Mitä maaperän pilaantuminen on?
Maa-aluetta kutsutaan pilaantuneeksi, jos siinä olevan haitallisen aineen pitoisuus ylittää huomattavasti kyseessä olevan alueen luontaisen pitoisuuden ja aineen kokonaismäärä maaperässä on merkittävä. Maaperän pilaantuminen on seurausta ihmisen toimintojen aiheuttamasta lisäkuormituksesta maaperään. Ympäristönsuojelulain mukaan jätettä tai muuta ainetta ei saa jättää tai päästää maaperään siten, että seurauksena on sellainen maaperän laadun huononeminen, josta voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle tai viihtyvyyden melkoista vähenemistä.
Pilaantuneiksi epäillyt maa-alueet
Helsingissä on vielä yli 200 tutkimatonta maa-aluetta, jotka ovat mahdollisesti pilaantuneita. Noin 600 aluetta on tutkittu ja kunnostettu. Tyypillisiä maaperää lianneita yksittäisiä toimialoja Helsingissä ovat huoltoasemat ja polttonesteiden jakelu, metalliteollisuus, teollisuusalueet, varikot ja korjaamot sekä kauppapuutarhat. Metalliteollisuuden laitoksista merkittävimpiä ovat konepajat, metallien pintakäsittelylaitokset, konetehtaat ja verstaat. Maaperän pilaantuneisuus voi rajoittua vain tontin tiettyyn osaan tai se voi kattaa esimerkiksi suuren teollisuus- tai satama-alueen. Pilaantuneisuuden laajuus ja laatu selvitetään maaperätutkimuksilla.
Suurin osa maaperää lianneista toiminnoista sijaitsee teollisuuteen ja varastointiin varatuilla alueilla, jolloin alueiden mahdollinen pilaantuneisuus ei aiheuta välittömiä terveys- tai ympäristöriskejä. Nykyinen käytäntö, jonka mukaan alueet tutkitaan ja kunnostetaan pääosin kaavoituksen ja rakentamisen aikataulussa, on osoittautunut toimivaksi. Maaperän pilaantumisriskien selvittämistä erityisesti pohjavesialueilla on päätetty jatkaa mm. maanalaisten öljysäiliöiden kartoituksella. Tietoja pohjavesialueilla sijaitsevista riskitoiminnoista voidaan hyödyntää tekeillä olevassa pohjavesialueiden suojelusuunnitelmassa.
Mikäli epäilet tonttisi tai asuinalueesi maaperän olevan pilaantunut, ota yhteys maaperävalvontaan.
Pilaantuneen maaperän tutkiminen
Pilaantuneiden alueiden tutkiminen ja kunnostus tulevat useimmiten ajankohtaisiksi, kun alueita kaavoitetaan uuteen käyttöön tai niille ryhdytään rakentamaan. Helsingissä useat teollisessa käytössä olleet alueet ovat jo muuttuneet asuinkäyttöön. Suuria kunnostuskohteita ovat olleet esimerkiksi Ruoholahti, Arabianranta, Malmin ampumarata ja Herttoniemen öljysatama. Tulevina vuosina monia laajoja alueita on edelleen vapautumassa asumiseen kun mm. nykyiset tavara- ja öljysatamat siirtyvät muualle.
Maaperän pilaantuneisuus selvitetään yleensä jo kaavoitusvaiheessa. Tällöin arvioidaan myös alueen alustava kunnostustarve ja kunnostuksen kustannukset niin, että niihin osataan varautua rakentamisvaiheessa. Uusien rakentamisalueiden tutkimus- ja kunnostustarpeet on alustavasti kartoitettu yleiskaava 2002:n valmistelun yhteydessä. Alueiden toteutussuunnittelun yhteydessä selvityksiä ja kunnostussuunnitelmia yleensä tarkennetaan.
Pilaantuneen maaperän kunnostaminen
KunnostuskohteitaHelsingissä on ollut viime vuosina noin 40–50 vuodessa. Vuosittain on kaivettu pois keskimäärin noin 200 000 tonnia pilaantuneita maa-aineksia. Pilaantuneita maita on kuljetettu 10–20 eri vastaanottopaikkaan, jotka pääosin sijaitsevat Etelä-Suomessa. Helsingillä on pilaantuneiden maiden käsittely- ja varastoalueet Kyläsaaren entisellä jätevedenpuhdistamoalueella sekä Vuosaaren täyttömäen alueella. Vuosaaressa on kiinteytetyille metallipitoisille maa-aineksille käsittely- ja loppusijoitusalue.
Ympäristöministeriö on perustanut paikkatietopohjaisen maaperän tilan tietojärjestelmän [ Ympäristöhallinto ]. Tietojärjestelmään kerätään tiedot kaikista niistä kohteista, joissa on ollut tai on edelleen sellaista toimintaa, joka aiheuttaa pilaantumisriskin maaperään. Myös kunnostetut alueet merkitään järjestelmään. Helsingin kaupungin ympäristökeskus vastaa Helsingin alueen maaperätietojen päivittämisestä rekisteriin.
Maaperän kunnostamiseen tarvitaan lupa. Helsingin alueella olevista kunnostushankkeista tehdään ilmoitus ympäristökeskukselle tai ympäristölupahakemus Helsingin ympäristölautakunnalle.
Aikaisemmin maaperän kunnostuksessa on sovellettu pääasiassa ympäristöministeriön ympäristönsuojeluosaston muistiossa 5/1994 esitettyjä ohjeellisiksi tarkoitettuja nk. SAMASE-ohje- ja raja-arvoja. Kunnostustavoitteita on asetettu myös riskinarvion perusteella, jolloin kohdekohtaisesti on selvitetty eri aineiden kulkeutumis- ja altistusmahdollisuudet.
Maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointia koskeva uusi valtioneuvoston asetus [ Ympäristöhallinto ] astui voimaan 1.6.2007. Asetuksen mukaan arviointi maaperän pilaantuneisuudesta ja puhdistustarpeesta perustuu arvioon maaperän haitallisten aineiden aiheuttamista ympäristö- ja terveysriskeistä. Arviointi tehdään aina tapauskohtaisesti asetuksen mukaisia menettelyjä noudattaen.
Asetuksessa on lueteltu maaperän haitallisille aineille kynnys- ja ohjearvot (alempi ja ylempi ohjearvo). Arviointitarve käynnistyy, jos maaperän haitallisten aineiden pitoisuudet ylittävät kynnysarvot. Ylempää ohjearvoa käytetään arvioinnin apuna teollisuus-, varasto-, liikenne- ym. vastaavilla alueilla. Alempaa ohjearvoa käytetään vastaavasti muilla alueilla.
Yleisin maaperän kunnostusmenetelmä on ollut pilaantuneen maan poistaminen, jolloin maa-aines on kaivettu pois ja viety luvanvaraisille käsittely- ja loppusijoituspaikoille esimerkiksi kompostoitavaksi, pestäväksi tai poltettavaksi. Lievästi pilaantuneita maita on käytetty hyödyksi myös kaatopaikoilla jätteiden peittomaana. Haihtuville aineille on sovellettu huokosilmapuhdistusta mm. muutamilla huoltoasematonteilla. Lievästi pilaantuneita raskasmetallipitoisia maita on eristetty paikalleen syvempiin maakerroksiin esimerkiksi Arabianrannassa. Malmin entiseltä ampumaradalta kuoritut lyijypitoiset maat on sijoitettu alueelle rakennettuun eristettyyn täyttömäkeen.
Linkkejä
|
