Kaarin Taipale, demokratiaryhmän ja kaupunginvaltuuston varajäsen:
Mihin lähidemokratiaa tarvitaan?
Eduskuntavaalit olivat protestivaalit, mutta mikä oli protestin kohde? EU:sta saatiin ”hyvä syy”, mutta se ei tainnut olla varsinainen syy. Taustalla oli hahmottomampi tyytymättömyys ja ulkopuolisuuden kokemus, julkilausumaton kysymys siitä, miten saada äänensä kuulumaan.
EU:n rahoituskriisi näytti kristallisoivan sen, mistä oli kyse: minua koskevia päätöksiä tehdään jossakin kaukana enkä ymmärrä miten se tapahtuu, en ymmärrä edes mistä päätetään tai kuka lopulta päättää.
EU:n hienosta subsidiariteetti- eli läheisyysperiaatteesta ei ole kansalaisen näkökulmasta katsottuna tullut totta. On vaikea nähdä, että EU:kin on maailmapolitiikassa vain yksi monista toimijoista ja että Suomen tai oman kylän ääntä olisi mahdotonta saada kuulumaan ilman muiden tukea. Ei ole helppo erottaa, mistä asioista kannattaa sopia lähifoorumeilla. Äänestäjästä tuntuu, että kaikki päätöksenteon tasot, oli sitten kyse kaupunginvaltuustosta, maakuntahallituksesta tai eduskunnasta, ovat yhtä kaukana, YK aivan ulkoavaruudessa.
Myös kuntaliitosten yhteydessä herätellään mielikuvia arkitodellisuudesta etääntyvästä hallinnosta. Yhteen aikaan innostuttiin kaupunginosavaltuustoista. Voi kysyä, miksi asuinpaikan osoite olisi ainoa kiintopiste, jonka perusteella saa oikeuden vaikuttaa yhteisiin asioihin. Elämä kun on jatkuvaa pendelöintiä kodin, kesämökin, työpaikan, terveyskeskuksen, koulun ja ostoparatiisien välillä.
Jo nykyinen kuntalaki (§§ 27–31) velvoittaa valtuuston huolehtimaan asukkaiden ja palveluiden käyttäjien edellytyksistä osallistua kunnan toimintaan. Lain mukaan vaikuttamista edistettäisiin esimerkiksi valitsemalla palvelujen käyttäjien edustajia kunnan toimielimiin; selvittämällä asukkaiden mielipiteitä ennen päätöksentekoa tai järjestämällä kunnallisia (neuvoa-antavia) kansanäänestyksiä.
Vähintään viisi prosenttia äänioikeutetuista kuntalaisista voisi nytkin tehdä kansanäänestysaloitteen. Aloite ei toki riitä, siitä ja vasta-aloitteista on käytävä laaja keskustelu, jotta äänestäjillä on edellytykset tehdä ”valistunut päätös”. Demokratia edellyttää tietoa ja vuoropuhelua.
Brasiliassa Porto Alegressa kehitetty osallistuvan budjetoinnin malli kauhistuttaa kamreereita, muttei ole syytä huoleen. Yli tuhat kaupunkia eri puolilla maailmaa olisi tuskin ottanut sitä käyttöön, jos se johtaisi perikatoon. Asukkaat päättävät annetun budjettiosuuden raameissa alueensa investointien tärkeysjärjestyksestä.
Lähidemokratian tavoitteena ei voi olla tarjota lisämahdollisuuksia äänekkäimmille, jotka aina osaavat pitää puolensa, eikä uutta kanavaa yhden asian liikkeille tai lobbareille. Ellei ole huolestunut kansanvallan tilasta ja halua sen vuoksi lisää lähidemokratiaa, on toinenkin tulkintamahdollisuus. Ehkä saadaan parempia palveluita, kun kuunnellaan varsinaisia asiantuntijoita, käyttäjiä, ja otetaan heidät mukaan kehittämistyöhön.
