HELSINGIN
KAUPUNGINHALLITUS
ESITYSLISTA
16 - 2005
|
|
|
|
Kokousaika |
25.4.2005 klo 16 |
Kokouspaikka |
Kaupungintalo, Khn
istuntosali |
|
|
|
|
Asia |
|
Sivu |
KAUPUNGINJOHTAJA
1 |
Kokouksen laillisuuden ja päätösvaltaisuuden toteaminen ja pöytäkirjan tarkastajien valinta |
1 |
2 |
Tämän kokouksen päätösten täytäntöönpano |
2 |
3 |
Käpylän Musiikkiopiston Kannatusyhdistys ry:n lainan lyhennyssuunnitelman muuttaminen |
3 |
4 |
Helsingin Tiedepuiston Yrityshautomot Oy:n lainojen lyhennyssuunnitelman muuttaminen |
4 |
5 |
Lainan myöntäminen Kynnys ry:lle |
6 |
6 |
Pääkaupunkiseudun Vesi Oy:n varsinainen yhtiökokous |
9 |
7 |
Kahden yleisen edunvalvojan viran perustaminen |
11 |
8 |
Lähiöprojektin toimintakertomus 2004 ja projektisuunnitelma 2005-2007 sekä Urban II -ohjelman toimintakertomus 2004 |
14 |
9 |
18.4.2005 pöydälle pantu asia |
21 |
10 |
18.4.2005 pöydälle pantu asia |
24 |
KAUPUNKISUUNNITTELU- JA KIINTEISTÖTOIMI
1 |
Munkkiniemen tontin 30013/2 määrääminen rakennuskieltoon (nro 11413) |
29 |
2 |
Haagan kortteleiden nro 29061 - 29063 ja 29065 - 29069 ym. alueiden (ns. Kultareuna-alue) määrääminen rakennuskieltoon (nro 11411) |
31 |
3 |
Ympäristöministeriön lausuntopyyntö yhdyskuntarakenteen ohjauksen kehittämistyöryhmän mietinnöstä |
33 |
4 |
Kiinteistö Oy Ab Pakkalantie 30:n varsinainen yhtiökokous |
44 |
5 |
Lasipalatsin Mediakeskus Oy:n varsinainen yhtiökokous |
46 |
SIVISTYS- JA HENKILÖSTÖTOIMI
1 |
Helsingin kaupungin päihdeohjelma |
48 |
2 |
18.4.2005 pöydälle pantu asia |
52 |
RAKENNUS- JA YMPÄRISTÖTOIMI
1 |
Kaupunginvaltuuston päätöksen 30.3.2005 täytäntöönpano: Helsingin ekologisen kestävyyden ohjelma -Ympäristönsuojelun painopisteet ja tavoitteet vuosille 2005 - 2008 |
54 |
2 |
Lausunto Suomen ympäristökeskukselle luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaista kallioalueista Uudellamaalla -selvityksestä |
62 |
3 |
Lausunto Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry:lle Vantaanjoki-projektin sulauttamisesta vesiensuojeluyhdistykseen |
66 |
4 |
18.4.2005 pöydälle pantu asia |
69 |
5 |
18.4.2005 pöydälle pantu asia |
83 |
KOKOUKSEN LAILLISUUDEN JA PÄÄTÖSVALTAISUUDEN TOTEAMINEN JA PÖYTÄKIRJAN TARKASTAJIEN VALINTA
KJ Kaupunginhallitus
päättänee todeta kokouksen lailliseksi ja päätösvaltaiseksi sekä valita jäsenet
Hellströmin (varalla Rantanen) ja
Dahlbergin (varalla Reinikainen) tarkastamaan tämän kokouksen pöytäkirjan.
TÄMÄN KOKOUKSEN PÄÄTÖSTEN TÄYTÄNTÖÖNPANO
KJ Kaupunginhallitus päättänee, että tämän kokouksen päätökset voidaan panna täytäntöön ennen kuin ne ovat saaneet lainvoiman, ellei erikseen toisin ole päätetty tai myöhemmin päätetä.
KÄPYLÄN MUSIIKKIOPISTON KANNATUSYHDISTYS RY:N LAINAN LYHENNYSSUUNNITELMAN MUUTTAMINEN
Khs 2005-872
Käpylän Musiikkiopiston Kannatusyhdistys ry hakee (14.3.2005) kaupungilta saamansa lainan vuoden 2005 lyhennysten lykkäystä. Syynä on opistorakennuksen ilmastointiremontin rahoitus. Remontin kustannusarvio on n. 70 000 euroa ja se tehdään kahdessa osassa, jotta kustannukset saadaan jaettua kahden vuoden ajalle.
Kj toteaa, että Khs on myöntänyt Käpylän Musiikkiopiston Kannatusyhdistys ry:lle 420 469,82 euron suuruisen lainan 15.11.1993. Lainaa on jäljellä 211 688,16 euroa ja vuonna 2005 erääntyvät lyhennykset, joille anotaan lykkäystä, ovat yhteensä 22 282,96 euroa. Nykyisten lainaehtojen mukainen laina-aika loppuu 31.5.2014. Kj pitää lyhennysten lykkäämistä ja laina-ajan pidentämistä perusteltuna, koska yhdistyksen ei silloin ilmoituksensa mukaan tarvitse ottaa ilmastointiremontin rahoittamiseksi uutta lainaa.
KJ Kaupunginhallitus päättänee, muuttaen 15.11.1993 tekemäänsä päätöstä, lykätä Käpylän Musiikkiopiston Kannatusyhdistys ry:lle myöntämänsä lainan (330-84) vuonna 2005 erääntyvät lyhennyserät maksettaviksi nykyisen laina-ajan jälkeen siten, että laina-aika pitenee vuodella 31.5.2015 saakka.
Pöytäkirjanote anojalle, talous- ja suunnittelukeskuksen varainhallinnalle ja tarkastusvirastolle.
Lisätiedot:
Venetkoski-Kukka Eija, lainapäällikkö, puhelin 169 2525
HELSINGIN TIEDEPUISTON YRITYSHAUTOMOT OY:N LAINOJEN LYHENNYSSUUNNITELMAN MUUTTAMINEN
Khs 2005-882
Helsingin Tiedepuiston Yrityshautomot Oy hakee (28.2.2005) rahoituskustannustensa alentamiseksi ja maksuvalmiuden ylläpitämiseksi lainojen vuosina 2005 ja 2006 erääntyvien lyhennysten lykkäämistä laina-ajan loppuun eli vuoteen 2014. Yhtiön toteaa mm., että sen omistamat kiinteistöt sijaitsevat Viikissä Senaatti-kiinteistöiltä vuokratuilla tonteilla. Yrityshautomon rakennus 1 (Cultivator I) on valmistunut 1999 ja rakennus 2 (Cultivator II) 31.3.2003.
Helsingin Tiedepuiston Yrityshautomot Oy:n omistavat Helsingin kaupunki 52,22 %, Helsingin yliopisto 43,33 % ja Helsinki Business and Science Park Oy Ltd 4,45 %. Viimeksi mainittu tarjoaa yhtiöiltä vuokratuissa tiloissa yrityshautomopalveluja tutkimuspohjaisille alkaville yrityksille osana Viikin kampuksen bioteknologian monipuolista osaamista.
Tiloista on tällä hetkellä vuokrattuna Helsingin yliopistolle 2 228,7 m2, Helsinki Business and Science Park’ille 5 033,8 m2. Kokonaispinta-alasta, 15 232 m2, on vuokrattuna yhteensä 7 262,3 m2 eli vuokrausaste on 75,07 %.
Yhtiön taloudellinen tulos vuodelta 2004 on 643 602 euroa tappiollinen, kun on tehty suunnitelman mukaiset poistot. Tulosta rasittaa valtioneuvoston kanslialle EFSA:n tilatarpeisiin vuokrattuna olleiden 4 482,66 m2 suuruisten tilojen vuokrasopimuksen päättyminen 30.4.2004. Vuokrausasteeseen sopimuksen päättyminen vaikutti alentavasti 35 %. Vuokrausaste aleni 1.5.2004 58 %:iin. Vuodelle 2005 laaditun talousarvion mukaan kirjanpidollinen tulos on suunnitelman mukaisten poistojen jälkeen tappiollinen 681 180 euroa. Rahoitustulos v. 2005 on 56 320 euroa voitollinen.
Yhtiöllä on omia osakepääomavaroja 7 568 456 euroa ja lainaa yhteensä 22 623 731,65 euroa. Yhtiöllä on kaupungilta lainaa 1 278 228,24 euroa ja Helsingin Yliopistolta 1 345 503,41.
Kj toteaa, että Khs on myöntänyt 26.4.1999 Helsingin Tiedepuiston Yrityshautomot Oy:lle 1 345 503,41 euron suuruisen lainan Helsingin Tiedepuistoon Viikkiin rakennettavan yrityshautomon rahoittamista varten 15 vuoden laina-ajalla. Helsingin yliopisto myönsi yhtiölle samaan aikaan samansuuruisen lainan. Lisäksi kaupunki ja yliopisto myönsivät yhtiön rahalaitoslainojen vakuudeksi kumpikin 10 milj. euron suuruiset omavelkaiset takaukset korkokulujen alentamiseksi. Kvsto päätti kaupungin takauksesta 28.1.2004.
Kj pitää lyhennysohjelman muuttamista perusteltuna. Vuonna 2005 ja 2006 erääntyvien lyhennysten yhteismäärä on 269 100,68 euroa. Helsingin yliopisto on jo tehnyt päätöksen em. lyhennysten lykkäämisestä.
KJ Kaupunginhallitus päättänee, muuttaen 26.4.1999 tekemäänsä päätöstä lainan myöntämisestä Helsingin Tiedepuiston Yrityshautomot Oy:lle, lykätä lainan vuonna 2005 ja 2006 erääntyvät lyhennykset maksettaviksi laina-ajan lopussa eli 30.4.2014.
Pöytäkirjanote anojalle, talous- ja suunnittelukeskuksen varainhallinnalle ja tarkastusvirastolle.
Lisätiedot:
Venetkoski-Kukka Eija, lainapäällikkö, puhelin 169 2525
LAINAN MYÖNTÄMINEN KYNNYS RY:LLE
Khs 2004-2389
Kynnys ry hakee (18.11.2004) 195 000 euron suuruista lainaa yhdistyksen uusien toimitilojen ostamiseen ja tilojen kunnostamiseen.
Sosiaalilautakunta toteaa (8.2.2005) mm., että Kynnys ry on tehnyt aiesopimuksen Finlands Svenska Omsorgsstiftelsen kanssa Neitsytpolku 1 B:n 5. kerroksessa sijaitsevien tilojen omistukseen oikeuttavien osakkeiden hankkimisesta. Yhdistyksen tarkoituksena on myös remontoida tilat omiin tarkoituksiinsa soveltuviksi. Kynnys ry:n mukaan kyseiseen taloon on tulossa joukko erilaisia vammaisjärjestöjä, osa vuokralle ja osa omistajiksi. Kynnys ry:n toimitilan pinta-ala on noin 404 m2. Talon yhteiset tilat tulevat myös Kynnys ry:n käyttöön, esimerkiksi auditorio, kahvila, kirjasto/ kirjakauppa jne.
Kynnys ry:n rahoitussuunnitelma on seuraava:
Nykyisen toimitilan myynti |
300 000 euroa |
RAY:n avustus |
455 000 euroa |
Laina |
195 000 euroa |
Yhteensä |
950 000 euroa |
Kustannukset ovat:
Tilan hankinta |
600 000 euroa |
Remontti ym. |
350 000 euroa |
Yhteensä |
950 000 euroa |
Kynnys ry ilmoittaa jättäneensä Raha-automaattiyhdistykselle investointiavustushakemuksen keväällä 2004. Raha-automaattiyhdistyksen internet-sivuilta on nähtävissä joulukuussa 2004, että RAY puoltaa 300 000 euron avustusta Kynnys ry:n uuden toimitilan hankinta- ja peruskorjausmenoihin. Avustuspäätös on tarkoitus tehdä helmikuussa 2005. Kynnys ry:n lainahakemus on ehdollinen eli hanke raukeaa, jos Raha-automaattiyhdistys ei tue hankintaa.
Kynnys ry on valtakunnallinen vammaisten ihmisten perus- ja ihmisoikeusjärjestö, joka toimii asiantuntijana vammaisuuteen liittyvissä kysymyksissä. Järjestö on paneutunut mm. vammaisten henkilöiden palvelutarpeisiin liittyvien ratkaisujen visiointiin ja innovointiin. Kynnys ry:n tehtävänä on osaltaan vaikuttaa viranomaisten ja muiden päättäjien päätöksentekoon, jotta vammaisten henkilöiden tarpeet tulevat huomioiduksi mahdollisimman hyvin. Järjestön roolina on myös tukea ja aktivoida vammaisia henkilöitä toimimaan omien oikeuksiensa puolesta.
Kynnys ry:n toiminta on sosiaaliviraston vammaistyölle asetettujen tavoitteiden mukaista. Näin ollen se edistää myös viraston mahdollisuuksia toimia tarkoituksenmukaisella tavalla yhteistyössä asiakkaiden kanssa vammaispalveluja toteutettaessa ja kehitettäessä.
Lautakunta puoltaa 195 000 euron suuruisen lainan myöntämistä Kynnys ry:lle tilojen hankkimiseen ja peruskorjaukseen, jossa toimintaesteettömyys on otettu huomioon. Asiassa on kuultu myös kaupungin vammaisasiamiestä.
Kj toteaa, että Kynnys ry on lähettänyt (23.2.2005) kirjeen hankittavan kohteen muuttumisesta johtuen Neitsytpolun kaupan peruuntumisesta yhdistyksestä riippumattomista syistä. Uusi kohde on osoitteessa Siltasaarenkatu 4, 5.krs ja tiloista on tehty esisopimus. RAY:n avustuspäätös on päivätty 3.2.2005 ja se on hyväksynyt uuden kohteen. Yhdistyksen kustannusarvio hankkeelle on seuraava:
Hankintahinta |
880 000 euroa |
Remontti |
35 000 euroa |
Asiantuntijakustannus |
5 000 euroa |
Hankinta-ajan laina |
10 000 euroa |
Muut kulut |
6 000 euroa |
Varainsiirtovero |
14 000 euroa |
Yhteensä |
950 000 euroa |
Rahoitussuunnitelma on aiemman hankkeen mukainen:
Nykyisen tilan myynti |
300 000 euroa |
Helsingin kaupungin laina |
195 000 euroa |
Valtion avustus, RAY |
300 000 euroa |
RAY:n suunnitelma |
95 000 euroa |
Lisäavustus |
60 000 euroa |
Yhteensä |
950 000 euroa |
Sosiaalivirasto ilmoittaa (23.3.2005), ettei se näe estettä sille, että Kynnys ry:lle toimitilan hankintaan ja peruskorjaukseen lautakunnan puoltama laina 195 000 euroa myönnetään samoin ehdoin aikaisemmin esitetyn Neitsytpolku 1 B:n sijasta huoneistoon osoitteessa Siltasaarenkatu 4. Uuden tilan kustannusarvio on loppusummaltaan sama kuin aiemmin suunniteltu kohde. Samoin kaupungin lainan osuus Siltasaarenkadun kohteessa olisi sama 195 000 euroa. Siltasaarenkadun kohde on verrattain hyvässä kunnossa eikä tilojen esteettömyys vaadi merkittäviä rakenteellisia muutoksia. Lisäksi Siltasaarenkadun tilan sijainti on esteettömän joukkoliikenteen kannalta edullinen.
Kj toteaa edelleen, että Khs myönsi 9.11.1992 Kynnys ry:lle 26 910,07 euron (160 000 mk:n) suuruisen lainan nykyisen toimitilan hankintaan. Laina on maksettu takaisin vuonna 2002. Talousarvion kohdassa 9 01 02 04, sosiaalisiin tarkoituksiin myönnettäviä lainoja varten, on käytettävissä 1 682 000 euron suuruinen määräraha. Lainan korko on tällä hetkellä 2,25 %.
KJ Kaupunginhallitus päättänee myöntää talousarvion kohdalta 9 01 02 04 Kynnys ry:lle 195 000 euron suuruisen lainan yhdistyksen uusien toimitilojen hankkimisen rahoittamiseen seuraavin ehdoin:
Laina-aika: Laina on maksettava takaisin tasalyhennyksin 20 vuoden kuluessa, kuitenkin siten, että kaksi ensimmäistä vuotta on vapaavuosia.
Lainan korko: Lainasta maksettava korko on peruskoron suuruinen.
Lainan vakuus: Lainansaaja luovuttaa lainan vakuudeksi hankittavien tilojen osakkeet tai muun talous- ja suunnittelukeskuksen hyväksymän vakuuden.
Lisäksi sovelletaan kaupunginhallituksen 10.12.2001 tekemän päätöksen mukaisia yleisiä laina- ja panttausehtoja.
Samalla kaupunginhallitus päättänee kehottaa kaupunginkanslian oikeuspalveluita tekemään lainasopimuksen.
Pöytäkirjanote anojalle, sosiaalilautakunnalle, kaupunginkanslian oikeuspalveluille, talous- ja suunnittelukeskuksen varainhallinnalle sekä tarkastusvirastolle.
Lisätiedot:
Venetkoski-Kukka Eija, lainapäällikkö, puhelin 169 2525
PÄÄKAUPUNKISEUDUN VESI OY:N VARSINAINEN YHTIÖKOKOUS
Khs 2005-860
Pääkaupunkiseudun Vesi Oy ilmoittaa (5.4.2005), että yhtiön varsinainen yhtiökokous pidetään 10.5.2005 klo 12.00 Helsingin Veden Länsisalissa, Ilmalankuja 2 L, Helsinki. Yhtiökokouksessa käsitellään mm. vuoden 2004 tilinpäätös sekä hallintoelin- ja tilintarkastajavalinnat.
Yhtiökokouskutsu on esityslistan tämän asiakohdan liitteenä.
Yhtiön hallitukseen kuuluu yhtiöjärjestyksen mukaan vähintään kolme ja enintään yhdeksän varsinaista jäsentä ja yhtä monta varajäsentä. Perustamissopimuksen mukaan Helsingin kaupungilla on oikeus nimetä neljä varsinaista ja neljä varajäsentä. Vuonna 2004 yhdeksänjäsenisessä hallituksessa ovat toimineet Helsingin kaupungin edustajina seuraavat henkilöt (suluissa varajäsen): Tatu Rauhamäki (Matti Hirvikallio, Pia Talja (Antti Kääriäinen), Maarit Toveri (Kirsti Laine) ja Martti Varis (Seija Lumme).
Yhtiöjärjestyksen mukaan yhtiössä on kolme tilintarkastaja, joista yhden on oltava Keskuskauppakamarin hyväksymä tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö ja kolme varatilintarkastajaa. Yhtiön perustamissopimuksen mukaan Helsingin kaupunki nimeää yhden varsinaisen tilintarkastajan ja yhden varatilintarkastajan. Kaupungin nimeämänä varsinaisena tilintarkastajana on toiminut KHT, JHTT Reijo Peltola ja varatilintarkastajana KHT Tiina Lind.
Tarkastuslautakunta ehdottaa (15.12.2004), että kaupunki nimeää osaltaan vuodeksi 2005 varsinaiseksi tilintarkastajaksi KHT, JHTT Reijo Peltolan ja varatilintarkastajaksi KHT Tiina Lindin.
KJ Kaupunginhallitus päättänee kehottaa kaupunginkanslian oikeuspalveluita
– edustamaan kaupunkia Pääkaupunkiseudun Vesi Oy:n 10.5.2005 klo 12.00 pidettävässä varsinaisessa yhtiökokouksessa
– esittämään yhtiökokouksessa, että yhtiön hallitukseen valitaan seuraavaan varsinaiseen yhtiökokoukseen päättyväksi toimikaudeksi seuraavat varsinaiset ja varajäsenet:
Jäsen |
Varajäsen |
|
|
___________________________ |
__________________________ |
|
|
___________________________ |
__________________________ |
|
|
___________________________ |
__________________________ |
|
|
___________________________ |
__________________________ |
– hyväksymään kokouskutsussa mainitut asiat hallituksen ehdotuksen mukaisesti, sekä
– esittämään yhtiökokouksessa, että vuodelle 2005 yhtiön varsinaiseksi tilintarkastajaksi valitaan KHT, JHTT Reijo Peltola ja varatilintarkastajaksi Tiina Lind.
Pöytäkirjanote kaupunginkanslian oikeuspalveluille, nimetyille henkilöille, Helsingin Vedelle ja tarkastusvirastolle.
Lisätiedot:
Olli Seppo, kaupunginkamreeri, puhelin 169 2538
LIITE |
Yhtiökokouskutsu |
KAHDEN YLEISEN EDUNVALVOJAN VIRAN PERUSTAMINEN
Khs 2005-912
Kaupunginkanslia toteaa, että edunvalvojalla tarkoitetaan henkilöä, jonka tehtävänä on hoitaa edunvalvonnassa olevan henkilön, päämiehen, omaisuutta sekä valvoa päämiehen etuja ja oikeuksia taloudellisissa ja oikeudellisissa asioissa ja erikseen määrättäessä myös päämiehen henkilöä koskevassa asiassa.
Holhoustoimen edunvalvontapalvelujen järjestäminen on luonteeltaan valtiolle kuuluva oikeusturvatehtävä, jonka tuottamisvelvollisuus on asetettu kuntien tehtäväksi.
Helsingin kaupunki on 22.2.1999 ilmoittanut Helsingin maistraatille, että se vastaa edunvalvontapalvelujen tuottamisesta Helsingissä. Edunvalvontapalvelut tuottaa holhoustoimen edunvalvontatoimisto.
Yleisen edunvalvonnan resurssointi ja kustannukset
Yleisessä edunvalvonnassa olevien päämiesten lukumäärä on kasvanut koko ajan. Helsingissä väestörakenteen on ennustettu muuttuvan merkittävästi. Suurin muutos on ikääntyneiden asukkaiden määrän ja väestöosuuden kasvu. Tämä tarkoittaa edunvalvontapalvelujen kysynnän lisääntyvän Helsingissä edelleenkin.
Helsingin maistraatti on eduskunnan apulaisoikeusasiamiehelle 24.9.2004 antamassaan lausunnossa todennut, että alueellisesti riittävä ja laadukas edunvalvonta on Helsingissä toteutettavissa lukumääräkriteerillä noin 200 päämiestä yhtä edunvalvojaa kohden, kun avustavaa henkilöstöä on riittävästi ja edunvalvojat ovat lakimieskoulutuksen saaneita ja tehtävässään kokeneita henkilöitä. Maistraatin lausunnossa myös edellytetään resurssien riittävää lisäämistä.
Vuoden 2004 lopussa edunvalvontatoimistossa oli hoidettavana 2 700 päämiehen edunvalvonta. Edunvalvojaa kohden oli 540 päämiestä. Tämän vuoden lopussa päämiesten lukumäärän arvioidaan olevan 2 900.
Edunvalvontapalveluiden oikeassa mitoituksessa kunnissa on kysymys myös kansalaisten tasavertaisuudesta. Tässä suhteessa helsinkiläiset ovat selvästi huonommassa asemassa verrattaessa tilannetta muihin suuriin kaupunkeihin. Tasavertaisuuden toteutuminen on asia, mihin myös sisäasiainministeriössä kiinnitetään huomiota.
Sisäasiainministeriön työryhmän raportin (27.3.2001) perusteella voidaan arvioida edunvalvontatoimen keskimääräisiksi kustannuksiksi vuositasolla runsaat 650 euroa edunvalvontaa kohti. Se vastaa Helsinki poisluettuna neljän muun suurimman kaupungin keskiarvokustannuksia.
Helsingissä tuotantokustannukset edunvalvontaa kohden on arvioitavissa 443 euroksi. Vaikka edunvalvontapalvelut tuotetaankin Helsingissä tehokkaasti, niin näin suurta eroa muihin kuntiin ei voida selittää pelkästään tehokkailla toimintatavoilla. Helsingissä edunvalvojien ja muun henkilökunnan lukumäärä ei ole oikeassa suhteessa verrattuna päämiesten lukumäärään. Vertailu muiden suurten kaupunkien edunvalvontatoimen resurssointiin vahvistaa tämän käsityksen.
Yleisen edunvalvonnan rahoitus
Edunvalvontatoiminnan kustannukset katetaan päämiesten maksamilla edunvalvontapalkkioilla, valtion kunnalle maksamalla korvauksella ja kunnan omana rahoituksena. Edunvalvontapalkkio määräytyy oikeusministeriön antaman ohjeen mukaan.
Edunvalvontapalvelujen tuottajalle maksettavasta korvauksesta säädetään holhoustoimen edunvalvontapalvelujen järjestämisestä annetun lain 6 §:ssä. Korvaus maksetaan valtion varoista sisäasiainministeriön vahvistamien perusteiden mukaan. Korvaus määrätään siten, että se vastaa palveluiden tarkoituksenmukaisesta tuottamisesta aiheutuvia keskimääräisiä kustannuksia.
