|
Kolme ulkomailta Helsinkiin opiskelemaan saapunutta opiskelijaa ja yksi suomalaisopiskelija kertovat kokemuksistaan.
Alta voit lukea kauppakorkeakoulussa opiskelevan Bernardo Clementinon, Helsingin yliopiston sosiologian laitoksella maisterintutkintoa suorittavan Cao Qianin, Metropoliassa sairaanhoitajaksi opiskelevan Ana Martins Keräsen ja Noora Vuorelaisen tarinat.
Brasilialaisopiskelija toivoisi Helsingin olevan auki ympäri vuorokauden
Helsingissä Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa opiskeleva Bernardo Clementino viihtyy Helsingissä, joka on hänen mielestään tärkeä kaupunki koko Euroopalle. Helsingin ilmapiiriä hän pitää luovana, mutta harmittelee joutuneensa opettelemaan kokonaan uuden vuorokausirytmin.
”Helsingissä elämä loppuu aamuyöllä kello neljä. Muutoinkin aukioajat rajoittavat liikaa elämääni. Mannerheimintiellä 24 tuntia avoinna oleva Alepa on minulle todella tärkeä juttu”, Bernardo Clementino sanoo.
Hän kokee kuitenkin sopeutuneensa Suomeen ja suomalaiseen kulttuurin melko hyvin.
”Jos täällä haluaa elää, on pakko tulla hiukan suomalaiseksi; en esimerkiksi voi syödä illallista kuten kotona Brasiliassa eli vasta kello 22 jälkeen. On myös muistettava, että Suomessa on melkein rikos olla myöhässä tapaamisista – Brasiliassa varttitunnin myöhästyminen lähes kuuluu asiaan.”
Rakkaus toi Suomeen
Riosta kotoisin oleva Bernardo Clementino toimii aktiivisena vapaaehtoisena rauhankasvatusta tekevässä kansainvälisessä CISV -järjestössä, jonka leirillä hän kohtasi vuonna 2008 suomalaisen naisen, nykyisen tyttöystävänsä. Clementino vieraili Suomessa muutamia kertoja tapaamassa tyttöystäväänsä ennen kuin muutti Suomeen vuosi sitten. Hänen eksoottisimpiin suomikokemuksiinsa kuuluu lumen näkeminen ensi kertaa elämässään.
Valmistuttuaan tuotantotalousinsinööriksi kotimaassaan hän päätti hakea jatko-opintopaikkaa Helsingistä.
”Internetistä löytyi tietoa aivan riittävästi. Hain Helsingin yliopistoon, Hankenille, Teknilliseen korkeakouluun ja Kauppakorkeaan ja pääsin kaikkiin. Valitsin Aalto-yliopiston Kauppakorkeakoulun ja olen ollut erittäin tyytyväinen”, International Master's in Strategy Program -ohjelmassa opiskeleva Clementino kertoo.
Äitinsä puolelta italialaisella Clementinolla on myös EU-kansalaisuus, mikä helpottaa monin tavoin Suomessa elämistä ja asumista. Kulttuuritaustalla on kuitenkin vahva vaikutus.
”Olemme seurustelleet nyt kolme vuotta tyttöystäväni kanssa, mutta brasilialaisten kulttuurinormien mukaisesti emme halua asua yhdessä, ennen kuin menemme naimisiin, mikä varmaan kuulostaa suomalaisista aika erikoiselta ratkaisuta.”
Loistavia palvelua
”Helsingin seudun Reittiopas on aivan loistava, ja on uskomatonta, että se todellakin toimii. Joukkoliikenne yleisestikin on yksi Helsingin erinomaisia puolia”, Bernardo Clementino sanoo.
Hänen listansa Helsingin tarjoamista hyvistä palveluista on pitkä:
”Aalto-yliopisto palvelee erittäin hyvin englanniksi, vaikka heillä ymmärrettävästi on vielä hiukan teknisiä ongelmia kaikista muutoksista johtuen. UniCafe on hieno etu opiskelijoille, samoin Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiö, joskin Brasilian sairausvakuutussysteemi on nopeampi ja tehokkaampi.”
Opintojensa ohella strategisena analyytikkona turvallisuus ja puolustusjärjestelmiin erikoistuneessa Cassidian Finland Oy:ssä työskentelevä Clementino on ollut erityisen tyytyväinen myös verottajan ja Kelan yhteiseen ” In To Finland”-palveluun, josta hän on saanut avun kaikissa kysymyksissään.
