Helsinkipuiston historia Helsinkipuistossa on omintakeinen ja ajallisesti kerroksellinen, kaupungin kehityksestä ja elämän eri puolista kertova kulttuuriperintö. Paikkoihin liittyvät tapahtumat ja henkilöt lisäävät alueen mielenkiintoisuutta ja muistuttavat historiallisesta jatkuvuudesta. Suomenlinna ja Tuomarinkylästä Vantaalle ja Tuusulaan ulottuva historiallinen Vantaanjokilaakson kulttuurimaisema-alue ovat valtakunnallisesti arvokkaita maisemakokonaisuuksia. Sotahistoria on Helsinkipuistossa vahvasti läsnä. Suomenlinnaa ja sen lähellä sijaitsevia saaria on linnoitettu 1700-luvun puolivälistä alkaen ja niitä on rakennettu sotavoimien käyttöön vielä 1900-luvullakin. Vantaanjokilaaksossa on useita I maailmasodan aikaisia, muinaismuistolailla suojeltuja maalinnoituksia. Kulttuurihistoriallisten kohteiden kunnostamiseen ja niiden historiaan ja luonteeseen sopivan käytön edistämiseen on panostettu voimakkaasti. Viime vuosina on mm. Vanhankaupunginkosken ympäristö sekä useat kartanorakennukset ja huvilat ympäristöineen restauroitu ja kunnostettu yleiseen käyttöön. Puutarhataiteen kehitys on Helsinkipuistossa edustettuna 1700-luvun lopulta nykyaikaan asti. Helsingin syntysijoilla sijaitsevasta historiallisen puiston ja puutarhan ympäröimästä Annalan huvilasta kehitetään parhaillaan puutarhakulttuurin keskusta. 
Vanhankaupungin maisemia 1900-luvun alussa.
Helsinkipuiston kulttuurikohteita
Helsinkipuiston kulttuurikohteita Vantaanjokilaakso
Vantaanjokilaakson peltoja on viljelty yhtäjaksoisesti myöhäiseltä keskiajalta lähtien. Tuomarinkylä (Domarby) mainitaan asiakirjoissa jo vuonna 1417. 1700-luvulla perustetun Tuomarinkylän kartanon miljöö rakennuksineen ja puistoineen on valtakunnallisesti merkittävä kulttuuriympäristö ja maisemallinen kohokohta Vantaanjokilaakson avointen viljelysten keskellä. Kartanon kivinen, mansardikattoinen päärakennus ja kartanopihaa rajaavat piharakennukset valmistuivat 1790-luvulla. Nykyisin kartanoalue on suosittu vierailukohde. Haltialan kartanoalue on rakennus- ja puistohistoriallisesti merkittävä miljöökokonaisuus, vaikka kartanon komea päärakennus paloi osittain 1950-luvulla, jonka jälkeen se purettiin. Kartanon kautta kulkee vanhan linjauksensa säilyttänyt historiallinen maantie. Nykyisin Haltialan kartano on erityisesti lasten suosima kotieläintila. Läheisiltä maisemaniityiltä saa poimia kukkia omaan käyttöön. Vuonna 1435 säterivapauden saanut Pukinmäen kartano on Helsinkipuiston vanhin kartano. Kartanon 1800-luvulla rakennettu puinen päärakennus, vanhat piharakennukset ja kartanopuisto muodostavat harmonisen kokonaisuuden. Tuomarinkylän kartanoa vastapäätä vielä 50 vuotta sitten seisseestä Tapaninkylän kartanosta muistuttavat kivimuurit ja kartanopuiston vanha kasvillisuus. Vantaanjokilaaksossa on säilynyt myös kaksi vaatimattomampaa, kulttuurihistoriallisesti merkittävää maatilaympäristöä. Niskalan tila on ollut Haltialan ja Tuomarinkylän kartanoiden sivutilana. Itä-Pakilassa sijaitseva Pakin talo on 1700-luvulla rakennettu itsenäinen perintötila. Vanhakaupunki
Helsingin kaupunki perustettiin Kuningas Kustaa Vaasan määräyksestä Vantaanjoen suulle vuonna 1550. Helsingistä haluttiin kehittää kilpailija Tallinnalle, mutta sijaintia puolsivat myös Vantaanjoen tuoma yhteys sisämaahan, suojaisa asema ja hyvä vesivoiman saanti. Vanhan Helsingin aikaa kesti 1640-luvulle, jolloin kaupunki siirrettiin nykyisen Helsingin ydinsijoille Vironniemelle. Helsingin alkuperäinen sijaintipaikka on suojeltu muinaismuistolailla. Vanhasta kaupungista on näkyvänä muistona vain osia kaupungin kirkon kivijalasta, mutta arkeologisissa kaivauksissa on saatu esille rakennusten jäänteitä sekä kaupungista ja sen elämästä kertovia esineitä. Alueen nykyinenkin rakennuskanta on vanhaa ja arvokasta. Vanhankaupunginkosken ympäristöllä on erityinen merkitys Helsingin historiassa myös teollisuuden syntysijana ja kaupungin vesilaitoksen sijaintipaikkana. Myllyn ja sahan lisäksi Vanhankaupunginkosken vesivoimaa käyttivät aikoinaan mm. panimo, tiilitehdas ja väritehdas. Helsingin raakavesi otettiin Vantaanjoesta noin sadan vuoden ajan 1970-luvun alkuun saakka. Vesilaitoksen entiset rakennukset on kunnostettu Tekniikan museon ja Voimalamuseon käyttöön. Vanhankaupunginlahti