Edunvalvontatoimiston henkilöstön määrä
Edunvalvontatoimistossa on 23 vakanssia. Vakinaisen henkilökunnan lisäksi edunvalvontatoimistossa työskentelee henkilöstökeskuksesta sijoitettua kaksi kokopäiväistä ja yksi osa-aikainen työntekijä ja kolme toimistoalan oppisopimuskoulutettavaa henkilöä, joiden osalta koulutus päättyy kuluvan kevään aikana. Myös tämä ylimääräinen henkilöstö on täystyöllistettyä.
Koska henkilöstön määrä ei ole kehittynyt samassa suhteessa kuin päämiesten lukumäärä, edunvalvontatoimistossa ei ole pystytty tekemään maistraatille laissa edellytettyjä holhoustilejä eikä päämiesten varoista ja veloista tehtäviä luetteloita laissa säädetyssä määräajassa.
Kj toteaa, että sosiaalilautakunta oli esittänyt vuodelle 2004 kolmen edunvalvojan ja kolmen toimistosihteerin ja vuodelle 2005 kolmen edunvalvojan ja neljän toimistohenkilökunnan vakanssia. Työterveyskeskus on kiinnittänyt huomiota edunvalvontatoimiston henkilöstön ylikuormittumiseen. Työhyvinvointikyselyn tulokset vuodelta 2004 ovat edelleen huonontuneet.
Kj:n näkemyksen mukaan kaupunginkanslian holhoustoimen edunvalvontatoimistoon tulisi perustaa kaksi yleisen edunvalvojan virkaa, joiden tehtäväkohtainen palkka on 3 053,31 euroa kuukaudessa. Vakanssien edellyttämä rahoitus pyritään hoitamaan sisäisin järjestelyin. Asiasta on neuvoteltu talous- ja suunnittelukeskuksen kanssa.
KJ Kaupunginhallitus päättänee perustaa 1.5.2005 lukien kaupunginkanslian holhoustoimen edunvalvontatoimistoon sijoitettavaksi kaksi yleisen edunvalvojan virkaa, joista maksettava tehtäväkohtainen palkka on 3 053,31 euroa kuukaudessa.
Pöytäkirjanote kaupunginkanslian holhoustoimen edunvalvontatoimistolle, kaupunginkanslialle sekä talous- ja suunnittelukeskukselle.
Lisätiedot:
Mäkelä Susanna, hallintosihteeri, puhelin 169 2225
LIITE |
Taulukot päämiesten lukumäärän kehityksestä Helsingissä, päämiesten lukumäärästä suhteessa henkilökunnan määrään ja edunvalvontapalvelujen tuottamiskustannuksista suurissa kaupungeissa |
LÄHIÖPROJEKTIN TOIMINTAKERTOMUS 2004 JA PROJEKTISUUNNITELMA 2005-2007 SEKÄ URBAN II -OHJELMAN TOIMINTAKERTOMUS 2004
Khs 2004-2470, 2004-2679, 2005-867
Lähiöprojekti lähettää (22.12.2004) kaupunginhallitukselle toimintakertomuksensa vuodelta 2004 ja (22.2.2005) projektisuunnitelmansa vuosiksi 2005–2007. Toimintakertomus on esityslistan tämän asian liitteenä 1 ja projektisuunnitelma liitteenä 2.
Lähiöprojekti mainitsee toimintakertomuksessaan mm., että projekti aloitti kolmannen kautensa 1.1.2004. Vuonna 2004 toiminta jatkui edellisen toimintakauden tehtävien mukaisesti entisillä alueilla Myllypurossa, Kontulassa, Kivikossa, Vesalassa, Pihlajistossa ja Pihlajamäessä. Lähiöprojektin keskeinen tehtävä vuonna 2004 oli uuden projektisuunnitelman valmistelu vuosiksi 2005–2007.
Lähiöprojektin tarkoituksena on voimistaa lähiöiden myönteistä kehitystä ja tasapainottaa alueiden välisiä eroja. Lähiöprojektin toiminnassa on ensimmäisestä toimintakaudesta, vuodesta 1996, alkaen ollut painopisteinä kiinteistöjen korjaustoiminnan edistäminen, ympäristön parantaminen, täydennysrakentaminen ja asukastoiminnan vahvistaminen. Lähiöprojekti toteaa, että projektialueiden asuinrakennuskanta on julkisivujen osalta pääosin peruskorjattu. Palvelutilojen peruskorjausten sekä julkisen kaupunkitilan ja viheralueiden parantamisen ja muiden ympäristöinvestointien ansiosta rakennuskannan ja ympäristön laatu on näkyvästi parantunut varsinkin niillä projektialueilla, joilla parannushankkeita on toteutettu runsaasti, esimerkiksi Kontulassa ja Myllypurossa.
Lähiöprojektin pääasiallinen resursointi tapahtuu hallintokuntien talousarvioiden puitteissa. Vuonna 2004 lähiöprojektialueille tehdyt investoinnit olivat suuruudeltaan 6,6 miljoonaa euroa. Hallintokuntien investointibudjettien niukkuuden vuoksi lähiörahaston tukea saaneet tai muutoin aiemmin aloitetut hankkeet edistyivät, mutta uusia parannuskohteita ei aloitettu. Hallintokuntien lähiöprojektiin liittyvät toimintamenot olivat noin 0,75 miljoonaa euroa. Lähiörahastosta myönnettyjä määrärahoja projektialueilla käytettiin vuonna 2004 noin 2,4 miljoonaa euroa.
Vuonna 2004 lähiöprojektin toiminta toteutui edellisen projektikauden tavoitteiden mukaisesti. Kiinteistöjen arkkitehtoniset arvot huomioivan korjaustoiminnan edistämiseksi Pihlajamäkeen laadittiin rakennusvalvontaviraston ja kaupunkisuunnitteluviraston yhteistyönä korjausrakentamisen ohjeet alueen taloyhtiöitä palvelemaan. Projektialueiden täydennysrakentamishankkeista merkittävimpinä mainittakoon Kehä I:stä itään sijoittuvat alueet, joille suunnitellaan asuin- ja toimitilarakentamista sekä Myllypuron eteläosan uuden pientaloalueen ”Puisen kaupunkikylän” asemakaavoitus.
Merkittävä keino lisätä lähiöiden vetovoimaisuutta on niiden ostoskeskusten kehittäminen. Kontulan keskuksen kehittäminen alkoi keväällä 2004 täydennyskaavan laatimiseen liittyvän asukasyhteistyön ja ideoinnin merkeissä. Pihlajamäen ostoskeskukselle laadittiin julkisen kaupunkitilan parantamisen ideasuunnitelma ja Myllypuron uuden palvelukeskuksen suunnittelu eteni alueen asemakaavamuutokseen. Julkisen kaupunkitilan ja viheralueiden kehittäminen eteni projektialueilla useiden, osin lähiörahaston tuella toteutettujen, raittien ja puistojen kunnostustöiden ansiosta.
Asukastoimintaa ja -osallistumista sekä paikallista kumppanuutta edistettäessä merkittäviä ovat Kontulan, Myllypuron ja Pihlajamäen lähiöasemat, muut asukastilat ja asukaspuistot sekä lähiöliikunnan tapahtumat ja liikuntaryhmät. ”Lasten ja nuorten vuoro vaikuttaa 2004” ‑osallisuusteema, joka kytkettiin Kontulan keskustan suunnitteluun ja Pihlajamäen Nuorisopuisto –hankkeeseen, painotti erityisesti nuorimpien kaupunkilaisten osallistumismahdollisuuksia.
Lähiöprojekti on valmistellut yhteistyössä hallintokuntien kanssa projektisuunnitelman vuosiksi 2005–2007. Suunnitelma eroaa aikaisempien toimintakausien suunnitelmista siten, että projektialueiden kokonaisvaltaisen kehittämisen asemesta toteutetaan valittujen teemojen mukaisia tavoitteita. Toimenpiteiden alueellinen kohdentaminen perustuu alueiden elinkaareen ja paikallisiin erityispiirteisiin. Kehittämisteemojen valikoiva kohdentaminen eri alueille ottaa paremmin huomioon alueiden tarpeet ja mahdollistaa projektin toiminnan suuntaamisen useammalle alueelle. Projektisuunnitelmaan sisältyy esitys uusista projektialueista sekä esitys aikataulusta, jonka mukaisesti toiminta nykyisillä projektialueilla siirretään hallintokuntien normaaliksi toiminnaksi.
Lähiöprojektin toiminta-ajatuksena kaudella 2005–2007 on lähiöiden vetovoimaisuuden parantaminen hallintokuntien ja asukkaiden yhteistyöllä. Projektin visio on "Viihtyisää ja turvallista esikaupunkiasumista lapsiperheille". Projektisuunnitelma keskittyy seuraaviin neljään päätavoitteeseen:
1) Alueen erityispiirteistä vetovoimatekijöitä
2) Laadukas asuinympäristö esikaupunkialueille
3) Turvallinen asuinympäristö kaupungin kilpailutekijäksi
4) Asukasosallisuus voimavaraksi.
Lisäksi projektisuunnitelmassa otetaan yleisinä kehittämiskysymyksinä esille lähiöiden mahdollisuudet vastata lapsiperheiden asumistoiveisiin sekä kaupungin vuokra-asumisen vetovoimaisuuden merkitys tasapainoisen asukasrakenteen ylläpitämisessä.
Projektisuunnitelman tavoitteissa ja kehittämisteemoissa lähiöt nähdään osana Helsingin esikaupunkialueiden monipuolisuutta ja niiden ympäristön arvoja ja omaleimaisuutta halutaan korostaa. Asukaspalautteen perusteella tärkeiksi koettuja asioita, kuten ympäristön hoitoa ja turvallisuutta, painotetaan myös. Lisäksi projektisuunnitelmassa korostetaan alueiden sosiaalisen pääoman merkitystä, asukkaiden tahtoa ja kykyä olla mukana oman asuinalueen kehittämisessä ja muussa kansalaistoiminnassa.
Toimenpiteiden alueellinen kohdentaminen perustuu alueiden
elinkaareen. Projektialueiden kokonaisvaltaisen kehittämisen asemesta kunkin
kehittämisteeman alueellinen kohdentaminen on harkittu erikseen
alueiden ominaisuuksien, esimerkiksi rakennuskannan iän, perusteella. Teemapohjaisen
lähestymistavan ansiosta lähiöprojektin toimintaa on mahdollista ulottaa
aiempaa laajemmalle alueelle Itä- ja Koillis-Helsingissä.
Pihlajamäen, Tapulikaupungin ja Myllypuron alueille kohdennetaan lähes kaikkia projektin kehittämisteemoista. Siltamäkeen, Malmille, Jakomäkeen ja Itäkeskukseen kohdennetaan kuhunkin yhtä tai kahta kehittämisteemaa. Projektin toiminta Pihlajistossa, Kivikossa ja Vesalassa siirrettiin hallintokuntien normaaliksi toiminnaksi vuonna 2004. Toiminta Kontulassa siirretään hallintokuntien normaaliksi toiminnaksi vuoden 2005 aikana.
Lähiöprojektin tavoitteiden ja toiminnan painopisteiden uudelleenmäärittely edellä esitetyn mukaiseksi on tarpeen projektin toimintaympäristössä, erityisesti valtakunnallisessa lähiöpolitiikassa ja valtion tukimuodoissa, tapahtuneiden muutosten vuoksi. Projektisuunnitelman laadinnassa on otettu huomioon myös projektista tehdyn arviointitutkimuksen johtopäätökset sekä valtakunnallisen Lähiöuudistus 2000 –ohjelman loppupäätelmät.
Yksityiskohtaisemmat eri hallintokuntien hankkeita esittelevät vuosittaiset toimintasuunnitelmat sisällytetään kaupunginhallitukselle annettaviin vuosittaisiin toimintaraportteihin. Aikaisemman käytännön mukaisesti lähiöprojektin resursointi tapahtuu pääosin hallintokuntien talousarvioiden puitteissa. Projektin tuloksellisuus riippuu siitä, miten hallintokunnat suuntaavat resurssejaan lähiöiden kehittämiseen sekä siitä, missä määrin hallintokuntien yhteistyö ja alueellinen kumppanuus lisäävät toimenpiteiden vaikuttavuutta.
Tapulikaupunki-Seura ry mainitsee kirjeessään (21.12.2004) mm. kannattavansa vanhojen kaupunginosien huolto- ja kunnossapitotoimia mutta pitää lähiö-nimitystä leimaavana ja katsoo ns. lähiöprojektiajattelun haittaavan alueiden imagon parantumista. Kirjeeseen sisältyy useita Tapulikaupungin kehittämiseen liittyviä ehdotuksia. Tapulikaupunki-Seuran kirje on esityslistan tämän asian liitteenä 3.
Urban II –yhteisöaloiteohjelma lähettää (5.4.2005) Helsingin Urban II –ohjelman toimintakertomuksen 2004 lähiöprojektin toimintakertomuksen liitteeksi. Toimintakertomus on esityslistan tämän asian liitteenä 4.
Khs on 17.4.2001 (554 §) merkinnyt tiedoksi Helsingin ja Vantaan Urban II –yhteisöaloiteohjelman 2001–2006. Ohjelman tavoitteena on itäisen pääkaupunkiseudun suurimman tuen tarpeessa olevien alueiden kohentaminen. Integroidulla lähestymistavalla yhdistetään yritys- ja elinkeinotoimintaa vahvistavia, työllisyyttä edistäviä, lähiympäristön tilaa parantavia, sosiaalista kehitystä edistäviä sekä asukkaiden osallisuutta rohkaisevia toimenpiteitä.
Ohjelma-alue muodostaa monipuolisen, yhtenäisen Helsingin ja Vantaan rajan ylittävän kokonaisuuden samalla asunto- ja työmarkkina-alueella. Helsingissä alueeseen kuuluvat Myllypuro, Kontula, Kurkimäki, Vesala ja Kivikko, sekä työpaikka-alueet Itäkeskus, Herttoniemen teollisuusalue ja Roihupelto. Ohjelma-alueella asuu noin 40 000 asukasta, joista 67 % Helsingin puolella.
Ohjelman kokonaiskustannusarvio eli kehys on 20 372 115 euroa, joka on kokonaan julkisia kustannuksia. EU maksaa julkisista menoista 26 %, valtio 37 % ja Helsingin ja Vantaan kaupungit 37 %. Helsingin kaupungin rahoitusosuus on 5 510 000 euroa.
Urban II –ohjelmaa toteutetaan rahoittamalla tavoitteiden mukaisia hankkeita. Rahoitusta voivat hakea kaupungin hallintokunnat sekä kohdealueella toimivat järjestöt. Vuonna 2004 Helsingissä oli käynnissä 33 hanketta. Urban II –ohjelman hankkeita toteuttivat kaupunginkanslia, sosiaalivirasto, opetustoimi, kulttuuriasiainkeskus, liikuntavirasto ja nuorisoasiainkeskus sekä joukko järjestöjä ja yksityisiä yrityksiä, mm. aikuiskoulutuslaitos Edupoli, Kontulan ostoskeskuksen yrittäjäyhdistys, Sovinto ry, valtion nykytaiteen museo Kiasma, Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus, alueella toimivat kaupungin vuokrataloyhtiöt, Helsingin Diakonissalaitos ja A-klinikkasäätiö.
Käynnissä olevat hankkeet tukevat työllistymistä ja yrittäjyyttä, paikallisten järjestöjen toimintaa ja yhteistyötä sekä kaupunkikulttuuria. Hankkeet tarjoavat myös toiminta- ja harrastusmahdollisuuksia alueen asukkaille, erityisesti lapsille ja nuorille. Urban II –ohjelman evaluointiin liittyen ilmestyi neljä raporttia: työllisyyshankkeiden yhteisarviointi, pienten koululaisten iltapäivätoiminnan kehittämishankkeen arviointi sekä kaksi Kontulan Kiinteistöt Oy:n asumisneuvojahanketta arvioivaa raporttia.
Vuonna 2005 aloitettavien hankkeiden valitsemiseksi kilpailutettiin yritystoimintaa ja työllisyyttä kehittäviä hankehakemuksia. Kaupungin talouden heikentyminen on vähentänyt hallintokuntien mahdollisuuksia osallistua Urban II –ohjelman toteuttamiseen, mutta kaupungin ulkopuolisilta tahoilta tuli sen sijaan runsaasti hakemuksia.
Kj toteaa kaupunginhallituksen päättäneen 15.12.2003 jatkaa lähiöprojektia 1.1.2004 alkaen Pihlajamäessä ja Pihlajistossa sekä nykyisillä EU:n Urban II –ohjelman alueilla Myllypurossa, Kontulassa, Kivikossa ja Vesalassa kaupunginhallituksen 24.1.2000 (108 §) päättämin tehtävin. Samalla kaupunginhallitus päätti kehottaa lähiöprojektia esittämään 31.12.2004 mennessä kaupunginhallitukselle vuoden 2007 loppuun ulottuvan projektisuunnitelman, missä tarkennetaan lähiöprojektin toimintateemat ja niiden soveltaminen alueittain. Projektisuunnitelman tulee sisältää esitykset uudesta tai uusista projektialueista sekä aikataulusta, jonka mukaisesti nykyisten projektialueiden toiminta siirretään hallintokuntien normaaliksi toiminnaksi.
Projektisuunnitelma 2005–2007 eroaa aikaisempien toimintakausien suunnitelmista siten, että projektialueiden kokonaisvaltaisen kehittämisen asemesta toteutetaan valittujen teemojen mukaisia tavoitteita. Toimenpiteiden alueellinen kohdentaminen perustuu alueiden elinkaareen ja paikallisiin erityispiirteisiin. Kehittämisteemojen valikoiva kohdentaminen eri alueille ottaa paremmin huomioon alueiden tarpeet ja mahdollistaa projektin toiminnan suuntaamisen useammalle alueelle. Aiemmin lähiöprojektin toiminnan painopisteenä olivat itäiset asuinalueet. Nyt painopiste on koillisessa Helsingissä, erityisesti Pihlajamäessä ja Tapulikaupungissa.
Lähiöprojekti on hallintokuntien yhteistyöprojekti ja perustuu kaupungin yhteisstrategioihin. Hallintokuntien tulisi lähiöprojektin alueita koskevassa toiminnassaan vuonna 2005 ottaa huomioon projektin tavoitteet sekä yleisinä kehittämisteemoina esitetyt seikat. Lisäksi hallintokuntien tulisi vuoden 2006 talousarvioehdotuksia laatiessaan ottaa huomioon lähiöprojektin ja Urban II –ohjelman toiminnan jatkuminen sekä lähiöiden kehittämisen merkitys.
Tapulikaupunki-Seura ry on ottanut kantaa lähiöprojektin projektisuunnitelmaan 2005–2007 todeten mm., että "lähiö-sana on vakiintunut niin arkikielessä kuin asiantuntijoidenkin puheessa tarkoittamaan aluetta, joka on jollain tapaa ongelma”.
Kj toteaa, että lähiö-sanan käyttö on vakiintunut kaupunki- ja yhdyskuntasuunnittelun ammattikieleen kuvaamaan kaupunkirakenteellisesti ja toiminnallisesti tietyt reunaehdot täyttäviä alueita. Nykysuomen sanakirjan lähiömääritelmä vuodelta 1980 myötäilee Otto-Iivari Meurmanin Asemakaavaopin klassista kaupunkiasutuksen hajakeskitysperiaatetta: "Lähiö on vihervyöhykkeen ympäröimä asumasoluista muodostunut kaupungin tai taajaman osa, jolla on oma keskiönsä." Lähiön keskeisenä tunnusmerkkinä voidaan pitää alueen yhtenäistä ja samanaikaista suunnittelua. Tähän voidaan myös kytkeä tuotantotapa, jolloin määrittelyssä korostuu aluerakentamismenettely. Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen 1990-luvun alussa tekemässä tutkimuksessa lähiön määritelmänä oli "kaupungin keskustan ulkopuolelle pääosin 1950–1980 luvuilla rakennettu vähintään 700 asukkaan alue, joka voi olla puhdas kerrostaloalue tai pien- ja kerrostaloja sisältävä alue”.
Lähiö-sanaan liitetään usein symbolisia merkityksiä, jotka saattavat synnyttää itse lähiöitä koskevia mielikuvia. Monet uudet asuinalueet ovat jossakin elinkaarensa vaiheessa leimautuneet kielteisesti, mutta niistä on myöhemmin kehittynyt varsin haluttuja ja arvostettuja alueita. Näin on käynyt esimerkiksi monille kantakaupungin alueille sekä sotien jälkeen rakennetuille pientaloalueille. Vahvasti kielteisten lähiömielikuvien murtumista osoittaa mm. se, että Helsingin yleiskaavassa useat lähiöt on merkitty kulttuurihistoriallisesti arvokkaiksi ja suojelun arvoisiksi alueiksi. Lähiö-käsitteen merkityssisällön määrätietoinen muokkaaminen myönteisemmäksi on ollut yhtenä tavoitteena niin ympäristöministeriön johdolla toimineen valtakunnallisen lähiötyöryhmän työskentelyssä ja valtakunnallisessa Lähiöuudistus 2000 -ohjelmassa kuin Helsingin kaupungin lähiöprojektissakin. Lähiöt tunnistetaan historiallisesti, toiminnallisesti ja ulkoiselta ilmeeltään yksilöllisiksi, omaleimaisiksi alueiksi.
Tapulikaupunki-Seuran kirjeessään esittämät kehittämisehdotukset ovat pitkälti yhdenmukaiset lähiöprojektin tavoitteiden kanssa. Näin ollen seuran esitykset antavat hyvät lähtökohdat kehittämistoimien priorisointiin ja asukasyhteistyöhön.
KJ Kaupunginhallitus päättänee merkitä tiedoksi lähiöprojektin toimintakertomuksen 2004 ja Helsingin Urban II –ohjelman toimintakertomuksen 2004.
Lisäksi kaupunginhallitus päättänee hyväksyä lähiöprojektin projektisuunnitelman vuosiksi 2005–2007.
Edelleen kaupunginhallitus päättänee kehottaa hallintokuntia ottamaan toiminnassaan huomioon lähiöprojektin tavoitteet ja kehittämisteemat sekä tehostamaan hallintokuntien välistä yhteistyötä ja paikallista kumppanuutta lähiöiden kehittämisessä.
Vielä kaupunginhallitus päättänee kehottaa hallintokuntia vuoden 2006 talousarvioehdotusta ja vuosien 2007–2008 taloussuunnitelmaehdotuksia laatiessaan varautumaan lähiöprojektin ja Urban II –ohjelman toiminnan jatkumiseen ja lähiöiden kehittämistarpeisiin.
Kirje Tapulikaupunki-Seura ry:lle, pöytäkirjanote jäljennöksin esityslistasta liitteineen kaikille lauta- ja johtokunnille sekä virastoille ja laitoksille, lähiöprojektille (projektipäällikkö Ulla Korhonen-Wälmä), Urban II ‑ohjelmalle (projektipäällikkö Eeva-Liisa Broman), talous- ja suunnittelukeskuksen kehittämisosastolle sekä tarkastusvirastolle.
Lisätiedot:
Miliza Ryöti, suunnittelija, puhelin 169 3931
Ulla Korhonen-Wälmä, projektipäällikkö, puhelin 169 4285
LIITTEET |
Liite 1 |
|
|
Liite 2 |
Lähiöprojektin projektisuunnitelma 2005-2007 |
|
Liite 3 |
Tapulikaupunki-Seura ry:n kirje |
|
Liite 4 |
Urban II -ohjelma Helsingissä vuonna 2004 |
18.4.2005 pöydälle pantu asia
PÄÄKAUPUNKISEUDUN YHTEISTYÖVALTUUSKUNNAN SEUTUKOKOUKSEN EDUSTAJIEN VALITSEMINEN
Khs 2005-97
Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta (YTV) ilmoittaa (4.4.2005), että YTV:n vuoden 2005 toinen seutukokous pidetään perjantaina 20.5.2005 alkaen klo 10.00. Kaupunginhallitusta pyydetään valitsemaan Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnasta annetun lain (1269/96) 5 §:n 1 momentissa tarkoitetut seutukokousedustajat.
Kokouksessa on tarkoitus käsitellä seuraavat asiat
– kuntien valitsemat seutukokousedustajat, kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus
– lisämäärärahan myöntäminen vuodelle 2004
– vuoden 2004 tilinpäätös sekä
– YTV:n tilintarkastusyhteisön valinta vuosiksi 2005–2008.
Seutukokouksen esityslista liitteineen toimitetaan viimeistään 10 päivää ennen kokousta.
YTV-lain mukaan Helsingillä on YTV:n seutukokouksessa 11 edustajaa, Espoolla ja Vantaalla kummallakin viisi edustajaa sekä Kauniaisilla yksi edustaja.
Seutukokousedustajan on täytettävä kuntalain 33 §:ssä mainitut vaalikelpoisuusvaatimukset (kunnan jäsenyys, äänioikeus kunnallisvaaleissa, ei holhouksen alainen). Lisäksi valinnassa tulee ottaa huomioon tasa-arvolain 4 §.
