevaa sääntelyä täydentää ohjearvoilla ja sitä koskevilla melun leviämistä ja meluhaitan arviointia koskevilla ohjeilla. Vielä tulisi täsmentää terveyshaitan arvio.

 

Ohjearvojen käyttö yksittäisten valitusten käsittelyssä

 

Helsingin kaupungin ympäristölautakunta ja sen alainen ympäristökeskus toimivat johtosäännön mukaan Helsingin kaupungin terveydensuojelu- ja ympäristönsuojeluviranomaisena.  Asukkaiden tekemät meluhaittaa koskevat valitukset ovat koskeneet pääasiassa erilaisia asuntoihin tunkeutuvia rakennusten teknisten laitteiden aiheuttamia meluja, mutta myös liikenteen aiheuttamaa melua. Ympäristökeskus on soveltanut yksittäisten valitusten käsittelyssä pääsääntöisesti terveydensuojelulakia ja sen nojalla annettuja ohjeita, kuten lääkintöhallituksen ohjekirjettä, Sisäilmaohjetta ja Asumisterveysohjetta. Liikenteen osalta konkreettisiin toimiin ei kunnallisella valvontaviranomaisella ole mahdollisuutta ryhtyä. Tieto haitasta on välitetty kaupunkisuunnittelusta vastaavalle hallintokunnalle, joka on ottanut sen tarvittaessa huomioon meluesteiden tai liikennejärjestelyjen suunnittelussa.

 

Ympäristönsuojelulain tultua voimaan on meluhaittaa koskeva sääntely monipuolistunut. YSL:n 3 §:n mukaan ympäristön pilaantumista voi olla terveyshaitan lisäksi myös ympäristön yleisen viihtyisyyden vähentyminen. Terveyshaitan osalta arviointi voi edelleen pohjautua sosiaali- ja terveysministeriön Asumisterveysohjeeseen. Viihtyisyyden vähentyminen ei kuitenkaan ole tällä hetkellä säädeltyä.

 

Muutostarpeet

 

Helsingin kaupunki esittää, että melun aiheuttaman terveyshaitan arviointia koskevaa ohjeistusta kehitetään niin, että yksittäisten valitusten käsittely voisi pohjautua yksiin melutason ohjearvoihin ja niiden soveltamisohjeisiin.

 

Kirje ympäristöministeriölle ja pöytäkirjanote kaupunkisuunnitteluvirastolle, liikennelaitokselle, rakennusvalvontavirastolle, rakennusvirastolle ja ympäristökeskukselle.

 

Lisätiedot:
Matikainen Kristiina, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2262

 

 

LIITE

Valtioneuvoston päätös melutason ohjearvoista 993/1992

 

 

 

 


3

25.4.2005 pöydälle pantu asia

KAUPUNGINVALTUUSTON PÄÄTÖKSEN 30.3.2005 TÄYTÄNTÖÖNPANO: HELSINGIN EKOLOGISEN KESTÄVYYDEN OHJELMA -YMPÄRISTÖNSUOJELUN PAINOPISTEET JA TAVOITTEET VUOSILLE 2005 - 2008

 

Khs 2004-2513

 

Kvsto päätti 16.3.2005 hyväksyä Helsingin kaupungin ympäristöpolitiikan strategisiksi tavoitteiksi vuosina 2005 - 2008 seuraavaa:

 

-                                       Helsingin kaupungin päämäärä on toimia ekologisesti kestävällä tavalla terveellisen, viihtyisän ja monimuotoisen elinympäristön turvaamiseksi.

-                                       Helsingin kaupunki tiedostaa globaalin vastuunsa ja pyrkii määrätietoisesti vähentämään osuuttaan ympäristön kuormituksesta.

-                                       Helsingin kaupunki tehostaa ympäristöhaittojen ehkäisyä ja korjaa jo syntyneet haitat.

