Päänavigaatio Alanavigaatio Sisältö
Pienennä tekstiä Suurenna tekstiä  | 
|   På svenska   |   In English   |   По-русски   |
 
Hae sivuiltamme:

Sivukartta
Hae palveluja
Hae puhelinnumeroita
31.07.2014
Kaupunginmuseo >  Kokoelmat ja tutkimus >  Työn alla >  Littanasta laskoksille > 
 Littanasta laskoksille
Kuuntele

Littanasta laskoksille 

Koruhattu kertoi konservaattorille muotonsa.

Made in Helsinki. Pieni hattu on aikoinaan valmistettu korupäähineeksi helsinkiläisessä hattuateljeessa. Koruhattu: kaunis, kampausta täydentävä, kantajansa kasvoja kehystävä, pukuun sopiva siro yksityiskohta. 

Mutta juuri nyt se näyttää ainoastaan tekstiilikonservaattorin kauhistukselta. Se on paljeteista, tyllistä ja silkkipoimutelmasta muodostuva, karkaasirungon päälle ommeltu littanahko, latistunut möykky.

Paljetit ja höyhen koristavat konservoitua mustaa silkkistä korupäähinettä.

Paljetit ja höyhen koristavat konservoitua mustaa silkkistä korupäähinettä. Helsinkiläisen Olga Andstenin ateljeen 1800 -luvun lopussa valmistama hattu. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo / István Bolgar ja Juho Nurmi

Aloitan konservointisuunnitelman yksinkertaisimmasta kohdasta: pintapuhdistus kevyesti imuroimalla, hyvin sujuu. Lisään pienin ompelein karkaasirungon alle mustaksi värjätyn silkkikangassuikaleen tueksi hauraalle tylliharsolle ja tukevaksi alustaksi uusille ompeleille. Aikataulussa edelleen!

Tunnit kuluvat. Olen koko työpäivän käännellyt hattua varovasti oikein päin ja nurinpäin, katsonut sivulta ja toisesta suunnasta, suunnitellut piston kohtia, kokeillutkin muutamia. Ei, ei näin. Alan tuntea itseni epätoivoiseksi. Jäsenet puutuvat, silmät väsyvät ja – kaikkein kamalinta – käteni alkavat täristä. Miten selviän tästä sosiaalisesti työryhmässäni – ja miten tämä pieni hattuni kestää ammatillisen neuvottomuuteni?

Hengitän ulos… Olen jo aikaisemmin, hyvissä ajoin, ennakoinut hatun konservoinnissa mahdollisesti eteen tulevia ongelmakohtia. Olen keskustellut tutkijan kanssa hatun rakenteesta ja ulkonäöstä, olen katsellut saman ajan hattujen kuvia, olen jakanut huoleni konservaattorikollegani kanssa. Ja hengitys rauhallisesti sisään…

Epätoivon keskellä, hetkeä ennen työpäivän päättymistä muistan johtolanka-ajatukseni: seuraa aikaisempien pistojen jälkiä. Ja siinähän ne pistojen reiät ovatkin, aina kolme pistoa rinnakkain.

Kun ompelen uudet pistot kurinalaisesti riviin aikaisempia pienen pieniä jälkiä seuraten, alkaa ryppyinen silkkikangas asettua sieville pienille laskoksille, kohota korkeaksi puffiksi ja vielä kaiken lisäksi... oih… taipua kiinnityskohdista aina sopivasti alaspäin ja ylöspäin. Ihanaa! Hattu kertoi minulle alkuperäisen muotonsa uutuutensa ja loistonsa ajalta.

Eläköön materiaalin muisti! Eläköön materiaalin muototahto!

Littanaksi lätistynyt koruhattu kertoi alkuperäisen muotonsa tekstiilikonservaattorille ja nousi lopulta laskoksille.

Littanaksi lätistynyt koruhattu kertoi alkuperäisen muotonsa tekstiilikonservaattorille ja nousi lopulta laskoksille. Kuva: Riikka Jäväjä

Teksti:
Riikka Jäväjä
tekstiilikonservaattori

09.08.2012





 
   
| Tietoa sivustosta | | Sivun ylläpito: Kaupunginmuseo | Palaute sivusta | | Alkuun |

Helsingin kaupunki - Kaupunginmuseo