Kj toteaa, että Khs päätti kokouksessaan 21.2.2005 (§ 1306) valita edellisen kerran 11.3.2005 pidettyyn kokoukseen seuraavat edustajat ja heidän henkilökohtaiset varaedustajansa:
Edustaja |
Varaedustaja |
|
|
oikeustieteen kandidaatti |
kansanedustajan avustaja |
Jan Vapaavuori |
Hanna Laine |
|
|
rikoskomisario |
fysioterapiayrittäjä |
Jari Hakola |
Arja Karhuvaara |
|
|
valtiotieteen ylioppilas |
valtiotieteen maisteri |
Laura Rissanen |
Jukka Pajarinen |
|
|
lääketieteen kandidaatti |
järjestösihteeri |
Laura Räty |
Tuomo Valve |
|
|
sähköasentaja |
pääluottamusmies |
Matti Taina |
Satu Pikkarainen |
|
|
erikoissairaanhoitaja |
projektipäällikkö |
Tarja Tenkula |
Aysu Shakir |
|
|
tutkija |
|
Tero Tuomisto |
Pentti Helo |
|
|
tuottaja |
biologi |
Kimmo Helistö |
Olli Aalto |
|
|
taloustutkija |
tutkija |
Hannele Luukkainen |
Sari Näre |
|
|
toimittaja |
|
Pekka Saarnio |
Reijo Kaunola |
|
|
toimittaja |
valtiotieteen ylioppilas |
Maria Björnberg-Enckell |
Henrik Creutz |
Kj toteaa edelleen, että YTV:n kolmas seutukokous pidetään 18.11.2005.
KJ Kaupunginhallitus päättänee valita uudelleen seutukokouksessa 11.3.2005 kaupunkia edustaneet 11 edustajaa ja 11 henkilökohtaista varaedustajaa 20.5.2005 pidettävään Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan seutukokoukseen.
Edustaja |
Varaedustaja |
|
|
|
|
__________________________ |
___________________________ |
|
|
|
|
__________________________ |
___________________________ |
|
|
|
|
___________________________ |
___________________________ |
|
|
|
|
___________________________ |
__________________________ |
|
|
sähköasentaja |
pääluottamusmies |
Martti Taina |
Satu Pikkarainen |
|
|
erikoissairaanhoitaja |
projektipäällikkö |
Tarja Tenkula |
Aysu Shakir |
|
|
tutkija |
|
Tero Tuomisto |
Pentti Helo |
|
|
|
|
___________________________ |
__________________________ |
|
|
|
|
___________________________ |
__________________________ |
|
|
toimittaja |
|
Pekka Saarnio |
Reijo Kaunola |
|
|
valtiotieteen ylioppilas |
toimittaja |
Henrik Creutz |
Maria Björnberg-Enckell |
Pöytäkirjanote valituksi tulleille sekä Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnalle.
Lisätiedot:
Vallittu Anja, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2272
18.4.2005 pöydälle pantu asia
PÄÄKAUPUNKISEUDUN VESI OY:N PERUSTAMISSOPIMUKSEN MUUTTAMINEN OSAKASSOPIMUKSEKSI
Khs 2005-163
Pääkaupunkiseudun Vesi Oy:n hallitus pyytää 25.1.2005 päivätyllä kirjeellään osakkaiden lausuntoa 2.5.2005 mennessä yhtiön perustamiseen liittyvän perustamissopimuksen päivittämisestä osakassopimukseksi.
Yhtiön hallitus toteaa, että osakkaiden väliset maksusuhteet ja käyttöoikeudet Päijänne-tunneliin on järjestetty yhtiön perustamiseen liittyvässä sopimuksessa. Se on laadittu ja allekirjoitettu vuonna 1972, ennen tunnelin rakentamisen aloittamista. Sopimusta on eräin kohdin myöhemmin korjailtu, mutta pääosin se on edelleen alkuperäisessä muodossaan. Osakassopimusluonnoksen yleisrakenne on ehdotuksessa säilytetty ennallaan ja tekstiä on lähinnä vain selvennetty ja täydennetty. Muutamia perustamisvaihetta koskevia pykäliä on jätetty pois. Osakkaitten välistä kustannusten jakoa tai yhtiölle perittävien maksujen hiukan monimutkaista rakennetta ei ehdoteta muutettavaksi.
Pääkaupunkiseudun Vesi Oy:n hallituksen kirje liitteineen on esityslistan tämän asiakohdan liitteenä. Kirjeen liiteaineistoon sisältyy asiakirja, jossa on kohta kohdalta selostettu ehdotettavien muutosten yksityiskohtaiset perustelut.
Tekninen lautakunta toteaa (12.4.2005) lausuntonaan mm. seuraavaa:
Helsingin Vesi on saanut prosessin
eri vaiheissa lausua näkemyksiään perustamissopimukseen tehtävistä muutoksista
ja sen toivomuksia on huomioitu ehdotusta kehiteltäessä. Aikaisemman
perustamissopimuksen sijaan on luontevaa kutsua uutta, ehdotettua sopimusta
esitetyllä tavalla osakassopimukseksi. Osakassopimusluonnoksen otsikko- ja sisältörakenne
on selkeä ja helposti luettava. Pääkaupunkiseudun Vesi Oy:n perustelut
tarpeelle jossain määrin uusia sopimusta ovat paikkansapitäviä ja muutosten
tavoitteet järkeviä. Koska yhteistoiminta on
vanhankin sopimuksen puitteissa
edennyt suotuisasti, mittaviin sopimuksen muutoksiin ei ole tarvetta.
Ehdotuksen
4 §:ssä annetaan yhtiön osakkaille mahdollisuus vapaasti myydä osakkeitaan.
Mikäli osakkeet kuitenkin luovutettaisiin taholle, joka ei ole yhtiön osakas,
yhtiön osakkailla olisi lunastusoikeus tällaisiin osakkeisiin. Erikseen on
todettu, että lunastusoikeutta ei olisi kuntajaon muutosten yhteydessä. Lautakunta
katsoo, että lunastusoikeutta ei tulisi syntyä myöskään silloin, kun osakkeet
siirtyvät esimerkiksi toimintojen uudelleenjärjestelyn tai siirtämisen tarkoituksessa
yhtiölle, jonka omistaa Pääkaupunkiseudun Vesi Oy:n osakas tai osakkaat.
Vesiosuuden määrittely vanhassa
perustamiseen liittyvässä sopimuksessa oli selkeä ja yksiselitteinen: ”vesiosuudella
tarkoitetaan tässä sopimuksessa sitä osuutta tunnelin todellisesta
kapasiteetista, joka jaetaan
liittyjien kesken vesivarausten suhteessa ja
joka käytännössä voi olla vesivarausten yhteismäärää suurempi tai pienempi.”
Nyt uuden sopimuksen 7 §:n perusteluissa on Kalliomäen voimalan yläpuolelta tapahtuvan
vedenoton oikeus osaketta kohden 0,009 m³/s (Hyvinkää, Porvoo), kun
se muilla osakkailla olisi n. 0,006 m³/s. Tätä kahtiajakoa
alkuperäisessä sopimuksessa ei liene tarkoitettu. Tulevaisuutta ajatellen
korjattu vesiosuuksia koskeva taulukko on syytä liittää osakassopimukseen.
Samalla on syytä vastaavalla tavalla selventää tekstiä vastaamaan koko
järjestelmän kapasiteettia.
Osakassopimusluonnoksen 12 §:ssä
on määritelty sanktio vesiosuuden ylityksestä. Aiemmin sopimuksessa puhuttiin
lisämaksusta, joka korvaa muiden yhtiöön sijoittaman pääoman
rahoituskustannukset, ja tuntuvasta sakosta sitä tarkemmin määrittelemättä.
Uusi ehdotettu menettely on selkeämpi, mutta käytännössä lisämaksu olisi
Kalliomäen voimalan yläpuolelle vedenottajille pienempi, kuin tunnelin loppupäästä
vettä ottaville. Tässäkin korvauksen laskennan tulee lähteä sijoitetun pääoman
korvauksesta, eikä osakorvauksista. Lisäksi tulee määritellä, mikä on
pääomakustannusten laskentajakso. Jos se kattaa vain ylityksen keston, niin
aiemmassa sopimuksessa mainittu tuntuva sakko ei toteudu. Lopullisessa
sopimuksessa tulisikin vielä täsmentää ylityksen laskentatapaa ja ottaa kantaa
ylitysten sanktioiden määräämiseen.
Osakassopimusluonnoksen 13 §:ssä on sovittu osakkaan oikeudesta vuokrata vesiosuuttaan. Tämän lisäksi 14 §:ssä käyttämättömän vesiosuuden vuokraus on annettu yhtiön hallitukselle, kun se nykyisin kuuluu osakkaalle. Tällä muutoksella kavennettaisiin osakkeenomistajan oikeutta käyttää omistustaan, mistä syystä 14 §:n ensimmäinen lause tulee poistaa. Sen sijaan perustamissopimuksen 17 §:n 2 momentti on syytä korvata esitetyllä tavalla lisärakentamisen menettelytavaksi.
Sopimuksen muuttamista koskevan
ehdotetun 22 §:n sanamuoto tulisi jättää samanlaiseksi kuin se on nykyisen
sopimuksen 23 §:ssä. Kun vähemmistöosakkaiden suoja heidän etujaan heikentäviä
päätöksiä vastaan on riittävästi turvattu jo osakeyhtiölain 9 luvun 16 §:n
yleislausekkeella, jossa kielletään yhtiökokousta tekemästä päätöstä, joka on
omiaan tuottamaan osakkeenomistajalle epäoikeutettua etua toisen
osakkeenomistajan kustannuksella, ei sopimukseen ole tarvetta ottaa erikseen
mainintaa asiasta.
Kaupunginkanslian oikeuspalvelut toteaa (28.2.2005), ettei sillä ole lausuttavaa asian johdosta.
Kj toteaa, että Pääkaupunkiseudun Vesi Oy on perustettu vuonna 1972. Kaupunki on yhtiön perustajaosakas ja omistaa yhtiön osakkeista 47,1 %. Muut osakkaat ovat Espoo, Vantaa, Hyvinkää, Kirkkonummi sekä vesilaitosyhtymä, johon kuuluvat Järvenpää, Kerava, Tuusula ja Sipoo. Päijänne-tunneli valmistui vuonna 1982, jolloin se otettiin myös käyttöön.
Kj toteaa edelleen, että Helsingin Vesi on osallistunut osakassopimusluonnoksen valmisteluun ja sen näkemyksiä on otettu valmistelussa huomioon. Kyseessä on vanhan 1970-luvulta peräisin olevan perustamissopimuksen uudistaminen keskeisiltä osiltaan asiallisesti samansisältöiseksi osakassopimukseksi. Kaupungin kannalta keskeisiä sopimuskohtia eli osakkaitten välistä kustannusten jakoa ja yhtiölle perittävien maksujen rakennetta ei ehdoteta muutettavaksi.
Kj toteaa teknisen lautakunnan lausuntoon viitaten, että osakassopimusluonnokseen sisältyvät muutosehdotukset ovat pääosin hyväksyttävissä. Sopimusluonnoksessa on kuitenkin joitakin kohtia, jotka edellyttävät vielä jatkovalmistelua. Tällaisia kohtia ovat mm. osakkeiden lunastuslauseke, osakaskohtaisen vesiosuuden määrittely, vedenotto-oikeuden luvattomasta ylityksestä aiheutuva sanktio, vesiosuuden vuokraamisesta päättäminen ja osakassopimuksen muuttaminen.
Kj toteaa vielä, että kyseessä on yhtiön toimesta käynnistetty perustamissopimusmuutosta koskeva kaikille osakkaille suunnattu laaja lausuntokierros, joten kaupungin on syytä todeta omassa lausunnossaan, että sen kannanotot sopimusmuutoksiin ovat tässä vaiheessa vielä alustavia, minkä vuoksi kaupunki varaa itselleen oikeuden lopullisten näkemysten esittämiseen sopimusmuutoksista sen jälkeen, kun lausuntojen pohjalta on laadittu osakkaiden hyväksyttäväksi esitettävä osakassopimusluonnos.
KJ Kaupunginhallitus päättänee antaa Pääkaupunkiseudun Vesi Oy:lle seuraavan lausunnon:
Kaupunki toteaa, että aikaisemman
perustamissopimuksen sijasta on yhtiön toiminnan vakiinnuttua luontevaa kutsua
uutta, ehdotettua sopimusta esitetyllä tavalla osakassopimukseksi.
Ehdotuksen
4 §:ssä annetaan yhtiön osakkaille mahdollisuus vapaasti myydä osakkeitaan.
Mikäli osakkeet kuitenkin luovutettaisiin taholle, joka ei ole yhtiön osakas,
yhtiön osakkailla olisi lunastusoikeus tällaisiin osakkeisiin. Erikseen on
todettu, että lunastusoikeutta ei olisi kuntajaon muutosten yhteydessä. Kaupunki
katsoo, että lunastusoikeutta ei tulisi syntyä myöskään silloin, kun osakkeet
siirtyvät esimerkiksi toimintojen uudelleenjärjestelyn tai siirtämisen tarkoituksessa
yhtiölle, jonka omistaa Pääkaupunkiseudun Vesi Oy:n osakas tai osakkaat.
Vesiosuuden määrittely vanhassa
perustamiseen liittyvässä sopimuksessa oli selkeä ja yksiselitteinen:
”vesiosuudella tarkoitetaan tässä sopimuksessa sitä osuutta tunnelin
todellisesta kapasiteetista, joka jaetaan liittyjien kesken vesivarausten suhteessa ja joka käytännössä voi olla vesivarausten yhteismäärää
suurempi tai pienempi.” Nyt uuden sopimuksen 7 §:n perusteluissa on Kalliomäen
voimalan yläpuolelta tapahtuvan vedenoton oikeus osaketta kohden 0,009 m³/s
(Hyvinkää, Porvoo), kun se muilla osakkailla olisi n. 0,006 m³/s.
Tätä kahtiajakoa alkuperäisessä sopimuksessa ei liene tarkoitettu.
Tulevaisuutta ajatellen korjattu vesiosuuksia koskeva taulukko on syytä liittää
osakassopimukseen. Samalla on syytä vastaavalla tavalla selventää tekstiä vastaamaan
koko järjestelmän kapasiteettia.
Osakassopimusluonnoksen 12 §:ssä
on määritelty sanktio vesiosuuden ylityksestä. Aiemmin sopimuksessa puhuttiin
lisämaksusta, joka korvaa muiden yhtiöön sijoittaman pääoman
rahoituskustannukset, ja tuntuvasta sakosta sitä tarkemmin määrittelemättä.
Uusi ehdotettu menettely on selkeämpi, mutta käytännössä lisämaksu olisi
Kalliomäen voimalan yläpuolelle vedenottajille pienempi, kuin tunnelin loppupäästä
vettä ottaville. Tässäkin korvauksen laskennan tulee lähteä sijoitetun pääoman
korvauksesta, eikä osakorvauksista. Lisäksi tulee määritellä, mikä on
pääomakustannusten laskentajakso. Jos se kattaa vain ylityksen keston, niin
aiemmassa sopimuksessa mainittu tuntuva sakko ei toteudu. Lopullisessa
sopimuksessa tulisikin vielä täsmentää ylityksen laskentatapaa ja ottaa kantaa
ylitysten sanktioiden määräämiseen.
Osakassopimusluonnoksen 13 §:ssä on sovittu osakkaan oikeudesta vuokrata vesiosuuttaan. Tämän lisäksi 14 §:ssä käyttämättömän vesiosuuden vuokraus on annettu yhtiön hallitukselle, kun se nykyisin kuuluu osakkaalle. Tällä muutoksella kavennettaisiin osakkeenomistajan oikeutta käyttää omistustaan, mistä syystä 14 §:n ensimmäinen lause tulee poistaa. Sen sijaan perustamissopimuksen 17 §:n 2 momentti on syytä korvata esitetyllä tavalla lisärakentamisen menettelytavaksi.
Sopimuksen muuttamista koskevan
ehdotetun 22 §:n sanamuoto tulisi jättää samanlaiseksi kuin se on nykyisen
sopimuksen 23 §:ssä. Kun vähemmistöosakkaiden suoja heidän etujaan heikentäviä
päätöksiä vastaan on riittävästi turvattu jo osakeyhtiölain 9 luvun 16 §:n
yleislausekkeella, jossa kielletään yhtiökokousta tekemästä päätöstä, joka on
omiaan tuottamaan osakkeenomistajalle epäoikeutettua etua toisen
osakkeenomistajan kustannuksella, ei sopimukseen ole tarvetta ottaa erikseen
mainintaa asiasta.
Kaupunki pitää Pääkaupunkiseudun Vesi Oy:n perustamissopimukseen ehdotettuja muutoksia pääosin perusteltuina. Kaupunki toteaa kuitenkin, että koska kyseessä on laaja kaikille osakkaille suunnattu lausuntokierros, niin kaupungin kannanotto nyt esitettyihin sopimusmuutoksiin on tässä vaiheessa vielä alustava ja se varaa itselleen oikeuden lopullisen näkemyksen esittämiseen sopimusluonnoksesta sen jälkeen kun saatujen lausuntojen perusteella on laadittu osakkaiden hyväksyttäväksi esitettävä lopullinen osakassopimusluonnos.
Kaupunki toteaa lopuksi, ettei se näe tarvetta mittaviin perustamissopimuksen muutoksiin, koska yhteistoiminta on vanhankin perustamissopimuksen puitteissa sujunut hyvin.
Kirje Pääkaupunkiseudun Vesi Oy:lle sekä pöytäkirjanote Helsingin Vedelle.
Lisätiedot:
Olli Seppo, kaupunginkamreeri, puhelin 169 2538
LIITE |
Pääkaupunkiseudun Vesi Oy:n kirje 25.1.2005 liitteineen |
MUNKKINIEMEN TONTIN 30013/2 MÄÄRÄÄMINEN RAKENNUSKIELTOON (NRO 11413)
Khs 2005-890
Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (7.4.2005) mm., että rakennuskieltoon ehdotetaan 30. kaupunginosan (Munkkiniemen) tonttia 30013/2 (Tallikuja 2–6). Rakennuskielto on voimassa viereisessä korttelissa 30014 ja puistoalueella.
Esityksen taustaa Alvar Aalto Säätiö lähetti Khlle 12.6.2000 päivätyn kirjeen, joka koski arkkitehti Alvar Aallon rakennusten suojelua asemakaavoilla. Säätiön edustajat esittivät, että vielä kaavalla suojelematta olevaan ryhmään kuuluvien rakennusten arvo ja merkitys selvitettäisiin ja mahdollinen suojelu ja sen tavoitteet määriteltäisiin asemakaavassa.
Kaupunkisuunnittelulautakunta antoi säätiön kirjeestä lausunnon 16.11.2000 Khlle. Lautakunta päätti esittää Khlle, että Helsingissä sijaitsevat arkkitehti Alvar Aallon suunnittelemat rakennukset ja suojelukohteisiin olennaisesti liittyvät rakennukset suojellaan asemakaavoin. Khs määräsi 18.12.2000 rakennuskiellon niille tonteille, joilla sijaitsee Alvar Aallon suunnittelemia kohteita ja joilla rakennuskieltoa ei vielä ollut. Rakennuskieltoa on jatkettu niillä alueilla, joilla kaavoitus on kesken. Yksi Munkkiniemessä sijaitsevaan asuinrakennuskokonaisuuteen kuuluvista tonteista (tontti 30013/2) jäi määräämättä rakennuskieltoon säätiön kirjeessä olevan puutteellisen osoitteen vuoksi. Tontilla voimassa olevassa asemakaavassa ei ole suojeluun tähtääviä määräyksiä.
Kaavatilanne Yleiskaava 2002:ssa alue on asumiseen ja toimitiloja varten varattua kerrostalovaltaista aluetta. Yleiskaavassa alue on myös määritelty kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja maisemakulttuurin kannalta merkittäväksi alueeksi, jota tulee kehittää siten, että sen arvot ja ominaisuudet säilyvät. Tontilla voimassa olevassa asemakaavassa nro 3924 (vahvistettu 19.1.1956) tontti on merkitty asuntotontiksi. Asemakaavassa ei ole suojeluun tähtääviä määräyksiä.
Suunnittelutilanne Suojeluasemakaava tullaan laatimaan lähivuosina kortteliin 30014 sekä tontille 30013/2.
Lautakunta esittää, että kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston piirustuksesta nro 11413/7.4.2005 ilmenevän em. tontin asemakaavaa muutetaan siten, että alueen suojeluarvot tulevat huomioon otetuiksi ja että alue määrätään rakennuskieltoon kahdeksi vuodeksi maankäyttö- ja rakennuslain 53 § 1 momentin perusteella.
KAJ Kaupunginhallitus päättänee määrätä 30. kaupunginosan korttelin nro 30013 tontin nro 2 rakennuskieltoon kahdeksi vuodeksi.
Maankäyttö- ja rakennuslain 202 §:n ja tämän esityslistan Kj/2 kohdassa päätetyn perusteella tämä päätös tulee voimaan ennen kuin se on saanut lainvoiman.
Kuulutettava sekä pöytäkirjanote karttaliitteineen Uudenmaan ympäristökeskukselle, rakennuslautakunnalle, kaupunkisuunnittelulautakunnalle ja kiinteistölautakunnalle.
Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2244
LIITE |
Rakennuskieltokartta nro 11413 (Munkkiniemen tontti 30013/2) |
HAAGAN KORTTELEIDEN NRO 29061 - 29063 JA 29065 - 29069 YM. ALUEIDEN (NS. KULTAREUNA-ALUE) MÄÄRÄÄMINEN RAKENNUSKIELTOON (NRO 11411)
Khs 2005-889
Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (7.4.2005) mm., että alue käsittää 29. kaupunginosan (Haaga, Etelä-Haaga) länsiosassa sijaitsevat korttelit 29061–63, 29065–9 sekä tontit 29071/1 ja 3, 29072/1 ja 29073/2, 5–8 ja 11 Vihdintien, Lapinmäentien, Vanhan viertotien, Kangaspellontien, Ansaritien, Ruusutarhantien ja Korppaantien varrella.
Kaavatilanne Yleiskaava 2002:ssa alue on merkitty kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja maisemakulttuurin kannalta merkittäväksi alueeksi, jota kehitetään siten, että alueen arvot ja ominaisuudet säilyvät.
Alueella ovat voimassa vuosina 1952, 1959, 1960, 1969, 1975 ja 1989 vahvistetut asemakaavat. Asemakaavojen mukaan tontit ovat asuinkerrostalojen ja asuin-liiketalojen korttelialueita. Voimassa olevat asemakaavat eivät sisällä rakennusten suojeluun tähtääviä määräyksiä.
Nykytilanne Alue on yhtenäinen 1950- ja 1960-luvun taitteessa rakennettu asuntoalue. Pääosan rakennuksista on suunnitellut arkkitehti Eino Tuompo. Vallitseva asuintalotyyppi on kolmikerroksinen punatiilinen pienkerrostalo, jossa on kaksoispulpettikatto. Alueen reunoilla on myös kaksikerroksisia rivitaloja, joiden muotokieli on sopusoinnussa em. pienkerrostalojen kanssa. Rakennukset edustavat aikakautensa korkeatasoista asuntorakentamista, ja ne muodostavat yhdessä vanhan puuston ja maastoa mukailevien katujen kanssa yhtenäisen harmonisen kokonaisuuden. Tämä viihtyisä asuntoalue, ns. Kultareuna-alue, on alun perin kuulunut vakuutusyhtiö Pohjolalle, ja se on säilynyt lähes alkuperäisessä asussa.
Rakennuskielto Alueen omistussuhteet ovat viime vuosina muuttuneet, ja rakennusten peruskorjaus hissi- ja ullakkorakentamishankkeineen tullut ajankohtaiseksi. Rakennusten ja alueen suojeluarvot ovat vaarassa tuhoutua.
Alueelle tullaan laatimaan asemakaavan muutos, jossa alueen ja rakennusten suojelu otetaan huomioon sekä asemakaavamerkinnät ja ‑määräykset ajanmukaistetaan.
Rakennuskielto on tarpeellinen, jotta kaavoitusprosessin aikana voitaisiin turvata suojeluarvojen säilyminen mm. rakennuksia peruskorjattaessa.
Alueen tontit tulisi määrätä rakennuskieltoon kahdeksi vuodeksi maankäyttö- ja rakennuslain 53 §:n 1 momentin perusteella asemakaavan tarkistamista varten.
Lautakunta esittää, että kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston piirustuksesta nro 11411/7.4.2005 ilmenevien 29. kaupunginosan kortteleiden 29061–29063 ja 29065–29069 sekä tonttien 29071/1 ja 3, 29072/1 ja 29073/2, 5–8 ja 11 asemakaavaa muutetaan siten, että rakennuskannan suojelutarve tulee huomioon otetuksi, ja että alue määrätään rakennuskieltoon kahdeksi vuodeksi maankäyttö- ja rakennuslain 53 §:n 1 momentin perusteella.
KAJ Kaupunginhallitus päättänee määrätä 29. kaupunginosan korttelit nro 29061–29063 ja 29065–29069 sekä korttelin nro 29071 tontit nro 1 ja 3, korttelin nro 29072 tontin nro 1 ja korttelin nro 29073 tontit nro 2, 5–8 ja 11 rakennuskieltoon kahdeksi vuodeksi.
