PROS-järjestelmän käyttämä mallipohja

LAINAN MYÖNTÄMINEN SOVINTO RY:LLE

Khs 2005-71

Sovinto ry hakee (12.1.2005) 600 000 euron suuruista lainaa 15 vuodeksi käytettäväksi Mäkelänkatu 50:ssä sijaitsevien asuntola-, toiminta- ja varastotilojen hankkimista varten. Tilat on tarkoitettu Vaihtoehtoisen Ammatti- ja oppisopimuskoulun käyttöön.

Vaihtoehtoisen ammattikoulutuksen kannatusyhdistys SOVINTO ry toteaa mm., että se on vuodesta 1991 lähtien ylläpitänyt Vaihtoehtoista Ammatti- ja oppisopimuskoulua eri tavoin normaaleista koulutusväylistä syrjäytyneille nuorille ja maahanmuuttajille. Nykyisin koulutus tapahtuu Roihupellon teollisuusalueella, osoitteessa Pulttitie 9-11. Kaupunki myönsi 3 milj. markan suuruisen lainan vuonna 1999 kyseisten tilojen hankkimiseen.

Koulutus on työpainotteista. Uudenmaan TE-keskuksen pääasiallisella rahoituksella koulutus on viime vuosina muuttunut yhä tutkintopainotteisemmaksi koulun erityisluonteen opetusmenetelmineen kuitenkin säilyessä. Kyseisen koulutusväylän kautta nuorille tarjoutuu paremmat mahdollisuudet jatkossa työllistyä ja selviytyä itsenäisesti elämässään.

Sosiaalilautakunta toteaa (22.3.2005) mm., että sosiaalitoimen näkökulmasta kyseinen ammatillinen koulutus on merkityksellistä siksi, että niissä koulutuksissa olleet nuoret ovat olleet myös sosiaalitoimen asiakkaita; jotkut heistä ovat lastensuojelulaitoksissa sijoitettuina olleita nuoria.

SOVINTO ry on jo pidempään etsinyt tiloja koulutusaikaisen asumisen mahdollistavalle oppilasasuntolalle. Vuonna 1997 aloitettu hanke - koulutusaikaisen asumisen mahdollistava kuntoutusyksikkö eli asuntola – on kohdannut Laajasalon kaupunginosan asukkaiden voimakasta vastustusta. Vireillä olevia valituksia on runsaat 70.

SOVINTO ry on löytänyt koulutuksen lisätilatarpeisiin ja oppilasasuntolalle vaihtoehtoiset tilat Mäkelänkatu 50:ssä sijaitsevasta kiinteistöstä, josta yhdistys on kauppakirjan mukaan ostamassa tiloja asuntola-, koulutus- ja varastotiloiksi. Asuntolaa koskevan huonetilasuunnitelman mukaan asuntolapaikkoja on yhteensä 12. Asunnot ovat hyvätasoisia ja nykyisen helsinkiläisen asumisstandardin mukaisia. Samassa kiinteistössä on tällä hetkellä Kalliolan kannatusyhdistys ry:n kaksi lastensuojelulaitospalveluja tarjoavaa yksikköä. Toisen yksikön palveluista on tehnyt Vantaan sosiaali- ja terveystoimi ja toisen yksikön palveluista Espoon sosiaali- ja terveystoimi ostopalvelusopimuksen. Kaupungeista ainakin Vantaa on etsimässä käyttämälleen yksikölle uutta sijoituspaikkaa ja tonttia Vantaalta.

Kuntouttava oppilasasuntolatoiminta on toimintaa, joka osaltaan täydentää sosiaalitoimen toiminta-alueeseen kuuluvia asumispalveluja. Sosiaalivirastolla on omana toimintana lastensuojelun jälkihuollossa oleville nuorille tukiasumispaikkoja, joten heitä varten tällaisia asuntolapaikkoja ei tarvita. Sen sijaan on joukko jo hivenen vanhempia nuoria, jotka tarvitsevat itsenäistymisensä tueksi kokonaisvaltaisempaa itsenäiseen asumiseen ja elämän hallintaan yleensäkin liittyvää ohjausta.

SOVINTO ry on ostamassa Mäkelänkatu 50:ssä sijaitsevasta kiinteistöstä tiloja yhteensä noin 1550 m². Ala käsittää kokonaan rakennuksen 6. kerroksessa sijaitsevan asuntolan ruokala- ja keittiötiloineen. Edelleen yhdistys ostaa 3. kerroksesta 565 m² teollisuustilaa puuseppien ja venepuuseppien laajenevaa koulutusta varten sekä 1. kerroksesta noin 100 m² varastotilaa.

Kokonaiskauppahinta on 1 692 500 euroa, ja ostettaviin tiloihin liittyy muutos- ja korjauskustannuksia arviolta noin 400 000 euroa eli kustannukset ovat yhteensä noin 2 100 000 euroa. Yhdistys on anonut avustusta Raha-automaattiyhdistykseltä. Kustannuksista SOVINTO ry:n itsensä maksettavaksi jää noin 30 %.

Sosiaalilautakunta pitää tärkeänä SOVINTO ry:n kehittämiä vaihtoehtoisia ja kuntouttavia opetusmuotoja ja siihen liittyvää kuntouttavan asumisen mallia voimakkaasti oirehtiville nuorille. Sosiaalivirasto ei ole tehnyt SOVINTO ry:n kanssa ostopalvelusopimusta yhdistyksen tuottamista palveluista.

Sosiaalilautakunta puoltaa 400 000 euron suuruisen lainan myöntämistä SOVINTO ry:lle Mäkelänkatu 50:ssä sijaitsevissa tiloissa olevien, Vaihtoehtoisen Ammatti- ja oppisopimuskoulutuksen toimintaan liittyvien asuntolatilojen hankkimiseen ja kunnostamiseen. Ammatillinen koulutus ei kuulu sosiaalitoimen alaan. Lainamäärärahan määrä huomioon ottaen on aiheellista jättää määrärahaa käytettäväksi sosiaalitoimen muidenkin yhteistyökumppaneiden hankkeisiin.

Talousarvion kohdassa 9 01 02 sosiaalisiin tarkoituksiin myönnettäviä lainoja varten on varattu 1 682 000 euron suuruinen määräraha vuodelle 2005. Sosiaalilautakunta on aikaisemmin puoltanut tästä määrärahasta 195 000 euron suuruisen lainan myöntämistä. Sosiaalilautakunta pitää tärkeänä, että määrärahasta myönnetään lainoja vain sosiaalitoimen yhteistyökumppaneiden järjestämään toimintaan.

Päätös syntyi äänestyksen jälkeen varajäsen Tarkkasen ehdotettua varajäsen Rautaparran kannattamana, että sosiaalilautakunta puoltaisi 500 000 euron suuruisen lainan myöntämistä. Suoritetussa äänestyksessä esittelijän ehdotus voitti Tarkkasen ehdotuksen äänin 5 – 5, (1 tyhjä), puheenjohtajan äänen ratkaistessa. Esittelijän ehdotusta kannattivat puheenjohtaja Gartzin lisäksi varapuheenjohtaja Räty sekä jäsenet Forsman, Pajarinen ja Sutinen. Tarkkasen ehdotuksen kannalla olivat Tarkkasen ja Rautaparran lisäksi jäsenet Huhtamäki, Mäki ja Siimes. Jäsen Peltola äänesti tyhjää.

Kj toteaa viitaten sosiaalilautakunnan lausuntoon, että lainan myöntäminen SOVINTO ry:lle on perusteltua. RAY on myöntänyt kuntouttavan asuntolan perustamiseen investointiavustusta yhteensä 1 000 000 euroa ja toiminta- ja huoltotilojen hankintakustannuksiin ja muutostöihin 600 000 euroa. Yhdistys on ilmoittanut, että se joutuu rahoittamaan kaupungin lainan puuttuvan osuuden, 200 000 euroa, pankkilainalla. Talousarvion kohdalla 9 01 02 sosiaalisiin lainoihin varattua määrärahaa on käytettävissä 1 487 000 euroa.

KJ Kaupunginhallitus päättänee myöntää talousarvion kohdalta 9 01 02 04 SOVINTO ry:lle 400 000 euron suuruisen lainan Vaihtoehtoisen Ammatti- ja oppisopimuskoulutuksen toimintaan liittyvien asuntolatilojen hankkimiseen ja kunnostamiseen seuraavin ehdoin:

Laina-aika: Laina on maksettava takaisin tasalyhennyksin 15 vuoden kuluessa, kuitenkin siten, että ensimmäinen vuosi on vapaavuosi.

Lainan korko: Lainasta maksettava korko on peruskoron suuruinen.

Lainan vakuus: Lainansaaja luovuttaa lainan vakuudeksi hankittavien tilojen osakkeet tai muun talous- ja suunnittelukeskuksen hyväksymän vakuuden.

Lisäksi sovelletaan kaupunginhallituksen 10.12.2001 tekemän päätöksen mukaisia yleisiä laina- ja panttausehtoja.

Samalla kaupunginhallitus päättänee kehottaa kaupunginkanslian oikeuspalveluita tekemään lainasopimuksen.

Pöytäkirjanote anojalle, sosiaalilautakunnalle, kaupunginkanslian oikeuspalveluille, talous- ja suunnittelukeskuksen varainhallinnalle sekä tarkastusvirastolle.

Lisätiedot:
Venetkoski-Kukka Eija, lainapäällikkö, puhelin 169 2525

25.4.2005 pöydälle pantu asia

LÄHIÖPROJEKTIN TOIMINTAKERTOMUS 2004 JA PROJEKTISUUNNITELMA 2005-2007 SEKÄ URBAN II -OHJELMAN TOIMINTAKERTOMUS 2004

Khs 2004-2470, 2004-2679, 2005-867

Lähiöprojekti lähettää (22.12.2004) kaupunginhallitukselle toimintakertomuksensa vuodelta 2004 ja (22.2.2005) projektisuunnitelmansa vuosiksi 2005–2007. Toimintakertomus on esityslistan tämän asian liitteenä 1 ja projektisuunnitelma liitteenä 2.

Lähiöprojekti mainitsee toimintakertomuksessaan mm., että projekti aloitti kolmannen kautensa 1.1.2004. Vuonna 2004 toiminta jatkui edellisen toimintakauden tehtävien mukaisesti entisillä alueilla Myllypurossa, Kontulassa, Kivikossa, Vesalassa, Pihlajistossa ja Pihlajamäessä. Lähiöprojektin keskeinen tehtävä vuonna 2004 oli uuden projektisuunnitelman valmistelu vuosiksi 2005–2007.

Lähiöprojektin tarkoituksena on voimistaa lähiöiden myönteistä kehitystä ja tasapainottaa alueiden välisiä eroja. Lähiöprojektin toiminnassa on ensimmäisestä toimintakaudesta, vuodesta 1996, alkaen ollut painopisteinä kiinteistöjen korjaustoiminnan edistäminen, ympäristön parantaminen, täydennysrakentaminen ja asukastoiminnan vahvistaminen. Lähiöprojekti toteaa, että projektialueiden asuinrakennuskanta on julkisivujen osalta pääosin peruskorjattu. Palvelutilojen peruskorjausten sekä julkisen kaupunkitilan ja viheralueiden parantamisen ja muiden ympäristöinvestointien ansiosta rakennuskannan ja ympäristön laatu on näkyvästi parantunut varsinkin niillä projektialueilla, joilla parannushankkeita on toteutettu runsaasti, esimerkiksi Kontulassa ja Myllypurossa.

Lähiöprojektin pääasiallinen resursointi tapahtuu hallintokuntien talousarvioiden puitteissa. Vuonna 2004 lähiöprojektialueille tehdyt investoinnit olivat suuruudeltaan 6,6 miljoonaa euroa. Hallintokuntien investointibudjettien niukkuuden vuoksi lähiörahaston tukea saaneet tai muutoin aiemmin aloitetut hankkeet edistyivät, mutta uusia parannuskohteita ei aloitettu. Hallintokuntien lähiöprojektiin liittyvät toimintamenot olivat noin 0,75 miljoonaa euroa. Lähiörahastosta myönnettyjä määrärahoja projektialueilla käytettiin vuonna 2004 noin 2,4 miljoonaa euroa.

Vuonna 2004 lähiöprojektin toiminta toteutui edellisen projektikauden tavoitteiden mukaisesti. Kiinteistöjen arkkitehtoniset arvot huomioivan korjaustoiminnan edistämiseksi Pihlajamäkeen laadittiin rakennusvalvontaviraston ja kaupunkisuunnitteluviraston yhteistyönä korjausrakentamisen ohjeet alueen taloyhtiöitä palvelemaan. Projektialueiden täydennysrakentamishankkeista merkittävimpinä mainittakoon Kehä I:stä itään sijoittuvat alueet, joille suunnitellaan asuin- ja toimitilarakentamista sekä Myllypuron eteläosan uuden pientaloalueen ”Puisen kaupunkikylän” asemakaavoitus.

Merkittävä keino lisätä lähiöiden vetovoimaisuutta on niiden ostoskeskusten kehittäminen. Kontulan keskuksen kehittäminen alkoi keväällä 2004 täydennyskaavan laatimiseen liittyvän asukasyhteistyön ja ideoinnin merkeissä. Pihlajamäen ostoskeskukselle laadittiin julkisen kaupunkitilan parantamisen ideasuunnitelma ja Myllypuron uuden palvelukeskuksen suunnittelu eteni alueen asemakaavamuutokseen. Julkisen kaupunkitilan ja viheralueiden kehittäminen eteni projektialueilla useiden, osin lähiörahaston tuella toteutettujen, raittien ja puistojen kunnostustöiden ansiosta.

Asukastoimintaa ja -osallistumista sekä paikallista kumppanuutta edistettäessä merkittäviä ovat Kontulan, Myllypuron ja Pihlajamäen lähiöasemat, muut asukastilat ja asukaspuistot sekä lähiöliikunnan tapahtumat ja liikuntaryhmät. ”Lasten ja nuorten vuoro vaikuttaa 2004” ‑osallisuusteema, joka kytkettiin Kontulan keskustan suunnitteluun ja Pihlajamäen Nuorisopuisto –hankkeeseen, painotti erityisesti nuorimpien kaupunkilaisten osallistumismahdollisuuksia.

