Lumikko Mustela nivalis

Lumikko on pienin näätäeläin ja samalla pienin petoeläinten lahkon laji. Aikuisen lumikon paino on 25-80 grammaa, mikä on siis noin kolme promillea suurimman näätäeläimen ahman ja muutama sadastuhannesosa isoimman petoeläimen, jääkarhun, painosta. Ruumiinrakenne, mm. hampaisto, on varsin samanlainen.

Lumikon pituus on 10-20 cm ja toista tuumaa häntää päälle. Lumikkouroksen ja naaraskärpän kokoero ei kuitenkaan ole kovin iso, ja koska eläimet ovat liikkuvia, lajinmääritys jää joskus tekemättä. Ainoa hyvä tuntomerkki on hännässä, joka on kärpällä aina musta, lumikolla muun turkin värinen eli talvella täysvalkoinen.

Karvanvaihdon ajankohta määräytyy perinnöllisesti ja päivänpituuden muutosten mukaan, joten poikkeavina lumitalvina lumikko on jonkin aikaa väärän värinen. Esimerkiksi viime joulukuu oli lumikoille, kärpille ja metsäjäniksille vaikeaa aikaa Etelä-Suomessa.

Talvipukuinen lumikko on tavoittanut tavallisen saaliinsa metsämyyrän Vanhankaupunginselän Kuusiluodossa. Kuva: Antti Koli.

Pieni koko merkitsee lumikolle, että se on paitsi peto myös monelle saalis. Pienuus ei ole kuitenkaan lumikolle pelkkä haitta. Se pystyy seuraamaan pikkunisäkkäitä, tärkeimpiä saaliseläimiään, niiden koloihin ja hangenalaisiin käytäviin. Jos jyrsijöitä on vähän, lumikko koettaa onneaan lintupyynnissä.

Meillä ei ole tietoa, paljonko Helsingissä on lumikoita. Ei myöskään siitä, onko lumikon kannoissa tai levinneisyydessä tapahtunut muutoksia. Kärppä lienee hyötynyt kaniinien runsastumisesta ja levinnyt niiden perässä melko lähelle keskustaakin. Lumikot ovat saattaneet pysytellä enemmän yhtenäisissä metsissä. Niitäkin on kaupunkiasutuksen väleissä, kuten Keskuspuistossa. Myyrien voimakkaat kannanvaihtelut vaikuttavat varmastikin lumikoiden määriin myös kaupungissa.