Maankäyttö- ja rakennuslain 202 §:n ja tämän esityslistan Kj/2 kohdassa päätetyn perusteella tämä päätös tulee voimaan ennen kuin se on saanut lainvoiman.
Kuulutettava sekä pöytäkirjanote karttaliitteineen Uudenmaan ympäristökeskukselle, rakennuslautakunnalle, kaupunkisuunnittelulautakunnalle ja kiinteistölautakunnalle.
Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2244
LIITE |
Rakennuskieltokartta nro 11411 (Haagan ns. Kultareuna-alue Vihdintien länsipuolella) |
YMPÄRISTÖMINISTERIÖN LAUSUNTOPYYNTÖ YHDYSKUNTARAKENTEEN OHJAUKSEN KEHITTÄMISTYÖRYHMÄN MIETINNÖSTÄ
Khs 2005-397
Ympäristöministeriö on pyytänyt (18.2.2005) lausuntoa Khlta yhdyskuntarakenteen ohjauksen kehittämistyöryhmän mietinnöstä ”Yhdyskuntarakenteen ohjauksen kehittämisohjelma.”
Lausuntopyyntö ja mietintö ovat esityslistan tämän asian liitteenä n:o 1.
Kaupunkisuunnittelulautakunnan lausunto (7.4.2005) on esityslistan tämän asian liitteenä nro 2.
Kiinteistöviraston lausunto (5.4.2005) on esityslistan tämän asian liitteenä nro 3.
Talous- ja suunnittelukeskuksen kehittämisosastolla (22.3.2005) ei ollut lausuttavaa mietinnön johdosta.
Kaj ilmoittaa, että mietinnön taustalla ovat valtioneuvoston hyväksymät valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, joista yksi keskeinen on yhdyskuntarakenteen eheyttämistavoite. Mietinnössä kiinnitetään huomiota erityisesti nopeasti kasvavien kaupunkiseutujen hajautumiskehitykseen, johon johtavia kehityskulkuja ja tarvittavia kehittämistoimia mietintöön on koottu. Tavoitteena on saada aikaan yhdyskuntarakenteen ohjauksen kehittämisohjelma, jonka toteuttamiseen lukuisat asiaan vaikuttavat viranomaistahot, kuten valtion viranomaiset ja kunnat voisivat sitoutua.
Mietintöä valmistelleen työryhmän toimiaika päättyi 30.11.2004. Mietintö luovutettiin ympäristöministeriölle joulukuussa 2005. Nyt käsillä olevan lausuntokierroksen jälkeen ympäristöministeriö valmistelee lopullisen toteutettavan kehittämisohjelman ja käynnistää yhteistyöosapuolten kanssa ensimmäiset tärkeimmiksi katsottavat kehittämishankkeet vuoden 2005 aikana.
KAJ Kaupunginhallitus
päättänee antaa ympäristöministeriölle Yhdyskuntarakenteen ohjauksen
kehittämistyöryhmän mietinnöstä seuraavansisältöisen, kaupunkisuunnittelulautakunnan
ja kiinteistöviraston lausuntoihin perustuvan lausunnon:
Helsingin kaupunginhallitus toteaa ensinnäkin, että yhdyskuntarakenteen hajoamisen ehkäisemiseen tähtäävä, eri viranomaistahoja yhdistävä kehittämisohjelma on hyödyllinen ja tervetullut väline pyrittäessä luomaan eheämpiä ja yhdyskuntataloudellisesti tarkoituksenmukaisempia kaupunkiseutuja ja keskuksia maahamme. Helsingissä työryhmän esittämät tavoitteet ovat jo pitkään olleet mukana kaupunkisuunnittelun keskeisinä lähtökohtina ja kysymyksenasettelu käy yhä tärkeämmäksi, kun kaupunkirakentamiselle pyritään löytämään lisämahdollisuuksia kaupungin rajojen sisältä.
Se puolestaan, miten pitkälle Helsingissä ja muualla pääkaupunkiseudulla työssäkäyvät joutuvat kaupunkikeskustoista muuttamaan hankkiakseen kohtuuhintaisen ja asumistarpeitaan tyydyttävän asunnon, määrittelee pitkälti sen, mihin asti ja miten voimakkaana hajautuminen seudulla etenee. Tärkeää on etenkin se, miten kehitystä tulevaisuudessa hallitaan. Tämä kysymys on ja tulee olemaan yksi Helsingin seudun kuntien yhteistyön polttavimpia kysymyksiä.
Ympäristöministeriön työryhmän näkemyksen mukaan yhdyskuntarakenteen eheyttämisessä keskeistä on kysyntää vastaavan tonttitarjonnan turvaaminen yhdyskuntarakenteellisesti edullisilta paikoilta käyttämällä kunnan maapoliittisia keinoja, kaavoituksella ja tehostamalla hajarakentamisen ohjausta. Joukkoliikenteen saaminen hinnaltaan ja palvelutasoltaan kilpailukykyisemmäksi henkilöauton käyttöön verrattuna tukee osaltaan eheän yhdyskuntarakenteen muodostumista. Samalla kuntien välillä on tarpeen kehittää seudullista yhteistyötä.
Työryhmä katsoo, että yhdyskuntarakenteen kehittämisessä kunnat ovat avainasemassa ja maakuntien liittojen sekä alueellisten ympäristökeskusten tulisi tukea kuntia tässä tehtävässä. Eri hallinnonalojen tulisi toimia samansuuntaisesti huomioiden eheytyvän yhdyskuntarakenteen tavoite. On myös tehtävä eräitä eheän yhdyskuntarakenteen mahdollistamiseksi tarpeellisia lainmuutoksia ja hallintokäytäntöjen muutoksia sekä parannettava alan tietämystä. Myös rakenteen hajautumista edistävistä taloudellisista tuista tulisi pyrkiä eroon.
Työryhmän ehdottama yhdyskuntarakenteen ohjauksen kehittämisohjelma on tarkoitettu ennen kaikkea kasvavien kaupunkiseutujen yhdyskuntarakenneongelmien ratkaisuun mutta sen mukaan useimmat ehdotetut tavoitteet soveltuvat kuitenkin myös väestöltään supistuviin yhdyskuntiin. Poikkeuksena tästä pääsäännöstä ovat muun muassa liikennettä ja etenkin joukkoliikennettä koskevat tavoitteet.
Mietinnön tavoitteet ovat kannatettavia
Yleisesti ottaen mietinnössä esitetyt yhdyskuntarakenteen eheyttämisen tavoitteet ovat kannatettavia ja tärkeitä. Yhdyskuntarakenne on viime vuosikymmeninä hajautunut Suomessa melko voimakkaasti ja aiheuttaa jo suuria kustannuksia ja ympäristöhaittoja. Mietinnössä käydään seikkaperäisesti läpi alan terminologiaa, tavoitteita ja mahdollisia ratkaisukeinoja. Vaikka jo pitkään on tunnettu hajaantuvan yhdyskuntarakenteen aiheuttamia haittoja, tehokkaita keinoja kehityssuunnan muuttamiseksi ei ole kuitenkaan löydetty tai niitä ei aina ole haluttu käyttää.
Hajoava kehitys on joillekin etu lyhyellä tähtäimellä
Yhtenä suurimmista ongelmista hajautumiskehityksessä on yhteiskunnan eri toimijoiden lukuisuus ja tavoitteiden ristiriitaisuus. Esimerkiksi kaupan toimijoille saattaa syntyä yhdyskuntarakenteesta erillään olevista suuryksiköistä merkittävää taloudellista etua mm. kuljetusten, varastoinnin ja pysäköinnin järjestämisen muodossa sekä siitä, että kaupunkirakenteen ulkopuolelle sijoittuvissa yksiköissä kaupunkikuvalliset tai muut rakentamisen laatuvaatimukset ovat vähäisemmät. Samalla yhteiskunnalle, asukkaille ja ympäristölle syntyy lisäkustannuksia ja haittoja pidentyvien asiointimatkojen ja yksityisautoilun lisääntymisen sekä autioituvien keskustojen muodossa.
Pääkaupunkiseudun suurin ongelma on liian vähäinen asuntotuotanto
Seudun vaikeimpia ongelmia on asuntojen muuta maata selvästi korkeampi hinta- ja vuokrataso. Pääasiallisena syynä tähän on pidetty asuntojen kysynnän ja tarjonnan epäsuhtaa, joka ajaa hintatasoa ylöspäin. Tarjonnan vähäisyyteen puolestaan on syynä liian alhainen asuntojen tuotantotaso. Seudulla rakennetaan vuodessa 8 000 – 9 000 asuntoa, kun esim. maakunnallisissa suunnitelmissa on tavoitteeksi asetettu noin 13 000 asunnon taso. Asuntotuotanto on vuosikausia ollut alhaisemmalla tasolla kuin tämä tavoite. Tasapainoisemman tilanteen saavuttamiseksi olisi tuotannon tason syytä olla pitkään vielä selvästi tuotakin tavoitetasoa korkeammalla.
Asuntotuotannon alhaiseen tasoon on suurimpana syynä näyttää olevan käyttöön otettavissa olevien rakennuskelpoisten tonttien puute. Osittain se johtuu kaavoitettujen tonttien vähäisyydestä, osittain kunnallistekniikan ja palvelujen rahoituksen puutteesta ja joissain tapauksissa myös maanomistajien haluttomuudesta luovuttaa tonttejaan rakentamiseen. Sivuuttaa ei voida myöskään rakennusliikkeitten osuutta tuotantotasojen määrittäjinä.
Erityisen suuri puute on pientalotonteista. Jos tontteja ei ole tarjolla riittävästi lähellä keskustoja ja työpaikkoja, yhdyskuntarakenne hajoaa ja tontteja kysytään yhä kauempaa, mikä aiheuttaa sekä asukkaille että kunnille lisääntyviä kustannuksia sekä pitkiä työ-, asiointi- ja vapaa-ajan virkistymiseen tarvittavia matkoja. Tämä on myös kestävän kehityksen ja luonnon arvojen säilymisen kannalta ei toivottavaa.
Kuntien mahdollisuudet vastata asuntotonttien kysyntään ovat kovin erilaiset
Jotta voitaisiin päästä tavoitteena olevaan 13 000 – 15 000 asunnon vuosituotantoon, täytyisi kuntien voida selvitytä asuntorakentamisen edellyttämästä kunnallistekniikan ja palveluiden rakentamisesta. Tästä kunnissa vastaavat pääosin niiden nykyiset veronmaksajat. Uusien asukkaiden verotulojen arvioidaan kattavan kustannukset aikaisintaan vasta noin 20 vuoden kuluttua muutosta. Kunnan kannalta noin 1,5 prosentin vuotuinen asukasmäärän kasvun on arvioitu vielä olevan hoidettavissa.
Seudun 1,2 miljoonasta asukkaasta ja veronmaksajasta lähes puolet asuu Helsingissä. Näin ollen laskennallisesti noin puolet asuntotuotannosta tulisi sijoittua Helsinkiin. Tämä merkitsisi Helsingille 6 500 – 7 500 asunnon vuosituotantoa. Helsingin asunto-ohjelman tavoite on 3 500 asuntoa ja arvioidaan ettei tähän päästä, vaan tuotanto jäänee, kuten viime vuonna, noin 3 000 asunnon tasolle. Puuttuva osa 3 500 – 4 500 asuntoa olisi siis sijoitettava muihin kuntiin niille jo kuuluvan 6 500 – 7 500 asunnon osuuden lisäksi. Tämä on luonnollistakin, kun verrataan seudun kuntien nykyisiä asukaslukuja ja toisaalta pinta-aloja.
Espoon asuntojen vuosituotannon arvioidaan voivan nousta noin 2 500 asunnon tasolle ja Vantaan noin 2 000 asunnon tasolle. Tämä merkitsee edelleen sitä, että noin 5 500 – 6 500 asunnon tuotanto olisi sijoitettava ”muualle”. Tämä taas olisi tehtävä yhdyskuntarakennetta eheyttäen eikä hajottaen. Kuitenkin näyttää siltä, että asuntojen ja tonttien kysynnän paine hajottaa yhdyskuntarakennetta yhä vain lisää.
Tärkeää olisi sijoittaa asuntotuotanto tehokkaan joukkoliikenteen vaikutuspiiriin. Pääkaupunkiseudun kehyskunnissa ei ole taloudellisia mahdollisuuksia asuntotuotantotarpeen edellyttämälle tuotannon lisäykselle. Tuotannon ja asukasmäärän lisäys tulisi ylittämään voimakkaasti kuntien resurssit, joten asia olisi ratkaistava muilla tavoin.
Asuntotuotannon ja asuntotonttien tarjonnan määrällistä ongelmaa ei voida ratkaista perinteisin kuntakohtaisin keinoin, vaan ratkaisuja olisi haettava seudullisen yhteistyön avulla. Vaikka tilanne on todettu, tehokkaita keinoja ei ole vielä kunnolla analysoitu eikä löydetty.
Seutuyhteistyötä tiivistettävä
Mietinnössä painotetaan maakuntakaavojen merkitystä yhdyskuntarakenteen eheyttämisessä ja maakuntien roolia kuntien tukijana hajautumiskehityksen ehkäisemisessä. Pääkaupunkiseutu kuuluu kahteen maakuntaliittoon, joilla on vireillä omat maakuntakaavansa. Helsingissä ongelmaksi on koettu, että Itä-Uudenmaan maakunnan suunnitelmissa ei juurikaan oteta huomioon pääkaupunkiseudun luonnollista kasvusuuntaa itään, vaikka alueen läpi kulkee jo moottoritie ja sen rinnakkaistie ja metrolinja päättyy hyvin lähelle maakunnan rajaa. Maakuntaliittojen yhdistäminen olisikin tarkoituksenmukaista.
Mietinnössä todetaan monessa kohdin, että yhdyskuntarakenteen hajoamiseen vaikuttaa kuntien välinen kilpailu ”hyvistä veromaksajista”, mikä vääristää kehitystä. Kehyskunnat, joiden asukas- ja veronmaksajamäärä keskuskuntiin verrattuna on pieni, jarruttavat joissain tapauksissa suunnitelmallista ja eheyttävää rakentamista alueellaan puuttumatta kuitenkaan hajarakentamiseen. Niiden ongelmien helpottamiseksi Helsingin seudun 14 kuntaa ovat perustamassa yhteisen neuvottelukunnan.
Maanhankinta ei ole Helsingin ympäristökunnissa riittävää
Maanhankinta on selvitysten ja mietinnönkin mukaan kunnan maapolitiikan tärkein keino. Maata olisi syytä hankkia hyvissä ajoin etukäteen, kun se vielä voidaan hankkia ns. raakamaan hinnalla. Pääasiallinen hankintakeino on vapaaehtoinen kauppa, mutta kunnilla on käytettävissään hankintaan myös hyvät ja riittävät lakisääteiset keinot, mikäli vapaaehtoista tietä ei päästä eteenpäin. Tehokasta maanhankintaa rajoittaa kuitenkin usein taloudellisten resurssien ja henkilöresurssien puute, ja joskus myös poliittinen haluttomuus ja kunnan perinteet maapolitiikassa.
Helsingissä on mahdollisuuksia hankkia vain valtion maita
Helsingissä ei käytännössä enää juurikaan ole yksityisessä omistuksessa olevaa maata, jonka hankkiminen olisi asuntotuotannon tai toimitilarakentamisen takia perusteltua. Sen sijaan mm. kaupungin omistaman, valtion käyttöön vuoteen 2034 saakka vastikkeetta luovutetun Malmin lentokenttäalueen saaminen rakentamiskäyttöön ennen käyttöajan päättymistä mahdollistaisi merkittävää yhdyskuntarakennetta eheyttävää rakentamista.
Valtion eri yksiköiden ja valtion omistamien yhtiöiden omistuksessa on Helsingissä muutamia alueita, joiden saaminen rakentamiskäyttöön antaisi rakentamismahdollisuuksia tulevina vuosikymmeninä. Keski-Pasilan ja Hakuninmaan osalta alueiden suunnittelu on jo käynnissä.
Seudun kunnissa merkittäviä mahdollisuuksia maanhankintaan
Vaikka Helsingin naapurikunnissa on runsaasti raakamaata, yhtenä ongelmana Espoon, Vantaan sekä seudun muidenkin kuntien maanhankinnassa on se, että laajamittaiseen maanhankintaan jouduttaisiin etukäteen sitomaan merkittävästi kunnan niukkoja pääomia. Valtion asuntorahasto on ottanut esille mahdollisuuden käyttää rahaston lainavaroja myös tähän tarkoitukseen. Rahaston lainaehtojen tulisi kuitenkin olla selvästi nykyistä edullisemmat, jotta tästä olisi apua.
Pitkällä tähtäimellä raakamaan hankinta, kaavoitus ja luovuttaminen on myös kuntien talouden kannalta varsin kannattavaa toimintaa eli tähän toimintaa olisi syytä sijoittaa varoja vaikka kuntien taloudet ovatkin tiukoilla.
Valtion maita kuntien käyttöön raakamaan hinnalla
Valtiolla on Helsingin seudulla, kuten Vantaalla ja Järvenpäässä, merkittäviä maanomistuksia, joita valtio ei tarvitse omaan käyttöönsä. Osa on suoraan valtion yksiköiden hallinnassa, osa taas on siirretty valtion omistamien yhtiöiden hallintaan. Viimeksi mainitut ovat toimineet kuten yksityiset yritykset, eli pyrkineet saamaan maastaan mahdollisimman hyvän tuoton. Yhteiskunnan omistaman maan arvon nousu pitäisi voida kuitenkin ensisijassa hyödyntää lähialueen kehittämisessä. Valtio asettaa kunnille tavoitteita maanhankinnassa ja sosiaalisessa asuntotuotannossa. Vastavuoroisesti valtion tulisi maanomistajana edesauttaa näitä tavoitteita nk. Siimeksen sopimuksen edellyttämällä tavalla.
Aiemmin valtion maata voitiin lain mukaan saada kuntien käyttöön markkinahintaa edullisemmin ehdoin. Tälläkin hetkellä eri tahot patistelevat kuntia hankkimaan raakamaata ja käyttämään lain antamia mahdollisuuksia, kuten lunastuksia, ellei asiassa muutoin päästä eteenpäin, jotta maata saataisiin mm. valtion tukemaan asuntotuotantoon.
Ministeri Siimeksen työryhmän työn tuloksena saatiin joitain valtion tontteja ostettua asuntorahaston hyväksymään hintaan edellyttäen, että tontteja käytetään valtion tukemaan vuokra-asuntotuotantoon. Sittemmin yhteistyö tällä saralla on laantunut. Valtion maiden saaminen kuntien käyttöön raakamaan tai niiden nykyisen käytön ja kaavojen mukaisella hinnalla on edelleenkin tärkeää, jotta arvonnousu voitaisiin käyttää kunnallistekniikan- ja palvelujen investointeihin.
Asuntotonttien tarjonnan lisääminen pitäisi hinnat paremmin kurissa
Maapolitiikan toinen tärkeä sektori on tonttien luovutus. Kussakin kunnassa on asunto- ja toimitilatonttien luovuttamisessa kehitetty omat periaatteet ja menettelytavat. Eräiltä osin menettelytapoja olisi ehkä syytä yhtenäistää ja hyödyntää kehitettyjä hyviä käytäntöjä.
Helsingissä tonttien luovutuksessa hinnoittelun pääperiaate on kohtuullisen käyvän hinnan noudattaminen. Hinta pystytään melko hyvin määrittelemään asiantuntija-arvioinnein. Silloin tällöin on syytä tarkistaa hintakäsityksiä avoimilla tarjouskilpailuilla, jotka ovat muutoinkin hyvä tapa valita tontin saaja. Tarjouskilpailuja on syytä käyttää vapaarahoitteisessa tuotannossa erityisen halutuilla paikoilla.
Kuntien tarjouskilpailuita on myös kritisoitu ja esitetty, että ne nostavat tonttien ja etenkin asuntojen hintoja. Tämä perustuu väärään käsitykseen tonttien ja asuntojen markkinamekanismin toiminnasta. Oletettavaa on, että vaikka tontit luovutettaisiin reilusti alle käyvän hinnan tai vaikka ilmaiseksi, asuntojen hinnat muodostuisivat ilman erityisiä sääntelyjärjestelmiä kyseisen alueen olemassa olevan asuntokannan markkinahintatason perusteella. Ei kuitenkaan voida kieltää sitä, että maan hinnan nousu ja korkea taso ovat Helsingin seudulla ongelma.
Hintojen kohtuullistamisessa oikea keino ei olekaan tonttien luovuttaminen käypää hintaa alhaisemmalla hinnalla, vaan tonttitarjonnan ja asuntotuotannon voimakas lisääminen.
Säännellyssä asuntotuotannossa kuten valtion tukemassa- ja Hitas-tuotannossa on käytetty käypää hintaa alempia tontinhintoja, koska tällöin alennuksen on katsottu tulevan asukkaiden hyväksi ja alentavan asumiskustannuksia. Myöskään tässä tuotannossa tontinhintojen ei ole syytä kovin paljon poiketa markkinahinnoista, koska kaksihintajärjestelmät johtavat helposti keinotteluun ja väärinkäytöksiin ja koska tonteista saatava taloudellinen hyöty tulisi voida ohjata alueen tarvitsemiin investointeihin.
Yhdyskuntarakenteen eheyttämiseksi kuntien olisi siis voimakkaasti voitava tehostaa rakenteellisesti edullisilla paikoilla sijaitsevien asuntotonttien luovutusta, mikä edellyttää tehokasta maanhankintaa ja sujuvaan kaavoitusta sekä riittävää rahoitusta kunnallistekniikan ja palveluiden rakentamiseen. Seudullisessa keskustelussa on väläytetty myös seudun kuntien yhteisen maanhankintarahaston perustamista, mutta tässä vaiheessa sen mahdollisia hyötyjä vasta selvitellään.
Yhtenä teemana kaupunkirakenteen eheyttämispyrkimyksissä tulee olla kerrostaloasumisen kehittäminen. Helsingin kaupunki on tämän vuoden alusta käynnistänyt kerrostaloprojektin, jossa tutkitaan nykytilannetta, uusia asuntotyyppejä sekä kaupungin omien toimintamallien kehittämistarpeita. Ympäristöministeriön mietinnössä painotetaan hyvän elinympäristön merkitystä: urbaanin kaupunkielämän edellytyksenä on kaupunkiasumisen kehittäminen ja monipuolistaminen.
Valituslupamenettely olisi askel eteenpäin
Joissakin tapauksissa valitukset hidastavat yhdyskuntarakennetta eheyttävää kaavoitusta ja rakentamista ja joskus valitusten pelko voi jopa estää kaavoituksen aloittamisen. Nykyinen maankäyttö- ja rakennuslaki painottaa voimakkaasti osallistumista ja asukkaiden vaikuttamismahdollisuuksia kaavoitukseen. Usein vaikutusmahdollisuudet koetaan lupaukseksi päätösvallasta, mikä ei kuitenkaan ole lain tarkoitus. Lieneekin kiistatonta, että osa kaava- ja rakennuslupavalituksista on tehty kiusanteko- tai ainakin viivytysmielessä, eikä niillä useinkaan ole edellytyksiä tulla hyväksytyiksi. Usein samankaltaisista tapauksista on jo olemassa myös ennakkopäätöksiä.
Mietinnössä esitetään varovaisesti, että rakennuslupamenettelyyn voitaisiin sisällyttää valituslupamenettely korkeimmalle hallinto-oikeudelle. Tämä ehdotus on kannatettava. Sen sijaan tätä vaihetta edeltävät hankkeen kaavoitukselliset edellytykset (eri tasoiset kaavat tai poikkeamisratkaisut) jätettäisiin nykyisen menettelyn varaan, jossa kaikilla valitukseen oikeutetuilla on mahdollisuus valittaa ilman rajoituksia sekä hallinto-oikeuteen että korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Kun maankäyttö- ja rakennuslain uudistamisesta on nyt kulunut yli viisi vuotta ja korkeimman hallinto-oikeuden ja hallinto-oikeuksien laintulkinnat ovat alkaneet vakiintua, Helsingin kaupunginhallitus olisi valmis kannattamaan menettelyä, jossa myös kaava- ja poikkeamisasioihin liitettäisiin valituslupamenettely korkeimmalle hallinto-oikeudelle samalla tavoin, kuin nyt on asian laita korkeimpaan oikeuteen valitettaessa.
Kaavojen vaikutusten arviointiin laajempi näkökulma
Lainsäädäntö edellyttää suunnitelmien ympäristövaikutusten ja muiden vaikutusten arviointia. Kaavojen sosiaalisten vaikutusten arviointi on jäänyt selvästi muita vähemmälle huomiolle. Kaavoituksessa alueiden ja niiden naapuruston asukkaiden vaikutusmahdollisuudet on varsin hyvin varmistettu. Näillä ihmisillä on jo asunnot ja asunympäristö puolustettavanaan ja luonnonsuojelujärjestöt painottavat etupäässä alueiden rakentamattomuutta ja luonnonarvoja. Suunnitelmien vaikutusten arvioinnissa olisikin nykyistä selvästi voimakkaammin otettava huomioon myös suunnitelmien toteuttamisen asuntopoliittiset, taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset.
