Vauvan puhe kehittyy vuorovaikutuksessa aikuisen kanssa. Aluksi vauva ilmentää itseään itkulla, liikehtimällä ja ilmeillään. Kun vauvan tarpeisiin vastataan, hän oppii luottamaan ihmisiin ja hänen perusturvallisuutensa vahvistuu.

Ensimmäinen selkeä vuorovaikutusviesti on hymy. Noin kuukauden ikäinen vauva hymyilee hoitajalleen. Hän tarkkailee kasvoja ja nauttii niistä. Vauva nauttii elävistä kasvoista enemmän kuin lelujen näkemisestä tai kuvista sen vuoksi, että elävät kasvot vastaavat hänen reaktioihinsa. Hymyyn tulee hymy, jutteluun juttelu, katseeseen katse. Ensimmäiset hymyt ovat myös aikuiselle palkitsevia.

Vauvan täytyy kuulla puhetta, jotta hän voi oppia puhumaan. Vauvaa pidetään paljon sylissä, hänelle jutellaan rauhallisella äänellä. Hänelle kerrotaan, mitä ollaan tekemässä ja mitä ympärillä tapahtuu.

Nelikuinen vauva ääntelee, katselee ja hymyilee vastavuoroisesti. Vauva jokeltelee ja juttelee innokkaasti, kun vain joku pysähtyy keskustelemaan hänen kanssaan. Tässä vaiheessa vauva saattaa alkaa vierastaa muita ihmisiä kuin vanhempiaan. Se on hyvä merkki, sillä vauva erottaa vanhempansa muista ihmisistä ja on kiinnittynyt heihin.

Nelikuinen alkaa matkia ääniä ja ilmeitä. Vauva reagoi ääniin kääntymällä ääntä kohti tai pysähtymällä ja valpastumalla. Vauva nauttii lauluista, loruista. Vauva vahvistuu siitä, että hänestä iloitaan.

Puolivuotias ääntelee useilla äänteillä. Ensin hän jokeltelee vokaaleilla kuten ”ää” ja ”äy”. Sen jälkeen hän oppii ottamaan mukaan konsonantteja kuten ”ma” ja ”pä”. Vauva toistelee tavuja, hän kuuntelee niitä erilaisissa äänen voimakkuuksissa.

Noin kahdeksan kuukauden iässä vauvalla on yleensä jo monta erilaista tavua jokelluksessaan.

Noin kymmenen kuukauden iässä vauva tunnistaa yleensä oman nimensä ja ymmärtää joidenkin sanojen merkityksen. Hän tietää tavallisesti, mitä tarkoittaa ”ei” ja osaa pyydettäessä näyttää tuttuja esineitä. Tässä iässä vauva yleensä vierastaa muita ihmisiä ja haluaa pysyä vanhempiensa lähellä. Vauva nauttii edelleen lauluista, loruista ja leikeistä. Hän osaa jo odottaa tutun laulun jatkoa tai leikin seuraavaa vaihetta.

Noin vuoden iässä lapsi sanoo yleensä ensimmäiset sanansa. Aluksi sanat saattavat muistuttaa oikeita sanoja lähinnä äänneasultaan ja vauva voi tarkoittaa samalla sanalla montaa asiaa. ”Äiti” voi tarkoittaa äitiä ja ota syliin. ”Iki” voi tarkoittaa isi tai missä isä on? Aikuinen yleensä selittää lapselle sanan kuultuaan, että ”Juu, tule vaan syliin.” tai ”Isä on kaupassa ja tulee kohta kotiin.” Näin lapsi oppii uusia sanoa ja tulee ymmärretyksi. On tärkeää, että aikuinen kuuntelee, mitä lapsi sanoo, vastaa hänelle ja antaa mallia sanojen oikeista muodoista. Lapsi nauttii lauluista, loruista, leikeistä ja kuvakirjojen katselusta.

Television ja videoiden katselu ei edistä lapsen puheenkehitystä. Päinvastoin niillä on haitallinen vaikutus alle kolmivuotiaan aivojen kehitykselle.

Pieni lapsi tarvitsee toisen ihmisen peilikseen ja opettajakseen.