Päänavigaatio Alanavigaatio Sisältö
Pienennä tekstiä Suurenna tekstiä  | 
|   På svenska   |   In English   |  
 
Ympäristökeskus asuminen ja terveys etusivun kuva
Hae sivuiltamme:

Sivukartta
Hae palveluja
Hae puhelinnumeroita
30.10.2014
Ympäristökeskus >  Asuminen ja terveys >  Sisätilojen tuholaiset >  Elintarviketuholaisia > 
 Elintarviketuholaisia
Kuuntele

Tätä sivua ei enää päivitetä. Tervetuloa uudelle Sisätilojen tuholaiset -sivustolle www.sisatilojentuholaiset.fi!

Elintarviketuholaisiksi kutsutaan tuhoeläimiä, jotka syövät tai vahingoittavat ulosteillaan elintarvikkeita. Niitä voi löytää esimerkiksi näkkileivästä, jauhoista, mausteista, kekseistä ja muusta kuivamuonasta. Tuholaiset kulkeutuvat asuntoihin yleensä kaupasta pakkauksen mukana. Ne voivat olla joko pakkauksen ulko- tai sisäpuolella. Tuholaiset ovat saattaneet joutua pakkauksiin jo myllyssä tai tukkuliikkeessä.

Ulkomailta tuoduissa elintarvikkeissa (esim. mausteissa) voi olla munavaiheessa olevia hyönteisiä, jotka sitten alkavat kehittyä lämpimässä asunnossa. Jos tuot tai saat mausteita niin ne kannattaa pakastaa kolmeksi vuorokaudeksi.

Tuholaiset ovat aika yleisiä eikä niitä kannata pelästyä. Mitään varsinaisia tauteja tuholaiset eivät yleensä levitä. Rohmukuoriaisen pahanmakuinen ja -hajuinen erite tekee saastuneet elintarvikkeet ravinnoksi kelpaamattomiksi.

Elintarviketuholaisten esiintyminen ei ole riippuvainen asunnon siisteydestä, mutta helpommin ne elävät ja lisääntyvät epäsiistissä asunnossa. Mikäli tuholaisia alkaa esiintyä on syytä tarkistaa kaikki elintarvikkeet missä niitä saattaa esiintyä ja heittää saastuneet elintarvikkeet pois.

Jos edellä mainitut toimenpiteet eivät kuitenkaan riitä on syytä käyttää torjunta-aineita. Ruokakaapit ja mielellään myös muut keittiön kaapit tyhjennetään. Sen jälkeen on hyvä imuroida kaikki hyllyt ja sitten vaihtaa pölynimurin pölypussi. Samalla kannattaa puhdistaa lieden tausta ja muut sellaiset paikat, joihin kertyy likaa ja leivänmuruja ja joita muuten tulee harvoin siivotuksi. Torjunta-aine laitetaan kaappien sisälle seinäpinnoille ja hyllytasoille. Torjunta-aineen käytössä tulee noudattaa valmistajan/maahantuojan ohjeita.

Torjunnan voi suorittaa itse. Täytyy vain muistaa, että ei laita liikaa torjunta-ainetta, koska teho ei siitä parane ja jotkut aineet saattavat jättää kellertäviä jälkiä. Osa torjunta-aineista on pitkävaikutteisia, joten niiden kannattaa antaa olla pinnoilla niin pitkään kuin teho kestää.

Yleisimpiä elintarviketuholaisia:

Riisihärö (Orazaephilus surinamensis)


Keittiökoisa (Plodia interpunctella)


Leipäkuoriainen (Stegobium paniceum)

Hinkalokuoriainen (Tribolium confusum)

Riesakuoriainen (Reesa vespulae)

Jauhopukki (Tenebrio molitor

Russakka (Blatta germanica)


Rotta (Rattus norvegicus)
Hiiri (Mus musculus)

Torakka

Torakat ovat ruskeita ja kellertäviä, vaihtelevankokoisia hyönteisiä. Yleisin Suomessa on russakka. Toukat ovat aikuisia muistuttavia, joten matomaista toukka-astetta ei ole. Torakoilla on litteä ja leveä ruumis. Jalat ovat ulospäin suuntautuneet, pitkät, ohuet ja okaiset. Tuntosarvet ovat erikoisen pitkät, suunnilleen koko hyönteisen pituiset. Naarastorakoilla on erikoinen käsilaukkua muistuttava pussi, jossa ne kuljettavat muniaan. Russakalla on 1 - 2 sukupolvea vuodessa.