Sektoriviranomaiset hajoavan yhdyskuntarakenteen aiheuttajina
Nykyisin sektorikohtaiset lait ja muut normit ovat kehittyneet hyvää vauhtia yhä tarkemmiksi ja kattavammiksi. Erityisesti on edistytty esim. ympäristönsuojelun, liikkumisen esteettömyyden, palo- ja pelastusturvallisuuden sekä energiansäästön aloilla. Hyvistä tavoitteistaan huolimatta kehitys on johtanut siihen, että sellaisen kaupunkirakenteen ja rakennusten suunnittelu ja rakentaminen, jossa olisi monia eri toimintoja lomittain tai jopa samoissa rakennuksissa, on käynyt vaikeaksi. On helpompaa sijoittaa kukin toiminta omalle alueelleen, jolloin toiminnot eivät millään muotoa häiritse toisiaan.
Yksi esimerkki tästä ilmiöstä on meluntorjunta ja erilaisten hajujen torjuntatoimet. Melunormien takia lähelle liikenneväyliä tai lentokenttiä ei voida rakentaa uusia asuntoja, vaikka juuri uusi rakennustekniikka ja asuntojen sijoittelu mahdollistaisivat uusille asukkaille nykyisiä asukkaita meluttomamman ympäristön. Tavoitteellisten enimmäishajupitoisuuksien takia uusia asuntoja ei myöskään saa rakentaa lähelle laitoksia, jotka tuottavat tietyn prosentin verran jotain havaittavaa hajua, vaikka hajulla ei olisikaan mitään todettuja terveydellisiä vaikutuksia.
Asuntorakentaminen tulee siten tiukasti tulkitun normiohjauksen perusteella aina sijoittaa ”jonnekin muualle”, mikä yleensä on keskimäärin kauempana kuin alunperin aiottu keskeinen sijainti. Lopputuloksena haitat, kuten henkilöautoliikenteen melu ja saasteet lisääntyvät juuri keskustoissa ja niiden läheisyydessä olevassa vanhassa asuntokannassa, joissa on vähiten mahdollisuuksia niitä torjua. Samalla on aiheutettu jälleen pieni osa lisähajautumista kaupunkirakenteeseen.
Samalla tavoin voivat vaikuttaa myös mm. luonnonsuojelun sektorinormit ja – suunnitelmat, jos tiettyjä luonnonpiirteitä tai eliöitä itsetarkoituksellisesti velvoitetaan suojelemaan myös alueilla, jotka olisivat erinomaisia yhdyskuntaa eheyttäviä asuntojen tai toimitilojen rakennuskohteita ottamatta huomioon, että varsin lähellä, joskin eri kunnassa samat luonnon ominaispiirteet esiintyvät jopa laajempina ja kattavampina.
Vaikeampi kysymys muodostuu, jos jonkin toiminnan arvioidaan aiheuttavan riskin ihmisten terveydelle esim. onnettomuustilanteessa. Harva päätöksentekijä tai virkamies haluaa ottaa vastuun, jos jokin sektoriasiantuntija sanoo, että jokin ratkaisu voi aiheuttaa riskin, vaikka todennäköisyys sille olisikin häviävän pieni. Muut asukkaille kaiken aikaa aiheutuvat riskit voivat silti olla huomattavasti suuremmat ja esimerkkejä on myös siitä, kuinka upeat vanhat rakennukset tai ympäristöt on pilattu niihin täysin soveltumattomilla kulkuaukoilla, katuleveyksillä, hissikuiluilla, porrasyhteyksillä ja taatusti palon kestävillä korjausmateriaaleilla. ihmisten, rakennusten ja ympäristön lisäksi joskus myös kalusto ja menetelmät voisivat joustaa yhteisen turvallisuuden nimissä.
Eheyttävä yhdyskuntarakentaminen edellyttäisikin eri viranomaisten yhteistyön merkittävää lisäämistä ja suunnitelmien kaikkien vaikutusten analysointia erityisesti kustannus-hyöty- laskelmineen ja riskianalyyseineen ennen päätöksentekoa.
Lopuksi Ympäristöministeriön kokoama mietintö sisältää useita tärkeitä kehittämiskohteita hajarakentamisen ohjaamiseen. Entistä laaja-alaisempi ote yhdyskuntarakenteen ohjauksen kehittämiseen on tarpeen. Tämä korostuu esimerkiksi tavoitteessa eri ministeriöiden ja muiden viranomaisten toimien yhdensuuntaisuudesta ja kehittämistavoitteiden määrittelemisestä myös muille toimialoille kuin suunnittelulle.
Huoli kaupunkiseutujen kehityksestä on olennainen asia. Helsingin seudun osalta kehitys, myös haitallinen kehitys on ollut erityisen nopeaa ja voimakasta. Työssäkäyntialueen laajentuminen ja asutuksen sijoittuminen keskittymien ulkopuolelle tuottaa ongelmia erityisesti toimivan joukkoliikennejärjestelmän osalta.
Pääkaupunkiseudulla on tekeillä yhteinen maankäyttö-, liikenne ja asuntostrategia, jonka tavoitteena on monipuolisen ja kohtuuhintaisen asuntotuotannon ja toimivan liikennejärjestelmän varmistaminen seudulla. Kyse on pääosin täydennysrakentamisesta ja osin myös suuremmista muutosalueista, joiden suunnitteluun ja toteuttamiseen työryhmän mainitsemat erilaiset nk. best practise - mallit ja uudet rahoituskeinot voisivat olla hyvänä apuna. Perinteinen kaavoituksen ohjaus ja nykyiset tukimallit suuntautuvat pääasiassa kokonaan uusien alueiden rakentamiseen, vaikka niitä on pääkaupunkiseudulla jatkossa liian vähän jäljellä.
Kirje ympäristöministeriölle ja pöytäkirjanote kaupunkisuunnittelulautakunnalle, kiinteistövirastolle, rakennusvalvontavirastolle ja talous- ja suunnittelukeskukselle.
Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2244
LIITTEET |
Liite 1 |
Mietintö |
|
Liite 2 |
|
|
Liite 3 |
KIINTEISTÖ OY AB PAKKALANTIE 30:N VARSINAINEN YHTIÖKOKOUS
Khs 2005-854
Asia
tulisi käsitellä 25.4.2005
Kiinteistö Oy Ab Pakkalantie 30 ilmoittaa (5.4.2005), että yhtiön varsinainen yhtiökokous pidetään 28.4.2005 klo 9.00 Helsingin kaupunginkanslian oikeuspalveluiden tiloissa. Yhtiökokouksessa käsitellään mm. tilinpäätös- ja vastuuvapausasiat ja hallituksen jäsenten ja tilintarkastajien valinta.
Kaj mainitsee, että yhtiö on Helsingin kaupungin kokonaan omistama keskinäinen kiinteistöyhtiö, jonka tiloissa toimii Palmia.
Hallituksen varsinaisina jäseninä vuonna 2004 ovat toimineet dosentti Kaija Hasunen, lakimies Liisa Murto ja erityissuunnittelija Matti Malinen talous- ja suunnittelukeskuksesta sekä varajäsenenä toimitusjohtaja Veikko Vermilä.
Tarkastuslautakunta on 2.3.2005 nimennyt yhtiöön päätösehdotuksesta ilmenevän tilintarkastajan.
Kaj toteaa lisäksi, että tasa-arvolain ja kaupungin omaksuman tasa-arvon edistämisperiaatteen mukaisesti yhtiön hallitukseen tulisi valita tasapuolisesti sekä naisia että miehiä.
KAJ Kaupunginhallitus päättänee määrätä kaupunginkanslian oikeuspalvelut edustamaan kaupunkia Kiinteistö Oy Ab Pakkalantie 30:n 28.4.2005 klo 9.00 pidettävässä varsinaisessa yhtiökokouksessa.
Samalla kaupunginhallitus päättänee nimetä yhtiön hallitukseen varsinaisiksi jäseniksi
– |
|
– |
|
erityissuunnittelija Matti Malisen talous- ja suunnittelukeskuksesta
ja varajäseneksi
– |
|
Vielä kaupunginhallitus päättänee nimetä yhtiön tilintarkastajaksi KPME Oy Ab:n (päävastuullinen tilintarkastaja KHT, JHTT Leif-Erik Forberg).
Pöytäkirjanote mainitulle yhtiölle, nimetyille henkilöille, kaupunginkanslian oikeuspalveluille ja tarkastusvirastolle.
Lisätiedot:
Venesmaa Riitta, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 169 2252
LASIPALATSIN MEDIAKESKUS OY:N VARSINAINEN YHTIÖKOKOUS
Khs 2005-928
Asia
tulisi käsitellä 25.4.2005
Kaj toteaa, että Lasipalatsin Mediakeskus Oy:n varsinainen yhtiökokous pidetään 26.4.2005 klo 9.00 kaupunginkanslian oikeuspalveluiden tiloissa, Aleksanterinkatu 22–24.
Kokouksessa käsitellään yhtiöjärjestyksen 11 §:n määräämät asiat.
Yhtiön hallituksessa ovat toimintavuoden 2004 aikana olleet jäseninä valtiotieteen maisteri Tuomo Rintamäki, luokanopettaja Sirkka Lekman, opetusneuvos Ritva-Sini Merilampi opetusministeriöstä, kiinteistöjen kehittämispäällikkö Harri Kauppinen kiinteistövirastosta, Helsinki-viikon säätiön toiminnanjohtaja Risto Nieminen. Lisäksi muita toimitahoja edustavana Yleisradio Oy:n ja MTV Oy:n nimeämänä jäsenenä on ollut ohjelmistojohtaja Heikki Seppälä Yleisradion TV-toimialajohdon yksiköstä ja ravintoloitsija Sami Hiltunen Ravintola Lasipalatsista.
Tarkastuslautakunta on 2.3.2005 nimennyt yhtiöön päätösehdotuksesta ilmenevän tilintarkastajan vuodelle 2005.
KAJ Kaupunginhallitus päättänee määrätä kaupunginkanslian oikeuspalvelut edustamaan kaupunkia Lasipalatsin Mediakeskus Oy:n 26.4.2005 klo 9.00 pidettävässä varsinaisessa yhtiökokouksessa.
Samalla kaupunginhallitus päättänee nimetä yhtiön hallitukseen seuraavat henkilöt
–
–
opetusneuvos Ritva-Sini Merilampi opetusministeriöstä, kiinteistöjen kehittämispäällikkö Harri Kauppinen kiinteistövirastosta, Helsinki-viikon säätiön toiminnanjohtaja Risto Nieminen, Yleisradio Oy:n edustajana ohjelmistojohtaja Heikki Seppälä Yleisradion TV-toimialajohdon yksiköstä ja ravintoloitsija Sami Hiltunen Ravintola Lasipalatsista ja toimistopäällikkö Tapio Sademies kiinteistövirastosta.
Vielä kaupunginhallitus päättänee nimetä yhtiön tilintarkastajaksi BDO FinnPartners Oy:n (päävastuullinen tilintarkastaja KHT Pertti Hiltunen).
Pöytäkirjanote kaupunginkanslian oikeuspalveluille, Lasipalatsin Mediakeskus Oy:lle sekä nimetyille henkilöille ja tarkastusvirastolle.
Lisätiedot:
Venesmaa Riitta, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 169 2252
HELSINGIN KAUPUNGIN PÄIHDEOHJELMA
Khs 2005-653
Vs. Sj toteaa, että kaupunginhallinnossa on noudatettu kaupunginhallituksen 8.6.1998, 908 §, hyväksymiä toimintaohjeita päihdeasioiden käsittelystä työpaikoilla.
Yksityisyyden suojaa työelämässä koskeva laki tuli voimaan 1.10.2004. Kaupunginkanslian henkilöstöosasto on virastoille ja laitoksille 23.9.2004 lähettämässään ohjeessa selostanut mainitun lain keskeistä sisältöä kokonaisuudessaan. Em. laki sisältää säännökset mm. huumausaineiden käyttöä koskevien tietojen käsittelystä ja työnantajan oikeudesta velvoittaa työntekijä lain määrittämissä tapauksissa esittämään huumausainetestiä koskeva todistus palvelukseen otettaessa tai palvelussuhteen aikana.
Samaan aikaan yksityisyyden suojaa työelämässä koskevan lain kanssa tuli voimaan työterveyshuoltolain sekä kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain muutokset, jotka liittyvät huumausaineiden käyttöä koskevien tietojen käsittelyyn ja huumausainetestien tekemistä koskeviin edellytyksiin sekä menettelytapoihin.
Työterveyshuoltolain 11 §:n mukaan työnantajalla on oltava kirjallinen päihdeohjelma, jos työnhakijalle tai työntekijälle on tarkoitus tehdä huumetesti. Päihdeohjelman tulee sisältää työpaikan yleiset tavoitteet ja noudatettavat käytännöt päihteiden käytön ehkäisemiseksi sekä päihdeongelmaisen hoitoon ohjaamiseksi. Työterveyshuoltolain päihdeohjelmaa koskeva säännös ei ulotu pelkästään huumausaineiden käyttäjiin, vaan päihteillä tarkoitetaan muitakin päihdyttäviä aineita.
Ennen päihdeohjelman hyväksymistä työnantajan on määriteltävä ne tehtävät, joihin valittavilta tai joissa työskenteleviltä edellytetään huumausainetesti. Ko. tehtävät on käsiteltävä yhteistoimintamenettelyä noudattaen.
Edellä mainitun lisäksi huumausainetesti voidaan suorittaa myös osana työterveydenhuollon suorittamia terveystarkastuksia. Tällöin testin suorittamiseen sovelletaan terveydenhuollon lainsäädäntöä ja testin tarpeen arvioi työterveydenhuollon ammattihenkilöstö, ei työnantaja. Testitulosta ei voi myöskään antaa työnantajalle, vaan kyseeseen voi tulla vain yleinen terveydentilaa koskeva selvitys henkilön työkykyisyydestä.
Kunnallista viranhaltijaa koskevan lain 19 §:ää on muutettu lisäämällä siihen säännös oikeudesta velvoittaa viranhaltija esittämään huumausainetestiä koskeva todistus siten kuin yksityisyyden suojasta työelämässä annetussa laissa säädetään. Huumausainetestejä koskevia säännöksiä sekä päihdeohjelmaa sovelletaan sekä viranhaltijoihin että työntekijöihin.
Vs. Sj toteaa edelleen, että henkilöstökeskus on yhteistyössä työterveyskeskuksen ja työsuojeluorganisaation kanssa laatinut päihdeohjelman, joka sisältää kaupungin yleiset tavoitteet ja noudatettavat käytännöt päihteiden käytön ehkäisemiseksi ja päihdeongelmaisten hoitoon ohjaamiseksi. Päihdeohjelmassa on myös korostettu sekä ennalta ehkäisevän toiminnan merkitystä työpaikoilla että varhaisen puuttumisen periaatetta päihdetapauksissa. Päihdeohjelma sisältää lisäksi päihdetestien tekemistä ja päihdetestejä koskevien todistusten toimittamista koskevat periaatteet.
Henkilöstökeskus on lisäksi pyytänyt virastoja ja laitoksia selvittämään ne tehtävät, joihin otettavilta henkilöiltä yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain 3 luvun 7 §:n mukaan edellytetään huumausainetestiä koskevan todistuksen esittämistä.
Huumetesti edellytetään edellä mainitun lain mukaan tehtävään otettavalta silloin, kun tämän on tarkoitus toimia sellaisessa työssä, joka edellyttää tarkkuutta, luotettavuutta, itsenäistä harkintakykyä tai hyvää reagointikykyä, ja jossa huumeiden vaikutuksen alaisena työskenteleminen voi mm.
- vaarantaa henkilön itsensä tai toisen henkeä, terveyttä tai työturvallisuutta
- vaarantaa liikenneturvallisuutta
- lisätä merkittävien ympäristövahinkojen riskiä
- vaarantaa työtehtävissä saatujen tietojen suojaa, käytettävyyttä ja laatua ja siten aiheuttaa haittaa tai vaarantaa rekisteröityjen yksityisyyden suojaa tai oikeuksia, tai
- vaarantaa liike- ja ammattisalaisuutta tai aiheuttaa työnantajalle tai tämän asiakkaalle vähäistä suurempaa taloudellista vahinkoa.
Jos henkilö jo hoitaa edellä mainitun kaltaista tehtävää, työnantaja voi yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain 3 luvun 8 §:n mukaan velvoittaa henkilön palvelussuhteen aikana esittämään huumausainetestiä koskevan todistuksen,
- jos työnantajalla on perusteltu aihe epäillä, että henkilö on huumausaineiden alaisena työssä tai että hänellä on riippuvuus huumeista ja
- jos testaaminen on välttämätöntä henkilön työ- tai toimintakyvyn selvittämiseksi ja
- jos henkilö vakavasti vaarantaa edellä mainittuja turvallisuus- ym. tekijöitä tai voi merkittävästi lisätä riskiä tai vahinkoa em. laissa määriteltyä tehtävää hoitaessaan.
Virastoilta ja laitoksilta saatujen ilmoitusten pohjalta henkilöstökeskus on yhteistyössä virastojen ja laitosten sekä työterveyskeskuksen kanssa laatinut luettelon niistä tehtävistä, joihin otettavilta henkilöiltä edellytetään huumausainetestiä koskevan todistuksen esittämistä tai joissa työskenteleviltä voidaan palvelussuhteen aikana edellyttää huumausainetestiä koskeva todistus.
./. Vs. Sj toteaa vielä, että edellä mainittu päihdeohjelma sekä tehtäväluettelo on käsitelty kaupungin työsuojeluneuvottelukunnassa sekä henkilöstöjärjestöjen edustajien kesken. Osapuolet esittävät yksimielisesti, että päihdeohjelma ja siihen liittyvä tehtäväluettelo esitettäisiin kaupunginhallituksen hyväksyttäväksi.
VS. SJ Kaupunginhallitus päättänee hyväksyä esityslistan liitteenä olevan päihdeohjelman ja siihen liittyvän tehtäväluettelon.
Samalla kaupunginhallitus päättänee valtuuttaa henkilöstökeskuksen yhdessä henkilöstöjärjestöjen edustajien kanssa tarvittaessa tarkistamaan luetteloon sisältyvät tehtävät.
Lisäksi kaupunginhallitus päättänee, että päihdeohjelma tulee voimaan 1.5.2005 ja on voimassa enintään 31.12.2012 saakka.
Vielä kaupunginhallitus päättänee kumota 8.6.1998, 908 §, hyväksymänsä toimintaohjeet päihdeasioiden käsittelystä työpaikoilla.
Pöytäkirjanote henkilöstökeskukselle
Lisätiedot:
Pekkarinen Elli, työmarkkinalakimies, puhelin 169 2448
Anttonen Pentti, työmarkkinalakimies, puhelin 169 2450
LIITE |
18.4.2005 pöydälle pantu asia
KAUPUNGIN EDUSTAJIEN NIMEÄMINEN HARJOITTELUKOULUJEN JOHTOKUNTIIN
Khs 2005-795
Helsingin yliopiston käyttäytymistieteellinen tiedekunta toteaa (6.4.2005), että harjoittelukoulun johtosäännön mukaan kasvatustieteellisen tiedekunnan (1.1.2004 lukien käyttäytymistieteellinen tiedekunta) tiedekuntaneuvosto määrää koulun esityksestä jäsenet ja heille henkilökohtaiset varajäsenet harjoittelukoulun johtokuntaan. Jäsenistä viisi on huoltajien, kaksi tai kolme opettajien, yksi muun henkilökunnan, yksi tiedekunnan, yksi perusopetuksen 7 – 9 vuosiluokkien oppilaiden ja kaksi lukion oppilaiden edustajia. Yksi jäsen nimitetään koulun sijaintikunnan ehdottamista henkilöistä.
Tiedekuntaneuvosto määrää koulun ulkopuolisten jäsenten keskuudesta johtokunnan puheenjohtajan. Johtokunnan sihteerinä toimii harjoittelukoulun johtava rehtori ja esittelijöinä harjoittelukoulun rehtorit. Johtokunnan toimikausi on neljä lukuvuotta. Oppilas- ja opiskelijajäsenet valitaan lukuvuodeksi kerrallaan.
Käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa on kaksi harjoittelukoulua: Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulu ja Helsingin normaalilyseo. Kummallakin koululla on oma johtokuntansa. Tiedekunta pyytää Khta nimeämään yhden jäsenen kumpaankin johtokuntaan ja heille henkilökohtaiset varajäsenet toimikaudeksi 1.8.2005 – 31.7.2009.
Vs. Sj toteaa, että kaupungin edustajina ovat olleet Helsingin normaalilyseon johtokunnassa dosentti Kaija Hasunen (varalla filosofian maisteri Janne Valtonen) ja Viikin normaalikoulun johtokunnassa proviisori Outi Avela (varalla kasvatustieteiden maisteri Titta Kontkanen).
VS. SJ Kaupunginhallitus päättänee nimetä kaupungin edustajat Helsingin yliopiston harjoittelukoulujen johtokuntiin toimikaudeksi 1.8.2005 – 31.7.2009 seuraavasti:
Helsingin normaalilyseon johtokunta
jäsen |
henkilökohtainen varajäsen |
Eeva-Liisa Koltta-Sarkanen |
Tuomas Nurmela |
Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulun johtokunta
jäsen |
henkilökohtainen varajäsen |
- |
- |
Pöytäkirjanote Helsingin yliopiston käyttäytymistieteelliselle tiedekunnalle, mainituille oppilaitoksille ja henkilöille, opetusvirastolle sekä tarkastusvirastolle.
Lisätiedot:
Makkonen Antero, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2242
KAUPUNGINVALTUUSTON PÄÄTÖKSEN 30.3.2005 TÄYTÄNTÖÖNPANO: HELSINGIN EKOLOGISEN KESTÄVYYDEN OHJELMA -YMPÄRISTÖNSUOJELUN PAINOPISTEET JA TAVOITTEET VUOSILLE 2005 - 2008
Khs 2004-2513
Kvsto päätti 16.3.2005 hyväksyä Helsingin kaupungin ympäristöpolitiikan strategisiksi tavoitteiksi vuosina 2005 - 2008 seuraavaa:
-
Helsingin
kaupungin päämäärä on toimia ekologisesti kestävällä tavalla terveellisen,
viihtyisän ja monimuotoisen elinympäristön turvaamiseksi.
-
Helsingin
kaupunki tiedostaa globaalin vastuunsa ja pyrkii määrätietoisesti vähentämään
osuuttaan ympäristön kuormituksesta.
-
Helsingin
kaupunki tehostaa ympäristöhaittojen ehkäisyä ja korjaa jo syntyneet haitat.
-
Helsingin kaupungin virastot, laitokset ja
tytäryhteisöt tehostavat ympäristöjohtamistaan. Lautakuntien hyväksyttäviksi
laaditaan hallintokuntakohtaiset suunnitelmat toteuttamaan Helsingin kestävän
kehityksen toimintaohjelmaa ja ekologisen kestävyyden ohjelmaa. Suunnitelmissa
sitoudutaan ympäristön tilan jatkuvaan parantamiseen
-
Helsingin
kaupunki sitoutuu toiminnassaan ja päätöksenteossaan:
-
torjumaan
ilmastomuutosta erityisesti vähentämällä energian kulutusta sekä
energiatuotannon, jätehuollon ja liikenteen kasvihuonekaasupäästöjä
-
käyttämään
ympäristöään siten, että elävä ja monimuotoinen kaupunkiluonto säilyy
erityispiirteineen
-
edistämään
vähäpäästöisiä ja vähämeluisia liikkumismuotoja sekä ekotehokasta ja sosiaalisesti
kestävää kaupunkirakennetta
-
rakentamaan
energiaa ja materiaaleja säästäen, ekotehokkaasti ja terveellisesti
-
parantamaan
hankkijoiden ympäristöosaamista sekä tekemään entistä enemmän
ympäristövaikutukset huomioivia tuotteiden ja palvelujen hankintapäätöksiä
- parantamaan kaupungin henkilöstön ja kaupunkilaisten ympäristötietoisuutta ja mahdollisuuksia vaikuttaa ympäristöä koskevaan päätöksentekoon.
Lisäksi Kvsto päätti hyväksyä seitsemän toivomuspontta.
./. Helsingin ekologisen kestävyyden ohjelma on liitteenä 1.
Ryj toteaa, että Helsingin ekologisen kestävyyden ohjelma on kaupungin neljäs ympäristöohjelma. Ohjelma sisältää kaupungin ympäristönsuojelun painopisteet vuosille 2005 – 2008.
