HELSINGIN KAUPUNGINMUSEO
LAAJASALON ENNEN VUOTTA 1940 KÄYTTÖÖN OTETUT RAKENNUKSET

Villa Wuorio, päärakennus09143000010137012
Katuosoite:Vuorilahdenniemi
Käyttöönottovuosi:1901
Rakennuttaja:Koristemaalari Salomo Wuorio
Suunnittelija:Arkkitehdit Gesellius - Lindgren - Saarinen
Alkuperäiskäyttö:Loma-asunnot
Nykykäyttö:Kokoontumisrakennukset
Rakennushistoria:

Villa Wuoriolle ei ole koskaan muodostettu omaa palstaa, vaan sen maa-alue kuului Turholman yksinäistalolle tai Tullisaaren kartanolle, kunnes Aino Acktén poika Mies Arne Heikki Renvall (Reenkola), Aino Acktén tytär Glory Leppänen ja hänen miehensä Aarne Johannes Leppänen myivät kartanon alueet Helsingin kaupungille vuonna 1929.

Salomo Wuorio vuokrasi Bergvikin huvila-alueen Tullisaaren kartanolta 15.2.1897. Tällöin vuokramaalla sijaitsi ainakin torpparakennus, joka oli rakennettu 1860-luvun aikana. Villa Wuorio valmistui Salomo Wuorion perheen kesä-asunnoksi vuosisadan vaihteessa. Kansallisromanttisen hirsirakennuksen suunnitteli nuoret arkkitehtilupaukset Herman Gesellius, Armas Lindgren ja Eliel Saarinen. Gesellius - Lindgren - Saarisen toimiston töitä käsittelevässä kirjallisuudessa Wuorion huvila yleensä sivuutetaan lyhyellä maininnalla. Huvilaa pidetään hapuilevana kokeiluna ja arkkitehtonisesti vaatimattomana. Rakennuksessa on tavoiteltu suomalaiskansallista tyyliä, mutta siinä on lainauksia myös kansainvälisestä art nouveau -tyylistä.

Vuonna 1903 laaditussa Bergvikin huvila-alueen kartassa näkyy kuinka kokonaisvaltaisesti alue muutettiin Wuorion perheen kesäkäyttöön. Uusi huvila rakennettiin alueen korkeimmalle kohdalle kallion päälle, josta on upea näkymä merelle ja Suomenlinnaan. Huvilan itäpuolelle rakennettiin pieni leikkimökki, joka on yhä paikallaan. Vanha torpparakennus muutettiin vierastaloksi 1900-luvun alussa. Leikkimökin ja vierastalon eli Villa Bergvikin välinen tasainen alue muokattiin muotopuutarhaksi ja puutarhan koilliselle sivustalle sijoitettiin käymälä. Aluetta halkovan kapean vesiuoman toisella puolella sijaitsi talonmiehen ympärivuotinen asunto.

Huvila pysyi Wuorion perheen käytössä kesähuvilana aina vuoteen 1964 asti, jolloin Salomo Wuorion ainut perillinen arkkitehti Karl Gunnar Valdemar Wuorio myi rakennukset Helsingin kaupungille 20 000 markalla.

Villa Wuorio oli pitkään vuokrattuna helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskukselle. Huvila ja vierastalo kunnostettiin 1990-luvun alussa. Samassa yhteydessä purettiin muotopuutarhan reunassa sijainnut käymälärakennus ja vierastalon pohjoispuolella sijainnut talonmiehen asunto talousrakennuksineen. Wuorion aikaisista poluista ja käytävistä suurin osa on hävinnyt. Muotopuutarhasta on jäljellä ainoastaan sen keskellä sijainnut kaivo. Osa huvilan eteläjulkisivun avokuistista on jossain vaiheessa rakennettu umpeen ja alun perin vernissatut julkisivut on maalattu peittomaalilla.

Vuonna 2008 huvila oli Helsingin kaupungin omistuksessa ja vuokrattuna edustuskäyttöön. Rakennusta käytetään yhä ainoastaan kesäisin.