Suomea Bernardo Clementino on oppinut sekä opiskelemalla Helsingin yliopiston kursseilla että käyttämällä kieltä.
”Helsingissä on paljon tilaisuuksia puhua suomea ja koen, että suomalaiset arvostavat, että puhun suomea. Haluan oppia kieltä myös pystyäkseni keskustelemaa tyttöystäväni isovanhempien kanssa.”
Ongelmitta Clementino ei kuitenkaan ole selvinnyt.
”On aivan uskomatonta, että esimeriksi pankit tai tietoliikennealan yritykset eivät pysty palvelemaan asiakkaitaan englanniksi.”
Suomi tarvitsee lisää maahanmuuttajia ja syntyvyyttä
Bernardo Clementino uskoo, että Suomen tulevaisuus on kansainvälisyydessä.
”Suomi olisi parempi paikka, jos täällä olisi enemmän ihmisiä. Syntyvyyden pitäisi kasvaa, mutta Suomi tarvitsee myös ulkomaalaisia, joilla on paljon potentiaalia kehittää Suomea ja erityisesti Suomen taloutta.”
Clementino on ollut ilahtunut Suomen lukuisista kansainvälisesti kilpailukykyisistä kasvuyrityksistä, joita myös Aalto-yliopisto verkostoineen auttaa eteenpäin. Bernardo Clementino ei ole tyytynyt vain olemassa oleviin palveluihin vaan on yksi perustajajäsenistä Aalto Managemet Consulting – yhdistyksessä, jonka puheenjohtajana hän auttaa yhdistyksen jäseniä kehittämään ammattitaitoaan tarjoamalla heille verkostoitumismahdollisuuksia mukana olevien konsulttiyritysten kanssa.
”Koen, että missionani on auttaa kehittämään kotikaupunkiani ja verkostoja, joiden jäsen olen”, Bernardo Clementino sanoo.
Palaa alkuun tai jatka lukemista.
Kiinalainen opiskelija haluaisi jäädä töihin Helsinkiin
Kiinalainen Cao Qian halusi opiskelemaan Helsingin yliopistoon Suomen koululaitoksen hyvän maineen vuoksi. Sanghain läheltä kotoisin olevalle miehelle Helsingin plussapuoliin kuului myös se, että hän pitää kylmästä.
Cao Qian saapui Suomeen kaksi vuotta sitten suorittamaan Helsingin yliopiston sosiologian laitokselle maisterintutkintoa etniset suhteet, kulttuurinen moninaisuus ja integraatio -ohjelmassa.
Kahden vuoden opinnot ovat nyt päättymässä – samoin kuin opiskelijaviisumi.
”Pidän todella Helsingistä ja haluaisin jäädä tänne töihin, mutta työpaikkaa on hyvin vaikea löytää. Lähes kaikkialla vaadittaisiin suomen kielen taitoa ja miten ihmeessä kukaan ulkomaalainen pääaineopiskelija ehtisi tiiviin opinto-ohjelman lisäksi opiskella työnsaannin kannalta riittävän suomen kielen?”, Qian kysyy.
Cao Qian on viihtynyt Helsingissä alusta asti erinomaisesti.
”Saapuessani Suomeen tiesin Suomesta vain Koneen hissit ja Linux-käyttöjärjestelmän ja sen, että täällä on kylmää, mihin olin tottunut opiskelukaupungissani Urumqi:ssa Länsi-Kiinassa.”
Helsingin yliopisto valikoitui opiskelupaikaksi amerikkalaisen Ruotsissa opettaneen professorin suosituksen kautta.
”Tietenkin myös lähes ilmainen opiskelu oli merkittävä kriteeri, sillä toinen yliopistovaihtoehtoni oli Britanniassa”, Cao Qian sanoo.
Tiivis opiskelijayhteisö hyvä turvaverkko
Cao Qian kokee pärjänneensä Helsingissä hyvin alusta asti jopa aivan ummikkona.
”Helsingin yliopiston maisteriohjelman koordinaattorilta sain valtavasti apua. Hän on todella ystävällinen ihminen ja tekee paljon enemmän kuin virkatehtävät edellyttäisivät. Hän oli minua vastassa lentokentällä ja vei minut opiskelija-asuntooni. Sain häneltä jopa patjan ja keittiötarvikkeita, jotta pääsin alkuun.”
Cao Qian on kuullut lisääntyvästä rasismista, mutta ei ole itse sitä kohdannut.
