Yhteenveto kesän 2011 levätiedotuksen tuloksista

Helsingin kaupungin ympäristökeskus aloitti merialueiden tilaa koskevan seurannan talvinäytteenotolla helmi-maaliskuussa niiltä havaintopaikoilta, jonne jäätilanne salli pääsyn. Viikoittainen tiedottaminen alkoi tänä vuonna 1.6 ja sitä jatkettiin elokuun loppuun saakka. Kesän aikana Helsingin merialueilla esiintyi kohtalaisesti sinilevien muodostamia pintaesiintymiä ja rannoille kerääntyi ajoittain sinilevää.

Leville käyttökelpoisia liukoisia typpi- ja fosforiravinteita kertyy veteen talvella, jolloin levien tuotanto on pientä. Suurin osa näistä ravinteista kulutetaan loppuun kevätkukinnan aikana ja valtaosa leviin sitoutuneista ravinteista vajoaa kuolevien levien mukana lopulta meren pohjalle.

Liukoiset typpi- ja fosfori-ravinteet rajoittavat levien kasvua kesällä, koska ravinteita saapuu pintakerrokseen satunnaisesti pääasiassa syvän ravinnepitoisen veden kumpuamisen kautta tai maalta tulevan valuman mukana. Maalta tulevan kuormituksen vaikutus ravinnemääriin vähenee siirryttäessä rannikolta ulommas merelle. Tämän vuoksi levien kokonaismäärät ovat kesäisin pienempiä avomerialueilla verrattuna rannikkoalueisiin.

Lahtialueet

Helsingin seurattavat lahtialueet – Laajalahti, Vanhankaupunginlahti, Vartiokylänlahti ja Töölönlahti eroavat toisistaan ravinnepitoisuuksien ja leväyhteisöjen osalta.

Laajalahden levämäärät olivat keväällä 2011 pitkän ajan keskiarvojen mukaisia, mutta kasvoivat heinä-elokuussa korkeammiksi. Tämä johtui pääasiassa sinilevistä, joita Laajalahdella tyypillisesti esiintyy runsaasti. Lajistoa hallitsivat pienet kolonioita muodostavat sinilevät ja rihmamaiset Aphanizomenon-  ja Anabaena -suvun sinilevät. Lisäksi lajistossa esiintyi viherleviä, pieniä siimallisia leviä ja nieluleviä.

Laajalahti on rehevä ja sen yhteys mereen on rajoittunut. Suolapitoisuuden vaihtelut seuraavat kuitenkin sisäsaaristossa tapahtuvia muutoksia, koska makean veden virtaama lahteen on pieni.

Vanhankaupunginlahteen vaikuttaa toisaalta Vantaanjoen virtaama, joka tuo lahteen makeaa vettä ja aiheuttaa savisameutta, sekä toisaalta Kruunuvuorenselän kautta lahteen työntyvä suolaisempi vesi. Vanhankaupunginlahden veden laatu on voimakkaasti kytköksissä Vantaanjoen virtaamaan.

Vanhankaupunginlahden levämäärät kehittyivät pitkän ajan keskiarvojen mukaisesti. Lajistoa hallitsivat pienet siimalliset levät sekä piilevät. Vanhankaupunginselällä esiintyi myös makean veden lajistoa sillä sateiden aiheuttama makean veden virtaus Vantaanjoesta tuo mukanaan makean veden lajistoa.

Veden suolaisuus oli kesä-heinäkuussa normaalia korkeampi ja sameus oli koko kesän keskiarvoja alhaisempi, mikä johtui Vantaanjoen virtaaman vähäisyydestä.

Vartiokylänlahden vuotuinen ravinteiden ja levämäärän kehitys seuraa suurelta osin ulko- ja sisäsaaristolle tyypillistä kehitystä. Vartiokylänlahden levämäärät olivat pitkän ajan keskiarvon mukaisia. Hieman kesikarvoja korkeampia levämääriä havaittiin vasta heinä-elokuun vaihteessa.

Lahden kasviplanktonlajistossa esiintyi eri ryhmiin kuuluvia siimallisia leviä, nieluleviä, viherleviä ja sinileviä.

Levämäärien, ravinteiden ja suolaisuuden kehitys seurasi ulko- ja sisäsaaristolle tyypillistä kehitystä kuvastaen saaristovyöhykkeen veden laadun vaikutusta Vartiokylänlahdella.

Töölönlahti on rehevä, lähes suljettu merenlahti, jonka veden vaihtuvuutta kuitenkin parantaa Humallahdelta johdetun meriveden juoksutus. Töölönlahdella levämäärät ovat olleet keskiarvoja alhaisempia. Leväyhteisö muodostuu tyypillisesti pienikokoisista lajeista. Lajistossa esiintyi kolonioita muodostavia sinileviä, viherleviä, nieluleviä sekä pieniä siimallisia leviä.

Ravinnemäärät olivat pääosin keskimääräistä alhaisempia. Sama suuntaus oli havaittavissa myös veden sameudessa. Suolaisuus oli kevättä lukuun ottamatta hieman keskimääräistä korkeampi. Meriveden juoksutus Humallahdelta on lisännyt veden vaihtuvuutta lahdella ja parantanut veden laatua.

Sisäsaaristo

Sisäsaariston levämäärät vaihtelivat kesän aikana, poiketen pitkänajan keskiarvosta huomattavasti, toukokuuta lukuun ottamatta. Keväällä ja alkukesästä levämäärät olivat sisäsaaristossa keskimääräistä alhaisempia ja keskikesällä ajankohtaan nähden tavanomaisia. Runsaimpina lajistossa esiintyivät eri sukuihin kuuluvat pienet siimalliset levät, nielulevät sekä viherlevät.