-                                       Helsingin kaupungin virastot, laitokset ja tytäryhteisöt tehostavat ympäristöjohtamistaan. Lautakuntien hyväksyttäviksi laaditaan hallintokuntakohtaiset suunnitelmat toteuttamaan Helsingin kestävän kehityksen toimintaohjelmaa ja ekologisen kestävyyden ohjelmaa. Suunnitelmissa sitoudutaan ympäristön tilan jatkuvaan parantamiseen

-                                       Helsingin kaupunki sitoutuu toiminnassaan ja päätöksenteossaan:

 

-                                       torjumaan ilmastomuutosta erityisesti vähentämällä energian kulutusta sekä energiatuotannon, jätehuollon ja liikenteen kasvihuonekaasupäästöjä

-                                       käyttämään ympäristöään siten, että elävä ja monimuotoinen kaupunkiluonto säilyy erityispiirteineen

-                                       edistämään vähäpäästöisiä ja vähämeluisia liikkumismuotoja sekä ekotehokasta ja sosiaalisesti kestävää kaupunkirakennetta

-                                       rakentamaan energiaa ja materiaaleja säästäen, ekotehokkaasti ja terveellisesti

-                                       parantamaan hankkijoiden ympäristöosaamista sekä tekemään entistä enemmän ympäristövaikutukset huomioivia tuotteiden ja palvelujen hankintapäätöksiä

-                                       parantamaan kaupungin henkilöstön ja kaupunkilaisten ympäristötietoisuutta ja mahdollisuuksia vaikuttaa ympäristöä koskevaan päätöksentekoon.

 

Lisäksi Kvsto päätti hyväksyä seitsemän toivomuspontta.

 

./.                   Helsingin ekologisen kestävyyden ohjelma on liitteenä 1.

 

Ryj toteaa, että Helsingin ekologisen kestävyyden ohjelma on kaupungin neljäs ympäristöohjelma. Ohjelma sisältää kaupungin ympäristönsuojelun painopisteet vuosille 2005 – 2008.

 

Ohjelma on jaettu kuuteen teemakokonaisuuteen, jotka ovat:

 

-                                       Kasvihuonekaasujen vähentäminen: kestävät energian tuotanto- ja kulutustavat

-                                       Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen ja vaaliminen

-                                       Kaupunkirakenne, liikenne ja liikkuminen

-                                       Ekologisen kestävyyden parantaminen rakennustoiminnassa (EkoRak)

-                                       Elinkaariajattelun sisällyttäminen hankintoihin

-                                       Ympäristöjohtamisen kehittäminen ja ympäristömyötäisten asenteiden ja toiminnan edistäminen

 

Jokaisessa teemassa esitetään 25 osatavoitetta ja 54 toimenpiteitä, joilla konkretisoidaan ekologisen kestävyyden päätavoitteita. Khs totesi päätösesityksessään Kvstolle pitävänsä tarpeellisena, että Kvsto hyväksyy Helsingin kaupungin ympäristöpolitiikan strategiset tavoitteet ja että toimenpiteiden toteutuksesta päätetään kaupunginhallituksessa Kvston päätöksen täytäntöönpanon yhteydessä. Ohjelmassa esitettyjä toimenpiteitä toteutetaan kaupunginhallituksen antamien kunkin vuoden talousarvion laadintaohjeiden virastokohtaisten talousarvioraamien puitteissa.

 

Ryj toteaa, että Khs ilmoitti Kvstolle tarkoituksenaan olevan, mikäli Kvsto hyväksyy päätösehdotuksen, hyväksyä Helsingin ekologisen kestävyyden ohjelmaan sisältyvät tavoitteet ja toimenpiteet ohjeellisina noudatettavaksi sekä kaupungin virastojen ja laitosten toiminnan suunnittelussa huomioon otettavaksi vuosina 2005 – 2008.

 


RYJ                                    Kaupunginhallitus päättänee hyväksyä Helsingin ekologisen kestävyyden ohjelmaan sisältyvät seuraavat tavoitteet ja toimenpiteet ohjeellisina noudatettavaksi sekä kaupungin virastojen ja laitosten toiminnan suunnittelussa huomioon otettavaksi vuosina 2005 – 2008:

 

Tavoite 1.1.

Kehitetään kasvihuonekaasupäästöjen seurantaa

Kehitetään kasvihuonekaasupäästöjen seurantaa vuosiseurantaan sopivaksi ja parannetaan laskentaa. Toimenpide 1.1.1.

 

Tavoite 1.2.

Säästetään energiaa

Päivitetään hallintokuntakohtaiset ja kaupungin energiansäästösuunnitelmat ja integroidaan ne ympäristöohjelmiin Toimenpide 1.2.1.