”Tai ehkä en vain ymmärrä, mitä joku minulle huutaa. Sosiaalinen verkostoni koostuu lähinnä laitokseni opiskelijoista, jotka aineen luonteen huomioiden ovat keskimääräistä kansainvälisempiä ja suvaitsevampia.”
Yliopistokampus on Cao Qianille mieluinen ympäristö.
”Opiskelijat ovat sosiaalisia, mutta yliopiston ulkopuolella suomalaisiin on vaikea tutustua. Nuoria kohtaisi kyllä baareissa, mutta en halua juoda alkoholia eikä minulla olisi siihen varaakaan.
Toiveena enemmän englantia
Erityisesti Helsingin yliopiston englanninkieliset verkkosivut ovat Cao Qianin mielestä erinomaiset, mutta Helsingin kaupungin sivuille hän kaipaisi huomattavasti enemmän tietoa englanniksi.
”Vaikka en ymmärräkään suomea ja ruotsia, huomaan, että eri aiheista on tietoa suomeksi paljon, ruotsiksi hiukan vähemmän ja englanniksi joskus aivan olemattoman vähän”, hän sanoo.
Lisätietoa hän on kuitenkin aina saanut opiskelukavereiltaan.
”Ja liikennelaitoksen sivut ovat mahtavat, niistä nautin todella paljon!”, HOASin eli Helsingin seudun opiskelijasäätiön soluasunnoissa Rastilassa ja Kontulassa asunut Qian sanoo.
Cao Qian on tyytyväinen myös oman laitoksensa englanninkieliseen kurssitarjontaan, mutta on kuullut joidenkin ulkomaalaisten opiskelijoiden harmittelevan, ettei heille ole tarjolla riittävästi englanninkielisiä kursseja.
Siisteyskäsitys kummastuttaa
Cao Qian sanoo rakastavansa Helsinkiä etenkin kesällä.
”Taiteiden yö, kaupungin kauniit puistot ja kaikki hienot festivaalit ovat upeita juttuja ja Helsinki selvästi yrittää tehdä paljon asukkaittensa viihtyvyyden eteen. Mutta en ymmärrä kadulle virtsaamista ja tupakantumppien heittelyä kaikkialle. Nämä olivat minulle suuri shokki. Suomella on hyvä maine sivistysvaltiona, mutta miksi suomalaiset eivät käyttäydy sivistyneesti?”
Myös suomalaisten runsas ja näkyvä alkoholinkäyttö kauhistuttaa Cao Qiania.
Cao Qian pitää Helsingistä hyvin paljon ja haluaisi jäädä Suomeen. Hänen suurin huolensa tällä hetkellä on syyskuun lopussa umpeutuva opiskelijaviisumi.
”Teoriassa voisin pidentää viisumiani, mutta minulla ei ole taloudellisia mahdollisuuksia siihen.”
Kansainväliset opiskelijat ja työmarkkinat eivät kohtaa
”EU-maista tulevilla opiskelijoilla on paljon yksinkertaisempi tilanne, sillä he voivat jäädä odottamaan työpaikkaa valmistumisensa jälkeen. On vaikeaa opiskella täydellä teholla ja hakea samalla töitä, varsinkaan kun ei osaa suomen kieltä”, Cao Qian harmittelee.
Hän uskoo Suomessa ja Helsingissä monen opiskelijan olevan samassa tilanteessa ja ihmettelee,
miksei Suomessa ole mietitty toimivaa ratkaisua saattaa yhteen kansainväliset opiskelijat ja työmarkkinoiden edustajat.
”Ulkomaalaisten opiskelijoiden ilmainen koulutushan on Suomelle iso menoerä. Minä ja lukemattomat muut kansainväliset EU:n ulkopuolisista maista tulevat opiskelijat haluaisimme jäädä tänne töihin, maksaa veroja ja korvata sitä kautta Suomelle takaisin saamaamme korkeatasoista ilmaista koulutusta. Meistä olisi paljon hyötyä Suomen yhteiskunnalle, mutta nyt meidät pakotetaan lähtemään pois. Tohtorintutkinto-opinnot ovat ainakin minulle taloudellisesti mahdoton vaihtoehto jäädä suomeen.”
Palaa alkuun tai jatka lukemista.
Puhumattomuus hämmentää spontaania portugalilaista
Suomessa kolme vuotta asunut portugalilainen Ana Martins Keränen on yllättynyt kulttuurishokista, joka ei tunnu helpottavan edes suomen kielen taidon karttuessa. Sairaanhoitajaksi Metropolia Ammattikorkeakoulussa opiskeleva Ana haluaisi jäädä Suomeen, mutta ei ole varma siitä, kykeneekö hän sopeutumaan suomalaiseen kulttuuriin.