Ohjelma on jaettu kuuteen teemakokonaisuuteen, jotka ovat:
- Kasvihuonekaasujen vähentäminen: kestävät energian tuotanto- ja kulutustavat
- Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen ja vaaliminen
- Kaupunkirakenne, liikenne ja liikkuminen
- Ekologisen kestävyyden parantaminen rakennustoiminnassa (EkoRak)
- Elinkaariajattelun sisällyttäminen hankintoihin
- Ympäristöjohtamisen kehittäminen ja ympäristömyötäisten asenteiden ja toiminnan edistäminen
Jokaisessa teemassa esitetään 25 osatavoitetta ja 54 toimenpiteitä, joilla konkretisoidaan ekologisen kestävyyden päätavoitteita. Khs totesi päätösesityksessään Kvstolle pitävänsä tarpeellisena, että Kvsto hyväksyy Helsingin kaupungin ympäristöpolitiikan strategiset tavoitteet ja että toimenpiteiden toteutuksesta päätetään kaupunginhallituksessa Kvston päätöksen täytäntöönpanon yhteydessä. Ohjelmassa esitettyjä toimenpiteitä toteutetaan kaupunginhallituksen antamien kunkin vuoden talousarvion laadintaohjeiden virastokohtaisten talousarvioraamien puitteissa.
Ryj toteaa, että Khs ilmoitti Kvstolle tarkoituksenaan olevan, mikäli Kvsto hyväksyy päätösehdotuksen, hyväksyä Helsingin ekologisen kestävyyden ohjelmaan sisältyvät tavoitteet ja toimenpiteet ohjeellisina noudatettavaksi sekä kaupungin virastojen ja laitosten toiminnan suunnittelussa huomioon otettavaksi vuosina 2005 – 2008.
RYJ Kaupunginhallitus päättänee hyväksyä Helsingin ekologisen kestävyyden ohjelmaan sisältyvät seuraavat tavoitteet ja toimenpiteet ohjeellisina noudatettavaksi sekä kaupungin virastojen ja laitosten toiminnan suunnittelussa huomioon otettavaksi vuosina 2005 – 2008:
Tavoite 1.1.
Kehitetään kasvihuonekaasupäästöjen seurantaa
Kehitetään kasvihuonekaasupäästöjen seurantaa vuosiseurantaan sopivaksi ja parannetaan laskentaa. Toimenpide 1.1.1.
Tavoite 1.2.
Säästetään energiaa
Päivitetään hallintokuntakohtaiset ja kaupungin energiansäästösuunnitelmat ja integroidaan ne ympäristöohjelmiin Toimenpide 1.2.1.
Pysäytetään ja käännetään laskuun sähkön ominaiskulutusten kasvu. Toimenpide 1.2.2.
Osallistutaan energiatehokkuusindeksin (energiatehokkuuden seurantajärjestelmän) kehittämiseen. Toimenpide 1.2.3.
Tavoite 1.3.
Lisätään uusiutuvien energialähteiden hyödyntämistä
Otetaan käyttöön teknisesti ja taloudellisesti kannattavia uusiutuvia energialähteitä. Toimenpide 1.3.1.
Tavoite 1.4
Edistetään jätteiden lajittelua ja kierrätystä
Lisätään keskitettyjä lajittelupaikkoja Helsingin alueelle. Toimenpide 1.4.1
Edistetään kompostointia. Toimenpide 1.4.2.
Tavoite 2.1.
Määritellään kaupunkiluonnon monimuotoisuuden turvaamisen periaatteet
Laaditaan toimintaohjelma Helsingin luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi vuosille 2008-2018. Ohjelmaan sisältyy kaupunkiluonnon monimuotoisuuden arviointikriteerien kehittäminen yhteistyössä tutkijoiden ja asiantuntijoiden kanssa. Toimenpide 2.1.1.
Uudistetaan Helsingin luonnonsuojeluohjelma. Toimenpide 2.1.2.
Laaditaan pienvesiohjelma. Toimenpide 2.1.3.
Tavoite 2.2
Kehitetään Helsingin viheralueiden tilan seurantaa
Aloitetaan viheralueiden seurantatietojen ylläpitojärjestelmän luominen tekemällä kertaluonteinen viheraluerakenteen tarkastelu (paikkatietoaineisto). Toimenpide 2.2.1.
Tavoite 2.3
Tehostetaan vuorovaikutusta ja luonto- ja viheraluetietojen välittämistä
Selvitetään asukkaiden lähiluontotarpeita kyselytutkimuksin. Toimenpide 2.3.1.
Toteutetaan Luontotietojärjestelmän Internet-versio. Toimenpide 2.3.2.
Tavoite 3.1
Ehkäistään kaupunkirakenteen tiivistämiseen ja täydentämiseen liittyviä
mahdollisia ympäristöhaittoja
Lisätään suunnittelussa tarvittavaa tietoa tiivistämisen ja täydennysrakentamisen vaikutuksista. Toimenpide 3.1.1.
Vahvistetaan viher- ja virkistysalueiden verkoston rakennetta ja kehitetään sitä koskevia suunnittelutavoitteita ja –kriteerejä. Toimenpide 3.1.2.
Tavoite 3.2
Edistetään monikeskuksista seuturakennetta
Edistetään seudullisen aluerakenteen kehittämisstrategian laatimista. Toimenpide 3.2.1.
Tavoite 3.3
Vähennetään liikenteen
melua ja päästöjä sekä niistä aiheutuvia haittoja
Lisätään tietoa ilmanlaadusta vilkkaiden väylien varsilla. Toimenpide 3.3.1.
Arvioidaan melun häiritsevyyttä asuin- ja virkistysalueilla. Toimenpide 3.3.2.
Vähennetään katupölyä. Toimenpide 3.3.3.
Tuotetaan tietoa kaupunkiajon päästöistä. Toimenpide 3.3.4.
Edistetään maa- ja biokaasun käyttöä liikennepolttoaineena pääkaupunkiseudulla. Toimenpide 3.3.5.
Tavoite 3.4
Kehitetään liikkumisen ohjausta ja hallintaa
Sovelletaan liikkumisen ohjauksen malleja uusilla asuin- ja työpaikka-alueilla. Toimenpide 3.4.1.
Tuetaan liikkumisen ohjausta kampusalueilla. Toimenpide 3.4.2
Tehdään työpaikoille liikkumissuunnitelmia. Toimenpide 3.4.3.
Tutkitaan tienkäyttö-/ruuhkamaksujen mahdollisuuksia. Toimenpide 3.4.4.
Tavoite 4.1
Sovelletaan ekologista rakennuttamisprosessia kaikessa kaupungin omassa rakentamisessa
Laaditaan Helsingille oma
ekologisesti kestävän rakentamisen ohjelma
(EkoRak-ohjelma). Toimenpide 4.1.1.
Kehitetään ja sovelletaan elinkaarianalyysin menetelmiä rakennussuunnittelussa ja rakennuttamisessa sekä maaperän kunnostuksessa. Toimenpide 4.1.2.
Tavoite 4.2
Lisätään ekologisesti kestävää uudis- ja korjausrakentamista koskevaa tietoa ja osaamista
Lisätään ekorak-aiheista ammatillista ja täydennyskoulutusta kaupungin rakennuttamisen, suunnittelun, rakentamisen ja kiinteistönhoidon ammattilaisille. Toimenpide 4.2.1.
Selvitetään seudullisen ekorak-neuvontapalvelun tarve ja toteuttamismahdollisuudet. Toimenpide 4.2.2.
Laaditaan ekorakentamisohjeistojen atk-sovellus ympäristöministeriön PromisE-ohjelman pohjalta. Toimenpide 4.2.3.
Käynnistetään rakennustoiminnan ekologisen kestävyyden parantamiseen ja elinkaarianalyysin soveltamiseen liittyviä käytännönläheisiä tutkimus- ja kehittämishankkeita yhteistyössä alan tutkimuslaitosten ja oppilaitosten kanssa. Toimenpide 4.2.4.
Tavoite 4.3
Vähennetään rakennuskannan lämmön ominaiskulutusta ja lisätään uusiutuvien energialähteiden käyttöä
Sisällytetään
lämmöneristyskyvyn parantamista koskevia suosituksia
korjausrakentamisen ohjeistukseen. Toimenpide 4.3.1.
Turvataan rakennusten energiakatselmusten pohjalta määriteltyjen toimenpiteiden toteuttaminen. Toimenpide 4.3.2.
Lisätään kaukojäähdytyksen käytön mahdollisuuksia kaupungin omissa toimitiloissa. Toimenpide 4.3.3.
Käynnistetään aurinkoenergian hyödyntämishankkeita kouluissa ja päiväkodeissa osana ympäristökasvatusta. Toimenpide 4.3.4.
Tavoite 4.4
Edistetään ekologisesti kestävien ja ympäristöterveyden kannalta haitattomien rakennusmateriaalien ja rakennusosien käyttöä ja markkinoille pääsyä
Määritellään kaupungin rakennuskohteissa käytettäville rakennusmateriaaleille ja -osille ympäristökriteerit uusimman tutkimustiedon pohjalta ja kehitetään rakennusmateriaalien ekotehokkuustarkastelua. Toimenpide 4.4.1.
Tehostetaan rakennusmateriaalien ja -osien uudelleenkäytön kehittämistyötä. Toimenpide 4.4.2.
Tavoite 5.1
Määritellään tarkempia ympäristökriteerejä viiden tuoteryhmän hankinnoille: pesu- ja puhdistusaineet, mikrotietokoneet, toimistolaitteet, siivouspalvelut
Kilpailutettaessa kaupungin hankintoja laaditaan tarkempia ympäristökriteerejä seuraaville tuoteryhmille: pesu- ja puhdistusaineet, mikrotietokoneet (ja oheislaitteet), toimistolaitteet (kopiokoneet ja tulostimet) sekä siivouspalvelut. Toimenpide 5.1.1.
Tavoite 5.2
Järjestetään ympäristökoulutusta kaikille kaupungin hankinnoista vastaaville
Laaditaan Helsingin kaupungin intranettiin helppokäyttöinen ekohankintaopas vuoteen 2006 mennessä. Toimenpide 5.2.1
Järjestetään ympäristökoulutusta hankkijoille kerran vuodessa 1/2 päivää. Koulutuksessa käsitellään ajankohtaisia kysymyksiä lainsäädännön tulkinnoista, eri tietokantojen soveltamista sekä eri tuoteryhmien ympäristökysymyksiä. Koulutus sidotaan toimenpiteeseen 6.2.1. Toimenpide 5.2.2.
Osallistutaan Portaat luomuun -koulutusohjelmaan, jonka yhteydessä selvitetään kaupungin mahdollisuuksia lisätä luomutuotteiden käyttöä. Toimenpide 5.2.3.
Tavoite 5.3
Ehkäistään jätteen syntyä hankinnoissa
Otetaan käyttöön esimerkiksi YTV:n vuonna 2004 laatima toimistojen parhaat käytännöt -malli jätteen synnyn ehkäisystä. Toimenpide 5.3.1.
Kehitetään jätemäärien seurantaa ympäristöraportoinnin puitteissa. Toimenpide 5.3.2.
Tavoite 5.4
Vähennetään kaupungin toimistopaperin kulutusta vuoden 2002 tasosta 10 % vuoteen 2008 mennessä (kg/työntekijä)
Järjestetään paperinsäästöviikkoja ja -kilpailuja virastoissa; palkitaan osalla säästyneistä rahoista eniten paperia säästäneet yksiköt. Toimenpide 5.4.1.
Selvitetään henkilöstölehtien, lautakuntien esityslistojen, taloushallinnon ja HELA-järjestelmän paperinsäästömahdollisuudet. Toimenpide 5.4.2.
Tavoite 5.5
Lisätään ympäristömerkittyjen (tai vastaavat kriteerit täyttävien) pesu- ja puhdistusaineiden kulutuksen osuutta tuoteryhmän hankinnoista 10 % vuoden 2003 tasosta vuoteen 2008 mennessä
Annetaan hallintokunnille suositus suosia ympäristömerkittyjä tai vastaavat kriteerit täyttäviä tuotteita pesu- ja puhdistusainehankinnoissaan. Myös HELI-intrassa annetaan ohjeistusta tästä aiheesta. Toimenpide 5.5.1.
Tavoite 6.1.
Kehitetään virastojen ja laitosten ympäristöjohtamista osana johtamisjärjestelmiä
Järjestetään kaupungin johdolle ympäristökoulutusta: a) esitellään ajankohtaista ympäristötietoa virastopäällikköpäivien yhteydessä sekä b) järjestetään ympäristöjohtamisen kehittämiskoulutusta kaupunkikonserniin kuuluvien virastojen, laitosten ja tytäryhteisöjen johtotehtävissä oleville yksi päivä vuosittain. Toimenpide 6.1.1.
Virastot ja laitokset laativat itselleen suunnitelman toteuttamaan Helsingin ekologisen kestävyyden ohjelmaa. Suunnitelma hyväksytään ao. lautakunnassa. Toimenpide 6.1.2.
Tavoite 6.2
Luodaan hallintokuntiin verkosto kaupungin henkilöstön ympäristövastuullisuuden ja organisaation ekotehokkuuden edistämiseksi
Koulutetaan ekotukihenkilöitä joka työyksikköön (1 hlö / max 100 henkeä). Tavoitteena 1000 koulutettua henkilöä v. 2008 mennessä. Koulutus on kaksipäiväinen. Toimenpide 6.2.1.
Kootaan ja levitetään työpaikkojen ekologisointiin liittyvää tietoa ja materiaalia Helsingin työntekijöille. Toimenpide 6.2.2.
Tavoite 6.3
Parannetaan opetus- ja kasvatushenkilöstön ympäristökasvatustyön edellytyksiä
Järjestetään laadukasta ympäristökasvatuskoulutusta opettajille, päivähoidon- ja nuorisotalojen henkilöstölle. Toimenpide 6.3.1.
Tavoite 6.4
Edistetään kaupunkilaisten ympäristövastuullisuutta
Kootaan ympäristöasioiden portaali Helsingin kaupungin Internet-sivuille. Toimenpide 6.4.1.
Tehdään suunnitelma ekokuluttajaneuvonnan toteuttamisesta. Toimenpide 6.4.2.
Tavoite 6.5
Turvataan olemassa olevien luontokeskusten sekä luonto- ja ympäristökoulujen toiminta ja kehitysedellytykset
Parannetaan ympäristökasvatuspalveluita tuottavien talojen yhteistyötä ja selvitetään rahoitusmahdollisuudet. Toimenpide 6.5.1.
Lisäksi kaupunginhallitus päättänee kaupunginvaltuuston 30.3.2005 hyväksymien toivomusponsien osalta (suluissa äänestyksen pohjana olleen yhdistelmän mukainen numero) seuraavaa:
Toivomusponsi 1 (1) sivistys- ja henkilöstötointa johtavan apulaiskaupunginjohtajan valmisteltavaksi.
Toivomusponnet 2–5 (2, 4, 7 ja 11) rakennus- ja ympäristötointa johtavan apulaiskaupunginjohtajan valmisteltavaksi.
Toivomusponnet 6 ja 7 (15 ja 31) kaupunginjohtajan valmisteltavaksi.
Pöytäkirjanote sekä ohjelmaraportti kaikille lauta- ja johtokunnille sekä virastoille ja laitoksille.
Lisätiedot:
Matikainen Kristiina, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2262
LIITE |
Helsingin ekologisen kestävyyden ohjelma - Ympäristönsuojelun painopisteet ja tavoitteet vuosille 2005 - 2008 |
LAUSUNTO SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUKSELLE LUONNON- JA MAISEMANSUOJELUN KANNALTA ARVOKKAISTA KALLIOALUEISTA UUDELLAMAALLA -SELVITYKSESTÄ
Khs 2005-457
Suomen ympäristökeskus ilmoittaa (18.2.2005) mm. että Uudenmaan luonnon ja maisemansuojelun kannalta arvokkaista kallioista on valmistunut selvitys. Mahdolliset kannanotot ja lausunnot pyydetään 30.4.2005 mennessä.
./. Ympäristökeskuksen kirje on liitteenä.
Ryj toteaa, että selvitys on luettavissa internet-osoitteessa:
http://www.ymparisto.fi/luonnonsuojelu>Geologisten muodostumien suojelu>Kallioalueiden inventointi>Luonnonsuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Itä-uudellamaalla ja Uudellamaalla
Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa (7.4.2005), että Suomen ympäristökeskus on julkaissut selvityksen (Alueelliset ympäristöjulkaisut 350), joka koskee luonnon ja maisemansuojelun kannalta arvokkaita kallioalueita Uudellamaalla, joita on löydetty yhteensä 161. Selvityksessä Helsingin alueelta oli arvoluokkaan 4, ”arvokas kallioalue” sijoitettu Kaitalahti, Viikki sekä Labbacka, arvoluokkaan 3, ”hyvin arvokas kallioalue” oli merkitty Mustavuori. Muita kallioalueita Helsingistä ei selvitykseen sisältynyt.
Kaupunginvaltuuston 26.11.2003 oikeusvaikutteisena hyväksymässä Yleiskaava 2002:ssa on osa selvityksen mukaisista Kaitalahden ja Mustavuoren kallioalueista varattu asuntoalueeksi.
Kaupunkisuunnitteluviraston mielestä Helsingissä on useita laajempia ja maisemallisesti tärkeämpiä kallioalueita, kuin mitä selvityksessä on esitetty. Esimerkiksi Käpylän Taivaskallio ja Kivikon–Jakomäen kallioalueet ovat merkittäviä. Myös kantakaupungin Humallahden, Alppilan, ja Eläintarhan kallioilla on huomattavia geologisia sekä maisemallisia arvoja. Kallioalueiden osalta tulee käydä läpi kaikki alueet ja arvioida niiden geologiset ja maisemalliset arvot suhteessa kaupunkikehitykseen ja sen jälkeen, kun kokonaisuus on kartoitettu valita arvotetut kohteet. Samansisältöisen kannan kaupunkisuunnittelulautakunta esitti lausunnossaan kaupunginhallitukselle 5.2.2004 Uudenmaan maakuntakaavaan merkityistä arvokkaista geologisista muodostumista.
Rakennusvalvontavirasto toteaa (22.3.2005), että rakennuslautakunta toimii Helsingissä maa-aineslaissa tarkoitettuna lupaviranomaisena ja valvontaviranomaisena.
Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta valtakunnallisesti arvokkaiksi kallioalueiksi on Helsingissä merkitty Kaitalahti (Laajasalo), Viikki, Mustavuori ja Labbacka. Pääosin nämä alueet on yleiskaava 2002:ssa merkitty virkistysalueiksi (mm. Kaitalahti ja Viikki), osa Kaitalahden aluetta on merkitty luonnonsuojelualueeksi, Mustavuori ja Labbacka ovat luonnonsuojelualuetta ja Natura-aluetta.
Maa-aineslain mukaista kiviaineksen ottamista, kivenlouhintaa tai murskaamotoimintaa ei Helsingissä näille alueille ole kohdistumassa. Sen sijaan mm. Laajasalossa osalla aluetta on yleiskaava 2002:ssa varaus rakentamiseen, mikä tulee aiheuttamaan muutoksia kallioalueisiin. Samoin Vuosaaren sataman liikenneyhteydet kulkevat näiden valtakunnallisesti arvokkaiksi merkittyjen kallioalueiden poikki.
Mikäli valtakunnallisesti arvokkaita kallioalueita halutaan säästää, tulee ne ottaa huomioon alueiden maankäytön jatkosuunnittelussa, alueiden tie- tai muita yhteyksiä rakennettaessa ja alueiden rakentamisessa. Mikäli alueille esitetään rakentamista esim. Laajasalossa, tulee kaavatyön yhteydessä määritellä, miten valtakunnallisesti arvokas kallioalue huomioidaan.
Ympäristökeskus toteaa (8.4.2005) lausuntonaan seuraavaa:
Selvityksen pohjana on kattava kallioiden inventointi, jossa on luokiteltu melko laajoja yhtenäisiä kallioalueita laaja-alaisesti geologisten, biologisten ja maisema-arvojen mukaan. Lisäksi on otettu huomioon kallioihin liittyviä historiallisia arvoja. Selvitys on perusteellinen ja tieteidenvälisen lähestymistapansa vuoksi erityisen ansiokas. Se toimii maakunnan tasolla mm. harkittaessa mahdollisuuksia hyödyntää kallioiden kiviainesta, Helsingin oloissa pikemmin rakentamisen ja muiden toimintojen soveltuvuuden arvioinnissa.
Helsingin kolmen arvokkaan kallioalueen (Kaitalahti, Viikki ja Vantaan kanssa yhteinen Mustavuori) rajaukset ovat olleet jo aiemmin tiedossa ja pystyneet siten ohjaamaan mm. Laajasalossa käynnistyvää osayleiskaavan tekoa. Lisäksi selvityksessä mukana olevat Espoon Bredmalmen-Hakjärven, Kaitalammen ja Käärlammen kalliot sijaitsevat Helsingin kaupungin omistamilla ulkoilualueilla. Kaitalammen alue on luonnonsuojelualuetta, ja kahden muun kallioalueen keskeiset osat kuuluvat Nuuksion Natura 2000 -alueeseen. Natura-alueiden rauhoitusesitystä sekä hoito- ja käyttösuunnitelmaa valmistellaan parhaillaan.
Helsingin kaupungin ympäristökeskus on teettänyt vuosina 2003-04 geologi, ympäristötarkastaja Antti Sallalla selvityksen ”Kallioperän ja maaperän arvokkaat luontokohteet Helsingissä” (Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 6/2004). Julkaisun tiedot on viety myös luontotietojärjestelmään. Tämä yksityiskohtaisempi selvitys mahdollistaa myös pienipiirteisten geologisesti arvokkaiden kohteiden huomioon ottamisen suunnittelussa.
Ryj toteaa, että tehty selvitys on alustava. Kallioalueet on arvotettu maa-aineslain ympäristökriteerien pohjalta. Selvityksessä on todettu, että inventoinnissa on keskitytty selvittämään biologisesti, geologisesti ja maisemallisesti arvokkaita kallioalueita, joilla on valtakunnallista ja huomattavaa luonnonsuojelullista merkitystä.
Selvityksellä ei ole lakiin perustuvia oikeudellisia vaikutuksia. Vaikutukset kallioalueisiin ja niiden käyttöön määräytyvät lähinnä maa-aineslain mukaisen lupamenettelyn kautta, mikäli alueille haetaan kalliokiven ottamislupaa, tai alueilla mahdollisesti voimassa olevien kaavojen ja kaavamääräysten perusteella.
RYJ Kaupunginhallitus päättänee antaa Suomen ympäristökeskukselle luonnon ja maisemansuojelun kannalta arvokkaista kallioalueista Uudellamaalla seuraavan lausunnon:
Selvityksen pohjana on kattava kallioiden inventointi, jossa on luokiteltu melko laajoja yhtenäisiä kallioalueita laaja-alaisesti geologisten, biologisten ja maisema-arvojen mukaan. Lisäksi on otettu huomioon kallioihin liittyviä historiallisia arvoja. Selvitys on perusteellinen ja tieteidenvälisen lähestymistapansa vuoksi erityisen ansiokas. Se toimii maakunnan tasolla mm. harkittaessa mahdollisuuksia hyödyntää kallioiden kiviainesta, Helsingin oloissa pikemmin rakentamisen ja muiden toimintojen soveltuvuuden arvioinnissa.
Helsingin kaupungin ympäristökeskus on teettänyt vuosina 2003 - 2004 geologi, ympäristötarkastaja Antti Sallalla selvityksen ”Kallioperän ja maaperän arvokkaat luontokohteet Helsingissä” (Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 6/2004). Julkaisun tiedot on viety myös luontotietojärjestelmään. Tämä yksityiskohtaisempi selvitys mahdollistaa myös pienipiirteisten geologisesti arvokkaiden kohteiden huomioon ottamisen suunnittelussa.
Kaupunginhallitus toteaa lopuksi, että selvityksessä esitettyjen ohella Helsingissä on useita maisemallisesti tärkeitä kallioalueita, joilla on ainakin paikallisesti merkitystä. Esimerkiksi Käpylän Taivaskallio ja Kivikon–Jakomäen kallioalueet ovat merkittäviä. Myös kantakaupungin Humallahden, Alppilan ja Eläintarhan kallioilla on huomattavia geologisia sekä maisemallisia arvoja. Nämä on otettu huomioon yleiskaava 2002:ssa maisemakulttuurin kannalta merkittävinä alueina.
Kirje Suomen ympäristökeskukselle ja pöytäkirjanote kaupunkisuunnitteluvirastolle, rakennusvalvontavirastolle ja ympäristökeskukselle.
Lisätiedot:
Matikainen Kristiina, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2262
LIITE |
LAUSUNTO VANTAANJOEN JA HELSINGIN SEUDUN VESIENSUOJELUYHDISTYS RY:LLE VANTAANJOKI-PROJEKTIN SULAUTTAMISESTA VESIENSUOJELUYHDISTYKSEEN
Khs 2005-662
Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry pyytää (3.3.2005) lausuntoa Vantaanjoki-projektin sulauttamisesta osaksi vesiensuojeluyhdistyksen toimintaa.
./. Kirje on liitteenä.
Helsingin Vesi toteaa (15.4.2005), että esitetty Vantaanjoki-projektin sulauttaminen osaksi Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistyksen toimintaa on hyvin perusteltua, koska se monipuolistaa vesiensuojeluyhdistyksen toimenkuvaa ja antaa mahdollisuuden vaikuttaa Vantaanjoen vesistöalueen tulevaan kehitykseen aiempaa kokonaisvaltaisemmin.