Pysäytetään ja käännetään laskuun sähkön ominaiskulutusten kasvu. Toimenpide 1.2.2.

Osallistutaan energiatehokkuusindeksin (energiatehokkuuden seurantajärjestelmän) kehittämiseen. Toimenpide 1.2.3.

 

Tavoite 1.3.

Lisätään uusiutuvien energialähteiden hyödyntämistä

Otetaan käyttöön teknisesti ja taloudellisesti kannattavia uusiutuvia energialähteitä. Toimenpide 1.3.1.

 

Tavoite 1.4

Edistetään jätteiden lajittelua ja kierrätystä

Lisätään keskitettyjä lajittelupaikkoja Helsingin alueelle. Toimenpide 1.4.1

Edistetään kompostointia. Toimenpide 1.4.2.

 

Tavoite 2.1.

Määritellään kaupunkiluonnon monimuotoisuuden turvaamisen periaatteet

Laaditaan toimintaohjelma Helsingin luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi vuosille 2008-2018. Ohjelmaan sisältyy kaupunkiluonnon monimuotoisuuden arviointikriteerien kehittäminen yhteistyössä tutkijoiden ja asiantuntijoiden kanssa. Toimenpide 2.1.1.

Uudistetaan Helsingin luonnonsuojeluohjelma. Toimenpide 2.1.2.

Laaditaan pienvesiohjelma. Toimenpide 2.1.3.

 

Tavoite 2.2

Kehitetään Helsingin viheralueiden tilan seurantaa

Aloitetaan viheralueiden seurantatietojen ylläpitojärjestelmän luominen tekemällä kertaluonteinen viheraluerakenteen tarkastelu (paikkatietoaineisto). Toimenpide 2.2.1.

Tavoite 2.3

Tehostetaan vuorovaikutusta ja luonto- ja viheraluetietojen välittämistä

Selvitetään asukkaiden lähiluontotarpeita kyselytutkimuksin. Toimenpide 2.3.1.

Toteutetaan Luontotietojärjestelmän Internet-versio. Toimenpide 2.3.2.

 

Tavoite 3.1

Ehkäistään kaupunkirakenteen tiivistämiseen ja täydentämiseen liittyviä mahdollisia ympäristöhaittoja

Lisätään suunnittelussa tarvittavaa tietoa tiivistämisen ja täydennysrakentamisen vaikutuksista. Toimenpide 3.1.1.

Vahvistetaan viher- ja virkistysalueiden verkoston rakennetta ja kehitetään sitä koskevia suunnittelutavoitteita ja –kriteerejä. Toimenpide 3.1.2.

 

Tavoite 3.2

Edistetään monikeskuksista seuturakennetta

Edistetään seudullisen aluerakenteen kehittämisstrategian laatimista. Toimenpide 3.2.1.

 

Tavoite 3.3

Vähennetään liikenteen melua ja päästöjä sekä niistä aiheutuvia haittoja

Lisätään tietoa ilmanlaadusta vilkkaiden väylien varsilla. Toimenpide 3.3.1.

Arvioidaan melun häiritsevyyttä asuin- ja virkistysalueilla. Toimenpide 3.3.2.

Vähennetään katupölyä. Toimenpide 3.3.3.

Tuotetaan tietoa kaupunkiajon päästöistä. Toimenpide 3.3.4.

Edistetään maa- ja biokaasun käyttöä liikennepolttoaineena pääkaupunkiseudulla. Toimenpide 3.3.5.

 

Tavoite 3.4

Kehitetään liikkumisen ohjausta ja hallintaa

Sovelletaan liikkumisen ohjauksen malleja uusilla asuin- ja työpaikka-alueilla. Toimenpide 3.4.1.

Tuetaan liikkumisen ohjausta kampusalueilla. Toimenpide 3.4.2

Tehdään työpaikoille liikkumissuunnitelmia. Toimenpide 3.4.3.

Tutkitaan tienkäyttö-/ruuhkamaksujen mahdollisuuksia. Toimenpide 3.4.4.

 


Tavoite 4.1

Sovelletaan ekologista rakennuttamisprosessia kaikessa kaupungin omassa rakentamisessa

Laaditaan Helsingille oma ekologisesti kestävän rakentamisen ohjelma
(EkoRak-ohjelma). Toimenpide 4.1.1.

