Päänavigaatio Alanavigaatio Sisältö
Pienennä tekstiä Suurenna tekstiä  | 
|   På svenska   |   In English   |  
 
Liikuntavirasto Ulkoilu Saaristossa saaret -osa Helsinkiä
Hae sivuiltamme:

Sivukartta
Hae palveluja
Hae puhelinnumeroita
28.07.2014
Liikuntavirasto >  Ulkoilu >  Saaristossa > 
 Saaret - osa Helsinkiä
Kuuntele

Noin 300

Saaria lasketaan olevan Helsingin alueella yhteensä noin 300. Useimmat niistä ovat melko pieniä, yli puolet on pinta-alaltaan alle puoli hehtaaria. Yli kolmen hehtaarin saaria on noin 50 ja ihan pikkuluotoja (alle 0,1 ha) tai kareja on runsas viidennes kaikista.
 

Aiemmin saaria on ollut paljon enemmänkin, mutta niitä on kadonnut erilaisten täyttöjen ja yhdistämisten kautta. Saaristo on rannikon suunnassa noin 20 kilometriä leveä ja 10 kilometriä syvä alue. Veden syvyys saariston ulkoreunassa on noin 30 metriä ja kaupungin rajalla etelässä paikoin noin 60 metriä.

 

Kuka omistaa?

Suurimman osan Helsingin edustan saarista omistaa valtio, joka on antanut ne muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta puolustusvoimien käyttöön. Valtion omistuksessa ovat kaikki ulkosaariston suurimmat saaret sekä valtaosa itäisen ulkosaariston luodoista. 

 

Helsingin kaupunki on toinen suuri saariomistaja. Sen virastot hallinnoivat noin neljäsosaa saarista. Valtaosa läntisistä pikkusaarista ja luodoista sekä saariston sisemmän osan monet saaret kuuluvat kaupungille. Yksityiset ihmiset omistavat saaripinta-alasta noin 10 prosenttia. Loput saarista kuuluvat yrityksille ja yhteisöille ja kaikkein pienin osa, muutama luoto, on jakamatonta maa-aluetta.
 

Vesialueista suurimman osan omistavat valtio ja Helsingin kaupunki.

 

Silloin ennen

Jo keskiajalla oli joissakin Helsingin saarissa asutusta, lähinnä kalastajatorppia. Saaria käytettiin myös mantereelta tuotavan karjan laidunmaana.
 

Kaupunkia lähimpinä oleviin saariin syntyi 1800-luvulla jonkinlaista teollisuuttakin, oli telakoita, veneveistämöitä, maalitehdasta ja muita. Armeijalla on aina ollut käytössään huomattava osuus saaristosta. Saaria on linnoitettu puolustustarkoituksiin, niillä on ollut ammusvarastoja, kokonaisia varuskuntiakin.
 

Helsingin lähisaariin nousi 1800-luvulla huvilayhdyskuntia, joissa porvaristo vietti kesiään. Saareen tultiin heti koulujen loputtua muuttokuorman ja palvelijoiden kanssa. Syksyllä matkattiin takaisin kaupunkiin puutarhan antimet mukana. Vilkas höyrylaivaverkosto piti yllä liikenneyhteyksiä. Huvilaelämä kukoisti aina 1960-luvulle asti. Tällöin lomanviettotavat rupesivat muuttumaan, alkoivat mm. etelänmatkat. Vanhat huvilat oli rakennettu vain kesäkäyttöön ja niiden huoltaminen ilman palveluskuntaa oli raskasta. Monet huvilat pääsivät rappeutumaan ja niitä onkin ostettu kaupungille ja vuokrattu edelleen yhteisöille.
 

Moni saari avattiin 1800-luvun loppupuolella saksalaisen mallin mukaisesti kansanpuistoiksi. Meno niissä oli vapaampaa kuin kaupungissa sijaitsevissa puistoissa. Siellä tanssittiin ja kisailtiin, urheiltiin ja rentouduttiin. Suomalaisella kansanpuistolla oli myös sivistystehtävä, joten saariin avattiin museoita, esim. Seurasaareen ja eläintarha Korkeasaareen.

 

Huvi ja hyöty

Kansanpuiston perinne jatkuu monissa saarissa edelleen. Niihin saariin, joihin on reittiyhteys mantereelta, kerääntyy kesäisin tuhansia ihmisiä uimaan, ottamaan aurinkoa, retkeilemään ja telttailemaan. Näissä saarissa on usein vähintään kioski, mahdollisesti kahvilatoimintaa ja joissakin jopa ravintola.
 

Toisaalla ovat sitten ulkoilusaaret, joissa on retkeilijöiden tarvitsemat peruspalvelut, esim. keittokatos ja telttailualue. Osalla saarista ei ole mitään palveluja ja niissä voi retkeillä jokamiehen oikeudella. Karuimmat luodot ulkosaaristossa voivat taas olla parasta linnustus ja kalastusaluetta.
 

Kalastus elinkeinona on Helsingin saaristosta jo melkein hävinnyt. Ammatikseen kalastavia on kymmenkunta. He pyytävät pääasiassa lohta ja taimenta rysillä sekä kuhaa, siikaa ja ahventa verkoilla.

Varsinaista matkailua ei saaristoon ole toistaiseksi suunnattu kovin paljon. Turisti voi tehdä muutaman tunnin meriristeilyn tai kalastusretken, mutta esim. majoitustiloja on erittäin niukasti. Tilanne tulee varmasti lähivuosina muuttumaan, sillä pääkaupunkiin kuuluva saaristo on todellinen harvinaisuus, ja se kiinnostaa varmasti kaukaakin tulevia matkailijoita.

 

Talvikausi

Merelliset ja saaristoaktiviteetit ovat lähes täysin riippuvaisia talvisäästä. Mikäli talvi on kovin leuto, ei jäille ole menemistä. Jos taas Helsinkiin saapuu oikea pohjoinen talvi, saa se heti liikettä aikaan myös pääkaupungin edustalla. Jääkävely on ilmaista hupia ja kevättalven aurinkoisina päivinä ulkoilijoita on esimerkiksi Kaivopuiston edustan jäillä sadoittain.
 

Lumi- ja jäätilanteesta riippuen avataan jäälatuja mm. Vuosaareen, Kallahteen, Uutelan edustalle ja Seurasaaren tuntumaan. Reitit löytyvät liikuntaviraston julkaisemasta latukartasta. Retkihiihtoa ja -luistelua harrastetaan myös paljon. Jääpurjehtijat kokoontuvat oman lajinsa merkeissä Vanhankaupungin lahdella ja Laajalahden selällä.

Ennen jäälle menoa on viisasta tarkistaa vaikkapa tiedotusvälineistä jäätilanne, jään paksuus ja väylien ylittämismahdollisuudet. Aina on ehdottoman tärkeää muistaa liikkuvansa luonnon ehdoilla.
 

Talvikalastus on erittäin suosittua. Jokamiehenoikeus sallii pilkkimisen Helsingin vesillä. Lupa tarvitaan sen sijaan verkoilla kalastamiseen, jota talvisin harrastetaan lähinnä sisälahdissa ja sisäsaaristossa.

Talviuinnin suosio on huimasti kasvanut viime vuosina. Uintimahdollisuuksia pitävät yllä lähinnä seurat ja kerhot, jotka perivät yleensä kausimaksun avannon aukipitämisestä ja saunomismahdollisuudesta.


22.01.2014




 
   
Sivun ylläpito: Liikuntavirasto | Palaute sivusta | | Alkuun |

Helsingin kaupunki - Liikuntavirasto