Lähiöprojekti on valmistellut yhteistyössä hallintokuntien kanssa projektisuunnitelman vuosiksi 2005–2007. Suunnitelma eroaa aikaisempien toimintakausien suunnitelmista siten, että projektialueiden kokonaisvaltaisen kehittämisen asemesta toteutetaan valittujen teemojen mukaisia tavoitteita. Toimenpiteiden alueellinen kohdentaminen perustuu alueiden elinkaareen ja paikallisiin erityispiirteisiin. Kehittämisteemojen valikoiva kohdentaminen eri alueille ottaa paremmin huomioon alueiden tarpeet ja mahdollistaa projektin toiminnan suuntaamisen useammalle alueelle. Projektisuunnitelmaan sisältyy esitys uusista projektialueista sekä esitys aikataulusta, jonka mukaisesti toiminta nykyisillä projektialueilla siirretään hallintokuntien normaaliksi toiminnaksi.

Lähiöprojektin toiminta-ajatuksena kaudella 2005–2007 on lähiöiden vetovoimaisuuden parantaminen hallintokuntien ja asukkaiden yhteistyöllä. Projektin visio on "Viihtyisää ja turvallista esikaupunkiasumista lapsiperheille". Projektisuunnitelma keskittyy seuraaviin neljään päätavoitteeseen:

1) Alueen erityispiirteistä vetovoimatekijöitä

2) Laadukas asuinympäristö esikaupunkialueille

3) Turvallinen asuinympäristö kaupungin kilpailutekijäksi

4) Asukasosallisuus voimavaraksi.

Lisäksi projektisuunnitelmassa otetaan yleisinä kehittämiskysymyksinä esille lähiöiden mahdollisuudet vastata lapsiperheiden asumistoiveisiin sekä kaupungin vuokra-asumisen vetovoimaisuuden merkitys tasapainoisen asukasrakenteen ylläpitämisessä.

Projektisuunnitelman tavoitteissa ja kehittämisteemoissa lähiöt nähdään osana Helsingin esikaupunkialueiden monipuolisuutta ja niiden ympäristön arvoja ja omaleimaisuutta halutaan korostaa. Asukaspalautteen perusteella tärkeiksi koettuja asioita, kuten ympäristön hoitoa ja turvallisuutta, painotetaan myös. Lisäksi projektisuunnitelmassa korostetaan alueiden sosiaalisen pääoman merkitystä, asukkaiden tahtoa ja kykyä olla mukana oman asuinalueen kehittämisessä ja muussa kansalaistoiminnassa.

Toimenpiteiden alueellinen kohdentaminen perustuu alueiden elinkaareen. Projektialueiden kokonaisvaltaisen kehittämisen asemesta kunkin kehittämisteeman alueellinen kohdentaminen on harkittu erikseen
alueiden ominaisuuksien, esimerkiksi rakennuskannan iän, perusteella. Teemapohjaisen lähestymistavan ansiosta lähiöprojektin toimintaa on mahdollista ulottaa aiempaa laajemmalle alueelle Itä- ja Koillis-Helsingissä.

Pihlajamäen, Tapulikaupungin ja Myllypuron alueille kohdennetaan lähes kaikkia projektin kehittämisteemoista. Siltamäkeen, Malmille, Jakomäkeen ja Itäkeskukseen kohdennetaan kuhunkin yhtä tai kahta kehittämisteemaa. Projektin toiminta Pihlajistossa, Kivikossa ja Vesalassa siirrettiin hallintokuntien normaaliksi toiminnaksi vuonna 2004. Toiminta Kontulassa siirretään hallintokuntien normaaliksi toiminnaksi vuoden 2005 aikana.

Lähiöprojektin tavoitteiden ja toiminnan painopisteiden uudelleenmäärittely edellä esitetyn mukaiseksi on tarpeen projektin toimintaympäristössä, erityisesti valtakunnallisessa lähiöpolitiikassa ja valtion tukimuodoissa, tapahtuneiden muutosten vuoksi. Projektisuunnitelman laadinnassa on otettu huomioon myös projektista tehdyn arviointitutkimuksen johtopäätökset sekä valtakunnallisen Lähiöuudistus 2000 –ohjelman loppupäätelmät.

Yksityiskohtaisemmat eri hallintokuntien hankkeita esittelevät vuosittaiset toimintasuunnitelmat sisällytetään kaupunginhallitukselle annettaviin vuosittaisiin toimintaraportteihin. Aikaisemman käytännön mukaisesti lähiöprojektin resursointi tapahtuu pääosin hallintokuntien talousarvioiden puitteissa. Projektin tuloksellisuus riippuu siitä, miten hallintokunnat suuntaavat resurssejaan lähiöiden kehittämiseen sekä siitä, missä määrin hallintokuntien yhteistyö ja alueellinen kumppanuus lisäävät toimenpiteiden vaikuttavuutta.

Tapulikaupunki-Seura ry mainitsee kirjeessään (21.12.2004) mm. kannattavansa vanhojen kaupunginosien huolto- ja kunnossapitotoimia mutta pitää lähiö-nimitystä leimaavana ja katsoo ns. lähiöprojektiajattelun haittaavan alueiden imagon parantumista. Kirjeeseen sisältyy useita Tapulikaupungin kehittämiseen liittyviä ehdotuksia. Tapulikaupunki-Seuran kirje on esityslistan tämän asian liitteenä 3.

Urban II –yhteisöaloiteohjelma lähettää (5.4.2005) Helsingin Urban II –ohjelman toimintakertomuksen 2004 lähiöprojektin toimintakertomuksen liitteeksi. Toimintakertomus on esityslistan tämän asian liitteenä 4.

Khs on 17.4.2001 (554 §) merkinnyt tiedoksi Helsingin ja Vantaan Urban II –yhteisöaloiteohjelman 2001–2006. Ohjelman tavoitteena on itäisen pääkaupunkiseudun suurimman tuen tarpeessa olevien alueiden kohentaminen. Integroidulla lähestymistavalla yhdistetään yritys- ja elinkeinotoimintaa vahvistavia, työllisyyttä edistäviä, lähiympäristön tilaa parantavia, sosiaalista kehitystä edistäviä sekä asukkaiden osallisuutta rohkaisevia toimenpiteitä.

Ohjelma-alue muodostaa monipuolisen, yhtenäisen Helsingin ja Vantaan rajan ylittävän kokonaisuuden samalla asunto- ja työmarkkina-alueella. Helsingissä alueeseen kuuluvat Myllypuro, Kontula, Kurkimäki, Vesala ja Kivikko, sekä työpaikka-alueet Itäkeskus, Herttoniemen teollisuusalue ja Roihupelto. Ohjelma-alueella asuu noin 40 000 asukasta, joista 67 % Helsingin puolella.

Ohjelman kokonaiskustannusarvio eli kehys on 20 372 115 euroa, joka on kokonaan julkisia kustannuksia. EU maksaa julkisista menoista 26 %, valtio 37 % ja Helsingin ja Vantaan kaupungit 37 %. Helsingin kaupungin rahoitusosuus on 5 510 000 euroa.

Urban II –ohjelmaa toteutetaan rahoittamalla tavoitteiden mukaisia hankkeita. Rahoitusta voivat hakea kaupungin hallintokunnat sekä kohdealueella toimivat järjestöt. Vuonna 2004 Helsingissä oli käynnissä 33 hanketta. Urban II –ohjelman hankkeita toteuttivat kaupunginkanslia, sosiaalivirasto, opetustoimi, kulttuuriasiainkeskus, liikuntavirasto ja nuorisoasiainkeskus sekä joukko järjestöjä ja yksityisiä yrityksiä, mm. aikuiskoulutuslaitos Edupoli, Kontulan ostoskeskuksen yrittäjäyhdistys, Sovinto ry, valtion nykytaiteen museo Kiasma, Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus, alueella toimivat kaupungin vuokrataloyhtiöt, Helsingin Diakonissalaitos ja A-klinikkasäätiö.

Käynnissä olevat hankkeet tukevat työllistymistä ja yrittäjyyttä, paikallisten järjestöjen toimintaa ja yhteistyötä sekä kaupunkikulttuuria. Hankkeet tarjoavat myös toiminta- ja harrastusmahdollisuuksia alueen asukkaille, erityisesti lapsille ja nuorille. Urban II –ohjelman evaluointiin liittyen ilmestyi neljä raporttia: työllisyyshankkeiden yhteisarviointi, pienten koululaisten iltapäivätoiminnan kehittämishankkeen arviointi sekä kaksi Kontulan Kiinteistöt Oy:n asumisneuvojahanketta arvioivaa raporttia.

Vuonna 2005 aloitettavien hankkeiden valitsemiseksi kilpailutettiin yritystoimintaa ja työllisyyttä kehittäviä hankehakemuksia. Kaupungin talouden heikentyminen on vähentänyt hallintokuntien mahdollisuuksia osallistua Urban II –ohjelman toteuttamiseen, mutta kaupungin ulkopuolisilta tahoilta tuli sen sijaan runsaasti hakemuksia.

Kj toteaa kaupunginhallituksen päättäneen 15.12.2003 jatkaa lähiöprojektia 1.1.2004 alkaen Pihlajamäessä ja Pihlajistossa sekä nykyisillä EU:n Urban II –ohjelman alueilla Myllypurossa, Kontulassa, Kivikossa ja Vesalassa kaupunginhallituksen 24.1.2000 (108 §) päättämin tehtävin. Samalla kaupunginhallitus päätti kehottaa lähiöprojektia esittämään 31.12.2004 mennessä kaupunginhallitukselle vuoden 2007 loppuun ulottuvan projektisuunnitelman, missä tarkennetaan lähiöprojektin toimintateemat ja niiden soveltaminen alueittain. Projektisuunnitelman tulee sisältää esitykset uudesta tai uusista projektialueista sekä aikataulusta, jonka mukaisesti nykyisten projektialueiden toiminta siirretään hallintokuntien normaaliksi toiminnaksi.

Projektisuunnitelma 2005–2007 eroaa aikaisempien toimintakausien suunnitelmista siten, että projektialueiden kokonaisvaltaisen kehittämisen asemesta toteutetaan valittujen teemojen mukaisia tavoitteita. Toimenpiteiden alueellinen kohdentaminen perustuu alueiden elinkaareen ja paikallisiin erityispiirteisiin. Kehittämisteemojen valikoiva kohdentaminen eri alueille ottaa paremmin huomioon alueiden tarpeet ja mahdollistaa projektin toiminnan suuntaamisen useammalle alueelle. Aiemmin lähiöprojektin toiminnan painopisteenä olivat itäiset asuinalueet. Nyt painopiste on koillisessa Helsingissä, erityisesti Pihlajamäessä ja Tapulikaupungissa.

Lähiöprojekti on hallintokuntien yhteistyöprojekti ja perustuu kaupungin yhteisstrategioihin. Hallintokuntien tulisi lähiöprojektin alueita koskevassa toiminnassaan vuonna 2005 ottaa huomioon projektin tavoitteet sekä yleisinä kehittämisteemoina esitetyt seikat. Lisäksi hallintokuntien tulisi vuoden 2006 talousarvioehdotuksia laatiessaan ottaa huomioon lähiöprojektin ja Urban II –ohjelman toiminnan jatkuminen sekä lähiöiden kehittämisen merkitys.

Tapulikaupunki-Seura ry on ottanut kantaa lähiöprojektin projektisuunnitelmaan 2005–2007 todeten mm., että "lähiö-sana on vakiintunut niin arkikielessä kuin asiantuntijoidenkin puheessa tarkoittamaan aluetta, joka on jollain tapaa ongelma”.

Kj toteaa, että lähiö-sanan käyttö on vakiintunut kaupunki- ja yhdyskuntasuunnittelun ammattikieleen kuvaamaan kaupunkirakenteellisesti ja toiminnallisesti tietyt reunaehdot täyttäviä alueita. Nykysuomen sanakirjan lähiömääritelmä vuodelta 1980 myötäilee Otto-Iivari Meurmanin Asemakaavaopin klassista kaupunkiasutuksen hajakeskitysperiaatetta: "Lähiö on vihervyöhykkeen ympäröimä asumasoluista muodostunut kaupungin tai taajaman osa, jolla on oma keskiönsä." Lähiön keskeisenä tunnusmerkkinä voidaan pitää alueen yhtenäistä ja samanaikaista suunnittelua. Tähän voidaan myös kytkeä tuotantotapa, jolloin määrittelyssä korostuu aluerakentamismenettely. Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen 1990-luvun alussa tekemässä tutkimuksessa lähiön määritelmänä oli "kaupungin keskustan ulkopuolelle pääosin 1950–1980 luvuilla rakennettu vähintään 700 asukkaan alue, joka voi olla puhdas kerrostaloalue tai pien- ja kerrostaloja sisältävä alue”.

Lähiö-sanaan liitetään usein symbolisia merkityksiä, jotka saattavat synnyttää itse lähiöitä koskevia mielikuvia. Monet uudet asuinalueet ovat jossakin elinkaarensa vaiheessa leimautuneet kielteisesti, mutta niistä on myöhemmin kehittynyt varsin haluttuja ja arvostettuja alueita. Näin on käynyt esimerkiksi monille kantakaupungin alueille sekä sotien jälkeen rakennetuille pientaloalueille. Vahvasti kielteisten lähiömielikuvien murtumista osoittaa mm. se, että Helsingin yleiskaavassa useat lähiöt on merkitty kulttuurihistoriallisesti arvokkaiksi ja suojelun arvoisiksi alueiksi. Lähiö-käsitteen merkityssisällön määrätietoinen muokkaaminen myönteisemmäksi on ollut yhtenä tavoitteena niin ympäristöministeriön johdolla toimineen valtakunnallisen lähiötyöryhmän työskentelyssä ja valtakunnallisessa Lähiöuudistus 2000 -ohjelmassa kuin Helsingin kaupungin lähiöprojektissakin. Lähiöt tunnistetaan historiallisesti, toiminnallisesti ja ulkoiselta ilmeeltään yksilöllisiksi, omaleimaisiksi alueiksi.

Tapulikaupunki-Seuran kirjeessään esittämät kehittämisehdotukset ovat pitkälti yhdenmukaiset lähiöprojektin tavoitteiden kanssa. Näin ollen seuran esitykset antavat hyvät lähtökohdat kehittämistoimien priorisointiin ja asukasyhteistyöhön.