Kehitetään ja sovelletaan elinkaarianalyysin menetelmiä rakennussuunnittelussa ja rakennuttamisessa sekä maaperän kunnostuksessa. Toimenpide 4.1.2.

 

Tavoite 4.2

Lisätään ekologisesti kestävää uudis- ja korjausrakentamista koskevaa tietoa ja osaamista

Lisätään ekorak-aiheista ammatillista ja täydennyskoulutusta kaupungin rakennuttamisen, suunnittelun, rakentamisen ja kiinteistönhoidon ammattilaisille. Toimenpide 4.2.1.

Selvitetään seudullisen ekorak-neuvontapalvelun tarve ja toteuttamismahdollisuudet. Toimenpide 4.2.2.

Laaditaan ekorakentamisohjeistojen atk-sovellus ympäristöministeriön PromisE-ohjelman pohjalta. Toimenpide 4.2.3.

Käynnistetään rakennustoiminnan ekologisen kestävyyden parantamiseen ja elinkaarianalyysin soveltamiseen liittyviä käytännönläheisiä tutkimus- ja kehittämishankkeita yhteistyössä alan tutkimuslaitosten ja oppilaitosten kanssa. Toimenpide 4.2.4.

 

Tavoite 4.3

Vähennetään rakennuskannan lämmön ominaiskulutusta ja lisätään uusiutuvien energialähteiden käyttöä

Sisällytetään lämmöneristyskyvyn parantamista koskevia suosituksia
korjausrakentamisen ohjeistukseen. Toimenpide 4.3.1.

Turvataan rakennusten energiakatselmusten pohjalta määriteltyjen toimenpiteiden toteuttaminen. Toimenpide 4.3.2.

Lisätään kaukojäähdytyksen käytön mahdollisuuksia kaupungin omissa toimitiloissa. Toimenpide 4.3.3.

Käynnistetään aurinkoenergian hyödyntämishankkeita kouluissa ja päiväkodeissa osana ympäristökasvatusta. Toimenpide 4.3.4.

 

Tavoite 4.4

Edistetään ekologisesti kestävien ja ympäristöterveyden kannalta haitattomien rakennusmateriaalien ja rakennusosien käyttöä ja markkinoille pääsyä 

Määritellään kaupungin rakennuskohteissa käytettäville rakennusmateriaaleille ja -osille ympäristökriteerit uusimman tutkimustiedon pohjalta ja kehitetään rakennusmateriaalien ekotehokkuustarkastelua. Toimenpide 4.4.1.

Tehostetaan rakennusmateriaalien ja -osien uudelleenkäytön kehittämistyötä. Toimenpide 4.4.2.

 

Tavoite 5.1

Määritellään tarkempia ympäristökriteerejä viiden tuoteryhmän hankinnoille: pesu- ja puhdistusaineet, mikrotietokoneet, toimistolaitteet, siivouspalvelut

Kilpailutettaessa kaupungin hankintoja laaditaan tarkempia ympäristökriteerejä seuraaville tuoteryhmille: pesu- ja puhdistusaineet, mikrotietokoneet (ja oheislaitteet), toimistolaitteet (kopiokoneet ja tulostimet) sekä siivouspalvelut. Toimenpide 5.1.1. 

 

Tavoite 5.2

Järjestetään ympäristökoulutusta kaikille kaupungin hankinnoista vastaaville

Laaditaan Helsingin kaupungin intranetiin helppokäyttöinen ekohankintaopas vuoteen 2006 mennessä. Toimenpide 5.2.1

Järjestetään ympäristökoulutusta hankkijoille kerran vuodessa 1/2 päivää. Koulutuksessa käsitellään ajankohtaisia kysymyksiä lainsäädännön tulkinnoista, eri tietokantojen soveltamista sekä eri tuoteryhmien ympäristökysymyksiä. Koulutus sidotaan toimenpiteeseen 6.2.1. Toimenpide 5.2.2.

Osallistutaan Portaat luomuun -koulutusohjelmaan, jonka yhteydessä selvitetään kaupungin mahdollisuuksia lisätä luomutuotteiden käyttöä. Toimenpide 5.2.3.

 

Tavoite 5.3

Ehkäistään jätteen syntyä hankinnoissa

Otetaan käyttöön esimerkiksi YTV:n vuonna 2004 laatima toimistojen parhaat käytännöt -malli jätteen synnyn ehkäisystä. Toimenpide 5.3.1.

