Asia

Sivu

KAUPUNGINJOHTAJA

Kokouksen laillisuuden ja päätösvaltaisuuden toteaminen sekä pöytäkirjan tarkastajien valinta

Tämän kokouksen päätösten täytäntöönpano

Rakennuslautakunnan varsinaisten jäsenten virkamatka Belgiaan

Elinkeinoneuvottelukunnan asettaminen toimikaudeksi 2005-2006

Vuoden 2004 tilinpäätöksen hyväksyminen

Kaupunginhallituksen virkamatka Unkariin

Selvitys sisäasiainministeriölle Helsingin seudun yhteistyön järjestämisestä

14.3.2005 pöydälle pantu asia
Vuoden 2006 talousarvioehdotuksen ja taloussuunnitelmaehdotuksen vuosiksi 2006-2008 käsittelyjärjestys

KAUPUNKISUUNNITTELU- JA KIINTEISTÖTOIMI

Asuntotontin myyminen Leppävaaran Kaivomäen asemakaava-alueelta Espoonkruunu Oy:lle aravavuokra- tai valtion pitkäaikaiseen korkotukeen perustuvaan asuntotuotantoon (Leppävaara, tontti 51325/1)

Selvitys eduskunnan oikeusasiamiehelle Xxxxx Xxxxxxxxxx tekemän kantelun johdosta

Vartiokylän tontin 45462/22 asemakaavan muuttaminen (nro 11396)

Vartiokylän tontin 45473/10 asemakaavan muuttaminen (nro 11386)

Itä-Pasilan Pysäköinti Oy:n yhtiökokous

Kiinteistö Oy Hiihtäjäntie 1:n varsinainen yhtiökokous

Helsingin kaupungin 450-vuotistaiteilijatalosäätiö-Stiftelsen Helsingfors stads 450-årskonstnärshus- nimisen säätiön vuosikokous

Kiinteistö Oy Kampin palvelutalon varsinainen yhtiökokous 2005

Malmin Liiketalo Oy:n varsinainen yhtiökokous

SIVISTYS- JA HENKILÖSTÖTOIMI

VT Erik Mickwitzin toivomusponsi: Ruotsinkielisen väestön omakielisten palvelujen saatavuuden turvaaminen

VT Kauko Koskisen toivomusponsi: kilpailuttamiseen ja tarjouspyyntöihin liittyvän koulutuksen lisääminen

Vuosaaren Urheilutalo Oy:n varsinainen yhtiökokous

Jääkenttäsäätiön hallituksen jäsenten ja tilintarkastajien valitseminen

Kaupungin edustajan nimeäminen Tuomarinkylän Maneesi Oy:n hallitukseen

Palkkaetujen myöntäminen ottolapsen hoitamiseksi pidettävän vanhempainvapaan ajalta

14.3.2005 pöydälle pantu asia
Kulttuuriyhteistyötä valmistelevan neuvottelukunnan asettaminen

RAKENNUS- JA YMPÄRISTÖTOIMI

Lausunto Turvatekniikan keskukselle HKR-Ympäristötuotannon hakemuksesta räjähdevaraston perustamisesta Vuosaaren tukikohtaan

ELINKEINONEUVOTTELUKUNNAN ASETTAMINEN TOIMIKAUDEKSI 2005-2006

Khs 2005-597

Kj toteaa, että Khn 22.2.1999 (254 §) tekemän päätöksen mukaan elinkeinoneuvottelukuntaan kuuluu puheenjohtaja ja kaksikymmentä varsinaista jäsentä ja kullekin näistä nimetty henkilökohtainen varajäsen. Puheenjohtajan ja kolmetoista jäsentä nimeää Helsingin kaupunginhallitus, viisi jäsentä Helsingin kauppakamari ja kaksi jäsentä Helsingin Yrittäjät ry. Neuvottelukunnan toimikausi on kaupunginhallituksen toimikausi.

Neuvottelukunnan asioiden valmistelusta sekä sihteerintehtävistä ja talousasioista huolehtii talous- ja suunnittelukeskuksessa elinkeinopalvelu.

Kj toteaa lisäksi, että Helsingin kaupunginhallinnon ja elinkeinoelämän yhteyskanavana neuvottelukunnan kokoonpanon tulisi olla sekä poliittisesti että elinkeinoelämää monipuolisesti edustava. Neuvottelukuntaan ovat toimikaudella 2003-2004 kuuluneet puheenjohtajan kaupunginjohtaja Eva-Riitta Siitosen ja hänen henkilökohtaisen varajäsenen kansliapäällikkö Pertti Vanteen lisäksi sekä seuraavat kolmetoista muuta jäsentä ja heidän henkilökohtaiset varajäsenensä:

apulaiskaupunginjohtaja	rehtori
Ilkka-Christian Björklund	Timo Luopajärvi

apulaiskaupunginjohtaja	satamajohtaja
Martin Meinander	Heikki Nissinen

apulaiskaupunginjohtaja	kaupunginsihteeri
Pekka Korpinen	Tanja Sippola-Alho

rahoitusjohtaja	talousarviopäällikkö
Tapio Korhonen	Lauri A. Manninen

valtiotieteen maisteri	varatuomari
Lauri Salmelin	Leena Rantanen

valtiotieteen lisensiaatti	varatuomari
Petri Lempiäinen	Henrik Lundsten

oikeustieteen kandidaatti	talouspäällikkö
Ritva Sjöholm	Mikko Tavastila

kauppatieteen maisteri	terveydenhoitaja
Thomas Palmgren	Marja Enkvist

valtiotieteen lisensiaatti
Hannele Luukkainen	Tuulikki Lahtinen

valtiotieteen kandidaatti	siviilipalvelusmies
Juha Savander	Roope Ritvos

Projektipäällikkö	opiskelija
Satu Väkiparta	Ilona Silenti

viilaaja	valtiotieteen maisteri
Arno Stam	Mauri Kavonius

osastopäällikkö	ekonomisti
Maija Anttila	Pirkko Miikkulainen

Helsingin kauppakamarin nimeämät jäsenet ja varajäsenet neuvottelukunnassa olivat toimikaudella 2003-2004 seuraavat:

varsinaiset jäsenet	varajäsenet

toimitusjohtaja	toimitusjohtaja
Paavo Aro	Leena Martiskainen

toimitusjohtaja	toimitusjohtaja
Arto Hiltunen	Arto Ihto

toimitusjohtaja	toimitusjohtaja
Ilkka Tirkkonen	Jorma Nisula

toimitusjohtaja	toimitusjohtaja
Mauri Niemi	Antti Kangas

toimitusjohtaja	varatoimitusjohtaja
Heikki J. Perälä	Jorma Nyrhilä

Helsingin yrittäjät ry:n nimeäminä neuvottelukuntaan kuuluivat toimikaudella 2001-2002 seuraavat jäsenet ja näiden varajäsenet:

Varsinaiset jäsenet	Varajäsenet

toimitusjohtaja	toimitusjohtaja
Ilpo Moisala	Riitta Antinmäki-Vesterinen

toimitusjohtaja	toimitusjohtaja
Jaakko Pajula	Risto Moll

KJ Kaupunginhallitus päättänee asettaa elinkeinoneuvottelukunnan toimikaudekseen 2005-2006 ja nimetä neuvottelukuntaan puheenjohtajaksi kaupunginjohtaja Eva-Riitta Siitosen, hänelle henkilökohtaiseksi varajäseneksi kansliapäällikkö Pertti Vanteen sekä seuraavat kolmetoista muuta jäsentä ja heidän henkilökohtaiset varajäsenensä:

apulaiskaupunginjohtaja	rehtori
Ilkka-Christian Björklund	Timo Luopajärvi

apulaiskaupunginjohtaja	kaupunginsihteeri
Pekka Korpinen	Tanja Sippola-Alho

apulaiskaupunginjohtaja	kaupunginsihteeri
Pekka Sauri	Kristiina Matikainen

rahoitusjohtaja	talousarviopäällikkö
Tapio Korhonen	Lauri A. Manninen


___________________________	________________________


___________________________	________________________


___________________________	________________________


___________________________	________________________


___________________________	________________________


___________________________	________________________


___________________________	________________________


___________________________	________________________


___________________________	________________________

Samalla kaupunginhallitus päättänee pyytää Helsingin kauppakamaria nimeämään neuvottelukuntaan viisi jäsentä ja heille henkilökohtaiset varajäsenet ja Helsingin yrittäjät ry:tä nimeämään kaksi jäsentä ja heille henkilökohtaiset varajäsenet.

Pöytäkirjanote Helsingin kauppakamarille, Helsingin yrittäjät ry:lle, neuvottelukuntaan valituille, kaupunginkanslialle, talous- ja suunnittelukeskukselle ja tarkastusvirastolle.

Lisätiedot:
Maarttola Minna, projektipäällikkö, puhelin 169 2469

VUODEN 2004 TILINPÄÄTÖKSEN HYVÄKSYMINEN

Khs 2005-568

Kj ilmoittaa, että vuoden 2004 tilinpäätös on valmistunut. Tilinpäätös sisältää toimintakertomuksen, talousarvion toteutumisvertailun, tuloslaskelman, taseen, rahoituslaskelman, konsernitaseen ja tilinpäätöksen liitetiedot.

Nyt valmistunut tilinpäätös osoittaa, että Helsingin kaupungin talouden tasapainottuminen jatkui. Tulos muodostui vuonna 2004 ylijäämäiseksi. Tuloksen ylijäämäisyyteen vaikuttivat liikelaitosten, erityisesti Helsingin Energian hyvä tulos, sekä toimintamenojen pysyminen kokonaisuutena talousarvion raameissa. Liikelaitoksista vain Palmian tulos oli tappiollinen. Vuosikate ilman liikelaitoksia (vertailukelpoinen muihin kuntiin) ei kuitenkaan kattanut poistoja ja toiminnan rahoitus perustui edelleen merkittävään lainanottoon. Valtion toimenpiteiden vaikutukset ovat edelleen nähtävissä nyt kaupunginhallituksen käsittelyyn tulevassa tilinpäätöksessä. Vuonna 2004 sekä kunnallisverokertymä että Helsingille tullut yhteisöverokertymä laskivat.

Kaupungin tilinpäätös vuodelta 2004 oli 175 milj. euroa ylijäämäinen. Talousarvion mukainen toimintakate, –2 059 milj. euroa, pysyi talousarvion puitteissa. Poikkeama talousarvioon oli 3 milj. euroa. Toimintatulot ylittyivät 10 milj. euroa ja toimintamenot 7 milj. euroa. Talousarvion mukaiset toimintatulot vähenivät edellisestä vuodesta 1,0 % ja toimintamenot 1,1 %. Toimintakate oli 23 milj. euroa parempi kuin edellisenä vuonna.

Verotulokertymä oli yhteensä 1 928 milj. euroa. Tästä oli kunnallisveroa 1 600 milj. euroa, yhteisöveroa 211 milj. euroa, kiinteistöveroa 115 milj. euroa ja koiraveroa 0,8 milj. euroa. Kunnallisveroa kertyi talousarviossa arvioitua vähemmän 52 milj. euroa. Yhteisöveron tuotto oli 7 milj. euroa ja kiinteistöveron tuotto 5 milj. euroa talousarviossa arvioitua pienempi. Verotulot olivat yhteensä 64 milj. euroa pienemmät kuin talousarviossa.

Valtionosuudet olivat 68 milj. euroa eli 9 milj. euroa talousarviota suuremmat. Kun verotulot jäivät alle talousarvion, niin se osin kompensoitui valtionosuuksien kertymässä. Valtionosuuksiin sisältyvä Helsingin maksama verotulotasaus oli 308 milj. euroa, mikä vastasi yli 3 veroprosenttiyksikön tuottoa. Yksi veroprosenttiyksikkö tuotti vajaa 91,5 milj. euroa.

Talousarvion mukainen vuosikate ilman liikelaitoksia, mikä on vertailukelpoinen muihin kuntiin, oli 74 milj. euroa eikä siten kattanut 186 milj. euron suuruisia poistoja.

Tilikauden kirjanpidon mukaiseksi vuosikatteeksi muodostui 381 milj. euroa. Vuosikate kattoi poistot (306 milj. euroa), mutta ei investointeja (496 milj. euroa).

Investointien toteutumisaste (ilman liikelaitoksia) oli 76,4 %, kun otetaan huomioon myös myönnetyt ylitysoikeudet. Investoinnit olivat yhteensä, liikelaitokset mukaan lukien, 496 milj. euroa.

Taseen loppusumma on 9 351 milj. euroa, mikä on 292 milj. euroa suurempi kuin vuonna 2004.

Vuonna 2004 otettiin uutta lainaa 280 milj. euroa ja vanhoja lainoja lyhennettiin 166 milj. euroa. Lainamäärä vuoden lopussa oli 796 milj. euroa eli 1 424 euroa/asukas.

