Helsingin ja Espoon merialueen tila vuonna 2010. Jätevesien vaikutusten velvoitetarkkailu.
 
Marjut Räsänen, Ville Karvinen, Jyrki Muurinen, Sanna Sopanen ja Jari-Pekka Pääkkönen

Yhteenveto

Helsingin ja Espoon sekä eräiden Keski-Uudenmaan kuntien jätevedet käsiteltiin Helsingin Viikinmäen ja Espoon Suomenojan jätevedenpuhdistamoissa. Puhdistamoiden jätevesivirtaama oli vuonna 2010 yhteensä noin 125,5 milj.m³, mikä oli 0,97 % suurempi kuin edellisenä vuonna. Suomenojan puhdistamon purkutunneliin johdettiin myös Fortum Oy:n Suomenojan voimalaitoksen jäähdytysvesiä yhteensä 11,6 milj. m³ (ed. vuonna 12,3 milj. m³).

Vuonna 2010 Viikinmäen jätevedenpuhdistamon fosfori- ja typpipäästöt Suomenlahteen olivat 29 100 kg (32,9 % enemmän kuin vuonna 2009) ja 634 000 kg (56,9 %). Suomenojan jätevedenpuhdistamon fosforin kuormitus mereen oli 10 900 kg (9,0 %) ja typen 520 000 kg (11,3 %). Kuormitus mereen oli biologisen hapenkulutuksen (BHK_7(ATU)) suhteen Viikinmäellä 55,5 % suurempi ja Suomenojalla 1,2 % pienempi kuin vuonna 2009.

Viikinmäen jätevedenpuhdistamolla kaikkia lupaehtoja ei pystytty vuonna 2010 täyttämään poikkeuksellisen suurista vesimääristä aiheutuneiden laitosohitusten takia. Ensimmäisellä vuosineljänneksellä ylittyivät BHK_7ATU:n ja kokonaisfosforin pitoisuudet ja toisella laskentajaksolla myös reduktioprosentit. Jäteveden kokonaisvirtaama oli toisella vuosineljänneksellä edellisvuotta suurempi johtuen runsaista sateista ja lumen sulamisesta. Mereen johdetun kuormituksen määrä oli kahdella ensimmäisellä vuosineljänneksellä edellistä vuotta selvästi suurempi.

Lupaehdot täyttyivät Suomenojan puhdistamolla kaikilla laskentajaksoilla sekä pitoisuus- että poistotehovaatimusten osalla.

Helsingin ja Espoon merialueella sijaitsevien puhdistettujen jätevesien purkualueiden kokonaistyppipitoisuudet olivat keskimäärin 25 µg l^-1 (Katajaluoto/Viikin-mäki) ja 9 µg l^-1 (Knaperskär/Suomenoja) korkeammat verrattuna vertailualueena toimivan itäisen ulkosaariston havaintoasemaan (Lansi-Tonttu). Kokonaistypen pitoisuudet olivat kaikilla ulkosaariston havaintopaikoilla pitkän ajan keskiarvoja alhaisempia huhti-kesäkuussa ja marraskuussa. Heinäkuusta lokakuulle pitoisuuksien kehitys seurasi pääosin pitkän ajan keskiarvoja.

Vuonna 2010 ulkosaariston havaintopaikkojen leville käyttökelpoisen liukoisen typen pitoisuuden vuotuinen kehitys eteni pitkän ajan keskiarvojen mukaisesti. Jätevesien purkuputkien läheisyydessä sijaitsevilla Katajaluodon ja Knaperskärin havaintopaikoilla liukoisen typen pitkän ajan keskiarvot ovat noin 34 µg l^-1 suuremmat kuin vertailualueena toimivalla Länsi-Tontulla.

Monilla ulkosaariston havaintopaikoilla kokonaisfosforin pitoisuudet olivat huhtikuun ja heinäkuun välillä pitkän ajan keskiarvoja selvästi alhaisempia. Pitoisuuksien vuodenaikainen kehitys oli kuitenkin pääosin aiempien vuosien kaltainen. Jätevesien purkualueiden ja Länsi-Tontun vertailualueen havaintopaikkojen pitkän ajan keskiarvojen vertailu osoittaa, että Katajaluodolla kokonaisfosforipitoisuus on tilastollisesti merkitsevästi suurempi kuin Länsi-Tontulla, eron ollessa 1,8 µg l^-1. Knaperskärin havaintopaikalla kokonaisfosforipitoisuus on noin 1,1 µg l^-1 suurempi kuin Länsi-Tontulla, mutta ero ei ole tilastollisesti merkitsevä. Liukoisen fosforin pitoisuuksissa ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja Länsi-Tontun vertailualueen ja purkualueiden välillä.