KJ Kaupunginhallitus päättänee merkitä tiedoksi lähiöprojektin toimintakertomuksen 2004 ja Helsingin Urban II –ohjelman toimintakertomuksen 2004.

Lisäksi kaupunginhallitus päättänee hyväksyä lähiöprojektin projektisuunnitelman vuosiksi 2005–2007.

Edelleen kaupunginhallitus päättänee kehottaa hallintokuntia ottamaan toiminnassaan huomioon lähiöprojektin tavoitteet ja kehittämisteemat sekä tehostamaan hallintokuntien välistä yhteistyötä ja paikallista kumppanuutta lähiöiden kehittämisessä.

Vielä kaupunginhallitus päättänee kehottaa hallintokuntia vuoden 2006 talousarvioehdotusta ja vuosien 2007–2008 taloussuunnitelmaehdotuksia laatiessaan varautumaan lähiöprojektin ja Urban II –ohjelman toiminnan jatkumiseen ja lähiöiden kehittämistarpeisiin.

Kirje Tapulikaupunki-Seura ry:lle, pöytäkirjanote jäljennöksin esityslistasta liitteineen kaikille lauta- ja johtokunnille sekä virastoille ja laitoksille, lähiöprojektille (projektipäällikkö Ulla Korhonen-Wälmä), Urban II ‑ohjelmalle (projektipäällikkö Eeva-Liisa Broman), talous- ja suunnittelukeskuksen kehittämisosastolle sekä tarkastusvirastolle.

Lisätiedot:
Miliza Ryöti, suunnittelija, puhelin 169 3931
Ulla Korhonen-Wälmä, projektipäällikkö, puhelin 169 4285

LIITTEET	Liite 1	Lähiöprojektin toimintakertomus vuodelta 2004
	Liite 2	Lähiöprojektin projektisuunnitelma 2005-2007
	Liite 3	Tapulikaupunki-Seura ry:n kirje
	Liite 4	Urban II -ohjelma Helsingissä vuonna 2004

SELVITYS ERÄIDEN HELSINGIN UUSIMPIEN ASUINALUEIDEN PYSÄKÖINNISTÄ

Khs 2004-946

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (15.4.2004) mm., että lautakunta käsitteli selvitystä Helsingin uusimpien asuinalueiden pysäköinnistä kokouksessaan 15.4.2004 ja päätti merkitä selvityksen tiedoksi.

Samalla kaupunkisuunnittelulautakunta päätti lähettää selvityksen sekä jäljempänä mainitun päätöksensä tiedoksi kaupunginhallitukselle ja kiinteistölautakunnalle sekä esittää kaupunginhallitukselle, että kaupunginhallitus ryhtyisi toimenpiteisiin jo olemassa olevien pysäköintilaitosten ja -alueiden saamiseksi nykyistä tehokkaampaan käyttöön.

Lisäksi kaupunkisuunnittelulautakunta ilmoittaa kehottaneensa kaupunkisuunnitteluvirastoa ottamaan asuntoalueiden suunnittelussa huomioon selvityksen perusteella esityslistatekstissä tehdyt johtopäätökset kuitenkin siten, että kaupunkisuunnitteluvirasto selvittää kaupunkisuunnittelulautakunnan vuonna 1994 hyväksymän asuintonttien autopaikkamäärien laskentaohjeiden tarkistustarvetta vielä yksityiskohtaisemmin ottaen huomioon asukkaiden autonomistuksen ja asumisväljyyden viimeaikainen kehitys ja ennusteet. Selvitykseen liitetään myös autojen yhteiskäyttöjärjestelmän mahdolliset vaikutukset autopaikkojen rakentamistarpeeseen. Tarkistustarvetta arvioitaessa tulee selvittää myös asukkaiden kuorma-autojen pysäköinnin tarkoituksenmukaiset järjestelyt jatkossa.

Lautakunta päätti asiasta äänestettyään neljä kertaa.

Äänestysselostukset:

Ensimmäisessä äänestyksessä olivat vastakkain varajäsen Peltomaan jäsen Johanssonin kannattamana tekemä pöydällepanoa koskeva ehdotus sekä asian käsittelyn jatkaminen. Lautakunta päätti äänin 5 (Loukoila, Sumu, Rantanen, Väkiparta, Esko) – 3 (Johansson, Peltomaa, Wallden-Paulig), yksi jäsen poissa, jatkaa asian käsittelyä.

Toisessa äänestyksessä olivat vastakkain jäsen Rantasen jäsen Väkiparran kannattamana tekemä lisäysehdotus päätösehdotukseen:

"Samalla arvioidaan, millä edellytyksillä yksittäisillä uusilla alueilla/alueiden osilla voidaan soveltaa selvästi alempaa parkkipaikkanormia osana sekä kyseisen alueen tehokasta liikennesuunnittelua että sen ympäristön laadun ja statuksen nostoa" sekä varajäsen Peltomaan jäsen Johanssonin kannattamana tekemä lisäysehdotus päätösehdotukseen:

"Samalla kaupunkisuunnittelulautakunta päättänee lähettää selvityksen sekä jäljempänä mainitun päätöksensä tiedoksi kaupunginhallitukselle ja kiinteistölautakunnalle sekä esittää kaupunginhallitukselle, että kaupunginhallitus ryhtyisi toimenpiteisiin jo olemassa olevien pysäköintilaitosten ja -alueiden saamiseksi nykyistä tehokkaampaan käyttöön mm. yhtiöjärjestyksiä muuttamalla.

Kaupunkisuunnittelulautakunta esittää, että kaupunginhallitus ryhtyisi myös muihin toimiin selvityksessä esille tulleiden pysäköintiongelmien ratkaisemiseksi uusimmilla asuinalueilla. Kaupunkisuunnittelulautakunta päättänee kehottaa kaupunkisuunnitteluvirastoa ottamaan asuntoalueiden suunnittelussa huomioon selvityksen perusteella esityslistatekstissä tehdyt johtopäätökset.

Virasto selvittää kaupunkisuunnittelulautakunnan vuonna 1994 hyväksymän asuintonttien autopaikkamäärien laskentaohjeiden tarkistustarvetta vielä yksityiskohtaisemmin ottaen huomioon asukkaiden autonomistuksen ja asumisväljyyden viimeaikaisen kehityksen sekä tehdyt ennusteet. Selvitykseen liitetään myös autojen yhteiskäyttöjärjestelmän mahdolliset vaikutukset autopaikkojen rakentamistarpeeseen.

Raskaiden ajoneuvojen pysäköintiin etsitään nykyiselle asuntoalueiden kadunvarsipysäköinnille vaihtoehtoisia ratkaisuja. Selvityksessä on oltava myös maanalaisen pysäköinnin lisäämismahdollisuudet kantakaupungissa sekä suunnitteilla olevilla asunto- ja työpaikka-alueilla. Lisäksi kaupunkisuunnittelulautakunta kehottaa kaupunkisuunnitteluvirastoa selvittämään kantakaupungin (ennen 1960-lukua rakennetut alueet) pysäköintitilanne ja ehdotukset tilanteen parantamiseksi."

Lautakunta päätti äänin 5 (Loukoila, Sumu, Rantanen, Väkiparta, Esko) – 3 (Johansson, Wallden-Paulig, Peltomaa ), yksi jäsen poissa, hyväksyä jäsen Rantasen ehdotuksen.

Kolmannessa äänestyksessä olivat vastakkain jäsen Rantasen tekemä toisen äänestyksen voittanut ehdotus sekä jäsen Loukoilan jäsen Rantasen kannattamana tekemä seuraava lisäysehdotus päätösehdotukseen:

Lisäksi kaupunkisuunnittelulautakunta päättänee kehottaa kaupunkisuunnitteluvirastoa ottamaan asuntoalueiden suunnittelussa huomioon selvityksen perusteella esityslistatekstissä tehdyt johtopäätökset kuitenkin siten, että kaupunkisuunnitteluvirasto selvittää kaupunkisuunnittelulautakunnan vuonna 1994 hyväksymän asuintonttien autopaikkamäärien laskentaohjeiden tarkistustarvetta vielä yksityiskohtaisemmin ottaen huomioon asukkaiden autonomistuksen ja asumisväljyyden viimeaikainen kehitys ja ennusteet. Selvitykseen liitetään myös autojen yhteiskäyttöjärjestelmän mahdolliset vaikutukset autopaikkojen rakentamistarpeeseen. Tarkistustarvetta arvioitaessa tulee selvittää myös asukkaiden kuorma-autojen pysäköinnin tarkoituksenmukaiset järjestelyt jatkossa."

Lautakunta päätti äänin 7 (Johansson, Loukoila, Sumu, Rantanen, Väkiparta, Esko, Wallden-Paulig) – 0, yksi tyhjä ääni, yksi jäsen poissa, hyväksyä jäsen Loukoilan tekemän ehdotuksen.

Neljännessä äänestyksessä olivat vastakkain jäsen Loukoilan tekemä kolmannen äänestyksen voittanut ehdotus sekä esittelijän ehdotus. Lautakunta päätti äänin 8 (Johansson, Loukoila, Sumu, Rantanen, Väkiparta, Peltomaa, Esko, Wallden-Paulig) – 0, yksi jäsen poissa, hyväksyä jäsen Loukoilan tekemän ehdotuksen lisättäväksi päätösehdotukseen.

Kaj toteaa, että kaupunkisuunnittelulautakunta on esittänyt Khlle, että Khs ryhtyisi toimenpiteisiin jo olemassa olevan pysäköintilaitosten ja – alueiden saamiseksi nykyistä tehokkaampaan käyttöön.

Asiassa on saatu kiinteistöviraston ja talous- ja suunnittelukeskuksen lausunnot.

Kiinteistövirasto toteaa 27.10.2004 mm., että Helsingin kaupungin alueelle rakennetuilla yhtenäisillä asuinalueilla pysäköintipaikat on viime vuosikymmeninä poikkeuksetta rakennettu erilaisina yhteisjärjestelyinä. Yhden alueellisen pysäköintiyhtiön toimesta pysäköinti on toteutettu muun muassa Itä- ja Länsi-Pasilassa, Ruoho-lahdessa, Herttoniemessä ja Toukola-Arabianrannassa. Pikku-Huopalahdessa, Viikissä, Kivikossa ja Vuosaaressa yhtiöitä on useita. Usein tällaisilla alueellisilla yhtiöillä on pysäköinnin järjestämisen lisäksi myös muita tehtäviä.

Keskitetyllä pysäköintijärjestelyllä on kaikissa tapauksissa pyritty tasaamaan tonttikohtaiset pysäköintikustannukset laajemman alueen sisällä, monipuolistamaan pysäköintipaikkojen tarjontaa alueen asukkaille sekä keskittämällä useamman kiinteistön pysäköintipaikat yhteen paikkaan, tehostamaan pysäköintipaikkojen vuoroittaiskäyttöä.

Keskitettyjen järjestelmien tasaava vaikutus tontti- ja korttelikohtaisen pysäköinnin hintaan on monilla alueilla ollut merkittävä ja mahdollistanut osaltaan erilaisten asumismuotojen sijoittumisen alueelle.

Kokonaisuutena Helsingin asuinalueilla toteutetut keskitetyt pysäköintijärjestelyt toimivat hyvin. Paikallisesti pysäköintipaikoista voi tosin joillakin keskeisimmillä korttelialueilla olla ajoittain puutetta. Syynä tähän on kuitenkin pikemminkin se, että alueen autopaikkanormi paikallisesti on liian alhainen kuin pysäköintijärjestelmän yleinen toimimattomuus. Näissäkin tilanteissa pysäköintipaikkoja on yleensä hieman syrjemmällä saatavilla, mutta mukavuus- tai muista syistä asukkaat eivät halua käyttää niitä.

Autopaikkojen todellinen vuoroittaiskäyttö edellyttää samalle alueelle asuntojen lisäksi toimitiloja, joiden suurin autopaikkatarve on päivällä, kun asuntojen paikkatarve taas on suurimmillaan ilta- ja yöaikaan. Tällainen poikkeuksellisen hyvä tilanne on Länsi-Pasilassa, jossa vuoroittaiskäyttö on mahdollistanut huomattavasti yli 100 %:n käyttöasteen. Puhtailla asuntoalueilla ei tällaisia mahdollisuuksia ole. Lisäksi monet yritykset edellyttävät nykyisin kulunvalvonta- ja turvallisuussyistä omia erillisiä muilta suljettuja pysäköintitiloja, mikä estää tai rajoittaa vuoroittaiskäyttöön perustuvien pysäköintiratkaisujen toteuttamista.

Nykyisin käytössä olevien alueellisten pysäköintinormien sijaan tulisi jatkossa käyttää enemmän kohdekohtaisia normeja, joka ottaisi nykyistä paremmin huomioon autopaikkojen tavanomaista suuremman tarpeen keskeisesti sijaitsevissa vetovoimaissa kortteleissa. Lisäksi olisi syytä myös mahdollistaa tonttikohtainen alueellisen pysäköintinormin ylittävien lisäpaikkojen rakentaminen tontin rakennuttajan harkinnan mukaan. Ympäristön kannalta tällainen ratkaisu on kokonaisuutena parempi, kuin nykyisin monin paikoin vallitseva tilanne, jossa luvattomasti pysäköidyt autot seisovat jalankulkuun varatuilla pihoilla ja kaduilla.

Yhtiöjärjestysmuutoksin voidaan vain rajoitetusti tehostaa alueellisten pysäköintiyhtiöiden toimintaa. Tällöin tavoitteena pitäisi olla ratkaisu, jossa pysäköintipaikat ovat pysäköintiyhtiön hallinnassa. Yhtiöjärjestysten muuttaminen niissä yhtiöissä, jotka on jo luovutettu alueen asuntoyhtiöille ei kuitenkaan ole enää kaupungin päätösvallassa. Joillakin alueilla pysäköinnin toimivuutta voitaisiin parantaa myös liittämällä useampi erillisyhtiö yhdeksi suuremmaksi alueelliseksi pysäköintiyhtiöksi. Päätösten tekeminen tällaisten muutosten toimeenpanemisesta on kuitenkin käytännössä erittäin vaikeaa silloin, kun yhtiöt eivät ole toistensa tytäryhtiöitä.