Maksuvalmius perustui suurelta osin edellä todettuun lainanottoon. Vuoden 2004 rahatulot olivat 4 430,4 milj. euroa ja rahamenot 4 371,4 milj. euroa. Kassan riittävyys päivissä ilmaistuna oli vuoden lopussa 65 päivää, kun se edellisenä vuonna oli 66 päivää.

Liikelaitosten tilikauden tulokset ennen varauksia olivat: Helsingin Energia 203,9 milj. euroa, Helsingin Vesi 4,1 milj. euroa, Helsingin Satama 23,9 milj. euroa, Liikennelaitos 1,1 milj. euroa, Helsingin kaupungin palvelukeskus –1,1 milj. euroa ja Helsingin Tekstiilipalvelu 0,08 milj. euroa. Kaikki liikelaitokset tulouttivat talousarviossa sitoviksi tavoitteiksi asetetut peruspääoman tuotot ja perustamislainan korot sekä lyhensivät perustamislainojaan suunnitellun mukaisesti. Helsingin Energian hyvä tulos mahdollistaa tilinpäätöksen yhteydessä käsiteltävän ylimääräisen, jälkikäteen tehtävän tuloutuksen päätösehdotuksen mukaisesti.

Kaupungin palveluksessa oli vuoden lopussa 38 804 henkilöä, joista 32 106 oli vakinaisia ja 6 698 määräaikaisia. Henkilöstömäärä oli 546 henkilöä (1,4 %) pienempi kuin edellisen vuoden lopussa. Määrä on vähentynyt jo kahden vuoden ajan. Eniten henkilöstömäärän muutokseen on vaikuttanut sosiaaliviraston ja terveyskeskuksen henkilöstön vähentyminen.

Konsernitaseen loppusumma on 11 230 milj. euroa. Konsernitaseesta laskettu Helsinki–konsernin omavaraisuusaste oli 61,3 % (61,3 % vuonna 2003). Konsernin lainakanta oli vuoden 2004 lopussa 2 519 milj. euroa eli 4 506 euroa/asukas (4 290 euroa/asukas vuonna 2003).

Kj toteaa, että

– kuntalain mukaan kunnanhallitus tekee toimintakertomuksessa tai sen esittämisen yhteydessä ehdotuksen tilikauden tuloksen käsittelystä,

– talousarvion ulkopuolisten liikelaitosten sekä rahastojen tulokset käsitellään kirjanpitosäännösten mukaisesti niiden omissa tilinpäätöksissä,

– niistä sitovista toiminnallisista tavoitteista, jotka eivät toteutuneet tilikaudella, on tehty erillinen päätösesitys kaupunginvaltuustolle, ja lisäksi, että

– tekninen lautakunta hyväksyessään 8.2.2005 Helsingin Energian tilinpäätöksen vuodelta 2004 päätti esittää kaupunginhallitukselle, että Helsingin Energian taseeseen kertyneistä voittovaroista siirretään kirjanpitolautakunnan kuntajaoston ohjeen mukaisesti 100 milj. euroa Helsingin kaupungin omaan pääomaan. Tämän osalta ehdotetaan, että siirto kirjataan kaupungin omaan pääomaan edellisten tilikausien yli-/alijäämiin.

KJ Kaupunginhallitus päättänee osaltaan hyväksyä vuoden 2004 tilinpäätöksen ja ehdottaa kaupunginvaltuustolle tilikauden tuloksen, 184 052 781,52 euroa ennen varaus- ja rahastokirjauksia, käsittelystä seuraavaa:

Helsingin Energian tilikauden ylijäämä, 159 006 189,64 euroa peruspääoman tuloutuksen jälkeen, siirretään teknisen lautakunnan esityksen mukaisesti Helsingin Energian taseen omaan pääomaan.

Helsingin Veden tilikauden ylijäämä, 1 000 634,19 euroa, siirretään teknisen lautakunnan esityksen mukaisesti Helsingin Veden taseen omaan pääomaan.

Helsingin Sataman tilikauden yli-/alijäämä on varausten muutosten jälkeen 0,00 euroa.

Liikennelaitoksen tilikauden ylijäämä varausten muutosten jälkeen, 1 923 565,74 euroa, siirretään joukkoliikennelautakunnan esityksen mukaisesti Liikennelaitoksen taseen omaan pääomaan.

Helsingin Tekstiilipalvelun tilikauden ylijäämä, 84 445,18 euroa, siirretään liikepalvelulautakunnan esityksen mukaisesti edellisten tilikausien ylijäämiin.

Helsingin kaupungin palvelukeskuksen tilikauden alijäämä, 1 154 223,95 euroa, siirretään liikepalvelulautakunnan esityksen mukaisesti edellisten tilikausien yli-/alijäämiin.

Kaupunginhallitus ehdottaa edelleen, että asuntolainarahaston ylijäämä 1 419 496,03 euroa, asuntotuotantorahaston alijäämä 664 791,37 euroa, urheilu- ja ulkoilulaitosrahaston ylijäämä 516 113,62 euroa, vakuutusrahaston alijäämä 427 399,25 euroa ja innovaatiorahaston yli-/alijäämä 0,00 euroa siirretään rahastojen sääntöjen mukaan niiden rahastopääomiin.

Kaupunginhallitus ehdottaa kaupunginvaltuustolle lisäksi, että muun toiminnan tilikauden tulos käsitellään seuraavasti:

Kamppi-Töölönlahti -alueen investointirahastosta tuloutetaan rahaston sääntöjen mukaisesti Kamppi-Töölönlahti -alueen investoinneista 31 257 962,14 euroa. Kamppi-Töölönlahti-alueen investointirahastoon siirretään Kamppi-Töölönlahti-alueen tontin myynnistä vuonna 2004 kertynyt tulo 21 600 000 euroa.

Lähiörahastosta tuloutetaan toteutunutta käyttöä vastaava määrä 5 245 854,53 euroa.

Kallion virastotalon investointivarauksesta syntynyttä poistoeroa tuloutetaan 840 939,63 euroa.

Muun toiminnan tilikauden alijäämä varaus- ja rahastokirjausten jälkeen, 14 461 072,65 euroa, ehdotetaan kirjattavaksi kaupungin omaan pääomaan edellisten tilikausien yli-/alijäämiin.

Lisäksi kaupunginhallitus ehdottaa kaupunginvaltuustolle, että Helsingin Energian taseeseen kertyneistä voittovaroista siirretään teknisen lautakunnan esityksen mukaisesti 100 000 000 euroa kirjattavaksi Helsingin kaupungin omaan pääomaan edellisten tilikausien yli-/alijäämiin.

Lisätiedot:
Olli Seppo, kaupunginkamreeri, puhelin 169 2538

LIITE

Vuoden 2004 tilinpäätös

SELVITYS SISÄASIAINMINISTERIÖLLE HELSINGIN SEUDUN YHTEISTYÖN JÄRJESTÄMISESTÄ

Khs 2004-2691

Sisäasiainministeriö pyytää (22.12.2004) selvitystä 31.3.2005 mennessä Helsingin seudun kunnilta ja maakunnan liitoilta toimenpiteistä Helsingin seudun yhteistyön edistämiseksi. Em. tahoja pyydetään selvittämään, millä tavalla eri tahot aikovat edistää koko Helsingin seudun, käsittäen YTV-alueen kaupungit ja niiden kehyskunnat, kattavaa kuntien keskinäistä yhteistyötä. Erityisesti sisäasianministeriö pyytää ottamaan kantaa seuraaviin seikkoihin:

1 Mitkä kunnat olisivat osallisina tässä yhteistyössä;

2 Mitä asioita tämä yhteistyö käsittäisi ja minkälaisiin sitoumuksiin tai sopimuksiin sillä pyrittäisiin ja missä aikataulussa;

3 Minkälaiset olisivat seudun kuntien keskinäisen yhteistyön ja yhteisen päätöksenteon käytännöt ja millä tavalla näiden käytäntöjen jatkuvuus ja vaikuttavuus turvattaisiin.

./. Sisäasiainministeriön kirje ja sen ohessa toimitetut muistiot Helsingin seudun yhteistyöhankkeen etenemisestä ja luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi kuntien yhteistyön kehittämisestä Helsingin seudulla ovat esityslistan tämän asian liitteinä 1 - 3.

Kj toteaa, että pyydetty selvitys on valmisteltu Helsingin seudun yhteistyötä valmistelleen seudun johtavien luottamushenkilöiden kokouksessa 17.2.2005 sovittujen yhteistyön valmisteluperiaatteiden pohjalta.

KJ Kaupunginhallitus päättänee todeta selvityksenään ja lausuntonaan sisäasiainministeriölle Helsingin seudun yhteistyön edistämisestä seuraavaa:

Yhteistyön haasteet Helsingin ja pääkaupunkiseudun näkökulmasta

Kaupunginhallitus pitää myönteisenä sitä, että Helsingin seudun menestyminen ja kilpailukyvyn turvaaminen on nostettu hallitusohjelmassa kansallisesti tärkeäksi kehittämiskohteeksi. Seudun kansainvälisen kilpailukyvyn parantaminen ja sitä kautta hyvinvoinnin turvaaminen vaatii onnistuakseen valtiovallan tuen. Kilpailukyvyn edistäminen edellyttää innovaatio- ja osaamisresurssien tehokasta käyttöä, mutta myös saumatonta yhteistoimintaa tärkeimpien toimijatasojen välillä. Helsingin seudun kuntien sekä niiden ja valtion välinen yhteistyö on edellytys alueen kehitykselle.

Kansainvälisen kilpailukyvyn turvaaminen edellyttää myös seutuyhteistyötä laajempaa kansallista kuntien välistä yhteistyötä, jota on tehty esimerkiksi kuuden suurimman kaupungin kesken ja suurten kaupunkiseutujen neuvottelukunnan kaupunkipolitiikan politiikkakokonaisuutta valmisteltaessa. Kuntien välistä yhteistyötä on samassa yhteydessä voitu onnistuneesti edelleen tiivistää. Tästä syystä Helsingin seudun yhteistyössä – myös seudun ja valtion välisessä - on nyt panostettava voimakkaasti toiminnan sisältöön ja vakavasti vietävä yhteisvoimin eteenpäin konkreettisia hankkeita. Tätä tavoitetta suorastaan haittaisi voimavarojen kohdistaminen pelkkiin hallintorakenteisiin.

Hyvän pohjan seutuyhteistyön kehittämiseen on pääkaupunkiseudulla luonut viime vuonna käynnistynyt pääkaupunkiseudun neuvottelukunta, joka on viivyttelemättä käynnistänyt lukuisan määrän yhteistyöhankkeita. Yhteistyötä on tehty ja tehdään hyvinvointipalvelujen parantamiseksi, kilpailukyvyn edistämiseksi sekä kaupunkirakenteen ja asumisen parantamiseksi. Pääkaupunkiseudun yhteinen strategia heijastuu uudella valtuustokaudella seudun kaupunkien omiin strategioihin ja toimintaan. Kaikkiaan on kyse kaupunkien palveluksessa olevien yhteensä noin 70 000 työntekijän työpanoksen ja asiantuntemuksen kohdentamisesta yhteisten tavoitteiden toteuttamiseen ja palvelujen tuottamiseen seudun yli miljoonalle asukkaalle ja lähes 600 000 työpaikan talousalueelle.

□ Helsingin seudun yhteistyömalli

Helsingin seudun kunnat ovat vuosien ajan tehneet sekä kahden kunnan välistä että useamman kunnan välistä viranhaltijatason yhteistyötä eri kokoonpanoissa ja eri toimintasektoreilla.

Helsingin seudun kunnat ovat oma-aloitteisesti vuonna 2004 aloittaneet kehittää ja tiivistää myös ylimmän luottamushenkilötason yhteistyötään. Yhteistyöneuvottelut käynnistyivät KUUMA-kuntien ja pääkaupunkiseudun neuvottelukunnan välisinä, mutta ovat nyt laajentuneet käsittämään kaikki toiminnallisen yhteistyöalueen keskeiset kunnat.

Helsingin seudun yhteistyön piiriin kuuluvat seuraavat 14 kuntaa:

4 Pääkaupunkiseutu; Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen,

5 KUUMA -kunnat; Järvenpää, Nurmijärvi, Tuusula, Kerava, Mäntsälä ja Pornainen sekä

6 Kuntaryhmä Neloset; Hyvinkää, Kirkkonummi, Vihti ja Sipoo.

Helsingissä pidettiin 17.2.2005 em. 14 kuntien yhteistyötä käsittelevä kokous, johon osallistuivat kuntien valtuustojen ja hallitusten puheenjohtajat ja kuntajohtajat.