”Helsinki on hieno kaupunki, kansainvälinen ja kosmopoliittinen paikka, jossa tapahtuu koko ajan paljon. Viihdyn hyvin Helsingissä ja Helsinki on ehdottomasti paras paikka asua Suomessa”, Ana Martins Keränen sanoo.
Hän muutti Suomeen kolme vuotta sitten suomalaisen puolisonsa kanssa.
”Ensimmäistä kertaa Suomeen lokakuussa ja Ouluun – ei kovin hyvä yhdistelmä”, Ana naurahtaa.
Oulu tuntui elohopeamaisen eloisasta Anasta liian pieneltä ja ahtaalta paikalta elää ja pariskunnan onneksi Anan puoliso löysi työpaikan Helsingistä. Nyt pariskunta asuu Lauttasaaressa.
”Lauttasaari on ihana asuinalue, mutta asunnot ovat Helsingissä aivan hurjissa hinnoissa ja joudumme asumaan ahtaasti, koska emme haluaisi muuttaa kauas keskustasta.”
Ana on erityisen tyytyväinen Helsingin julkiseen liikenteeseen sekä sen opiskelija-alennuksiin.
Englanninkielistä palvelua vaikea saada
Ana on opiskellut suomen kieltä yliopiston ja aikuisopiston kursseilla ja oppinut lisää käyttämällä kieltä aktiivisesti. Kaikkien asioiden hoitaminen ei silti vielä luonnistu sujuvasti suomeksi.
”Netistä löytää paljon tietoa englanniksi, mutta puhelimitse englanninkielisen palvelun saaminen on usein lähes mahdotonta. Esimerkiksi terveyskeskuksen verkkosivuilla luvataan englanninkielistä palvelua, mutta sitä ei kuitenkin saa, kun sinne soittaa ja joudun usein pyytämään apua puolisoltani tai vain soittamaan uudelleen ja toivomaan, että seuraava puhelimeen vastaaja puhuisi englantia”, Ana harmittelee.
Opiskelupaikkaansa Metropolian Ammattikorkeakouluun ja sen terveydenhuoltoalan englanninkieliseen koulutusohjelmaan Ana on tyytyväinen. Työharjoittelujen suhteen ongelmia on kuitenkin ollut lähes kohtuuttomasti.
”Kieli oli työharjoittelussa julkisessa terveydenhuollossa todella iso ongelma. Ihmisillä oli lappu rinnassa, että he puhuvat englantia, mutta he eivät puhuneet. Oli todella haasteellista yrittää samalla oppia sekä itse työtä että suomen kieltä.”
Ana sanoo ymmärtävänsä, että jos hän haluaa asua Suomessa, hänen pitää oppia suomen kieli.
”Tarvitsisin kielen oppimiseen myös suomalaisten apua; että he puhuisivat tarvittaessa hitaammin ja selkeämmin ja auttaisivat siten minua oppimaan.”
Kieltä suurempi haaste oli kuitenkin ymmärtää suomalaisten työkaverien toimintatapoja ja kulttuuria.
”Leivoin syntymäpäivänäni kakun ja tarjosin sitä kaikille, mutta tajusin, että toimintani hämmensi heitä. Kokemukseni mukaan sairaanhoitajat puhuvat vain sairaanhoitajien kanssa, laitoshoitajat vain laitoshoitajien kanssa, lääkärit vain lääkärien kanssa. Halusin rikkoa rajoja, mutta todennäköisesti minua pidettiin hulluna”, Ana sanoo.
Seuraavan työharjoittelunsa Ana tekevänsä Portugalissa, koska hänen on vaikea löytää harjoittelupaikkaa. Myös keikkatyön löytäminen terveydenhuoltoalalta on ollut vaikeaa, vaikka alalla on työvoimapulaa ja paljon vapaita työpaikkoja.
”Ajattelevatkohan ihmiset, että koska olen portugalilainen ja ulkomaalainen, vaan puhuisin enkä tekisi töitäni. Tekisin mieluummin töitä ja maksaisin verot kuin eläisin sosiaaliturvalla, mutta mitä voi tehdä, jos ei pääse edes työpaikkahaastatteluun?”
