Kaupunkiympäristön taustapitoisuudet

Maaperässä on luonnostaankin aineita, jotka voivat suurina pitoisuuksina olla haitallisia ihmiselle tai luonnolle. Tällaisia aineita ovat etenkin raskasmetallit, esimerkiksi lyijy, sinkki, kadmium ja elohopea. Tätä haitta-aineen luonnollista pitoisuutta sanotaan taustapitoisuudeksi.

Tämän lisäksi etenkin kaupunkiympäristössä on maan pintaosiin sitoutunut ilmalaskeumana tulleita aineita, jotka ovat yleensä tasaisesti levinneinä pieninä pitoisuuksina. Ilmalaskeumat ovat peräisin esimerkiksi tehtaiden ja voimalaitosten piipuista ja moottoriliikenteestä.  Ilmalaskeuman ja luonnollisen taustapitoisuuden osuuksia on vaikea erottaa, ja niiden summaa voidaankin kutsua kaupunkiympäristön taustapitoisuudeksi. Tämä pitoisuus on maaperässä, josta puuttuu varsinainen paikallinen pilaantuneisuus, ja sitä voidaan käyttää apuna pilaantuneisuuden arvioinnissa.

Helsingin ympäristökeskus on selvittänyt kaupunkiympäristön taustapitoisuuksia Helsingin maaperässä. Näytteitä otettiin 206 pisteestä pääosin metsämaista vuosina 1996–2005. Jokaisesta pisteestä otettiin kaksi näytettä: A-näyte eloperäisestä pintakerroksesta (humus) ja B-näyte sen alla olevasta mineraalimaakerroksesta. Kaikista näytteistä tutkittiin arseeni (As) ja tavallisimmat raskasmetallit: kadmium (Cd), koboltti (Co), kromi (Cr), kupari (Cu), elohopea (Hg), nikkeli (Ni), molybdeeni (Mo), lyijy (Pb), antimoni (Sb), vanadiini (V) ja sinkki (Zn) sekä osasta pintanäytteitä lisäksi polyklooratut bifenyylit (PCB) ja polyaromaattiset hiilivedyt (PAH).

Seuraavissa pdf-taulukoissa on näiden analyysitulosten tilastollinen yhteenveto. Pitoisuusyksikkö on mg/kg (milligrammaa haitta-ainetta kilossa maata).

Taustapitoisuustutkimusten tilastot 2005

Julkaisu: 
Maaperän haitta-aineiden taustapitoisuudet sekä pitoisuudet puistoissa ja kerrostalojen pihoilla Helsingissä, Östersundomin liitosalueen tuloksilla täydennetty versio