Pitämässään kokouksessa Helsingin seudun kunnat sopivat, että yhteistyön perustaksi valmistellaan yhteistyösopimus. Se esitellään 19.5.2005 Nurmijärvellä pidettävälle seudun yhteistyökokoukselle. Tavoitteena on käsitellä asia valtuustoissa siten, että sopimukseen pohjautuva yhteistyö voidaan aloittaa 1.10.2005.

Yhteistyösopimukseen kirjataan yhteistyön yleiskuvaus, yhteistyötahot, keskeiset yhteistyöelimet ja niiden kokoonpano sekä päälinjaukset valmistelun organisoimisesta, koordinoinnista ja kustannuksista.

Yhteistyösopimusta valmistellaan seuraavien yhdessä sovittujen periaatteiden pohjalta:

- yhteistyö rakentuu vapaaehtoisuudelle ja yhteistyön vaiheittaiselle kehittämiselle seudun kuntien kesken, yhteistyössä valtion viranomaisten kanssa sekä Uudenmaan liiton, Itä-Uudenmaan liiton ja YTV:n kanssa

- perustoimialana maankäytön, asumisen ja liikenteen kysymykset, sekä yhteinen edunvalvonta

- lisäksi vuosittain sovittavassa yhteistyöohjelmassa voidaan sopia erikseen muista yhteistyöaloista, joita ovat mm. palvelut ja elinkeinopolitiikka

- Kuntayhteistyön keskeisenä foorumina on Helsingin seudun yhteistyökokous, joka kokoontuu kaksi- kolme kertaa vuodessa. Toimivallan perusteena on asemavaltuutus. Yhteistyökokoukseen osallistuvat osapuolina sopimuskuntien kunnanvaltuustojen ja -hallitusten puheenjohtajat. Poliittinen edustavuus otetaan huomioon. Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan liitot sekä YTV osallistuisivat asiantuntijoina yhteistyökokouksiin.

- Kokouksessa ovat läsnä varsinaisten jäsenten lisäksi sopimuskuntien kaupungin- ja kunnanjohtajat, Uudenmaan liiton ja Itä-Uudenmaan maakuntajohtajat ja YTV:n yhteistyöjohtaja.

- asioiden valmistelu tapahtuu kuntien ja kuntaryhmien yhteistyönä.

Käytännön ensi toimenpiteenä on tarkoitus valmistella seudun hyväksyttäväksi yhteinen maankäytön, asumisen ja liikenteen (MAL) kehittämisen strategia. Strategia on tarkoitus käsitellä ja jatkossa päivittää kerran valtuustokaudessa.

Maankäytön, asumisen ja liikenteen strategia valmisteltaisiin Helsingin seudun yhteistyökokoukselle, josta se esitettäisiin hyväksyttäväksi seudun kuntien valtuustoissa.

Yhteistyö perustuu kuntien aitoon näkemykseen yhteistyön tarpeesta seudun kansainvälisen kilpailukyvyn varmistamiseksi. Seudun kokonaisedun tavoittelemisen ymmärretään sopimuskunnissa koituvan pitkällä tähtäyksellä seudun kaikkien kuntien eduksi.

Helsingin seudun yhteistyö edellyttää kumppanuutta useiden eri toimijoiden kesken.

Helsingin seudun kunnat pyrkivät siihen, että yhteistyötä valtion kanssa voitaisiin kehittää erityisesti Helsingin seudun kannalta merkittävimpien maankäyttöön, asumiseen ja liikenteeseen liittyvien infrastruktuurihankkeiden osalta siten, että se perustuu valtion ja seudun väliseen kumppanuuteen ja jo käytössä olevien toimintatapojen kehittämiseen.

Ministerikokousmenettelyn luominen edesauttaisi yhteistyön kehittämistä. Keskeinen asema valtion puolella Helsingin seudun kilpailukyvyn turvaajana on ainakin kauppa- ja teollisuusministeriöllä, sisäasiainministeriöllä, työministeriöllä, opetusministeriöllä, liikenne- ja viestintäministeriöllä, ympäristöministeriöllä sekä ulkoministeriöllä. Tärkeää olisi myös ministeriöiden välisen yhteistyön tiivistäminen Helsingin seudun asioissa.

Seudun yhteistyön käynnistyttyä Helsingin seudun kunnat katsovat, ettei erillinen laki seudun yhteistyöstä ole tarpeellinen. Yhteistyön laki-

□ sääteisyys ei tuota erityistä lisäarvoa tai tukea seudun kunnille.

Yhteenveto

Helsingin seudun kuntien yhteistyösopimusta valmistellaan parhaillaan. Tarkoituksena valmistelussa on edetä niin ripeästi, kun se käytännössä on mahdollista.

Valmistelun pohjaksi valittu yhteistyömalli saattaa kaikki tarvittavat kunnat ja muut yhteistyötahot yhteistyön piiriin maakuntarajoista riippumatta - kunnista myös Itä-Uudenmaan liiton alueella sijaitsevan Sipoon.

Seudun kunnat ovat päätyneet vapaaehtoiseen, mutta kuitenkin muodoltaan sopimusperusteiseen ja kiinteään yhteistyömalliin. Lähtökohtana on kumppanuus. Yhteistyötä kehitetään ja syvennetään vaiheittain. Kuntien ylimmät luottamushenkilöelimet tekevät tarvittavat päätökset ja samalla sitoutuvat niihin niin, että ne tulevat huomioiduksi tarvittavin osin kaikessa kunnan toiminnassa. Valtuustojen yhdenmukaisia päätöksiä pidemmälle menevä sitoutuminen ei kuntien osalta ole mahdollista.

Todellisista, alueen toimivuuden kannalta tärkeistä hankkeista ei voida kuntia sitovalla tavalla päättää yhteistyöelimissä äänestyksin. Yhteistyön edistymiseen tarvitaan kaikkien osapuolten – myös valtion- vahvaa sitoutumista ja panostusta.

Kirje sisäasiainministeriölle.

Lisätiedot:
Vallittu Anja, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2272

LIITTEET	Liite 1	Sisäasiainministeriön kirje 22.12.2004
	Liite 2	Helsingin seudun yhteistyön kehittämishankkeen eteneminen, muistio 10.12.2004
	Liite 3	Luonnos hallituksen esityksestä laiksi kuntien yhteistyön kehittämisestä Helsingin seudulla

ASUNTOTONTIN MYYMINEN LEPPÄVAARAN KAIVOMÄEN ASEMAKAAVA-ALUEELTA ESPOONKRUUNU OY:LLE ARAVAVUOKRA- TAI VALTION PITKÄAIKAISEEN KORKOTUKEEN PERUSTUVAAN ASUNTOTUOTANTOON (LEPPÄVAARA, TONTTI 51325/1)

Khs 2005-450

Kiinteistölautakunta toteaa (22.2.2005) seuraavaa:

Tiivistelmä Espoonkruunu Oy:lle esitetään myytäväksi Etelä-Leppävaaran Kaivo-mäen asemakaava-alueelta rakennusoikeudeltaan 3 300 k-m²:n suuruinen tontti valtion tukemaa aravarahoituksella tai pitkäaikaisen korkotuen turvin rahoitettavaa vuokra-asunto- tai osaomistustuotantoa varten. Rakentaminen on tarkoitus aloittaa kesään 2005 mennessä.

Espoonkruunu Oy on Espoon kaupungin täysin omistama vuokratalo-osakeyhtiö, joka omisti vuoden 2004 lopussa noin 13 000 vuokra-asuntoa. Lisäksi yhtiö rakennuttaa vuosittain kaupungin asuntopoliittisten tavoitteiden mukaisesti 250 - 400 uutta vuokra-asuntoa. Asunnoissa asuu yli 27 000 espoolaista.

Myynti toteuttaa osaltaan Espoon ja Helsingin välistä Leppävaarasopimusta, jonka mukaan sopimusalueen asuntotuotannosta noin 40 % tulee olla valtion tukemaa sosiaalista asuntotuotantoa.

Hakemus Espoonkruunu Oy pyytää, että sille myytäisiin tontti 51325/1 aravavuokra-asuntojen tai pitkäaikaiseen korkotukeen perustuvien osaomistusasuntojen rakentamista varten. Yhtiö pyrkii aloittamaan rakennustyöt tontilla vuoden 2005 kesään mennessä. Tontti on vuokrattu yhtiölle rakennusluvan hakemista varten ajaksi 16.2. - 30.6.2005.

Tontti Etelä-Leppävaaran Kaivomäen alueelle on laadittu asemakaava, joka

hyväksyttiin 8.3.2004 Espoon kaupunginvaltuustossa. Asemakaavan mukaan suunniteltu tontti 51325/1 kuuluu ½ IV- ja ½ V-kerroksisten asuinkerrostalojen korttelialueeseen (AK). Tontin pinta-ala on 2 339 m² ja rakennusoikeus 3 300 k-m². Lisäksi tontille saa rakentaa erillisen talousrakennuksen ja rakennusten katutasoon liittyviä työ/liiketiloja.

Tontti on merkitty rekisteriin ja on myös kunnallistekniikan puolesta heti rakentamiskelpoinen ja siten tarvittaessa välittömästi luovutettavissa.

Varaus- ja myyntiehdot Kiinteistölautakunta päätti 30.3.2004 (169 §) varata nyt myytäväksi esitettävän tontin Espoonkruunu Oy:lle valtion tukemaa aravarahoituksella tai pitkäaikaisen korkotuen turvin rahoitettavaa vuokra-asunto- tai osaomistustuotantoa varten seuraavansisältöisin ehdoin:

1 Asemakaavan edellyttämät autopaikat tulee sijoittaa alueella sijaitseville LPA-tonteille alueellisen pysäköintiyhtiön kanssa erikseen tehtävän sopimuksen mukaisesti.

2 Pysäköintiyhtiö hallinnoi myös aluetta palvelevia yhteisiä kokoontumis- ja harrastetiloja, joiden kustannuksiin alueella sijaitsevien asuntoyhtiöiden tulee erikseen tehtävän sopimuksen mukaisesti osallistua.

3 Tontti kuuluu Etelä-Leppävaaran yhteisväestönsuojan kerääntymisalueeseen, joten tonttia palvelevat väestön-suojapaikat tulee sijoittaa yhteisväestönsuojaan siitä erikseen tehtävän sopimuksen mukaisesti.

4 Tontille rakennettaessa on noudatettava kortteliin mahdollisesti laadittavaa lähiympäristö- ja korttelisuunnitelmaa.

Nämä ehdot esitetään liitettäväksi tontin myyntiehdoiksi.

Rahoitusmuoto Helsingin ja Espoon keskinäisessä Leppävaaran suunnittelua ja toteutusta koskevassa sopimuksessa edellytetään, että sopimuksen tarkoittamalle alueelle rakennetaan asunnoista noin 40 % sosiaaliseen asuntotuotantoon, millä tarkoitetaan valtion tuella toteutettavaa vuokra-asumista tai sitä lähinnä vastaavaa pitkäaikaiseen korkotukeen perustuvaa osaomistustuotantoa.

Espoonkruunu Oy:n hanke turvaa osaltaan sopimuksessa edellytetyn asuntotuotantojakauman toteutumisen. Kaivomäen asemakaava-alueen suunnitelmanmukaisen toteuttamisen jälkeen alueen asuntorakentamisoikeudesta 39,3 % luetaan sosiaaliseen asuntotuotantoon. Tällöin sopimusalueella on asumiseen kaavoittamatta enää Säterinkallion osa-alue, jonne alustavasti ollaan osoittamassa noin 5 000 k-m² asuntotuotantoa ja jonka toteuttaminen lienee ajankohtaista vuoden 2006 jälkeen.

Aikaisemmin tehty kiinteistöjärjestely, jossa Kaivomäen asemakaava-alueen rakennusoikeudesta nyt myytäväksi esitettävä tontti jää Helsingin ja loput Espoon luovutettavaksi, toteuttaa varsin hyvin kaupunkien välisen sopimuksen ehtoja. Niiden mukaan Helsingin omistamille maille tuli kaavoittaa vähintään 100 000 k-m² asuntorakentamisoikeutta ja tämän ylittävältä osin ylitys jaetaan osapuolten kesken suhteessa Espoo 75 % ja Helsinki 25 %.

Kaivomäen asemakaava-alueen kiinteistöjärjestelyjen jälkeen Helsingin saaman asuinrakennusoikeuden kokonaismäärä on 108 860 k-m², mikä vastaa tarkasti kaupunkien välisen sopimuksen ehtoja.