Russakat muodostavat pieniä yhdyskuntia sopivan lämpöisiin (vähintään +20 oC) paikkoihin. Päivisin ne piileksivät kätköissään ja ovat öisin liikkeellä hakemassa ravintoa. Ne juovat vettä ja syövät lähes kaikkea mitä ihminenkin. Niitä esiintyy asuntojen lisäksi leipomoissa ja muissa elintarvikelaitoksissa, sairaaloissa, yleensä paikoissa, joissa on tarpeeksi lämpöä ja kosteutta. Sitä tavataan erityisesti laitteistoissa, putkistoissa, kaapelikanavissa ja koteloiduissa rakenteissa sekä sosiaalitiloissa. Russakka saattaa levitä erilaisten kuljetuslaatikoiden ja kuljetusalustojen mukana. Russakkaa tavataan myös kaatopaikoilla, missä lahoaminen tuottaa lämpöä. Kerrotaan, että eräässä ulkomailla sijaitsevassa makeistehtaassa oli niin paljon torakoita, että rattaat eivät tahtoneet jaksaa enää pyöriä.

Jos kerrostalossa huomaa torakoita, kannattaa ensin ottaa yhteyttä isännöitsijään, koska yleensä ne ovat levinneet useisiin asuntoihin. Mikäli itse hävittää torakoita, voi ensin kartoittaa niiden mahdollisia oleskelupaikkoja jollain sisätilojen tuholaisten torjuntaan tarkoitetulla aerosolilla, jolla saadaan ne liikkeelle piilopaikoistaan.

Torakat viihtyvät keittiössä ja asunnon muissa kosteissa ja lämpimissä tiloissa. Keittiön ja kylpyhuoneen kaapistot sekä myös siivouskomero ja ilmanvaihtoaukot tulee käsitellä jollain pitkävaikutteisella aerosolilla. Käsittely on syytä uusia noin kuukauden välein, kunnes niitä ei enää esiinny. Aineen tehoaikana ei pintoja saa pestä. 

Tuotteilla on omat varoaikansa, mutta käsittelijän on hyvä suojata itsensä nuhasuojuksella ja kertakäyttökäsineillä. Ruokatavarat ja akvaariot on suojattava ja muut kotieläimet on poistettava asunnosta käsittelyn ajaksi. Astmaatikkojen, allergisten ja sylilasten sekä raskaana olevien naisten suositellaan olevan pois asunnosta ainakin viisi tuntia. Russakka ja muut torakat kestävät huonosti pakkasta, ne kuolevat nopeasti alle -10 oC:ssa. Ennen jätettiin rakennuksia kylmilleen, jotta päästäisi eroon torakoista. Lämpökäsittelyssä vähintään +70 oC:ssa kahden tunnin ajan tuhoaa myös torakat, vaikka lämmön kestävyys onkin hyvä. Kerrotaan, että on nähty torakan kävelevän jopa kuuman liesilevyn yli.

Rotta

Suomessa esiintyvän rotan selkäpuoli on tumman- tai harmaanruskea, vatsapuoli vaaleasta harmaaseen. Pituus aikuisella noin 45 cm, josta hännän osuus noin 20 cm. Rotta painaa noin 250 grammaa, joskus on tavattu jopa 600 grammaa painava.

Rotta kaivautuu mielellään maahan ja suosii kosteita paikkoja, tekee vahinkoa jyrsimällä kaikkea marmoria pehmeämpää, jopa betonia. Asustelee nykyisin viemäreissäkin. Rotta on lähes kaikkiruokainen, huonosti hoidetut jätepaikat ja lintujen ruokintapaikat houkuttelevat rottia paikalle, ne saattavat syödä jopa koiran jätöksiä.

Rottia huomatessa kannattaa ottaa ensin yhteyttä tontin omistajaan tai isännöitsijään, tarvittaessa terveystarkastajaan. Rottia torjuttaessa on pantava näkyville varoituslappu. On hyvä käyttää syöttilaatikkoa, joka on avoin kummastakin päästä, ulkotiloissa kosteutta kestävää materiaalia. Rotta on ennakkoluuloinen ja voi kestää useita päiviä ennenkuin se koskee syöttiin. Myrkytystä on jatkettava kunnes myrkkyyn ei enää kosketa.

Hiiri

Rotanpoikanen eroaa hiirestä suurten takajalkojensa ja suuren päänsä vuoksi. Kasvaa noin 10 sentin mittaiseksi. On utelias luonteeltaan, joten hiirenmyrkkyä kannattaa asettaa useaan paikkaan noin viiden metrin säteellä. Hiirien torjuntaan on käytettävä varta vasten hiirille tarkoitettuja syöttejä.

Kunnan terveydensuojeluviranomainen voi määrätä kunnassa tarpeellisista toimenpiteistä vahinkoeläinten hävittämiseksi, mikäli niiden voidaan katsoa levittävän tauteja tai muutoin aiheuttaa terveyshaittaa (763/94, 31§).
 


13.06.2014




 Lisätietoja

ymk@hel.fi

Käyntiosoite:
Viikinkaari 2a
ma - pe klo 8.15 - 16

Lisää tietoa tuhoeläimistä mm.:
Kuopion yliopiston sivut 
 

 
   
Sivun ylläpito: Ympäristökeskus | Palaute | | Alkuun |

Helsingin kaupunki - Ympäristökeskus