Kiinteistövirasto pitää edellytyksiä tehostaa olemassa olevien pysäköintilaitosten ja – alueiden käyttöä varsin rajoitettuna, joten ongelmaa voidaan tuskin tyydyttävästi ratkaista ilman lisäpaikkojen rakentamista. Tämä voi kuitenkin merkitä selviä lisäkustannuksia, mihin paikkojen käyttäjät eivät välttämättä ole halukkaita. Mikäli paikat joudutaan osoittamaan kaukaa auton käyttäjien asunnoista, tulisi paikkojen olla mahdollisimman turvallisia, jotta käyttäjät uskaltavat pysäköidä autonsa oman asuinympäristönsä ulkopuolelle. Harvoin autoa käyttäville voi kauempanakin sijaitseva mutta turvallinen pysäköintipaikka olla käyttö-kelpoinen, mikäli siitä perittävä maksu on kohtuullinen.

Käytössä olevia pysäköintialueita voitaisiin joissakin tapauksissa tarkastella myös lisärakentamisen näkökulmasta. Jos pysäköintialueita voitaisiin jatkossa käyttää myös asuntojen tai toimitilojen rakentamiseen ja samalla ratkaista pysäköinti esimerkiksi kellaripysäköintinä, maanalaisena pysäköintilaitoksena tai monitasoisena pysäköintitalona, voitaisiin tarvittaessa kenties rakentaa myös ylimääräisiä pysäköinti-paikkoja ja tehostaa jo rakennettujen pysäköintipaikkojen käyttöä vuoroittaiskäytöllä.

Joillakin alueilla asukkaat käyttävät etenkin iltaisin ja öisin pysäköintiin luvattomia alueita autojen pysäköintiin. Tyypillisesti tällaisia paikkoja ovat tori- ja kävelyalueet tai vieraspysäköintiin varatut sinänsä luvalliset pysäköintialueet. Olisi ehkä syytä tutkia voisiko ainakin osa näistä paikoista soveltua luvallisesti pysäköintiin aiheuttamatta kuitenkaan kohtuuttomasti häiriötä ympäristössä. Vieraspaikkojen luvattoman käytön estäminen puolestaan edellyttäisi pysäköinnin valvonnan tehostamista, johon tuskin on laajemmin osoitettavissa lisäresursseja.

Talous- ja suunnittelukeskus toteaa (15.9.2004) mm., että asuntoalueiden pysäköinnin järjestämisestä oleellista on se, onko paikkoja riittävästi, miten ne sijaitsevat asuntoihin nähden ja paljonko pysäköinti maksaa.

Kaavoituksen yhteydessä tehdään pysäköinnin tilavaraukset. Käytäntö on osoittanut että lisätilan varaaminen myöhemmin on lähes mahdotonta. Kuten selvityksestäkin ilmenee, asuntoalueen pysäköintinormi on yleensä räätälöity tapauskohtaisesti. Laskentaohje antaa lähinnä pysäköintipaikkojen minimimäärän silloin kun mitään tarkempaa selvitystä ei ole tehty.

Vuokra-asuntoja koskeva pysäköintinormin lievennys ei ole enää perusteltu, sillä käytäntö on osoittanut, että alunperin vuokratuotantoon osoitetut tontit onkin saatettu myydä. Sen sijaan, kuten selvityksen johtopäätöksistäkin todetaan, korkealuokkaisen ja keskimääräistä kalliimman asuntorakentamisen yhteydessä on otettava huomioon asukkaiden tavanomaista suurempi autopaikkatarve.

Kantakaupungin uusien suurtuotantoalueiden (Jätkäsaari, Sompasaari) pysäköinnin suunnittelu tulisi tehdä realistiselta pohjalta siten, että autopaikkojen määrä olisi riittävä. Vaikka autoa ei käytetä päivittäisiin työ- ja asiointimatkoihin sitä tarvitaan viikonloppu- yms. matkoihin ja sille pitää varata pysäköinti- tai säilytyspaikka. Autopaikka-asia ei ole pelkästään kaavoitus- tai liikennesuunnitteluasia vaan myös tonttipolitiikka- ja kilpailutekijä sekä asukkaiden palvelutasokysymys. Tämän vuoksi on tärkeätä, että pysäköinnin suunnittelussa jo kaavoituksen alkuvaiheesta alkaen kuullaan kiinteistövirastoa ja aluerakentamisprojekteja, joilla on tuotetta tietoa pysäköinnin käytännön ongelmista toimialueillaan.

Kalliosuojapysäköinnin lisääminen ei ole tarkoituksenmukaista, koska kaupungissa on tarpeeksi väestösuojapaikkoja ja koska kaupunki joutuisi rahoittamaan niitä alkuvaiheessa. Pysäköinti on pääsääntöisesti asunto- ja kiinteistöyhtiöiden ja niiden mahdollisesti perustamien pysäköintiyhtiöiden hoidettava asia.

Uusia pysäköinnin järjestämisen vaihtoehtoja tarvitaan erityisesti ns. tiiviillä ja matalilla pientaloalueilla. Kun tonttitehokkuus on 0,5 luokkaa, kaikkia autopaikkoja ei ole enää mahdollista sijoittaa tonteille. Tällöin yksi mahdollisuus olisi sijoittaa autopaikkoja myös katualueelle, mutta niin että kaupunki perisi asukkailta niiden rakentamiskustannukset. Paikat tulisi olla kaikkien käytettävissä ilman että ne osoitettaisiin tietylle yhtiölle. Alppikylän kaavoituksessa selvitetään näitä mahdollisuuksia.

Toinen tärkeä huomioon otettava asia on autopaikkojen oikea sijoittelu asuntoihin nähden. Jos ne ovat kaukana, niitä ei käytetä – sen sijaan käytetään asuntojen lähellä olevat puisto- yms. alueet. Erityyppisten autopaikkojen (Ip-alueet, laitokset, kadunvarsi) variointi antaa joustavuutta.

Autopaikkojen hinta sisältyy asuntojen hintoihin. Tulevaisuudessa pysäköinnin kustannukset tulevat ilmeisesti kasvamaan maankäytön tiivistyessä mm. täydennysrakentamisen kautta. On kuitenkin pyrittävä löytämään uusia ratkaisuja, joilla pysäköinnin kustannukset saadaan pidettyä kohtuullisina suhteessa hintoihin. Pysäköinnin hyvät käytännön järjestelyt mm. vuoroittaiskäytön avulla ovat tässä keskeisessä asemassa.

Kaj toteaa kaupunkisuunnittelulautakunnan selvitykseen ja saatuihin lausuntoihin viitaten, että pysäköinnin tarkoituksenmukaisella järjestämisellä on suuri merkitys sekä kaupunkikeskustan että uusien asuinalueiden kaupunkikuvaan, liikenne- ja muuhun turvallisuuteen sekä asukkaiden viihtyvyyteen. Tärkeätä on turvata myös hyvät joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen yhteydet niin, että etenkin työmatkaliikenne ruuhka-aikoina olisi mahdollisimman sujuvaa.

Etenkin kantakaupungissa ja monilla tiiviisti rakennetuilla uusilla alueilla esiintyy tyytymättömyyttä pysäköintipaikkojen huonoon saatavuuteen ja niiden kalleuteen. Lisäksi kantakaupungin rakennuskannan käyttötarkoituksen muuttamista esim. asumiseen ehkäisee usein pysäköintipaikkojen normin mukaiset rakentamisvelvoitteet, jotka saattavat tehdä hankkeen taloudellisesti vaikeaksi tai mahdottomaksi toteuttaa.

Näin ollen olisi perusteltua, että pysäköintiratkaisut tehtäisiin useammin rakennettavan tai muutoksen kohteena olevan rakennuksen tai alueen yksilöityjen tarpeiden ja tavoitteiden mukaisesti kuin normeja kategorisesti noudattaen etenkin, kun normit ovat kaupunkisuunnittelulautakunnan itsensä päättämät.

Kiinteistöviraston ehdotus nykyisten maantasopysäköintialueiden rakentamisesta esim. toimistokäyttöön ja pysäköintipaikkojen vuorottaiskäytöstä on sekin tutkimisen arvoinen.

Usein esiintyy myös toiveita erottaa asunnon ja pysäköintipaikan hinnoittelu toisistaan niin, että asunnon rakennuskustannuksiin ei automaattisesti laskettaisi mukaan pysäköintipaikkojen kustannuksia. Idea tällaisten ”pysäköinnistä vapaiden” asuntojen rakentamisesta on houkutteleva, mutta toimiva käytännön toteutusmalli puuttuu edelleen.

Saatuihin lausuntoihin perustuen voidaan todeta, että tavoite nykyisten pysäköintialueiden ja – laitosten tehokkaammasta käytöstä on tärkeä mutta mitään kovin ratkaisevaa uutta ei liene tehtävissä sen hyväksi.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee merkitä kaupunkisuunnittelulautakunnan selvityksen eräiden uusimpien asuinalueiden pysäköinnistä tiedoksi.

Pöytäkirjanote ja asiassa hankitut lausunnot kaupunkisuunnittelulautakunnalle ja kaupunkisuunnitteluvirastolle, kiinteistövirastolle sekä talous- ja suunnittelukeskukselle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2244

LIITE

Kaupunkisuunnittelulautakunnan esityslistateksti 15.4.2004

LAUSUNTO VANTAAN YLEISKAAVALUONNOKSESTA

Khs 2005-461

Vantaan kaupunki pyytää lausuntoa (2.3.2005) Vantaan yleiskaavaluonnoksesta, joka perustuu Kvston hyväksymiin maankäytön kehityskuvaan ja yleiskaavan tavoitteisiin, jotka Kvsto hyväksyi 24.11.2003.

./. Vantaan yleiskaavaluonnoksen (31.12.2004) kartta sekä merkinnät ja määräykset ovat esityslistan tämän asian liitteenä 1.

Kaj ilmoittaa, että kaupunginhallitus on 25.8.2003 antanut lausunnon Vantaan maankäytön kehityskuvasta ja yleiskaavan tavoitteista.

./. Kaupunginhallituksen lausunto on esityslistan tämän asian liitteenä nro 2.

./. Kaavaluonnoksesta on saatu kiinteistöviraston (5.4.2005), ympäristökeskuksen (5.4.2005) ja kaupunkisuunnittelulautakunnan (7.4.2005) lausunnot, jotka ovat esityslistan tämän asian liitteinä 3,4, ja 5.

Talous- ja suunnittelukeskus toteaa (22.3.2005), että sillä ei ole lausuttavaa asiassa.

Vantaan yleiskaavaluonnoksen mitoitus

Vantaan yleiskaavan asuntoaluevaraukset on mitoitettu siten, että ne mahdollistavat 240 000 asukkaan sijoittumisen Vantaalle vuonna 2030. Varautuminen 61 500 uuden asukkaan lisäykseen on tehtyjen seudullisen suunnittelun ennusteiden mukaista. Uutta asuntorakentamisoikeutta tarvitaan 5 milj.k-m².

Yleiskaavaluonnoksen asuntorakentamiseen tarkoitetut alueet muodostuvat niin, että Vantaan yleiskaava 1992:n ja voimassa olevien asemakaavojen käyttämättömät varannot ovat 3.6 milj.k-m² ja uusia yleiskaavallisia varauksia on lisäksi 1.4 milj.k-m². Kerrostalorakentamiseen on osoitettu noin 900 hehtaaria eli 4 % Vantaan kokonaispinta-alasta. Pientalomaiseen rakentamiseen on osoitettu noin 4 700 hehtaaria eli 19 % kokonaispinta-alasta.

Helsingin seudun työpaikkaennusteiden ja yleiskaavaluonnoksen tavoitteiden mukaan Vantaan yleiskaavassa on varauduttu 125 000–145 000 työpaikkaan vuonna 2025. Vantaalla on nyt noin 100 000 työpaikkaa ja työpaikkaomavaraisuus on noin 100 %.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee antaa Vantaan kaupungille Yleiskaavaluonnoksesta seuraavansisältöisen, saatuihin lausuntoihin pohjautuvan lausunnon:

Helsingin kaupunginhallitus on antanut lausunnon Vantaan maankäytön kehityskuvasta ja yleiskaavan tavoitteista 25.8.2003. Lausunnossa todettiin mm, että esitetyt tavoitteet antavat pääosin hyvä pohjan jatkosuunnittelulle ja että etenkin kaava-aineisto karttoineen on selkeä ja huolellisesti valmisteltu. Kaava-aineiston selkeyden ja havainnollisuuden osalta luonnos ei poikkea edeltäjästään. Sen sijaan etenkin Vantaan itäisen osan kaavamerkinnät ja jotkin liikenneratkaisut vaativat vielä tarkennusta.

Vantaan itäosan kaavamerkinnät

Kehityskuvasta antamassaan lausunnossa Helsingin kaupunki painotti voimakkaasti Vantaan itäosan kehittämistarpeita asuntotuotannon lisäämiseksi niin, että metron jatkaminen Mellunmäen asemalta itään Vantaan ja Sipoon suuntaan olisi mahdollista. Tämä Helsingin lausunnon yksi ydinkohta on yleiskaavaluonnoksessa sivuutettu.

Heti näiden Vantaan alueiden takana myös Sipoon puolella on Helsingin omistuksessa varsin laajoja alueita eli yhteensä noin 1 750 ha. Vantaan tai Sipoon suunnitelmissa ei ole nähty näiden alueiden rakentamisen seudullisia mahdollisuuksia samalla tavoin kuin Helsingissä, lukuun ottamatta Sipoon joitakin suunnitelmia Itäsalmen alueella.

Yleiskaavaluonnoksen liitteessä nro 4 ”Yhteenveto alueellisista selvityksistä” todetaankin kuitenkin Länsimäen–Länsisalmen osalta mm. seuraavaa:

”Yleiskaavan tarkistuksessa Länsimäki-Länsisalmen virkistys- ja suojelualueet on säilytetty Kaakkois-Vantaan osayleiskaavan mukaisina. Alueen muuttaminen taajamatoimintojen alueeksi edellyttää perusteellisempaa yhdyskuntarakenteellista selvitystä Helsingin seudun kasvusta itään päin, ja sitä varten on tehtävä tarkempia maakäytöllisiä, kaavataloudellisia ja ympäristöllisiä selvityksiä. Länsimäki-Länsisalmi ja Luoteis-Vantaa ovat pääkaupunkiseudun pitkäntähtäimen pääkasvusuuntavaihtoehtoja eikä valintojen tekeminen ole vielä ajankohtaista tässä yleiskaavan tarkistuksessa.”