Tontin hinnoittelu Valtion asuntorahasto on 17.12.2004 hyväksynyt YTV:n esityksestä valtion tukemassa asuntotuotannossa sovellettavat tonttien enimmäis-hinnat pääkaupunkiseudulla. Tontin hinta tulee määritellä vahvistettujen hintavyöhykkeiden mukaan ja ottaen päätöksen mukaisesti huomioon tontin sijainti Leppävaaran keskuksessa erittäin hyvällä paikalla julkisten ja kaupallisten palveluiden sekä juna-aseman läheisyydessä. Asemakaavan mukaisen varsinaisen rakennusoikeuden yksikköhintana voidaan tällöin pitää 360 euroa/k-m². Tontin hinnaksi muodostuu tällöin 1 188 000 euroa.

VS. KAJ Kaupunginhallitus päättänee oikeuttaa kiinteistölautakunnan myymään Espoonkruunu Oy:lle Etelä-Leppävaaran Kaivomäen asemakaava-alueelta 51. kaupunginosan (Leppävaara) korttelin nro 51325 asuinkerrostalotontti nro 1 (pinta-ala 2 339 m², rakennusoikeus 3 300 k-m², osoite Säterinkatu) valtion tukemaa vuokra- tai osaomistusasuntotuotantoa varten seuraavin ehdoin:

1 Kauppahinta on 1 188 000 euroa.

2 Tontin asemakaavan mukaiset autopaikat sijoitetaan alueella sijaitseville LPA-tonteille siitä erikseen ostajan ja pysäköintiyhtiön välillä tehtävän sopimuksen mukaan.

3 Ostajan tulee eri sopimuksin liittää tontti alueen yhteiskerhotiloja hallitsevaan yhtiöön.

4 Tontille rakennettaessa on noudatettava kortteliin mahdollisesti laadittua kortteli- ja lähiympäristösuunnitelmaa.

5 Tonttiin kohdistuva lyhytaikainen vuokrasopimus merkitään kauppakirjan allekirjoituspäivänä päättyväksi.

6 Muuten noudatetaan tavanomaisia kiinteistökaupan ehtoja ja kiinteistölautakunnan mahdollisesti päättämiä lisäehtoja.

Pöytäkirjanote kiinteistölautakunnalle.

Lisätiedot:
Venesmaa Riitta, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 169 2252

LIITTEET	Liite 1	Etelä-Leppävaaran asuntotonttivarauskartta
	Liite 2	Asemakaavakartta

SELVITYS EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIEHELLE XXXXX XXXXXXXXXX TEKEMÄN KANTELUN JOHDOSTA

Khs 2005-98

Xxxxx Xxxxxxxxxx arvostelee 26.11..2004 eduskunnan oikeusasiamiehelle osoittamassaan kirjeessä Kvston 12.11.2003 tekemää hitas-asuntojen enimmäishintojen laskemista koskevaa päätöstä, joka on tullut voimaan 1.3.2004 alkaen.

Kantelukirjeen mukaan eri aikoina valmistuneiden, aikaisemman laskentatavan mukaan enimmäishinnoiltaan samanhintaisten hitas-asuntojen enimmäishinnat muuttuvat Kvston päätöksen mukaisen uuden laskentatavan seurauksena hyvin erisuuruisiksi. Vuosina 1988–1989 valmistuneet asunnot jäävät kirjeen mukaan hintakehityksessä jälkeen sekä niitä vanhemmista että uudemmista hitas-asunnoista. Hintaerot ovat Xxxxx Xxxxxxxxxxx mukaan niin suuria, että hän pitää valtuuston päätöstä kohtuuttomana. Hänen mielestään päätös merkitsee sitä, että hitas-järjestelmän piiriin kuuluvia kuntalaisia ei kohdella yhdenvertaisesti. Xxxxxxxxxxx arvostelee päätöstä myös perustuslaissa tarkoitetun omaisuuden suojan kannalta.

Xxxxx Xxxxxxxxxx on pyytänyt eduskunnan oikeusasiamiestä tutkimaan, toteutuuko kuntalaisten yhdenvertainen kohtelu ja perustuslain takaama omaisuuden suoja tässä asiassa.

./. Kantelukirjelmä on esityslistan tämän asian liitteenä 1.

./. Kvston päätös 12.11.2003 on esityslistan liitteenä 2.

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies pyytää (20.1.2005) Khta toimittamaan kantelun tutkimiseksi tarvittavan selvityksen sekä antamaan asiasta lausunnon 29.3.2005 mennessä.

Asuntolautakunta ilmoittaa (1.3.2005) seuraavaa:

Hitas-järjestelmän tavoitteet ja oikeudellinen perusta

Hitas-järjestelmä on perustettu helpottamaan yksityisten henkilöiden ja lähinnä nuorten sekä keski- ja pienituloisten omistusasunnon hankintaa Helsingissä, jossa omistusasuntojen hinnat ovat selvästi muuta maata korkeampia. Järjestelmä perustuu siihen, että uusia asuntoja tuotettaessa kaupunki hyväksyy rakennustyön suunnitelmat ja kustannukset ja rakennuttajan saama kate määrätään kohtuulliseksi korvaukseksi rakennuttamisen aiheuttamasta työstä ja kustannuksista. Myyntivoitto ei ole riippuvainen suhdannetilanteesta ja kunkin hetkisestä kysynnästä ja tarjonnasta Helsingin asuntomarkkinoilla. Asunnon ensimmäiseen myyntihintaan sisältyvä rakennusvaiheen markkinatilanteesta johtuva rahallinen etu on tarkoitus siirtää asuntoja edelleen myytäessä myös uusille ostajille kaupungin harjoittaman jälleenmyyntihintojen määrittelyn ja kauppojen valvonnan kautta.

Hitas-järjestelmä perustuu kaupungin omistaman tontin vuokraukseen. Tonttia luovutettaessa kaupunki asettaa vuokrasopimuksen tekemisen ehdoksi sen, että rakennettavan talon suunnitelmat ja kustannukset hyväksytetään ennen rakennustyön alkamista kaupungilla tai aravatalojen osalta Asuntohallituksessa ja nyttemmin Valtion asuntorahastossa. Rakennuttajan tulee myydä asunnot enintään kaupungin hyväksymästä rakennuksen hankinta-arvosta lasketulla hinnalla. Asunto-osakeyhtiön yhtiöjärjestykseen tulee sisällyttää lunastuslauseke, jonka mukaan kaupungilla on oikeus lunastaa myytävät asunnot kaupanteon jälkeen yhtiöjärjestyksessä määrätyin perustein laskettavalla hinnalla. Kaupunki on erikseen päättänyt, että se käyttää tätä lunastusoikeutta, jos asunto myydään yhtiöjärjestyksessä määrätyin perustein laskettua hintaa korkeammalla hinnalla. Kaupunki on myöhemmillä päätöksillään yksipuolisesti ilmoittanut, että se ei käytä lunastusoikeutta, jos kauppahinta ei ylitä kaupungin vahvistamien perusteiden mukaista hintaa, joka ylittää yhtiöjärjestyksen mukaisen hinnan ja on samalla päättänyt, että lunastustilanteessa kaupunki maksaa lunastushintana tämän korkeamman hinnan.

Mainittuja yhtiöjärjestyksestä poikkeavia kaupungin vahvistamia hintaperusteita on tällä hetkellä käytössä kaksi. Lähtökohtana on, että kunkin kaupan yhteydessä vertailukohtana käytetään sitä hintaperustetta, joka johtaa myyjälle korkeimpaan hintaan. Jos asunnon käypä hinta on markkinatilanteesta johtuen alempi kuin mainituin perustein laskettu hinta, kauppa syntyy markkinahinnalla. Myyjän pyynnöstä kaupunki laskee ennen kaupantekoa korkeimman hinnan, jonka ylittäminen johtaa siihen, että kaupunki voi käyttää lunastusoikeuttaan kaupanteon jälkeen. Lausunto hinnasta annetaan kirjallisena, jotta ostaja voi ostopäätöstä tehdessään turvallisesti tehdä kaupan asunnosta ilman vaaraa sen menettämisestä kaupan ja ehkä jopa sisäänmuuton jälkeen.

Kun kaupunki viimeksi vahvisti hintaperusteet, joiden mukaan laskettavaa enimmäishintaa ei hitas-asunnon kaupassa saa ylittää, se päätti myös, että 1.3.2007 lukien kaupunki ei sovella asunnon lunastamista harkitessaan muita kuin kahta hintaperustetta. Nämä ovat yhtiöjärjestyksen mukaan laskettava hinta ja viimeksi vahvistetun asuntojen markkinahintaindeksiin perustuvan laskentatavan mukainen hinta. Mainittuun ajankohtaan asti hinta lasketaan edelleen kolmen perusteen mukaan.

Xxxxxxxxxx väite siitä, että uusi laskentatapa kohtelee häntä epäoikeudenmukaisesti ja jopa perustuslain säännösten vastaisesti, perustuu siihen, että tällä hetkellä kaupungin aikaisemmin vahvistama hintaperuste tuottaa hänen asunnolleen korkeamman hinnan kuin uusin laskentatapa. Koska hintoja laskettaessa sovelletaan asunnon arvonkorjauksessa eri indeksejä, eri laskentaperustein laskettujen hintojen keskinäinen suhde vaihtelee suhdannetilanteiden mukaan.

Kaupungin käyttämien enimmäishintaperusteiden lainmukaisuus voi tulla tuomioistuimen ratkaistavaksi tilanteessa, jossa kaupunki on käyttänyt lunastusoikeuttaan ja asunnon ostaja katsoo kaupungin tarjoaman lunastushinnan liian matalaksi nojautuen yhtiöjärjestyksen määräykseen tai kaupungin yksipuolisesti ilmoittamiin yhtiöjärjestyksen mukaista hintaa korkeampaan hintaan johtaviin hintaperusteisiin. Kaupunki ei ole missään vaiheessa ilmoittanut käyttävänsä lunastuksessa asuntojen käypää markkinahintaa, koska hitas-asumisen tarkoitusperiin kuuluu säännelty hintataso.

Hitas-enimmäishintojen laskentaperusteiden vertailu

Hintojen laskentaperusteita on käytössä kolme ja ne voidaan nimetä rakennuskustannusindeksiin, hitas-luovutushintaindeksiin ja asuntojen markkinahintaindeksiin perustuviksi laskentatavoiksi. Näistä ensimmäinen on kirjattu yhtiöjärjestyksiin ja on ainoa, joka on lunastustilanteessa yhtiö- ja sopimusoikeudellisesti kaupunkia sitova.

Eri laskentatavoissa hinta saadaan eräin poikkeuksin seuraavasti:

1. Laskentatapa (rakennuskustannusindeksi)

Yhtiön rakennuksen tai rakennusten hyväksytty hankinta-arvo

+ rakennuskustannusindeksin muutosta vastaava korjaus hankinta-arvoon rakennuksen valmistumisesta laskentahetkeen asti

- poisto korjatusta hankinta-arvosta

+ yhtiön rakennukseen ja tontille tehdyt parannukset yhtiön näin muodostetusta omaisuudesta lasketaan yhtiöosuuden mukainen osa huoneistolle

+ rakennusaikainen korko 14% osakkeiden alkuperäisen kauppahinnan maksuerille rakennuksen valmistumiseen asti tai, jos kauppa on tehty rakennuksen valmistumisen jälkeen, kauppakirjan tekemiseen asti. (6% 1.1.2005 jälkeen valmistuvien osalta)

+ huoneistoon osakkaan toimesta tehtyjen parannusten arvo indeksillä tarkistettuna ja vähennettynä poistoilla (vastaavasti arvonvähennys, jos huoneisto on normaalina pidettävää huonommassa kunnossa

- huoneiston osuus yhtiön lainoista

= yhtiöjärjestyksen mukainen lunastushinta (1. hitas-enimmäishinta)

2. Laskentatapa (hitas-luovutushintaindeksi)

Yhtiön rakennuksen tai rakennusten kaupungin hyväksymän hankinta-arvon perusteella laskettu huoneiston hankinta-arvo

+ rakennusaikainen korko 14% asunnon alkuperäisen kauppahinnan erille asunnon ensimmäiseen kauppakirjan tekemiseen asti

+ yhdistelmäindeksin (70% rakennuskustannusindeksin osuus ja 30% asuntojen markkinahintaindeksin osuus) muutosta vastaava korjaus hankinta-arvoon asunnon ensimmäisen kaupan ajankohdasta laskentahetkeen asti

+ huoneistoon osakkaan toimesta tehtyjen pitkävaikutteisten parannusten arvo korotettuna laskentahetkeen asti yhdistelmäindeksillä (tai vastaavasti kunnosta johtuva vähennys)

+ osuus yhtiön rakennukseen ja tontille tehdyistä pitkävaikutteisista parannuksista korotettuna laskentahetkeen asti yhdistelmäindeksillä

- huoneiston osuus yhtiön lainoista

= 2. kaupungin vahvistamien perusteiden mukainen hitas-enimmäishinta (lunastushinta)

