Päänavigaatio Alanavigaatio Sisältö
Pienennä tekstiä Suurenna tekstiä  | 
|   På svenska   |   In English   |   По-русски   |
 
Hae sivuiltamme:

Sivukartta
Hae palveluja
Hae puhelinnumeroita
23.10.2014
Kaupunginmuseo >  Kokoelmat ja tutkimus >  Työn alla >  Käyntikortit > 
 Käyntikortit
Kuuntele

Arkistokokoelman "punaisen langan" löytäminen

Arkistokokoelmassa on tuhansittain yksityishenkilöitten ja yritysten käyntikortteja. Niitä on koko kaupunginmuseon toiminnan ajan kerätty tietoisesti. Kokoelmiin kuuluu erittäin laaja aakkosjärjestykseen järjestetty H. Åkermanin käyntikorttikokoelma. Myös kaupunginmuseon esimies Arne Wilhelm Rancken on tuonut kokoelmiin keräämänsä pikkukortit.

Nyt kun museossa luetteloidaan tallenteen kuvallisiin tietokantoihin, tulee tämä pienimuotoinen intiimi aineisto esille makasiinin laatikoista kertomaan sekä graafisen alan että kulttuurin muutoksesta parin sadan vuoden aikana. Korttien funktio on pysynyt samana, mutta muoto on vaihdellut karusta valkoisesta nimikortista monivärisiin kortteihin, joissa on henkilökuva ja yrityksen logo.

Nimikorttien tai käyntikorttien katsotaan tulleen käyttöön Ranskan hovissa 1600-luvun lopulla. Silloin nimikortit olivat siroja lemmenviestejä, mutta kehittyivät erityisen hienoksi pienoistaiteeksi. Niissä oli yleensä käyttäjänsä vaakuna tai hänen linnansa ja kartanonsa kuva. Kaupunginmuseon vanhimmat nimikortit eli käyntikortit ovat 1700-luvulta ja 1800-luvun aivan alusta. Vanhimmat meidän kokoelmamme kortit ovat mitättömiä valkoisia lappuja, joissa on nimikirjoitus musteella. Pieni kirjasintyyli ja paksu kiiltopintainen paperi tulivat käyttöön 1830-luvulla. Myöhemmin aletaan käyttää kultaa ja koristeellisia kirjaimia sekä erityyppisiä tunnuksia. Muotityylit heijastuvat myös nimikortteihin. Mukaan tulivat osoitteet ja tittelit.

Nimikorttia eli käyntikorttia käytettiin vierailujen yhteydessä. Nuo yksinkertaiset pienet kartonkipalat tulivat kanssakäymisessä ja myös liike-elämässä välttämättömäksi seurusteluvälineeksi. Kun käytiin kohteliaisuusvisiitillä tai esittäytymässä jonkun luona, joka ei ollutkaan tavattavissa, jätettiin käyntikortti, jonka oikea kulma tai sivu oli taitettu sisäänpäin. Kun kiitettiin jälkeenpäin kutsuista, pantiin kukkien mukaan käyntikortti, jonka vasempaan alakulmaan merkittiin P.r. (pour remercier).

Yritysten liikekortit, pienet mainokset yleistyivät 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Yritysmainonta on muuttunut 1900-luvulla pienestä käyntikortista, jossa oli yrityksen nimi ja osoite sekä jonkinlainen mainoslause, tuotejulisteeksi värikkäine mainoskuvineen.

Marja Pehkonen
tutkija

 


20.04.2012




 
   
| Tietoa sivustosta | | Sivun ylläpito: Kaupunginmuseo | Palaute sivusta | | Alkuun |

Helsingin kaupunki - Kaupunginmuseo