Uudenmaan vahvistettavana olevaan maakuntakaavaan on merkitty raideliikennevaraus Mellunmäen metroasemalta itään Sipoon rajalle Vesterkullan kautta. Seudun tasapainoisen kehityksen toteuttamiseksi yhdyskuntarakennetta on kehitettävä myös idässä. Tämä tapahtuu parhaiten tukeutumalla raideliikenteeseen, metroon. Vantaan yleiskaavaan tulisi merkitä metrovaraus välittömästi Helsingin rajalta Länsimäestä Sipoon rajalle niin, että metro voi jatkua luontevalla tavalla Sipoon puolella vähintään Östersundomiin. Länsimäen ja Sipoon rajan väliset alueet, siltä osin kuin nyt ne on merkitty virkistyskäyttöön, tulee osoittaa asuntorakentamisen alueeksi niin, että pohjois-eteläsuuntainen virkistysyhteys Porvarinlahdelta, Mustavuorelta ja Vuosaaren Uutelasta pohjoiseen turvataan.

Helsinki pitää tärkeänä, että asiaa ei lykättäisi kauemmas tulevaisuuteen vaan että metron jatkamiseen ja siihen tukeutuviin uusiin rakentamisalueisiin otettaisiin kantaa tällä yleiskaavakierroksella. Vaihtoehtoisesti alueet voitaisiin merkitä joko selvitysalueiksi tai vaihtoehtoisella merkinnällä nykyinen käyttö/uusi käyttö, kuten Helsingin yleiskaavassa on tehty eräiden alueiden osalta.

Muut liikenneratkaisut

Vantaan joukkoliikenteen kehittämisen keskeisiä asioita on Kehärata eli Martinlaakson radan jatkaminen Kivistön kautta Helsinki-Vantaan lentoasemalle ja sieltä edelleen pääradalle ja Tikkurilan kautta Helsinkiin. Seudullisen joukkoliikenteen hoitamisen ohella Kehäradan roolina on lentoaseman kytkeminen raideliikenteellä Helsingin keskustaan.

Lentoaseman joukkoliikenteen hoitamiseksi on eri tahoilta esitetty myös suoraa raideyhteyttä lentoaseman ja Helsingin keskustan välille. Valtion ja seudun kuntien yhteistyönä onkin selvitettävä suoran ja nopean raideyhteyden toteuttamisvaihtoehtoja ja mahdollisuuksia Kehäradan lisäksi. Helsingin kannalta suora yhteys olisi luonnollisesti merkittävä parannus, jolle toivotaan myönteistä suhtautumista myös Vantaan suunnalta.

Vantaan yleiskaavaluonnoksessa on varauduttu Kehä II:n jatkeeseen merkitsemällä liikennevaraus Martinlaakson radan ja Hämeenlinnanväylän väliselle alueelle. Tieverkon liitekarttaan on Helsingin Honkasuon alueelle merkitty Kehä II ja siihen liittymä Raappavuorentien jatkeelle Vantaan alueelle. Helsingin voimassa olevassa Yleiskaava 2002:ssa Honkasuon alue on merkitty pientalovaltaiseksi alueeksi. Yleiskaava 2002:ssa ei ole varauduttu liittymään Kehä II:lta Raappavuorentien jatkeelle. Yleiskaava 2002:n kartalle on piirretty pääkatumerkintä välille Vihdintie–Hämeenlinnanväylä niin, että se on heti tunnelissa Vihdintien liittymän itäpuolella aina Martinlaakson radan itäpuolelle saakka. Yleiskaava 2002:n määräyksissä todetaan, että yleiskaavan hyväksymispäätös ei koske pääkatumerkintää välillä Vihdintie–Hämeenlinnanväylä, merkintä edellyttää asian ratkaisemista maakuntakaavassa. Uudenmaan maakuntakaava hyväksyttiin joulukuussa 2004 maakuntavaltuustossa ja se sisältää Kehä II:n, mutta kaava on tällä hetkellä ympäristöministeriön vahvistuskäsittelyssä.

Vantaan yleiskaavaluonnos sisältää Vantaan Rajatien jatkamisen Kehä III:lta Helsingin Somerikkotielle. Helsingin Yleiskaava 2002:ssa alueelle on osoitettu pientalovaltainen alue eikä alueelle ole varattu pääkatuyhteyttä. Näin ollen Vantaan Rajatien jatkamiseen Somerikkotielle ei ole edellytyksiä.

Valtion ja pääkaupunkiseudun kuntien yhteistoimintasopimuksen mukaan valtio on valmis luopumaan Malmin lentokenttäalueen vuokraoikeudesta, mikäli kaupunki kaavoittaa kenttäalueen asuntokäyttöön. Helsingin Yleiskaava 2002:ssa Malmin lentokenttäalue on osoitettu pääosin pientalovaltaiseksi alueeksi. Malmin lentokentällä toimii Rajavartiolaitoksen helikopteritukikohta, jolle on osoitettava uusi sijoittumispaikka. Helsingin alueelta selvitetään vaihtoehtoisia sijoittumispaikkoja kevään 2005 aikana. Helsinki–Vantaa lentoasema tai sen ympäristö voisi myös olla varteen otettava paikka helikopteritukikohdalle.

Suurena liikenteellisenä ja ympäristöllisenä haasteena Vantaalla on liikenteen kasvun hallinta pää- ja katuverkolla ja erityisesti poikittaisliikenteessä. Kehäradan rakentaminen antaa mahdollisuuksia uusien asuin- ja työpaikka-alueiden toteutukselle hyvien joukkoliikenneyhteyksien äärellä. Ajoneuvoliikenne tulee ennusteiden mukaan kasvamaan Vantaalla tästä huolimatta erittäin paljon. Siksi on tärkeää panostaa myös muiden joukkoliikenneyhteyksien toteutusmahdollisuuksien selvittämiseen seudullisena yhteistyönä. Kiireellisenä hankkeena tulisi parantaa poikittaisen bussiliikenteen palvelutasoa erityisesti kehäväylillä. Joukkoliikenteen tulisi palvella myös ostos- ja vapaa-ajanmatkoja.

Yleiskaavaluonnoksessa on varauduttu pääkaupunkiseudun poikittaisen joukkoliikenteen visiossa 2030 esitettyjen ns. kehityskäytävien toteutukseen pikaraitiotieyhteyksinä. Pikaraitiotieverkko on pitkän tähtäyksen visio, jonka toteutumiseen vaikuttanee vastaavien yhteyksien kehittäminen naapurikunnissa. Selostuksessa tulisi kertoa tämän liikenneratkaisun vaikutuksista ja liittymisestä yleiskaavaluonnoksessa esitettyyn maankäyttöön sekä seudulliseen raideliikenneverkkoon ja esimerkiksi itämetron mahdolliseen tulevaisuuden jatkeeseen. Pääkaupunkiseudun kuntien on myös syytä tarkoin harkita miten monta erityyppistä raideliikenneratkaisua seudulle on tarkoituksenmukaista rakentaa.

Selostuksessa todetaan, että työvoimavaltaiset työpaikka-alueet ovat hyvin joukkoliikenteellä saavutettavissa varsinkin sitten, kun Kehärata ja pikaraitiotieverkko on rakennettu. Kehäradan uusista asemista vain kaksi on tulevilla asuinalueilla ja kuusi muuta asemaa on työpaikka-alueilla. Uusien asema-alueiden jatkosuunnittelussa ja toteutuksessa kannattaisi hyödyntää liikkumisen ohjauksen malleja (mobility management), jotta tehokkaat joukkoliikenneyhteydet saadaan asukkaiden ja työpaikkojen tehokkaaseen käyttöön. Liikkumisen ohjauksen keinot ovat jo toteutetuissa EU-hankkeissa liittyneet esimerkiksi fyysisiin ratkaisuihin, informaatiojärjestelmiin ja taloudellisiin ohjauskeinoihin.

Tehokkuutta asuntotuotantoon

Vantaan yleiskaavaluonnoksen 5 milj.k-m²:n asuntorakentamisen kaavavaranto muodostuu huomattavasta määrästä yksityisillä pientalotonteilla olevista rakentamismahdollisuuksista. Niiden saaminen rakentamiseen voi olla vaikeaa ilman erityisiä maapoliittisia toimenpiteitä. Seudun asuntotarjonnan turvaamiseksi tulee harkita uusien isojen rakentamisalueiden lisäämistä yleiskaavaan valmistelutyön edetessä.

Seudun asuminen ja tuleva asuntorakentaminen ei voi kaikki perustua pientaloihin. Sen vuoksi kerrostaloasumisen, niiden asuinrakennusten kuin kerrostaloalueidenkin, kehittämiseen on panostettava ja tehtävä niistä asukkaille houkuttelevampia

Keskukset, palvelut ja kauppa

Vantaan yleiskaavaluonnoksessa on varattu laajat keskustatoimintojen alueet Myyrmäkeen–Martinlaaksoon, Pakkalaan Tikkurilaan, Koivukylään, Korsoon ja pienempi Hakunilaan. Nämä ovat seudullisesti perusteltuja. Tikkurilan ja Myyrmäki–Martinlaakson varaukset ovat Helsingin keskustan kokoluokkaa.

Tammiston–Pakkalan kaupallisten palvelujen alue on huomattavan laaja ja se rajautuu melkein välittömästi Pakkalan keskustatoimintojen alueeseen. Pakkalan tosiasiallinen keskustatoimintojen alue onkin huomattavasti laajempi kuin kartalle varsinaisesti rajattu alue. Tämäkin alue on kooltaan Helsingin keskustan kokoluokkaa.

Pakkala–Tammisto alueen väestömäärä, sekä nykyinen että tuleva, on alhainen suhteessa kaupallisten palveluiden määrään ja alueen laajuuteen. Alue perustuukin pitkälti palveluiden hakemiseen henkilöautolla laajalta alueelta. Alueen ympäristön väkimäärää tulisi lisätä parantaen samalla alueen joukkoliikennettä.

Selostuksen mukaan Veromiehen aluetta on alustavasti tutkittu asumisen lisäämisalueena, mutta se on merkitty kuitenkin kokonaisuudessaan työpaikka-alueeksi. Veromiehen muuttaminen osittain asumiselle on perusteltua hyvien palveluidenkin näkökulmasta.

Lisäksi Petikon alueella on laaja kaupallisille palveluille varattu alue, joka perustuu lähinnä henkilöauton käyttöön.Myös Petikon saavutettavuutta joukkoliikenteellä tulisi parantaa.

Luonnonsuojelu ja virkistys

Helsingin ja Vantaan rajan muodostava Vantaanjoki ja sitä ympäröivät viheralueet sisältävät kummassakin kaupungissa arvokkaita suojelu- ja virkistysalueita. Tiedossa olevien luontoarvojen ja jo pitkään vakiintuneiden korkeiden vesiensuojelutavoitteiden vuoksi yleiskaavan vaikutukset jokiympäristöön tulisi selvittää huolella. Myös itse joki on luonnonsuojeluarvoiltaan merkittävä. Ympäristöministeriö on esittänyt Vantaanjokea liitettäväksi Natura 2000 –verkostoon, mutta mm. Vantaa, Helsinki ja Uudenmaan liitto ovat suhtautuneet epäillen hankkeen tarpeellisuuteen.

Vantaanjokeen rajoittuvat Helsingin luonnonsuojelualueista Pitkäkosken rinnelehdot, josta pääosa on Vantaan puolella, ja Ruutinkoski, jota vastapäätä on Krakanojan suojelualue. Näille alueille on valmistumassa uusi hoito- ja käyttösuunnitelma, jossa pyritään kulunohjausta parantamalla vähentämään kulumista. Haltialan metsät ja pellot ovat Helsingin keskeisiä virkistysalueita. Kaavassa esitetyt tavoitteet ulkoilureittien avaamiseksi myös Vantaan puoleiselle rannalle ovat kannatettavia. Reitit vaativat kuitenkin yksityiskohtaista suunnittelua. Eri käyttäjäryhmille eriytettyjen reittien linjaus luonnoltaan ja maisemaltaan arvokkaalla alueella on vaativa tehtävä. Uutta siltayhteyttä Vantaanjoen yli ei tule avata, ennen kuin pohjoisrannan ulkoilureitti on valmis, koska etelärannan luonnonsuojelualueiden läpikulkua ei ole syytä lisätä.

Mustavuoren lehdon ja Östersundomin lintuvesien Natura 2000 -alue sijaitsee kaava-alueen kaakkoisnurkassa jatkuen Helsingin ja Sipoon puolelle. Helsingissä sijaitsevat osat ovat pääosin ja Helsingin Sipoossa omistamat osat kokonaan rauhoitettuja. Mustavuoren lehdon arvokkain osa sijaitsee Vantaan puolella yksityismaalla, eikä valtion ympäristöhallinto ole vielä päässyt maanomistajan kanssa sopimukseen sen rauhoittamisesta. Tämän lehdon arvokkaimman osan luontoarvot ovat kärsineet mm. suunnittelemattomasta kulunohjauksesta.

Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet –alueen lisäksi Vantaalla on myös muita Natura 2000 –verkostoon kuuluvia alueita. Niistä tulee laatia luonnonsuojelulain 65 §:n mukainen arvio yleiskaavaan liitettäväksi. Natura-alueet tulisi merkitä selkeästi ja virallisilla nimityksillään myös luonnonsuojelualueita koskevaan liitekarttaan.

Kaavaselostuksessa kerrotaan, että yleiskaavaluonnoksen toteuttamisen ympäristövaikutukset on tarkoitus selvittää keväällä ja kesällä 2005. Vaikutusten arviointi ei siten ole ollut mukana kaavaluonnoksen valmistelussa eivätkä arvioinnin tulokset ole myöskään lausunnonantajien tai päättäjien käytettävissä luonnosta arvioitaessa.

Vuonna 2003 laaditun yleiskaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelman ohjelmoinnin mukaan vaikutusselvityksistä on tarkoitus laatia erilliset raportit. Tärkeää olisi, etteivät selvitykset jäisi irrallisiksi vaan, että niiden keskeiset tulokset ja vaikutukset kaavaratkaisuihin kerrottaisiin selkeästi myös kaavaselostuksessa.

Suunnitelman liitteenä on arviointi valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteutumisesta. Tavoitteisiin sisältyy myös monia tärkeitä ympäristötavoitteita. Myös tätä arviointia tulisi täydentää, kun vaikutusten arvioinnit luonnoksen mukaisista maankäyttö- ja liikenneratkaisuista ovat valmistuneet.

