HELSINGIN KAUPUNGINMUSEO
LAAJASALON ENNEN VUOTTA 1940 KÄYTTÖÖN OTETUT RAKENNUKSET
| Stansvikin kartano, päärakennus | 09141200010253027 |
 |
 |
| Katuosoite: | Stansvikintie |
| Käyttöönottovuosi: | 1804 |
| Rakennuttaja: | Fabian Casimir Roswall |
| Suunnittelija: | Todennäköisesti Fabian Casimir Roswall |
| Alkuperäiskäyttö: | Kartanot |
| Nykykäyttö: | Kokoontumisrakennukset |
| Rakennushistoria: | 1798 Holmgårdin omistaja vapaaherratar Catharina Armfelt myi osan säteritilastaan Viaporissa palveleville upseereille. Stansvikin torppa lähialueineen tuli luutnantti Brandtin omistukseen. Hän ei kuitenkaan koskaan asunut hankkimallaan tilalla vaan myi sen Viaporin upseeri Fabian Casimir Roswallille. Roswall rakennutti paikalle uudisrakennuksen hyödyntämällä paikalla sijainneen hirsisen parituvan runkoa. Todennäköisesti Roswall suunnitteli rakennuksen itse. Päärakennus valmistui vuonna 1804. Se rakennettiin uusklassiseen tyyliin. Kaksilehtisen ulko-oven edessä oli avokuisti ja julkisivut olivat rapatut. Rakennukseen tehtiin useita valeikkunoita. Seuraava omistaja oli ruotsalainen miniatyyri- ja muotokuvamaalari Emanuel Thelning vuosina 1805-1817. Hänen jälkeensä tilan osti kesäkartanokseen hallituskonseljin jäsen Fredrik Wilhelm Edelheim. Edelheimien aikana tilalle rakennettiin uusi vierasmajoitukseen tarkoitettu sivurakennus sekä useita talousrakennuksia, mm. näyttävä empiretyylinen venevaja toivottamaan vesitse saapuvat kesävieraat tervetulleiksi. Myös kartanoon liittyvän maisemapuutarhan perustaminen aloitettiin. 1800-luvun puolivälissä Stansvikissä oli päärakennuksen ja sivurakennuksen lisäksi kolme pienempää asuinrakennusta, joissa oli yhteensä kuusi huonetta työntekijöille. Muita rakennuksia olivat talli, navetta, riihi, vaunuliiteri, ruoka-aitta, työkaluvaja, puuliiteri, pesutupa, jääkellari, harmaakivinen perunakellari sekä sauna. Kesäkartanovaihe jatkui lääketieteen ja kirurgian tohtori Knut Felix von Willebrandin omistuskaudella vuodesta 1856. Päärakennukseen tehtiin useita muutoksia, mm. ikkunoita muutettiin ja pääoven eteen rakennettiin uusi kuisti, jonka yläpuolella oli tilava parveke. Rappauksen sijaan rakennuksen keskiosa vuorattiin pystylaudoituksella. Kartanossa harjoitettiin vain pienimuotoista viljelyä, joten entisiä työväenasuntoja voitiin muuttaa huviloiksi. Huviloita vuokrattiin kesäasukkaille. Alueelle rakennettiin kesävieraiden iloksi huvimajoja, uimahuone ja keilailuhuone. Vierailuja edisti vilkas laivaliikenne, esimerkiksi vuonna 1857 laiva kävi kolme kertaa päivässä Stansvikissä. Erik von Willebrand oli kartanon viimeinen yksityinen omistaja. Hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1938 Helsingin kaupunki osti perikunnalta Stansvikin tilan, jolloin sen pinta-ala oli 100 hehtaaria. Kartanoalueen vuokralaiseksi tuli vuonna 1945 Helsingin kaupungin virkamiesyhdistys (nykyisin Jyty Helsinki ry). Alueen kesäkäyttö laajeni, kun 1953 Stansvikin saarelle alettiin rakentaa kesämajoja. Syntyi 23 mökin Vanhakylä. Uuttakylää, kartanonalueen luoteispuolella, alettiin rakentaa vuonna 1957. Sinne tuli kolmekymmentä mökkiä. Kartanon päärakennuksesta tuli yhdistyksen juhla- ja kokoontumistila. Kartanon elämä on jatkunut kesänviettopaikkana jo parin sadan vuoden ajan. Rakennus on peruskorjattu 1980-luvulla sen kulttuurihistorialliset arvot huomioon ottaen. Vuonna 2002 on tehty mm. julkisivukunnostuksia, kuten ulkoseinien maalaus ja ikkunoiden kunnostus. |
| Kerroslukumäärä: | Kaksikerroksinen rakennus. |
| Perustus: | Luonnonkivi |
| Runko: | Hirsi |
| Julkisivut: | Selkeän yksinkertaiset ja koristelemattomat julkisivut vuorattiin pystylaudoituksella 1980-luvun peruskorjauksen yhteydessä. Aumakatossa on huopakate. Yläkerran ikkunat ovat yhdeksän- ja kuusiruutuiset, alakerrassa neliruutuiset. Rakennus on julkisivuväritykseltään valkoinen, korostevärinä on käytetty tummanvihreää. |