Helsingin Vesi voi osallistua sulauttamisesta aiheutuviin kustannuksiin, mutta pitää tärkeänä, että yhdistys pyrkii aktiivisesti hankkimaan ulkopuolista rahoitusta erillisiin hankkeisiin. Uusien hankkeiden painopiste tulisi olla hankkeissa, joilla on mahdollisuus vaikuttaa Vantaanjoen tuomaan ravinne- ja maa-aineskuormitukseen, koska Viikinmäen jätevedenpuhdistamon prosessin tehostamisen jälkeen Vantaanjoen kuormituksen merkitys entisestään korostuu.
Liikuntavirasto toteaa (12.4.2005), että Vantaanjoki-projekti on siirtynyt Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistykseen jo helmikuussa 2001. Toiminnan on todettu soveltuvan hyvin yhdistyksen toimintaan, joten projektin sulauttaminen vesiensuojeluyhdistykseen on kannatettava toimenpide.
Jatkotyön painopisteinä ovat edelleen valistustoiminnan lisääminen ja virkistyskäytön edistäminen.
Ympäristökeskus toteaa (15.4.2005), että Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistyksen hallitus esittää, että vesiensuojeluyhdistyksen toiminnassa erillisenä projektina toiminut Vantaanjoki-projekti liitettäisiin yhdistyksen normaaliin toimintaan. Samalla projektivastaavana toimineen työntekijän, jonka palkkamenot ovat 48 000 euroa/vuosi, työsuhde vakinaistettaisiin. Vantaanjoki projektin johtoryhmä muutettaisiin neuvottelukunnaksi, jonka tehtävänä on lisätä ja ylläpitää eri toimijoiden välistä yhteistyötä ja joka kokoontuisi muutaman kerran vuodessa.
Ympäristökeskus puoltaa Vantaanjoki-projektin toiminnan yhdistämistä vesiensuojeluyhdistyksen toimintaan. Vantaanjoki-projekti on siirtynyt Uudenmaan liitolta vesiensuojeluyhdistykselle vuonna 2001 ja sen puitteissa on edistetty mm. Vantaanjoen virkistyskäyttöä ja selvitetty hajakuormitukseen liittyviä asioita esim. eroosiota. Projekteja on toteutettu yhteistyönä eri viranomaisten, laitosten, kuntien ja yksityisten toimijoiden kanssa. Vantaanjoki-projektin liittäminen kiinteästi yhdistyksen toimintaan selkiyttäisi talousasioiden hoitoa ja suunnittelua ja mahdollistaisi paremman resurssien hyödyntämisen. Projektimuodon sijasta neuvottelukunta kuvaisi paremmin toiminnan luonnetta. Itse toiminta vesistöalueen eri toimijoiden yhteistyöfoorumina on edelleenkin tarpeellista.
Projektivastaavan työnkuvan laajentaminen hyödyntää nykyisiä ja tulevia vesiensuojeluyhdistyksen vetämiä hankkeita sekä yhdistyksen perustoimintaa. Projektivastaava tulisi toimimaan perustettavan neuvottelukunnan sihteerinä. Lisäksi hänen toimenkuvaansa kuuluisi haja-asutusalueiden vesihuoltoasioita, osallistumista vesiensuojeluyhdistyksen vesistö- ja jätevesitarkkailuihin sekä muihin vesiensuojeluyhdistyksessä ajankohtaisiksi tuleviin hankkeisiin ja hän osallistuisi hankkeiden rahoituksen järjestämiseen.
Vantaanjoki-projektin sulauttamisesta vesiensuojeluyhdistyksen toimintaan ei aiheudu nykytilanteeseen verrattuna lisäkustannuksia kunnille. Palkkamenot rahoitettaisiin kuten tähänkin asti yhdistyksen jäsenmaksu- ja projektirahoista. Palkkakustannusten osuus on yhdistyksen talousarvion suuntaviivoissa otettu huomioon. Yhdistyksen perusmaksuyksikön korotusta on suunniteltu vuonna 2007, josta katettaisiin osa palkkakustannuksista, jos korotus toteutuu. Projekteihin pyritään saamaan ulkopuolista rahoitusta mahdollisimman paljon. Helsingin kaupungin osalta rahoitus tulisi järjestää Helsingin Veden ja ympäristökeskuksen kesken samalla tavalla kuin vesiensuojeluyhdistyksen maksujen suhteen on tähänkin asti menetelty. Projektihenkilön palkkakulut ovat jo viime vuosina sisältyneet Helsingin kaupungin kustannusosuuteen.
Ryj toteaa, että Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry:n tarkoituksena on vesiensuojelun edistäminen toimialueellaan, joka käsittää Vantaanjoen vesistöalueen Riihimäeltä Helsingin merialueelle.
Yhdistyksen esitys on kannatettava. Rahoitusta on syytä tarkastella erikseen aina kunkin hankkeen yhteydessä.
RYJ Kaupunginhallitus päättänee antaa Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistykselle Vantaanjoki-projektin sulauttamisesta yhdistyksen toimintaan seuraavan lausunnon:
Kaupunginhallitus puoltaa Vantaanjoki-projektin toiminnan yhdistämistä vesiensuojeluyhdistyksen toimintaan. Kaupunginhallitus pitää tärkeänä, että yhdistys pyrkii aktiivisesti hankkimaan ulkopuolista rahoitusta erillisiin hankkeisiin. Uusien hankkeiden painopiste tulisi olla mm. hankkeissa, joilla on mahdollisuus vaikuttaa Vantaanjoen tuomaan ravinne- ja maa-aineskuormitukseen.
Kaupungin osallistuminen rahoitukseen harkitaan erikseen hankekohtaisesti.
Kirje Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry:lle ja pöytäkirjanote ympäristökeskukselle ja Helsingin Vedelle.
Lisätiedot:
Matikainen Kristiina, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2262
LIITE |
Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry:n kirje |
18.4.2005 pöydälle pantu asia
LAUSUNTO YMPÄRISTÖMINISTERIÖLLE ÖLJYNTORJUNNAN OSAAMISKESKUKSEN PERUSTAMISMAHDOLLISUUKSIA SELVITTÄNEEN TYÖRYHMÄN MUISTIOSTA
Khs 2005-689
Ympäristöministeriö toteaa 24.3.2005 saapuneessa lausuntopyynnössä,
että ministeriö asetti 3.12.2003 työryhmän selvittämään hallitusohjelmassa
tarkoitetun uuden öljyvahinkojen osaamiskeskuksen perustamismahdollisuuksia. Työryhmä
luovutti mietintönsä 8.2.2005.
Työryhmä esittää muistiossaan kaksi vaihtoehtoa öljyntorjunnan osaamiskeskuksen
toteuttamiseksi. Toisessa mallissa keskus perustettaisiin viranomaisjohtoisesti
Suomen ympäristökeskuksen yhteyteen. Toinen vaihtoehto olisi yhtiömuotoinen
öljyntorjunnan osaamiskeskus. Molemmat vaihtoehdot pohjautuvat yhteistyöhön ja
verkottumiseen eri toimijoiden kesken.
Ympäristöministeriö pyytää lausuntoa työryhmän ehdotuksista 11.4.2005 mennessä.
./. Öljyntorjunnan osaamiskeskuksen perustamismahdollisuudet (Ympäristöministeriön moniste 145) on liitteenä. Moniste on myös luettavissa ympäristöministeriön sivuilla:
http://www.ymparisto.fi/downloadasp?contentid=306758&lan=FI
Pelastuslaitos toteaa (6.4.2005) seuraavaa:
Viranomaisjohtoisen osaamisketjun merkitys
Viranomaisjohtoisen osaamisketjun merkitystä ei ole korostettu riittävästi.
Voimassa olevan lainsäädännön mukaan öljyvahinkojen torjunta on viranomaisjohtoista
toimintaa. Viranomaistoiminta tulee järjestää siten, että koko öljyvahingontorjunnan
ketju valmiuden ylläpidon, koulutuksen, kalustohankkeiden, kaluston varastoinnin,
varsinaisten torjuntatoimien, öljyisen vahinkojätteen siirron ja
jälleenkäsittelyn sekä öljyvahinkojen jälkiselvittelyjen ja korvaushakemusten
osalta on viranomaistoimintaa tai viranomaisen käskyillä ja valvonnalla johdettua
toimintaa.
Suomen Ympäristökeskuksen ja pelastustoimen alueiden tulee yhteistyössä
järjestää öljyvahinkojen torjunnan koko osaamisketju vastaamaan kasvavia
riskejä ja tulevaisuuden vaatimuksia.
Taloudellisuus ja synergiaedut
Viranomaisten toimesta tapahtuva öljyntorjunnan järjestäminen ei ole
kovin suhdanneherkkää toimintaa yritystoimintaan verrattuna. Yrityspohjainen
öljyntorjunnan osaamiskeskus ei ole öljyvahingoista vastaavien viranomaisten kokonaistoiminnan
kannalta oikeaan osunut ratkaisu eikä tue oikealla tavalla öljyvahingontorjunnan
kokonaisuutta. Pelkkä taloudellisuus ei ole riittävä peruste yrityspohjaisen
osaamiskeskuksen ratkaisumalliin. Toisaalta työryhmän lausunnossa ei millään
tavoin tule esille perusteluita laskelmalle, jossa osakeyhtiömalli olisi edullisempi
tapa hoitaa asia. Myöskään työryhmän ei ole havaittu keräävän tietoa
viranomaismallin taloudellisista säästöistä. Osaamiskeskukseen lausunnossa
sijoitetut 3 työntekijää tarvitsevat tuekseen koko Suomen ympäristökeskuksen ja
pelastustoimen alueiden öljyntorjuntaosaamisen ja synergiaedut, kaiken
pääkaupunkiseudun öljyntorjuntaan liittyvän osaamisen valtion ja kuntien
laitoksista, olemassa olevan infrastruktuurin, logistiikkajärjestelyt sekä
parhaan mahdollisen sijaintipaikan läheltä avomerta onnistuakseen tehtävässään.
Edellä mainittujen seikkojen perusteella Helsingin kaupungin pelastuslaitos
esittää öljyntorjunnan osaamiskeskuksen perustamista viranomaisjohtoisena Suomen
ympäristökeskuksen yhteyteen.
Sijoituspaikka, osaamiskeskuksen tuoma lisäarvo sekä koulutus ja testaus
Osaamiskeskuksen tulee sijaita siellä missä pahimmat riskit ovat. Öljyntorjunnan
osaamiskeskus ei voi tuoda mitään lisäarvoa ilman pelastustoimen alueen
merkittävää omaa panostusta öljyntorjunnan järjestämiseen. Mainittakoon tässä yhteydessä
Helsingin kaupunkitason henkilöstöresurssien lisäyksenä tulleet päätoimisen
öljyntorjuntamestarin ja kalustomestarin virat (vrt. osaamiskeskuksen kolme
työntekijää ). Helsingin pelastustoimen alueella pelastuslaitoksen öljyntorjunnan
asiantuntijoiden suorittaman riskikartoituksen perusteella Helsingin ja Tallinnan
välinen merialue on Suomenlahden riskialtein kohta risteävän alusliikenteen
johdosta. Helsingin edustan ohittaa vuositasolla noin 85 000 laivaluokan
alusta. Suomessa tapahtuu vuosittain noin 2000 öljyvahinkoa joista 20 % eli
noin 400 tapahtuu Helsingissä. Pääosa öljyvahingoista tapahtuu maa-alueella.
Helsinki on tiedostanut riskin, joka on huomioitu Helsingin pelastustoimen
alueen uudessa öljyntorjuntasuunnitelmassa henkilöstö- ja kalustoresursseina. Tämän
lisäksi Helsingin pelastuslaitos rakentaa Santahaminan METO- tukikohdan varikkoalueelle,
joka sijaitsee öljyntorjunnan kannalta strategisessa mielessä riskit huomioon
ottaen Suomenlahden keskeisimmällä paikalla, pelastuslaitoksen uuden
öljyntorjunnan keskusvarikon. Kuluvan vuoden lopulla valmistuvaan
varikkorakennukseen tulee paitsi varastointitilaa myös toimisto- ja
koulutustilaa, kaikkiaan 1 865 neliötä. Alueelle tulee helikopterikenttä,
joka on tarpeen kaluston nopeaa siirtelyä varten. Varikko on 1,9 miljoonan euron
hanke. Santahaminassa on mahdollisuus hyödyntää puolustusvoimien,
Rajavartiolaitoksen, SYKE:n, Merenkulkulaitoksen ja merivoimien synergiaedut.
Suomenlahden merenkulkupiiriltä saadun ilmoituksen mukaan merenkulkupiirin
tarpeisiin riittää METO- tukikohdan yleissuunnitelmassa 2001 luotsien tukiasemalle,
väyläasemalle ja keskusvarastolle varattu maa-alue laitureineen. Merenkulkupiiriltä
vapautuneelle alueelle mahtuu hyvin kerrosalaltaan Suomen ympäristökeskuksen
1800 neliömetrin osaamiskeskusrakennus.
Öljyntorjuntavarikon lisäksi pelastuslaitoksella on Puolustusvoimien
kanssa yhteinen harjoitusaluehanke joka toteutetaan METO- alueen ulkopuolelle
Santahaminaan. Toteutettavalla Santahaminan harjoitusalueella voivat jatkossa
harjoitella kaikki viranomaistahot kemikaalionnettomuuksien torjuntaa ja pienin
järjestelyin alueelle on luotavissa myös harjoittelumahdollisuudet öljyntorjunnalle.
Vuosaaren sataman telakka-altaan toiminta päättyy Vuosaaren suursataman
valmistumisen myötä. Helsingin Satama selvitytti VTT:llä Vuosaaren tulevan sataman
alueella sijaitsevan entisen telakka-altaan betonirakenteiden kunnon (RTE
3264/04). Telakka- altaan tutkitut rakenteet todettiin yleisesti hyväkuntoisiksi.
Vuosaaren telakka- altaan käyttöä luonnonmukaisissa olosuhteissa tapahtuvaan
öljyntorjuntakaluston testaukseen tullaan selvittämään erikseen. Vuosaaren
sataman yhteyteen rakennettavalle uudelle yritysalueelle tulee sijoittumaan
myös Aker Artic Technology Oy:n arktinen tutkimuskeskus jolle on varattu noin
6600 neliömetrin tontti.
Pääkaupunkiseudun
pelastuslaitosten yhteistyö ja Valtion Pelastusopiston sekä
Helsingin pelastuskoulun infran hyödyntäminen
Helsingin pelastuslaitos tarkastelee osaamiskeskuksen tarvetta, valmiuksia
sekä tehtäviä Helsingin pelastustoimen alueen näkökulmasta unohtamatta sitä,
että pääkaupunkiseudun pelastuslaitosten, Helsinki, Länsi- ja Keski- Uusimaa
yhteistyö on operatiivisen toiminnan lisäksi laajentunut käsittämään myös koulutuksen,
jonka ydinosaamisalueita tulevat olemaan öljyntorjunta ja kemikaalionnettomuudet.
Mitään suurta ei tarvitsisi rakentaa tai perustaa, vaan pääkaupunkiseudun
kolme suurta pelastuslaitosta uskovat nykyisiin oppilaitoksiin ja
verkottumiseen. Helsingin pelastuskoulu on jo vuodesta 2002 toiminut tiivistyvässä
yhteistyössä Valtion Pelastusopiston kanssa. Yhteinen arvopohja ja yhteiset
haasteet ovat edesauttaneet yhteistyön kehittymistä siinä määrin, että koululla
ja opistolla oli jo vuonna 2004 yhteisiä opettajia ja Helsingissä yhdessä
toteutettavaa valtion rahoittamaa virkatutkinto- ja varautumiskoulutusta. Tämän
hyvän yhteistyön ulottaminen jatkossa oppilaitosten, SYKE:n ja
pelastuslaitosten parhaiden asiantuntijoiden järjestämään
öljyntorjuntakoulutukseen osana osaamiskeskuksen toimintaa on hyvin mahdollista.
Synergiaetuja syntyy kun yhteistyötahot ovat lähellä. Pelastushenkilöstön
öljyvahinkojen torjunnan koulutusta on välttämätöntä yhtenäistää kentällä
vallitsevan kirjavan koulutustarjonnan vuoksi.
Yliopistotasoinen tutkimus ja verkostoituminen solmukohtineen
Tämän lisäksi pelastuslaitos painottaa yliopistotasoisen tutkinnan ja
koulutuksen, osaamisen soveltamisen ja tulevaisuuden asettamien vaatimusten näkökulmaa,
unohtamatta sitä valtavaa muutosta joka on parhaillaan toteutumassa
lisääntyvien öljykuljetusten vuoksi Suomenlahdella ja Itämerellä. Nähdäksemme
vain pääkaupunkiseutu pystyy osoittamaan kansainväliset mitat sekä kansallisen
tason vaatimukset täyttävän sijoituspaikan öljyntorjunnan osaamiskeskukselle
siten, että kaikkien toimijoiden voimavarat on verkostoitu yhteen ml. Kymenlaakson
pelastuslaitos itäisen merialueen liikenteen logistisen osaamisen takia,
Varsinais-Suomen pelastuslaitos Saaristomeren erikoisosaajana.
Kun yllä esitetyt seikat koetaan tärkeiksi osaamiskeskuksen toiminnassa,
tulee sen olla koko pääkaupunkiseudun yhteinen hanke niin, että kaikkien
toimijoiden voimavarat on verkostoitu yhteen. Verkoston solmukohtia ovat mm.
Helsinki–Vantaan
lentokenttä
tuleva Vuosaaren satama
lukuisat
valtakunnalliset viranomaisyksiköt ja johtamiskeskukset
esikuntineen
Helsingin- ja
Länsi-Uudenmaan sekä Keski-Uudenmaan
pelastuslaitokset,
Puolustusvoimien yksiköt Helsingistä Upinniemeen
ja Tuusulaan
Helsinki metropoli
-alueen ylivoimaiset osaamiskeskittymät kuten
Teknillisen korkeakoulun
ja VTT:n ympärille kehittynyt Otaniemi
Espoossa
Helsingin
yliopistoyksiköt neljällä kampuksella
Kauppakorkeakoulut
Ammattikorkeakoulut
Merentutkimuslaitos
Ilmatieteen laitos
Metsäntutkimuslaitos
tutkimuksen
rahoitusorganisaatiot
EU:n kemikaalivirasto
Öljyntorjuntakalusto on Suomessa jo nyt erittäin korkeatasoista. Kun
tähän liitetään pääkaupunkiseudun huippulaatuinen öljyntorjunnan osaamiskeskus,
jonka vastaavaa voimavaraverkostoa ei löydy mistään muusta osasta maatamme,
voimme samalla yhtenäistää öljyntorjuntatehtäviin osallistuvan lukumääräisesti
suurimman toimijaryhmän, pelastusalan henkilöstön, koulutuksessa vallitsevan
kirjavan koulutustarjonnan. Koulutustilanteen parantaminen voidaan toteuttaa
siten, että Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen pelastuskoulu toimii valtion
Pelastusopiston Etelä-Suomen alueellisena toimipisteenä vastuualueenaan
erityisesti ammattihenkilöstön öljyntorjunta- ja kemikaalivahinkojen koulutus
hyödyntäen aiemmin kuvattua infraa ja verkostoitumista. Pelkästään pääkaupunkiseudun
pelastuslaitosten, Helsinki, Länsi- ja Keski- Uusimaan henkilöstömäärä on
runsaat 2800 henkilöä kun sopimuspalokunnat lasketaan mukaan. Edellä
mainituilla toimenpiteillä on kauaskantoiset vaikutukset erityisesti varautumisessa
Suomenlahden massiiviseksi kasvaneen öljytankkeriliikenteen ja sitä risteävän
matkustaja- alusliikenteen riskienhallinnassa sekä maa-alueilla tapahtuvien
öljyvahinkojen torjuntaketjun parantamiseen.
./. Kirjeen liitteenä oleva osaamiskartoitus on jaettu liitteenä 2.
Ympäristökeskus toteaa (7.4.2005) seuraavaa:
Työryhmän esitykset Työryhmä esittää öljyntorjunnan osaamiskeskuksen perustamiseksi kahdenlaista mallia.
Toisena vaihtoehtona on viranomaiskeskeinen malli, jossa öljyntorjuntakeskus
on luotu Suomen ympäristökeskuksen yhteyteen, joka johtaa keskuksen toimintaa.
Toisena vaihtoehtona on osakeyhtiöperusteinen malli, jossa osakkeiden
omistajina olisivat valtion ja kuntien lisäksi myös yksityiset tahot.
Molemmissa malleissa öljyntorjunnan osaamiskeskuksella olisi omat tilat
kaluston varastointia varten. Molemmissa malleissa alan toimijat verkottuisivat
yhteen parhaitten toimintaedellytysten luomiseksi. Osaamiskeskuksen
sijaintipaikaksi on ehdolla useita paikkakuntia.
Vaihtoehtojen vertailu Ympäristökeskus kannattaa öljyntorjunnan osaamiskeskuksen perustamista. Öljykuljetukset etenkin Suomenlahdella ovat lisääntyneet ja ennusteiden mukaan edelleen lisääntyvät tulevaisuudessa. Tonnimäärien kasvun lisäksi alusten koko on suurentunut, joten riskit laajasta öljyonnettomuudesta ovat kasvaneet. Onnettomuuksiin varautumista on tehostettava ja parhaiten onnettomuuksiin varaudutaan riittävällä kalustolla ja jatkuvalla kouluttautumisella, minkä öljyntorjunnan osaamiskeskus voi keskitetysti järjestää.
Osaamiskeskuksen perustamisessa tulee hyödyntää olemassa oleva kalusto,
ammattitaito sekä koulutus- ja tutkimusmahdollisuudet mahdollisimman hyvin.
Pelastustoimen alueiden resurssit, olemassa olevat koulutuskeskukset ja tutkimuslaitokset
tulee verkottaa yhteistyöhön kiinteästi. Yksityisten tahojen palvelujen käyttömahdollisuudet
ja verkottumismuodot tulee tutkia ja pyrkiä aikaansaamaan yhteistyösopimuksia
yksityisten toimijoiden kanssa myös ns. viranomaismallissa.
Ympäristökeskuksen käsityksen mukaan Suomen ympäristökeskus sopii osaamiskeskuksen
vastuutahoksi, koska Suomen ympäristökeskuksessa on jo valmis ja toimiva
organisaatio öljyntorjunta-asioissa. Suomen ympäristökeskus -johtoisessa
mallissa voidaan edelleen helposti parantaa ja tiivistää yhteistyötä
alueellisten pelastuslaitosten kanssa nykyisen toimintamallin pohjalta. Yhteistyömallit
yksityisten toimijoiden kanssa voidaan kehittää.
Lainsäädännön mukaan öljyntorjunnasta vastaa öljyvahingon tyypistä
riippuen pelastusviranomainen tai Suomen ympäristökeskus. Osakeyhtiössä
päätösvaltaa käyttävät kaikki osakkeenomistajat. Muistiossa ei ole selvitetty,
missä asioissa päätösvaltaa voi käyttää ainoastaan viranomainen ja missä
asioissa päätösvaltaa voi käyttää taho, joka ei ole viranomainen (osakeyhtiön
osakkaat). Yritystoiminnan ja viranomaistoiminnan yhteen kytkemistä
osakeyhtiönä ja sen mahdollisia ongelmia ei ole riittävästi selvitetty.
Sijoituspaikka Työryhmän esityksen mukaan osaamiskeskuksen tulisi sijoittua alueelle, missä riski suuremmalle öljyvahingolle on merkittävä. Helsingillä on keskeinen sijainti matkustajaliikenteen pääsatamana sekä tavarasatamana Suomenlahdella. Satamatoiminnot tulevat vielä laajentumaan Vuosaaren sataman valmistuttua. Vilkas matkustajaliikenne Viroon risteää Suomenlahden pääväyliä Helsingin edustalla, mikä lisää onnettomuusriskiä avomerellä.
Helsingillä ja lähialueella on hyvät logistiset yhteydet maa- ja
lentoteitse. Helsingin pelastustoimen alueella yhteistoiminnassa lähialueiden
muiden pelastustoimen alueiden kanssa on hyvät valmiudet toimia ja kehittää
alueensa öljyntorjuntaa. Osaamiskeskuksen tarpeita varten pääkaupunkiseudulla
sijaitsevat jo useat öljyntorjuntaan liittyvät viranomaistahot sekä koulutus-
ja tutkimuslaitokset. Helsingin alueella voidaan helposti hyödyntää
puolustusvoimien, Rajavartiolaitoksen, Suomen ympäristökeskuksen,
Merenkulkulaitoksen ja merivoimien mahdollistama apu öljyntorjunnassa.
Helsingin pelastuslaitos rakentaa Santahaminaan parhaillaan uutta
öljyntorjunnan keskusvarikkoa. Öljyntorjuntakaluston varastoinnin lisäksi
rakennukseen voidaan järjestää myös esim. koulutustilaa.
