Päänavigaatio Alanavigaatio Sisältö
Pienennä tekstiä Suurenna tekstiä  | 
|   På svenska   |   In English   |   По-русски   |
 
Hae sivuiltamme:

Sivukartta
Hae palveluja
Hae puhelinnumeroita
20.04.2014
Kaupunginmuseo >  Kokoelmat ja tutkimus >  Työn alla >  Vierailulla aarrekammiossa > 
 Vierailulla museon aarrekammiossa
Kuuntele

Vierailulla museon aarrekammiossa

Kaksisataa onnekasta pääsi katsomaan, miten Helsingin kaupunginmuseo hoitaa laajoja kokoelmiaan.

Vuonna 2011 tulee kuluneeksi sata vuotta siitä, kun Helsingin kaupunginmuseo perustettiin. Suuri yleisö tuntee museon näyttelyistään, mutta juhlan kunniaksi museossa haluttiin tehdä tutuksi myös näkymättömämpää museotyötä.

Sellaista tehdään muun muassa museon kokoelmakeskuksissa, joissa hoidetaan museon 300 000 esineen ja 6 000 taideteoksen kokoelmaa. Keskusten ovet päätettiin nyt avata kiinnostuneille.

Kokoelmakeskuksen hyllyistä voi bongailla vaikkapa maitotonkkia ja kattiloita.

Kokoelmakeskuksia ei ole suunniteltu suuren yleisön käyttöön, joten kaikki halukkaat eivät olisi millään mahtuneet mukaan. Huhtikuussa järjestettiinkin arvonta, johon osallistui mm. museon sähköisen uutiskirjeen ja Helsinki Info -lehden kautta lähes kaksi tuhatta innokasta. Vierailulle kutsuttiin heistä sata onnekasta seuralaisineen.

Näyttely on jäävuoren huippu

Monelle museo on yhtä kuin näyttely. Todellisuudessa näytteillä on hyvin pieni osa museon kokoelmista.

 – Noin 10 % kokoelmista on kerrallaan esillä näyttelyissä, intendentti Elina Kallio arvioi. – Lopuista pidetään huolta kokoelmakeskuksissamme, joissa työskentelee tutkijoita, konservaattoreita sekä kokoelmamuseomestareita.

Museon asiantuntijoiden opastamilla kierroksilla ihailtiin muun muassa upeita, yli satavuotiaita hattuja, joita paraikaa konservoitiin tulevaa näyttelyä varten. Yksi kierroksen kohokohdista oli vanha purjelaivan pienoismalli, jonka eri ajoilta peräisin olevia konservointikerrostumia vierailijat pääsivät tutkimaan.

Kokoelman huonekalut säilytetään kuormalavoilla korkeissa hyllyköissä.

Museoesinettä ei noin vain voi poimia kokoelmakeskuksen hyllystä ja panna näyttelyvitriiniin. Näyttelyssä ei tule ajatelleeksi, että pieni esine vitriinissä on vaatinut valtavasti työtä, kun se on ensin tutkittu, luetteloitu, konservoitu ja kuvattu ja lisäksi vielä mietitty tarkkaan, miten sen voi asettaa esille ilman että se vaurioituu näyttelyn aikana.

Kokoelmien hoidossa vaaditaan myös luovuutta. Käytössä on muun muassa ihmiskorvien tutkimukseen kehitetty mikroskooppi. Muitakin sairaalatarvikkeita kuluu huomattavia määriä – esimerkiksi haavasidoksista tuttua Tubinette-putkiharsoa käytetään arkojen tekstiilien tukemiseen.

”Tehdään mahdollisimman vähän”

Kokoelmien hoidossa pyritään ensisijaisesti ennaltaehkäisevään konservointiin. Esineet suojataan valolta, lialta, tuholaisilta sekä lämmön ja kosteuden vaihtelulta. Vesi- ja muiden vahinkojen, esineiden rikkoutumisen ja varkauksien riski ehkäistään niin hyvin kuin voidaan. Näin pyritään vähentämään varsinaisen konservoinnin tarvetta.

Kun varsinaisia konservointitoimenpiteitä tehdään, periaatteena on tehdä mahdollisimman vähän ja huomaamattomasti. Esine pyritään säilyttämään sellaisena kuin se on. 

– Esineen tarina saa näkyä, sanoo konservaattori Maarit Jones. – Kulumat ovat osa esineen historiaa, ja vaikkapa jalopuisen tuolin 1960-luvulla maalattu punainen väripinta saa jäädä paikalleen.

Kokoelmia kartutetaan hiljakseen

Kaupunginmuseon kokoelmat kasvavat hitaasti, enimmäkseen lahjoitusten kautta. Jokaista hankintaa harkitaan tarkkaan, sillä tilaa on rajallisesti ja kokoelmat jo monelta osin hyvin kattavat.

Kokoelmiin ei kerätä vain vanhaa tavaraa; nykydokumentointi on yhtä tärkeää. Tallessa on muun muassa edustava valikoima muovipusseja 1970-luvulta. Ne kertovat elävästi ajan kulutuskulttuurista ja sen jälkeen tapahtuneesta kaupan keskittymisestä suurempiin yksiköihin.

Yhdistävä tekijä kaupunginmuseon kokoelmissa on tietenkin Helsinki. Jokainen kokoelmien esine kertoo omalta pieneltä osaltaan Helsingin ja sen asukkaiden historiasta. Kokoelmakeskuksissa tehtävä työ tähtää siihen, että esineiden kertomat tarinat kantautuisivat myös tulevien helsinkiläisten korviin.


Teksti ja valokuvat:
Reeta Holma
verkkoviestijä

09.08.2012





 
   
| Tietoa sivustosta | | Sivun ylläpito: Kaupunginmuseo | Palaute sivusta | | Alkuun |

Helsingin kaupunki - Kaupunginmuseo