| Sisätilat: | Vuonna 1987 toteutetussa korjauksessa rakennusta on kunnostettu, restauroitu ja osin konservoitu huolellisesti. Sisätilat ovat erittäin hyvin säilyttäneet kulttuurihistoriallisen ja rakennustaiteellisen arvonsa ja rakennus heijastaa edelleen selkeästi 1800-luvun alun asumisihanteita. Rakennuksen muodostuminen vanhasta torpasta ja uudisosasta on edelleenkin havaittavissa ensimmäisen kerroksen sisätiloissa. 1800-luvun rakennusosia on säilynyt runsaasti: sisäovia, listoja, lattialaudoitusta ja uuneja. Alakerran eteinen on leveällä laudalla pystylaudoitettu ja maalattu heleän siniseksi. Alakerrassa oli yhteensä kuusi huonetta, kaksi eteistä ja erillinen varastohuone. Kaksi huonetta, jotka ovat kuuluneet paikalla olleeseen 1700-luvun rakennukseen sijaitsevat eteisen oikealla puolella. Alakerran uunit on muutettu 1900-luvun alussa peltikuorisiksi uuneiksi. Yläkerta oli tarkoitettu juhla- ja edustuskäyttöön. Yläkerrassa on karoliininen pohjakaava ja siellä on viisi huonetta. Huoneet ovat korkeampia kuin alakerrassa. Päädyssä on juhlasali, toisessa päädyssä kaksi kamaria, rungon keskellä halli ja kamari, josta on käynti parvekkeelle. Salissa on leveä lankkulattia ja siellä on alkuperäinen 1800-luvun alun uuni. Samanaikaiset kaakeliuunit ovat säilyneet myös yläkerran kahdessa kamarissa. Toisen kamarin seinästä löytyi 1980-luvun korjausten yhteydessä hyvin säilynyt ja harvinainen kankainen empiretapetti. Sen koristeena ovat sfinksi- ja lehvämaljakkoboordit ja graniittia jäljittelevä maalattu paneeli. Tapetin keskiosa on yksivärinen. Peruskorjauksen yhteydessä huoneeseen teetettiin tapetti säilyneen mallin mukaan. Muitakin seinä- ja kattopintoja otettiin esille ja maalattiin liimamaalilla. |
| Ymp. kuvaus: | Kartanoalueella on useita rakennuksia, mm. tilanhoitajan talo, Keltainen huvila, venevaja, piikojen talo, renkien talo, huvimaja, entinen saunarakennus, entinen vaunuvaja ja kellari. Päärakennuksen pihapiirin länsipuolella sijaitsevat kaupungin 1940-luvun jälkeen rakennuttamat talonmiehen asunto, ravintola ja rantasauna. Edelheimien aikana 1820-luvulta alkaen aloitettiin kartanon maisemapuutarhan toteuttaminen. Maisemapuutarhaan olennaisesti liittyvä näköalakukkula sijaitsi Stansvikin saarella. Sinne korkean kallion huipulle rakennettiin kahdeksankulmainen paviljonki, temppeli. Saareen pääsi kevytrakenteista siltaa pitkin. Saari on hävinnyt merenlahden kasvettua umpeen. Puutarhaa uudistettiin Willebrandien aikana. Mm. puutarhan polkujärjestelmä muutettiin niin, että meren puolelle päärakennuksen eteen muodostettiin kaksi nurmikkosoikiota, joiden välistä johti tie rantaan. Vuonna 1860 Knut von Willebrand antoi istuttaa kartanoon johtavan tammikujan taimista, jotka oli kasvatettu Ranskasta Fontainebleaun metsän tammenterhoista. Stansvikin kartanoalue on kulttuurihistoriallisesti ja maisemallisesti arvokas puistoalue. Entisen saaren näköalapaikka, jossa on huvimaja, kuuluu puistohistoriallisesti arvokkaaseen kokonaisuuteen. |
| Suojelutilanne: | Alue on osa valtakunnallisesti arvokasta kulttuuriympäristöä. |
| Lausunnot: | |
| Lähteet: | Arkio, Leena. Helsingin kaupunginmuseo. Käsikirjoitus: Stansvikin kartano – kesäkartano Laajasalossa. |
| Luokitus: | Luokka 1a - kulttuurihistoriallinen rakennusinventointi, myös sisätilat |
Arvotuskriteerit:| Rakennukseen liittyy merkittäviä rakennustaiteellisia arvoja. |
| Rakennukseen liittyy merkittäviä paikallishistoriallisia arvoja. |
| Rakennukseen liittyy merkittäviä henkilöhistoriallisia arvoja. |
| Rakennus on säilynyt hyvin alkuperäisessä asussaan tai tehdyt muutokset on onnistuneesti sopeutettu olemassaolevaan rakennukseen. |
Takaisin edelliselle sivulle