Vahva lähidemokratia ei tarkoita, että asiantuntijat ja kuntapoliitikot olisivat heikkoja. Päinvastoin, avatessaan lisää kanavia asukkaiden äänelle virkamiehet ja valtuutetut osoittavat viisauttaan, koska eivät usko yksin tietävänsä kaikkia kysymyksiä saati vastausvaihtoehtoja.
(Lyhennetty Kuntalehdessä julkaistusta kolumnista.)
Kommentoi kirjoitusta
*********************************************************
Nils Torvalds, demokratiaryhmän ja kaupunginvaltuuston jäsen:
Keinuuko demokratian kehto nurin?
Tänään ajatuksen kulku demokratia-aiheen poikki ja ympäri lähti liikkeelle Kreikasta. Poukkoilevan ajatuksen suunnat eivät johtuneet Kreikan antiikista demokratiasta vaan maan erittäin nykyaikaisesta velkataakasta. Antiikin demokratia on nimittäin aika kaksipiippuinen asia.
Yhdysvaltojen Nashvillessä löytyy kopio Ateenan Parthenon-temppelistä. Temppelin ensimmäinen versio rakennettiin Nashvillen näyttelyä varten 1897 ja sen symboliikka oli hyvin harkittu: antiikin Kreikka oli sivistyksen kehto ja orjanomistajayhteiskunta. Niin halusi Tennesseen valkoinen väestö nähdä itsensä 1800-loppupuolella. Vielä 1960 tässä Centennial Parkissa toimiva uimala suljettiin jotta rotusyrjintää kieltävät lait eivät pääsisi vaikuttamaan.
Kreikka ei siis käy erityisen hyvänä historiallisen demokratian esimerkkinä, mutta tänä päivänä demokratian ja vakaan talouden välillä vallitsee mielenkiintoinen – ja opettavainen – suhde.
Olen vuosien saatossa oppinut lukemaan Martin Wolfin palstoja Financial Times-lehdessä. Nyt juhannuksen alla hänen palstansa oli erityisen kirpeä ja tämän kirpeyden sävy liittyy nimenomaan demokratiaan – tai sen murenemiseen.
Wolf on itse asiassa vakuuttunut siitä, ettei Kreikka tule selviytymään veloistaan. Osasyynä tähän kehitykseen on poliittinen järjestelmä, joka tässä pitkäveteisessä ja kivuliaassa prosessissa menettää demokraattista legitimiteettiään ja joka sen tähden ei pysty samaan kansalaisia yhdessä ja järkevästi sopimaan miten ongelmat otetaan haltuun.
Tietynlainen talouden talvisota siis.
Juuri tästä syystä meidän tulee kehittää demokratian kaikkia ulottuvuuksia. Olen nimittäin syvästi vakuuttunut siitä, että demokratia on – loppujen lopuksi – erittäin tehokas ja hyvin toimiva järjestelmä. Välillä se luiskahtaa irrationaaliseen, mutta silloinkin on nähtävissä miten irrationaalisuus yleensä johtuu demokraattisesta osattomuudesta.
Kommentoi kirjoitusta
*********************************************************
Laura Rissanen, demokratiaryhmän puheenjohtaja, kaupunginhallituksen ja -valtuuston jäsen:
Uutta demokratiaa
Hauskuus näyttää olevan katoava luonnonvara. Ainakin välillä tuntuu siltä, että monet kaupungin virkamiehet yrittävät sen Helsingistä kokonaan tappaa.
Alkuvuodesta me luottamushenkilöt hämmästelimme kiertävään kahvila-autoon ja esimerkiksi Töölönlahden Tyyni-kahvilaan liittynyttä nihkeyttä.
Onneksi kummassakin asiassa järki voitti. Oikeudenmukaisuus, yrittäjyyden edistäminen ja kaupunkikuvalliset asiat painoivat yleisten töiden lautakunnan päätöksessä ja kahvila-auto sai toimiluvan. Helsinki on taas vähän hauskempi.
Tuorein esimerkki hauskan tappamisesta on esitys mattolaitureiden poistamisesta Helsingistä ympäristösyihin vedoten. Kaikkia kaupungin 13 kelluvaa mattolaituria esitettiin poistettavaksi rantamaisemista vuoteen 2016 mennessä. Onneksi sentään ympäristölautakunta ymmärsi palauttaa asian uuteen valmisteluun niin, että laiturit säilytetään.