Ulkomaalainen ei koe olevansa tervetullut
”Vaikka viihdyn Helsingissä ja opiskelut sujuvat hyvin, koen itseni yksinäiseksi. Minun pitää elää suomalaisten sääntöjen mukaan, mutta ihmisten pitää ymmärtää, etten voi irrottautua omasta kulttuuristani ja muuttua täysin suomalaiseksi. Tarvitaan molemminpuolista ymmärrystä.”
Anaa hämmästyttää myös suomalaisten etäinen suhde naapureihinsa sekä perheidensä hylkäämät yksinäiset vanhukset sekä ihmisten yksinäisyys yleisestikin.
”Portugalissa on perheen moraalinen velvollisuus huolehtia vanhuksista ja naapurit auttavat toisiaan; vaihdetaan vaikkapa kotiapua tomaatteihin – mutta yritäpä sitä täällä niin saat takuulla oudon maineen.”
Ana sanoo kokevansa monien ulkomaalaisten tavoin, ettei tunne oloaan tervetulleeksi Suomessa ja Helsingissä.
”Minä todella haluaisin jäädä asumaan Suomeen, mutta en usko pystyväni muuttumaan riittävän suomalaiseksi ja en koe suomalaisten hyväksyvän minua sellaisena kuin olen. Suomalaisten asenne ei ole vihamielinen, mutta rivien välistä on helppo lukea, ettei ulkomaalainen ole oikeasti tervetullut ja etteivät ihmiset aina oikein tiedä, miten toimia ulkomaalaisen kanssa.”.
”Helsinki on hyvällä tiellä kohti aitoa kansainvälisyyttä, mikä näkyy etenkin nuoremmissa ihmisissä. Maahanmuuttajat ovat suomalaisille kuitenkin vielä melko uusi asia. Tarvittaisiin paljon enemmän tietoa muista kulttuureista ja kaiken avain on lasten kasvattaminen kansainvälisyyteen ja erilaisuuden ymmärtämiseen ja hyväksymiseen”, Ana Martins Keränen sanoo.
Palaa alkuun tai jatka lukemista.
Tekstit ja kuvat ulkomaalaisista opiskelijoista: Päivi Arvonen
Helsinkiä leimaa omaleimainen tunnelma ja swengi
Suomalaisopiskelija Noora Vuorelainen kertoo oman näkökulmansa Helsingistä opiskelukaupunkina:
Olen Noora Vuorelainen, 25 vuotta, ja asunut Helsingin Kalliossa, parin kilometrin päässä keskustasta vuodesta 2006. Alun perin olen kotoisin Espoon Matinkylästä. Opiskelen kulttuurituotantoa kolmatta vuotta Humanistisessa ammattikorkeakoulussa Helsingissä. Lukuvuoden 2011 vietin Puolassa Erasmus-vaihdossa.
Helsinki on ollut minulle aina rakas kaupunki ja täällä kuusi vuotta asuneena en enää voisi kuvitella asuvani muualla Suomessa. Opiskelijan Helsinki on jännittävä ja tapahtumarikas, kaupungilla on hyvin omaleimainen tunnelma ja ”svengi”.
Ulkomaalaisten ystävieni mielikuvat Helsingistä ovat pääosin positiivisia. Helsingin ajatellaan olevan ”pohjoismaisen cool” ja sen design ja arkkitehtuuri tunnetaan. Hintataso kylläkin kuvitellaan korkeammaksi kuin se onkaan.
Opiskelijat saavat alennusta yllättävistäkin paikoista
Opiskelijalle Helsinki tarjoaa paljon hintahelpotuksia. Joukkoliikenne toimii ja reilulla parillakymmenellä eurolla saa ajella ympäri Helsinkiä mielin määrin kuukauden ajan. Vatsan saa halvalla täyteen opiskelijaravintola UniCafessa. Ruoka-annos maksaa vajaat kolme euroa ja tarjonta on aina monipuolinen. Myös minä kasvissyöjänä ja monien allergioideni kanssa löydän aina sopivaa syötävää.
Käyn usein myös pelkästään kasvisruokaa tarjoavissa opiskelijaravintoloissa kuten Kuva-akatemian Kasvisbaarissa ja Taideteollisen korkeakoulun Taikin Kipsarissa. Ravintoloissa tapaa lisäksi usein myös tuttujaan ja muutenkin tunnelma on rento ja kodikas.
Jotkut muutkin paikat antavat opiskelijoille alennusta. Tällaisia paikkoja on esimerkiksi Tiimari, josta löytää vihkot, kynät ja muut tarpeelliset tavarat.