Vanhankaupunginlahden saarista Kuusiluoto on vanha huvila-alue ja kalastajasuvun perinteinen kotisaari. Lammassaari on vuodesta 1904 ollut vuokralla raittiusseura Koitolle, joka rakennutti saarelle vuonna 1905 komean pyöröhirsisen yhteistalon. Saaren pienet mökit on rakennettu viime sodan jälkeen. Kulosaareen maakannaksella liitetyssä pienessä Leposaaressa on Kulosaaren seurakunnan hautausmaa. Kulosaaren kartanon näyttävä, kaksikerroksinen, empiretyylinen päärakennus on 1800-luvun alkupuolelta. Kivinokassa sijaitsevan kartanon puisto on edelleen edustava. Kivinokan kansanpuisto täytti 70 vuotta kesällä 2001. Kruunuvuorenselkä
Olympiaterminaalin edustalla sijaitseva Valkosaari on ollut purjehdusseuran käytössä vuodesta 1885 lähtien. Ravintolanakin toimiva puinen klubirakennus on vuodelta 1900. Samalta vuodelta on viereisen Luodon eli Klippanin kesäravintolarakennus. Ryssänsaari on vanha kalastustukikohta, jonka nykyiset hirsirakennukset ovat ilmeisesti 1800-luvun lopulta. Korkeasaareen kulki höyrylaivaliikenne jo vuonna 1864. 1880-luvulla Korkeasaaresta tuli virallisesti kansanpuisto ja sinne rakennettiin puinen ravintola ja odotushuone. Eläintarha sijoitettiin Korkeasaareen vuonna 1889. Korkeasaaresta on siltayhteys läheisiin Mustikkamaahan ja Hylkysaareen. Mustikkamaa on helsinkiläisten perinteinen virkistysalue, josta tehtiin kansanpuisto 1920-luvulla. Hylkysaaressa on vuonna 1912 valmistunut, maisemallisesti näkyvä kolmikerroksinen luotsiasema, jossa toimi pitkään Suomen merimuseo. Tervasaaren nimi tulee ennen saarella sijainneista terva-aitoista. Ainoa säilynyt terva-aitta on 1800-luvun alussa rakennettu, nykyisin kesäravintolana toimiva hirsirakennus. Helsingin puistokulttuuriin merkittävästi vaikuttaneen Henrik Borgströmin omistuksessa olleeseen Tullisaaren kartanoalueeseen kuuluu kaksi 1870-luvun huvilaa ja laaja, historiallinen maisemapuisto. Kartanon päärakennus paloi 1950-luvulla. Oopperalaulajatar Aino Acktén perheen aikoinaan omistamassa 1870-luvun huvilassa järjestetään nykyisin musiikkitilaisuuksia. Maisemapuistoa on kunnostettu 1800-luvun asuun. Kaivopuisto on ollut yksi Helsingin tärkeimmistä virkistysalueista 1830-luvulta lähtien, jolloin siitä kehittyi kylpyläkulttuurin keskus. Tältä ajalta ovat puiston ensimmäiset huvilat ja ravintola Kaivohuone. Kaivopuiston korkeimmalle kohdalle rakennettiin tähtitorni vuonna 1926. Kaivopuisto on vilkkaassa ympärivuotisessa käytössä. Puistolla on omaleimainen historia, puistoarkkitehtuuri ja kasvilajisto. Tulevaisuudessa Hernesaaren rantapuisto liitetään Helsinkipuistoon. Saaristo
Helsingin edustan saarilla on pitkä käyttöhistoria, joka liittyy merenkäyntiin ja purjehdukseen, kalastukseen, maanpuolustukseen, huvila-asumiseen tai yleiseen virkistystoimintaan. Merilinnoituksen rakentaminen Helsingin edustan saarille alkoi vuonna 1748. Suomen itsenäistymisen jälkeen Suomenlinnaksi nimetty saariryhmä on tänä päivänä kansainvälisesti merkittävimpiä kulttuurimuistomerkkejämme ja suosituimpia retki- ja matkailukohteitamme. Ainutlaatuinen historiallinen linnoitus ja kaupunginosa on Unescon maailmanperintökohde. Suomenlinnassa on rakennus- ja sotahistoriallisten kohteiden lisäksi mm. vanha, arvokas telakka ja puistoarkkitehtonisesti merkittävä Piperin puisto. Historiallisia linnoitusrakenteita on myös lähisaarilla, mm. Särkässä joka on osa maailmanperintökohdetta. Aivan Kaivopuiston edessä sijaitseva Uunisaari on ollut vuosisatoja monipuolisessa käytössä. 1930-luvulla siellä avattiin suuren suosion saavuttanut uimalaitos. Uunisaareen sillalla liitetyssä Liuskasaaressa on 1800-luvun lopulta lähtien ollut pursiseuran venesatama, kerhorakennus ja ravintola. Harakan saaressa on 1800-luvun jälkipuolella rakennettuja linnoituslaitteita ja puutaloja. 1920-luvun lopulla puolustusvoimien kemialliseksi laboratorioksi rakennetussa jyhkeässä kivitalossa on nykyisin taiteilijoiden työtiloja. Pihlajasaaressa on useita 1800-luvun loppupuolella rakennettuja huviloita, joista Villa Hällebo on nykyisin kesäravintolana. Helsingin kaupunki perusti Pihlajasaaren kansanpuiston vuonna 1929. Värikkäät puiset pukukopit ovat oleellinen osa saaren uimarannan maisemaa. Lauttasaaren eteläkärjessä on säilynyt Krimin sodan aikaisia linnoituslaitteita. Alueesta tuli kansanpuisto vuonna 1929. Sotien jälkeen sinne rakennettiin kesämajoja. Harmajan saarelle rakennettiin puinen majakka vuonna 1747. Uusi majakka valmistui vuonna 1838. Harmaja on perinteinen luotsien tukikohta. | 