3. Laskentatapa (markkinahintaindeksi)

Yhtiön rakennuksen tai rakennusten kaupungin hyväksymän hankinta-arvon perusteella laskettu huoneiston hankinta-arvo

+ rakennusaikainen korko 6% asunnon alkuperäisen kauppahinnan erille rakennuksen valmistumiseen asti

+ Asuntojen markkinahintaindeksin muutosta vastaava korjaus asunnon hankinta-arvoon asunnon valmistumisesta laskentahetkeen asti

+ huoneistoon osakkaan toimesta tehtyjen parannusten arvo siltä osin kuin yhtenä toimenpidekokonaisuutena toteutettujen parannusten arvo ylittää 100 euroa asuinneliömetriä kohden ja vähennettynä poistolla

+ osuus yhtiön rakennukseen ja tontille tehdyistä parannuksista siltä osin kuin yhtenä toimenpidekokonaisuutena toteutettujen parannusten arvo ylittää 150 euroa asuinneliömetriä kohden ja vähennettynä poistolla

- huoneiston osuus yhtiö lainoista

= 3. kaupungin vahvistamien perusteiden mukainen hitas-enimmäishinta (lunastushinta)

Tällä hetkellä uusin 1.3.2004 voimaan tullut kolmas laskentatapa tuottaa useimmissa tapauksissa korkeimman enimmäishinnan hitas-asunnoille jälleenmyyntihintojen määrittelyssä. Hitas-asuntoja on tällä hetkellä yli 19 000. Vuosina 1988 – 1990 valmistui 2 953 asuntoa. Tietoa siitä, kuinka monen asunnon osalta kolmas laskentatapa antaa huonomman hinnan kuin aiemmin käyttöön otetuilla indekseillä laskien, ei ole käytettävissä. Lähes kaikissa tapauksissa ensimmäinen yhtiöjärjestykseen perustuva laskentatapa tuottaa vertailussa alimman hinnan. Eri suhdannetilanteissa pääasiassa toisen ja kolmannen laskentatavan mukaan laskettavien hintojen edullisuus myyjälle saattaa vähäisen asuntomäärän osalta vaihdella indeksien erilaisuudesta johtuen.

Xxxxxxxxxx kirjoituksessa kaupungin toimenpiteitä koskeva arvostelu kohdistuu siihen, että uusin kolmas laskentatapa tuottaa hänen asunnolleen tällä hetkellä ja mahdollisesti myös 1.3.2007 jälkeen alemman hinnan kuin aiemmin voimassa ollut toinen laskentatapa.

Indeksien kehityksestä riippuen on teoreettisesti mahdollista, että ensimmäinen laskentatapa tuottaisi jossakin suhdannetilanteessa korkeimman enimmäishinnan. Jos näin kävisi, yhtiöjärjestyksen mukainen lunastushinta on se hinta, joka kaupungin tulee maksaa lunastaessaan asunnon. Vastaavasti kaupunki ei voi edellyttää ostajan ja myyjän välisessä kaupassa käytettäväksi alempaa hintaa.

Olennaista hitas-asunnon omistajien hintaodotusten kannalta ovat ne laskentaperusteiden erot, jotka sääntelevät toisen ja kolmannen laskentatavan mukaisten hintojen välistä suhdetta. Erot muodostuvat kolmesta tekijästä: Valitusta indeksistä ja siitä ajankohdasta, jolloin indeksitarkistus asunnon hintaan aloitetaan, rakennusaikaisten maksueräkorkojen korkokannasta ja siitä ajasta, jolle korko lasketaan sekä rakennus- ja huoneistokohtaisten parannusten erilaisesta huomioonottamisesta eri laskentatavoissa.

Kaupunki pyysi asiaa valmisteltaessa lausunnon Tilastokeskukselta eri indeksien soveltuvuudesta hitas-asuntojen enimmäishintojen laskemiseen. Tilastokeskuksen ja kaupungin omien indekseihin perehtyneiden asiantuntijoiden mukaan johdonmukaisin ja hitas-asukkaita oikeudenmukaisimmin kohteleva indeksi tähän tarkoitukseen on vanhojen asuntojen hintaindeksi, jota myös asuntojen markkinahintaindeksiksi kutsutaan. Myös yksittäiset hitas-asukkaat ja Hitas-asukkaiden yhdistys ovat vaatineet jo 80-luvun alusta lukien tähän indeksiin siirtymistä, kun asuntojen hintojen voimakkaasti noustessa Helsingissä kävi ilmi, että rakennuskustannusindeksi ei pitemmän ajan sisällä nosta hitas-asunnon arvoa vapaasti hinnoiteltavien asuntojen hintojen suhteessa.

Ottaessaan 1.3.2004 lukien käyttöön uuden asuntojen markkinahintoihin perustuvan indeksin kaupunginvaltuusto samalla päätti poistaa hitas-luovutushintaindeksiin perustuvan laskentatavan, koska siihen vaikuttaa rakennuskustannusindeksi 70 prosentin painoarvolla. Toisen laskentatavan poistamisella pyrittiin myös selkeyttämään laskentatapoja siten, että hitas-asukkaat voisivat tulevaisuudessa itse laskea asuntonsa arvon haluamallaan hetkellä. Asian valmistelu on tältä osin kesken salassapitosäännösten tulkintaongelmien vuoksi.

Toisessa laskentatavassa indeksin mukainen arvonnousu asunnon alkuperäiselle hankinta-arvolle lasketaan kauppakirjan tekemisestä lukien koko kauppahinnalle, vaikka sitä ei olisi maksettu. Tällaiselle laskentasäännölle ei ole hyväksyttävää perustetta ja se kohtelee ensimmäisiä asunnonostajia hyvin eri tavalla riippuen siitä, ovatko he ostaneet asunnon heti rakennustyön alkuvaiheessa vai ehkä jopa talon valmistumisen jälkeen. Olennaista on myös se kuinka paljon indeksi on noussut rakennusvaiheen aikana tai myös laskenut. Asuntojen markkinahintojen voimakkaasti romahtaessa laskusuhdanteessa olisi kohtuutonta, että asunnon koko hintaa alennettaisiin indeksin laskiessa rakennusaikana, vaikka asunnosta ei ole maksettu vielä kuin osa tai ei mitään. Oikeudenmukaisempi tapa on hyvittää ensimmäistä asunnon ostajaa rakennusaikana maksetuille kauppahinnan maksuerille laskettavalla korolla, joka on myös kompensaatiota sille korolle, jonka asunnon ostajat ovat rakennusaikana maksaneet rahalaitokselle ilman, että ovat vielä voineet hyödyntää ostamaansa asuntoa. Koska urakoitsijat ovat jo sisällyttäneet asunnon hintaan rakennuskustannusten nousun rakennustyön ajalta, on johdonmukaista, että asunnon arvonnousu otetaan huomioon vasta siitä ajankohdasta, jolloin se on valmis tuote, jonka arvo elää suhteessa markkinoihin.

Rakennusaikaisen asunnon maksuerille laskettavan koron korkokanta on ollut kiinteä 14 prosenttia. Se on kahdessa ensimmäisessä laskentatavassa sama ja perustuu siihen aikaan, kun rakennuttajat perivät maksuerille tämän suuruista korkoa ensimmäisen kaupan tekemiseen asti, kun kauppa tehtiin yhden tai useamman maksuerän jo eräännyttyä. Korkotaso on vaihdellut huomattavasti aikojen kuluessa ja vain murto-osassa hitas-asuntokannassa korko on rakennusaikana ollut tämän suuruinen. Tällä hetkellä on yleistä, että rakennuttaja ei myöhemmin tehdyissäkään kaupoissa peri maksuerille korkoa. Parempana vertailukohtana korkokannalle on jo useiden vuosien ajan ollut se korko, jota pankit perivät rakennusaikana asunnon ostajilta siitä lainasta, jolla he maksavat asunnon maksueriä.

Pitemmän ajan keskikoron perusteella asuntolautakunta valitsi kolmanteen laskutapaan maksueräkoron korkokannaksi kuusi prosenttiyksikköä. Samoin muilla laskentatavoilla laskettaessa rakennusaikaiseksi koroksi valittiin kuusi prosenttiyksikköä 1.1.2005 jälkeen valmistuvissa kohteissa.

Koska maksueräkorko on laskennallinen erä, enimmäishinnan muodostumisessa on perusteltua, että korkokanta on edelleen kiinteä. Tämä on edellytys hitas-asukkaiden yhdenmukaiselle kohtelulle. Todella maksettujen korkojen korkokantaa ei enää pitkän ajan kuluttua ensimmäisestä kaupasta voida varmuudella selvittää eikä asunnon myyjillä yleensä ole enää vuosien kuluttua tositteita asiasta säilytettynä.

Koska maksueräkoron korkokanta on huomattavasti pienempi kuin aikaisemmissa laskentatavoissa, se luonnollisesti osaltaan vaikuttaa siihen, että osassa asuntokantaa uusin laskentatapa tuottaa matalamman enimmäishinnan kuin aiempi laskentatapa. Korkokantaa olennaisempi vaikutus hintoihin on kuitenkin määrätyissä suhdannetilanteissa sillä lasketaanko indeksikorotus kauppakirjan tekemisestä koko asunnon hinnalle vai hyvitetäänkö ensimmäistä ostajaa maksueräkorolla. Vaikutus on asunnon myyjälle edullinen, jos indeksi on rakennusaikana voimakkaasti noussut ja epäedullinen, jos indeksinousu on vähäinen tai jopa negatiivinen.

Asuntoihin liittyvien parannusten sisällyttämisessä hitas-asunnon enimmäishintaan toinen ja kolmas laskentatapa poikkeavat olennaisesti toisistaan.

Toisessa laskentatavassa hintaan sisällytetään kaikki sellaiset perusparannus- ja peruskorjaustoimenpiteet, jotka olennaisesti parantavat asunnon asuttavuutta. Hitas-asunnon hintaan lisätään ne todelliset kustannukset, jotka toimenpiteestä ovat aiheutuneet. Sen jälkeen ne ovat osa asunnon hintaa ja vaihtelevat saman yhdistelmäindeksin muutosten mukaisesti kuin asunnon arvo. Käytännössä toimenpiteiden luonne on kuitenkin säännöllisesti sellainen, että niillä ei ole asunnon arvoa pysyvästi korottavaa vaikutusta, jos niitä verrataan asuntomarkkinoilla vapaasti hinnoiteltavassa asunnossa tehtyihin vastaaviin toimenpiteisiin. Toimenpiteiden arvoa korottava vaikutus on useimmiten vain tilapäinen ja arvonkorotus olisi perusteltua poistaa lyhyen ajan kuluessa.

Kolmannessa laskentatavassa asunnon arvoa parantavana otetaan hinnassa huomioon vain se toimenpiteiden kustannusten osuus, joka ylittää määrätyn raja-arvon (talokohtaiset toimenpiteet 150 euroa/huoneistoneliömetri ja huoneistokohtaiset toimenpiteet 100 euroa/huoneistoneliömetri). Perusteena tälle muutokselle aikaisempaan käytäntöön verrattuna on se, että asuntojen markkinahintaindeksi jo sellaisenaan kuvaa niitä arvonmuutoksia, mitä asuntokannassa on tapahtunut. Perusteltuna voidaan kuitenkin pitää sitä, että, jos toimenpiteen kustannusvaikutus on erittäin huomattava, mikä tulee kysymykseen useimmin sellaisissa suurissa toimenpiteissä, joilla korjataan talon rakennus- tai suunnitteluvirheitä, on kohtuullista, että tällaisen toimenpiteen kustannukset eivät jää yksinomaan yhden asunnon omistajan rasitukseksi, jos asunnon markkinahinta olisi niin korkea, että lisäkustannukset voidaan saada kauppahinnassa takaisin. Koska taloon ja asuntoon tehtyjen lisätoimenpiteiden aiheuttama arvonkorotus ei asuntomarkkinoilla käytännössä ole pitkäaikainen ja pienikin kulutus poistaa niiden hintavaikutuksen, poistetaan parannusten vaikutus hinnasta kohtuullisen ajan kuluessa.

Rakennuksessa ja asunnossa tehtyjen parannusten määrästä riippuen niiden arvoa korottava vaikutus on hyvin erilainen toisessa ja kolmannessa laskentatavassa. Kolmannessa laskentatavassa joidenkin indekseihin perehtyneiden asiantuntijoiden mukaan olisi parannusten vaikutus asunnon enimmäishintaan ollut perusteltua jättää kokonaan huomioon ottamatta.

