Päänavigaatio Alanavigaatio Sisältö
Pienennä tekstiä Suurenna tekstiä  | 
|   På svenska   |   In English   |  
 
Työterveyskeskus >  Työterveyskeskuksen esittely > 
 Talon tavoille - vai uutta osaamista kehiin?
Kuuntele

Ikä on suhteellinen käsite myös työelämässä. 30-vuotias balettitanssija alkaa kolkutella eläkeikää, kun asiantuntijatehtävässä samanikäinen on auttamatta keltanokka. Työpaikoilla työkavereiden välinen ikäero voi olla lähes viisikymmentä vuotta.

Nuorelle työntekijälle voi tulla halu kompensoida ikää jakkupuvun avulla, ja uunituore tutkintotodistus tuntuu äkkiä vain säälittävältä paperilta konkarin tietotaitoon verrattuna. Kokenut, iäkkäämpi työntekijä saattaa kokea yhtälailla epävarmuutta nuoren, intoa pursuavan kollegan rinnalla. Kumpi on valttia, koulusta hankittu tuore asiantuntemus vai vuosien saatossa kertynyt kokemus ja tieto?

Vallitsevan ajan ja kulttuuri vaikutusta ei sovi unohtaa. Moni vanhempi työntekijä on tehnyt nousujohteisen uran samalla työnantajalla, aloittanut apupojasta ja kivunnut johtajaksi saakka. 2000-luvulla nuoret hahmottavat työelämän projektiluonteisena: pätkä siellä, toinen täällä, välillä piipahdus ulkomailla ja sitten mahdollisesti uuden ammatin opiskelu. Nykypäivänä apupojaltakin vaaditaan kymmenien eri ohjelmistojen hallintaa, sujuvaa kielitaitoa ja esiintymiskykyä.

Työelämän nuori sukupolvi tietää mitä haluaa. Työpaikalta nuori odottaa kokemuksia ja viihtyvyyttä. Vastuuta hän kantaa lähinnä omasta työstään ja kehittymisestään. Palkka takaa toimeentulon, mutta rahan perässä harva juoksee, rikastua kun voi nykypäivänä osakekaupoilla tai vaikka nettipokeria pelaamalla.

Työyhteisön konkareilla on arvokasta näkemystä työpaikan virallisista ja epävirallisista toimintamuodoista. Mietittäväksi jää, onko hyödyllistä opettaa nuoret työntekijät noudattamaan talon tapoja vai keskittyä muokkaamaan toimintaa dynaamiseksi ja uudistuvaksi.

Lokerointi ei motivoi ketään: nuori ei halua epävirallista IT-vastaavan titteliä, eikä eläkeikää lähestyvä työntekijä koe itseään jämähtäneeksi. Miksi ei kiinnitettäisi huomiota asioihin, jotka ovat yhteisiä? Tutkimukset sekä arkikokemus osoittavat, että ihminen jaksaa työssä, jos työ koetaan mielekkääksi, siinä on vaikutusmahdollisuuksia ja siitä saa arvostusta. Sekä nuoret että vanhat työntekijät voivat uupua yhtä lailla. Arvottomuuden, tarpeettomuuden ja turhautumisen tunteet eivät palvele ketään.

Eri-ikäisten ja eripituisen kokemuksen omaavien henkilöiden osaamisen hyödyntämiseen on herätty myös johtamistieteissä. Ikäjohtaminen tarkoittaa johtamista ja töiden organisointia ihmisen elämänkulun ja voimavarojen näkökulmasta. Entä mitä jokainen työntekijä voisi tehdä yhteisen sävelen löytämiseksi? Tarvitaan avoin mieli ja aktiivisuutta, halua jakaa omaa osaamista ja hyviä käytänteitä. Lisäksi rohkeutta vaihtaa näkökulmaa sekä tietoisuutta omista ikään liittyvistä asenteista ja ennakkoluuloista. Yhdistetään siis vanhempien työntekijöiden kokemus ja viisaus sekä nuorempien uudet ideat ja tuore asiantuntemus. Tuloksena innovatiivisuutta, tuloksellisuutta ja työhyvintvointia.

Marjukka Hämäläinen
työterveyspsykologi
 

Teksti on julkaistu Helsingin Henki -lehdessä 2/2011


09.01.2012




Onko ikä pelkkä numero?

Työterveyspsykologi Marjukka Hämäläinen miettii, onko ikä pelkkä numero. 


 
 

 
   
| Tietoa sivustosta | | Sivun ylläpito: Työterveyskeskus | Palaute sivusta | | Alkuun |

Helsingin kaupunki - Työterveyskeskus