Tällaiset pienet, mutta periaatteelliset kysymykset hämmästyttävät meidän luottamushenkilöiden ohella ennen kaikkea kaupunkilaisia. Moni helsinkiläinen on kysynyt, onko tässä mitään järkeä. Ja tahto vaikuttaa on kova. Mutta vaikuttamiseen halutaan uusia ja nopeita kanavia.
Hyvä esimerkki löytyy kotikulmiltani Kalliosta. Kun tieto taloyhtiön halusta häätää Veikko ja Lahja Hurstin Laupeudentyön ruoka- ja vaatejakelu nykyisistä toimitiloistaan Helsinginkadulta, syntyi facebookissa parissa päivässä monen tuhannen hengen Kallio-liike puolustamaan toimintaa ja ylipäänsä Kallion monimuotoisuutta. Nyt Kallio-liike on jo jakautunut useaan alaryhmään.
Kallio-liikkeen kaltaiset epämuodolliset ja puoluepoliittisesti sitoutumattomat yhteisöt ovatkin helpompi tapa vaikuttaa kaupungin päätöksentekoon kuin perinteiset kaupunginosayhdistykset. Uusille, suorille ja vähän sitouttaville vaikutuskanaville on kysyntää.
Uudet viestintäkanavat ovat merkinneet sitä, että yhteiskunnallinen keskustelu ja osallistuminen ovat muutoksessa. Moni meistä on lähtenyt mukaan esimerkiksi facebookin tarjoamaan "kevyt-aktivismiin". Verkossa tykkääminen ja kannanilmaisu on tehty helpoksi. Ja hyvä niin!
Myös kaupunginvaltuusto haluaa kasvattaa helsinkiläisten vaikuttamismahdollisuuksia, kaupunginosademokratiaa ja ylipäänsä asukkaiden kuulemista. Osana koko valtuustokauden strategiaa nimittäin päätimme, että kaupunki ryhtyy toimiin kaupunkilaisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi ja demokratian vahvistamiseksi.
Tämän työn tueksi kaupunginhallitus asetti huhtikuussa työryhmän jalostamaan ideoita suoran demokratian toteuttamiseksi ja edustuksellisen demokratian toimintaedellytysten parantamiseksi. Sain kunnia olla tämän ryhmän puheenjohtaja. Olen aidosti innostunut tehtävästä, tuntuu, että nyt oikeasti halutaan löytää keinot kuulla helsinkiläisiä.
Demokratiassa on tärkeää, että yhteiskunnan eri ryhmät saavat mielipiteensä esiin ja heidät huomioidaan päätöksenteossa. Myös Helsingissä on tästä osallistumisesta ja keskustelusta useita hyviä esimerkkejä, niin nuorten (Nuorten ääni-kokoukset, avoimet foorumit) kuin muidenkin väestöryhmien piirissä. Laaja-alainen osallistuminen on tärkeä osa demokraattista päätöksentekoamme.
Demokratia-ryhmän työskentely pyritään tekemään mahdollisimman avoimeksi. Suunnitteilla on esimerkiksi täysin avoin verkossa välitettävä vuorovaikutteinen kokous. Nämä verkkosivut taas tarjoavat mahdollisuuden vuorovaikutukseen. Täällä julkaistaan ryhmän jäsenten puheenvuoroja ja avataan kaupunkilaisille mahdollisuus käydä keskustelua ja kommentoida ryhmän työtä ja ehdotuksia.
Niin, mitä mieltä Sinä olet? Pitäisikö Helsingissä ottaa käyttöön kunnalliset kansanäänestykset? Entä tarvitsemmeko kaupunginosavaltuustoja tai jotain muita matalamman tason toimielimiä? Entä miten kaupungin pitäisi näkyä sosiaalisessa mediassa? Näihin kysymyksiin etsimme nyt ratkaisuja. Valmista pitäisi olla lokakuun loppuun mennessä.
Kommentoi kirjoitusta
|