(kuva1) Levämäärät Kruunuvuorenselän havaintopaikalla (klorofylli-a pigmentin pitoisuus) vuonna 2011

Sinilevien muodostamia pintalauttoja tavattiin helteisestä säästä huolimatta sisäsaaristossa vain satunnaisesti. Sinileväyhteisö koostui pääasiassa kolonioita muodostavista sinilevistä ja rihmamaisista Aphanizomenon-  ja Anabaena -suvun sinilevistä.  Myrkyllisen Nodularia spumigena -sinilevän määrät pysyivät vähäisinä.

Typpeä oli jäljellä paljon enemmän toukokuun loppuun saakka ja varannot ehtyivät normaalia aikaisemmin. Fosfaattia oli myös tarjolla enemmän ja kauemmin. Kesäkuun fosfaatin määrän kasvu oli normaalia suurempi. Tämä johtuu typen rajoittavasta roolista.

(kuva 2) Liukoisen typen pitoisuudet pintavedessä vuonna 2011 sekä pitkän ajan keskiarvot (1987–2008) ja 95 % luottamusvälit Kruunuvuorenselän havaintopaikalla Helsingin itäisessä ulkosaaristossa

(kuva 3) Liukoisen suodatetun fosforin pitoisuudet pintavedessä vuonna 2011 sekä pitkän ajan keskiarvot (1987–2008) ja 95 % luottamusvälit Kruunuvuorenselän havaintopaikalla Helsingin itäisessä ulkosaaristossa

Pintaveden lämpötilat kehittyivät pitkän ajan keskiarvojen mukaisesti, lukuun ottamatta heinä-elokuun vaihdetta, jolloin vedet lämpenivät nopeasti helteiden seurauksena. Pintaveden lämpötila oli sisäsaaristossa korkeimmillaan noin 21 Cº.

(kuva 4) Pintaveden lämpötila vuonna 2011 sekä pitkän ajan keskiarvot (1987–2008) ja 95 % luottamusvälit Kruunuvuoren havaintopaikalla Helsingin itäisessä ulkosaaristossa

Ulkosaaristo

Korkeimmat levämäärät havaittiin ulkosaaristossa tyypillisesti huhti-  toukokuun vaihteessa, jolloin pääasiassa pii- ja panssarisiimalevistä muodostunut kevätkukinta oli lopuillaan. Alkukesästä levämäärät vähenivät nopeasti kun ravinteet oli kulutettu pintavedestä loppuun.

Kevätkukinnan jälkeen levien määrä kasvoi vähitellen ja oli heinäkuussa keskimääräistä korkeampi. Runsaimpina lajistossa esiintyivät eri sukuihin kuuluvat pienet siimalliset levät, nielulevät, rihmamaiset sinilevät ja panssarisiimalevät sekä viherlevät.

Helteisestä säästä huolimatta ulkosaaristossa ei havaittu voimakkaita sinileväkukintoja. Sinileväyhteisö koostui pääasiassa myrkyttömästä Aphanizomenon- suvun edustajista. Myrkyllisen Nodularia spumigena -sinilevän määrät pysyivät vähäisinä.

(kuva 5) Levämäärät Länsi-Tontun havaintopaikalla (klorofylli-a pigmentin pitoisuus) vuonna 2011 

Liukoisten ravinteiden pitoisuuksien kehitys oli edellisvuoden kaltainen, huhtikuuta lukuun ottamatta, jolloin liukoisen typen määrät olivat normaalia korkeammat. Fosfaattia oli vedessä myös normaalia enemmän kesäkuun alkuun saakka, seuraten pitkän ajan keskiarvoja ja määrät pysyivät koko kesän alhaisina.

(kuva 6) Liukoisen typen pitoisuudet pintavedessä vuonna 2011 sekä pitkän ajan keskiarvot (1987–2008) ja 95 % luottamusvälit Länsi-Tontun havaintopaikalla Helsingin itäisessä ulkosaaristossa.

(kuva 7) Liukoisen suodatetun fosforin pitoisuudet pintavedessä vuonna 2011 sekä pitkän ajan keskiarvot (1987–2008) ja 95 % luottamusvälit Länsi-Tontun havaintopaikalla Helsingin itäisessä ulkosaaristossa

Pintaveden lämpötilat kehittyivät pitkän ajan keskiarvojen mukaisesti, lukuun ottamatta heinä-elokuuta, jolloin vedet lämpenivät nopeasti helteiden seurauksena, kuten myös todettiin sisäsaariston osalta. Pintaveden lämpötila oli korkeimmillaan noin 21 Cº.

(kuva 8) Pintaveden lämpötila vuonna 2011 sekä pitkän ajan keskiarvot (1987–2008) ja 95 % luottamusvälit Länsi-Tontun havaintopaikalla Helsingin itäisessä ulkosaaristossa.

Vuonna 2011 ei havaittu poikkeavia leväkukintoja Helsingin merialueilla. Veden pintalämpötilat olivat keskikesällä normaalia lämpimämmät, jonka oletetaan suosivat sinileviä. Sinileviä ei kuitenkaan esiintynyt mittavissa määrin. Helsingin merialueen levämäärissä havaitut muutokset tukevat Suomen ympäristökeskuksen muualla Suomenlahdella havaitsemaa kesäisen rehevyystason alenemista.