Helsingin ja Espoon edustan merialueen veden hygieeninen laatu vaihtelee sekä ajallisesti että alueellisesti. E. coli -bakteerit ovat ulosteperäisiä eivätkä jakaannu merivedessä. Näin ollen ne kuvastavat hyvin jätevesien tai eläinten ulosteiden likaamaa maalta tulevaa valumaa. E. coli -bakteerien vuotuiset keskiarvot olivat Helsingin ja Espoon edustalla vuonna 2010 yleisesti ottaen lähellä merialueen taustapitoisuutta. Suurimmat E.coli -pitoisuudet havaittiin Vanhankaupunginselällä, Tullisaarenselällä, Katajaluodolla, Knaperskärillä, Ryssjeholmsfjärdenillä ja Laajalahdella.

Kasviplanktonin määrä oli ulkosaaristossa kasvukaudella 2010 keskimääräisesti kasvukautta 2009 suurempi. Sinilevien määrä oli keskimääräinen, eikä helteisestä säästä huolimatta sisä- ja ulkosaaristossa havaittu voimakkaita sinileväkukintoja.  Vuonna 2010 klorofylli-a:n määrissä ei havaittu eroja puhdistettujen jätevesien purkualueiden sekä Länsi-Tontun välillä.

Helsingin ja Espoon ulkosaariston pohjien happitilanne oli vuonna 2010 pääsääntöisesti hyvä ja pohjaeläinmäärät olivat suuria. Poikkeuksena ainoastaan Pentarn ja Musta Hevonen, joiden lajimäärät olivat pienentyneet huonojen happiolosuhteiden seurauksena. Valtalajeista harvasukamatojen määrä oli selvimmin lisääntynyt. Harvasukamadot ovat elinolosuhteiltaan vaatimattomia lajeja, jotka viihtyvät rannanläheisillä lieju- ja savipohjilla ja tulevat toimeen myös saastuneilla ja happiköyhillä alueilla.

Tässä julkaisussa toteutettu Helsingin ja Espoon edustan ekologinen luokitus perustuu Ympäristöministeriön ohjeistukseen pintavesien ekologisesta luokittelusta. Aineistoina käytettiin vuosina 2007–2009 mitattuja α-klorofyllin määriä ja sekä vuosittain kerättyä pohjaeläinaineistoa. Kasviplanktonin klorofylli-α:n perusteella luokiteltaessa suurin osa sisä- ja ulkosaaristoa on tyydyttävässä tilassa. Poikkeuksen muodostavat eräät rehevät sisälahdet, joiden tila on välttävä. Pohjaeläinaineiston perusteella suurin osa sisä- ja ulkosaaristoa on hyvässä tai jopa erinomaisessa kunnossa lukuun ottamatta sisäsaariston eräitä lahtia jotka erottuvat joukosta laadultaan välttävinä.

Helsingin Länsisatama ja Eteläsatama osallistuivat vuonna 2010 Helsingin merialueen yhteistarkkailuun valvontaviranomaisten kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti. Tarkkailua varten laadittiin vuoden 2010 alusta lähtien sovellettava vesistötarkkailusuunnitelma. Tulosten mukaan satamien vedenlaatu ilmentää potkurivirtausten aiheuttamaan veden ja pohjasedimentin sekoittumista. Alueella ei havaittu poikkeuksellisen korkeita ravinnepitoisuuksia tai huonoa veden hygieenistä laatua. Vesinäytteissä havaittiin orgaanisia tinayhdisteitä (TBT, DBT ja MBT), jotka olivat todennäköisesti vapautuneet sedimentistä alusten potkurivirtausten johdosta. Tulosten perusteella veden orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuuksia on syytä jatkossakin tutkia Länsisataman ja Eteläsataman vedenlaatutarkkailussa.

Julkaisu 6/2011 (pdf 2 871 kB)