Järjestelmän kehittämistarpeet

Xxxxxxxxxx on ostanut molemmat hitas-asuntonsa sellaisena ajankohtana (vuosina 1979 ja 1986), jolloin enimmäishinta tarkistettiin jälleenmyytäessä vain yhtiöjärjestyksen mukaisella rakennuskustannusindeksillä. Hitas-luovutushintaindeksi otettiin käyttöön vuonna 1989. Myydessään aiemmin ostamansa hitas-asunnon (vuonna 1991) enimmäishinta laskettiin nimenomaan hitas-luovutushintaindeksillä. Hänelle ei ole aiheutunut minkäänlaista taloudellista vahinkoa laskentaperusteiden uusimisten vuoksi, häntä ei ole harhautettu eikä hänelle ole annettu väärää tietoa kauppojen teon yhteydessä asuntojen jälleenluovutushintojen laskentaperusteista, vaan on toimittu kulloinkin voimassa olleiden päätösten ja kaupungin ohjeiden mukaan.

Kuten Xxxxxxxxxx aivan oikein toteaa, jäävät vuosina 1988 – 1990 valmistuneiden hitas-asuntojen enimmäishinnat markkinahintaindeksillä laskettaessa useissa tapauksissa alemmiksi kuin hitas-luovutushintaindeksillä laskettaessa. Asuntomarkkinoiden ylikuumenemisen seurauksena asuntojen hinnat nousivat 1980-luvun loppupuolella voimakkaasti. Korkeimmillaan markkinahintaindeksi oli elo - lokakuussa 1989, jolloin indeksi oli 237,7. Asuntojen hinnat laskivat voimakkaasti 1990-luvun alkupuolella taloudellisen matalasuhdanteen seurauksena. Alimmillaan markkinahintaindeksi oli helmi-huhtikuussa 1993, jolloin indeksiluku oli 118,0. Yhtä korkean indeksiluvun kuin vuoden 1989 elo - lokakuussa markkinahintaindeksi saavutti uudelleen vasta toukokuussa 2000 (237,9).

Vaikka eri indeksien kehitystä ei voida vuosien päähän luotettavasti ennustaa, eikä näin ollen voida tässä vaiheessa varmasti tietää hitas-asuntojen enimmäishintakehitystä eri indekseillä laskettaessa, olisi asuntolautakunnan mielestä kohtuullista muuttaa kaupunginvaltuuston 12.11.2003 tekemää hitas-järjestelmän kehittämispäätöstä siten, että asuntojen jälleenmyyntihinnat lasketaan hitas-luovutushintaindeksillä 1.3.2007 jälkeenkin. Näin voidaan estää se yksittäisissä tapauksissa hyvinkin huomattava enimmäishinnan aleneminen, johon oikeusasiamiehelle osoitetussa kirjoituksessa on kiinnitetty huomiota. Tehdyn seurannan perusteella on voitu havaita, että erot uusimman ja sitä edeltäneen laskentaperusteen mukaan laskettavissa hinnoissa voivat yksittäistapauksissa nousta jopa kymmeniin tuhansiin euroihin 1.3.2007 poistuvaksi päätetyn laskentatavan tuottaessa korkeimman hinnan. Useilla alueilla tämä korkeampikin hinta jää alle alueen markkinahintatason. Asunto on saatettu ostaa käytettynä korkeampaan hintaan kuin, millä se voimassa olevan päätöksen mukaan saataisiin sanotun ajankohdan jälkeen myydä. Seurantatietojen mukaan olisi perusteltua, että enimmäishinta laskettaisiin jatkossakin kolmella laskentatavalla (rakennuskustannus-, hitas-luovutushinta- ja markkinahintaindeksillä). Näin voidaan paremmin kuin kahta hintaperustetta käyttäen taata asuntojen tasainen enimmäishintakehitys ja mahdollistaa asunnon vaihtaminen helpommin.

Johtopäätökset Korkein hinta, jolla hitas-asunto saadaan kaupungin suorittamassa hintavalvonnassa myydä ilman, että kaupunki käyttää lunastusoikeuttaan asuntokaupassa, on joko yhtiöjärjestyksen mukainen lunastushinta tai kaupungin yksipuoliseen kannanottoon perustuva korkeampi hinta. Hitas-enimmäishinnalla on sääntelyvaikutusta vain silloin, kun asunnon hinta vapaasti hinnoiteltuna asuntomarkkinoilla ylittäisi sen säännellyn hinnan.

Kaupungin harjoittaman hintasääntelyn oikeudellinen perusta on yhtiöjärjestykseen otettu määräys kaupungin lunastusoikeudesta. Tällä määräyksellä on oikeudellista merkitystä ensisijassa asunnon ostajalle, koska asunnon myyjä on asunnon ostaessaan ollut tietoinen kaupungin lunastusoikeudesta ja siitä millä hinnalla lunastus voi yhtiöjärjestyksen mukaan tapahtua. Yhtiöjärjestys ei estä kaupantekoa kaupungin hyväksymää hintaa korkeammastakin hinnasta, mutta eräissä riitatapauksissa on tuomioistuin päätynyt siihen, että ostaja on saanut enimmäishinnan ylittävän hinnanosan takaisin. Kaupungin lunastusoikeutta koskevassa riitatapauksessa kaupungin tarjoama yhtiöjärjestyksen mukaiset perusteet ylittävä hinta on katsottu riittäväksi lunastushinnaksi lunastuksen toteutumiseksi, kun kaupunki on yksipuolisesti ilmoittanut maksavansa tämän ylemmän hinnan.

Asunnon ostajan kannalta on tärkeää, että hän voi saada varmuuden siitä, ettei hän menetä asuntoa lunastuksen kautta, jos hän ei ole maksanut kaupungin vahvistamien perusteiden mukaista hintaa korkeampaa hintaa tai, jos asunto häneltä lunastetaan, hän saa siitä ainakin yhtiöjärjestyksen mukaisen hinnan tai hinnan, jonka kaupunki on julkisesti ilmoittanut suostuvansa maksamaan. Nämä asunnon ostajan kannalta olennaiset oikeudelliset näkökohdat täyttyvät nykyisessä sääntelyjärjestelmässä. Asunnon myyjä ei voi saattaa hitas-asunnon enimmäishintaperusteita yksityisoikeudellisena riita-asiana oikeuden ratkaistavaksi.

Kuitenkin Xxxxxxxxxx asiassa hänen omistamansa asunnon myyntihinta saattaa tosiasiallisesti laskea kaupungin viimeksi tekemän hintaperustepäätöksen johdosta edellyttäen, että asunnon vapaa markkinahinta ylittää kaupungin hyväksymän enimmäishinnan. Joka tapauksessa hänen asuntonsa enimmäishinta on vähintään yhtiöjärjestyksen mukainen lunastushinta, mikä on ollut hänen tiedossaan jo asuntoa ostettaessa. On mahdollista, mutta lyhyellä ajanjaksolla epätodennäköistä, että uusimpien ja edellisten hintaperusteiden tuottama hintasuhde indeksimuutoksista johtuen kääntyisi nykyisestä päinvastaiseksi. Onko kaupungin viimeksi tekemällä hintaperustepäätöksellä vaikutusta pitkällä ajanjaksolla tulevaisuudessa Xxxxxxxxxx asunnon arvoon, jää riippumaan siitä, miten asuntojen hinnat ja rakennuskustannukset Helsingissä ja erityisesti asunnon sijaintialueella tulevaisuudessa kehittyvät.

Xxxxxxxxxx samoin kuin useat muut hitas-asunnon omistajat ovat kaupungin aiemman hintapäätöksen perusteella uskoneet jopa useiden vuosien ajan asuntonsa hinnan muodostuvan sellaisen laskentajärjestelmän mukaan, joka jatkuvasti tai pitemmällä ajanjaksolla johtaa korkeampaan hintaan kuin ne hintaperusteet, jotka 1.3.2007 jälkeen jäisivät kaupunginvaltuuston päätöksellä voimaan. Kohtuullista olisi näissä tapauksissa, että tehdyistä päätöksistä poiketen tätä myyjälle edullisempaa hintaperustetta käytettäisiin edelleen mainitun määräajan jälkeenkin, kuitenkin siten muokattuna, että laskentaperusteeseen sisältyvät epäjohdonmukaisuudet korjataan.

Asuntolautakunta katsoo, että kaupunki ei ole yksipuolisesti hitas-asuntojen enimmäishinnoista päättäessään suorittanut lakiin perustuvaa harkintaa, vaan tehnyt päätöksiä yksityisoikeuden piiriin kuuluvissa asioissa, yleistä hyvää edistävien tavoitteiden toteuttamiseksi. Kaupungin päätöstä hitas-enimmäishintaperusteista ei voida pitää lain vastaisena. Sitä, että päätös saattaa aiheuttaa taloudellisia vaikutuksia tulevissa hitas-asuntojen kaupoissa myyjän tai ostajan eduksi, voidaan pitää markkinatalousjärjestelmän omistamisen riskien piiriin kuuluvana asiana. Eri suhdannetilanteissa asuntojen myyntiarvot vaihtelevat Helsingissä erittäin voimakkaasti omistajan eduksi tai tappioksi.

Kaupungin päättämiä uusia hitas-asunnon enimmäishintaperusteita sovelletaan yhdenmukaisesti kaikkiin hitas-asuntoihin aivan kuten aiempiakin perusteita. Kaikkia hitas-asukkaita kohdellaan laskentatapoja sovellettaessa yhdenmukaisesti. Uusin enimmäishinnan laskentatapa on edellisiä laskentatapoja johdonmukaisempi sekä paremmin tosiasioihin perustuva ja siten myös kohtelee hitas-asukkaita pääosin oikeudenmukaisemmin kuin aiemmin päätetyt laskentatavat. Hitas-järjestelmän tarkoitusperiin kuuluva tavoite, että sen piiriin kuuluvien asuntojen alkuperäiseen hintaan sisältynyt taloudellinen etu asunnon ensimmäiselle ostajalle siirtyy mahdollisimman tarkkaan samansuuruisena myös myöhemmille asunnon ostajille, toteutuu nyt tehtyjen päätösten jälkeen aiempaa paremmin, vaikkakin vanhimpien asuntojen hintataso on joissain tapauksissa noussut jopa markkinahintojen yläpuolelle.

Vaikka kaupunki ei ole hintaperusteista päättäessään toiminut lainvastaisesti, asuntolautakunta pitää perusteltuna, että kaupunginhallitus antaisi asuntolautakunnalle tehtäväksi valmistella kertyneiden seurantatietojen pohjalta ehdotuksen siitä, että hitas-asunnon enimmäishinta ei alenisi hintalaskentaperusteissa viimeksi päätettyjen muutosten johdosta asetetun siirtymäajan päätyttyä 1.3.2007.

Kaupunginkanslian oikeuspalvelut toteaa (7.3.2005) eduskunnan oikeusasiamiehelle tehdyn kantelun johdosta seuraavaa:

Oikeuspalvelut viittaa asuntolautakunnan asiassa antamaan lausuntoon, ja toteaa lisäksi seuraavaa:

Ostaessaan hitas-asunnon asukas hyväksyy samalla yhtiöjärjestyksen, sen määräykset kaupungin oikeudesta lunastaa huoneisto ja laskentakaavan, jolla huoneiston enimmäismyyntihinta määräytyy. Alun perin on noudatettu yhtiöjärjestyksen laskentakaava määriteltäessä asunnon enimmäispyyntihintaa. Sittemmin kaupunki on ilmoittanut, että huoneiston arvo voidaan laskea myös toisella perusteella, ns. hitas-yhdistelmäindeksillä, mutta siten, että asukkaan huoneistosta saama enimmäishinta määräytyy korkeamman hinnan tuottavan laskentamallin mukaisesti. Kaupunki on ottanut käyttöön 1.3.2004 käyttöön myös markkinahintaindeksin. Enimmäishintaa laskettaessa sovelletaan 1.3.2007 lukien enää yhtiöjärjestyksen mukaista indeksiä ja markkinaindeksiä kuitenkin siten, että enimmäishinta lasketaan sen kaavan mukaan, joka tuottaa asunnolle korkeamman arvon.

Siirryttäessä noudattamaan markkinahintaindeksiä on mahdollista, että asunnon enimmäishinta muodostuu pienemmäksi kuin hitas-yhdistelmäindeksillä laskettaessa. Huomioitavaa on kuitenkin, että kyseessä on vain tämänhetkisestä markkinatilanteesta johtuva tulos. Lisäksi on huomattava, että indekseillä ei lasketa omaisuuden arvoa, vaan pelkästään rajoitetaan asunnon hintapyyntöä. Todellisuudessa toteutuva hinta voi olla huomattavasti alhaisempi kuin markkinaindeksillä laskettu enimmäishinta.

Kaupungin menettely ei riko perustuslain omaisuuden suojaa. Kaupunki ei ole oikeudettomasti alentanut Xxxxxxxxxx omaisuuden arvoa, sillä asunnon arvo on edelleen vähintään yhtiöjärjestyksen laskentamallin mukainen. Kaupunki on sitoutunut ainoastaan yhtiöjärjestyksen määräyksiin. Yhtiöjärjestyksen määräykset ovat tulleet myös ostajien tietoon heidän ostaessaan hitas-asunnon.