Kerroslukumäärä:Kolmikerroksinen rakennus, jossa on yksi kellarikerros.
Perustus:Harmaa graniittilohkare
Runko:Hirsi
Julkisivut:Rakennuksen loivasti kaartuva satulakatto on katettu pellillä. Julkisivujen hirsipinta on maalattu rusehtavaksi. Vuorilaudat ovat vihreät.
Sisätilat:Hirsirunkoinen huvila käsittää kaksi asuinkerrosta ja näiden yläpuolella matalamman asuinkerroksen, joka oli tarkoitettu palvelusväelle. Asuinkerrosten alapuolella on suuri kellari, jonka pohjoispuolelle sisustettiin oleskelutila, jossa on viileää helteelläkin. Nyt kellarikerros on kokonaan varastona. Sisääntulokerros käsittää eteisen, keittiön, porrashallin, ruokasalin, takkahuoneen, alun perin lasten oleskelutilaksi tarkoitetun huoneen, lasitetun kuistin ja avokuistin. Toinen kerros käsittää kolme suurta huonetta ja yhden pienemmän. Kolmas kerros on melko matala ja sisältää aulatilan ja kaksi kamaria, jotka oli tarkoitettu palvelusväelle. Rakennuksen sisätiloissa ei ole tehty merkittäviä muutoksia. Huonejeko noudattaa pääosin alkuperäistä. Valtaosa maalaamattomista pinnoista on säilynyt alkuperäisessä asussaan, mutta seinien paperoinnit ja tapetoinnit on revitty pois. Sisätiloissa on säilynyt runsaasti alkuperäisiä yksityiskohtia kuten panelointeja, väliovia, listoja ja vuorilautoja. Pieni osa huvilaan suunnitelluista tammipuisista ja karjalaistyylisillä aiheilla koristelluista huonekaluista on yhä rakennuksessa. Sisääntulokerroksen keskeisessä salissa on jugendtyylinen takka, pienemmässä salissa on kaakeliuuni. Myös keittiön puuhella on säilynyt. Toisen kerroksen kolmessa kamarissa on pönttöuunit.
Ymp. kuvaus:Villa Wuorion pihapiiriin kuuluu päärakennuksen lisäksi päärakennusta vanhempi Villa Bergvikin huvilarakennus sekä leikkimökki. Lisäksi alueella on uudempi sauna ja muita uudempia rakennuksia.
Suojelutilanne:

sr-1. Rakennustaiteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennus. Rakennusta ei saa purkaa eikä siinä saa suorittaa sellaisia muutos- tai lisärakennustöitä, jotka turmelevat julkisivujen tai vesikaton rakennustaiteellista tai kulttuurihistoriallista arvoa tai tyyliä. Asemakaava 8280/vahvistettu 14.6.1982.

Lausunnot:
Piirustusaineisto:Rakennusvalvontaviraston arkistosta ei löytynyt rakennukseen liittyviä asiakirjoja. Rakennuksen originaalipiirustuksia ei tavoitettu. Suomen Rakennustaiteen museon piirustusarkistossa on varhainen julkisivupiirros rakennuksesta.
Lähteet:

Bergvikin huvilan suojelutasoselvitys, päiväämätön moniste. Helsingin kaupunginmuseon kulttuuriympäristöyksikön arkisto.
Vuorilahden kesäkodin perusparannus- ja laajennustyö. Perustamis- ja esisuunnitelma 31.1.1981. Helsingin kaupunginmuseon kulttuuriympäristöyksikön arkisto.
Tarjanne, Hilla 1998. S. Wuorio - helsinkiläinen koristemaalausliike. Helsingin kaupunginmuseon Memoria-sarja 11. Helsinki.
"Karta öfver villaområdet Bergvik å Turholm egendom i Helsinge Socken å Nylands län. Affattad i september 1903 af Allfons Hällström." Kartta on Vuorilahden kurssikeskuksen seinällä.

Luokitus:Luokka 1a - kulttuurihistoriallinen rakennusinventointi, myös sisätilat

 Arvotuskriteerit:
Rakennuksen arkkitehtuuri yksityiskohtineen on erittäin harkittua ja viimeisteltyä.
Rakennukseen liittyy rakennushistoriallisia arvoja.
Rakennukseen liittyy paikallishistoriallisia arvoja.
Rakennus on säilynyt hyvin alkuperäisessä asussaan tai tehdyt muutokset on onnistuneesti sopeutettu olemassaolevaan rakennukseen.
 
 Takaisin edelliselle sivulle