Ympäristöhäiriöitä aiheuttavat toiminnot ja ylijäämämassat

Kaavaselostuksessa on kuvattu ympäristöhäiriöitä aiheutuvan eniten lentomelusta, liikennemelusta ja maaperän pilaantumisesta. Yleiskaavaa varten olisi tarpeen kartoittaa vielä mm. kemikaaleja varastoivien tai valmistavien, mahdollisesti suuronnettomuusvaaraa aiheuttavien laitosten sijainti sekä muut toiminnot, joista voi aiheutua suojaetäisyysvaatimuksia ympäröivälle maankäytölle.

Rakentamisesta tulevien ylijäämämassojen huolto on asia, joka on hoidettava seudullisena yhteistyönä. Helsingin rajallisesta maa-alueesta johtuen kaupungin alueelta ei ole löydettävissä uusia maa-aineisten läjitysalueita. Helsinki suunnittelee Malminkartanon täyttömäen laajentamista, mutta mahdollinen laajennuskapasiteetti on vähäinen tarpeeseen nähden. Täyttömäen laajennukseen mahtuu vain muutaman vuoden ylijäämämassat. Tarve seudullisille ratkaisuille on siksi huutava.

Ongelman ratkaisemiseksi on toiminut seudullinen työryhmä, joka on tarkastellut ylijäämämassojen uusia läjittämisalueita sekä uudenlaisia ratkaisuja ongelman hoitamiseksi. Myös jätehuollon vaihemaakuntatyö on alkamassa ja siinä tulisi hoitaa seudullisella tasolla ylijäämämassojen huollon varmistaminen. Tässä mielessä on hvä, että Vantaan yleiskaavaluonnoksessa on mahdollistettu Vantaan alueella kahden käytössä olevan maanläjitysalueen käyttö ja kahden uuden perustaminen.

Seudun kehittäminen ja seudullinen yhteistyö

Uudenmaan maakuntakaavan, Helsingin Yleiskaava 2002:n, Espoon eteläosien ja Vantaan yleiskaavan valmistelu on tehty pääosin samanaikaisesti. Tämä on antanut hyvän mahdollisuuden kaavalliseen yhteistyöhön. Seudun kehittämisen suuntaviivoista ja ratkaisuista on pääosin yhteinen näkemys, vaikka myös Helsingillä ja Vantaalla on edellä kuvatulla tavalla muutamia erilaisia näkemyksiä mm. maankäytön ja liikenteen kehittämisestä. Tärkeää on, että näkemyserot pystyään hoitamaan niin, ettei seudun kehittäminen pysähdy.

Helsinki, Espoo ja Vantaa ovat tehneet maankäytön suunnittelun yhteistyötä kolmen kaupungin yhteisellä raja-alueella niin sanotun Pajuniityn, Uusimäen, Myyrmäen, Honkasuon, Kaivokselan ja Kuninkaantammen maankäyttövyöhykkeen kehittämiseksi. Tämä kehittämisvyöhyke, kuten myös metron jatkaminen itään ja Kehä III:n kaupallis-teollinen vyöhyke tukeutuen ja hyödyntäen Vuosaaren satamaa ja lentoasemaa sijaintia ovat pääkaupunkiseudun yhteistyön pääkohteita.

Pääkaupunkiseudun neuvottelukunnan yhteistyö luo yhden foorumin näkemysten yhteensovittamiselle, joiden tulisi heijastua ja konkretisoitua kaupunkien yleiskaavoissa.

Yhteenveto Vantaan yleiskaavaluonnos on huolella valmisteltu. Kartta ja selostus ovat selkeitä. Esitetty kaupunkirakenne liikennejärjestelmineen turvaa pääosin osaltaan seudun kehittämisen.

Seudun asuntotarjonnan turvaamiseksi yleiskaavaan tulee lisätä uusia asuntorakentamisalueita. Ne tulee tukea tehokkaaseen joukkoliikenteeseen. Seudullisen joukkoliikennejärjestelmän jatkokehittämiselle idässä on luotava edellytykset. Metroa on jatkettava Länsimäestä Sipoon rajalle niin, että se on luontevasti jatkettavissa ainakin Östersundomiin asti. Länsimäen ja Sipoon rajan väliset alueet on varattava asuntorakentamisen alueeksi niin, että pohjois–eteläsuuntainen virkistysyhteys turvataan.

Helsinki ei ole varautunut yleiskaavassaan pientalovaltaiseksi alueeksi varatulla Honkasuolla Kehä II:n liittymään Raappavuorentien jatkeelle.

Helsinki–Vantaan kansainvälisen lentoaseman kehittyminen on turvattava, minkä yleiskaavaluonnos näyttää toteuttavan. Rajavartiolaitoksen helikopteritukikohdan sijoittaminen lentoaseman alueelle tai sen ympäristöön edellyttää selvittämistä.

Pakkalan–Tammiston alueen ja ympäristön väestöpohjan laajentamista uusilla asuntovarauksilla on syytä selvittää ja samalla parantaa alueen joukkoliikenteen yhteyksiä.

Vantaan yleiskaava tulee osaltaan vahvistamaan seudun ja myös Vantaan kaupungin kilpailukykyä sekä ohjaa yhdyskuntarakenteen kehittämistä tavoitteiden mukaisesti eheyttävällä tavalla.

Kaavan vaikutuksia tulee arvioida tarkemmin ja raportoida ne selostuksessa.

Kirje Vantaan kaupungille ja pöytäkirjanote kiinteistövirastolle, ympäristökeskukselle ja kaupunkisuunnittelulautakunnalle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2244

LIITTEET	Liite 1	Vantaan yleiskaavaluonnoksen (31.12.2004) kartta sekä merkinnät ja määräykset
	Liite 2	Kaupunginhallituksen lausunto 25.8.2003
	Liite 3	Kiinteistöviraston lausunto
	Liite 4	Ympäristökeskuksen lausunto
	Liite 5	Kaupunkisuunnittelulautakunnan lausunto

25.4.2005 pöydälle pantu asia

YMPÄRISTÖMINISTERIÖN LAUSUNTOPYYNTÖ YHDYSKUNTARAKENTEEN OHJAUKSEN KEHITTÄMISTYÖRYHMÄN MIETINNÖSTÄ

Khs 2005-397

Ympäristöministeriö on pyytänyt (18.2.2005) lausuntoa Khlta yhdyskuntarakenteen ohjauksen kehittämistyöryhmän mietinnöstä ”Yhdyskuntarakenteen ohjauksen kehittämisohjelma.”

Lausuntopyyntö ja mietintö ovat esityslistan tämän asian liitteenä n:o 1.

Kaupunkisuunnittelulautakunnan lausunto (7.4.2005) on esityslistan tämän asian liitteenä nro 2.

Kiinteistöviraston lausunto (5.4.2005) on esityslistan tämän asian liitteenä nro 3.

Talous- ja suunnittelukeskuksen kehittämisosastolla (22.3.2005) ei ollut lausuttavaa mietinnön johdosta.

Kaj ilmoittaa, että mietinnön taustalla ovat valtioneuvoston hyväksymät valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, joista yksi keskeinen on yhdyskuntarakenteen eheyttämistavoite. Mietinnössä kiinnitetään huomiota erityisesti nopeasti kasvavien kaupunkiseutujen hajautumiskehitykseen, johon johtavia kehityskulkuja ja tarvittavia kehittämistoimia mietintöön on koottu. Tavoitteena on saada aikaan yhdyskuntarakenteen ohjauksen kehittämisohjelma, jonka toteuttamiseen lukuisat asiaan vaikuttavat viranomaistahot, kuten valtion viranomaiset ja kunnat voisivat sitoutua.

Mietintöä valmistelleen työryhmän toimiaika päättyi 30.11.2004. Mietintö luovutettiin ympäristöministeriölle joulukuussa 2005. Nyt käsillä olevan lausuntokierroksen jälkeen ympäristöministeriö valmistelee lopullisen toteutettavan kehittämisohjelman ja käynnistää yhteistyöosapuolten kanssa ensimmäiset tärkeimmiksi katsottavat kehittämishankkeet vuoden 2005 aikana.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee antaa ympäristöministeriölle Yhdyskuntarakenteen ohjauksen kehittämistyöryhmän mietinnöstä seuraavansisältöisen, kaupunkisuunnittelulautakunnan ja kiinteistöviraston lausuntoihin perustuvan lausunnon:

Helsingin kaupunginhallitus toteaa ensinnäkin, että yhdyskuntarakenteen hajoamisen ehkäisemiseen tähtäävä, eri viranomaistahoja yhdistävä kehittämisohjelma on hyödyllinen ja tervetullut väline pyrittäessä luomaan eheämpiä ja yhdyskuntataloudellisesti tarkoituksenmukaisempia kaupunkiseutuja ja keskuksia maahamme. Helsingissä työryhmän esittämät tavoitteet ovat jo pitkään olleet mukana kaupunkisuunnittelun keskeisinä lähtökohtina ja kysymyksenasettelu käy yhä tärkeämmäksi, kun kaupunkirakentamiselle pyritään löytämään lisämahdollisuuksia kaupungin rajojen sisältä.

Se puolestaan, miten pitkälle Helsingissä ja muualla pääkaupunkiseudulla työssäkäyvät joutuvat kaupunkikeskustoista muuttamaan hankkiakseen kohtuuhintaisen ja asumistarpeitaan tyydyttävän asunnon, määrittelee pitkälti sen, mihin asti ja miten voimakkaana hajautuminen seudulla etenee. Tärkeää on etenkin se, miten kehitystä tulevaisuudessa hallitaan. Tämä kysymys on ja tulee olemaan yksi Helsingin seudun kuntien yhteistyön polttavimpia kysymyksiä.

Ympäristöministeriön työryhmän näkemyksen mukaan yhdyskuntarakenteen eheyttämisessä keskeistä on kysyntää vastaavan tonttitarjonnan turvaaminen yhdyskuntarakenteellisesti edullisilta paikoilta käyttämällä kunnan maapoliittisia keinoja, kaavoituksella ja tehostamalla hajarakentamisen ohjausta. Joukkoliikenteen saaminen hinnaltaan ja palvelutasoltaan kilpailukykyisemmäksi henkilöauton käyttöön verrattuna tukee osaltaan eheän yhdyskuntarakenteen muodostumista. Samalla kuntien välillä on tarpeen kehittää seudullista yhteistyötä.

Työryhmä katsoo, että yhdyskuntarakenteen kehittämisessä kunnat ovat avainasemassa ja maakuntien liittojen sekä alueellisten ympäristökeskusten tulisi tukea kuntia tässä tehtävässä. Eri hallinnonalojen tulisi toimia samansuuntaisesti huomioiden eheytyvän yhdyskuntarakenteen tavoite. On myös tehtävä eräitä eheän yhdyskuntarakenteen mahdollistamiseksi tarpeellisia lainmuutoksia ja hallintokäytäntöjen muutoksia sekä parannettava alan tietämystä. Myös rakenteen hajautumista edistävistä taloudellisista tuista tulisi pyrkiä eroon.

Työryhmän ehdottama yhdyskuntarakenteen ohjauksen kehittämisohjelma on tarkoitettu ennen kaikkea kasvavien kaupunkiseutujen yhdyskuntarakenneongelmien ratkaisuun mutta sen mukaan useimmat ehdotetut tavoitteet soveltuvat kuitenkin myös väestöltään supistuviin yhdyskuntiin. Poikkeuksena tästä pääsäännöstä ovat muun muassa liikennettä ja etenkin joukkoliikennettä koskevat tavoitteet.

Mietinnön tavoitteet ovat kannatettavia

Yleisesti ottaen mietinnössä esitetyt yhdyskuntarakenteen eheyttämisen tavoitteet ovat kannatettavia ja tärkeitä. Yhdyskuntarakenne on viime vuosikymmeninä hajautunut Suomessa melko voimakkaasti ja aiheuttaa jo suuria kustannuksia ja ympäristöhaittoja. Mietinnössä käydään seikkaperäisesti läpi alan terminologiaa, tavoitteita ja mahdollisia ratkaisukeinoja. Vaikka jo pitkään on tunnettu hajaantuvan yhdyskuntarakenteen aiheuttamia haittoja, tehokkaita keinoja kehityssuunnan muuttamiseksi ei ole kuitenkaan löydetty tai niitä ei aina ole haluttu käyttää.

Hajoava kehitys on joillekin etu lyhyellä tähtäimellä

Yhtenä suurimmista ongelmista hajautumiskehityksessä on yhteiskunnan eri toimijoiden lukuisuus ja tavoitteiden ristiriitaisuus. Esimerkiksi kaupan toimijoille saattaa syntyä yhdyskuntarakenteesta erillään olevista suuryksiköistä merkittävää taloudellista etua mm. kuljetusten, varastoinnin ja pysäköinnin järjestämisen muodossa sekä siitä, että kaupunkirakenteen ulkopuolelle sijoittuvissa yksiköissä kaupunkikuvalliset tai muut rakentamisen laatuvaatimukset ovat vähäisemmät. Samalla yhteiskunnalle, asukkaille ja ympäristölle syntyy lisäkustannuksia ja haittoja pidentyvien asiointimatkojen ja yksityisautoilun lisääntymisen sekä autioituvien keskustojen muodossa.

Pääkaupunkiseudun suurin ongelma on liian vähäinen asuntotuotanto

Seudun vaikeimpia ongelmia on asuntojen muuta maata selvästi korkeampi hinta- ja vuokrataso. Pääasiallisena syynä tähän on pidetty asuntojen kysynnän ja tarjonnan epäsuhtaa, joka ajaa hintatasoa ylöspäin. Tarjonnan vähäisyyteen puolestaan on syynä liian alhainen asuntojen tuotantotaso. Seudulla rakennetaan vuodessa 8 000 – 9 000 asuntoa, kun esim. maakunnallisissa suunnitelmissa on tavoitteeksi asetettu noin 13 000 asunnon taso. Asuntotuotanto on vuosikausia ollut alhaisemmalla tasolla kuin tämä tavoite. Tasapainoisemman tilanteen saavuttamiseksi olisi tuotannon tason syytä olla pitkään vielä selvästi tuotakin tavoitetasoa korkeammalla.