Kirpputorifanina kierrän usein kirpputoreja, joita Helsingissä riittää. Vaikka hinnat olisivat valmiiksi halvat, niin lisäksi ainakin Emmaus-kirpputori antaa opiskelijalle vielä kymmenen prosentin lisäalen.
Rankka opiskelu kruunataan kulttuurilla ja urheilulla
Helsingissä on paljon aktiviteetteja opiskelijoille. Kulttuurialan opiskelijana ja taiteiden ystävänä käytän usein hyödykseni eri kulttuurilaitosten tarjoamat opiskelija-alennukset. Esimerkiksi oopperaan on mahdollista saada lippuja viidenkymmenen prosentin alennuksella ja taidemuseoihinkin saa aina pienen alennuksen. Helsingissä on myös lukuisia taidegallerioita, joihin pääsee ilmaiseksi sisään.
Vapaa-ajanviettopaikkoja opiskelijoille on tarjolla mukavasti. Usein yksin ollessani menen kirjastoon lukemaan aikakauslehtiä tai opiskelemaan. Monet kavereistani asuvat myös Kalliossa tai sen lähettyvillä joten Kallion baareissa tulee käytyä kahvilla tai teellä.
Myös urheilemaan pääsee opiskelijahinnalla ja käynkin usein ystäväni kanssa uimassa tai kuntosalilla. Esimerkiksi Töölön kisahallin salille opiskelija pääsee puolentoista euron kertahintaan. Helsingin kaupunki tarjoaa myös ilmaisia liikuntamahdollisuuksia, joista uimarannoilla vierailen ahkerasti kesäisin. Haluaisin myös kokeilla hiihtämistä taas vuosien jälkeen.
Yksi Helsingin erikoisuuksista on laaja livemusiikkitarjonta. Joka illalle löytyy keikkoja. Kalliossa asuvana tapaan usein kavereitani keikoilla käydessäni jossakin kaupunginosan monista elävää musiikkia tarjoavista paikoista.
Töistä lisätienestiä vuokran maksuun
Opiskelijalle on kokemukseni mukaan hyvin tarjolla työmahdollisuuksia Helsingissä. Monet kaupat ja ravintolat palkkaavat mielellään opiskelijoita osa-aikaisiksi työntekijöiksi heidän joustavuutensa takia. Itse työskentelin aiemmin opintojeni ohessa lelukaupassa ja tällä hetkellä teen opintoihin liittyvää työharjoittelua.
Opiskelijan kukkarolle sopivan asunnon löytäminen saattaa olla hieman hankalaa.
Itse olen onnekkaassa asemassa, sillä asun vanhempieni omistamassa yksiössä. Asunnon löytäminen vapailta markkinoilta ei kuitenkaan ole mahdotonta, vaikka hintataso vaikeuttaa asioita. Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiö HOASin asunnot ovat edullisen hintansa lisäksi hyviä siitä, että niissä asuu ainoastaan opiskelijoita eli naapureista saanee kavereita helposti.
Helsingin fiilistä ei pysty pukemaan sanoiksi
Opiskelijaelämä Helsingissä on merkinnyt minulle aina jännittäviä kokemuksia, uusia ihmisiä ja tiettyä sykettä, jota ei muualta maailmasta löydy. Sanoinkin Puolassa opiskellessani aina ihmisille, että hienointa Helsingissä on sen omintakeinen fiilis, jota ei voi selittää.
Eräs asia, josta olen Helsingissä erityisen ylpeä, on ihmisten kielitaito. Ulkomaalaisten ystävieni vieraillessa täällä voin luottaa siihen, että he pystyvät asioimaan englanniksi kaupoissa ja ravintoloissa. Myös kaikki ystäväni osaavat englantia sujuvasti. Tämäkin on asia, joka ei ole mitenkään itsestään selvä muualla Euroopassa.
Tällä hetkellä Helsingissä tuntuu tapahtuvan enemmän kuin koskaan. Uudenlaisia kulttuuritapahtumia syntyy jatkuvasti, kun ihmiset innostuvat itse tekemisestä ja yhteisöllisyys tuntuu olevan kasvussa. Juuri nyt kaupunki tarjoaa paljon mahdollisuuksia uudenlaiseen tekemiseen ja kokemiseen. Opiskelijana on helppo päästä mukaan eri tahojen toimintaan.
Kuva ja teksti: Noora Vuorelainen
Palaa alkuun |
