Suomen yleisimmät sikarodut ovat maatiainen ja yorkshire. Muita Suomessa tavattavia rotuja ovat duroc ja hampshire. Sikoja kasvatetaan lihatuotannon vuoksi. Lihasiat saavuttavat teuraskypsyyden noin 100 kiloisina, jolloin ne ovat 7 kk ikäisiä. Porsaat, joilla on hyvät ominaisuudet suvunjatkamisen, kasvatetaan joko emakoiksi tai karjuiksi porsastuotantoa ajatellen.

Äiti on emakko, isä on karju, lapsi on porsas. Ensimmäistä pahnuetta odottavaa sikaa kutsutaan ensikoksi. Emosika eli emakko voi saada porsaita noin 10-15 kerrallaan. Sika kantaa porsaita 3 kk, 3 viikkoa ja 3 päivää. Emakko imettää alkuvaiheessa porsaita jopa kerran tunnissa. Muutaman päivän iässä porsaat ovat valinneet oman nisän tai nisät, joista ne käyvät imemässä.

Vastasyntyneiltä porsailta leikataan tai hiotaan kahdeksan torahammasta, jotta ne eivät satuttaisi hampaillaan toisiaan tai emakon nisiä. Kolmen päivän ikäisinä karjuporsaat kastroidaan ettei lihaan tule karjun hajua. Porsaiden vierotus emakosta tapahtuu noin 5-8 viikon iässä, jolloin ne osaavat syödä riittävästi kiinteää ravintoa. Sikojen pääravinto on vilja ja teollinen täysrehu. Siat ovat yksimahaisia ja niiden ruoansulatus on ihmisen kaltainen.

Fallkullan siat ulkoilevat kesäisin sikatarhassa. Tarhassa siat rypevät mielellään mudassa, koska ne suojaavat itseään liialta lämmöltä ja palamiselta. Sika ei voi hikoilla, joten ulkoinen lämmönsäätely on siksi tärkeää. Sika on siisti eläin ja se pitää karsinassaan makuu- ja sontapaikan erillään toisistaan.