Asuntotuotannon alhaiseen tasoon on suurimpana syynä näyttää olevan käyttöön otettavissa olevien rakennuskelpoisten tonttien puute. Osittain se johtuu kaavoitettujen tonttien vähäisyydestä, osittain kunnallistekniikan ja palvelujen rahoituksen puutteesta ja joissain tapauksissa myös maanomistajien haluttomuudesta luovuttaa tonttejaan rakentamiseen. Sivuuttaa ei voida myöskään rakennusliikkeitten osuutta tuotantotasojen määrittäjinä.

Erityisen suuri puute on pientalotonteista. Jos tontteja ei ole tarjolla riittävästi lähellä keskustoja ja työpaikkoja, yhdyskuntarakenne hajoaa ja tontteja kysytään yhä kauempaa, mikä aiheuttaa sekä asukkaille että kunnille lisääntyviä kustannuksia sekä pitkiä työ-, asiointi- ja vapaa-ajan virkistymiseen tarvittavia matkoja. Tämä on myös kestävän kehityksen ja luonnon arvojen säilymisen kannalta ei toivottavaa.

Kuntien mahdollisuudet vastata asuntotonttien kysyntään ovat kovin erilaiset

Jotta voitaisiin päästä tavoitteena olevaan 13 000 – 15 000 asunnon vuosituotantoon, täytyisi kuntien voida selvitytä asuntorakentamisen edellyttämästä kunnallistekniikan ja palveluiden rakentamisesta. Tästä kunnissa vastaavat pääosin niiden nykyiset veronmaksajat. Uusien asukkaiden verotulojen arvioidaan kattavan kustannukset aikaisintaan vasta noin 20 vuoden kuluttua muutosta. Kunnan kannalta noin 1,5 prosentin vuotuinen asukasmäärän kasvun on arvioitu vielä olevan hoidettavissa.

Seudun 1,2 miljoonasta asukkaasta ja veronmaksajasta lähes puolet asuu Helsingissä. Näin ollen laskennallisesti noin puolet asuntotuotannosta tulisi sijoittua Helsinkiin. Tämä merkitsisi Helsingille 6 500 – 7 500 asunnon vuosituotantoa. Helsingin asunto-ohjelman tavoite on 3 500 asuntoa ja arvioidaan ettei tähän päästä, vaan tuotanto jäänee, kuten viime vuonna, noin 3 000 asunnon tasolle. Puuttuva osa 3 500 – 4 500 asuntoa olisi siis sijoitettava muihin kuntiin niille jo kuuluvan 6 500 – 7 500 asunnon osuuden lisäksi. Tämä on luonnollistakin, kun verrataan seudun kuntien nykyisiä asukaslukuja ja toisaalta pinta-aloja.

Espoon asuntojen vuosituotannon arvioidaan voivan nousta noin 2 500 asunnon tasolle ja Vantaan noin 2 000 asunnon tasolle. Tämä merkitsee edelleen sitä, että noin 5 500 – 6 500 asunnon tuotanto olisi sijoitettava ”muualle”. Tämä taas olisi tehtävä yhdyskuntarakennetta eheyttäen eikä hajottaen. Kuitenkin näyttää siltä, että asuntojen ja tonttien kysynnän paine hajottaa yhdyskuntarakennetta yhä vain lisää.

Tärkeää olisi sijoittaa asuntotuotanto tehokkaan joukkoliikenteen vaikutuspiiriin. Pääkaupunkiseudun kehyskunnissa ei ole taloudellisia mahdollisuuksia asuntotuotantotarpeen edellyttämälle tuotannon lisäykselle. Tuotannon ja asukasmäärän lisäys tulisi ylittämään voimakkaasti kuntien resurssit, joten asia olisi ratkaistava muilla tavoin.

Asuntotuotannon ja asuntotonttien tarjonnan määrällistä ongelmaa ei voida ratkaista perinteisin kuntakohtaisin keinoin, vaan ratkaisuja olisi haettava seudullisen yhteistyön avulla. Vaikka tilanne on todettu, tehokkaita keinoja ei ole vielä kunnolla analysoitu eikä löydetty.

Seutuyhteistyötä tiivistettävä

Mietinnössä painotetaan maakuntakaavojen merkitystä yhdyskuntarakenteen eheyttämisessä ja maakuntien roolia kuntien tukijana hajautumiskehityksen ehkäisemisessä. Pääkaupunkiseutu kuuluu kahteen maakuntaliittoon, joilla on vireillä omat maakuntakaavansa. Helsingissä ongelmaksi on koettu, että Itä-Uudenmaan maakunnan suunnitelmissa ei juurikaan oteta huomioon pääkaupunkiseudun luonnollista kasvusuuntaa itään, vaikka alueen läpi kulkee jo moottoritie ja sen rinnakkaistie ja metrolinja päättyy hyvin lähelle maakunnan rajaa. Maakuntaliittojen yhdistäminen olisikin tarkoituksenmukaista.

Mietinnössä todetaan monessa kohdin, että yhdyskuntarakenteen hajoamiseen vaikuttaa kuntien välinen kilpailu ”hyvistä veromaksajista”, mikä vääristää kehitystä. Kehyskunnat, joiden asukas- ja veronmaksajamäärä keskuskuntiin verrattuna on pieni, jarruttavat joissain tapauksissa suunnitelmallista ja eheyttävää rakentamista alueellaan puuttumatta kuitenkaan hajarakentamiseen. Niiden ongelmien helpottamiseksi Helsingin seudun 14 kuntaa ovat perustamassa yhteisen neuvottelukunnan.

Maanhankinta ei ole Helsingin ympäristökunnissa riittävää

Maanhankinta on selvitysten ja mietinnönkin mukaan kunnan maapolitiikan tärkein keino. Maata olisi syytä hankkia hyvissä ajoin etukäteen, kun se vielä voidaan hankkia ns. raakamaan hinnalla. Pääasiallinen hankintakeino on vapaaehtoinen kauppa, mutta kunnilla on käytettävissään hankintaan myös hyvät ja riittävät lakisääteiset keinot, mikäli vapaaehtoista tietä ei päästä eteenpäin. Tehokasta maanhankintaa rajoittaa kuitenkin usein taloudellisten resurssien ja henkilöresurssien puute, ja joskus myös poliittinen haluttomuus ja kunnan perinteet maapolitiikassa.

Helsingissä on mahdollisuuksia hankkia vain valtion maita

Helsingissä ei käytännössä enää juurikaan ole yksityisessä omistuksessa olevaa maata, jonka hankkiminen olisi asuntotuotannon tai toimitilarakentamisen takia perusteltua. Sen sijaan mm. kaupungin omistaman, valtion käyttöön vuoteen 2034 saakka vastikkeetta luovutetun Malmin lentokenttäalueen saaminen rakentamiskäyttöön ennen käyttöajan päättymistä mahdollistaisi merkittävää yhdyskuntarakennetta eheyttävää rakentamista.

Valtion eri yksiköiden ja valtion omistamien yhtiöiden omistuksessa on Helsingissä muutamia alueita, joiden saaminen rakentamiskäyttöön antaisi rakentamismahdollisuuksia tulevina vuosikymmeninä. Keski-Pasilan ja Hakuninmaan osalta alueiden suunnittelu on jo käynnissä.

Seudun kunnissa merkittäviä mahdollisuuksia maanhankintaan

Vaikka Helsingin naapurikunnissa on runsaasti raakamaata, yhtenä ongelmana Espoon, Vantaan sekä seudun muidenkin kuntien maanhankinnassa on se, että laajamittaiseen maanhankintaan jouduttaisiin etukäteen sitomaan merkittävästi kunnan niukkoja pääomia. Valtion asuntorahasto on ottanut esille mahdollisuuden käyttää rahaston lainavaroja myös tähän tarkoitukseen. Rahaston lainaehtojen tulisi kuitenkin olla selvästi nykyistä edullisemmat, jotta tästä olisi apua.

Pitkällä tähtäimellä raakamaan hankinta, kaavoitus ja luovuttaminen on myös kuntien talouden kannalta varsin kannattavaa toimintaa eli tähän toimintaa olisi syytä sijoittaa varoja vaikka kuntien taloudet ovatkin tiukoilla.

Valtion maita kuntien käyttöön raakamaan hinnalla

Valtiolla on Helsingin seudulla, kuten Vantaalla ja Järvenpäässä, merkittäviä maanomistuksia, joita valtio ei tarvitse omaan käyttöönsä. Osa on suoraan valtion yksiköiden hallinnassa, osa taas on siirretty valtion omistamien yhtiöiden hallintaan. Viimeksi mainitut ovat toimineet kuten yksityiset yritykset, eli pyrkineet saamaan maastaan mahdollisimman hyvän tuoton. Yhteiskunnan omistaman maan arvon nousu pitäisi voida kuitenkin ensisijassa hyödyntää lähialueen kehittämisessä. Valtio asettaa kunnille tavoitteita maanhankinnassa ja sosiaalisessa asuntotuotannossa. Vastavuoroisesti valtion tulisi maanomistajana edesauttaa näitä tavoitteita nk. Siimeksen sopimuksen edellyttämällä tavalla.

Aiemmin valtion maata voitiin lain mukaan saada kuntien käyttöön markkinahintaa edullisemmin ehdoin. Tälläkin hetkellä eri tahot patistelevat kuntia hankkimaan raakamaata ja käyttämään lain antamia mahdollisuuksia, kuten lunastuksia, ellei asiassa muutoin päästä eteenpäin, jotta maata saataisiin mm. valtion tukemaan asuntotuotantoon.

Ministeri Siimeksen työryhmän työn tuloksena saatiin joitain valtion tontteja ostettua asuntorahaston hyväksymään hintaan edellyttäen, että tontteja käytetään valtion tukemaan vuokra-asuntotuotantoon. Sittemmin yhteistyö tällä saralla on laantunut. Valtion maiden saaminen kuntien käyttöön raakamaan tai niiden nykyisen käytön ja kaavojen mukaisella hinnalla on edelleenkin tärkeää, jotta arvonnousu voitaisiin käyttää kunnallistekniikan- ja palvelujen investointeihin.

Asuntotonttien tarjonnan lisääminen pitäisi hinnat paremmin kurissa

Maapolitiikan toinen tärkeä sektori on tonttien luovutus. Kussakin kunnassa on asunto- ja toimitilatonttien luovuttamisessa kehitetty omat periaatteet ja menettelytavat. Eräiltä osin menettelytapoja olisi ehkä syytä yhtenäistää ja hyödyntää kehitettyjä hyviä käytäntöjä.

Helsingissä tonttien luovutuksessa hinnoittelun pääperiaate on kohtuullisen käyvän hinnan noudattaminen. Hinta pystytään melko hyvin määrittelemään asiantuntija-arvioinnein. Silloin tällöin on syytä tarkistaa hintakäsityksiä avoimilla tarjouskilpailuilla, jotka ovat muutoinkin hyvä tapa valita tontin saaja. Tarjouskilpailuja on syytä käyttää vapaarahoitteisessa tuotannossa erityisen halutuilla paikoilla.

Kuntien tarjouskilpailuita on myös kritisoitu ja esitetty, että ne nostavat tonttien ja etenkin asuntojen hintoja. Tämä perustuu väärään käsitykseen tonttien ja asuntojen markkinamekanismin toiminnasta. Oletettavaa on, että vaikka tontit luovutettaisiin reilusti alle käyvän hinnan tai vaikka ilmaiseksi, asuntojen hinnat muodostuisivat ilman erityisiä sääntelyjärjestelmiä kyseisen alueen olemassa olevan asuntokannan markkinahintatason perusteella. Ei kuitenkaan voida kieltää sitä, että maan hinnan nousu ja korkea taso ovat Helsingin seudulla ongelma.

Hintojen kohtuullistamisessa oikea keino ei olekaan tonttien luovuttaminen käypää hintaa alhaisemmalla hinnalla, vaan tonttitarjonnan ja asuntotuotannon voimakas lisääminen.

Säännellyssä asuntotuotannossa kuten valtion tukemassa- ja Hitas-tuotannossa on käytetty käypää hintaa alempia tontinhintoja, koska tällöin alennuksen on katsottu tulevan asukkaiden hyväksi ja alentavan asumiskustannuksia. Myöskään tässä tuotannossa tontinhintojen ei ole syytä kovin paljon poiketa markkinahinnoista, koska kaksihintajärjestelmät johtavat helposti keinotteluun ja väärinkäytöksiin ja koska tonteista saatava taloudellinen hyöty tulisi voida ohjata alueen tarvitsemiin investointeihin.

Yhdyskuntarakenteen eheyttämiseksi kuntien olisi siis voimakkaasti voitava tehostaa rakenteellisesti edullisilla paikoilla sijaitsevien asuntotonttien luovutusta, mikä edellyttää tehokasta maanhankintaa ja sujuvaan kaavoitusta sekä riittävää rahoitusta kunnallistekniikan ja palveluiden rakentamiseen. Seudullisessa keskustelussa on väläytetty myös seudun kuntien yhteisen maanhankintarahaston perustamista, mutta tässä vaiheessa sen mahdollisia hyötyjä vasta selvitellään.

Yhtenä teemana kaupunkirakenteen eheyttämispyrkimyksissä tulee olla kerrostaloasumisen kehittäminen. Helsingin kaupunki on tämän vuoden alusta käynnistänyt kerrostaloprojektin, jossa tutkitaan nykytilannetta, uusia asuntotyyppejä sekä kaupungin omien toimintamallien kehittämistarpeita. Ympäristöministeriön mietinnössä painotetaan hyvän elinympäristön merkitystä: urbaanin kaupunkielämän edellytyksenä on kaupunkiasumisen kehittäminen ja monipuolistaminen.

Valituslupamenettely olisi askel eteenpäin

Joissakin tapauksissa valitukset hidastavat yhdyskuntarakennetta eheyttävää kaavoitusta ja rakentamista ja joskus valitusten pelko voi jopa estää kaavoituksen aloittamisen. Nykyinen maankäyttö- ja rakennuslaki painottaa voimakkaasti osallistumista ja asukkaiden vaikuttamismahdollisuuksia kaavoitukseen. Usein vaikutusmahdollisuudet koetaan lupaukseksi päätösvallasta, mikä ei kuitenkaan ole lain tarkoitus. Lieneekin kiistatonta, että osa kaava- ja rakennuslupavalituksista on tehty kiusanteko- tai ainakin viivytysmielessä, eikä niillä useinkaan ole edellytyksiä tulla hyväksytyiksi. Usein samankaltaisista tapauksista on jo olemassa myös ennakkopäätöksiä.