Ns. yhdistelmäindeksi ei ole tullut kaupunkia sitovaksi, koska sen soveltaminen ei ole perustunut sopimukseen eikä muuhunkaan sitoumukseen. Kaupunki on siten voinut yksipuolisesti päättää, että yhdistelmäindeksistä luovutaan siirtymäajan jälkeen, ilman, että se olisi oikeudettomasti puuttunut Xxxxxxxxxx omaisuuden arvoon.

Xxxxxxxxxx on esittänyt myös, ettei häntä ole kohdeltu yhdenvertaisesti verrattuna muihin hitas-asunnon omistajiin. Väite ei pidä paikkaansa vaan uuden indeksin käyttöön otolla on pyritty nimenomaan hitas-asukkaiden tasapuoliseen ja yhdenvertaiseen kohteluun. Kaikkia samassa asemassa olevia eli hitas-asunnonomistajia kohdellaan samalla tavalla, kun kaikkien asunnon enimmäisarvo määräytyy samalla tavalla tilastotietojen mukaan. Kohtelu on siten yhdenvertaista. Kohtelu ei olisi tasapuolista, jos kaikkien asukkaiden asuntojen enimmäishintaa ei laskettaisi samalla tavalla ja samoihin tilastotietoihin perustuen.

Tietokeskus mainitsee (8.3.2005) lausunnossaan mm, että

Asuntojen hintaindeksi (Xxxxx Xxxxxxxxxxx käyttää käsitettä uusi HITAS-indeksi) on menetelmällisesti luotettava. Se perustuu vankkaan teoria teoria- ja tutkimuspohjaan. Asuntojen hintaindeksiä seurataan ja ylläpidetään indeksien laatuvaatimuksia tiukasti noudattaen Tilastokeskuksen toimesta.

Hitas-asunnon omistajan näkökulmasta järjestelmän keskeinen kriteeri on, että omistettava asunto säilyttää arvonsa. Toinen tärkeä kriteeri on, että asunnon omistaja voi vaihtaa asuntoa, kun perheen elämäntilanne ja talous sitä edellyttävät. Koska Hitas-asunnot muodostavat suhteellisen pienen osan asuntokannasta, asunnon vaihto edellyttää usein asuntosektorilta toiselle siirtymistä, mm. Hitas-asuntojen ja säätelemättömien asuntojen välillä. Parhaat edellytykset tämäntyyppiselle liikkuvuudelle syntyvät, jos Hitas-asuntojen hinnat vaihtelevat samaan tahtiin säätelemättömien asuntojen kanssa. Tämä toteutuu automaattisesti, kun Hitas-asuntojen jälleenmyyntihinnat sidotaan Helsingin vanhojen asuntojen hintaindeksiin. Silloin Hitas-asunto on aina suunnilleen samassa suhteessa halvempi kuin samanlaatuinen säätelemätön asunto suhdannetilanteesta riippumatta.

Xxxxx Xxxxxxxxxx kantelussa ei ole numeerisia laskelmia graafisten esitysten taustalla, joten niiden oikeellisuutta ei pääse tarkastamaan.

Vapaarahoitteisten asuntojen osalta aivan samanlainen ja –tasoinen asunto on kaupungin eri alueilla eri hintainen. Uudessa HITAS-asuntojen markkinaindeksissä indeksin pohjana on koko kaupungin hintataso, joten alueelliset erot hintakehityksessä tasoittuvat. Tämä tarkoittaa, että halvempien alueiden HITAS-asuntojen hinta määräytyy korkeammaksi ja vastaavasti kalliimpien alueiden hinta alemmaksi verrattuna vapaiden asuntomarkkinoiden alueelliseen hintakehitykseen.

Vanhojen vapaarahoitteisten asuntojen hinnat olivat erittäin korkealla 1980-luvun lopulla ja asuntohintaindeksin arvot korkeita ja tällöin valmistuneiden asuntojen hinnannousu ei ole uuden laskentatavan mukaan noussut yhtä paljon kuin muuna ajankohtana valmistuneiden asuntojen hinnat. Kuitenkin esimerkiksi FIM 505 378, 05 (85 000 euroa) maksaneen lokakuussa 1989 valmistuneen Hitas-asunnon hinta on noussut asuntoindeksin mukaan 23 % (kerroin 1.2305427) ja vanhan hintaindeksin (kerroin 1.2820058) mukaisesti 28 %, jos myynti tapahtui helmikuussa 2005 (huomioitu vain indeksiin perustuva muutos, ei perusparannuksia tai poistoja).

Tietokeskus on tutkinut asuntomarkkinoita ja asuntojen toteutuneiden myyntihintojen vaihteluita pitkältä ajalta. Tutkimus kertoo, että samalla kun kantakaupungin hintataso on noussut voimakkaasti, oli halvimpien asuinalueiden reaalinen neliöhintataso vuonna 2001 samalla tasolla kuin oli halvimpien alueiden hintataso vuonna 1965.

Vs. kaj viittaa edellä oleviin lausuntoihin ja toteaa, että eduskunnan oikeusasiamiehelle tehdyssä kantelussa väitettyä lainvastaista menettelyä, jossa rikottaisiin omaisuuden suojaa tai kuntalaisten yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ei lausunnon antajien mukaan 1.3.2004 voimaan tulleessa hitas-asuntojen enimmäishintojen laskentajärjestelmässä ole.

Hitas-järjestelmään uutena indeksinä tuotu asuntojen hintaindeksi on, kuten tietokeskus ilmoittaa, menetelmällisesti luotettava ja perustuu vankkaan teoria- ja tutkimuspohjaan. Kyseisen indeksin käyttöön ottaminen 1.3.2004 alkaen enimmäishintojen laskemiseksi toteuttaa pääsääntöisestinhyvin ne tarpeet ja tavoitteet, joita hitas-järjestelmän kehittämiselle alun perin asetettiin. Tästä ei olla eri mieltä.

Kolmen vuoden ylimenokausi uuteen laskentajärjestelmään siirryttäessä päättyy helmikuun lopussa vuonna 2007. Sen jälkeen Helsingin asuntojen yleinen hintakehitys ja sen perusteella laskettava asuntojen hintaindeksi tulee hitas-yhtiöiden yhtiöjärjestyksiin kirjatun indeksin (rakennuskustannusindeksi) lisäksi olemaan määräävänä tekijänä enimmäishintoja laskettaessa.

Asuntolautakunnan lausunnon mukaan poikkeuksellisen asuntomarkkina tilanteen aikana vuosina 1988–1990 valmistuneiden hitas-asuntojen kohdalla saattaa syntyä ylimenokauden päätyttyä maaliskuussa 2007 tilanne, jossa näiden asuntojen enimmäishinnat markkinahintaindesillä laskettaessa useissa tapauksissa jäävät alemmiksi kuin vanhan järjestelmä mukaisesti hitas-luovutushintaindeksillä laskettaessa.

Tämä tilanne saattaa syntyä n. 800 hitas-asunnon kohdalla. Asialla on merkitystä ainoastaan, jos asuntojen markkinahinta ylittää hitas-enimmäishinnan. Asuntolautakunnan arvion mukaan, joka perustuu seurantatietoihin, näin voi käydä useilla alueilla.

Vaikka indeksien kehitystä ei varmasti voida ennustaa, asuntolautakunnan mielestä olisi tarpeellista muuttaa Kvston 12.11.2003 tekemää päätöstä siten, että asuntojen jälleenmyyntihinnat lasketaan markkinahintaindeksin lisäksi hitas-luovutushintaindeksillä 1.3.2007 jälkeenkin.

Vs. kaj:n mielestä huolimatta siitä, että uusi järjestelmä pääsääntöisesti toimii hyvin, olisi edellä mainitun epäkohdan poistamiseksi ja mahdollisten yksittäisten hitas-asuntojen enimmäishintojen pudotuksen estämiseksi syytä toimia asuntolautakunnan ehdottamalla tavalla.

VS. KAJ Kaupunginhallitus päättänee antaa selvityksenään eduskunnan oikeusasiamiehelle asuntolautakunnan, kaupunginkanslian oikeuspalveluiden, tietokeskuksen ja vs. kaupunkisuunnittelu- ja kiinteistötointa johtavan apulaiskaupunginjohtajan lausuntoihin perustuvan selvityksen.

Samalla kaupunginhallitus päättäne kehottaa asuntolautakuntaa tekemään 15.9.2005 mennessä kaupunginhallitukselle esityksen hitas-järjestelmän edelleen kehittämiseksi siten, että hitas-asunnon enimmäishinta ei alene siirtymäkauden jälkeen 1.3.2007 hitaslaskentaperusteisiin 12.11.2003 tehtyjen muutosten johdosta.

Kirje eduskunnan apulaisoikeusasiamiehelle sekä pöytäkirjanote asuntolautakunnalle, kaupunginkanslian oikeuspalveluille ja tietokeskukselle.

Lisätiedot:
Venesmaa Riitta, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 169 2252

LIITTEET	Liite 1	Xxxxx Xxxxxxxxxx kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle
	Liite 2	Kaupunginvaltuuston päätös 12.11.2003 hitas-järjestelmän kehittämisestä
	Liite 3	Kirjeluonnos eduskunnan apulaisoikeusasiamiehelle

14.3.2005 pöydälle pantu asia

KULTTUURINEUVOTTELUKUNNAN ASETTAMINEN

Khs 2002-2603

Kvsto päätti 15.5.2002 (asia 15), että Kulttuurikomitea 2000:n mietinnössään esittämät tavoitteet ja ehdotukset otetaan huomioon tulevien vuosien talousarvio- ja taloussuunnitelmaehdotuksia, sitovia toiminnallisia tavoitteita sekä toimintasuunnitelmia valmisteltaessa siten,

1 että kaupungin kulttuuritoimintojen kehittämistä jatketaan komitean esittämien suuntaviivojen pohjalta ja

2 että kaupungin toiminnassa otetaan mahdollisuuksien mukaan huomioon komitean ehdotukset.

Samalla Kvsto päätti, että komitean ehdotusten mukaisten yhteistyöprojektien valmistelua jatketaan yhdessä asianomaisten yhteistyökumppaneiden kanssa taloudellisten edellytysten sallimissa rajoissa.

Sj toteaa, että komitean yhden esityksen tavoitteena on kehittää järjestelmä ja organisaatio, jonka puitteissa kulttuurin toimijat ja muut siihen liittyvät tahot voivat kulttuurikaupunkivuoden kokemusten rohkaisemina harjoittaa entistä tiiviimpää yhteistyötä. Siten voidaan luoda resursseja ja täsmennettyjä toimintoja aiempaa laajemmalta pohjalta. Monet toimijat – julkiset, yksityiset ja yhteisöt omaavat samat kulttuuritarjonnan tavoitteet. Voimavarojen yhdistäminen mahdollisimman tehokkaasti olisi tarkoituksenmukaista.

Khs totesi Kvston em. esityslistalla, että olisi perusteltua jatkaa tavoitteiden toteuttamista kokoamalla yhteistyötä edistävä neuvottelukunta. Sen tehtävänä olisi kehittää kulttuurivuonna 2000 syntynyttä innovatiivisuutta ja uusien mallien luomista kulttuuritoimintoihin. Neuvottelukunta valmistelisi nykyistä parempia lähtökohtia mm. yritysyhteistyön turvaamiselle, verkostojen kehittämiselle, voimavarojen yhdistämiselle, kulttuurin taloushallinnon ja tuottamisen sekä kulttuuriviestinnän ja osaamisen kehittämiselle sekä lisäksi kansainvälisyydelle. Erityisen tärkeätä olisi yhteistyön jatkaminen ja laajentaminen valtiovallan, naapurikuntien, korkeakoulujen ja yrityselämän kanssa.

Khs päätti 3.3.2003 asettaa toimikautensa loppuun asti neuvottelukunnan, jonka tehtävänä on kehittää edelleen kaupungin kulttuurivuonna 2000 syntynyttä innovatiivisuutta ja uusien mallien luomista kulttuuritoimintoihin siten, että neuvottelukunta valmistelee nykyistä parempia lähtökohtia mm. yritysyhteistyön turvaamiselle, verkostojen kehittämiselle, voimavarojen yhdistämiselle, kulttuurin taloushallinnon ja tuottamisen sekä kulttuuriviestinnän ja -markkinaosaamisen kehittämiselle myös kansainväliset näkökohdat huomioon ottaen. Neuvottelukunnan tuli kaupungin talouden sallimissa puitteissa erityisesti ottaa huomioon kaupungin yhteistyön jatkaminen ja laajentaminen valtiovallan, naapurikuntien, korkeakoulujen ja yrityselämän kanssa.