Kehitetään jätemäärien seurantaa ympäristöraportoinnin puitteissa. Toimenpide 5.3.2.

 

Tavoite 5.4

Vähennetään kaupungin toimistopaperin kulutusta vuoden 2002 tasosta 10 % vuoteen 2008 mennessä (kg/työntekijä)

Järjestetään paperinsäästöviikkoja ja -kilpailuja virastoissa; palkitaan osalla säästyneistä rahoista eniten paperia säästäneet yksiköt. Toimenpide 5.4.1.

Selvitetään henkilöstölehtien, lautakuntien esityslistojen, taloushallinnon ja HELA-järjestelmän paperinsäästömahdollisuudet. Toimenpide 5.4.2. 

 


Tavoite 5.5

Lisätään ympäristömerkittyjen (tai vastaavat kriteerit täyttävien) pesu- ja puhdistusaineiden kulutuksen osuutta tuoteryhmän hankinnoista 10 % vuoden 2003 tasosta vuoteen 2008 mennessä

Annetaan hallintokunnille suositus suosia ympäristömerkittyjä tai vastaavat kriteerit täyttäviä tuotteita pesu- ja puhdistusainehankinnoissaan. Myös HELI-intrassa annetaan ohjeistusta tästä aiheesta. Toimenpide 5.5.1.

 

Tavoite 6.1.

Kehitetään virastojen ja laitosten ympäristöjohtamista osana johtamisjärjestelmiä

Järjestetään kaupungin johdolle ympäristökoulutusta: a) esitellään ajankohtaista ympäristötietoa virastopäällikköpäivien yhteydessä sekä b) järjestetään ympäristöjohtamisen kehittämiskoulutusta kaupunkikonserniin kuuluvien virastojen, laitosten ja tytäryhteisöjen johtotehtävissä oleville yksi päivä vuosittain. Toimenpide 6.1.1.  

Virastot ja laitokset laativat itselleen suunnitelman toteuttamaan Helsingin ekologisen kestävyyden ohjelmaa. Suunnitelma hyväksytään ao. lautakunnassa. Toimenpide 6.1.2.

 

Tavoite 6.2

Luodaan hallintokuntiin verkosto kaupungin henkilöstön ympäristövastuullisuuden ja organisaation ekotehokkuuden edistämiseksi

Koulutetaan ekotukihenkilöitä joka työyksikköön (1 hlö / max 100 henkeä). Tavoitteena 1 000 koulutettua henkilöä v. 2008 mennessä. Koulutus on kaksipäiväinen. Toimenpide 6.2.1.

Kootaan ja levitetään työpaikkojen ekologisointiin liittyvää tietoa ja materiaalia Helsingin työntekijöille. Toimenpide 6.2.2.

 

Tavoite 6.3

Parannetaan opetus- ja kasvatushenkilöstön ympäristökasvatustyön edellytyksiä

Järjestetään laadukasta ympäristökasvatuskoulutusta opettajille, päivähoidon- ja nuorisotalojen henkilöstölle. Toimenpide 6.3.1.

 

Tavoite 6.4

Edistetään kaupunkilaisten ympäristövastuullisuutta

Kootaan ympäristöasioiden portaali Helsingin kaupungin Internet-sivuille. Toimenpide 6.4.1.

Tehdään suunnitelma ekokuluttajaneuvonnan toteuttamisesta. Toimenpide 6.4.2.

 


Tavoite 6.5

Turvataan olemassa olevien luontokeskusten sekä luonto- ja ympäristökoulujen toiminta ja kehitysedellytykset

Parannetaan ympäristökasvatuspalveluita tuottavien talojen yhteistyötä ja selvitetään rahoitusmahdollisuudet. Toimenpide 6.5.1.

 

Lisäksi kaupunginhallitus päättänee kaupunginvaltuuston 30.3.2005 hyväksymien toivomusponsien osalta (suluissa äänestyksen pohjana olleen yhdistelmän mukainen numero) seuraavaa:

 

Toivomusponsi 1 (1) sivistys- ja henkilöstötointa johtavan apulaiskaupunginjohtajan valmisteltavaksi.