Helsingin yliopistolla, Teknillisellä korkeakoululla ja Merentutkimuslaitoksella
on osaamista paitsi teknologisen ja kemiallisen tutkimuksen alalla, myös ympäristövaikutustutkimusten
puolella. Öljyntorjunnan osaamiskeskuksen toiminnassa ympäristövaikutusnäkökohdat
ovat toistaiseksi jääneet vähemmälle huomiolle. Valmiudet öljyvahinkojen
ympäristövaikutusten tutkimiselle pääkaupunkiseudulla ovat hyvät.
Ryj toteaa, että öljyvahinkojen torjunnan voimavaroja on tarpeen lisätä ja
öljyntorjunnan osaamiskeskuksen perustaminen on aiheellista. Osaamiskeskuksen
sijaintipaikan valinnalla on Helsingin kannalta erittäin tärkeä merkitys.
Suomen rannikoista Helsingin edustalla liikenne on vilkkainta ja voimakkaasti
lisääntyvä öljynkuljetus Venäjän suuntaan lisää öljyvahinkojen riskejä
merkittävästi.
./. Em. johdosta lausuntoesityksessä korostetaan öljyntorjunnan osaamiskeskuksen saamista pääkaupunkiseudulle. Helsinki, Espoo ja Vantaa ovat jo työryhmän työn kuluessa esittäneet näkemyksiään asiasta. Liitteenä 3 on 3.8.2004 päivätty kaupunkien yhteinen kirje öljyntorjunnan osaamiskeskuksen työryhmälle.
RYJ Kaupunginhallitus
päättänee antaa öljyntorjunnan osaamiskeskuksen perustamismahdollisuuksia
selvittäneen työryhmän muistiosta ympäristöministeriölle seuraavan lausunnon:
Yleistä Työryhmän muistiossa on erittäin hyvin tuotu esiin niitä lähtökohtia, jotka perustelevat öljyntorjunnan osaamiskeskuksen aikaansaamista. Onnettomuusriski Itämerellä on kasvanut alusliikenteen kehityksen myötä ja voimakas kasvu jatkuu tulevaisuudessa erityisesti Venäjän öljynkuljetusten ja suunniteltujen Venäjän satamahankkeiden takia. Merkittävä riski ovat myös kemikaalikuljetukset, kuten muistiossa todetaan.
Kaupunginhallitus katsoo, että öljyntorjunnan osaamiskeskuksen perustaminen
on erittäin aiheellista. Tonnimäärien kasvun lisäksi alusten koko on suurentunut,
joten riskit laajasta öljyonnettomuudesta ovat kasvaneet. Onnettomuuksiin
varautumista on tehostettava ja parhaiten onnettomuuksiin varaudutaan riittävällä
kalustolla ja jatkuvalla kouluttautumisella. Keskukselle hahmoteltu toimenkuva,
joka koostuu kalustosta ja toiminnasta, koulutuksesta ja harjoituksista sekä
testauksesta ja tutkimuksista on tarkoituksenmukainen ja vastaa todettuja
kehitystarpeita.
Osaamiskeskuksen perustamisessa on hyödynnettävä olemassa oleva kalusto,
ammattitaito sekä koulutus- ja tutkimusmahdollisuudet mahdollisimman hyvin.
Pelastustoimen alueiden resurssit, olemassa olevat koulutuskeskukset ja tutkimuslaitokset
on verkotettava yhteistyöhön kiinteästi. Yksityisten tahojen palvelujen
käyttömahdollisuudet ja verkottumismuodot on tutkittava ja pyrittävä aikaansaamaan
yhteistyösopimuksia yksityisten toimijoiden kanssa organisaatiomallista
riippumatta.
Keskeiset ratkaistavat kysymykset liittyvät osaamiskeskuksen organisointiin
ja sijoituspaikkaan. Seuraavassa on tuotu esiin niitä näkökohtia, joita
kaupunginhallitus toivoo otettavan huomioon organisointia ja sijoituspaikkaa harkittaessa.
Vaihtoehtojen vertailu Lainsäädäntö lähtee siitä, että vastuu öljyvahinkojen torjunnan yleisestä ohjauksesta ja valvonnasta sekä järjestämisestä ja kehittämisestä on viranomaisilla. Myös itse öljyvahinkojen torjunta on viranomaisjohtoista toimintaa.
Kaupunginhallitus katsoo, että viranomaisjohtoisesti toimiva osaamisketju
antaa parhaat edellytykset vakaalle ja suunnitelmalliselle öljyntorjuntatoiminnalle.
Koko öljyvahingontorjunnan ketjun olisi syytä olla viranomaistoimintaa tai viranomaisen
käskyillä ja valvonnalla johdettua toimintaa. Ketju kattaisi valmiuden ylläpidon,
koulutuksen, kalustohankkeiden, kaluston varastoinnin, varsinaisten
torjuntatoimien, öljyisen vahinkojätteen siirron ja jälleenkäsittelyn sekä
öljyvahinkojen jälkiselvittelyjen ja korvaushakemusten käsittelyn.
Suomen ympäristökeskus sopii osaamiskeskuksen vastuutahoksi, koska Suomen
ympäristökeskuksessa on jo valmis ja toimiva organisaatio
öljyntorjunta-asioissa. Viranomaismallin parhaimpina ja ehdottomasti vahvimpana
puolena on synergiaetu, jota eri viranomaisten yhteistoiminnasta voidaan saada.
Osaamiskeskukseen sijoitettavaksi ehdotettavat kolme työntekijää tarvitsevat
tuekseen Suomen ympäristökeskuksen ja pelastustoimen alueiden öljyntorjuntaosaamisen
sekä kaiken pääkaupunkiseudun öljyntorjuntaan liittyvän osaamisen valtion ja
kuntien laitoksista. Lisäksi keskuksen on tukeuduttava olemassa olevaan
infrastruktuuriin ja logistiikkajärjestelyihin. Suomen ympäristökeskus
-johtoisessa mallissa voidaan helposti parantaa ja tiivistää yhteistyötä
alueellisten pelastuslaitosten kanssa nykyisen toimintamallin pohjalta.
Yhteistyömallit yksityisten toimijoiden kanssa on mahdollista kehittää.
Työryhmän muistiossa todetaan, että viranomaismallin toteuttaminen
vaatii lisärahoitusta ja sopimusten aikaan saaminen yksityisten kanssa on
epävarmaa. Työryhmä toteaa kuitenkin, että onnistuessaan järjestelmä merkitsisi
nykytilanteeseen verrattuna säästöä öljyntorjunnan kalustohankintojen määrärahoissa.
Työryhmän mukaan malli on myös yksinkertaisin toteuttaa hallinnollisesti ja organisatorisesti.
Voidaan myös yhtyä työryhmän toteamukseen siitä, että viranomaismallin tuoma
lisäarvo Suomen ympäristökeskuksen toimintaan ja synergiaedut Suomen
ympäristökeskuksen jo olemassa olevien toimintojen kanssa puhuvat tämän mallin
puolesta.
Yrityspohjainen öljyntorjunnan osaamiskeskus ei ole öljyvahingoista
vastaavien viranomaisten kokonaistoiminnan kannalta oikeaan osunut ratkaisu
eikä tue oikealla tavalla öljyvahingontorjunnan kokonaisuutta. Työryhmän
tarkasteluissa merkittävin ero viranomaismallin ja osakeyhtiömallin välillä on
se, että viimeksi mainittu mahdollistaisi välittömästi noin 10 milj. euron
panostuksen kalustoon. Viranomaismalli itsessään ei lisäisi kalustoa, mutta
yritysten kanssa tehtävät sopimukset voisivat lisätä kalustoa ja parantaa
valmiutta. Kaupunginhallitus katsoo, että yksistään kaluston määrä ja välitön
saatavuus osaamiskeskuksen käyttöön ei voi olla niin merkittävä kriteeri
öljyntorjuntatoiminnan kokonaisuutta silmällä pitäen, että se riittäisi
puoltamaan ensisijaisesti osakeyhtiömallia.
Osakeyhtiömallista työryhmä toteaa mm., että sen vahvuus olisi yhtiön
neutraalisuus palvelujen tuottajana ja päätöksenteon joustavuus. Osakeyhtiö on
täysin uusi tapa järjestää öljyntorjuntaa tukevia palveluja Suomessa. Malli
pohjautuu siihen, että osakeyhtiö on omistajilleen kannattava.
Kaupunginhallitus toteaa, että työryhmän muistiossa ei esitetä perusteluita
laskelmalle, jossa osakeyhtiömalli olisi edullisempi tapa hoitaa asia. Pelkkä
taloudellisuus ei ole riittävä peruste yrityspohjaisen osaamiskeskuksen
ratkaisumallin valinnalle. Työryhmä ei ilmeisesti myöskään ole kerännyt tietoa
viranomaismallin taloudellisista säästöistä.
Yritystoiminnan ja viranomaistoiminnan yhteen kytkemistä osakeyhtiönä ja
sen mahdollisia ongelmia ei ole riittävästi selvitetty. Osakeyhtiössä
päätösvaltaa käyttävät kaikki osakkeenomistajat. Muistiossa ei ole selvitetty,
missä asioissa päätösvaltaa voi käyttää ainoastaan viranomainen ja missä
asioissa päätösvaltaa voi käyttää taho, joka ei ole viranomainen (osakeyhtiön
osakkaat). Lisäksi voidaan todeta, että viranomaisten toimesta tapahtuva
öljyntorjunnan järjestäminen ei ole samalla tavalla suhdanneherkkää toimintaa
kuin yritystoiminta.
Sijoituspaikka Työryhmän esityksen mukaan osaamiskeskuksen tulisi sijoittua alueelle, missä suuren öljyvahingon riksi on merkittävä. Muita huomioon otettavia seikkoja ovat logistiset yhteydet, yhteistyömahdollisuudet muihin merellisiin öljy- ja kemikaalivahinkoihin liittyviin viranomaisiin sekä jo olemassa olevat puitteet (satamat, varastot jne).
Helsingin pelastustoimen alueella pelastuslaitoksen öljyntorjunnan asiantuntijoiden
suorittaman riskikartoituksen perusteella Helsingin ja Tallinnan välinen
merialue on Suomenlahden riskialttein kohta risteävän alusliikenteen johdosta.
Helsingin edustan ohittaa vuositasolla noin 85 000 laivaluokan alusta.
Lisääntyvä öljyn ja kemikaalien kuljetus Suomenlahdella on merkittävä
riskitekijä. Vilkas matkustajaliikenne Viroon risteää Suomenlahden pääväyliä
Helsingin edustalla, mikä lisää onnettomuusriskiä avomerellä.
Helsingillä on toisaalta keskeinen sijainti matkustajaliikenteen pääsatamana
sekä tavarasatamana Suomenlahdella. Satamatoiminnot tulevat vielä laajentumaan
Vuosaaren sataman valmistuttua. Satama ja laivaväylät vastaavat toiminnalle
asetettuja vaatimuksia.
Suomessa tapahtuu vuosittain noin 2000 öljyvahinkoa, joista 20 % eli
noin 400 tapahtuu Helsingissä. Pääosa öljyvahingoista tapahtuu maa-alueella.
Näihin riskeihin Helsinki on varautunut suunnitelmissaan ja toiminnassaan.
Edellä sanotun perusteella voidaan todeta, että Helsinki on koko Suomen
merkittävin riskialue, ja öljyntorjunnan osaamiskeskuksen resurssit ja palvelu
olisi tästä syystä tarkoituksenmukaisinta ja järkevintä suunnata tälle
alueelle. Öljyntorjunnan tehokkuutta ajatellen pääkaupunkiseutu logistisine
yhteyksineen pystyy palvelemaan laajempiakin seutuja kuin yksinomaan
pääkaupunkiseutua.
Niin logistisesti,
olemassa olevien puitteiden kuin viranomaiskontaktienkin kannalta Helsingillä
lähialueineen on hyvät yhteydet ja valmiudet toimia synergiaetuja lisäävällä tavalla.
Helsingin pelastuslaitos rakentaa parhaillaan Santahaminaan uutta öljyntorjunnan
keskusvarikkoa ns. METO- tukikohdan (Merellisten toimintojen tukikohta)
varikkoalueelle. Alue sijaitsee öljyntorjunnan kannalta riskeihin nähden strategisesti
Suomenlahden keskeisimmällä paikalla. Santahaminan METO-tukikohta sisältää
Helsingin kaupungin toimintojen lisäksi Puolustusvoimien, Rajavartiolaitoksen
ja Merenkulkulaitoksen toimintoja. Santahaminassa on siten mahdollisuus
hyödyntää puolustusvoimien, Rajavartiolaitoksen, Suomen ympäristökeskuksen, Merenkulkulaitoksen
ja merivoimien toiminnasta ja sijainnista saatavat synergiaedut.
Kuluvan vuoden lopulla alueelle valmistuvaan varikkorakennukseen tulee varastointitilaa
sekä toimisto- ja koulutustilaa kaikkiaan 1 865 neliötä. Tila tarjoaisi
näin ollen osaamiskeskuksen tarvitseman varastointimahdollisuuden. Alueelle
tulee myös helikopterikenttä, joka on tarpeen kaluston nopeaa siirtelyä varten.
Varikon kustannusarvio on 2,3 miljoonaa euroa.
Helsingin pelastuslaitos on saanut Suomenlahden merenkulkupiiriltä
tiedon, jonka mukaan merenkulkupiirin tarpeisiin Santahaminassa riittää
luotsien tukiasemalle, väyläasemalle ja keskusvarastolle METO- tukikohdan
yleissuunnitelmassa 2001 varattu maa-alue laitureineen. Merenkulkupiiriltä
vapautuneelle alueelle mahtuisi hyvin kerrosalaltaan 1800 neliömetrin
osaamiskeskusrakennus.
Öljyntorjuntavarikon lisäksi Helsingin kaupungin pelastuslaitoksella on
vireillä Puolustusvoimien kanssa yhteinen harjoitusaluehanke. Harjoitusalue
toteutetaan METO- alueen ulkopuolelle Santahaminaan. Toteutettavalla
harjoitusalueella voivat kaikki viranomaistahot jatkossa harjoitella
kemikaalionnettomuuksien torjuntaa ja pienin järjestelyin alueelle on
luotavissa harjoittelumahdollisuudet myös öljyntorjunnalle.
Työryhmän muistiossa on tuotu esiin tarve öljyntorjuntalaitteiden testausmahdollisuuteen
mahdollisimman todenmukaisissa olosuhteissa. Kaupunginhallitus toteaa, että
Vuosaaren sataman telakka-altaan toiminta päättyy Vuosaaren suursataman
valmistumisen myötä. Vuosaaren telakka- altaan käyttömahdollisuuksia
luonnonmukaisissa olosuhteissa tapahtuvaan öljyntorjuntakaluston testaukseen on
tarkoitus selvittää. Helsingin Satama on selvityttänyt VTT:llä Vuosaaren
tulevan sataman alueella sijaitsevan entisen telakka-altaan betonirakenteiden
kunnon (RTE 3264/04). Telakka- altaan tutkitut rakenteet todettiin yleisesti
hyväkuntoisiksi. Vuosaaren sataman yhteyteen rakennettavalle uudelle
yritysalueelle tulee sijoittumaan myös Aker Arctic Technology Oy:n arktinen
tutkimuskeskus, jolle on varattu noin 6600 neliömetrin tontti. Myös sen osaamista
olisi mahdollisuus hyödyntää osaamiskeskuksessa.
Edellytykset
viranomaisyhteistyölle ja verkostoitumisen onnistumiselle ovat
pääkaupunkiseudulla parhaat mahdolliset. Osaamiskeskuksen tarpeita varten
pääkaupunkiseudulla sijaitsevat jo useat öljyntorjuntaan liittyvät viranomaistahot
sekä koulutus- ja tutkimuslaitokset. Helsingin alueella voidaan helposti
hyödyntää puolustusvoimien, Rajavartiolaitoksen, Suomen ympäristökeskuksen,
Merenkulkulaitoksen ja merivoimien mahdollistama apu öljyntorjunnassa. Myös
öljyntorjunnan tutkimustyön ja -verkoston edistäminen ovat tärkeä osa osaamiskeskuksen
luomista.
Yhteistyöverkoston solmukohtia ovat mm.
- Helsinki–Vantaan lentokenttä
- tuleva Vuosaaren satama
- lukuisat valtakunnalliset viranomaisyksiköt ja johtamiskeskukset esikuntineen
- Helsingin ja Länsi-Uudenmaan sekä Keski-Uudenmaan pelastuslaitokset, Puolustusvoimien yksiköt Helsingistä Upinniemeen ja Tuusulaan
- Helsingin metropolialueen ylivoimaiset osaamiskeskittymät, kuten Teknillisen korkeakoulun ja VTT:n ympärille kehittynyt Otaniemi Espoossa
Helsingin
yliopistoyksiköt neljällä kampuksella
- Kauppakorkeakoulut
- Ammattikorkeakoulut
- Merentutkimuslaitos
- Ilmatieteen laitos
- Metsäntutkimuslaitos
- tutkimuksen rahoitusorganisaatiot
- EU:n kemikaalivirasto
Kaupunginhallituksen käsityksen mukaan vain pääkaupunkiseutu pystyy osoittamaan
kansainväliset mitat sekä kansallisen tason vaatimukset täyttävän sijoituspaikan
öljyntorjunnan osaamiskeskukselle siten, että kaikkien toimijoiden voimavarat
on verkostoitu yhteen. Kymenlaakson pelastuslaitos itäisen merialueen
liikenteen logistisen osaamisen keskuksena ja Varsinais-Suomen pelastuslaitos
Saaristomeren erikoisosaajana voidaan verkostoida mukaan yhteistyöhön.
Liitteenä olevaan
osaamiskartoitukseen on koottu keskeisiä viranomais- ja muita osaamistahoja
Helsingissä ja sen lähialueella.
Operatiivinen valmius öljyn torjuntaan edellyttää kaluston ohella myös
ammattihenkilöstöä ja koulutusta. Osaamiskeskuksen oman henkilöstön lisäksi on
käytännön toiminnassa välttämätöntä hyödyntää yhteistyökumppanien, erityisesti
pelastuslaitosten, henkilöstöä.
Helsingin kaupunki on tiedostanut öljyvahinkojen riskin ja se on huomioitu
Helsingin pelastustoimen alueen uudessa öljyntorjuntasuunnitelmassa, jonka
kaupunginhallitus hyväksyi 24.1.2005. Suunnitelma sisältää henkilöstö- ja kalustoresurssien
lisäystä, mm. uudet päätoimiset öljyntorjuntamestarin ja kalustomestarin virat.
Työryhmän esityksessä osaamiskeskuksen henkilövahvuudeksi mainitaan kolme
henkilöä, joten Helsingin henkilöstölisäys vahvistaisi yhteisiä resursseja
merkittävästi.
Pääkaupunkiseudun pelastuslaitosten eli Helsingin pelastuslaitoksen,
Länsi- Uusimaan pelastuslaitoksen ja Keski- Uusimaan pelastuslaitoksen yhteenlaskettu
henkilöstömäärä on runsaat 2800 henkilöä sopimuspalokunnat mukaan lukien, mikä
takaa hyvät valmiudet yhteistyölle.
Pääkaupunkiseudun pelastuslaitokset ovat viime aikoina tiivistäneet yhteistyötään
operatiivisen toiminnan ohella myös koulutuksessa. Sen ydinosaamisalueita
tulevat olemaan öljyntorjunta ja kemikaalionnettomuudet. Tiivistyvä yhteistyö
edesauttaa öljyntorjunnan voimavarojen hyödyntämistä.
Helsingin pelastuskoulu on jo vuodesta 2002 toiminut tiivistyvässä yhteistyössä
Valtion Pelastusopiston kanssa. Yhteinen arvopohja ja yhteiset haasteet ovat
edesauttaneet yhteistyön kehittymistä siinä määrin, että koululla ja opistolla
oli jo vuonna 2004 yhteisiä opettajia ja Helsingissä yhdessä toteutettavaa
valtion rahoittamaa virkatutkinto- ja varautumiskoulutusta. Tämän hyvän
yhteistyön ulottaminen jatkossa oppilaitosten, Suomen ympäristökeskuksen ja
pelastuslaitosten parhaiden asiantuntijoiden järjestämään
öljyntorjuntakoulutukseen osana osaamiskeskuksen toimintaa olisi perusteltua ja
mahdollista.
Pelastushenkilöstön öljyvahinkojen torjunnan koulutusta on välttämätöntä
yhtenäistää kentällä vallitsevan kirjavan koulutustarjonnan vuoksi.
Koulutustilannetta voitaisiin parantaa mm. siten, että Helsingin kaupungin
pelastuslaitoksen pelastuskoulu toimii valtion Pelastusopiston Etelä-Suomen
alueellisena toimipisteenä. Vastuualueena olisi erityisesti ammattihenkilöstön
öljyntorjunta- ja kemikaalivahinkojen koulutus. Yhteistyötahojen läheisyys
toisi mukanaan synergiaetuja.
Yhteenveto Edellä esitetyn perusteella kaupunginhallitus toteaa, että öljyntorjunnan osaamiskeskuksen perustaminen on kannatettava ehdotus. Se olisi alan osaamisen huippukeskus, joka osallistuu öljyntorjunnan kansainväliseen kehittämiseen ja huolehtii öljyntorjunnan kansallisesta kehittämisestä. Osaamiskeskuksen toiminta edellyttää verkostoitumista ja eri alojen osaamisresurssien monipuolista hyödyntämistä valittavasta organisaatiomallista riippumatta.
Kaupunginhallitus
pitää viranomaisjohtoista organisointimallia parempana kuin osakeyhtiömallia.
Suomen ympäristökeskuksen johdolla toimiva keskus takaisi pitkäjänteisen ja
vakaan pohjan toiminnalle.
Riskikartoituksen
perusteella Helsingin edusta on merkittävimpien öljy- ja kemikaalivahinkojen
riskialuetta. Osaamiskeskus olisi sijoitettava siten, että se palvelee
mahdollisimman hyvin ja laajalti juuri riskialtteinta aluetta. Osaamiskeskuksen
sijaintipaikaksi Helsingillä on tarjota logistisesti ja viranomaiskontaktien
kannalta paras sijaintipaikka Santahaminassa.
Kaupunginhallituksen käsityksen mukaan vain pääkaupunkiseutu pystyy osoittamaan
kansainväliset mitat sekä kansallisen tason vaatimukset täyttävän sijoituspaikan
öljyntorjunnan osaamiskeskukselle siten, että kaikkien toimijoiden voimavarat
on verkostoitu yhteen. Öljyntorjunnan tehokkuuden kannalta Helsinki on paras
sijaintipaikka.
Kirje
ympäristöministeriölle ja pöytäkirjanote pelastuslaitokselle ja ympäristökeskukselle.
Lisätiedot:
Matikainen Kristiina, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2262
LIITTEET |
Liite 1 |
Öljyntorjunnan osaamiskeskuksen perustamismahdollisuudet, ympäristöministeriön moniste 145 |
|
Liite 2 |
|
|
Liite 3 |
Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupunkien kirje öljyntorjunnan osaamiskeskusken työryhmälle |
18.4.2005 pöydälle pantu asia
TYÖMAAHUOLTO OY AB:N VARSINAINEN YHTIÖKOKOUS
Khs 2005-853
Työmaahuolto Oy ilmoittaa (8.4.2005), että yhtiön varsinainen yhtiökokous pidetään 28.4.2005 klo 10.00 Helsingin oikeuspalvelujen tiloissa. Yhtiökokouksessa käsitellään yhtiöjärjestyksen mukaiset asiat mm. hallituksen jäsenten ja tilintarkastajien valinta.
Ryj toteaa, että hallituksen varsinaisina jäseninä ovat toimineet dosentti Kaija Hasunen, lakimies Liisa Murto ja erityissuunnittelija Matti
Malinen talous- ja suunnittelukeskuksesta sekä varajäsenenä toimitusjohtaja Veikko Vermilä.
Tilintarkastajana on toiminut Tilintarkastajien Oy-Ernst & Young Oy Ab (päävastuullinen tilintarkastaja KHT Pertti Qvintus).
Ryj toteaa lisäksi, että tasa-arvolain ja kaupungin omaksuman tasa-arvon edistämisperiaatteen mukaisesti yhtiön hallitukseen tulisi valita tasapuolisesti sekä naisia että miehiä.
Tilintarkastajien osalta päätösehdotus on tarkastuslautakunnan ehdotuksen (2.3.2005) mukainen.
RYJ Kaupunginhallitus päättänee määrätä kaupunginkanslian lainopillisen osaston edustamaan kaupunkia Työmaahuolto Oy:n 29.4.2004 klo 9.30 pidettävässä varsinaisessa yhtiökokouksessa ja esittämään yhtiön
hallituksen varsinaisiksi jäseniksi valittaviksi
Hanna Laine
Veikko Vermilä
erityissuunnittelija Matti Malinen
ja varajäseneksi
_____________________
sekä
varsinaiseksi tilintarkastajaksi KPMG Oy Ab (päävastuullinen tilintarkastaja KHT, JHTT Leif-Erik Forsberg).
Pöytäkirjanote nimetyille, tarkastusvirastolle ja kaupunginkanslian oikeuspalveluille.
Lisätiedot:
Matikainen Kristiina, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2262