Neuvottelukunnan puheenjohtajaksi valittiin kulttuuri- ja kirjastolautakunnan puheenjohtaja Riitta Suominen sekä jäseniksi lautakunnan varapuheenjohtaja Tero Tuomisto ja tuottaja Kimmo Helistö. Khs päätti kutsua lisäksi neuvottelukunnan jäseniksi edustajat kauppa- ja teollisuusministeriöstä, taiteen keskustoimikunnasta, Espoon ja Vantaan kaupungeista, Helsingin kauppakamarista, Helsingin yliopistosta, Teknillisestä korkeakoulusta, Helsingin kauppakorkeakoulusta, Svenska Handelshögskolanista, Kuvataideakatemiasta, Taideteollisesta korkeakoulusta, Teatterikorkeakoulusta ja Sibelius-Akatemiasta, yhden kustakin.

Lisäksi Khs päätti kehottaa neuvottelukuntaa kuulemaan kaupungin virastojen asiantuntijoita. Neuvottelukunta sai päätöksen mukaan tarvittaessa asettaa keskuudestaan enintään kolme tehtävänsä suorittamiseen liittyvää työryhmää, joissa kussakin on puheenjohtaja ja enintään viisi jäsentä.

Sj toteaa edelleen, että neuvottelukunta kokonaisuudessaan on kokoontunut kolme kertaa. Neuvottelukunta jakaantui kolmeen työryhmään, jotka asettivat itselleen omat tavoitteet (yritysyhteistyöryhmä, pääkaupunkiseudun kulttuuritarjonnan kehittämistä suunnitteleva työryhmä ja kulttuuriteollisuustyöryhmä).

Ryhmät kokoontuivat useita kertoja ja jättivät raporttinsa toiminnastaan ja ehdotuksistaan neuvottelukunnan kokouksessa marraskuussa 2004. Neuvottelukunta kehotti 16.11.2004 sihteeristöään laatimaan raporteista yhteenvedon ja päätti, että raportit kokonaisuudessaan lähetetään tiedoksi mahdollisesti erikseen asetettavalle uudelle neuvottelukunnalle, uuden kulttuurilautakunnan käyttöön sekä Khlle.

A. Kulttuuritarjonnan kehittämistä suunnitteleva työryhmä toteaa loppuraportissaan Helsingin seudun kulttuuritarjonnan olevan jo nyt kansainvälisesti mitaten poikkeuksellisen vilkasta ja tasokasta. Tarjonnan lisäämisen sijasta on keskityttävä tarjonnasta kertomiseen (viestintä) ja kysynnän kasvattamiseen (taide- ja kulttuurikasvatus) Työryhmän kehittämisehdotuksia ovat:

Viestintä

- kulttuurin kolmen yhteispalvelupisteen perustaminen (Helsinki, Espoo, Vantaa, mahdollisesti pääkaupunkiseudun kaupunkiohjelmaan)

- kolmikielisen, internet-pohjaisen kulttuurikalenterin luominen palvelemaan kaupunkilaisia sekä koti- ja ulkomaan matkailijoita

- pääkaupunkiseudun kulttuuritarjonnan yhteisviestinnän kehittäminen

Muut

- synergiaetujen tavoittelu taidetarjonnassa myös taloudellisen ja tuotannollisen yhteistyön kautta

- kulttuuritilastoinnin yhdenmukaistaminen vertailtavuuden ja analyysien helpottamiseksi

- erityisenä kehittämiskohteena lasten ja nuorten taidekasvatus eri muotoineen

B. Yritysyhteistyöryhmän loppuraportissa painotetaan kulttuurin ja yritysyhteistyön vuorovaikutuksen muuttamista kapea-alaisesta sponsoroinnista laaja-alaiseen yritysyhteistyöhön. Pohjan ja edellytysten yritysyhteistyölle ja erilaisten kulttuurihankkeiden yhteiselle toteuttamiselle todetaan olevan olemassa. Tarvitaan jatkokehittelyä, jotta tehokkaimmalla tavalla saatetaan yhteen hankkeiden toteuttajat ja yritykset. Tämä vaatii myös kaupungin roolin ja mahdollisuuksien selvittämistä.

Työryhmän keskeisiä ehdotuksia ovat:

- kaupungin tahtotilan määrittely, mukaan lukien kulttuurivision luominen

- hankeyhteistyön koordinoinnin kehittäminen kaupungin sisällä

- rahoitusyhteistyön helpottaminen kaupungin virastojen ja yritysten välisessä yhteistyössä

- tapahtumajärjestäjiltä perittävien maksujen kohtuullistaminen ja yhdenmukaistaminen

- sopimuskumppanuus -ajattelu käyttöön kaupungin ja yritysten välillä

- kaupungin roolin kehittäminen yritysten ja tapahtumien yhteen saattamisessa, mm. tukemalla kulttuurin ja elinkeinoelämän vuorovaikutusta ja kumppanuuksia edistävää foorumia.

C. Kulttuuriteollisuustyöryhmän loppuraportissa pohditaan keinoja, joilla kulttuuriteollisuuden piiriin kuuluvia toimintoja voitaisiin kehittää nykyistä enemmän liiketoimintaan suuntautuneeseen toimintamalliin. Tarkastelun kohdetoimialoiksi on rajattu visuaaliset ja audiovisuaaliset toimialat, musiikkitoimiala sekä kulttuurimatkailutoimiala. Kehittämistoimenpiteet ryhmittyvät neljään kategoriaan

- toimialojen elinkeinopoliittinen kvantifiointi

- kannustavien rahoitusrakenteiden kehittäminen

- luovien alojen koulutusohjelmien sisällön kehittäminen

- yhteistyön kehittäminen liiketoiminta- ja kulttuurialojen osaajien välillä

Työryhmän loppuraportti Kulttuuriteollisuuden kasvuohjelma tukee osaltaan Culminatumin vastuulla olevaa seudun innovaatiostrategian valmistelua.

Edellä esiteltyjen ehdotusten työstämistä on syytä jatkaa.

Kulttuurihallinnon työnjaon selkeyttämiseksi Sj asetti 23.4.2004 selvityshenkilön tekemään ehdotuksen, miten kulttuurisuunnitelman linjauksia ja tavoitteita voitaisiin edistää vahvistamalla yhteistyötä ja selkeyttämällä työnjakoa yhtäältä kulttuurineuvottelukunnalle ja toisaalta kaupungin kulttuurihallinnon muille toimielimille tapahtuvassa virkavalmistelussa.

./. Tietokeskuksen erikoistutkija Timo Cantellin laatima selvitys Helsingin kulttuurineuvottelukunnan työstä ja sen tulevaisuudesta (15.10.2004) on esityslistan tämän asian liitteenä 1.

Selvitysmies katsoo,

että kulttuuri on nostettava osaksi kaupungin ja koko seudun strategiaa,

että strategiassa tulisi eritellä jako taidepolitiikkaan, kulttuuriteollisuuspolitiikkaan sekä kaupunkipolitiikkaan,

että kulttuurineuvottelukunnan tulisi ottaa tehtäväkseen strategian pohjustaminen,

että strategiatyötä tulee tehdä myös kaupunkien kulttuurilaitosten sisällä,

että työssä tulee ottaa huomioon myös sellaisia tahoja, jotka eivät välittömästi liity kulttuuritoimialaan ja

että työn kautta on mahdollista luoda ja laajentaa keskusteluyhteyttä kulttuurialan erilaisiin rahoittajiin ja keskustella myös tukitoiminnan erityiskysymyksistä.

./. Kulttuurilautakunta on (26.10.2004) käsitellyt em. selvitystä yksityiskohtaisesti. Erikseen käsitellään mm. taide-, kulttuuriteollisuus- sekä kaupunkipolitiikkaa. Lautakunnan lausunto on liitteenä 2. Lautakunta toteaa, että kulttuuriasiainkeskus on valmis osallistumaan kulttuurineuvottelukunnan työskentelyyn Cantellin raportin pohjalta.

Sj katsoo, että neuvottelukunnan työskentelyä on perusteltua jatkaa edellä esitetyltä pohjalta. Yhteistyötä kulttuuriasiainkeskuksen uuden johdon kanssa on tarkoitus entisestään tiivistää mm. siten, että kulttuurijohtaja toimisi neuvottelukunnan pääsihteerinä. Neuvottelukuntaan kutsuttavien jäsenten määrää tulisi tässä vaiheessa pienentää tehtäväkentän tarkentuessa saatujen kokemusten nojalla.

SJ Kaupunginhallitus päättänee asettaa toimikautensa loppuun asti neuvottelukunnan, jonka tehtävänä on

kehittää edelleen kaupungin kulttuurivuonna syntynyttä innovatiivisuutta ja uusien mallien luomista kulttuuritoimintoihin

pohjustaa kaupungin ja koko pääkaupunkiseudun kulttuuristrategiatyötä arvioimalla ja päivittämällä kulttuurikomitea 2000:n ja edellisen kulttuurineuvottelukunnan työn tulokset

valmistella verkostojen luomista, voimavarojen yhdistämistä ja yritysyhteistyön sujuvoittamista

kehittää kulttuurin taloushallinnon ja tuottamisen sekä kulttuuriviestinnän ja –markkinoiden osaamista

jatkaa ja laajentaa yhteistyötä valtiovallan, naapurikuntien, korkeakoulujen ja yrityselämän kanssa kaupungin talouden sallimissa puitteissa.

Neuvottelukunnan tulee työssään ottaa huomioon selvityshenkilön laatimassa raportissa (15.10.2004) esitetyt näkökohdat.

Samalla kaupunginhallitus päättänee

valita neuvottelukunnan puheenjohtajaksi kulttuuri- ja kirjastolautakunnan puheenjohtajan Jörn Donnerin sekä jäseniksi kulttuuri- ja kirjastolautakunnan varapuheenjohtajan Anni Sinnemäen ja Helsinki-viikon säätiön hallituksen puheenjohtajan Kirsi Pihan sekä

kutsua neuvottelukunnan muiksi jäseniksi

kauppa- ja teollisuusministeriön ylijohtajan Bo Göran Erikssonin,

Espoon kaupungin kulttuurijohtajan Georg Dolivon,

Vantaan kaupungin kulttuuritoimenjohtajan Annukka Larkion,

Helsingin yliopiston professorin, taiteiden tutkimuksen laitoksen johtajan Arto Haapalan,

Sibelius-Akatemian rehtorin Gustav Djupsjöbackan,

Taideteollisen korkeakoulun rehtorin, professori Yrjö Sotamaan,

Creative Finland ry:n hallituksen puheenjohtajan, vuorineuvos Krister Ahlströmin ja

Culminatum Oy:n ohjelmajohtajan Irina Blomqvistin.

Lisäksi kaupunginhallitus päättänee oikeuttaa neuvottelukunnan

tarvittaessa asettamaan keskuudestaan enintään kolme neuvottelukunnan tehtävän suorittamiseen liittyvää työryhmää, joissa kussakin on puheenjohtaja ja enintään viisi jäsentä sekä

kuulemaan asiantuntijoita ja ottamaan tarvittavan sihteerityövoiman.

Pöytäkirjanote edellä mainituille henkilöille ja yhteisöille jäljennöksin esityslistan tämän asian liitteistä, kulttuuri- ja kirjastolautakunnalle, kult-

tuuriasiainkeskukselle, kaupunginkanslialle sekä talous- ja suunnittelukeskukselle.

Lisätiedot:
Makkonen Antero, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2242

LIITTEET	Liite 1	Kulttuuriyhteistyötä valmistelevan neuvottelukunnan asettaminen; selvitys neuvottelukunnan työstä ja tulevaisuudesta 15.10.2004
	Liite 2	Kulttuuriyhteistyötä valmistelevan neuvottelukunnan asettaminen; kulttuuri- ja kirjastolautakunnan lausunto 26.10.2004



Kokousaika	21.3.2005 klo 16
Kokouspaikka	Kaupungintalo, Khn istuntosali

Jäsenet	Henkilökohtaiset varajäsenet

Puheenjohtaja Mikko Viitasalo	Pia Sutinen

Varapuheenjohtaja Riitta Huber	Pekka Saarnio

Jäsen Pirkko Karhi	Harri Saksala

Jäsen Marianna Kajantie	Marjatta Raunila

Jäsen Hannu Hakala	Antero Makkonen

Jäsenet	Henkilökohtaiset varajäsenet

–	–

–	–

–	–
Jäsen
johtaja Marianna Kajantie	hallintopäällikkö Marjatta Raunila

Jäsen
osastopäällikkö Hannu Hakala	kaupunginsihteeri Antero Makkonen

LIITTEET	Liite 1	HKR-Ympäristötuotannon hakemus
	Liite 2	Karttapiirros tukikohdasta