 

Toivomusponnet 2–5 (2, 4, 7 ja 11) rakennus- ja ympäristötointa johtavan apulaiskaupunginjohtajan valmisteltavaksi.

 

Toivomusponnet 6 ja 7 (15 ja 31) kaupunginjohtajan valmisteltavaksi.

 

Pöytäkirjanote sekä ohjelmaraportti kaikille lauta- ja johtokunnille sekä virastoille ja laitoksille.

 

Lisätiedot:
Matikainen Kristiina, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2262

 

 

LIITE

Helsingin ekologisen kestävyyden ohjelma - Ympäristönsuojelun painopisteet ja tavoitteet vuosille 2005 - 2008

 

 

 

 


1

SOSIALIDEMOKRAATTISEN VALTUUSTORYHMÄN KIRJE PERUSTERVEYDENHUOLLON OSAAMISEN JA TYÖVOIMAN SAATAVUUDEN TURVAAMISESTA

 

Khs 2005-104

 

Sosialidemokraattinen valtuustoryhmä toteaa 19.1.2005 Khlle osoittamassaan kirjeessä seuraavaa:

 

”Helsingin perusterveydenhuollon iso ongelma viimeisten vuosien aikana on ollut lääkärityövoiman saatavuus ja sen suuri vaihtuvuus. Se on toisaalta heikentänyt omalääkärijärjestelmän kehittämistä ja lisännyt alueellista palvelujen saatavuuden ja laadun epätasa-arvoa.

 

Kaupunki on monin eri tavoin yrittänyt parantaa näitä asioita. Tilanne on kuitenkin edelleen epätyydyttävä ja näyttää siltä, että lisä toimia tarvitaan.

 

Sosialidemokraattinen valtuustoryhmä haluaa, että perusterveydenhuollon vetovoimaa lisätään perusteisiin menevillä, pysyvillä ratkaisuilla. Olemme pohtineet kahden eri keinon tutkimista ja niiden käyttöön saamista.

 

1                          Helsingin terveysvirasto kokonaisuudessaan tai sen erikseen nimetyt terveysasemat nimettäisiin opetusterveyskeskukseksi/-asemiksi. Nimeäminen tarkoittaisi mielestämme neuvotteluja opetusministeriön kanssa niin, että opetusterveyskeskus saisi sille yliopisto-opetuksen koulutuspaikkana kuuluvan aseman ja tulisi siihen kuuluvien säädösten ja mm. EVO rahoituksen piiriin. Terveysasemien nimeämisessä painotamme itäisen alueen asemia, koska siellä opetusterveysaseman status tukisi perusterveydenhuollon vetovoimaa ja antaisi opiskelijoille mielenkiintoisen alueen toteuttaa väestön palvelujen tarpeita.

2                          Lääkärikoulutuksen sisällöstä käytiin runsas pari kuukautta sitten mielenkiintoinen televisio keskustelu. Keskustelussa kävi ilmi, että eri tiedekuntien välillä on suuria eroja perusterveydenhuollon opetuksen sisällöissä ja sen käytännön toteutuksessa. Helsingin yliopiston perusterveydenhuollon opetuksessa todettiin olevan parantamisen varaa. Sen opetus oli vähäisempää muihin yliopistoihin verrattuna. Tämä asia olisi mielestämme selvitettävä ja korjattava niin, että perusterveydenhuollolla on vahva osuus lääkäreiden koulutuksessa myös Helsingissä. Tämä edellyttää neuvotteluja opetusministeriön kanssa.

 

Sosialidemokraattinen valtuustoryhmä esittää, että kaupunginhallitus käynnistää neuvottelut opetusministeriön kanssa näiden kahden edellä mainitun asian tutkimiseksi ja sen jälkeen tarvittavien toimien käytäntöön saattamiseksi.”

 

Stj toteaa, että valtuutettu Ilkka Taipale on 13.10.2004 tehnyt aloitteen opetusterveyskeskuksen kehittämisestä Itä-Helsinkiin, esim. Myllypuron ja Kontulan alueelle. Tähän aloitteeseen vastataan Kvston kokouksessa 25.5.2005 jäljempänä olevan terveyslautakunnan lausunnon pohjalta.