Mietinnössä esitetään varovaisesti, että rakennuslupamenettelyyn voitaisiin sisällyttää valituslupamenettely korkeimmalle hallinto-oikeudelle. Tämä ehdotus on kannatettava. Sen sijaan tätä vaihetta edeltävät hankkeen kaavoitukselliset edellytykset (eri tasoiset kaavat tai poikkeamisratkaisut) jätettäisiin nykyisen menettelyn varaan, jossa kaikilla valitukseen oikeutetuilla on mahdollisuus valittaa ilman rajoituksia sekä hallinto-oikeuteen että korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Kun maankäyttö- ja rakennuslain uudistamisesta on nyt kulunut yli viisi vuotta ja korkeimman hallinto-oikeuden ja hallinto-oikeuksien laintulkinnat ovat alkaneet vakiintua, Helsingin kaupunginhallitus olisi valmis kannattamaan menettelyä, jossa myös kaava- ja poikkeamisasioihin liitettäisiin valituslupamenettely korkeimmalle hallinto-oikeudelle samalla tavoin, kuin nyt on asian laita korkeimpaan oikeuteen valitettaessa.

Kaavojen vaikutusten arviointiin laajempi näkökulma

Lainsäädäntö edellyttää suunnitelmien ympäristövaikutusten ja muiden vaikutusten arviointia. Kaavojen sosiaalisten vaikutusten arviointi on jäänyt selvästi muita vähemmälle huomiolle. Kaavoituksessa alueiden ja niiden naapuruston asukkaiden vaikutusmahdollisuudet on varsin hyvin varmistettu. Näillä ihmisillä on jo asunnot ja asunympäristö puolustettavanaan ja luonnonsuojelujärjestöt painottavat etupäässä alueiden rakentamattomuutta ja luonnonarvoja. Suunnitelmien vaikutusten arvioinnissa olisikin nykyistä selvästi voimakkaammin otettava huomioon myös suunnitelmien toteuttamisen asuntopoliittiset, taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset.

Sektoriviranomaiset hajoavan yhdyskuntarakenteen aiheuttajina

Nykyisin sektorikohtaiset lait ja muut normit ovat kehittyneet hyvää vauhtia yhä tarkemmiksi ja kattavammiksi. Erityisesti on edistytty esim. ympäristönsuojelun, liikkumisen esteettömyyden, palo- ja pelastusturvallisuuden sekä energiansäästön aloilla. Hyvistä tavoitteistaan huolimatta kehitys on johtanut siihen, että sellaisen kaupunkirakenteen ja rakennusten suunnittelu ja rakentaminen, jossa olisi monia eri toimintoja lomittain tai jopa samoissa rakennuksissa, on käynyt vaikeaksi. On helpompaa sijoittaa kukin toiminta omalle alueelleen, jolloin toiminnot eivät millään muotoa häiritse toisiaan.

Yksi esimerkki tästä ilmiöstä on meluntorjunta ja erilaisten hajujen torjuntatoimet. Melunormien takia lähelle liikenneväyliä tai lentokenttiä ei voida rakentaa uusia asuntoja, vaikka juuri uusi rakennustekniikka ja asuntojen sijoittelu mahdollistaisivat uusille asukkaille nykyisiä asukkaita meluttomamman ympäristön. Tavoitteellisten enimmäishajupitoisuuksien takia uusia asuntoja ei myöskään saa rakentaa lähelle laitoksia, jotka tuottavat tietyn prosentin verran jotain havaittavaa hajua, vaikka hajulla ei olisikaan mitään todettuja terveydellisiä vaikutuksia.

Asuntorakentaminen tulee siten tiukasti tulkitun normiohjauksen perusteella aina sijoittaa ”jonnekin muualle”, mikä yleensä on keskimäärin kauempana kuin alunperin aiottu keskeinen sijainti. Lopputuloksena haitat, kuten henkilöautoliikenteen melu ja saasteet lisääntyvät juuri keskustoissa ja niiden läheisyydessä olevassa vanhassa asuntokannassa, joissa on vähiten mahdollisuuksia niitä torjua. Samalla on aiheutettu jälleen pieni osa lisähajautumista kaupunkirakenteeseen.

Samalla tavoin voivat vaikuttaa myös mm. luonnonsuojelun sektorinormit ja – suunnitelmat, jos tiettyjä luonnonpiirteitä tai eliöitä itsetarkoituksellisesti velvoitetaan suojelemaan myös alueilla, jotka olisivat erinomaisia yhdyskuntaa eheyttäviä asuntojen tai toimitilojen rakennuskohteita ottamatta huomioon, että varsin lähellä, joskin eri kunnassa samat luonnon ominaispiirteet esiintyvät jopa laajempina ja kattavampina.

Vaikeampi kysymys muodostuu, jos jonkin toiminnan arvioidaan aiheuttavan riskin ihmisten terveydelle esim. onnettomuustilanteessa. Harva päätöksentekijä tai virkamies haluaa ottaa vastuun, jos jokin sektoriasiantuntija sanoo, että jokin ratkaisu voi aiheuttaa riskin, vaikka todennäköisyys sille olisikin häviävän pieni. Muut asukkaille kaiken aikaa aiheutuvat riskit voivat silti olla huomattavasti suuremmat ja esimerkkejä on myös siitä, kuinka upeat vanhat rakennukset tai ympäristöt on pilattu niihin täysin soveltumattomilla kulkuaukoilla, katuleveyksillä, hissikuiluilla, porrasyhteyksillä ja taatusti palon kestävillä korjausmateriaaleilla. ihmisten, rakennusten ja ympäristön lisäksi joskus myös kalusto ja menetelmät voisivat joustaa yhteisen turvallisuuden nimissä.

Eheyttävä yhdyskuntarakentaminen edellyttäisikin eri viranomaisten yhteistyön merkittävää lisäämistä ja suunnitelmien kaikkien vaikutusten analysointia erityisesti kustannus-hyöty- laskelmineen ja riskianalyyseineen ennen päätöksentekoa.

Lopuksi Ympäristöministeriön kokoama mietintö sisältää useita tärkeitä kehittämiskohteita hajarakentamisen ohjaamiseen. Entistä laaja-alaisempi ote yhdyskuntarakenteen ohjauksen kehittämiseen on tarpeen. Tämä korostuu esimerkiksi tavoitteessa eri ministeriöiden ja muiden viranomaisten toimien yhdensuuntaisuudesta ja kehittämistavoitteiden määrittelemisestä myös muille toimialoille kuin suunnittelulle.

Huoli kaupunkiseutujen kehityksestä on olennainen asia. Helsingin seudun osalta kehitys, myös haitallinen kehitys on ollut erityisen nopeaa ja voimakasta. Työssäkäyntialueen laajentuminen ja asutuksen sijoittuminen keskittymien ulkopuolelle tuottaa ongelmia erityisesti toimivan joukkoliikennejärjestelmän osalta.

Pääkaupunkiseudulla on tekeillä yhteinen maankäyttö-, liikenne ja asuntostrategia, jonka tavoitteena on monipuolisen ja kohtuuhintaisen asuntotuotannon ja toimivan liikennejärjestelmän varmistaminen seudulla. Kyse on pääosin täydennysrakentamisesta ja osin myös suuremmista muutosalueista, joiden suunnitteluun ja toteuttamiseen työryhmän mainitsemat erilaiset nk. best practise - mallit ja uudet rahoituskeinot voisivat olla hyvänä apuna. Perinteinen kaavoituksen ohjaus ja nykyiset tukimallit suuntautuvat pääasiassa kokonaan uusien alueiden rakentamiseen, vaikka niitä on pääkaupunkiseudulla jatkossa liian vähän jäljellä.

Kirje ympäristöministeriölle ja pöytäkirjanote kaupunkisuunnittelulautakunnalle, kiinteistövirastolle, rakennusvalvontavirastolle ja talous- ja suunnittelukeskukselle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2244

LIITTEET	Liite 1	Mietintö
	Liite 2	Kaupunkisuunnittelulautakunnan lausunto
	Liite 3	Kiinteistöviraston lausunto

VT MAIJA ANTTILAN TOIVOMUSPONSI: AMMATILLISEN KOULUTUKSEN VETOVOIMAISUUTTA LISÄÄVÄN OHJELMAN LAATIMINEN

Khs 2004-2347

Vs. Sj ilmoittaa, että käsitellessään 17.11.2004 (asia 3) vuoden 2005 talousarviota ja vuosia 2005 – 2007 koskevaa taloussuunnitelmaa Kvsto hyväksyi mm. seuraavan toivomusponnen:

3 ”Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunki laatii ohjelman, jolla lisätään ammattikoulutuksen vetovoimaisuutta käyttäen hyödyksi työpajatoiminnasta saatuja kokemuksia ja työpajatoimintaa lisäämällä.” (Maija Anttila, äänin 44-0)

Kvston työjärjestyksen 24 §:n mukaan Khn on toimitettava ponnen ehdottajalle kirjallinen selvitys ponnen johdosta tehdyistä toimenpiteistä viimeistään vuoden kuluttua ponnen hyväksymisestä. Selvitys on toimitettava erikseen tiedoksi myös muille valtuutetuille.

Opetuslautakunta on antanut asiasta lausuntonsa 5.4.2005.

Lautakunta selvittää ammatillisen koulutuksen hakijoiden määriä ja vetovoiman kehittämishankkeita. Lautakunta selostaa myös työpajatoiminnan tavoitteita ja sisältöä.

Lautakunta toteaa, että ammatillisen peruskoulutuksen ensisijaisten hakijoiden määrä on kahtena viimeisenä vuonna ylittänyt aloituspaikat. Vetovoiman lisäämiseksi on toteutettu useita hankkeita, esimerkiksi Gloria – ammatillisen koulutuksen edistämisprojekti, World Skills 2005 ja Next Gate -messut.

Kaupungin osuus koulutustarjonnasta on perusopetuksessa noin 80 %, lukiokoulutuksessa noin 60 % ja ammatillisessa oppilaitosmuotoisessa koulutuksessa hieman alle puolet. Melko suuri joukko (vuonna 2002 kaikkiaan 17,2 %) peruskoulun päättäneistä oli kuitenkin näiden koulutusmuotojen ulkopuolella. ”Oppimisella osallisuutta” raportin mukaan yksi suuri syrjäytymisen syy on se, että 15–20 % ikäluokasta ei suorita mitään tutkintoa peruskoulun jälkeen.

Opetusvirasto voi tarjota oppivelvollisuusiän ylittäneille koulutuksen ulkopuolelle jääville kahdenlaista palvelua: 1) 10-luokka niille nuorille, joilla on selkeä päämäärä tiedossa ja 2) työpajatoimintaa niille nuorille, joilla on useita henkilökohtaisia haasteita elämänuran suunnittelussa. Työpajoilla tuetaan nuorten onnistumista kädentaitojen, välinetaitojen alueella ja vahvistetaan heitä sosiaalisesti. Tälle ryhmälle olisi tarkoituksenmukaista tarjota moniammatillisia erityisopetuksen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja. Lautakunta korostaa, että työpajatoiminnalla on tarkoituksenmukaista palvella vain moninaista tukea tarvitsevia nuoria. Tässä tehtävässä onnistuminen edellyttää pajahenkilöstöltä monipuolista osaamista.

Työpajatoiminnan tavoitteena on nuorten työ- ja koulutusvalmiuksien sekä elämänhallinnan parantaminen. Vuonna 2004 työpajatoimintaan osallistuneista nuorista lähes 40 % oli ennen pajalle tuloa keskeyttänyt lukion tai ammatillisen koulutuksen. Työpajatoiminnan keskeisenä tavoitteena tulisi olla nuorten aktivointi peruskoulun jälkeen, koska työ- ja koulutusmarkkinoiden ulkopuolelle jääminen lisää syrjäytymisriskiä. Sen roolia voisi vahvistaa myös formaalimman 10. luokan korvaajana. Työpajatoimintaa tulisikin kehittää ensisijaisesti peruskoulun jälkeisenä toimintamuotona, jonka aikana nuoret voisivat jäsentää uravalintojaan ammatillisessa valmennuksessa. Työ- ja yksilövalmennuksen menetelmiä on mahdollista hyödyntää myös toisen asteen koulutuksessa.

Erillisen ammatillisen vetovoimaohjelman lisäksi tulisi miettiä, miten helsinkiläisille nuorille turvataan peruskoulun jälkeinen sijoituspaikka. Opetusvirasto tulee esittämään vuoden 2006 toiminta- ja taloussuunnitelmissa tavoitteita nuorten palvelujen lisäämiseksi ja käynnistää työnjakoa tehostavaa keskustelua muiden pääkaupunkiseudun koulutuksen järjestäjien kanssa. Lisäksi on tarkoituksenmukaista suunnata syrjäytymisvaarassa olevien nuorten palveluja valtakunnallisten linjausten mukaisesti.

Lautakunta ilmoittaa, että se on 5.4.2005 asettanut erillisen ammatillisen koulutuksen jaoston valmistelemaan mm. ammatillisen koulutuksen työelämätarpeiden tyydyttämistä sekä avustamaan koulutuspaikkojen kohdentamisessa ja tekemään ehdotuksia ammatillisen koulutuksen vetovoiman ja läpäisyasteiden lisäämiseksi sekä opintojen keskeyttämisen vähentämiseksi.

VS. SJ Kaupunginhallitus päättänee

merkitä tiedoksi selvityksen kaupunginvaltuuston 17.11.2004 hyväksymän toivomusponnen (Maija Anttila) johdosta tehdyistä toimenpiteistä ja

toimittaa selvityksen ponnen ehdottajalle sekä erikseen tiedoksi myös muille valtuutetuille.

Pöytäkirjanote jäljennöksin kaupunginhallituksen esityslistasta valtuutettu Maija Anttilalle ja tiedoksi muille valtuutetuille.

Lisätiedot:
Makkonen Antero, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2242



Kokousaika	2.5.2005 klo 16
Kokouspaikka	Kaupungintalo, Khn istuntosali

Jäsen	Varajäsen

___________________________	__________________________

___________________________	__________________________

___________________________	__________________________

Timo Kulmala	Veli-Pekka Vuorilehto
toimitusjohtaja	käyttöpäällikkö