 

Khs on lisäksi 18.11.2004 käsitellyt Ilkka Taipaleen Khlle osoittaman kirjeen, jossa hän on esittänyt neuvottelujen käynnistämistä lääketieteellisen tiedekunnan kanssa opetuksen kehittämiseksi yhteistyössä Helsingin terveyskeskuksen ja sairaaloiden kanssa siten, että tilanne vastaisi niitä odotuksia, joita väestöllä ja tulevilla työnantajilla on valmistuvien lääkärien taidoista ja orientaatiosta työelämään. Khs on tuolloin kehottanut terveyskeskusta kiirehtimään toimenpiteitä opetusterveyskeskuksen perustamiseksi ja terveyskeskuslääkärikoulutuksen parantamiseksi Helsingissä. Stj on lisäksi ilmoittanut Khlle tavanneensa lokakuussa 2004 Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan tiededekaani, professori Leena Palotien, ja sopineensa hänen kanssaan, että Palotie omalta osaltaan kiirehtii asiaa tiedekunnan dekaanikokouksessa.

 

Terveyslautakunta toteaa (3.2.2005), että viime vuosina terveyskeskuslääkärivaje on ollut muuta Helsinkiä vaikeampi Itä- ja Koillis-Helsingin terveysasemilla.

 

Lääketieteen opiskelijoille ja lääkäreille tehdyissä kyselytutkimuksissa on osoitettu, että hyvin järjestetty työpaikka- sekä jatko- ja täydennyskoulutus on eräs keino lääkäreiden saatavuuden parantamiseksi.

 

Vanhoissa tiedekunnissa (Helsinki, Turku ja Oulu) on selvitysten mukaan esiintynyt enemmän tyytymättömyyttä terveyskeskuslääkärin työn opetukseen kuin uudemmissa tiedekunnissa.

 

Tilanne on kuitenkin muuttunut parempaan suuntaan opetusohjelmissa tehtyjen muutosten myötä. Viime vuosikymmenen aikana kaikissa lääketieteellisissä tiedekunnissa toteutettiin opintouudistuksia. Muun muassa Helsingin yliopistossa on siirrytty opetuksessa käyttämään ongelmalähtöisen oppimisen menetelmää.  Terveyskeskustyössä tärkeiden vuorovaikutustaitojen ja potilas-lääkärisuhteen opettamista on lisätty.

 

Helsingin terveyskeskuksella on sopimukset lääketieteen perusopetuksesta, terveysasemilla tapahtuvasta Kasvaminen lääkäriksi – opetusjaksosta (suomen- ja ruotsinkielinen opetus), kuudennen opetusvuoden käytännön harjoittelusta, lääkäreiden perusterveydenhuollon lisäkoulutuksesta sekä yleislääketieteen erikoislääkärikoulutuksesta.

 

Oppimispäiväkirjoista saadun palautteen perusteella lääketieteen opiskelijat ovat saaneet positiivisen kuvan Helsingin terveyskeskuksen toiminnasta ja terveyskeskuslääkärin työstä. Näin ollen vaikuttaa siltä, että jo perusopetuksessa saatu kuva toiminnasta terveyskeskuksessa on nykyisin parempi kuin niissä selvityksissä, joihin aloitteessa viitattaneen.

 

Helsingin yliopiston ja Helsingin terveyskeskuksen yhteisessä terveystutkimuksen neuvottelukunnassa on useissa kokouksissa, viimeksi 9.12.2004, käsitelty mahdollisuutta perustaa yliopistosairaalan organisaatioon, osaksi lääketieteellisen tiedekunnan kliinistä laitosta yleislääketieteen ja avosairaanhoidon yksikkö, jonka tehtäviä olisivat yleislääketieteen perus- ja jatkokoulutuksen suunnittelu ja kehittäminen sairaanhoitopiirin terveyskeskuksissa ja sairaaloissa, perusterveydenhuollon lisäkoulutuksen suunnittelu, kehittäminen ja toimivuuden arviointi alueen terveyskeskuksissa ja sairaaloissa ja ohjaajien koulutus sekä perusterveydenhuollon avainhenkilöstön täydennyskoulutus.  Perustettavaan yksikköön kuuluisi opetusterveyskeskus, joka muodostuu sairaanhoitopiirin alueelta valittavien terveysasemien verkostosta.

 

Edellä kuvatussa yliopiston kaavailemassa mallissa opetusterveyskeskustoiminta säilyisi terveyskeskuksen kannalta varsin nykyisenkaltaisena ja sekä fyysisesti että toiminnallisesti hyvin moneen paikkaan hajautuneena. Siten tämä malli ei terveyskeskuksen kannalta toisi juurikaan parannusta vallitsevaan tilanteeseen.

 

Mikäli uusi yksikkö perustetaan yliopistosairaalan organisaatioon, on pidettävä huolta siitä, etteivät perusterveydenhuollon opetuksen näkökulmat ja resurssitarpeet jää erikoissairaanhoidon varjoon.

 

Opetusterveyskeskus - ajatus on ollut toistuvasti esillä mm. päivystyssairaaloiden suunnittelun yhteydessä.

 

Terveyslautakunnan alaisena on toiminut lautakunnan keskuudestaan asettama jaosto, jonka tehtävänä oli periaatelinjauksin ohjata terveyskeskuksen kahden yhteispäivystyspisteen järjestelmää koskevaa valmistelua.

 

Osana jaostolle tapahtuvaa valmistelua terveyskeskus esitteli jaostolle loppusyksystä 2004 keskustelua varten ajatuksen päivystysratkaisun osana perustaa opetusterveyskeskus terveyskeskuksen omaan organisaatioon, itäisen päivystyspisteen yhteyteen.

 

Tätä ratkaisua puoltaisi mm. se, että läntisen ja itäisen päivystysalueen toimintojen erilaistumisriski on olemassa, kun läntinen päivystyspiste sijaitsee HUS:n toiminnan yhteydessä ja itäinen ei. Opetusterveyskeskuksen sijoittaminen itäisen päivystyspisteen yhteyteen tukisi päivystystoiminnan osaamista sekä turvaisi osaltaan tasa-arvoista palvelutarjontaa läntisellä ja itäisellä alueella. 

 

Sikäli kuin Malmin sairaala jatkaa päivystyspisteenä, voitaisiin Malmin terveysasemasta muodostaa opetusterveysasema tai muodostaa siitä yhdessä Malmin sairaalan päivystyspoliklinikan ja akuutin vuodeosastotoiminnan kanssa opetusterveyskeskus. Tämä opetusterveyskeskus muodostaisi fyysisesti keskitetyn sairaalan, päivystyksen ja terveysaseman toiminnallisen kokonaisuuden, jossa olisi mahdollisuudet antaa monipuolisesti lääkäreiden perus- ja jatkokoulutusta sekä kaikilla terveysasemien toimintaan että vuodeosasto- ja päivystystoimintaan liittyvillä osa-alueilla.

 

Terveyslautakunta pitääkin kannatettavana viimeksi mainittua vaihtoehtoa, jossa opetusterveyskeskus sijoitettaisiin itäisen päivystyspisteen yhteyteen.

 

Edellä sanotun perusteella lautakunta toteaa suhtautuvansa periaatteessa myönteisesti opetusterveyskeskuksen perustamiseen itäiseen Helsinkiin. Yksilöidyt ratkaisut tullaan tekemään osana meneillään olevaa yhteispäivystystoimintaa koskevaa valmistelua ja yhteistyössä Helsingin Yliopiston kanssa.

 

Stj toteaa vielä, että terveyskeskuksen ja Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan välisessä neuvottelussa 21.4.2005 on sovittu, että perustetaan yhteinen työryhmä valmistelemaan 12.9.2005 mennessä yhteinen esitys opetusterveyskeskuksen perustamisesta itäistä Helsinkiä palvelevan yhteispäivystyspisteen yhteyteen. Päätöstä sijoituspaikasta ei ole vielä tehty.

 

STJ                                    Kaupunginhallitus päättänee ilmoittaa sosialidemokraattiselle valtuustoryhmälle yhtyvänsä terveyslautakunnan lausunnossa 3.2.2005 esitettyyn näkemykseen opetusterveyskeskuksesta, ja ilmoittaa, että esityslistalla mainittuun valtuutettu Taipaleen aloitteeseen vastataan kaupunginvaltuuston kokouksessa 25.5.2005.

 

Pöytäkirjanote sosialidemokraattiselle valtuustoryhmälle jäljennöksin esityslistasta ja terveyslautakunnalle.

 

Lisätiedot:
Frantsi Anneli, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2292